YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Nro 134/2008/4 Dnro LSY 2007 Y 165 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 LÄNSI SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 134/2008/4 Dnro LSY 2007 Y 165 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA Karvianjoen kalataloudellinen kunnostus, Kankaanpää, Pomarkku ja Noormarkku Varsinais Suomen työvoima ja elinkeinokeskus HAKEMUS Varsinais Suomen työvoima ja elinkeinokeskus on ympäristölupavirastoon toimittamassaan ja täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa Karvianjoen alaosan kunnostamiseen Pirkanmaan ympäristökeskuksessa laaditun kunnostussuunnitelman (Dnro PIR 2003 S 4 61, ) ja sitä koskevan päivätyn täydennyksen mukaisesti Kankaanpään kaupungissa ja Pomarkun ja Noormarkun kunnissa. SUUNNITELMA Hankkeen tavoitteet Vesistötiedot Hankkeen tavoitteena on lisätä virtakutuisten kalojen kulkumahdollisuuksia Karvianjoen vesistön eri osien välillä, parantaa virtakutuisten kalojen lisääntymisedellytyksiä Karvianjoessa sekä parantaa virtavesien virkistyskalastusmahdollisuuksia. Suunnittelualue kuuluu Karvianjoen vesistöalueeseen. Karvianjoen vesistöalueen kokonaispinta ala on km 2 ja järvisyys noin 4,5 %. Karvianjoki laskee Karvianjärvestä Kynäsjärven kautta noin 110 km:n matkan vesistöalueen keskusjärveen, Inhottujärveen. Kynäsjärven ja Inhottujärven välistä jokiosaa kutsutaan Kynäsjoeksi. Inhottujärveen laskee myös idästä Karhijärvestä alkunsa saava Lassilanjoki. Inhottujärvestä vedet purkautuvat kahta reittiä Selkämereen. Pohjoisempi Pomarkunjoki virtaa Pomarkun Kyläkosken kautta Isojärveen ja siitä Merikarvianjokena mereen. Eteläisemmällä reitillä Oravajoki ja Hanhijoki yhdistyvät ensin Noormarkunjoeksi, joka laskee myöhemmin Eteläjokena mereen. Pomarkunjoen virtaamaa säädellään Riuttan säännöstelypadolla. Inhottujärvi on padottu myös Hanhijoen suulla olevalla ylisyöksypadolla ja Oravajoen säännöstelypadolla. Patojen rakentaminen ja käyttö perustuvat tulvien alentamista ja vedenjärjestelyä koskevaan toisen

2 2 vesistötoimikunnan antamaan päätökseen nro 21/1956. Lupapäätöksessä on määrätty mm. siitä, missä suhteessa juoksutus laskujokiin jaetaan. Toisen vesistötoimikunnan antaman päätöksen nro 21/1956 lupaehdon 3) mukaisesti Kynäsjärven järjestelemiseksi on rakennettu Harjakosken säännöstelypato. Kunnostettavat alueet sijaitsevat Vatajankosken voimalaitoksen alapuolisessa Karvianjoessa. Vatajankosken kohdalla valuma alue on kooltaan 998 km 2 ja sen järvisyys on 2,6 %. Virtaaman tunnusluvut vuosijaksolla ovat olleet: Ylivirtaama HQ 95 m 3 /s Keskiylivirtaama MHQ 62 m 3 /s Keskivirtaama MQ 10,1 m 3 /s Keskialivirtaama MNQ 0,7 m 3 /s Alivirtaama NQ 0,0 m 3 /s Kynäsjärven alapuolella sijaitsevan Harjakosken padon kohdalla valuma alue on kooltaan km 2 ja sen järvisyys on 2,7 %. Virtaaman tunnusluvut ovat: Ylivirtaama HQ m 3 /s Keskiylivirtaama MHQ 125 m 3 /s Keskivirtaama MQ 15 m 3 /s Keskialivirtaama MNQ 2,0 m 3 /s Alivirtaama NQ 0,9 m 3 /s Pomarkunjoessa kuukausikeskiarvoista patojen purkautumisten perusteella lasketut virtaamat vuosijaksolla ovat olleet: Ylivirtaama HQ 44 m 3 /s Keskiylivirtaama MHQ 30,3 m 3 /s Keskivirtaama MQ 13 m 3 /s Keskialivirtaama MNQ 4,1 m 3 /s Alivirtaama NQ 2,8 m 3 /s Valuma alueen pienen järvisyyden vuoksi virtaamien ja vedenkorkeuksien nopeat ja tuntuvat muutokset ovat varsin yleisiä. Lisäksi Vatajankosken voimalaitoksen lyhytaikaissäännöstely vaikuttaa alavirrassa sijaitsevan Kavokosken vesimääriin. Kunnostuskohteet Pääkunnostuskohteina on seitsemän koskijaksoa, joiden yhteispintaala on noin viisi hehtaaria ja yhteispituus noin 2,1 km. Koskijaksot ovat ylävirrasta alkaen Kavokoski, Paattikosken alaosa, Veneskoski, Majankoski, Piippukoski, Kynäskoski ja Pomarkun Kyläkoski. Näiden koskien yhteenlaskettu putouskorkeus on 16 metriä, joka on noin puolet koko jokijakson putouskorkeudesta. Lisäksi on tarkoitus tehdä pienempiä kunnostustöitä Mateenpalonkoskella, Kukonkoskella, Vääräkoskella ja Saukualla. Näiden koskien yhteispituus on 2,3 km

3 3 ja pinta ala yhteensä 4,5 hehtaaria, josta kunnostukset kohdistuvat noin yhden hehtaarin alueelle. Kynäsjärven alapuolella sijaitsevan Harjakosken padon kalatietä on tarkoitus parantaa ja rakentaa lisäkynnyksiä padon oikeanpuoleisimman virtausaukon alapuolelle maantiesillan alle. Kavokoski, Paattikoski, Veneskoski, Mateenpalonkoski ja Majankoski sijaitsevat Vatajankosken voimalaitoksen ja Kynäsjärven välisellä jokiosuudella. Kukonkoski, Piippukoski, Vääräkoski, Saukua ja Kynäskoski sijaitsevat Kynäsjoessa Kynäsjärven ja Inhottujärven välillä ja Pomarkun kyläkoski Inhottujärven alapuolisessa Pomarkunjoessa. Veden laatu Pääasiassa luvuilla otettujen vesinäytteiden perusteella suunnittelualue kuuluu vedenlaadultaan yleisluokituksessa pääasiassa tyydyttävään luokkaan ja kalavesiluokituksessa enimmäkseen hyvään luokkaan. Suurimmaksi vedenlaatuhaitaksi on nähty valuma alueelta tuleva kiintoainekuormitus, joka voi tukkia taimenen lisääntymisalueena toimivia sorapohjia ja aiheuttaa mädin kuolleisuutta. Veden laadun ei humusleimaisuudestaan huolimatta ole arvioitu kyseenalaistavan kunnostusta. Kalasto ja kalastus Koko suunnittelualueen yleisimmät saalislajit ovat ahven, hauki ja lahna. Kynäskoskessa on kohtalaisen hyvä luontainen harjuskanta. Yleisesti ottaen kalakanta on runsas, mutta lajisto vähäinen. Alueella esiintyy myös rapua, mutta kanta on hyvin heikko. Karvianjoen latvaosissa esiintyy luonnonvaraisena alkuperäinen purotaimenkanta. Kunnostusalueella alkuperäisen taimenkannan esiintyminen on epävarmaa, ja alueelle on tehty taimenistutuksia muillakin kuin Karvianjoen kannan istukkailla. Suunnittelualueilla elo syyskuussa 2003 tehdyissä koekalastuksissa taimenia saatiin vain Paattikoskesta ja Veneskoskesta. Koekalastusten perusteella yleisimpiä lajeja olivat kivisimppu, kivennuoliainen, särki ja ahven. Kalakantoja hoidetaan harjusten ja alkuperäisen purotaimenkannan poikasten sekä järvitaimenen ja kirjolohen istutuksin. Karvianjoen alaosalla kalastus on pääasiassa virkistys ja kotitarvekalastusta. Varsinkin Kynäskosken alueella virkistyskalastus on suosittua. Luontoarvot Karvianjokilaakson alueella sijaitsee useita arvokkaita luontokohteita. Erityisesti Vatajankosken ja Kynäsjärven välillä olevat Kavokoski, Paattikoski, Veneskoski, Mateenpalonkoski ja Majankoski sijaitsevat alueilla, joilla kosken välittömässä lähiympäristössä on kartoitettu merkittäviä luontoarvoja. Myös itse kosket ovat melko monimuotoisia ja osittain luonnontilaisia. Perkauksia on tehty lähinnä uiton tarpeisiin.

4 Kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset 4 Kynäsjokea Kynäsjärven ja Inhottujärven välillä on oiottu ja perattu maankuivatuksen tarpeisiin. Rannat ovat jyrkkiä ja niillä kasvaa lähinnä tiheää kuusivaltaista sekametsää. Kynäskosken alaosassa on lehtojensuojelualue. Inhottujärvi kuuluu Natura 2000 verkostoon (FI ). Se on arvostettu lintujärvi, ja siellä esiintyy useita lintudirektiivin lajeja. Nokikana ja härkälintukannat ovat maamme suurimpia. Pomarkun Kyläkoski sijaitsee keskellä Pomarkun keskustaajamaa, ja sen ympäristö on melko tiiviisti rakennettua. Rannoilla kasvaa vanhaa, maisemallisesti arvokasta puustoa. Koskikohteiden luontoarvoja on selvitetty vuonna 2002 osayleiskaavaehdotusta varten. Karvianjoella on tavattu mm. euroopanmajava, saukko, purotaimen ja koskikara. Kavokoskea on kuvattu luonnontilaisena kuruna ja purona sekä raviini ja rinnelehtona. Se on osittain liito oravan reviiri ja ruokailualuetta. Paattikoskella on arvioitu olevan geologista, kasvi ja eläintieteellistä sekä maisemallista arvoa. Veneskoski on Karvianjoen jylhimpiä vapaana virtaavia koskia. Sen länsirannan vanhan myllykoneiston ympäristö on liito oravan reviirija ruokailualuetta. Uhanalaisten simpukkalajien esiintymistä Karvianjoen alaosalla on selvitetty vuonna Kunnostuskohteista ei löytynyt jokihelmisimpukoita tai vuollejokisimpukoita. Karvianjokilaakso on maisemallisesti arvokasta aluetta. Kankaanpään kulttuuriympäristöjulkaisussa koko Karvianjoen alue on osoitettu arvokkaaksi kulttuurimaisemaksi. Alueella on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalla, ja Paattikoskella on tiedossa kivikautinen asuinpaikka. Myös Veneskosken seudulla on asutusta ollut jo varhain luvulla Karvianjoki oli tärkeä tervan ja puutavaran uittoväylä, ja vuosisadan loppupuolella sahojen ja vesimyllyjen rakentaminen vilkastui luvun laman seurauksena osa sahoista lopetti toimintansa. Tukinuitto loppui 1950 luvulla luvun peruskuivatushankkeet ovat muuttaneet erityisesti Harjakosken ja Inhottujärven välistä jokiosuutta. Hakemukseen on liitetty Satakunnan Museolta pyydetty, päivätty lausunto, jonka mukaan suunnittelualue on kulttuurimaisemien osalta vaihtelevaa. Merkittävimpiä seutuja ovat Pomarkun Kyläkoski, jonka ympärillä sijaitsee yksi Suomen parhaiten säilyneistä kirkonkylämiljöistä, sekä Karvianjokilaakson kulttuurimaisema. Lisäksi jokien varsilla on useita seutukaavaan merkittyjä kiinteitä muinaisjäännöksiä. Kunnostuskohteiden yhteydessä sijaitsevista perinnemaisemista merkittävimpiä ovat Kavokosken laidun sekä Harjan niityt Harjakoskella. Lausunnon mukaan perinnemaisemien osalta on syytä olla yhteydessä Lounais Suomen ympäristökeskuksen luonnonsuojeluryhmään. Kunnostussuunnitelmissa tulee huomioida

5 5 myös myllyihin, sahoihin ja mahdollisiin patolaitteisiin liittyvät säilyneet rakenteet. Satakunnan Museolla ei pääsääntöisesti ole ollut huomautettavaa koskien pohjien kaivamisesta, suojakuoppien muodostamisesta ja perkauskivien levittämisestä jokiin. Työssä on kuitenkin varottava rikkomasta säilyneitä ihmisen rakentamia uomia kiveyksineen ja rakenteineen. Tämä koskee ennen kaikkea myllyn ja sahan raunioita Veneskoskella. Pomarkun Kyläkoskessa on erityisesti varottava vahingoittamasta joen rantakiveyksiä ja kivisiltaa koneen työskennellessä joessa. Sähkölaitoksen osalta on huolehdittava siitä, ettei töillä estetä vireillä ollutta hanketta ottaa voimalaitos uudelleen käyttöön. Kunnostustoimenpiteistä on syytä neuvotella voimalaitoksen nykyisen omistajan kanssa. Mikäli muinaisjäännöksiä, lähinnä kivikautisia asuinpaikkoja, osuu esimerkiksi sellaisille alueille, joiden kautta kunnostuskohteille kuljetaan työkoneilla, tulee ne merkitä työkartoille ja ehdottomasti kiertää. Muu vesistön käyttö Uitto on loppunut, ja kunnostuskohteita koskevat uittosäännöt on Pomarkun Kyläkoskea lukuun ottamatta kumottu. Kunnostustoimenpiteet tyypeittäin Karvianjoella on melontareitti. Reitti alkaa Karvian Kirkkojärveltä jatkuen Inhottujärveen ja sieltä Noormarkunjokea ja Eteläjokea mereen. Veneily keskittyy lähinnä koskien välisille jokiosuuksille ja järville. Alueella toteutetut järjestelyhankkeet säännöstelyineen sekä Vatajankosken voimalaitoksen säännöstely vaikuttavat vedenkorkeuksiin ja virtaamiin. Kynäsjärveä säännöstellään Harjakosken padolla ja Inhottujärveä Noormarkunjoessa ja Pomarkunjoessa olevilla padoilla. Myös Hanhijoessa on pato. Lisäksi Pomarkunjoessa sijaitsee yksi säännöstelypato Pomarkun Kyläkoskessa ja toinen tästä noin kilometrin päässä ylävirrassa. Kyläkoskessa oleva sähkölaitos ei ole toiminnassa. Kutualueet Kunnostettavalta kutualueelta poistetaan tarvittaessa kasvillisuus ja mahdollinen liete. Alueelle sijoitetaan yleensä joitakin yksittäisiä, halkaisijaltaan keskimäärin yli 0,5 m kiviä hajalleen, muutamia kappaleita kymmentä neliömetriä kohti. Kivien välit täytetään luonnonsoralla, jonka raekoko on keskimäärin noin 25 mm, vaihteluväli keskimäärin mm. Tarvittava kutusora hankitaan muualta. Jo olemassa olevia sorapohjia parannetaan kutualueina kiveämällä soraikkoaluetta. Riittävän vesityksen varmistamiseksi tarvittaessa myös soraikon alapuolta kivetään, mikäli se on mahdollista aiheuttamatta haitallista vedenkorkeuden nousua soraikon yläpuolella.

6 Poikastuotantoalueet 6 Lähinnä koskien hidasvirtaisemmille osuuksille, kuten reuna alueille ja avattaviin ja vesitettäviin sivu uomiin, kunnostetaan poikastuotantoalueita käyttämällä mahdollisuuksien mukaan halkaisijaltaan 0,1 0,5 m kiviainesta. Koskialueiden kynnystäminen luo paikoin hyvää poikasaluetta uoman kivikkoisten reuna alueiden vesittymisen myötä. Poikastuotantoalueet pyritään sijoittamaan kutusoraikkojen läheisyyteen, jotta keväällä kuoriutuvat poikaset löytävät heti sopivan kasvualueen suojapaikkoineen ja pienpoikasvaiheen kuolleisuus jää mahdollisimman pieneksi. Asentokivet Koskiin sijoitetaan mahdollisimman paljon myös suuria, halkaisijaltaan keskimäärin 1,0 1,5 m kokoisia kiviä suurempien taimenten asentopaikoiksi. Tarvittaessa kivillä ohjataan virtausta haluttuun suuntaan ja tuetaan rakennettavia kivikynnyksiä. Kivet mahdollistavat tietyillä paikoilla myös hyytötulvilta suojaavan jääkannen muodostumisen koskeen, sillä ne kantavat syksyllä yleensä korkeamman veden aikaan muodostuvaa jääkantta. Suojakuopat Uomaan muotoillaan suojakuoppia, joiden pinta ala vaihtelee pääosin 1 7 m 2. Syvyys vaihtelee pohjanlaadun ja uoman syvyyden mukaan ollen enimmillään noin 1,5 metriä. Kuoppien ylävirran puolelle tai ympärille sijoitetaan suurempi, halkaisijaltaan 0,5 1,5 m:n kokoinen kivi tai kiviä. Kuopilla palautetaan kosken pohjan monimuotoisuutta ja luodaan edellytyksiä myös suurempien kalojen viihtymiselle koskialueella esimerkiksi matalan ja lämpimän veden aikaan. Pohjakynnykset Pienten alivirtaamien vuoksi pohjakynnyksiä tehdään matalille koskialueille runsaasti, jotta kosken tuottava vesipinta ala ei pienenisi haitallisesti alivirtaaman aikana. Pohjakynnysten rakentamisessa kiinnitetään erityisesti huomiota niiden aiheuttamiin virtausmuutoksiin, jotta virtausnopeus niiden yläpuolella ei laske aiheuttaen haitallista hienon aineksen sedimentoitumista. Kynnykset eivät ole patomaisen tiiviitä, vaan niillä tarkoitetaan kiviahtaumaa, joka nostaa hieman yläpuolista vedenkorkeutta veden virratessa yleensä osittain kynnyksen yli ja osittain sen läpi. Kynnykset sijoitetaan ja mitoitetaan niin, ettei niistä aiheudu tulvahaittoja. Ne muotoillaan luonnonmukaisiksi ja maisemaan sopiviksi. Rantojen muotoilu Tasaleveiksi peratuilla uomaosuuksilla pyritään saamaan aikaan uoman leveysvaihteluita ja rantaviivan epäsäännöllisyyttä. Näin luodaan virtausnopeuden vaihteluita ja suojaisempia, erityisesti lohikalojen poikasille sopivia hidasvirtaisempia uoman reuna alueita. Sa

7 Kunnostuksen toteutus Kunnostustoimenpiteet kohteittain 7 malla muutetaan koskimaisemaa luonnonmukaisemmaksi. Muotoilua tehdään kohdissa, joissa se ei aiheuta merkittävää rantaeroosion kasvua tai vahingoita arvokkaaksi katsottavaa puustoa. Kunnostuskohteen yläpuolisia vedenkorkeuksia ei muuteta toimenpiteellä. Työssä käytetään pääasiassa noin 14 tonnin painoista hydraulista telaketjualustaista kaivinkonetta. Koneen hydrauliikkaöljyt ovat biohajoavia. Työ tehdään pääsääntöisesti etenemällä kaivukoneella uoman pohjaa myöten alavirtaan. Kiveyksen ja soraikkojen viimeistely ja vaikeasti koneella tavoitettavat kohteet kuten puuston suojaamat sivu uomat tehdään tarpeen mukaan käsin. Työssä kiinnitetään huomiota rantapuuston ja rantavyöhykkeen kasvillisuuden säilyttämiseen. Vain välttämättömät raivaukset toteutetaan, jotta kone voidaan ajaa uomaan ja sieltä pois sekä joissakin kohteissa hakea kauempana rannassa sijaitsevia perkauskiviä ja muotoilla rantaviivaa. Jokaiselle kunnostuskohteelle jätetään mahdollisuuksien mukaan useampia koskemattomia alueita, jotta kasvillisuus ja pohjaeläimistö palautuisivat nopeammin käsitellyille koskialueille. Kavokoskea kunnostetaan noin 250 m:n matkalla. Kunnostuksessa pyritään parantamaan erityisesti kosken alivirtaamien aikaista vesitilannetta. Koskenniskalle ja useisiin kohtiin alempana koskessa sijoitetaan suurempia asento ja maisemakiviä. Koskenniskalle rakennetaan noin 50 m 2 :n kokoinen kutusoraikko. Kosken keskivaiheille ja alaosaan muotoillaan useita kivikynnyksiä ja kaivetaan suojakuoppia. Työssä tarvittavat isommat kivet otetaan rannan perkauskivikosta ja uomasta. Paattikosken alaosaa kunnostetaan noin 100 m:n matkalla. Kunnostuksella pyritään parantamaan erityisesti virtakutuisten kalojen lisääntymisolosuhteita ja lisäämään kaikenkokoisten kalojen suojapaikkoja. Kosken alaosassa olevaa jyrkkää putousta loivennetaan melontaturvallisuuden lisäämiseksi. Koskenniskalle rakennetaan noin 80 m 2 :n kokoinen kutusoraikko ja sinne sijoitetaan myös suurempia maisema ja asentokiviä. Vasemmalla rannalla olevien sivuuomien vesitystä parannetaan avaamalla tukittuja kohtia ja pääuoman perkauskivikkoa sekä ohjaamalla virtausta. Uoman oikealla rannalla sivu uomaa kivetään rantojen perkauskivillä, mutta vesilaitosrakenteisiin liittyvät lohkokivimuurin jäänteet säilytetään. Pääuomaan levitetään uomassa ja sen rannoilla olevia vanhoja perkauskiviä kivikynnyksiksi ja asentokiviksi sekä kaivetaan suojakuoppia.

8 8 Veneskoskea kunnostetaan noin 440 m:n matkalla. Kunnostuksella pyritään parantamaan ja lisäämään erityisesti virtakutuisten kalojen lisääntymis poikastuotantoalueita sekä suuremmille kaloille sopivia suojapaikkoja. Sekä ylemmän että alemman koskiosuuden niskalle ja sivu uomiin tehdään kutusoraikkoja yhteensä noin 320 m 2. Rautatiesillan kohdalle ei ole suunniteltu kunnostustoimenpiteitä. Molempien rantojen sivu uomat ja myös vanhat vesilaitosuomat kunnostetaan taimenen poikastuotantoalueiksi. Pääuomaan levitetään rannan ja saarekkeiden perkauskivivalleja kynnyksiksi ja asentokiviksi ja kaivetaan suojakuoppia. Suorilla ja suojattomilla rantaosilla uomaa levitetään muotoillen rantaa rikkonaisemmaksi. Mateenpalonkosken alaosaa kunnostetaan noin 225 m:n matkalla. Koskenniskalle kunnostetaan kutusoraikkoa noin 50 m 2 ja hidasvirtaisille reuna alueille poikastuotantoaluetta. Koskeen sijoitetaan asentokiviä ja kaivetaan muutamia suojakuoppia. Majankoskea kunnostetaan noin 150 m:n matkalla. Päätavoitteena on erityisesti suuremmille taimenille sopivien suojapaikkojen lisääminen. Niskalle tehdään kutusoraikkoa yhteensä noin 50 m 2. Rannan kivikasoista levitetään runsaasti kiviä keskemmälle uomaa. Virtausta vasemman rannan sivu uomaan lisätään ja kivetään poikastuotantoaluetta. Kosken alaosassa olevan kalliokynnyksen molemmille puolille siirretään muutamia suuria asento ja maisemakiviä. Harjakoskella on patokynnyksen muodostama kalannousueste, joka poistetaan kunnostuksen yhteydessä. Kalannousuväylä tehdään porrastamalla. Olemassa olevan patokynnyksen alapuoliselle betonilaatalle siltapilarien väliin lisätään kaksi laattaan ankkuroitua betonikynnystä ja jo olemassa olevan kalatien yläosaa kivetään. Toimenpiteillä kynnyskorkeus kalatien yläpäässä saadaan pudotettua nykyisestä noin 100 cm:stä noin 25 cm:iin. Kalatien toimivuuden varmistamiseksi käytetään tarvittaessa myös luonnonkiviä, jotka ankkuroidaan ylisyöksykynnyksen alapuoliselle betonilaatalle ja kalliolle. Ankkurointi voidaan tehdään kynnysten valun yhteydessä tai alustaan asennettavilla terästapeilla. Laatan alapuolista, aikanaan luonnonmukaiseksi nousu uomaksi muotoiltua vanhaa kalatietä muotoillaan tarvittaessa luonnonkivillä olemassa olevan kalatieosuuden toimivuuden parantamiseksi. Kiveyksen paikallaan pysyminen varmistetaan tälläkin osuudella tarvittaessa kallioon kiinnitetyillä terästapeilla, jotka peittyvät kiveyksen sekaan, eivätkä siten aiheuta maisemahaittaa. Nykyisen patokynnyksen virtaussuuntaan katsoen oikeaan kulmaan jyrsittävällä aukolla varmistetaan kalatien yläosan kynnysten välisten altaiden vesitys myös poikkeuksellisen alhaisilla virtaamilla. Jos vedenpinta laskee padossa olevien neljän ylisyöksyn kynnyskorkeuteen N ,87 m, virtaa alivirtaamia varten tehtävän aukon kautta 10 l/s. Sen ei katsota vaikuttavan yläpuolisiin vedenkorkeuksiin. Työ tehdään niin että olemassa olevan ylisyöksykynnyksen purkukyky säilyy.

9 9 Kukonkoskea kunnostetaan kahdella jokiosuudella, joista ylempi on noin 850 m:n ja alempi noin 270 m:n mittainen. Osuuksilla parannetaan pääasiassa jo olemassa olevia sorapohjia, kunnostetaan poikastuotantoalueita hidasvirtaisemmille reuna alueille, sijoitetaan mahdollisimman paljon suuria kiviä suurempien kalojen asentopaikoiksi ja muotoillaan runsaasti suojakuoppia uomaan. Tasaleveään uomaan pyritään aikaansaamaan leveysvaihtelua ja rantaviivan epäsäännöllisyyttä rantaviivaa muotoilemalla. Olemassa olevien kynnyskohtien alapuolella virtausta voidaan ohjata kynnystämällä uomaa suistein osalla sen leveydestä. Piippukoskea kunnostetaan noin 200 m:n matkalla. Tavoitteena on kalojen suojapaikkojen lisääminen sekä koskimaisen uomarakenteen ja koskimaiseman palauttaminen niissä rajoissa, kuin se vedenkorkeus ja maisemavaikutukset huomioon ottaen voidaan tehdä. Kosken niskalle tehdään noin 50 m 2 :n laajuinen kutusoraikko. Uomaa levennetään varovasti ja siihen sijoitetaan asentokiviä sekä muotoillaan suojakuoppia ja matalia kivikynnyksiä. Kosken alaosaan muotoillaan myös hidasvirtaista poikastuotantoaluetta. Vääräkoskea kunnostetaan noin 550 m:n matkalla ja sen alapuolista Saukuaa noin 410 m:n matkalla. Suunnitellut kunnostustoimet ovat samoja kuin ylempänä Kukonkoskessa. Kynäskoskea kunnostetaan noin 850 m:n matkalla. Koskenniskalle tehdään kutusoraikkoa noin 200 m 2. Uomaa levitetään ja suoraa rantaviivaa muotoillaan rikkonaiseksi poikastuotantoalueeksi rantojen kivikkoisilla jaksoilla. Koskeen sijoitetaan asentokiviä ja muotoillaan suojakuoppia. Kosken keskivaiheille tehdään myös pieniä kivikynnyksiä. Noin puolen kilometrin päähän kosken niskalta alavirtaan tehdään toinen kutusoraikko, joka on laajuudeltaan noin 100 m 2. Pomarkun Kyläkoskea kunnostetaan noin 160 m:n matkalla. Kunnostuksen päätavoitteena on erityisesti virtakutuisten kalojen lisääntymisolosuhteiden ja poikastuotantoalueiden lisääminen ja parantaminen. Kosken alaosassa uomaa levitetään ja muotoillaan rantaalueita rikkonaisemmiksi taimenen pienpoikasalueiksi. Uoman keskisaarekkeen läpi puhkaistaan kaksi aukkoa sivu uoman virtauksen lisäämiseksi. Sivu uomia kunnostetaan taimenen poikastuotantoalueeksi. Pääuomaan muotoillaan kivikynnyksiä ja kaivetaan useita suojakuoppia. Uomaan sijoitetaan suurempia asentokiviä. Kosken yläosaan tehdään noin 60 m 2 kutusoraikkoa. Kosken yläosassa on säännöstelypato, jonka välittömässä läheisyydessä ei tehdä kunnostustöitä. Hankkeen vaikutukset Kunnostustoimenpiteet on suunniteltu niin, ettei niillä ole vaikutusta vedenkorkeuksiin ja virtaamiin kunnostettavien osuuksien ylä ja alapuolella. Alimpia vedenkorkeuksia nostetaan useilla kunnostettavilla osuuksilla mm. uomaa kynnystämällä. Alavarantaisilla koski tai välisuvanto osuuksilla ja koskien niska alueiden välittömässä läheisyydessä alimpia vedenkorkeuksia ei nosteta, mikäli toimenpiteistä

10 10 voi aiheutua lisääntyviä tulvavahinkoja. Käytännössä työstä seuraavia vedenkorkeusmuutoksia seurataan tarvittaessa väliaikaisilla asteikkopaaluilla kunnostustyön aikana ja tehdään tarvittavat muutokset ja korjaukset heti. Toimenpiteet eivät vaikuta sanottavasti kunnostettavien koskiosuuksien keskivedenkorkeuksiin. Suunnittelualueen yläosalla, jossa uomaa on perattu lähinnä uiton tarpeisiin, työt saattavat uoman leveyden kasvaessa jopa alentaa tulvanaikaisia vedenkorkeuksia. Peruskuivatuksen parantamiseksi peratulla jokiosalla samanlaista vaikutusta ei ole. Siellä perkauskivikkoa ei voida levittää jokiuomaan yhtä runsaasti, jotta ylimmät vedenkorkeudet eivät nouse. Kunnostusten työnaikaisista vaikutuksista merkittävin on veden samentuminen koskissa ja niiden alapuolisilla jokiosilla. Kivipohjilla tehtävien töiden aiheuttaman kiintoaineksen irtoamisen arvioidaan olevan vähäistä ja veden samentumisen lyhytaikaista. Vedenlaatuhaitta vähenee nopeasti alavirtaan siirryttäessä. Kunnostustöillä ei arvioida olevan haittavaikutuksia kunnostettavien alueiden luontoarvoille eikä Inhottujärven Natura 2000 alueeseen. Työt eivät aiheuta myöskään ranta alueiden kasvillisuudelle ja eläimistölle sanottavaa haittaa. Hankkeen tavoitteet ovat ensisijaisesti luonnonsuojelulliset. Kunnostustyön suorittamisen kannalta välttämättömästä jokiuoman koneellisesta muokkaamisesta jokiluonnolle seuraavia ohimeneviä ja vähäisiä haittavaikutuksia ei voida pitää saavutettuun hyötyyn nähden merkityksellisinä. Kunnostustyöllä pyritään jokiluonnon monimuotoisuuden lisäämiseen. Koskien alkuperäiselle lajistolle, kuten taimenelle, ravulle ja monipuoliselle pohjaeläimistölle sopiva elinympäristö lisääntyy merkittävästi, ja sen lisääntymis ja kasvuolosuhteet paranevat. Nousuesteiden poisto ja kalataloudelliset kunnostukset luovat pohjaa vesistörakentamisen myötä heikentyneiden, osin paikallistuneiden ja tammukoituneiden alkuperäisten taimenkantojen vahvistumiselle. Myös jokiluonnon maisemalliset arvot tulevat paranemaan. Taimenkannan vahvistuminen luo edellytykset taimenen koskikalastukselle ja vaikuttaa myös järvialueen saaliiseen. Kunnostuksen jälkeen osasta koskialueita voidaan muodostaa merkittäviä virkistys ja urheilukalastuskohteita, ja joen kalataloudellinen arvo tulee nousemaan. Hankkeen maisemallinen vaikutus on myönteinen. Jokialueen yleinen virkistyskäyttöarvo sekä erityisesti kunnostettaviin virta alueisiin rajoittuvien kiinteistöjen arvo tulevat nousemaan. Kunnostuksella ei arvioida olevan käytännön vaikutuksia vesistön eri osissa toteutettuihin vesistöjärjestelyihin tai alueella olevien säännöstelypatojen purkukykyyn. Pomarkunjoen uittosäännön voimassaolo ei arvioida olevan ristiriidassa kalataloudellisten kunnostustöiden kanssa.

11 11 Kavokoskella, Veneskoskella, Majankoskella, Piippukoskella ja Pomarkun Kyläkoskessa kunnostusten on arvioitu nostavan melontakohteiden vaikeusastetta. Paattikosken kunnostus saattaa helpottaa melontaa. Tarkoituksena on, että kosket ovat melottavissa ainakin alimpia vedenkorkeuksia lukuun ottamatta. Kosket ovat tarvittaessa melko helposti ohitettavissa maitse. Maihinnousupaikkoja ja koskien ohitusreittejä järjestämällä Karvianjoen melontareitin toimivuuden arvioidaan säilyvän käytännössä entisellään. Tarkkailu Hankkeen vaikutuksia veden laatuun seurataan työnaikaisella tarkkailulla, joka toteutetaan erillisen, Lounais Suomen ympäristökeskukselle hyväksytettäväksi toimitettavan ohjelman mukaisesti. Kalataloudellista tarkkailua ei arvioida tarpeelliseksi, sillä kunnostushanke vaikuttaa positiivisesti alueen kalastoon ja kalastukseen, eikä kalataloudellisia haittoja tule ennalta arvioiden esiintymään. HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN Ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa ja Pomarkun ja Noormarkun kunnissa sekä Kankaanpään kaupungissa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta välisenä aikana. MUISTUTUKSET, VAATIMUKSET JA MIELIPITEET 1) Lounais Suomen ympäristökeskus on katsonut hakemuksen tarkoittavan, ettei hakija hae Pomarkun Kyläkosken uittosäännön kumoamista. Ympäristökeskus on katsonut, ettei Harjakosken säännöstelypadon kynnyskorkeutta saa laskea. Ympäristökeskus huolehtii Harjakosken padon säännöstelystä. Suunnitelman mukainen padon harjan syventäminen 0,5 metrin matkalla 5 cm:llä saattaa vaikeuttaa säännöstelyn hoitamista. Lisäksi harjan madaltaminen vaarantaa patorakenteen, sillä harjan jyrsimisen seurauksena rakenteen raudoitus paljastuu ja altistuu korroosiolle. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan kalan kulku padon harjan yli voidaan turvata suunnitelman mukaisia padon alapuolelle tehtäviä kynnyksiä muotoilemalla. Ympäristökeskus ei ole nähnyt muita esteitä hankkeen toteuttamiselle suunnitelman mukaisesti. Mikäli lupa myönnetään, tulisi hakija velvoittaa seuraamaan hankkeen vaikutuksia vesistönosan vedenkorkeuksiin ja virtaamiin ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla sekä ilmoittamaan töiden aloittamisesta ja hankkeen valmistumisesta kirjallisesti ympäristökeskukselle. 2) Satakunnan Museo on lähettänyt tiedoksi hankkeesta antamansa, hakemussuunnitelmaan liitetyn lausunnon.

12 12 3) AA Pomarkun kunnan Pomarkun kylässä sijaitsevien tilojen Rantarossi, Rn:o 3:277, Kotiranta, Rn:o 3:276, Seppola I, Rn:o 3:275, Seppola II, Rn:o 3:274 ja Kasvitarha, Rn:o 7:31 omistajana on todennut, ettei hankkeella saa lisätä häiriötä hänen omistamillaan alueilla. Muistuttaja ei vastusta kalojen elinolojen parantamista, mutta pelkää, että hankkeen seurauksena kalastus ja kulkeminen yksityisillä alueilla lisääntyvät. Tämäntyyppiset kunnostushankkeet olisi kohdistettava alueille, missä niistä on suurempaa hyötyä ja iloa kuin keskellä kylää. Tällä hetkellä koskessa on vähän vettä ja paljon likaisia kiviä, kun vesi on padottu enimmäkseen kosken yläpuolelle. Tämäkin asia tulisi hoitaa tasapuolisemmin. 4) Pomarkun Koski Oy on pyytänyt ottamaan huomioon, että kalatien rakentaminen ei saa estää kosken käyttöä energiantuotantoon. Pomarkun Koski Oy:llä on vesivoiman käyttöoikeus Pomarkun Kyläkoskeen. Koskessa on jo ennestään pato ja aiemmin käytössä ollut voimalaitosrakennus, joka on tarkoitus kunnostaa. 5) Inhotun vesistön järjestely yhtiö on todennut, ettei se vastusta vesistön kalataloudellista kunnostusta, mutta hankkeen tekee ongelmalliseksi se, että yhtiölle on määrätty vastuita ja velvoitteita uomien osalta. Virtaamat ovat kasvaneet huomattavasti viime vuosikymmeninä muun muassa lisääntyneiden soiden ja metsien ojituksen takia. Myös valuma alueella mahdollisesti tapahtuvat poikkeukselliset sääilmiöt saattavat äkkinäisesti kerryttää vettä järviin ja jokiin aiheuttaen ennalta arvaamatonta vahinkoa. Muun muassa lisääntyneiden virtaamien aiheuttamat sortumat ovat viime vuosina kasvaneet suuresti. Vanhat sopimukset ja vastuut on tarkistettava ennen kuin vesistössä tehdään uusia toimia. Uomien kunnossapitovelvollisuus tulee siirtää luvan hakijalle yhtiön vastuualueelta, koska koskien ennallistaminen voi aiheuttaa ennalta arvaamattomia vahinkoja uomissa myös koskialueiden ulkopuolella. 6) Tampereen Vihuri ry, Veneskosken Veto ry, Kajak ry Tampere, Melamekot ry ja Keijärven Melapojat ry ovat todenneet, ettei suunnitelman laadinnassa ole riittävästi huomioitu Karvianjokea käyttävien melojien tarpeita. Suunnitelman toteuttaminen esitetynlaisena lähes poistaisi Karvianjoen koskien melontamahdollisuudet. Muistuttajat katsovat, ettei suunnitelman mukaiselle kalataloudelliselle kunnostukselle tulisi myöntää lupaa. Hakemuksessa on erheellisesti todettu, ettei hankkeella olisi pysyviä haitallisia vaikutuksia. Kunnostussuunnitelman mukaan tilanne kalatalouden suhteen on jo nyt hyvä, joten kunnostustoimenpiteiden tarpeellisuus on kyseenalainen. Suunnitelmassa esitetty melontaväylien hienosäätö melontaasiantuntijan kanssa ei turvaa koskimelontamahdollisuutta, vaan asiantuntijaa olisi käytettävä sekä suunnittelussa että toteutuksessa. Sopiva asiantuntija olisi Suomen Kanoottiliiton koskiluokittelija. Mikäli lupa kuitenkin myönnetään, tulisi määrätä, että kunnostustöitä toteutettaessa tulee käyttää asiantuntijana Suomen Kanoottiliiton nimeämää tahoa.

13 13 Koskimelojat, joiden tarkoituksena on meloa nimenomaan koskikohdissa useita tunteja, on suunnitelmassa unohdettu kokonaan. Myös retkimelonnassa koskipaikat ovat tärkeitä tuoden vaihtelevuutta melontaan. Tarkoitus kulkea vesistöä pitkin, eikä kantaa kajakkeja koskien ohi. Karvianjoen kosket eivät nykyiselläänkään ole pelkkiä rännejä vaan niissä on akanvirtoja, aaltoja, pystypyörteitä, mutkia ja kivikynnyksiä. Kunnostussuunnitelmankin mukaan kosket voidaan nykyiselläänkin luokitella melko monimuotoisiksi ja osittain luonnontilaisiksi. Kunnostusten tarpeellisuus on kyseenalainen kun otetaan huomioon niiden melonnalle aiheuttamat haitat. Majankoski ja Veneskoski ovat poikkeuksellisia freestylemelontakohteita Lounais Suomessa ja Pirkanmaalla, sillä niissä on mahdollista meloa myös vähän veden aikaan ja niiden säilyminen ennallaan on freestyle melonnan kannalta ehdottoman tärkeää. Majankosken keskiosaan muodostuvien pystypyörteen ja staattisen aallon säilyttämiseksi yläjuoksulle tehtäviä muutostöitä tulisi välttää. Kosken alaosan kiveäminen lisää melojien turvallisuusriskejä ja hukkumisvaaraa. Eri kunnostustavoista muistuttajat ovat todenneet, että melontaa voivat haitata esimerkiksi liian mataliksi tehdyt soraikot ja virtaamaa vähentävät sivuväylät. Kivien kiinnitykseen käytettävät terästapit ovat melojille erittäin vaarallisia, ja kiviahtaumilla muodostetut kynnykset ja maisemakivet tuottavat erityisesti retkikalustolle vaurioita ja vaaratilanteita melojille. Tampereen Vihuri ry on vielä lisännyt muistutukseen, että alueelle on suunniteltu moninaisia melontamahdollisuuksia ja tuotteistettua melontamatkailua, eivätkä alueen kunnat pidä Karvianjoen melontaa pienimuotoisena toimintana. Tiedottamista ja yhteistyötä viranomaisten, toiminnanharjoittajien ja sidosryhmien edustajien välillä tulisi lisätä, jotta suunnitelmien laatu ja niiden yleinen hyväksyminen paranisivat. HAKIJAN SELITYS Hakija on todennut Lounais Suomen ympäristökeskuksen (1) lausunnosta, ettei esitetty vähäinen harjan leikkaaminen käytännössä vaikeuta säännöstelyn hoitamista. Mahdollisesti paljastuva raudoitus voidaan suojata korroosiolta. Tehtävään aukkoon voidaan tarvittaessa asentaa urat settilautaa varten, jolla aukko voidaan erittäin poikkeuksellisissa vesioloissa tarvittaessa sulkea. Aukon jyrsiminen patoon on kalatiehen erityisesti pienillä virtaamilla saatavan houkutusvirtauksen vuoksi tärkeää. Kunnostuksen ei katsota olevan ristiriidassa uittosäännön kanssa, eikä uittosäännön kumoamista siksi haeta. Hakija on todennut, että Satakunnan museon (2) tiedoksi lähettämä, jo suunnitelmaa laadittaessa pyydetty lausunto otetaan huomioon työn toteutuksessa.

14 14 AA:n (3) muistutuksesta hakija on todennut, että näkökohdat koskien asuttujen rantojen käyttökelpoisuuden säilyttämisestä ja parantamisesta tullaan työn toteutusvaiheessa ottamaan huomioon. Maisema arvoihin kiinnitetään huomiota kaikilla kohteilla ja yksityiskohdista voidaan keskustella rannanomistajien kanssa työn toteutusvaiheessakin. Sen sijaan hankkeessa ei suoranaisesti puututa jokialueella olevien patojen juoksutuskäytäntöihin. Pomarkun Koski Oy:n (4) muistutuksesta hakija on todennut, ettei Pomarkun Kyläkoskeen olla tässä hankkeessa rakentamassa kalatietä. Hankkeeseen sisältyy ainoastaan Kynäsjoen Harjakosken kalatie, jonka rakentamisella ei ole käytännön vaikutusta Pomarkun Kyläkosken energiantuotantoon. Pomarkun Kyläkoskessa tehtävät kalataloudelliset kunnostustoimenpiteet eivät estä kosken mahdollista käyttöä energiantuotantoon. Inhotun vesistön järjestely yhtiön (5) edustajien kanssa on keskusteltu jo suunnitteluvaiheessa, ja hakija on todennut, että on luonnollista, että kunnostettavien koskialueiden kunnossapitovastuu mahdollisesti hankkeesta aiheutuvien haittojen osalta on hakijalla. Koskien ylä ja alapuolisiin alueisiin kunnostuksella ei hakijan käsityksen mukaan ole vaikutusta, mutta mikäli kuitenkin olisi osoitettavissa, että kunnostus aiheuttaisi haittoja, on hakija todennut olevansa niistä vesilain mukaisessa vastuussa. Tampereen Vihuri ry:n, Veneskosken Veto ry:n, Kajak ry Tampereen, Melamekot ry:n ja Keijärven Melapojat ry:n (6) mielipiteestä hakija on todennut, että suunnitelman luonnosvaiheessa hanketta esiteltäessä mukaan kutsuttiin myös melojien edustus Poosjoen kanoottiseurasta, ja käytännössä päädyttiin siihen, että paras tapa päästä melojien kannalta hyvään lopputulokseen on yhteistyö melonnan asiantuntijan kanssa kunnostuksen toteutusvaiheessa. Koskimelojien tarpeita ei ole unohdettu suunnitelmaa laadittaessa. Nimenomaan koskimelojista löytynevät ne, jotka kaipaavat melontaan monipuolisuutta ja tiettyä vaikeusastetta. Muistuttajat nimeävät koskimelonnan ydinkohteiksi luonnontilaisimmat koskiosuudet, Veneskosken ja Majankosken, kun taas kunnostuksilla on tarkoitus palauttaa ennen kaikkea voimakkaammin perattuja koskiosuuksia lähemmäs luonnontilaa. Hakija on ollut valmis luopumaan Majankoskelle esitetyistä kunnostustoimenpiteistä kokonaan tai vaihtoehtoisesti toteuttamaan kunnostustoimenpiteistä vain ne, jotka melonta asiantuntijan valvonnassa katsotaan mahdollisiksi toteuttaa aiheuttamatta haittaa melonnalle. Koska Majankoski on kunnostuskohteena suhteellisen pienialainen, jäävät kunnostuksella saavutettavat hyödyt muita kohteita vähäisemmiksi, ja toisaalta muistutuksen perusteella koski on tärkeä freestyle melontapaikka.

15 15 Veneskosken osalta hakija ei ole ollut valmis luopumaan esittämistään kunnostustoimenpiteistä. Koski on pinta alaltaan erittäin suuri ja kalataloudellisella kunnostuksella voidaan arvioida saavutettavan huomattavaa parannusta kosken soveltuvuuteen virtakutuisten kalojen lisääntymis ja syönnösalueeksi. Joka tapauksessa kunnostus pyritään tälläkin kohteella toteuttamaan melonnan intressit huomioon ottaen ja kosken melontakelpoisuus säilyttäen. Hakijan käsityksen mukaan retkimelonnan luontoelämyksiin kuuluvat myös rakentamattomat tai vastaavasti kunnostamalla lähemmäs luonnontilaa kunnostetut kosket. Kunnostus on kompromissi erilaisten vesistön käyttömuotojen ja luonnonsuojelullisten tavoitteiden välillä. Hanke ei saa kohtuuttomasti vaikeuttaa koskien melomismahdollisuuksia, mutta toisaalta asetetut luonnonsuojelulliset ja maisemalliset tavoitteet on saavutettava. On syytä muistaa, että kautta aikojen veneitä ja kanootteja on kannettu maitse tai hinattu rantavesissä voimakkaimpien koskipaikkojen ohi. Karvianjoki tulee kunnostuksen jälkeenkin olemaan turvallinen ja monimuotoistuessaan jopa mielekkäämpi melontakohde kuin nykyisellään. Kunnostuksen tarpeellisuudesta suhteessa siitä aiheutuviin haittoihin hakija on todennut, ettei Karvianjoen koskien luonnontilaisuutta ja kalakantojen tilaa voida yleistäen todeta hyväksi. Suurin osa suunnitelmassa olevista kohteista on kaukana suunnitelmassa asetuista tavoitteista. Toisaalta kunnostus ei myöskään tuhoa joen melontamahdollisuuksia, vaan parantaa sen moninaiskäyttömahdollisuuksia ja luontoarvoja huomattavasti nykyisestä. Kunnostustoimenpiteistä esitetyistä mielipiteistä hakija on todennut, että soraikot on ehdottomasti edullisinta sijoittaa koskien niska ja yläosille sopivien poikastuotantoalueiden yläpuolelle. Soraikot pyritään perustamaan riittävän syvään veteen, jotta ne eivät pienilläkään virtaamilla jäisi kuiville tai jäätyisi. Sivu uomien avaaminen vähentää pääuoman virtaamaa, mutta sivu uomat ovat erittäin tärkeitä taimenen poikastuotantoalueita. Kiviahtaumat ovat elintärkeä osa luonnontilaista koskea luoden lisää virtavesieliöstölle soveltuvaa koskipinta alaa ja edesauttaen sedimentaatiota. Maisema ja asentokivet luovat kaloille suojapaikkoja ja kuuluvat luonnontilaiseen koskimaisemaan. Kivien ankkurointi Harjakosken kalatiehen terästapein pyritään tekemään niin, etteivät terästapit jää haitallisesti näkyviin. Toisaalta on todennäköistä ja toivottavaa, ettei kalojen nousuväyläksi tarkoitettua reittiä käytetä melontaan. Alueen kunnilla on ollut mahdollisuus esittää muistutuksensa ja vaatimuksensa suunnitelman johdosta, eivätkä ne ole kyseenalaistaneet suunnitelmaa. Hakijan käsityksen mukaan asianosaisia on kuultu kattavasti ja suunnitteluvaiheen kuulemisten yhteydessä esitetyt mielipiteet on otettu hyvin huomioon lopullisessa suunnitelmassa. Esitetty suunnitelma on kompromissi, jossa melojia unohtamatta kaikkien vesistönkäyttömuotojen intressit on pyritty ottamaan oikeudenmukaisesti huomioon.

16 16 LOUNAIS SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN VASTINE Ympäristölupavirasto on pyytänyt vielä Lounais Suomen ympäristökeskukselta vastinetta hakijan antaman selityksen johdosta sekä lisäselvitystä hankkeen vaikutuksesta Harjakosken säännöstelyyn. Lounais Suomen ympäristökeskus on todennut, että kalatiehen johdettava houkutusvirtaus vastaa noin 1 % alivirtaamasta, eikä vesimäärällä siksi oletettavasti ole merkittävää vaikutusta säännöstelyyn padolla. Patoon suunniteltu 0,5 m leveä ja 5 cm syvä virtauskolo on käytännön syistä tehtävä syvempänä, sillä betonissa olevan raudoituksen sijainnista ei ole tietoa. Suojabetonoinnin paksuus raudoituksen päällä on mahdollisesti noin 5 cm. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan virtauskolon tekemisen yhteydessä patorakenteen suojaamiseksi tehtävät toimenpiteet edellyttävät kolon kohdalla olevan raudoituksen sijainnin selvittämistä, mahdollisesti rautojen katkaisemista ja suojaamista uudella betonoinnilla. Ympäristökeskus, joka sopimuksen perusteella huolehtii Harjakosken padon säännöstelyn hoitamisesta, on katsonut, että virtauskolo voi aiheuttaa riskin patorakenteelle ja haittaa säännöstelyn hoitamiselle, mikäli suunniteltu virtauskolo tehdään väärin. Ympäristökeskus on esittänyt hanketta koskeviin lupamääräyksiin määräystä virtauskolon tekemisestä Lounais Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla, mikäli virtauskolon tekemiseen Harjakosken patoon myönnetään lupa. YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU Ympäristölupavirasto myöntää Varsinais Suomen työvoima ja elinkeinokeskukselle luvan Karvianjoen vesistöalueen Kavokosken, Paattikosken, Veneskosken, Majankosken, Piippukosken, Kynäskosken, Pomarkun Kyläkosken, Mateenpalonkosken, Kukonkosken, Vääräkosken ja Saukuan kalataloudelliseen kunnostamiseen sekä Harjakosken kalatien parantamiseen hakemukseen liitetyn, Pirkanmaan ympäristökeskuksessa laaditun kunnostussuunnitelman (Dnro PIR 2003 S 4 61, ) sekä sitä koskevan päivätyn täydennyksen mukaisesti Kankaanpään kaupungissa ja Pomarkun ja Noormarkun kunnissa. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai edunmenetystä. Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä. Lupamääräykset 1) Kunnostustyöt on tehtävä kalataloudellisiin kunnostuksiin perehtyneen asiantuntijan ohjauksessa. Töitä suoritettaessa on erityisesti huolehdittava siitä, ettei niillä sanottavasti muuteta kunnostettavien koskijaksojen yläpuolisia vedenkorkeuksia. Lisäksi Majankosken

17 17 kunnostaminen on tehtävä mahdollisuuksien mukaan niin, etteivät melonnan olosuhteet Majankoskessa muutu. 2) Harjakosken kalatie kunnostetaan kunnostustoimenpidekuvauksen PIR 2003 S 4 61, liite 24, mittakaava 1:100, mukaisesti. Ylisyöksykynnykseen tehtävä alivirtaama aukko on tehtävä Lounais Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. 3) Töitä suoritettaessa on noudatettava, mitä muinaismuistolaissa ja sen nojalla säädetään. 4) Työt on tehtävä siten ja sellaisena aikana, ettei niillä aiheuteta enempää vahinkoa tai haittaa kuin töiden suunnitelman mukainen toteuttaminen välttämättä vaatii. Työt on pyrittävä tekemään kalojen kutuajan ja jokivarren virkistyskäyttöajan ulkopuolella. 5) Luvan saajalla on oikeus tehdä tarvittavat väliaikaiset rakenteet ja työmaatiet. 6) Töiden päättyessä rakennustöiden jäljet on siistittävä ja rakennuspaikat muutoinkin saatettava asianmukaiseen kuntoon. 7) Luvan saajan on tarkkailtava hankkeen vaikutuksia Karvianjoen vedenkorkeuksiin ja virtaamiin sekä töiden vaikutuksia vedenlaatuun Lounais Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotus tarkkailusuunnitelmaksi on toimitettava ympäristökeskukselle viimeistään kuukautta ennen töiden aloittamista. 8) Luvan saajan on pidettävä kunnostetut koskijaksot suunnitelman mukaisessa kunnossa. 9) Töiden suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva vahinko ja haitta on tarpeettomitta viivytyksittä korvattava asianomaisille oikeudenomistajille. Sellaisten työnaikaisten edunmenetysten osalta, joista luvan saaja ja asianomainen oikeudenomistaja eivät pääse sopimukseen, voidaan asia saattaa hakemuksella ympäristölupaviraston ratkaistavaksi. 10) Mikäli tässä päätöksessä tarkoitetusta hankkeesta aiheutuu sellainen vahinko, haitta tai muu edunmenetys, jota lupapäätöstä annettaessa ei ole edellytetty ja josta luvan saaja on vesilain mukaan vastuussa, edunmenetyksen kärsinyt tai yleisen edun vaatiessa asianomainen viranomainen voi saattaa asian lupapäätöksen lainvoiman estämättä ympäristölupaviraston käsiteltäväksi siinä järjestyksessä kuin hakemusasioista on vesilaissa säädetty. 11) Töiden aloittamisesta on vähintään kaksi viikkoa aikaisemmin ilmoitettava kirjallisesti Lounais Suomen ympäristökeskukselle sekä Kankaanpään kaupungin ja Pomarkun ja Noormarkun kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille.

18 18 Töiden suorittamisesta on ilmoitettava hyvissä ajoin ennen töiden aloittamista niiden kiinteistöjen omistajille, joiden alueilla töitä tehdään tai joiden alueita käytetään työkoneiden liikkumiseen. 12) Rakennustyöt on aloitettava neljän vuoden kuluessa ja tehtävä olennaisin osin loppuun kuuden vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa muutoin raukeaa. 13) Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti ympäristölupavirastolle, Lounais Suomen ympäristökeskukselle sekä Kankaanpään kaupungin ja Pomarkun ja Noormarkun kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Perustelut Hanke on tarpeen erityisesti vaelluskalojen elin ja lisääntymisolosuhteiden ja mahdollisuuksien parantamiseksi. Hanke lisää koskialueiden monimuotoisuutta ja kalastusmahdollisuuksia alueella. Hanke on yleisen tarpeen vaatima. Hankkeesta aiheutuu paikallista ja tilapäistä veden samentumista sekä veden laadun huonontumista. Hanke ei vaaranna kunnostusalueiden rakennushistoriallisia tai maisemallisia arvoja. Hanke vaikeuttaa jonkin verran melontaa, mutta ei estä sitä. Hankkeesta saatavista hyödyistä tai aiheutuvista haitoista ei ole esitetty rahallisia arvioita. Ympäristölupavirasto arvioi, että esitettyjen kohteiden kunnostamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava erityisesti yleiseltä kannalta katsottuna. Lainkohdat Vesilain 1 luvun 23 c, 2 luvun 6 :n 2 momentti ja 11 Lausunto muistutuksista ja vaatimuksista Ympäristölupavirasto ottaa Lounais Suomen ympäristökeskuksen vaatimukset huomioon lupamääräyksissä 2), 7), 11) ja 13). Satakunnan museon lausunto otetaan huomioon lupamääräyksessä 3). Inhotun vesistön järjestely yhtiön vaatimukset otetaan huomioon lupamääräyksissä 1) ja 8). Tampereen Vihuri ry:n, Veneskosken Veto ry:n, Kajak ry Tampereen, Melamekot ry:n ja Keijärven Melapojat ry:n mielipiteen ja hakemuksen hylkäämisvaatimuksen osalta ympäristölupavirasto viittaa ratkaisun perusteluihin. Melonta perustuu yleiseen oikeuteen kulkea vesistössä. Vaatimus melontamahdollisuuksien turvaamisesta otetaan huomioon Majankosken osalta lupamääräyksessä 1), sillä luvan saaja on antamassaan selityksessä ilmoittanut olevansa valmis joko luopumaan Majankosken kunnostamisesta tai toteuttamaan kunnostuksen melonnalle haittaa aiheuttamatta. AA:n muistutuksen johdosta ympäristölupavirasto toteaa, ettei kunnostustyö anna kenellekään parempaa oikeutta kulkea muistuttajan kiinteistöjen alueella kuin tällä muutoin on. Työnaikainen liikkuminen on väliaikaista. Pomarkun Koski Oy:n muistutuksesta ympäristölupavirasto toteaa, ettei Pomarkun Kyläkosken kunnostus estä tai vaikeuta kosken käyttämistä energiantuotantoon.

19 19 KÄSITTELYMAKSU 1 039,50 euroa Perustelut Käsittelymaksu määräytyy ympäristöministeriön asetuksen (1388/2006) ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista mukaisesti. Kyseessä on asetuksen liitteenä olevassa maksutaulukossa tarkoitettu muu vesilain 2 luvun mukainen hanke. Maksu peritään 35 % taulukon mukaista maksua korkeampana, sillä työmäärä on ollut taulukossa mainittua työmäärää suurempi.

20 20 MUUTOKSENHAKU Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto oikeudelta valittamalla. Liite Valitusosoitus Leena Simpanen Jukka Leinonen Pertti Seppänen Marja Savolainen Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet ympäristöneuvokset Leena Simpanen, Jukka Leinonen ja Pertti Seppänen (tarkastava jäsen). Asian on esitellyt esittelijä Marja Savolainen. Mas/sl

21 VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet Liite Länsi Suomen ympäristölupaviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön, terveyden tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, alueelliset ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto oikeudelle, on ilmoitettava päätös, johon haetaan muutosta valittajan nimi ja kotikunta postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto oikeudelle, PL 204, Vaasa, sähköposti miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi perusteet, joilla muutosta vaaditaan valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen ympäristölupavirastoon Länsi Suomen ympäristölupaviraston yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava kaksin kappalein Länsi Suomen ympäristölupaviraston kirjaamoon. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka ajan päättymistä. käyntiosoite: Panimokatu 1, Helsinki postiosoite: PL 115, Helsinki puhelin: (vaihde) telekopio: (09) sähköposti: aukioloaika: klo Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 82 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.