1988 vp. - VaVM n:o 83 - Esitys n:o a :n ja tappiontasauksesta tuloverotuksessa

Transkriptio

1 1988 vp. - VaVM n:o 83 - Esitys n:o 111 Valtiovara i n v a Ii o k u n n a n mieti n t ö n:o 83 hallituksen esityksen johdosta laeiksi maatilatalouden tuloverolain, verotuslain 68 a :n ja tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetun lain 2 ja 4 :n muuttamisesta Eduskunta on 20 päivänä syyskuuta 1988 lähettänyt valtiovarainvaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen n:o 111 laeiksi maatilatalouden tuloverolain, verotuslain 68 a :n ja tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetun lain 2 ja 4 :n muuttamisesta. Tämän esityksen yhteydessä valiokunta on käsitellyt eduskunnan 2 päivänä lokakuuta 1987 valiokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi lähettämän ed. Ollilan ym. lakialoitteen n:o 90/1987 vp. laiksi maatilatalouden tuloverolain 5 :n muuttamisesta. Valiokunta on käsitellyt myös eduskunnan valiokuntaan valmistelevasti käsiteltäviksi 11 päivänä kesäkuuta 1987 lähettämät ed. Anttilan toivomusaloitteen n:o 74/ 1987 vp. metsäveroperusteiden tarkistamisesta, ed. Ikosen ym. toivomusaloitteen n:o 99/1987 vp. viljelijän eläinlääkärille maksamien palkkioiden maksatusmenettelyn yksinkertaistamisesta verotuksessa, ed. Kortesalmen ym. toivomusaloitteen n:o 129/1987 vp. maatalouskoneiden pitkäaikaiskäytön tukemisesta verohelpotuksin ja ed. Malmin ym. toivomusaloitteen n:o 155/1987 vp. varausten tekomahdollisuudesta maataloudessa sukupolvenvaihdosten rahoittamiseksi. Lisäksi valiokunta on käsitellyt eduskunnan valiokuntaan 3 päivänä toukokuuta 1988 valmistelevasti käsiteltäväksi lähettämät ed. Kietäväisen ym. toivomusaloitteen n:o 76 metsäverotuksen epäkohtien korjaamisesta ja ed. Röntysen toivomusaloitteen n:o 124 metsätalouden hankintatyön veronhuojennuksen kehittämisestä. Hallitusohjelman mukaan hallitus toteuttaa kokonaisverouudistuksen. Uudistuksen lähtökohtana on eri tulolajien yhtäläinen verottaminen. Käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen sisältyvät tätä tarkoittavat maatilatalouden tuloverotusta koskevat lakiehdotukset, jotka on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1989 alusta ja joita sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa. Maatalouden verotus Vuodesta 1970 voimassa olleen maatilatalouden tuloverolain 5 :n 1 momentin 4 kohdan mukaan pinta-alalisää ei lueta maatalouden veronalaisiin tuloihin. Pinta-alalisän nykyinen kaksinkertainen verotuksellinen huojennus toisaalta pinta-alalisän verovapautena ja toisaalta kaikkien menojen vähennyskelpoisuutena poikkeaa muiden verovelvollisten verotuksessa sovellettavista periaatteista. Hallitus ehdottaa, että pinta-alalisät säädettäisiin veronalaiseksi tuloksi. Jotta pinta-alalisän saajien nettoetuus tuen verollepanon yhteydessä pysytettäisiin kokonaistasolla samana, hallitus ehdottaa kevään 1988 maataloustulosopimuksen mukaisesti, että viljelmäkoon mukaan maksettavan hintapoliittisen tuen mitoituksessa otetaan huomioon pinta-alalisän verollepanon vaikutukset. Maatilatalouden tuloverolain mukaan poistojen aloittaminen ei edellytä koneiden, kaluston ja laitteiden käyttöönottoa. Ensimmäinen poisto voidaan tehdä jo sinä vuonna, jona omaisuus on hankittu. Maatilatalouden harjoittajan poisto-oikeus on siten väljempi kuin elinkeinonharjoittajan, joka saa aloittaa poistojen tekemisen vasta koneen käyttöönottovuonna. Hallitus ehdottaa, että myös maatilatalouden käyttöomaisuuden poistot aloitettaisiin omaisuuden käyttöönottovuodelta. Maatilatalouden tuloverolain mukaan koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenojen menojäännöksestä saadaan verovuonna tehdä enintään 30 prosentin poisto. Enintään kolme vuotta kestävän sekä arvoltaan vähäisen pienkaluston hankintamenot on verotuskäytännössä vähennetty vuosimenoina. Käyttöomaisuuspoistao varsinaisena tarkoituksena on poistaa hyödykkeen hankintameno siinä tahdissa kuin meno kerryttää tuloa. Maatilataloudessa maksimipoisto-oikeuden käyttö johtaa tilastollisesti tarkasteltuna liian suuriin poistoibio eli veroluottoon. Todelliset keskimääräiset poistot R

2 vp. - VaVM n:o 83 - Esitys n:o 111 maatilataloudessa ovat verotuksessa olleet 20 prosentin tienoilla, joten kaikki verovelvolliset eivät ole voineet myöskään tehdä m~ksinl.ipoistoja. Hallitus ehdottaa, että ma~ijatalouden kaluston poiston enimmäissuuruu~si tulisi 25 prosenttia menojäännöksestä. 1 Maatilatalouden tuloverolain mukaan verovelvollisen vähintään kymmenen vuotta omistamasta rakennuksesta ja rakennelmasta saaduista luovutushinnoista ja vahingon-, vakuutus- ja muista korvauksista on 20 prosenttia veronalaista tuloa. Kokonaisverouudistuksen yhteydessä myyntivoittojen verotuksen tarkistamisesta omaksuttujen periaatteiden mukaisesti ehdotetaan maatilatalouden tuloverolain säännöksiä muutettavaksi siten, että 60 prosenttia rakennuksesta ja rakennelmasta, jonka verovelvollinen on omistanut vähintään kymmenen vuotta, saaduista luovutushinnoista ja vahingon-, vakuutus- ja muista korvauksista on veronalaista tuloa. Myös muusta nykyisin vain 20 prosentin osuudelta veronalaisesta maatilatalouteen kuuluvasta rakennuksesta saadusta luovutushinnasta tai muusta korvauksesta olisi 60 prosenttia veronalaista tuloa. Maatilatalouden tuloverolain 4 :n mukaan maatalouden tuloa ei ole verovelvollisen ja hänen perheensä yksityistaloudessa käytettyjen tilalta saatujen maatalous- ja puutarhatuotteiden todennäköinen luovutushinta. Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei muustakaan yksityiskäyttöönotosta voida säännösten puuttuessa verottaa. Maatilatalouden verotuksen ja elinkeinoverotuksen yhtenäistämiseksi hallitus ehdottaa, että lakiin otettaisiin säännös, jonka mukaan verovelvollisen ottaessa yksityistalouden käyttöön muuta tilalla harjoitettuun maatilatalouteen sekä siihen tai metsätalouteen liittyvästä sellaisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä, kuuluvaa omaisuutta kuin maatalous- ja puutarhatuotteita, katsotaan veronalaiseksi luovutushinnaksi omaisuuden alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alhaisempi todennäköinen luovutushinta. Lisäksi maatilatalouden tuloverolakiin ehdotetaan lisättäväksi tulolähdesiirtoihin liittyvät säännökset sekä tuloutettavasta arvosta että maataloudessa käytettävästä muusta tulolähteestä siirrettävän omaisuuden vähennyskelpoisesta hankintamenosta. Säännökset olisivat samansisältöiset kuin elinkeinoverotuksessa. Itsenäisen taloudellisen yksikön muodostavalla maatilalla harjoitettua maa- ja metsätaloutta pidetään yhtenä tulolähteenä. Maatilataloutta harjoittava verovelvollinen voi vähentää maatalouden tappion saman maatilan metsän puhtaasta tulosta. Jos tämä ei riitä maatalouden tappion vähentämiseen, vahvistetaan maatilatalouden tappio, jonka saa vähentää valtionverotuksessa muista tuloista. Kunnallisverotuksessa tappion voi vähentää maatilatalouden puhtaasta tulosta tappiovuotta seuraavien viiden vuoden aikana. Hallitus ehdottaa maatilatalouden tappion vähentämisoikeutta siten rajoitettavaksi, että maatilatalouden tappiota markkaa ylittävältä osalta ei saa vähentää valtionverotuksessa kokonaistulosta, vaan saman tulolähteen tulosta kuten kunnallisverotuksessa. Metsäverotus Maatilatalouden tuloverolain 11 :n mukaan metsätaloudesta saatuna puhtaana tulona pidetään sitä puhdasta tuottoa, jonka samanlaatuisen metsämaan arvioidaan kunnassa verovuonna päättyneenä ja kahtena sitä edeltäneenä hakkuuvuotena keskimäärin hehtaaria kohti antaneen, ottaen huomioon kantohintatason ja metsään kohdistuvat tavalliset hoito- ja hallintokustannukset sekä arvonvähennykset sen mukaan kuin asetuksella niistä erikseen säädetään. Hallitus ehdottaa, että verotuksen selkiinnyttämiseksi tuottoperusteista otettaisiin maatilatalouden tuloverolain 11 :ään nykyistä yksityiskohtaisemmat säännökset. Viime vuosina sattuneiden metsätuhojen perusteella on metsäverotusta lievennetty eri tavoin. Vakuutusyhtiöt ovat myös maksaneet metsävakuutuskorvauksia sattuneiden tuhojen johdosta. Näistä vakuutuksista vakuutusmaksut otetaan huomioon metsätalouden tulosta tehtävässä keskimääräisessä vähennyksessä, mutta vakuutuskorvaukset eivät ole sisältyneet kansantulotilaston kantorahatuloihin. Vakuutuskorvauksia ei ole myöskään otettu huomioon verokuutiometrin raha-arvoa laskettaessa. Hallitus ehdottaa, että vakuutuskorvaukset otettaisiin huomioon tilastojen perusteella keskimääräisenä kantohintatason korotuksena yhtäläisenä kaikissa kunnissa. Maatilatalouden tuloverolain 11 :n mukaan metsätalouden tuoton arviointiperusteet tulisi määrittää kunnittain. Käytännössä tämä on ollut mahdotonta muiden perusteiden paitsi veroluokituksen ja puun kantohinnan osalta.

3 Maatilatalouden verotus 3 Hallitus ehdottaa, että arviointiperusteet olisi nykyisin tosiasiassa vallinneen käytännön mukaisesti mahdollista määritellä paitsi kunnittain erityisten syiden niin vaatiessa myös kuntaryhmittäin. Metsäveroalueista päättäisi verohallitus. Soiden ojitusalueet on pääosin toteutettu erilaisten veronhuojennusjärjestelmien tuella. Vuodesta 1968 alkaen on sovellettu maatilatalouden tuloverolain 15 :n mukaista suon ojitusalueen täydellistä määräaikaista, vuoden veronhuojennusta. Hallitus ehdottaa, että vuoden 1988 jälkeen valmistuvien ojitusten verovapaudesta luovuttaisiin. Metsätalouden tuottoperusteiden ajan tasalle saattaminen on toteutettu siten, että valtiovarainministeriö on antanut metsäntutkimuslaitokselle pysyväismääräyksen seurata valtakunnan metsien inventointien avulla asetuksessa olevien arviointiperusteiden ajantasaisuutta. Riittävien lainsäännösten puuttuessa on käytännössä ollut mahdollista lykätä uusien metsäverolukujen ja verokuutiometrin rakenteen käyttöönottoa. Hallitus ehdottaa, että verotuslain 68 a :ään otettaisiin säännös siitä, että asetuksessa olevat metsäveroluvut ja verokuutiometrin rakenne olisi saatettava vastaamaan metsien inventoinnissa todettua tilannetta silloin, kun tuottoperusteiden muutoksen vaikutus tuoton määrään on vähintään viisi prosenttia. Käsitellyt aloitteet Lakialoitteeseen n:o 90/1987 vp. sisältyvän lakiehdotuksen mukaan maatilatalouden tuloverolain 5 :ään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan satovahinkokorvaukset luetaan verovelvollisen ilmoituksen mukaan tuloksi joko sille vuodelle, jona ne maksetaan, tai sille vuodelle, jonka satoa korvaus koskee. Toivomusaloitteessa n:o 74/1987 vp. ehdotetaan eduskunnan hyväksyttäväksi toivomus, että hallitus ryhtyisi pikaisesti toimenpiteisiin metsäveroperusteiden korjaamiseksi siten, että todellinen hakkuupoistuma otetaan metsäverotuksen tasoon vaikuttavana tekijänä huomioon. Toivomusaloitteessa n:o 99/1987 vp. ehdotetaan eduskunnan hyväksyttäväksi toivomus, että hallitus pikaisesti ryhtyisi toimenpiteisiin eläinlääkäreille maksettavia valtionapuun oikeuttavia palkkioita koskevien verotusmääräysten muuttamiseksi siten, että palautetaan menettely, jossa viljelijä maksaa eläinlääkärille vain omakustannusosuuden ja eläinlääkäri perii ylimenevän osan suoraan kunnalta. Toivomusaloitteessa n:o 129/1987 vp. ehdotetaan eduskunnan hyväksyttäväksi toivomus, että hallitus ryhtyisi toimiin, jotta verohelpotuksin tuettaisiin niitä viljelijöitä, jotka käyttävät vanhoja, hyväkuntoisia ja hyvin huollettuja maatalouskoneita turvautumatta vähän väliä suurien ja kalliiden koneiden ostoon pelkästään verotuksen vuoksi. Toivomusaloitteessa n:o 155/1987 vp. ehdotetaan eduskunnan hyväksyttäväksi toivomus, että hallitus antaisi esityksen siitä, miten sekä luovuttajalle että luovutuksen saajalle joinakin vuosina ennen suunniteltua sukupolvenvaihdosta annettaisiin mahdollisuus teh<til varauksia tulevan sukupolvenvaihdoksen rahoittamiseksi. Toivomusaloitteessa n:o 76 ehdotetaan eduskunnan hyväksyttäväksi toivomus, että hallitus - ryhtyisi pikaisesti korjaamaan metsäverotuksessa nykyisin vallitsevia epäkohtia sekä pidättyisi verouudistuksen yhteydessä toimenpiteistä, jotka heikentävät metsätalouden kehittämistä ja kestävän metsänhoidon mahdollisl,luksia. Toivomusaloitteessa n:o 124 ehdotetaan eduskunnan hyväksyttäväksi toivomus, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin maatilatalouden tuloverolain muuttamiseksi siten, että metsätalouden hankintatyön arvo katsotaan veronalaiseksi tuloksi vain siltä osin kuin puun määrä ylittää verovuonna 300 kuutiometriä, jos maatilataloutta harjoittavan kohdalla ei ole edellisenä vuonna tehty hankintatyötä, sekä siten, että veronalaiseksi tuloksi katsotaan hankintatyön arvo vain siltä osin kuin puun määrä ylittää verovuonna 450 kuutiometriä, jos kahtena edellisenä vuonna ei ole tehty hankintatyötä. Valiokunta on käsitellyt asian ja todennut hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset tarkoituksenmukaisiksi. Hallituksen esityksen perusteluihin yhtyen valiokunta on päättänyt asettua puoltamaan hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä. Valiokunta on kuitenkin tehnyt 1. ja 3. lakiehdotukseen eräitä tarkennuksia. Maatilatalouden tuloverolain 6 :ään on lisätty säännös maatalousyrittäjien eläkelain mukaisen pakollisen ryhmähenkivakuutuksen maksujen vähennyskelpoi-

4 vp. - VaVM n:o 83 - Esitys n:o 111 suudesta. Säännös vastaa tulo- ja varallisuusverolakiin tehtyä samansisältöistä tarkistusta. Elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin ei sitä vastoin tarvitse tehdä vastaavaa tarkistusta, koska siinä oleva maatalousyrittäjien eläkelain mukaisia maksuja koskeva vähennyssäännös kattaa kaikki pakolliset maksut. Metsäveroperusteita koskevan maatilatalouden tuloverolain 11 :n verokuutiometrin rakennetta ja bruttoraha-arvoa koskeviin kohtiin on tehty sanonnallisia täsmennyksiä, jotka eivät vaikuta säännösten aineelliseen sisältöön. Momentin 3 kohdasta on poistettu tarpeettomana sana "veronalainen". Momentin 4 kohdan toisessa lauseessa on korvattu sanonta "kantohinnoiksi yhtenäisin perustein johdettuja kantoarvoja" sanonnalla "hankintahinnoista yhtenäisin perustein johdettuja kantoarvoja". Koska maatilatalouden tappiota ei saisi enää vähentää kokonaistulosta markkaa enempää, on myös tappiontasauksesta tuloverotuksessa annettua lakia ehdotettu muutettavaksi valtionverotuksen tappion määritelmän osalta. Sekä tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetun lain että tulo- ja varallisuusverolain asiaa koskevien säännösten sanamuoto jättää kuitenkin osittain epäselväksi maatilatalouden tulo- ja varallisuusverolain mukaan verovuonna vähennyskelpoisen tappion määritelmän. Jotta laissa tulisi riittävän selvästi ilmaistuksi kokonaistulosta tulo- ja varallisuusverolain mukaan vähennettävän ja myöhempinä vuosina tappiontasauksen piiriin kuuluvan tappion ero, tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetun lain 2 :ään on lisätty sana "tappiontasauksessa". Näin ollen mainitun 2 :n viimeinen lause määrittelisi vain sen, että tappiontasauksessa, mutta ei tulo- ja varallisuusverolaissa maatilatalouden tappiolla tarkoitetaan valtionverotuksessa sitä määrää, jolla vähennyskelpoiset erät ylittävät veronalaiset tulot yli markalla. Valiokunta toteaa, että metsäverotuksen tuottoperusteiden muuttaminen edellyttää valtioneuvoston päätöstä. Valiokunta edellyttää hallituksen selvittävän lainsäädäntöä uudistettaessa maatilatalouden investointivarausjärjestelmän kehittämistarpeet erityisesti nuorten viljelijöiden kannalta. Käsittelemiensä aloitteiden suhteen valiokunta on asettunut kielteiselle kannalle. Valiokunta kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta päättäisi hyväksyä hallituksen esitykseen sisältyvän 2. lakiehdotuksen muuttamattomana ja 1. ja 3. lakiehdotuksen näin kuuluvina:

5 Maatilatalouden verotus 5 1. Laki maatilatalouden tuloverolain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan 15 päivänä joulukuuta 1967 annetun maatilatalouden tuloverolain (543/67) 15 :n 2 momentti, sellaisena kuin se on 21 päivänä joulukuuta 1979 annetussa laissa (975/79), ja muutetaan 4, 5 :n 1 momentin 2 ja 4 kohta, 6 :n 1 momentin 1, 9 ja 11 kohta, 8 :n 3 ja 4 momentti, 11, 16, 17 ja 21, sellaisina kuin niistä ovat 4 ja 5 :n 1 momentin 4 kohta 30 päivänä joulukuuta 1970 annetussa laissa (847/70), 5 :n 1 momentin 2 kohta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1039/85), 6 :n 1 momentin 1 kohta 30 päivänä huhtikuuta 1982 annetussa laissa (303/82) ja 11 kohta 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetussa laissa (374/68), 11 osittain muutettuna 12 päivänä toukokuuta 1972 annetulla lailla (373/72), 16 mainitussa 21 päivänä joulukuuta 1979 annetussa laissa, 17 2 päivänä joulukuuta 1983 annetussa laissa (900/83) ja 21 mainitussa 30 päivänä joulukuuta 1970 annetussa laissa, sekä lisätään 5 :n 1 momenttiin siitä mainitulla 30 päivänä joulukuuta 1970 annetulla lailla kumotun 12 kohdan sijaan uusi 12 kohta ja 6 :n 1 momenttiin uusi 12 kohta seuraavasti: 4 ja 5 (Kuten hallituksen esityksessä) 6 Edellä 4 :ssä tarkoitettuja tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa: 1) maataloudessa työskennelleille henkilöille rahana maksetut palkat, heidän ja heidän omaistensa eläkkeet ja työsuhteeseen perustuvat avustukset sekä työntekijöiden ja heidän omaistensa eläke-, sairauskorvaus-, työkyvyttömyyskorvaus- ja muiden niiden kaltaisten oikeuksien järjestämisestä johtuvat vakuutusja muut sellaiset maksut, verovelvollisen ja hänen perheenjäsenensä pakollisesta eläkevakuutuksesta suoritetut maksut, (poist.) maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/81) perusteella suoritetut maksut ja maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitetut ryhmähenkivakuutuksen maksut sekä verovelvollisen perheenjäsenen palkka ja muut etuudet 7 :ssä säädetyin rajoituksin; (9, 11 ja 12 kohta kuten hallituksen esityksessä) 8 (Kuten hallituksen esityksessä) 11 Metsätaloudesta saatuna puhtaana tulona pidetään sitä puhdasta tuottoa, jonka samanlaatuisen metsämaan arvioidaan kunnassa tai kuntaryhmässä (metsäveroalue) verovuonna päättyneenä ja kahtena sitä edeltäneenä hakkuuvuotena keskimäärin hehtaaria kohti antaneen. Tuoton arvioinnissa sovelletaan seuraavia perusteita (tuottoperusteet): (1 ja 2 kohta kuten hallituksen esityksessä) 3) yhteen verokuutiometriin arvioidaan sisältyvän eri puutavaralajeja ja hukkapuuta samassa suhteessa kuin niitä on (poist.) metsämaan suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden rakenteessa (verokuutiometrin rakenne); 4) kantohintataso määritetään kullekin hakkuuvuodelle erikseen metsänomistajien puukaupoissa puutavaralajeittain saamien keskihintojen ja hakkuuvuonna sovellettavan verokuutiometrin rakenteen perusteella (verokuutiometrin bruttoraha-arvo). Keskihintoja laskettaessa sovelletaan kauppasopimusten mukaisia kantohintoja ja hankintahinnoista yhtenäisin perustein johdettuja kantoarvoja, jolloin tulon menetyksistä saadut vakuutuskorvaukset otetaan huomioon kantohintatasoa määritettäessä. Jos puutavaran kantohinnat ovat kunnan eri osissa puutavaran menekki- ja kuljetussuhteiden johdosta huomattavasti eri-

6 vp. - VaVM n:o 83 - Esitys n:o 111 laiset tai jos kuntien välisten huomattavien tuottoperuste-erojen tasoittaminen sitä edellyttää, jaetaan metsämaat kunnassa enintään kolmeen kantohinta-alueeseen; (5 kohta kuten hallituksen esityksessä) (2 ja 3 mom. kuten hallituksen esityksessä) 16, 17 ja 21 (Kuten hallituksen esityksessä) Voimaantulo-, soveltamis- ja siirtymäsäännös (Kuten hallituksen esityksessä) 3. Laki tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetun lain 2 ja 4 :n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan tappiontasauksesta tuloverotuksessa 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetun lain. (362/68) 2 :n 1 ja 3 momentti sekä 4 :n 1 momentti, näistä 2 :n 3 momentti sellaisena kuin se on 21 päivänä joulukuuta 1979 annetussa laissa (976179), näin kuuluvaksi: 2 1 Valtionverotuksessa tarkoitetaan tappiolla s~tä määrää, jolla verovelvollisen eri tulolähteiden tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden vähennysten, vähennyskelpoisten oikaisuerien ja ylijäämänpalautusten sekä vähennyskelpoisten korkojen sekä indeksi- ja kurssitappioiden yhteismäärä jonakin verovuonna (tappiovuonna) ylittää hänen eri tulolähteistä saamiensa veronalaisten tulojen yhteismäärän. Jos verovelvollinen harjoittaa maatilataloutta, tarkoitetaan tappiolla kuitenkin edellä mainittua määrää vähennettynä sillä määrällä, jolla maatilatalouden tulolähteen edellä mainittujen vähennyskelpoisten erien yhteismäärä tappiovuonna ylittää saman tulolähteen veronalaisten tulojen yhteismäärän. Valtionverotuksessa maatilatalouden tappiolla tappiontasauksessa tarkoitetaan sitä määrää, jolla tulolähteen tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden vähennysten, vähennyskelpoisten oikaisuerien ja ylijäämänpalautusten sekä vähennyskelpoisten korkojen sekä indeksi- ja kurssitappioiden yhteismäärä tappiovuonna ylittää saman tulolähteen veronalaisten tulojen yhteismäärän markkaa ylittävällä määrällä. (3 mom. kuten hallituksen esityksessä) \ 4 (Kuten hallituksen esityksessä) Voimaantulo- ja soveltamissäännös (Kuten hallituksen esityksesssä) Samalla valiokunta, jonka käsittelyn pohjana on ollut hallituksen esitys, ehdottaa, että lakialoitteeseen n:o 90/1987 vp. sisältyvä lakiehdotus hylättäisiin. Vielä valiokunta ehdottaa, että toivomusaloitteet n:ot 74, 99, 129 ja 155/1987 vp. sekä 76 ja 124 hylättäisiin. Helsingissä 23 päivänä marraskuuta 1988 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Mäki Hakola, jäsenet E. Aho, Ajo, Hokkanen, Järvenpää, Laaksonen, Lahti-Nuuttila, Malm, Pekkarinen, Ranta, Rusanen, Sasi, Savolainen ja Tenhiälä sekä varajäsenet Hämäläinen, Ikkala, Jaakonsaari, Kietäväinen, Riihijärvi, Seppänen ja Vihriälä.

7 Maatilatalouden verotus 7 Vastalause 1 YLEISTÄ VEROUUDISTUKSESTA MAATILATALOUDEN TULOVEROLAIN SÄÄDÄNNÖN OSALTA Maatilatalouden verotusta koskevissa ratkaisuissa on tähän saakka pyritty ottamaan huomioon myös maa- ja metsätalouden harjoittamiseen liittyvät erityisolosuhteet. Maamme pohjoinen asema ja lyhyt kasvuaika vaativat nopeasti suoritettavia kylvö- ja korjuutoimia ja talviolosuhteet puolestaan edellyttävät kalliita rakennusinvestointeja. Metsän pitkän kiertoajan johdosta puuntuotanto poikkeaa ratkaisevasti kaikesta muusta tuotannollisesta toiminnasta. Maa- ja metsätaloudella alkutuotantoelinkeinoina on suuri merkitys koko kansantaloudelle ja maamme hyvinvoinnille. Myös koko maan pysyminen asuttuna ja tasapainoinen alueellinen kehitys edellyttävät maatilatalouden harjoittamisen edellytysten turvaamista vastaisuudessakin. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että maataloutta koskettaa parhaillaan voimakas rakennemuutos. Erityisesti kehitysalueilla tuottajien määrä on vähenemässä voimakkaasti eikä uusia jatkajia ole riittävästi vanhempien luopuessa elinkeinon harjoittamisesta. Mikäli maatalouselinkeino ei tulevaisuudessa kykene houkuttelemaan nuoria, etenkin niillä alueilla, missä alkutuotantoelinkeinojen osuus on suuri eikä alueella ole mahdollisuutta luoda muita työpaikkoja, koko alueen kehitys tulee kärsimään. Alkutuotantoa harjoittavien määrän vähentyessä näillä alueilla heikkenevät samalla palvelut. Postit, kaupat ja koulut sekä muut palvelut saattavat joutua lopettamaan toimintansa. Verouudistuksen yhteydessä ei ole suoritettu laajaa yhteiskuntapoliittista keskustelua verouudistuksen sisällöstä eikä tehty verouudistukseen liittyvää yhteiskuntapoliittista tavoitteenasettelua. Tästä syystä ei ole otettu huomioon edellä aivan lyhyesti kuvattua yhteiskunnassa tapahtuvaa muutosta. Siksi on tehty ilman kestäviä perusteluja muutosehdotuksia, jotka merkitsevät maatalouden ja metsätalouden verotuksen kiristymistä. Hallituksen omienkin laskelmien mukaan maatilatalouden tuloverotuksen veropohja laajenee ensi vuonna yhteensä n milj. markkaa, mistä tosin muodostaa osan pinta-alalisien veronalaisuuden korvaamiseksi tapahtuva pinta-alalisien korottaminen. Hallituksen esityksessä maatilatalouden tuloverolain muuttamiseksi ei kuitenkaan kerrota, että myös uudessa tulo- ja varallisuusverolaissa maataloutta ja metsänomistajia koskevat muutokset merkitsevät verotuksen kiristymistä tästäkin. Pääosa maatilatalouden tuloverolain mukaisesta verotuksen kiristymisestä kohdistuu ensi vuonna maatalouteen. Kulumassa olevana vuotena metsäverotuksen tuottoperusteiden korotus on kuitenkin laajentanut veropohjaa jo noin 300 miljoonalla markalla. Lisäksi hallitus on päättänyt metsäluokituksen uusimisesta, mikä arvion mukaan lisää metsäverotuksen veropohjaa noin 800 miljoonaa markkaa vuoteen 2000 mennessä. Metsien hoitaminen ja puuntuotannon turvaaminen on pitkäjänteistä ja koko kansantalouden kannalta tärkeää työtä. Tässä Suomessa on onnistuttu tähän saakka, sillä metsiemme puuntuottokyky ja puuvaranto on tällä hetkellä suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Nyt kehityksen suuntaa ollaan tässäkin kohdin perusteettomasti muuttamassa verotusta kiristämällä. Lisäksi on syytä todeta, että hallituksen esityksessä n:o 108 ensi vuoden valtion verotuksessa sovellettavista veroasteikoista on laskettu eri tulolajien laaja tulo vuoden 1989 tasolla. Laajasta tulosta käytetään hallituksen esityksessä myös nimitystä kokonaistulo, mikä sisältää kotitalouksien kaikki rahassa tai muussa muodossa saarnat tuotannontekijätulot, tulonsiirrot ja pääoman arvonnousut. Mainittujen laskelmien mukaan nykyinen veronalainen maatalouden tulo on yhteensä 6,7 mrd. markkaa ja laaja tulo 10,4 mrd. markkaa. Metsätalouden nykyinen veronalainen tulo on 2,5 mrd. markkaa ja laaja tulo 6,5 mrd. markkaa. Hallituksen esityksessä todetaan, että kotitalouksien laajan tulon arviointi ei sisällä kannanottoa verotuksen tulopohjan laajentamiseen. Laskelman luvut ovat kuitenkin selvästi harhaanjohtavat ja antavat sen virheellisen kuvan, että maatilatalouden veropohjaa voidaan perustellusti vielä laajentaa tuntuvasti. On kuitenkin huomattava, että laaja tulo on tässä yhteydessä laajempi kuin varsinainen maatalouden ja metsätalouden bruttotulo, mutta laskelmassa ilmoitettu veronalainen tulo käsittää

8 vp. - VaVM n:o 83 - Esitys n:o 111 maatalouden ja metsätalouden nettotulon, josta on vähennetty tulon hankkimisesta johtuneet kustannukset. On selvää, että ei ole mitään perustetta verrata veronalaisen tulon osuutta laajaan tuloon ja tehdä tällä perusteella johtopäätöksiä veropohjan laajentamiseksi. Onkin tärkeää myös vastaisuudessa seurata, ettei perusteettomasti veropohjaa laajenneta laajan tulon suuntaan. II MAATALOUS 1. Poistojen aloittaminen Voimassa olevan lain mukaan maatalouden irtaimen käyttöomaisuuden poistot voidaan aloittaa koneiden, kaluston ja laitteiden hankintavuonna. Verovuonna hankituksi katsotaan kone, josta on tehty hankintasopimus ja jonka hinnasta lisäksi ainakin osa on maksettu rahana tai luovuttamalla vaihtokone. Hallitus esittää säännöstä muutettavaksi siten, että maatilatalouden irtaimen käyttöomaisuuden poistot saataisiin aloittaa omaisuuden hankintavuoden sijasta käyttöönottovuonna. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/68) mukaan verotettava elinkeinonharjoittaja saa aloittaa poistojen tekemisen nykyisinkin koneen käyttöönottovuonna. Hallituksen esitys pohjautuu siihen hyväksyttävään lähtökohtaan, että eri elinkeinonharjoittajia kohdellaan verotuksessa samojen periaatteiden mukaisesti. Edellä mainitusta syystä hallituksen esitys on hyväksyttävä. Siihen on kuitenkin tarpeen tehdä täsmennyksiä. Valiokunnan mietinnön perusteluissa olisi tässä kohdin tullut lausua: ''Maatalouden irtaimeen käyttöomaisuuteen kuuluvien koneiden, kaluston ja laitteiden katsotaan tulleen käyttöön otetuksi sinä vero~ vuonna, jona mainittu omaisuus on toimitettu tilalle." Tällä perustelujen täsmennyksellä voidaan torjua ne epäkohdat, joita hallituksen esitys muutoin saattaisi aiheuttaa. 2. Poistoprosentti Maataloudessa samoin kuin muussakin elinkeinotoiminnassa on nykyisin sallittua käyttää etupainotteisia hankintamenojen poistoja irtaimen käyttöomaisuuden kohdalla. Koneiden, kaluston ja laitteiden enintään 30 prosentin suuruista hankintamenojen menojäännöksestä tehtävää poisto-oikeutta on pidetty tarpeellisena monesta eri syystä. Koneiden hankintahinnat ovat olleet jatkuvasti voimakkaassa nousussa. Lisäksi poistoprosentin suuruudella on pyritty vähentämään inflaation aiheuttamaa poistojen menetystä. Edelleen tilojen omarahoitusmahdollisuuksien kannalta on poistojen etupainoisuutta pidetty tärkeänä. Perustelut nykyisen suuruisen poistoprosentin säilyttämiselle ovat edelleen olemassa tilanteessa, jossa maataloudella on edessään mittava rakennemuutos. Verouudistukseen liittyvänä keskeisenä periaatteena on hallituksen taholta esitetty vaatimus neutraliteettiperiaatteen noudattamisesta. Poistojen aloittamisen kohdalla hallituksen esityksessä vedotaan nimenomaan tähän seikkaan, mutta poistoprosentin kyseessä ollen periaatteesta ollaan luopumassa. Hallitus ei toimi johdonmukaisesti esittäessään käyttöomaisuuden poistoprosentin alentamista 30 prosentista 25 prosenttiin. Hallituksen esitys asettaa maatalouden muuhun yritystoimintaan verrattuna eriarvoiseen asemaan, sillä elinkeinotuloverolain mukaiset käyttöomaisuuden enimmäispoistot säilyvät edelleen 30 prosentin suuruisina. Hallituksen esityksestä ilmenee ajatus, että maataloudessa tehdään tarpeettomia yli-investointeja, mistä syystä poistoprosenttia on alennettava. Tilastojen mukaan kone- ja laiteinvestointien määrä on viime vuosina kuitenkin ollut voimakkaassa laskussa. Myös koko kansantalouden tasolta oleva tutkimustieto, jonka mukaan maatalouden investoinnit ovat taloudellisesti perusteltuja ja terveellä pohjalla, tukee kantaamme, ettei poistoprosenttia ole syytä alentaa. Hallituksen esityksen lähtökohdat ovat muutoinkin virheellisiä. Hallituksen esityksen pohjana on ollut ainakin osaltaan valmistelutyö, jonka on suorittanut valtiovarainministeriön asettama työryhmä. Hallitus on tukeutunut tämän työryhmän näkemysten mukaisesti pelkästään maatalouden keskimääräisiin konepoistoihin. Hallituksen esityksessä todetaan keskimääräisen poiston olevan 20 prosentin tienoilla, vaikka se esimerkiksi vuonna 1985 oli 24 prosenttia. Tätä tärkeämpää hallituksen olisi lakiesitystä Jaatiessaan ollut tietää, että noin 2/3 maataloudenharjoittajista tekee täysimääräisen poiston. Hallituksen keskimääräisiin

9 Maatilatalouden verotus 9 prosentteihin pohjautuva muutosehdotus ei ole tämänkään vuoksi perusteltu. Yhteenvetona on todettava, että ei ole mitään perusteltua syytä heikentää maatalouden kannattavuutta eikä asettaa maataloutta epäoikeudenmukaiseen asemaan muuhun elinkeinotoimintaan verrattuna. Tästä syystä vastustamme poistoprosentin alentamista 30 prosentista 25 prosenttiin. 3. Luovulosvoitot Hallitus esittää, että 60 prosenttia maatalouden rakennuksesta ja rakennelmasta, jonka verovelvollinen on omistanut vähintään 10 vuotta, saaduista luovutushinnoista ja vahingon-, vakuutus- ja muista korvauksista on veronalaista tuloa. Muutos on ehdotettu koskemaan myös tilannetta, jossa maatalouteen kuuluva rakennus tai rakennelma on luovutettu pakkolunastuksella tai vastaanottajalla olisi ollut oikeus pakkolunastukseen. Nykysäännösten mukaan mainituissa tapauksissa luovutushintoina tai korvauksina saatu tulo on 20 prosentin osalta maatalouden veronalaista tuloa. Nämä luovutushinnat ja korvaukset ovat kuitenkin olleet kokonaan verovapaita ennen vuoden 1986 alusta voimaan tullutta lainmuutosta. Maatalouden rakennuksista ja rakennelmista saadut säännöksen edellyttämät veronalaiset luovutushinnat koostuvat pääsääntöisesti yleisten teiden alle tai välittömään läheisyyteen joutuneiden maatilarakennusten pakollisesta purkamisesta saaduista korvauksista tai palovakuutuskorvauksista. Vaikka palovakuutuskorvauksista saadaaukio tehdä jälleenhankintavaraus, vaikeutuisi uudisrakentaminen varsin tuntuvasti, mikäli luovutushinnoista tai korvauksista katsottaisiin hallituksen esityksen mukaisesti maatalouden tuloksi 60 prosenttia nykyisen 20 prosentin sijasta. Katsommekin, että mainituista luovutushinnoista ja korvauksista voidaan laskea 20 prosenttia maatalouden tuloksi voimassa olevan lain mukaisesti. 4. Maatilatalouden tappion vähentäminen Itsenäisen taloudellisen yksikön muodostavalla maatilalla harjoitettua maa- ja metsäta- loutta pidetään yhtenä tulolähteenä. Maatilataloutta harjoittava voi vähentää maatalouden tappionsa saman maatilan metsän puhtaasta tulosta. Ellei tämä riitä maatalouden tappion vähentämiseen, vahvistetaan maatilatalouden tappio, jonka saa vähentää valtionverotuksessa mahdollisista muista tuloista eli käytännössä yleensä palkkatuloista. Kunnallisverotuksessa tappion voi vähentää maatilatalouden puhtaasta tulosta tappiovuotta seuraavien viiden vuoden aikana. Hallitus esittää maatilatalouden tappion vähentämisoikeutta rajoitettavaksi siten, että tappiota saa vähentää valtionverotuksessa kokonaistulosta enintään markkaa. Yritys- ja tulotilaston mukaan maatalouden tulo oli vuonna 1986 negatiivinen tilalla. Maatilatalouden edellisten vuosien tappio, joka kunnallisverotuksessa voidaan vähentää saman tulolähteen myöhempien vuosien tuloista, on eri vuosina ollut seuraavan suuruinen: V V V V ,5 milj. markkaa 54,5 " 52,3 " 71,6 " Varsinaisen katovuoden 1987 tilastotietoja ei ole käytettävissä, mutta tappiot ovat olleet tuolloin aivan eri suuruusluokkaa ja tappion vähentämisellä on ollut myös merkittävä vaikutus kadon kohteeksi joutuneille. Hallituksen esittämä kohtuuttoman suuri tappion vähentämisen rajoittaminen on verousaajan kannalta vähämerkityksinen. Sen sijaan yksittäiselle viljelijälle vähennysoikeudella katovuoden verotuksen tasaajana on hyvinkin suuri merkitys. Verouudistuksen yhteydessä hallitus on korostanut neutraliteettiperiaatteen noudattamista. Tässä kohdin poiketaan jälleen hallituksen omista uudistuksen lähtökohdista. Eri yhteyksissä on korostettu, että maatalous tuotantosuuntana on varsin herkkä ilmastoolosuhteiden vaihteluille. Tätä osoittaa mm. kesän 1987 kato. Edelleen nuorten, aloittavien viljelijöiden kohdalla voi syntyä ensimmäisinä vuosina poikkeuksellisten suurten tilan kunnostusmenojen, mahdollisten tuotannonmuutoskustannusten ja suurten lainojen korkomenojen takia sadon vähäisenkin epäonnistumisen sattuessa tappiollinen vuosi. Erityisesti pienviljelijät joutuvat lisääntyvässä määrin hankkimaan lisätuloja tilan ulkopuolelta. Tästäkin syystä olisi ainutlaatuista ja R

10 vp. - VaVM n:o 83 - Esitys n:o 111 kohtuutonta, että viljelijät valittaisiin erityiseksi väestöryhmäksi, jonka tappion vähentämistä verotuksessa näin merkittävässä määrin rajoitettaisiin. Muita yrittäjiä ja ammatinharjoittajia eivät koske hallituksen ehdottamat rajoitukset. Hallituksen esitystä perustellaan mm. sillä seikalla, että näin voitaisiin ottaa huomioon vain tilapäisesti aiheutuvat pienet tappiot. Kuitenkin kadon kohdatessa tappiot voivat olla hyvinkin suuria, minkä vuoksi tämäkään perustelu ei ole riittävä. Hallituksen esityksestä ilmenee ajatus, että ehdotettu muutos heikentäisi ns. harrasteviljelijöiden mahdollisuuksia operoida eri tulolähteiden tuloilla ja verotuksella. Hallituksen esitys merkitsee kuitenkin keskeisiä menetyksiä varsinaisille viljelijöille, joilla on sivutuloja. Edellä olevan perusteella katsomme, että kokonaistulosta tulee saada vähentää maatilatalouden tappiota enintään markkaa. Pienviljelijöiden, nuorten viljelijöiden ja muidenkin varsinaisten tavallisten viljelijöiden, joilla on sivutuloa, on tarpeen saada vähentää kohtuullinen määrä maatilatalouden tulolähteen tappiota kokonaistulostaan. Tästä syystä hallituksen ehdottamaa rajaa on korotettava markasta markkaan. 5. Pinta-alalisät Pinta-alalisien maksatuksen perusteena olevia tulorajoja tulee tarkistaa siten, että nykyisin pinta-alalisää saava ei menetä oikeuttaa lisän saamiseen. Samalla tulee lisiä edelleen korottamalla turvata, pinta-alalisien tullessa veronalaiseksi maatalouden tuloksi, että pintaalatisien verotuksen jälkeen jäävä osuus säilyttää reaaliarvonsa. Näillä ehdoilla olemme valmiit hyväksymään hallituksen esityksen pintaalalisiä koskevalta osin. 6. Maatilatalouteen kohdistuvien velkojen korkojen vähennysoikeus Maatilatalouteen kohdistuvien velkojen korot tulee, hallituksen esityksestä poiketen, voida edelleen vähentää täysimääräisinä ilman omavastuuosuutta. Sama oikeus täytyy säilyttää myös muiden yrittäjien elinkeinotoimintaan kohdistuvien velkojen korkojen osalta. Maatilatalouden tuloverolain 17 :ssä on viittaus tulo- ja varallisuusverolain säännökseen, jossa hallitus ehdottaa maatilatalouteen kohdistuville koroille 900 markan suuruista omavastuuta siltä osin kuin yksityistalouteen kohdistuvat korkomenot eivät kata 900 markan oma vastuuta. Katsomme, että selvyyden vuoksi maatilatalouden tuloverolakiin on otettava selkeä sännös maatilatalouden korkojen täysimääräisestä vähennysoikeudesta ilman omavastuuosuutta. Vastaavan muutoksen ehdotamme tehtäväksi tulo- ja varallisuusverolakiin tätä koskevassa erillisessä vastalauseessa. 111 METSÄ VEROTUS 1. Metsäveroperusteet Voimassa olevan maatilatalouden tuloverolain 11 :n mukaan metsätaloudesta saatuna puhtaana tulona pidetään sitä puhdasta tuottoa, jonka samanlaatuisen metsämaan arvioidaan kunnassa verovuonna päättyneenä ja kahtena sitä edeltäneenä hakkuuvuonna keskimäärin hehtaaria kohti antaneen, ottaen huomioon kantohintatason ja metsään kohdistuvat tavalliset hoito- ja hallintokustannukset sekä arvon vähennykset sen mukaan kuin niistä asetuksella erikseen säädetään. Hallituksen esityksen perusteluissa katsotaan, että verotuksen selkiinnyttämiseksi olisi tuottoperusteista otettava maatilatalouden tuloverolain 11 :ään nykyistä yksityiskohtaisemmat säännökset. Osa nykyisin asetuksessa olevista säännöksistä ehdotetaan otettavaksi lakiin. Hallituksen esitys maatilatalouden tuloverolain 11 :ksi sisältää metsän tuottoperusteiden määrittämistä koskeva yksityiskohdat. Katsomme, että näitä metsäverotuksen yksityiskohtaisia muutosehdotuksia ei olisi tullut tehdä lainkaan ennen kuin keväällä 1988 asetetun metsäverotoimikunnan ehdotukset metsäverotuksen kehittämistarpeista ovat kokonaisuudessaan valmistuneet. Kaikki metsäverotusta koskevat ratkaisut tulisi tehdä vasta kun metsäverotoimikunnan ehdotukset ovat käytettävissä. Hallituksen esitys sisältää lisäksi tulkinnanvaraisia ja epäselviä säännöksiä, vaikka muutosehdotusta on perusteltu päinvastaisilla syillä. Hallitus ilmoittaa, ettei sen tarkoitus ole ollut muuttaa metsäverotuksessa jo 60 vuoden

11 MaatUatalouden verotus 11 aikana vakiintuneita periaatteita. 11 :n 1 momentin 2 ja 3 kohta ovat ristiriidassa tämän kanssa. Tähänastinen käytäntö on ollut, että valtakunnan metsien inventoinnissa määritetään veroluokituksen perusteet ja niitä käytetään kunnittaisten veroluokkien metsäverolukujen ja verokuutiometrin rakenteen määrittelyssä. Nyt hallituksen esitys poikkeaa tästä ja johtaa metsäveroperusteiden kiristymiseen. Arvioiden mukaan hallituksen esityksen 11 :n 1 momentin 2 ja 3 kohdan aiheuttama muutos nykyiseen käytäntöön merkitsee veropohjan laajentumista metsäverotuksessa jo vuonna 1989 noin miljoonalla markalla. Keskusta ei voi hyväksyä tätä. Muutosesityksemme 2 ja 3 kohtaan säilyttävät nykyisen tilanteen. Jotta estettäisiin metsäverotuksen perusteeton kiristyminen ja korjattaisiin hallituksen esityksen aiheuttamat epäselvyydet ja tulkinnanvaraisuudet, on tarpeen tehdä lakiehdotukseen myös tuottoperusteiden osalta asianmukaiset korjaukset. Hyväksymme hallituksen esityksen siltä osin, että metsätalouden tuoton arviointiperusteet voidaan määrittää myös kuntaryhmittäin. 2. Ojitetun suon veronhuojennus Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että vuoden 1988 jälkeen valmistuvien ojitusten veronhuojennuksista tulee luopua. Soiden ojittamisesta koituva hyöty ja saatavat tuotot realisoituvat pääosin vasta tuleville polville. Tästä syystä soiden ojitusalueiden määräaikainen täysimääräinen veronhuojennus on ollut ojitusten merkittävä kannustin. Mikäli tämä taloudellinen kannustin poistetaan, yksityisten metsänomistajien mielenkiinto ojituksiin tulee vähenemään. Metsä ohjelman mukaan ensikertaisia soiden ojituksia tulisi tehdä vuoteen 1995 mennessä noin hehtaarilla. Ojitusalueiden veronhuojennuksen poistaminen johtaisi kuitenkin siihen, että ojitukset jäisivät oleellisesti asetettua tavoitetta pienemmiksi. Asiantuntijoiden mukaan soiden ojittamisel- Ia on Suomen ilmastossa merkittävä metsänkasvua parantava vaikutus. Ojittaminen kuuluu pitkävaikutteisiin metsänparannuskeinoihin, joita on tarpeen tukea edelleenkin veronhuojennuksin ainakin siihen saakka, että Metsä ohjelman mukaiset ensikertaiset ojitukset saadaan suoritettua loppuun. Tässä vaiheessa ei ole syytä kesken hyväksytyn ohjelman poistaa veronhuojennusta, vaan tilanne on arvioitava uudelleen, kun suunnitellut ensikertaiset ojitukset on toteutettu. Veronhuojennuksesta luopumisella ei ole, varsinkaan kesken Metsä ohjelman toteuttamisen, fiskaalista merkitystä veronsaajalle. 3. Verotuslain 68 a :n muuttaminen Hallituksen esityksen mukaan, jos metsätalouden tuottoperusteina sovellettavissa metsäveroluvuissa ja verokuutiometrin rakenteessa on todettu tapahtuneen viiden prosentin muutos, on asetusta vastaavasti muutettava. Katsomme, että tuottoperusteita ei tule eri alueilla muuttaa eriaikaisesti, mitä hallituksen esitys toteutuessaan merkitsisi. Tuottoperusteiden muuttaminen voisi tulla kysymykseen vain silloin, kun valtakunnan metsien inventoinnin tulokset ovat valmistuneet koko maan osalta. Tällä tavalla voidaan turvata se, että tuottoperusteet määritellään yhdenmukaisin perustein kaikilla alueilla. Myöskään velvoite tuottoperusteiden tarkistamisesta ei saa olla ehdoton, vaan tuottoperusteiden tarkistamistarpeesta ja -ajankohdasta tulee voida käyttää tarkoituksenmukaisuusharkintaa ottaen huomioon toimenpiteiden soveltuvuuden kyseiseen tilanteeseen. Edellä olevan perusteella katsomme, että verotuslain 68 a :n muuttamiseen ei ole tässä vaiheessa perustetta. Ehdotammekin säännöksen säilyttämistä nykyisen sisältöisenä. Edellä olevan perusteella ehdotamme, että valiokunnan mietintöön sisältyvät lakiehdotukset hyväksyttäisiin näin kuuluvina:

12 vp. - VaVM n:o 83 - Esitys n:o Laki maatilatalouden tuloverolain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti (poist.) muutetaan 15 päivänä joulukuuta 1987 annetun maatilatalouden tuloverolain (543/67) 4, 5 :n 1 momentin 2 ja 4 kohta, 6 :n 1 momentin 1, 9 ja 11 kohta, 8 :n 3 ja 4 momentti, 11, (poist.) 17 ja 21, sellaisina kuin niistä ovat 4 ja 5 :n 1 momentin 4 kohta 30 päivänä joulukuuta 1970 annetussa laissa ( ), 5 :n 1 momentin 2 kohta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1039/85), 6 :n 1 momentin 1 kohta 30 päivänä huhtikuuta 1982 annetussa laissa (303/82) ja 11 kohta 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetussa laissa (374/68), 11 osittain muutettuna 12 päivänä toukokuuta 1972 annetulla lailla (373/72), (poist.) 17 2 päivänä joulukuuta 1983 annetussa laissa (900/83) ja 21 mainitussa 30 päivänä joulukuuta 1970 annetussa laissa, sekä lisätään 5 :n 1 momenttiin siitä mainitulla 30 päivänä joulukuuta 1970 annetulla lailla kumotun 12 kohdan sijaan uusi 12 kohta ja 6 :n 1 momenttiin uusi 12 kohta seuraavasti: 4 (Kuten valiokunnan mietinnössä) 5 Edellä 4 :ssä tarkoitettuja maatalouden verovuoden veronalaisia tuloja ovat muun ohessa: 2) rakennuksesta ja rakennelmasta, jonka verovelvollinen on omistanut 10 vuotta lyhyemmän ajan, saadut luovutushinnat sekä vahingon-, vakuutus- ja muut korvaukset kokonaan ja, omistusajan ollessa vähintään 10 vuotta tai kun rakennus on luovutettu kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/77) mukaisella menettelyllä tai muulla siihen rinnastettavana menettelyllä tai jos rakennus ilman, että edellä tarkoitettuun menettelyyn on ryhdytty, tai menettelyn alettua on kaupoin tai muutoin vapaaehtoisesti luovutettu sellaiseen tarkoitukseen, johon vastaanottajalla on oikeus lunastaa rakennus tai saada sen pysyvä käyttöoikeus mainitulla menettelyllä, tai jos verovelvollinen vesistön patoamista tai säännöstelyä varten on vapaaehtoisesti luovuttanut rakennuksen mainituista toimenpiteistä hyötyä saavalle voimalaitoksen omistajalle sellaiseen tarkoitukseen, johon valtiolle on annettu lunastusoikeus, 20 prosenttia mainituista luovutushinnoista ja korvauksista, lukuun ottamatta verovelvollisen tai hänen perheensä asuntona taikka muuten heidän yksityistaloudessaan käytetystä rakennuksesta, rakennelmasta tai sen osasta saatuja luovutushintoja ja korvauksia, kuitenkin niin, että maatilan tai sen osan luovutuksen yhteydessä myös rakennuksista ja rakennelmista saadut voitot verotetaan 21 :ssä tarkoitetulla tavalla; (4 ja 12 kohta kuten valiokunnan mietinnössä) 6 (Kuten valiokunnan mietinnössä) 8 (3 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään 30 prosenttia menojäännöksestä. Jos näin laskettu poisto on pienempi kuin 10 prosenttia verovuoden päättyessä käytössä olevien verovuoden ja kolmen sitä edeltäneen verovuoden aikana käyttöön otettujen koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenojen yhteismäärästä, saadaan poisto kuitenkin tehdä viimeksi mainitun suuruisena. 11 Metsätaloudesta saatuna puhtaana tulona pidetään sitä puhdasta tuottoa, jonka samanlaatuisen metsämaan arvioidaan kunnassa tai kuntaryhmässä (metsäveroa/ue) verovuonna päättyneenä ja kahtena sitä edeltäneenä hakkuuvuotena keskimäärin hehtaaria kohti antaneen huomioon ottaen kantohintatason ja metsään kohdistuvat tavalliset hoito- ja hallintokustannukset sekä kohtuulliset arvonvähennykset sen mukaan kuin niistä asetuksella erik-

13 Maatilatalouden verotus 13 seen säädetään. Tuoton arvioinnissa sovelletaan seuraavia perusteita (tuottoperusteet): (1 kohta kuten valiokunnan mietinnössä) 2) eri veroluokkiin luetun metsämaan vuotuinen puun tuotos hehtaaria kohti määritetään kuutiometreinä (verokuutiometn) siten, että arvioitu tuotos ottaa huomioon puuston erilaisen rakenteen eri veroluokissa ja vastaa 1 kohdassa tarkoitettuihin valtakunnan metsien inventoinnissa veroluokkiin luettujen metsämaiden kuorellisen runkopuun vuotuista kasvua hehtaaria kohti (metsäveroluku); 3) yhteen verokuutiometriin arvioidaan sisältyvän eri puutavaralajeja ja hukkapuuta samassa suhteessa kuin niitä on 2 kohdassa tarkoitetun metsämaan suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden rakenteissa (verokuutiometrin rakenne); (4 ja 5 kohta kuten valiokunnan mietinnössä) (2 mom. kuten 3 mom. valiokunnan mietinnössä) (3 mom. poist.) 16 (Poist.) 17 Maatilatalouden tulosta vähennetään kokonaisuudessaan ja ilman omavastuuta maatilataloudesta johtuneen velan korot sekä indeksi- ja kurssitappiot tulo- ja varallisuusverolain säännösten edellyttämällä tavalla. 21 (Kuten valiokunnan mietinnössä) Voimaantulo- ja soveltamissäännös (1 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) (2 ja 3 mom. poist.) 2. Laki verotuslain 68 a :n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 12 päivänä joulukuuta 1958 annetun verotuslain 68 a, se~laisena kuin se on 30 päivänä huhtikuuta 1982 annetussa laissa (314/82), näin kuuluvaksi: 68 a (1 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) (2-4 mom. poist.) Voimaantulosäännös (Kuten valiokunnan mietinnössä)

14 vp. - VaVM n:o 83 - Esitys n:o Laki tappiontasauksesta tuloverotuksessa annetun lain 2 ja 4 :n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan tappiontasauksesta tuloverotuksessa 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetun lain (362/68) 2 :n 1 ja 3 momentti sekä 4 :n 1 momentti, näistä 2 :n 3 momentti sellaisena kuin se on 21 päivänä joulukuuta 1979 annetussa laissa (976179), näin kuuluvaksi: 2 Valtionverotuksessa tarkoitetaan tappiolla sitä määrää, jolla verovelvollisen eri tulolähteiden tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden vähennysten, vähennyskelpoisten oikaisuerien ja ylijäämänpalautusten sekä vähennyskelpoisten korkojen sekä indeksi- ja kurssitappioiden yhteismäärä jonakin verovuonna (tappiovuonna) ylittää hänen eri tulolähteistään saamiensa veronalaisten tulojen yhteismäärän. Jos verovelvollinen harjoittaa maatilataloutta, tarkoitetaan tappiolla kuitenkin edellä mainittua määrää vähennettynä sillä määrällä, jolla maatilatalouden tulolähteen edellä mainittujen vähennyskelpoisten erien yhteismäärä tappiovuonna ylittää saman tulolähteen veronalaisten tulojen yhteismäärän. Valtionverotuksessa maatalouden tappiolla (poist.) tarkoitetaan sitä määrää, jolla tulolähteen tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden vähennysten, vähennyskelpoisten oikaisuerien ja ylijäämänpalautusten sekä vähennyskelpoisten korkojen sekä indeksi- ja kurssitappioiden yhteismäärä jonakin verovuonna (tappiovuonna) ylittää saman tulolähteen veronalaisten tulojen yhteismäärän markkaa ylittävällä määrällä. (3 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) 4 (Kuten valiokunnan mietinnössä) Voimaantulo- ja soveltamissäännös (Kuten valiokunnan mietinnössä) Helsingissä 23 päivänä marraskuuta 1988 Esko Aho Mauri Pekkarinen Hannu Tenhiälä Timo Kietäväinen Jukka Vihriälä