MIETINTÖLUONNOS. FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI 2012/2300(INI) hybriditelevisiosta ("Connected TV") (2012/2300(INI))

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta /2300(INI) MIETINTÖLUONNOS hybriditelevisiosta ("Connected TV") (2012/2300(INI)) Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta Esittelijä: Petra Kammerevert PR\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 PR_INI SISÄLTÖ Sivu EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS...3 PERUSTELUT...8 PE v /10 PR\ doc

3 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS hybriditelevisiosta ("Connected TV") (2012/2300(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan, ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen, ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 ja 8 artiklan 1, ottaa huomioon jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta tehdyn pöytäkirjan 2, joka on liitetty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta tehtyyn Amsterdamin sopimukseen, ottaa huomioon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20. lokakuuta 2005 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) yleissopimuksen, ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) 3, ottaa huomioon sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 4, sellaisena kuin se on muutettuna 25. marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/140/EY 5, ottaa huomioon yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 6, sellaisena kuin se on muutettuna 25. marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY 7, ottaa huomioon sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan 1 EYVL C 364, , s. 11 ja EYVL C 340, , s EUVL L 95, , s. 1 (oikaistu EUVL:ssä L 263, , s. 15). 4 EYVL L 108, , s EUVL L 337, , s EYVL L 108, , s EUVL L 337, , s. 11. PR\ doc 3/10 PE v01-00

4 parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 1, sellaisena kuin se on muutettuna 25. marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/140/EY 2, ottaa huomioon sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 3, sellaisena kuin se on muutettuna 25. marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/140/EY 4, ottaa huomioon teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22. kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY 5, ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY ("direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä") 6, ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 7, sellaisena kuin se on muutettuna 25. marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY 8, ottaa huomioon komission tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan 9, ottaa huomioon Euroopan audiovisuaalisia ja tietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyvyn parantamisesta edistämällä kansallisia järjestelmiä, joiden tarkoituksena on saattaa alaikäisten ja ihmisarvon suojelu vertailukelpoiselle ja tehokkaalle tasolle, 24. syyskuuta 1998 annetun neuvoston suosituksen 98/560/EY 10, ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan, ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A7-0000/2013), A. katsoo, että televisiot kehitettiin alun perin vastaanottamaan lineaarisia lähetyssignaaleja, jotka ovat toistaiseksi saavuttaneet digitaalisessa ympäristössä yleisön keskuudessa huomattavasti suuremman huomion kuin muut elektroniset viestintävälineet, joten niillä on edelleen korostunut merkitys yksilöiden ja yleisen mielipiteen muodostumisessa; 1 EYVL L 108, , s EUVL L 337, , s EYVL L 108, , s EUVL L 337, , s EYVL L 204, , s EYVL L 178, , s EYVL L 201, , s EUVL L 337, , s EUVL C 257, , s EYVL L 270, , s. 48. PE v /10 PR\ doc

5 B. katsoo, että lineaarisia ja ei-lineaarisia audiovisuaalisia palveluja sekä lukuisia muita viestintäpalveluja voidaan esittää samalla kuvaruudulla, yhdistää saumattomasti ja käyttää samanaikaisesti rinnakkain, minkä vuoksi tällaisten palvelujen väliset rajat hämärtyvät eikä käyttäjä pysty enää juurikaan tunnistamaan, minkä tyyppinen viestintäpalvelu on kyseessä; C. katsoo, että kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia hybridivastaanottojärjestelmistä, minkä vuoksi (vuorovaikutteisten) online-palvelujen, joiden sisältö tai konsepti liittyy perinteiseen televisiotarjontaan tai joilla on sama ulottuvuus, levitysmahdollisuudet lisääntyvät jatkuvasti ja huomattavasti; D. katsoo, että jokaisen käyttäjän huomiokyky on rajallinen ja että tarjonnan lisääntyessä käyttäjät ovat vaikeammin saavutettavissa, minkä vuoksi palvelujen saatavuudella ja näkyvyydellä on ratkaiseva merkitys niiden menestymisen kannalta; E. katsoo, ettei audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) voimassa olevissa säännöksissä oteta vielä huomioon tätä uutta teknistä kehitystä ja että etenkin porrastettu sääntely, jossa erotetaan toisistaan televisiolähetystoiminta (joka käsittää webcasting- ja streaminglähetykset) ja tilattavat audiovisuaaliset mediapalvelut, menettää nykyisessä muodossa merkitystään, vaikka eri tavoin säänneltyjä myös audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin soveltamisalaan kuulumattomia tieto- ja viestintäpalveluja voidaan käyttää samassa laitteessa, mikä voi johtaa epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin ja käyttäjien suojelussa oleviin eroihin, joita ei voida hyväksyä; F. katsoo, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin sääntelytavoitteet, erityisesti mielipiteiden moninaisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden turvaaminen ja edistäminen, ihmisarvon ja alaikäisten suojelu sekä mainostamisen sääntely, säilyttävät lähtökohtaisesti yhteiskunnallisen merkityksensä ja sääntelyllisen oikeutuksensa, mutta hybridivastaanottojärjestelmän tarjoamat käyttömahdollisuudet heikentävät samanaikaisesti näiden suojelusäännösten tehokkuutta ja täytäntöön pantavuutta; G. katsoo, että pelkästään satunnaisella suurella tarjonnalla ei automaattisesti varmisteta mainittuja sääntelytavoitteita vaan että ne on varmistettava etukäteen, koska väärän kehityksen peruuttaminen on rajallista ja erittäin vaikeaa, minkä vuoksi palvelujen tilaamiselle hybridivastaanottojärjestelmässä tarvitaan edelleen erityinen sääntelykehys; 1. kehottaa komissiota säätämään audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä ja tarvittaessa täydentävästi muissa EU:n säädöksissä sellaisia palveluja koskevia säännöksiä, joilla ohjataan audiovisuaalisten mediapalvelujen saatavuutta ja käyttömahdollisuutta tai niiden esittämistä hybridipäätelaitteissa, jotta tällaisten päätelaitteiden valmistajia tai mainittujen palvelujen tarjoajia voidaan estää hyödyntämästä portinvartijan asemaansa sisällöntarjoajia syrjivällä tavalla; 2. kehottaa komissiota kehittämään audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 1 artiklassa määriteltyä mediapalvelun käsitettä edelleen siten, että jäsenvaltioiden PR\ doc 5/10 PE v01-00

6 toteuttaman sääntelyn tarpeellisuus liittyy voimakkaammin palvelutarjonnan vaikutuksen erityispiirteisiin ja mahdollisuuksiin, erityisesti sen merkitykseen mielipiteen muodostamisen ja monimuotoisuuden kannalta; 3. kehottaa komissiota kehittämällä pikaisesti audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä ja muita EU:n säädöksiä luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille sisällöntarjoajille ottaen huomioon jäljempänä mainitut vähimmäisvaatimukset, jotta voidaan varmistaa sisällöntarjoajien rehti kilpailu ja jotta käyttäjille voidaan taata oikeudenmukainen ja syrjimätön valikoima laadukkaita, monipuolisia palveluja; 4. kehottaa komissiota tarkastelemaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin säännöksiä myös alan kilpailukykyä silmällä pitäen ja erityisesti hyödyntämään mainonnan määrää koskevien sääntöjen vapauttamisen tai joustavoittamisen mahdollisuutta; 5. pyytää komissiota audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä varmistamaan, että jäsenvaltiot voivat myöntää hybridialustoilla (mukaan lukien portaaleissa, aloitussivuilla ja elektronisissa ohjelmaoppaissa (EPG)) näkyvyydessä asianmukaisen etuaseman sellaisille sisällöntarjoajille, joille jäsenvaltiot joko osoittavat julkisten ohjelmapalvelujen tarjoamista koskevan tehtävän tai jotka edistävät yleisen edun mukaisten tavoitteiden, erityisesti tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja kulttuurin monimuotoisuuden, saavuttamista tai jotka todistettavasti sitoutuvat jatkuvasti itsesääntelyn avulla noudattamaan yleisen edun mukaisia velvoitteita, joilla edistetään tiedottamisen laatua ja riippumattomuutta sekä mielipiteiden moninaisuutta, sillä tällaisia velvoitteita koskevat kaikkein tiukimmat vaatimukset täyttävien tarjoajien on myös saatava merkittävä asema jakelualustoilla; 6. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tällaisten must be found -sääntöjen lisäksi tutkimaan, missä määrin mainitut audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin tavoitteet voidaan varmistaa pysyvästi ohjaamalla media-alan sääntelyä kannustinjärjestelmien ja itsesääntelyyn perustuvien lähestymistapojen vahvistamisen suuntaan; 7. kehottaa komissiota varmistamaan, että alustoja ylläpidetään kuluttajien sivustoilla avointen ja yleisten standardien mukaisesti kysynnän perusteella ottaen huomioon rehdin kilpailun markkinaolosuhteet; 8. kehottaa komissiota varmistamaan alusta- ja portaalipalvelujen yhteentoimivuuden, jotta tarvitaan mahdollisesti vain yksi, kerran suoritettava laitteen valmistajasta tai palveluntarjoajasta riippumaton sisällönkäsittely, joka tarjoaa kolmansille osapuolille siirtotavasta riippumatta oikeudenmukaisen ja syrjimättömän mahdollisuuden luoda ja ylläpitää omia sovelluksia; 9. kehottaa komissiota varmistamaan oikeudellisesti sitovalla tavalla, että kaikki sisällöt ovat saatavilla verkoissa ja alustoissa lähtökohtaisesti samanlaatuisina, jollei tiettyjen palvelujen levittämistä koskeva positiivisesti tai negatiivisesti syrjivä toimenpide ole todistetusti yleisen edun mukainen; 10. kehottaa komissiota varmistamaan lainsäädännöllä hybridialustoilla tarjottavien lineaaristen ja ei-lineaaristen palvelujen eheyden sekä kieltämään erityisesti tällaisten PE v /10 PR\ doc

7 palvelujen päällekkäisyyden tai skaalauksen kolmansien sisältöjen kanssa, jollei sisällöntarjoaja ole antanut siihen lupaa ja jollei tämä tapahdu nimenomaan käyttäjän aloitteesta; huomauttaa, että kolmansia osapuolia on myös estettävä käyttämästä luvattomasti tai lähettämästä edelleen tarjoajan sisältöä tai lähetyssignaaleja; 11. kehottaa komissiota varmistamaan, että televisio- ja online-palveluja voidaan käyttää anonyymisti hybridipäätelaitteilla ja etteivät laitteiden valmistajat tai kolmannet osapuolet lähtökohtaisesti seuraa ja arvioi käyttäjien käyttäytymistä ja että näin voidaan tehdä ainoastaan käyttäjän tietoisella ja yksiselitteisellä suostumuksella; 12. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille. PR\ doc 7/10 PE v01-00

8 PERUSTELUT Ensi näkemältä hybriditelevisioon näyttää liittyvän pelkästään teknisiä seikkoja. Pohjimmiltaan siinä on kuitenkin kyse mediasisältöjen saatavuudesta, käyttömahdollisuudesta ja näkyvyydestä sekä siitä, voidaanko mediapalveluja kohdella eri tavoin globalisoituneessa maailmassa, ja jos voidaan, niin millä välineillä. Tiedotusvälineillä on kaksi luonnetta: ne ovat tuotteita, mutta ennen kaikkea kuitenkin kulttuuritavaroita, jollaisena niillä on erityinen yhteiskuntapoliittinen merkitys. Tiedotusvälineiden moniarvoisuus sekä tiedotusvälineiden, sanan-, lehdistön- ja tiedonvälityksen vapaus edistävät ennen kaikkea demokraattisten yhteiskuntiemme toimintaa. Tiedotusvälineillä on valistus-, tiedotus-, viihdytys- ja valvontatehtävä. Lähinnä tästä syystä tiedotusvälinepolitiikkaan ei sovelleta EU:ssa ja jäsenvaltioissa yksinomaan kilpailu- ja/tai talouslainsäädäntöä, vaan on olemassa itsenäisiä sääntelyjärjestelmiä, joissa otetaan huomioon nimenomaan tiedotusvälineiden erityisluonne ja erityinen yhteiskunnallinen merkitys. Tätä ei muuta myöskään hybriditelevisiossa tähänastisen huippunsa saavuttavan tekniikan lähentyminen. Hybriditelevisio on tärkeä teknologinen askel tiedotusvälineiden lähentymisessä, sillä se voi kyseenalaistaa tärkeitä media-alan sääntelyä koskevia päätöksiä. Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä päätettiin soveltaa lineaarisiin palveluihin tiukkaa sääntelyjärjestelmää mutta kohdella ei-lineearisia palveluja löyhemmin. Tämä perusteltiin muun muassa palvelujen erilaisella yhteiskunnallisella vaikutuksella. Kaikissa jäsenvaltioissa katsotaan, että julkisten ja yksityisten televisiokanavien lineaarisilla lähetyksillä on niiden joukkotiedotusvälineisiin liittyvän vaikutuksen lisäksi myös korostunut yhteiskuntapoliittinen merkitys, joka on monissa paikoissa varmistettu lainsäädännössä. Teknologian sulautuminen ei ole vähentänyt television kykyä houkutella suuria ihmisjoukkoja eikä sen yhteiskunnallista merkitystä. Koska lineaarisilla mediapalveluilla katsotaan edelleen olevan laajempi vaikutuspiiri, niihin on sovellettava tiukkoja julkisen politiikan periaatteita. Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin porrastetussa sääntelyssä tehdyssä, tähän asti järkevältä tuntuneessa erottelussa havaitaan etenkin hybriditelevision kehittyessä yhä suurempia puutteita, tai se tuo esiin ainakin useita kysymyksiä ja ongelmia, jotka on ratkaistava tiedotusvälineiden sääntelyllä. Hybridivastaanottolaitteella käyttäjä voi sekä katsella tavallisia televisiolähetyksiä että käyttää internetiä. Kulloisestakin teknisestä lähetysjärjestelmästä riippumatta pitkällä aikavälillä voidaan odottaa tiedotusvälineiden täydellistä lähentymistä. Samalle kuvaruudulle kootaan palveluja, joihin sovelletaan erilaisia säännöksiä suuresti vaihtelevan sääntelyasteen vuoksi. Tällaisia palveluja ovat lineaariset audiovisuaaliset mediapalvelut ei-lineaariset audiovisuaaliset mediapalvelut audiovisuaaliset palvelut, jotka eivät kuulu audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin soveltamisalaan mutta joihin sovelletaan muita eurooppalaisia sääntöjä mediapalvelut, joihin ei sovelleta eurooppalaisia sääntöjä palvelut, joiden luokittelu on edelleen kiistanalaista. Hybriditelevisiolla tarkoitetaan yleensä sitä, että itse laite voi vastaanottaa sekä tavallisia lineaarisia lähetyksiä että internetpalveluja ja näyttää ne kuvaruudulla. Hybriditelevisio on kyseessä myös silloin, kun itse televisiolaitteessa ei ole internetvalmiutta mutta se on liitetty PE v /10 PR\ doc

9 toiseen laitteeseen, jossa on internetyhteys (esim. Blu-ray-soitin, pelikonsoli tai digitaalivastaanotin/tv-sovitin). Koska internetpalvelut on tavallisesti käsiteltävä televisioruutua varten, hybridilaitteissa on toistaiseksi vain harvoin yleinen internetyhteys. Siirtyminen perinteisestä televisiolähetystoiminnasta internetsisältöihin mahdollistetaan kuvaruudulla portaalisivuston kautta tai pienoisohjelmien avulla, jotka ovat ulkonäöltään ja toiminnoiltaan verrattavissa älypuhelinsovelluksiin. Niitä voidaan tilata alustalla, ja ne sijoittuvat televisiokuvan päälle (overlay) tai näkyvät erillisessä ikkunassa pienennetyn televisiokuvan vierellä (split-screen). Navigointi tapahtuu kaukosäätimellä, mutta se voidaan tehdä myös älypuhelimella tai taulutietokoneella. Perinteisten yleisradiotoiminnan harjoittajien sekä lineaariset että eilineaariset lähetykset, tilattavat lähetykset, internet-tv ja hybriditelevisiota varten käsitellyt internetsisällöt eivät siis enää ole kuluttajan saatavilla määrätyillä ohjelmapaikoilla, joita kuluttaja on tähän asti voinut itse muuttaa melko helposti, vaan eräänlaisen aloitussivun kautta. Tarjottavien sisältöjen suuren määrän vuoksi näkyvyydestä ja sisältöjen syrjimättömästä saatavuudesta tulee keskeisiä hybriditelevisioon liittyviä kysymyksiä. Alustan valmistaja ja/tai portaalin ylläpitäjä valitsee etukäteen, mitä palveluja on käytettävissä, ja ennen kaikkea päättää, priorisoidaanko ne ja millä tavoin, sekä päättää yksin toteutustekniikasta. Alustan tarjoaja, portaalin ylläpitäjä tai laitteen valmistaja (yksi yritys voi suorittaa kaikki kolme toimintoa) siis loppujen lopuksi valvoo mielipiteisiin vaikuttavien sisältöjen saatavuutta. Näin alustojen ylläpitäjät ja laitteiden valmistajat saavat ennennäkemättömän laajan portinvartijan aseman, jota ei tällä hetkellä säännellä tiedotusvälineitä koskevalla lainsäädännöllä. Etenkin audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä on siksi äärimmäisen tärkeää mukauttaa tähän uuteen tilanteeseen, sillä muuten mielipiteiden moninaisuus ja tarjonnan monimuotoisuus sekä tiedonvälityksen vapaus voivat vaarantua. Laitteiden valmistajien ja alustojen ylläpitäjien voimakas asema voi myös estää hybridipalvelumarkkinoiden nopean kehittymisen, koska laitteiden valmistaja määrää markkina- ja teknologiset olosuhteet, joiden mukaisesti palvelu on saatavilla sen ylläpitämällä alustalla. Palvelujen ja tarjonnan vapaa ja rehti kilpailu edellyttää kuitenkin tasapuolisia toimintaedellytyksiä, tässä yhteydessä siis yhdenmukaista, avointa ja markkinoiden tarpeisiin suunnattua yhteentoimivaa teknistä järjestelmää sekä palveluntarjoajien markkinoiden (kaapeliverkot, maksutelevisio, IPTV) että päätelaitemarkkinoiden kannalta. Palvelujen näkyvyyden ja saatavuuden varmistamisesta tulee keskeinen tekijä monimuotoisuuden takaamisessa. Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin tähänastista järjestelmää on vastaavasti kehitettävä edelleen, koska siinä vielä oletetaan, että vain harvoilla on joukkotiedotusvälineiden vaikutuksen aikaansaamiseen tarvittavat resurssit. Näihin niukkoihin resursseihin sovellettiin ainakin perinteisen yleisradion tapauksessa toimilupajärjestelmää. Resurssien niukkuus kuitenkin loppui sisältöjen digitalisoinnin ansiosta, koska erittäin laadukasta dataa voidaan nykyään käyttää milloin tahansa internetin kautta sen tyypistä riippumatta tekstinä, liikkuvana kuvana tai äänenä (tai niiden yhdistelmänä). Käyttäjälle on yhä merkityksettömämpää, millä teknisellä menetelmällä hän saa sisällön käyttöönsä. Hän voi käyttää sitä paikasta ja ajasta riippumatta, mutta käyttäjä asettaa (osittain tiedostamattaan) tarjoajan mukaan erilaisia odotuksia sisällön laadulle ja esittämiselle. Nykyaikaisessa tiedotusvälineiden sääntelyssä on tulevaisuudessa otettava huomioon, ettei resurssien niukkuus enää liity siirtotapaan vaan näkyvyyteen. PR\ doc 9/10 PE v01-00

10 Nykyisiä must carry -sääntöjä on täydennettävä must be found -säännöillä. Sisällöntarjoajille, joille jäsenvaltiot joko osoittavat julkisten ohjelmapalvelujen tarjoamista koskevan tehtävän tai jotka edistävät yleisen edun mukaisten tavoitteiden, kuten tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja kulttuurin monimuotoisuuden, saavuttamista tai jotka asettavat itselleen velvoitteita, joilla edistetään tiedottamisen laatua ja riippumattomuutta sekä mielipiteiden moninaisuutta, olisi myönnettävä asianmukainen etuasema hybridialustoilla (mukaan lukien portaaleissa, aloitussivuilla ja elektronisissa ohjelmaoppaissa (EPG)) näkyvyydessä. Näkyvä paikka on siis tarjottava niille, joihin sovelletaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaan direktiiviin sisältyviä, lineaarisia ja ei-lineaarisia mediapalveluja koskevia tiukkoja sääntöjä tai jotka vapaaehtoisesti soveltavat niitä. Myös kannustinjärjestelmien uusia muotoja olisi tarkasteltava. Markkinatoimijoiden, erityisesti laitevalmistajien ja sisällöntarjoajien, asianmukaisia voimasuhteita on pyrittävä edistämään etenkin integroidun tarjonnan tapauksessa. Lisäksi yksittäisiä palveluntarjoajia on estettävä saamasta perusteetonta hyötyä sisältöjensä levityksessä. Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä on kehitettävä edelleen siten, että hybridiportaalien ja -alustojen ylläpitäjät sisällytetään kattavasti sen soveltamisalaan. Niihin, jotka pitkälti päättävät loppukäyttäjän saavuttavan tarjonnan monimuotoisuudesta ja mielipiteiden moninaisuudesta, on myös sovellettava säännöksiä, joilla varmistetaan tarjonnan monimuotoisuus ja mielipiteiden moninaisuus. On varmistettava, että laitteet, alustat ja portaalit suunnitellaan avointen, yleisten ja yhteentoimivien standardien mukaisesti. Vain siten voidaan taata kaikkien sisältöjen syrjimätön ja teknologianeutraali saatavuus. Hybriditelevision tarjoamat uudet tekniset mahdollisuudet edellyttävät myös sisältöjen eheyden suojelua. Palvelujen päällekkäisyys kolmansien sisältöjen kanssa on kiellettävä, jollei sisällöntarjoaja ole antanut siihen lupaa ja jollei se tapahdu nimenomaan käyttäjän aloitteesta. Hybriditelevisioon liittyy myös tietosuojaoikeudellisia asioita. Ne on otettava huomioon sekä hybridilaitteiden kehittämisessä (ns. sisäänrakennettu yksityisyyden suoja) että laitteen vakioasetuksissa (ns. oletusarvoinen yksityisyyden suoja), ja ne koskevat erityisesti tietojen mahdollisimman vähäisen keräämisen periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatetta. Tietojen keruussa, käsittelyssä, käytössä ja edelleenvälittämisessä on varmistettava tietojen täydellinen avoimuus. Henkilötietoja voidaan kerätä ja käyttää ilman käyttäjän nimenomaista suostumusta vain, jos tämä on tarpeen palvelun käyttöönoton mahdollistamiseksi ja laskuttamiseksi. Tiedotusvälineitä on voitava vastedeskin käyttää anonyymisti ongelmitta, ja sitä on pidettävä normaalitapauksena. Käyttäjien käyttäytymistä voidaan analysoida ja käyttäjäprofiili voidaan luoda täydellisten IP-osoitteiden avulla (geopaikannus mukaan luettuna) ainoastaan käyttäjän tietoisella ja yksiselitteisellä suostumuksella (opt-in). Tämä on varmistettava lainsäädännöllä. PE v /10 PR\ doc