VAPAAEHTOISLÄÄKÄRIN RAPORTTI

Transkriptio

1 Suomen Rotaryn Lääkäripankki RDBF Helsinki VAPAAEHTOISLÄÄKÄRIN RAPORTTI Anu Vatanen, lastenlääkäri Ajanjakso ja sairaala: Ilembula Lutheran Hospital, ja Mufindi, Home Based Care, Kiitos RDBF:n minulle antamasta mahdollisuudesta päästä vapaaehtoistöihin Tansaniaan. Olen vastavalmistunut lastenlääkäri, eikä minulla ollut Tansaniaan lähtiessä aikaisempaa kokemusta kehitysmaalääketieteestä teoriassa tai käytännössä. Kokemus oli hyvin mielenkiintoinen ja avartava ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille vapaaehtoistyöstä ja kehitysmaalääketieteestä kiinnostuneille. Maahan tulo/ Dar Es Salaam: Lensin KLM:n lennoilla Amsterdamin kautta Dar Es Salaamiin. Olin saanut jo etukäteisinfoa Ilmebulassa parhaillaan töskentelevältä Rotarylääkäriltä, että yrittävät ottaa turistiviisumimaksua immigrationissa maahan tullessa, vaikka meillä on resident permit. Joten näin tapahtuessa pyysin päästä pomon puheille keskustelemaan asiasta, muttei se auttanut asiaa ja ilmeisesti käytännöt ovat muuttuneet. Eli ellei sinulla ole voimassa olevassa passissasi aiempaa turistiviisumia, joutuu sen ottamaan maahan tullessa, á 50 USD. Kannattaa varata tasaraha sitä varten luukulle. Frank oli sovitusti odottamassa ja vei Holiday Inniin. Seuraavana päivänä sain hankittua Frankin avustuksella paikallisen SIM-kortin puhelimeeni sekä nettitikun/modeemin kannettavaani. Otin Vodacomin liittymät, koska sekä se että Airtel toimivat Ilembulassa. Latasin puhelimen SIM-kortille reilummin rahaa heti alkuun ja nettitikkuun 30 päivän unlimited -paketin. Darissa liikkuessa ei kannata pitää mitään arvokasta mukana ja vain tarpeelliset käsirahavarat. Siellä tapahtuu paljon ryöstöjä, mm uusimpana trendinä ohiajavista autoista tartutaan reppuun/laukkuun ja joitain turisteja on raahautunut auton perässä useita metrejä. Ei tarkoitus peloitella, mutta järki käteen.

2 Lento Mbeyaan: Dar Es Salamin vanhasta terminaalista lensin MAF:n koneella Mbeyaan ainoana matkustajana. Kone oli sellainen noin 10 paikkainen pienkone. Lentokapteenina oli MAF:n eurooppalainen lentokapteeni. Painorajoitus oli 25 kg, josta laitoinkin edeltävästi sähköpostia ja sainkin varmistuksen, että 2 USD/ylikilo joutuu maksamaan, mutta tavarat mahtuvat kyytiin. Ilembula:

3 Saavuin Ilembulaan suoraan ilallispöytään yhteiseen ruokasaliin tapaamaan muita sairaalassa työskenteleviä ulkomaalaisia. Kämppäkaverikseni sain toisen Rotarylääkärin Suomesta ja lisäksi oli yksi lääkäri ja neljä sairaanhoitajaopiskelijaa Ruotsista. Suomesta oli myös kaksi nuorta sosiaalialan opiskelijaa työharjoittelussa orpokodissa. Tietenkin lastenlääkäri Leena Pasanen oli myös Ilembulassa suurimman osan aikaa ja lähdinkin Mufindiin Leenan mukaan viimeiseksi työviikoksi kyläkäynneille homebased care -tiimin mukana. Väkeä siis ramppasi erityisesti Suomesta ja myös muualta Ilembulan jaksoni aikana, mm. Suomen lähetysseuran lääkäreitä seminaarimatkallaan, suomalainen gynekologi vaimonsa kanssa tuli muutamaksi viikoksi vapaaehtoistöihin, kaksi ruotsalaista sairaanhoitajaa opiskelijoiden opettajakunnasta tuli jaksoni loppuvaiheessa, Mafingan orpokodin suomalaisnuoret tulivat tutustumaan Ilembulan orpokotiin, palliatiivinen ryhmä Suomesta vieraili Ilembulassa ja Mufindissa. Rotarylääkäreiden asuntoina on käytössä sairaalan alueella useampia paritalon puolikkaita, joissa on useita makuuhuoneita, yhteiset kylpyhuonetilat ja oleskelutilat. Itse asuin Leenan talon toisessa puolikkaassa Hannan kanssa. Meillä oli upea savannimaisema terassilta, jossa tuli lueskeltua, pyykättyä, otettua aurinkoa. Sähköä oli yleensä, mutta lyhyitä max 1 vrk pituisia sähkökatkoja oli aina silloin tällöin. Sairaalan generaattori yleensä lähti katkon tullessa käymään, paitsi silloin, kun sekin oli rikki. Juoksevaa vettä oli yleensä myös, paitsi kun oli vesikatkoja. Näin kuivalla kaudella katkoja oli kuulemma vähemmän kuin sadekauden aikana, jolloin putket pamahtelevat helpommin rikki ja kestää etsiä ja korjata viat. Vesikatkot kestivät enintään yhden vuorokauden kerrallaan. Lämmintä vettä tuli iltapäivisin/alkuillasta, kun tämän meidän talon katolla olevat aurinkopaneelit olivat lämmittäneet päivän aikana veden. Yön aikana vesi ehti jo viilenemään ja aamulenkin jälkeen saikin virkistävän viilentävän suihkun, mikä siinä tilanteessa sopikin mainiosti.

4 Sairaalan alueella oli turvallista liikkua sekä valoisaan että pimeään aikaan. Kuitenkin heti sairaalan alueen ulkopuolella hautausmaan kohdalla, jossa ei ole asuintaloja, ryöstettiin paikallinen ystävämme kuristamalla uhaten pimeän tultua. Maalaisjärkeä on hyvä käytää eikä kannata provosoida tai luoda mahdollisuuksia ryöstetyksi joutumiselle. Pimeällä ei kannata liikkua ainakaan yksin eikä mielummin ollenkaan. Arvoesineitä ja rahoja ei kannata kanniskella mukana eikä muutenkaan esitellä ja kämpilläkin pitää aina kaikki arvokas lukkojen takana, myös lyhyeksi ajaksi poistuessa paikalta. Sairaalassa toimin lastenlääkärin tehtävissä lastenosastoilla. Ensimmäisen viikon minua perehdytti paikallinen Dr Njogela, toisella viikolla vastavalmistunut paikallinen lastenlääkäri Dr Judith oli kierroilla kanssani ja sitten Leena liittyikin seuraamme loppuajaksi. Yleensä kiersimme yhdessä synnytyssalin, vastasyntyneet, keskoset ja tehon, jonka jälkeen jakaannuimme lastenosastoille. Päivät alkoivat klo 07 aamiaisella yhteisessä ruokasalissa, klo 07:30 oli aamuraportti sairaalassa, klo 08 aamuhartaus sairaalan kappelissa ja itse kiertäminen aloitettiin sen jälkeen noin klo 08:30. Lasten puolen kierrot aloitettiin synnytyssalista, jossa kätilöt tarvittaessa esittelivät siellä seurannassa olevat vastasyntyneet virvottelupöydällä. Vauvat olivat yleensä ennenaikaisia tai hengitysvaikeuksissa. Synnytyssalissa on yksi virvoittelupöytä, jossa on myös lämpölamppu ja yksi happimaski tarvittaessa käytettäväksi. Se on myös ainut synnytysosaston seurantapaikka vastasyntyneille. Muuten ennenaikaiset menevät omalle osastolleen alkuhoitojen jälkeen kengurussa äitien kanssa tai normaaleille lapsivuodeosastoille äitiensä hoivissa. Lapsivuodeosastoilla kiertävä hoitaja poimii lastenlääkärin arviota tarvitsevat vastasyntyneet, jotka käydään tutkimassa äitien sängyillä.

5 Keskolassa oli vaihteleva määrä vauvoja jaksoni aikana. Alussa oli vielä noin kuusi vauvaa, mutta jaksoni aikana suurin osa kasvoi yli 2 kg:n ja pääsivät kotiin äitiensä kanssa. Pienimmät hengissä selvineet Leenan muistin mukaan olivat noin 700 g kokoiset kolmoset useampi vuosi sitten. Aikanani syntyi yksi 800 g:n painoinen vauva, joka menehtyi noin vrk:n iässä. Toinen vauva taas 1200 g:n painoisena noin H28 syntynyt selvisi alun 1 vrk:n maskilla annetun lisähappihoidon, NML maitoruokinnan, glukoosi liuoksen p.o., antibioottihoidon ja kenguruhoidon avulla. Vauvojen jälkeen kiersimme yhdessä lasten tehon, joka oli lastenosastojen yhteydessä. Sänkyjä teholla oli 6 ja lapsia vaihtelevasti välillä useampia samassa sängyssä. Teholla annetaan ivnestehoidot, verensiirrot, happimaskilla happea ja hengitysvaikeuksissa nebulisaattorilla salbutamolia tai adrenaliinia. Myös päivystyksestä tulleet esimerkiksi käärmeenpureman tai allergisen reaktion saaneet ovat teholla seurannassa alkuun, koska lastenosastoille lapset ovat ainoastaan äitiensä seurannassa kovan hoitajapulan vuoksi.

6 Lastenosastot sijaitsevat kolmessa suuressa salissa, joissa potilaita oli aikanani Nyt oli kuivakausi ja ns. low-season ja lounaaseen asti kiersimme tauotta jokapäivä pikkupotilaita selkä vääränä. Ihmettelen vaan, miten lääkärit pärjäävät sadekauden ja high-seasonin aikana, kun potilaita voi olla jopa 200. Kierrolla luetaan esitiedot käsinkirjoitetusta sairaskertomuksesta, jossa on erilliset sivut lääkityksille ja kuumekurvalle. Välillä käsialojen ja lyhenteiden ymmärtämisessä oli vaikeuksia ja sairaanhoitajat saivat tulkata myös käsialoja samalla kun perheen kanssa käytyä keskustelua swahilista englanniksi. Sairaanhoitajilla oli vaihtelevat englanninkielen taidot, mutta yleensä hyvin pärjättiin ja saatiin riittävästi asioista selkoa. Laboratorionäytteitä oli malariatesti, HIV-testi, niin kauan kuin reagenssia riitti, koko verenkuva pitkittyneissä infektioissa tai anemioissa tutkittavaksi, virtsanäytteen kemiallinen seula. Leenalla oli oma pika-glukoosi -mittari, jolla joskus tarvittaessa pystyttiin verensokeri tarkistamaan, sekä taskuun menevä saturaatiomittari, jota tarvittiinkin ahkerasti erityisesti vatsasyntyneiden ja hengitysvaikeuksista kärsivien lasten hoidon arvioimisessa. Röntgenissä saatiin perusnatiivikuvia otettua ja thx-rtg mm vaikeaa pneumoniaa tai tuberkuloosia arvioidessa. Leikkaustoimintaa sairaalassa tehdään jonkin verran, synnytyksiä on noin 2000 vuodessa, fysioterapeutti löytyy ja erilaisia apuvälineitä, ultraäänilaite on saatu lahjoituksena ja yksi paikallinen lääkäri opettelee sitä käyttämään. Polikliinisiä potilaita otettiin osaston lääkärin kansliassa vastaan iltapäivisin. Vammaisten lasten kuntoutuskeskus Inuka sijaitsee alle puolen tunnin automatkan päässä sairaalasta. Kuntoutuskeskusta pitää italialainen mies ja siellä on vapaaehtoistöissä mm. fysioterapeutteja ja psykologeja. Etukäteen pohdin miten tulen suhtautumaan, kun potilaita kuolee ja kun jossain vaiheessa, paljon aikaisemmin kuin Suomessa, tulee annettavan hoidon raja vastaan. Yllätyksekseni sairaala oli suurempi kuin olin osannut odottaa, potilaita kuoli hyvin vähän ja hoitoja oli käytettävissä enemmän kuin olin osannut odottaa. Toki alkuun meni aikaa opetellessa aivan erilaiset hoitokäytännöt ja erilaiset käytettävissä olevat lääkearsenaalit kuin mihin aiemmin on tottunut. Opiskeluun ja outoon antibioottikirjoon liittyen, teinkin esitelmäni lasten infektioista ja paikallisista hoitokäytännöistä annostaulukkomuotoon, josta saatiin kaikille päivystäville Medical Assistenteille tulostettua ohjeet vastaanotoille. Kävin yhdessä Leenan ja Dr Judithin kanssa läpi päivitetyt lasten hoito-ohjeet ja etsin pubmedistä Tansaniassa tehtyjä tutkimuksia lasten antibioottihoidoista ja resistenttiydestä, jotka esittelin yleisölle aamuraportilla. Käytössä olevat antibiootit ja muutkin lääkkeet ovat vanhoja ja halpoja lääkkeitä, joita meillä on ollut useita vuosikymmeniä sitten käytössä. Amoksisilliini on menettänyt aikalailla tehonsa Tansaniassa, koska sitä syödään kuin karkkia jokaiseen nuhaan ja kuumeeseen. Lasten antibioottiresistenttiys on kasvamassa oleva ongelma, mm. kuumeisen ripulitaudin hoitoon käytettävillä sulfatrimetopriimilla ja erytromysiinillä on jo niin paljon resistentiyttä, että siprofloksasiinia joudutaan pienemmilläkin lapsilla käyttämään vaikeimmissa tapauksissa.

7 Vapaa-aika: Viikonloppuisin teimme retkiä lähialueille muiden lääkäreiden ja opiskelijoiden kanssa. Kävimme mm. Ruahan kansallispuistossa Mwagusi campillä, Kisolanzassa, Mufindissa, Makambakossa ja Iringassa. Työrupeaman päätteeksi matkustin itsekseni bussilla Iringasta Moshiin. Matka kesti noin 17 tuntia, bussiyhtiö oli ihan ok, Hood, mutta vieruskaverin oksentaminen penkeillemme ja vaatteillemme heti alkumatkasta matkapahoinvoinnin vuoksi teki matkasta hyvin mielenkiintoisen. Myös myöhässä olevan bussin odottaminen Iringassa 4 tuntia keskipäivän paahteessa muiden matkustajien kanssa oli koettelevaa. Mutta kaikki hyvin lopuksi ja saavuin kolmelta yöllä Moshiin, jossa oli JM Toursin yhdyshenkilö Evans vastassa ja vei minut hotelliin, jossa Suomesta jo päivällä saapunut kaverini odottelikin. Pidimme yhden välipäivän, onneksi, ja lähdimme Kilimanjarolle kapuamaan sitä seuraavana päivänä. Olimme varanneet JM Toursin kautta sekä Kilimanjaron valloituksen 7 päiväisenä Macchame-reittiä pitkin sekä 4 päivän safarin Taranquire, Serengeti ja Ngorongoro -kansallispuistoissa. Kilimanjaro oli järjestetty yhteistyössä Evansin kautta Moshista ja oli oikein onnistunut valloitus. Kiipesimme 5 päivää ja yhden yön huipulle, 2 päivää meni laskeutumiseen. Paras ja myös eniten äärirajoille vievä kokemus ikinä. Saavuimme Stella-pointille 5739 m korkeuteen auringon noustessa noin klo 06 aikaan väsyneinä ja vähähappisina, mutta laskeutumisen alettua hapensaannin parantuessa voimat taas palasivat nopeasti. Mitään pahempia vuoristotaudin oireita emme saaneet. Päänsärkyä, pahoinvointia, puuskuttamista, voimattomuutta. Yritimme parhaamme mukaan nauttia sen 4-5 litraa vettä plus muita nesteitä/vrk sekä syödä napa narskuen niin paljon kuin mahdollista energiarikasta ruokaa ja leirissä levätä ja kerätä voimia aina seuraavaan päivään.

8 Pidimme välipäivän Arushassa tutustuen kaupunkiin ja verrytellen akupungilla kävellen kipeitä lihaksiamme ennen kuin lähdimme safarille. Ensimmäinen yö oli Taranquiresafari lodgessa luxusteltoissa, toinen Serengeti wilderness campissä teltoissa ja viimeinen Ngoronngoro lodgessa hotellihuoneessa. Näimme koko Big Fiven!

9 Lensin vielä viimeiseksi viikoksi Zansibarille, jonne toinen ystäväni saapui. Kävimme sukeltamassa Mnemban koralliriutoilla Matemwesta käsin Scuba libre- sukellusfirman kautta aivan mahtavissa koralli- ja kalamaisemissa kuin akvaariossa todella olisi ollut. Asuimme Uroa beachillä, Paradise beach Resortissa. Ei kannata ottaa all-inclusive -pakettia, vaan ala carten ruuat edellisenä päivänä tai aamulla tilattuina ne olivat aivan mielettömiä seafood-kokoelmia! Palasin lautalla Zansibarista Dar Es Salamiin, jossa Frank oli jälleen vastassa. Olin 1,5 vrk Holiday Innissä ennen lentoa. Joululahjojen shoppailua ja hyvä ruokaa viimeisinä päivinä ennen kotiinpaluuta. Frank vei minut jälleen lentokentälle ja saimme tsekattua kaikki kassit kotiin asti. KLM antaa tuoda 2 x 23 kg + käsimatkatavaran, joka tuli joululahjaostosten jälkeen tarpeeseen! Kiitos kaikesta ja oikein hyvää uutta vuotta 2013! Yritin koota käytännöllisiä neuvoja ja vinkkejä ekakertalaisille päiväkirjamaiseen raporttiini ja minuun saa mielellään ottaa yhteyttä, jos haluaa lisätietoja matkaan liittyen. Ja vaatetuksesta vielä! Napa, polvet ja olkapäät piiloon, eli tytöille T-paitoja ja riittävän pitkiä hameita tai housuja/ capreja mukaan Anu anu.vatanen@fimnet.fi

10