RUKKILAINEN. RUK monessa mukana. Reserviupseerikoulun joukko-osastolehti 2/2012. Reserviupseerikoulu Kadettikoulunkatu 6 PL Hamina

Transkriptio

1 RUKKILAINEN Reserviupseerikoulun joukko-osastolehti 2/2012 Reserviupseerikoulu Kadettikoulunkatu 6 PL Hamina RUK monessa mukana

2 2/2012 Reserviupseerikoulun joukko-osastolehti nro Tässä numerossa: Toimituskunta Haminan kaupunki on varuskunnan ympärillä tai varuskunta keskellä kaupunkia, miten vain. Raatihuoneen, ortodoksisen Pietarin ja Paavalin kirkon sekä sen kellotapulin huiput näkyvät upeasti varuskunta-alueelle. Päätoimittaja Eversti Pekka Tynkkynen Toimitussihteeri, taitto Yliluutnantti Sami Jokinen Toimitus- ja kuvaussihteerii Kirsi Lauri Taitto Varusmiesgraafikot Painopaikka Juvenes Print Tampereen Yliopistopaino Oy ISSN Lehden kuvat Kirsi Lauri ellei toisin mainittu Kannen kuva: Kurssin 240 upseerioppilas ammunnanharjoittelussa Pahkajärvellä. Kuva varusmiesgraafikot. Tilinteko 5 Reserviupseerikoulun johtaja Eversti Vesa Kangasmäki Päätoimittajan terveiset 6 Esikuntapäällikkö Eversti Pekka Tynkkynen Uudistuva joukkotuotanto 8 Koulutussektorin johtaja Kapteeni Kai Koskela Valkjärven taisteluampuma-alue - käyttäjän kokemuksia 10 Koulutussektorin johtaja Kapteeni Kai Koskela Reserviupseerikoulu mukana lääketieteen kehityksessä 12 Päällikkölääkäri Lääkintäyliluutnantti Kim Kalima Sopimussotilaana 14 Vänrikki Jesper Wallenius Viikko armeijassa 16 Tuomi Tähtinen RUK:ssa tapahtunutta ja palkitsemisia 15 Kiitos kysymästä - hyvin pelittää! 46 Virolahden kunnanjohtaja Osmo Havuaho Mannerheimin lapsuus Maskun Askaisten Luohisaaressa 48 Lasse Lind Reserviupseerit - vaativaan tehtävään valittu joukko 54 Suomen Reserviupseeriliitto Puheenjohtaja Janne Kosonen RUK:n Oppilaskunnan Kannatusyhdistys ry 60 vuotta 56 Oppilaskunnan Kannatusyhdistys Toiminnanjohtaja Eero Lauri 2 Rukkilainen Rukkilainen 3

3 Koulun johtajan terveiset TILINTEKO Ei käy kieltäminen, etteikö puolustusvoimauudistus olisi ollut kuluneen vuoden pääteema. Se on ollut kaikkien mielessä omaa tulevaisuutta mietittäessä ja se on ollut työpöydällä lähes jokaisena työpäivänä. Kouluttajat ovat paneutuneet uudistetun taistelutavan koulutuksen kehittämiseen ja esikunnan väki suunnitellut uudistuksen käytännön toteuttamista. Kun pidetään mielessä, että uudistuksen tavoitteena on puolustusvoimien toimintakyvyn palauttaminen, pitäisi ilmapiirin olla voittopuolisesti positiivinen. Mutta kun uudistuksen myötä niin monelle tulee isojakin muutoksia henkilökohtaisessa elämässä, on ymmärrettävää, että tiettyä epätietoisuuden mukanaan tuomaa jännitystäkin on ilmassa. Kesällä alkanut henkilöstösuunnittelu näyttää kuitenkin päätyvän suuren enemmistön osalta varsin lohdulliseen asetelmaan. Valtaosa meistä saanee sellaisen tehtävän uudesta organisaatiosta, jonka on itse voinut hyväksyä - ainakin elokuun aikana tehdyn epävirallisesti kyselyn mukaan. Siitä huolimatta kannan huolta niiden puolesta, jotka joutuvat muutoksen kohteeksi. Yhdessä näiden henkilöiden kanssa teemme parhaamme, että sopiva tehtävä organisaatiosta vielä löytyisi tai ainakin sopiva tuki jokaiselle yksilölle käytössä olevasta arsenaalista. Myös itse saan tehdä tilaa puolustusvoimien pienevässä henkilöstökokoonpanossa nuoremmille - toki normaalissa järjestyksessä reserviin siirtyen. Olen saanut palvella Reserviupseerikoulussa useaan eri otteeseen kouluttaja-, varapäällikkö-, esikunta ja nyt lopuksi johtajan tehtävissä yhteensä yli kymmenen vuoden ajan. Voin siis hyvällä omallatunnolla kutsua Reserviupseerikoulua kotijoukko-osastokseni sijaitseehan se myös kotipaikkakunnallani Haminassa. Olen viihtynyt aina hyvin kaikissa eri tehtävissä täällä ollessani. Tunnen hyvin koulun henkilöstön ja arvostan sen ammattitaitoa ja pyyteetöntä asennoitumista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Parhaimmat kiitokseni teille kaikille yhteisistä vuosista RUK:ssa. Vaikka kotini tulee pysymään Haminassa jään kaipaamaan tätä työyhteisöä. Reserviupseerikoulun koko johto vaihtuu lyhyessä aikaikkunassa vuoden vaihteen tienoilla. Tuloksen tekijät kuitenkin jäävät enkä siksi ole huolissani koulun lähitulevaisuudesta. Eversti Timo Pöysti ja muut uudet johtajat saavat avukseen hyvin työhönsä sitoutuneen ja osaavan henkilöstön. Toisaalta hän tarvitsee oman työnsä sujuvaan aloittamiseen koko työyhteisön tuen. Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta lukijoillemme. Reserviupseerikoulun johtaja Eversti Vesa Kangasmäki 4 Rukkilainen Rukkilainen 5

4 Päätoimittajan terveiset Vuoden 2012 saldoa Työntäyteinen ja menestyksekäs vuosi 2012 alkaa tärkeää. Työ jatkuu edelleen ja pääpaino on Josa- kääntyä joulun odotukseen ja kohti vuoden vii- fatin laakson järjestelyissä. Turvallisuus on meidän meistä päivää. kaikkien yhteinen asia, olipa kyseessä sitten palve- Paljon on jälleen saatu aikaiseksi. Päätehtäviimme kuuluva operatiivinen suunnittelu, reserviupseereiden ja muiden asevelvollisten kouluttaminen on toteutettu jälleen laadukkaasti. Tämän lisäksi on toi- lus-, tieto- tai isänmaanturvallisuus. Koulutusedellytyksiä on myös kehitetty. Valkjärven taisteluampuma-alue otettiin käyttöön erinomaisen onnistuneella projektilla. Käyttöönoton myötä RUK uudistuu ja kehittyy koko ajan. Kehittäminen ei toteudu ainoastaan isojen rakenneuudistuksien myötä. Pientä tai suurempaa joukosta itsestään lähtevää kehittämistä tapahtuu koko ajan. mintaamme kehitetty ja uudistettu monin tavoin. Olemme ottaneet käyttöön esikunnan uuden organisaation, jossa koulutusosasto sulautettiin osaksi henkilöstöosastoa. Reserviupseerikurssin organisaatiota uudistettiin yhdistämällä yksiköitä. Uutta taistelutapaa on kehitetty, kokeiltu ja koulutettu ansiokkaasti. RUK:n työjärjestys on uusittu. Työjärjestys on laadittu prosessiemme mukaisesti ja tuoteluettelosta selviää erinomaisesti ja parhaiten mitä kaikkea eri osastot tai yksiköt RUK:ssa tekevät. Reserviupseerikoulun laatu- ja aloitetoimintaa on entisestään terävöitetty. Työpisteiden itsearvioinnin ja muun palautteen analysoinnin perusteella on saatu konkreettisia parannuksia aikaan. Hiukan kehitetty työhyvinvointitoimikunta on käsitellyt aloitteita ja muutama niistä on jo palkittu. säästämme resursseja, parannamme liikenneturvallisuutta ja pienennämme hiilijalanjälkeäkin. Samoin VBS-simulaattorijärjestelmän koulutuskäytön edellytyksiä on luotu ensi vuotta silmälläpitäen. Moodle verkko-oppimisympäristö on käytössämme. Huollon toimintoja on myös viety eteenpäin. Materiaalin lainaamista on selkeytetty ja varastointijärjestelyjä kehitetään käyttäjäystävällisempään suuntaan varastohenkilöstöä unohtamatta. Ympäristö asioissakin on myönteistä kehitystä. Ampumaratojen ympäristölupahakemus on valmistunut ja ratojen meluntorjuntaa parannetaan rakenteita uusimalla. Vuoden aikana olemme osallistuneet toimintaedellytyksiemme turvaamiseen monin tavoin. Tattoo, vala Virojoella, Herättäjäjuhlat, maanomistajatapaamiset, kutsunnat ja lukuisat vierailut on hoidettu mallikkaasti. Samoin vastuullamme olleet kilpai- Kaikkien on syytä huomioida, että kehittämisen ja uudistamisen täytyy olla jatkuvaa. Vain näin me rukkilaiset voimme olla ylpeitä tekemisestämme ja osaamisestamme, jota arvostetaan niin puolustusvoimien sisällä kuin yhteistyökumppaneiden silmissä. Uudistamien ja kehittäminen työllistää sekä luo epävarmuutta, mutta Tuntemattoman sotilaan sanoin ei saa jäädä tuleen makaamaan. Jäädessäni vuoden alusta reserviin, haluan kiittää lämpimästi kaikkia rukkilaisia ja yhteistyötahoja. Teidän kanssanne on ollut ilo työskennellä. Toivotan kaikille menestyksekästä palvelua Isänmaan puolesta. Muistakaa pitää lippu korkealla jatkuvan uudistamisen ja kehittämisen tiellä. Lopuksi toivotan kaikille lukijoillemme miellyttäviä lukuhetkiä Rukkilaisen parissa, rauhaisaa joulun odotusta sekä onnellista vuotta Tasavallan presidentti RUK:n vieraana Hamina TATTOO marssishown kutsuvierasnäytäntöön 2.7. saapunut tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja puolisonsa Jenni Haukio tutustuivat ennen esitystä Reserviupseerikouluun. Seurueeseen kuului myös puolustusvoimain komentaja kenraali Ari Puheloinen puolisoineen. Kahvitilaisuus RUK:n esikunnassa piti sisällään koulun johtajan eversti Vesa Kangasmäen RUKesittelyn. Kahvin jälkeen siirryttiin tutustumaan RUK:n remontoituun päärakennukseen, jota esitteli upseerikokelas Rami Rovanen 1.Komppaniasta. Varuskunnan turvallisuussuunnitelmia ja -järjestelyjä on myös kehitetty. Jonkun mielestä kenties huonompaan suuntaan yksilön kannalta, mutta tässä tapauksessa kokonaisuuden eteenpäinvieminen on lut on hoidettu erinomaisesti. Näillä edellä mainituilla asioilla, luettelo ei ole missään nimessä kattava, haluan tuoda esille sen, että Esikuntapäällikkö Eversti Pekka Tynkkynen 6 Rukkilainen Rukkilainen 7

5 Teksti ja kuvat Osastoesiupseeri Kapteeni Kai Koskela Uudistuva joukkotuotanto Puolustusvoimauudistuksen vaikutukset asevelvollisten koulutusjärjestelmään näkyvät Reserviupseerikoulussa jo maaliskuusta 2013 alkaen, jolloin aliupseerikurssilla aloitetaan koulutus jääkärilinjalla aikaisempien sotilaspoliisi- ja kuljettajalinjojen lisäksi. Jääkärilinjalla koulutetaan hajautettua taistelutapaa toteuttavan jääkärijoukkueen ryhmänjohtajat. Saapumiserästä 2/13 alkaen aloitetaan jääkärikomppanian jääkärijoukkueiden joukkotuotanto. Koulutusjärjestelmän kehittäminen on osa puolustusvoimauudistuksen valmistelua ja toimeenpanoa. Tavoitteena on, että Reserviupseerikoulun lakatessa itsenäisenä joukko-osastona on tulevalle Maasotakoululle kehitetty joukkotuotantotehtävien mukainen toimiva asevelvollisten koulutusjärjestelmä. Vuonna 2015 Maasotakoulun joukkotuotantotehtävä laajenee siten, että kahdesta saapumiserästä tuotetaan kokonainen jääkärikomppania kranaatinheitin- ja komentojoukkueineen. menestyminen edellyttää maaston tuntemusta, taistelutavan hallintaa, aktiivista ja aloitteellista toimintaa vastuualueella sekä ajantasaista ja tarkkaa tilannekuvaa. Jääkärikomppaniaan kuuluu komentojoukkue, neljä jääkärijoukkuetta, kevyt kranaatinheitinjoukkue ja huoltojoukkue. Jääkärikomppanian vahvuus on noin 280 sotilasta. Komppania on varustettu uusimmilla panssarintorjunta-aseilla (NLAW) sekä kattavalla pimeätaisteluvälineistöllä. Pääosalla taistelijoista on aseissaan pimeätähtäin (VV2000). Komppanian tilannekuvan ylläpidon, siirtämisen ja johtamisen mahdollistaa kattava viestivälineistö aina taistelijan radioista maavoimien taistelunjohtojärjestelmän päätelaitteisiin. Maastoliikkuvuuden komppanialle takaavat moottoripyörät ja maastoskootterit. Jääkärijoukkueeseen kuuluu tulenjohtoryhmä, komentoryhmä ja kolme jääkäriryhmää. Jääkärijoukkueen vahvuus on 38 sotilasta. Erotuksena aikaisempiin jääkäriryhmiin on tässä yhdeksän sotilasta, jotka jakautuvat kolmeen kolmimiehiseen partioon. Partioista kaksi on varustettu konekiväärillä. Joka ryhmässä on erikseen tehtävään koulutettu taistelupelastaja ja pioneeri. Uusimuotoinen jääkäriryhmä on siten raskaammin aseistettu, kattavammin koulutettu ja helpommin johdettavissa kehittyneen viestikaluston ansiosta edeltäjiinsä verrattuna. Saapumiserästä 2/13 koulutettava jääkärijoukkue tulee uutena toimijana Reserviupseerikoulun harjoituksiin sekä harjoitusalueille. Joukkueen koulutus pyritään soveltuvin osin yhdistämään Reserviupseerikurssin harjoituksiin. Joukkue tulee lisäksi osallistumaan joukkokoulutuskaudella kahteen tai kolmeen Karjalan Prikaatin taistelu- tai ampumaharjoitukseen. Lisääntynyt erikoiskoulutus niin ryhmässä (taistelupelastaja, pioneeri) kuin joukkueessakin (tulenjohtoryhmä) tulee vaatimaan tehokkaita ja monipuolisia koulutustapahtumia ja harjoituksia erikois- ja joukkokoulutuskaudella. Henkilökunnan osalta valmiuksia koulutukseen on hankittu syksystä 2012 alkaen. Henkilökunnan koulutus jatkuu RUK:n sekä KARPR:n järjestämissä koulutustapahtumissa kevään 2013 aikana. Lisääntyvä jääkärikoulutus tulee muuttamaan myös sotilaspoliisien, kuljettajien ja huollon eri toimialojen varusmieskoulutusta. Koulutettavien määrät tulevat muuttumaan vastaamaan RUK:lle annettuja koulutusvaatimuksia. Tykistöprikaati voitokas kunto-ottelussa Tykistön ja kranaatinheittimistön kunto-ottelu pidettiin Reserviupseerikoulun järjestämänä Haminan itäpuolella, Valkjärven maastossa. Hajautettu pataljoona on ollut Reserviupseerikoulussa eri tason tutkimusharjoituksissa jo vuodesta 2011 alkaen ja nyt tehtyä tutkimus- ja kokeilutyötä hyödynnetään joukkotuotannossa. Hajautettu pataljoona on uudistetun taistelutavan alueellinen joukko, joka taistelee laajalla alueella ja tuottaa tappioita alueelleen tunkeutuneelle viholliselle koko vastuualueensa syvyydellä. Taistelussa NLAW-raskas kertasinko Kuvassa koko ottelun paras joukkue, Tykistöprikaati. 8 Rukkilainen Rukkilainen 9

6 Teksti ja kuvat Osastoesiupseeri Kapteeni Kai Koskela Valkjärven taisteluampuma-alue - käyttäjän kokemuksia Kevään ja kesän 2012 valmistelut Valkjärven taisteluampuma-alueella huipentuivat johtosäännön esittelyyn ampuma-alueella Itä-Suomen Sotilasläänin komentajalle, kenraalimajuri Jukka Pennaselle Esittely sai kiitosta ja johtosääntö hyväksyttiin Johtosäännön rinnalla oli jo suunniteltu ampuma-alueen ensimmäisiä ammuntoja, 1/12-saapumiserän peruskoulutuskauden ampumaharjoitusta. Ampumaharjoitus toteutettiin Jääkäri- ja Kuljetuskomppanian voimin yksiköiden alokkaille. Harjoituksessa ammuttiin taistelijaparin puolustus- ja hyökkäysammunnat rynnäkkökiväärillä, kevyt kertasinko 4-ammunta harjoitusrakettiaseella sekä heitettiin harjoitus- sekä sirpalekäsikranaatti. Lisäksi alokkaille järjestettiin taistelukoulutusta, johtajatehtävärata sekä suojelukoulutusta sisältäen suojanaamarin tiiveyskokeen. Alue mahdollisti ammunnat ja koulutuksen hyvin. Pieni alue mahdollisti lyhyet siirtymät eri ammuntojen ja koulutustapahtumien välillä. Lisäksi lyhyt huoltoetäisyys Haminaan teki harjoituksen aikaisesta huollosta joustavaa. Ampumaharjoituksen yhteydessä järjestettiin myös aiemmassa Harjun alueen maanomistajatilaisuudessa luvattu tutustuminen ampumaharjoitukseen klo alkaen. Tilaisuuteen saapui jopa ennakoitua runsaampi ja kiinnostunut osallistujajoukko. Maanomistajille esiteltiin Valkjärven alueella tapahtuneita muutoksia ja he pääsivät seuraamaan taistelijaparin puolustus- sekä kevyt kertasinko 4-ammuntoja tuliasemista. Ampuma-alue sai toisenlaisen tulikasteen kun Kenttätykistön ja kranaatinheittimistön kunto-ottelun partioammunta toteutettiin pesäkkeestä. Ammunta toi tervetullutta vaihtelua partioammuntaan ampumaradoilla. Kuljetuskomppanian ajo-ja ampumaharjoitukset 1 ja 2 ( ja ) sekä Jääkärikomppanian aliupseerikurssin ampumaharjoitus 1 ( ) toivat alueelle ensi kertaa vuosiin taistelijaparia suuremmat ampuvat organisaatiot. Ampumaharjoituksissa toteutettiin partion hyökkäys- sekä ryhmän puolustusammunta valoisalla. Ampumaalue mahdollistaa kummatkin ammunnat hyvin. T1A-ammunnan johtaja luutnantti Sami Soinoja esittelee ammunnan T-55 vaunu ajossa kohti maalialuetta. Ampuma-alueen pienuus rajoittaa käytössä olevien aseiden määrää sekä ryhmän taistelua. Ajo- ja ampumaharjoituksissa toteutettiin samaan aikaan harjoitusalueella kuljettajakoulutukseen sisältyvää kalusto- ja ajokoulutusta. Kirjoittaja on toiminut varoupseerina kahdessa ampumaharjoituksista ja harjoitusten johdosta suljettu alue ei ole aiheuttanut pyyntöjä päästä alueelle ammuntojen aikana. Harjoitusten aiheuttama melu ei ole aiheuttanut yhteydenottoja varoupseeriin tai Reserviupseerikouluun. Ajoissa tapahtuva tiedottaminen Valkjärven alueella tapahtuvista muutoksista sekä ammunnoista on merkittävää sujuvan yhteistoiminnan mahdollistamiseksi muiden Valkjärven/ Harjun-alueen toimijoiden kanssa. Alueen kehittäminen jatkuu saatujen havaintojen perusteella siirrettiin aiemmin asutuskeskustaistelualueella ollut T-55-maalivaunu harjoitusrakettiaseiden maaliksi taisteluampumaalueelle. Ammuntojen monipuolistamiseksi ampuma-alueen ympäriltä pyritään saamaan käyttöoikeusalueita. Ne olisivat käytössä ammuntojen ajan sovitulla tavalla vaara-alueena. Samanlainen menettely on käytössä Taipalsaarella ja Pahkajärvellä. Käyttöoikeusalueet mahdollistaisivat ammunnat useammalla aseella ja laajemmalla alueella sekä suuremmalla ampumasektorilla. Käyttöoikeusalueen mahdollistamia muutoksia. 10 Rukkilainen Rukkilainen 11

7 Teksti Reserviupseerikoulu mukana lääketieteen kehityksessä Reserviupseerikoulu kouluttaa vuosittain noin 1500 reservinupseeria. Reserviupseerikurssi vaatii tiiviin opintokokonaisuuden. Kurssin läpäiseminen vaatii upseerioppilailta mahdollisimman aukottoman palveluskelpoisuuden. Palvelushelpotusvuorokausien tärkeimmät aiheuttajat ovat erilaiset infektiosairaudet, joista yksittäinen tärkein syy on akuutti ylähengitystietulehdus. Vuosittain puolustusvoimissa todetaan varuskunnan lääkärin vastaanotolla yli ylähengitystietulehdusta. Virusten aiheuttama hengitystieinfektio eli ns. nuhakuume on ihmiskunnan yleisimpiä sairauksia. Nuhakuumeen kustannukset yhteiskunnalle ovat valtavat. On arvioitu, että suorat ja välilliset kustannukset ovat yhtä suuret kuin koko suomalaisen työterveyshuollon. Teollisuudelle ja kaupalle infektiot maksavat noin puoli miljardia euroa vuodessa. Nuhakuumeiden estäminen ja paranemisen nopeuden vähäinenkin muutos tuo merkittäviä säästöjä myös yhteiskunnalle. Päällikkölääkäri, lääkintäyliluutnantti Kim Kalima Hengitystieinfektioiden aiheuttajaviruksia tunnetaan yli 200. Tärkein nuhakuumeen aiheuttaja on rinovirus, joka opittiin tunnistamaan vasta vuonna 1956 virusviljelyn avulla. Hengitystievirusten ainoa tämänhetkinen ehkäisykeino on tartunnan välttäminen ja huolellinen käsihygienia. Virusten suuresta määrästä johtuen rokotteen valmistamiseksi sopivaa yhteistä antigeeniä ei ole kyetty löytämään ja kehitetyt viruslääkkeet eivät ole olleet käyttökelpoisia. Yhdestäkään oirelääkkeestä ei ole saatu kiistattomia tuloksia hengitystieinfektioiden estossa tai hoidossa. Kliinisissä tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että probioottibakteereilla voidaan vaikuttaa tavallisiin virustauteihin. on todettu myös hengitystieinfektioita lieventäviä vaikutuksia. Päiväkotilapsilla, jotka nauttivat probioottia sisältävää maitoa 7 kuukauden ajan, todettiin 17% vähemmän komplisoituneita hengitystieinfektioita ja 19% vähemmän antibioottikuureja kuin lumeryhmän lapsilla. (Hatakka ym. 2001). Hoito myös vähensi toistuvien flunssien määrää (Hatakka 2007). Hengitystieinfektioiden ehkäisyssä saattavat säännöllisesti käytetyt probiootit osoittautua hyödyllisiksi, mutta lisää tutkimusnäyttöä tarvitaan. Tutkimusnäyttöä tarvitaan, mikäli probioottien käyttöä aiotaan suositella lisättäväksi esimerkiksi varusmiehillä (Smith 2010). Probioottien käyttö on laajamittaista ja niitä markkinoidaan erilaisin terveysväittämin, jonka tieteellinen näyttö on vähäistä. Yhteiskunnassa tarvitaan riippumatonta tutkimusta probioottien mahdollisista vaikutuksista. Puolustusvoimien kannalta hengitystieinfektioiden määrän ja keston pienikin väheneminen toisi merkittävää säästöä suurissa hengitystieinfektiomäärissä ja varusmiesten hengitystieinfektioiden takia käytetyissä poissaoloissa, jotka haittaavat varusmiespalveluksen ja erityisesti tiiviin reservinupseerikurssin suorittamista. Mikäli tutkimuksella saadaan näyttöä infektioiden vähenemisessä voi yhteiskunnallinen vaikutus olla merkittävä. Valtakunnallisesti tutkimukseen liittyy yhteistyötä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Sotilaslääketieteen keskuksen kanssa. Tutkimukset on suunniteltu siten, että vaikka suoraa positiivista probioottien vaikutusta ei havaittaisikaan, saadaan aikaan, väheksymättä kielteisen tuloksen merkitystä sellaisenaan, myös julkaisukelpoisia tuloksia probioottien vaikutuksesta hengitystieinfektioihin. VIAPRO Varusmiesten infektiosairastavuus, astma ja probiootit tutkimus. Reserviupseerikurssi 241 osallistuu 415 upseerioppilaan vahvuudella lääketieteelliseen tutkimukseen. Tutkimuksessa selvitetään probioottien vaikutusta ylähengitystieinfektioihin. Tutkimus toteutetaan Helsingin yliopiston, Sotilaslääketieteen keskuksen, Terveyden jahyvinvoinninlaitoksen kanssa yhteistyössä. Tutkimusryhmään kuuluu Suomen johtavia ylähengitystieinfektio- ja probioottitutkijoita. Tutkimustulokset ja tutkimuksesta kerätyt näytteet tullaan analysoimaan vuoden 2013 aikana. Artikkeleita aletaan kirjoittaa Lääketieteellisesti ja tieteellisesti merkittävään tutkimustulokseen pääseminen vaatii teiltä kurinalaista pysymistä tutkimuksessa. Tutkimuksessa pysyminen osoittaa johtajuutta ja yhteiskuntavastuuta. Haluan kiittää Reserviupseerikoulun varusmiehiä tutkimukseen osallistumisesta ja kannustaa tutkimuksessa pysymiseen. Uuden Päivän Rahaston edustajat vierailulla Uuden Päivän Rahasto, jonka tarkoituksena on erityisesti nuorten maanpuolustustietouden ja kiinnostuksen lisääminen, luovutti merkittävän rahalahjoituksen kannatusyhdistykselle käytettäväksi RUK-museon esittelyyn nuorisolle. Rahaston edustajille, Aatto Prihti, Johannes Koroma, Pentti Kivinen, Pentti Oslamo ja Pekka Visuri RUKmuseota esitteli toiminnanjohtaja Eero Lauri. Vastustaja elektro- nimikroskooppiku- vassa. Rhinovirus 14. Koko noin muutama kymmenen nanometriä. 12 Rukkilainen Rukkilainen 13

8 TAPAHTUMIA Teksti Vänrikki Jesper Wallenius Sopimussotilaana Olisiko jollakulla teistä kiinnostusta jäädä tänne sopimussotilaaksi? Tämän kysymyksen esitti Viestikomppanian päällikkö meidän kouluttajakokelaiden seistessä päällikön toimistossa marraskuussa Ilmoittauduin välittömästi ja jo seuraavana päivänä minulla oli nippu hakupapereita edessäni. Ehdin kuitenkin kotiutua ennen kuin turvallisuusselvitykset oli tehty loppuun. Kun muut juhlivat TJ0 päivää tai puhaltelivat nollia turvallisesti reservin puolella, minä odotin vastausta työhakemukseeni Reserviupseerikoulusta, tahdoin takaisin armeijan vihreisiin. Sopimussotilaan rooli oli jäänyt minulle ainaiseksi mysteeriksi varusmiespalvelusajalta. Ainahan noita vänskiä näki käyskentelemässä harjoituksissa ja pitämässä koulutuksia, mutten ollut koskaan tarkemmin miettinyt miten joku päätyy vänrikiksi vaikka olisi voinut olla reservissä. Nyt tajusin, olin alkanut sopeutua armeijaan ja päässäni pyöri ajatus Maanpuolustuskorkeakoulusta, mutten ollut varma tahtoisinko todella tehdä tätä loppuelämääni. Alkujaan kolmen ja puolen kuukauden mittaiseksi suunniteltu sopimus tuntui hyvältä tavalta nähdä puolustusvoimien julkisivun taakse. Maaliskuun alussa sain puhelun tuntemattomasta numerosta, esikunnasta soitettiin ja henkilöstöosaston päällikkö ilmoitti turvallisuusselvityksen olevan selvä. Minut oli valittu sopimussotilaaksi kesäiselle kurssille 240, jonka nimeksi myöhemmin varmistui Timantti. Edessä oli muutto Haminaan seisoin jälleen Reserviupseerikoulun porteilla, joiden läpi vasta neljä kuukautta aiemmin olin poistunut reserviin. Olo oli samaan aikaan sekä pelokas ja innokas. Lopulta minut noudettiin ja vietiin Viestikomppanian päällikön toimistoon, samaan paikkaan, josta kaikki oli lähtenyt liikkeelle puoli vuotta aiemmin. Minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja sain listan asioista, jotka piti hoitaa ensimmäisenä työpäivänä. Tuo ensimmäinen päivä oli kaikkea muuta kuin tylsä. Noudin varusteeni, pukeuduin taas maastopukuun, kiinnitin vänrikin arvomerkin takaisin rintaani, tapasin lähestulkoon koko kurssin henkilöstön, ilmoittauduin johdolle ja aloitin ensimmäisen monista työtehtävistäni, ohjeiden uusimisen. Sain kuulla, että minusta oli tehty viestiasemajoukkueen varajohtaja ja 2. kouluttaja eli olin päässyt juuri siihen tehtävään, johon olin toivonutkin päätyväni. Tehtävänäni oli pitää huolta joukkueen varastosta sekä materiaalista. Lisäksi sain oman työpöydän vastapäätä joukkueeni johtajaa. Koko ensimmäinen viikko sujahti ohitse niin nopeasti, etten ehtinyt edes tajuta olevani töissä. Alkuun minulle ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä vänrikki oikein saa tehdä. Nopeasti kävi ilmi, että melkein mitä tahansa. Joskus mitä tahansa tarkoitti kuskin hommia, joskus taas sihteerin. Silloin tällöin piti pystyä hyppäämään liikunnanohjaajan saappaisiin ja heti seuraavana tuntina siivota varastoa ylimääräisestä materiaalista. Oppitunteja, sulkeisia, yleistä olemista, sotilaallisuutta, tukemista, kannustamista. Yliopistotutkinnon saaneet kouluttajat hoitivat tietenkin vaikeammat oppitunnit ja koulutukset, mutta esimerkiksi esterata- tai palloilukoulutukseen on aivan turha sitoa yhtä vakituista kouluttajaa. Tai loma- ja turvatarkastukset lomille lähdön yhteydessä, niitä on tullut pidettyä useampia. Näissä tilanteissa sopimussotilaat ovat miltei korvaamattomia. Joinakin päivinä tekemistä oli niin vähän, että sitä oli keksittävä itse lisää (tarkoitti usein omatoimista liikuntaa tai valmistautumista seuraavaan harjoitukseen), mutta enimmäkseen tiesi mitä pitäisi tehdä jo viikkoja aikaisemmin. Olin ajatellut, että uuteen vänskään suhtauduttaisiin nihkeästi tai ainakin hieman kuin yli-ikäiseen varusmieheen, mutta sain nopeasti todeta luuloni vääräksi. Kurssin henkilöstöön oli helppo tutustua ja apua sai aina, kun sitä tarvitsi. Tietysti vakituisen henkilökunnan ja sopimussotilaiden välillä on eroa. Sopimussotilas ei voi olla juridisesti vastuussa kuin vain tietyistä asioista ja sen vuoksi täytyy olla tarkkana mitä tekee. Siitä huolimatta vastuuta annettiin ja luottamus oli ansaittu jo etukäteen. Älkää menettäkö sitä, oli päällikkö todennut jo varusmiespalvelusaikana. Viestikomppaniassa ei olisi pärjännyt, jos ei olisi omannut viestitaustaa. Linkit, radiot, puhelimet, mastot ja kaapelit täytyy hallita, jotta kykenee kouluttamaan edes yksinkertaisimpia asioita. Upseerioppilaat tahkoavat läpi lukuisia viestintäharjoituksia ja laitekoulutuksia, toimien välillä viestimiehinä, välillä erilaisina johtajina. Suuri osa koulutuksesta on perusasioita, vaikka Reserviupseerikoulu keskittyykin johtajakoulutukseen. Jopa joukkueenjohtajan on tiedettävä mitä Viestikomppanian laitteilla on mahdollista tehdä. Minua ei tarvinnut erikseen kouluttaa, sillä olin ollut viime kurssilla kouluttajakokelaana ja sitä edeltävällä upseerioppilaana. Tunsin siis jo valmiiksi laitteet, harjoituspaikat ja, mikä tärkeintä, komppanian sisäisen toiminnan. Kurssin edetessä eteeni tuli kuitenkin aivan uusiakin tilanteita. PH1- harjoituksessa johdin viestiasemien siirrot, YTH1:llä tutustuin linkkien syvimpiin ominaisuuksiin ja harjoitusten jälkeen sain istua mukana palavereissa kuuntelemassa kehitysehdotuksia. Kouluttajakokelaiden kanssa oli mukava työskennellä varsinkin, kun omista koksu ajoista ei ollut kuin muutama kuukausi. Viestikomppaniassa on ollut tapana, että kouluttajakokelaat ovat osa tiimiä. Niinpä oli helpompi hypätä vänrikin saappaisiin, kun oli jo tavallaan ollut aikaisemmin samassa paikassa töissä. Kesän huippukohtana pidän kuitenkin YTH 2- harjoitusta, jossa henkilöstön sairastelun takia pääsin toimimaan viestiasemajoukkueen pääkouluttajana koko viikon. Tietenkin urakkaani vahti vastuullinen kouluttaja, mutta sain itse tehdä päätökset ja kouluttaa johtamista upseerioppilaille. Olin kaivannut haasteita ja nyt sain niitä koko rahan edestä. Samalla sain henkilökohtaisesti huomata kuinka tehokas puolustusvoimien johtajakoulutus todella on. En ollut valmistautunut tehtävään ollenkaan, mutta selvisin viikosta kuitenkin kunnialla vain toimimalla niin kuin oli opetettu. Viestitaktiikan loputtomat oppitunnit palasivat nopeasti mieleeni. Olisi väärin kutsua aikaani Reserviupseerikoulussa vain kesätyöksi, sillä se oli paljon enemmän. Kesätöitä tehdään lähestulkoon ainoastaan rahan takia. Sopimussotilaan täytyy hieman nauttiakin työnteosta, muuten viikko metsässä muuttuu yllättävän epämiellyttäväksi kokemukseksi. Tietenkin sopimukseni jatkuu edelleen ja uudet haasteet ovat edessäpäin. Nämä kuukaudet ovat olleet elämäni erikoisinta aikaa. Harvoin työajalla saa käydä ampumassa pistoolilla tai ajelemassa maastoautoilla, puhumattakaan makkaran paistamisesta lämpimänä kesäiltana Honkaniemenkankaalla. Tätä kirjoittaessani on Viestikomppaniassa astunut palvelukseen kaksi uutta vänrikkiä ja on ollut hauska seurata sivusta heidän ensimmäisiä päiviään. Muuntuminen reserviläisestä sopimussotilaaksi tapahtuu äkkiä ja hyvä niin, sillä sopimukset ovat pisimmilläänkin vain vuoden mittaisia. Vaikka aika on kulunut liiankin nopeasti, olen saanut rutkasti uusia kokemuksia: opin elämään sotilaselämää ja varmistuin siitä mitä tahdon tehdä loppuelämäni, niin ja jäi sitä rahaakin vähän säästöön. Enkä pelkästään palvellut puolustusvoimien tarpeita kouluttajana vaan myös välillisesti, oppimalla lisää sodanajan joukkueenjohtajan tehtävistä. Voisi ajatella, että sopimukseni oli pitkä, mutta kevyt kertausharjoitus. Lopuksi on todettava, että vaikka tässäkin työssä, niin kuin kaikissa muissa, on välillä rankkoja, tylsiä ja pitkiä päiviä, en vaihtaisi niistä mitään pois. 14 Rukkilainen Rukkilainen 15

9 Teksti ja kuvat Tuomi Tähtinen Viikko armeijassa Kun tuli aika päättää peruskoulun viimeisen työelämään tutustuminen -työpaikka, tiesin heti minne mennä. Olimme isäni kanssa puhuneet aikaisemmin syksyllä, että keväällä pääsisin mahdollisesti seuraamaan hänen työtään. Edelliset tet-ajanjaksot olin ollut Haminan Reserviupseerikoulun varusvarastolla. Työskentely siellä oli ollut erittäin mukavaa ja mielenkiintoista. Tällä kertaa pääsin tutustumaan hieman erilailla armeijan toimintaan. Pääsin viimeisellä työelämään tutustumisen jaksollani tutustumaan Reserviupseerikoulun Jääkärikomppaniaan. Valitsin oikeastaan tet-työpaikaksi armeijan siksi, koska en aikaisemmin ole ollut hurjan tietoinen isäni työstä ja nyt pääsin näkemään mitä isäni työtehtäviin kuuluu ja mitä hän pääosin työssään tekee. Toinen syy oli se, että en hirmuisen hyvin tiennyt mitä varusmiehet tekevät intissä ja minkälaisia nämä heidän harjoituksensa ovat, joten halusin saada tietoa mitä intissä ollessa tehdään ja hakea mahdollista vastausta siihen voisiko minusta kenties olla muutaman vuoden kuluttua varusnaiseksi. Jo aloittaessa tämän tet-ajanjaksoni, minulla oli suunnitelmana kirjoittaa jonkinnäköinen raportti tästä kuluneesta viikosta. Ensimmäisenä päivänä menin tapaamaan tiedottaja Kirsi Lauria, jonka kanssa keskustelimme tiedottajan työstä ja hän esitteli minulle esikuntaa. Sain häneltä hyvää informaatiota mm. raportin kirjoittamisen suhteen. Juttelimme Kirsin kanssa myös paljon kameroista, sillä kummatkin pidämme valokuvaamisesta ja hän kehottikin minua ottamaan tet-viikkoni aikana niin paljon kuvia kuin vain on mahdollista. Ja niin teinkin. Seuraavana päivänä varsinainen työskentely alkoi. Sain tutustua Jääkärikomppanian henkilökuntaan sekä pääsin haastattelemaan osaa heistä sekä varusmiehiä. Tarkkailin pihalla harjoitukseen lähtöä ja kyselin poikien fiiliksiä. Useimpien mielestä oli ihan mukavaa lähteä, varsinkin kun oli niin kaunis ja mukava sää. Oli myös todella kiva huomata, miten nuoret varusmiehet suhtautuivat myönteisesti työskentelyyni. Monet tulivat kysymään minulta mitä tein kun pyörin siinä pihalla kamerani kanssa ja sanoivat että voin kuvata heitä aivan vapaasti. Kolmaspäivä intissä oli kaikista jännittävin. Pääsin isäni mukaan Kuljetus- ja Sotilaspoliisikomppanian alueelle Pampyöliin, jossa yhden kasarmin kellaritilassa suoritettiin vaarallisen henkilön etsintä ja kiinniotto -harjoitus. Tämä harjoitus oli osana isäni ja hänen kollegansa pitämää pari yötä kestävää Maalimiehet valmiina toimiin Olen Tuomi Tähtinen, 16 vuotta ja aloitan kesän jälkeen opinnot Haminan lukiossa. Harrastan paljon liikuntaa, kuten juoksua ja ratsastusta. Ohjaan lapsille liikuntaa ja ensiapukerhoa sekä kuulun SPR:n Haminan osaston hallitukseen. sotaharjoitusta, joka pääosin pidettiin maastossa. Ennen tätä harjoitusta haastattelin alikersantti Huuhtasta, joka kertoi minulle mitä harjoituksessa tulee tapahtumaan. Hän kertoi minulle myös, että hän tulisi olemaan seuraavassa harjoituksessa maalimiehenä, jonka tehtävänä on olla jäämättä kiinni etsiville sotilaspoliiseille. Harjoituksen tarkoituksena oli olla mahdollisimman todentuntuinen, jotta varusmiehet saisivat hyvää koulutusta tapahtumasta. Odottelin erittäin innoissani tätä harjoitusta. Harjoitus alkoi yhtäkkiä ja siirryimme pimeän kasarmin kellaritilaan. Aluksi tilanne näytti aika rauhalliselta, vaikka ääntä tosin olikin varmasti muutama sata desibeliä. Yhden maalimiehen löytyessä, alkoi hurja huuto ja nujakointi. Sotilaspoliisit yrittivät kovasti laittaa löytyneitä maalimiehiä käsirautoihin ja maalimiehet taas yrittivät paeta. Tilanne oli mielestäni aika pelottava ja sitä oli hurja seurata. Mietin koko ajan, kuinkakohan kovasti poikia mahtoi sattua. Jollei isäni olisi siirrellyt ja johdatellut minua, olisin varmaan jäännyt poikien jalkoihin. Meno oli sen verran vauhdikasta ja tila oli niin pieni. Pihalla harjoitus vielä jatkui. Sotilaspoliisit vahtivat maalimiehiä ja yrittivät pitää heidät hiljaisina. Minua tilanne jossain määrin huvitti, sillä maalimiehet senkun mölisivät minkä jaksoivat ja sotilaspoliiseiden yritys pitää heidät aivan hiljaisina jäi todellakin yritykseksi. Kokonaiskuva harjoituksesta oli kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoinen. Viimeisenä päivänä menin itsenäisesti armeijan alueelle ja tein muutamia haastatteluita. Sain tarkkailla ja seurata kersantti Pitkäsen ja vänrikki Malmin työntekoa. Pääsin käymään asevarastolla Pampyölissä, tiedustelin muutamilta varusmiehiltä miten heidän harjoituksensa oli mennyt, seurasin ja kuvasin vartionvaihtoa sekä tarkkailin pihalla tapahtuvaa harjoituksesta tulleiden varusmiesten tavaroiden purkua. Tutustuessani Jääkärikomppaniaan oli ilo huomata miten hyvä yhteishenki siellä on. Minuunkin suhtauduttiin erittäin mukavasti ja työskentely siellä oli todella mielekästä. Tätä työporukkaa oli helppo jututtaa ja haastatella, koska ihmiset ovat niin hauskoja ja juttu lensi hyvin. Matkalla vartionvaihtoon Tet-ajanjaksoni on ollut erittäin mieleenpainuva kokemus. Harva ikäiseni nuori saa nähdä näin läheltä erilaisia harjoituksia ja varusmiesten koulutustilanteita. Nyt minulla on osittaista tietoa siitä mitä isäni työkseen tekee; hän kouluttaa varusmiehiä, pitää heille erilaisia harjoituksia, kuten yhtenä esimerkkinä tämä vaarallisen henkilön etsintä ja kiinniottoharjoitus, pitää harjoitusleirejä, joissa esimerkiksi opetellaan ampumista, opettaa voimankäyttöä ja liikuntaa. Sain myös yleisnäkökulman, mitä varusmiehet tekevät armeijassa. Minusta oli kiva haastatellessa huomata varusmiesten yleisesti positiiviset mielipiteet intistä. Moni oli sitä mieltä, että intissä on mukava olla ja siellä pärjää rennolla meiningillä sekä oikeanlaisella ja myönteisellä asenteella. Näinhän sen pitää ollakkin. Monet ovat olleet myös sitä mieltä, että vasta intin aikana on herännyt kiinnostus armeijaa kohtaan ja asenne on sitä kautta muuttunut positiivisemmaksi. Armeija on kuitenkin tärkeä osa nuoren miehen elämää sekä herättelee aikuistumaan. Siispä olisi tärkeää ja hienoa, jos kaikki nuoret miehet ja mahdollisesti myös naiset omaisivat maanpuolutustahtoa ja kävisivät armeijan. Tämä kokemus myös avarsi omaa näkemystäni intistä. Sieltä oppii hyviä elämän taitoja, kuten johtamista, kuria sekä hyvää itsevarmuutta. Olen aina ollut sitä mieltä, että olisin ehkä liian neiti ja tyttömäinen armeijaan, mutta nyt kun olen seurannut tätä menoa viikon verran, ajatukseni ovat hiukan muuttuneet. Minusta ehkäpä sittenkin voisi olla armeijaan lähtijäksi. Siitä olisi varmasti hyötyä tulevaisuuden niin elämässä kuin missä tahansa ammatissakin ja ainakin siitä saisi hienon kokemuksen. Joten saa nähdä mihin matkaan lukion jälkeen. Henkilöhaastatteluja seuraavalla aukeamalla. 16 Rukkilainen Rukkilainen Rukkilainen 17

10 Kuinka kauan olet ollut armeijassa töissä? Mikä sai sinut jäämään työskentelemään armeijaan?/mikä innosti sinut armeijaan töihin? Minkälaisen koulutuksen olet käynyt? Mistä pidät työssäsi? (Mikä hankalaa, mielenkiintoista, innostavaa...?) Mitä kuuluu työtehtäviisi? Mitä teet työssäsi? Mitä työsi sisältää? Minkälaisia taitoja työssäsi tarvitaan? Mikä työssäsi saa sinut innostumaan joka aamu uuteen päivään? Vänrikki Santtu Malm, 21 Olen työskennellyt 5 kk intissä sopimussotilaana. Varuskunnan palveluksen aikana aloin pitää armeijassa olemisesta sekä maanpuolustustahtoni kasvoi. Jäin töihin suoraan palvelukseni jälkeen. Olen käynyt aselain sotilaspoliisilinjan sekä RU-kurssin Työ on hyvin monipuolista, joten pääsee tekemään erilaisia asioita, niin ulkona kuin sisätiloissa. Työilmapiiri on erittäin hyvä, mikä innostaa työskentelemään Pidän koulutuksia sekä teen paperihommia ja tuurauksia tarvittaessa. Työssä on hyvä olla ulospäinsuuntautunut, sosiaalinen ja tasaisesti itsevarma. Pitäisin myös tärkeinä kykyinä osata lukea ihmisiä ja samaistumista muihin ihmisiin Tietenkin se että pidän työstäni, vaikuttaa paljon. Innostumaan saavat myös hyvät työkaverit sekä se että työssäni täytyy ottaa vastuuta ja jokainen työpäivä on aina erilainen. Yliluutnantti Olli Valtonen, 36 Työvuosia on tällä hetkellä takana 13 vuotta. Olen aina ollut kiinnostunut aseista ja meneminen armeijaan töihin olikin jo nuorena tehty päätös. Isä markkinoi minulle työpaikkaa ja itse lopulta innostuin. Alalle lähtiessäni tiesin työpaikan olevan varma sekä koulutusten olevan ilmaisia. Olen käynyt opistoupseerien perus- ja jatkokurssit. Pidän kovasti ympärillä työskentelevistä työkavereista. Hallinnoin varusmiehiä ja heidän tietojaan. Alalla tarvitaan järjestelmällisyyttä, atk-osaamista, sosiaalisia kykyjä ja jalkaväen perusmenetelmää. Työyhteisö. Jääkäri Ville Eronen, 19 Viime tammikuussa. En oikein tiennyt juuri mitään armeijasta, joten minulla ei ollut oikein minkäänlaisia odotuksia. Toimin sotilaspoliisina. Intti on ollut aikamoinen elämys. Tälläistä kokemusta ei tule saamaan missään muualla. Kuriin oli vaikea aluksi tottua ja koulutus on ollut välillä aika rankkaa. Vaikka tämä koulutus on välillä ollut rankkaa, niin on se ollut myöskin mukavaa. On päässyt opettelemaan kaikenlaisia ja mielenkiintoisia asioita. Armeijaan tullessa kannaattaa oottaa rento mieli eikä ottaa kaikkea hirmuisen vakavasti. Kersantti Joonas Pitkänen, 22 8 kuukautta. En ollut ensin palvelukseni aikana ollenkaan kiinnostunut armeijasta. Vasta suoritettuani palvelukseni, aloin todella iinnostua sotilastyöstä. Hain palveluksen jälkeen töihin moneen eri paikkaan armeijassa. Olen käynyt aliupseerikurssin sotilaspoliisiksi sekä voimankäytönkoulutuksia niin armeijassa kuin siviilissä vartijapuolenkoulutuksissa. Työssäni on monia mukavia puolia, joista pidän. Muutamia mainitakseni: työssäni on melko vapaat kädet, pääsee kouluttamaan varusmiehiä, hyvä työympäristö ja työ on hyvin monipuolista. Ympärillä on asiantunteva työporukka, joilta saa apua ja tietoa tarvittaessa. Koulutan varusmiehiä ja sotilaspoliisijoukkuetta ja toimin sotilaspoliisijoukkueen varajohtajana. Työssä täytyy osata varautua pitämään äkkinäisiä koulutuksia, joten on hyvä olla tiukka ja kylmäpäinen. Täytyy omata sotilaallinen kuri ja oman alan koulutuksien taidot. Ahkeruutta tarvitaan myös ylläpitämään tiedotaidon lisäystä ja jotta pystyy itseopiskeluun. Täytyy kyetä älylliseen stimulointiin. Joka työpäivä on erilainen ja koska itse pystyn vaikuttamaan viikko-ohjelmaani paljonkin, pääsen tekemään asioita joista pidän. Hyvä työporukka on myös erittäin innostava. Aloitin armeijan viime heinäkuussa. Minulla ei ollut niinkään mitään odotuksia. Armeija oli pakko suorittaa, joten päätin että käyn sen sitten kunnolla. Suoritan asepalvelustani sekä olen sotilaspoliisi, ryhmänjohtaja ja toimin myös varajohtajana. Intti on tuntunut ihan hyvältä. Olen saanut paljon kokemuksia, saanut uusia kavereita sekä löytänyt aivan uusia puolia itsestäni. ikainen aamuherätys on ollut aika rankkaa. Mieluisinta tekemistä on ollut erilaiset vartiostotyöt. Tyttöystävääni pidän yhteyttä lähinnä puhelimitse. Näemme aina vapailla. Kun tulee inttiin, täytyy olla oikea asenne. Vastahakoisella asenteella intissä ei selviä. Aliupseerioppilas Aleksi Griinari, 19 Kersantti Jere Hjelt, päivä tammikuuta. Odotukseni olit aika hyvät, joten lähdin hyvillä mielin inttiin. Aluksi olin miettinyt suorittavani palvelukseni 9 kuukaudessa, mutta lähdinkin AUK:iin (Aliupseerikurssi), joten palvelukseni kestää vuoden verran. Teen erilaisia sotilaspoliisitehtäviä sekä välillä johdan porukkaa. Alokaskausi meni ehkä hieman huonosti, mutta kun aukki alkoi, niin intti on tuntunut mukavalta. Pidemmät marssit ovat olleet rankkoja. Useimmat sotilaspoliisitehtävät ovat olleet mieleeni. Intissä selviää hyvin, kun vain tekee mitä käsketään. 18 Rukkilainen Rukkilainen 19

11 TAPAHTUMIA TAPAHTUMIA Lippujuhlan päivä Haminan varuskunnassa Juhlallisuudet aloitettiin Haminan sankarihaudalla, jossa kukkalaitteen laskivat varastomestari Päivi Kelkka, eversti Pekka Tynkkynen ja kapteeni Ari Surakka. Katselmuksen RUK:n päärakennuksen kentällä suoritti varuskunnan päällikön sijainen eversti Pekka Tynkkynen seurassaan kurssin johtaja everstiluutnantti Saku Muona. Kauniissa aurinkoisessa säässä hiljennyttiin kenttähartauteen, jonka piti sotilaspastori Suvi Kouri. Reserviupseerikoulun ja Haminan varuskunnan terveysaseman henkilöstöä palkittiin useilla mitaleilla. Kadettikoulunkadulla suoritetun ohimarssin jälkeen oli vuorossa kahvitilaisuus Keskussotilaskodissa veteraaneille ja päivän aikana palkituille. 20 Rukkilainen Rukkilainen 21

12 TAPAHTUMIA Ylennykset ja palkitsemiset Kymenlaakson aluetoimiston ylennystilaisuus Tasavallan Presidentti on ylentänyt seuraavat henkilöt Yliluutnantiksi Jukka Ikonen Samuli Kontinen Timo Lindberg Luutnantiksi reservissä Santtu Narkilahti Mikko Pousi myönnetyt kunniamerkit ja mitalit Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki majuri Mika Haikala majuri Kimmo Juntunen majuri Marko Pykälämäki Suomen Leijonan ritarimerkki kapteeni Mika Liinamaa Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali Osastosihteeri Minna Kuikko Ylivääpeli Janne Tähtinen Varastonhoitaja Hanna Varimaa Sotilasansiomitali Varastomestari Päivi Kelkka Yliluutnantti Kari Mänttäri Valtion virka-ansiomerkki Kymenlaakson aluetoimiston ylennystilaisuus reserviläisille pidettiin Haminan Raatihuoneella illalla. Reserviupseerikoulun johtaja on ylentänyt reservissä ylikersantiksi Joni Jokila Otto Tähtinen Janne Vuorenpalo Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi Yliluutnantti Harri Huuho Yliluutnantti Pasi Jokela Yliluutnantti Kari Komppa Yliluutnantti Janne Vaahtovuo Eversti Vesa Kangasmäki Taloussihteeri Eija Matikainen Luutnantti Juha Ossi Kapteeni Matti Pehrman Ylennettävät nelirivissä odottelemassa tilaisuuden alkua kaupunginhallituksen istuntosalissa. Kapteeni Ari Surakka ilmoitti joukon Kymenlaakson aluetoimiston päällikölle, everstiluutnantti Markku Hutkalle. Alikersantiksi Jaakko Seppänen Suomen Leijonan ansioristi Sairaanhoitaja Sonja Lautala Reserviupseerikoulun johtaja on antanut ylikersantin palvelusarvon Joni Jokila Tuomas Pakkanen Otto Tähtinen Janne Vuorenpalo Tilaisuudessa luovutettiin huomionosoituksia. Reserviupseeriliiton kultainen ansiomitali luovutettiin seuraaville: vasemmalta Pentti Forsell, Toivo Hartikainen, Pasi Laari ja Tage Westman. Jalkaväen ansioristin luovutti Timo Kituselle ja Ari Heikkilälle Kymenlaakson Koulutus- ja tukiyksikön päällikkö Tapio Lakela. Vapaata seurustelua onnittelumaljojen kera ennen siirtymistä kahville. Haminan sotilaskotisisaret tarjoilivat kakkukahvit ja pientä suolaista tilaisuuden päätteeksi. 22 Rukkilainen Rukkilainen 23

13 TAPAHTUMIA TAPAHTUMIA Sotilasasiamiehet RUK:n vieraina Romanian sotilasasiamies eversti Mihail Ceausu, Japanin sotilasasiamies eversti Yoshio Tsushima sekä eversti Reima Helminen keskustelemassa harjoitukseen osallistuneen upseerioppilaan kanssa. Suomeen akkreditoidut sotilasasiamiehet vierailivat Reserviupseerikoulussa Vierailun aikana sotilasasiamiehet perehtyivät reserviupseerien merkitykseen sa-kokoonpanoissa ja upseerioppilaiden koulutukseen. Vierailun isäntänä toimi RUK:n johtaja eversti Vesa Kangasmäki. Vieraat tutustuivat reserviupseerikurssin 240 ensimmäiseen yhteistoimintaharjoitukseen. Taajamataisteluradalla he seurasivat kohteen tuhoamista ja heille esiteltiin joukkueen kalustoa. Lounas nautittiin aurinkoisessa säässä Valkjärven rannalla. 24 Rukkilainen Valkjärven lähialueella esitteli Pioneerikomppania toimintaansa. Miinoitteista upseerioppilaiden kanssa keskustelemassa Ruotsin sotilasasiamies eversti Ingemar Adolfsson. Itä-Suomen Sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Jukka Pennanen vaihtamassa kuulumisia Yhdysvaltojen sotilasasiamiehen komentaja Rory V. Berken ja Ruotsin sotilasasiamiehen eversti Ingemar Adolfssonin kanssa. Rukkilainen 25

14 TAPAHTUMIA TAPAHTUMIA Ohi on 362 ja 180 Reserviupseerikoulu kotiutti 6.7. perjantaina 156 varusmiestä. 2/11 saapumiserän 362 vuorokautta palvelleita johtajia 99 henkilöä ja miehistöä 44 henkilöä, 1/12 saapumiserän 180 vuorokautta palvellutta miehistöä 13 henkilöä. Uudet vänrikit saivat arvomerkkinsä yksiköiden päälliköiltä. Viestikomppanian päällikkö majuri Jussi Suomalainen kiinnittämässä viestikomppanian vänrikeille ruusukkeita. Maneesin juhlasalissa pidetyssä kotiuttamisjuhlassa palkittiin parhaiten menestyneitä varusmiehiä. Reserviupseerikurssin johtajan ja Opettajaneuvoston palkinnolla kiitoksena hyvästä palveluksesta kurssilla 240 palkittiin upseerikokelaat (alakuva): 1.Komppania Nico Lingman, Sissikomppania Sakari Jaara, Tuliasemapatteri Sakari Rokkanen, Ilmatorjuntapatteri Otto Koskela, Pioneerikomppania Ville Vatanen ja Viestikomppania Matias Saarinen. Kotiuttamisjuhlan jälkeen uudet vänrikit valmistautumassa seppeleen laskuun Kaatuneiden Upseerien muistopatsaalle. Muut kotiuttamisjuhlassa palkitut: Maanpuolustuslevyke, Haminan Reserviupseerikerho Vänrikki Sakari Rokkanen Maanpuolustuslevyke, Kaakonkulman Reserviläiset Alikersantti Jesse Saira Hyvän varusmiesjohtajan palkinto, Sotainvalidien Veljesliiton Hamina-Vehkalahden osasto: Vänrikki Joel Wiik Lopuksi nautittiin kakkukahvit Keskussotilaskodissa. Hyvä-Kaveri stipendit, Haminan Sotilaskotiyhdistys: Jääkäri Tero Ampuja Jääkäri Antti Timperi Ylämyllyn Sotilaskotiyhdistyksen stipendi: Kersantti Samu Suikki Mallikuljettajan kello, Autoportti Oy Korpraali Tuomas Röyskö Parhaan kuljettajan palkinto, Kotkan Autoteknillinen yhdistys: Jääkäri Juho Hermunen Upseerikokelaat valmiina ylennystilaisuuteen Maneesin aulassa 26 Rukkilainen Rukkilainen 27

15 TAPAHTUMIA TAPAHTUMIA Timanttiset kurssijuhlat Maavoimien reserviupseerikurssi 240 TIMANTTI vietti kurssjuhliaan Kauniissa, lämpimässä ja lähes pilvettömässä säässä ympäri Suomen Haminaan saapuneet daamit ja kavaljeerit odottelivat Kaatuneiden upseerien muistopatsaan edustalla kello alkavaa ruusurynnäkköä. Jännitys huipentui käskyyn: Ojennus! Ruusu suuhun vie. Valmiina ruusurynnäkköön.mars! Iltajuhlaa edeltävä kutsuvierastilaisuus pidettiin Kaponieri Puolikuussa. Vieraita olivat vastaanottamassa Oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja upseerioppilas Matias Marttinen ja koulun johtaja eversti Vesa Kangasmäki aveceineen. Iltajuhlan ja Speksiesityksen välillä, kutsuvieraiden illallistaessa Varuskuntakerholla, upseerioppilaat daameineen ja kavaljeereineen nauttivat erilaisista esityksistä Maneesissa ja Kaponieeri Puolikuussa. Muun muassa Danny pysähtyi 70 v kiertueellaan esiintymään juhlassa. Kutsuvieraiden vastaanotto. Illan kruunasi upseerioppilaiden upea speksi-esitys. Pioneerien osuudessa intohimon kohteena oli suuri keltainen telamiina Tellu verkkosukkineen. Maastopuvut tanssin pyörteissä Maneesissa. RUK:n Oppilaskunnan Kannatusyhdistyksen toiminnanjohtaja everstiluutnantti Eero Lauri ja kuraattori luutnantti Henna-Mari Maaranen tangon tunnelmissa. 28 Rukkilainen Rukkilainen 29

16 TAPAHTUMIA TAPAHTUMIA TIMANTTI-kurssi päättyi Maavoimien reserviupseerikurssi 240 TI- MANTTI ja aliupseerista upseeriksi-kurssi 8 saivat viettää päättäjäisiään aurinkoisessa säässä. Reserviupseerikurssilta valmistui 628 upseerikokelasta. Täydennyskurssin suoritti 24 aliupseeria. Tuliasemapatterin ja koko kurssin priimus oli upseerikokelas Jussi Tähtinen Kaartin Jääkärirykmentistä. Stipendin ja Suomen Reserviupseeriliiton kunniamiekan hänelle luovuttivat liiton puheenjohtaja Mika Hannula ja Kymenlaakson Reserviupseeripiirin puheenjohtaja Pasi Laari. Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt sekä pääsihteeri Pekka Kouri luovuttivat Ritarikiven ja kunniapalkinnon upseerikokelas Onni Santalalle 1.Komppaniasta. Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin perinnettä Rakuunakellon jakajana jatkoi dosentti Matti Sirén. Rakuunakello luovutettiin edellisen vuoden parhaalle vänrikille, tällä kertaan kurssin 238 priimukselle vänrikki Tero Könöselle. Kummikurssit 140 TUMPPU sekä 190 ROI- HU olivat hyvin edustettuina päätösjuhlassa. Sadan kurssin takaista kummikurssia johti ohimarssissa entinen RUK:n Viestikomppanian päällikkö everstiluutnantti Martti Aho. Ohimarssin Kadettikoulunkadulla ottivat vastaan puolustusvoimien komentopäällikkö, prikaatikenraali Jukka Ojala, koulun johtaja eversti Vesa Kangasmäki sekä Mannerheim-ristin ritari Kapteeni Tuomas Gerdt. Priimukset Kurssin 240 ja Tuliasemapatterin priimus, upseerikokelas Tähtinen Jussi, Kaartin Jääkärirykmentti 1.Komppania, upseerikokelas Santala Onni, Pohjois-Karjalan Prikaati Sissikomppania, upseerikokelas Kultima Toni, Lapin Rajavartiosto Ilmatorjuntapatteri, upseerikokelas Mikkonen Roope, Satakunnan Lennosto Pioneerikomppania, upseerikokelas Keppo Mika, Kainuun Prikaati Viestikomppania, upseerikokelas Majamaa Ville, Kaartin Jääkärirykmentti Täydennyskurssi 8, vääpeli Härkin Marko, Itä-Uudenmaan aluetoimisto 30 Rukkilainen Rukkilainen 31

17 TAPAHTUMIA TAPAHTUMIA Hamina TATTOO 2012 Joka päivä oli tarjolla useita ilmaiskonsertteja niin puistokonsertteina Kesäpuistossa kuin merenrantakonsertteina Tervasaaren ohjelmalavalla. Tervasaaressa sijaitsi myös Puolustusvoimien kalustonäyttely eri toimintoineen. Haminan Tattoon soittokunnat 2012 Puolustusvoimien varusmiessoittokunta, Suomi Kaartin soittokunta, Suomi Yhdistetty Karjalan sotilassoittokunta ja Rakuunasoittokunta, Suomi Fanfara Bersaglieri A Caretto, Italia Hollannin armeijan kuninkaallinen soittokunta (The Royal Netherlands Army Band Johan Willem Friso and Regimental Band of the Grenadiers and Riffles) Laivaston keskussotilassoittokunta, Moskova, Venäjä Latvian maavoimien keskussoittokunta (Staff Battlion of the LNAF) Musique des Transmissions (Signaalisoittokunta) Versailles, Ranska Avajaisparaati torstaina 2.8. Raatihuoneen torilla, johon osallistuivat kaikki soittokunnat, keräsi tuhatpäisen yleisön. Marssishowt Hamina Bastionissa olivat suurimmaksi osaksi loppuun myytyjä. Erikoisuutena tänä vuonna oli Italian juokseva soittokunta Fanfara Bersaglieri A Caretto. Ennen kutsuvierasnäytäntöä Reserviupseerikoulun ja Itä-Suomen sotilasläänin kutsuvieraille oli tarjolla tervetulotilaisuus RUK:n museon kalustonäyttelytilassa, Pahkajärvi-hallissa. Kaartin soittokunnan kuviomarssiosuudessa olivat soittajat välillä todella lähekkäin. Perinteiseen tapaan kutsuvierasnäytäntö päättyi buffet-illalliseen, joka tuotiin näyttävästi esille Stevecon konttien siirtoon tarkoitetulla Vetomestarilla. Koko kuljetusalustallinen puna- ja valkoviinilaseja pysyi hienosti pystyssä ja sai raikuvat aplodit saapusessaa areenalle. 32 Rukkilainen Rukkilainen 33

18 TAPAHTUMIA TAPAHTUMIA Rosvopaisti maistui veteraaneille Tulikuumat lampaanpaistit nosteltiin kauhakuormaajan kauhaan, jolla ne ajettiin ylös keittiölle. Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon aluetoimistot, Finnairin lentävä henkilöstö ja Karjalan prikaati järjestivät yhdessä ohjelmallisen rosvopaistitilaisuuden alueen veteraaneille Vekaranjärvellä Tilaisuuteen oli kutsuttu 910 henkilöä, jotka lähes kaikki olivat kutsua noudattaneet. Karjalan Prikaatin Varuskuntaravintola Linnassa kävi kova puheensorina, kun veteraanit tapasivat taas toisiaan. Aamulla kello sytytetyissä nuotioissa poltettiin koivua kello asti, jonka jälkeen kanaverkolla suojatut lampaanpaistit, yhteensä 240 kiloa, laskettiin hiilille. Kivituhkakasat lapioitiin auki kello 14.00, tuoksu oli sanoin kuvaamattoman herkullinen. Pääkokki Jukka Rissanen valvoi varusmiesten ja palomiesten toimia. Kuusankoskelta olivat saapuneet Karin ja Onni Penttilä, jotka viettivät samana päivänä 65. hääpäiväänsä, kruunutimanttihääpäivää. Salin vanhimmaksi paljastui mikkeliläinen Johannes Hynönen. 99-vuotias teräsvaari viihtyi myös parketilla, partnerinaan Elvi Ikonen, myös Mikkelistä. Lentoemäntien ammattitaidolla lautaskuormat siirtyivät pöytiin. Kotkalainen Eila Huttunen oli samaa mieltä kuin kaikki muutkin: todella hyvää! 34 Rukkilainen Rukkilainen 35

19 TAPAHTUMIA TAPAHTUMIA Alokkaista jääkäreitä Tulleet ja Lähteneet Virolahdella KUVAT VARUSMIESGRAAFIKOT Reserviupseerikoulun Jääkäri- ja Kuljetuskomppanian 2/2012 saapumiserän alokkaat vannoivat sotilasvalan ja antoivat sotilasvakuutuksen torstaina Virolahdella. Samalla vietettiin saapumiserän omaistenpäivää. Reserviupseerikoulun esikuntapäällikkö eversti Pekka Tynkkynen, seurassaan joukkoja komentanut majuri Juhani Helin, tarkasti valajoukot. Valakaavan esilukijana toimi elinkeinoministeri Jyri Häkämies. Taustalla valahartauden toimittanut sotilaspastori Suvi Kouri sekä sotilasvalan vastaanottanut esikuntapäällikkö eversti Pekka Tynkkynen. TULLEITA: Ylil Timo Nikola 1.7. KOTRP Vänr Jani Rantakallio 9.7. sopsot Kers Lauri Kiviranta 9.7. sopsot Kers Antti Rantamo 9.7. sopsot Kers Ville Surma-aho 9.7. sopsot Vänr Veli-Matti Muuri sopsot Vänr Suvituuli Kangasmäki sopsot Ltn Johannes Gärdström KADK 96 Ltn Riku Hänninen KADK 96 Ltn Hans Ljungqvist KADK 96 Ltn Janne Posti KARPR Vänr Henri Ikonen sopsot Vänr Samu Sivula sopsot Vänr Antti Salminen sopsot Vänr Antti Ravelin sopsot Evl Heikki Hokkanen MAAVE Evl Esa Hyytiäinen MAAVMATLE LÄHTENEITÄ:: Vääp Hannu Kajava Ltn Vili Urpilainen Maj Sami Koverola Maj Esa Makkonen Sotpast Suvi Kouri Varm Sirpa Tilli Ylil Jyrki Sulasalmi Arkistosiht Riitta Suni Evl Markku Hutka 1.6. eläke 6.7. irtisanoutunut 1.8. MAASK 1.9. MAASK 1.9. KAARTJR 1.9. eläke ILMASK MAASK MAAVE Reserviupseerikoulun alokkaita vannomassa valaa. Ohimarssia Virolahden Rantatiellä olivat vastaanottamassa esikuntapäällikkö eversti Pekka Tynkkynen seurassaan elinkeinoministeri Jyri Häkämies, Virolahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Seppo Kiri ja veteraani Alpo Häkälä. Jääkärikomppaniaa johti yksikön päällikkö majuri Mika Haikala. Reserviupseerikoulun henkilökunta kokoontui Keskussotilaskotiin Itä-Suomen sotilasläänin komentajan kenraalimajuri Jukka Pennasen jäähyväiskahveille. Reserviin siirtyneen kenraalimajuri Pennasen kanssa keskustelemassa kapteeni Vesa Muona ja toimistosihteeri Minna Torstensson, oikealla koulun johtaja eversti Vesa Kangasmäki ja varastomestari Päivi Kelkka. 36 Rukkilainen Rukkilainen 37

20 TAPAHTUMIA TAPAHTUMIA Kurssi 241 alkoi Maavoimien reserviupseerikurssi 241 alkoi Reserviupseerikoulussa perjantaina Ympäri Suomea eri joukko-osastoista saapuneet 15 linja-autoa toivat 744 uutta upseerioppilasta Haminaan. Pian päästiin kuitenkin tositoimiin. Käsky kuului: kasiriviin järjesty! Nuorempi kurssiupseeri kapteeni Vesa Muona on juuri aloittanut upseerioppilaiden jaon yksiöihin. Kymenlaakson aluetoimiston päällikkö vaihtui Kymenlaakson aluetoimisto Haminassa sai uuden päällikön kun everstiluutnantti Markku Hutka (vas) luovutti päällikkyyden everstiluutnantti Esa Hyytiäiselle Everstiluutnantti Hutka siirtyi Maavoimien esikuntaan henkilöstöosaston osastopäälliköksi. Tulojuhlaa vietettiin Maneesissa maanantaina Tervehdysten ja veteraani-infon jälkeen oli vuorossa sotilaskodin tarjoamat tulokahvit. Ainakin vielä tässä vaiheessa pojilla oli hymy herkässä. Haminan maaperällä ei oltu otettu yhtäkään askelta upseerioppilaana. KURSSIN 241 NIMEKSI POHJANTÄHTI Kurssin 241 oppilaskunnan hallitus valitsi kokouksessaan kurssin nimeksi: Pohjantähti. Koulun johtaja eversti Vesa Kangasmäki vahvisti nimen käyttöön. Perustelut: Suomalaiset sotilaat luottivat pimeinä talviöinä Pohjantähteen suunnannäyttäjänä. Pohjantähden seuraaminen kuvastaa perimmäistä johtajuutta, vakaata uskoa ja horjumatonta luottamusta. Pohjantähteä on kuvattu taivaan keskipisteeksi, pilariksi, johon taivaankansi tukeutuu. Reservinupseeri on taivaan tähdistä kirkkain; hän on joukkonsa tukipilari ja johdattaa sitä eteenpäin. Pohjantähteä ympyröi timanttikaulakoruksi kutsuttu asterismi, jonka kirkkaimpana timanttina on Pohjantähti itse. Vasta valittu kurssin 241 Oppilaskunnan hallitus tapasi yhteistyökumppaneitaan Varuskuntakerholla Yhteistoimintatilaisuus 1:ssä. Oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja upseerioppilas Valtteri Aine toivotti paikalla olijat tervetulleiksi. Tilaisuuden päätteeksi oppilaskunnan hallitus vetäytyi miettimään kurssille nimeä. Vaihtotilaisuuteen Keskussotilaskodissa osallistui vaikuttava joukko eri yhteistyökumppaneiden edustajia. Itä-Suomen sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Jukka Pennanen luovutti läänin huomionosoituksen everstiluutnantti Markku Hutkalle. Kenraalimajuri Pennanen siirtyi itse reserviin seuraavana päivänä Ennen vaihtotilaisuutta oli yhteistyökumppaneilla mahdollisuus tervehdyskäyntiin väistyvän ja uuden aluetoimiston päällikön luona Varuskuntakerholla. Virolahden kuntaa edustivat vasemmalta kunnanjohtaja Osmo Havuaho ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja Seppo Kiri. Miehikkälän kunnasta saapuivat kunnanvaltuuston puheenjohtaja Jari Heinonen, kunnanhallituksen puheenjohtaja Keijo Rinnesalmi sekä kunnanjohtaja Antti Jämsén. 38 Rukkilainen Rukkilainen 39

21 Vierailuja ja tapahtumia Pyhtään koululaiset vierailivat Reserviupseerikoulussa He tutustuivat Sotilaspoliisikomppanian harjoitteluun ja varusteisiin. Koululaiset saivat itsekin kokeilla miten harjoitussumutteella osutaan maaliin. RUK-museolla kiivettiin yhteiskuvaan panssarivaunu T-54 Nikitan päälle. Vierailu päättyi sotilaskotiin mehulle ja munkille. RUK:n kurssin 135 Lumimies-Snowman kokoontumisessa viime vuonna Tapani Lankinen kutsui toverinsa nykyisille kotikulmilleen Barcelonaan. Vierailu toteutui pyhäinpäivän viikonvaihteessa FC Barcelonan Business Intelligence Manager Pasi Lankinen piti Lumimiehille innostavan esityksen tämän tällä hetkellä jalkapalloilussa maailman parhaaksi luokitellun seuransa toiminnan eri puolista. Joukko tutustui seuran museoon, Espanjan kolmanneksi suosituimpaan, näki taidokkaan liigaottelun yli muun katsojan seurassa sekä sai matkalleen huipentuman Tapani ja Pike Lankisen kodissa, jossa isännälle lahjoitettiin historian ensimmäinen Snowman-paita. Kurssi kokoontuu Haminaan (avec) Pyhtään päiväkoti Mukavan lapset vuorostaan tutustuivat Viestikomppanian toimintaan. Lapset saivat kokeilla kenttäpuhelimella yhteyksiä ja kirittivät upseerioppilaita Viestimies-viisottelussa. RUKmuseolla ihmeteltiin pajalattiaa ja päästiin kurkistamaan T-54 panssarivaunun sisälle. Yhteiskuva otettiin rynnäkkötykki Ailin edessä. Samoin kuin koululaisillakin vierailu päättyi sotilaskotiin. Reserviupseerikoulun 1/12 saapumiserän 270 vuorokautta palvelleet varusmiehet kotiutuivat Kotiuttamisjuhlaa vietettiin RUK:n Maneesissa, jossa palkittiin palveluksessa parhaiten menestyneitä. Sotilaskodin Hyvä kaveri-stipendit Joona Hiljaselle Kuljetuskomppaniasta ja Aki Aittolalle Jääkärikomppaniasta luovutti Haminan Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja Hanni Kangasmäki. Kurssin 240 yhteistoimintatilaisuus 2 keräsi perinteisesti kurssin päättymistä edeltävänä iltana lukuisia kurssin keskeisiä yhteistyökumppaneita mukavaan illanviettoon Varuskuntakerholle. Kannatusolkaimet saatesanoineen vastaanottanut kurssin 240 oppilaskunnan hallitus yhteiskuvassa Kannatusyhdistyksen hallituksen puheenjohtajan majuri Markku Sepän (vas) ja toiminnanjohtajan everstiluutnantti Eero Laurin kanssa. Sotainvalidien Veljesliiton Haminan osasto luovutti liiton standaarit koulun johtajalle eversti Vesa Kangasmäelle, Haminan seudun reserviläisten puheenjohtajalle Eveliina Ihalaiselle, komendantti yliluutnantti Jorma Lindforsille sekä Kymenlaakson aluetoimiston päällikölle everstiluutnantti Markku Hutkalle. Luovuttajina puheenjohtaja Rauno Lanu ja sihteeri Ritva Lanu. 40 Rukkilainen Rukkilainen 41

22 TAPAHTUMIA Ammunnan sotilaiden SM-kilpailut Yleismestaruus Kainuun prikaati, toiseksi Karjalan prikaati ja kolmanneksi Hämeen rykmentti. Kiertopalkinto oikealla. Reserviupseerikoulu järjesti ammunnan sotilaiden SM-kilpailut Haminassa , varuskunnan ampumaradoilla. Kilpailujen yhteydessä järjestettiin myös Päällystöliiton ja Aliupseeriliiton ampumamestaruuskilpailut, sekä vuotuinen ampumaottelu Viron upseerien ja Upseerien Ampumayhdistyksen ry välillä. Avajaiset pidettiin Haminan Sotilaskodissa tiistaiiltana kello alkaen. Kilpailuvalan lukijat: henkilökuntakilpailijoiden edustajana kapteeni Ilari Köykkä Tykistöprikaatista, varusmieskilpailijoiden edustajana alikersantti Anton Aprelev Hämeen rykmentin rrheilukoulusta ja järjestelyorganisaation edustajana kapteeni Tapio Kruuse Reserviupseerikoulusta. Kiertopalkinnot jakautuivat seuraavasti: 300m vakiokiväärin 3x20ls kiertopalkinnon Karjalan prikaatille, isopistooli joukkuekilpailun kiertopalkinto Kainuun prikaatille sekä Parolan kilpi Kainuun prikaatille, kuvassa. KUVA VARUSMIESGRAAFIKOT Aliupseerikurssi 2/12 Reserviupseerikoulu Aliupseerikurssi 1/12 Reserviupseerikoulu Ylärivi: Oppilaat vasemmalta Hartikainen R, Kuosmanen, Vallinkoski, Laine, Suomalainen, Mula, Suikkanen, Heinonen, Juusti, Heikkilä, Lehtinen S, Ekholm, Askonen Neljäs rivi: Oppilaat vasemmalta Kotonen, Metsi, Alenius, Lindruus, Rämä, Toikka, Rokka, Tolvanen, Räästi, Pesonen, Hämäläinen, Mikander, Leinonen, Huovila, Shemeikka, Ailas, Saikkonen, Ahokas, Tuomaala, Torikka, Ryhänen, Hiltunen, Buuri, Tinkanen Kolmas rivi: Oppilaat vasemmalta taskinen, Sirén, Tarkianinen, Piiroinen, Korhonen, Metsämuuronen, Virkki, Lyytikäinen, Lindström, Salminen, Himanen, Kareinen, Suovanen, Kokko H, Korpela, Siekkinen, Hietala, Ojala, Viisainen, Pohjalainen, Lehtinen E, Laaksonen, Niemi, Pulliainen Toinen rivi: Kersantti Meuronen, oppilaat vasemmalta Kykkänen, Raja, Kokko A, Salmi, Ukkonen, Kivivuori, Kavrio, Pellinen, Julkunen, Mattila, Mäkelä, Nevalainen, Puranen, Suomi, Arima, Aapro, Järvinen, Palmu, Weckstén, Haverinen, Itkonen, Puumalainen, Marttinen, Hyypiä Eturivi: Alikersantti Oksanen, alikersantti Elomaa, alikersantti Kotiranta, upseerikokelas Vahtola, upseerikokelas Kinnunen, kersantti Surma-aho, vänrikki Muuri, ylikersantti Puustinen, yliluutnantti Teittinen, kapteeni Lindeman, ylivääpeli Tähtinen, upseerikokelas Pietikäinen, upseerikokelas Takanen, alikersantti Metsälä, alikersantti Määttänen, alikersantti Erähirvi, alikersantti Guttormsen 42 Rukkilainen Rukkilainen 43

23 KUVA VARUSMIESGRAAFIKOT Jääkärikomppania 1/12 Reserviupseerikoulu Jääkärikomppania 2/12 Reserviupseerikoulu Jääkärit aakkosjärjestyksessä: Aapro Henri, Ahokas Jake, Ailas Henri, Altun Ertan, En Antti, Eronen Mikko, Haakana Joonas, Hakala Samuli, Halme Marko, Harju Perttu, Harjula Manu, Haverinen Toni Heiskanen Antti, Hohti Tino, Häkämies Eerik, Hämäläinen Niko, Hämäläinen Tuomas, Hänninen Miika, Immonen AnttiJuusti Joel, Järvinen Paul, Karppanen Mikko Kemppainen Eemeli, Kiiski Erno, Klemola Jere-Matti, Knuutinen Joel, Kokkonen Mitja, Korhonen Iiro, Korpela Timo, Koskimies Pasi-Petteri, Kotonen Jali, Kujala Toni Laine Leonard, Laitinen Joni, Laurikainen Joni, Leinonen Antti, Leinonen Leonard, Lindström Nichlas, Lindqvist Miika, Lippo Juho, Luoma Simo, Lyytikäinen Antti Lyytikäinen Otto, Lönn Jan-Erik, Löppönen Joel, Löppönen Olli, Martikainen Niko, Marttinen Joonas, Mattila Simo, Mbamaonyeukwu Niko-Manuel, Metsämuuronen Roope, Mikander Andreas, Mula Caner,Muurinen Juho-Pekka, Mäkelä Max, Nevalainen Juho, Nevalainen Matti, Niemi Ari-Petteri, Niemi Valtteri Ojala Roope, Palmu Ville, Palviainen Jonatan, Peippo Pyry, Pellinen Aleksi, Peltola Henri, Peltola Miko, Pesonen Pessi, Piispa Henri, Pohjalainen Mikko, Pousi Tuomo Puhakka Marko, Punkanen Simo, Puranen Antti, Puumalainen Valtteri, Raja Jasu, Rautio Juuso, Repo Tuomas, Riisiö Kalle, Rokka Miika, Rokka Tuomas-Valtteri Rouvinen Juho, Ryhänen Mikko, Sahala Samuli, Saikkonen Juuso, Salmi Jesse, Salmi Juha, Salonen Toni, Sani Mike, Savolainen Mika, Sipilä Tommi, Soikkeli Mikko Sorvali Petja, Sorvo Roope, Suntio Jaro, Suomalainen Antti, Suuronen Niko, Tella Taneli, Tenhovuori Antti, Tilsala Toni, Tinkanen Niko, Toikka Juuso, Toitturi Niko Toivonen Elmo, Toivanen Eero, Turpeinen Kristian, Wahlroos Antti, Vainio Otto, Vartiainen Janne, Weckstén Arttu, Welling Mikko, Venäläinen Joonas, Wilenius Reino KUVA VARUSMIESGRAAFIKOT Kuljetuskomppania 1/12 Reserviupseerikoulu Kuljetuskomppania 2/12 Reserviupseerikoulu Ylärivi: Jääkärit vasemmalta Söderling, Pakkanen, Falkman, Hietapohja, Andersson, Tohmo, Hietala, Rannikko, Haikala, Impola, Petranen, Lyijynen, Mikkola, Lindroos, Junnila, Anttila, Sorvali, Rautakorpi, Yrjölä, Pärnänen, Kalatsev Kolmas rivi: Jääkärit vasemmalta Sorsa, Hyypiä, Kyytsönen, Broberg, Itkonen, Levänen, Yläkäkäs, Knuutila, Hannula E, Ryhänen, Hartikainen, Piispa, Pitkänen, Hannula A, Suoranen, Auervuolle, Porkka, Kaurio, Julkunen, Koponen, Kettunen, Okko, Suomi, Luukka Toinen rivi: Jääkärit vasemmalta Nieminen, Lehmonen, Halme, Tavi, Hannunen, Oksanen, Askonen, Huuskonen, Luoma, Korlin, Virtanen, Märkälä, Suni, Rikkola, Heikkilä, Sallinen, Kuosmanen, Hasko, Nykänen, Kuisma, Tikka, Holm, Liljander, Tuompo, Mäkelä, Perätalo Eturivi: alikersantti Lindholm, alikersantti Meuronen, alikersantti Varis, alikersantti Laakso, upseerikokelas Pakkanen, luutnantti Koski, kapteeni Purho, kapteeni Määttä, vänrikki Rantakallio, kersantti Kiviranta, upseerikokelas Hilden, alikersantti Ahdepelto, alikersantti Manninen, alikersantti Hannola, alikersantti Kaipiainen 44 Rukkilainen Rukkilainen 45

24 Teksti Kunnanjohtaja Osmo Havuaho Kiitos kysymästä hyvin pelittää! Mitä Virolahdelle kuulu? Retoriseen kysymyk- yllin kyllin alkusyksystä, kun Raha-automaattiyhdis- seen voi vastata otsikon sanoin: kiitos kysy- tys kertoi ennakkoluulottomasta ja vahvasti tulevai- mästä hyvin pelittää! suuteen tähtäävästä päätöksestään sijoittaa uusi, Kesällä Virojoella vihittiin käyttöön uusi paloasema kovasti kisattu kasinonsa Vaalimaalle. ja vuoden lopulla Klamilassa käynnistyy uuden kou- Kauppakeskus- ja kasinohankkeiden lisäksi Vaa- lun ja päiväkodin rakentaminen. Näiden miljoona- limaalla on käynnistymässä myös muita mittavia luokan investointien jälkeen seuraavina työlistalla kaupallisen rakentamisen projekteja. Toteutues- odottavat toteutumistaan tuetun palveluasumisen saan ne tuovat tietenkin kuntaan uutta elinvoimaa yksikön sekä uusien vuokra-asuntojen rakennus- ja palveluja, jos kohta uusia haasteitakin. urakat. Virolahdella on sanalla sanoen myönteistä virettä! Myönteisen vireen taustalla on se, että Virolahdella rajan kirot ovat viime aikoina alkaneet toden teolla vaihtua rajan iloiksi. Niin maakunnan kuin Euroopan ja maailmankin laajuisiin näkymiin verrattuna Virolahti on päässyt viime aikoina ikään kuin talouskehityksen akanvirtaan. Yritysten kiinnostus etabloitua Vaalimaan alueelle on kasvanut räjähdysmäisesti sen jälkeen kun viime keväänä annetun valtion lisätalousarvion myötä saatiin varmuus Hamina Vaalimaa-moottoritieosuuden toteutumisesta. Kesällä allekirjoitettiinkin vuosien odottelun jälkeen vuokra- ja osto-optiosopimus niin sanotusta Länsikeskuksen tontista, jolle ensi keväänä alkaa kohota reilun kerrosneliömetrin suuruinen kauppakeskus. Vaalimaa Shopping Center Oy:n mittava kauppakeskushanke ei vielä tuonut Virolahdelle isommasti valtakunnallista julkisuutta. Sitä kunta sen sijaan sai Rajan pinnassa työtä ja toimeentuloa isolle joukolle ihmisiä tuovat lähivuosina myös satojen miljoonien mittaluokkaa olevat liikenneinfran investoinnit. Vaalimaan rajanylityspaikalla ovat tänä syksynä käynnistyneet henkilö- ja tavaraliikenteen eriyttämiseen liittyvät järjestelyt ja vuosikymmenen puolivälissä starttaa Hamina Vaalimaa-moottoritieosuuden rakentaminen. Ja siinä välissä toteutuu toivon mukaan myös se paljon puhuttu rekkaparkki. Kaupallisten palvelujen ja liikenneyhteyksien lisäksi isoja rakennushankkeita on vireillä myös uusiutuvan energian tuotannossa. Oravakorven Vaahterikon alueella on kunnan maille tulossa luvitusvaiheeseen TuuliWatti Oy:n kuuden yksikön kokoinen tuulivoimapuisto ja samalle alueelle Haminan Energia Oy suunnittelee biokaasulaitoksen rakentamista. Samoin Haminan Energia Oy:llä on Virolahden alueella niin sanotusti työn alla myös oma tuulipuistohankkeensa yksityisille maille. Hyvin Kaakonkulmalla pelittää myös kuntien ja Reserviupseerikoulun yhteistyö. Kanssakäyminen on tiivistä ja vuoropuhelu avointa ja rakentavaa. Virolahden kannalta yhteistyön suurin anti on ilman muuta kunnan tunnettuuden lisäämisessä. Kaikille RUK:n käyneille täkäläisten harjoitusmaastojen konnut tulevat tutuiksi varsin kouriintuntuvasti. Vaikka monille tuo ensituttavuus on ehkä karu, niin useimmiten aika kultaa nuokin muistot! Jatkossa rukkilaiset ovat läsnä Virolahdella entistäkin tiiviimmin. Tämän takaa muun muassa se, että RUK otti viime kesänä uudelleen ampumakäyttöön parinkymmenen vuoden ajan lepotilassa olleen Valkjärven ampuma-alueen. Monissa tapauksissa tämän tyyppiset manööverit aiheuttavat enemmän tai vähemmän vastustusta, mutta Reserviupseerikoulun pieteetillä valmistelema hanke ei näin tehnyt. Kovapanosammuntojen käynnistymisestä järjestettiin maaliskuussa Valkjärven Harjun-alueen maanomistajille tiedotustilaisuus ja tuossa yhteydessä alueen kehittämissuunnitelma sai yleisöltä hyvän vastaanoton. Reserviupseerikoulu nauttii ympäröivän yhteisön tukea tässäkin asiassa. Ja sama pätee varmasti myös kääntäen!rakenteet ovat muuttumassa niin kuntakentällä kuin puolustusvoimissakin. Virolahden kunnan puolesta toivotan hyvälle yhteistyökumppanillemme niitä samoja avuja, joita me itsekin tarvitsemme: viisautta korjata talteen aina kaikkiin muutoksiin liittyvät mahdollisuudet ja onnea väistää niihin ehkä liittyvät karikot! Osmo Havuaho Kunnanjohtaja 46 Rukkilainen Rukkilainen 47

25 Teksti Lasse Lind Mannerheimin lapsuus Maskun Askaisten Luohisaaressa ( ) Louhisaaren kartano - Gustaf Mannerheinmin lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristö Gustaf Mannerheimin syntymä- ja kasvuympäristö Varsinais-Suomen nykyisen Maskun kunnan Askaisten taajaman Louhisaaren kartanossa voidaan tänään jo nähdä kohtalon ohjauksena edessä olevasta elämästä ja sen moninaisista koko Suomen kansan kohtaloon vaikuttavista tapahtumista. Louhisaaren kartanon omisti luvun alkupuolella valtaneuvos Niilo Hermanninpoika Kurki. Hänen tyttärensä kautta kartano siirtyi sitten Flemmingin suvulle, jotka omistivat kartanon vuoteen Vuonna 1795 kreivi Carl Mannerheim, tulevan sotamarsalkan isoisänisä osti Louhisaaren kartanon. Gustaf Mannerheimin isästä, kamarijunkkari, kreivi Carl Robert Mannerheimista tuli Louhisaaren omistaja vuonna Edellisenä vuonna hän oli solminut avioliiton Helene von Julinin kanssa. Kreivi Carl Robert Mannerheimin ajauduttua aikanaan pelivelkojen ja epäonnistuneiden liiketoimiensa takia konkurssiin menettäen oman ja vaimonsa perimän suuren omaisuuden hän karkasi rakastajattarensa kanssa Pariisiin. Hän hylkäsi perheensä, siis vaimonsa ja 7 lastaan, jättäen koko sekasotkun vaimonsa ja muiden hoidettavaksi. Suomen Marsalkan ratsastajapatsasvaltuuskunta lunasti vuonna 1961 kartanolinnan alueineen ja lahjoitti sen myöhemmin valtiolle. Lahjoitukseen kuului päärakennus, sivurakennukset, useat piharakennukset ja noin 8 hehtaaria ympäröivää puistoaluetta sekä kartanosta kirkolle johtava maantie. Alue on nykyään kunnostettu ja restauroitu. Se on kesäaikana yleisölle avoinna oleva museoalue. Päätalon juhla- ja talouskerrokset ovat 1600 luvun asussa ja keskimmäinen kerros edustaa 1700 ja 1800 lukua Kolmannessa kerroksessa sijaitseva pieni sininen maakuukamari on perimätiedon mukaan Gustafin syntymähuone. Pirunkamariksi kutsuttiin kolmannessa kerroksessa olevaa sijaitsevaa yhtä huonetta, jonka seinällä oli tapettiin maalattuna paholaisen pää. Syksyisin myrskyn ja tuulen Isä Mannerheim ulvoessa kartanon nurkissa oltiin näkevinään Flemmingin haamujen kummittelevan sillä kansa nimitti häntä Piruksi. Kapeat ja pienet salaportaat johtivat aikanaan kellarin tyrmästä ylimpiin kerroksiin saakka Gustafin syntymä, kastajaiset ja katovuodet Kreivi Carl Robert Mannerheim ja Helene von Julin saivat seitsemän lasta, kolme poikaa ja neljä tytärtä. Kolmas lapsi ja toinen poika syntyi Poika kastettiin juhannuksena Carl Gustaf Emil Mannerheimiksi. Kastaminen tapahtui sopivasti kun pastori sattui käymään Louhisaaressa. Vieraita ei kastetilaisuudessa ollut. Syntymävuoden syyskuussa lapsi sai isorokkorokotuksen. Gustaf Mannerheimin syntymävuonna 1867 ja sitä ennen ja vuosi sen jälkeen oli Suomessa viimeiset suuret nälkävuodet. Tavanomainen näky nälkätalvina oli ankarassa pakkasessa kelkkaa vetävä mies repaleisissa vaatteissaan. Saavuttuaan tuiskun keskeltä taloon tai kartanoon kerjuulle, hän kaivoi kelkastaan ryysyjen keskeltä pienemmät lapsensa ja äiti tuli kelkan perässä kävellen isompien lasten kanssa. Kerjäläisiä riitti Louhisaareenkin. Gustafin lapsuus louhisaaressa Louhisaaren kartanon päärakennuksen kolmannessa kerroksessa sijaitseva sininen makuukamari on perimätiedon mukaan Gustafin Mannerheimin syntymähuone. Gustaf Mannerheim oli pienestä pitäen itsepäinen ja halusi aina saada tahtonsa läpi. Hän ilmaisi itseään kovaäänisillä huudoillaan ja suostui puhumaan vasta Eva siskon syntymän jälkeen vuonna 1870, muttei muuttanut määräilevää asennettaan. Ensimmäinen varsinainen kommellus Gustafille sattui Eva -siskon kastetilaisuudessa vuonna 1870, kun hän putosi laiturilta veteen. Kolmivuotias Gustaf oli kuullut aikuisten keskustelevan isän noudosta laivarannasta hänen tullessa matkoiltaan kotiin. Seuraavana päivänä Gustaf oli sitten hävinnyt eikä Gustaf ja äiti häntä huolellisista etsinnöistä huolimatta löydetty. Äiti Helenkin ehti jo hätääntyä peläten pahinta. Samassa hevosvaunut ajavat pihaan ja kuskin vieressä istuu voitonriemuinen pikkuveijari Gustaf. Gustaf oli lähtenyt kävellen isää vastaan kilometrien päähän eikä hän ollut yhtään pelännyt vaikka piti kulkea lehmähakojen poikki. Hän oli vaan sanonut haisteleville lehmille, että kiltti ammu! Tällä kertaa ei isältä kuitenkaan tullut selkäsaunaa. Jo kolmivuotiaana Gustafissa on voimakkaasti esillä itsenäisyyden halu. Eräänä aamuvarhaisena hän nousi hiljaisesti vuoteestaan ja pukeutui muita herättämättä. Hän juoksi pihan poikki tielle ja ylös tallinmäelle. Kello on jo kuusi ja palvelijatar Kristin hämmästyi kun pieni poikanen astui hengästyneenä sisään ja sanoo äidin lähettäneen terveisiä ja kysyvän mitä Kristinille kuuluu. Kristinin ihmetellessä miten äiti on voinut päästää Gustafin yksin ulos näin varhain, kajahtaa ihastunut vastaus, ettei äiti tiedäkään asiasta mitään. Kymenen vuoden ikäisellä Gustafilla oli talon vintillä salainen piilopaikkansa, jossa oli huovista tehty maja. Hän piti yksinolosta ja majassaan hänellä oli pullo vettä, puukko, lamppu ja rakkaimmat kirjansa. Piilopaikassa sai rauhassa lukea ja antaa mie- 48 Rukkilainen Rukkilainen 49

26 ki menikin hyvin, mutta sitten Gustaf päätti hyppiä niin, että joka toinen parru jäi väliin näyttääkseen Johannille tosirohkeutta. Yhtäkkiä Gustafin hyppy jäi lyhyeksi ja hän putosi alas osittain tolppakasaan ja osittain maalattialle. Kova täräys ja äkkipysäys aiheuttivat kuvitellun verensyöksyn, kun äsken syödyt mustikat purkautuivat oksennuksena suusta ulos. Lasten lähes päivärutiineihin kuului kesäaikaan uiminen omassa uimarannassa, jossa oli uimarakennus pukeutumista varten ja tietysti laituri. Pappa, isä Carl Robert piti huolen siitä, että lapsilla oli erilaisia voimisteluvälineitä. Kartanossa oli myös karuselli ja välineitä koiralla ajoa varten sekä ratsastukseen. Suuri ylpeyden aihe oli polkupyörä, tiettävästi vasta toinen koko Suomessa. Sukset olivat kartanon puusepän käsialaa. Kesäisin käveltiin myös puujaloilla ja tietysti purjehdittiin kalastaja Rennen ohjaamalla getalais- purjeveneellä. iskostaa sotilaisiinsa ritarillista urheutta ja itsehillintää. Näistä taistoista jäi aikanaan muistoksi Gustafin punainen lippu ja samalla isälle tarkoitettu tervetuloa viiri. Louhisaaressa, suuressa kartanossa, oli paljon henkilökuntaa niin vakinaista kuin tilapäistäkin. Kartanossa elettiin varsin itsenäistä ja omavaraista elämää. Eri lähteistä ja valokuvista voi päätellä henkilökunnan määrän olleen Talossa oli kalastaja Renne, samalla veneen kippari, suutari Fabbi, puutarhuri Johnson, kokki Emma ja apulainen Lotta, sisäköt Berta, Helga, Greta ja Kristin, pyykkäri Karin, lastenhoitaja Agneta, kotiopettajia ja opettajattaria. He antoivat opinalkeita ja ennen muuta he vastasivat tapakasvatuksesta, hyvistä tavoista, käytöksestä, keskustelutavoista ja kielten opettamisesta. Sveitsiläisellä Anna Lockertilla oli ylipääsemättömiä vaikeuksia Gustafin kanssa. Gustavilla oli monien liikunnallisten ulkoharrastus- Louhisaaren kartano ten lisäksi myös muita toimintoja. Hän keräsi esimerkiksi postimerkkejä ja sinettejä. Louhisaaressa oli myös leikkimökki kartanon puis- likuvituksen laukata. Vintin ikkunasta roikkui myös Gustafin punainen sotalippu, jossa luki tervetuloa mikä oli esillä isän tullessa kotiin ja tietysti sotaleikeissä. Gustaf osoitti myös hurjapäisyyttään kiipeilemällä puissa ja erityisesti päätalon katolla istuen sen korkeimmalla harjalla. Eräänä kesäpäivänä vuonna 1877 Gustafin ollessa jo kaksitoista sattui Louhisaaren mykistävin tapahtuma. Lapset olivat olleet isän ja äidin poissa ollessa vanhimman lapsen Sophien johdolla piknikretkellä kalastaja Rennen kanssa saaressa. Siellä oli herkuteltu tuoreilla paistetuilla silakoilla, voilla, tillillä uusien perunoiden kera ja jälkiruokana olleella raparperilla, jota oli kastettu sokeriin ja vatkattuun kermaan. Kotimatkalla Gustaf ja nuorempi veli Johan saivat vielä erikoisluvan jäädä syömään mustikoita muiden kiiruhtaessa kotiin, jossa oli paikalla vain yksi lastenhoitaja. Jonkin ajan kuluttua soitettiin kartanossa päivälliselle lehmänkellolla, mutta poikia ei kuulunut. Tällöin lähdettiin heitä joukolla etsimään. Viimein tultiin uudelle navetalle ja löydettiin sen maalattialta tajuttomana ja verissään makaava Gustaf vieressään itkevä pikkuveli Johan. Sophie ja Carl ryhtyivät raahaamaan jo tajuihinsa tullutta Gustafia kartanoon ja toimittamaan häntä vuoteeseen. Gustaf oli menettänyt niin paljon verta, että hänen pelättiin kuolevan. Isoäidin saapuessa viimein paikalle oli Gustafin kohdalla tapahtunut ihme. Hän yritti puolustautua kiivaasti kaikkia ympärillään hääriviä sisarruksiaan vastaan. Vähitellen alkoi selvitä mitä oli tapahtunut. Gustaf ja Johan olivat tulleet runsaan mustikoiden syönnin jälkeen uudelle navetalle, missä tulevan välikaton juoksuparrut olivat jo paikoillaan, muttei lattialautoja. Gustafin aloitteesta päätettiin kokeilla rohkeutta kiipeämällä välikaton parruille ja hyppimistä parrulta toiselle. Aluksi kaik- ton reunassa, jossa myös leikittiin. Se on vieläkin jäljellä Louhisaaressa. Lasten mielikavereita ja lemmikkejä olivat tietysti koirat Bob, Bella ja Jessi. Kartanossa oli luonnollisesti myös hyötyeläimiä, sillä haluttiin olla omavaraisia. Omasta tuotannosta saatiin maitoa, mistä sai kermaa, voita ja juustoja muun muassa. Mielilehmä oli mustan ja valkoisen kirjava Ruusu, mikä oli mukana talvella jopa Helsingissäkin, eli oli jonkinlainen aikansa matkameijeri! Lampaista saatiin villoja ja villoista lankaa. Langasta sai vaikkapa lasten inhoamia raskaita uimapukuja. Hevosista lapsille oli rakkain öölantilaisponi Smulan, Murunen. Toinen poni oli nimeltään Najsan. Louhisaaren kartanossa oli myös kaksi sotajoukkoa, joita johtivat Carl ja Gustaf. Toisilla lapsilla ja joskus paikalla vierailevilla serkuilla oli oikeus valita, kumpaan sotajoukkoon halusivat kuulua. Toinen kenraali johti joukkoaan leikkiä laskien ja ilakoiden, mutta toinen kenraali koetti raudanlujalla kurilla Gustaf sisareineen 50 Rukkilainen Rukkilainen 51

27 Gustafin luonteenpiirteitä Vaikka Gustafin syntymästä ei suuremmin jaksettu iloita, niin hän alkaa kuitenkin vaatia huomiota osakseen. Hän on aluksi rauhallinen ja hauska lapsi ilahduttaen vanhempiaan oppimalla sanomaan pappa ja mamma. eli isä ja äiti. Hän herättää kuitenkin poikkeuksellista huomiota puhumattomuudellaan ja kovaäänisillä huudoillaan. Gustaf oli jo lapsena hyvin itsepäinen. Neljän vuoden ikäisenä hän totesi lastenhoitajalleen Kiellän neitiä sekaantumasta yksityisasioihini. Kerran Gustaf selvitti sveitsiläiselle kotiopettajattarelleen neiti Anna Lockertille: Eikö neiti ymmärrä, että joka kerta, kun minä saan tahtoni läpi, niin se on todistus siitä, ettei neidillä ole tahdonlujuutta. Erään kerran kun Gustaf oli määrätty nurkkaan jonkin kepposen takia, niin kohta sieltä kuului jotain mutinaa: Kummallista, että maailmassa on vain yksi täysin virheetön pikkupoika! No kuka se sitten on? Pappa! Viisivuotiaana Gustafin on vaikeata hillitä temperamentikasta luonnettaan. Hän käy kyllä leikkiensä välillä kertomassa äidilleen terveisiä ja olleensa taas tuhma, mutta tulevansa joskus kiltiksi. Aiti Helene kantoi huolta Gustafista, jonka vallaton ja raju luonne ei ota tasaantuakseen. Gustaf on lapsista kekseliäin ja omapäisin määräillen muita. Toiset perheen lapset antavat Gustafille periksi sovun säilyttämisen takia! Gustaf oli yleensä isän pääasiallisin kurinpidon kohde, sillä isän tullessa kotiin se tiesi yleensä selkäsaunaa Gustafille! Äiti puolestaan luotti hyvyyden ja rakkauden voimaan. Gustaf halusi aina olla johtaja jo pienestä pitäen. Hän osoitti hurjapäisyyttään ja rohkeuttaan toisille kiipeilemälle päätalon korkealle ja jyrkälle katolle istuen sen korkeimmalla harjalla. Hän viihtyy erinomaisesti yksin omassa piilopaikassaan kartanon vintille huovista tehdyssä majassaan eikä hän pelkää kummituksia. Gustafin on vaikeaa alistua kuriin pikkumaisista määräyksistä puhumattakaan. Nämä ovat niitä asioita, jotka aiheuttavat Gustafille harmia ja vaikeuksia elämässä myöhemminkin kuten Böökin koulussa Helsingissä ja Keisarillisessa Suomen kadettikoulussa Haminassa. Toisaalta myöhemmässä elämässään marsalkka Mannerheim, oli pikkutarkan kurin vaalija ja ylläpitäjä lähimmiltä alaisiltaan! Lopuksi voidaan todeta, että Gustaf Mannerheim sai elää lapsuutensa pääosan maalla herraskartanomiljöössä. Hän tarkkaili valppaasti luontoa harrastaen ulkoilua ja urheilua. Reserviupseerikoulussa tehtyjä aloitteita Varusmiehen opintokaappi, yliluutnantti Mika Ramu, SISSIK ja yliluutnantti Olli Luukkainen- Foá, OPOS Varusmiestupiin hankitaan kuvan mukaiset lukittava opintokaappi (kaappi /2 varusmiestä, kummallakin oma lukittava tila, jossa sähköpistorasia). Opintokaappi sijoitettaisiin varusmiestupaan seinään kiinni sänkyjen väliin. opintokaapin sivuseinään tulisi asentaa LED-lukuvalot, jolloin varusmies voisi vuoteessaan lukea ohjesääntöjä ja valmistautua tuleviin palvelustehtäviin Kunniakirjat ja palkkiot á 150 euroa Kamerajärjestelmä liikenteenlaskentapaikalle, luutnantti Ville Nousiainen, SISSIK Tähystyspaikalla tien varressa ei ole tiedustelija, vaan valvontakamera, jota kaukokäytetään m päästä Kunniakirja ja 200 euroa Mannerheimin leikkimökki Tykistön varmuusetäisyyssanomapalvelu, luutnantti Ville Nousiainen, SISSIK Tavoitteena on parantaa tulenjohtoa suorittavan tiedustelupartion turvallisuutta JOHLAa, AHJOa ja MATIa hyväksikäyttäen Kunniakirja ja 50 euroa 52 Rukkilainen Rukkilainen 53

28 Teksti Suomen Reserviupseeriliitto puheenjohtaja Janne Kosonen Kuvat Saku Liehu Reserviupseerit - vaativaan tehtävään valittu joukko HEIKKI ONNELA Tiellä: Liiton jäsenet osallistuvat moniin kansainvälisiin kilpailuihin ulkomailla. Partio Italiassa järjestettävässä Lombardia sotilastaitokilpailussa. Tuloksena hopeaa omassa sarjassa Luotettava, oikeudenmukainen, koulutuksestaan ylpeä, valmis kantamaan vastuuta. Edellä mainitut ominaisuudet liittyvät kiinteästi reserviupseeriuuteen Suomen Reserviupseeriliiton (RUL) kesällä teettämän arvotutkimuksen tulosten perusteella. Yli 90 % vastanneista reilusta 4000 RUL:n jäsenestä ovat tutkimuksen perusteella täysin tai jokseenkin samaa mieltä mainituista asioista. Saatujen tulosten perusteella reserviupseereiden keskuudessa on useista asioista ja arvoista hyvin laaja yhteisymmärrys. Ei liene yllätys, että reilusti useampi kuin yhdeksän reserviupseeria kymmenestä pitää sotaa hyväksyttävänä laillisen yhteiskuntajärjestelmän puolustamiseksi. Yhtä moni on henkisesti valmistautunut täyttämään itselleen sodassa annettavan tehtävän. Kadettikunta teki samanaikaisesti vastaavan kyselyn omalle jäsenistölleen eli Kadettikoulun käyneille ammattiupseereille. Tuloksia vertailemalla huomataan, että reservi- ja aktiiviupseereiden arvomaailma on hyvin yhteneväinen. Sinänsä se ei toki ole ihme, sillä jokaisen suomalaisen ammattiupseerinkin uraan kuuluu suoritettu varusmiespalvelus ja reserviupseerin tutkinto. RUL:n jäsenet kokevat, että reserviupseereita arvostetaan edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa. Vastaajat ovat ylpeitä saamastaan reserviupseerikoulutuksesta. Yli 85 % vastaajista ilmoitti, että omassa toimintaympäristössä tiedetään henkilön olevan reserviupseeri. Palvelukseen astuvasta ikäluokasta selvästi alle 10 % valitaan reserviupseerikoulutukseen. Suomalaisen puolustusjärjestelmän vahvuutta kuvaa se, että pääsystä RUK:uun on edelleen kova kilpailu. Keskeinen tekijä, miksi nuori valikoituu reserviupseerikoulutukseen, on vastuunkantokyky. Siis halu ja kyky huolehtia paitsi itsestään myös omasta joukosta ja laajemmin koko yhteisöstään myös silloin kun edessä on tavallista vaikeampi ja haastavampi tilanne. Nämä ovat ominaisuuksia, joita arvostetaan myös siviilielämässä. Suomessa reserviläisyys koskettaa vielä suurinta osaa miehistä. Meillä varusmiespalveluksen suorittaminen ja reserviläisyys ovat luonnollisia asioita, joita ei tarvitse hävetä eikä peitellä. Tilanne on jo Suomalainen reserviupseeri pitää kunnostaan huolta myös reservissä ja pärjää kansainvälisessä vertailussa hyvin. Kuva esteradalta CIOR sotilasmoniottelukilpailusta Tanskasta 2012 päinvastainen monissa Euroopan valtiossa. Tilanne voi muuttua meilläkin nopeasti. On meistä itsestämme kiinni pystymmekö pitämään kiinni meille parhaiten sopivasta järjestelmästä. Se vaatii paitsi jatkuvaa varusmiespalveluksen ja reservin koulutuksen kehittämistä myös riittäviä taloudellisia resursseja. Aktiivisuus kannattaa aina Tulossa oleva puolustusvoimauudistus pienentää sodan ajan joukkoja ja tehdyt puolustusbudjetin leikkaukset ovat lähes nollanneet kertausharjoitukset muutamaksi lähivuodeksi. Tulevaisuudessa sodan ajan sijoitus on joukkotuotantoajan jälkeen entistä harvemmalla reserviläisellä. Varsinkin kokeneen reserviläisen sodan ajan sijoitukseen vaikuttaa nykyistä enemmän hänen oma aktiivisuutensa ja sitoutumisensa sotilasammattitaidon vapaaehtoiseen ylläpitoon. Tarkoituksena on hyödyntää vapaaehtoisuutta ja siksi tulevissa paikallisjoukoissa avautunee tehtäviä myös kokeneemmille, kenttäkelpoisille ja sitoutumishaluisille reserviupseereille kouluttajina ja johtotehtävissä. Reserviupseereita tarvitaan yhä enemmän myös muihinkin kuin vain puolustusvoimien kriisiajan organisaatioihin. Ikään ja sodan ajan tehtävään tai sen puuttumiseen katsomatta reserviupseerius velvoittaa. Jokaisen meistä on pyrittävä yllä pitämään ja kehittämään saamaamme koulutusta ja kenttäkelpoisuutta. Ratkaisevaa on oma aktiivisuus. Jos kertausharjoituskutsua ei kuulu, niin sotilasosaamista voi kehittää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseilla ja harjoituksissa. Ampumataitoa voi parantaa reserviupseerikerhojen ampumavuoroilla. Monella kerholla on myös tasokasta ammunnan opetusta ja omia aseita, joten aloittaminen on helppoa. Erityisesti toiminnalliset ammunnat, kuten sovellettu reserviläisammunta SRA, ovat nuorten reserviläisten suosiossa. Kenttäkelpoisuuden kannalta ratkaisevaa on omaehtoinen, säännöllinen liikunta. Lisätietoja Suomen Reserviupseeriliiton ja sen yli 300 jäsenyhdistyksen sekä 20 reserviupseeripiirin monipuolisista toiminnoista löytyy netistä: fi, facebook: twitter: Reserviupseeriliitto auttaa jäseniään ja muita myös reserviläisiä pitämään yllä armeijassa opittuja taitoja. Rastin aiheena Sako M92S purkaminen ja kokoaminen Turvallisuus ja puolustusmessuilla Lahdessa Korkeaa polviasentoa ei ollut pakko käyttää ;) 54 Rukkilainen Rukkilainen 55