Hevosten kesäihottuma

Transkriptio

1 Hevosten kesäihottuma Kesäihottuma on hevosten yleisin allerginen ihosairaus. Kesäihottuma on immunologinen sairaus, jossa kehossa muodostuu yliherkkyysreaktio lentävien ja purevien hyönteisten syljen proteiineille. Oireilevia alueita ovat harja- ja häntämarto, ylä- ja alalinja, pää sekä usein myös korvat. Hoitamaton allerginen tulehdusreaktio johtaa usein ihon kovettumiseen ja arpien muodostumiseen. Hankaamisen aiheuttamiin vammoihin voi helposti muodostua eriasteisia sekundääritulehduksia. Taudin hoidossa tärkeintä on taudinaiheuttajan välttäminen (talli- ja ympäristöolosuhteet, kesäihottumaloimi, hajusuoja hyönteiskarkotteet, hyönteismyrkyt). Lisäksi suositellaan säännöllistä paikallishoitoa. Glukokortikosteroidit ovat tehokkain lääke allergisen tulehdusreaktionhoidossa. Systeemisen steroidihoidon haittavaikutuksia ovat esim. kaviokuume ja immuunivasteen heikkeneminen. Kesäihottuma puhkeaa noin 2-6 vuoden iässä ja pahenee usein vuosi vuodelta. Sitä on todettu lähes kaikilla roduilla. Esiintyvyys vaihtelee 2-60 % rodusta ja ympäristöstä riippuen. Issikoilla esiintyvyys on noin 25 %. Kesäihottuma ei parane Kesäihottuman tunnistaminen on vuosien saatossa parantunut, mutta sen hoito-ohjeistus ei ole pysynyt julkaistun tieteellisen tiedon mukana. Tauti on tyypillinen krooninen sairaus, jossa omistaja helposti turtuu hevosensa oireisiin. Niin kauan kuin hevonen altistuu allergian aiheuttajalle, sillä on oireita. Hoidon tavoitteena on: lieventää oireita ja helpottaa hevosen oloa, nostaa ihon sietokykyä hankaamiselle ja välttyä lisätaudeilta kuten sekundääritulehduksilta ja haavoilta. Hyväksy faktat ja unohda "pikavoitot" = ihmeparantumiset! Allergisen ihon hoito Vältä allergian aiheuttajaa (olosuhteet, loimitus, karkotteet). Huolehdi ihon hygieniasta, kosteustasapainosta ja rasvahapoista. Hoida allergista tulehdusreaktiota. Anti-inflammatoriseen eli allergisen tulehdusreaktion hoitoon tehoaa kortisoni ja valikoidut luonnonaineet. Hoitotoimenpiteet: a) Allergian aiheuttajan välttäminen eli olosuhteet kuntoon tuulinen laidun, ei seisovaa vettä, tarvittaessa iltahämärästä aamuun sisällä, loimitus ja karkotteiden käyttö. b) Ihon puhtaudesta ja kosteustasapainosta huolehtiminen. Allergisen ihon hoitoon riittää yleensä vesipesu ja tarvittaessa hellävarainen (hoito)shampoopesu (sulfaatiton shampoo). Kosteustasapainosta huolehtimalla ylläpidetään ihon elastisuutta. c) Allergisen tulehdusreaktion hoitaminen anti-inflammatorinen hoito. d) Jo kauden alussa aloitetaan säännölliseen ylläpitohoito. e) Akuuteissa tilanteissa, joissa hevonen on hangannut itsensä vereslihalle, käänny eläinlääkärin puoleen, joka arvioi systeemisen glukokortikosteroidilääkityksen tarpeen. Hoida avohaavat haavaohjeiden mukaan ja siirry ylläpitohoitoon heti, kun haava sen sallii.

2 f) Lisätautina kesäihottumassa tulee helposti ihotulehduksia. Tunnista tulehtunut iho ja hoida tulehdus ihotulehdushoito-ohjeiden mukaisesti desinfioimalla ja antimikrobisella hoidolla. g) Osa hevosista hyötyy kliinikoiden kokemusten perusteella antihistamiinilääkityksestä. Kesäihottumahevosten oireiden lievittämiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi olisi hoitokäytäntöjä muutettava vastaamaan allergisen ihon yleisesti hyväksyttyjä hoitokäytäntöjä. Kesäihottumahevosen hyvä hoito on hoitokokonaisuus, jossa pyritään kokonaisvaltaisesti huolehtimaan ihon kunnosta kauden aikana. Tyypillisimmät ongelmat kesäihottumaihon hoidossa 1. Hoito rakentuu pelkästään hyönteisten välttämiseen (ihottumaloimet). Hyönteismyrkyt (esim. permetriini) voivat aiheuttaa ihoärsytystä, jolloin ne eivät sovellu kaikille hevosille. Keskivaikeaa ja vaikeaa kesäihottumaa sairastavalle hevoselle ei hyönteisten välttämisstrategia ole riittävä hoito. Runsas polttiaiskanta asuinalueella ei ole kesäihottumahevoselle sopiva elinpaikka. 2. Hoitoa ei aloiteta ajoissa ja se ei ole riittävän säännöllistä. Jos ihovaurio on jo syntynyt, se on vaativampi hoitaa. Hevonen tarvitsee päivittäisen hoidon aktiiviaikana. Perusta hoitorinki, joka mahdollistaa säännöllisen hoidon. 3. Hoito ei kata kaikkia oireilevia alueita eikä oireilevia alueita ilman jouhi/karvakatoa tunnisteta. Usein koko harjamarto/häntä on hoidettava, ei vain 10 cm alue, josta jouhet hangattu. Unohtuvia alueita on koko häntä, korvat ja jalat. Hoitaessasi kesäihottumaista hevosta seuraa ihon kuntoa myös tunnustelemalla, ei pelkästään hangattuja jouhia. Hyväkuntoinen iho tuntuu joustavalta ja pehmeältä eikä kuumota. 4. Hoito ei päädy riittävän hyvin iholle (hoitava aine ei päädy iholle). Voi johtua huolimattomuudesta, liian likaisesta ihosta tai hoitoainetta on vaikea levittää iholle. Kesäihottuma on ihosairaus. 5. Riittämätön hygienia. Huolehdi hevosesi ihon hygieniasta, usein vesipesu on riittävä. Vältä likaa kerääviä öljyjä ja mämmejä. Hevosen iho voi olla parin sentin mämmikerroksen peittämä ja ihon oma toiminta heikentynyt eli "tukossa". Likaiseen ihoon ei saa hoitoaineita ja likainen iho on tulehdusriski. 6. Hoito ei sisällä mitään anti-inflammatorista. Käytetyt hoitoaineet eivät omaa tehoa allergiseen tulehdusreaktioon, jolloin perusongelma jää hoitamatta. Vain osa hevosista saa vasteen antihistamiinista, jolloin annoksen nosto ei tällöin auta ja syntyy vain riski yliannostukselle. Hoitamattomana kesäihottumassa seuraa lisätauteja. Nämä hoidetaan ihotulehduksen ja haavahoidon ohjeiden mukaan. Hyönteisten karkottaminen Hyönteisiä voidaan torjua monella tavalla. Tyypillisiä keinoja on mekaaninen estäminen, kuten kärpäspaperi ja esim. hevosilla loimi. Hyönteisiä pyritään myös harhauttamaan esim. makean tai lämmön avulla, jolloin ne jättäisivät eläimet rauhaan. Markkinoilla on myös hyviä kemiallisia hyönteismyrkkyjä ja luonnonmukaisia hyönteisiä karkottavia aineita. Kemialliset synteettiset aineet ovat usein hermomyrkkyjä, joissa vaikutus perustuu hyönteisten herkkyyteen ko. aineelle verrattuna nisäkkäisiin esim. permetriini. Synteettisten kemiallisten hyönteismyrkkyjen siedettävyys vaihtelee ja tyypillinen haittavaikutus on ihoärsytys, jonka johdosta ne eivät välttämättä sovellu. Suihkutettavia valmisteita on turvallisempi käyttää ulkona ja näin vähentää sekä omaa, että eläinten altistusta aineelle. Koirat ja kissat nuolevat itseään, joka aiheuttaa lisähaasteen hyönteisten turvalliselle karkottamiselle. Synteettiset kemialliset hyönteismyrkyt turkilla kulkeutuvat nuolemisen myötä helposti

3 elimistöön, jonka johdosta on aina tarkistettava soveltuuko tuote lemmikeille. Noudata tarkkaan valmistajan antamia ohjeita käytön suhteen. Hyönteiskarkotteina on myös paikallisvaleluliuoksia, jotka soveltuvat etenkin lemmikeille hyvin. Allergisille hevosille näissä ongelmaksi usein muodostuu tarvittavan annoksen määrä. Toisin kuin lemmikit on hevosen hyönteisten karkotetarve suurempi, koska hevoset saattavat olla hyönteisille altistettuna 24/7. Korkea annos aiheuttaa usein ihoärsytystä. Luonnonaineiden käytölle hyönteiskarkotteina on pitkä historia. EU:n biosididirektiivin myötä on luonnonmukaisten tehokkaiden hyönteiskarkotteiden markkinointi käytännössä kielletty. Kiellettyä ei ole myydä luonnonöljyjä sisältäviä tuotteita, joilla on hyönteisiä karkottavia ominaisuuksia, mutta tuotteita ei saa markkinoida hyönteiskarkotteina. Luonnonöljyjä sisältävän tuotteen käyttötarkoitus määrittää kuuluuko tuote EU biosididirektiivin alle biosidinä vai ei. Luonnonaineet ovat yleensä hyvin siedettyjä. Tosin huomioitava on, että eläimet voivat olla myös luonnon aineille allergisia. Hyönteisiä karkottavia luonnon aineita on muun muassa: laventeli-, sitronella-, piki-, neem-, eukalyptus-, neilikka-, setri-, piparmittu-, kaneli-, kissanminttu-, tea tree-, timjami-, sitruunaruoho-, sitruuna-, appelsiini-, basilika-, ja mäntyöljy sekä lukuisia muita. Näiden haisevien öljyjen avulla saadaan hyönteisiä harhautettua, jolloin ne eivät aisti eläintä eli eläin piilotetaan hajun avulla hyönteisiltä. Lukuisat hyönteiset saalistavat hajuaistinsa avulla. Luonnonöljyjen ongelmana on niiden nopea haihtuminen eli hajun kesto on usein hyvin lyhyt max. 60 minuuttia, etenkin jos ne ovat sekoitettuna etanolin kanssa, joka edesauttaa entisestään haihtumista. Hyvä luonnonmukainen karkote on pitkäkestoinen haju"cocktail", jonka hajun alle pääsee eläin hyönteisiltä turvaan. Mikään karkote ei ole 100% eli karkotteiden avulla saadaan hyönteisaltistusta vähennettyä, mutta ei hävitettyä. Lukuisat luontaistuotteet (voiteet, suihkeet, shampoot) ovat hyönteisiä karkottavia, mutta niiden vaikutusaika ja teho vaihtelee. Nyrkkisääntö itse kokatuille karkotteille on, että omistajan on myös itse pystyttävä näitä käyttämään. Eli mitään mitä et laittaisi omalle iholle/hiuksiin, ei myöskään tule laittaa eläimen iholle, karvoihin. Hyvä testi kotikokatulle karkotteelle on laittaa sitä omiin käsivarsiin ja katsoa kestääkö oma iho tämän karkotteen tunnin auringon paisteessa. Käytä hyönteiskarkotteita aina karvoihin, ei iholle. Näin säästät ihoa ylimääräiseltä ihoärsytykseltä. Hevosen pesu Varaa eläimesi pesulle aikaa. Kastele rauhassa koko karvapeite ihoa myöten. Likaisiin kohtiin hiero shampoota suoraan. Peruspesussa voit hyvin käyttää laimennettua shampoota. Hiero shampoo koko karvapeitteeseen ihoon asti. Huuhtele huolellisesti koko karvapeite ihoa myöten. Märkä karvapeite ja kostea iho, tarjoavat erinomaisen kasvualustan ei toivotuille mikrobeille (esim. bakteeri). Huolehdi, että iho pääsee pesun jälkeen sekä sadekeleillä kuivumaan. Neutraalit, ionittomat tensidit herkkäihoisille ja usein toistuvaan pesuun (ei sulfaattipohjaisia). Pesevät aineet/tensidit määrittää shampoon hellävaraisuuden (ph 7). Vältä turhaa pesuaineen käyttöä. Jos eläimesi kutiaa pesun jälkeen, vaihda shampoo ja huuhtele paremmin. Selvitä mihin shampoon antama kiilto, värin korostus, valkaisu, hoito perustuvat ennen kuin käytät.

4 Karva/jouhihuolto Tärkein yksittäinen tehoaine kiilto- ja selvitysaineissa on silikoni. Se muodostaa muovimaisen muita aineita läpipääsemättömän kalvon karvan ja jouhen ympärille sekä "peittää" ongelmat. Lisäksi se kasaantuu ja on pois pestävissä vain vahvoilla sulfaattipohjaisilla pesuaineilla. Testaa suihkaisemalla lattialle ja katso paljonko astianpesuainetta tarvitaan silikonin pois pesuun. Myös on muitakin silikonin kaltaisia synteettisiä "selvitysaineita". 'Silikoni vapaa' ei tarkoita välttämättä, että on sen terveellisempi eli on tiedettävä, mihin sen teho perustuu. Karva- ja etenkin ns. "hyvissä" jouhituotteissa on korkea silikonipitoisuus, paljon korkeampi kuin ihmisille tarkoitetuissa tuotteissa. Näiden tuotteiden ei tule joutua iholle, koska ne aiheuttavat ihoärsytys/ihoongelmia. Luonnonmukainen iho/karva/jouhihuolto Osa luonnonöljyistä pystyy imeytymään karvoihin ja hoitaa karvoja/jouhia, tuo kiiltoa, muodostaa hengittävän "vahakalvon" luiston saamiseksi (selvitysaine), hoitaa ja kosteuttaa ihoa, hajoavat luonnossa (ekologisuus). Eläinten hoitotuotteet ovat lainsäädännöllisesti väliinputoajia. Niille ei ole viranomaisvalvontaa ja vaatimuksia. Siksi kuluttajan on osattava vaatia laatua, selvittää ainesosat, käyttöohjeistus, annostelu, säilytys ja mihin mahdollinen teho perustuu. Laatusarjojen takaa löytyy tosiasiallista osaamista Luonnonöljyt eivät ole haitallisia iholle. Luonnonmukaiseksi luokiteltavassa tuotteessa on oltava vähintään 95% raaka-aineista luonnonmukaisia. Valtaosa eläintuotteista ei täytä tätä kriteeriä. Synteettiset vs. luonnonmukaiset: Synteettisten tuotteiden etuina ovat teho, standardointi ja edullinen hinta, kun taas haittoina usein ihoärsytys ja heikko siedettävyys. Luonnonmukaisten tuotteiden etuina ovat hyvä siedettävyys, kokonaisvaltainen hoitoprosessi, ekologiosuus eli hajoaa luonnossa ja haittoina kalliimpi hinta ja vaikea standardoida. Testaa kotikokkaukset ennen käyttöä! Kirjoittaja Biokemisti Saija Pihkanen, artikkeli on julkaistu Suoralla 2/2016 Biokemisti Saija Pihkasella on 15 vuoden kokemus hevosten kesäihottuman hoidoista.

5 Kesäihottuman perushoito on hyvä ylläpitohoito: Ruokinta Liikunta Hyvä puhtaana pito Irtolika pois säännöllisellä harjaamisella Minimoidaan kemiallinen ja mekaaninen rasitus Tarkistetaan "kolot" - korvat, vuohiset, kainalot Tarpeen mukaan shampoo pesu - vältetään sulfaattipitoisia shampoita Likainen iho on alttiimpi ihovaurioille Tyypillisiä ongelmia hoidossa: 1. Hevosta ei hoideta riittävän usein, vaan noin 3 5 kertaa viikossa 2. Hoito ei kata kaikkia oireilevia alueita, hoito keskittyy karva- ja jouhikatoalueille, ei tunnisteta ihomuutoksia ilman jouhi-/karvakatoa 3. Hoito ei päädy riittävän hyvin iholle 4. Ihon hygienia puutteellista, ihon pesu harvinaista 5. Käytetyt hoitoaineet eivät sisällä anti-inflammatorisia tehoaineita.