Linnut. vuosikirja 2015

Transkriptio

1 Linnut vuosikirja 2015

2 Lauhat talvet helpottavat valkoselkätikkojen elämää. Vanha koiras Kuopiossa. Ilkka Markkanen Mild winters make life easier for White-backed Woodpeckers. Adult male in Kuopio. 12

3 Uhanalaiset lajit Suomen valkoselkätikkojen seurantaraportti Timo Laine Tässä katsauksessa tarkastellaan valkoselkätikkaseurannan tuloksia vuosilta Kanta on vahvistunut siinä määrin, että nopean elpymisen parempaa havainnollistamista varten tarkastelujakson pituus on tässä kaksinkertainen edellisiin verrattuna (esim. Laine 2002, 2004, 2007, 2009). Aikaisemmat seurantatulokset alkoivat vähitellen antaa toivoa valkoselkätikan paremmasta tulevaisuudesta. Tuskin kukaan kuitenkaan osasi odottaa, että valkoselkätikan suojeluohjelman (Virkkala 1988) julkaisun jälkeen äärimmäisen uhanalaisen lajin (Rassi ym. 2001) uhanalaisuusluokitus voidaan nostaa kahdella pykälällä parempaan suuntaan (Rassi ym. 2010, Tiainen ym. 2016). Äärimmäisen uhanalaisesta vaarantuneeksi lajiksi kolmessa vuosikymmenessä on saavutus, josta voidaan olla ylpeitä. Se on vaatinut valtavasti seurantatyötä, suojelua ja elinympäristöjen hoitoa, eikä hyvää onneakaan ole puuttunut. Seurannassa muutoksia Valkoselkätikkojen seurannassa on aina pyritty tarkastamaan kaikki mahdolliset tikkametsät sekä etsimään uusia reviirejä ennestään kartoittamattomilta alueilta. Reviiritulkinnoissa on ollut tiukat kriteerit, jotta suojeluesityksille on ollut riittävästi perusteita. Etusijalla tässä ovat olleet asuttujen reviirien pesimäaikaiset havainnot, varmennetut pesinnät ja parihavainnot lajille sopivassa elinympäristössä (Laine 2009). Kannan vahvistuessa kaikkien tunnettujen reviirien kattava tarkastus alkoi käydä mahdottomaksi. Metsähallituksen luontopalvelujen oman työn lisäksi seurantaan osallistuu vuosittain kymmeniä vapaaehtoisia avustajia ja valtaisa joukko muita lintuharrastajia. Seuranta saattaa kuitenkin vaatia useita maastokäyntejä kohteella ennen kuin lopullinen varmuus parireviiristä tai pesinnästä saadaan. Vuosien aikana on kertynyt noin 600 mahdollisen valkoselkätikkametsän aineisto, ja määrä kasvaa nopeasti viime vuosien kannankasvun seurauksena. Seurantakuluihin varatut niin taloudelliset kuin henkilöstöresurssitkin ovat tällä vuosikymmenellä merkittävästi vähentyneet, joten seurantajärjestelmän keventäminen ja uudistaminen koettiin tarpeelliseksi. Vuodesta 2011 lähtien seurannassa on ollut käytössä otantaan perustuva menetelmä, jossa kolmen vuoden kierrolla pyritään saamaan tunnetut valkoselkätikkametsät tarkastetuksi. Otantamenetelmän käytöstä päätettiin osana Helsingin yliopiston tilaustyönä tekemää arviointia valkoselkätikan nykytilasta Suomessa vuosien seuranta-aineistojen perusteella (Lehikoinen & Lehikoinen 2010). Talviruokinnasta luovuttiin Toinen merkittävä muutos seurannassa oli Metsähallituksen luontopalvelujen ylläpitämän laajamittaisen talviruokinnan lopettaminen syksyllä Talviruokinta on ollut yksi tärkeimmistä tekijöistä menestystarinassa, jossa valkoselkätikkakantamme on kasvanut parissa kolmessa vuosikymmenessä nykyiseen mittaansa. Talviruokinta pitää kuitenkin nähdä vain suojelun väliaikaisena keinona, ensiapuna kriittisistä ajoista selviytymiseksi. Suojelutyön tulee pääasiassa keskittyä lajin pesimäalueiden suojeluun ja elinympäristöjen hoitoon lajin luontaisen ravinnon saannin turvaamiseksi. Uhanalaisen lajin sinnittely läskiruokinnan varassa ei ole pitemmän päälle kestävä ratkaisu. Pesivän parimäärän vahvistuessa lähelle uhanalaisuusluokituksen (Tiainen ym. 2016) vaarantuneisuuden (luokka VU) rajaa päätettiin suojelu keskittää muihin keinoihin. Päätöstä joudutti se, että seurantatyöhön käytetyt varat vähenivät tältäkin osin merkittävästi. Rasvaruokinnan pitkäaikaisia vaikutuksia ei tunneta tarpeeksi hyvin. Ruokinta auttaa paitsi valkoselkätikkaa, niin myös Vaeltajat hakeutuivat ruuan toivossa monille puutavaran varasto- ja lastauspaikoille. Nuori naaras Orivedellä. Minna Knuuttila Invaders visited many timber storages in hope to find food. A young female in Orivesi. 13

4 Suomen valkoselkätikkojen seurantaraportti Pesinnät Parireviirit yht Kuva 1. Valkoselkätikan kannankehitys Suomessa Fig. 1. Population trend of the White-backed Woodpecker in Finland in (red line: nests, blue line: total amount of territories). sen kilpailijoita ja erityisesti pahinta pesäpetoa näätää. Viimeistään riistakameroiden käyttöönotto on paljastanut, että näätä on ruokintojen vakiokävijä. Vakavasti on otettava myös se mahdollisuus, että pakkaskauden ulkopuolella puussa riippuva silava muodostaa merkittävän tautiriskin kaikille ruokinnalla käyville linnuille. Talviruokinnan etuna voidaan pitää sitä, että entisaikojen oikeiden talvien aikana lisäravinnosta oli varmasti apua nuorten tikkojen selviytymiselle ensimmäisestä talvikaudestaan. Ruokinta on tuonut helpotusta myös seurantaan ja maastokiireisiin, sillä pesivien parien löytäminen reviirillä, jolla on pysyvä ruokinta, on yleensä helpompaa kuin muulla. Rengastus ja merkin saaneiden tikkojen kontrollointi sujuu myös huomattavasti helpommin ruokintapaikoilla kuin muun havainnoinnin yhteydessä. Sadan pesän ennätys rikki! Vuonna 2011 rikottiin aiemmat ennätykset pesälöytöjen määrässä, kun saatiin varmistus 103 pesinnästä, ja kolme vuotta myöhemmin 2014 pesälöytöjä oli jo 125! Reviirimäärät eivät ole lisääntyneet samassa suhteessa eikä pesän löytyminen ole yhtään helpompaa kuin ennenkään. Suuri pesälöytöjen määrä selittyy ainakin osaksi sillä, että edellisten hyvien vuosien jälkeläistuotto ja vaellusten muuttovoitto heijastuvat tilastoissa sukukypsyyden saavuttaneiden tikkojen pesintöinä (kuva 1). Suomen pesivä valkoselkätikkapopulaatio arvioitiin pariksi vuonna 2009 (Laine 2009, Lehikoinen & Lehikoinen 2010). Kanta on edelleen vahvistunut ja levittäytynyt uusille alueille aktiivisen suojelun, elinympäristöjen hoidon, hyvän pesimätuloksen ja idästä tulleiden vaelluslintujen ansiosta (Laine 2009, Lehikoinen ym. 2011). Lehtipuuston ja erityisesti lahopuuston luontainen lisääntyminen lähes kolmenkymmenen vuoden seurantajaksolla on elvyttänyt entisiä hakkuissa heikentyneitä elinalueita. Talousmetsien hoidossa yleistynyt lahopuun säästäminen tarjoaa myös lisäravintoa sopivien elinpiirien ympäristöissä. Osa kannanarviota lisäävistä tiedoista ja havainnoista perustuu toki tehostuneeseen seurantaan ja tiedon laadun parantumiseen (Kontiokorpi 2007, Laine 2009, Loikkanen 2012). Vuonna 2015 pesivän kannan kooksi arvioitiin paria. Valkoselkätikan pesässä varttuu melko usein kolme poikasta. Kaksi koirasta ja yksi naaras vasemmalla. Timo Laine Quite often three nestlings grow up in the nest of White-backed Woodpecker. Two males and one female on the left. 14

5 Uhanalaiset lajit Kuva 3. Suomesta vuonna 2015 löytyneet valkoselkätikkareviirit: varmistetut pesinnät (punainen), parireviirit (sininen). Fig. 3. Locations of the territories of the White-backed Woodpecker found in Finland in 2009: nests verified (red dots), territories with pairs (blue dots). Kuva 2. Valkoselkätikkavaellus, havaintopaikkakunnat syys lokakuu Fig. 2. Invasion of the White-backed Woodpecker, observation sites in September October Vaeltajia kunnon rysäyksenä Vaeltajien saapuminen Suomeen idästä ja kaakosta kolmena isona massavaelluksena on sattunut onnelliseen aikaan. Heti suojelusuunnitelman valmistumisen jälkeen syksyllä 1993 (Laine ym.1995) koettiin sen aikaisen mittapuun mukaan valtaisa vaellus idästä. Viisitoista vuotta myöhemmin, vuonna 2008 vaellus toistui moninkertaisena (Laine 2009). Kunnon massavaelluksesta voidaan kuitenkin puhua vasta viimeisen, loppukesällä 2015 käynnistyneen vaelluksen yhteydessä, jota Kontiokorpi (2016) on ansiokkaasti kuvannut. Ennen kokematon tikkaryntäys toi Suomeen tuhansia nuoria valkoselkätikkavaeltajia (kuva 2). Ruotsissa, missä alkuperäinen populaatio on jo pitkään ollut häviämispisteessä, 1 2 parin ja muutamien eristyksissä olevien yksittäisten lintujen varassa, vaeltajat otettiin innokkaina vastaan. Suomesta kiirineet uutiset saivat Ruotsin valkoselkätikkaryhmäläiset miehittämään rannikon muutonseurantapaikkoja, joilla havaittiin vaeltavia tikkoja lähes 50 kertaa (Kristoffer Stighäll suull.). Kenties puolet niistä oli havaintoja samoista linnuista, mutta tämäkin satunnaisotanta osoittaa, että Pohjanlahden toiselle puolelle ulottuneen vaelluksen tikat olivat liikkeellä todennäköisimmin satojen kuin kymmenien yksilöiden voimalla. Osalla havaituista tikoista oli värirenkaita, kenties lukurenkaitakin, mutta valitettavasti niitä ei pystytty kunnolla lukemaan. Alkuperästä ei kuitenkaan ole epäilystä, sillä jo vuoden 2008 vaellus toi Viipurin lähistöllä rengastetun nuoren koiraan Ruotsin puoleisen Perämeren rannikolle (Laine 2009), missä siitä on saatu havaintoja pesivänä emona näihin vuosiin asti (Linda Johansson suull.) Ruotsin pesivää kantaa elvytetään tarhakasvatuksilla Norjasta hankituilla poikasilla, joten uutta geenivirtaa todella tarvitaan. Vuonna 2015 Ruotsissa varmistui vain kolme pesintää ja alle 10 yksittäisen tikan reviiriä (Kristoffer Stighäll suull.). Aikaisemmat isot vaellukset heijastuvat kannankehityksessä (kuva 1). Tosin odotukset kasvusta olivat suuremmat kuin lopulta voitiin todeta. Nuorten vaeltajien matkoilta ei vaaroja puutu, eivätkä läheskään kaikki selviä hengissä seuraavaan kevääseen asti. Paluumuuton mahdollisuuskin on aina olemassa. Keväällä 2016 on vaelluslinnuiksi tulkituista valkoselkätikoista kuitenkin niin paljon havaintoja, että nyt on luvassa kunnon vahvistus, erityisesti siellä, missä sopivilla elinympäristöillä on toistaiseksi havaittu vain yksinäisiä koiraita tai naaraita. Toisella kalenterivuodellaan olevat valkoselkätikat harvoin ovat sukukypsiä ja valmiita menestykselliseen pesintään, joten vasta vuonna massaryntäyksen todellinen vaikutus Suomen kantaan voitaneen kunnolla arvioida. 15

6 Suomen valkoselkätikkojen seurantaraportti Taulukko 1. Valkoselkätikan varmistetut pesä- ja reviirimäärät Suomessa kunnittain. Table 1. Verified nesting pairs and other pairs of the White-backed Woodpecker Dendrocopos leucotos recorded in Finland in by municipality Kunta Pesinnät Parireviirit Pesinnät Parireviirit Pesinnät Parireviirit Pesinnät Parireviirit Pesinnät Parireviirit Pesinnät Parireviirit Reviirejä Municipality Nests Pairs Nests Pairs Nests Pairs Nests Pairs Nests Pairs Nests Pairs Yht/Total Asikkala Espoo Eura Hamina Hanko Harjavalta Hartola Hattula Heinola Helsinki Hirvensalmi Hollola Hämeenlinna Iitti Imatra Janakkala Joensuu Joroinen Joutsa Juva Jyväskylä Jämsä Kangasala Kangasniemi Kirkkonummi Kitee Kontiolahti Kotka Kouvola Kuopio Lahti Lappeenranta Laukaa Lemi Leppävirta Liperi Lohja Luhanka Lumijoki Luumäki Miehikkälä Mikkeli Mustasaari Mäntsälä Mänttä-Vilppula Mäntyharju Nastola Orivesi Outokumpu Padasjoki Parikkala Pertunmaa Petäjävesi Pieksämäki Polvijärvi Pori Porvoo Pyhäjoki Pälkäne Raahe Raasepori Rantasalmi Rautalampi Rautjärvi Riihimäki Ruokolahti Rääkkylä Sastamala Savitaipale Savonlinna Siuntio Sulkava Suonenjoki Sysmä Taipalsaari Tohmajärvi Turku Tuusniemi Valkeakoski Vantaa Varkaus Vihti Virolahti Yhteensä/Total Yht. pesät ja parit Total nests and pairs

7 Uhanalaiset lajit Koiras poikanen juuri lähtemässä pesästä. Timo Laine A juvenile male just about to leave the nest. Levinneisyys painottuu itään Valkoselkätikan suurimmat reviirikeskittymät löytyvät Itä-Suomesta (kuva 3, taulukko 1). Kanta on edelleen vahvimmillaan Etelä-Karjalan maakunnassa. Vuonna 2015 Etelä-Savo kiilasi reviirimäärien maakuntatilastossa ensimmäisen kerran Pohjois- Karjalan ohi (kuva 4), mutta pitemmällä tarkastelujaksolla Pohjois-Karjala on vielä hieman edellä (Kuva 5). Keski-Suomi, Päijät-Häme, Uusimaa ja Kymenlaakso ovat seuraavaksi merkittävimpiä tikkamaakuntia reviirimäärien perusteella luvun alussa tikkametsien perusinventoinneissa todettiin Saimaan järvialueella laajoja hakkuiden jälkeen syntyneitä valkoselkätikkatyhjiöitä, jotka vuosikymmenten mittaan ovat alkaneet kehittyä valkoselkätikalle sopivaan suuntaan. Etelä- ja Pohjois-Karjalassa lisääntynyt kiinnostus ja harrastus valkoselkätikkaseurantoihin epäilemättä tuo vielä lisätietoa uusista reviireistä Itä-Savosta, Etelä- ja Pohjois-Karjalasta. Toivoa myös sopii, että Itä-Suomessa varttuvat tikat löytävät niin Pohjois- kuin Etelä- Savonkin komeat koivuvaltaiset, lahopuustoiset metsät, jotka jo osittain on suojeltu, mutta vielä odottavat pesivää kantaa. Etelä- Savossa siitä on jo vahvat merkit olemassa. Valkoselkätikan levittäytyminen länteen on sujunut odotettua hitaammin. Vaikka havaintomäärissä on ollut selvää kasvua Päijänteen ja Saimaan länsipuolisilla alueilla, niin silti useita siellä suojeluvarauksessa olevia ja hoidettuja tikkametsiä asuttavat yhä edelleen muut tikkalajit. Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan pesinnät ja muut reviirihavainnot osoittavat hidasta levittäytymistä länteen, mutta viimeisen varmistuksen saaminen pesinnästä voi olla kiven alla. Pirkanmaalla pesien etsintään on todella panostettu viime vuosina, mutta tulokset ovat jääneet vähäisiksi. Pikemminkin on tullut vahvasti osoitetuksi, että nuorten tulokkaiden pesimiskykyisyyden saavuttaminen sekä sopivan kumppanin ja oikean paikan löytäminen voi kestää pitkään. Saaristomeren, Selkämeren ja Perämeren rannikolla lienee valkoselkätikkakeskittymiä, joita ei vielä kunnolla tunneta. Rannikon olosuhteissa riittää haastetta varhaiskeväällä parhaiten onnistuvan inventoinnin toteuttamiseksi. Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Merenkurkun vaatimattomiksi jääneet reviirimäärät eivät vastaa todellista tilannetta, vaan osoittavat selvästi, mille alueille ei ole voitu kohdistaa riittävästi voimavaroja reviiritarkastuksiin. Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueella Raahen ja Oulun ympäristössä tähän on onneksi tullut melkoinen parannus vapaaehtoisten lintututkijoiden ja -harrastajien ansiosta. Kymmeniä potentiaalisia tikkametsiä on kartoitettu, ja tulosta on syntynyt. Ensimmäinen Pohjois-Pohjanmaan valkoselkätikkapesintä varmistui vuonna 2011 Raahessa! Ilahduttavaa on ollut havaita, että innostus ja kiinnostus valkoselkätikkareviirien kartoittamiseen ovat lisääntymässä myös Vaasan seudulla. Rannikon maankohoamisen seurauksena syntyneiden primaarimetsien luontainen kehitys erityisesti Merenkurkussa ja Perämerellä on siinä vaiheessa, että rannikolle pysähtyneillä vaeltajilla (Kuva 2) on jo hyviä mahdollisuuksia pysyvien reviirien perustamiselle. Tulevaisuuden näkymät Valkoselkätikkakanta kasvaa tasaisen varmasti. Vuosina löydetyissä pesissä kuoriutui noin 1700 poikasta ja poikastuotto pysyi pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa eli 2,8 elävässä poikasessa rengastushetkellä tarkastettua pesää kohden. Seurantajakson pesimäkausille sattui vaihtelevia säätiloja, vuoroin pitkiä kylmiä ja leutoja jaksoja, mitkä sekoittivat joillakin alueilla pesinnän ajoitusrytmiä. Leutojen talvien epävakaisuus ja pesimäkausien alkaminen hyvin varhain ja toisaalta jatkumiset pitkälle jopa kesä-heinäkuun vaihteeseen asti, ovat nykyään tavallisia. Valkosel- 17

8 Suomen valkoselkätikkojen seurantaraportti Valkoselkätikan poikaset rengastetaan nykyään lukurenkailla, joissa mustalla pohjalla valkoinen kahden kirjaimen tunnus. Timo Laine Nowadays nestlings of White-backed Woodpecker will be ringed by black rings with two white letters code Etelä- Karjala Etelä- Savo Kanta- Häme Keski- Suomi Reviirien määrä 2015 Kymenlaakso Pirkanmaa Pohjanmaa Pohjois- Karjala Pohjois- Pohjois- Pohjanmaa Savo Päijät- Häme Kuva 4. Valkoselkätikan pesintöjen ja parireviirien yhteismäärät Suomessa 2015 maakunnittain. Fig. 4. Total numbers of nests and territories with a pair of White-backed Woodpeckers in different counties of Finland in kätikka on kuitenkin osoittanut yllättävän hyvää sopeutumiskykyä muuttuviin olosuhteisiin. Maastossa ahertaville tutkijoille muutokset ovat merkinneet inventointikauden pitkittymistä ja tarkkojen varmistettujen tietojen osittain korvaamista arvioilla ja oletuksilla. Näätä on lajin luontaisista vihollisista ylivoimaisesti merkittävin pesimätappioiden aiheuttaja. Talviruokinnan lopettamisella toivon mukaan saadaan näätien saalistusalueita suunnatuksi muualle, pois entisiltä läskisyöttöpaikoilta. Muiden nisäkäspetojen tai haukkojen ja pöllöjen saalistus karsii kantaa luonnollisella tavalla, eikä ole uhkana tikan tulevaisuudelle. Suurin uhkakuva on syntynyt siitä, että kasvavalle populaatiolle ei kohta enää löydy riittävästi elintilaa, sopivia lehti- ja lahopuustoisia yhtenäisiä metsäalueita. Laajamittaiset ja aikaisempiin vuosiin verrattuna yhä nuorempien metsien avohakkuut ja harvennukset jatkuvat kiihtyvällä tahdilla, joten jo nyt useiden kymmenien rikkonaisten ja sirpaloituneiden reviirien määrät tulevat lisääntymään. Valkoselkätikat ovat pitkään sinnitelleet tällaisilla heikompiarvoisilla elinpiireillä, mikä tunnetaan jo 1990-luvulta lähtien (Reinikainen & Sintonen 1977, Reinikainen 1979, Alanko 1982), mutta energiapuun hakkuu erityisesti nopeuttaa näidenkin häviämistä. Valitettavasti on todettava, että nykyisin pääasiassa vapaaehtoisuuden varassa oleva suojelualueiden perustaminen ei ole lähelläkään riittävää tasoa lajin runsaimmin asuttamilla seuduilla Itä-Suomessa. Metso-ohjelman rahoituksen rajut leikkaukset eivät olisi voineet tulla pahempaan aikaan. Kaukaa idästä saapuneet siirtolaistikat saattavat olla tosipaikan edessä, kun pitäisi valita oma paikka Suomen niemeltä Satakunta Uusimaa Etelä- Karjala Etelä- Savo Kanta- Häme Keski- Suomi Reviirien yhteismäärä Kymenlaakso Pirkanmaa Pohjanmaa Pohjois- Karjala Pohjois- Pohjois- Pohjanmaa Savo Päijät- Häme Kuva 5. Valkoselkätikan pesintöjen ja parireviirien yhteismäärät Suomessa maakunnittain. Fig. 5. Total numbers of nests and territories with a pair of White-backed Woodpeckers in different counties of Finland in Satakunta Uusimaa Kiitokset Valkoselkätikan seurantatutkimus jatkui tehokkaana vuosina Yhteistyö Birdlife Suomen jäsenyhdistysten ja lintuharrastajien kanssa on toiminut hienosti. Ilman valtavaa harrastajatyöpanosta näitä katsauksia ei olisi mahdollista laatia. Erityiskiitokset Tiira-lintutietopalveluun tallennettujen havaintojen käyttöön saamisesta. Metsähallituksen yhteistyö jatkui ympäristöhallinnon ja WWF:n kanssa entiseen vakiintuneeseen tapaan, mistä myös parhaimmat kiitokset. Kirjoittajan osoite / Authors address Metsähallitus Etelä-Suomen luontopalvelut Keskustie Orivesi 18

9 Uhanalaiset lajit Deciduous forests with decaying wood are best habitats for White-backed Woodpecker. Timo Laine Kirjallisuus Alanko, T. 1982: Havaintoja valkoselkätikkaparin pesinnästä Sysmässä. Päijät-Hämeen linnut 13:3 5. Alanko, T. 1996: Valkoselkätikat pohjalukemista lievään nousuun seurantaraportti Päijät-Hämeen Linnut 27:9 18. Koivusaari, J. 2002: Kahden vuosituhannen tikkatarinaa. Merenkurkun valkoselkäiset ruotuun. Siipipeili vuosijulkaisu :4 8. Kontiokorpi, J. 2007: Valkoselkätikka Etelä-Karjalassa uutta tietoa Suomen kannasta. Ornis Karelica 31: Kontiokorpi, J.2016: Kaikkien aikojen valkoselkätikkavaellus Linnut 51 (1): Laine, T. 2002: Valkoselkätikan seuranta : lievä nousukausi alkanut. Linnut-vuosikirja 2001: Laine, T. 2004: Valkoselkätikan seuranta pesimäkanta vahvistumassa. Linnutvuosikirja 2003:4 7. Laine, T. 2007: Valkoselkätikan seuranta : kanta kasvaa edelleen! Linnut-vuosikirja 2007:4 8. Laine, T., Virkkala, R. & Alanko, T. 1995: Vaelluslinnuista ei apua Valkoselkätikkojen pesinnässä katovuosi (Summary: Breeding of the White-backed Woodpecker in Finland in 1994). Linnut 30(3): Lehikoinen, P. & Lehikoinen, A. 2010: Valkoselkätikka Suomessa kannan kehitys ja tila. Helsingin yliopisto (julkaisematon raportti). Lehikoinen, A., Lehikoinen, P., Lindén, A. & Laine, T. 2011: Population trend and status of the endangered White-backed Woodpecker Dendrocopos leucotos in Finland. Ornis Fennica 88: Loikkanen, M,2012:Valkoselät myötälennossa. Päijät-Hämeen valkoselkätikkakannan kehitys vuosina Päijät-Hämeen linnut 43: Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I.(toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I.(toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010 Ympäristömionisteriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Reinikainen, K.1979: Ajatuksia valkoselkätikasta. Päijät-Hämeen linnut 10: Reinikainen, K. & Sintonen, H. 1977: Valkoselkätikan pesimäbiologiasta ja pesimäaikaisesta käyttäytymisestä Lahdessa. Päijät-Hämeen linnut 8: Sarkanen, S. & Koivusaari, J. 2001: Valkoselkätikan esiintymisestä Merenkurkun alueella. Linnut 36(2): Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s. Virkkala, R.1988: Valkoselkätikan suojeluohjelma Ympäristöministeriön luonnonsuojelutoimisto Summary: White-backed Woodpeckers in Finland: monitoring report in The figures of population trend still show clear increase since the last report in As a result of positive gain the former endangered status CR (critical) has been changed into VU (vulnerable). In 2011 first time ever during monitoring studies more than 100 nests were found. In 2014 the amount of nesting pairs was verified as 125, the highest value so far. After the evaluation report of the status and population trend of White-backed Woodpecker in Finland (University of Helsinki) a certain sample method has been applied in monitoring studies since Recent population is estimated at breeding pairs. The reasons for the population growth are conservation, habitat restoration, good production of offspring (the average 2.8/nest with living nestlings), more efficient fieldwork and immigration from east. A huge mass irruption of White-backed Woodpeckers started in late summer 2015 and during the fall thousands of White-backed Woodpeckers came to Finland. Tens of invaders were observed in Sweden too. The majority of known territories are situated in the area of the counties Etelä-Karjala, Etelä-Savo and Pohjois-Karjala. Habitat conservation especially in the area of main breeding population is not sufficient enough to ensure the positive population trend. Together with the drastic cuts of conservation finances this can be considered as a biggest threat for the species in Finland. 19