I Kempeleen kirkkohaudat

Transkriptio

1 _==== =- -= =-=- =_==- ======~_~I. 1)= - ==-.. - ~ ~ ~ I i J.-P. Joona, E. Ojanlatva, K. Paavola, S. Popponen, I IE. TIkkam,O. Tuownen I Kempeleen kirkkohaudat I j! I i I A,;] d ~ d I I! I ~ ~ u,,. ; M M ~ i ii rt _======~===""===~ii, ISBN ISSN

2 Toimittaja: Painatus: Oulun yliopisto, arkeologian laboratorio PL 400, OULU puh Jalo Alakarppa OULUN YL/OPISTOPAINO Oulu 1997

3 SISALLYS 1. JOHDANTO KIRJALLINEN LAHDEAINES AIEMMAT HAVAlNNOT DOKUMENTOINTIMENETELMAT DOKUJvIENTOIDUT HAUDAT Yleispiirteitii Hautakammiot Multahaudat Irtoluut ESINELOYDOT TULKINTAA J A P AA TELMIA LAHDELUETTELO LIITE... 38

4

5 1. JOHDANTO Kempeleen vanhan kirkon Iattian alla sijaitsevat niikyvissa olevat haudat ja niiden jaiinteet tutkittiin ulkokohtaisesti tarkastellen ja mitaten vainajiin kajoamatta 22.5., ja yhteensa noin 13 tunnin aikana. Inventointiluonteisesta dokumentoinnista vastasi FL Kirsti Paavola Oulun yliopistosta. Tutkimusryhmaiin kuuiuivat arkeologian opiskelijat Juha-PekkaJoona,Eija OjanIatva, SojaPopponen, Esko Tikkala ja OIavi Thovinen. Ennen tarkastusta oli hankittu kiijalliset Iuvat seka museovirastosta etta Kempeleen kirkkoherra Veikko Klirniiltii. Museovirasto edellytti Iuvassaan, etta mahdolliset irtoloydot otettaisiin asianmukaisesti dokumentoituina talteen. Inventoinnin Iiihtokohtana oli aineiston hankkiminen Kirsti Paavolan tutkimukseen pohjoispohjalaisesta kirkkohautauskaytiinnosta, mutta tehtiiva katsottiin hyodylliseksi, jopa tarpeelliseksikin myos kahdesta muusta syysta. Ensinniikin kysymyksessa ovat sellaiset kuittuurihistorialliset jaiinteet, joiden oiemassaolo on hyvin tiedossa, mutta joista on vain viihiin millaiinlailla tutkittua tietoa. Lisiiksi aineistoa saattaa uhata tuhoutuminen tai Iaadullinen heikkeneminen toisaalta maatumisen, toisaaita ihmistoirninnan vuoksi. Kirkon Iattianalaisten viilttiimattomien korjaus- ja muutost6iden ja erilaisten, muun muassa Iahovaurioiden ja Iattiasienen tarkastusten yhteydessa hautoihin kosketaan suoraan tai viilillisesti; kaikki liikkuminen ja liikuttelu Iattian alia vaikuttaa ainakin joidenkin hautojen kuntoon jo pelkiistiiiin katehiekan siirtymisen vuoksi. Ilman viilit6nta tuhoutumisuhkaakin myos Kempeleen kirkkohautojen kunto heikkenee viihitellen. Toisaalta tutkimus oli myos opetustilanne. Poikkeuksellinen tutkimuskohde ja erikois Iaatuiset tyoskentelyolosuhteet eivat viilttamatta vahvistaneet opiskelijoiden normaalien kenttatyooperaatioiden ja -instrumenttien hallintaan liittyvia tietoja ja taitoja, mutta pakottivat Iuovuuteenja opitun soveitamiseen uudenlaisessa tilanteessa. Opiskelijoiden edellytettiinkin suoriutuvan annetuista tehtavista varsin itsenaisesti havainnoirnisesta julkaisuvalmiin tekstin kirjoittaruiseen saakka. Lattianalaiseen tutkimukseen liittyi paljon kaytiinnon ongelmia. Pujottautuminen Iattian aile kuorista alttarin eteiapuolelta, sen ja sivupenkkien viilista yhden poistetun Iattialaudan noin 144 em x 23 em Iaajasta aukosta oli vaikeaa tutkimusryhmiin kookkaimmille. Toinen kulkuaukko, mitoiltaan noin 124 em x 68 em Iuukku keskikaytaviin Iiinsipaassa, oli edellista kayttokelvottomampi vayia Iattian aiapuolisten rakenteiden vuoksi. Siita kulkeminen vaati miitei akrobatiaa ja sen kayttiimisesta Iuovuttiinkin tutkimuksen edetessa. Klaustrofobiaa ei potenutkukaan tutkimusryhmiin jasenista.

6 2 Niskahirsien varaan tehdyn lautaiattian raoista tuli hieman vaioa, samoin kahdesta kulkuaukosta, mutta paikoitellen tutkimusaiue oli taysin pimea. VaIaistus hoidettiin kolmen kasivaiaisimen avulla. Niissa kussakin oli seka hehkulampun suppean, keltaisen vaiokiilan etta loisteputken valkoisen yleisvaion toiminnot. VaIon malira ei parhaimrnillaankaan vastannut pliivanvaioa. Kuivassa, p6lyisessa tilassa ei kuiteukaan kaytetty verkkovirtaan kytkettyja tehokkaita vaionheittimia tulipaiovaaran vuoksi. Yleenslikin paioturva11isuuteen liittyvat ongelmat selvitettiin seurakuntamestari Maire Viiislisen kanssa. Kuva 1. KammiohautaA:n tutkiminen. Kuvattu koillisesta. Kuva: Eija Ojanlatva. Koko aiuetta kattoi p6lykuiva hieno hiekka, jouka seassa oli hirrenpatkia, muutama kivi, tuohilevyja, veisto- ja h6yiayslastuja. Hlimlihlikinverkkoja oli runsaasti. Liikkuminen nostatti p61yn ilmaan. Sita vastaan suojauduttiin kirurgin maskein. Kasissa kaytettiin ohuita kurnisorrnikkaita. Oulun yliopiston rakennetekniikan laboratoriosta oli saatu vanhoja ty6haaiareita. Ty6skentelyasennot eivat aina olleet dokumentointitarkkuuden kannaita parhaita mahdollisia. Lattian allaliikuttiin suurimmaksi osaksi ry6rnirnlilla, paikoin tilaa oli kontatakin. Tutkimuskohteiden aliresslikinoli useinmahdollistaolla vainmakuu-taikyyryasennossa. Vain hautakamrniossa oli tilaa seisoakin, mutta siella liikkuminen oli hidasta ja vaikeaa arkkujen vuoksi, ja koleus vaivasi. Ensimrnliisen kaynnin seitsemlin tunnin ty6skentelyaika oli jo liki uuvuttava seka ty6asentojen etta hengitysvaikeuksien vuoksi. Vaikka osa kohteista jliikiu ylimalkaisesti tutkituiksi, lattian alla oleskelemisen aikaa oli rajoitettava.

7 3 Kuva 2. Tyoskentelya ahtaissa olosuhteissa. Kuva: Kirsti Paavola. Tutkimusta edelsi kirjallisten 11ihteiden ja tutkimuskirjallisuuden avulla tutustuminen yleensa kirkkohautausperinteeseen Suomessa ja yksityiskohtaisemmin nimenomaan Kempeleessa. Kempeleen kirkon rakennusvaiheista on ollut kaytettavissa professori Lars Petterssonin tuore tutkimus, jossa julkaistuja, vuonna 1958 laadittuja rnittauspiirustuksia kaytettiin dokumentaatiokarttojen pohjina. K.I. Cajanus ja Mauno Hiltunenovathistoriateoksissaankasitelleetkirkkohautojakin.Oulunmaakunta-arkistossa sailytettavista Kempeleen kirkonarkiston kuolleitten ja haudattujen luetteloista ja tilikirjoista saatiin tutkimuskirjallisuuttanyanssoidumpi kuvakirkkohautauskehityksesta Kempeleessa. Seurakuntamestari Maire Vaisasen ja kappalainen Heikki Riihimiien haastattelut ja valokuvatvuodelta 1993 antoivat arvokastainformaatiotanykytilanteesta lattian alla. Tassa tutkimusraportissa kaytetaan muutamia termeja, joiden sisalt5a on hieman selitettiivii. Rautaus kiisittaa ruumiin hautaamiseen liittyvan seremoniallisen osuuden (muun muassa liturgia, kulkue, kellonsoitto) ja konkreettisen hautaan laskernisen kaikkine fyysisine piirteineen. Rauta voikoostuahautakuopastakatteineen, hautarakennelmasta, tai se on lattiahiekan piiiille lasketun arkullisen tai arkuttoman vainajan kayttiimii tila. Se sisaltaa siis kolme piiiielementtiii: tilan, arkun ja vainajan varusteineen. Joskus tila ei ole alkuperainen; vainajaa on siis liikuteltu. Joskus taas puuttuu arkku, joskus vainaja. Toisinaan samassa arkussa tai hautatilassa on useita vainajia tai heidan jiianteitiian. Kaikissa naissiikin

8 4 tilanteissa voidaan kukin selkeiirajainen yksikko nimeta haudaksi. Ongelmia muodostavat ne hajonneet haudat, joista on vain sekoittuneita luita jaljella. Mikali ei ole taytta varmuutta, kuuluvatko luut samalle vainajalle tai alunperin samassa tilassa tai arkussa olleille vainajille, luusikennaa tai yksittaisia luita kutsutaan tassa raportissa irtoluiksi ja luuloydoiksi. Yksittaista hautaa, olipa se maahan kaivettu tai maan pallia, nimitetaan vuosisataisen perinteen mukaan multahaudaksi. Useille vainajille tarkoitettuja, yleensa perheen tai suvun omistarnia, eri tekuiikoinja eri materiaaleista tehtyja hautarakennelmia seinineen ja mahdollisesti myos kattoineen kutsutaan hautakammioiksi tai kammiohaudoiksi. AinakinPeramerenrannikkoalueellapaikkakuntalaisetkutsuvatnaitahautarakennelmia usein hautaholveiksi. Tama viitannee niiden kellarimaisuuteen; varsinaista holvaustekuiikalla tehtya kattoa niissa ei ole. Arkkuun liittyvia tenneja ovat muun muassa sen kahden paaosan nimitykset: kirstu ja kansi. Keskelta levenevaksi arkkumuodoksi on tassa raportissa nimitetty arkkua, joka on yleensa paapuolesta jalkopaata leveampi ja levein suunnilleen vainajan hartioiden kohdalla. Taman raportin laadintaan ovat osallistuneet kaikki tutkimuksessa mukana olleet. Vaikka kirjoittarninen onkin toteutettu ryhmatyona, osa-alueiden paavastuu jakaantui pitkalti kenttatyotehtavien mukaisesti. Kunkin kappaleen lopussa olevat nimikirjaimet kertovat osiosta vastanneen kirjoittajan. Inventointia tuki valinelahjoituksin edellii mainitun rakennetekniikan laboratorion lisaksi myos Sitoni Oy Oulusta. (KP) 2. KIRJALLINEN LAlIDEAlNES Kirkkoon hautaarnisesta on sailynyt yleisluonteista tietoa eri poytakirjoissa ja yksityiskohtaisempaa, vainajia yksiloivaa tietoa tilikirjoissa ja kuolleitten luettelossa. Kirjallinen liihdeaines on kuitenkin aukollinen, joten hautausvolyymista saadaan vain minimiarvio. Poytakirjoja ei ole tassa yhteydessa kayty lapi systemaattisesti, vaan tarkistettu ainoastaan Mauno Hiltusen Kempeleen historiassa mainitsemat liihteet.! Niissa puututaan kirkkohautoihin nimenomaan rakennusteknisesta nakokulmasta. Toistuva lattian aukaiseminen heikensi kirkkorakennuksen kuntoa. Hiltunen tulkitsee 1700-luvun puolivalin tienoilla esitettyjen vaatimusten kivesta rakennetuista hautakammioista 1 Mauno Hiltunen, Kempeleen historia (1982), s. 276.

9 5 perustuneen nimenomaankirkonkunnon ylliipitfuniseen. Vanhin siiilynyt tieto kivisestii "hautaholvista" on vuodelta Tuolloin talolliset Antti Ollila ja Erkki Junttila muurauttivat kivisen kammion vuonna 1742 lunastamansa kuorihaudan tilalle. 2 Limingan emiiseurakunnan pitiijiinkokouksessa miiiiriittiin vuonna 1758 hautojen umpeenluornisen uhalla, ettii kirkkohautojen oli oltava kivestii. Seuraavana vuonna Kempeleen kappelissa pidetyssii rovastintarkastuksessa vaadittiin huolimattomasti tehtyjen hautausten takia vaurioituneiden lattian ja penkkien kunnostarnista. 3 Rakennuksen kunto lienee siis ollutkin ainakin osasyynii kivisten hautakamrnioiden muuraarniselle. Mutta myos yleisesti ajassa liikkuneet kielteiset asenteet kirkkotilan ilmaa pilaavasta ja terveydellekin vaarallisesta hautaustavasta lieneviit vaikuttaneet. 4 Hiltusen tulkinnalle kiviseiniistii hautaholvin ja alttarin alia ei ole tukea liihteiden teksteistii, 5 sen sijaan hautainventoinnissa havaittiin leveiit, mutta ilmeisen nuoret kiveykset seiniilinjojen sisapuolella kirkon itiiosassa. Tilikirjatiedot kirkkohautauksista ulottuvat ajassa kauemmas taaksepiiin kuin kuolleitten ja haudattujen luettelo. Kuninkaan lupa vuodelta 1690 ja piispa Gezeliuksen lupa vuodelta 1694 mahdollistivat sen, ettii kempeleliiiset saattoivat vastedes haudata vainajansa omalle uudelle kappelikirkolleen.6 Tilikirjan vanhin merkintii kirkkohautauksesta on vuodelta Tuolloin Vuoppolan hautapaikasta maksettiin 3 taalaria. Yli 10 vuoden jaksolla isonvihan aikoihin ei ole tilitietoja kirkkohautamaksuista. Sotaa edeltiinyt viimeinen merkintii on vuodelta 1711, jolloin Juho Tuohino maksoi vaimonsa hautasijasta tavanomaisen 3 taalaria. 7 Sodan jiilkeen ensimmiiinen kirkkohautamaksu on Isack Paldaniuksen 3 taalarin suoritus vuodelta Kirkon tileihin tulleet hautausmaksut on kirjattu varsin vaihtelevien kiiytiint6jen mukaisesti, joten kattavaa luetteloa kirkkoon haudatuista niiden perusteella ei voida laatia. Toisinaan maksaja on tiedossa, muttei haudattava, toisinaan taas hautausmaksut on merkitty yhteissummana maksajaa tai haudattavaa erittelemiittii. Tilitietojen mukaan vuosina kirkon lattian alta sai hautasijansa viihintiiiin 62 vainajaa. Seurakunnan historiakirjojen kuolleitten ja haudattujen luettelosta saadaan yksityiskohtaisempia tietoja kirkkoon haudatuista, tosin vain noin 30 vuoden jaksolta Z Kirkonkassan tilikirjat KKA T II a:1. OMA; ks. myos K.1. Cajanus, Kempeleen seurakunnan vaiheita (1936), s Rovastintarkastuspoytakirja , 7. LKA II Ce:1. OMA; ks. myos HIltunen, s Pohjoissuomalalsten asenteista kirkkoon hautaamista kohtaan ks. Kirsti Paavola, Kepeat mullat (1995) s S Hiltusen tulkinnasta ks. Hiltunen, s Hiltunen, s Kirkkohaudan hinta voidaan suhteuttaa varallisuuden mittarina hyvin toimivaan karjan hintaan luvulla lammas maksoi tuomiokirjojen mukaan keskimaarin 3 taalaria ja lehma 12. Pentti Virrankoski, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi 1600-luvulla (Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia III, 1973), s Kirkkomaahauta oli ilmainen. 8 Kirkonkassan tilikirjat. KKA T II a:1-2. OMA.

10 6 vuosilta l782. Hiltusen mainitsema viimeinen kirkkohautaus vuodelta 1796 perustuu virhetulkintaan,9 jonka on ilmeisesti aiheuttanut sotkuinenja epaselvaldrjoitusasu. Kuolleitten luettelossa kirkkohautausmerkintii loppuu vanhaan leskeen Maria Vuoppolaan TilikiIjasta kay kuitenkin ilmi, etta tuona ja seuraavana vuonna maksettiin kirkkohautausta vastaava summa neljiin oululaisen porvarin hautaamisesta. Vuosina l on haudattujen luetteloon yleensa merkitty hautapaikka joko kirkkomaaksi tai kirkoksi. Merkitsemistarkkuus on kuitenkin vaihdellut vuosittain. Ainoastaan yhdeksiina vuotena on kaikille haudatuille merkitty hautapaikka lukujen huippukuolleisuus oli vuonna 1769, jolloin 42 kuolleesta 18 on ilman tietoa hautapaikasta. Hautapaikkamerkintaa ei ole yli puolella vuonna 1770 (8/6) ja noin puolella vuosina 1757 (1115), 1761 (11/4) ja 1771 (24112).10 Niima puutteet vaanstiivat kirkkohautausprosenttilukuja. Kaikkiaan haudattujen luettelossa on oman tulkintani mukaan tiedot 72 kirkkohautauksesta. Lukumaarrusesti eniten kirkkoon haudattiin vuonna 1756, silloinkin vain 12 vainajaa. Vain kolmena vuotena kirkkoon haudattiin viisi tai useampi kuollutta, kahdeksana vuotena ei ainoatakaan. Tavan yleisyydessa tapahtunut muutos 1700-luvun puolivalista liihtien niikyy selkeiimmin, jos hautausmaarat esitetiiiin vuosikymmenittrun kuten seuraavassa diagrammissa. 40, Irhl ~ 10 5 o Kuva 3. Diagrammi kirkkohautojen prosentuaalisesta osuudesta kaikista haudatuistaja absoluuttisista maanstii vuosikymmenittiiin Hiltunen, s Kuolleitten ja haudattujen 1uette1ot KKA A 1:1-2. OMA.

11 7 Noin 30 vuodessa kirkkohautaustapa menetti rajusti suosiotaan. Sen osuus putosi vuosisadan puoliviilin noin 36 prosentista noin 6 prosenttiin 1770-luvulla. Kirjallisten Hihteiden - tilikirjojen ja haudattujen luettelon - perusteella Kempeleessa siis haudattiin kirkon lattian aile vuodesta 1695 vuoteen 1782 kaikkiaan ainakin 134 vainajaa. Vaikka muistiinmerkitsemisessa olisi tapahtunut virheita siten, etta kirkkoon haudatuksi on satunnaisesti merkitty kirkkomaahan haudattu, kirjallisista liihteistii saatavatluknmaiiratiedotovatkokonaisuudessaanpamvastaiseensunntaanvaaristyneitii; puuttuvathan tiedot kokonaan noin vuosikymmenen ajalta. Kuolleitten ja haudattujen luettelon perusteella eniten kirkon lattian aile haudattiin seuraavista suvuista tarkemmin perhettii erittelematta, mutta kirkkohautojen maiirarr mukaisessajiirjestyksessa: Tuohino, Ollila, Junttila, Ohukainen, Helander, VuoIWola, Niemela, Sarkkinen ja Tapanila. Luettelon ensimmiiisesta suvusta on tiedot noin 20 hautapaikasta, viimeisista aile viidestii. Kappalainen Helanderin perhettii lukuunottamatta muut olivat varakkaita talonpoikaissukuja. Saatyliiisia haudattiin kirkkoon kuitenkin muutarnia muitakin, vain yksi tai kaksi perheesta, esimerkiksi iiikas ritari ja kenraalimajuri Joachim Georg von Ganschou, pitiijiinkirjuri Bergin poikavauva, vapaaherratar Henrietta Beata Roos, harren 18-vuotias poikansa Gustaf Herman, seka maanmittausinsin06ri Magnus GustafFillmer. Ennen kirkkohautaustavan paiittymista viirneiset lattian aile haudatut eivat olleet kempeleliiisia, vaan Oulusta tavallaan evakkoon tuotuja vainajia, porvareita, joilta oli uuden kirkon rakentarnisen myotii havinnyt mahdollisuus arvokkaimpana pidettyyn hautapaikkaan. li Varsin tasapuolisesti kirkkoonhaudattujen joukossa oli naisia jamiehia, sekalapsia etta aikuisia. Kuolinsyitii on kirjattu kuolleitten luotteloon vuodesta 1750 liihtien. Niista yleisimmat ovat vauvoilla "tuntematon lastensairaus", lapsilla hinkuyska ja isorokko, aikuisilla korkea kunme, rintakipu, pistokset ja vanhuuden heikkous. Tarttuva tauti ei siis ollut esteena kirkkoon hautaarniselle. (KP) 3. AIEMMAT HAVAINNOT Kirkon lattian aile hautaarninen aiheutti suurta vahinkoa penkkirivistoille ja lattialle, joka usein jouduttiin repirnaarr auki uuden hautauksen yhteydessa. Tama epiikohta huomattiin jo varhain ja vuosisatojen kuluessa on korjauksia vaadittu ja tehty moneen kertaan. Juuri korjausten yhteydessa, lattian ollessa auki, kiinnitettiin huomiota myos hautakarnmioissa oleviin vainajiin. 11 Oulun hautauskaytiinn6sta ks. esim. Samuli Onneia, Ouiun hautausmaan vaiheita (Oulun hautausmaa. 1982), s. 17.

12 8 Pitkin 1800-lukua oli vaatimuksia lattian korjaamiseksi, mutta vasta 1875 ryhdyttiin toimeen. Tilloin lattian niskapuut oikaistiin ja lahonneet uusittiin. Lattiasta tehtiin tasainen, uusi ja silea. 12 Tietoja siita, tutkittiinko jo tiilloin itse hautoja, ei ole. Ensimmiiiset siiilyneet kuvaukset haudoista ovat vuodelta 1936, jolloin kirkkoherra K.J.Cajanus kavi seurakunnan toimihenkiloiden kanssa lattian alia. Tiima iimenee Cajanuksen kirjeestamuinaistieteellisen toimikunnan historialliselle osastolle He kavivat lattian alia toukokuun lopulla ja kesiikuun alussa vuonna Tuolloin, kirkon 250-vuotispiiivan liihestyessa, Cajanus halusi sanojensamukaan todeta asian, ei tehda tutkirnusta. Seurakunnan vanhimmilta Cajanus oli saanut kuulla, etta vuonna 1845 lattian uusimisen yhteydessa arkut olisi otettu pois ja katketty hautausmaahan. Kirkkoherranmukaan alttarinkohdalla oli vierekkiiinkaksikiviseiniiistahautakanuniota tai "joukkohautaa", jota terrnia Cajanus itse kayttiia. Niiiden jatkona kirkon keskustaan piiin oli kaksi hirsiseiniiista "joukkohautaa". Hautojen katoksena oli tuohilla katettuja, liihekkiiin aseteltuja hirsia, joiden paalla oli viera hiekkakerros. Hautojen katoissa oli reikia, joista Cajanus apureineen saattoi niihda itse arkkuja. Niita oli riveittiiin, toisessa ainakin kaksi kerrosta paiillekkiiin. Toiseen kiviseiniiiseen hautakarnmioon oli voinut astuakin, koska katos oli muutamasta kohdasta avoin. Hautakarnmiotoli kaivettumaahan janiiden katos olimaanpinnan tasolla: Keskempana kirkkoa oli vainajia haudattu lattiahiekkaan. Arkut olivat "tervetta kovaa puuta" ja Cajanuksen mielesta kiviseiniiisissa haudoissa kaikkein kallisarvoisimpia. Liihemmin Cajanuksen "innokkaat apurniehet" olivat katsoneet kahta lapsen arkkua, joissa vainajien vaatetus oli kaunis. He raottivat myos kahden suuremman arkun kantta. Molemmissa Cajanus sanae miehen levanneen myssy paassaan. Vainajat olivat tehneet "kuivettuneen" vaikutuksen. 13 Suomen Kuvalehden numerossa 40 vuonna 1936 oli artikkeli ja iso kuva Kempeleen kirkon lapsimuurnioista. Artikkelin sisiilto oli paapiirteissaan edellakerrotun Cajanuksen I k uk. 14 se V1ty sen m amen. Dir. cant. Toivo Koposen mukaan myos vuonna 1938 yksi "hautaholvi" avattiin. 15 Kempeleen kirkon perusteellisin ja laajin kunnostustyo suoritettiin vuosina Tuolloin uusittiin myos lattiaa. 16 Luettelossa Kempeleen kirkossa ja sen ymparistossa suoritetuista toista kay ilmi, ettii lattian alle valettiin tukipilarit ja peitettiin rikkoutuneet ja avonaiset ruumisarkut Cajanus, s K.J.Cajanuksen kirje Muinaistieteelliselle toimikunnalle Kulttuurihistorian osaston historian topografmen arkisto. MY. 14 Olavi Halonen, Kempeleen lapsimuumiot (Suomen Kuvalehti n:o ); my6s sanomalehti Liitossa oli 1970-luvulla kuvallinen artikkeli Kempeleen kirkkohaudoista, Liitto Kirkon esittelymoniste. Laatinut Toivo Koponen KKA. 16 Lars Pettersson, Kempeleen kirkko (Suomen kirkot n:o 17, 1991), s Kirkkovaltuuston kokouksen p6ytajdrja KKA.

13 9 Nils Cleve Muinaistieteellisesta toimikunnasta kiivi ja tarkastamassa kirkon korjaust5ita. Hiin toteaa tarkastusraportissaan muun muassa, etta lattiaa oli osaksi purettu liinsiosassa keskikaytaviin kohdalta ja etta lattian alta niikyi muutamia arknnkansia. Lisiiksi hiin mainitsee, etta kirkkon oli valettu uusi betoniperustus ja "kivijalka oli ladottu entiseen muotoonsa".18 Muista hautatarkasteluista, joita on mahdollisesti tehty eri aikoina rakennus- ja korjaust5iden yhteydessii, ei ole arkistoitua tietoa. Seuraavan kerran hautauksiin kajottiin ilmeisesti vuonna 1993, jolloin kappalainen Heikki Riihimiikija seurakuntamestari Maire Viiisiinen tekivat lattiasienitarkastusta. Tarkastuksellaan he ry5mivat lattiaalueen kokonaisuudessaan lapi lukuunottamatta sakaristoa. He valokuvasivat arkkuja seka vainajia. Maire Viiisasen mukaan lastenarkut olivat avattuina vaakasuorassa asennossa heidiin mennessaiin sisaiin. Valokuvausta varten he nostivat arkut pystyasentoon ja kuvattuaan sulkivat ne. Sisaiinmenoaukkoa liihinna olevaa arkkua (hauta 12) he eivat huomanneet laiukaan. 19 (SP) 4. DOKUMENTOINTIMENETELMAT Dokumentointi tapahtui valmiin pohjapiirroksen perusteella, johon oli merkitty kolmen ita-liinsi -suuntaisen hirren (kartassa hirret a, b ja c) seka yhdeksiin pohjois-etela -suuntaisen poikkihirren (1-9) lisiiksi alttari, saarnatuoli ja peukkirivistot. Kaikki johdannossa mainitut haittatekijat luonnollisesti tekivat dokumentoinnista haukalaa ja hidasta. Tarkoituksena oli maiirittaa lattianalaisten hautojen sijainti ja lukumiiiira, pyrkia tarkastelemaan vainajien sukupuolta jahautausvaatteita, mikiili se oli mahdollista, seka kirjata irtol5yd5t. Hautojenja lattianalaisten rakenteiden, kuten kammioiden sijainnin maiirittiiminen ei ollut kuitenkaan kovin helppoa, silla mittauksia tehdessa huomattiin pohjapiirroksessa olevanjoitakin epatarkkuuksia. Mittauksia tehtiin sekakirkon lattian alia etta paiilla. Tiima tapahtui siten, etta lattian alta, lankkujen raoista, naytettiin lattian paiilla olevalle kahdelle mittaajalle pisteet, joiden sijainnit haluttiin karttaan merkittaviksi. SamalIa lattian alia mitattiin samojen pisteiden etiiisyys liihimpiina oleviin kiviseiniin seka toisiin rakennelmiin ja hautoihin. Niiin mittaus pyrittiin saamaan luotettavaksi vertaamalia toisiinsa lattian alaisia ja paallisia mittaustuloksia. 18 Nils Cleve, Tarkastus Kempeleen kirkossa ja Kulttuurihistorian osaston historian topografmen arldsto. MY. 19 Maire Viiisasen haastattelu

14 10 Iokaisesta haudasta Hiytettiin valmis kaavake, johon kirjattiin arkun mitat, kuvailtiin arkun muotoa, koristelua ja sisustusta sekii vainajan vaatetusta. Haudat ja luu15ydot numeroitiin dokumentointi-, eikii sijaintijiirjestyksessii. Arkkuja ei avattu, vaan tutkiminen oli pelkiislliiin inventointiluonteista. Kaikenlaisten jiilkien jiitllimistii lattian alaiseen maailmaan pyrittiin viillliimiiiin. Tutkimusryhmii toi lattian alle normaalia enemmiin kosteutta ja liimpoii. Kuivat ja viileiit olosuhteet ovat siiilyttiineet haudat tiihiin piiiviiiin saakka suhteellisen hyviissiikunnossa, joten pieuintiikin uiiden tuhoutumista nopeuttavaa asiaa lliytyi varoa. Dokumentointiin liittyi sanallisen kuvailun ja tarkkailun lisiiksi valokuvaus. Ilmassa leijuva tutkirnusryhmiin liikkumisesta aiheutuva poly tunkeutui myos karneroihin, minkii vuoksi ne oli suljettava pusseihin kiiyton viilillii. Konttaaminen karneroidenja muistiinpanoviilineiden kanssa ei sujunut kovin nopeasti. Valokuvaaminen oli viilillii vaikeaa ahtaiden tilojen takia, sillii kuvattavan kohteenja karneran viilimatka jiii usein liian lyhyeksi. Aina kuvaaja ei edes viilttiimiitlliniihnytkohdettaan selkeiisti, silliilattian alia oli larnpuista huolimatta pimeiiii; salarnavalon kiiytto olikin pakollista. Kehittiiruisen jiilkeen huomattiin, ettii valokuvista pystyi havaitsemaan lisiiii yksityiskohtia tai asioita, joita ei lattian alla havaittu. Hiekan seasta loydettiin myos irtoloytojii, kuten ihmisen luita, kangaskatkelmia ja paperin palasia, joissa oli kirjoitusta. Luita varten oli omat kaavakkeet, jotka lliytettiin paikan piiiillii, lattian alia, ja 15ydon sijainti merkittiin karttaan. Luut mitattiin, ja sarnalia ne pyrittiin miiiirittelemiiiin. Vainajan ikii ja sukupuoli analysoitiin mahdollisuuksien mukaan; osa ryhmiin jiiseuistii oli saanut luuanalyysikoulutusta bioantropologian kurssilla. Kaikki luut jiitettiin niille paikoille, mislli ne olivat loytyneetkin, sarnoin ilmeisesti hautauksista periiisin olevat kangaskappaleet. Liihes kaikki paperin palaset - aivan moderneimpia lukuunottarnatta - otettiin talteen myohempiiii tutkirnusta varten. Niiden sijainnilla ei ollut merkitystii, koska uiita oli kuitenkin aikojen kuluessa usearnman kerran liikuteltu. (EO) 5. DOKUMENTOIDUT HAUDAT 5.1. Yleispiirteitii Lattian alle haudatut, edelleen havaittavat arkut keskittyvat piiaasiallisesti kirkon illipaiihiin eli kuorin alle, alttarin alueelle. Siella sijaitsevat useitahautanksia kasittavat, muuratut ja hirsista salvotut hautakammiot ja muutarnat irralliset, uiin sanotut multa-

15 11 a b c c, ; ~~ J -:-: : :, :I : ~ :: f :r ~.. " :, I D!,, L+~ _::::..:"_::_" _::~ :...:... :.. : :.. : :--: -... _ _... --:.. :-- : : : :.LE!:?.. "., \ :.:.. :.~ 1'1,..,. "'.. ',. ": '":" :.. : ":":".. : : : :.l..:.....:..:... _.1 : _ :..: :..: :..: :.': ":_0:" '-:--:" A-D Hautakammiot 1-15 Haudat l1-7 Luul6yd6t a-c Pitkitliiiset niskahirret 1-9 Poikitlaiset niskahirret o m 5 Kuva 4. Pohjakaava kirkosta hautoineen, Piirros: Markus Marjomaa ja Antti Ruonakoski.

16 12 haudat. Multahautoja havaittiin melkein koko runkohuoneen alueella, tosin vain muutamia aikoinaan yli sadasta hautauksesta, ja osa niistakin irtoluiksi hajonneina. Ilmeisesti niita on ollut kerroksittain, mutta ne ovat suurimmaksi osaksi lattiahiekan allahavaitsemattomissa. Keskikaytavan kohdallakeskellakirkkoa ja siitahiemankohti paaovia olivat lantisimmat multahaudat ja luiksi hajonneet, sekoittuneet haudat. Sakastin jakirkon etelaseinustalla olevan papinoven alueet jatettiin tutkimatta. Sakastin lattian alapuolinen tila oli ennen ehtoollisviinikellarina ja toimii nykyisin lampokeskuksena. Papinoven aluetta ei tarvinnut tutkia, koska sen eteistilarakennettiin vasta vuonna 1848 nykyiseen muotoonsa?o Tutkimatonta aluetta jai runkohuoneen muille reuna-alueille paitsi itareunalie. Erityisesti lanteen pain mentaessa lattian alia oleva, hiekan ja puuroskan tayttama tila mataloituu liian ahtaaksi. IrtoloytOja, paaasiallisestiklisinkirjoitettuja ja painettuja paperinpalasia sekahautauksista jaljelle jaaneita kankaiden ja arkkujen kappaleita oli siella taana. Poikittaisesta niskahirresta 8 lanteen pain ei havaittu enaa edes irtoluita tai -16ytoja. Vainajat oli haudattu saannonmukaisesti ita-lansi-suuntaisesti, paa lanteen. Poikkeustapauksissa mainitaan erikseen vainajan sijainti. (OT) 5.2. Hautakammiot Kempeleen vanhassa kirkossa on 1930-luvulla tehtyjen havaintojen mukaan nelja hautakammiota, kaksi kivesta muurattua ja kaksi hirsista salvoshautaa. Nyt tehty inventointi vahvisti aiemmat havainnot kammioiden lukumaiirasta ja rakenteesta. Kivesta muuratut kammiot sijaitsevat kirkon itapaadyssa alttarin alia ja salvoshaudat niiden lansipuolella alttarin ja penkkien valisella alueella. Kivirakenteiset kammiot ja osa niiden arkuista on avattu 1930-luvulla (ks.lukua 3. Aiemmat havainnot). Kammiot on avattu poistamalla osa kattohirsista, joten niiden rakennetta on mahdollista tutkia. Salvoshautoja ei ole avattu ja lisaksi ne on peitetty hiekkakerroksella; niista ei siis voi tehda kovin tarkkoja rakennehavaintoja. Hautakammio A Hautakammio A sijaitsee kirkon koilliskulmassa, alttarin alia. Pohjoisessa kammio ulottuu pitkittaisen niskahirsi a:n alle, lannessa poikkiniskahirsi 2:een asti. Kammio rajoittuu nykyisin idassa ja pohjoisessa kirkon alia olevaan muurattuun kiviseinaan, 20 Pettersson, s. 31, 61,

17 13 joka ulottuuu noin cm kirkon seinien sisapuolelle. Kiviseina on tehty myohemmin, ilmeisesti vuosien korjauksissa, vahvistamaan kirkon rakennetta. Kammion alkuperainen pohjoisseina on todennakoisesti purettu korjaustoiden yhteydessa uuden kivijalan tielta. Kuva 5. Kammio A:n pohjoisreunaa. Kuva: Kirsti Paavola. Itaseinan alaosa seka lansi- ja etelaseina on kylmiimuurattu suurista luonnonkivista, joiden viilisssa on sammalta. Seinat on tehty huolellisesti. Niiden paksuus on noin 50 cm. Kivien suurin koko on noin 50 x 50 x 30 cm. Muuratun seinan kivet ovat kooltaan pienempia. Lansiseinan keskiosasta on poistettu ylin kivikerros. Kammion koko ita-lansi -suunnassa on noin 260 cmja pohjois-etela -suunnassa noin 300 cm. Korkeus on noin cm. Lattian tasoa ei ole mahdollista maanttaa tarkasti. Katto on tehty veistohirsista, joista suurin osa on poistettu kammion aukaisun yhteydessa. Vain viisi tai kuusi hirtta kammion etelalaidassa on alkuperaisella paikallaan. Yksi hirsi on nostettu toisten paiille. Se on muita pitempi ja ulottuu noin metrin verran kammion seinan yli. Hirsi on varattu ja sen paa on veistetty viistosti, lisaksi siina on loveuksia ja tapiureikia. Myos muut kattohirret on varattu, joten ne on ilmeisesti otettu uusiokaytt66n vanhasta rakennuksesta. Hirsien koko on noin 14 x 22 cm ja niiden pituus on noin 350 cm. Hirret on katettu tuohikerroksella, jonka paiilla on painona muutama kivi. Lisaksi kammion katto on peitetty hiekalla.

18 14 Kuva 6. Aksonometrinen piirros kammiosta A hautoineen. Piirros: Juha-Pekka Joona. Karnmiossa on kuusi arkkuaja seitseman vainajaa (arkut 5-10). Jos mulcaan otetaan todenniikoisesti karnmiossa alunperin olleet Iasten arkut (arkut 1-3), nousee arkkujen maiira yhdeksaan ja vainajien maiira kymmeneen. Arkut ovat karnmiossa itii-iansi - suuntaisesti, paa Iannessa. Poikkeuksena on arkku 5, jonka paa on idassa. Arkkuja on kahdessa kerroksessa, neija rinnakkain. Arkkujen itiipaadyt ovat hieman Iansipaatyja alempana. Karnmion pohjalla on hiekkaa ja alimmat arkut ovat osittain hiekkaan hautautuneita. Pohjoisseinanja arkun 9 villissa on runsaasti Iautoja, hiekkaa, tuohta, laastiniohkareita ym. Arkku loon peittyneena niiden alia.

19 15 Hautakammio B Kammio B sijaitsee myos alttarin alia, kirkon kaakkoiskulmassa. Se sijoittuu pitkittilisniskahirsien b ja e viiliin ja ulottuu liinnessa poikkiniskahirteen 2 saakka. Idassa ja etelassa kammio rajoittuu kiviseinaan, mutta se ei muodosta kammion seinia kuten kammiossa A. Muuten se on rakenteeltaan samantyyppinen kuin A. Seinat ovat noin 50 em paksut ja ne on tehty kylmamuuraamalla luonnonkivista. Seinat eivat ole yhta huolellista tekoa kuin kammiossa A. Katto on tehty hirsista ja katettu tuohikerroksella, lisaksi kammion paalla on hiekkakerros. Pari hirtta on poistettu katon keskikohdalta. Kammio on kooltaan pienempi kuin kammio A. Sen pituus ita-iansi - suunnassa on 230 em, leveys pohjois-etela -suunnassa onnoin 200 em jakorkeus on alle metrin. Tosin lattian tasoa - ja siten kammion alkuperilista korkeutta - ei voi maanttaa tarkasti. Kammio ulottuu pohjoisesssa lahes kammioon A, mutta niilla ei ole yhteista valiseinaa. Kammiossa on runsaasti hiekkaa, hajonneiden arkkujen jaanteita ja kaksi arkkua, arkut 12 ja 15. Hautakammiot C ja D Hautakammiot C ja D sijaitsevat alttarin ja penkkirivien valisella alueella, C A:n lansipuolella. Se on rakenteeltaan ehja ja peitetty hiekalla. Kammion katto on tehty italansi -suuntaisesti asetetuista hirsista, jotka on peitetty tuohella. Hirsien leveys on noin 20 em. Kammion rakenteesta tai koosta ei voi tehda tarkempia havaintoja. Kammio D sijaitsee B:n lansipuolella. Sen katto on todennakoisesti osittain romahtanut. Kammion B lansipuolella on nahtavissa pohjois-etela -suuntaisenhirsiseinankaksi ylinta hirtta. Hirsiseina sijaitsee noin 50 em lanteen poikkiniskahirsi 2:sta. Etelassa hirret jatkuvat lahes pitkittilisniskahirteen e saakka ja pohjoisessa niskahirren b pohjoispuolelle. Hirsiseinan leveys on 255 em. Poikkiniskahirsi 4:n aha on toinen samansuuntainen hirsiseina, noin 250 em lanteen edellisesta. Ita-Iansi -suuntaisista seinista tai katosta ei nay rnitaan merkkeja, koska kammio on paksun hiekkakerroksen peittama. Kammio D on todennakoisesti hirsirakenteinen salvoshauta, jonka koko on noin 250 x 250 em. 21 Kammion pailla on arkku (arkku 14 ),jonkakirstuosa on kokonaan hautatunut hiekkaan. Arkku ei todennakoisesti ole ollut kammiossa, vaan hautaus on tehty sen paiille myohemmin. K.J. Cajanuksen mukaan toisessa salvoshaudassa on arkkuja riveittilin ainakin kahdessa kerroksessa K.]. Cajanus antaa salvoshautojen mitoiksi 260 x 300 em ja 260 x 200 em. 22 K.]. Cajanuksen ldrje Muinaistieteelliselle toimikunnalle

20 16 Hautakammio A:n haudat: Hauta5 Hauta 5 sijaitsee kammiona eteliilaidassa paiillimmiiisena. Sen paa on poikkeuksellisesti idassa. Todenniikoisesti arkku on kaiinnetty hautauksen jiilkeen, mahdollisesti kammion aukaisun yhteydessa 1930-luvulla. Arkun pituus on 203 cm, leveys 62 cmja kirstuosan korkeus 27 cm. Arkunmuoto paaltakatsottuna on keskelta leveneva, kirstun sivut kaareutuvat tasaisesti. Paadyt ovat muodoltaan trapetsoidit. Kirstun profilointi ulottuu saumattomasti arkun ympari, sivulaudat ja paadyt muodostavat yhteniiisen kokonaisuuden. Kirstuosakoostuu kolmesta sivulaudasta ja matalasta jalustasta seka paadyista. Pohja on tehty kahdesta laudasta. Kansi on hajonnut. Siitii onjiiljella vain keskilauta, joka on arkun paiilla. Laudan keskella oleva koriste muistuttaa helmisauvakuviota. Arkku on tehty miinnysta. Pinta on kasitelty vernissalla tai lakalla. Arkku on viiriltaiin vaaleankellertava. Arkun molemmissa piiissa on kilpi seka molemmilla laidoilla kolme kahvallista kilpea. Kilvet ovat rokokoo-tyylisia ja kaikki muodoltaan samanlaisia, liihinna ovaalin muotoisia, joiden yliireuna on suora ja alareuna puolipyorea. Kilpien leveys on noin 25 Kuva 7. Arkun 5 profrili. Piirros: Iuha-Pekka Ioona cm ja korkeus 20 cm. Kilven yliireunassa on heraldinen kruunu (ritarikruunu eli ns. tavallinen aateliskruunu), jonka vieresta reuna jatkuu pykiiliiisena kilven ympari. Kilven reunaosat on pakotekoristeltu, keskiosa on silea ja siihen on mustalla kirjoitettu raamatunlause. Teksti on kirjoitettu kapiteelikirjaimilla ja se on rajattu mustalla maalatulla tyylitelly lla viivalla, jonka alaosassa on kasviaiheista koristelua. Kilvet ovat todenniikoisesti prassattya peltia, joka on tinattu. Kahvat on kiinnitetty arkkuun kilpien lapi menevilla nauloilla. Kahvojen leveys on 17,5-19 cm. Ne ovat poikki1eikkaukseltaan pyoreita. Kahvojen paat on taivutettu arkusta poispain kahvojen ollessa alhaalla. Siten ne estavat kahvoja nousemasta vaakatasoa ylemmas arkkua kannettaessa. Kilven teksti on juuri kahvan taivutettujen piiiden viilissa. Kahvan keskiosassa on kolmiosainen paksunnos; kahvat paksunevat kartiomaiseseti keskiosaakohti janiiden viilissa on soikiomainen "pallukka". Paksunnoksien piiissa on spiraalikoriste. Kahvoissa on myos hakakuvioita, jotka on mahdollisesti kaiverrettu. Kahvan keskiosan muotoilunja koristelun peruusteella se on va1mistettu valamalla tai takomalla muottiin, muuten kahvat nayttavat olevan va1mistettu takomalla.

21 17 Kuva 8. Hauta 5. Kuvattu lansiluoteesta. Kuva: Eija Ojanlatva. Arkun kilvista vain pohjoislaidan ja itapaadyn kilvet ovat nahtavissa. Paadyn kilpi seka keskimmilinen laidan kilvista ovat tinaruton vaurioittamia, eivatka ne ole luettavissa. Pohjoislaidan kilven teksti on seuraava: Liinsipaiin kilven lause on: SALlCE ARo THE DbDE SaM I RERRAN OM Db OCH WILL HAMrA EDER MIT FOLK THER UT Arkussa on palttinasidoksinen, pykiilareunainen reunakangas, joka on naulattu kiinni kirstun reunoihin. Sisustuksena on tappuraa, kuusenhavujaja hoyliilastuja sekii tuohta. Tuohi on mahdollisesti tipahtanut arkkuun kammion katteesta. Arkussa on kaksi vainajaa, vainajat 5.1. ja 5.2. Vainaja 5.1. on pieni lapsi, joka on asetettu arkun pohjoislaidalle, sen itiipiiahiin. Hiin on muumoitunut, kasvojen iho on sililynyt. Vainajalla on koristeommellulla tyllillii piiiillystetty silkkinuttu. Nutussa on kuusi metallista nappia, joiden pinta niiyttaa r6peli:iiseltii. Mahdollisesti napit on valmistettu metallilangasta. Ranteissa on r6yhe16t. Jalat peittyviit karkearnmasta kankaasta tehtyyn mekkoon tai peitteeseen. Vainajan piiassa on tykkimyssyn mallinen paahine, joka on sidottu leuan alta kulkevalla

22 18 ripsisidoksisella siikkinauhalla. Nauhan reunassa on yksinkertainen kudottu koristekuvio. Myssy on ornmeltu viidesta kangaspalasta. Sen materiaali on todenniikoisesti ohutta villaa. Vainaja 5.2. on huonosti nahtavissa, koska arkku 5 sijaitsee karnmion j1iljella olevien kattohirsien alia. Ranesta ei ole nahtavissa kuin kallo. Kannen keskilauta ja arkun sisustus estlivat niikemasta vartaloa. Vainaja on kallonmuodon perusteella nainen. Paassa on ohutkankainen myssy. Rauta 6 Rauta 6 sijaitsee haudan 5 alla karnmion A etelalaidassa. Arkusta on niikyvissli vainjalkopaa. Paikan pli1illa havainnointi oli vaikeaa. Parhaan kasityksen arkusta saa valokuvia tutkimalla.arkku onhautautunut hiekkaan kantta myoten. Kansi on profiloitu. Keskilauta on irronnut, mutta yha arkun pa1illli. Arkku on maalattu mustaksi tai tervattu. Sen pituus on noin 210 em (arvio). Kuva 9. Arkun 6 kannen profllointi. Piirros: Juha-Pekka Joona. Rauta 7 Rauta 7 sijaitsee karnmion A etel1ilaidassa, osittain haudan 5 alia. Arkun pituus on arviolta noin 200 em. Muodoltaan se on tasaisesti jalkopaahan kapeneva. Kansi koostuu sivulaudoista ja keskilaudasta, joka on irronnut. Sivulaudoissa on kuusiportainen profilointi. Kirstuosan sivut eivat ole niikyvissa. Arkun palityja ei ole profiloitu. Arkku on maalattu mustaksi tai tervattu. Lansipaassa onkilpi, malliltaan samanlainen kuin arkun 5 kilvet. Kuva 10. Arkun 7 kannen profilointi. Piirros: Juha-Pekka Joona. Arkun sisustuksena vainajan plian alla on harsomaista kangasta, mutta ei kuitenkaan tyynya. Arkun paapuolessa on kirstun reunoihin kiinnitettyna kaistale samanlaista kangasta. Vainaja on vaatetuksesta paatellen nainen. Han on muumiotunut ja kasvojen iho on sailynyt. Vainajaonmenettanytkaikkihampaansa,elionkuollessaanollutvarsiniiikas.

23 19 Vainajan vaatetuksena on kiiiirinliina, joka ulottuu vyotarosta jalkoihin, oikealla kyljellii hartioille asti. Kiiiirinliina on harsokangasta, josta mitiiiin yksityiskohtia ei ole niihtiivissii. Piiiissii on myssy, ohutta poimutettua kangasta, jonka reuna on rypytetty. Otsalla, osittain silmien piiiillii, on erillinen kangassuikale. Mahdollisesti se on ollut alunperin silmien piiiillii. Sen yliipuolella on rusetti, jonka nauha kiemii piiiin ympiiri. Vainajan vasenkiisi on vatsalla ja oikea vartalon sivulla. Kiisissiion siiiimiskiisormikkaat, joiden ranteissa on rypytys. Hauta8 Hauta 8 sijaitsee karnmion A keskellii. Kirstuosa on liihes kyljittiiin arkkujen 7 ja 9 viilissii. Todennakoisesti arkun asento on seurausta arkkujen siirtelystii karnmion aukaisun yhteydessii. Kansi on irrallaan, ja se on poistettu kuvien ottarnista varten vuonna Arkun sisiillon havainnointi perustuu kyseisiin kuviin. Arkun kannen pituus on 189 em, suurin leveys 58 em ja korkeus 19 em. Kirstuosan korkeus on 27 em ja arkun kokonaiskorkeus 46 em. Arkun muoto on keskeltii levenevii, laidoissa on taitoskohta eli arkku on litistetyn kuusikulmion mallinen. Kirstuosan piiiidyt ovatmuodoltaanloivan s-kirjaimenmuotoiset, eli kirstu on pitempi yliiosastaan. Arkku onrakenteeltaan pelkistetty ja profiloimaton. Vainkannenkeskilaudanreunat on muotoiltu. Kirstun laidat on tehty yhdestii laudasta, jotka on taivutettu muotoon. Kansi koostuu keskilaudasta ja sivulaudoista. Arkku on tervattu tai maalattu mustaksi. Kuvien perusteeella arkussa on irrallinen sisustusvaate tai kiiiirinliina, johon vainaja on kiiiiritty. Muuta vartalon vaatetusta ei ole. Piiiissii on myssy,jonka mallia ei kuvien perusteella voi piiiitellii. Vainajan piiiin ympiirillii on kuusenhavuja, lisiiksi arkussa on jonkin verranhoyliilastuja ja kiirpiisenkoteloita. Vainajan ikiiii tai sukupuolta on hankala miiiirittaa. Hiin on muurnioitunut, kasvojen ja Kuva 1l. Arkun 8 kannen profllli. Piirros: Juha-Pekka Joana. alaraajojen iho on siiilynyt. Osa hampaista on jiiljellii. Vainajan piiii on siirtynyt tai siirretty. Se on arkun leveirnmiissii kohdassa, vainajan rinnan kohdalla.

24 20 Kuva 12. Karnmio A, vasemmalla hauta 9, keskellii hauta 8, oikealla alhaalla hauta 7, oikealla ylhaiillii hauta 5. Kuvattu liinnestii. Kuva: Kirsti Paavola. Rauta9 Rauta 9 sijaitsee kammion A pohjoisreunassa paiillirnrnaisena. Arkun kansi on hajonnut, keskilauta ja pohjoisenpuoleinen sivulauta ovat irrallaan. Arkun pituus on 213 cm, leveys 60 cmjakirstuosankorkeus 33 cm. Kannenkorkeus on 20 cmjakokonaiskorkeus siis 53 cm. Arkku on muodoltaan keskelta leveneva, laidat kaareutuvat tasaisesti. Arkun paadyt ovat kaksoistrapetsoidinmuotoiset. Profilointi ulottuu saumattomasti arkun ympari, sivulaudat ja paadyt muodostavat yhtenaisen kokonaisuuden. Kirstun profilointi on samantyyppinen kuin arkussa 5. Kirstuosanlaidaton tehty yhdesta taikahdestalaudasta ja pohja kolmesta. Kannessa on kahdeksanportainen profilointija se koostuu sivulaudoista, keskilaudasta ja paatylaudoista. Arkun kokoamiseen ja kannen kiinnittamiseen on kaytetty puutappeja. Arkku on maalattu kellertavaksi. Kannen alarennat alimpaan profolointiin saakka, kannen yiaosan kolmen kapean profiloinnin pystysuorat osat jakeskilauta on maalat- Kuva 13. Arkun 9 profilointi. Piirros: Juha-Pekka Joona.

25 21 tu mustaksi. Kirstuosassa noin kymmenen senttia yhireunasta on ohut musta raita ja myos jalusta on maalattu mustaksi. Arkun molemmissa laidoissa on kolme kahvallista kilpea seka paiidyissa kahvattomat kilvet. Kilvet ja kahvat ovat muodoltaan sarnanlaisia kuin arkussa 5. Eteliilaidan liinsipaiin kilvessa on sarna teksti kuin arkun 51iinsipaadyn kilvessa ("OCH WILL HAMTA - -"), muutkilvet eivat ole niikyvissa tai ovat tinaruton lukukelvottomiksi vaurioittarnia. Tiedot arkun sisustasta perustuvat vuonna 1993 otettuihin valokuviin. Arkussa on valkea, molemmista reunoista pykiiloity reunakangas. Sen toinen reuna riippuu arkun ulkopuolelia. Arkku on vuorattu valkealla sisustuskankaalla,joka on kiinnitetty kirstun reunoihin. Vainajan paiin alia on neliskulmainen valkoinen silkkityyny. Arkussa on jonkin verran hoyliilastuja seka hiekkaa; ne ovat todenniikoisesti joutuneet arkkuun hautauksen jiilkeen. Vainaja on vaatetuksen perusteella nainen. Hiinen kaikki harnpaansa ovat labteneet. Sen perustelia hiin on ollut kuollessaan varsin vanha, todenniikoisesti yli 70-vuotias. Vainaja on muurniotunut, kasvojen ja kasien iho on siiilynyt. Oikea kasi on taivutettu vats an paiille. Vasen kasi ei ole niikyvissa, mutta on ilmeisesti vartalon sivulla. Vainaja on puettu ohutkankaiseen valkoiseen hautausvaatteeseen. Paassa on harsomaisesta kankaasta tehty ohut myssy, joka on sidottu paiin ympari kulkevalla silkkinauhalla. Nauha on sidottu rusetille otsalle. Paiihine peittiia kasvojen ylaosan. Hauta 10 Hauta 10 sijaitsee kammion A pohjoislaidassa arkun 9 alia ja se on labes tiiysin niikymattornissa. Arkku on maalattu mustaksi tai tervattu. Seka kansi etta kirstu ovat profiloimattomat. Hautakammio B:n haudat: Hauta 12 Hauta 12 sijaitsee hautakammion B keskiosassa. Arkku on noin 220 em pitkaja 60 em levea. Kirstuosan korkeus on 28 em. Arkku on muodoltaan keskelta leveneva, laidat kaareutuvat tasaisesti. Arkun rakenne ja profilointi ovat sarnantyyppiset kuin arkuissa 5 ja 9. Kirstuosa on maalattu kellertiiviiksi ja sen profilointia on korostettu kolmella pitkittiiisellamustalia raidalla, myos jalusta on maalattu mustaksi. Kirstuosan sivut on tehty yhdestii laudasta. Arkku onjoskus aukaistu ja kansi on tuettu auki hirrenpatkiilla.

26 22 Kansi on tehty kohnestaiaudastaja siina onmoniportainen, matalakuvioinen profilointi. KeskiIaudassa on aaltomainen kuviointi, ja sen puuaines nayttaa muuta kantta vaaleammalta. Kannen alalaidat on maaiattu mustaksi. Arkku on tehty mannysta tai kuusesta, ja se on koottu puutapeilla. Kirstuosan eteiaiaidassa on kohne kahvallista kiipea, jotka ovat muodoitaan samaniaisia kuin arkuissa 5 ja 9. Paatyjen kiipien teksteista ei saa seivaa. Keskimmaisesta kiivesta on Iuettavissa: SI lac SKAL UPLATA EDRA CRIFTER Res 37 v 12 Kirstun vaikoinen reunakangas uiottuu noin 5 em reunojen yli, ja se on nauiattu paikoilleen. Verhouskangas on kiinnitetty nuppineuioilla noin 5-10 em vaiein reunakankaaseen. Vainajan paan alia on neliskuhnainen, vaikoinen tyyny. Arkussa on heinia, kuolleita karp asia seka karpasen koteioita ja toukkia. Kuva 14. Hauta 12 kuvattu itlikaakosta. Kuva: Eija Ojan1atva. Vainaja on kallonmuodon perusteella rnies. Ikaa on hankala maanttaa, mutta todennakoisesti han on yli 30-vuotias. Poskihampaissa on ienvetaytymaa ja oikealta puoielta puuttuu yksi poskihammas. Vainaja on muumioitunut, ja hanen kallossaan ovat saiiyneetkuhnakarvat seka hiuksia. Hiukset ovat Iatvoista kiharat ja uiottuvat olkapaii-

27 23 Ie, hiusraja on hiernan vetaytynyt. Kasvojen ihoa on rny6s jilljelhi, rnutta parrasta ei ole rnerkkejli. Vainajalla on valkoinen hautausvaate, rnahdollisesti puuvillaa. Pliahinettli ei ole. Hautausvaatteen alla on r6yhel6kauluksinen paita. Hihansuut on klilinnetty noin 10 ern leveydelta. Vainajanklisissli on vaaleatnahkahansikkaat. Hansikkaiden selklirnyksessli on kaksi, rnahdollsesti kolrne, saurnaa, jotka kulkevat ranteesta kohti sorrnia. Hansikkaiden noin 3-4 ern leveli rannekeosa levenee suuosaa kohti. Hauta 15 Hauta 15 sijaitsee haudan 12 etellipuolella, hiernan alemrnassa tasossa ja noin 50 ern llinnernplinli. Arkku on hiernan kallellaan. Sen pliillili on tuohikerros ja runsaasti hiekkaa, vain osa arkun kannesta on nlikyvissli. Kansi on profiloitu. (J-PJ) 5.3. Multahaudat Haudat 1-3 sijaitsevat kirkon kuoriosassa, karnrnion Akattohirsien pliillili suunnilleen kirkon pitkittliisellli keskiakselilla. I1rneisesti arkut ovat alunperin olleet karnrniossa, rnutta ne on poistettu sieltli 1930-luvulla (kts.lukua 3, Aiemrnathavainnot). Arkut ovat pohjois-etelli -suuntaisesti, plili pohjoisessa. Kuva 15. Hauclat 1-3. Kuvattu kaakosta. Kuva: Eija Ojanlatva.

28 24 /' Hautal Arkun pituus on 85 em, leveys 32 em ja korkeus ilman jalkoja 25 em. Jalkojen korkeus on 5 em, jolloin koko korkeus on 30 em. Arkku on tehty miinnystii. Pintakiisittelyii on havaittavissa vain kansiosassa, joka on ilmeisesti vernissattu tai lakattu. Arkku kapenee kohti piiii- ja jalkopiiiitii ja on leveimmilliilin liihes arkun keskikohdalla. Kirstuosassa on kahdet jalat, toiset piiiipiiiissii ja toiset kes "'- /."- 1 ~ ~ Kuva 16. Arkun 1 plility. Piirros: Juha-PekkaJoona em 10 kellii. Arkun tekemisessii on kiiytetty puutappeja, joita on neljii kirstun sivuissa. Kirstuosassa sivulautoja on yksi, kuten pohjalautojakin, eikii siinii ole profilointia. Kansi on tehty kolmesta eri laudasta, joista keskuslauta on osittain murtunut. Kannen sivulaudoissa on kolmiportainen profilointija kannen reunoilla yksi profilointi. Kansi on kiinnitettypiiiidyistiikahdella puutapillakirstuun.arkun piiiity onkaksoistrapetsoidin muotoinen, eika se peitii sivulautoja. Kilpiii tai kahvoja siinii ei ole. Arkun sisiipuolta koskevat havainnot perustuvat sekii vuoden 1993 valokuviin, ettii kannessa olevanmurtumankautta tehtyyn tarkasteluun.arkun valkean sisustustekstiilin reuna riippuu osittain arkun ulkopuolella, ja se on harsomaista, pykiiliireunaista kangasta. Vainajan piilin yliipuolella on silkkikangastilkku, johon on metallilangalla kirjailtu mahdollisesti kirjaimet VS. Tyyny on palttinasidoksista, myttiilintynyttii kangasta. Vainajan rinnalla on niikyvissii ohutta kuvioitua puuvillakangasta seka tekokukkanauha, joka kulkee vasemmalta olkapiiiiltii oikean kiimmenen alitse aina arkunjalkopiiiin vasempaan nurkkaan. Tekokukkanauhan viireinii on ainakin sinistii ja vihreiiii. Vainaja on pieni lapsi, ilmeisesti aile vuoden ikiiinen pituutensa perusteella. Sukupuoli voi olla kumpi tahansa. Vainaja on siiilynyt hyvin muumioituneena. Kasvoja peittiiii vielii iho, vain silmaaukot, sieraimet ja suu annnottavat mustina. Silmien ympiirillii on niihtiivissii silmiiluomien jiiiinteitii. Hautausvaate on palttinasidoksista pellavaa. Vainajan vaaleamyssy on pitsireunuksinen. Myssyii on ilmeisesti kiertlinyt metallilankakoristeinen tekokukkaseppele, joka on kuitenkin valahtanut oikealta ohimolta vainajan oikealle poskelle. VasemmaIla puolel- o

29 25 la paata seppele on kohdallaan. Vainajan ranteissa onroyhelot ja punaisetrusettinauhat, jotka ovat ihneisesti puuvillaa. Kadet on asetettu rinnalle. Vainajan jalkopaa peittyy hautausvaatteeseen. Kuva 17. Vasemmalla hauta 2, oikealla hauta 1. Kuvattu pohjoisesta. Kuva: Kirsti Paavola. Hauta2 Hauta 2 sijaitsee arkkujen 1 ja 3 valis sa. Arkun pituus on 72 em, leveys 30 em ja korkeus 22 em. Se on tehty mannystii. Kirstuosa on vernissattu tai lakattu, ja kansi mahdollisesti maalattu. Arkun muoto on piiii-ja jalkopaatii kohden suippeneva. Kapeimmillaan se on jalkopaastii ja leveimmillaan arkun keskikohdalta, mista se kapenee vain muutaman senttimetrin paapuoleen. Arkun Kuva 18. Arkun 2 piiiity. Piirros: Juha-Pekka Joona em paadyt ovat kaksoistrapetsoidin muotoisia, eiviitka ne peita sivulautoja. Kirstun sivut on tehty yhdestii sivulaudasta, ja pohja yhdesta laudasta. Kannessa lautoja on kohne, joista keskuslauta on murtunut. Kannen sivulaudoissa on kolmiportainen profilointi, ja aivan kannen ulkoreunassa on yksi profilointi. Arkussa ei ole jalkoja. Naulat ovat o

30 26 puisia, ja niita on yhteensa kahdeksan kirstun sivuissa ja kaksi kiinnittlimassa kantta kirstuun kannen molernmissa paadyissa. Arkun sisusta on dokumentoitu arkun I tavoin. Valkeata, ohutta sisustustekstiilia riippuu hieman arkun ulkopuolella, aivan paapaadyssa. Valkoinen sisustustekstiili on nakyvilla vain arkun reunoilla, muuten vainajan alla on tummempaa, harsomaista kangasta. Myssyn ylapuolella on metallilankakoristeinen tekokukkaseppele. Vainajan paan ylapuolella on metallilangasta taivuteltu monograrnmi, mutta sen kirjaimet ovat koukeroiset ja epaselvat. Vartalon vasemmalla puolella on kankaisia tekokukkia, myos jalkopaassa on metallikoristeinen tekokukka. Vainaja on ilmeisesti pieni tyttovauva, ainakin tykkimyssyn kaltainen myssy viittaisi naissukupuoleen. Hanestii ei ole nakyvissa kuin kallon ylaosa, mutta ainakin siina on j1iljella viela hieman rypistynytta ihoa. Ilmeisesti vainaja on muurnioitunut kokonaan. Kallon otsaluut ovat pa1ilaelta suhteellisen kaukana toisistaan, mika myos viittaisi vainajan olevan alle kaksivuotias. Kuva 19. Haudat 1-2. Kuvattu eteliikaakosta. Kuva: Kirsti Paavola. Varsinainen hautausvaate on sifonkimaista harsoa. Vainajan vaatteet on kiinnitetty nuppineuloilla. Vainajan luonnonvalkoinen myssy muistuttaa tykkimyssya, ja siina on levea pitsireunus. Pa1ilaen keskella, takaraivolta kohti nenaa, myssyssa kulkee sauma, joka loppuu syvien ohimokaarien v1iliseen, eteen pilin tyontyvaan nipukkaan. Tykkimyssyt pohjautuvat 1600-luvun silkkiseen tai samettiseen paallysmyssyyn, ja niita kaytettiin 1800-luvun alkupuolelle saakka. Aluksi myssy peitti kaikki hiukset,

31 27 mutta myohemmin se pienenijattaen ohimokaaret paljaiksi. Kyseessa oleva myssy on mahdollisesti 1700-luvun tyylia, silla tykkimyssyjen kayton loppuvaiheessa ne peittivat enaa vain takaraivon hlussykeron. Myssyissa on erotettavissa alueellisia eroavaisuuksia, esimerkiksi Perapohjolanja Rovaniemen alueen viililla. Pikku vauvan myssy viittaa pitseineen enemmiinkin Perapohjolan suuntaan?3 Vainajan vy6tiirolla on noin 5 em leveaa, ripsisidoksista, painokuvioista koristenauhaa. Kuviosta on erotettavissa vihreita oksia ja valkeita kukannuppuja. Hihansuissa on niikyvissa noin 0,7 em leveaa, vihreaa, ripsisidoksista silkkinauhaa. Hauta3 Hauta 3 sijaitsee hautojen 1 ja 2 itapuolella. Arkun pituus on 84 em, leveys 31 emjakorkeus 24 em. Se on tehty miinnysta, ja maalattu vaalean kellertaviiksi. Arkku kapenee paa- ja jalkopaata kohden, ja sen paatyjen muoto on kaksoistrapetsoidi, eivatka paatylaudat peita sivulautoja. Kirstun sivut on tehty yhdesta laudasta kuten myos sen pohja. Kansi on tehty kahdesta Kuva 20. Arkun 3 paiity. Piirros: Juha-Pekka Joana em sivulaudasta ja paillimmiiisena olevasta kapeasta keskuslaudasta. Sivulaudoissa ja kannen paiidyissa on seitsenportainen profllointi. Puunauloja on kirstun sivulaudoissa yhteensa kahdeksan arkun molemmilla puo1i11a seka kansiosassa kaksi naulaa arkun molemmissa paadyissa. Kilpia tai kahvoja arkussa ei ole. Ehyen kannen ja kirstun viilista pursuaa ulos palttinasidoksista pellavakangasta. Kangas on niitattu arkkuun kiinni pienilla neuloilla. (Haudat 1-3 EO) o Hauta4 Hauta 4 sijaitsee poikittaisniskahirsien 5 ja 6 viilissa, lansipaa viimeksi mainitun ja pitkittiiisniskahirsi b:n leikkauskohdassa, noin 370 em:n paassa etelaseinasta ja noin 470 em:n paassa itaseinasta. Arkku on sijoittunut koillis-lounais -suuntaisesti, joten se on tuskin alkuperiiisella paikallaan. Arkku on kallistunut ja puolittain maahan 23 Piiivi Rahikainen, Tykkilakin tarina (1996), s

32 28 hautautunut. Kansi on osin hajonnut. Arkun pituus on 188 em ja materiaalina on kaytetty tervattua miintya. Osittaisen arkun hajoamisen ja maahan hautautumisen vuoksi tarkkojen kokonaisrnittojen ottaminen on liihes mahdotonta. Kannen muoto on luultavasti ollut keskelta leveneva. Sen keskilauta puuttuu ja viistot sivulaudat ovat vainajan vierella hajallaan hiekan seassa. Kansilautojen lukumaiiraa ei voi tasta syystii tarkkaan piiiitella. Arkun kannen paadyn muoto on kolmiomainen, joten kannen profiilinkin on taytynyt olla kolmiomainen. Kannen sivulaudan pituus on 188 em, leveys 25 emja paksuus 4 em. Viistojen sivulautojen koillispaadyissa on havaittavissa kahdet naulan jiiljet. Kirstu on suorakaiteen muotoinen ja sen suorakaiteenmuotoiset paadyt peittavat sivulautoja. Kirstun koillispaadyssa on havaittavissa nelja naulan reikaa. Yhden sivulaudan -leveys 19,5 em - keskikohdalla on kaksi porattua pyoreaa reikaa 27 em:n etiiisyydella toisistaan. Reiat ovat halkaisijaltaan 2,5 em. Arkku on tayttynyt hiekalla niin, ettei vainajasta voitu havaita muuta kuinrinnan paiilla ristissa olevat kadet ja osa reisiluuta (femur). Arkku on karkeampaa tekoa, huomattavasti pelkistetympi ja viimeistelemattomarnpi kuin itapaadyn kamrniohautojen arkut, eika siina ole heloja. Hauta 11 Hauta 11 sijaitsee ita-liinsi -suuntaisesti lattian pitkittiiisniskahirsi b:n pohjoispuolella ja 7. ja 8. poikittaisniskahirren viilissa noin 360 em:n etiiisyydella etelaseinasta ja noin 380 em:n etiiisyydella lansiseinasta. Arkku on hajonnut. Luultavasti kansi on tuhoutunut kirkon remonttitoiden yhteydessa vuosina , (ks. lukua 3. Aiemmat havainnot) tai sitii ennen, koska vainaja oli loytohetkella peitelty seinapahvilla. Kirstuosa on uppoutnnut kokonaan hiekkaan, joten sen liihempi tutkirninen ei ole mahdollista ilman kaivamista. Hiiiriotekijoistii huolimatta vainaja on siiilynyt vahingoittumattomana. Vainaja on noin 150 em pitka ja luultavasti nainen. Vainajan kallo ei ole kovin hyvin siiilynyt, havaittavissa on kuitenkin jaanteita pehmytkudoksesta epatasaiseksi harmahtavaksimassaksimaatuneena. Vainajanmolemrnissaranteissaon nuppineuloilla kiinnitetyt, ripsisidoksiset 2 em leveat tummat nauhat. Kasissa on havaittavissa viihiiisia jiilkia sorrnikkaista. Vasemmalla kyljella on noin 2 em leveaa koristenauhaa. Vasemman rinnan paiillii on arvoituksellinen hevosenkengiin muotoinen 2,5 em levea "kiehkura",jonka vainajan pituussuuntainen halkaisija on noin 10 em, ja vastakkainen halkaisija noin 9 em. Sen paiilla on luultavasti pitsia. Kaiiriuliinat ovatpalttinasidoksista

33 29 kangasta. Huomioitavaa on vyi:itiiri:istii alaspiiin asetettujen kuusenhavujen runsaus. Havujen alta nlikyvat molemmat jalkaterat, joita peittaa tummaksi kuivunut iho ja paikoitellen mahdollisesti sukkien taijalkineittenjaanne. Kynnet on leikattu lyhyiksi. Hauta14 Hauta 14 sijaitsee poikittaisniskahirsien 3 ja 4 valisella alueella, pitkittiiisniskahirsi b:n alapuolella, hirsisen salvoshauta D:n parul1i. Arkku on suurimmaksi osaksi hiekkaan hautautuneena; vain osa kannesta ja kirstusta on nakyvissa. Kuva 21. KeskelHi arkun 14 kansi. Kuvattu pohjoisesta. Kuva: Eija Ojanlatva. Todennaki:iisesti kysymyksessa on aikuisen arkku; pituutta ei tosin voitu mitata. Se on muodoltaan keskelta leveneva ja maalattu mustaksi tai tervattu. Kannen paaty on 40 em levea ja 10 em korkea. Kansi on tehty kolmesta laudasta ja siina on kaytetty puutappeja. Kirstuosa vaikuttaa profiloirnattomalta. (Haudat 4, 11 ja 14 ET ja OT) 5.4. Irtoluut Suhteessa haudattujen lukumaiiraan kirkon lattian alta li:iytyi yllattavan v1ihan irtoluita. Tiirna kuitenkin selittynee lansipaan osalta silla, etta koko kirkon lansiosan lattianalainen puoli on myi:ihemmassa vaiheessa peitelty hiekalla niin, etta multahaudat ovat taysin hautautuneet ja tuhoutuneet. Hautojen peittiirninen on nopeuttanut maatumista.

34 30 Itapaadyssa sen sijaan irtoluiden viihiiisyys selittynee silla, etta siella ei juurikaan ole multahautauksia lasten hautojen lisiiksi. Toisaalta taas kammiohaudat ovat siiilyneet itapaadyssa liihes koskemattomina ja hajoamattomina. Luu15ytol Luuloyto I on oikea lonkkaluu (os eoxae). Se sijaitsee osittain haudan 3 alia, osittain sen itapuolella. Luun pituus on 21 em ja maksimileveys 17 em. Kulmasta paatellen kyseessa on ehka naiselle kuulunut luu. Luun pinnalla on havaittavissa rippeita pehmytkudoksesta. Luu15yto2 Luuloyt6 2 on olkaluu (humerus). Se sijaitsee haudan 3 itapuoiella ja osittain sen alia. Olkaluun pituus on 34 em. Koska luun paa (epifyysi) on luun varteen (diafyysi) kiinnittynyt, on kyseessa aikuisen ihmisen olkaluu. KayttiimaIla Trotterin ja Gleserin vuouna 1952 kehittiimaa kaavaa ihmisen koon maiirittiimiseksi pitkista luista, saadaan olkaluun perusteella pituudeksi noin 175 em pitka mies tai noin 172 em pitka nainen. 24 Saadun koon perusteella on luultavaa, etta kyseessa on miehelle kuulunut luu. On kuitenkin huomioitava, etta Trotterinja Gleserin kaava perustuu valkoihoisista amerikkalaisista saatuihin tutkimustuloksiin. Koska kyseessa on eri populaatio eri aikakautena, ei niiin ollen voida olla ehdottoman varmoja saadusta ihmisen pituudesta. Luuloyto 3 Luuloyto 3 on suoliluu (os ilium), joka on alaosastaanrikkoutunut. Se sijaitsee noin 30 em hauta 4:n pohjoispuoiella ja 50 em liinteen poikittaisniskahirsi 5 :sta. Luun maksiruileveys on 11 emja maksimipituus 18 em. Lonkkamalja (aeetabulumun) on noin 5 em halkaisijaltaan. Alaosan yhteyteen kuuluneet istuiuluu (os isehii) jahapyluu (os pubis) ovat irrouneet. Kyseessa on mahdollisesti miehen lantion vasen puoli. Luussa ei ole siiilynyt pehmytkudosta. 24 Trotterin ja Gleserin taulukko, ks. esim. William M. Bass. Human Osteology (1981), s

35 31 LuulOyto 4 Luuloyto 4 on kylkiluun (costa) pala. Sen sijainti on sarna kuin luuloyto 3:11a. Luun pituus on 6 cm. Sarnalta paikalta loytyi myos palanen ihmisen piiiinahkaa. Tiissii noin kahdeksan neliosenttimetrin kokoisessa piiiinahan palassa on kiinnittyneenii noin 5 cm pitkiii ruskeita, kiharia hiuksia. Luuloyto 5 Luuloyto 5 on reisiluun (femur) katkennut yliiosa. Sen sijainti on 6 m eteliiseiniistii ja 4,9 m liinsiseiniistii. Luun palan pituus on 7,3 cm. Koska luunpiiii (epifyysi) on kiinnittynyt tiiydellisesti lunnvarteen (diafyysiin), voi olettaa kyseessii olevan aikuisen tai ainakin yli 16-vuotiaan ihmisen. Tiitii tukevat lisiiksi epifyysissii havaittavat kulumisjiiljet. Luuloyto 6 Luuloyto 6 kiisittiiii kaksi kammenluun vartta (corpus ossis metacarpalis). Niiden sijainti on sarna kuin luuloyto 5:11ii. Pituuksiltaan luut ovat 6,3 cm ja 6,1 cm. LuuloytO 7 Luuloyto 7 on kylkiluun (costa) pala. Sen sijainti on sarna kuin luuloyto 5:11ii. Palan pituus on 7,3 cm. Luuloydot5, 6 ja 7 ovat todenniikoisesti periiisin sarnasta tuhoutuneesta arkusta, koska ne olivat sarnassaryppiiiissii j ahiekan altaniiyttiiii tiiltiikohden paljastuvan lisiiii luita. Lisiiksi paikalta loytyi puolittain maahan hautautuneena vaaleahko, paksu, siikkimiiinen, luultavasti pellavainen kangaskaistale. (ET) 6. ESINELOYDOT Lattian alta otettiin talteen yhteensii 14 kiisinkirjoitettua ja painettua paperinpalasta. Valitettavasti liihes kaikki musteellakiisinkirjoi tetut paperi t ovathaalistuneita j a useaan kertaan taiteltuja,jotenniiden sisiiltiimistii teksteistiioli vaikea saada selviiii. Yhdeksiissii kiisinkirjoitetussa paperissa on kyse ilmeisesti mnistilapuista, joihin on merkitty jarjestyksessiijumalanpalveluksessa laulettavien virsien numerot (katso liitettii, paperit 1-9). Kuuden tiillaisen lappusen takapuolella on osa muuta kirjoitusta, eli

36 32 muistilappuset on repaisty irti jostain suomen- tai ruotsinkielisesta kirjeesta tai asiapaperista (1-6). Yksi muistilappu on taysin vailla muuta tekstia (paperi 9), toisen ka1intopuolella on ollut tekstia, mutta se on taysin haalistunut (paperi 7) ja eraassa on alareunassa jaljella osa murenevaa punaista sinettia (paperi 8). Viidesta muusta tekstinpatkasta ainakin kaksi, ellei kolmekin, on mahdollisesti kuulutuksia (paperit 10-12). Yksinaista on varmasti kuulutus (paperi 10), silla paperin toisella puolella lukee: "Kulutus Kembelen Kirkon". Itse kuulutus oli naista neljastatoista tekstista parhaiten sailyneita.... etta Saijvolaiselta on pudonnut Oulun Kaupun Z (g)in ja Kembelen Kylan viilille yxi plonbukijosa on ollut Toista Kymmenta Riksdalseriasisalla ja usi langa poletti se hyva ihminenjoka sen otis ylos ottanut tekis nin hyvin jaandais tieton Ratylan eli Junttilan hanen va i onsa pita maksetan Kah... Riksdalterilla. Z-kirjain ensimmaisen rivin lopussa merkitsee tavuviivaa ja alleviivattu sana on alkuperaisessa tekstissa viivattu yli. Toisen rivin ensimmainen kirjain oli haalistunut, mutta sen arvelisi olevan g:n (suluissa). Tekstien sisalto on siis lyhyesti seuraava: joltain henki161ta on pudonnut Oulunja Kempeleen valille ilmeisesti lompakko, jossa on ollut yli kymmenen riikintaalaria. Loytajaa pyydeta1in luonnollisesti palauttamaan rahat, ja loytopalkkiona lienee muutama riikintaalari. Yhteenkasinkirjoitettuun paperinpalaan on kirjoitettu tekstiamolemmin puolin, ilmeisesti ne ovat virren slikeist6ja (paperi 13). Parissa kirjeessa on sailynyt tekstin seas sa paivays, mutta ainoastaan toisessa, suomenkielisessa kirjeessa (paperi 14), joka on kahtena palasena, on erotettavissa myos vuosiluku 1893 ("Kesa kuusa 1893 "). Pari painettua, suomenkielista kirjan aukeamaa ovat vanhasta virsikirjasta, mutta eivat paperin laadun perusteella ainakaan samasta. Virsikirjan sisaltamasta Rukouskirjasta ovat sailyneet sivut seka Sivut ovatkatkelmakappaleesta "II Rukoukset rukoilla Kirkosa" ja siina rukous numero 25, "Rukous pyhiiin Engelein warjelluksesta". Sivut ovat kappaleesta "III Ripin ja synnin paaston Rukous Kirja" ja siina rukous 4, "Harras Rukous Oikiasta kaantymisesta Jumalan tyko". Nama sivut ovat identtiset vuonna 1828 "H elsingforsisa ja Turusa" painetun "Suomalaisen Wirsikirjan" kanssa. Kyseinen virsikirja on painettu "J. C. FRENCKELLin ja Pojan Kirja-prantisa" ja sen kansina ovat mahdollisesti olleet puulevyt, jotka on paillystetty nahal1a. Nahka on koristettu teksteilla, kukkakoynnoksilla ja kruunulla.

37 33 Evankeliumeistaja Epistoloista ovat sailyneet sivut ja 31-32, joista aukeaman toinen sivu on repeytynyt yliinurkasta. Sivut ovat kappaleesta 2, (toisena) "Sunnuntaina Loppiaisesta",ja sivut kappaleista "Sunnuntaina Septugesima" sekli "Sunnuntaina Sexagesima". Evankeliumit ja Epistolat -sivut eivlit kyllli tlismlilleen vastaa vuoden 1828 virsikirjan painosta, mutta nekin ajoittunevat 1800-luvun alkuun. Muita Kempeleen kirkosta ajan saatossa loytyneitli esineitli sliilytetlilin kirkon sakastissa olevassa lasivitriinissli. Kaksi tuohista vlirikuppia ovat kuuluneet kirkon seinien maalaajalle, Mikael Toppeliukselle vuosina Ne ovat kooltaan noin 5 em x 10 em x 5 em (pituus x leveys x korkeus). Muita esineitli ovat valkea liitupiipun pesliosa, seitsemiin arkun naulaa sekli noin 60 em pitkli, mahdllisesti hampusta vahnistettu koydenplitkli, jota on voitu kliyttlili arkun hautaan laskerniseen. Mustaksi maalatulle puulevylle, kooltaan 10 em x 25 em, on maalattu valkealla maalilla numero kolme. Levy on ilmeisesti ollut taululle kiinnitettlivli virsinumero. Kirkon lattian raoista tai sen alta loytyneitli rahoja on vitriinissli 14. Uusimpia niistli ovat vuoden 1955 jugoslavialaiset 20 ja 50 dinaarin kolikot sekli tsekkilaiset vuoden 1967 viiden ja vuoden 1969 kymmenen korunan rahat. Yhden pennin kolikkoja vitriinissli on viisi,joista vanhin on vuodelta Muut ovat vuosilta 1875, 1877, 1893 ja Muita kirkosta loytyneitli kolikkoja ovat kopeekat. 1I4-kopeiki serebrom on Nikolai I:n ajalta, vuodelta 1841, ja kaksi yhden kopeekan rahaa ovat vuosilta 1846 ja Venlilliisia rahoja ovat myos polushska vuodelta 1851 seka denezhka vuodelta Mahdollisesti vanhin on Turussa lyoty, pinnaltaan liihes sileiiksi kulunutkolikko. Sen toiselta puolelta on erotettavissa ylinnli pieni kruunu ja sen alla teksti: "Abo hallratts stampel". Toinen puoli on niin kulunut, etta siita ei erota rniililin. Vitriinissa on kaksi kirjetta, joista toinen on paivlitty vuoden 1730 joulukuussa ("Decembris 1730") ja toinen vuonna Neljli pienili vihkosta, almanakat vuosilta , ovat yhta, vuoden 1850 almanakkaa lukuun ottamatta kannettornia. Kyseinen vuoden 1850 almanakka on painettu ruotsin kielelili Helsingissa ("Helsing Jors hos 1. S. Frendell & Son ") ja on maksanut 4 hopeakopeekkaa. Alrnanakkaan on sen ornistaja, mahdollisesti kirkon pappi, tehnyt ornia merkintojaiin, kuten esimerkiksi "Collecten till Studerande" tai "Collecten till Jattig och arbetshus in riittningame i Landet". Vuosien almanakat on painettu suomeksi ja viellipa "Oulun horisontin jiilkeen ". Nliiden lisiiksi vitriinissli on vuoden 1904 virsikirja, jossa on 536 virttli sekli Evankeliurni- ja Rukouskirja. Kirjan kannet ovat nahkaiset ja kuluneet, ja sen etukannen vasemmassa ylakulmassa on kultainenristi. Sivujen ulkoreunat onmyos kullattu. (EO)

38 34 7. TULKINTAAJAPAATELMIA Inventoinnin yhteydessa pystyttiin havaitsemaanja mittaamaan vain pieni osa, iimeisesti alle 10 %, kirkon vajaan sadan vuoden aikana tehdyistii hautauksista; kokonaismiiiiriiiihiin ei pystyta estimoimaan edes siiilyneitten kirjallisten liihteiden perusteella. Liihes koko pinta-alaa kattoi peittiivii hiekkakerros,josta vain satunnaisesti niikyi multahautoja, ja jota oli poistettu kahden kammiohaudan paiiltii. Mikiilihavaitutmuitahaudatolivatalkuperiiisilliipaikoillaan,niidenmaatumisprosessin alkuvaiheessa haju on ollut tuntuva kirkkosalin puolella, koska peittiimiitt6mien hautojen etiiisyys lattiatasosta alaspain oli viihimilliiiin vain noin 50 em. Multahautojen vainajien maatuminen oli edennyt iimeisesti tapauskohtaisesti varioiden. Osa lienee miidiintynyt normaalien maahautausten tapaan, koska muutamia kuivia luita oli hajallaan. Yhdessii haudassa (hauta 11) pehmytkudokset olivat siiilyneet, mutta muuttuneet tummahkoksi massaksi. Mikiili koime pienen lapsen arkkua (haudat 1-3) oli alkuaan sijainnut aukaistussa hautakammiossaa, niiden ympiirist6tekijat olivatmuuttuneet sen jiilkeen, kun ne iimeisesti 1930-luvulla oli nostettu hautakammion piiiille. Suomen Kuvalehdennumeron kuvanperusteellamuutostaknivumallamuumioituneissa lapsivainajissa ei ollut kuitenkaan huomattavissa pelkiistiiiin silmiimiiiiriiisesti havainnoimalla. Sen sijaan hautavaatteiden koristeiden asema oli hieman muuttunut arkkuja liikuteltaessa. Hautakammiot oli peitetty ainakin kirkkohautaustavan piiiittymisen jiilkeen huolellisesti, joskaan ei tiiviisti hirsilla, tuohilla ja ohuella hiekkakerroksella. Tuulettuminen ei ollut estynyt peittiirnisen jalkeenkiiiin. Tiimii voitiin todeta koskemattomien hautakammioiden C ja D perusteella, koska niiden sisiille valui katehiekkaa piiiillii liikuttaessa. Kansi ei siis ollut iimatiivis. Tiillii vuosisadalla avattuja hautakammioita A ja B piiiistiin tarkastelemaan yksityiskohtaisesti, koska niiden katetta oli osittain purettu. Ketiiiin vainajista ei pystytty identifioimaan. Yhdelliikiiiin ei ollut niikyvissii nimea tai nimikilpea. Tosin hautakammioiden arkkuja ei pystytty tutkimaan joka puolelta, koska niitii olisi silloin jouduttu liikuttelemaan. Sijainti- ja rakennetietojen perusteella hautakammio A on varmasti ollut edellii mainittu Junttilan ja Ollilan sukujen yhteisesti kuoriosaan muurauttama sukuhauta, kahdesta mitatusta kivihaudasta suurempi. Mainituista suvuista on tilikirjanja kuolleittenjahaudattujen luettelon perusteellahaudattu kirkkoon haudan va1mistumisen jiilkeen enemmiin vainajia kuin haudassa oli niikyvissii. Heidiin identifioimisensa on siksi varsin virhealtista, eikii siihen luotettavasti pystytty.

39 35 Muuratun hautakarnmion B ainoa siiilynyt vainaja, hauta 12, on ilmeisesti aikuinen tai melko iiikiis mies, joka ei kuulu edellii mainittuihin sukuihin. Pitkiit kiharat, siiiimiskiisonnikkaat ja arkun kalleus viittaavat pikemminkin siiiityliiiseen kuin talonpoikaan. Arkun kilvet ovat teksteineen samanlaisia kuin Thrun tuomiokirkon muutamilia 1780-luvun vainajilla. 25 Tiilloin kyseeseen voisi tulia joku vuonna 1781 tai 1782 haudatuista oululaisporvareista. SamanlaisetkilvethautakarnmioA:nkolmessa arkussa (haudat 5, 7 ja 9) antavat aiheen otaksua, ettii tuohon hautakarnmioon haudattiin tai sinne on myohemmin siirretty neljii - haudassa 5 oli kaksi vainajaa, aikuinenja lapsi Ollilan tai Junttilan sukuihin kuulumatonta, ilmeisesti siis oululaista vainajaa, koska niiistii suvuista lahdetietojen mukaan ketiian ei haudattu kirkkoon eniiii 1770-luvun lopulla tai 1780-luvulla. Kempeleen kirkkohautojen vainajien vaatetuksesta ylellisimmiit olivat lapsilla. Heille oli puettu paitsi silkki-ja tyllikankaitamyos pitsiii, nauharuusukkeita, metallista tehtyjii kukkaseppeleitii ja nappeja, parille mahdollisesti monogrammikin. Aikuisvainajien vaatetus ei ollutvarsinaisesti ylellisyyssiiiidosten vastainen. Kaikilla tutkituilla vainajilla oli yksinkertainen kuolinpuku tai peite. Vain kaulaliinassa, hihansuissa ja paiihineessii oli muutarnilla koristelua, ohutta pitsiii tai rusetti. Arkkujen profilointi ja helat olivat neljiissii haudassa arnmattimaista kiisityotii. Tinatut kahvat ja komeat heloitukset olivat siiiidosten vastaisia vuodesta 1766 lahtien, jolloin kuninkaallinen asetus kielsi ne arkkujen muun ylellisyyden kanssa. 26 Muutarnissa tapauksissa komeilunhalu siis oli mennyt lainkuuliaisuuden edelle. Inventointityon tuloksena saatiin ennen kaikkea sirpaleista kulttuurihistoriallista tietoa. PaIeopatologinen tai yleensii bioantropologinen anti jiii melko vahiiiseksi, koska vainajiin ei kajottu. ToisaaIta pystyttiin havaitsemaan maatumistuloksia erilaisissa mikroympiiristoissii. Koska haudoista vaitaosa oli peitetty, kartoittarninen jiii vajaaksi. Oleellista oli kuitenkin se havainto, etta arvokkaimmat muuratut hautakarnmiot sijaitsivat kuorissa iiiirimmiiisenii idiissii, statuksen kannalta seuraava ryhmii, hirsisaivoshaudat, niiista liinteenja multahaudat keski- ja lansiosassa. Tulevaisuudessa tutkittavaa jiii paljon. Arkkujen siirtely ja kansien aukaiseminen mahdollistaisivat tarkemmat ja monipuolisemmat tutkimustulokset. Hautojen siiilymisen arviointi on vaikeaa. Koska Kempeleen uuden kirkon vaimistumisen jiilkeen vanha kirkko on lahes autiokirkko, tosin hyvin ylliipidetty, sen olosuhteet ovat melko vakiot, eikii ainakaan kuivuneita hautoja uhkaa ympiiristoolojen muutos. Ainoa todellinen vaaratekijii on ihmisten toiminta, viilttiimiittomien kirkkorakennuksen ylliipito- ja 2S Juhani Rinne, Muistiinpanot Turun tuomiokirkon haudoista. 26 Kong!. F6rordning

40 36 kunnostustoimien edellyttiimii liikkuminen lattian alla. J os hiekkakerrosta ei poisteta, eikii arkkuja siirrellii, tuhot voivat jiiiidii varsin marginaalisiksi. Koska lattia on vain niskojen piiiillii lepiiiivii laudoitus,jossa on paikoitellen rakoja, esimerkiksi pesuveden vaiuminen lattian aile voisi olla hautojen kannaita vahingollista. (KP) Kuva 22. Vasemmalta oikealle: Esko TIkka1a. Juha-PekkaJoona. Eija Ojanlatva. Soja popponen. Olavi Tuovinen. Kuva: Kirsti Paavola.