2011 Kansan lauluhetki

Transkriptio

1 2011 Kansan lauluhetki ILOA! tempaus2011

2 Kulkurin valssi Ruots. kansansävelmä, san J. Alfred Tanner 1. Linnoissa kreivien häät vietetään, on morsiamel kruunattu pää. Siellä viihdyn suo viini ja shamppanja vaan, sydän kylmä voi olla kuin jää. Siks mieluummin maantiellä tanssin, kun metsien humina se soi, minä kultaisen kulkurin valssin. Tule kanssani, tyttö, ohoi! 2. Vaik linnojen kruunut ne valoaan luo ja kristallit kimaltelee, ei liikuta kulkuria laisinkaan tuo, kun armaansa kans astelee. Hän pistää vain raitilla tanssiks, kun metsien humina se soi. Tähän kultaiseen kulkurin valssiin 2

3 tule kanssani, tyttö, ohoi. 3. Maantietä rakastan ja kaihoan ain, maantiellä viihdyn ma saan. Maantiellä kuljen kuin aikanaan Kain kantaen kohtaloaan. Maantiellä, maantiellä tanssin 4. Tähtinen taivas ja kuutamoyö tien viittana kulkurin on. Jos liiaksi matkalla kiristää vyö, niin poikkean taas talohon. Siel laulan, taas laulan ja tanssin, kun metsien humina se soi. Tule kultaiseen kulkurin valssiin, tule kanssani, tyttö, ohoi! 3

4 Muurari Suomalainen kansanlaulu 1. Kevät toi, kevät toi muurarin, kevät toi, kevät toi maalarin, kevät toi rakennuksille hanslankarin ja rannoille hampparin. Niin paljon minä kärsinyt olen, monta kyyneltä vuodattanut, niin montaa minä lempinyt olen, mutta yhtä vain rakastanut. 2. Kesällä töitä teki muurari, kesällä töitä teki maalari, kesällä töitä teki hanslankari ja rantojen hamppari. Kuin veitsi minun rintaani viilsi sinun katseesi viimeinen. Se oli niin kylmä ja ylpee, 4

5 niin viekas ja petollinen. 3. Syksy vei, syksy vei muurarin, syksy vei, syksy vei maalarin, syksy vei rakennuksilta hanslankarin ja rannoilta hampparin. Oi miksi minä tummana synnyin, miks en syntynyt vaaleana - minun armaani ei lemmi tummaa, hän lempii vain vaaleata. 4. Talvella nälkää näki muurari, talvella nälkää näki maalari, talvella nälkää näki hanslankari - lihoi linnassa hamppari. ( - senkin hamppari! ) Niin paljon minä kärsinyt olen, monta kyyneltä vuodattanut; niin montaa minä lempinyt olen, mutta yhtä vain rakastanut. 5

6 Matalan torpan balladi Suomalainen kansanlaulu 1. Suomessa olen minä syntynyt, tuolla kauniissa Karjalassa, :; Sinisen järven rannalla, siellä majassa matalassa. ;: 2. Matalan torpan hiilloksella käsiäni lämmittelin. :; Matalan torpan nättiä tyttöä omakseni ajattelin. ;: 3. Matalan torpan vainioita tulin minä tallanneeksi, ;:matalan torpan nättiä tyttöä tulin minä narranneeksi. :; 4. Hevonen on musta kuin tiikerikissa, ja aisat on katajasta. ;: Ei mistään saa niin nättiä heilaa kuin majasta matalasta. :; 6

7 5. Aseman kello löi kolme kertaa ja silloin se juna lähti. ;: Silloin se hulivili hummeripoika sen torpan tytön jätti. :; 6. Heilani illalla aseman sillalla pienen kirjeen pisti. ;: Taisi sillä raukalla ikäväkin olla kun vienolla äänellä itki. :; Kalliolle, kukkulalle Suomalainen kansanlaulu 1. Kalliolle, kukkulalle rakennan minä majani. Tule, tule, tyttö nuori, jakamaan se mun kanssani. 2. Jos et sinä mulle tule, lähden täältä kauas pois muille maille vierahille, jost en koskaan palaa pois. 7

8 3. Kyllähän sen varmaan tiedän, etten minä sua saa. Tyydyn onneeni, olen yksin, aina muistan sinua. 4. Eipä tässä asiassa auta arvo, rikkaus. Siinä koettaa voimiansa kahden nuoren rakkaus. 5. Jos oon mieltäsi pahottanna jollakulla tavalla, pyydän anteeksi tällä kertaa, tapojain en paranna. Karjalan kunnailla Suomalainen kansansävelmä 1. Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu. Käki kukkuu siellä ja kevät on, vie sinne mun kaiho pohjaton. 8

9 2. Mä tunnen vaaras ja vuoristovyös ja kaskies sauhut ja uinuvat yös ja synkkäin metsies aarniopuut ja siintävät salmes ja vuonojes suut. 3. Siel usein matkani määrätöin läpi metsien kulki ja näreikköin. Minä seisoin vaaroilla paljain päin, missä Karjalan kauniin eessäin näin. Karjalaisten laulu Säv & san P. J. Hannikainen 1. Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa! :; Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa, säveleitä salot huokuu, ikihongat humajaa. :; 9

10 2. Ei oo meillä rikkautta eikä maamme viljavaa, vaan on laulun runsautta, kylvämättä kasvavaa; :; sit ei pane Idän halla eikä pohjan pakkaset, se ei sorru sortamalla, sitä ei lyö rakehet. ;: 3. Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee, silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee, :; ja kun onnen päivän koitto Suomellen taas sarastaa, silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa! ;: 10

11 Maamme Säv. Fredrik Pacius - San J. L. Runeberg / Paavo Kajander Oi maamme Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen! :; Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien. ;: Vårt land, vårt land, vårt fosterland ljud högt, o dyra ord! :; Ej lyfts en höjd mot himlens rand, ej sänks en dal, ej sköljs en strand, mer älskad än vår bygd i nord, än våra fäders jord. ;: Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa; :; viel lempemme saa nousemaan sun toivos, riemus loistossaan, ja kerran laulus, synnyinmaa, korkeemman kaiun saa. ;: 11

12 Oolannin sota Suomalainen kansanlaulu 1. Ja se Oolannin sota oli kauhia, hurraa, hurraa, hurraa, kun kolmellasadalla laivalla seilas engelsmanni Suomemme rannoilla. Sunfa-raa, sunfa-raa, sunfa-ralla-lallalaa, hurraa, hurraa, hurraa! 2. Ja se oli vihollisen meininki, hurraa, hurraa, hurraa, että ampua murskaks se fästinki ja ottaa sen sotaväki fangiksi. Sunfa-raa, sunfa-raa, sunfa-ralla-lallalaa, hurraa, hurraa, hurraa! 3. Mutta Suomen poijat ne ampuivat, hurraa, hurraa, hurraa, että fästingin muurit ne kaikuivat ja Oolannin rannat ne raikuivat. 12

13 Sunfa-raa, sunfa-raa, sunfa-ralla-lallalaa, hurraa, hurraa, hurraa! Kukkuu, kukkuu Suomalainen kansanlaulu 1. Kukkuu, kukkuu, kaukana kukkuu, Saimaan rannalla ruikuttaa. :; Ei ole ruuhta rannalle, joka minun kultani kannattaa. ;: 2. Ikävä on aika ja päivät on pitkät, surutont en hetkeä muistakaan. :; Voi, mikä lienee tullutkaan, kun ei jo kultaani kuulukaan. ;: 3. Älä lähde, kultani, aaltojen valtaan, aallot ne pian sinut peittäisi. :; Sitten ei suru mua heittäisi, ennen kuin multa mun peittäisi. ;: 13

14 Oravan pesä Säv P. J. Hannikainen San Immi Helle n 1. Kas kuusen latvassa oksien alla on pesä pienoinen oravalla. Sen poikaset siinä ne leikkiä lyö ja pikku hampahin siementä syö. 2. On siinä vihreä, vilpoinen katto ja naavoista lämpöinen lattiamatto ja pikkuruikkuiset ikkunat ja vuoteena sammalet vihannat. 3. Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa, niin oravan pesästä pienoinen pää se ikkunan reiästä pilkistää. 4. Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon siel oravan poikaset tuttuhun kehtoon. Ja elämä heillä on hertaisaa, kun kuusen latvassa keinua saa. 14

15 Täällä Pohjantähden alla Suom. kansansävelmä San Jaakko Juteini 1. Täällä Pohjantähden alla on nyt kotomaamme, :; mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme. ;: 2. Täällä on kuin kukkasella aika lyhyt meillä, :; siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä. ;: 3. Täällä sydän huokailee ja itku silmän täyttää, :; siellä sydän iloitsee ja silmä riemun näyttää. ;: 4. Sinne toivon siivillä jo sydän pieni lennä! :; Siellä kun on kotomaani, sinne tahdon mennä. ;: 15

16 Suojelusenkeli Säv P. J. Hannikainen San Immi Helle n 1. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaan ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, :; vaan ihana enkeli vieressä käy. ;: 2. On pimeä korpi ja kivinen tie, ja usein se käytävä liukaskin lie. Oi, pianhan lapsonen langeta vois, :; jos käsi ei enkelin kädessä ois. ;: Pekka Tuuri, Kohti valoa, Vuoden luontokuva

17 Rosvo Roope Suom. kansansävelmä San Rafael Ramstedt 1. Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa surullisen tarinan, jol ei oo vertoa. Se on laulu merirosvosta, Roope nimeltään, joka sydämiä särki, missä joutui kiertämään. 2. Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään ja opetuksen saanut oli omalta isältään, mut tyttö, jota lempi, hän oli petturi, ja siksi tuli Roopesta nyt julma ryöväri. 3. Viel Itämeren rannikot ne Roopen muistavat, ja naiset Pietarinkin vielä päätään puistavat, ja Suomenlahden kaupungit tuns Roope-ryövärin, 17

18 ja suuri oli pelko vielä Kokkolassakin. 4. Ei neito Viron rannikon unhoita milloinkaan, kun Rosvo-Roopen kanssa hän joutui kapakkaan: he söivät mitä saivat ja joivat tuutingin, ja tyttö poltti sydämens, mut Roope - sikarin. 5. Ei tiennyt impi Oolannin, kuink oli laitansa, kun Rosvo-Roope pestäväks vei hälle paitansa. Yks nappi oli irti, hän ompeli sen kiin ja samalla hän ompeli myös sydämensä siin. 6. Sai Roope viimein palkkansa: hän on nyt Suomessa ja jossain jokivarressa lie lossivahtina. Hän lesken eessä nöyrtyi ja joutui naimisiin, 18

19 ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin. Talikkalan markkinoilla Suomalainen kansanlaulu 1. :; Talvella Talikkalan markkinoilla ja kesällä Tampereella ;: :; heilini soitteli saksanpolkkaa elämäni kanteleella. ;: 2. :; Niinhän ne meidän välit oli ennen lämpöiset kuin maito. ;: :; Sul oli halu halata ja mulla oli siihen taito. ;: 3. :;Kävele sä heilini harmaissa vaatteissa, kyllä sä mulle kelpaat; ;: :; sehän on sama jos on sata markkaa rahaa taikka velkaa. ;: 19

20 Jos sais kerran reissullansa Suomalainen kansanlaulu 1. :; Jos sais kerran reissullansa nättiä tyttöä halata, ;: :; oishan se paljon mukavampaa reissulta kotia palata. ;: 2. :; Sinun takiasi, nätti tyttö, olen minä lahtenyt reissaamaan. ;: :; En ole kirjeitä kirjoitellut, onnea toivotellut vaan. ;: 3. :; Kuukin se kurkisti aitan takaa, kun tulin sinua tapaamaan. ;: :;Suuta sä suikkasit, korvaani kuiskasit: Omasi olen ainiaan. ;: 4. :; Hiljallensa ja hiljallensa, hiljalleni minä laulelen vaan, ;: :; kun vain yhden kesäillan ystävä sinulle olla saan. ;: 20

21 Kullan ylistys Suomalainen kansanlaulu 1. :; Minun kultani kaunis on, vaik on kaitaluinen. ;: :; Hei luulia illalla, vaik on kaitaluinen. ;: 2. :; Silmät sillä on siniset, vaik on kieronlaiset. ;: :; Hei luulia illalla, vaik on kieronlaiset. ;: 3. :; Suu on sillä supukka, vaik on toista syltä. ;: :; Hei luulia illalla, vaik on toista syltä. ;: 4. :; Kun minä vien sen markkinoille, niin hevosetkin nauraa. ;: Hei luulia illalla, hevosetkin nauraa. Hei luulia ih-hah-haa, hevosetkin nauraa. 21

22 Suomen Salossa Säv J. Ennola San. Yrjö Koskinen 1. Honkain keskellä mökkini seisoo Suomeni soreassa salossa. Honkain välillä siintävä selkä vilkkuvi koittehen valossa. :; Hoi laari-laari-laa! ;: Kaikuu mun suloinen Suomeni maa. 2. Kaukana korvessa käkönen kukkuu, sulhonsa suloutta ylistää. Paimenen soitanto laitumen tiellä ääntänsä korviini vilistää. :; Hoi laari-laari-laa! ;: Kaikuu mun suloinen Suomeni maa. 3. Omanpa henkeni kieltä ne puhuu, honkain humina ja luonto muu. Itse en sydäntäni hillitä taida, riemusta soikohon raikas suu: :; Hoi laari-laari-laa! ;: Kaikuu mun suloinen Suomeni maa. 22

23 Murheisna miesnä Kansanlaulu 1. Murheisna miesnä jos polkusi kuljet, keinon mä tiedän, mi auttavi tuo: ennen kuin kuolossa silmäsi suljet, istupa piiriin ja laula ja juo. Hei! :; Rullaati, rullaati, rullaati, rulla, rullaati, rullaati, rullal-lallei! ;: 2. On elämä lyhyt kuin lapsella paita, muuta kai siitä en sanoa saa. Siks lauluista murheilles karsina laita veljet on tässä meil riemujen maa. Hei! :; Rullaati, rullaati, rullaati, rulla, rullaati, rullaati, rullal-lallei! ;: 3. Kevättä kestää vain neljännesvuotta, riennä siis joukkohon riemuitsevain! Ystävä, nuori et liene sä suotta; kätesi anna ja laulele ain! Hei! :; Rullaati, rullaati, rullaati, rulla, rullaati, rullaati, rullal-lallei! ;: 23

24 Kansan lauluhetki Kulkurin valssi... 2 Muurari... 4 Matalan torpan balladi... 6 Kalliolle, kukkulalle... 7 Karjalan kunnailla... 8 Karjalaisten laulu... 9 Maamme Oolannin sota Kukkuu, kukkuu Oravan pesä Täällä Pohjantähden alla Suojelusenkeli Rosvo Roope Talikkalan markkinoilla Jos sais kerran reissullansa Kullan ylistys Suomen Salossa Murheisna miesnä Kansan Lauluhetken tekstit kokosi Teijo Pöyhönen Turussa 2011, Lauluovi 24