INNEHÅLL / SISÄLLYS / CONTENTS

Transkriptio

1

2

3 INNEHÅLL / SISÄLLYS / CONTENTS HÄLSNING / TERVEHDYS / GREETINGS Konstnärlig ledare / Taiteellinen johtaja / Artistic Director...4 KOMPOSITÖR / SÄVELTÄJÄ / COMPOSER Toshi Ichiyanagi...7 KONFERENCIER / JUONTAJA / HOST Seppo Kimanen...8 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS...10 ENSEMBLER / YHTYEET / ENSEMBLES...32 ORKESTRAR / ORKESTERIT / ORCHESTRAS...43 DIRIGENTER / KAPELLIMESTARIT / CONDUCTORS...48 PROGRAM / OHJELMA 1.8 ONSDAG / KESKIVIIKKO / WEDNESDAY Korsholms kyrka / Mustasaaren kirkko / Korsholm Church TORSDAG / TORSTAI / THURSDAY Baptist kyrkan / Baptistikirkko / The Baptist Church Hemmersgården / Hemmerintalo / Hemmer s House Solf kyrka / Sulvan kirkko / Solf Church Vocana, Närpes / Närpiö FREDAG / PERJANTAI / FRIDAY Kuntsi museum för modern konst Kuntsin modernin taiteen museo Kuntsi Museum for Modern Art Vasa stadshus / Vaasan kaupungintalo / Vaasa City Hall Lillkyro kyrka / Vähänkyrön kirkko / Vähäkyro Church LÖRDAG / LAUANTAI / SATURDAY Salteriet / Suolaamo / The Salting House, Björköby Björköby kyrka / Björköbyyn kirkko / Björköby Church Storkyro gamla kyrka / Isonkyrön vanha kirkko Isokyrö Medieval Church MÅNDAG / MAANANTAI / MONDAY Sandviks Villan & Parken / Hietalahden Villa & Puisto Sandvik s Summer House & Park Vasa konsthall / Vaasan taidehalli / Vaasa Art Exhibition Vasa stadshus / Vaasan kaupungintalo / Vaasa City Hall Ritz Kulturscen / Kulttuurinäyttämö / Culture Stage TISDAG / TIISTAI / TUESDAY Café Loftet / Kahvila Loftet / Loftet Café Ahlbeckssalen / Ahlbeckinsali / Ahlbeck s Hall Nykarleby / Uusikaarlepyy Ortodoxa kyrkan / Ortodoksinen kirkko / The Orthodox Church ONSDAG / KESKIVIIKKO / WEDNESDAY Korsholms kulturhus / Mustasaaren kulttuuritalo Korsholm Cultural House Trefaldighetskyrkan / Vaasan kirkko / Vaasa Church FESTSPELSCAFÉ / MUSIIKKIJUHLAKAHVILA / FESTIVALCAFÉ..115 VERKSAMHETSLEDARE / TOIMINNANJOHTAJA / MANAGING DIRECTOR STYRELSEN / HALLITUS / THE BOARD MEDLEMMAR / JÄSENET / MEMBERS ADMINISTRATION / JOHTO / ADMINISTRATION TACK / KIITOS / THANK YOU ADRESSER / OSOITTEET / ADDRESSES BILJETTER / LIPUT / TICKETS RESTAURANGER - HOTELL / RAVINTOLAT - HOTELLIT RESTAURANTS - HOTELS SÖNDAG / SUNNUNTAI / SUNDAY Gamla Vasa ruiner / Vanhan Vaasan rauniot Old Vaasa Ruins Fritz Jacobsson Studio, Gamla Vasa / Vanha Vaasa Old Vaasa Vörå kyrka / Vöyrin kirkko / Vörå Church

4 HÄLSNING / TERVEHDYS / GREETINGS Välkommen på Musikfestspelen Korsholms 30-års jubileum! Välkommen med och lyssna på mångsidigt kammarmusicerande i idylliskt och kulturhistoriskt intressanta miljöer. I år firar Musikfestspelen Korsholm 30 år. En av Musikfestspelens grundande medlemmar, professor Seppo Kimanen, deltar i årets programplanering. Den japanska delen av musiken i vårt tema kommer från hans kreativitet. Programmet bygger kring axeln Paris - St Petersburg - Tokyo, från 150 års jubilerande Debussy och hans pariskollegers kammarmusik, via salongerna i St Petersburg till verk av vår kompositörsgäst från Tokyo, Toshi Ichiyanagi. Vi hör även Ichiyanagis uruppförande tillägnat Musikfestspelen den 6.8. i stadshusets jubileumskonsert. Mellersta Österbottens Kammarorkester, under ledning av Juha Kangas öppnar festspelen traditionsenligt tillsammans med pianokonstnären Olli Mustonen. Vi hör Olli Mustonen även som kompositör den 3.8. i hans egen konsert "Mustonen & Friends" i stadshuset. Vasa och Seinäjoki stadsorkestrar under ledning av Hannu Lintu avslutar Festspelen i Trefaldighetskyrkan den 8.8. Solister i Beethovens Trippelkonsert är Karen Gomyo (violin), Henri Sigfridsson (piano) och undertecknad. Vi har tagit med Gamla Vasa ruiner igen som konsertplats och där uppträder den 5.8. bl.a. EMO Ensemble under ledning av Pasi Hyökki. En traditionsenlig skärgårdsdag tillbringas i världsnaturarvet i Björköby den 4.8. där Björköby kyrka, förutom Salteriet, är ny konsertplats. I en speciell jazzkonsert på Ritz i Vasa uppträder den legendariske Yosuke Yamashita och hans trio från Japan. Jag önskar alla festivalbesökare berikande musikupplevelser! Marko Ylönen Tervetuloa Korsholman 30. Musiikkijuhlille! Tervetuloa kuulemaan monipuolista kamarimusisointia idyllisissä ja kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoisissa puitteissa. Tänä vuonna vietämme festivaalin 30- vuotisjuhlavuotta ja olemme saanet Musiikkijuhlien perustajajäsenen professori Seppo Kimasen mukaan ohjelman suunnitteluun. Teemaamme liittyvä japanilaisen musiikin osuus on hänen ideoimansa. Ohjelmisto rakentuu akselille Pariisi-Pietari- Tokio, aina 150-vuotta täyttävän Debussyn ja hänen pariisilaisten kollegoidensa kamarimusiikista Pietarin salonkien kautta tokiolaisen säveltäjävieraamme Toshi I c h i y a n a g i n t e o k s i i n. K u u l e m m e Ichiyanagilta myös Musiikkijuhlien kantaesityksen 6.8. kaupungintalon juhlakonsertissa. Tuttuun tapaan avaa Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri Juha Kankaan johdolla festivaalin Korsholman kirkossa solistina pianotaiteilija Olli Mustonen. Kuulemme Olli Mustosta myös säveltäjänä 3.8. " Mustonen and Friends" -konsertissa kaupungintalossa. Vaasan - ja Seinäjoen kaupunginorkesterit Hannu Linnun johdolla päättävät musiikkijuhlat Vaasan kirkossa 8.8. Beethovenin Kolmoiskonserton esitykseen, solisteina Karen Gomyo (viulu), Henri Sigfridsson (piano) ja allekirjoittanut. Olemme ottaneet Vanhan Vaasan rauniot taas konserttipaikaksi ja siellä esiintyvät 5.8. muun muassa EMO Ensemble Pasi Hyökin johdolla. Perinteinen saaristolaislauantai vietetään maailmanperintökohteessa Björköbyssä 4.8., jossa uutena konserttipaikkana on Björkön kirkko tutun Suolaamon lisäksi.ritziin jazzkonsertissa 6.8. esiintyy legen-daarinen Yosuke Yamashita trioineen Japanista. Toivon kaikille festivaalivieraille rikkaita kuunteluelämyksiä. Marko Ylönen Welcome to celebrate the 30th Anniversary of Korsholm Music Festival! Welcome to listen to a variety of chamber music performed in idyllic culturally and historically interesting surroundings. This year we are celebrating the 30th anniversary of the Music Festival. The founding member of the festival, Professor Seppo Kimanen has been planning the Japanese musical part of the program. The theme of the festival takes you from Paris to St Petersburg and Tokyo, from the chamber music of Debussy, 150 years, and his colleagues in Paris, via the salons in St Petersburg to the music of the composer Toshi Ichiyanagi, our honorary guest this year. We will also hear Ichiyanagi s work, a first performance, dedicated to the festival, in the Anniversary concert the 6th of August in Vaasa City Hall. The Ostrobothnian Chamber orchestra and conductor Juha Kangas are traditionally opening our festival in Korsholm church together with piano artist Olli Mustonen as soloist. We are also hearing the composer Olli Mustonen in a concert the 3rd of August in the City Hall called "Mustonen & Friends". The united Vaasa and Seinäjoki City Orchestras will be closing the festival in Vaasa church the 8th of August. Conductor is Hannu Lintu. In Beethoven s Triple concerto are the soloists Karen Gomyo (violin), Henri Sigfridsson (piano) and myself. We have enclosed Old Vaasa Ruins as a concert site again and there we will hear The EMO Ensemble with the artistic director Pasi Hyökki as a leader. The traditional Saturday in the archipelago will be spent in the World heritage site in Björköby the 4th of August. New concert site apart from the Salting House is Björköby wooden church. A jazz concert will be held at The Ritz the 6th of August with the legendary Yosuke Yamashita and his Trio from Japan. I wish all the guests of the festival enjoyable musical experiences! Marko Ylönen 4

5 KONSTNÄRLIG LEDARE / TAITEELLINEN JOHTAJA / ARTISTIC DIRECTOR Marko Ylönen, cello Marko Ylönen var redan som 15-åring en av finalisterna i Åbo Cellotävling. År 1990 vann han andra pris vid den nordiska cellotävlingen i Åbo och fick pris i Tjajkovskij-tävlingen i Moskva.Våren 1996 vann Ylönen Concert Artists Guild-tävlingen i New York. Marko Ylönen har uppträtt som solist och kammarmusiker runtom i Finland, i flera europeiska länder, i Japan, Australien, Nya Zeeland och USA. Ylönen är regelbunden solist hos de flesta finska symfoniorkestrarna. I Mellaneuropa har han framträtt som solist med bl.a. Camerata Salzburg, The English Chamber Orchestra, The Prague Chamber Orchestra samt The Chamber Orchestra of Netherlands. Ylönen har varit stämledare för Tapiola Sinfonietta, 1:a solocellist i Radions symfoniorkester (RSO) och cellist i Nya Helsingfors -kvartetten. Marko Ylönen har hela tiden haft ett varmt förhållande till kammarmusik. Han har spelat tillsammans med många av Finlands och världens främsta musiker i olika sammansättningar vid talrika musikfestspel. Han är vald till konstnärlig ledare för Musifestspelen Korsholm för åren 2008 och , där har redan år 2003 var konstnärlig ledare. Sedan hösten 2000 är Marko Ylönen lektor i cello- och kammarmusik vid Sibelius-Akademin, där han från hösten 2009 blev utnämnd till professor i samma ämne. Ylönen har hållit mästarkurser i Sverige, USA, Australien, Österrike, Egypten och Azerbadjan. Förutom klassisk repertoar spelar Marko Ylönen också nutidsmusik. Han har uruppfört många nya verk av finska tonsättare. Marko Ylönens skivinspelningar innehåller både nya cellokonserter och traditionellt program hos skivbolagen Ondine BIS och Finlandia. Senast har publicerats på CD (Lahti Sinfonia / Vänskä, BIS) Två seriösa stycken op. 77 av Sibelius, Peteris Vasks cellokonsert (Tampere Filharmonia-/ Storgårds, Ondine) och Joonas Kokkonens cellokonsert inspelning (Radion sinfonia-orkesteri / Sakari Oramo, Ondine) samt Chopins och Rachmaninovs cello-sonater (Arto Satukangas, Alba). Ylönen har studerat cello som elev för Csaba Szilvay, professor Erkki Rautio och Heikki Rautasalo samt för professor Heinrich Schiff. Marko Ylönens instrument är en cello av märket David Tecchler från år 1707, som ägs av Finska Kulturfonden. 5

6 KONSTNÄRLIG LEDARE / TAITEELLINEN JOHTAJA / ARTISTIC DIRECTOR Marko Ylönen, sello Jo 15-vuotiaana Marko Ylönen soitti Turun sellokilpailujen finalistina. Myöhemmin hän saavutti 2. palkinnon Pohjoismaisissa sellokilpailuissa Turussa 1990 sekä palkintosijan Moskovan Tšaikovski-kilpailujen finaalissa samana vuonna. Keväällä 1996 hän voitti 1. palkinnon Concert Artists Guild -kilpailussa New Yorkissa. Marko Ylönen on esiintynyt solistina ja kamarimuusikkona eri puolilla Suomea, useissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa, Japanissa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Ylönen soittaa säännöllisesti suomalaisten orkestereiden solistina. Keski- Euroopassa hän on esiintynyt mm. Camerata Salzburgin, English Chamber Orchestran, Hollannin Kamariorkesterin ja Prahan kamariorkesterin solistina. Hän on myös toiminut Tapiola Sinfoniettan äänenjohtajana, Radion sinfoniaorkesterin 1. soolosellistinä ja Uusi Helsinki -kvartetin jäsenenä. Ylösellä on läheinen suhde kamarimusiikkiin, jota hän on soittanut monien Suomen ja maailman eturivin muusikoiden kanssa eri kokoonpanoissa monilla musiikkijuhlilla. Hänet on valittu Korsholman Musiikkijuhlien taiteelliseksi johtajaksi vuosiksi 2008 ja ja tässä tehtävässä hän toimi myös kesällä Syksystä 2000 lähtien Ylönen on toiminut sello- ja kamarimusiikin lehtorina Sibelius-Akatemiassa ja aloitti kamarimusiikin professorin virassa syksyllä Hän on pitänyt mestarikursseja Ruotsissa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Itävallassa, Egyptissä ja Azerbaidzanissa. Klassisen kantaohjelmiston lisäksi Ylönen on esittänyt myös nykymusiikkia. Hän on soittanut useita suomalaisten sävellysten kantaesityksiä. Marko Ylösen levytysluettelo sisältää sekä uusia sellokonserttoja että perinteistä ohjelmistoa Ondine-, BIS- ja Finlandia-levymerkeillä. Viimeisimpinä on julkaistu Sibeliuksen kaksi vakavaa kappaletta op.77 sisältävä CD (Lahti Sinfonia/Vänskä, BIS), Peteris Vasksin sellokonserton levytys (Tampere Filharmonia/Storgårds, Ondine) ja Joonas Kokkosen sellokonserton levytys (Radion sinfoniaorkesteri/sakari Oramo, Ondine) sekä Chopinin ja Rachmaninovin sellosonaatit (Arto Satukangas, Alba). Ylönen on opiskellut Csaba Szilvayn, Erkki Raution, Heikki Rautasalon ja Heinrich Schiffin oppilaana. Marko Ylösen instrumenttina on Suomen Kulttuurirahaston omistama David Tecchler -sello vuodelta Marko Ylönen, cello Already at the age of fifteen Marko Ylönen was one of the finalists in a national cello competition in Finland. In 1990 he was awarded 2nd prize at the Turku Scandinavian Cello Competition and later that year he became a finalist and a prizewinner in the Tchaikovsky Competition in Moscow he won the first prize at the Concert Artist Guild Competition in New York. Marko Ylönen has performed as soloist and chamber musician in Finland and other European countries as well as in Japan, Australia, New Zealand and United States. He plays regularly as soloist with all major Finnish orchestras. He has also played with such leading orchestras as Camerata Salzburg, the English Chamber Orchestra, the Prague Chamber Orchestra and the Netherlands Chamber Orchestra. He has worked with conductors such as Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste, Juha Kangas, John Storgårds, Sakari Oramo, Okko Kamu, James de Priest, Mosche Atzmon, Alexander Vedernikov, Heinrich Schiff, Ben Wallfish, Susanna Mälkki, Osmo Vänskä, Olli Mustonen and Hannu Lintu. As a chamber musician Marko Ylönen has played with a number of world s leading musicians in various ensembles and at many music festivals. He has been invited Artistic Director of Korsholm Music Festival in 2008 and again from , which position he successfully held also in From autum 2000 he held a position as cello and chamber music lecturer at the Sibelius Academy and from autumn 2009 Ylönen was chosen professor at the same academy in Helsinki. He has given master classes in Sweden, Austria, USA, Australia, Egypt and in Azerbaijan. Apart from classical repertoire, Marko Ylönen also plays contemporary music. He has premiered several works by Finnish composers. Marko Ylönen's discography is mainly on three labels, ONDINE, BIS and FINLANDIA, and it includes both modern concertos and traditional repertoire. The latest releases are Two Serious Melodies op. 77 for cello and orchestra by Sibelius (Lahti Symphony/dir. OsmoVänskä, BIS), Cello Concerto by Peteris Vasks (Tampere Filharmonia/dir. John Storgårds, ONDINE) and Cello Concerto by Joonas Kokkonen ( Finnish Radio Symphony Orchestra/dir. Sakari Oramo, Ondine). Marko Ylönen has studied with Csaba Szilvay, Erkki Rautio, Heikki Rautasalo and Heinrich Schiff. Ylönen plays a David Tecchler -Cello from 1707 owned by The Finnish Cultural Foundation. 6

7 KOMPOSITÖR / SÄVELTÄJÄ / COMPOSER Japan har han mottagit flera pris, inklusive det prestigefyllda Nakajima Kenzo-priset (1984), Ordre des Arts et des Lettres (1985) och Kyoto Music Awards Grand Prix (1989). År 1990 fick fick han för fjärde gången ta emot Otaka-priset, nu för symfonin "Berlin Renshi". Toshi Ichiyanagi Toshio Ichiyanagi syntyi Kobessa, Japanissa vuonna Hän opiskeli sävellystä Kishio Hiraon ja John Cagen oppilaana sekä pianonsoittoa Chieko Haran, Bernhard Weiserin ja Beveridge Websterin oppilaana. Vuosina hän opiskeli New Yorkin Juilliard School of Musicissa ja New School for Social Research:ssa, jonka jälkeen hän vuonna 1961 muutti takaisin Japaniin. Siellä hän esitteli useita uusia musiikillisia käsitteitä, mm. John Cagen sattu-manvaraisuusteorian ja oli näin vahvasti mukana muokkaamassa maansa nykymusiikin kehitystä. Toshi Ichiyanagi Photo:Koh Okabe Toshi Ichiyanagi föddes i Kobe, Japan, år Han studerade komposition som elev till Kishio Hirao och John Cage, och piano med Chieko Hara, Bernhard Weiser och Beveridge Webster. Efter genomförda studier vid Juilliard School of Music och New School for Social Research i New York mellan 1954 och 1960, återvände han till Japan år Där introducerade han flera nya musikaliska principer, bl.a. Cages slumpteorier, och utövade därmed ett betydande inflytande på den japanska samtida musiken. Ichiyanagi har som en av de ledande tonsättarna i Japan komponerat inom de flesta musikgenrer: opera, orkester-, kammar- och instrumentalmusik. Bland hans centrala verk kan nämnas violinkonserten Circulating Scenery (1983), andra pianokonserten Winter Portrait (1987) och operan Momo (1995) baserad på Michael Endes roman. Vid sidan om dessa omfattande verk har Ichiyanagi också blivit känd som tonsättare av verk för traditionella japanska instrument som sho och gagaku-ensemble. Många av dessa har också framförts runtom i världen, i synnerhet av Tokyo International Music Ensemble, för vilken Ichiyanagi är konstnärlig ledare. Toshio Ichiyanagi vann Elizabeth A. Coolidge-priset (1954) och Serge Koussevitzky-priset (1956) under sina studieår i New York. Han var också medlem i konstnärsrörelsen Fluxus. Sedan återkomsten till Ichiyanagi on yhtenä Japanin johtavista säveltäjistä jättänyt jälkensä lähes kaikkiin musiikin lajeihin: ooppera-, orkesteri-, kamarija soitinmusiikkiin. Hänen keskeisistä teoksistaan mainittakoon viulukonsertto Circulating Scenery (1983), toinen pianokonsertto Winter Portrait (1987) ja ooppera Momo (1995), joka perustuu Michael Enden romaaniin. Laajojen teosten ohella Ichiyanagi on tullut tunnetuksi myös sävellyksistään perinteisille japanilaisille soittimille kuten sholle ja gagaku-yhtyeelle. Useita näistä teoksista on esitetty ympäri maailmaa, erityisesti Tokyo International Music Ensemblen toimesta. Ichiyanagi on tämän yhtyeen taiteellinen johtaja. Toshio Ichiyanagi vastaanotti Elizabeth A. Coolidge -palkinnon vuonna 1954 ja Serge Koussevitzky -palkinnon vuonna 1956 opiskellessaan Yhdysvalloissa. Hän oli myös taideyhteisö Fluxusin jäsen. Paluumuuton jälkeen hän on saanut lukuisia palkintoja, muun muassa arvostetun Nakajima Kenzo -palkinnon vuonna 1984, Ranskan hallituksen kunniamerkin Ordre des Arts et des Lettres vuonna 1985 ja Kyoto Music Awardsin Grand Prix'n vuonna Hänen ainutlaatuinen sinfoniansa "Berlin Renshi" toi vuonna 1990 Ichiyanagille hänen uransa neljännen Otaka-palkinnon. Toshi Ichiyanagi Born in 1933 in Kobe, Japan, Toshi Ichiyanagi studied composition with Kishio Hirao and John Cage, and piano with Chieko Hara, Bernhard Weiser and Beveridge Webster. After attending the Julliard School of Music and the New School for Social Research in New York between years , he returned to Japan in 1961, and introduced many new musical concepts, including Cage's idea of indeterminacy, exerting a strong influence on the direction of Japanese contemporary music. 7

8 KONFERENCIER / JUONTAJA / HOST As one of the leading composers in Japan, Ichiyanagi has composed in most genres of music: operas, orchestral, chamber and instrumental works. Among his major works are his Violin Concerto "Circulating Scenery" (1983), Piano Concerto No.2 "Winter Portrait" (1987) and Opera "Momo" (1995), based on a novel by Michael Ende. While composing these large-scale pieces, he also became known for his compositions using Japanese traditional instruments such as sho and gagaku ensemble. Many of them have been performed throughout the world, especially by the Tokyo International Music Ensemble - an organization where he serves as Artistic Director. Ichiyanagi won the Elizabeth A. Coolidge Prize (1954) and the Serge Koussevitzky Prize (1956) during his studies in New York. He was also a member of Fluxus. Since his return to Japan, he has received numerous awards including the prestigious Nakajima Kenzo Award (1984), the Ordre des Arts et des Lettres of the French Government (1985) and Grand Prix of the Kyoto Music Award (1989). In 1990, he was awarded the Otaka Prize for the fourth time, for his unique symphony "Berlin Renshi". Seppo Kimanen Seppo Kimanen föddes i Helsingfors år Han studerade cello vid Sibelius-Akademin och senare i konservatorierna i Prag och Paris samt vid Detmolds musikhögskola. Mellan 1971 och 1974 var han lektor i cello vid Åbo konservatorium. Under de tre följande åren var han tredje solocellist i Radions symfoniorkester. Han var också timlärare i cello och kammarmusik vid Sibelius-Akademin mellan 1975 och Kimanen är grundande medlem i Jean Sibelius-kvartetten (grundad år 1980). Som kammarmusiker har Kimanen konserterat i de flesta europeiska länder, i USA, Sydkorea, Chile, Australien, Indien och Thailand. År 1970 grundade han tillsammans med hustrun Yoshiko Arai kammarmusikfestivalen i Kuhmo och var dess konstnärliga ledare under 35 år. Perioden var han verksamhetsledare för Helsingfors festspel. Kimanen var involverad i grundandet av Musikfestspelen Korsholm år 1982 och verkade som dess första konstnärliga ledare Han har planerat och lett flera musikevenemang runtom i världen. Han har också verkat som musikskribent, konferencier, skivproducent och radioredaktör. Mellan 2005 och 2007 var Kimanen direktör för Finlandsinstitutet i London och från 2007 till 2010 var han press- och kulturråd vid ambassaden i Tokyo. Sedan 2010 verkar Kimanen bl.a. som konstnärlig ledare för Grankulla musikfestspel. Seppo Kimanen Seppo Kimanen syntyi Helsingissä vuonna Hän opiskeli sellonsoittoa ensin Sibelius-Akatemiassa ja sittemmin Prahan ja Pariisin Konservatorioissa sekä Detmoldin Musiikkikorkeakoulussa. Vuodet hän työskenteli Turun konservatorion sellonsoiton lehtorina ja Radion sinfoniaorkesterin 3. soolosellistinä. Hän toimi myös Sibelius-Akatemian sellonsoiton- ja kamarimusiikin tuntiopettajana Seppo Kimanen Kimanen on Jean Sibelius -kvartetin perustajajäsen (v.1980). Kamarimuusikkona Kimanen on konsertoinut useimmissa Euroopan maissa, USA:ssa, Japanissa, Etelä-Koreassa, Chilessä, Australiassa, Intiassa ja Thaimaassa. Vuonna 1970 Kimanen perusti yhdessä puolisonsa Yoshiko Arain kanssa Kuhmon Kamarimusiikkijuhlat ja työskenteli sen taiteellisena johtajana 35 vuoden ajan. Vuosina hän oli Helsingin Juhlaviikkojen toiminnanjohtaja. Kimanen on ollut perustamassa Korsholman Musiikkijuhlia vuonna 1982 ja toiminut sen ensimmäisenä taiteellisena johtajana v Hän on suunnitellut ja johtanut useita musiikkitapahtumia eri puolilla maailmaa. Kimanen on myös toiminut musiikkikirjoittajana, juontajana, levytuottajana sekä radio-ohjelmien toimittajana. 8

9 KONFERENCIER / JUONTAJA / HOST Vuosina Kimanen toimi Suomen Lontoon Instituutin johtajana ja Tokion suurlähetystön lehdistö- ja kulttuurineuvoksena. Vuodesta 2010 Seppo Kimanen on työskennellyt mm. Kauniaisten Musiikkijuhlien taiteellisena johtajana. Seppo Kimanen Seppo Kimanen was born in 1949 in Helsinki, Finland. He studied the cello at the Sibelius-Academy and later at Prague and Paris Conservatoires, the Detmold Music Academy and elsewhere. Mr. Kimanen's professional career started in 1971 when he became lecturer at the Turku Conservatoire. The years Kimanen acted as the co-principal cellist in the Finnish Radio Symphony Orchestra and he tutored cello and chamber music at the Sibelius Academy. He is a founding member of the Jean Sibelius String Quartet, established in The quartet soon became one of the leading ensembles in Scandinavia. During 30 years of activity the quartet created numerous first performances and often combined new music with classical and romantic styles. Seppo Kimanen has appeared in most European countries, the United States, Japan, South Korea, Chile, Australia, India and Thailand. In 1970 Kimanen initiated the Kuhmo Chamber Music Festival together with his wife, violinist Yoshiko Arai and continued as artistic director until the year He was also a founding member of the Korsholm Music Festival in 1982 and it s first artistic director in In Finland he is also known as lecturer, writer and host of radio and TV music programs. In 1988 Kimanen was awarded with the State Prize for Music. He received the honorary title of professor in year 1999 and the State Artist professorship in year In 2005 Kimanen became director of the Finnish Cultural Institute in London and the years he was Culture and Press counselor at the Finnish embassy in Tokyo. In year 2010 he was nominated as artistic director of the Kauniainen Music Festival in Finland. 9

10 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Petri Aarnio Christian Altenburger Petri Aarnio Petri Aarnio studerade vid Östra Helsingfors musikinstitut som elev till Geza Szilvay och vid Sibelius-Akademin som elev till Lajos Garam. Han fortsatte sina studier i New York under ledning av Dorothy Delay och Joel Smirnoff under åren Petri Aarnio är Radions Symfoniorkesters konsertmästare och spelar på en Vincenzo Ruggeri-violin från år Petri Aarnio on opiskellut Itä-Helsingin musiikkiopistossa Geza Szilvayn ja Sibelius-Akatemiassa Lajos Garamin oppilaana. Hän jatkoi opintojaan New Yorkissa Dorothy Delayn ja Joel Smirnoffin johdolla vuosina Petri Aarnio on Radion sinfoniaorkesterin konserttimestari. Aarnion instrumenttina on Vincenzo Ruggeri vuodelta Petri Aarnio studied at the Sibelius Academy with Lajos Garam and at the East Helsinki Music Institute with Geza Szilvay. He continued his studies in New York with Dorothy DeLay and Joel Smirnoff between 1984 and Petri Aarnio is the concert-master of the Finnish Radio Symphony Orchestra. He plays a Vincenzo Ruggeri violin made in Christian Altenburger Christian Altenburger studerade vid musikuniversitetet i hemstaden Wien och under Dorothy DeLays ledning vid Juilliard School i New York. Han debuterade vid 19 års ålder som solist i Musikverein i Wien. Detta framträdande följdes snart av konserter med internationella topporkestrar som Berlins filharmoniker, Chicago Symphony Orchestra, New York Philharmonic Orchestra och London Symphony Orchestra, under ledning av Claudio Abbado, Christoph von Dohnányi, Bernard Haitink, James Levine mfl. Förutom solistframträdanden har kammarmusiken blivit en viktig del av hans konstnärliga arbete. Altenburg framträder gärna med kolleger och vänner som Bruno Canino, Patrick Demenga, Heinz Holliger, Nobuko Imai, Kim Kashkashian, Melvyn Tan, Lars Anders Tomter och Lars Vogt. Han är ofta involverad i planerandet av framgångsrika musikprojekt. Mellan 1999 och 2005 var han konstnärlig ledare för Mondseetage-festivalen tillsammans med aktrisen Julia Stemberger. År 2003 tog han över det konstnärliga ledarskapet för kammarmusikfestivalen Schwäbischer Frühling och år 2006 blev han konstnärlig ledare för Loisiarte-festivalen, för vilken han också definierade ett nytt programkoncept. Under många år innehade Christian Altenburger en professur vid musikuniversitetet i Hannover. År 2001 utnämndes han till professor vid Musikuniversitetet i Wien. 10

11 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Christian Altenburger Christian Altenburger opiskeli kotikaupunkinsa Wienin musiikkiyliopistossa sekä Dorothy DeLayn oppilaana New Yorkin Juilliard Schoolissa. Hän debytoi 19-vuotiaana Wienin Musikvereinissä, jonka jälkeen seurasi pian esiintymisiä lukuisten kansainvälisten huippuorkestereiden kanssa, kuten Berliinin filharmonikot, Chicagon sinfoniaorkesteri, New Yorkin filharmonikot ja Lontoon sinfoniaorkesteri kapellimestareinaan muiden muassa Claudio Abbado, Christoph von Dohnányi, Bernard Haitink ja James Levine. Solistiesiintymisten lisäksi kamarimusiikista on tullut tärkeä osa Altenburgerin taiteellista työtä. Hän esiintyy mielellään ystävien ja kollegoiden kanssa, joista mainittakoon Bruno Canino, Patrick Demenga, Heinz Holliger, Nobuko Imai, Kim Kashkashian, Melvyn Tan, Lars Anders Tomter ja Lars Vogt. Altenburger osallistuu usein uusien, menestyksekkäiden musiikkiprojektien suunnitteluun. Vuosina hän oli Mondseetage-festivaalin taiteellinen johtaja yhdessä näyttelijätär Julia Stembergerin kanssa. Vuonna 2003 Alterburger ryhtyi Schwäbischer Frühling -kamarimusiikkifestivaalin taiteelliseksi johtajaksi. Vuonna 2006 hän aloitti taiteellisena johtajana Loisiarte-festivaaleilla ja uudisti tapahtuman taiteellista ohjelmatarjontaa. Christian Altenbuger oli pitkään Hannoverin musiikkiyliopiston professori. Vuonna 2001 hänet nimitettiin Wienin musiikkiyliopiston professoriksi. Christian Altenburger Christian Altenburger studied at the University of Music in his hometown of Vienna and with Dorothy DeLay at the Juilliard School in New York. At 19, he made his debut as a soloist at the Vienna Musikverein. This was soon followed by engagements with top international orchestras such as the Berlin Philharmonic Orchestra, the Chicago Symphony Orchestra, the New York Philharmonic Orchestra and the London Symphony Orchestra under Claudio Abbado, Christoph von Dohnányi, Bernard Haitink, James Levine and others. In addition to his appearances as a soloist, chamber music has become an important aspect of his artistic work. Christian Altenburger not only adores playing with colleagues and friends such as Bruno Canino, Patrick Demenga, Heinz Holliger, Nobuko Imai, Kim Kashkashian, Melvyn Tan, Lars Anders Tomter and Lars Vogt, he is also involved in the planning of successful music projects. From he was artistic director of the Mondseetage Festival together with the actress Julia Stemberger. In 2003 he took over the artistic direction of the Chamber Music Festival Schwäbischer Frühling and in 2006 he became artistic director of the Loisiarte Festival, where he also defined the concept of the program. For many years, Christian Altenburger held a professorship at the Hannover University of Music. In 2001, he was appointed to a professorship at the Vienna University of Music. Ilari Angervo Ilari Angervo Ilari Angervo studerade vid Sibelius-Akademin som elev till Helge Valtonen och Jouko Mansnerus. Han studerade också vid Hochschule der Künste i Berlin åren som elev till Wolfram Christin. Sedan år 1990 har Ilari Angervo varit första soloaltist i Radions Symfoniorkester. Han har framträtt som solist med de flesta finländska orkestrar. Han har också framträtt som solist i Tyskland, Ryssland och Japan. Ilari Angervos instrument är en J.B. Guadagnini från år Ilari Angervo on opiskellut Sibelius-Akatemiassa Helge Valtosen ja Jouko Mansneruksen johdolla. Angervo opiskeli Berliinissä Hochschule der Künstessä Wolfram Christin johdolla Vuodesta 1990 lähtien Ilari Angervo on ollut Radion sinfoniaorkesterin 1. sooloaltisti. Angervo on soittanut useimpien suomalaisten orkestereiden solistina. Hän on esiintynyt solistina myös Saksassa, Venäjällä ja Japanissa. Ilari Angervon soitin on J.B. Guadagnini vuodelta Ilari Angervo studied at the Sibelius Academy with Helge Valtonen and Jouko Mansnerus. From 1988 to 1990, he studied with Wolfram Christ at the Hochschule der Künste in Berlin. Since 1990, Ilari Angervo has been Principal Viola player of the Finnish Radio Symphony Orchestra. As soloist, he has appeared with the major orchestras in Finland as well as in Germany, Russia and Japan. He plays a J.B. Guadagnini viola made in

12 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Taija Angervo started playing the violin in 1979 at the Lahti Conservatory and continued her studies with Seppo Tukiainen and Mi-Kyung Lee at the Sibelius Academy, graduating in She has studied also with Zinaida Gilels, Ilja Grubert and Pavel Vernikov at the Kuhmo Violin School, and from 1998 to 1999 with Mihaela Martin at the Hochschule der Künste Cologne. Today, Taija Angervo is a concert-master of the Finnish Radio Symphony Orchestra and a member of the Virtuosi di Kuhmo Chamber Orchestra. She plays a Goffredo Cappa violin. Taija Angervo Taija Angervo Taija Angervo inledde sina violinstudier år 1979 vid Päijät-Häme konservatorium i Lahtis. Hon flyttade över till Sibelius-Akademin år 1994 och undervisades där av Seppo Tukiainen och Mi-Kyung Lee. Hon avlade diplomexamen på våren Hon har också studerat i violinskolan i Kuhmo som elev till Zinaida Gilels, Ilja Grubert och Pavel Vernikov, på många mästarkurser och under åren vid Kölns musikhögskola som elev till Mihaela Martin. Angervo verkar som andra konsertmästare i Radions Symfoniorkester och är medlem i kammarorkestern Virtuosi di Kuhmo. Taija Angervo spelar på en Goffredo Cappa-violin ägd av RSO. Taija Angervo aloitti viulunsoiton opinnot 1979 Lahdessa Päijät- Hämeen Konservatoriossa. Sibelius-Akatemiaan hän siirtyi 1994 Seppo Tukiaisen ja Mi-Kyung Leen oppilaaksi ja suoritti viulunsoiton diplomitutkinnon keväällä Hän on opiskellut myös Kuhmon Viulukoulussa Zinaida Gilelsin, Ilja Grubertin ja Pavel Vernikovin oppilaana, useilla mestarikursseilla sekä Kölnin Musiikkikorkeakoulussa Mihaela Martinin luokalla. Angervo toimii Radion sinfoniaorkesterin 2. konserttimestarina sekä Virtuosi di Kuhmo -kamariorkesterin jäsenenä. Taija Angervo soittaa Radion sinfoniaorkesterin omistamalla Goffredo Cappa viululla. Karen Gomyo Karen Gomyo Karen Gomyo föddes i Tokyo, men växte upp i Montreal och New York. År 2008 mottog hon det prestigefyllda Avery Fisher Career Grant och har av tidningen Chicago Tribune karakteriserats som en "artist av högsta klass, som med briljans, vitalitet och intensitet suveränt behärskar det musikaliska uttrycket". Gomyo har framträtt som solist tillsammans med Cleveland Orchestra, New York Philharmonic, Los Angeles Philharmonic, City of Birmingham Symphony Orchestra, Royal Scottish National Orchestra med flera, i samarbete med dirigenter som Leonard Slatkin, Neeme Järvi, Andrew Litton och David Robertson. 12

13 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Som recitalviolinist och kammarmusiker har Gomyo framträtt på festivaler i USA, Österrike, Tyskland, Frankrike, Norge, Ukraina, Nederländerna, Spanien, Italien, Japan och Kanada i samarbete med artister som Heinrich Schiff, Lynn Harrell, Alisa Weilerstein, Christian Poltéra och Anton Kuerti. Karen Gomyo är också djupt intresserad av Astor Piazzollas musik och har turnérat med ett konsertprogram bestående av musik av Piazzolla och de klassiska tonsättare som inspirerade honom. År 2008 framträdde Gomyo vid det första symposiet för terrorismens offer, som hölls i FN:s högkvarter i New York, och år 2009 var hon solist i New York-filharmonikernas Memorial Day-konsert i katedralen St. John the Divine i New York. Karen Gomyo spelar på en Stradivarius-violin som upplåtits för hennes bruk av en privat sponsor. Karen Gomyo Karen Gomyo syntyi Tokiossa, mutta kasvoi Montrealissa ja New Yorkissa. Vuonna 2008 hän vastaanotti arvostetun Avery Fisher Career stipendin. Gomyota on Chicago Tribunen palstoilla luonnehdittu "korkeimman luokan taiteilijaksi, joka taitavasti, elävästi ja tunteikkaasti hallitsee musiikillista ilmaisua". Gomyo on esiintynyt solistina muun muassa Cleveland Orchestran, New York Philharmonicin, Los Angeles Philharmonicin, City of Birmingham Symphony Orchestran ja Royal Scottish National Orchestran kanssa esimerkiksi Leonard Slatkinin, Neeme Järven, Andrew Littonin ja David Robertsonin johdolla. Gomyo on esiintynyt resitalistina ja kamarimuusikkona Yhdysvalloissa, Itävallassa, Saksassa, Ranskassa, Norjassa, Ukrainassa, Alankomaissa, Espanjassa, Italiassa, Japanissa ja Kanadassa. Hän on tehnyt yhteistyötä muun muassa Heinrich Schiffin, Lynn Harrellin, Alisa Weilersteinin, Christian Poltéran ja Anton Kuertin kanssa. Karen Gomyo on myös erittäin kiinnostunut Astor Piazzollan musiikista ja on tehnyt laajan konserttikiertueen ainutlaatuisella ohjelmalla, jossa oli Piazzollan ja häntä innoittaneiden säveltäjien musiikkia. Vuonna 2008 Gomyo esiintyi ensimmäisessä terrorismin uhrien symposiumissa YK:n päämajassa New Yorkissa. Seuraavana vuonna hän oli solistina mukana New York Philharmonicin perinteisessä Memorial Dayn konsertissa New Yorkin St. John the Divine -katedraalissa. Karen Gomyolla on yksinoikeudella käytössään Stradivarius-viulu, jonka yksityinen sponsori on hänelle ostanut. Karen Gomyo Born in Tokyo, violinist Karen Gomyo grew up in Montreal and New York. Recipient of the prestigious Avery Fisher Career Grant in 2008, she has been hailed by the Chicago Tribune as "a first-rate artist of real musical command, vitality, brilliance and intensity". Gomyo's engagements as soloist have included those with the Cleveland Orchestra, New York Philharmonic, Los Angeles Philharmonic, City of Birmingham Symphony Orchestra, the Royal Scottish National Orchestra, among others. She has worked with such conductors as Leonard Slatkin, Neeme Järvi, Andrew Litton and David Robertson. In recital and chamber music, Gomyo has performed in festivals in the US, Austria, Germany, France, Norway, Ukraine, Holland, Spain, Italy, Japan, and Canada, collaborating with such artists as Heinrich Schiff, Lynn Harrell, Alisa Weilerstein, Christian Poltéra, and Anton Kuerti. Karen Gomyo is also deeply interested in the Nuevo Tango music of Astor Piazzolla, and has toured with a unique program featuring the music of Piazzolla and the classical composers who influenced him. In 2008 Gomyo performed at the First Symposium for the Victims of Terrorism held at the headquarters of United Nations in New York, and in 2009 was the guest soloist for the New York Philharmonic's Memorial Day concert at the Cathedral of St. John the Divine. Karen Gomyo plays on a Stradivarius violin that was bought for her exclusive use by a private sponsor. Yuval Gotlibovich Israeliskfödde Yuval Gotlibovich har vunnit första pris i många nationella och internationella tävlingar, bland annat den åttonde internationella Lionel Tertis-altviolintävlingen, där han också mottog Fridolin Rusch-specialpriset, första pris i Aviv-tävlingen i Israel, och som medlem i Trio di Colore, Fischoff-kammarmusiktävlingen år Gotlibovichs konsertaktiviteter sträcker sig över Europa, USA och Israel. Han har framträtt som solist med Jerusalems symfoniorkester, Tel Aviv Soloists Ensemble, Texas Festival Orchestra och Mellersta Österbottens Kammarorkester. Han har som kammarmusiker samarbetat med berömda artister som Menachem Pressler, Marc- André Hamelin, George Pludmacher, Nobuko Imai och János Starker. Gotlibovich har komponerat musik för filmen Dr Caligaris kabinet från 1919, vilken uruppfördes vid festivalen Are-More i Vigo, Spanien. Han har samarbetat med Ensemble Modern (Frankfurt), Ensemble Callisto (Chicago) och ICTUS (Bryssel), samt med 13

14 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS tonsättare som Krzysztof Penderecki, Henri Dutilleux, György Kurtág och Sofia Gubaidulina. Tonsättarna Alexandre Eisenberg och Justin Merritt har komponerat altviolinkonserter dedikerade till och uruppförda av Gotlibovich. Gotlibovich on säveltänyt musiikkia mykkäelokuvaan "Tri Caligarin kabinetti" vuodelta 1919, joka kantaesitettiin Are-Morefestivaalilla Espanjan Vigossa. Hän on tehnyt yhteistyötä myös Frankfurtin Ensemble Modernin, Chicagon Callisto Ensemblen ja Brysselin ICTUSin kanssa sekä säveltäjien Krzysztof Pendereckin, Henri Dutilleuxin, György Kurtágin ja Sofia Gubaidulinan kanssa. Säveltäjät Alexandre Eisenberg ja Justin Merritt ovat omistaneet alttoviulukonserttoja Gotlibovichille. Yuval Gotlibovich A native of Israel, Yuval Gotlibovich has won first prizes in National and International Competitions, among them first prize and the Fridolin Rusch award at the 8th "International Lionel Tertis Viola Competition", first prize at the 2004 "Aviv" Competitions in Israel, and the 2004 "Fischoff" Chamber Music Competition as a member of Trio di Colore. Gotlibovich s concert activities span through Europe, United States and Israel. He has played as soloist with the Jerusalem Symphony Orchestra, the Tel Aviv Soloists Ensemble, Texas Festival Orchestra and the Ostrobothnian chamber orchestra. He has collaborated in chamber music with world renowned artists such as Menachem Pressler, Marc-André Hamelin, George Pludmacher, Nobuko Imai, Janos Starker, among others. Yuval Gotlibovich Yuval Gotlibovich Israelilainen Yuval Gotlibovich on voittanut useita kansallisia ja kansainvälisiä kilpailuja, muun muassa Kahdeksannen Lionel Tertis alttoviulukilpailun, jossa hän myös vastaanotti Fridolin Rusch - erikoispalkinnon, Aviv-kilpailun Israelissa vuonna 2004 sekä samana vuonna Fischoff-kamarimusiikkikilpailun Trio di Coloren jäsenenä. Gotlibovich konsertoi säännöllisesti Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Israelissa. Hän on esiintynyt solistina Jerusalemin sinfoniaorkesterin, Tel Aviv Soloists Ensemblen, Texas Festival Orchestran ja Keski- Pohjanmaan kamariorkesterin kanssa. Kamarimuusikkona hän on tehnyt yhteistyötä muun muassa Menachem Presslerin, Marc-André Hamelinin, Georges Pludermacherin, Nobuko Imain ja János Starkerin kanssa. Gotlibovich has written live music for the 1919 movie The Cabinet of Dr. Caligari, which was premiered at the festival Are-More in Vigo, Spain. He has worked with Ensemble Modern in Frankfurt, Ensemble Callisto in Chicago and ICTUS in Brussels, and with composers such as Krzysztof Penderecki, Henri Dutilleux, György Kurtág and Sofia Gubaidulina. Composers Alexandre Eisenberg and Justin Merritt have written viola concertos dedicated to and premiered by Gotlibovich. Tomas Gricius Tomas Gricius opiskeli trumpetinsoittoa ensin J. Naujalisin musiikkikoulussa Kaunasissa, Liettuassa Hän jatkoi opintojaan Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiassa S. Petrulisin, A. Kontautasin ja T. Dokshizerin johdolla. Gricius on opiskellut myös Lontoossa Guildhall School of Music and Drama -korkeakoulussa J. Millerin ja A. McAneneyn johdolla ja Sibelius-Akatemiassa Jouko Harjanteen ohjauksessa. Hän on osallistunut T. Dokshizerin, M. Andren, R. Simonsin, U. Agnasin ja P.K. Svendsenin mestarikursseille. Tomas Gricius voitti J. Pakalnis National Wind Instruments -kilpailun 1987, 1992 ja 1995 sekä kolmannen kansainvälisen Raimo Sarmas - trumpettikilpailun Lieksassa Gricius on esiintynyt useiden kotimaisten ja ulkomaisten orkestereiden kanssa. Hän on myös aktiivinen kamarimuusikko ja on esiintynyt sekä levyttänyt paljon nykymusiikkia mm. Gaida Ensemblen kanssa. Gricius työskenteli 14

15 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Liettuan kansallisessa sinfoniaorkesterissa trumpetin varaäänenjohtajana Radion sinfoniaorkesterin trumpetin toiseksi soolosoittajaksi hänet valittiin Vuonna 2008 Gricius valittiin soittaman World Symphony -orkesterin Korean kiertueelle. toiseksi soolosoittajaksi hänet valittiin Vuonna 2008 Gricius valittiin soittaman World Symphony -orkesterin Korean kiertueelle. Gricius Tomas Tomas Gricius opiskeli trumpetinsoittoa ensin J. Naujalisin musiikkikoulussa Kaunasissa, Liettuassa Hän jatkoi opintojaan Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiassa S. Petrulisin, A. Kontautasin ja T. Dokshizerin johdolla. Gricius on opiskellut myös Lontoossa Guildhall School of Music and Drama -korkeakoulussa J. Millerin ja A. McAneneyn johdolla ja Sibelius-Akatemiassa Jouko Harjanteen ohjauksessa. Hän on osallistunut T. Dokshizerin, M. Andren, R. Simonsin, U. Agnasin ja P.K. Svendsenin mestarikursseille. Tomas Gricius voitti J. Pakalnis National Wind Instruments -kilpailun 1987, 1992 ja 1995 sekä kolmannen kansainvälisen Raimo Sarmas - trumpettikilpailun Lieksassa Gricius on esiintynyt useiden kotimaisten ja ulkomaisten orkestereiden kanssa. Hän on myös aktiivinen kamarimuusikko ja on esiintynyt sekä levyttänyt paljon nykymusiikkia mm. Gaida Ensemblen kanssa. Gricius työskenteli Liettuan kansallisessa sinfoniaorkesterissa trumpetin varaäänenjohtajana Radion sinfoniaorkesterin trumpetin toiseksi soolosoittajaksi hänet valittiin Vuonna 2008 Gricius valittiin soittaman World Symphony -orkesterin Korean kiertueelle. Laura Hynninen Tomas Gricius Tomas Gricius opiskeli trumpetinsoittoa ensin J. Naujalisin musiikkikoulussa Kaunasissa, Liettuassa Hän jatkoi opintojaan Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiassa S. Petrulisin, A. Kontautasin ja T. Dokshizerin johdolla. Gricius on opiskellut myös Lontoossa Guildhall School of Music and Drama - korkeakoulussa J. Millerin ja A. McAneneyn johdolla ja Sibelius- Akatemiassa Jouko Harjanteen ohjauksessa. Hän on osallistunut T. Dokshizerin, M. Andren, R. Simonsin, U. Agnasin ja P.K. Svendsenin mestarikursseille. Tomas Gricius voitti J. Pakalnis National Wind Instruments -kilpailun 1987, 1992 ja 1995 sekä kolmannen kansainvälisen Raimo Sarmas - trumpettikilpailun Lieksassa Gricius on esiintynyt useiden kotimaisten ja ulkomaisten orkestereiden kanssa. Hän on myös aktiivinen kamarimuusikko ja on esiintynyt sekä levyttänyt paljon nykymusiikkia mm. Gaida Ensemblen kanssa. Gricius työskenteli Liettuan kansallisessa sinfoniaorkesterissa trumpetin varaäänenjohtajana Radion sinfoniaorkesterin trumpetin Laura Hynninen studerade cello vid Sibelius-Akademin som elev till Riitta Paavola och Willy Postman. Hon tog sitt diplom med utmärkta vitsord år Följande år valdes Hynninen till stämledare i Nationaloperans orkester. Hon har också gästat bl.a. Den Norske Operas orkester, Finska kammarorkestern, Rdions symfoniorkester, Tapiola Sinfonietta och Trondheims symfoniorkester. Hon har framträtt som solist med Uleåborgs symfoniorkester, Avanti!, Joensuus stadsorkester, Tapiola Sinfonietta och Hyvinge stadsorkester, i verk komponerade av Ravel, Debussy, Caplet och Rautavaara. Som kammarmusiker har Laura Hynninen framträtt runtom i Finland och Europa, samt i USA. Bland festivaler hon gästat kan nämnas Nådendals Musikfestspel, Kimitoöns musikdagar, Oulunsalo musikfestspel och festspelen i Schleswig-Holstein. Hon har samarbetat med musiker som Marko Ylönen, Pekka Kuusisto, Petri Alanko, Pia Freund, Jarkko Martikainen, Marzi Nyman, kvartetten Meta4 och Jorma Hynninen. Men den sistnämnda har hon konserterat regelbundet med sedan Hon har också gjort många radioinspelningar och arrangemang. Tillsammans med tonsättaren och gitarristen Jarmo Saari grundade hon år 2007 duon Trubamolli, som vid sidan av konserterandet agerat värd för Picasso-musikklubben i Ateneum. 15

16 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Vuodesta 2007 on toiminut säveltäjä-kitaristi Jarmo Saaren ja Laura Hynnisen Trubamolli-duo. Keikkailun lomassa Trubamolli isännöi Ateneumissa Picasso-musaklubia syksyllä Laura Hynninen Laura Hynninen Laura Hynninen Laura Hynninen studied at the Sibelius Academy with teachers Riitta Paavola and Willy Postman. She received her diploma with distinction in The following year she was appointed the post as section leader in the Finnish National Opera Orchestra. She has also visited Den Norske Opera, the Finnish Chamber Orchestra, the Finnish Radio Symphony Orchestra, Tapiola Sinfonieta and the Trondheim Symphony Orchestra. She has performed as soloist with Oulu Sinfonia, Avanti!, the Joensuu City Orchestra, Tapiola Sinfonietta and the Hyvinkää City Orchestra in works by Ravel, Debussy, Caplet and Rautavaara. As chamber musician, Laura Hynninen has performed around Finland, Europe and the USA. She has performed on music festivals in Naantali, Kimito, Oulunsalo, as well as Schleswig-Holstein. Among musicians she has cooperated with, Marko Ylönen, Pekka Kuusisto, Petri Alanko, Pia Freund, Jarkko Martikainen, Marzi Nyman, string quartet Meta4 and Jorma Hynninen may be mentioned. Together with Jorma Hynninen, she has performed regularly since Laura Hynninen has made many radio recordings and arrangements. In 2007 she formed the duo Trubamolli together with guitarist-composer Jarmo Saari, an ensemble which, aside from performing in concerts, also hosted the Picasso music club at the Ateneum art museum in Helsinki. Laura Hynninen opiskeli harpunsoittoa Sibelius-Akatemiassa Riitta Paavolan ja Willy Postman johdolla. Diplomin hän suoritti erinomaisin arvosanoin v Vuonna 2000 Hynninen valittiin harpun äänenjohtajaksi Suomen Kansallisoopperaan. Hän on vieraillut myös mm. Den Norske Operassa, Suomalaisessa Kamariorkesterissa, Radion sinfoniaorkesterissa, Tapiola Sinfoniettassa ja Trondheimin sinfoniaorkesterissa. Laura Hynninen on esiintynyt Oulu Sinfonian, Avanti!:n, Joensuun kaupunginorkesterin, Tapiola Sinfoniettan ja Hyvinkään kaupunginorkesterin solistina Ravelin, Debussyn, Caplet'n ja Rautavaaran teoksilla. Kamarimuusikkona Laura Hynninen on esiintynyt ympäri Suomea ja Eurooppaa sekä Yhdysvalloissa. Festivaaleista mainittakoon Naantalin Kamarimusiikkijuhlat, Kemiönsaaren musiikkipäivät, Oulunsalo soi ja Schleswig-Holstein Musik Festival. Muusikkokumppaneina ovat olleet muiden muassa Marko Ylönen, Pekka Kuusisto, Petri Alanko, Pia Freund, Jarkko Martikainen, Marzi Nyman, Meta4 ja Jorma Hynninen, jonka kanssa Laura on konsertoinut vuodesta Laura Hynninen on tehnyt myös monia radionauhoja ja sovituksia. Jakob Koranyi Som vinnare av 2:a Grand Prix och specialpriset för bästa tolkning av Shostakovich konsert nr. 1 vid Rostropovich-tävlingen i Paris 2009, har Jakob Koranyi etablerat sig som en av skandinaviens mest intressanta unga musiker. Han har blivit tilldelad priser och stipendier från en rad internationella festivaler och stiftelser såsom Prix d'honneur och Ferminich Prize från Verbier Festival i Schweiz och han har vunnit alla de stora svenska tävlingarna inklusive Solistpriset Koranyi är även medlem i The Chamber Music Society of Lincoln Centers program CMS Two, vilket innebär ett regelbundet konserterande i USA de kommande tre åren. Jakob Koranyi är en hängiven kammarmusiker och arbetar regelbundet med musiker som Simon Crawford-Phillips, Peter Friis Johansson, Denis Kozukhin, Yura Lee, Alissa Margulis och Fredrik Paulsson. Som kammarmusiker har han också givit konserter med musiker som Yuri Bashmet, Miriam Fried, Kim Kashkashian, Leonidas Kavakos, Mischa Maisky, Lawrence Power och Julian Rachlin. Förutom Musikerutbildning och Solistdiplom från Edsbergs 16

17 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Musikinstitut med professor Torleif Thedéen har Jakob mottagit en Post Graduate Diploma från Royal Northern College of Music som elev till Ralph Kirshbaum, samt studerat på Konzertexamen vid Musikhochschule Köln med Frans Helmerson. För närvarande studerar Jakob på Soloklasse-programmet vid Musikhochschule Hannover med professor Tilmann Wick. Paulssonin kanssa. Kamarimuusikkona hän on esiintynyt myös muun muassa Yuri Bashmetin, Miriam Friedin, Kim Kashkashianin, Leonidas Kavakosin, Mischa Maiskyn, Lawrence Powerin ja Julian Rachlinin kanssa. Koranyi suoritti solistidiplomin Edsbergin musiikki-instituutista opiskeltuaan professori Torleif Thedéenin oppilaana. Sittemmin hän suoritti Ralph Kirschbaumin johdolla Post Graduate Diploman Royal Northern College of Musicissa sekä opiskeli Frans Helmersonin oppilaana Kölnin musiikkikorkeakoulussa. Tällä hetkellä Koranyi opiskelee professori Tilmann Wickin oppilaana Musikhochschule Hannoverin Soloklasse-ohjelmassa. Jakob Koranyi Jakob Koranyi Jakob Koranyi Jakob Koranyi voitti toisen Grand Prix -palkinnon sekä erikoispalkinnon parhaasta Šostakovitšin ensimmäisen konserton tulkinnasta Pariisin Rostropovitš -kilpailussa Saavutuksensa kautta hän on lunastanut paikkansa yhtenä Pohjoismaiden mielenkiintoisimmista nuorista muusikoista. Hän on voittanut lukuisia palkintoja kansainvälisillä festivaaleilla, esimerkiksi Prix d'honneur ja Ferminich-palkinnot Sveitsin Verbierin festivaalilla. Hän on myös voittanut kaikki Ruotsin suurimmat kilpailut mukaan lukien Solistpriset-palkinnon vuonna Koranyi on The Chamber Music Society of Lincoln Centerin CMS Two -ohjelman jäsen, mikä tuo mukanaan kolmen vuoden ajan runsaasti esiintymisiä Yhdysvalloissa. By receiving the 2nd Grand Prix at the 2009 Rostropovich Competition in Paris, the young Swedish cellist Jakob Koranyi firmly established himself on the classical music scene as one of Europe's most interesting young soloists. An earlier recipient of numerous awards from international festivals and foundations, such as Le Prix d'honneur and Ferminich Prize from the Verbier Festival, Jakob Koranyi now continues to build his career as one of the ECHO (European Concert Hall Organization) Rising Stars of 11/12. Koranyi was also awarded the newly founded Norwegian Soloist Prize in A committed chamber musician, Jakob Koranyi is working with musicians such as Simon Crawford-Phillips, Peter Friis Johansson, Denis Kozukhin, Yura Lee, Alissa Margulis and Fredrik Paulsson and he has appeared in chamber music concerts alongside international stars Yuri Bashmet, Kim Kashkashian, Leonidas Kavakos, Misha Maisky, Truls Mork, Daniel Hope, Lawrence Power and Julian Rachlin. Jakob Koranyi has been member of the Chamber Music Society Two Program at Lincoln Center since 2009 and will in this capacity take part in chamber music concerts throughout the United States on a regular basis during the coming year. Jakob Koranyi received his Soloist Diploma from the Edsberg Institute of Music with Professor Torleif Thedéen, after which he continued his studies at the Royal Northern College of Music in Manchester with Ralph Kirshbaum, resulting in a Post Graduate Diploma with Distinction. In addition, he has studied with Frans Helmerson at the Musikhochschule Köln and at the Musikhochschule Hannover with Professor Tilmann Wick. As a chamber musician he has taken part in the academies in Ravinia and Prussia Cove as well as the Ozawa Academy in Switzerland. Jakob Koranyi on innokas kamarimuusikko ja esiintyy säännöllisesti muun muassa Simon Crawford-Phillipsin, Peter Friis Johanssonin, Denis Kozukhinin, Yura Leen, Alissa Margulisin ja Fredrik 17

18 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Joel Laakso Joel Laakso Joel Laakso inledde sina cellostudier vid Riihimäki musikinstitut och fortsatte till Sibelius-Akademins ungdomsavdelning år År 1997 antogs han till Sibelius-Akademins solistiska avdelning som elev till Martti Rousi. Laakso har också studerat vid Edsbergs kammarmusikinstitut som elev till Torleif Thedéen. Joel Laakso har framträtt som solist och kammarmusiker i Finland och utomlands. Han är medlem i Virtuosi di Kuhmo och spelar på en cello byggd av Eero Haahti år Joel Laakso aloitti sellonsoiton Riihimäen musiikkiopistossa ja jatkoi opintojaan vuodesta 1991 Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla. Vuonna 1997 hän aloitti Sibelius-Akatemian solistisella osastolla opettajanaan Martti Rousi. Laakso on opiskellut myös Edsbergin kamarimusiikki-instituutissa Ruotsissa Torleif Thedéenin johdolla. Joel Laakso on esiintynyt solistina ja kamarimuusikkona Suomessa ja ulkomailla. Hän on Virtuosi di Kuhmo -kamariorkesterin jäsen. Laakso soittaa Eero Haahden vuonna 2003 rakentamalla sellolla. Joel Laakso started playing the cello at the Music Institute of Riihimäki and continued his studies at the Sibelius Academy from 1991, where he has studied with Martti Rousi from Joel Laakso also studied with Torleif Thedéen at the Edsberg Chamber Music Institut in Sweden. He is a member of the Virtuosi di Kuhmo Chamber Orchestra and plays a cello made by Eero Haahti in Alissa Margulis Alissa Margulis Alissa Margulis föddes i Tyskland, i en rysk musikerfamilj. Hon studerade för Zakhar Bron i Köln, för Augustin Dumay i Bryssel och för Pavel Vernikov i Wien. Hon framträdde första gången offentligt som sjuåring, tillsammans med ensemblen Budapest Soloists, och har sedan dess framträtt med ensembler som Kremerata Baltica, Belgiens nationalorkester, Düsseldorfs symfoniorkester och Beethovenorkestern i Bonn. Bland hennes många framgångar i internationella tävlingar kan nämnas pris i Wieniawski-tävlingen i Polen, Spohr Youth Competition, violintävlingen i Novosibirsk och Viotti-tävlingen i Vercelli, Italien. Margulis har också tagit emot Europeiska kulturstiftelsens pris för unga artister. Alissa Margulis är en ivrig kammarmusiker och samarbetar med bland andra Martha Argerich, Yuri Bashmet, David Geringas, Ivry Gitlis och Gidon Kremer. Hon har framträtt i många internationella radio- och tv-sändningar, bland annat i ett specialprogram om projektet Chamber Music Connects the World på kanalen Arte. Alissa Margulis spelar på en Guadagnini-violin från år 1754 lånad till henne av Jonathan Moulds. 18

19 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Alissa Margulis Alissa Margulis syntyi Saksassa venäläiseen muusikkoperheeseen. Hän opiskeli Kölnissä Zakhar Bronin, Brysselissä Augustin Dumayn sekä Wienissä Pavel Vernikovin johdolla. Hän esiintyi julkisesti ensimmäisen kerran seitsemänvuotiaana Budapest Soloists - yhtyeen kanssa. Alissa Margulis on myöhemmin esiintynyt muun muassa Kremerata Baltican, Belgian kansallisorkesterin, Düsseldorfin sinfoniaorkesterin, Bonnin Beethoven-orkesterin sekä English Chamber Orchestran kanssa. Hänen monista kilpailumenestyksistään mainittakoon Puolan Wieniawski-kilpailu, Spohr Youth Competition, Novosibirskin viulukilpailu ja Viotti-kilpailu Italian Vercellissä. Alissa Margulis on myös saanut Euroopan kulttuurisäätiön nuorten taiteilijoiden palkinnon. Alissa Margulis on innokas kamarimuusikko, joka on esiintynyt muun muassa Martha Argerichin, Yuri Bashmetin, David Geringasin, Ivry Gitlisin ja Gidon Kremerin kanssa. Hän on soittanut monissa kansainvälisissä radio-ohjelmissa ja myös Arte-kanavan TV-ohjelmassa, joka esitteli Chamber Music Connects the World -hanketta. Alissa Margulis soittaa vuoden 1754 Guadagni-viululla, joka on lainassa Jonathan Mouldsilta. Zoran Markoviã Alissa Margulis Born in Germany into a family of Russian musicians, Alissa Margulis studied in Cologne with Zakhar Bron, in Brussels with Augustin Dumay and in Vienna with Pavel Vernikov. She made her first public appearance at the age of seven with the Budapest Soloists and has performed since then with numerous orchestras such as the Kremerata Baltica, the Belgian National Orchestra, the Düsseldorfer Symphoniker, Beethoven Orchester Bonn, The English Chamber Orchestra among others. Her many prizes at international music competitions include those at the Wieniawski Competition in Poland, the Spohr Youth Competition, the Novosibirsk Violin Competition and the Viotti competition in Vercelli, Italy. Alissa Margulis received the Award for Young Artists by the European Foundation for Culture. Alissa Margulis is an enthusiastic chamber music player and collaborates with artists such as Martha Argerich, Yuri Bashmet, David Geringas, Ivry Gitlis and Gidon Kremer. She has been presented in numerous productions for international radio stations and is also featured on a TV broadcast of Arte devoted to the project Chamber Music Connects the World. Alissa Margulis plays a Guadagnini Violin dated 1754, a private loan from Jonathan Moulds. Zoran Markoviã Efter examen från Musikakademin i Podgorica och M.A.-examen i Belgrad fortsatte kontrabasisten Zoran Markoviã sina studier som elev till uppskattade pedagoger i Venedig (Franco Marzorati), Cremona (Franco Petracchi), München (Georg Hörtnagel) och Salzburg (Klaus Stoll). Under studietiden erhöll han flera pris i tävlingar i hemlandet och utomlands. Som medlem i Sloveniens filharmoniska kammarorkester mottog han år 1999 det prestigefyllda slovenska Prešeren Fund-priset år 1999, Oton Županèiè-priset år 2004 och Julij Betetto-priset år Zoran Markoviã framträder som solist, tillsammans med erkända orkestrar och i kammaruppsättningar i hemlandet och utomlands. Han samarbetar med ensembler som l'octuor à Vent Paris-Bastille, Slowind, Þrio Empiem, Euro Octet, Slavko Osterc Ensemble, Wanderer Ensemble, Vienna-Ljubljana Ensemble, Vienna Clarinet Connection, Ariart, med flera. Han har framträtt som solist med bl.a. Sloveniens filharmoniska orkester, Belgrads filharmoniska orkester och Slovenicum Ensemble under ledning av László Marosi, Yuri Simonov och Uroš Lajovic med flera. Från 1990 till 2004 var han stämledare i Sloveniens filharmoniska orkester. Från och med januari 2004 är han anställd som lektor vid musikakademin i Ljubljana. Han undervisar också i kontrabas i musikgymnasiet i Ljubljana, vid den internationella sommarakademin i Feldkirchen i Österrike och vid Montenegromusikfestivalen. 19

20 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Zoran Markoviã Zoran Markoviã valmistui Podgorican musiikkiakatemiasta ja suoritti maisterintutkinnon Belgradissa, jonka jälkeen hän hakeutui ulkomaille jatko-opintoihin arvostettujen opettajien oppiin: Venetsiaan (Franco Marzorati), Cremonaan (Franco Petracchi), Müncheniin (Georg Hörtnagel) ja Salzburgiin (Klaus Stoll). Opiskeluaikanaan hän voitti useita palkintoja sekä kotimaisissa että ulkomaisissa kilpailuissa. Slovenian filharmonisen kamariorkesterin jäsenenä hänelle myönnettiin arvostettu slovenialainen Prešeren Fund -palkinto vuonna 1999, Oton Županèiè -palkinto vuonna 2004 ja Julij Betetto -palkinto vuonna From 1990 to 2004 he was the head of double basses of the Slovene Philharmonic Orchestra. From January 2004, he is employed as a senior lecturer and the Academy of Music in Ljubljana. He is also is a teacher of double bass at the Secondary School for Music in Ljubljana and a lecturer at the International Summer Music Academy Feldkirchen in Austria, and at the Montenegro-Music Festival in Montenegro. Zoran Markoviã esiintyy solistina, orkestereiden kanssa ja kamarimuusikkona sekä kotimaassa että ulkomailla. Hänen yhteistyökumppaninaan ovat olleet muun muassa l'octuor à Vent Paris- Bastille, Slowind, Þrio Empiem, Euro Octet, Slavko Osterc Ensemble, Wanderer Ensemble, Vienna-Ljubljana Ensemble, Vienna Clarinet Connection ja Ariart. Hän on esiintynyt solistina muun muassa Slovenian filharmonisen orkesterin, Belgradin filharmonisen orkesterin ja Slovenicum ensemblen kanssa johtajinaan mm. László Marosi, Yuri Simonov ja Uroš Lajovic. Vuosina hän oli Slovenian filharmonisen orkesterin kontrabassosektion äänenjohtajana. Tammikuusta 2004 lähtien hän on toiminut Ljubljanan musiikkiakatemian lehtorina. Hän opettaa kontrabassonsoittoa myös Ljubljanan musiikkilukiossa, Feldkirchenin kansainvälisessä kesäakatemiassa Itävallassa ja Montenegron musiikkijuhlilla. Zoran Markoviã After graduating from The Academy of Music in Podgorica and taking his M.A. at The Faculty for Musical Art in Belgrade, the double-bass player Zoran Markoviã continued his studies with renowned pedagogues in Venice (Franco Marzorati), Cremona (Franco Petracchi), Munich (Georg Hörtnagel) and Salzburg (Klaus Stoll). During his studies, he was awarded numerous prizes at competitions at home and abroad. As a member of the Slovene Philharmonic String Chamber Orchestra he was awarded the Prešeren Fund prize (the prestigious Slovene prize) in 1999, the Oton Županèiè prize in 2004, and the Julij Betetto prize in Zoran Markoviã performs in Slovenia and abroad as a soloist, with renowned orchestras and chamber musicians. His cooperation includes orchestras like l'octuor à Vent Paris-Bastille, Slowind, Þrio Empiem, Euro Octet, Slavko Osterc Ensemble, Wanderer Ensemble, Vienna-Ljubljana Ensemble, Vienna Clarinet Connection, Ariart, and others. He has been successfully performing as a soloist with orchestras such as the Slovene Philharmonic Orchestra, the Belgrade Philharmonic Orchestra and the Slovenicum ensemble, under the baton of László Marosi, Yuri Simonov and Uroš Lajovic, among others. Olli Mustonen Olli Mustonen I Olli Mustonens personlighet förenas aktiviteterna som pianist, tonsättare och kapellmästare på ett sällsynt vis till ett organiskt musikerskap. Han inledde sina musikstudier som femåring och hans viktigaste lärare var pianisterna Ralf Gothóni och Eero Heinonen samt tonsättaren Einojuhani Rautavaara. Hans arbete har sedermera fört honom till världens främsta konsertestrader både som recitalartist och som solist med framstående orkestrar. Han har samarbetat med många av vår tids mest betydande kapellmästare, 20

21 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS exempelvis Ashkenazy, Barenboim, Berglund, Blomstedt och Boulez. Som kapellmästare har Mustonen på senare år samarbetat med inhemska orkestrar, men också med bl.a. Camerata Salzburg, Deutsche Kammerphilharmonie Bremen, WDR:s symfoniorkester i Köln och Tjajkovskij-symfoniorkestern i Moskva. Med den av honom grundade Helsingfors festivalorkester har han turnerat i Centraleuropa, Japan och Kina. En viktig roll i hans verksamhet är samarbetet med många av vår tids ledande tonsättare, bl.a. John Adams, Einojuhani Rautavaara och Rodion Sjtjedrin. I Mustonens eget tonsättande har på senare år både orkestermusiken och kammarmusiken varit framträdande. Olli Mustonen har belönats med Finlands kulturministeriums Finlandsmedalj och han erhöll år 2003 Finlands Lejons ordens medalj Pro Finlandia. Olli Mustonen Olli Mustosen persoonassa toiminta pianistina, kapellimestarina ja säveltäjänä yhdistyy kokonaisvaltaiseksi muusikkoudeksi harvinaislaatuisella tavalla. Hän aloitti musiikkiopintonsa viisivuotiaana, tärkeimpinä opettajinaan pianistit Ralf Gothóni ja Eero Heinonen sekä säveltäjä Einojuhani Rautavaara. Sittemmin hänen työnsä on vienyt hänet kaikille maailman keskeisimmille konserttilavoille niin omin resitaalein kuin yhdessä huippuorkestereiden kanssa. Hän on tehnyt yhteistyötä monien aikamme merkittävimpien kapellimestareiden, kuten Ashkenazyn, Barenboimin, Berglundin, Blomstedtin ja Boulezin kanssa. teachers being pianists Ralf Gothóni and Eero Heinonen, and composer Einojuhani Rautavaara. His career has since brought him to many of the most prestigious concert stages in the world, both as a recital artist and as soloist with renowned orchestras. He has collaborated with conductors such as Ashkenazy, Barenboim, Berglund, Blomstedt and Boulez. In recent years, Mustonens work as conductor has included cooperation with Finnish orchestras, but also international ensembles such as Camerata Salzburg, Deutsche Kammerphilharmonie Bremen, WDR Symphony Orchestra Cologne and Moscow Tchaikovsky Symphony Orchestra. Mustonen has also founded the Helsinki Festival Orchestra and with this ensemble toured in Central Europe, Japan and China. An important aspect of Mustonen's working profile is the cooperation with prominent contemporary composers such as John Adams, Einojuhani Rautavaara and Rodion Shchedrin. In his recent compositional work, Mustonen has focused primarily on orchestral and chamber music. Kapellimestarina Mustonen on viime vuosina tehnyt yhteistyötä kotimaisten orkestereiden ohella mm. Camerata Salzburgin, Deutsche Kammerphilharmonie Bremenin, Kölnin WDR-sinfoniaorkesterin ja Moskovan Tšaikovski-sinfoniaorkesterin kanssa. Perustamansa Helsingin Festivaaliorkesterin kanssa Mustonen on tehnyt kiertueita Keski-Euroopassa, Japanissa ja Kiinassa. Tärkeällä sijalla on ollut myös läheinen yhteistyö monen aikamme merkittävän nykysäveltäjän, mm. John Adamsin, Einojuhani Rautavaaran ja Rodion Shtshedrinin kanssa. Mustosen omassa sävellystyössä keskeisellä sijalla ovat viime vuosina olleet orkesteriteokset sekä kamarimusiikki. Olli Mustonen on palkittu Suomen kulttuuriministeriön Suomi - palkinnolla ja hänelle on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia-mitali vuonna Olli Mustonen The aspects of Olli Mustonen's work as pianist, conductor and composer merge into a musical personality of unusual coherence. He started his musical studies at the age of five, his most important Sole Mustonen Sole Mustonen Sole Mustonen studerade vid Sibelius-Akademin och har kompletterat sina studier både i London som elev till Nicholas Daniel såväl som vid musikhögskolan i Hannover som elev till Klaus Becker. 21

22 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Hon är grundande medlem i Helsingfors Festivalorkester och är för närvarande solo-oboist i orkestern. Hon undervisar i oboe vid musikinstitutet Juvenalia i Esbo. Som kammarmusiker har hon framträtt bl.a. vid Tusbysjöns musikfestspel samt festivalerna i Sysmä och Kuhmo. Hon har också framträtt vid Perspectives-festivalen i Jerevan, Armenien och Consonances-festivalen i St. Nazaire i Frankrike. Sole Mustonen verkar som fri konstnär och gästar regelbundet Radions symfoniorkester, Helsingfors stadsorkester, Nationaloperans orkester, Tapiola Sinfonietta, Virtuosi di Kuhmo, Avanti! och Zagros ensemblen. Sole Mustonen Oboisti Sole Mustonen on opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja täydentänyt opintojaan Nicholas Danielin johdolla Lontoossa sekä Klaus Beckerin luokalla Hannoverin musiikkikorkeakoulussa. Hän on ollut perustamassa Helsingin Festivaaliorkesteria ja toimii orkesterin soolo-oboistina. Espoon musiikkiopisto Juvenaliassa hän opettaa omaa oboeluokkaansa. Kamarimuusikkona Sole Mustonen on esiintynyt mm. Tuusulanjärven, Sysmän ja Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla sekä Jerevanin Perspectives-festivaalilla Armeniassa ja St. Nazairen Consonancesfestivaalilla Ranskassa. Sole Mustonen toimii vapaana taiteilijana ja vierailee säännöllisesti Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, Kansallisoopperan orkesterin, Tapiola Sinfoniettan, Kuhmon virtuoosien, Avanti!:n ja Zagros-ensemblen riveissä. Sole Mustonen Sole Mustonen studied at the Sibelius Academy, after which she complemented her studies with Nicholas Daniel in London, and with Klaus Becker at the Musikhochschule Hannover. She is a founding member of the Helsinki Festival Orchestra, where she at present works as solo oboist. She teaches oboe at the Juvenalia music institute in Espoo. As a chamber musician, Mustonen has performed in festivals such as Tuusulanjärvi, Sysmä and Kuhmo, as well as in the Perspectives festival in Yerevan, Armenia and The Conconances festival in St. Nazaire, France. Sole Mustonen is working as an independent artist and as a regular guest with the Finnish Radio Symphony Orchestra, Helsinki City Orchestra, The Finnish National Opera Orchestra, Tapiola Sinfonietta, Virtuosi di Kuhmo, Avanti! and The Zagros Ensemble. Maano Männi Maano Männi Maano Männi har studerat violin vid Estlands musikakademi under professor Jüri Gerretz ledning åren Åren var han konsertmästare för Tallinns kammarorkester och första konsertmästare i Estlands statliga symfoniorkester. Männi har även varit verksam som kammarmusiker bl.a. i Nyyd Ensemble, Nobel Quartet och Camerata Nordica. År 2001 grundade han Tobiasstråkkvartett med vilken han har konserterat i Berlin, Stockholm, Aten, S:t Petersburg, Riga och på Cypern. Maano Männi har uppträtt som solist med ett flertal olika orkestrar under ledning av bl.a. Neeme Järvi, Eri Klas, Arvo Volmer, Jin Wang, Andrey Boreyko, Juha Kangas och Anu Tali. Från och med hösten 2002 har han varit alternerande första konsertmästare i Vasa stadsorkester och åren var han gästande konsertmästare vid Estlands nationalopera. Maano Männi tycker om olika slags musik, i synnerhet från romanticismen, men även jazz och modern musik. Förutom som konsertmästare vid Vasa stadsorkester och kammarmusiker vid Musikfestspelen Korsholm, har Maano Männi ett aktivt konsert år Han framträder med Tobias-kvartetten i Tallinn, Ösel, Helsingfors, Ukraina och Moldavien. 22

23 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Maano Männi Maano Männi on opiskellut viulunsoittoa Eestin Musiikkiakatemiassa professori Jüri Gerretzin johdolla vuosina Hän toimi Tallinnan Kamariorkesterin konserttimestarina ja Viron valtion sinfoniaorkesterin ensimmäisenä konserttimestarina vuosina Maano Männi on toiminut myös kamarimuusikkona muun muassa Nyyd Ensemblessa, Nobel Quartetissa ja Camerata Nordicassa. Vuonna 2001 hän perusti Tobias-jousikvartetin, jonka kanssa hän on konsertoinut muun muassa Berliinissä, Ateenassa, Pietarissa, Tukholmassa ja Kyproksella. Männi on esiintynyt useiden orkestereiden solistina muun muassa Neeme Järven, Eri Klasin, Arvo Volmerin, Jin Wangin, Andrey Boreykon, Juha Kangaksen ja Anu Talin johdolla. Syksystä 2002 lähtien Männi on ollut Vaasan kaupunginorkesterin vuorotteleva ensimmäinen konserttimestari, sekä vuosina Viron Estonia-teatterin vieraileva konserttimestari. Maano Männi pitää eri musiikkityyleistä, erityisesti romantiikan aikakauden musiikista, mutta myös jazz- ja nykymusiikista. Maano Männin kuluva vuosi on aktiivinen. Vaasan kaupunginorkesterin konserttimestarin työn ohella Männi esiintyy kamarimuusikkona Korsholman Musiikkijuhlilla ja konsertoi Tobias-jousikvartetin kanssa Tallinnassa, Saarenmaalla, Helsingissä sekä Ukrainassa ja Moldovassa. Maano Männi Maano Männi studied the violin with professor Jüri Gerretz at the Estonian Music Academy He was leader in the Tallinn Chamber Orchestra from 1993 to 1996 and first leader in the Estonian State Symphony Orchestra from 1993 to Männi has been active as a chamber musician in the Nyyd Ensemble, Nobel Quartet, Camerata Nordica and in the Tobias Quartet, which he founded in year With this ensemble he has performed for instance in Berlin, Athens, St Petersburg, Stockholm and Cyprus. As a soloist, Männi has performed with many orchestras under Neeme Järvi, Eri Klas, Arvo Volmer, Jin Wang, Andrey Boreyko, Juha Kangas and Anu Tali, among others. In year 2002, Männi became alternating concert master in the Vaasa City Orchestra and in he was visiting concert master in the Estonian Theater Orchestra in Tallinn. He is interested in different music genres; especially music from the romanticism, but also jazz and contemporary music. Besides from working in the Vasa City Orchestra, Männi is also active on the concert stage this year, performing as a chamber musician at The Korsholm Music Festival and with the Tobias Quartet in Tallinn, Saarenmaa, Helsinki, Ukraine and Moldova. Erica Nygård Erica Nygård Malaxfödda Erica Nygård påbörjade sina flöjtstudier vid Musikinstitutet Legato och fortsatte dem sedan vid Tammerfors konservatorium för Seppo Planman. Hon studerade vid Sibelius- Akademins solistiska avdelning för Anja Voipio och sedermera för Mikael Helasvuo. Sin A-kurs avlade hon våren 2006 med högsta vitsord samt erhöll sin magistersgrad i musik år Våren 2005 studerade hon vid Koninklijke Conservatorium Den Haag, Holland, för Eline van Esch. Sina studier har hon kompletterat med mästarkurser för bl.a. Jeanne Baxtresser, Andrea Lieberknecht, Michel Debost, Renate Greiss och Emily Beynon. Nygård har gjort inhopp i största delen av landets symfoniorkestrar. Sedan 2003 är hon alternerande stämledare vid Vasa stadsorkester. Åren verkade hon som vikarierande soloflöjtist vid Helsingfors stadsorkester, men sedan hösten 2008 har hon återgått till sin tjänst i Vasa och är där sedan 2010 stämledare i flöjt. 23

24 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Nygård konserterar ofta som kammarmusiker och har uppträtt förutom i Finland även i Skandinavien, Estland, Holland och Tyskland. Hon är grundande medlem i Ensemble Transparent och tillsammans med Marja Rumpunen formar Nygård en flöjt-pianoduo. Hon har även medverkat vid flera radio- och TV-inspelningar erhöll Nygård ett ettårigt arbetsstipendium av Svenska Kulturfonden. Erica Nygård City Orchestra. In , she was solo flautist in the Helsinki City Orchestra, but returned to her position in Vaasa in Nygård is frequently heard in chamber music performances, and has appeared in Finland, the Scandinavian countries, Estonia, Holland and Germany. She is a founding member of the Ensemble Transparent, and performs in a duo together with pianist Marja Rumpunen. She has also appeared in many radio- and TV-broadcasts. In 2011, she received a one-year working grant from Svenska kulturfonden (The Swedish Cultural Foundation, Finland). Erica Nygård aloitti huilunsoitonopintonsa Musiikkiopisto Legatossa kotiseudullaan Maalahdessa ja jatkoi niitä Tampereen konservatoriossa Seppo Planmanin johdolla. Vuodesta 1999 hän opiskeli Sibelius-Akatemian solistisella osastolla ensin Anja Voipion ja sitten Mikael Helasvuon johdolla. Hän suoritti A-kurssin keväällä 2006 erinomaisin arvosanoin ja valmistui maisteriksi keväällä Opintojaan hän täydensi vuonna 2005 opiskellessaan Koninklijk Conservatorium Den Haagissa Eline van Eschin johdolla. Hän on lisäksi osallistunut mestarikursseille mm. Andrea Lieberknechtin, Michel Debostin, Renate Greissin, Emily Beynonin ja Jeanne Baxtresserin johdolla. Nygård on esiintynyt useissa suomalaisissa sinfoniaorkestereissa. Vuodesta 2003 hän on toiminut Vaasan kaupunginorkesterin vuorottelevana äänenjohtajana. Kaudella hän oli vt. huilun äänenjohtaja Helsingin kaupunginorkesterissa, jossa hän tätä ennen oli vt. vuorotteleva äänenjohtaja. Syksyllä 2008 hän palasi Vaasan kaupunginorkesteriin. Hän on toiminut vuoden 2010 alusta saman orkesterin huilun äänenjohtajana. Nygård konsertoi usein kamarimuusikkona ja solistina. Kotimaan lisäksi hän on esiintynyt ulkomailla mm. Skandinaviassa, Eestissä, Saksassa ja Hollannissa. Hän on Ensemble Transparentin perustajajäsen ja muodostaa yhdessä Marja Rumpusen kanssa huilupianoduon. Hän on myös tehnyt useita radio- ja TV-nauhoituksia hän sai Svenska Kulturfondenilta yksivuotisen työskentelyapurahan. Erica Nygård Erica Nygård started playing the flute in the The Legato Music Institute in her Ostrobothnian home village Malax, from where she moved to the Tampere conservatory and teacher Seppo Planman. Beginning in 1999, she studied at the Sibelius Academy with Anja Voipio and Mikael Helasvuo, graduating with excellent grades in She conducted additional studies with Eline van Esch in the Den Haag conservatory in She has also participated in master classes with Jeanne Baxtresser, Andrea Lieberknecht, Michel Debost, Renate Greiss, Emily Beynon, among others. Nygård has performed with many of the Finnish symphony orchestras. Since 2003, she is alternating flute leader in the Vaasa Matti Rantanen Matti Rantanen När Sibelius-Akademin år 1977 började undervisa i accordeon kallades Matti Rantanen till linjens föreståndartjänst. Accordeonklassen anses som en av de internationellt mest betydelsefulla. Rantanen håller årligen mästarkurser på olika håll i Europa och har verkat som gästande professor bl.a. i Musikakademin i Trossingen, Kungliga musikakademin i Köpenhamn och Royal Academy of Music i London. 24

25 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Matti Rantanen hör till de mest betydande accordeonisterna i världen idag. Han började studera privat för Lasse Pihlajamaa som femåring och under våren 1975 som elev till Mogens Ellegaard vid Kungliga musikakademin i Köpenhamn. Han avlade hum.kand. examen vid Helsingfors Universitet år Efter många tävlingsframgångar och debutkonserten i festivalen Jyväskylä Sommar (1971), har Rantanen konserterat som solist och kammarmusiker vid många festivaler och tillsammans med orkestrar i Finland, de flesta europeiska länder, USA och Kanada. Matti Rantanens samarbete med fler än 30 finländska tonsättare (bl.a. Einojuhani Rautavaara, Aulis Sallinen, Magnus Lindberg, Jukka Tiensuu, Per-Henrik Nordgren, Jouni Kaipainen, Harri Wessman, Harri Vuori, Erkki Jokinen, Tapio Tuomela, Jarmo Sermilä) har lett till uruppföranden av över 100 nya solo- kammar- och orkesterverk. Matti Rantanen Matti Rantanen kuuluu kansainvälisen harmonikkataiteen merkittävimpiin edustajiin. Hän aloitti harmonikansoiton 5-vuotiaana ja opiskeli Lasse Pihlajamaan oppilaana sekä Kööpenhaminan Kuninkaallisessa Musiikkikonservatoriossa korkeakoulu-pedagogiikkaa Mogens Ellegaardin johdolla keväällä1975. Helsingin yliopistossa hän on suorittanut hum.kand. tutkinnon Lukuisten kilpailumenestyksien ja Jyväskylän Kesän ensikonserttinsa (1971) jälkeen Rantanen on konsertoinut sekä solistina että kamarimuusikkona festivaaleilla ja orkesterien vierailijana Suomessa, useimmissa Euroopan maissa sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa. Matti Rantasen yhteistyö yli 30 suomalaisen säveltäjän (mm. Einojuhani Rautavaara, Aulis Sallinen, Magnus Lindberg, Jukka Tiensuu, Per-Henrik Nordgren, Jouni Kaipainen, Harri Wessman, Harri Vuori, Erkki Jokinen, Tapio Tuomela, Jarmo Sermilä) kanssa on johtanut yli 100 kantaesitykseen sooloteoksista kamarimusiikkin ja konserttoihin. Sibelius-Akatemian aloitettua klassisen harmonikansoiton opetuksen vuonna 1977 kutsuttiin Matti Rantanen sen harmonikkaluokan johtajaksi.suomalaista harmonikkakoulu-kuntaa pidetäänkin kansainvälisesti yhtenäarvostetuimmista alallaan. Matti Rantanen pitää vuosittain mestarikursseja eri puolilla Eurooppaa ja on toiminut vierailevana professorina mm. Saksassa Trossingenin Musiikki-Akatemiassa, Kööpen-haminan Kuninkaallisessa Musiikki- Akatemiassa sekä Lontoossa Royal Academy of Music -akatemiassa. Matti Rantanen When the Sibelius-Academy in Helsinki made the decision to accept the accordion in 1977, Matti Rantanen was appointed the head of accordion studies. His school has built up a great international reputation and its students have won many first prizes in international competitions. Matti Rantanen has held master classes in many countries and has been visiting professor at the Trossingen Music Academy in Germany, the Royal Music Academy in Copenhagen and the Royal Academy of Music in London. Matti Rantanen is one of the leading figures on the international classical accordion scene. He began playing at the age of five, studying privately with Lasse Pihlajamaa. He graduated from the University of Helsinki with a degree in musicology, pedagogies and aesthetics in He also studied at the Royal Academy of Music in Copenhagen in 1975 under Mogens Ellegaard. After successes in various national competitions, Matti Rantanen won the Nordic Accordion Competition twice, in 1969 and His recital debut was at the Jyväskylä Summer festival in 1971 and he has since given concerts in most European countries, USA and Canada. He has performed as a soloist and a chamber musician at many international music festivals and with orchestras around the world. Matti Rantanen' s playing has inspired over 30 Finnish composers to write for the accordion (among them Einojuhani Rautavaara, Aulis Sallinen, Magnus Lindberg, Jukka Tiensuu, Harri Wessman, Jouni Kaipainen, Erkki Jokinen, Timo-Juhani Kyllönen and Per-Henrik Nordgren), resulting in more than 100 first performances of new Finnish works, many of which he has recorded on various disc labels. Martti Rautio Martti Rautio har studerat pianospel vid Sibelius-Akademin för Izumi Tateno. Han har konserterat regelbundet under tjugo år, under de senaste åren med cirka femtio konserter per år. Han har gjort konsertturnéer överallt i Europa och även i Japan. I Finland har han uppträtt som solist med bl.a. Radions symfoniorkester, Helsingfors stadsorkester och Tapiola Sinfonietta. Martti Rautio har uppfört mycket nutidsmusik och uruppfört verk av bl.a. Einar Englund och Einojuhani Rautavaara. Många av verken är tillägnade honom. Han har också gjort flera radio- och skivinspelningar för märkena, Finlandia, Fuga och Festivo. År 1999 grundade Martti Rautio tillsammans med violinisten Katinka Korkeala Kimitoöns Musikfestspel, där han var konstnärlig ledare under nio år. För tillfället innehar Rautio tjänsten som lektor i kammarmusik vid Sibelius Akademin. Han har ett flertal gånger uppträtt på Musikfestspelen Korsholm. Martti Rautio Martti Rautio on opiskellut pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa Izumi Tatenon oppilaana. Rautio on konsertoinut säännöllisesti parinkymmenen vuoden ajan, nykyisin noin viidenkymmenen 25

26 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS konsertin vuosivauhtia. Hänen konserttikiertueensa ovat ulottuneet kaikkialle Eurooppaan sekä Japaniinkin. Suomessa hän on esiintynyt useiden orkestereiden, kuten Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan solistina. Martti Rautio on esittänyt runsaasti uutta musiikkia ja kantaesittänyt muun muassa Einar Englundin ja Einojuhani Rautavaaran teoksia, joita mainitut säveltäjät ovat myös omistaneet hänelle. Rautio on tehnyt useita radionauhoituksia ja levyttänyt mm. Finlandialle Fugalle ja Festivo recordsille. Vuonna 1999 Martti Rautio perusti yhdessä viulisti Katinka Korkealan kanssa Kemiönsaaren Musiikkijuhlat, jonka taiteellisena johtajana hän toimi yhdeksän vuoden ajan. Rautio on useamman kerran kuulunut Korsholman Musiikkijuhlien taiteilijakaartiin. Rautio toimii tällä hetkellä Sibelius-Akatemian kamarimusiikin lehtorina. Martti Rautio Martti Rautio has studied piano at the Sibelius Academy with Izumi Tateno. Rautio has given concerts for two decades, nowadays about fifty concerts every year. His concert tours have covered Europe and Japan, among other countries, and in Finland he has performed with orchestras like the Radio Symphony Orchestra, Helsinki Philharmonic Orchestra and Tapiola Sinfonietta. Martti Rautio has presented much contemporary music, and premiered works of, for example, Einar Englund and Einojuhani Rautavaara, who have dedicated compositions to him. Rautio has done several recordings on CD as well as radio broadcast recordings, mostly for the companies Finlandia, Fuga and Festivo. Rautio has also been the artistic director for Kimito Islands s Music Festival and has performed several times at the Korsholm Music Festival. He holds the position as lecturer in Chamber music at the Sibelius Academy. Arto Satukangas Arto Satukangas är en av våra internationellt mest kända pianister. Han inledde sina pianostudier för Anna-Liisa Virtanen och fortsatte sedan 1973 vid Sibelius-Akademin, först för Liisa von Zweygberg- Jalkanen och sedan för professor Tapani Valsta. År 1981 avlade han pianodiplom med högsta betyg. Åren studerade Satukangas vid konservatoriet i St. Petersburg för prof. Vladimir Nilsen. Han har studerat på sommarkurser för György Sebök och Dmitri Bashkirov, samt för Nikita Magaloff, för vilken han studerade privat fram till år Arto Satukangas väckte stor uppmärksamhet när han vann första pris i Maj Lind-pianotävlingen år Sedan dess har han gett konserter både i Finland och utomlands, både med recitalprogram och som orkestersolist. Av konserter i utlandet kan man nämna debuten i Paris år 1987, med stöd från Herbert von Karajanstiftelsen. Åren uppträdde Satukangas i de viktigaste konsertsalarna i Japan. År 1994 debuterade han i USA med en recital i Carnegie Hall i New York. Han har konserterat i de flesta europeiska länderna, Japan, Kina, Korea och Israel. Han har också uppträtt som solist med de viktigaste orkestrarna i Finland. Martti Rautio Satukangas har gjort skivinspelningar med musik av bl.a. Glazunov, Balakirev och Ravel. Finska Rundradion valde honom till "Årets radiosolist" år Arto Satukangas har fungerat som lektor i kammarmusik vid musikhögskolan i Karlsruhe sedan Han har också hållit mästaroch sommarkurser i hela Finland. I oktober 2011 hade Satukangas äran att som första gästande solopianist uppträda tillsammans med Radions Symfoniorkester i det nya Musikhuset i Helsingfors. 26

27 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Henri Sigfridsson Henri Sigfridsson Henri Sigfridsson Henri Sigfridsson on nuori suomalainen pianistikomeetta. Urakehitys on vienyt hänet näkyvään asemaan muun muassa Keski- Euroopan ja Japanin konserttilavoille. Monen huomattavan kansainvälisen kilpailumenestyksen jälkeen Henri on edelleen uusia polkuja etsivä, haasteita kaihtamaton pianisti. Henri Sigfridsson opiskeli pianonsoittoa Turun konservatoriossa Sävy Nordgrénin johdolla vuodesta 1985 lähtien ja jatkoi opintojaan 1989 Sibelius-Akatemiassa Erik T. Tawaststjernan oppilaana. Vuodesta 1995 lähtien Sigfridsson on opiskellut Kölnin musiikki-korkeakoulussa professori Pavel Gililovin oppilaana ja vuosina Weimarin musiikkikorkeakoulussa Lazar Bermanin johdolla. Solistiuransa ohella Henri Sigfridsson toimii Turussa Wäinö Aaltosen Museon konserttisarjan taiteellisena johtajana. Henri Sigfridssonin tuorein kilpailumenestys on ensimmäinen palkinto joulukuussa 2005 pidetyssä Bonnin Beethoven-kilpailussa, jossa hän sai myös yleisöpalkinnon ja palkinnon parhaasta kamarimusiikkiesityksestä. Vuonna 2004 hän sijoittui toiseksi Maria Callas Grand Prix -kilpailussa Ateenassa. Sigfridssonin muusta kilpailumenestyksestä mainittakoon ensimmäinen palkinto Weimarin kansainvälisessä Franz Liszt -pianokilpailussa 1994 ja Pohjoismaisessa solistikilpailussa 1995 sekä toinen sija ja yleisöpalkinto arvostetussa Géza Anda -kilpailussa Zürichissä kesällä Vuonna 1996 Sigfridsson oli Finland Festivalsin vuoden nuori taiteilija ja Dortmundin Mozart-seura valitsi hänet vuoden taiteilijaksi kaudelle Henri Sigfridssons kometlika karriär som pianist har fört honom till en synlig position på europeiska och japanska konsertestrader. Efter talrika tävlingssegrar är Sigfridsson fortsättningsvis en artist som söker sig nya stigar och ständigt tar sig an nya utmaningar. Henri Sigfridsson studerade piano vid Åbo konservatorium under Sävy Nordgréns ledning med början år fortsatte han till Sibelius-Akademin som elev till Erik T. Tawaststjerna. Från och med år 1995 studerade han vid Kölns musikhögskola som elev till Pavel Gililov och mellan 1995 och 1997 också vid Weimars musikhögskola under Lazar Bermans ledning. Vid sidan av sin solistkarriär fungerar Sigfridsson som konstnärlig ledare för konsertserien i Wäinö Aaltonens Museum i Åbo. Henri Sigfridssons färskaste tävlingsframgång är förstapriset i Beethoven-tävlingen i Bonn i december 2005, där han också fick publikens pris och priset för bästa kammarmusikframförande. År 2004 blev han andra i Maria Callas Grand Prix-tävlingen i Aten. Bland Sigfridssons övriga tävlingsframgångar kan nämnas förstapriset i Franz Liszt-pianotävlingen 1994 och i Nordiska solisttävlingen 1995 samt andrapriset och publikpriset i den ansedda Géza Anda-tävlingen i Zürich sommaren År 1996 var Sigfridsson årets unga artist inom organisationen Finland Festivals. Säsongen var han årets artist hos Mozart-samfundet i Dortmund. Henri Sigfridsson Henri Sigfridsson, winner of the Second Prize of the Zurich Geza Anda Piano competition 2000, not only impressed the Jury under the chairmanship of Vladimir Ashkenazy, he won the hearts of many members of the public who attended the final concert in the Zurich Tonhalle, and he walked off with the Geza Anda Audience Prize. In 2005 he won the First Prize at the Beethoven International Piano Competition in Bonn, where he got the Audience Prize and Chamber Music Prize as well. He began studying with Sävy Nordgrén at the Turku Conservatory and later at the Sibelius Academy in Helsinki ( Prof. Erik T. Tawaststjerna). He completed his studies at the Musikhochschule Köln with the highest distinction (Prof. Pavel Gililov) he studied at the Franz Liszt Musikhochschule in Weimar (Prof. Lazar Berman) as well. Besides of the Geza Anda Competition Henri Sigfridsson was awarded the renowned ABOA Culture Prize in Finland, first prizes at the 1994 International Franz Liszt Piano Competition in Weimar and at the 1995 "Nordic Soloist Competition" Sigfridsson had a professorship at the Graz University or Music and Dramatic Arts. Since 2010 he is Professor at the Musikhochschule Hans Eisler in Berlin. 27

28 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS 1994 Satukangas debytoi USA:ssa resitaalilla New Yorkin Carnegie Hallissa. Hän on lisäksi konsertoinut useimmissa Euroopan maissa, Kiinassa, Koreassa ja Israelissa. Hän on konsertoinut solistina Suomen tärkeimpien orkestereiden kanssa. Satukangas on levyttänyt Glazunovin, Balakirevin ja Ravelin pianoteoksia. Yleisradio valitsi hänet vuoden radiosolistiksi vuonna Arto Satukangas on työskennellyt Karlsruhen musiikkikorkeakoulussa kamarimusiikin lehtorina vuodesta Hän on lisäksi pitänyt mestari- ja kesäkursseja ympäri Suomea. Lokakuussa Satukankaalla oli kunnia esiintyä ensimmäisenä soolopianistina Radion sinfoniaorkesterin solistina Helsingin uudessa Musiikkitalossa Arto Satukangas Arto Satukangas is one of the most internationally visible pianists in Finland today. His first piano teacher was Anna-Liisa Virtanen, then in the Sibelius Academy from 1973 Liisa von Zweygberg-Jalkanen and since 1978 professor Tapani Valsta. He got his piano diploma in 1981 with the highest remarks. From 1981 to 1983, Satukangas studied at the Saint Petersburg Conservatory with Professor Vladimir Nilsen. He has attended summer courses of György Sebök, Dmitri Bashkirov and Nikita Magaloff, with whom he studied privately until Arto Satukangas Arto Satukangas Arto Satukangas kuuluu pianistiemme kansainvälisesti merkittävimpään eturiviin. Hän aloitti pianonsoiton opintonsa Anna-Liisa Virtasen johdolla ja opiskeli vuodesta 1973 lähtien Sibelius- Akatemiassa, ensin Liisa von Zweygberg-Jalkasen ja vuodesta 1978 professori Tapani Valstan oppilaana. Hän suoritti pianodiplominsa vuonna 1981 korkeimmin arvosanoin. Vuosina Satukangas opiskeli Pietarin konservatoriossa professori Vladimir Nilsenin johdolla. Kesäkursseilla häntä ovat opettaneet György Sebök ja Dmitri Bashkirov sekä Nikita Magaloff, jonka yksityisoppilaana hän kävi vuoteen 1992 saakka. Arto Satukangas aroused attention when he won the Maj Lind Piano Competition in 1979 at the age of 17. Since then he has given concerts in Finland as well as abroad, both as a soloist with orchestras and with solo recital programmes. He debuted in Paris in 1987, with the help of the Herbert von Karajan Fund. In he performed at the most important concert halls in Japan. In 1994 he debuted in the USA with a recital at the Carnegie Hall in New York City. He has given concerts in most European countries, China, Korea and Israel. He has performed with the most important orchestras in Finland. In October 2011, he had the honor to perform as the first solo pianist in the new Music Hall in Helsinki together with The Radio s Symphony Orchestra. Arto Satukangas herätti huomiota voittaessaan 17-vuotiaana ensimmäisen palkinnon Maj Lind -pianokilpailussa vuonna Siitä lähtien hän on konsertoinut niin Suomessa kuin ulkomailla sekä sinfoniaorkestereiden solistina että omin sooloilloin. Konserteista ulkomailla mainittakoon Herbert von Karajan -säätiön järjestämä debyytti Pariisissa vuonna Vuosina Arto Satukangas esiintyi Japanin tärkeimmissä konserttitaloissa. Vuonna 28

29 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Jan Söderblom Viulutaiteilija ja kapellimestari Jan Söderblom (s. 1970) tuli tutuksi konserttiyleisölle jo 1980-luvun alussa monipuolisena esiintyjänä. Aloitettuaan uransa viuluopintojen jälkeen solistina ja kamarimuusikkona hän on varsinkin tämän vuosituhannen puolella laajentanut taiteellista toimintaansa myös kapellimestarin työhön. Jan Söderblom opiskeli Sibelius-Akatemiassa kapellimestariluokalla muun muassa Jorma Panulan ja Leif Segerstamin johdolla ja valmistui vuonna Jan Söderblom Jan Söderblom Violinisten och kapellmästaren Jan Söderblom (f. 1970) blev känd för konsertpubliken redan på 1980-talet som en mångsidig musiker. Han började sin karriär som violinist och kammarmusiker, men fortsatte sedan till kapellmästarfacket. Han studerade vid Sibelius- Akademin för bl.a. Jorma Panula och Leif Segerstam och utexaminerades år Jan Söderblom har verkat som kapellmästare för Villmanstrands stadsorkester sedan Han har dirigerat bl.a. stadsorkestrarna i Helsingfors, Åbo, Tammerfors och Lahtis, Radioorkestrarna i Finland och Sverige, Tapiola Sinfonietta, Avanti!, Belgrade Strings- och Sydafrikas kammarorkestrar och Scottish Chamber Orchestra. Under de senaste säsongerna har Söderblom ofta gästat Kungliga Operan i Stockholm. Debuten vid Finlands Nationalopera våren 2005 ledde till en ny invitation: våren 2007 dirigerade Söderblom Kung Karls jakt av Fredrik Pacius. Förutom Finland och Skandinavien har Söderblom gästat de flesta europeiska länderna, Australien, Japan, Kina och Sydafrika som solist, kammarmusiker och kapellmästare. Han var medlem i Nya Helsingfors-kvartetten åren År 1991 blev Söderblom utsedd till Årets unga konstnär av Finland Festivals, och år 2002 fick han det internationella musikpriset Chivas Baton Award. Söderblom är konstnärlig ledare för Musikdagarna i Jorois och Musica Fiskars. Kulunut kausi oli Söderblomille kuudes Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteellisena johtajana. Hän on johtanut muun muassa Helsingin, Turun, Tampereen ja Lahden kaupunginorkestereita, Suomen ja Ruotsin radioiden sinfoniaorkestereita, Tapiola Sinfoniettaa, Avanti!-kamariorkesteria, Belgrade Strings -kamariorkesteria ja Etelä-Afrikan kamariorkesteria sekä Scottish Chamber Orchestraa. Viime kausilla Söderblom on vieraillut usein Tukholman kuninkaallisessa oopperassa. Kevään 2005 ensivierailu Suomen Kansallisoopperaan johti välittömään uusintakutsuun: keväällä 2007 Söderblom johti talossa Fredrik Paciuksen oopperan Kaarlekuninkaan metsästys. Söderblom on vieraillut solistina, kamarimuusikkona ja kapellimestarina Suomen ja Skandinavian lisäksi lähes kaikissa muissa Euroopan maissa, Australiassa, Japanissa, Kiinassa ja Etelä-Afrikassa. Hän toimi Uusi Helsinki -kvartetin viulistina vuosina , jolloin yhtye menestyi useissa kilpailuissa ja teki konsertti-matkoja Euroopan tärkeimmille konserttilavoille. Vuonna 1991 Söderblom valittiin Finland Festivalsin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Vuonna 2002 hänet palkittiin kansainvälisellä Chivas Baton Award -musiikkipalkinnolla. Söderblom toimii Joroisten musiikkipäivien sekä Musica Fiskarsin taiteellisena johtajana. Jan Söderblom Violinist and conductor Jan Söderblom (b. 1970) emerged as a young and versatile performer in the early 1980s. Having studied the violin, he began his career as a soloist and a chamber musician. Later he expanded his horizons to include conducting. He studied conducting with Jorma Panula and Leif Segerstam at the Sibelius Academy, graduating in Söderblom has been the artistic director of the Lappeenranta City Orchestra since He has conducted the Helsinki, Turku and Tampere Philharmonic Orchestras and Sinfonia Lahti, the Radio Symphony Orchestras in Finland and Sweden, Tapiola Sinfonietta, the Avanti! Chamber Orchestra, Virtuosi di Kuhmo, the Belgrade Strings Chamber Orchestra, the Chamber Orchestra of South Africa, Orchester Musikkollegium, Winterthur and Scottish Chamber Orchestra among others. In recent seasons, he has regularly appeared at the Royal Opera in Stockholm. First visits at the pit of 29

30 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS the Finnish National opera in 2005 led to immediate re-invitations for ballet productions in 2006 and 2007, and Pacius opera production Kung Karls Jakt (2007). Söderblom has appeared as a soloist, chamber musician and guest conductor in Finland and the other Nordic countries as well as all around Europe, Australia, Japan, China and South Africa. He played violin with the New Helsinki Quartet from 1982 to 2001, during which time the ensemble achieved success in competitions and performed at major European venues. Jan Söderblom was nominated the Finland Festivals Young Artist of the Year in 1991, and in 2002 he received the international Chivas Baton Award. He is the artistic director of Joroinen Music Festival and Musica Fiskars. Sedan dess har han konserterat över hela världen. Thedéen framträder med de ledande skandinaviska orkestrarna, men också med flera av de mest ansedda orkestrarna internationellt sett, bl.a. BBC Philharmonic Orchestra, City of Birmingham Symphony Orchestra, Berlins symfoniorkester, Moskvas filharmoniska orkester, Tjeckiens filharmoniska orkester, Nederländska filharmoniska orkestern och Israel Sinfonietta, under dirigenter som Esa-Pekka Salonen, Neeme Järvi, Franz Welser-Möst, Gennadij Rozjdestvenskij, Leif Segerstam och Eri Klas. Torleif Thedéen är också en aktiv kammarmusiker och ses i den rollen på prestigefyllda konsertestrader som Wigmore Hall i London, Carnegie Recital Hall i New York och Concertgebouw i Amsterdam. Han framträder ofta vid centrala musikfestivaler som Verbier Festival, Prague Spring Festival, Schleswig-Holstein Festival och festivaler i Bordeaux, Oslo, Bath, Stavanger och Kuhmo. Thedéen var professor vid Kungliga konservatoriet i Köpenhamn Sedan 1996 är han professor vid Kungliga musikhögskolan i Stockholm. Han spelar på cellon ex-lynn Harrel gjord av David Techler år Torleif Thedéen Torleif Thedéen on yksi Skandinavian arvostetuimmista muusikoista. Hän saavutti kansainvälistä huomiota voittamalla kolme maailman tunnetuimmista sellokilpailuista vuonna Siitä lähtien Thedéen on konsertoinut laajasti ympäri maailmaa. Hän esiintyy säännöllisesti Pohjoismaiden johtavien orkesterien solistina sekä monen kansainvälisesti merkittävän orkesterin kanssa, joista mainittakoon BBC Philharmonic Orchestra, Birminghamin sinfoniaorkesteri, Berliinin sinfoniaorkesteri, Moskovan filharmoninen orkesteri, Tšekin filharmoninen orkesteri, Alankomaiden filharmoninen orkesteri ja Israel Sinfonietta johtajinaan muun muassa Esa-Pekka Salonen, Neeme Järvi, Franz Welser-Möst, Gennadi Roždestvenski, Leif Segerstam ja Eri Klas. Torleif Thedéen Torleif Thedéen on myös innokas kamarimuusikko ja esiintyy tässä roolissa arvostetuilla näyttämöillä kuten Lontoon Wigmore Hall, New Yorkin Carnegie Recital Hall ja Amsterdamin Concertgebouw. Hän vierailee säännöllisesti muun muassa Verbierin, Prahan, Schleswig-Holsteinin, Bordeaux'n, Oslon, Bathin, Stavangerin ja Kuhmon musiikkijuhlilla. Torleif Thedéen Torleif Thedéen är en av de mest ansedda musikerna i Skandinavien. Han vann internationell uppmärksamhet genom att år 1985 vinna tre av de mest prestigefyllda cellotävlingarna i världen. Thedéen toimi professorina Kööpenhaminan kuninkaallisessa konservatoriossa vuosina Hän on vuodesta 1996 lähtien ollut Tukholman Kuninkaallisen musiikkikorkeakoulun professori. Hänen soittimensa on David Techlerin vuonna 1711 rakentama ex- Lynn Harrel. 30

31 ARTISTER / TAITEILIJAT / ARTISTS Torleif Thedéen Torleif Thedéen is one of the most highly regarded musicians in Scandinavia. He gained international recognition in 1985 by winning three of the worlds most prestigious cello competitions. Since then he has been giving concerts all over the world. Thedéen regularly plays not only with all the leading orchestras in Scandinavia, but also with some of the world's major orchestras, - among them the BBC Philharmonic Orchestra, City of Birmingham Symphony Orchestra, Berlin Symphony Orchestra, Moscow Philharmonic Orchestra, Czech Philharmonic Orchestra, Netherlands Philharmonic Orchestra, and Israel Sinfonietta - under conductors like Esa-Pekka Salonen, Neeme Järvi, Franz Welser-Möst, Gennady Rozhdestvensky, Leif Segerstam, and Eri Klas. Torleif Thedéen is also active as a chamber musician and as such appears in prestigious concert venues worldwide such as Wigmore Hall in London, the Carnegie Recital Hall in New York and the Concertgebouw in Amsterdam. He often participates in prestigious Music Festivals, among them the Verbier Festival, Prague Spring Festival, the festival in Schleswig-Holstein, festivals in Bordeaux, Oslo, Bath, Stavanger and Kuhmo. Torleif Thedéen served as Professor at the Royal Conservatory of Music in Copenhagen Since 1996 he is Professor at the Royal Conservatory of Music in Stockholm. He plays the ex-lynn Harrel cello by David Techler from Tuulia Ylönen Tuulia Ylönen har studerat klarinett för Osmo Vänskä, Reijo Koskinen, Kari Kriikku och Charles Neidich och i London för John McCaw och Michael Collins. Hon avlade sin diplomexamen vid Sibelius-Akademin med utmärkta vitsord år 1995 och gav sin debutkonsert ett år senare. Ylönen har deltagit i mästarkurser för bl.a. Thomas Friedl, György Kurtag och Ralf Gothoni. Tuulia Ylönen har framträtt som kammarmusiker vid musikfestivalerna i Kuhmo, Nådendal, Korsholm, Kimito och Nystad i Finland samt i många europeiska länder, t.ex. i Lockenhaus i Österrike. Hon har också aktivt uppfört ny finsk musik, t.ex. som medlem av Zagrosensemblen. Hon verkade som stämledare i Sinfonia Lahti under åren , och är nu alternerande stämledare i Finlands Nationaloperas orkester. Tuulia Ylönen Tuulia Ylönen on opiskellut klarinetinsoittoa Osmo Vänskän, Reijo Koskisen, Kari Kriikun ja Charles Neidichin oppilaana sekä Lontoossa John McCawn ja Michael Collinsin johdolla. Hän suoritti 31 klarinetti-diplominsa Sibelius-Akatemiassa erinomaisin arvosanoin vuonna 1995 ja soitti ensikonserttinsa vuotta myöhemmin. Ylönen on osallistunut mm. Thomas Friedlin, György Kurtagin ja Ralf Gothónin mestarikursseille. Kamarimuusikkona Ylönen on esiintynyt mm. Kuhmon, Naantalin, Korsholman, Kemiön ja Uudenkaupungin musiikkijuhlilla sekä useissa Euroopan maissa, mm. Lockenhausin musiikkijuhlilla Itävallassa. Tuulia Ylönen on myös esittänyt aktiivisesti uutta suomalaista musiikkia, mm. Zagros-yhtyeen jäsenenä. Vuosina Ylönen toimi Sinfonia Lahden klarinetin äänenjohtajana. Tällä hetkellä hän on vuorottelevana klarinetin äänenjohtajana Suomen Kansallisoopperan orkesterissa. Tuulia Ylönen Tuulia Ylönen TuuliaYlönen has studied clarinet with Osmo Vänskä, Reijo Koskinen, Kari Kriikku and Charles Neidich and in London with John McCaw and Michael Collins. She got her clarinet diploma from the Sibelius-Academy in 1995 with highest remarks and gave her debut concert one year later. She has attended master courses of Thomas Friedl, GyörgyKurtag and Ralf Gothoni. TuuliaYlönen has performed as a chamber musician at the music festivals of Kuhmo, Naantali, Korsholm, Kemiö and Uusikaupunki in Finland and in several European countries, for example, at Lockenhaus in Austria. She has also been an active performer of new Finnish music, for example as a member of the Zagros ensemble. In she was the principal clarinet in the Lahti Symphony Orchestra, and now she is the alternating principal clarinet in the orchestra of the Finnish National Opera.

32 ENSEMBLER / YHTYEET / ENSEMBLES ARTENDE-KVARTETTEN / -KVARTETTI / -QUARTET Sara Etelävuori violin / viulu Sofia Greus violin / viulu Dalia Stasevska altviolin / alttoviulu / viola Joona Pulkkinen cello / sello Stråkkvartetten Artende grundades år 2008 av fyra studeranden vid Sibelius Akademins ungdomsutbildning. De ville fördjupa sig ytterligare i stråkkvartettmusikens hemligheter. Kvartetten består av Sara Etelävuori och Sofia Greus, violin, Dalia Stasevska, altviolin samt Joona Pulkkinen, cello. Ensemblen har från första början fått regelbunden utbildning av bl.a Paavo Pohjola och Marko Ylönen samt under flera internationella kammarmusikens mästarkurser. Artende-kvartetten har uppträtt på många festivaler i Finland, bl.a på Sibafest, Raumo Festivo, Helsingfors Kammarmusiksommar, Kamari 21- konsertserien samt på Musikfestspelen Korsholm. Artende kvartetten har fått äran att uppträda bland de främsta kammarmusikerna i Finland. Artende jousikvartetin perustivat vuonna 2008 neljä Sibelius- Akatemian nuorisokoulutuksen opiskelijaa, jotka halusivat paneutua syvällisemmin jousikvartettimusiikin saloihin. Kvartetin muodostavat Sara Etelävuori ja Sofia Greus, viulut, Dalia Stasevska, alttoviulu sekä Joona Pulkkinen, sello. Yhtye on alusta asti saanut säännöllistä ohjausta mm. Paavo Pohjolalta ja Marko Ylöseltä sekä useilta kansainvälisiltä kamarimusiikin mestarikursseilta. Artende kvartetti on esiintynyt jo monilla eri festivaaleilla Suomessa, mm. Sibafestissä, Rauman Festivossa, Helsingin Kamarikesässä, Kamari21 konserttisarjassa sekä Korsholman musiikkijuhlilla. Artende on saanut kunnian esiintyä useiden Suomen eturivin taiteilijoiden kanssa. The Artende Quartet was founded year 2008 by four students at The Sibelius Academy s youth educational program. They wanted to further study the secrets of string quartet music. The quartet consist of Sara Etelävuori and Sofia Greus, violin, Dalia Stasevska, viola and Joona Pulkkinen, cello. The Ensemble have from the very beginning got regularly training from Paavo Pohjola, Marko Ylönen, among others. The ensemble has also attended several international master classes in chamber music. The Artende Quartet have performed on many, festivals in Finland; Sibafest, Rauma Festivo, Helsinki Chamber Summer, Kamari21- concert series and Korsholm Music Festival and had the opportunity to perform with the most skilled chamber musicians in Finland. 32

33 ENSEMBLER / YHTYEET / ENSEMBLES Sara Etelävuori inledde sina violinstudier som treåring. År 2003 flyttade hon över till Sibelius-Akademins ungdomsavdelning med Seppo Tukiainen som lärare och från år 2010 har hon studerat på Sibelius-Akademins avdelning för orkesterinstrument. För närvarande studerar hon i Köln under ledning av Mihaela Martin. Hon har deltagit i mästarkurser med bl.a. Ana Chumachenko, Patrice Fontanarosa, Régis Pasquier, Pavel Vernikov och Hagai Shaham. Sara har rönt framgång i många tävlingar, av vilka kan nämnas första priset i år 2006 i Juhani Heinonen-violintävlingen i Jyväskylä och finalen i violintävlingen i Kuopio år 2010 där hon som yngsta deltagare fick fjärde pris. Sara har spelat som solist med bl.a. Lahti Sinfonia, Kuopio stadsorkester, Oulun Sinfonia, Lojo stadsorkester, Kyrkslätts kammarorkester och Helsingegatans filharmoniker, samt Kemi stadsorkester. Hon har år 2010 uppträtt i Kuhmo och på världsutställningen Shanghai World Expo År 2011 på Musikfest-spelen Korsholm, SibaFest:en samt Helsingfors Kammarsommar-festivalen. Saras instrument är en C.F. Gand från år 1838 som ägs av violinaffären Risto Vainio. Sara Etelävuori (s. 1990) aloitti viulunsoiton 3-vuotiaana. Vuonna 2003 hän pääsi Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen Seppo Tukiaisen luokalle ja vuodesta 2010 hän on opiskellut Sibelius- Akatemian orkesterisoitinten osastolla. Parhaillaan hän opiskelee Kölnissä Mihaela Martinin johdolla. Sara on osallistunut mm. Ana Chumachenkon, Régis Pasquierin, Pavel Vernikovin ja Hagai Shahamin mestarikursseille. Sara on saavuttanut menestystä monissa kilpailuissa, joista mainittakoon ensimmäinen palkinto Jyväskylän viulukilpailussa vuonna 2006 ja vuoden 2010 Kuopion viulukilpailu, jossa Sara soitti finalisteista nuorimpana ja saavutti 4. sijan. Sara Etelävuori on esiintynyt mm. Lahti Sinfonian, Kuopion kaupunginorkesterin, Oulu sinfonian, Lohjan kaupunginorkesterin ja Kirkkonummen kamariorkesterin ja Helsinginkadun filharmonikkojen sekä Kemin kaupunginorkesterin solistina. Häntä on Kuhmon kamarimusiikkijuhlien lisäksi kuultu myös Shanghain world expo maailmannäyttelyssä, Korsholman musiikkijuhlilla, SibaFestillä ja Helsingin Kamarikesä -festivaalilla. Saran soitin on viululiike Risto Vainion C. F. Gand vuodelta Sara Etelävuori (born in 1990) started to play the violin at the age of 3. In the year 2003 she was accepted to study with Seppo Tukiainen in Sibelius Academy s youth programme and since 2010 she has been studying in the master s program of Sibelius- Academy. At the moment Sara studies with prof. Mihaela Martin in Cologne Musikhochschule. She has participated to masterclasses with for example Ana Chumachenko, Régis Pasquier, Pavel Vernikov and Hagai Shaham. Sara has been successful in many competitions of which now will be mentioned 1.prize in Jyväskylä violin competition (2006), and Kuopio violin competition (2010) where she played as the youngest competitor in the finals, and received 4.prize. Sara has also performed with Lahti Symphony Orchestra, Kuopio Philharmonic, Oulu Symphony, Lohja Philharmonic, Kirkkonummi Chamber Orchestra, and Kemi Philharmonic Orchestra. She also plays regularly in Kuhmo Music Festival and has performed in Shanghai world expo world exhibition, Korsholm Music Festival, SibaFest and Helsinki chamber summer -festival. Sara s instrument is C.F.Gand (1838) owned by Risto Vainio. Sofia Greus började studera violin som fyraåring vid Lahtis konservatorium. Hennes lärare var Pertti Sutinen. Sedan år 2001 har hon studerat vid Sibelius-Akademins ungdomsavdelning med lärarna Seppo Tukiainen, Réka Szilvay och sedan hösten 2008 Paavo Pohjola. Därutöver har hon studerat i den internationella violinklassen i musikskolan i Fiesole i Italien med Pavel Vernikov som huvud-lärare. Hon har deltagit i mästarkurser med bl.a. Miriam Fried, Mihaela Martin, Elina Vähälä och Hagai Shaham. Sofia har studerat kammarmusik under bl.a. Marko Ylönens och Teemu Kupiainens, Fine Arts-kvartettens samt Artis-kvartettens ledning. Sofia Greus har framträtt som solist med Radions symfoniorkester, Rostocks musikhögskolas orkester, Helsingfors juniorstråkar och Symfoniorkestern Vivo. Hon har prisbelönats två gånger vid violintävlingen i Jyväskylä. Våren 2006 var hon finalist i de finländska uttagningarna till Eurovisionens Unga solister-tävling. Sofia Greus aloitti viulunsoiton opinnot 4-vuotiaana Lahden konservatoriossa opettajanaan Pertti Sutinen. Vuodesta 2001 hän on opiskellut Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa ensin Seppo Tukiaisen, Réka Szilvayn ja syksystä 2008 lähtien Paavo Pohjolan johdolla. Lisäksi hän on opiskellut kansainvälisellä viululuokalla Fiesolen musiikkikoulussa Italiassa pääopettajanaan Pavel Vernikov. Hän on osallistunut mm. Miriam Friedin, Mihaela Martinin, Elina Vähälän ja Hagai Shahamin mestarikursseille. Kamarimusiikia hän on opiskellut mm. Marko Ylösen, Teemu Kupiaisen sekä Fine Arts- ja Artis-kvartetin johdolla. Sofia Greus on esiintynyt Radion sinfoniaorkesterin, Rostockin musiikkikorkeakoulun orkesterin, Helsingin juniorijousten sekä Sinfoniaorkesteri Vivon solistina. Hänet on palkittu kaksi kertaa Jyväskylän viulukilpailussa ja keväällä 2006 hän oli yksi Eurovision nuorten solistien Suomen karsinnan finalisteista. Sofia Greus started studying the violin at the age of four. Her teacher at the Lahti conservatory was Pertti Sutinen. Since 2001 she has been studying at the Sibelius Academy youth department with teachers SeppoTukiainen, Réka Szilvay and, since autumn 2008, with Paavo Pohjola. She has also participated in the international violin class at the Fiesole music school in Italy with head teacher Pavel Vernikov. She has attended master classes with Miriam Fried, Mihaela Martin, ElinaVähälä, HagaiShahamao. She has studied 33

34 ENSEMBLER / YHTYEET / ENSEMBLES chamber music with Marko Ylönen, Teemu Kupiainen, the Fine Arts Quartet and the Artis Quartet. Sofia Greus has appeared as soloist with the Finnish Radio Symphony Orchestra, the Rostock Music Academy orchestra, the Helsinki Junior String Players and the Vivo Symphony orchestra. She has won awards at the Jyväskylä violin competition twice and in 2006 she was one of the finalists in the Finnish qualifications for the Eurovision Young soloists competition. the Sibelius Academy with Leif Segerstam. She also continued her viola studies with Teemu Kupiainen. Dalia Stasevska has performed as soloist, chamber musician and conductor, having recently led the Hämeenlinna orchestra, the RSO wind players, the Kirkkonummi Sinfonietta a.o. She has also performed at the Kuhmo Chamber Music Festival during many years, both as viola player and as conductor and at Korsholm Music Festival. Since autumn 2009 Dalia Stasevska is the artistic director of the Helsinki Summer Chamber Festival. Dalia Stasevska föddes i en finsk-ukrainsk bildkonstnärsfamilj. Hon började studera violin som tioåring under Ari Angervos ledning vid Tammerfors konservatorium. Studierna vid Sibelius-Akademin under Kaija Saarikettus ledning inleddes på hösten Hösten 2007 byttes violinen ut mot altviolin, samtidigt som kapellmästarstudier under Jorma Panulas ledning inleddes vid Kungliga musikakademin i Stockholm. På hösten 2008 återvände Dalia till Finland och fortsatte sina kapellmästarstudier vid Sibelius- Akademin under Leif Segerstams ledning. Altviolin har hon fortsatt studera under Teemu Kupiainens ledning. Dalia Stasevska har framträtt som solist, kammarmusiker och kapellmästare. Hon har lett bl.a. Tavastehus stadsorkester, RSO:s blåsare, Kyrkslätts Sinfonietta och under många år framträtt vid kammarmusikfestivalen i Kuhmo både som kapellmästare och som altviolinist samt uppträtt på Musikfestspelen Korsholm. Dalia har fungerat som konstnärlig ledare för Helsingfors Kammarsommar sedan hösten Dalia Stasevska syntyi suomalais-ukrainalaiseen kuvataiteilijaperheseen. Hän aloitti viuluopintonsa Tampereen konservatoriossa 10-vuotiaana Ari Angervon johdolla. Opinnot alkoivat Sibelius- Akatemiassa Kaija Saariketun johdolla syksyllä Syksyllä 2007 viulu vaihtui alttoviuluun ja myös kapellimestarinopinnot alkoivat Tukholman Kuninkaallisessa Akatemiassa Jorma Panulan johdolla. Syksyllä 2008 Dalia palasi Suomeen ja on jatkanut kapellimestariopintojaan Sibelius-Akatemiassa Leif Segerstamin luokalla. Alttoviulua hän on opiskellut Teemu Kupiaisen johdolla. Dalia Stasevska on esiintynyt niin solistina, kamarimuusikkona kuin kapellimestarina ja on johtanut viimeksi mm. Hämeenlinnan orkesteria, RSO:n puhaltajia, Kirkkonummen Sinfoniettaa sekä esiintynyt Kuhmon Kamarimusiikkijuhlilla monena vuonna niin kapellimestarina kuin alttoviulistina. Hän on esiintynyt myös Korsholman Musiikkijuhlilla. Korsholman Musiikkijuhlilla. Helsingin Kamarikesän taiteellisena johtajana Dalia Stasevska on toiminut syksystä Dalia Stasevska was born into a Finnish-Ukrainian family of visual artists. She began her violin studies at the age of 10 as a pupil of Ari Angervo at the Tampere Conservatory. She continued to the Sibelius Academy and teacher Kaija Saarikettu in In 2007 she switched to viola and at the same time began her conductor's studies with Jorma Panula at the Royal Academy of Music in Stockholm. In 2008 Dalia returned to Finland and continued her conductor's studies at Joona Pulkkinen inledde sina cellostudier som femåring vid Birkalands musikinstitut och flyttade därefter över till Tammerfors konservatorium. Sedan hösten 2007 har han studerat vid Sibelius- Akademin under Marko Ylönens ledning. Pulkkinen har tilldelats ett stipendium till den respekterade Royal Northern College of Music från och med hösten Pulkkinen har också deltagit i mästarkurser med bl.a. Frans Helmerson, Ralph Kirschbaum, Valter Despalj och Arto Noras. Joona Pulkkinen har framträtt som solist bl.a. med Radions symfoniorkester, Tampere Filharmonia och Åbo filharmoniska orkester. År 2007 vann han stråkserien i tävlingen "XV Shostakovich" för unga musiker i St Petersburg. Pulkkinen valdes år 2008 till Pro Musicastiftelsens Årets unga musiker och spelade också i de finländska uttagningarna till Eurovisionens tävling för unga solister. Pulkkinen valdes till årets Aurora Chamber Music -cellostipendiat för sommaren 2011 (bland tidigare stipendiater kan nämnas Jakob Koranyi och Andreas Brantelid). År 2010 vann han som finalens yngsta deltagare tredje pris i cellotävlingen i Åbo. Pulkkinen har framträtt bl.a. vid Helsingfors kammarsommar, Sibafest och Kuhmo kammarmusikfestival. Förutom i hemlandet har han framträtt bl.a. i Grekland, Ryssland, Frankrike, Österrike, Danmark och Sverige. Joona Pulkkinen spelar på en C. A, Gand-cello från år Sellisti Joona Pulkkinen aloitti sello-opintonsa 5-vuotiaana Pirkanmaan musiikkiopistossa ja siirtyi tämän jälkeen oppilaaksi Tampereen konservatorioon. Vuodesta 2007 hän on opiskellut Marko Ylösen johdolla Sibelius-Akatemiassa. Pulkkiselle myönnettiin neljän vuoden stipendi arvostettuun Royal Northern College of Music -korkeakouluun Hannah Robertsin selloluokalle syksystä 2011 alkaen. Pulkkinen on esiintynyt mm. Aurora Symphony Orchestran, RNCM Symphony Orchestran, Radion sinfoniaorkesterin, Turun filharmonisen orkesterin sekä Tampere Filharmonian solistina. Vuonna 2007 hän voitti Pietarissa järjestetyn nuorten "XV Shostakovich" - kilpailun jousisarjan. Pulkkinen valittiin vuonna 2008 Pro Musica - säätiön Vuoden nuoreksi muusikoksi ja hän soitti myös Eurovision nuorten solistien kilpailun Suomen karsinnassa. Pulkkinen valittiin kesän 2011 Aurora ChamberMusicin sellostipendiaatiksi (edellisistä stipendiaateista mainittakoon Jakob Koranyi ja Andreas Brantelid). Vuonna 2010 hän voitti finaalin nuorimpana osanottajana 3. palkinnon valtakunnallisissa Turun sellokilpailuissa. 34

35 ENSEMBLER / YHTYEET / ENSEMBLES Pulkkinen on esiintynyt taiteilijana useilla festivaaleilla mm. Rauman Festivossa, Turun musiikkijuhlilla, Helsingin kamarikesässä, Korsholman Musiikkijuhlilla, Aurora Chamber Music festivaalilla, Sibafestissä sekä Kuhmon kamarimusiikissa. Joona Pulkkinen soittaa ranskalaista C. A. Gand -selloa vuodelta JoonaPulkkinen started studying the cello at the age of five as a pupil at the Pirkanmaa music institute, from which he later transferred to the Tampere conservatory. Since 2007 he has been studying at the Sibelius Academy as a student of Marko Ylönen. Pulkkinen has been awarded a scholarship at the Royal Northern College of Music starting in He has participated in master classes with Frans Helmerson, Ralph Kirschbaum, Valter Despalj, Arto Noras ao. Joona Pulkkinen has appeared as soloist with the Finnish radio symphony orchestra, Tampere Filharmonia and Turku philharmonic orchestra. In 2007 he won the string series in the XV Shostakovich competition for young musicians in St Petersburg in Russia. In 2008 he was elected the Pro Musica foundation's young musician of the year and also played in the Finnish trials for the Eurovision young soloist competition. He has been elected the Aurora Chamber Music-scholar for the summer of 2011 (previous scholarships have been awarded Jakob Koranyi and Andreas Brantelid). In 2010 he won 3rd prize in the Turku cello competition as the youngest participant of the year. Pulkkinen has appeared at summer festivals in Helsinki and Kuhmo, Korsholm Music Festival and made international appearances in Greece, Russia, France, Austria, Denmark and Sweden. Joona Pulkkinen plays a C. A. Gand cello from NYA HELSINGORS-KVARTETTEN / UUSI HELSINKI -KVARTETTI / NEW HELSINKI QUARTET Petri Aarnio violin / viulu Se sid. 10 / Katso sivu 10 / See page 10 Taija Angervo violin / viulu Se sid. 12 / Katso sivu 12 / See page 12 Ilari Angervo altviolin / alttoviulu / viola Se sid. 11 / Katso sivu 11 / See page 11 Joel Laakso cello / sello Se sid. 18 / Katso sivu 18 / See page 18 35

36 ENSEMBLER / YHTYEET / ENSEMBLES Nya Helsingfors-kvartetten grundades år Redan två år senare, år 1984, vann kvartetten två tävlingar: kvartettävlingen i Viitasaari och tävlingen Concertino Praha i Prag. Segrarna blev en språngbräda i den unga kvartettens karriär. I april 1994 kom Nya Helsingfors -kvartetten på andra plats i den internationella stråkkvartettävlingen i London. Kvartetten mottog också publikens pris och ett specialpris för bästa framförande av beställningsverk. År 1997 mottog kvartetten priset Unga Finland. Lyckade framträdanden i Wigmore Hall i London och vid många internationella festivaler har befäst kvartettens position i det internationella musiklivet. Förutom i Europa har kvartetten framträtt i Japan, Australien och Israel. Sedan år 1997 fungerar NHK som residerande stråkkvartett vid musikprogrammet i Birkalands yrkeshögskola, vilket medför regelbundna konserter och undervisning i Tammerfors. På hösten 2004 grundade kvartetten en konsertserie ägnad åt kvartettmusik i Riddarhuset i Helsingfors. Inom serien framträder förutom NHK andra inhemska och utländska stråkkvartetter såsom Juilliardkvartetten, Hagen och Vogler. Nya Helsingfors-kvartetten har studerat med många framstående lärare, bl. a. Risto Fredriksson, Eli Goren och Peter Csaba. Kvartetten har också studerat med Amadeus-, Takács-, Chilingirian-, och Britten-kvartetterna. The New Helsinki Quartet was formed in 1982, and already two years later, in 1984, won first prizes in the Viitasaari competition and Concertina Praga. The quartet received international attention in 1994, when it became a prize winner at the International String Quartet Competition in London. NHQ received no less than three awards including the Audience Prize and the Sydney Griller Award for the best performance of contemporary music. NHQ was subsequently invited by Wigmore Hall to give its debut concert as a part of the "Young Masters" series, which was so successful that it was immediately re-invited to play the final concert of the 1995/1996 season. In 1997, NHQ was awarded with one of the most important Finnish awards, the Nuori Suomi, which is granted once a year to single artists or ensembles for outstanding achievements within the performing arts. NHQ has made concert tours around Europe, in Australia, Japan and Israel. It has performed in the most prestigious concert halls, such as the Concertgebouw in Amsterdam, Konzerthaus in Berlin, Herkulessaal in München, Museumsgesellschaft in Frankfurt, Konserthuset in Stockholm, Tonhalle in Zürich, Auditoria Nacional de Espana in Madrid, Wigmore Hall and Barbican in London. NHQ has been invited to major music festivals both in Scandinavia and around Europe, such as Helsinki, Copenhagen, Bergen, Kuhmo, and the City of London Festival. Uusi Helsinki -kvartetti perustettiin vuonna Jo kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1984, kvartetti voitti kaksi kvartettikilpailua: Viitasaaren Kvartettikilpailun ja Concertino Praga -kilpailun Prahassa. Voitot olivat ponnahduslauta nuoren kokoonpanon uralle. Huhtikuussa 1994 Uusi Helsinki -kvartetti sijoittui toiseksi Lontoon kansainvälisessä jousikvartettikilpailussa. UHK palkittiin myös yleisöpalkinnolla sekä palkinnolla parhaasta tilausteoksen esityksestä. Vuonna 1997 Uusi Helsinki -kvartetille myönnettiin Nuori Suomi -palkinto. Onnistuneet vierailut mm. Wigmore Hallissa Lontoossa sekä lukuisilla kansainvälisillä festivaaleilla ovat vakiinnuttaneet kvartetin aseman kansainvälisessä musiikkielämässä. Euroopan lisäksi kvartetti on esiintynyt Japanissa, Australiassa ja Israelissa. Vuodesta 1997 Uusi Helsinki -kvartetti on toiminut Pirkanmaan ammattikorkeakoulun musiikin toimipisteen residenssikvartettina, jonka johdosta he konsertoivat ja opettavat säännöllisesti Tampereella. Syksyllä 2004 UHK perusti Helsingin Ritarihuoneelle jousikvartettimusiikkiin keskittyvän konserttisarjan. Sarjassa esiintyy UHK:n lisäksi muita suomalaisia kvartetteja ja vierailevia ulkomaalaisia mestareita, kuten Juilliard-kvartetti, Hagen ja Vogler. Uusi Helsinki -kvartetti on opiskellut monien merkittävien opettajien johdolla, joista mainittakoon Risto Fredriksson, Eli Goren ja Peter Csaba. Kvartetti on opiskellut myös Amadeus-, Takács-, Chillingrian- ja Britten -kvartettien johdolla. 36

37 ENSEMBLER / YHTYEET / ENSEMBLES EMO ENSEMBLE, KAMMARKÖR / KAMARIKUORO / CHAMBERCHOIR Pasi Hyökki, dirigent, konstnärlig ledare / kuoronjohtaja, taiteellinen johtaja / leader, artistic director Kammarkören EMO Ensemble består av unga musikstuderande och yrkesmusiker och grundades inom Esbo Musikinstitut på hösten Tre år senare vann kören den för professionella körer inriktade Harald Andersén-tävlingen. Program innehöll bland annat Esa-Pekka Salonens Two Songs to Poems by Ann Jäderlund, vilket också medförde ett specialpris för bästa framförande av nyskriven repertoar. Efter den här segern har EMO Ensemble profilerat sig framför allt som presentatör av ny körmusik och erbjuder nulevande tonsättare ett förnämligt instrument. På debutskivan Maasta (Of the Earth), som utgavs av skivbolaget Alba år 2005, är framstående tonsättare som Esa-Pekka Salonen och Lotta Wennäkoski representerade. Finlands kördirigentförbund valde skivan till "Årets körskiva" och den lovprisades av både Helsingin Sanomat och Hufvudstadsbladet som en av årets bästa skivor. EMO Ensembles ambition är att förbli en experimenterande, mångsidig och självförnyande musikergrupp. Under den internationella festivalen Songbridge framförde kören år 2002 musik med vattentematik i Hagalunds simhall, iklädda badrockar och simdräkter. Under KuoroEspoo-festivalen 2004 förenades rörliga bilder och ljusprojektioner med körens ljudlandskap. År 2006 framträdde kören redan för andra gången vid festivalen Plyfollia i Normandie, där den mottogs med stående ovationer för sitt program med krävande nutida musik. Nuorista musiikinopiskelijoista ja ammattilaulajista koostuva kamarikuoro EMO Ensemble perustettiin Espoon Musiikkiopiston yhteyteen syksyllä Kolmivuotiaana se voitti ammattikuoroille suunnatun kansainvälisen Harald Andersén -kamarikuorokilpailun ja kilpailuohjelmaan kuulunut Esa-Pekka Salosen teos Two Songs to Poems of Ann Jäderlund palkittiin parhaana uuden musiikin esityksenä. Etenkin voittonsa jälkeen EMO Ensemble on profiloitunut pääasiassa uuden musiikin esittäjäksi tarjoten eläville säveltäjille tasokkaan instrumentin. Tärkeimpien suomalaisten nykysäveltäjien kuten Esa-Pekka Salosen ja Lotta Wennäkosken 2000-luvulla säveltämää musiikkia kuullaankin EMO Ensemblen syksyllä 2005 Alba Records levymerkillä julkaistulla esikoislevyllä Maasta (Of the Earth). Suomen Kuoronjohtajayhdistys valitsi levyn vuoden 2005 kuorolevyksi ja Helsingin Sanomien sekä Hufvudstadsbladetin kriitikot nimesivät sen yhdeksi vuoden parhaista levyistä. EMO Ensemblen tavoitteena on säilyä kokeilevana, monipuolisena ja uusiutuvana esiintyjäryhmänä. Kesän 2002 kansainvälisessä Songbridge-tapahtumassa kuoro esitti Tapiolan uimahallissa vesiaiheista musiikkia kylpytakkeihin ja uimapukuihin pukeutuneena. KuoroEspoo-festivaalilla vuonna 2004 se yhdisti konsertissaan liikkuvaa kuvaa ja valotehosteita luomaansa äänimaisemaan. Syksyllä 2006 joukko kutsuttiin toistamiseen Normandiaan 37

38 ENSEMBLER / YHTYEET / ENSEMBLES Polyfollia-festivaalille, missä se onnistuikin saamaan yleisöltään "standing ovations" ohjelmistonaan haastavaa nykymusiikkia. Chamber Choir EMO Ensemble consists of young students of music and professional singers. It was founded at the Espoo Music Institute in autumn At three years of age, the choir won 1st prize in the first international Harald Andersén Chamber Choir Competition; the competition was open to both amateur and professional choirs. The choir's performance of Two Songs to Poems of Ann Jäderlund by Esa-Pekka Salonen also received a special prize for best performance of a contemporary work. Particularly after the above-mentioned victory, EMO Ensemble has become known especially as a performer of contemporary music. The choir offers contemporary composers an instrument of a high standard. The music composed in the 21st century by the most important Finnish contemporary composers, e.g. Esa-Pekka Salonen and Lotta Wennäkoski, can be heard on EMO Ensemble's first recording Maasta (Of the Earth). It was published in autumn 2005 by Alba Records. The Association of Finnish choir conductors chose the record as the choir record of the year 2005, and the critics of Helsingin Sanomat and Hufvudstadsbladet called it one of the best records of the year. The aim of EMO Ensemble is to remain an experimental and versatile group of performers that is constantly renewed. In summer 2002, the choir gave a concert of water-related music at the Tapiola public swimming pool, dressed in bath robes and swimming costumes. At the KuoroEspoo festival in 2004, EMO Ensemble combined cinematic material and light effects to the sound environment created by the choir. In autumn 2006, the choir was invited for the second time to perform at the Polyfollia festival in Normandy, France. At the festival the choir was given standing ovations for a program of challenging contemporary music. Yosuke Yamashita Yuya Yoneda Hiroshi Kumamoto YOSUKE YAMASHITA TRIO Yosuke Yamashita piano Yuya Yoneda altsaxofon / alttosaksofoni / alto saxophone Hiroshi Kumamoto slagverk / lyömäsoittimet / percussion 38

39 ENSEMBLER / YHTYEET / ENSEMBLES Den internationellt kände jazzpianisten Yosuke Yamashitas nya ensemble består av yngre musiker i uppsättningen piano, altsaxofon och slagverk. Den här gruppen framför en elastisk och kraftfull samtida jazz utan basinstrument. Kansainvälisesti arvostetun jazzpianisti Yosuke Yamashitan nykyinen yhtye koostuu nuorista muusikoista. Kokoonpanon instrumenteista löytyvät piano, alttosaksofoni ja lyömäsoittimet. Tämä bassoton yhtye soittaa elastista ja voimakasta nykyjazzia. Internationally acclaimed jazz pianist, Yosuke Yamashita's current group with younger generation's musicians, consists of piano, alto saxophone and percussion. This group without bass plays elastic and powerful contemporary jazz. Yosuke Yamashita, piano Yosuke Yamashita föddes i Tokyo år 1942 och har gjort en karriär som jazzpianist på internationella estrader, samt besökt många av de främsta jazzfestivalerna världen över. Även om han främst verkat inom jazzen, har han också framträtt inom klassisk musik samt inom japansk och andra länders traditionella musik. Yamashitas spelstil prisas ofta av kritiker, som emellanåt drar paralleller till Cecil Taylor. År 1988 grundade Yamashita en egen trio i New York, bestående av basisten Cecil McBee och slagverkaren Pheeroan aklaff. År 1994 inbjöds han som enda japanska artist till skivbolaget Verves 50- årsjubileumskonsert. År 1998 skrev han musiken till Shohei Imamuras film "Kanzo Sensei" ("Dr. Akagi"), för vilken han bland annat mottog japanska utbildningsministerns understödspris. I januari 2000 uruppförde han tillsammans med Tokyos filharmoniker sin konsert "Encounter for Improviser". I maj 2003 mottog han japanska regeringens hedersmedalj med purpurban för sina bidrag till konst och vetenskap. I mars 2006 turnérade han i Japan tillsammans med Ornette Colemans band. I maj 2009 uruppförde han Toshi Ichiyanagis fjärde pianokonsert "Jazz". Yosuke Yamashita syntyi Tokiossa vuonna Hän on esiintynyt jazzpianistina kansainvälisillä näyttämöillä sekä vieraillut monilla tunnetuilla jazzfestivaaleilla. Vaikka hänen päällimmäinen työkenttänsä on jazz, Yamashita on myös kokenut esiintyjä monissa muissakin musiikkilajeissa klassisesta japanilaiseen kansanmusiikkiin. Kriitikot ylistävät Yamashitan räjähdysmäistä soittotyyliä verraten häntä usein Cecil Tayloriin. Vuonna 1988 Yamashita perusti oman trion New Yorkissa basisti Cecil McBeen ja rumpali Pheeroan aklaffin kanssa. Vuonna 1994 hänet kutsuttiin levymerkki Verven 50-vuotisjuhlakonserttiin ainoana japanilaismuusikkona. Vuonna 1998 Yamashita sävelsi musiikkia Shohei Imamuran elokuvaan "Kanzo Sensei", josta hän muun muassa sai Japanin opetusministerin kannustuspalkinnon. Tammikuussa 2000 hän kantaesitti konserttonsa "Encounter for Improviser" yhdessä Tokion filharmonikkojen kanssa. Toukokuussa 2003 hän vastaanotti Japanin hallituksen kunniamitalin purppuranauhalla työstään taiteen ja tieteen hyväksi. Maaliskuussa 2006 Yamashita kiersi Japanissa yhdessä Ornette Colemanin yhtyeen kanssa. Toukokuussa 2009 hän kantaesitti Toshi Ichiyanagin neljännen pianokonserton "Jazz". Born in Tokyo in 1942, Yosuke Yamashita has been performing on the international stages including frequent appearances at many famous jazz festivals. He has been working mainly in the jazz field, also collaborating in various genres of music, ranging from classical to Japanese and foreign traditional music. Critics admire Yamashita's explosive playing style, often compared with that of Cecil Taylor. In 1988 Yamashita formed his own New York Trio with bass player Cecil McBee and drummer Pheeroan aklaff. In 1994 he was invited to the 50th anniversary concert of Verve, a prestigious jazz label, as the only musician from Asian countries. In 1998 Yamashita made the film score for Shohei Imamura's "Kanzo Sensei" ("Dr. Akagi"), for which he received "the Education Minister's Encouragement Award" and other film awards. In January 2000, he premiered his concerto "Encounter for Improviser" with the Tokyo Philharmonic Orchestra. In May 2003 he was conferred "the Medal with Purple Ribbon" from the Japanese Government for his contributions to the arts and academics. In March 2006 he toured Japan together with Ornette Coleman. In May 2009, he premiered the piano concerto No. 4 "Jazz" composed by Toshi Ichiyanagi. Yuya Yoneda, altsaxofon / alttosaksofoni / alto saxophone Yuya Yoneda, född år 1983, började spela piano som treåring och gick över till saxofon när han var tolv. År 2001 antogs han till Kunitachi musikhögskola och blev medlem i dess big band, "New Tide Jazz Orchestra". Vid den 35:e Yamano-big band-tävlingen år 2004 ledde han orkestern till seger och belönades själv som bästa solist. Därefter etablerade han sig som professionell musiker tillsammans med Yosuke Yamashita. För närvarande leder han sin egen ensemble "Ten-on" och spelar också i flera andra grupper. Vuonna 1983 syntynyt Yuya Yoneda aloitti pianonsoiton kolmevuotiaana ja siirtyi saksofoniin 12-vuotiaana. Hän aloitti opinnot vuonna 2001 Kunitachin musiikkikorkeakoulussa ja liittyi koulun big bandiin nimeltä "New Tide Jazz Orchestra". Vuonna 2004 hän johti orkesterin voittoon 35:nnessä Yamano Big Band -kilpailussa ja sai itse parhaan solistin palkinnon. Tämän jälkeen hän aloitti uransa ammattimuusikkona Yosuke Yamashitan yhtyeessä. Tällä hetkellä hän johtaa omaa yhtyettään "Ten-on" ja soittaa myös useissa muissa jazzkokoonpanoissa. 39

40 ENSEMBLER / YHTYEET / ENSEMBLES Born in 1983, Yuya Yoneda started playing the piano when he was three years old. He started to play the saxophone from the age of 12. In year 2001 he entered Kunitachi Music College, and plays in the college big band, New Tide Jazz Orchestra. At the 35th Yamano Big Band Contest in 2004, he lead the orchestra to win the contest, and he himself won the best soloist award. After that he started his career as a professional musician with Yosuke Yamashita. At present he leads his own group "Ten-on", and also plays in several other jazz groups. HIROSHI KUMAMOTO, slagverk / lyömäsoittimet / percussion Hiroshi Kumamoto föddes år Han utexaminerades som slagverkare från Kunitachi musikhögskola år Han arbetar inom många olika genrer, klassisk musik, pop, rock och etnomusik och är bland annat specialist på olika handtrummor som riqq, djembe, darabuka mm. Han leder den egna ensemblen "Tuk Pak" och medverkar i många andra grupper. Hiroshi Kumamoto syntyi vuonna Hän valmistui lyömäsoittajaksi vuonna 2006 Kunitachin musiikkikorkeakoulusta. Kunamoto työskentelee monien eri musiikkityylien parissa aina klassisesta poppiin ja rockista etnoon. Hän on erikoistunut eksoottisiin ja harvinaisiin käsirumpuihin kuten esimerkiksi riqiin, djembeen ja darbukaan. Hän johtaa omaa yhtyettään "Tuk Pak" ja soittaa useissa eri kokoonpanoissa. Hiroshi Kumamoto was born in In 2006 he graduated from Kunitachi Music College, where he majored in percussion. He works as a multi-genre percussionist in classic, pop, rock and ethnic music. He is good at playing exotic and rare hand drums such as frame drum, riq, djembe, darabuka etc. He leads his own unit "Tuk Pak", and plays for many groups., KUULA INSTITUTETS / KUULA OPISTON / KUULA INSTITUTE S PIANO STUDIO Amanda Tuomisto / Julia Rinne / Kristiina Junttu / Elis Kyntäjä / Tarmo Rajamäki Tarmo Peltokoski / Loviisa Tuomisto 40

41 ENSEMBLER / YHTYEET / ENSEMBLES Piano Studio inledde sin verksamhet år De drivande krafterna bakom projektet är Kuula-institutets pianolärare, elever och elevernas föräldrar. Avsikten var att ordna mästarkursbaserad kompletterande undervisning utöver grundutbildningen för pianister i Vasa. Musikdoktor, pianopedagog Kristiina Junttu engagerades som huvudlärare inom projektet. För närvarande är sju åriga elever från Kuula-institutet antagna i projektet. Ursprungligen stod föräldrarna för alla kostnader inom projektet. Våren 2011 fick Piano Studio emellertid ett stöd från Finska kulturfondens Sydösterbotten-fond, vilket har medfört att eleverna kunnat delta också i de internationella mästarkurser som ordnats i Raudaskylä. Lärare vid dessa kurser har förutom Kristiina Junttu varit bl.a. Katariina Nummi och Konstantin Bogino. In the beginning, all expenses were covered for by the parents, but early in 2011, Piano Studio received a grant from the Finnish Culture Foundation, Southern Ostrobothnian branch, enabling the students also to participate in the international master classes arranged in Raudaskylä. Teachers in these courses have, in addition to Kristiina Junttu, been Katariina Nummi, Konstantin Bogino and others. Since concrete goals are an important aspect of study, the students have been encouraged to participate in regional and national music events. This year the students have represented the Kuula Institute in the Leevi Madetoja Piano Competition in Oulu, in a seminar arranged in Vaasa by the Association of Finnish Piano Pedagogues and in the Piano Ensemble Festival in Kokkola. Eftersom konkreta målsättningar är viktiga för studierna, har eleverna i Piano Studio också uppmuntrats att delta både i regionala och i nationella musikevenemang. I år har eleverna representerat Kuula-institutet bl.a. i Leevi Madetoja-pianotävlingen i Uleåborg, i Finlands Pianopedagogers Förbunds seminarium i Vasa och i Pianoensemble-festivalen i Karleby. Piano Studio aloitti toimintansa v Hankkeen takana oli Kuulaopiston piano-opettajia, oppilaita ja oppilaiden vanhempia. Tarkoituksena oli järjestää nuorille pianisteille perusopintoja täydentävää mestarikurssiluonteista opetusta Vaasassa. Helsinkiläinen pianisti, pedagogi, MuT Kristiina Junttu lupautui pitkäkestoisen ja moniosaisen mestarikurssin pääopettajaksi. Tällä hetkellä kurssilla opiskelee seitsemän vuotiasta Kuulaopiston pianonsoiton opiskelijaa. Aluksi nuorten vanhemmat vastasivat kaikista opiskeluun liittyvistä kustannuksista. Keväällä 2011 Piano Studio sai Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahastolta apurahan, jonka ansiosta nuorten on ollut mahdollista osallistua myös Raudaskylässä järjestettäville kansainvälisille mestarikursseille. Näillä kursseilla nuoria ovat opettaneet Kristiina Juntun lisäksi mm. Katariina Nummi ja Konstantin Bogino. Koska tavoitteilla on suuri merkitys opiskelussa, Piano Studion nuoria on kannustettu valmistautumaan ja osallistumaan niin alueellisiin kuin valtakunnallisiinkin musiikkitapahtumiin. Tänä vuonna nuoret ovat edustaneet Kuula-opistoa mm. Leevi Madetoja -pianokilpailussa Oulussa, Pianopedagogit ry:n seminaarissa Vaasassa ja Pianoensemble-festivaalilla Kokkolassa. Piano Studio was founded in 2010 by the piano teachers of the Kuula-Institute, the students and their parents. Its purpose is to arrange master classes supporting the regular piano education in Vaasa. Kristiina Junttu, piano teacher and PhD, agreed to become main teacher in a series of master classes. At present, seven students of the Kuula-Institute, aged years, participate in the courses. Kristiina Junttu, piano Kristiina Junttu Pianisten och pianoläraren Kristiina Junttu gav sin debutkonsert i Sibelius-Akademins konsertserie år 1997, utexaminerades som musikmagister år 1998 och musikdoktor år Hon har framträtt i recitalkonserter både i Finland och utomlands. Dessutom är hon en aktiv kammarmusiker. Kristiina Junttu har profilerat sig som en framträdande tolkare av ny musik och arbetar i nära samarbete med flera nutida tonsättare. Bland de främsta kan nämnas ungraren György Kurtag, Diogenes Rivas från Venezuela, Antonio Pileggi från Italien och den redan hädangångne Usko Meriläinen. Kristiina verkar som pianist, timlärare i piano i Östra Helsingfors musikinstitut, samt som frilans-utbildare bl.a. vid Sibelius- Akademin. Hon har också deltagit i många tvärkulturella produktioner. Junttu har varit ordförande i Finlands solistförening sedan år 2008 och är också styrelsemedlem i förbundet Finlands pianopedagoger. Kristiina Junttu har som mästarkurslärare deltagit i projektet Vasa Pianostudio sedan år

42 ENSEMBLER / YHTYEET / ENSEMBLES Pianotaiteilija ja pianonsoitonopettaja Kristiina Junttu antoi ensikonserttinsa Sibelius-Akatemian konserttisarjassa 1997, valmistui musiikin maisteriksi 1998 ja musiikin tohtoriksi Hän on soittanut lukuisia soolokonsertteja sekä kotimaassa että ulkomailla. Lisäksi hän toimii aktiivisena kamarimuusikkona. Kristiina Juntun vahva alue esittäjänä on oman aikamme musiikki ja hän toimiikin läheisessä yhteistyössä monien aikamme säveltäjien kanssa. Tärkeimpinä mainittakoon unkarilaisen György Kurtágin lisäksi Diogenes Rivas Venezuelassa, Antonio Pileggi Italiassa sekä jo edesmennyt tamperelainen säveltäjä Usko Meriläinen. Kristiina Junttu toimii aktiivisesti esiintyvänä pianistina, pianonsoiton tuntiopettajana Itä-Helsingin musiikkiopistossa sekä free lancer -kouluttajana mm. Sibelius-Akatemiassa. Lisäksi Kristiina on ollut mukana useissa eri taiteenaloja yhdistävissä produktioissa. Kristiina Junttu on toiminut Suomen Solistiyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 2008 ja on myös Suomen pianopedagogien hallituksen jäsen. Kristiina on osallistunut mestarikurssiopettajana Vaasan Piano Studio -projektiin vuodesta Pianist and piano teacher Kristiina Junttu gave her debut concert in the Sibelius Academy concert series in She received her master's diploma in 1998 and her PhD in music in She has played many solo recitals, both in Finland and abroad, and she is also an active chamber musician. Kristiina Junttu's special forte as a performer is contemporary music, and she has collaborated with many composers, including György Kurtag, Diogenes Rivas, Antonio Pileggi, and the late Usko Meriläinen. Näyttelijä ja ohjaaja Lasse Hjelt valmistui Svenska Teaterskolanista vuonna Sitä ennen hän oli näytellyt koko pienen ikänsä harrastelijanäyttelijänä kaksikielisellä kotipaikkakunnallaan sekä suomeksi että ruotsiksi. Ammattiteattereissa hänellä on ollut vuodesta 1969 alkaen kiinnityksiä Åbo Svenska Teaternissa, Lilla Teaternissa, Wasa- Teaterissa, Vaasan kaupunginteatterissa, Skolteaternissa (nyk. Unga Teatern), Norrbottensteaternissa, Turun kaupunginteatterissa sekä Teatteri Peukalopotissa Vaasassa. Lisäksi Lasse Hjelt on näytellyt, ohjannut, ollut "yleismies Jantunen" kesäisin harrastajateattereissa yli 40 vuotta. Hän on myös kynäillyt tekstejä lukuisiin teatteriproduktioihin. Teatterin tekeminen ei tunne eläkeikää. Actor and director Lasse Hjelt graduated from the Swedish Theatre School in Helsinki in Before that, he had appeared as an amateur actor, performing both in Finnish and Swedish in his bilingual home town. As a professional actor, his first engagements were at the Åbo Svenska Teater (Swedish), LillaTeatern (Helsinki), WasaTeater (Swedish), Vaasa City Theatre (Finnish), Skolteatern (later Unga- Teatern, "the Young Theatre"), Norrbottensteatern (Sweden), Turku City Theatre, and Theatre Peukalopotti in Vaasa. In addition, Lasse Hjelt has acted in, and directed many amateur summer theater productions during more than 40 years. He has also written manuscripts for many productions. Creating theatre does not know age limits. Kristiina Junttu works as pianist and as piano teacher at the Itä- Helsinki music school, as well as freelance teacher at the Sibelius Academy. She has also participated in many different cross-cultural productions. Kristiina Junttu is chairperson for the Finnish Soloist Association since 2008, and she is a member of the board for the Finnish piano teachers' association. She has participated as a master class teacher in the Vaasa Piano Studio project since Lasse Hjelt Skådespelaren och regissören Lasse Hjelt utdimitterades från Svenska Teaterskolan år Innan dess hade han uppträtt som amatörskådespelare under sina unga år både på finska och svenska på sin tvåspråkiga hemort. Som yrkesskådespelare blev han engagerad från år 1969 vid Åbo Svenska Teater, Lilla Teatern, Wasa Teater, Vasa stadsteater och Skolteatern (nuv. Unga Teatern), Norrbottensteatern, Åbo Stadsteater samt vid Teatteri Peukalopotti i Vasa. Dessutom har Lasse Hjelt spelat rollen, regisserat, varit "överinspektör Jantunen" på somrarna på amatörteaterscenen i över 40 år. Han har även skrivit texter till åtskilliga teater-produktioner. Att skapa teater känner inga åldersgränser. Lasse Hjelt 42

43 ORKESTRAR / ORKESTERIT / ORCHESTRAS MELLERSTA ÖSTERBOTTENS KAMMARORKESTER KESKI-POHJANMAAN KAMARIORKESTERI OSTROBOTHNIAN CHAMBERS ORCHESTRA JUHA KANGAS dirigent / kapellimestari / conductor Mellersta Österbottens Kammarorkester (MÖK), grundad av Juha Kangas år 1972, har fungerat som professionell kammarorkester sedan 1989, och dess homogena klang och dynamiska slagkraft är resultat av ett långvarigt samarbete. Orkesterns repertoar spänner över samtliga musikhistoriska epoker från barock till nutid. För inte minst vår tids finländska musik är orkestern en utmärkt ambassadör. Pehr-Henrik Nordgren ( ) fungerade länge som kammarorkesterns 'huskompositör' samtidigt som orkestern upprätthåller mycket nära kontakter med både baltiska och nordiska tonsättare. MÖK har över 130 uruppföranden, varav de flesta egna beställningsverk, och skivinspelningarna uppgår till över sextio. Kammarorkestern gästar inhemska och internationella musikfestivaler och har turnerat och uppträtt utomlands förutom i Europa även i Japan och New York. Under fjolåret konserterade MÖK i Musikverein i Wien samt i Tyskland, dit orkestern åker även i sommar. MÖK tilldelades Nordiska Rådets musikpris år År 1995 erhöll Kammarorkestern och kapellmästare Juha Kangas Teosto-priset, 1998 Finlands Tonsättare r.f.:s Madetoja-pris och belönades med Årets skiva 1998 av Rundradion samt erhöll Finlands ljud- och bildupptagningsproducenter ÄKT:s Jannepris år I januari 2004 erhöll Kammarorkestern och Tammerfors Filharmonis gemensamma Vasks-skiva det internationella Cannes Classical -priset som Årets skiva. Som orkesterns dirigenter fungerar Juha Kangas (hederskapellmästare), Sakari Oramo, Tuomas Hannikainen och Johannes Gustavsson. Fr.o.m. år 2009 är Lauri Pulakka, kammarorkesterns 1. solocellist, utnämnd till orkesterns konstnärlige koordinator. Sakari Oramo kommer att fungera som orkesterns konstnärlige ledare fr.o.m. hösten Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri (KPKO) on toiminut ammattiorkesterina vuodesta Juha Kankaan v perustaman orkesterin yhtenäinen sointi ja dynaaminen iskukyky ovat pitkäaikaisen yhteistyön tulosta, ja ohjelmisto kattaa kaikki musiikin historian aikakaudet barokista nykyaikaan. Erityisesti aikamme suomalaisen musiikin lähettiläänä KPKO on tehnyt tärkeää työtä. Monivuotinen yhteistyö nimikkosäveltäjä 43

44 ORKESTRAR / ORKESTERIT / ORCHESTRAS Pehr-Henrik Nordgrenin ( ) kanssa oli poikkeuksellisen hedel-mällistä ja yhteydet pohjoismaisiin ja Baltian maiden nykysäveltäjiin ovat olleet tiiviitä. Kantaesityksiä suuri osa orkesterin omia tila-uksia on kertynyt yli 130, levytyksiä yli kuusikymmentä. Kamariorkesteri esiintyy koti- ja ulkomaisilla musiikkijuhlilla ja se on tehnyt ulkomaankiertueita ja -vierailuja Euroopan maiden lisäksi myös Japaniin ja New Yorkiin. Viime vuonna KPKO konsertoi Wienin Musikvereinissa sekä Saksassa, jonne orkesteri matkaa jälleen tänä kesänä. Vuonna 1993 KPKO:lle myönnettiin Pohjoismaiden Neuvoston musiikkipalkinto, v orkesteri ja kapellimestari Juha Kangas vastaanottivat Teoston Luomus-palkinnon ja 1998 Suomen Säveltäjät ry:n Madetoja-palkinnon sekä Yleisradion Vuoden levy palkinnon. Vuonna 1999 Kamariorkesteri sai Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajien Janne-palkinnon ja tammikuussa 2004 orkesterin ja Tampere Filharmonian yhteinen Vasks-levy sai kansainvälisen Cannes Classical Vuoden levy -palkinnon. Kamariorkesterin kapellimestareina toimivat Juha Kangas (kunniakapellimestari), Sakari Oramo, Tuomas Hannikainen ja Johannes Gustavsson. Orkesterin taiteelliseksi koordinaattoriksi on vuoden 2009 alusta nimitetty Lauri Pulakka, joka toimii lisäksi orkesterin 1. soolosellistinä. Syksystä 2013 alkaen orkesterin taiteellisena johtajana tulee toimimaan Sakari Oramo. The Ostrobothnian Chamber Orchestra (OCO) has been a professional orchestra since Founded in 1972 by Juha Kangas, its homogeneous sound and dynamic impact are the result of years of playing together and its repertoire covers all periods in the history of music from the Baroque to the present day. In particular it has done sterling work in championing contemporary Finnish music. Its long partnership with composer-in-residence Pehr-Henrik Nordgren ( ) was outstandingly fruitful, but it has also had close ties with contemporary composers in the Nordic and Baltic countries. The number of premieres, many of them of OCO commissions, runs to over 130 and its discs to more than 60. The OCO can be heard at music festivals both Finnish and foreign and it has toured abroad both to Japan and New York in addition to European countries. Last year it performed at the Vienna Musikverein and in Germany, to which it will be heading again this summer. In 1993 the OCO was awarded the Nordic Council Music Prize, with conductor Juha Kangas the Luomus Prize of the Finnish Composers' Copyright Society Teosto in 1995, and the Madetoja Prize of the Society of Finnish Composers and the Finnish Broadcasting Company (YLE) Record of the Year Prize in In 1999 the Orchestra was the recipient of the Janne Prize of IFPI Finland and in January 2004 the Vasks disc by the OCO and the Tampere Philharmonic took the Cannes Classical Record of the Year award. The Orchestra has been conducted by Juha Kangas (now its honorary conductor), Sakari Oramo, Tuomas Hannikainen and Johannes Gustavsson. Its Artistic Coordinator since the beginning of 2009 has been Lauri Pulakka, who is also its first solo cellist. Taking over as Artistic Director in autumn 2013 will be Sakari Oramo. 44

45 ORKESTRAR / ORKESTERIT / ORCHESTRAS SEINÄJOKI STADSORKESTER / SEINÄJOEN KAUPUNGINORKESTERI SEINÄJOKI CITY ORCHESTRA Seinäjoki stadsorkester grundades som förening år Som kapellmästare för orkestern har bl.a. Seppo Laamanen, Eino Haipus, Antti Vainio och Atso Almila verkat. Hösten 2010 inledde kapellmästare Tuomas Rousi sin period som konstnärlig ledare för orkestern. Orkesterns ordinarie besättning består av en stråkkvintett och en blåskvintett. Orkesterns profil är därför främst inriktad på kammarmusik. Utöver kammarmusiken framför orkestern också regelbundet symfoniska verk och medverkar i talrika samarbetsprojekt. Tillsammans med Vasa stadsorkester ordnas årligen 2-3 gemensamma konserter. Större kyrkomusikverk framförs i samarbete med lokala körer. Orkestern har sedan år 2000 fungerat som operaorkester vid Ilmajoki musikfestspel och framträder årligen också vid Tangomarknaden i Seinäjoki. Seinäjoki stadsorkester har uruppfört bl.a. Atso Almilas operor Isontaloon Antti (2000) och Pohjanmaan kautta (2002). Med tre års mellanrum ordnar orkestern den internationella kompositions- tävlingen Chamber Music Seinäjoki. Orkesterns hemmascen är den år 1992 färdigställda Seinäjokisalen med 360 sittplatser. Förutom på hemorten har orkestern framträtt på olika håll i Finland, samt bl.a. i Ryssland, Vietnam, Argentina, Italien, Tyskland och Spanien. Yhdistyspohjainen Seinäjoen kaupunginorkesteri perustettiin vuonna Orkesterin kapellimestareina ovat toimineet muun muassa Seppo Laamanen, Eino Haipus, Antti Vainio ja Atso Almila. Syksyllä 2010 kapellimestari Tuomas Rousi aloitti pestinsä orkesterin taiteellisena johtajana. Kaupunginorkesterin vakituiseen miehitykseen kuuluu jousikvintetti ja puhallinkvintetti, ja näin orkesterin toiminnan painopistealueena onkin kamarimusiikki. Kamarimusiikkitoiminnan lisäksi Seinäjoen kaupunginorkesteri esittää säännöllisesti myös sinfonista musiikkia ja on mukana monissa yhteistyökuvioissa. Vaasan kaupunginorkesterin kanssa järjestetään yhteisiä konsertteja 2-3 kertaa vuodessa. Suuria kirkkomusiikkiteoksia esitetään yhteistyössä paikkakunnan kuorojen kanssa. Oopperaorkesterina orkesteri on toiminut vuodesta

46 ORKESTRAR / ORKESTERIT / ORCHESTRAS lähtien Ilmajoen musiikkijuhlilla ja vuosittain orkesteri esiintyy myös Seinäjoen Tangomarkkinoilla. Kaupunginorkesteri on ollut kantaesittämässä mm. Atso Almilan oopperoita Isontaloon Antti (2000) ja Pohjanmaan kautta (2002). Kolmen vuoden välein orkesteri järjestää kansainvälisen kamarimusiikin sävellyskilpailun Chamber Music Seinäjoki. Kaupunginorkesterin vakituisena konserttipaikkana on vuonna 1992 valmistunut, konserttisaliksi suunniteltu Seinäjoki-sali (360 paikkaa). Kotipaikkakuntansa lisäksi kamarimusiikkikokoonpanot ovat konsertoineet muualla kotimaassa, sekä muiden muassa Venäjällä, Vietnamissa, Argentiinassa, Italiassa, Saksassa ja Espanjassa. Seinäjoki City Orchestra was founded in 1936 as an unaffiliated association. The orchestra has among others, been directed by Seppo Laamanen, Eino Haipus, Antti Vainio and Atso Almila. In 2010 conductor Tuomas Rousi became the artistic director of the orchestra. The core of the orchestra consists of a string quintet and a wind quintet, which means that the emphasis is on chamber music. In addition to chamber music, the orchestra regularly performs symphonic works and is involved in many cooperating projects. The orchestra performs together with Vaasa City Orchestra 2-3 times annually. Larger sacred works are performed in cooperation with local choirs. The orchestra has performed as the opera orchestra in residence during the Ilmajoki Music Festival since year 2000 and also performs annually at the Seinäjoki Tango Market. Seinäjoki City Orchestra has, among many other works, premiered the operas Isontaloon Antti (2000) and Pohjanmaan kautta (2002) by Atso Almila. Every three years, the orchestra arranges the international composition contest Seinäjoki Chamber Music. The home venue for the orchestra is the Seinäjoki Hall, which was completed in 1992 and seats 360 listeners. In addition to concerts in the home city, the orchestra has performed elsewhere in Finland, in Russia, Vietnam, Argentina, Italy, Germany and Spain. VASA STADSORKESTER / VAASAN KAUPUNGINORKESTERI / VAASA CITY ORCHESTRA HANNU LINTU dirigent / kapellimestari / conductor I Vasa inleddes regelbunden konsertverksamhet år 1930, då en orkesterförening grundades i staden. Kapellmästare för den orkester som föreningen upprätthöll var Alfred Holm. Han efterträddes av Franz Hase och efter honom tog Eino Haipus vid, under vars ledning orkesterns verksamhetsområde utvidgades att omfatta hela landskapet. I slutet av Haipus era kommunaliserades Vasa stadsorkester år

47 ORKESTRAR / ORKESTERIT / ORCHESTRAS Denna orkesters första kapellmästare var Ralf Sjöblom. Under hans tid ökade antalet musiker till 31. Vasa stadsorkester har också letts av Ayis Ionnides, Pertti Pekkanen, Hannu Norjanen och Hannu Koivula. Från hösten 2011 är Jin Wang engagerad som kapellmästare för Vasa stadsorkester. Kapellmästare Dmitri Slobodeniouk fungerade som orkesterns huvudgäst under åren Vasa stadsorkester bedriver operasamarbete med Vasa Operastiftelse och Vaasan kaupunginteatteri. Samkonserter ges regelbundet med Seinäjoen kaupunginorkesteri. Gemensamma konserter har också getts med Umeå Symfoniorkester, Pori Sinfonietta och Mellersta Österbottens Kammarorkester. Vasa stadsorkester har tillsammans med Jyväskylä Sinfonia fungerat som orkester vid Jorma Panula-kapellmästartävlingen. Orkestern har gjort utlandsturnéer till Cypern, Italien, Island, Norge, Sverige och USA. Stadsorkestern har sin hemvist i Vasa stadshus, som byggdes i slutet av 1800-talet. Vaasan kaupunginorkesteri Säännöllinen konserttitoiminta Vaasassa alkoi vuonna 1930, jolloin kaupunkiin perustettiin orkesteriyhdistys. Sen ylläpitämän orkesterin ensimmäinen kapellimestari oli Alfred Holm. Hänen työtään jatkoi Franz Hase ja hänen jälkeensä Eino Haipus, jonka kaudella orkesterin toiminta-alue laajeni koko maakuntaa käsittäväksi. Haipuksen kauden päättyessä Vaasan kaupunginorkesteri kunnallistettiin vuonna Sen ensimmäinen kapellimestari oli Ralf Sjöblom. Hänen kaudellaan muusikkojen luku kasvoi 31:een. Vaasan kaupunginorkesteria ovat johtaneet myös Ayis Ionnides, Pertti Pekkanen, Hannu Norjanen ja Hannu Koivula. Syksystä 2011 lähtien Vaasan kaupunginorkesterin kapellimestariksi on kiinnitetty Jin Wang. Kapellimestari Dmitri Slobodeniouk toimi orkesterin päävierailijana vuosina Vaasa City Orchestra Regular concerts in Vaasa date from 1930, when an Orchestra Society was founded in the town. The first conductor of the society's orchestra was Alfred Holm, followed by Franz Hase and after him Eino Haipus took over, under whom the orchestra expanded to cover the entire province. At the end of Haipus term the orchestra was made a municipal institution in 1974, with Ralf Sjöblom as its conductor, and the number of players was gradually raised to 31. Since then the orchestra's regular conductors have been Ayis Ionnides, Pertti Pekkanen, Hannu Norjanen and Hannu Koivula. Autumn 2011 Jin Wang is engaged as conductor of the orchestra. Conductor Dmitri Slobodeniouk was the main guest of the orchestra in In addition to the own concerts the orchestra also has appeared at many music festivals (Ilmajoki Music Festival, Lieksa Brass Week, Korsholm Music Festival and Lohtaja Church Music Festival). The Vaasa City Orchestra co-operates in opera projects with Vaasa Opera Foundation and Vaasa City Theatre. Joint concerts are regularly given together with Seinäjoki City Orchestra. Concerts have also been given together with Umeå Symphony Orchestra, Pori Sinfonietta and the Ostrobothnian Chamber Orchestra. Vaasa City Orchestra has together with Jyväskylä Sinfonia formed the orchestra at the Jorma Panula Conductor s Competition. The orchestra has been on tours abroad to Cyprus, Italy, Iceland, Norway, Sweden and USA. Vaasan kaupunginorkesterilla on ollut esiintymisiä eri musiikkijuhlilla (Ilmajoen Musiikkijuhlat, Lieksan Vaskiviikko, Korsholman Musiikkijuhlat ja Lohtajan kirkkomusiikkijuhlat). Vaasan kaupunginorkesteri tekee oopperayhteistyötä Vaasan Oopperasäätiön ja Vaasan kaupunginteatterin kanssa. Yhteiskonsertteja pidetään säännöllisesti Seinäjoen kaupunginorkesterin kanssa. Yhteiskonsertteja on ollut myös Umeå Symfoniorkesterin, Pori Sinfonietan ja Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin kanssa. Vaasan kaupunginorkesteri toimii yhdessä Jyväskylä Sinfonian kanssa Jorma Panula Kapellimestarikilpailun orkesterina. Ulkomaankiertueilla orkesteri on käynyt Kyproksella, Italiassa, Islannissa, Norjassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Kaupunginorkesterin koti on 1800-luvun lopulla rakennettu Vaasan kaupungintalo. 47

48 DIRIGENTER / KAPELLIMESTARIT / CONDUCTORS honom av Seppo Pohjola, Perttu Haapanen och Sampo Haapamäki. Pasi Hyökki on valmistunut Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi ja kuoronjohtajaksi. Hän on täydentänyt opintojaan Eric Ericsonin ja Anders Ebyn mestarikursseilla. Tällä hetkellä Hyökki johtaa myös Akateemista Laulua, Cantabilea ja perustamaansa Lauluyhtye Tallaa sekä opettaa kuoromusiikin historiaa Sibelius- Akatemiassa. Hyökki on palkittu parhaana kuoronjohtajana Tampereen Sävel -kuorokatselmuksessa 1997, Italian In Canto sul Garda -kilpailussa 2001 sekä Harald Andersén -kamarikuorokilpailussa vuonna Sopranistana Hyökki on opiskellut Claudine Ansermét:n, Christina Miatellon ja Gloria Banditellin johdolla Urbinossa Italiassa. Debyyttikonserttinsa hän antoi syksyllä 2003 Händelin Messiasoratorion sopraanosolistina. Kesällä 2004 hän piti ensimmäisen oman soolokonserttinsa Viitasaaren Musiikin Aika -festivaalilla, jossa hän kantaesitti mm. itselleen sävelletyt teokset Seppo Pohjolalta, Perttu Haapaselta ja Sampo Haapamäeltä. Pasi Hyökki graduated with a Master of Music degree in choir conducting from the Sibelius Academy. He has complemented his studies with masterclasses by Eric Ericson and Anders Eby. At the moment, Hyökki conducts also the Academic Choral Society in Helsinki, The Cantabile mixed choir and the Talla Vocal Ensemble founded by him. Moreover, he teaches in history of choir music at Sibelius Academy. Hyökki has received awards for "the best choir conductor" at the Chorus Review of the Tampere Choir Festival in 1997, at In Canto Sul Garda in Italy in 2001 and at the Harald Andersén Chamber Choir Competition in Pasi Hyökki Pasi Hyökki Pasi Hyökki utexaminerades från Sibelius-Akademin som musikmagister och kördirigent. Han har kompletterat sina studier på mästarkurser med Eric Ericson och Anders Eby. För närvarande leder Hyökki, förutom EMO, också körerna Akateeminen Laulu och Cantabile, samt den av honom grundade vokalensemblen Talla. Han undervisar också i körmusikens historia vid Sibelius-Akademin. Hyökki har belönats som bästa kördirigent vid körmönstringen Tampereen Sävel år 1997, In Canto sul Garda-tävlingen i Italien år 2001 och Harald Andersén-kammarkörtävlingen år As a sopranista, Hyökki has studied with Claudine Ansermet, Christina Miatello and Gloria Banditelli in Urbino, Italy. He made his début as a sopranista in autumn 2003 as soprano soloist in a performance of Handel's Messiah. He gave his first solo recital at the Time of Music festival in Viitasaari, Finland, in summer 2004, featuring world premieres of works written for him by Seppo Pohjola, Perttu Haapanen and Sampo Haapamäki. Som sopranist har Hyökki studerat som elev till Claudine Ansermét, Christina Miatello och Gloria Banditelli i Urbino i Italien. Hans debutkonsert som solist hölls på hösten 2003 då han sjöng sopransolona i Händels oratorium Messias. Hans första egna solokonsert ägde rum följande år då han vid festivalen Musiikin Aika i Viitasaari bland annat uruppförde verk komponerade för 48

49 DIRIGENTER / KAPELLIMESTARIT / CONDUCTORS Juha Kangas Juha Kangas opiskeli viulunsoittoa Onni Suhosen oppilaana Sibelius-Akatemiassa, toimi viisi vuotta alttoviulistina Helsingin kaupunginorkesterissa, minkä jälkeen hän siirtyi viulupedagogiksi Keski-Pohjanmaan musiikkiopistoon ( ). Opetustyönsä ohessa Kangas perusti v Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin, jonka taiteellisena johtajana hän toimi vuoden 2008 loppuun asti. Hän jatkaa edelleen orkesterin kunniakapellimestarina. Kangas toimi Turun filharmonisen orkesterin päävierailijana ja hän vierailee säännöllisesti eri orkestereiden kapellimestarina kotimaassa ja Baltian maissa. Juha Kangas vastaanotti Suomen säveltaiteilijain valtionpalkinnon Vuonna 1998 hänelle myönnettiin Latvian Suuri musiikkipalkinto, Pro Finlandia -mitali sekä Suomi-palkinto ja vuonna 1999 virolainen Heino Eller -palkinto. Kankaalle myönnettiin professorin arvonimi vuonna Juha Kangas Juha Kangas Juha Kangas Juha Kangas studerade violin vid Sibelius-Akademin för Onni Suhonen. Efter avslutade studier verkade han fem år som altviolinist vid Helsingfors stadsorkester, varefter han blev violinpedagog vid Mellersta Österbottens musikinstitut ( ). Vid sidan om undervisningen grundade han år 1972 Mellersta Österbottens Kammarorkester för vilken han fungerade som konstnärlig ledare ända fram till slutet av år 2008, men fortsätter alltjämt som orkesterns hederskapellmästare. Kangas fungerade som Åbo Filharmoniska Orkesters gästdirigent åren och gästar regelbundet flera orkestrar runtom i Finland samt i de baltiska länderna. Juha Kangas studied violin at the Sibelius Academy under the legendary Onni Suhonen, and then spent five years playing the viola in the Helsinki Philharmonic Orchestra. After that he became a lecturer at the Conservatory of Central Ostrobothnia ( ). He founded the Ostrobothnian Chamber Orchestra in 1972, which he still conducts, and was Music Director of the orchestra until end of 2008 and is now named the Conductor Laureate of the orchestra. From 2001 Juha Kangas is engaged as the Principal Guest Conductor of the Turku Philharmonic Orchestra and he is also the Guest Conductor of several orchestras in Finland and the Baltic countries. In addition to his amply documented interest in contemporary repertoire, Juha Kangas has also made a name for himself as a dedicated interpreter of the Baroque style and Vienna classicism. In 1992 he was awarded the State prize for music, in 1998 the Latvian Grand Music Prize and the Finland Prize, and in 1999 the Estonian Heino Eller Prize. Kangas was given the honorary title Professor in Juha Kangas tilldelades Finlands tonkonstpris år 1992 och 1998 erhöll han Lettlands Stora musikpris, Pro Finlandia -medaljen och Finlandspriset samt år 1999 det estniska Heino Eller -priset. Kangas erhöll hederstiteln professor år

50 DIRIGENTER / KAPELLIMESTARIT / CONDUCTORS Hannu Lintu Hannu Lintu on opiskellut pianon- ja sellonsoittoa ensin Turun konservatoriossa ja myöhemmin Sibelius-Akatemiassa, jossa hän aloitti vuonna 1992 opinnot myös kapellimestariluokalla opettajinaan Jorma Panula, Eri Klas ja Ilja Musin. Hän on täydentänyt opintojaan mm. Sienan kesäakatemiassa Myung Whun Chungin johdolla. Hän voitti Pohjoismaiset kapellimestarikilpailut 1994 ja valmistui Sibelius-Akatemiasta keväällä Elokuussa 2009 Hannu Lintu aloitti Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana. Lisäksi hän on RTÉ Symphony Orchestran päävierailija Dublinissa. Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina hän aloittaa syksyllä 2013 ja toimii sitä ennen vuoden ajan orkesterin päävierailijana. Aikaisemmin Lintu on toiminut Turun kaupunginorkesterin ylikapellimestarina ja sen jälkeen Helsingborgin sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana. Lintu työskentelee säännöllisesti myös Avanti! kamariorkesterin kanssa ja mm. toimi vuonna 2005 Avantin Suvisoitto - festivaalin taiteellisena johtajana. Hannu Lintu Hannu Lintu Hannu Lintu studerade piano och cello vid Åbo konservatorium och senare vid Sibelius-Akademin, där han år 1992 också inledde kapellmästarstudier för Jorma Panula, Eri Klas och Ilja Musin. Han har kompletterat sina studier bl.a. vid Sommarakademin i Siena under Myung Whun Chungs ledning. Han vann den nordiska kapellmästartävlingen i Bergen år 1994 och utexaminerades från Sibelius- Akademin år I augusti 2009 blev Lintu överkapellmästare och konstnärlig ledare för Tammerfors filharmoniska orkester. Han är också gästande huvudkapellmästare för RTÉ Symphony Orchestra i Dublin. Han tar över chefdirigentskapet för Radions symfoniorkester år 2013 och är under innevarande år dess huvudgäst. Tidigare har Lintu varit chefdirigent för Åbo stadsorkester och konstnärlig ledare för Helsingborgs symfoniorkester. Lintu samarbetar regelbundet med Avanti! och fungerade bl.a. som konstnärlig ledare för dess sommarfestival i Borgå år Förutom de främsta finländska orkesterna har Lintu dirigerat radioorkestrar bl.a. i Berlin, Paris, Frankfurt, Stuttgart, Amsterdam och Madrid samt flera orkestrar i Nord- och Sydamerika, Asien och Australien. Lintu on johtanut merkittävimpien suomalaisten orkestereiden lisäksi mm. radio-orkestereita Berliinissä, Pariisissa, Frankfurtissa, Stuttgartissa, Amsterdamissa ja Madridissa; useita orkestereita Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Australiassa. Hannu Lintu Hannu Lintu studied the piano and cello first at the Turku Conservatory in his native Finland and later the Sibelius Academy. In 1992 he also entered the Sibelius Academy's conducting class taught by Jorma Panula, Eri Klas and Ilja Musin. He has further been tutored by, among others, Myung Whun Chung at the Music Academy Siena. Winner of the Nordic Conducting Competition in Bergen in 1994, he graduated from the Sibelius Academy in spring Hannu Lintu has been Artistic Director and Chief Conductor of the Tampere Philharmonic Orchestra since August He is also Principal Guest Conductor of the RTÉ National Symphony Orchestra in Dublin. Hannu Lintu starts as Chief Conductor Designate of the Finnish Radio Symphony Orchestra for a term beginning in 2013, and for the year leading up to this its Principal Guest Conductor. Previously he had held the positions of Chief Conductor of the Turku Philharmonic Orchestra and Artistic Director of the Helsingborg Symphony Orchestra. He also works regularly with the Avanti! Chamber Orchestra and was Artistic Director of its Summer Sounds festival in In addition to conducting the leading Finnish orchestras, Maestro Lintu has made guest appearances with the Radio Orchestras in Berlin, Paris, Frankfurt, Stuttgart, Amsterdam and Madrid, with a number of orchestras in North and South America, in Asia and Australia. 50

51 1.8. ONSDAG / KESKIVIIKKO / WEDNESDAY KORSHOLMS KYRKA / MUSTASAAREN KIRKKO / KORSHOLM CHURCH ÖPPNINGSKONSERT / AVAJAISKONSERTTI / OPENING CONCERT 25 / 22 Mellersta Österbottens Kammarorkester Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri Ostrobothnian Chamber Orchestra Juha Kangas, dirigent / kapellimestari / conductor Tomas Gricius, trumpet / trumpetti Olli Mustonen, piano Pjotr Tchaikovsky ( ): Elegia Toshi Ichiyanagi ( ): Interspace Tomas Gricius Dmitri Shostakovich ( ): Pianokonsert nr. 1 c-moll op. 35 / Pianokonsertto nro 1 c-molli op. 35 / Piano concerto No. 1 in c minor, Op. 35 I. Allegro moderato II. Lento III. Moderato IV: Allegro con brio PAUS TAUKO INTERMISSION Claude Debussy ( ): Clair de lune Olli Mustonen Juha Kangas Mellersta Österbottens Kammarorkester Modest Mussorgsky ( ): Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri Tavlor på en utställning / Näyttelykuvia / Pictures at an exhibition Ostrobothnian Chamber Orchestra I. Promenad / Kävely / Promenade II. Gnom / Maahinen / Gnome III. Promenad / Kävely / Promenade IV. Det gamla slottet / Vanha linna / The Old Castle V. Promenad / Kävely / Promenade VI. Tuilerierna / Tuileriein puisto / Tuileries VII. Bydlo (-polska oxkärror / -puolalaiset härkävankkurit / - polish oxcarts) VIII. Promenad / Kävely / Promenade IX. De okläckta kycklingarnas dans / Kananpoikien tanssi munankuoressa / Dance of the Unhatched Chicken X. Samuel Goldberg & Schmuyle den rike och den fattige juden / - rikas ja köyhä juutalainen / The rich and the poor jew XI. Promenad / Kävely / Promenade XII. Torget i Limoges / Limogesin tori / The Market Square in Limoges XIII. Katakomber / Katakombeja / Catacombs - Cum mortuis in lingua mortua XIV. Huset på kycklingben (Baba Yagas stuga) / Talo kanajalkojen päällä (Baba Yagan mökki) / The House on Chicken Legs (The Hut of Baba Yaga) XV. Stora porten i Kiev / Kiovan suuri portti / The Great Gate of Kiev från Vasa stadshus / Vaasan kaupungintalolta / from Vaasa City Hall 51

52 År 1884 fick Pjotr Tjajkovskij, medan han befann sig i St Petersburg för att närvara vid en uppsättning av operan Eugen Onegin, en förfrågan om han ville delta i firandet av den berömde skådespelaren Ivan Samarins 50-årsjubileum som konstnär. Tjajkovskij hade också helt personliga orsaker att uppvakta Samarin, eftersom denne fem år tidigare hade regisserat det första uppförandet av Eugen Onegin i Moskva. Tjajkovskij svarade entusiastiskt på förfrågan och komponerade under en kort vistelse i Berlin ett orkesterverk som fick namnet En tacksam hälsning. Detta framfördes sedan helt planenligt vid festligheterna i Moskva i december 1884, men tydligen var Tjajkovskij, åtminstone då inte helt övertygad om verkets förträfflighet. Han skrev till sin förläggare att verket absolut inte skall publiceras. Sex år senare hade han till all lycka ändrat sig och lät verket offentliggöras, nu som en elegi till minnet av den ett par år tidigare avlidne Samarin. Ytterligare ett år senare, år 1891, återanvände Tjajkovskij verket än en gång, nu som mellanaktsmusik till en uppsättning av Shakespeares pjäs Hamlet. Vuonna 1884 Piotr Tšaikovski sai pyynnön säveltää suositun näyttelijän Ivan Samarinin kunniaksi teoksen tämän 50-vuotisen taiteilijanuran johdosta. Tšaikovski oli juuri silloin Pietarissa valvomassa oopperansa Jevgeni Oneginin produktiota, mutta hän suostui kuitenkin ilomielin ottamaan tilauksen vastaan. Olihan Samarin vuonna 1879 ohjannut Oneginin ensimmäisen esityksen Moskovassa. Lyhyen Berliinin vierailun aikana Tšaikovski sävelsi teoksen nimeltä Kiitollinen tervehdys, joka sitten esitettiin suunnitelmien mukaisesti Moskovassa joulukuussa Säveltäjä ei kuitenkaan näytä olleen, ainakaan ensin, kovin tyytyväinen luomukseen, sillä hän kielsi jyrkästi sen julkaisun. Kuusi vuotta myöhemmin hän oli onneksi muuttanut mieltään. Elegia-niminen teos julkaistiin muutama vuosi aikaisemmin kuolleen Samarinin muistoksi. Vuosi tämän jälkeen, 1891, hän käytti teosta vielä kerran näyttämömusiikkina Shakespearen Hamletin esityksessä. In 1884, Peter Tchaikovsky received a request to participate in the celebrations of actor Ivan Samarin's 50 years in the profession. Tchaikovsky was in St Petersburg at the moment, overseeing a staging of his opera Eugene Onegin, but he nevertheless accepted the commission enthusiastically. He had personal reasons to commemorate Samarin, since he had directed the first staging of Onegin in Moscow five years earlier. During a short visit to Berlin, Tchaikovsky wrote the piece originally titled A Grateful Greeting, which was performed according to plans during the jubilee in Moscow in December Tchaikovsky, however, seems not to have been completely satisfied with his work, at least initially, since he strictly forbade his publisher to release it. Fortunately, six years later, he had changed his mind, and the piece was published under the name Elegy, commemorating Samarin, who had died a couple of years before. Another year later, in 1891, he used the piece once again, as a part of the stage music for a production of Shakespeare's Hamlet. Stråkkvartetten Interspace kom till år 1986 på beställning av Purcellkvartetten i Kanada och bygger långt på rumsmässiga koncept som Toshi Ichiyanagi utvecklat också i andra verk. Verket är uppdelat i tre satser, långsam snabb långsam, som enligt tonsättaren iscensätter ett sammansmältande av tid och rum. Från första satsens öppna rum, oinhägnat av tidsmässiga linjer, går verket över i en snabb mittsats, som alltså skall illustrera den täta tidens energiska rytmer. Den avslutande adagiosatsen inleds med tid och rum som separata, samexisterande entiteter, som under satsens gång gradvis smälter samman för att slutligen uppgå i en förenad klarhet. Denna sats har, separat från den övriga stråkkvartetten, transkriberats för stråkorkester. Jousikvartetto Interspace syntyi vuonna 1986 kanadalaisen Purcellkvartetin tilauksesta. Se perustuu samankaltaisiin tilallisiin konsepteihin kuin moni muukin Toshi Ichiyanagin teos. Kvartetto on jaettu kolmeen osaan, hidas nopea hidas, ja se kuvailee säveltäjän mukaan ajan ja tilan yhteensulautumista. Ensimmäinen osa on hidas ja avoin, vailla ajan rajoittavaa vaikutusta. Toinen, nopea osa on täynnä tiheän ajan energisiä rytmejä. Päätösosan alussa aika ja tila ovat rinnakkain, mutta erillisinä kokonaisuuksina ja ne sulautuvat osan edetessä yhteen, yhdistyneeksi kirkkaudeksi. Tämä adagio osa jousikvartetosta on sovitettu myös jousiorkesteria varten. The string quartet Interspace was written in 1986 after a commission from the Canadian Purcell Quartet. It utilises spatial concepts which Toshi Ichiyanagi has developed in other works as well. The quartet is made up of three movements, slow-fast-slow, and develops, according to the composer, a fusion of time and space. From the open spaces, uninhibited by temporal markers, the quartet moves on to the fast middle movement, that illustrates the energetic rhythms of dense time. The concluding adagio movement starts with time and space as separate, coexistent entities, which gradually fuse, creating a unified clarity. This final movement, as a separate work, been transcribed for string orchestra. Dmitrij Sjostakovitj hade i slutet av 1920-talet lagt planerna på en karriär som konsertpianist på hyllan och satsade i stället fullt ut på sitt komponerande. I den optimistiska anda som rådde i kölvattnet efter revolutionen, ännu inte allvarligt skakad av de inre spänningar som skulle tillspetsas å det grövsta under Stalins regim, lyckades Sjostakovitj snabbt nå en position där han betraktades som något av den sovjetiska konstmusikens stora hopp. Pianokonserten i c-moll, som uruppfördes av Leningrads symfoniorkester med tonsättaren vid pianot, blev ett centralt verk i hans egen repertoar och konserten fick överlag ett mycket gott mottagande. En medverkande faktor var säkerligen de många uttrycken för Sjostakovitjs sardoniska humor som genomsyrar konserten, inte minst genom det oväntade introducerandet av en konkurrerande soliststämma i trumpeten. Denna sticker genom verket in små kommentarer och 52

53 motargument, som dock inte på allvar hotar pianots centrala roll i konserten. Och redan i den mörkt målade inledningens svepande pianotema känner vi tydligt igen Sjostakovitj särpräglade stämma. Dmitri Šostakovitš oli 1920-luvun loppupuolella jo luopunut suunnitelmistaan liittyen konserttipianistin uraan ja hän keskittyi pääosin säveltämiseen. Vallankumouksen jälkeisessä optimismin ilmapiirissä ei vielä ollut merkkejä kauhuista, jotka myöhemmin puhkesivat Stalinin valtakauden aikana. Šostakovitšia pidettiin vielä neuvostotaidemusiikin suurena toivona. Pianokonsertto c-mollissa kantaesitettiin syksyllä 1933 säveltäjä solistinaan. Konsertto sai hyvän vastaanoton, ja siitä tulikin Šostakovitšin oman konserttiohjelmiston keskeinen teos. Menestykseen varmaankin vaikuttivat säveltäjän sardonisen huumorintajun ilmentymät läpi teoksen, joista eräänä parhaana esimerkkinä odottamattoman kilpailijan ilmestyminen soolotrumpetin muodossa. Trumpetti lisää pieniä kommentteja ja vastaväitteitä uhkaamatta kuitenkaan pianon keskeistä osaa konsertossa. Ja heti ensimmäisen osan alun pianoteemassa voi tunnistaa Šostakovitšin omaleimaisen äänen. In the late 1920s, Dmitri Shostakovich had already shelved his plans for a career as a concert pianist, concentrating instead more fully on his composing. In the optimistic atmosphere immediately following the revolution years, not yet shaken by the tensions that would culminate during Stalin's regime, Shostakovich rapidly ascended to a position where he was generally considered the great hope of Soviet music. The piano concerto in c minor, premiered by the Leningrad Symphony Orchestra with the composer at the piano, became a central work in Shostakovich's concert repertoire, and was generally very well received. A contributing factor may have been the many examples of Shostakovich's sardonic humor permeating the concerto, not least through the introduction of a competing soloist, the trumpet, which adds its own brief comments and counter-arguments throughout the work. The piano remains firmly in the central seat, however. Already in the dark sweeping piano theme in the beginning, we do also recognize the language of Shostakovich's gloomier self. Claude Debussys skapande är intimt sammanlänkat med den symbolistiska rörelsen inom den franska litteraturen kring sekelskiftet Det har i själva verket hävdats att termen symbolism har mera att göra med hans musik än den oftare använda impressionismstämpeln lånad från bildkonsten. Ett illustrerande exempel är Debussys talrika tonsättningar av poeterna Paul Verlaines och Stéphane Mallarmés texter. Debussy komponerade redan år 1882 en sång till Verlaines dikt Clair de lune, och åtta år senare inspirerade samma dikt honom till en av hans mest kända pianosviter, Suite bergamasque. Den tredje satsen i den här sviten hette ursprungligen Promenade Sentimentale, men i samband med att Debussy år 1905 extensivt omarbetade sviten inför dess publikation, ändrades också satstiteln till Clair de lune. Den här drömska musiken har sedermera blivit ett av Debussys oftast framförda verk och har arrangerats för talrika sammansättningar, från full symfoniorkester till olika kammaruppsättningar. Claude Debussyn säveltaide on läheisesti kytkeytynyt ranskalaisen kirjallisuuden symbolistiseen koulukuntaan 1800-luvun jälkipuoliskolla. On jopa väitetty, että symbolismi olisi Debussyn musiikille osuvampi nimike kuin yleisesti käytetty, kuvataiteesta lainattu termi impressionismi. Oiva esimerkki tästä ovat Debussyn monet Paul Verlainen ja Stéphane Mallarmén teksteihin perustuvat sävellykset. Debussy sävelsi jo vuoden 1882 tienoilla laulun Verlainen runoon Clair de lune ja kahdeksan vuotta myöhemmin sama runo innoitti säveltämään tunnetun pianosarjan Suite bergamasque. Sarjan kolmas osa oli alun perin nimeltään Promenade sentimentale, joka oli myös Verlainen runon nimi. Kun Debussy vuonna 1905 teki laajoja muutoksia sarjaan sen julkaisua varten, myös kolmannen osan nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa Clair de lune. Tästä unelmoivasta musiikista on tullut yksi Debussyn esitetyimmistä teoksista ja siitä on tehty lukuisia sovituksia eri kokoonpanoille. Claude Debussy's creative work is intimately connected to the symbolist movement in French literature around the turn of the century. It has even been said that symbolism might be a more appropriately descriptive term for his music than the widely used impressionist label imported from the visual arts. An example serving to support this consists of the several works Debussy composed to lyrics by poets Paul Verlaine and Stéphane Mallarmé. Already in 1882, Debussy wrote a song to Verlaine's poem Clair de lune, and eight years later it inspired him to write one of his most famous works, the piano Suite bergamasque. The third movement in this suite was originally called Promenade Sentimentale, but in connection with Debussy's extensive reworking of the suite prior to publication in 1905, the name was changed to Clair de lune. This dreamy piece of music has since become one of Debussy's most frequently performed works, and has been arranged in numerous settings, ranging from full symphony orchestra to small chamber ensembles. Modest Mussorgskij har blivit känd som en av de fem unga ryska tonsättare som med Mili Balakirev i spetsen strävade efter en rysk nationalromantiskt färgad tonkonst fri från de västeuropeiska bojor man upplevde att de två stora ryska konservatorierna förmedlade. Balakirev fungerade redan i början av 1860-talet som Mussorgskijs mentor och handledare i komposition, men i historiens längre perspektiv har den senares musik kommit att överskugga den äldre kollegans. Det är framför allt via två verk som Mussorgskij befäst sin position, operan Boris Godunov och pianosviten Tavlor på en utställning. Svitens upphov kan spåras till en utställning av den nyligen bortgångne konstnären och vännen Viktor Hartmanns tavlor, som tonsättaren besökte år Mussorgskij valde ut tio av dessa tavlor och gjorde dem till byggstenarna i en svit, som han först gav det 53

54 mera explicita namnet Hartmann. Tonsättaren vävde också finurligt in sig själv i egenskap av åskådare genom det interludium, Promenade, som leder från en tavla till nästa. Modest Musorgski on tullut tunnetuksi yhtenä viidestä nuoresta venäläissäveltäjästä, jotka Mili Balakirevin johdolla pyrkivät luomaan uutta, kansallisromanttisesti värittynyttä säveltaidetta. He halusivat vapautua länsieurooppalaisista kahleista, jotka heidän mielestään hallitsivat molempien venäläisten konservatorioiden toimintaa. Balakirev oli jo 1860-luvun alkupuolella toiminut Musorgskin mentorina ja säveltämisen ohjaajana, mutta laajemmin historiallisesti katsottuna oppilaan musiikki on säilyttänyt asemansa paremmin kuin opettajan. Musorgski tunnetaan etenkin kahdesta teoksestaan: oopperastaan Boris Godunov ja pianosarjastaan Näyttelykuvia. Sarjan synnyn voi jäljittää näyttelyyn, jossa oli vastikään edesmenneen taiteilijan ja Musorgskin hyvän ystävän Viktor Hartmannin tauluja. Säveltäjä näki näyttelyn vuonna 1874, valitsi kymmenen taulua ja sävelsi niiden perusteella sarjan, jonka alkuperäinen nimikin oli Hartmann. Musorgski sisällytti kekseliäästi teokseen myös itsensä näyttelyvieraan ominaisuudessa. Hän yhdisti joitakin osia välisoitolla Promenade, jossa vieras kävelee taululta toiselle. Modest Mussorgsky has become known as one of the five young Russian composers who, lead by Mili Balakirev, were striving towards a musical aesthetic more peculiar to and appropriate for Russian circumstances. The aim was to free themselves from the shackles of Western traditions upheld in the Russian conservatories. Balakirev was already in the early 1860s Mussorgsky's mentor and teacher in composition, but in the longer perspectives of history, it is in fact the pupil's music that has come to overshadow the teacher's. Mussorgsky is today known mainly for his opera Boris Godunov, and for the piano suite Pictures at an Exhibition. The origins of the suite can be traced back to an exhibition of paintings by the recently deceased artist Viktor Hartmann, Mussorgsky's close friend, which the composer attended in Mussorgsky selected ten of these paintings as starting points for a suite, published originally with the title Hartmann. He also cleverly included himself in the musical exhibition visit, by including an interlude, the Promenade, which takes the listener from one painting to the next. 54

55 2.8. TORSDAG / TORSTAI / THURSDAY BAPTISTKYRKAN / BAPTISTIKIRKKO / THE BAPTIST CHURCH 20 / 17 Erica Nygård, flöjt / huilu / flute Marko Ylönen, cello / sello Zoran Markoviæ, kontrabas / kontrabasso / double bass Uusi Helsinki -kvartetti / Nya Helsingfors -kvartetten / New Helsinki Quartet Matti Rantanen, accordeon / harmonikka / accordion Arto Satukangas, piano Claude Debussy ( ): Syrinx Alfred Schnittke ( ): Hymnus II - för cello och kontrabas / - sellolle ja kontrabassolle / for Cello and Double Bass Igor Stravinsky ( ): Tre stycken för stråkkvartett / Kolme kappaletta jousikvartetille / Three pieces for string quartet I. Danse II. Excentrique III. Cantique Toshio Hosokawa ( ): Melodia Claude Debussy: Pour le Piano I. Prélude II. Sarabande III. Toccata Uusi Helsinki-kvartetti / Nya Helsingfors-kvartetten New Helsinki Quartet Erica Nygård Arto Satukangas Zoran Markoviæ Marko Ylönen Matti Rantanen 55

56 I den hektiskt surrande kulturmetropol som Paris utgjorde under de första åren av 1900-talet var en förbluffande stor del av tidens främsta tonsättare aktiva. Gränser ritades om och överskreds snabbt i den anda av kombinerad framtidsoptimistisk eufori och känsla av stundande undergång som präglade kulturen. Claude Debussy var delaktig i egenskap av nestor. Tillsammans med figurer som Erik Satie hade han redan i slutet av det föregående seklet fört in den franska samtidsmusiken i helt nya banor, bort från den tyskdominerade romantiska traditionen. Åren just före första världskriget var i musikaliskt hänseende framför allt de sceniska verkens år. Baletter och skådespel uruppfördes i rask takt och mycket av den musiken har nått klassikerstatus. Debussy ombads år 1913 av författaren Gabriel Mourey att komponera musik för dennes pjäs Psyché, en historia hämtad ur den grekiska antiken. I slutändan kom Debussy dock inte att producera mer för ändamålet än den suggestiva fantasi för soloflöjt som ursprungligen gick under namnet La Flûte de Pan, men som senare publicerades under det mera bekanta namnet Syrinx. Huomattavan iso osa 1900-luvun alkuvuosien johtavista säveltäjistä toimi Pariisissa, tuon ajan vilkkaimmassa kulttuurikeskuksessa. Rajoja piirrettiin uudelleen ja rikottiin taas nopeaan tahtiin hengessä, jossa yhdistyivät voimakkaasti optimistinen usko tulevaisuuteen ja pelko tulevasta tuhosta. Claude Debussy oli tässä osallisena kunnioitetun nestorin roolissa. Yhdessä Erik Satien ja muiden aikalaistensa kanssa hän oli edeltävän vuosisadan lopussa vienyt ranskalaista musiikkia täysin uusille raiteille, etäämmälle saksalaisvaikutteisesta romanttisesta perinteestä. Maailmansotaa edeltävät vuodet olivat musiikillisesti ennen kaikkea näyttämöteosten aikaa. Baletteja ja näytelmiä kantaesitettiin ripeään tahtiin, ja niihin sävelletystä musiikista suuri osa on saanut klassikon statuksen. Vuonna 1913 kirjailija Gabriel Mourey pyysi Debussytä säveltämään musiikkia tämän näytelmään Psyché, joka perustui kreikkalaiseen antiikin tarinaan. Debussy ei loppujen lopuksi tuottanut muuta kuin huilusoolokappaleen Syrinx. Alkuperäinen nimi tälle suggestiiviselle kappaleelle oli La Flûte de Pan. Se oli sävelletty ilman tahtiviivoja ja julkistettiin myöhemmin nykyisellä nimellään. In the buzzing cultural metropolis that Paris was during the early 20th century, an astoundingly large number of the central composers of the day were active. Boundaries were redrawn and then rapidly crossed in a spirit of combined optimistic euphoria and a lingering fear of imminent destruction. Claude Debussy took part in all this in the role of the senior sage. Together with figures like Erik Satie, he had brought French music on to new tracks already in the last decades of the previous century, moving away from the German-led romantic tradition. The years immediately before the First World War were, in the musical field, dominated by stage works. Ballets and plays were premiered in rapid order, and much of the music written for them has been elevated to classic status. In 1913, writer Gabriel Mourey asked Debussy to compose some music for his new play Psyché, a story extracted from the Greek antiquity. In the end, Debussy wrote only one piece, the short, but suggestive flute solo that originally bore the name La Flûte de Pan, but which has become famous under its published name Syrinx. Alfred Schnittkes förhållande till religion var ett komplicerat kapitel. Han växte upp i en familj av tysk-judisk och Volgatysk börd, men som i mycket högre grad präglades av den sovjetiska kommunismens ateistiska ideal. Bland annat därför blev tonsättarens väg till en kristen tro både lång och trevande. Han kände sig också splittrad mellan den katolska vägen, vilken tilltalade honom, och den rysk-ortodoxa tron som representerade hans hemlands tradition. Det var slutligen under en resa till Wien år 1980 som han lät döpa sig i en katolsk kyrka, men trots det kom han under sina senare år att regelbundet bikta sig för en ortodox präst. Redan kring mitten av 1970-talet komponerade Schnittke emellertid sina första verk med öppet kristna konnotationer, dels körverket Requiem och dels de fyra hymnerna för cello och ensemble. I flera av satserna bearbetar Schnittke gamla ortodoxa hymnmelodier. Den andra hymnen, för cello och kontrabas utgår från en ackordföljd som först klingar i det djupaste registret och senare återkommer i flagioletter. Dessa värdiga passager åtföljs av mera dramatiska episoder som slutligen utmynnar i en närmast andlös uppstigning till himmelska höjder. Alfred Schnittken suhde uskontoon oli verraten monimutkainen. Hän kasvoi perheessä, jonka juuret olivat saksalaisjuutalaiset ja Volgan saksalaiset. Perheessä kuitenkin vallitsivat hänen lapsuudessaan neuvostokommunismin ateistiset ihanteet. Tästäkin syystä säveltäjän tie kristinuskoon oli pitkä ja epäröivä. Hän tunsi vetoa roomalaiskatoliseen perinteeseen, mutta myös kotimaansa ortodoksiseen uskoon. Wienin matkalla vuonna 1980 Schnittke lopulta vastaanotti kasteen katolisessa kirkossa, mutta siitä eteenpäinkin hän kävi ripittäytymässä ortodoksisen papin luona luvun puolivälissä Schnittke sävelsi ensimmäiset avoimesti uskonnollissävytteiset teoksensa, kuoroteoksen Requiem ja neljä hymniä sellolle ja soitinyhtyeelle. Jälkimmäisen teoksen parissa osassa Schnittke käyttää vanhoja venäläisiä kirkkolauluja, mutta toisen hymnin sello-kontrabassoduetossa ote on vapaampi. Kappaleen perustana on sointuketju, joka soi ensin matalimmassa rekisterissä ja palaa myöhemmin huilurekisteriin. Näitä jaksoja seuraavat dramaattisemmat kulut, jotka matkaavat lopuksi kohti taivaan korkeuksia. Alfred Schnittke's relation to the church was a complicated matter. He grew up in a family of German-Jewish and Volga-German origins, but which was rather more defined by the atheist ideals of soviet communism. This is one reason why the composer's journey to a Christian faith was long and wavering. He also felt torn between the catholic faith to which he was attracted, and the orthodox traditions of his native country. During a teaching trip to Vienna, he was finally baptized in a catholic church, but nevertheless, he continued to make confession to an orthodox priest during his remaining years. In the mid-70s, Schnittke composed his first works with openly 56

57 sacred connotations: the Requiem and the four hymns for cello and ensemble. In several of the cello hymns, he expands on old hymn melodies. In the second hymn, however, the starting point is a series of chords, first stated in the instruments' lower register, and later reiterated in flageolet position. These solemn statements are followed by more dramatic episodes culminating in an almost breathless ascent to heavenly heights. År 1914 var Igor Stravinsky en av de mest omtalade samtida tonsättarna i Europa. Bakom sig hade han en rad framgångsrika kompositioner, med de tre baletterna Eldfågeln, Petrouchka och Våroffer i spetsen. Den här tidiga perioden i Stravinskys tonsättarbana brukar omtalas som "den ryska", trots att han vid det här laget hade sina bopålar främst i Schweiz och Paris. Benämningen syftar i stället på tematiken i hans verk, som ofta hämtade material och inspiration ur den ryska traditionen, något som skulle fortsätta ända fram till Historien om en soldat De tre små stycken för stråkkvartett som Stravinsky skrev 1914 har inget uttryckligt samband med det ryska, men i övrigt är de i högsta grad barn av sin tid. En rad av de kompositionstekniska principer som Stravinsky etablerat i sina större verk återfinns också här, i första hand kanske i form av den melodiska och rytmiska uppbyggnaden i små celler som kan kombineras på olika sätt, speciellt tydligt i första satsen. Men också den fräna pulsen i de två första och den täta ackordiken i den tredje satsen känns välbekanta. När Stravinsky något senare använde de här tre stycken i sin Fyra Orkesterstudier gav han dem namnen Dans, Excentrikern och Kantikel. Den mellersta titeln syftar på en clown som Stravinsky såg i London sommaren Vuonna 1914 Igor Stravinski oli yksi Euroopan puhutuimmista säveltäjistä. Hänellä oli takanaan joukko menestyksekkäitä teoksia, joista keskeisimmät olivat tietysti kolme balettia: Tulilintu, Petruška ja Kevätuhri. Tätä kautta Stravinskin säveltäjänuralla kutsutaan usein "venäläiseksi", vaikka hän oli jo asettunut Pariisiin ja oli muuttamassa Sveitsiin. Määritelmä perustuu hänen valitsemiinsa teemoihin, joissa venäläinen perinne on vahvasti läsnä. Tämä jatkui ainakin vuoteen 1918 ja Sotilaan tarinaan asti. Stravinskin vuonna 1914 säveltämät Kolme kappaletta jousikvartetille eivät sisällä venäläisiä ominaispiirteitä, mutta ovat kyllä muuten aikansa lapsia. Niissä kuullaan useita Stravinskin kehittämiä sävellystekniikkoja, joita hän käytti isoimmissa teoksissaan. Näistä mainittakoon erityisesti melodioiden ja rytmien rakentelu pienistä, toistuvista soluista. Tätä esiintyy ehkä selkeimmin ensimmäisessä osassa, mutta myös kolmannen osan raju syke ja tiheät soinnut tuntuvat tutuilta. Kun Stravinski myöhemmin käytti näitä pieniä kappaleita teoksessaan Neljä orkesteritutkielmaa, hän antoi niille nimet Tanssi, Eksentrikko ja Hymni. Väliosan nimi viittaa klovniin, jonka Stravinski näki Lontoossa kesällä In 1914 Igor Stravinsky was one of the most famous, and infamous, composers in Europe. He had already created a stir with his ballets The Firebird, Petrouchka and The Rite of Spring. This early period in his career is usually called "the Russian" although he spent most of it in Paris. Rather, the reason was his extensive use of Russian folklore, a source of inspiration that would continue at least until A Soldier's Tale and Les Noces after the war. The three brief pieces for string quartet Stravinsky wrote in 1914 bear nothing openly Russian in them, but otherwise they are highly typical of this period in his career. Stravinsky utilizes similar compositional devices as in his larger works, such as the building of motifs and rhythms from small building blocks, "cells", that are combinable in various ways. This is technique is especially audible in the first movement. Also, the driving rhythm of the first two movements, and the dense harmonies of the last one feel very familiar. When Stravinsky some years later included these three pieces in his Four Etudes for orchestra, he named them Dance, Eccentric, and Canticle. The middle section was named after a clown Stravinsky saw perform in London in the summer of I japansk traditionell musik förekommer blåsinstrumentet sho, som består av ett antal pipor med vibrerande metalltungor. Tonerna bildas alltså på ett sätt besläktat med det västerländska dragspelet och klangen har därmed också mycket gemensamt. Det traditionella sättet att spela sho inkluderar täta ackord, något som också väl låter sig göras på ett dragspel. Toshio Hosokawa har noterat dessa likheter och arbetar utgående från dem i det tidiga verket Melodia, komponerat år Han skall enligt uppgift också ha beskrivit dagspelet som en europeisk super-sho, med hänvisning till det betydligt större registret. De långsamt framböljande ackordkaskaderna som bygger upp verket kunde i början ha frambringats av en sho, men snart nog blir omfånget större och intensiteten växer på väg mot en kulmination bestående av en serie snabba löpningar över en pulserande ackordmatta. Japanin perinteisessä musiikissa käytetään muun muassa puhallinsoitinta shô (suu-urut). Se koostuu suukappaleeseen kiinnitetyistä putkista, joissa on metalliset kielet. Äänten muodostus tapahtuu siis suunnilleen samalla tavalla kuin haitarissa, ja sointikin on samankaltainen. Shôn perinteisiin soittotapoihin kuuluu tiheiden sointujen muodostaminen ja tämä luonnistuu helposti myös haitarilla. Toshio Hosokawa on yksi niistä säveltäjistä, jotka ovat huomanneet tämän samankaltaisuuden. Hän on hyödyntänyt havaintoaan teoksessaan Melodia vuodelta Hänen kerrotaan myös puhuneen haitarista "eurooppalaisena super-shôna" viitaten sen suurempaan rekisteriin. Teoksen hitaasti vyöryvät sointuaallot voisivat aluksi olla shôn tuottamia, mutta pian sointirekisteri kasvaa yhä isommaksi ja intensiteetti nousee kohti nopeiden juoksujen maustamaa kulminaatiota. In traditional japanese music the wind instrument sho is widely used. It is made of a number of bamboo pipes with metal reeds, which produce sound in a manner related to the western accordion, and also the quality of the sound is similar. The sho is regularly played in a manner that produces dense chords, which is also easily doable on an accordeon. Toshio Hosokawa noted these similarities 57

58 early on and used them as a basis for his piece Melodia, composed in He is also reported to have referred to the accordion as a Europaean super-sho when describing its greater tonal and timbral range. Melodia begins with one note, slowly expanding into chords that could, in the beginning, have been produced by a sho. Soon enough, however, the range is expanded and the intensity grows towards a culmination which includes a series of rapidly moving figures over a pulsating bed of chords talet var den period då Claude Debussy på allvar etablerade sig som en allt mera central figur i musiklivet i Paris. Det var inte alltid helt friktionsfritt. Debussy var inte den som utan vidare sålde sina ideal för att behaga publik och förläggare, och operan Pelléas och Mélisande, som förväntades av honom som pristagare i tävlingen Prix de Rome, blev allt annat än konventionell och fick vänta i åratal på sitt uruppförande. En inkomstkälla vid den här tiden för Debussy var att ge pianolektioner. För de mera drivna eleverna hände det sig att han komponerade nya verk. Intresset för det främmande och fjärran, både geografiskt och kronologiskt, hade också vaknat. I den under hans livstids opublicerade pianosviten Images från år 1894, fanns en sarabande som enligt Debussy var ägnad att väcka associationer till ett gammalt dunkelt porträtt. År 1901 lät han sedan publicera en ny, tredelad svit med en lätt omarbetad version av sarabanden som mittendel. Också de omgivande, virtuost utformade satserna associerar till gångna tiders former. Det geografiska är även närvarande: i preludiet kan man höra ett eko, liksom i hans stråkkvartett, av de gamelanmusiker Debussy hade hört på världsutställningen The 1890s was the period when Claude Debussy definitely established himself as a central figure in the parisian musical cirquits. This process wasn't always without its share of friction, since Debussy wasn't too inclined to sacrifice his artistic visions in exchange for publishers' and the audiences' favour. The opera Pelléas and Melisande, expected from him as a Prix de Rome laureate, turned out anything but conventional, and the premiere was delayed for years. One important source of income was teaching the piano, and for some of his more talented students he would occasionally compose new pieces. Debussy's interest in the strange and exotic, both geographically and chronologically speaking, had already awakened, and in the piano suite Images, composed in 1894 but never published during his lifetime, was a Sarabande, which was supposed to create a vision of an old, dim portrait. In 1901 Debussy published a new suite, Pour le piano, in which he recycled the sarabande, lightly retouched. The surrounding movements also allude to distant times in their titles. But also foreign countries are present; in the prelude one can hear echoes of the gamelan orchestra Debussy had heard in the World exhibition in 1889, and which also inspired him in his string quartet luvulla Claude Debussy vakiinnutti itselleen yhä keskeisemmän aseman Pariisin musiikkielämässä. Tämä prosessi ei ollut aivan ongelmaton, sillä Debussy ei ollut halukas luopumaan kaikista ihanteistaan voittaakseen yleisön ja kustantajien suosion. Ooppera Pelléas ja Mélisande, Prix de Rome-palkinnon voittajana häneltä odotettu teos, oli sekin kaikkea muuta kuin tavanomainen ja sai odottaa kantaesitystä vuosia. Debussy opetti myös pianonsoittoa ja lahjakkaimmille oppilailleen hän sävelsi toisinaan uusia kappaleita. Vuonna 1894 syntynyt, hänen elinaikanaan julkaisematta jäänyt sarja Images ilmaisi osaltaan Debussyn mielenkiintoa kaukaisiin ja vieraisiin asioihin, sekä maantieteellisessä että historiallisessa mielessä. Sarjan väliosa oli sarabande, barokkiaikainen sävellysmuoto, jonka tässä tapauksessa oli tarkoitus herättää mielikuvia vanhasta, himmeästä muotokuvasta. Vuonna1901 Debussy käytti tätä osaa uudelleen, kevyesti muokattuna, sarjassaan Pour le piano. Myös muiden osien nimet viittaavat historiaan, mutta varsinkin preludissa on lisäksi kuultavissa viitteitä niistä itämaisista gamelansoittajista, joita Debussy kuuli maailmannäyttelyssä vuonna He vaikuttivat myös hänen jousikvartettonsa muotoiluun. 58

59 2.8. TORSDAG / TORSTAI / THURSDAY STUNDARS Hemmersgården / Hemmerintalo / Hemmer s House 20 / 17 Marko Ylönen, cello / sello Martti Rautio, piano Laura Hynninen, harpa / harppu / harp Uusi Helsinki -kvartetti / Nya Helsingfors -kvartetten / New Helsinki Quartet "Les Six" vs "The Five" Francis Poulenc ( ): Sonat för cello och piano op.143 / Sonaatti sellolle ja pianolle, op.143 / Sonata for cello and piano Op. 143 I. Allegro: Tempo di marcia II. Cavatine III. Ballabile IV. Finale Germaine Tailleferre ( ): Sonat för harpa / Sonaatti harpulle / Sonata for harp I. Allegretto II. Lento III. Perpetuum mobile Alexander Borodin ( ): Stråkkvartett nr 2 D-dur / Jousikvartetto nro 2 D-duuri / String Quartet No. 2 in D Major I. Allegro moderato II. Scherzo: Allegro III. Notturno: Andante IV. Finale: Andante - Vivace Marko Ylönen Restaurang Hemmer / Ravintola Hemmer / Restaurant Hemmer 55 / 52 Konsert & Buffé / Konsertti & Buffetti / Concert & Buffet Martti Rautio MENY / MENU / MENUE Förrätt / Alkuruoka / Appetizer Olika sallader / Erilaisia salaatteja / Different salads Grav lax / Graavilohta / Spiced salmon Skagenröra / Katkarapuskagen / Shrimp salad Skagen Teriyaki-lime Rostbiff / Paahtopaisti / Roast beef Huvudrätt / Pääruoka / Main Course Efterrätt / Jälkiruoka / Dessert Choklad-nöt-brownie och vaniljmousse Suklaa-pähkinäbrownie ja vaniljavaahto Choclate-nut brownie and Vanilla Mousse Hagtorn- / Tyrni- / Buckthorn Pannacotta Marinerade bär / Marinoituja marjoja / Marinated Berries Kaffe & Te / Kahvi & Tee / Coffee & Tea Laura Hynninen Rostad lax med skumvinssås Paahdettua lohta ja kuohuviinikastiketta Grilled salmon with sparkling wine sauce Confiterad oxbringa med rödvins-timjamsås Confitoitua häränrintaa, punaviini-timjamikastikkeella Slowly roasted brisket of beef and red wine thyme sauce Rostad örtpotatis / Paahdetut yrttiperunat / Grilled herb potatoes från Vasa stadshus / Vaasan kaupungintalolta / from Vaasa City Hall Uusi Helsinki -kvartetti / Nya Helsingfors -kvartetten New Helsinki Quartet 59

60 Av de sex tonsättarna i den inofficiella sammanslutningen Les Six är det nog Francis Poulenc som, i längre tidsperspektiv, lämnat det djupaste avtrycket i musikhistorien. Och detta trots att han länge allmänt betraktades som något av en dilettant bland franska tonsättare. Skall någon enskild del av hans produktion lyftas fram, så är det hans solosånger, men Poulenc lämnade också viktiga bidrag till både den sakrala repertoaren, operan och inte minst kammarmusiken. Poulenc kände sig emellertid inte bekväm som tonsättare av solomusik för stråkinstrument. Han förstörde två violinsonater som han komponerat åren 1919 och 1924, och år 1947 spolade han ner en hel stråkkvartett som han inte var nöjd med. Till all lycka kom både en violinsonat, komponerad kring år 1934 och en cellosonat färdigställd år 1948 att ta sig genom tonsättarens interna granskning. När han arbetade med cellosonaten, utgående från idéer skissade redan år 1940, anlitade han cellisten Pierre Fournier för att få hjälp med instrumentets idiomatik. Denne fick sedermera också verket sig tillägnat. De fyra satserna representerar väl Poulencs centrala stil: lätt, elegant och infallsrik. Den långsamma andra satsens harmonik är omisskännligt förknippad med sin upphovsman, men också de spralligt modulerande Ballabile (ung. "dansant") och finalen är nog så särpräglad till sitt uttryck. Tarkastellessa pidemmällä aikavälillä epävirallista säveltäjäryhmää Les Six, voisi sanoa heistä Francis Poulencin jättäneen syvimmän jäljen musiikin historiaan. Näin siitäkin huolimatta, että häntä pidettiin aikoinaan lähinnä diletanttina ranskalaisten säveltäjien keskuudessa. Jos yksittäinen musiikkilaji pitäisi nostaa esiin hänen tuotannostaan, niin se olisi soololaulut. Poulenc on antanut merkittävän lisänsä myös sakraalimusiikkiin, oopperaan ja kamarimusiikkiin. Poulenc ei kuitenkaan tuntenut olevansa omimmillaan säveltäessään solistista musiikkia jousisoittimille. Hän hävitti kaksi viulusonaattiaan, jotka oli säveltänyt vuosina 1919 ja Vuonna 1947 hän viskasi kokonaisen jousikvartettonsa viemäriin. Onneksi joitain teoksia sentään säilyi, muun muassa viulusonaatti vuodelta 1934 ja sellosonaatti vuodelta Poulenc oli tehnyt sellosonaatin luonnoksia jo vuonna 1940, mutta vasta sodan jälkeen hän kääntyi sellisti Pierre Fournierin puoleen saadakseen teknistä apua ja vinkkejä soittimen ominaisuuksista. Sonaatti omistettiin kyseiselle muusikolle. Sellosonaatin neljä osaa edustavat Poulencin kehittynyttä tyyliä, joka oli ilmava, elegantti ja vivahteikas. Hitaan toisen osan harmonista kieltä ei olisi voinut säveltää kukaan muu, mutta myös hilpeästi moduloiva Ballabile ("tanssahtava") ja finaali ovat säveltäjänsä kuuloisia. Out of the six composers that gathered in the informal group Les Six, Francis Poulenc surely is the one who, in the long run, has left the deepest mark in the music of the 20th century and this despite the fact that among peers he was at first regarded as a mere dilettante. If any one part of his production is to be emphasized, it is his extensive body of solo songs, but he left important contributions to the sacred repertory, opera, and chamber music as well. Poulenc, however, did not feel very comfortable writing for solo string instruments. He destroyed two violin sonatas written in 1919 and 1924, and in 1947 he flushed an entire string quartet down the toilet. Fortunately, a violin sonata composed around 1934, and a cello sonata completed in 1948 survived his harsh evaluation. When Poulenc was finalizing the cello sonata, on the basis of sketches made around 1940, he consulted with cellist Pierre Fournier in order to better understand the idiomatics of the instrument. The sonata was also eventually dedicated to Fournier. The four movements represent Poulenc's central style: airy, elegant, and capricious. The harmonies that define the slow second movement could hardly be mistaken for any other composer's work, but also the joyfully modulating movements Ballabile ("Dance") and Finale are highly personal in their expression. GermaineTailleferre var den enda kvinnliga medlemmen i tonsättargruppen Les Six. Hon var redan tidigt en mycket begåvad pianist och sökte trots faderns motstånd in till konservatoriet i Paris, där hon träffade sina blivande kolleger Darius Milhaud, Georges Auric och Arthur Honegger. Hon imponerade med sina kompositioner stort också på den egensinnige nestorn Erik Satie, som tog henne under sina vingar och rent av kallade henne sin "musikaliska dotter". Hennes karriär efter det omtumlande 1920-talet blev emellertid rätt så tillbakadragen, delvis på grund av hennes egna osäkerhetskänslor inför sitt komponerande. Inte desto mindre fortsatte hon att komponera under hela livet, faktiskt ända fram till ett par veckor före sin död. I några fall har hennes verk också blivit delar av standardrepertoaren. Den kortfattade sonaten för soloharpa, komponerad år 1957, hör till den kategorin. Germaine Tailleferre oli säveltäjäryhmä Les Six'in ainoa naispuolinen jäsen. Hän osoitti hyvin varhain lapsuudessaan poikkeuksellista lahjakkuutta pianon äärellä ja pyrki vastoin isänsä tahtoa Pariisin konservatorioon. Siellä hän tapasi tulevat kollegansa Darius Milhaudin, Georges Auricin ja Arthur Honeggerin. Hän teki sävellyksillään myös suuren vaikutuksen omaperäiseen säveltäjänestoriin Erik Satieen, joka otti hänet suojiinsa ja kutsui häntä peräti "musiikilliseksi tyttärekseen". Tailleferren ura tapahtumarikkaan 1920-luvun jälkeen oli kuitenkin melko vaatimaton johtuen osittain hänen epävarmuudestaan omaa tuotantoaan kohtaan. Hän kuitenkin jatkoi säveltämistä koko elämänsä ajan lopettaen vasta pari viikkoa ennen kuolemaansa. Hänen joistain yksittäistä teoksistaan on tullut osia standardiohjelmistoihinkin. Ytimekäs sonaatti sooloharpulle vuodelta 1957 on yksi näistä. Germaine Tailleferre was the only female member of the composer group Les Six. She showed exceptional talent at the piano early on, and despite her father's objections applied to study at the Paris conservatoire. There she met her future colleagues Darius Milhaud, Georges Auric and Arthur Honegger. Her early compositions also made a deep impression on the eccentric father figure of new French music, Erik Satie, who started endorsing her, and even called 60

61 her his "musical daughter". Her career took after the tumultuous 1920s a rather more humble direction, however, partly because of her own feelings of insecurity regarding her work. She nevertheless continued composing throughout her life, even until some weeks before her death. A few of her later compositions have made it into the standard repertories, and the brief sonata for solo harp, written in 1957, is one of these. Stråkkvartetten i D-dur torde vara en av historiens mest utsökta kärleksgåvor. Alexander Borodin komponerade kvartetten sommaren 1881 som en gåva till sin hustru, tjugo år efter att han första gången förklarat henne sin kärlek. Det här verket har, tillsammans med operan Furst Igor, blivit ett av Borodins mest kända verk, trots att den inte publicerades under hans livstid. Borodin var själv cellist och synnerligen aktiv som kammarmusiker. Det har rentav föreslagits att man kunde tolka kvartetten i D-dur som en dialog mellan Borodin och hans hustru genom cellon och förstaviolinen. Kanhända är det att läsa in onödigt mycket i musiken, men onekligen förekommer det en god portion charmfullt utväxlande av fraser och idéer i det här sommarlätta och ljust nyanserade verket. Framför allt har tredje satsens nokturn nått en närmast legendarisk status som skildring av de unga älskandes nattliga rendezvous. Alexander Borodinin jousikvartetto D-duurissa on epäilemättä yksi historian hienostuneimmista rakkaudenosoituksista. Borodin sävelsi tämän kvarteton kesällä 1881 lahjana vaimolleen. Tuolloin oli kulunut 20 vuotta siitä, kun Borodin ensimmäisen kerran oli julistanut rakkauttaan hänelle. Kvartetosta on ooppera Ruhtinas Igorin ohella tullut säveltäjän tunnetuin teos siitä huolimatta, että sitä ei julkaistu hänen elinaikanaan. Borodin oli itse sellisti ja erittäin aktiivinen kamarimuusikko. On jopa luonnehdittu, että kvarteton voisi tulkita Borodinin ja hänen vaimonsa vuoropuheluksi sellon ja ykkösviulun välillä. Tämä on kenties hieman liian lennokas tulkinta, mutta tässä raikkaassa ja kesäisen keveässä kvartetossa kuullaan kiistatta runsaasti viehättävää ideoiden ja fraasien vuorottelua. Kolmannesta osasta Nokturni on tullut erityisen suosittu, lähestulkoon legendaarinen kuvailuna nuorten rakastavaisten yöllisestä kohtaamisesta. The string quartet in D must be one of the most exquisite love gifts ever conceived. Alexander Borodin composed this quartet in the summer of 1881 as a gift to his wife, twenty years after first declaring his love for her. This work has, just as the opera Prince Igor, become one of Borodin's most famous compositions, despite the fact that it was never published during his lifetime. Borodin himself was a cellist and an eager chamber musician. It has been suggested that one could interpret the entire D major quartet as a musical representation of a dialogue between him and his wife, through the cello and first violin. Perhaps this is an unnecessarily explicit reading of the work, but there is undeniably a great deal of charming dialogue going on between the instruments. Especially the third movement, Nocturne, has gained an almost legendary status as a depiction of the two young lovers' meeting in the light summer night. 61

62 2.8. TORSDAG / TORSTAI / THURSDAY SOLF KYRKA / SULVAN KIRKKO / SOLF CHURCH 20 / 17 Tuulia Ylönen, klarinett / klarinetti / clarinet Jan Söderblom, violin / viulu Marko Ylönen, cello / sello Arto Satukangas, piano Olivier Messiæn ( ): Quatuor pour la fin du Temps ( ) Kvartett för tidens ände Aikojen lopun kvartetto Quartet for the end of time I. Liturgie de cristal II. Vocalise, pour l'ange qui annonce la fin du temps III. Abîme des Oiseaux IV. Intermède V. Louange à l Éeternité de Jésus VI. Danse de la fureur, pour les sept trompettes VII. Fouillis d'arcs-en-ciel, pour l'ange qui announce la fin du temps VIII. Louange à l Immortalité de Jésus Tuulia Ylönen Jan Söderblom Marko Ylönen Arto Satukangas från Vasa stadshus / Vaasan kaupungintalolta / from Vaasa City Hall 62

63 För Olivier Messiaen var den katolska tron alltid närvarande, i komponerande såväl som i livsfilosofi. En central aspekt i hans skapande var dragningen till det visionära, kristendomens mest centrala mysterier och förvissningen om en himmelsk tillvaro efter döden. Dessa teman utforskade han under 30talet inom ramarna för den franska orgelromantikens tradition. När Messiaen under andra världskriget blev inkallad till krigstjänst råkade han i fiendehänder och internerades i ett tyskt krigsfångläger. Under den här fångenskapen, , kom Kvartett för tidens ände till, under inspiration av ett avsnitt i Johannes uppenbarelse där Guds ängel stiger ner och med en fot på landet och en på havet, med en regnbåge kring huvudet, ett ansikte som solen och fötter som eldstoder, förkunnar tidens ände, då de sju trumpeterna skall ljuda. Men trots omständigheterna blev kvartetten inte ett dystopiskt och undergångsbetonat verk, utan snarare en vision av evig fred och ljus i den uppenbarade Gudens klarhet. Messiaen skrev detta sitt dittills mest ambitiösa verk för en skara musiker han hittat bland sina medfångar, därav den märkliga instrumenteringen. Tillsammans med dem framförde han verket den för en publik bestående av 5000 krigsfångar. Messiaen har i förordet till kvartetten beskrivit verkets satser: Sats 1: Kristalliturgi. "Fåglarna vaknar vid trefyratiden på morgonen: en koltrast eller en näktergal improviserar, omgiven av ett skimmer av ljud och en aura av drillar som förlorar sig bland trädtopparna. Förflytta detta till ett religiöst plan så hör du himmelrikets harmoniska tystnad." Sats 2: Vokalis för ängeln som förkunnar tidens ände. "Den första och tredje delen (mycket korta) åkallar den allsmäktiga ängelns krafter. Himmelska harmonier bildar mittdelen. Pianots mjuka kaskader av blåorange ackord omger ett närmast gregorianskt recitativ i violinen och cellon." Sats 3: Fåglarnas avgrund. "Avgrunden är själva tiden med all dess sorg och uppgivenhet. Fåglarna är tidens motsats: de är vår längtan till ljus, till stjärnor och regnbågar och glädjesånger!" Sats 4: Intermezzo. "Mera öppen i karaktären än övriga satser, men sammanlänkad med dem genom en rad musikaliska reminiscenser." Sats 5: Lovsång till Jesu oändlighet. "Jesus betraktas här som en representation av Herrens Ord. En lång och oändligt långsam cellofras prisar detta kraftfulla och milda Ords evighet... I begynnelsen var Ordet, och Ordet var med Gud, och Ordet var Gud." Sats 6: Rasande dans för de sju trumpeterna. "De fyra instrumenten imiterar ljudet av gongar och trumpeter (apokalypsens sex trumpeter som var och en förkunnar en ny katastrof och den sjunde ängelns trumpet som förkunnar fullbordandet av Guds mysterium...). Musik av sten; skräckinjagande, klingande granit; en oemotståndlig sats av stål, av enorma block av violett raseri, av isande extas." Sats 7: Nät av regnbågar, för ängeln som förkunnar tidens ände. "Ängeln framträder, full av kraft, och framför allt omgärdad av regnbågen (regnbågen som en symbol för fred, vishet och varje vibration av ljud och ljus). I min dröm ser jag ordnade ackord och melodier, bekanta former och färger; sedan, efter en övergångsfas, kommer jag in i det overkliga och omges och genomträngs i extas av övermänskliga ljud och färger. Dessa svärd av eld, denna lava som flödar blå och orange, dessa plötsliga stjärnor; skåda detta nystande nät av regnbågar!" Sats 8: Lovsång till Jesu odödlighet. "Denna sats talar specifikt till Jesu mänskliga aspekt, Ordet som blev kött och uppstod odödlig för att skänka oss livet. Lovsången är alltigenom kärlek. Den långsamt stigande rörelsen är människans uppstigande mot Gud, den är Gudasonens uppstigande till sin Fader, den är den gudomliggjorda människans uppstigande till Paradiset." Olivier Messiaenille katolinen usko oli aina läsnä säveltämisessä ja elämänfilosofiassa. Hänen sävellystyötään leimasi kiinnostus kristinuskon keskeisiin mysteereihin, profeetallisiin näkyihin ja luottamus kuolonjälkeiseen ikuiseen elämään. Näistä teemoista hän ammensi aineksia teoksiinsa jo 1930-luvulla, silloin vielä ranskalaisen urkuromantiikan sävelkielen puitteissa. Kun Messiaen toisen maailmansodan aikana kutsuttiin sotilaspalvelukseen, hän joutui pian vihollisten käsiin ja hänet sijoitettiin saksalaiseen vankileiriin. Vankeutensa aikana, vuosina , Messiaen sävelsi Aikojen lopun kvarteton. Inspiraation lähteenä toimi Johanneksen ilmestyksen luku, jossa Jumalan enkeli astuu auringonkaltaisine kasvoineen alas taivaasta, asettaa vasemman jalkansa maalle ja oikean meren päälle sateenkaari päänsä yllä. Hänen jalkansa ovat kuin tulipatsaat ja hän julistaa aikojen loppuvan hetkellä, jolloin seitsemäs torvi soi. Olosuhteista huolimatta tästä teoksesta ei kuitenkaan tullut dystooppinen, tuhosta kertova, vaan pikemmin visio ikuisesta rauhasta ja valosta ilmestyneen Jumalan kirkkaudesta. Messiaen sävelsi tätä siihen asti laajinta teostaan vangittuna olleelle muusikkojoukolle, mikä selittää omaperäisen soitinkokoonpanon. Näiden kanssa hän kantaesitti kvarteton sotavangin yleisölle 15. tammikuuta Messiaen on teoksensa esipuheessa kuvaillut kvarteton osien sisältöä: Osa 1: Kristalliliturgia. "Linnut heräävät kolmen, neljän maissa aamulla: mustarastas tai satakieli improvisoi solistina[ ] ja sirkutusten kehä katoaa puiden latvuksiin. Siirtäkää tämä uskonnolliselle tasolle, niin kuulette taivaan harmonisen hiljaisuuden." Osa 2: Vokaliisi enkelille, joka julistaa ajan loppua. "Ensimmäinen ja kolmas jakso (erittäin lyhyitä) kuvaavat enkelin väkeviä voimia. Väliosa muodostuu taivaallisista harmonioista. Pianon pehmeät sini-oranssit sointukulut säestävät lähestulkoon gregoriaanista resitatiivia viulussa ja sellossa." 63

64 Osa 3: Lintujen kuilu. "Kuilu on aika kaikkine suruineen ja lohduttomuuksineen. Linnut ovat ajan vastakohta; ne edustavat valon, tähtien, sateenkaarten ja ilolaulujen kaipuutamme!" Osa 4: Intermezzo. "Luonteeltaan avoimempi kuin muut osat, mutta kytköksissä niihin melodia-aiheiden kautta." Osa 5: Jeesuksen ikuisuuden ylistys. "Jeesus nähdään tässä Herran sanan ilmentymänä. Pitkä ja loputtoman hidas selloaihe ylistää tämän voimakkaan ja hellän Sanan ikuisuutta Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala." among his fellow prisoners, which explains the unusual lineup of instruments. The quartet was premiered on January 15th 1941 for an audience of 5000 prisoners. Messiaen has described the contents of the quartet in his preface: 1. Liturgy of Crystal: "Between three and four in the morning, the awakening of birds: a solo blackbird or nightingale improvises, surrounded by a shimmer of sound, by a halo of trills lost very high in the trees. Transpose this onto a religious plane and you have the harmonious silence of Heaven." Osa 6: Raivoisa tanssi seitsemälle trumpetille. "Neljä soitinta imitoivat yhteen ääneen gongien ja trumpettien ääniä (apokalypsin kuusi trumpettia, jotka vuorotellen julistavat uusia tuhoja, sekä seitsemännen enkelin trumpetti, joka julistaa Jumalan mysteerin täyttymystä). Kivestä rakennettua musiikkia, jykevää, soivaa graniittia; vastustamaton, teräksinen osa, valtavia lohkoja violettia raivoa, jäätynyttä juopumusta." Osa 7: Kimppu sateenkaaria enkelille, joka ilmoittaa ajan lopun. "Enkeli esiintyy voimakkaana ja ennen kaikkea sateenkaaren ympäröimänä (sateenkaari rauhan, viisauden ja jokaisen valon ja äänen värähtelyn symbolina). Unissani näen järjestäytyneitä sointuja ja melodioita, tuttuja värejä ja muotoja; sitten, välivaiheen jälkeen saavun epätodelliseen ja yli-inhimilliset äänet ja värit ympäröivät ja lävistävät minut. Nämä tulimiekat, tämä sinioranssina virtaava, nämä äkillisesti syttyneet tähdet; katsokaa tätä sateenkaarten kimppua!" Osa 8: Jeesuksen kuolemattomuuden ylistys. "Tämä osa kertoo etenkin Jeesuksen inhimillisestä olemuksesta, lihaksi tulleesta Sanasta, joka ylösnousi kuolemattomana antaakseen meille elämän. Se huokuu rakkautta. Hidas nousu korkeuksiin on ihmisen kulkua kohti Jumalaa, se on Jumalan pojan nousu Isänsä luo, se on jumalallistuneen olennon nousu paratiisiin." For Olivier Messiaen the catholic faith was always present, when composing, as well as in his philosophy of life. A central aspect in his work was the attraction towards the visionary, the central mysteries of the Christian faith, and certainty of a heavenly life after death. These themes he explored from within the framework of French organ romanticism during the 1930s. When Messiaen dunging the Second World War was drafted, he soon fell in enemy hands and was sent to a camp for prisoners of war. During his captivity, , he composed the Quartet for the End of Time, inspired by a passage in the Apocalypse, where the angel of God descends and, putting one foot on land and one on the sea, rainbows around his head, a face like the sun and legs like pillars of fire, announces the end of time, when the seven trumpets will sound. Despite the dire circumstances, the quartet didn't turn out dystopian or cataclysmic, but rather a vision of eternal peace and light in the presence of God in all his clarity. Messiaen wrote this, his most ambitious work so far, for a group of musicians he found Vocalise, for the Angel who Announces the End of Time: "The first and third parts (very short) evoke the power of this mighty angel. In the middle section are the impalpable harmonies of heaven. In the piano; sweet cascades of blue-orange chords, enclosing in their distant chimes the almost plainchant song of the violin and cello." 3. The Abyss of Birds: "The abyss is Time with its sadness, its weariness. The birds are the opposite to Time; they are our desire for light, for stars, for rainbows, and for jubilant songs." 4. Intermezzo: "Scherzo, of a more individual character than the other movements, but linked to them nevertheless by certain melodic recollections." 5. Praise to the Eternity of Jesus: "Jesus is considered here as the Word. A broad phrase, 'infinitely slow', on the cello, magnifies with love and reverence the eternity of the Word[ ]. 'In the beginning was the Word, and Word was with God, and the Word was God.'" 6. Dance of Fury, for the Seven Trumpets: "The four instruments in unison imitate gongs and trumpets (the first six trumpets of the Apocalypse followed by various disasters, the trumpet of the seventh angel announcing consummation of the mystery of God) [ ] Irresistible movement of steel, huge blocks of purple rage, icy ecstacy. " 7. Tangle of Rainbows, for the Angel who Announces the End of Time: "The angel appears in full force, especially the rainbow that covers him (the rainbow, symbol of peace, wisdom, and all luminescent and sonorous vibration). - In my dreams, I hear and see ordered chords and melodies, known colors and shapes; then, after this transitional stage, I pass through the unreal and suffer, with ecstasy, a tournament; a roundabout of superhuman sounds and colors. These swords of fire, this blue-orange lava, these sudden stars: there is the tangle, there are the rainbows!" 8. Praise to the Immortality of Jesus: "Large violin solo, counterpart to the violoncello solo of the 5th movement. It is especially aimed at second aspect of Jesus, Jesus the Man, the Word made flesh, immortally risen for our communication of his life. It is all love. Its slow ascent to the acutely extreme is the ascent of man to his god, the child of God to his Father, the being made divine towards Paradise."

65 2.8. TORSDAG / TORSTAI / THURSDAY VOCANA, NÄRPES / NÄRPIÖ 20 / 17 Henri Sigfridsson, piano Alissa Margulis, violin / viulu Jakob Koranyi, cello / sello Maurice Ravel: Pianotrio a-moll / Pianotrio a-molli / Pianotrio in a minor 1.Modéré 2.Pantoum: Assez vif 3.Passacaille: Très large 4.Finale: Animé PAUS TAUKO INTERMISSION Pjotr Ilijitj Tchaikovsky ( ): Pianotrio a-moll, op. 50 "Till minnet av en stor konstnär" Pianotrio a-molli, op.50 " Suuren taiteilijan muistolle" Piano trio in a minor Op. 50 "In Memory of a Great Artist" I. Pezzo elegiaco: Moderato assai - Allegro giusto Adagio con duolo e ben sostenuto Allegro giusto II. Tema con variazioni: Tema (Andante con moto) Variazione 1: Cantabile Variazione 2: Più mosso Variazione 3: Allegro moderato Variazione 4: L'istesso tempo Variazione 5: L'istesso tempo Variazione 6: Tempo di valse Variazione 7: Allegro moderato Variazione 8: Fuga Variazione 9: Andante flebile, ma non tanto Variazione 10: Tempo di mazurka Variazione 11: Moderato Variazione Finale: Allegro risoluto e con fuoco Coda: Andante con moto -.Lugubre Alissa Margulis Henri Sigfridsson Jakob Koranyi 65

66 På våren 1914 inledde Maurice Ravel arbetet med en pianotrio. Det finns ingen dokumentation som entydigt hänvisar till en beställning, men Ravels korrespondens antyder att det var frågan om musik avsedd för pianisten Alfredo Casella och violinisten Georges Enescu. Våren och hela sommaren spenderades vid Atlantkusten i Gascogne i sydvästra Frankrike och Ravel arbetade långsamt med musiken, pedantisk som han var, och också medveten om trioformens inneboende texturproblem. Krigsutbrottet i augusti ställde honom emellertid inför en konkret utmaning. Han bestämde sig snabbt för att försöka ta värvning, trots sin klena fysik, men han ville också färdigställa pianotrion och arbetade därför frenetiskt under några veckor med önskat resultat. Trion är ett praktexempel på Ravels eklektiska sätt att hantera musikaliska intryck. Verket ramas genom första och fjärde satsen in av tongångar inspirerade av den baskiska folkmusik som omgav honom i St-Jean-de-Luz, bland annat kännetecknad av de omväxlande femtaktiga och sextaktiga motiven. Andra satsens struktur var en av huvudorsakerna till att arbetet gick långsamt: pantoum är en malaysisk versform som är krävande nog för diktare och säkerligen ännu svårare att på ett naturligt sätt överföra i musikalisk form. Passacaille är å sin sida en fri tolkning av den barocktida kompositionsformen med en upprepad basfigur som stomme. I denna sats, om någonstans i verket, kan man kanske också ana oron över de dystra framtidsutsikterna. Men det är förstås alltid riskabelt att läsa in för mycket i instrumentala musikformer. Keväällä 1914 Maurice Ravel aloitti pianotrion säveltämisen. Ei ole löytynyt suoria viitteitä siitä, että kyseessä olisi tilausteos, mutta Ravelin kirjeenvaihdosta selviää, että todennäköisesti musiikki oli tarkoitettu pianonsoittaja Alfredo Casellalle ja viulisti Georges Enesculle. Kevään ja kesän aikana Ravel oleskeli Ranskassa, Atlantin rannikolla Gascognessa. Pianotrio eteni hitaasti osaksi siksi, että Ravelin työtapa oli tunnetusti pedanttinen, mutta toisaalta myös siksi, että pianotrio sävellysmuotona sisältää huomattavia rakenteellisia haasteita. Sodan alkaminen elokuussa loi kuitenkin selkeän tavoitteen: Ravel halusi heikosta fyysisestä kunnostaan huolimatta liittyä armeijaan, mutta hän halusi myös saada trion valmiiksi. Tästä syystä hän työskenteli kuumeisesti sen parissa muutaman viikon ajan toivotuin tuloksin. Pianotrio on oiva esimerkki Ravelin eklektisestä tavasta käsitellä musiikillisia vaikutteita. Teoksen alku- ja loppuosissa soivat melodiat ja rytmit ovat saaneet värinsä baskilaisesta kansanmusiikista, joka ympäröi säveltäjää Gascognen St-Jean-de-Luzin pikkukaupungissa. Toisen osan rakenne vuorostaan oli yksi pääsyy siihen, että sävellystyö eteni hitaasti. Pantoum on malesialainen runomuoto, joka on jo kirjailijoille haasteellinen ja musiikilliseen muotoon siirrettynä entistäkin vaikeampi. Passacaille lopussa on barokinaikaisen, toistuvaan bassokuvioon perustuvan muodon vapaa tulkinta. Tässä osassa jos jossain on kenties kuultavissa huoli synkistä tulevaisuudennäkymistä. In the spring of 1914 Maurice Ravel started working on a piano trio. There is no documentation to show that it was a commission, but Ravel's correspondence suggests that the music may have been meant for pianist Alfred Casella and violinist Georges Enescu. The spring and summer that year was spent at the Atlantic coast in Gascogne, Ravel working slowly and pedantically with the music, well conscious of the inherent textural problems of the piano trio format. The outbreak of war in August, however, presented him with a dilemma. He quickly resolved to enlist, despite his poor physic, but he also wanted to finish the trio. Consequently, he worked frantically during a few weeks in order to achieve his goal. The trio is a prime example of Ravel's eclectic ways of using musical impressions. The work is framed in by music inspired by the basque folklore surrounding him in St-Jean-de-Luz, for example the alternating quintuple and sextuple meter. One of the main reasons for Ravel's slow progress when composing was the second movement. Ravel chose the pantoum, a Malesian verse formula, as the basis. This form is difficult enough for poets to master, and transcribing it in a natural way to the language of music must have been a daunting task. Passacaille, on the other hand, points in another direction altogether, being a free interpretation of the baroque dance form based upon a repeated bass figure. In this movement, if ever in the trio, one may perhaps hear some of the anxiety in anticipation of the grim events ahead. That may naturally be an overinterpretation of the inherently secretive instrumental music. Under sina år i Moskva på 1870-talet hade Pjotr Tjajkovskij format starka vänskapsband med den inflytelserike grundaren av konservatoriet, Nikolaj Rubinstein (bror till Tjajkovskijs lärare i St Petersburg, Anton Rubinstein). Denne blev en viktig förkämpe för Tjajkovskij och hans musik även efter att tonsättaren själv hade lämnat sin lärarpost vid konservatoriet. Det är därför inte alls förvånande att Tjajkovskij ville hedra Rubinsteins minne efter dennes död i mars Något mera överraskande är kanske att han valde pianotrion som format. Tjajkovskij hade i ett brev till mecenaten Nadezjda von Meck alldeles nyligen konstaterat att det var omöjligt för honom att stå ut med klangkombinationen piano och stråkar i kammarmusik. De enda sätten för honom att hantera pianot var, skrev han, solo, som orkestersolist eller som ackompanjemang. Att han ändå komponerade en pianotrio "till minnet av en stor konstnär", kan möjligen ha att göra med personliga minnen och anknytningspunkter till Rubinstein. Så torde också vara fallet med den serie variationer som utgör verkets andra halva och som först i slutet verkar skaka av sig nostalgins glada minnen och återgå till den dystra verkligheten. Asuessaan Moskovassa 1870-luvulla Pjotr Tšaikovskista ja Nikolai Rubinsteinista oli tullut hyviä ystäviä. Rubinstein oli Moskovan konservatorion vaikutusvaltainen perustaja ja Tšaikovskin opettajan, Anton Rubinsteinin veli. Hänestä tuli Tšaikovskin ja tämän musiikin tärkeä puolestapuhuja myös sen jälkeen, kun säveltäjä itse oli jo muuttanut pois kaupungista ja jättänyt opettajan virkansa konservatoriossa. Ei siis ole yllättävää, että Tšaikovski halusi kunnioittaa Rubinsteinin muistoa tämän kuoltua maaliskuussa Hieman yllättävämpää on, että hän valitsi 66

67 sävellysmuodoksi pianotrion. Tšaikovski oli äskettäin kirjeessä selittänyt mesenaatilleen Nadešda von Meckille, ettei voinut sietää yhdistelmää piano ja jouset kamarimusiikissa. Hänestä ainoa tapa käsitellä pianoa oli sen pitäminen orkesterin solistina, soolosoittimena tai laulun säestäjänä. Hän kuitenkin sävelsi pianotrion ystävänsä muistolle, mikä on mahdollisesti kytkettävissä henkilökohtaisiin muistoihin ja kokemuksiin Rubinsteinista. Näin taitaa olla myös teoksen toisena puoliskona toimivassa variaatiosarjassa, jossa nostalgisen iloiset muistikuvat häipyvät vasta aivan lopussa ja surullinen todellisuus palaa kuvaan. During his years in Moscow in the 1870s, Peter Tchaikovsky formed a close friendship with the influential founder of the conservatory, Nikolay Rubinstein (brother of Tchaikovsky's teacher in St.Petersburg, Anton Rubinstein). Nikolay became a prominent champion of Tchaikovsky and his music, even after the composer had left his teaching position at the conservatory. It is therefore hardly surprising that Tchaikovsky, upon receiving notice about Rubinstein's death in March 1881, wished to honor his friend's memory. A bit of a surprise, though, is the format he chose. In a letter to his benefactress Nadezhda von Meck, Tchaikovsky had recently stated that he found it impossible to stand the combination of piano and strings in chamber music. The only ways he could imagine using the piano were as a solo instrument, as an orchestral soloist, or accompanying singers. The fact that he nevertheless wrote a piano trio "in memory of a great artist" may indicate references to personal memories and anecdotes between him and Rubinstein. This may to be the case, too, in the set of variations forming the second half of the trio, a set which seems to lose itself in the happy, nostalgic thoughts until, at the very end, the sad realities return. 67

68 3.8. FREDAG / PERJANTAI / FRIDAY KUNTSI MUSEUM FÖR MODERN KONST / KUNTSIN MODERNIN TAITEEN MUSEO KUNTSI MUSEUM FOR MODERN ART 20 / 17 Tuulia Ylönen, klarinett / klarinetti / clarinet Jan Söderblom, violin / viulu Arto Satukangas, piano Martti Rautio, piano Igor Stravinsky ( ): Svit ur Soldatens historia / Sotilaan Tarina / Suite from l Histoire du Soldat (The Story of a Soldier) I. Soldatens marsch / Sotilaan marssi / The Soldier's March II. Soldatens violin / Sotilaan viulu / The Soldier's Violin III. Liten konsert / Pieni konsertti / The Little Concert IV. Tango Waltz Ragtime V. Djävulens dans / Paholaisen tanssi The Devil's Dance Toshi Ichiyanagi ( ): Resonant Space Béla Bartók: Kontraster / Kontrastit / Contrasts Claude Debussy ( ): Suite Bergamasque I. Prélude. Moderato (tempo rubato) II. Menuet. Andantino III. Clair de Lune. Andante très expressif IV. Passepied. Allegretto ma non troppo Efter konserten guidning av utställningen för publiken Konsertin jälkeen opastettu tutustuminen näyttelyyn After the concert guidetour of the Exhibition Lauri Laine - Målningar från ljus och rum Maalauksia valosta ja tilasta Paintings of Light and Space Ansikte mot ansikte / Kasvokkain / Face to face Verk ur Kuntsi stiftelsen och Swanlungs samlingar Teoksia Kuntsin säätiön ja Swanljungin kokoelmista Works from the Collection of the Kuntsi Foundation and the Martti Rautio Tuulia Ylönen Arto Satukangas Jan Söderblom 68

69 Efter några år i Paris, kantade av både framgångar, fiaskon och skandaler, flyttade Igor Stravinskij med sin familj till de schweiziska alperna i början av Den omedelbara orsaken till detta var hustrun Katyas tuberkulos, som hade förvärrats efter fjärde barnets födsel. Snart nog flammade emellertid Europa upp i krig och vistelsen i Schweiz blev en längre exil än tonsättaren kanske hade tänkt sig. Allteftersom kriget drog ut på tiden och konsekvenserna blev mer och mer förödande, fick också Stravinskij erfara att de materiella omständigheterna blev allt mera knappa. Det här torde ha varit en faktor som fick Stravinskij att tillsammans med författaren C.F. Ramuz börja planera ett småskaligt verk för ett par skådespelare och några musiker, som med en flyttbar scen kunde göra turnéer runt på den schweiziska landsbygden. Dessa ekonomiska strävanden misslyckades dock kapitalt. Histoire du Soldat, en berättelse om en violinspelande soldat som ger sitt instrument till djävulen i utbyte mot välstånd och ett gott äktenskap, stod klar först år Kriget tog i och för sig slut, men följdes av den fruktansvärda influensavåg som skördade nästan lika många dödsoffer som själva kriget. Turnén ställdes in och verket kunde i september uruppföras i Lausanne endast tack vare ekonomiskt stöd från temiljonären Werner Reinhart. Musikaliskt möter vi i Soldatens historia en Stravinskij på väg bort från det bombastiska och raljerande uttryck som gjort honom till ett av Paris enfant terribles. Många av de tekniska greppen finns förvisso kvar, men stilistiskt är tonsättaren på väg in i den neoklassicism som skulle blomma ut i baletten Pulcinella ett par år senare. Stravinskijs sinne för satir når också nya höjder i de karikatyrer av olika populära danser som förekommer i berättelsen. Igor Stravinski oli muutaman vuoden aikana saavuttanut Pariisissa paljon - sekä menestyksiä että skandaaleja. Vuoden 1914 alussa hän muutti perheineen Sveitsin alppimaisemiin. Pääsyy tähän oli Katyavaimon tuberkuloosi, joka oli pahentunut neljännen lapsen syntymän jälkeen. Pian kuitenkin syttyi maailmansota ja Sveitsissä vietetty aika venyi monivuotiseksi. Kun sotatila jatkui vuodesta toiseen, myös Stravinski sai kokea elinehtojen muuttuvan yhä niukemmiksi. Tämä oli yksi syy siihen, miksi Stravinski yhdessä kirjailija C.F. Ramuzin kanssa ryhtyi suunnittelemaan pienimuotoista näyttämöteosta, jota esittäen olisi mahdollista kiertää Sveitsin maaseutua. Taloudellisessa mielessä suunnitelmat epäonnistuivat täysin. Sotilaan tarina kertoo viulua soittavasta sotilaasta, joka antaa soittimensa paholaiselle vastineeksi hyvästä avioliitosta ja varallisuudesta. Teos valmistui vasta vuonna 1918, kun sota oli jo loppumassa. Sotaa seurasi kuitenkin tuhoisa influenssa-aalto, joka vaati melkein yhtä monta ihmishenkeä kuin itse sota, minkä johdosta kiertue piti peruuttaa. Sotilaan tarina sai ensiesityksensä syyskuussa Lausannessa, kiitos varakkaan teekauppiaan Werner Reinhartin. Musiikillisesti tässä teoksessa Stravinski etääntyy ennen sotaa käyttämästään suurieleisestä sävelkielestä. Monet sävellystekniset otteet säilyvät, mutta Stravinski on jo tyylillisesti siirtymässä kohti sitä neoklassismia, joka puhkesi täyteen kukoistukseensa pari vuotta myöhemmin Pulcinella-baletissa. Stravinskin satiirinen huumorintaju on myös selkeästi esillä teoksen parodioissa ajan suosituista tansseista. After a number of years in Paris, filled with success, fiasco and scandal, Igor Stravinsky moved with his family to the Swiss alps early in The immediate reason for this was his wife Katya's tuberculosis, which had worsened after the birth of their fourth child. Soon, however, Europe burst into flames, and the stay in Switzerland turned into exile. As the war lingered on and the devastation continued, circumstances became meager also for Stravinsky and his family. This probably was a reason behind Stravinsky's and writer C.F. Ramuz's plans to create a small scale stage work which could tour Swiss villages without too large a machinery. Economically speaking, their plans failed miserably. Histoire du Soldat, a story about a fiddle playing soldier who trades his violin with the Devil in exchange for wealth and a good marriage, wasn't finished until The war ended, but was soon followed by the Spanish flu, which reaped almost as many victims as the war had done. The tour was cancelled, and the Soldier's Tale could only be premiered in Lausanne in September, thanks to the economic support of Swiss tea millionaire Werner Reinhart. Musically, the Soldier's Tale presents us with a Stravinsky moving away from the bombastic and effect-laden style of the pre-war ballets, which had made him one of the foremost "enfants terrible" of Paris. Many of the compositional devices remain, but stylistically, Stravinsky is already heading towards the neoclassicism which fully emerged a couple of years later in the ballet Pulcinella. Stravinsky's sense of satire is also evident in the caricatures of the popular dances of the time, which appear in the story. Åren före andra världskrigets utbrott kan i mångt och mycket beskrivas som en kulmen i Béla Bartóks karriär. År 1934 hade han, efter många års akademiskt slit, fått en trygg heltidsanställning som etnolog inom folkmusiken, samtidigt hade hans tonsättande och konserterande gjort honom både känd och uppskattad estrader runtom i Europa och i nya världen. Under den här perioden, då orosmolnen åter hopade sig över kontinenten, tog också en auktoritär regim makten i Ungern, vilket sedermera fick Bartók att börja överväga emigration. Under loppet av år 1938 skickade han metodiskt sina mest värdefulla manuskript till instanser i USA, och följande år tog han själv samma väg. Den tresatsiga Contrasts, Bartóks enda kammarverk för ett blåsinstrument, kom till på beställning av violinisten Josef Szigeti, som redan tidigare hade emigrerat till USA och som önskade ett kort verk att framföra tillsammans med jazzklarinettisten Benny Goodman. Bartók var först tveksam, men efter att ha bekantat sig personligen med Goodman, skrev han vad som till en början var ett tvåsatsigt stycke under titeln Rhapsody, vilket uruppfördes i Carnegie Hall i januari Ett par år senare lade han till den kontrasterande mellansatsen och verket fick sitt slutliga namn. Bartók fortsätter i dessa stycken att ta inspiration från de 69

70 östeuropeiska folkliga traditioner som berikat hans musik redan länge, både gällande harmonik men framför allt, rytmik. Vuodet ennen toisen maailmansodan syttymistä olivat pitkälti Béla Bartókin uran kulminaatio. Hän oli vihdoin monen vuoden uurastuksen jälkeen saavuttanut täysipäiväisen etnomusikologin viran ja samalla hänen sävellyksensä soivat ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. Hän oli itsekin konserttipianistina runsaasti esillä ja matkusti paljon tässä ominaisuudessaan. Unkarin poliittinen ilmasto muuttui kuitenkin yhä autoritaarisemmaksi, ja Bartók ryhtyi pohtimaan maastapakoa. Vuoden 1938 aikana hän lähetti järjestelmällisesti kaikki arvokkaimmat käsikirjoituksensa Yhdysvaltoihin ja seuraavana vuonna hän lähti itse perässä. Kolmeosainen sarja Contrasts on Bartókin ainoa kamarimusiikkiteos puhallinsoittimelle. Teos syntyi jo aikaisemmin maanpakoon lähteneen viulisti Josef Szigetin tilauksesta. Hän toivoi kaksiosaista sävellystä, jota voisi esittää yhdessä kuuluisan jazzklarinetisti Benny Goodmanin kanssa. Bartók epäröi ensin, mutta tavattuaan Goodmanin henkilökohtaisesti sävelsi kuitenkin kaksiosaisen Rhapsodyn, joka kantaesitettiin Carnegie Hallissa tammikuussa Pari vuotta myöhemmin Bartók lisäsi kontrastoivan väliosan ja antoi teokselle sen nykyisen nimen. Näissäkin teoksissa kuuluu Bartókin musiikkia pitkään rikastaneet itäisen Euroopan kansanmusiikin rytmit ja harmoniat. The years before the Second World War in many respects represent the zenith of Béla Bartók's career. In 1934, after years of toil, he finally achieved a permanent position as ethnomusicologist, and at the same time, his compositions and his concert appearances had made him known and appreciated around Europe and the New world. During this period, when dark clouds were once again gathering over Europe and an authoritarian regime took over in Hungary, Bartók also started to consider emigration. In 1938 he shipped his most valuable manuscripts to the USA, and the following year, he himself followed after. The three-movement work Contrasts, Bartóks only chamber work for a wind instrument, was a commission from Hungarian violinist Josef Szigeti, who had taken the boat over to America earlier, and who wanted a piece to perform together with jazz clarinetist Benny Goodman. Bartók was hesitant until he met Goodman in person, whereafter he first wrote a Rhapsody in two movements, which was premiered in Carnegie Hall in January A couple of years later, Bartók added the contrasting middle movement and gave the work its final name, Contrasts. In this work, he continued to explore the eastern European folk traditions which had enriched his music since his earliest days as a composer, both harmonically and rhythmically. Suite bergamasque kan te sig som en rätt så gåtfull titel på ett pianoverk. Vad finns det i Claude Debussys toner som kopplar dem till den norditalienska regionen Bergamo? Svaret ligger främst i anknytningen till poeten Paul Verlaine och dikterna i hans Fêtes Galantes, en grundpelare i den symbolistiska litteraturen i Frankrike under andra hälften av 1800-talet. Verlaine beskriver på sitt dunkla och associationsrika sätt figurer ur den italienska commedia dell'arte-traditionen, som lever och agerar i ett idylliskt, onåbart förflutet. En bergamask är också en dans med koppling till den norditalienska regionen och på grund av sin något rustika karaktär ofta sammanknippad med clowneri av olika slag. Den mest kända delen av den här sviten är förstås Clair de Lune, som genom sin titel klart hänvisar till Verlaines dikt med samma namn. Det är inte fullständigt klarlagt när Debussy egentligen komponerat de fyra satserna i verket. Av allt att döma har en svit stått någotsånär klar år 1890, men i det skede då musikförläggarna började visa aktivt intresse för att ge ut musiken, 15 år senare, var Debussy mycket missnöjd med sitt alster och omarbetade sviten extensivt. Suite bergamasque on ehkä hieman omituinen nimi pianoteokselle. Mikä Claude Debussyn musiikin kytkee pohjoisitalialaiseen Bergamon seutuun? Vastaus löytyy pitkälti runoilija Paul Verlainen teoksesta Fêtes Galantes, joka oli eräs symbolistisen kirjallisuuden kulmakivistä 1800-luvun jälkipuolen Ranskassa. Verlaine kuvailee himmeällä ja runsaasti assosioivalla tavalla italialaisen commedia dell'arte -perinteen hahmoja, jotka elävät ja toimivat idyllisessä, saavuttamattomassa menneisyydessä. Bergamasque on myös tanssi, jolla on kytkökset pohjoisitalialaiseen seutuun ja joka hieman kömpelön luonteensa takia yhdistetään usein narrimaisuuteen. Tunnetuin osa sarjassa on tietysti Clair de lune, joka niin ikään nimensä kautta viittaa Verlainen samannimiseen runoon. Ei ole täysin selvää, milloin Debussy aloitti tämän sarjan säveltämisen. Kaikesta päätellen jonkinlainen sarja valmistui vuonna 1890, mutta kun kustantajat vasta 15 vuotta myöhemmin kyselivät teoksen perään, Debussy oli itse musiikkiin tyytymätön ja teki runsaasti muutoksia ennen sarjan julkaisua nykymuodossa. Suite bergamasque may appear an odd name for a piano work. What is it in Claude Debussy's music that connects to the northern Italian region of Bergamo? The answer lies in the poetry of Paul Verlaine and his collection Fêtes Galantes, a corner stone of French symbolist literature in the second half of the 19th century, and a rich source of inspiration for Debussy. Verlaine, in his oblique style, rich in connotations, describes a gallery of commedia dell'arte figures living and acting in an idyllic and unattainable baste. A bergamasque, however, is also the name of a traditional dance from the region, and which, due to its rustic nature, was often associated with buffoonery of various kinds. The most widely known of the four movements is, of course, Clair de Lune, which through its title explicitly relates to Verlaine's poem with the same name. The exact time of composition of the four movements hasn't been established. Apparently, a suite was finished around 1890, but when the publishers' interest awakened, 15 years later, Debussy himself was thoroughly unhappy with it, and reworked the suite extensively to its present shape. 70

71 3.8. FREDAG / PERJANTAI / FRIDAY VASA STADSHUS / VAASAN KAUPUNGINTALO / VAASA CITY HALL 25 / 22 Festsalen / Juhlasali / Grand hall "Mustonen and Friends" Olli Mustonen, piano Karen Gomyo, violin / viulu Christian Altenburger, violin / viulu Yuval Gotlibovich, altviolin / alttoviulu / viola Marko Ylönen, cello / sello Zoran Markoviæ, kontrabas / kontrabasso / double bass Sole Mustonen, oboe Alissa Margulis, violin / viulu Ilari Angervo, altviolin / alttoviulu / viola Torleif Thedéen, cello / sello Olli Mustonen ( ): Toccata Olli Mustonen: Kvartett för, oboe, violin, altviolin och piano Kvartetto oboelle, viululle, alttoviululle ja pianolle Quartet for Oboe, Violin, Viola and Piano I. Quasi una passacaglia II. Es muss sein Olli Mustonen Karen Gomyo Olli Mustonen: Jehkin Iivana PAUS - TAUKO - INTERMISSION Dmitry Shostakovitch ( ): Pianokvintett g-moll, op. 57 Pianokvintetto g-molli, op. 57 Piano Quintet in g minor, Op. 57 I. Prelude: Lento II. Fugue: Adagio III. Scherzo: Allegretto IV. Intermezzo: Lento V. Finale: Allegretto Marko Ylönen Christian Altenburger Zoran Markoviæ Yuval Gotlibovich Alissa Margulis Sole Mustonen Ilari Angervo Torleif Thedéen 71

72 En färgstark representant för det musikergarde som trädde fram under 1980-talet är den för Korsholmspubliken välbekante pianisten Olli Mustonen. Efter att ha etablerat sig på den internationella scenen som pianist har Mustonen under det senaste decenniet också profilerat sig allt mera som tonsättare, även om han under hela sin karriär komponerat aktivt. I den här egenskapen arbetar han vidare i en fritt neoklassisk tradition, genom vilken han ofta låter gångna tiders former och tekniker komma till tals. Ett exempel på den här anknytningen till musikhistorien kan ses i hans Toccata för piano och stråkkvintett, som redan genom sin titel leder tankarna till barocken. I verket, som består av en sats, komponerades år 1989, delar pianot och stråkarna jämbördigt på uppmärksamheten och flyktiga associationer till andra historiska tonsättare kan skönjas. Kvartetten för oboe, violin, altviolin och piano är betydligt färskare. Verket komponerades år 2010 efter en beställning av Arizona Friends of Chamber Music och uruppfördes i Tucson i mars Också i det här verket, uppdelat i två satser, är historien stadigt närvarande, både genom hänvisningen till den barocktida, ostinatobaserade passacagliaformen och genom citatet Es muss sein, hämtat i Beethovens stråkkvartett nr 16 op Ett annat slag av historisk anknytning förekommer i sonaten Jehkin Iivana, som ursprungligen skrevs för gitarr år 2004 och uruppfördes i Kuhmo följande år. Jehkin Iivana, som verket är uppkallat efter, var en av de sista stora runosångare vilkas konst bland annat utgjorde grunden till nationaleposet Kalevala. Yksi 1980-luvulla esille nousseiden muusikkojen värikkäimmistä edustajista on epäilemättä Korsholman yleisölle hyvinkin tuttu pianotaiteilija Olli Mustonen. Hän on 1900-luvun viimeisten vuosikymmenten aikana raivannut tiensä kansainvälisten pianistien kärkikaartiin. Kuitenkin viime vuosina hän on profiloitunut yhä suuremmissa määrin myös säveltäjänä, vaikka onkin säveltänyt aktiivisesti koko uransa ajan. Säveltäjänä Mustonen kehittää uusklassista ilmaisutapaa, jossa hän peilaa menneiden aikojen muotoja ja sävellystapoja uuden, oman ilmaisunsa kautta. Esimerkki tästä kytkeytymisestä musiikin historiaan on Toccata pianolle ja jousikvartetille, joka jo nimensä kautta vie ajatukset barokkiaikaan. Tämä yksiosainen teos valmistui vuonna 1989, ja siinä piano ja jouset ovat tasavertaisina keskeisessä asemassa. Ohimennen saattaa huomata myös viitteitä muihin historiallisiin säveltäjiin. Kvartetto oboelle, viululle, alttoviululle ja pianolle edustaa paljon uudempaa tuotantoa. Teos valmistui vuonna 2010 Arizona Friends of Chamber Musicin tilauksesta ja se kantaesitettiin Tucsonissa maaliskuussa Myös tässä teoksessa historia on tukevasti läsnä sekä barokkiaikaisen, toistuvaan bassokuvioon perustuvan passacaglia-muodon kautta, että toisen teoksen nimen, Es muss sein, kautta. Kuuluisa sitaatti löytyy Beethovenin kuudennestatoista jousikvartetosta op Toisenlainen historiallinen kytkös liittyy sonaatin Jehkin Iivana nimeen. Kyseinen Iivana oli yksi kuuluisista runolaulajista, joiden taiteen kautta muun muassa kansalliseepos Kalevala koottiin luvulla. Tämä sonaatti sävellettiin alun perin kitaralle vuonna 2004 ja kantaesitettiin seuraavana vuonna Kuhmossa. A colorful representative of the generation of musicians which emerged during the 1980s, pianist Olli Mustonen is familiar to the Korsholm concert audiences. After establishing himself as a concert pianist on the international stage, Mustonen has in more recent years also become known as a composer, something he has been doing alongside his piano playing during his whole career. In composing, Mustonen builds freely on the neoclassic tradition, enabling him to let forms and techniques from past ages to interact with his own personal voice. An example of this is his Toccata for piano and string quintet, which, already through its name, leads the thoughts of the listener to the baroque age. In this single movement work, composed in 1989, the piano and the strings engage in dialogue on an essentially equal basis. Homage to other, historical composers can be heard every now and then. The Quartet for oboe, violin, viola and piano is a rather more recent work. It was composed in 2010 after a commission from the Arizona Friends of Chamber Music, and premiered in Tucson in March This work in two movements is also informed by historical connotations, both through the use of the baroque passacaglia form based on a repeated bass figure, and through the quotation "Es muss sein", found in Beethoven's string quartet Op.135. Another kind of historical signification lies behind the sonata Jehkin Iivana, originally composed for guitar in 2004 and premiered in Kuhmo the following year. Jehkin Iivana, after whom the work is titled, was one of the last great runo-singers of the 19th century, those who's singing was to be the foundation of the Finnish national epic, Kalevala. År 1940 var ett år av bedrägligt lugn i Sovjetunionen. Efter den stora terrorns utrensningar som kulminerat hade Stalins uppmärksamhet vänts västerut, mot Tyskland, vilket bidrog till att trycket på de egna undersåtarna lättade en aning. Den färska Molotov-Ribbentrop-pakten såg ut att kunna hålla landet ute ur andra världskriget. Medborgarna klamrade sig fast vid varje strå av optimism de kunde finna. Också för Dmitrij Sjostakovitj var detta fallet. Han hade fallit i onåd hos "den store ledaren och läraren" år 1936 efter att denne hade sett Sjostakovitjs opera Lady Macbeth från distriktet Mtsensk och låtit sin ilska få utlopp i Pravdas ledarspalt. "Förvirring istället för musik" löd den raljerande rubriken och Sjostakovitj hade största anledning att frukta för sitt och sin familjs liv. Han lyckades sedermera blidka Stalin via sin femte symfoni, med underrubriken "en sovjetkonstnärs svar på berättigad kritik", men Sjostakovitj fick leva med sin brännmärkning resten av sitt liv. Tonsättarens ständiga balanserande på tyrannens knivsegg och hanterande av den prekära situationen medelst mångtydig ironi är beståndsdelar i ett av 1900-talets märkligaste och mest tragiska musikeröden. Pianokvintetten uruppfördes i november 1940 av tonsättaren själv och Beethovenkvartetten i Moskva. Den hänförda publiken identifierade den aktuella situationen, påtagligt lättad men med orosmolnen fortfarande vid horisonten, i musiken. Från det hög- 72

73 stämt lyriska preludiet, förs lyssnaren in i en synnerligen sorgtyngd och mjuk fuga. Kontrasten som följer med det sprättiga scherzot är bjärt, men det varar bara ett kort ögonblick innan vi är tillbaka i den vemodiga sfären i intermezzot. Det var emellertid den sista satsen som mer än alla andra slog rot i Moskvabornas sinnen och då i synnerhet det triumferande andra temat som introduceras av pianot ett par minuter in i verket. Här hade man en musikalisk yttring av den närmast krampaktiga optimism som skulle visa sig bli så kortlivad. - Många i publiken grät den kvällen... Vuonna 1940 vallitsi Neuvostoliitossa petollinen rauha. Suuren terrorin puhdistukset olivat huipentuneet vuosina , jonka jälkeen Stalinin huomio oli kääntynyt länteen ja paine omiin alamaisiin keveni jonkin verran. Vastikään allekirjoitettu Molotov- Ribbentrop -sopimus näytti pitävän Neuvostoliiton sodan ulkopuolella. Kansalaiset tarttuivat jokaiseen käsillä olevaan optimismin oljenkorteen. Näin teki myös Dmitri Šostakovitš. Hän oli joutunut huonoon valoon "suuren johtajan ja opettajan" silmissä vuonna 1936, kun Stalin oli nähnyt ooppera Lady Macbethin esityksen Mtsenskin kihlakunnassa ja purki raivonsa Pravdan kirjoituksessa otsikolla "Sekasotkua musiikin sijaan". Šostakovitšilla oli tämän jälkeen täysi syy pelätä oman ja perheensä henkien puolesta. Hän onnistui kuitenkin tyynnyttämään Stalinin mieltä säveltämällä viidennen sinfonian "neuvostotaiteilijan vastaus oikeutettuun arvosteluun", mutta eli loppuikänsä tämän kokemuksen leimaamana. Säveltäjän jatkuva tasapainoilu hirmuhallitsijan veitsenterällä ja hänen tapansa hallita tilannetta monitulkinnallisen ironian kautta ovat esimerkkejä 1900-luvun merkillisimmistä ja traagisimmista muusikoiden kohtaloista. Pianokvintetto kantaesitettiin Moskovassa marraskuussa 1940 Beethoven-kvartetin ja säveltäjän soittamana. Haltioitunut yleisö kuuli musiikissa vertauskuvan vallitsevasta tilanteesta: helpottuneen ilmapiirin, jossa tummat pilvet silti yhä päilyvät taivaanrannassa. Lyyrisen preludin kautta kuulija viedään äärettömän surulliseen ja pehmeään fuugaan. Kontrasti sitä seuraavaan scherzoon on räikeä, mutta jo lyhyen hetken päästä ollaan taas haikeassa mielentilassa intermezzon musiikissa. Kantaesityksessä kuitenkin nimenomaan viimeinen osa juurtui ihmisten mieliin, erityisesti sen voittoisa toinen teema, jota piano esittelee pari minuuttia osan alussa. Se oli musiikillinen ilmentymä pakonomaisesta optimismista, joka jäi kovin lyhytikäiseksi. Moni yleisössä itki liikutuksesta sinä iltana. animosity towards the composer. "Confusion instead of music" was the headline of the great leader's editorial in Pravda, a text giving Shostakovich good reason to fear for his life. Eventually, he was able to calm the dictator by composing his fifth symphony, "A Soviet artist's answer to justified criticism", but for the rest of his life, Shostakovich would carry the stigma of these events. His life, a constant walk on the tyrant's knife edge, surely constitutes one of the most extraordinary and tragic artists' destinies of the 20th century. The Piano quintet was premiered in Moscow in November 1940 by the composer himself, together with the Beethoven Quartet. The enthralled audience heard in the music a reflection of the current situation, relieved but with dark clouds lingering on the horizon. From the solemnly lyrical prelude, the music proceeds to a tender and sad fugue. The contrast brought about by the sparkling scherzo is bright, but brief, swiftly followed by the return of melancholy in the intermezzo. It was the final movement, however, which really went into the hearts of the listeners in Moscow, especially the triumphant second theme introduced by the piano a couple of minutes into the music. Here was a musical manifest of the hopes and optimism so longed-for, but which was to prove short-lived. Many in the audience cried that night. Year 1940 was a year of deceptive calm in the Soviet Union. After the purges of the great terror, which culminated in , Stalin's attention had been turned westward, towards Germany, bringing the Soviet citizens some degree of relief. The recently signed Molotov-Ribbentrop agreement seemed to keep the Soviet Union out of the war. The citizens clung firmly to any straw of optimism they could find. Dmitri Shostakovich certainly was among those who could let out a sigh of relief. In 1936, his opera Lady Macbeth of the Mtsensk District, had caused an enraged Stalin to pour out his 73

74 3.8. FREDAG / PERJANTAI / FRIDAY LILLKYRO KYRKA / VÄHÄNKYRÖN KIRKKO / VÄHÄKYRÖ CHURCH 20 / 17 EMO Ensemble Pasi Hyökki, dirigent / johtaja / leader Joel Laakso, cello / sello Einojuhani Rautavaara ( ): Katedralen (text: Edith Södergran) Trad. Arr. Leevi Madetoja ( ): Voi jos ilta joutuisi op.57/2 Ville Matvejeff ( ): Vaeltajan laulu (Vandrarens sång / The Wayfarer s Song) "Orologionia, igumeni Haritonia ja Johannes Krysostomosta mukaillen" PAUS TAUKO INTERMISSION Francis Poulenc ( ): Messe en sol majeur (Mässa i G-dur / Messu G-duuri / Mass in G Major) I. Kyrie I. Gloria III. Sanctus IV. Benedictus V. Agnus Dei Toshi Ichiyanagi ( ): Scenes of Poems I 1. Mori no Wakaba (Mitsuharu Kaneko) (Unga blad i träden / Nuoria lehtiä puissa / Young Leaves on the trees) Joel Laakso Pasi Hyökki II. Tenka Matsunen Shominko (Shinkichi Ito) (Världens ände Tankar om gemene man Maailman loppu / Ajatuksia tavallisesta ihmisestä The End of the World Thoughts about the Common People) III. Harappa (Hiroshi Osada) (Den obyggda tomten / Tyhjä tontti / The Vacant Lot IV. Taiyo no HIkari o Chochin ni Shite (Rin Ishigaki) (Gör lanternor av solljuset Tehkää auringon valosta lyhtyjä Make Lanterns from the Light of the Sun) från Vasa stadshus / Vaasan kaupungintalolta / from Vaasa City Hall EMO Ensemble 74

75 Einojuhani Rautavaara har stått för en av de mest betydande insatserna i skapandet av ny musik för kör under det senare talet och fram till idag. Hans produktion i genren sträcker sig från hans tidigaste, numera förlorade verk skrivna i slutet av 1940-talet och når för närvarande fram till Missa a cappella som uruppfördes så sent som i november År 1983 komponerade han det omfattande verket Katedralen, till texter av Edith Södergran, efter en beställning av radiokörerna i Sverige och Finland. Det rör sig om ett urval texter som Rautavaara enligt egen utsago burit med sig ända sedan skoltiden och som också varit föremål för smärre kompositionsförsök redan då. I Katedralen bygger han emellertid upp en helhet som är allt annat än småskalig och utgår då från det romantiskt storslagna i Södergrans dikter. Den här världsomspännande, rentav transcendentala tematiken har Rautavaara återkommit till också i andra verk, exempelvis körverket Die erste Elegie. Einojuhani Rautavaara on tuonut keskeisen lisänsä Suomen kuorojen nykymusiikkiohjelmistoon. Kuoroteoksia on hänen varhaisimmista, nykyään kadonneista sävellyksistä nykypäivään. Toistaiseksi tuorein teos on laaja Missa a cappella, joka kantaesitettiin marraskuussa Vuonna 1983 hän sävelsi Ruotsin ja Suomen radioiden kuoroille mittavan teoksen Katedralen Edith Södergranin teksteihin. Rautavaara on omien sanojensa mukaan kantanut Södergranin runoja mukanaan aina kouluajoista lähtien, ja nämä olivat myös hänen ensimmäisten, pienimuotoisten sävellystensä kohteita. Katedralen-teoksessa mittakaava on kuitenkin kaikkea muuta kuin pieni. Rautavaaran lähtökohta on Södergranin runojen romanttinen mahtipontisuus ja suurieleisyys. Tämä maailmaa syleilevä, peräti transendentaalinen tematiikka on toistunut myös eräissä Rautavaaran muissakin teoksissa kuten kuorosävellyksessä Die Erste Elegie. Einojuhani Rautavaara is one of the most important contributor to the body of Finnish choral music in the last 60 years. His production in the genre stretches from his earliest, now lost, compositions from the late 1940s, until his at present most recent choral work, the Missa a Cappella premiered in November In 1983 he composed the extensive work Katedralen ("The Cathedral") to poems by Edith Södergran. The work was jointly commissioned by the Finnish and Swedish radio choirs. The poems have, according to the composer, followed him since his school days, and were subjects for some of his earliest small-scale efforts in composing. Katedralen, on the other hand, is anything but small-scale, proceeding to musically recreate the romantic grandeur in Södergran's poems. This all-embracing, even transcendental, atmosphere is to be found in other works by Rautavaara as well, for example the choral Die erste Elegie. Ett drygt halvsekel tidigare var Leevi Madetoja en av de mest produktiva körtonsättarna i Finland. Han hade sedan studierna i Helsingfors goda kontakter till de ledande körerna och den flitige centralfiguren Heikki Klemetti och fick via dem många beställningar. Bland dessa finns både omfattande verk som kantater och andra flersatsiga kompositioner, och mindre körsånger, ofta grupperade i sviter. Opus 57 består av tre arrangemang av traditionella finska folkvisor, alla satta för en solist med körackompanjemang. Dessa inkluderar den kända Läksin minä kesäyönä käymään, men också arrangemanget av Voi jos ilta joutuisi, som kom till ungefär år luvun alkupuolella yksi Suomen tuotteliaimmista kuorosäveltäjistä oli Leevi Madetoja. Hänellä oli Helsingin opiskeluajoista lähtien hyvät yhteydet maamme johtaviin kuoroihin ja niiden johtajiin kuten Heikki Klemettiin. Madetoja sai tätä kautta monta sävellystilausta. Näihin sisältyy sekä laajoja teoksia kuten kantaatteja ja muita moniosaisia sävellyksiä että pienimuotoisempia kuorolauluja, joista useat on ryhmitelty pieniin sarjoihin. Opus 57 koostuu kolmesta suomalaisesta kansanlaulusovituksesta, jotka on sävelletty solistille ja säestävälle kuorolle. Näiden joukossa on tunnettu versio laulusta Läksin minä kesäyönä käymään, mutta myös Voi jos ilta joutuisi vuodelta Half a century earlier, Leevi Madetoja was one of the most prolific composers of choral music in Finland. Since his student years in Helsinki, he enjoyed close connections with the leading Finnish choirs and their conductors, for instance the central figure Heikki Klemetti, through which he received many commissions. Among these were large works such as cantatas, as well as smaller choral pieces, often grouped into cycles. Opus 57 consists of three arrangements of Finnish traditional songs, all set for a soloist and accompanying choir. These include the well-known Läksin minä kesäyönä käymään, but also Voi jos ilta joutuisi, composed around Ett hopp fram till dagens unga tonsättare på frammarsch i Finland avslöjar Ville Matvejeff som en av de intressantaste inom körmusiken. Trots sin ringa ålder har han redan ett tiotal år bakom sig som aktiv tonsättare och han har dessutom etablerat sig både som sångare och dirigent. Den ortodoxa traditionen är starkt närvarande i hans komposition Vaeltajan laulu ("Vandrarens sång"), ett omfattande verk som kom till på beställning av kammarkören Krysostomos år De tre avdelningarna i verket bygger på texter ur ortodox liturgi och av igumenen Hariton och Johannes Chrysostomos. Matvejeff utformar helheten till en stillsamt vemodig betraktelse över människans fixering vid jordiska ting och platser. Hyppy tämän hetken nuorimpaan säveltäjäpolveen tuo esiin nimen Ville Matvejeff yhtenä mielenkiintoisimmista kuorosäveltäjistä Suomessa. Nuoresta iästään huolimatta hän on säveltänyt aktiivisesti jo kymmenisen vuotta ja on myös aloittanut vakuuttavan uran sekä laulajana että kapellimestarina. Matvejeffin sävellyksessä Vaeltajan laulu on vahvasti läsnä ortodoksinen perinne. Tämä laaja teos syntyi vuonna 2009 kamarikuoro Krysostomoksen tilauksesta ja sen kolme jaksoa käsittelevät sekä ortodoksisen liturgian tekstejä että igumeeni Haritonin ja Johannes Krysostomoksen mietteitä. 75

76 Matvejeff on muovannut kokonaisuudesta hiljaisen haikean meditaation ihmisen kiintymyksestä maallisiin esineisiin ja paikkoihin. Jumping ahead to today's youngest generation of composers, we find Ville Matvejeff as one of the interesting names in choral music. Despite his youth, his career in composing has already lasted over a decade, in addition to which he also distinguishes himself both as a singer and as a conductor. In Vaeltajan laulu ("The Wanderer's Song"), the orthodox tradition is clearly tangible. The piece was commissioned by the Krysostomos chamber choir in Stretching over three sections, the work builds upon words from the orthodox liturgy, as well as texts by the igoumen Hariton and St. John Chrysostom. Matvejeff's work is a quietly melancholy meditation on man's urge to attach himself to worldly things and places. Inom tonsättargruppen Les Six var sakral musik inget centralt tema. Så inte heller för Francis Poulenc, som trots att han vuxit upp inom en katolsk tradition via sin far, nog levde och verkade i alltigenom sekulära sfärer under sin tidigaste karriär. Kring år 1935 blev det emellertid en ändring i detta då Poulenc plötsligt återupptog kontakten med sin katolska bakgrund. En personlig kris som kan ha haft något med detta att göra var tonsättarvännen Pierre-Octave Ferrouds död i en bilolycka år 1936, vilket föranledde Poulenc att söka sig till pilgrimsorten Notre Dame de Rocamadour norr om Toulouse. Efter dessa händelser komponerade han i rask takt en rad av sina mest centrala sakrala körverk, såsom Litanies à la Vierge Noire, Salve Regina och Mässan i G-dur. Den sistnämnda tillägnade han minnet av sin far. Poulenc konstaterade själv att han upplevde sig förverkliga sina klangliga visioner på det sannaste sättet i körmusiken, och det är lätt att nicka bifall när man lyssnar på mässan, från Kyriets täta harmoniblock till den spröda luftigheten i Agnus Dei. Säveltäjäryhmän Les Six keskuudessa sakraalimusiikilla ei ollut kovin keskeinen asema. Tämä koski myös Francis Poulencia, joka oli viettänyt lapsuutensa isänsä kautta katolisen perinteen ympäröimänä. Poulenc eli ja toimi silti perusteellisen maallistuneessa ilmapiirissä uransa alkuvaiheissa. Vuoden 1935 tienoilla tämä kuitenkin muuttui, kun Poulenc yhtäkkiä jälleen liittyi katoliseen kirkkoon. Tähän saattoi vaikuttaa hänen kokemansa henkilökohtainen kriisi, kun hänen hyvä ystävänsä, säveltäjä Pierre-Octave Ferroud, kuoli auto-onnettomuudessa vuonna Poulenc matkusti Notre Dame de Rocamadour -pyhiinvaelluskohteeseen Toulousen pohjoispuolelle. Näiden tapahtumien jälkeen hän sävelsi nopeaan tahtiin useita keskeisiä sakraaliteoksia kuorolle, esimerkiksi sävellykset Litanies à la Vierge Noire, Salve Regina ja Messu G-duurissa. Viimeksi mainitun teoksen hän omisti isänsä muistolle. Poulenc on itse todennut, että hän toteutti kuoromusiikissa musiikillisia näkyjään parhaiten. Tähän on helppoa yhtyä messua kuunnellessa, aina Kyrien tiheistä sointukuluista Agnus Dein hauraan ilmaviin melodioihin. Sacred music never was a central theme within the informal composers' group Les Six. For a long time, Francis Poulenc wasn't interested either, despite having spent his childhood in close contact, through his father, with the catholic traditions. Around 1935 this changed, as Poulenc suddenly reestablished contact with the church and his religious roots. Contributing to this was the personal crisis caused by the death of his close friend, composer Pierre-Octave Ferroud, in a car accident in 1936, causing Poulenc to travel to the pilgrim shrine of Notre Dame de Rocamadour north of Toulouse. After these events, he composed some of his most important sacred works, including Litanies à la Vierge Noire, Salve Regina, and the Mass in G major. The mass was dedicated to the memory of his father. Poulenc later stated that he considered his musical visions most faithfully realized in his sacred choral works, a statement one can easily agree with while listening to the mass, from the dense chords of the Kyrie, to the airy melodies of the Agnus Dei. Toshi Ichiyanagi har som en del av sin omfattande produktion i olika musikaliska genrer genom åren också komponerat ett betydande antal verk för kör. Han har konsekvent använt sig av texter skrivna av japanska poeter så också i det omfattande, fyrsatsiga verket Scenes of Poems I för blandad kör och cello från år Ichiyanagi hanterar här de två parterna kören och cellon på distinkt olika sätt: den instrumentala dimensionen är mera virtuost utformad, medan körens stämmor på ett rätt så okomplicerat sätt för fram de japanska texterna. Toshi Ichiyanagi on osana laajaa sävellystuotantoaan luonut huomattavan määrän kuoroteoksia vuosien mittaan. Hän on johdonmukaisesti käyttänyt japanilaista runoutta pohjana näihin teoksiin. Tämä pätee myös laajaan, neliosaiseen sävellykseen Scenes of Poems I kuorolle ja sellolle vuodelta Ichiyanagi antaa teoksensa osapuolille selkeästi erilaisia rooleja. Sellon osuudet ovat virtuoosimaisesti muotoiltuja, kun taas kuoro tuo esille runojen sanoja suhteellisen pelkistetyllä tavalla. As a part of his extensive output in various musical genres, Toshi Ichiyanagi has also composed a considerable amount of choral music. In this, he has consistently turned to Japanese poets for lyrics, which is the case also in the four-movement work Scenes of Poems I for cello and choir, composed in In this work, Ichiyanagi utilizes the cello and the choir in distinctly individual ways, the cello part being cast in a technically challenging way, while the choir provides more matter-of-fact statements of the poetic content. 76

77 4.8. LÖRDAG / LAUANTAI / SATURDAY "EN DAG I UNESCOS VÄRLDSARV "KVARKEN" "PÄIVÄ UNESCON MAAILMANPERINTÖKOHTEESSA" "A DAY IN UNESCO S WORLD HERITAGE SITE" Från Vasa stadshus Vaasan kaupungintalolta From Vaasa City Hall Skärgårdslunch på Café Arken, Replot gästhamn 49 / 47 Saaristolounas Café Arkenissa, Raippaluodon vierasvenesatama Archipelago lunch at Café Arken, Replot Guestharbour (lunch & konsert / lounas & konsertti / lunch & concert ) Meny / Menu / Menue Förrätt / Alkuruoka / Appetizer Replot limpa med skärgårdsröra Raippaluodon limppua saaristolevitteellä Replot dark bread with archipelago spread Varmrätt / Pääruoka / Main course Aborrfilé med nypotatis på Café Arkens vis Ahvenfileet ja uudet perunat Café Arkenin tapaan Efterrätt / Jälkiruoka / Dessert Replot tårta / Raippaluodon täytekakku / Replot cake Kaffe / Kahvia / Coffee SALTERIET / SUOLAAMO / THE SALTING HOUSE, Björköby 20 / 17 Konsertpris /Konsertin hinta / Concert only 20 / 17 Marko Ylönen, cello / sello Matti Rantanen, accordeon / harmonikka / accordion Laura Hynninen, harpa / harppu / harp Nya Helsingfors -kvartetten / Uusi Helsinki -kvartetti / New Helsinki Quartet Pehr-Henrik Nordgren ( ): Distance - Dreams op.101 Claude Debussy ( ): Arabesk nr 1 E-dur / Arabeski nro 1 E-duuri / Arabesque No. 1 in E Major Toshi Ichiyanagi ( ): Stilltime III Nya Helsingfors -kvartetten Uusi Helsinki -kvartetti / New Helsinki Quartet Dmitry Shostakovich ( ): Stråkkvartett nr 14, op. 142 Jousikvartetto nro 14, op. 142 String Quartet No.14, Op. 142 I. Allegretto II. Adagio III. Allegretto Poco meno mosso A tempo - Adagio Laura Hynninen Utflykt i världsarvet / Tutustuminen maailmanperintökohteeseen Excursion in the World Heritage Site 30 / Person / Henkilö Båtutflykt / Veneretki / Boat excursion eller / tai / or Guidad vandring / Opastettu kävelyretki / Guided Walking Tour Marko Ylönen Matti Rantanen 77

78 Pehr-Henrik Nordgren och accordeonisten Matti Rantanen inledde sitt samarbete redan i slutet av 1970-talet då Nordgren komponerade sitt första stycke för dragspel. År 1997 komponerade han så verket Distance-Dreams för duon Rantanen och cellisten Marko Ylönen. De uruppförde verket följande år i Kaustby. Verket representerar väl Nordgrens senare, mörkt nyanserade och expressiva stil, i vilken cellon är en starkt närvarande och pådrivande kraft, medan dragspelet å sin sida hanteras på ett närmast orkestralt sätt. I och med att Nordgren redan tidigare hade komponerat för dragspel var han väl förtrogen med instrumentets möjligheter och kunde väl utnyttja den klangliga rikedomen. Pehr-Henrik Nordgren ja harmonikkataiteilija Matti Rantanen aloittivat yhteistyönsä jo 1970-luvun loppupuolella, kun Nordgren sävelsi ensimmäisen teoksensa harmonikalle. Vuonna 1997 Nordgren sitten sävelsi teoksen Distance-Dreams duona Rantaselle ja sellisti Marko Ylöselle ja nämä kantaesittivät teoksen seuraavana vuonna Kaustisilla. Distance-Dreams edustaa Nordgrenin myöhäisempää, tummasävyistä ja erittäin ekspressiivistä tyyliä. Sello on voimakkaasti läsnä ja vie teosta eteenpäin harmonikan soidessa miltei orkestraalisella laajuudella. Nordgren oli jo aikaisemmin säveltänyt harmonikalle, joten hän oli hyvin perillä soittimen mahdollisuuksista ja saattoi hyödyntää sen täyttä sointirikkautta. Composer Pehr-Henrik Nordgren and accordionist Matti Rantanen, had established collaboration already in the late 1970s, when Nordgren composed his first works for accordion. In 1997 he composed the work Distance-Dreams for the duo Rantanen and cellist Marko Ylönen, who premiered the work in Kaustinen the following year. The piece represents the later style of Nordgren, expressive and filled with dark hues. The cello is a strongly present and driving force, while the accordion's part is almost orchestral in scope. Nordgren, having written for accordion on several occasions, was well acquainted with the instrument's sonorous possibilities. När Claude Debussy efter sin tvåårsperiod i Rom, dit han reste som pristagare i den prestigefyllda tävlingen Prix de Rome vid Paris konservatorium, återkom till Paris ägnade han mycket energi åt att kring år 1890 åter etablera en närvaro i hemstaden. Han komponerade också en hel del musik som han med gott öga för affärer medvetet utformade för att den skulle vara attraktiv i förläggares ögon. Ett exempel på detta är hans två arabesker som gavs ut år Debussy hade vid det här laget fått upp ögonen för både exotiska och historiska inslag i musiken, men termen arabesk, skall i det här sammanhanget inte tolkas så att musiken innehållsmässigt skulle anknyta till arabisk tematik. I stället handlar det om en musikalisk motsvarighet till de geometriska mönster som återfinns exempelvis på byggnader från den moriska tiden i Spanien; musik vars uppgift är dekorativ snarare än emotionell. Prix de Rome palkinnon saanut Claude Debussy palasi vuonna 1887 Pariisiin kaksivuotiselta Rooman kaudeltaan ja käytti paljon energiaa päästäkseen takaisin kotikaupunkinsa musiikkielämän keskiöön. Hän sävelsi runsaasti musiikkia huomioiden strategisesti, mikä kustantajia ja yleisöä viehättää, mutta kuitenkaan luopumatta liikaa omista musiikillisista ihanteistaan. Esimerkki tästä on vuonna 1891 julkaistu kahden arabeskin kokonaisuus. Debussy oli tässä vaiheessa jo kiinnostunut eksoottisista ja historiallisista aiheista musiikissaan, mutta tässä yhteydessä arabeski ei kuitenkaan viittaa varsinaisesti itämaiseen tematiikkaan muuten kuin epäsuorasti. Termi liittyy geometristen kuvioiden musiikilliseen vastineeseen. Kyseiset arabeskit ovat tuttuja esimerkiksi maurilaisista rakennuksista Espanjassa ja niitä vastaa musiikki, jonka tarkoitus on olla enemmän koristeellista kuin emotionaalista. When Claude Debussy in 1887 returned to Paris after two years at Villa Medici in Rome after achieving the victory in the competition Prix de Rome, he had to work hard to reestablish himself on the local musical scene. He composed a good deal of music purposefully designed to please publishers and audiences, but not all of it was devoid of the novel ideas that would make him famous later on. An example of this is the set of two arabesques, published in Although Debussy already was thoroughly interested of the exotic and foreign, in various shapes, in this case the term arabesque is not to be understood primarily as an exoticism. Rather, the effect Debussy was aiming at, that of the decorative geometric patterns found for instance on buildings from the Moorish era in Spain; music, that is, whose primary purpose lies in the surface details, rather than in the emotional content. Toshi Ichiyanagi har sedan mitten av 1960-talet ägnat stor uppmärksamhet åt traditionell japansk musik och japanska instrument. Vid sidan av den musik han komponerat för västerländska ensembler och instrument, har således avdelningen tillägnat japanska instrument i hans verklista med tiden vuxit sig anmärkningsvärt stor. Det är också notabelt i Ichiyanagis produktion att dessa världar inte existerar var för sig, utan det sker en hel del interaktion. Still Time III skrevs ursprungligen för den japanska harpan kugo, men transkriberades år 1987 för klassisk västerländsk harpa. Toshi Ichiyanagi on 1960-luvun lopusta lähtien kiinnittänyt erityistä huomiota Japanin perinteiseen musiikkiin ja sen soittimiin. Hänen teosluettelossaan japanilaisille soittimille vihitty osasto onkin kasvanut varsin mittavaksi, länsimaisille kokoonpanoille sävelletyn musiikin ohella. On myös huomionarvoista, että Ichiyanagin tuotannossa nämä kaksi maailmaa eivät elä täysin eristyksissä toisistaan, vaan vilkkaassa vuorovaikutuksessa. Still Time III sävellettiin alun perin japanilaiselle kugo-harpulle, mutta vuonna 1987 Ichiyanagi teki sovituksen länsimaiselle konserttiharpulle. Since the mid-1960s, Toshi Ichiyanagi has devoted a good deal of attention to the traditional instruments and musical forms of Japan. This meaning that, aside from his large body of works for western instruments and ensembles, the list of works for Japanese instruments has also grown to a considerable length. One notable 78

79 feature of his work is also the interaction between these two spheres. Still Time III was originally conceived as a solo work for the Japanese kugo harp, but in 1987 it was reworked to a version for the western harp. Under en stor del av sitt senare liv var Dmitrij Sjostakovitj involverad i ett nära samarbete med Beethoven-kvartetten som grundats i Moskva år Det var Beethoven-kvartetten som tillsammans med tonsättaren uruppförde dennes pianokvintett på hösten 1940 (se konsert 7) och därmed var en kontakt etablerad som skulle leda till att den här ensemblen uruppförde snart sagt varje större kammarmusikverk Sjostakovitj i fortsättningen producerade. Stråkkvartett nr 14 kom till år 1973 och tillägnades cellisten i denna ensemble, Sergej Sjirinskij. Föga överraskande är cellon ofta i en central roll i den här kvartetten, som inledningsvis kanske överraskar genom sin, åtminstone skenbart, ljusa ton. Konstrasten till den följande kvartetten, hans sista, är stor. Karaktären av inre dialog, en tonsättares meditation, där den utvärtes kommunikationen föds liksom vid sidan om, gör sig emellertid snart gällande även här. Dmitri Šostakovitš teki suuren osan elämästään läheistä yhteistyötä Moskovassa vuonna 1923 perustetun Beethoven-kvartetin kanssa. Säveltäjän kantaesitettyä kvartetin kanssa pianokvintettonsa syksyllä 1940 (ks. konsertti 7) alkoi yhteistyö, joka johti siihen, että kvartetto kantaesitti lähestulkoon jokaisen tulevina vuosina valmistuneen Šostakovitšin kamarimusiikkiteoksen. 14. jousi-kvartetto syntyi vuonna 1973, ja se omistettiin Beethovenkvartetin sellisti Sergei Širinskille. Näin ollen ei ole yllättävää, että sellolla on keskeinen rooli tässä kvartetossa. Alun (ainakin näennäisen) valoisa tunnelma tuntuu kenties yllättävältä. Kontrasti seuraavaan, säveltäjän viimeiseen kvartettoon on valtava. Tämänkin kvarteton päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää kuitenkin musiikin kulku säveltäjän sisäisenä vuoropuheluna, jossa yhteydenotot ulkomaailmaan syntyvät ikään kuin huomaamatta. During a large portion of his later life, Dmitri Shostakovich enjoyed a close collaboration with the Beethoven Quartet, founded in Moscow in It was together with them that he premiered the piano quintet in 1940 (cf. concert 7), establishing a friendship which would mean that the quartet thereafter premiered almost all of his later chamber works. The 14th string quartet was composed in 1973 and was dedicated to the cellist of the Beethoven Quartet, Sergey Shirinsky. It comes as no surprise, therefore, that the cello plays a very prominent role in this quartet, which initially may surprise the listener through its apparent lightness in sentiment. The contrast in relation to its immediate successor, Shostakovich's 15th and last quartet, is large indeed. Nevertheless, the typical character of an inner dialogue, a composer's silent meditation, communicating with the outside world as if by accident might be the most important memory. 79

80 4.8. LÖRDAG / LAUANTAI / SATURDAY BJÖRKÖBY KYRKA / KIRKKO / CHURCH 20 / 17 Tuulia Ylönen, klarinett / klarinetti / clarinet Erica Nygård, flöjt / huilu / flute Yuval Gotlibovich, altviolin / alttoviulu / viola Laura Hynninen, harppa / harppu / harp Matti Rantanen, accordeon / harmonikka / accordion Karen Gomyo, violin / viulu / violin Torleif Thedéen, cello / sello Igor Stravinsky ( ): Tre stycken för klarinett Kolme kappaletta klarinetille Three Pieces for Clarinet Claude Debussy ( ): Sonat för flöjt, altviolin och harpa Sonaatti huilulle, alttoviululle ja harpulle Sonata for Flute, Viola and Harp I. Pastorale. Lento, dolce rubato II. Interlude. Tempo di minuetto III. Finale. Allegro moderato ma risoluto Yûji Takahashi ( ): Like a Water Buffalo Maurice Ravel ( ): Sonat för violin och cello Sonaatti viululle ja sellolle Sonata for Violin and Cello I. Allegro II. Très vif III. Lent IV. Vif, avec entrain Tuulia Ylönen Matti Rantanen Erica Nygård Laura Hynninen Yuval Gotlibovich från Vasa stadshus / Vaasan kaupungintalolta / from Vaasa City Hall Karen Gomyo Torleif Thedéen 80

81 Under och strax efter första världskriget tappade den musikaliska modernismens utveckling något av sin styrfart, precis som kulturlivet i övrigt, och många tonsättare började omvärdera sin verksamhet. En av dessa var Igor Stravinskij som i en rad verk från krigsåren rör sig bort från den bombastiska och glammigt orkestrala stil som hade berett honom hans första stora triumfer, baletterna Eldfågeln, Petrusjka och Våroffer. Tonsättaren fortsätter att använda sig av folkligt material, men han börjar också radikalt skala bort överflödiga lager och destillera det musikaliska innehållet till ett absolut minimum. Så också i Tre stycken för klarinett solo, ett verk komponerat år 1919 och tillägnat Werner Reinhart (denne hade finansierat Stravinskijs Historien om en soldat och var själv en ivrig amatörklarinettist). I de tre kortfattade satserna hörs fortsättningsvis Stravinskijs användande av rytmiska och melodiska små "celler" som kombineras på olika sätt och som hade varit en viktig del av hans revolutionära stil några år tidigare. Här används de emellertid i en helt annan skala och med ett nytt sinne för abstraktion. Till och med uppförandeanvisningarna är avskalade två av tre satser betecknas bara med metronomtal. Ensimmäisen maailmansodan aikana ja heti sen jälkeen musiikillisen modernismin kehitys menetti ainakin osittain eteenpäin vievän voimansa. Sama tilanne vallitsi kulttuurielämässä muutenkin, ja monet säveltäjät alkoivat arvioida tavoitteitaan uudelleen. Yksi näistä oli Igor Stravinski, joka useassa sodanaikaisessa teoksessaan alkoi siirtyä etäämmälle mahtipontisen hohtavasta tyylistään, joka oli tuonut hänelle suurta menestystä ennen sotaa baleteissa Tulilintu, Petruška ja Kevätuhri. Säveltäjä hyödynsi edelleen kansanmusiikillista aineistoa, mutta samalla alkoi radikaali turhien kerrostumien poistaminen ja musiikin pelkistäminen äärimmäiseen minimiin. Näin tehtiin myös Kolme kappaletta klarinetille - teoksessa, joka syntyi vuonna 1919 ja omistettiin Werner Reinhartille. Tämä oli rahoittanut Sotilaan tarinan esityksen, ja oli itse innokas amatööriklarinetisti. Kolmessa ytimekkäässä osassa kuuluu edelleen Stravinskin pienten melodisten ja rytmisten solujen monipuolinen yhdistely; menetelmä, joka oli ollut keskeisessä osassa jo sotaa edeltävissä, mullistavissa baleteissa. Tässä kyseistä menetelmää käytetään tyystin eri mittakaavassa ja uudella abstraktiotasolla. Osien esitysohjeetkin ovat mahdollisimman vähäeleiset: kaksi osaa kolmesta on nimetty ainoastaan metronomiluvuin. During and after the First World War, the musical modernist movement to some extent slowed down, together with the cultural life in general, and many composers found reasons to reevaluate their work. One of these was Igor Stravinsky, who, in a number of compositions immediately following the war, clearly entered on a new path, moving away from the bombastic and brightly colorful orchestral style he had become famous for some years earlier, prominently in the ballets The Firebird, Petrouchka, and The Rite of Spring. Stravinsky continued to make use of elements of Russian traditional culture, but at the same time he began to strip his music of any superfluous material in an asceticism which, in turn, points towards the neoclassicism, that was shortly to emerge. Three Pieces for Clarinet was composed in The work was dedicated to Werner Reinhart, the millionaire who had financed the premiere of The Soldier's Tale, and who himself was an eager amateur clarinet player. In the three brief movements one can still hear the "cellular" melodic and rhythmic style of composing which had been part of Stravinsky's revolutionary works before the war. Here, however, the scale is altogether different, as is the sense of abstraction. Even the headings of the movements bear witness to this; two out of three have nothing but metronome markings at the top. Under så gott som hela sin karriär som tonsättare hade Claude Debussy arbetat i riktning bort från den romantiska estetiken och då framför allt det Wagnerska musikideal som hade behärskat det franska musiklivet under 1800-talets sista decennier. Månne inte ett och annat ögonbryn därför höjts när Debussys förläggare år 1915 offentliggjorde att tonsättaren arbetade med sex sonater för olika instrument. Men begreppet sonat skall i det här sammanhanget inte i första hand förstås som en hänvisning till den centrala kammarmusikgenre som utvecklats under det föregående seklet. Snarare drog Debussy en linje tillbaka till 1700-talet och de franska senbarocka sonater som enligt tidens anda ofta publicerades i serier om sex vardera. Den färgrika och gåtfulla sonaten för flöjt, altviolin och harpa representerar väl tonsättarens sista produktiva fas; under sommaren 1915 färdigställde han både den här sonaten, en motsvarande för cello, pianosviten Etudes och pianoduetten En blanc et noir. På hösten insjuknade han och komponerade under de återstående åren mycket litet, utöver den violinsonat som blev klar år Koko säveltäjänuransa ajan Claude Debussy oli tietoisesti liikkunut poispäin romantiikan ajan estetiikasta ja etenkin wagnerilaisesta musiikki-ihanteesta, joka oli valloittanut Ranskan musiikkielämän 1800-luvun viimeisillä vuosikymmenillä. Tästä syystä on hyvin todennäköistä, että monien kulmakarvat nousivat hämmästyksestä, kun Debussyn kustantaja vuonna 1915 ilmoitti, että säveltäjällä oli työn alla kuuden sonaatin sarja eri soitinkokoonpanoille. Mutta sonaattikäsite ei tässä tapauksessa viitannutkaan edeltävän vuosisadan keskeiseen kamarimusiikkimuotoon kaikkine saksalaisine viitekehyksineen. Debussy kurotti vielä kauemmas musiikin historiaan, ranskalaisen myöhäisbarokin sonaatteihin, jotka ajan tavan mukaisesti julkaistiin usein juuri kuuden teoksen sarjoina. Värikäs ja arvoituksellinen sonaatti huilulle, alttoviululle ja harpulle edustaakin Debussyn viimeistä sävellyskautta. Kesällä 1915 tämän teoksen ohella valmistui myös sellosonaatti ja pianosarja Etudes. Syksyllä säveltäjä sairastui vakavasti. Viimeisinä vuosinaan hän ei enää säveltänyt montaakaan teosta, poikkeuksena saman sarjan viulusonaatti, joka valmistui vuonna During most of his career, Claude Debussy had been steadily moving away from the romantic and the Wagnerian ideals which had been so dominating in the French musical life in the end of the 19th century. More than a few eyebrows were therefore probably raised when Debussy's publisher in 1915 announced that a set of six 81

82 sonatas for various instruments was underway. The term sonata is in this case not to be understood in the prevalent meaning of the day that of a large scale romantic chamber work in the patterns laid out, mainly in Germany, during the previous century. Instead, Debussy looked further back in history, to the age of Couperin and Rameau and their sonatas in late baroque style, often published in groups of six. The enigmatic and colorful sonata for flute, viola and harp was composed in the summer of 1915 and thus represents the last creative phase in Debussy's life. Within a few months he finished this work, a sonata for cello and piano, the Etudes for piano and the piano duet En blanc et noir. In the autumn he became seriously ill, and in his remaining years composed very little apart from the violin sonata finished in Yûji Takahashi vistades under sina studieår i Europa, där han fick undervisning i komposition av bl.a. Iannis Xenakis i Berlin. Han verkade därefter under några år kring 1970 i USA innan han återvände till Japan. Efter att ha arbetat inom ramarna för en seriell estetik i sina tidigare verk, började han så småningom i allt högre grad söka efter olika sätt att förena den västerländska kompositionskonsten med hemlandets traditionella musik. Mellan 1978 och 1985 verkade Takahashi också i protestsångensemblen Suigyû ("Vattenbuffel"), som fick sitt namn efter det djur som kanske mer än något annat förknippas med det traditionella landsbygdslivet i de ostasiatiska länderna. En konkret målsättning var att protestera mot den dåvarande militärdiktaturen i Thailand och det var också i den andan som bandet spelade in den ursprungliga Song for Water Buffalo, till en text skriven av den australiensiska poeten Wendy Poussard. Något senare komponerade Takahashi solostycket Like a Water Buffalo för ackordeonisten Mie Mikis räkning, inspirerad av ljudet av de träskällor som vanligen hänger runt vattenbufflarnas halsar. Tonsättaren har också valt att inte låta publicera verket kommersiellt, utan noterna finns fritt tillgängliga för intresserade musiker på hans hemsida. Yûji Takahashi opiskeli vuosia Euroopassa, jossa häntä opetti muun muassa Iannis Xenakis Berliinissä. Tämän jälkeen hän työskenteli joitakin vuosia Yhdysvalloissa ennen paluutaan Japaniin. Hän liikkui aluksi serialismin estetiikan piirissä, mutta alkoi vähitellen etsiä tapoja yhdistää länsimaista sävellystaidetta kotimaan perinteiseen musiikkiin. Vuosina Takahashi toimi myös Suigyû (Vesipuhveli) protestiyhtyeen jäsenenä. Yhtyeen nimi tuli eläimestä, joka ehkä parhaiten edustaa perinteistä maaseutuelämää Kaakkois-Aasian maissa. Konkreettinen tavoite oli protestoida Thaimaan sotilasdiktatuuria vastaan. Siinä hengessä yhtye äänitti alkuperäisen Song for Water Buffalo kappaleen, jonka teksti oli australialaisen runoilijan Wendy Poussardin. Myöhemmin Takahashi sävelsi harmonikansoittaja Mie Mikille sooloteoksen Like a Water Buffalo, jossa inspiraation lähteenä toimivat puiset kellot, jotka riippuvat vesipuhvelien kauloissa. Säveltäjä on kieltäytynyt julkaisemasta teosta kaupallisesti. Nuotin voi sen sijaan ladata vapaasti hänen kotisivuiltaan. Vuonna 1920, kaksi vuotta Debussyn kuolemasta, Maurice Ravelia pidettiin yleisesti Ranskan tärkeimpänä säveltäjänä. Tämä siis huolimatta hänen mutkikkaasta tiestään säveltäjän ammattiin vastoinkäymisiä täynnä olleiden opintojen ja kiusallisten kilpailu- Yûji Takahashi spent his student years in Europe, receiving tutoring in composition from Iannis Xenakis in Berlin, among others. After this, he spent some years in the USA before returning to Japan. After having worked within the framework of esthetic series in his earlier works, he soon began to look for ways of uniting western compositional practices and traditional Japanese music. Between 1978 and 1985, Takahashi was a member of the protest song group Squidgy ("Water buffalo"), whose name was derived from the animal so closely connected with rural life in the south-east Asian countries. One primary purpose of the group was to protest against the military regime in Thailand, and it was in that spirit they recorded Song for Water Buffalo, to lyrics by Australian poet Wendy Poussard. Somewhat later, Takahashi composed the accordion piece Like a Water Buffalo for accordionist Mie Miki, inspired by the sound of the wooden bells which regularly hang around the necks of the water buffalo. The composer has also chosen not to publish the work commercially. Instead, it is freely available for download on his website. År 1920, efter Debussys död två år tidigare, framstod Maurice Ravel som den främste mest profilerade tonsättaren i Frankrike. Detta trots hans säregna väg till tonsättaryrket via problemfyllda studier och ständiga motgångar vid tävlingar, en konsekvent vägran att inordnas i fack och stilriktningar. Ravels egensinnighet och metodiskhet i komponerandet förlänade honom också en del ringaktning Stravinskij kallade honom "den schweiziska urmakaren" med hänvisning till hans fanatiskt noggranna orkestreringsarbete (men också till hans släktbakgrund) hade Ravel vidtalats för att komponera ett verk till en minneskonsert för Debussy och det var med den beställningen för ögonen som han började arbeta med första satsen till det som under de följande 18 månaderna svällde ut till sonaten för violin och cello. Valet av instrumentering och format var utmanande på gränsen till dödsförakt; ett verk i fyra satser för bara två melodiinstrument ställer stora krav både på tonsättarens uppfinningsrikedom och sinne för helhetslinjer och det är inte förvånande att arbetet tog länge. Men i slutändan blev detta ett av de verk som Ravel var mest stolt över, en vändpunkt i hans tonsättarbana. Redan i verkets första satser ger Ravel prov på sin skenbart simpla genialitet i det att det är violinen som utgör ackompanjemang för en flödande cellomelodi, inte tvärtom. Rollerna byts emellertid snart ut och utformas till en lättsam och skir dialog mellan instrumenten. Mera krut blir det sedan i andra satsen där drivkraften utgörs av närmast ett lokomotivgående ostinato Ravel uttryckte ofta en fascination över den inneboende musiken och rytmerna i industrins maskinerier. Tredje satsen börjar som en lyrisk vokalis, men dramatiken är inte heller här långt borta. Ravel avslutar så verket med en livfullt energisk final kring ett trallande muntert huvudmotiv. 82

83 tappioiden kautta, puhumattakaan hänen sitkeästä kieltäytymisestään suostua luokiteltavaksi mihinkään tyylisuuntaan. Debussyn tapaan Ravel luokitellaan usein impressionistiksi, mutta hänen tapauksessaan määritelmä on jopa ongelmallisempi kuin Debussyn kohdalla. Ravelin omapäisyys ja sitkeä järjestelmällisyys säveltäessä aiheuttivat jopa halveksuntaa. Stravinski kutsui häntä sveitsiläiseksi kellosepäksi viitaten sekä hänen sukutaustaansa että hänen fanaattisen tarkkaan orkestrointityöhönsä. Ravelia oli kyseisenä vuonna pyydetty säveltämään teos Debussyn muistokonserttia varten. Sitä ajatellen hän alkoi työstää ensimmäistä osaa teokseen, josta syntyisi seuraavien 18 kuukauden aikana Sonaatti viululle ja sellolle. Teoksen soitin- ja muotovalinnat osoittavat aikamoista uhkarohkeutta. Neliosainen teos kahdelle melodiasoittimelle vaatii säveltäjältä tavatonta kekseliäisyyttä ja päälinjojen hallintaa. Ei siis ole yllättävää, että säveltäminen kesti kauan. Lopulta teoksesta tuli kuitenkin yksi Ravelin ylpeydenaiheista. Jo ensimmäisessä osassa Ravel antaa esimerkin näennäisen yksinkertaisesta neroudestaan antaen viulun hoitaa säestyksen sellon virtaavalle soolomelodialle eikä päinvastoin. Roolit vaihtuvat kuitenkin pian. Näin syntyy ilmava ja kirkas vuoropuhelu soitinten välillä. Toisessa osassa puhtia lisäävät veturin lailla puskevat ostinatot. Ravel mainitsikin usein pitävänsä tehtaiden koneiden aiheuttamaa rytmistä musiikkia hyvin kiehtovana. Kolmas osa alkaa lyyrisenä vokaliisina, mutta tästäkään ei puutu dramatiikkaa. Teos päättyy eloisan laulavaan finaaliin. In 1920, two years after Debussy's death, Maurice Ravel was generally regarded as the leading French composer. This certainly was an achievement by a composer whose study record and competition results in the traditionalist conservatory milieu had been nothing but impressive. Ravel's stubbornly unilateral musical development and his extremely meticulous ways of working out his scores earned him some degree of contempt; Stravinsky called him "the Swiss watchmaker", referring to his fanatically precise work for the orchestra, as well as his ancestry. Ravel had been asked to compose a work to be performed at a memorial concert for Debussy, and it was with this in mind that he started working on the Sonata for violin and cello. Eighteen months later, the sonata was finished; a four-movement work for two unaccompanied melody instruments. A daring feat indeed. The sonata showcases Ravel's superbly innovative solutions in getting past the absence of accompaniment. In the end, this became one of the compositions Ravel was proudest of, and a turning point in his work. In the very first lines of the sonata, Ravel reveals the first of many brilliantly simple and novel solutions in letting the violin provide accompaniment for the cello line instead of the other way round. Soon enough the roles change, however, leading the work into a light and spirited dialogue between the instruments. The second movement brings energy on another scale, formed around engine-like ostinato; Ravel often expressed his fascination for the inherent rhythmical music of machines large and small. The third movement begins as a lyrical vocalize, but even here, drama hides around the corner. Ravel concludes the work with an energetically melodious finale. 83

84 4.8. LÖRDAG / LAUANTAI / SATURDAY STORKYRO GAMLA KYRKA / ISONKYRÖN VANHA KIRKKO ISOKYRÖ OLD CHURCH 20 / 17 Mellersta Österbottens Kammarorkester / Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri / Ostrobothnian Chamber Orchestra Juha Kangas, kapellmästare / kapellimestari / conductor Christian Altenburger, violin / viulu Toivo Kuula ( ): Preludium & Intermezzo Op. 16b (arr. / sov. Sulho Ranta) Dmitry Shostakovich ( ): Kammarsymfoni c-moll, op. 110 a / Kamarisinfonia c-molli, op. 110 a Chamber Symphony in c minor, Op.110 a (sov. / arr. Rudolf Barshai) I. Largo II. Allegro molto III. Allegretto IV. Largo V. Largo PAUS TAUKO - INTERMISSION Tôru Takemitsu ( ): Nostalghia, för violin och stråkar / viululle ja jousille / For violin and Strings Pehr-Henrik Nordgren ( ): Symfoni för stråkar / Sinfonia jousille / Symphony for Strings Op.43 I. Andantino II. Con moto III. Espressivo IV. Intermezzo: allegretto V. Adagio Christian Altenburger Juha Kangas från Vasa stadshus / Vaasan kaupungintalolta / from Vaasa City Hall Mellersta Österbottens Kammarorkester Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri Ostrobothnian Chamber Orchestra 84

85 Toivo Kuula gav sig åren på studieresor till Italien och Frankrike för att bekanta sig med de nyaste trenderna, men också för att få en grundligare skolning i kontrapunkt. Italien imponerade inte på Kuula, men däremot kom Paris och den nya franska musiken att få ett avgörande inflytande på hans musik. I de verk som Kuula presenterade efter sin hemkomst kan man skönja de drag av impressionism som knappast någon finländsk tonsättare före honom hade anammat. Redan under vistelsen i Paris började inspirationens penna glöda och förutom beställningsverk som körkompositionen Meren virsi skrev han en hel del annat, exempelvis de små orgelstyckena i opus 16b, Preludium och Intermezzo. Preludiet är en anspråkslös och stillsam stämningsbild, medan Intermezzo tydligare röjer den nya estetik som omgav Kuula i den stora metropolen. Verket har senare arrangerats för kammarorkester av Sulho Ranta. Toivo Kuula lähti vuosina opiskelemaan ja tutustumaan uusimpiin musiikin kehityssuuntiin Italiaan ja Ranskaan. Hän ei vakuuttunut Italiasta, mutta Pariisi ja ranskalainen uusi musiikki tekivät häneen syvän vaikutuksen. Kuulan teoksissa kuultiin tämän jälkeen usein selkeästi impressionismin vaikutteita, mikä teki hänestä tyylin uranuurtajan Suomessa. Jo Pariisissa inspiraatio alkoi virrata, ja tilausteosten lisäksi, joiden joukossa oli kuoroteos Meren virsi, hän sävelsi pienempiä kappaleita kuten opuksen 16b Preludi ja Intermezzo. Vaatimaton ja rauhallinen Preludi maalailee hiljaista tunnelmakuvaa, kun taas Intermezzo paljastaa selkeämmin suuren metropolin vaikutteita. Teoksen on sittemmin sovittanut kamariorkesterille Sulho Ranta. Toivo Kuula travelled to Italy and France in , studying the new musical trends, and also gaining a more comprehensive training in counterpoint. Kuula wasn't impressed by Italy, but Paris and the new French music proved to have a decisive influence on his music. In the works he presented upon his return to Finland, one can hear traces of impressionism completely new to Finnish music. Even during his stay in Paris, he started composing, producing not only the choral Meren virsi, but also a host of other works, including the small organ pieces Prelude and Intermezzo Op. 16b. The prelude gives a peaceful and humble impression, leading into the livelier intermezzo, which clearly shows traits of the new aesthetic surrounding Kuula in Paris. The pieces have later been arranged for orchestra by Sulho Ranta. Är det överhuvudtaget möjligt att nalkas Dmitrij Sjostakovitjs musik utan det kontextuella färgfilter som tonsättarens livsöde i Sovjetunionen utgör? Den generella uppfattningen av hans musik är sedan länge så intimt sammanlänkad med de villkor Sjostakovitj fick hantera att frågan faktiskt är hart när omöjlig att besvara. I åttonde stråkkvartetten, komponerad år 1960 och senare arrangerad för stråkorkester, är de biografiska konnotationerna ytterst påtagliga. Verket har beskrivits som något av en självbiografi, och första ordet är "jag". Det ledmotiv som genomsyrar verket från första stund är tonerna D-Ess-C-H, tonsättarens musikaliska signatur. Kvartetten tillägnades offren för fascism och krig, och Sjostakovitj poängterade nogsamt att protesten var hans egen, personliga, inte Sovjetunionens. Det självbiografiska understryks också av de många citaten från hans egna tidigare verk, från genombrottsverket första symfonin, via pianotrion med dess gripande judiska tema, till den ett år tidigare komponerade cellokonserten. Är det alltså att läsa in för mycket om man tycker sig höra förintelsens fasor i andra satsen, eller hemliga polisens tunga, nattliga dörrknackningar i fjärde satsen? Jag tror inte det. Knackningarna följs nämligen av ett citat från en välkänd rysk fängelsevisa. Onko ylipäänsä mahdollista lähestyä Dmitri Šostakovitšin musiikkia ilman sitä kontekstuaalista värisuodinta, jonka tarina säveltäjän elämästä Neuvostoliitossa muodostaa? Yleiskuva hänen musiikistaan on jo pitkään ollut niin läheisesti kytkeytynyt säveltäjän elämänehtoihin, että kysymykseen on vaikeaa vastata. Kahdeksannessa jousikvartetossa, jonka Šostakovitš sävelsi vuonna 1960, ja josta on sittemmin tehty kamariorkesteriversio, nämä biograafiset seikat ovat hyvin selkeästi aistittavissa. Neljän sävelen aihe, joka esiintyy tiheästi läpi teoksen, sävelet D-Es-C-H, on säveltäjän musiikillinen nimikirjoitus. Kvartetto omistettiin sodan ja fasismin uhreille. Säveltäjä teki hyvin selväksi, että kyseessä oli hänen oma, henkilökohtainen protestinsa, eikä Neuvostoliiton kanta. Elämäkerrallisuus korostuu myös hänen omien aikaisempien teostensa siteeraamisen kautta. Sitaatteja kuullaan läpimurtona toimineesta ensimmäisestä sinfoniasta, pianotrion koskettavista juutalaisteemoista sekä vain vuotta aikaisemmin valmistuneesta sellokonsertosta. Onko siis liian mielikuvituksellista ajatella toista osaa keskitysleirien kauhujen kuvailuna, tai kuulla neljännessä osassa salaisen poliisin raskaita ovenkoputuksia keskellä yötä? Tuskin. Koputuksia seuraa sitaatti tunnetusta venäläisestä vankilalaulusta. Is it at all possible to approach Dmitri Shostakovich disregarding the dense colour filter that is his life story as a Soviet citizen? It is so commonly assumed that his music is intimately intertwined with his living conditions, which the question itself actually has become difficult to answer. In Shostakovich's 8th string quartet, composed in 1960 and later arranged for string orchestra, the biographical connotations are as present as ever, starting with the musical signature D-Ess-C-H (written in German pitch names), meaning that the very first utterance of the work is "I". The quartet was dedicated to the memory of the victims of war and fascism, and Shostakovich fervently maintained that the protest and sorrow were his own, not those of the Soviet Union. The autobiographical impression is strengthened by the many quotations from his earlier works, starting with the first symphony, through the piano trio with its devastatingly gripping Jewish theme, to the cello concerto composed only a year earlier. Is it, then, reading too much into the music if one hears the horrors of the holocaust in the second movement, or, in the fourth, the 85

86 secret police knocking heavily on the door late at night? I don't think so. Again, there is a clue provided, in the well-known prison song which follows after the door knocks. Tôru Takemitsu torde vara den japanska tonsättare som nått den bredaste internationella uppmärksamheten under 1900-talets andra hälft. Han var i allt väsentligt självlärd som tonsättare och upplevde tidigt Debussy som sin musikaliska mentor. Kollegan Toshi Ichiyanagi introducerade honom till Messiaens musik och seriella idéer, medan ett samarbete med amerikanen John Cage på talet fick honom att öppna ögon och öron för Japans egna instrument och traditioner. I Takemitsus verklista noterar man en påfallande stor mängd filmoch TV-musik ända från de tidigaste verksamhetsåren på 1950-talet, fram till några år före hans död. En koppling till filmens värld definierar också det ensatsiga verket Nostalghia för violin och stråkorkester, även om det inte komponerats explicit för filmbruk. Verket är nämligen tillägnat den ryske regissören Andrei Tarkovskij, som dog år 1986 och titeln är lånad från en av hans sista filmer. Takemitsus verk speglar den vemodiga nostalgi som filmens ryska huvudperson känner gentemot sitt hemland då han själv är i Italien, men kan också kanske ses som en hedersbetygelse för den stillsamma och poetiska stil i vilken Tarkovskij skapade sina filmer. Nostalghia kom till på beställning av violinisten Yehudi Menuhin och Scottish Chamber Orchestra år Tôru Takemitsu on todennäköisesti 1900-luvun jälkipuoliskon kansainvälisesti tunnetuin japanilaissäveltäjä. Hän oli pitkälti itseoppinut ja tunsi jo varhain läheistä yhteyttä Debussyyn, jonka hän usein mainitsi musiikillisena esikuvanaan. Kollega Toshi Ichiyanagi tutustutti Takemitsun Messiaenin musiikkiin ja serialismin ideoihin, kun taas yhteistyö amerikkalaisen John Cagen kanssa avasi hänen silmänsä kotimaan perinteisille soittimille ja musiikkityyleille. Takemitsun teosluettelon huomattavan iso osio edustaa elokuva- ja televisiomusiikkia. Tällä alalla Takemitsu toimi läpi uransa. Myös teoksessa Nostalghia viululle ja jousiorkesterille on yhteys elokuvamaailmaan, vaikka se ei ole elokuvasävellys. Teos on nimittäin omistettu venäläiselle ohjaajalle Andrei Tarkovskille, joka kuoli vuonna Teoksen nimi on lainattu ohjaajan viimeisestä elokuvasta. Takemitsun musiikissa heijastuu elokuvan venäläisen päähenkilön kaipuu kotimaahansa tämän ollessa Italiassa, mutta sen tunnelman voi ehkä myös tulkita kunnianosoitukseksi Tarkovskin elokuvien hiljaiselle ja runolliselle tyylille. Nostalghia syntyi viulisti Yehudi Menuhinin ja Scottish Chamber Orchestran tilauksesta vuonna Tôru Takemitsu probably was the Japanese composer most widely known in the West during the latter 20th century. He was essentially self-taught, naming Debussy as his musical mentor early on. Colleague Toshi Ichiyanagi introduced him to the serials' of Messiaen, while collaborating with American composer John Cage made him discover the potential of the music and instruments of his native country. In Takemitsu's work list, a notably substantial part is devoted to music for cinema and television, stretching from his earliest works in the fifties to just a few years before his death. A connection to the world of cinema is present also in the single-movement Nostalghia for violin and string orchestra. The composition was written in memory of the Russian director Andrey Tarkovsky, who had died in 1986, and its title is borrowed from Tarkovsky's last completed movie. Takemitsu's music here mirrors the melancholic nostalgia felt by the lead character in Tarkovsky's story, about a Russian working in Italy, but more generally one can also perceive the mood as homage to the director's quietly poetic style of film making. Nostalghia was composed following a 1987commission by violinist Yehudi Menuhin and the Scottish Chamber Orchestra. Det samarbete som tonsättaren Pehr-Henrik Nordgren och Juha Kangas med sin Mellersta Österbottens Kammarorkester odlade under flera decennier kan nog med fog betecknas som ett av de mest fruktsamma i finländskt musikliv. Nordgren kunde komponera med en specifik och välbekant sammansättning och dirigent i åtanke och dessa presenterade synnerligen förtjänstfullt hans musik för omvärlden. Nordgren skrev också under många år konsertpresentationer för orkestern. När Nordgren komponerade symfonin för stråkar från år 1978 var samarbetet med Kangas redan väletablerat och verket skrevs specifikt för kammarorkestern, som då ännu var knuten till musikinstitutet i Karleby och bestod av unga musikstuderande. Nordgren gjorde vissa avväganden gällande stämmornas svårighetsgrad, men det hindrade honom inte från att använda hela sin kompositionstekniska palett, med diatoniska komponenter kontrasterade med tolvtonsserier och konventionella speltekniker med intensiva klangliga effekter. De fem satserna bildar en "symfoni" i klassisk bemärkelse närmast genom en anda av sonatformad helhetsbehandling. Det praktiska genomförandet går sedan klart utanför dessa ramar. Inledningen, mittsatsen och finalen är alla långsamma satser som inramar den kontrastrika andra satsen och det flyktiga lilla intermezzot. Tyngdpunkten i verket ligger nog i finalen, vars täta och gripande harmoniska väv emellanåt stannar upp och klarnar i durtreklanger, av vilka den sista leder verket till en lugn avslutning. Säveltäjä Pehr-Henrik Nordgrenin ja Juha Kankaan johtaman Keski- Pohjanmaan Kamariorkesterin yhteistyö kesti vuosikymmeniä ja sitä voidaan varmaan kuvailla yhdeksi suomalaisen musiikkielämän hedelmällisimmäksi. Nordgren sai tilaisuuden säveltää hyvinkin tutulle kokoonpanolle ja johtajalle, ja nämä esittivät säveltäjän toiveet tuntien hänen musiikkiaan koko maailmalle. Nordgren kirjoitti myös monen vuoden ajan orkesterin konserttiesittelyjä. Kun Nordgren vuonna 1978 viimeisteli Sinfoniaa jousille, yhteistyö oli jo hyvässä vauhdissa. Teos sävellettiin varta vasten tälle orkesterille, joka silloin toimi vielä osana Keski-Pohjanmaan musiikkiopistoa, ja jossa soitti nuoria musiikinopiskelijoita. Nordgrenilla oli tämä mielessä säveltäessään teosta, mutta hän 86

87 pystyi kuitenkin käyttämään laajaa sävellysteknistä palettia, jossa diatoniset ainekset kontrastoivat dodekafoniaa vastaan ja perinteiset soittotavat elävät rinnakkain moninaisten tehosteiden kanssa. Teoksen viisi osaa muodostavat "sinfonian" sanan perinteisessä merkityksessä lähinnä siten, että kokonaisuuden muoto kunnioittaa klassista sonaattimuotoa. Käytännön toteutuksessa Nordgren käy kuitenkin selvästi näiden kehysten ulkopuolellakin. Johdanto, keskiosa ja päätös ovat kaikki hitaita osia, jotka ympäröivät kahta nopeampaa jaksoa, kontrasteja pursuavaa toista osaa ja nopeasti ohi vilahtavaa Intermezzoa. Teoksen painopiste on viimeisessä osassa. Sen tiheä ja koskettava harmoniakudos pysähtyy välillä kirkastuen duurisointuihin, joista viimeinen vie teoksen rauhanomaiseen loppuun. The collaboration between composer Pehr-Henrik Nordgren and the Ostrobothnian Chamber Orchestra led by Juha Kangas must surely be counted among the most fruitful in Finnish contemporary music. For decades, Nordgren was able to compose for a familiar and competent ensemble, knowing that they would present his works to the world in the way he meant for them to sound. For many years, Nordgren also wrote concert presentations for the orchestra. When Nordgren in 1978 composed the Symphony for strings, the collaboration was already well established. The orchestra was at that stage still working as a part of the local music school in Kokkola, with young music students participating. Nordgren may have tempered the difficulty of the individual parts somewhat, but that didn't stop him from using his whole palette of compositional techniques, contrasting diatonic elements with serial ones, and conventional playing with intense sonic effects. The five movements form a "symphony" in its classical sense mainly through the air of sonata form stretching through the work, while the practical implementation wanders far beyond these boundaries. The introduction, third movement and finale are all slow movements interrupted by the faster second movement and a fleeting intermezzo. The main emphasis in the symphony lies in the finale, presenting an intense web of harmony which intermittently gives way to clarity in a series of major chords, ultimately leading the work to a calm finish. 87

88 5.8. SÖNDAG / SUNNUNTAI / SUNDAY GAMLA VASA RUINER / VANHAN VAASA RAUNIOT / OLD VAASA RUINS 20 / 17 "Finländsk eftermiddag / Suomalainen iltapäivä / A Finnish afternoon" Matti Rantanen, accordeon / harmonikka / accordion Nya Helsingfors -kvartetten / Uusi Helsinki -kvartetti / New Helsinki Quartet Petri Aarnio, violin / viulu Taija Angervo,violin / viulu Ilari Angervo, altviolin / alttoviulu / viola Joel Laakso, cello / sello Zoran Markoviæ, kontrabas / kontrabasso / double bass EMO Ensemble Pasi Hyökki, dirigent / johtaja / leader Aulis Sallinen ( ): Chamber Music V "Barabbas Variations" Op.80 Jorma Panula ( ): Kiikka-Iikka Toivo Kuula ( ): Kevätlaulu Op. 11/7 (Text / Teksti: V.A. Koskenniemi) Leevi Madetoja ( ), arr. / sov.: Läksin minä kesäyönä käymään op. 57/1 Kanteletar Eino-Juhani Rautavaara ( ): Sommarnatten (Text/Teksti: Ernst V. Knape) Erik Bergman ( ), arr. / sov.: Läksin minä kesäyönä käymään op.73b/1 Kanteletar Esa-Pekka Salonen ( ): Two Songs to Poems by Ann Jäderlund (2000) I. Kyss min mun II. Djupt I rummet Essi Vuorela ( ) & Jussi Chydenius ( ), arr. / sov.: Kaipaava (1999) Anna-Mari Kähärä ( ): Kuka nukkuu tuutussasi (2000) (rytmarr. / rytmisov./ rythmarr.:tuukka Haapaniemi) Matti Rantanen EMO Ensemble Pasi Hyökki från Vasa stadshus / Vaasan kaupungintalolta / from Vaasa City Hall Zoran Markoviæ Nya Helsingfors -kvartetten / Uusi Helsinki -kvartetti New Helsinki Quartet 88

89 Den bibliska figuren Barabbas, som bara skymtar förbi som hastigast i evangelierna, har just genom sin flyktighet kommit att fascinera många. Pär Lagerkvist gjorde honom exempelvis i tiderna till huvudperson i en roman, och på senare tid har tonsättaren Aulis Sallinen ägnat hela tre verk åt att musikaliskt utforska den här tematiken. Det största och mest explicita verket är förstås Barabbas-dialogerna, en 50-minuters helhet för solister, berättare och kammarensemble från år 2003, men redan dessförinnan hade han komponerat sin Chamber Music V med underrubriken "Barabbas Variations". Sallinen har använt titeln Chamber Music för en serie verk skrivna för ensembler i gränsområdet mellan orkesterkonsert och kammarmusik, i det här fallet för dragspel och stråkar. Det är inte frågan om en konventionell variationssvit, utan ett kontinuerligt, närmast symfoniskt förlopp där man emellertid klart kan skönja övergångarna från en episod till nästa. Raamatullinen hahmo Barabbas, joka vilahtaa vauhdilla evankeliumien sivuilla, on juuri pienen, mutta ratkaisevan roolinsa takia kiehtonut monia. Pär Lagerkvist teki hänestä esimerkiksi romaaninsa päähahmon, ja myöhemmin säveltäjä Aulis Sallinen on käyttänyt Barabbas-hahmoa peräti kolmen teoksensa lähtökohtana. Suurimuotoisin ja yksiselitteisin teos on Barabbasdialogeja, 50-minuuttinen kokonaisuus solisteille, kertojalle ja kamariyhtyeelle vuodelta Jo sitä ennen hän oli säveltänyt teossarjan Chamber Music V alaotsikolla "Barabbas Variations". Sallinen on käyttänyt nimikettä Chamber Music (kamarimusiikki) sarjalle teoksia, jotka liikkuvat orkesterikonserton ja kamariteoksen välimaastossa, Barabbas-muunnelmien tapauksessa yhdistelmällä harmonikka ja jouset. Kyseessä ei ole varsinainen muunnelmasarja, vaan pysähtymätön, lähestulkoon sinfoninen kokonaisuus, jossa on kuitenkin kuultavissa ylimenot jaksosta toiseen. The biblical figure Barabbas, who appears briefly in the gospels, has, due to that very elusiveness, become a fascinating character to investigate. Pär Lagerkvist, for instance, made him the main character in a novel, and in later years, composer Aulis Sallinen has devoted no less than three substantial works to exploring the mysterious Barabbas. The largest of these is the stage work Barabbas Dialogues, written for soloists, narrator and chamber ensemble in 2003, but already before that, he had composed the Barabbas Variations, Chamber Music V. The term "chamber music" has been used by Sallinen denoting works moving in the middle ground between orchestral concerto and traditional chamber format, in this case as a score for accordion and strings. The piece is not a set of variations in the conventional sense, but rather a continuous, almost symphonic flow, where the boundaries between sections are nevertheless clearly audible. Titeln Kiikka-Iikka syftar på den under 1800-talet aktiva spelmannen Iisakki Ala-Kiikkala från Ilmajoki i finska Sydösterbotten och en polska, Kiikka-Iisakin polska, som traderades vidare av Riskun pelimannit. Det är en rätt så arkaisk melodi, som Jorma Panula tog sig an och arrangerade inför en TV-sänd konsert år Det här arrangemanget var av avgörande betydelse för användningen av dragspel i konstmusikaliska sammanhang, som ett av de absolut tidigaste verken i Finland. I sin första version använde sig Panula av en ensemble som förutom dragspel också bl.a. inkluderade gitarr, men senare har han också gjort en version för klarinett och stråkkvartett och det är den versionen, som med solostämman utbytt mot den ursprungliga dragspelsversionens, som klingar idag. Nimi Kiikka-Iikka viittaa 1800-luvulla toimineeseen pelimanniin Iisakki Ala-Kiikkalaan Ilmajoelta, sekä Kiikka-Iisakin polskaan, joka kulkeutui muun muassa Riskun pelimannien ohjelmistossa jälkipolville. Kyseessä on melko arkaainen sävel, jonka pohjalta Jorma Panula vuonna 1975 sävelsi teoksen televisiokonserttia varten. Se on yksi varhaisimmista harmonikalle sävelletyistä, uuden taidemusiikin piiriin tehdyistä sovituksista, ja siksi merkittävä lajissaan. Panula kirjoitti teoksesta ensimmäisen version kitaralle ja muille soittimille harmonikan lisäksi, mutta hän on myöhemmin tehnyt muitakin versioita kappaleesta, esimerkiksi sovituksen klarinetille ja jousikvartetolle. Tänään soi tämä versio, klarinetin osa harmonikalla korvattuna. The title Kiikka-Iikka refers to a 19th century fiddler from Ilmajoki in Southern Ostrobothnia, Iisakki Ala-Kiikkala, and a particular polskadance melody of his, Kiikka-Iisakin polska, which has been preserved in the repertoire of the Risku family fiddlers. Jorma Panula took this ancient tune as a starting point for an arrangement for accordion and ensemble, made for a TV concert in Incidentally, this work marks the beginning of modern artistic accordion music in Finland. Panula later made versions for varying ensembles, for instance one for clarinet and string quartet. It is this version, with the clarinet solo part substituted with the original accordion part, which is performed today. En stor del av konserten bjuder på en kavalkad av körsånger från 1900-talets Finland, många med direkt anknytning till folklig tradition. Trots alla varierande uttryck färger från tillkomstperioden går det en rät linje från Leevi Madetojas Läksin minä kesäyönä käymään, via Erik Bergmans femtio år yngre tolkning av samma text (låt vara i en annan melodivariant) och Einojuhani Rautavaaras Sommarnatten till Kaipaava och Kuka nukkuu tuutussasi. Toivo Kuulas Kevätlaulu har inte den här direkta anknytningen, men ingår i hans opus 11, en samling körsånger som på ett grundläggande vis hjälpt till att definiera körsången i Finland under 1900-talet. Rautavaara för sin del utgår från en polska från Karlebytrakten, med ord senare tillsatta av Ernst V. Knape, i ett stämningsfullt arrangemang gjort för kammarkören Jubilate. Anna-Mari Kähäräs Kuka nukkuu tuutussasi skrevs ursprungligen för Philomelakören och de Värttinä-inspirerade tongångarna med rötterna i finsk runosångtradition försågs senare med ett rytmiskt ackompanjemang för herrstämmor. Kaipaava för sin del är en del av vokalensemblen Rajatons standardrepertoar. 89

90 Valtaosa konsertin ohjelmasta koostuu valikoimasta 1900-luvun Suomen kuorolauluja, joista useammilla on suora kytkös kansanlauluperinteeseen. Vaihtelevista ilmaisutavoista huolimatta voi havaita selkeän teemallisen linjan: Leevi Madetojan Läksin minä kesäyönä -sovitus, Erik Bergmanilta samaa tekstiä, mutta eri melodiaa käyttävän laulun ja Einojuhani Rautavaaran Sommarnattenin kautta lauluihin Kaipaava ja Kuka nukkuu tuutussasi. Toivo Kuulan Kevätlaululla ei ole varsinaista kansanlaulutaustaa, mutta osana hänen opustaan 11 se on yksi niistä sävellyksistä, jotka ovat olleet perustavanlaatuisella tavalla mukana muokkaamassa suomalaista kuorolaulua 1900-luvulla. Rautavaara on puolestaan käyttänyt Jubilate-kuorolle tehdyn tunnelmallisen teoksensa pohjana Kokkolan seuduilta peräisin olevaa polskaa, johon runoilija Ernst V. Knape lisäsi myöhemmin sanat. Anna-Mari Kähärän Kuka nukkuu tuutussasi on alun perin Philomela-kuoron tilauksesta syntynyt kappale. Siinä kuuluu Värttinän inspiroimaa, nykyaikaistettua runolauluperinnettä, johon on myöhemmin liitetty rytminen säestyskerros miesäänille. Kaipaava on vuorostaan osa lauluyhtye Rajattoman kantaohjelmistoa. A large part of the concert consists of choral pieces from 20th century Finland, many of which are connected to traditional song culture. Despite the various forms of expression marks of the different composers and eras a straight line can be drawn from Leevi Madetoja's Läksin minä kesäyönä, through Erik Bergman's take on the same text (but with a different melody variant) and Einojuhani Rautavara's Sommarnatten, to Kaipaava and Kuka nukkuu tuutussasi. Toivo Kuula's Kevätlaulu doesn't share this direct connection to folk song, but as a part of Kuula's opus 11 set of choral songs, it has been profoundly important in shaping and defining Finnish choral music in the last century. Rautavaara has taken a polska from the Karleby-region in Swedish Ostrobothnia, with words supplied by poet Ernst V. Knape, and made an atmospheric arrangement dedicated to the Jubilate choir. Anna- Mari Kähärä's Kuka nukkuu tuutussasi was originally written for the girls' choir Philomela. The song, following the contemporary trend of updated Finnish runo song made popular by the group Värttinä, has later been expanded to a mixed choir setting by the rhythm arrangement for lower voices signed Tuukka Haapaniemi. The arrangement of the folk tune Kaipaava is a part of the vocal ensemble Rajaton's core repertory. Ruotsin radion kamarikuoron tilauksesta vuonna Salosta kiehtoi Jäderlundin kyky pukea sanoiksi kiihkeitä tunnelmia ytimekkäästi ja tehokkaasti, aistillisesti, mutta turhaan tunteilematta. Ensimmäinen osa, Kyss min mun ("Suutele suutani"), rakentaa fragmentoidun kokonaiskuvan, jossa runo heijastuu pieninä, mutta yleensä konsonoivina sointukimppuina. Djupt i rummet ("Syvyydessä") alkaa yhtäjaksoisemmin, kontrapunktisena tekstin esittelynä. Tämän jälkeen Salonen keskittyy taas yksittäisiin sanoihin ja fraaseihin suunnaten kohti koraalinomaista teoksen loppua. Esa-Pekka Salonen wrote Two Songs to Poems by Ann Jäderlund following a commission from the Swedish Radio Choir in Salonen chose Jäderlund's poems, having been fascinated by her way of sensually, but frankly, and verbalizing intense feelings in very brief and striking poems. The first part, Kyss min mun, establishes a fragmentized picture of single words and short phrases, mirroring the short poem dense, but mostly consonant blocks of sound. Djupt i rummet begins with a more coherently contrapuntal presentation of the poem at hand, before turning to a more detailed inspection of its building blocks, and, finally a chorale-like ending. Esa-Pekka Salonen komponerade Två sånger till dikter av Ann Jäderlund på beställning av Radiokören i Sverige år Han valde Jäderlunds texter utgående från en fascination för hennes sätt att sensuellt och osentimentalt verbalisera intensiva känslor, fåordigt men effektivt. Första delen, Kyss min mun, bygger upp en fragmenterad helhetsbild som speglar den kortfattade dikten, i överlag täta konsonantliknande klangknippen. Djupt i rummet börjar mera sammanhängande, som en kontrapunktisk presentation av texten innan Salonen åter tar fasta på enstaka ord och fraser och bearbetar dem vidare. Esa-Pekka Salonen sävelsi Kaksi laulua Ann Jäderlundin runoihin 90

91 5.8. SÖNDAG / SUNNUNTAI / SUNDAY Fritz Jakobsson Studio 20 / 17 "Kompositörsporträtt av Toshi Ichiyanagi" "Säveltäjäpotretti Toshi Ichiyanagista" "The portrait of Composer Toshi Ichiyanagi" Toshi Ichiyanagi, kompositör / säveltäjä / composer, piano Seppo Kimanen, intervju / haastattelu / interview Matti Rantanen, accordeon / harmonikka / accordion Toshi Ichiyanagi ( ): Pianoimprovisationer över temat Fritz Jakobsson Pianoimprovisaatiot teemasta Fritz Jakobsson Piano improvisations ovet the Theme Fritz Jakobsson Toshi Ichiyanagi: Bevor die Nacht kommt... (Innan natten kommer.../ Ennen yön tuloa... / Before darkness comes...) Toshi Ichiyanagi: Inexhaustible Fountain Efter konserten / Konsertin jälkeen / After the concert Lätt sommardryck / Kevyt kesäinen juoma / Summerlight drink Toshi Ichiyanagi Seppo Kimanen från Vasa stadshus / Vaasan kaupungintalolta / from Vaasa City Hall Matti Rantanen 91

92 5.8. SÖNDAG / SUNNUNTAI / SUNDAY VÖRÅ KYRKA / VÖYRIN KIRKKO / VÖRÅ CHURCH 20 / 17 Tuulia Ylönen, klarinett / klarinetti / clarinet Laura Hynninen, harpa / harppu / harp Maano Männi, violin / viulu Christian Altenburger, violin / viulu Yuval Gotlibovich, altviolin / alttoviulu / viola Torleif Thedéen, cello / sello Zoran Marcoviæ, kontrabas / kontrabasso / double bass Martti Rautio, piano Alissa Margulis, violin / viulu Jakob Koranyi, cello / sello Alexandr Glazunov ( ): Reverie Oriental Op. 14 No 2 Claude Debussy ( ): Deux danses I. Danse sacrée II. Danse profane Dmitry Shostakovich ( ): Pianotrio nr 2 E-dur Pianotrio nro 2 E-duuri Piano Trio No. 2 in Major, E Op. 67 I. Andante Moderato - Poco più mosso I. Allegro con brio II. Largo III. Allegretto Tuulia Ylönen Laura Hynninen Maano Männi Christian Altenburger Yuval Gotlibovich Torleif Thedéen Zoran Marcoviæ från Vasa stadshus / Vaasan kaupungintalolta / from Vaasa City Hall Martti Rautio Alissa Margulis Jakob Koranyi 92

93 Andra hälften av 1800-talet var en period av starkt ökande intresse för främmande kulturer och tendensen kunde skönjas i alla hörn av Europa. Den nyligen etablerade kontakten med det dittills helt isolerade Japan påverkade exempelvis starkt konstlivet i Västeuropa. Ett slags rysk motsvarighet var strävan att i konst och musik odla det särpräglat ryska i stället för att efterapa importprodukter västerifrån. Eftersom begreppet 'ryskt' omfattade ganska mycket, kom man också att börja utforska ingredienser från de mera fjärran hörnen av riket. Det här intresset för exotism skulle inom musiken exempelvis resultera i Rimskij-Korsakovs berömda orkestersvit Sheherazade, men också de två tidiga orkesterstyckena opus 14 av dennes elev Alexandr Glazunov, komponerade omkring år Reverie Oriental inleds med ett solo som klart demonstrerar vad titeln syftar till. Verket växer till en grandios och högtidlig kulmination, för att sedan avslutas i ett upphöjt lugn luvun jälkipuolella kiinnostus vieraita kulttuureja kohtaan kasvoi kaikkialla Euroopassa. Lännessä erityisesti vastikään syntynyt yhteys siihen asti täysin eristettyyn Japaniin vaikutti taide-elämän kehitykseen. Eräänlainen venäläinen vastine oli taiteessa ja musiikissa pyrkimys kehittää omia viitekehyksiä länsimaisten vaikutteiden sijaan. Koska käsite "venäläinen" oli silloinkin erittäin laaja, myös valtakunnan kaukaisimmista kulmista tulevia aineksia voitiin tutkia osana venäläisyyttä. Eksotiikan kiinnostus vaikutti esimerkiksi Rimski-Korsakovin kuuluisan orkesterisarjan Sheherazaden syntyyn. Myös tämän oppilaan, Aleksandr Glazunovin, kaksi orkesterikappaletta op. 14 olivat tämän trendin tuotoksia. Reverie Oriental, joka sävellettiin vuoden 1886 tienoilla, alkaa soololinjalla, joka heti paljastaa, miltä suunnalta sävellyksen inspiraatio on lähtöisin. Teos kasvaa juhlavaan kulminaatioon vetäytyäkseen lopussa ylevään rauhaan. The second part of the 19th century was a period of sharply increasing interest in foreign cultures, a tendency which could be seen all over Europe. The newly established contact with the hitherto completely isolated Japanese empire, for instance, had a striking impact on art in Western Europe. In Russia, the tendency was to emphasize indigenous traits instead of simply adopting Western influences. The concept "indigenous" in a country as large as Russia naturally includes a vast range of cultural traits, and one of those which gained a foothold in Russian music was the oriental sound of the Central Asian parts of the empire. These exotic sounds were transformed into works such as Rimsky-Korsakov's famous orchestral suite Sheherazade, but also his pupil Alexandr Glazunov made a contribution in the shape of Reverie Oriental, composed in The introductory theme states very clearly the image of that far-away and enticing orient which so many artists dreamed about. After a grandiose culmination, the composition ends in an atmosphere of elevated calm. En intressant aspekt av musikhistoriens gång är den som handlar om instrumentens utveckling. Nya instrument har sett dagens ljus och redan existerande har modifierats för att bättre motsvara olika behov. I många fall har det funnits en klar beställning för förändringar, antingen från tonsättare eller musiker, medan andra instrument har fötts på instrumentbyggares ritbord. I detta senare fall har det sedan varit en fråga om att vinna eller försvinna, beroende på om instrumentet lyckats väcka intresse bland potentiella användare. Claude Debussys Två danser för harpa och stråkar kan härledas till just en sådan process. År 1904 beställde pianofirman Pleyel av Debussy ett verk för den nya kromatiska harpa som man hade tagit fram, en harpa som alltså hade en skild sträng för varje halvton i stället för att förlita sig på pedaler och ett mindre antal strängar. Avsikten var givetvis att ett verk av en framstående tonsättare skulle öka trovärdigheten och därmed hjälpa upp försäljningen av det nya instrumentet. Debussys två danser är kanske inte det mest centrala i hans produktion, men representerar ändå väl tonsättarens centrala tonspråk verket kom ju till ungefär samtidigt som den berömda orkestersviten La Mer. För Pleyels del blev resultatet emellertid inte vad man önskat; den kromatiska harpan nådde aldrig en sådan position att den på allvar kunde börja konkurrera om musikers och tonsättares gunst. Mielenkiintoinen musiikkihistorian osa-alue on soitinten kehitys. Uusia soittimia on keksitty ja jo olemassa olevia on kehitetty vastaamaan paremmin kunkin ajan vaatimuksia. Joskus pohjalla on ollut selvä tilaus joko säveltäjiltä tai muusikoilta, mutta välillä aloite on tullut myös soitinrakentajilta. Varsinkin silloin on ollut erittäin tärkeää saada uudelle soittimelle sopivaa ohjelmistoa ja kiinnostuneita käyttäjiä. Claude Debussyn Kaksi tanssia harpulle ja jousikvartetolle on juuri tällaisten huolien tulos. Vuonna 1904 pianonvalmistaja Pleyel tilasi Debussylta teoksen vastikään kehitetylle kromaattiselle harpulle eli soittimelle, jolla oli erillinen kieli jokaiselle puolisävelaskeleelle, eikä pedaaleja kielten virityksen muuttamiseksi. Tilauksen takana oli tietysti ajatus, että tunnetun säveltäjän nimi auttaisi soittimen markkinoinnissa. Debussyn kaksi tanssia eivät ehkä edusta säveltäjän keskeisintä tuotantoa, mutta ne kuvaavat hyvin hänen sävelkieltään vuosisadan alkuvuosina syntyihän tämä teos samoihin aikoihin kuin orkesteriteos La Mer. Pleyelin kannalta lopputulos ei ollut tyydyttävä. Kromaattisen harpun myynti ei ylittänyt kriittistä rajaa, eikä siitä tullut vakituinen osa musiikkikenttää. An interesting aspect of music history is the evolution of musical instruments. New instruments have been invented and further developed to suit the needs of different ages and contexts. In many cases, the impetus has come from the musicians and composers, but almost as often, the driving force has been the imaginative instrument maker. In the later case it has been imperative to gain recognition from the active musical circles, if the new instrument was to have a future. Claude Debussy's Two Dances for harp and strings is a work connected to a case like this. The piano maker Pleyel had constructed a chromatic harp, that is, a harp with one string for each semitone, instead of the already established pedal harp made popular by competing firm Erard. Pleyel commissioned a work from 93

94 Debussy in 1904, hoping that the composer's name, by now on everyone's lips, would help promote the instrument. Debussy never was very enthusiastic about commissions like this, but the two movements do highlight the central musical language of the composer. The Two Dances, written around the same time that the great orchestral work La Mer took shape, they are seldom counted among Debussy's central works. More importantly, though, they didn't save the chromatic harp. The instrument never reached a market position from which it could seriously compete with the Erard pedal harp. Stalins skräckvälde över sitt folk hade när andra världskriget bröt ut redan pågått i ett par decennier, med perioder av lugn avlösta av våldsamma förföljelser och utrensningar av "statens fiender". Krigsutbrottet erbjöd i det här avseendet en viss lättnad för ryssarna på hemmafronten, i och med att regimens huvudsakliga intresse riktades mot krigsskådeplatserna. Också tonsättaren Dmitrij Sjostakovitj hade funnit sig i onåd hos statsmaskineriet och till och med hos Stalin själv, men ändå klarat sig undan värre repressalier. Däremot såg han regelbundet vänner och kolleger arresteras och försvinna till deportering eller avrättning. Andra pianotrion är skriven under år Kriget håller på att gå mot sitt slut och i ännu en yttring av svårbegriplig förföljelsemani har Stalins regim inlett en kampanj mot sin egen befolkning, den här gången mot så kallade "rotlösa kosmopoliter", en omskrivning för judar. Sjostakovitj berördes djupt av denna senaste i den långa historien av förföljelser av judarna och hans musik kom under de följande åren att omfatta framträdande judiska element. Sjostakovitj skrev i sina memoarer om judarna, som lidit så länge att de lärt sig att dölja sin smärta bakom ett leende. Något av detta, skrattet genom tårarna, går genom hela pianotrion, i synnerhet den sista satsens danse macabre med sitt hjärtskärande judiska huvudmotiv, men också det intensiva scherzot. Men det finns också en personlig aspekt i verket, nämligen Sjostakovitjs sorg över den avlidna vännen Sollertinskij, som var en av ytterst få kolleger Sjostakovitj öppet kunde diskutera sin och andras musik med. Tredje satsens passacaglia är becksvart förtvivlan i spåren efter denna svåra förlust. Stalinin hirmuvalta oli toisen maailmansodan syttyessä kestänyt jo pari vuosikymmentä, jonka aikana ajoittaiset "valtion vihollisten" vainot olivat vuorotelleet rauhallisempien jaksojen kanssa. Sota tarjosi tässä mielessä asteittaista helpotusta neuvostokansalaisille, sillä Stalinin ja hänen hallituskoneistonsa päähuomio kääntyi nyt länteen ja sotatantereille. Myös säveltäjä Dmitri Šostakovitš oli joutunut hallinnon ja itse Stalinin kanssa huonoihin väleihin, mutta oli silti säästynyt pahimmilta rangaistuksilta. Hän sai kuitenkin todistaa, miten ystäviä ja kollegoita pidätettiin ja heitä lähti joko karkotettuina tai teloitettuina. Toinen pianotrio sävellettiin vuonna Sota oli loppumassa ja Stalinin hallinto oli ryhtynyt uudessa, vaikeasti ymmärrettävässä vainoharhaisuudessaan kampanjoimaan omaa väestöä vastaan. Tällä kertaa kohteena olivat niin kutsutut "juurettomat kosmopoliitit" eli juutalaiset. Šostakovitš järkyttyi syvästi tästä viimeisimmästä tapahtumasta historian lukemattomista juutalaisvainoista ja sävelsi seuraavina vuosina usein hyvin ilmeisen juutalaisia aiheita sisältävää musiikkia. Hän kirjoitti muistelmissaan juutalaisista, jotka olivat kärsineet niin pitkään, että olivat oppineet kätkemään kipua hymyn taakse. Ajatus naurusta kyynelten läpi kulkee punaisena lankana kautta pianotrion, erityisesti viimeisen osan danse macabressa ja sen juutalaissävyisessä pääteemassa, mutta myös kiihkeässä kakkososan scherzossa. Triossa on kuitenkin myös henkilökohtainen näkökulmansa, nimittäin Šostakovitšin suru vastikään menehtyneen ystävänsä Sollertinskin menetyksestä. Tämä oli yksi harvoista ihmisistä, joiden kanssa Šostakovitš voi avoimesti ja luottamuksella keskustella omasta ja muiden säveltäjien musiikista. Kolmannen osan passacaglia on tämän surun aiheuttaman pikimustan epätoivoisuuden värittämä. Stalin's reign of terror had lasted for two decades already, when the Second World War started. Periods of calm had alternated with years of intense purges directed towards "the enemies of the state". In this respect, the war brought with it a degree of relief for the Soviet citizens, as the heads of state turned their attention westward. Dmitry Shostakovich certainly was no stranger to hostile relations with the bureaucracy and even with Stalin himself, but so far he had been able to avoid serious retaliation. What he did see were friends and colleagues randomly get arrested and disappear, deported or executed. The second piano trio was composed in 1944, when the war was finally drawing to a close. In yet another incomprehensible wave of paranoia, Stalin had initiated a new campaign against his own people, this time more specifically, the "rootless cosmopolitans", i.e. the Jews. Shostakovich was deeply affected by this, the latest in a seemingly endless history of persecution of the Jews, and in the following years wrote many compositions containing strongly Jewish elements. Shostakovich wrote in his memoirs about the Jewish people, having suffered for so long, that they had learned to hide their pain behind a smile. This idea, the laughter through tears, follows us through their trio, especially in the dance macabre of the final movement, with its heartrending Jewish main theme, but also in the intense scherzo. There is, however, also a personal aspect of the work: the pitch black despair of the passacaglia in the third movement is a reflection of Shostakovich's sorrow following the death of Sollertinsky, one of the few close friends with whom he could discuss his own and others' music openly. 94

95 6.8. MÅNDAG / MAANANTAI / MONDAY SANDVIKS VILLA / HIETALAHDEN VILLA / SANDVIK S SUMMER HOUSE VILLA DEI MISTERI Familjefestival / Perhefestivaali / Family festival Kl. / klo / At Jättens Rubin / Jatulin Rubiini / The Ruby of the Giant Konsert / Konsertti / Concert: "BRÖLLOPSGÅVAN" / "HÄÄLAHJA" / "THE WEDDING GIFT" Lasse Hjelt, konferencier / juontaja / host Kristiina Junttu, piano Kuula-institutets Piano Studios studerande / Kuula-opiston Piano Studion oppilaat / Kuula-Institute's Piano Studio students: Amanda Tuomisto, Loviisa Tuomisto, Elis Kyntäjä, Tarmo Peltokoski, Julia Rinne, Tarmo Rajamäki, piano Regionala Danscentret i Österbotten / Pohjanmaan tanssin aluekeskus The Regional Dance Center of Ostrobothnia Erkki Melartin ( ) Festmarsch ur "Prinsessan Törnrosa" / Juhlamarssi "Prinsessa Ruususesta" Jubilee March from "The Sleeping Beauty", op. 22/30 (1905) Edvard Grieg ( ) Bröllopsdag på Troldhaugen / Hääpäivä Troldhaugenissa / Wedding Day at Troldhaugen, op. 65/6 (1896) Jean Sibelius ( ) Impromptu, op. 5/5 (1893) Tarmo Peltokoski (2000 ) URUPPFÖRANDE / KANTAESITYS / FIRST PERFORMANCE Historien om rubinen / Rubiinin tarina / Story of the Ruby (2012) I Rubinens uppkomst / Rubiinin synty / Birth of the Ruby II Kampen om rubinen / Taistelu rubiinista / Battle over the Ruby III Lyckligt slut / Onnellinen loppu / Happy Ending Sergei Bortkiewicz ( ) Fjärilen / Perhonen / The Butterfly, op. 30/9 (1925) Franz Liszt ( ) Cantique d'amour, S 173/10 (1852) Kärlekens lovsång / Rakkauden ylistyslaulu / Hymn of Love Vlastimil Lejsek ( ) Tarantella (1981) György Kurtág (1926 ) Örökmozgó (talánt tárgy) (1973) Perpetuum mobile (hittegods) / Ikiliikkuja (löytötavara) / Perpetual Motion (article found) Dagsbiljett / Päivälippu / Dayticket 10 / person / henkilö Barn i vagnsålder gratis Kärryikäiset lapset ilmaiseksi Children in prams free of charge Piano Studio Franz Liszt ( ) Gnomenreigen, S 145/2 ( ) Vättarnas dans / Maahisten karkelo / Dance of the Gnomes Bröllopsvals / Häävalssi / Wedding Waltz Kristiina Junttu 95 Lasse Hjelt

96 Hela familjens konsert "Bröllopsgåvan Måndagen den 6.8. tillbringas ute vid Sandviks Villan och i parken på festivalen Villa Dei Misteri. I historien om Jättens Rubin, deltar publiken i ett äventyr, som kulminerar kl i konserten "Bröllopsgåvan". Historien om Jättens Rubin är en historia i 6 olika akter, som var och en förverkligas av de medverkande kulturproducenterna. Vi får följa huvudpersonen, prinsessan Áidna Sockertopp på hennes äventyr för att hitta sin blivande make Jätten Frostskägg, som lovat sin brud en alldeles speciell Rubin som gåva. Äventyret består av: 1. Prolog, 2. Kollisionen, 3. I den mörka skogen, 4. I det villande kärret, 5. Jungfrudansgården, 6. Bröllopsgåvan. Den teatraliska konserten "Bröllopsgåvan" knyter ihop hela festivaldagens evenemang. Artister och publik samlas för att gratulera det nyblivna bröllopsparet till kungafamiljens sommarvilla (Sandviks Villan). Just före konserten i villans park, har en vigsel ägt rum mellan prinsessan Áidná Sockertopp och den snälla Jätten Frostskägg. Prinsessans föräldrar, kung Lashotz (Lasse Hjelt) och drottning Kristiina (Kristiina Junttu) ger bröllopsparet i gåva ett underligt instrument (påminner väldigt mycket om de flyglar vi känner till idag...). I konserten "Bröllopsgåvan" framför prinsessan Áidnás syskon; prinsar och prinsessor (Piano Studions elever) under ledning av drottningen, musik till det älskande brudparet på detta underliga instrument, bl.a Melartins, Griegs, Sibelius och Liszts stycken. En speciell gåva får prinsessan Áidná av sin lillebror, ett nytt stycke: "Historien om Rubinen". Ett verk i tre satser ( I Rubinens uppkomst, II Kampen om Rubinen, III Lyckligt slut), som komponerats av brodern (Tarmo Peltokoski). Han framför även verket för brudparet. I konserten "Bröllopsgåvan" hör vi alltså den unga Piano Studioelevens verk, som uruppförande. Det som inspirerade kompositören till verket var den förunderliga Rubinen, som brudgummen, Jätten, lovat sin brud. I konserten medverkar även dansare (Regionala Danscentret i Österbotten) och kungafamiljens betjänter (Musikfestspelen Korsholms personal). Festivaldagens övriga artister och producenter är tillsammans med publiken viktiga och ärade bröllopsgäster. Koko perheen konsertti "Häälahja Maanantaina 6.8. vietetään Hietalahden Villalla ja sen puistossa Villa Dei Misteri festivaalia. Koko perheen tapahtumassa seikkaillaan Jatulin Rubiini tarinan ympärillä ja päivä huipentuu konserttiin klo 16. Konsertti kantaa nimeä "Häälahja". Tarina Jatulin Rubiinista on kuusiosainen satu. Osat toteuttavat mukana olevat kulttuurituottajat. Saamme seurata tarinan päähenkilön, prinsessa Áidná Hattarapään seikkailua. Paljon ehtii tapahtua ennen kuin prinsessa löytää sulhasensa Jatuli Huurreparran, joka on luvannut morsiammelleen lahjaksi aivan erityisen Rubiinin. Seikkailun kuusi osaa ovat: 1. Prologi, 2. Törmäys, 3. Synkässä metsässä, 4. Eksyttävällä suolla, 5. Jatulintarhassa, 6. Häälahja. Näytelmällinen konsertti "Häälahja" kokoaa festivaalipäivän tapahtumat, esiintyjät ja yleisön yhteen onnittelemaan tuoretta hääparia kuninkaan perheen kesähuvilalle (Hietalahden Villa). Juuri ennen konserttia on kesähuvilan puistossa vihitty prinsessa Áidná Hattarapää ja kiltti jättiläinen Jatuli Huurreparta. Prinsessan vanhemmat, kuningas Lashotz (Lasse Hjelt) ja kuningatar Kristiina (Kristiina Junttu) lahjoittavat hääparille ihmeellisen soittimen (hyvin paljon tuntemamme flyygelin oloinen ). "Häälahja"- konsertissa prinsessa Áidnán sisarukset, prinssit ja prinsessat (Piano Studion oppilaat) kuningattaren johdolla esittävät tällä ihmeellisellä soittimella musiikkia rakastavalle hääparille muun muassa Melartinin, Griegin, Sibeliuksen ja Lisztin kappaleita. Erityisenä lahjana hääpari saa prinsessa Áidnán sisaruksilta uuden uutukaisen kappaleen "Rubiinin tarina". Kolmiosaisen (I Rubiinin synty, II Taistelu rubiinista, III Onnellinen loppu) teoksen on säveltänyt yksi prinsessan veljistä (Tarmo Peltokoski) ja hän myös esittää kappaleen hääparille. "Häälahja"-konsertissa kuullaan siis nuoren Piano Studiolaisen teoksen kantaesitys. Pianokappaleeseen säveltäjää innoitti Jatuli-sulhasen morsiammelleen lupaama upea Rubiini. Konsertissa on mukana myös tanssijoita (Pohjanmaan tanssin aluekeskus) ja kuningasperheen palvelijoita (Korsholman Musiikkijuhlien työntekijöitä). Festivaalipäivän muut esiintyjät ja toteuttajat ovat yhdessä yleisön kanssa arvokkaita ja tärkeitä häävieraita. The Family concert "The Wedding gift" In Sandvik s Summer House and Park in Vaasa it is possible to spend the day on the Villa Dei Misteri Festival. This is a family event where it is possible to join in on the adventure of the story The Ruby of the Giant. At the end of the day at 16.00, the concert "The Wedding Gift" that concludes the whole story takes place. The story consists of six parts, where all the participating cultural producers are implementing their own part. We can follow the main character, Princess Áidná on her adventure to find her fiancé Giant Frostbeard, who has promised a very special Ruby as a gift to his bride. The six parts of the Story are: 1 Prologue, 2. The Collision, 3. In the dark Forest, 4. The alluring Swamp, 5. In the Dancing Garden, 6. The Wedding Gift. The dramatic concert gathers all the performers of the day with the audience to congratulate the newlywed couple in the summer house of the royal family (Sandvik s Summer House). Just before the concert in the park the wedding has taken place between Princess Áidná Sugartop and the gentle Giant Frostbeard. The parents of the Princess, King Lashotz (Lasse Hjelt) and Queen Kristiina (Kristiina Junttu) are giving the wedding couple a wondrous instrument (resembles very much the grand pianos of today ). In the concert the sisters and brothers of Princess Áidná, (Students of the Piano Studio) under the lead of the Queen, perform on this wondrous instrument, music to the loving couple. We hear music of Melartin, Grieg, Sibelius and Liszt, among others. As a special gift the couple receives a new musical piece from her little brother, named "The Story of the Ruby". The work has three parts (I Birth of the Ruby, II Battle of the Ruby, III Happy Ending). The composer and brother (Tarmo Peltokoski) is performing the piece. In the concert we have a world premier composed by one of the young students in the Piano Studio. The inspiration for the composer was the fantastic Ruby that the fiancé promised his bride. In the concert we see dancers (Ostrobothnian regional dance center) and the Royal family s servants (Korsholm Music Festival s staff). Honored and important wedding guests are the audience.

97 6.8. MÅNDAG / MAANANTAI / MONDAY VASA KONSTHALL / VAASAN TAIDEHALLI / VAASA ART HALL Festmottagning / Juhlavastaanotto / Anniversary reception " 30 Years of Chamber Music" För medlemmar i Understödsföreningen för Musikfestspelen Korsholm, artister, konsertgäster och samarbetspartners Korsholman Musiikkijuhlien kannatusyhdistyksen jäsenille, taiteilijoille, konserttivieraille ja yhteistyö-kumppaneille For members of Korsholm Music Festial, artists, concert guests and cooperation partners Hälsning / Tervehdys / Greetings Bodil Eriksén-Neuman, ordförande / puheenjohtaja / chairman Musik / Musiikkia / Music Eventuella uppvaktningar till Musikfestspelen Korsholms stipendiekonto, nummer FI , för utveckling av mästarkurser. Mahdolliset huomionosoitukset Korsholman Musiikkijuhlien stipenditilille, numero FI , mestarikurssitoiminnan kehittämiseksi. Possible greetings are welcome to the scholarship account of Korsholm Music Festival, accountnumber FI , for development of Master classes. 97

98 6.8. MÅNDAG / MAANANTAI / MONDAY VASA STADSHUS / VAASAN KAUPUNGINTALO / VAASA CITY HALL 25 / 22 Festsalen / Juhlasali / Grand Hall "30 Years of Chamber Music" Jubileumskonsert / Juhlakonsertti / Jubilée Concert Seppo Kimanen, konferencier / juontaja / host Laura Hynninen, harpa / harppu / harp Erica Nygård, flöjt / huilu / flute Tuulia Ylönen, klarinett / klarinetti / clarinet Christian Altenburger, violin / viulu Alissa Margulis, violin / viulu Yuval Gotlibovich, altviolin / alttoviulu Torleif Thedéen, cello / sello Arto Satukangas, piano Martti Rautio, piano Petri Aarnio, violin / viulu Ilari Angervo, altviolin / alttoviulu Jakob Koranyi, cello / sello Zoran Marcoviæ, kontrabas / kontrabasso / double bass Henri Sigfridsson, piano Karen Gomyo, violin / viulu Taija Angervo, violin / viulu Joel Laakso, cello / sello Uusi Helsinki -kvartetti / Nya Helsinfors -kvartetten / New Helsinki Quartet Maurice Ravel ( ): Introduction et Allegro Sergei Rachmaninov ( ): Prélude, B-dur / B-duuri / B flat Major Op.23/2 Prélude, i h-moll / h-molli / in B minor Op. 32/10 Étude Tableau D-dur / D-Duuri / in D Major, Op. 39 Alexandr Glazunov ( ): Chant du Ménéstrel Op. 71 Toshi Ichiyanagi ( ): Piano Quartet (2012) URUPPFÖRANDE / KANTAESITYS / WORLD PREMIER PAUS / TAUKO / INTERMISSION Mili Balakirev ( ): Dmitry Shostakovich ): Islamey Två stycken för stråkoktett Kaksi kappaletta jousioktetille Claude Debussy ( ): Two Pieces for String Octet Stråkkvartett G-dur I. Prelude: Adagio Jousikvartetto G-duuri II. Scherzo: Allegro molto String Quartet in G Major Op. 10 I. Animé et très décidé II. Assez vif et bien rythmé III. Andantino, doucement expressif IV. Très modéré 98

99 I konsert nr 14 ingick Debussys Två danser för kromatisk harpa och stråkar, ett verk beställt år 1904 av pianofabrikören Pleyel för att marknadsföra deras nya kromatiska harpa. Den konkurrerande firman Erard, som redan långt tidigare introducerat en harpa som med hjälp av pedaler fungerade helt kromatiskt med ett mindre antal strängar, gjorde raskt ett motdrag och beställde följande år ett verk av Maurice Ravel. Denne hade just avslutat en andra period av studier vid konservatoriet, studier som kröntes av lika obetydliga formella framgångar som första försöket. Utanför konservatorievärlden var Ravels stjärna dock snabbt stigande och det är därmed inte alls överraskande att Erard valde att vända sig till honom för ett verk som kunde vara ett värdigt motdrag till Debussy och Pleyel. Detta var Ravels första betydande beställningsverk och han arbetade snabbt och ihärdigt, med resultatet att Introduction et allegro för harpa och ensemble stod klar på åtta dagar. Lika litet som Debussys danser skall klandras för den kromatiska harpans klena framgång bör man väl prisa Ravel för pedalharpans seger, men det skall inte förnekas att han med all önskvärd tydlighet lyckades lyfta fram instrumentets många möjligheter. Likaså uppvisar de övriga instrumenten Ravels minutiösa och effektiva harmoniarbete i en helhet med klassisk bågstruktur kulminerande i en kadens nära avslutningen. Neljännessätoista konsertissa soi Debussyn Kaksi tanssia harpulle ja jousille, jonka pianonvalmistaja Pleyel tilasi vuonna 1904 edesauttamaan uuden, kromaattisen harpun markkinointia. Kilpaileva soitinvalmistaja Erard, joka jo aikoja sitten oli alkanut kehittämään pedaalien avulla täysin kromaattisesti toimivaa harppua, vastasi tähän haasteeseen tilaamalla Maurice Ravelilta teoksen seuraavana vuonna. Ravel oli juuri saattanut päätökseen toisen opintokauden konservatoriossa ilman merkittävää menestystä, mutta konservatoriomaailman ulkopuolella hän oli jo menestyvä säveltäjä. Ei ollut siis yllättävää, että Erard kääntyi Ravelin puoleen saadakseen teoksen, josta tulisi Pleyelin haasteen arvoinen vastaveto. Tämä oli Ravelin ensimmäinen laajempi tilausteos, ja hän työskenteli nopeasti ja sitkeästi, minkä tuloksena Introduction et allegro harpulle ja yhtyeelle valmistui kahdeksassa päivässä. Debussyn teos ei pystynyt pelastamaan kromaattista harppua, eikä Ravelinkaan, mutta kiistämättä Ravel onnistui kaikella toivotulla selkeydellä tuomaan esille pedaaliharpun soinnillisia mahdollisuuksia. Myös muiden soitinten osissa käy ilmi Ravelin tarkka ja tehokas harmoninen käsittely kokonaisuudessa, jonka kaarimuoto huipentuu kadenssiin kohti loppua. In concert no.14, one of the works performed was Debussy's Two Dances, a work commissioned in 1904 by piano maker Pleyel to promote their chromatic harp. The competing firm Erard, which had developed the already established pedal harp, rapidly took countermeasures by commissioning a piece from Maurice Ravel the following year. Ravel had just finished a second period of studies at the conservatory and, once again, failed to win the Prix de Rome competition. Outside the conservatory, however, he was already a rising star, and it is therefore hardly surprising that Erard chose him to write a work that would be a worthy competitor for Debussy and Pleyel. This was Ravel's first major commission and he worked furiously, with the result that in only eight days he had finished the Introduction and Allegro. Just as Debussy's dances didn't turn the scales for the Pleyel harp, probably one can't give Ravel decisive credit for the continued success of the pedal harp, but there can be no doubt that he went through every effort to highlight the sonic possibilities of the instrument. The rest of the ensemble work gives equal testimony to Ravel's meticulous and efficient harmonic treatment, producing a work cast in a classical arch shape, and culminating in a grand cadenza towards the end. Sergej Rachmaninovs tidiga karriär bjöd på något av en emotionell berg och dalbana för tonsättaren. Hans studier vid konservatoriet kröntes med framgång då han, tillsammans med studiekollegan Skrjabin avgick med högsta vitsord. Rachmaninov hade också blivit god vän med den gamle Tjajkovskij och dennes död år 1893 drabbade honom hårt. Ännu värre var emellertid slakten på hans första symfoni år 1897, efter vilken han inte förmådde komponera på närmare tre år. Återkomsten till rampljuset skedde först i oktober år 1901 då andra pianokonserten uruppfördes med Rachmaninov själv vid pianot. Mottagandet var överväldigande och verket blev ju sedermera en av de oftast framförda pianokonserterna. Virtuositet möter även lyssnaren i de solostycken för piano som Rachmaninov skrev under de följande åren. De tio preludierna i op. 23, komponerade år 1903, följer i mycket de spår som lades ut i andra pianokonserten. En mörkare, mera drastisk ton slås däremot an i de nio bildstudierna (Etudes-tableaux) op. 39 komponerade under de tumultartade åren Rachmaninov har emellertid inte avslöjat något ursprung bakom etyderna, av vilka åtta går i moll, för att så avslutas med den dramatiskt triumferande etyden i D-dur. Sergei Rahmaninovin varhainen ura oli melkoista tunne-elämän vuoristorataa. Hänen opintonsa konservatoriossa huipentuivat, kun hän yhdessä opiskelukaverinsa Skrjabinin kanssa valmistui korkein mahdollisin arvosanoin. Rahmaninov oli myös tutustunut vanhaan Tšaikovskiin ja saanut hänestä hyvän ja arvokkaan ystävän. Tämän kuolema vuonna 1893 oli Rahmaninoville kova isku. Vielä kovempi oli kuitenkin hänen ensimmäisen sinfoniansa tyrmäävä vastaanotto vuonna 1897, jonka jälkeen hän ei pystynyt juurikaan säveltämään kolmeen vuoteen. Paluu parrasvaloihin tapahtui vasta lokakuussa 1901, kun hänen ensimmäinen pianokonserttonsa kantaesitettiin, säveltäjä itse pianon ääressä. Tällä kertaa yleisö ja kriitikot olivat haltioissaan, ja teoksesta onkin tullut yksi esitetyimmistä konsertoista. Kuulija kohtaa virtuoosimaisen otteen Rahmaninovin seuraavina vuosina sävelletyissä pianoteoksissa. Kymmenen preludia op. 23 vuodelta 1903 seuraa pitkälti toisessa pianokonsertossa esiteltyjä esteettisiä linjauksia. Huomattavasti tummempi ja dramaattisempi sävy kulkee yhdeksän kuva-etydin, Etudes-tableaux op. 39 läpi. Tämä sarja syntyi levottomina ja mullistavina vuosina Rahmaninov ei ole kuitenkaan paljastanut, minkälaisia kuvia etydien takana piileksii. Näistä kahdeksan ensimmäistä on sävelletty 99

100 mollisävellajeihin, ja vasta viimeinen kääntyy myllertävän voitokkaaseen D-duuriin. Serge Rachmaninov's early career was a veritable roller coaster of emotions. His studies at the conservatory were highly successful and he graduated best in class, together with colleague Skryabin. Rachmninov had also become closely acquainted with the elderly Tchaikovsky, whose death in 1893 was a severe blow for him. Even worse, though, was the critics' veritable slaughter of his first symphony in 1897, after which he couldn't bring himself to compose for the next three years. Rachmaninov s return to the lime lights happened in October 1901, when he premiered his second piano concerto. The reception this time was overwhelming, and the concerto has since become one of the most frequently performed. A sense of virtuosity confronts the listener in the solo pieces for piano written by Rachmaninov in the following years. The preludes in op.23, composed in 1903, follow the patterns laid out in the second piano concerto. A considerably darker, more drastic note is struck in the Picture Studies (Etudes-tableaux) op.39, created during the tumultuous revolutionary years Rachmaninov, sadly, never revealed the pictorial content behind these studies, eight of which are set in minor keys, with only the final etude returning to a dramatically triumphant D major. Alexandr Glazunov kom tidigt i kontakt med de musikaliska kretsar i St Petersburg där man odlade ett nytt och mera ryskorienterat tonspråk, Balakirevs krets och via denne också Rimskij-Korsakov, som blev Glazunovs viktigaste lärare. Till skillnad från tonsättarna i kretsen kring Balakirev, "de fem mäktiga", valde Glazunov i sin fortsatta tonsättarkarriär att sträva efter en sammansmältning av specifikt ryska drag och den europeiska romantiska huvudfåran. När sedan unga hetsporrar i hans närhet, som Stravinskij och Prokofjev, började storma barrikaderna i början av 1900-talet, fortsatte Glazunov att vara en förkämpe för både Tjajkovskij och Brahms. Chant du ménéstrel ("Trubadurens sång"), komponerat år 1900, representerar således en romantisk bild av den medeltida trubaduren, framställd genom en nobelt utformad solocellostämma. Det här verket blev mycket populärt runtom i Europa i början av seklet. Aleksandr Glazunov tutustui varhain niihin Pietarin musiikkipiireihin, joissa viljeltiin uutta, kansallismielisempää sävelkieltä. Balakirevin kautta Glazunov tutustui Rimski-Korsakoviin, josta tuli hänen tärkein opettajansa. Toisin kuin Balakirevin "viiden ryhmä", Glazunov kuitenkin pyrki teoksissaan saattamaan yhteen länsimaisia ja venäläisiä esteettisiä piirteitä. Kun nuoremmat hurjapäät kuten Stravinski ja Prokofjev myöhemmin 1900-luvun alkuvuosina nousivat barrikadeille, Glazunov jatkoi sinnikkäästi Tšaikovskin ja Brahmsin musiikin puolustamista. Vuonna 1900 sävelletty Chant du ménéstrel ("Trubaduurin laulu") esittää romanttisen kuvan keskiajan trubaduurista jalosti kaartuvan sellosoolon kautta. Tämä teos oli hyvin suosittu konserttikappale ympäri Eurooppaa vuosisadan alussa. Alexander Glazunov was early on in close contact with the circle in St. Petersburg cultivating an ideology of a more Russian musical aesthetic. The circle, gathered around Mili Balakirev, also included Rimsky-Korsakov, who became Glazunov's primary teacher. But unlike the composers of "the Mighty Handful" as they were called, Glazunov chose to strive towards a fusion of Russian elements and more the traditional, Western romantic mainstream. Later, when young hotheads such as Stravinsky and Prokofiev climbed the barricades at the conservatory, Glazunov continued to champion Tchaikovsky and Brahms alike. Chant du ménéstrel ("The Minstrel's Song"), composed in 1900, represents the romantic picture of a mediaeval troubadour, presented through a noble cello solo. It became very popular as a concert piece around Europe, especially in the first decade of the 20th century. Mili Balakirev, som var den ledande centralgestalten kring vilken kollegerna i tonsättargruppen "de mäktiga fem" samlades, hade omkring år 1866 fängslats av den smått demoniska intensiteten i Liszts pianoverk Mephisto Waltz och Totentanz, och föresatt sig att åstadkomma något motsvarande. Under en resa i Kaukasus hade han hört en lokal musiker på ett stråkinstrument spela en melodi som kallades Islamey. Den här melodin blev utgångspunkten för ett omfattande och oerhört virtuost utformat pianosoloverk. Vid uruppförandet, som utfördes i Moskva av Nikolaj Rubinstein, var mottagandet motstridigt, men Islamey blev snart känt över hela Europa som något av det mest utmanande en pianist kunde ta sig an. Långt senare förklarade exempelvis Maurice Ravel att han komponerat sin pianosvit Gaspard de la nuit med den uttryckliga ambitionen att skapa något som var ännu svårare än Islamey. Mili Balakirev, venäläisten säveltäjien "Viiden ryhmän" johtohahmo, oli vuoden 1866 tienoilla ihastunut Lisztin pianoteosten Mephisto Waltzin ja Totentanzin demoniseen kiihkeyteen ja päätti luoda jotakin vastaavaa. Kaukaasian matkan aikana hän oli kuullut paikallisen muusikon soittavan melodiaa nimeltä Islamey. Melodiasta tuli laajan ja tavattoman virtuoosimaisesti muotoillun pianosooloteoksen lähtökohta. Nikolai Rubinsteinin soittamassa kantaesityksessä Moskovassa vastaanotto oli ristiriitainen, mutta teos tunnettiin pian ympäri Eurooppaa vaikeimpana koskaan sävellettynä pianoteoksena. On kuvailevaa, että paljon myöhemmin Maurice Ravel sävelsi pianosarjansa Gaspard de la nuit yksiselitteisenä tarkoituksenaan luoda teos, joka oli vielä haastavampi kuin Islamey. Mili Balakirev, the charismatic leading figure around which the colleagues in "the Mighty Five" gathered, had heard Liszt's piano compositions Mephisto Waltz and Totentanz in 1866, and become deeply fascinated by their demonic intensity. Wishing to achieve something similar, he made use of a tune called Islamey, which he had heard during a trip to the Caucasus, building around it an exceedingly challenging and substantial piano composition. The premiere, performed by Nikolay Rubinstein in Moscow, received 100

101 mixed reactions, but soon enough Islamey was known throughout Europe as the most technically difficult music a pianist could master. Some 40 years later, significantly, Maurice Ravel explained that the reason behind his fiendishly difficult Gaspard de la nuit was to write a work even more challenging than Islamey. När Dmitrij Sjostakovitj inledde sina studier vid konservatoriet i Petrograd år 1919 var institutionen fortfarande präglad av de undervisningsmässiga formalia som etablerats av Rimskij-Korsakov. Sjostakovitj kände sig inte bekväm med de ramar som gavs, men han ställde heller inte till med sådant rabalder som Prokofjev hade gjort tio år tidigare. Han vållade dock sina lärare en del huvudbry med sin envisa strävan att förena harmoniskt och rytmiskt radikala element med strikt kompositorisk disciplin. De två styckena för stråkoktett op. 11 kom till under åren , ungefär samtidigt som hans första symfoni den som i ett slag skulle etablera honom som en ny stjärna. Verket, som också kan spelas med större besättningar, inleds med ett långsamt preludium tillägnat tonsättarens gode vän, poeten Volodja Kurtjavov, som nyligen avlidit. Allegrot å sin sida förevisar Sjostakovitjs strävare och spretigare sida, ett sinne för dramatik som senare utvecklades i otaliga mästerverk. Kun Dmitri Šostakovitš vuonna 1919 aloitti opintonsa Petrogradin konservatoriossa, instituutiossa vallitsi edelleen Rimski-Korsakovin asettamat muodolliset opetusvaatimukset. Šostakovitš ei viihtynyt kovin hyvin näissä olosuhteissa, mutta ei myöskään aiheuttanut sellaista sekasortoa kuin Prokofjev oli tehnyt kymmenen vuotta aikaisemmin. Hän kyllä aiheutti opettajilleen päänvaivaa sinnikkäällä pyrkimyksellään yhdistää harmonisesti ja rytmisesti radikaaleja elementtejä tiukan sävellystekniikan kurinalaisuuden kanssa. Kaksi kappaletta jousioktetolle op. 11 syntyi vuosina , samoihin aikoihin kuin ensimmäinen sinfonia, jonka myötä hänestä tuli nouseva tähti. Oktetto, jota voidaan esittää myös isommilla kokoonpanoilla, alkaa hitaalla preludilla, joka on omistettu säveltäjän hyvälle ystävälle, äskettäin menehtyneelle runoilija Volodja Kurtšavoville. Allegro taas esittelee Šostakovitšin karheampaa puolta sekä dramatiikan tajua, josta kehittyi säveltäjän tunnuksenomainen ääni monissa tulevissa teoksissa. When Dmitry Shostakovich entered the conservatory in Petrograd in 1919, the institution was still firmly rooted in the patterns of teaching laid out by Rimsky-Korsakov. Shostakovich wasn't very comfortable with these circumstances, but still he didn't cause the kind of commotion that Prokofiev had done ten years before. He did become a difficult case for his teachers in the sense that he stubbornly attempted to combine harmonically and rhythmically radical features with the rigorous discipline of formal compositional rules. The two pieces for string octet op.11 were composed in , at time, that is, when Shostakovich was also working on his first symphony, which would become his big breakthrough. The work, which can be played by bigger ensembles as well, starts with a slow prelude dedicated to the composer's friend, poet Volodya Kurtyanov, who recently passed away. The allegro movement, on the other hand, is an early example of the edgier, dramatic side of Shostakovich, an element which would provide a familiar sound to many of his later works. År 1889 besökte Claude Debussy den stora världsutställningen i Paris, ett spektakel utan like med utställare och exotiska ting från världens alla hörn. (Också Glazunov besökte för övrigt utställningen och dirigerade där ett uppförande av sin andra symfoni.) En av de många kuriositeter Debussy där fick uppleva var ett musikframförande av en javanesisk gamelanorkester, d.v.s. en ensemble bestående av ett slags marimbor och stämda klockor som spelas i strikt hierarkiska system. Den här klangbilden stannade kvar i Debussys medvetande och kom så småningom att få en yttring i hans stråkkvartett, som blev färdig år Det är närmare bestämt andra satsens rytmiskt drivna pizzicatoklanger som bär på detta eko från världsutställningen. Kvartetten i övrigt är rätt så konventionellt uppbyggd enligt ett cykliskt mönster som innebär ett återanvändande av material från en sats till nästa exempelvis har just andra satsens tematik skymtat förbi redan i inledningen dock redan med en harmonisk frihet som visar vart Debussy är på väg. Vuonna 1889 Claude Debussy vieraili Pariisin suuressa maailmannäyttelyssä, joka oli ennennäkemätön tapahtuma ja jossa oli näytteillepanijoita ja vierailijoita maailman kaikista kolkista. (Glazunovkin vieraili muuten näyttelyssä ja johti siellä toisen sinfoniansa esityksen.) Yksi monista merkillisyyksistä, joita Debussy siellä näki, oli jaavalaisen gamelan-yhtyeen esitys. Tässä lyömäsoitinyhtyeessä jäsenet soittivat erilaisia marimboja ja gongeja tiukan hierarkkisen järjestelmän mukaan. Sointikuva jäi Debussyn mieleen ja se esiintyi sittemmin vuonna 1893 valmistuneessa jousikvartetossa. Tarkemmin sanottuna aihe toistuu pirteän melodian säestyksessä, rytmisinä pizzicato-kuvioina. Kvartetto on muuten rakennettu noudattaen perinteistä kaavaa, jossa aineistoa käytetään uudelleen osasta toiseen. Esimerkiksi juuri mainittu toisen osan teema vilahtaa ohi jo ensimmäisessä osassa. Kvarteton harmoniassa voi havaita uudenlaista vapautta, joka selvästi viittaa, mihin suuntaan Debussy oli menossa. In 1889, Claude Debussy visited the great World exhibition in Paris, a spectacle never experienced before, where exhibitors and performers from all over the world were present. (Glazunov was there too, conducting a performance of his second symphony.) One of the many curiosities Debussy experienced was a Javanese gamelan orchestra performing its strictly hierarchic and profoundly harmonic music on a wide array of gongs and marimbas. This sonic impression stayed with Debussy, re-emerging on several occasions in his later music. The first instance is the second movement of his string quartet, finished in Overall, the quartet is fashioned following rather traditional forms, but emphasis on structure over melody in the second movement was enough for critics to condemn Debussy's work as confusing and a hazard for French music. 101

102 6.8. MÅNDAG / MAANANTAI / MONDAY Kulturscen RITZ / Culture Stage RITZ / Kulttuurinäyttämö RITZ 20 / 17 International Jazz-evening! Yosuke Yamashita Trio Yosuke Yamashita, piano Yuya Yoneda, altsaxofon / alttosaksofoni / alto saxophone Hiroshi Kumamoto, slagverk / lyömäsoittimet / percussion Yosuke Yamashita Yuya Yoneda Hiroshi Kumamoto 102

103 Yosuke Yamashita Solo & More Gruppens musikstil är elastisk och mäktig nutidsjazz, baserad på en fri jazzform. Här är några av Yamashitas egna kompositioner, som framförs: "YAWARAGI" ( betyder "mjukhet" på japanska) Låten startar från ett mjukt motivbaserat rytmiskt mönster av Japansk traditionell kort diktform, "tan-ka". Musiken blir gradvis aggressiv och hårdare. "SPIDER" En av Yamashitas fria jazz-kompositioner. I denna låt håller musikerna i tur och ordning ett fritt solo utan ackompanjemang. "KURDISH DANCE" Denna låt har spelats i mera än 20 år av Yamashitas många grupper som en "temalåt". Den distinkta nio-taktarts rytmen är vad hans vän lärde honom, som kurdisk rytm. När Yamashita senare reste till Kurdistan och sökte rytmens original, kunde han tyvärr inte hitta samma rytm där! Gruppen kommer att spela många flera låtar enligt kvällens inspiration. Välkommen att njuta av deras uppträdande. Yosuke Yamashita Solo & More Ryhmän musiikkityyli on elastista ja vahvaa nykyjazzia, joka pohjautuu vapaaseen jazziin. Pääasiassa ryhmä soittaa Yamashitan alkuperäisiä/omia sävelltyksiä. Tässä muutamia konsertissa soitettavia kappaleita: "YAWARAGI" ( tarkoittaa "pehmeyttä" japaniksi) Kappale alkaa pehmeällä motiivilla, joka perustuu japanilaiseen tanka-runon kaavan rytmiin. Vähitellen musiikki muuttuu agressiivisemmaksi ja kovemmaksi. Yosuke Yamashita Solo & More The group's music style is elastic and powerful contemporary jazz based on free jazz. They mainly play Yamashita's original compositions. Here are tunes which might be played at the concert: "YAWARAGI" (which means "softness" in Japanese) The tune starts from soft motif based on the rhythmic pattern of Japanese traditional short poem, "tan-ka". Gradually the music is transformed into more aggressive and harder style. "SPIDER" One of Yamashita's free jazz compositions. In this tune every musician takes unaccompanied free solo one by one. "KURDISH DANCE" This song has been played for more than twenty years by Yamashita's many groups like a "theme song". The distinctive ninebeat rhythm is what his friend taught him as Kurdish rhythm. But, later Yamashita traveled Kurdistan seeking its origin and unfortunately he couldn't find the very same rhythm there! The group will play many more tunes by the inspiration of the night. Please enjoy their performance. "SPIDER" Spider on yksi Yamashitan vapaan jazzin sävellyksistä. Tässä teoksessa jokainen muusikko vuorollaan soittaa vapaan soolon ilman säestystä. "KURDISH DANCE" Tätä laulua ovat esittäneet useat Yamashitan ryhmät yli kaksikymmentä vuotta. Hänen ystävä opetti hänelle erikoista yhdeksän iskuista rytmiä kurdi rytminä. Mutta kun Yamashita myöhemmin matkuisti Kurdistaniin, ei hän löytänyt ollenkaan samaa rytmiä täältä! Ryhmä esittää illan aikana monia muita kappaleita inspiraation mukaan. Tervetuloa nauttimaan esityksestä.

104 7.8. TISDAG / TIISTAI / TUESDAY CAFÉ LOFTET / KAHVILA LOFTET / LOFTET CAFÉ 20 / 17 Kaffekonsert / Kahvikonsertti / Coffee concert Matti Rantanen 60 år / vuotta / years Matti Rantanen, accordeon / harmonikka / accordion Marko Ylönen, cello / sello, intervjuare / haastattelija / interviewer " Franska, ryska och finska virtuos stycken" "Ranskalaisia, venäläisiä ja suomalaisia virtuoosikappaleita" "French, Russian and Finnish Virtuoso Pieces" Marko Ylönen Matti Rantanen 103

105 7.8. TISDAG / TIISTAI / TUESDAY Ahlbeckssalen / Ahlbeckin-sali / Ahlbeck s Hall, Nykarleby / Uusikaarlepyy 20 / 17 Arto Satukangas, piano Jakob Koranyi, cello / sello Artende-kvartetten / -kvartetti / Quartet Sara Etelävuori, violin / viulu Sofia Greus, violin / viulu Dalia Stasevska, altviolin / alttoviulu / viola Joona Pulkkinen, cello / sello Sergei Rachmaninov ( ): Prélude, B-dur / B-duuri / B flat Major Op.23/2 Prélude, i h-moll / h-molli / in B minor Op. 32/10 Étude Tableau D-dur / D-duuri / in D Major, Op. 39 Sergei Rachmaninov ( ): Sonat för cello och piano g moll, op. 19 Sonaatti sellolle ja pianolle g molli, op.19 Sonata for Cello and Piano in g minor, Op. 19 I. Lento - Allegro moderato II. Allegro scherzando III. Andante IV. Allegro mosso PAUS TAUKO - INTERMISSION Maurice Ravel ( ): Stråkkvartett F-dur / Jousikvartetto F-duuri / String Quartet F Major I. Allegro moderato. Très doux II. Assez vif. Très rythmé III. Très lent IV. Vif et agité Artende-kvartetten / -kvartetti / Quartet Arto Satukangas Jakob Koranyi 104

106 Sergej Rachmaninovs tidiga karriär bjöd på något av en emotionell berg och dalbana för tonsättaren. Hans studier vid konservatoriet kröntes med framgång då han, tillsammans med studiekollegan Skrjabin avgick med högsta vitsord. Rachmaninov hade också blivit god vän med den gamle Tjajkovskij och dennes död år 1893 drabbade honom hårt. Ännu värre var emellertid slakten på hans första symfoni år 1897, efter vilken han inte förmådde komponera på närmare tre år. Återkomsten till rampljuset skedde först i oktober år 1901 då andra pianokonserten uruppfördes med Rachmaninov själv vid pianot. Mottagandet var överväldigande och verket blev ju sedermera en av de oftast framförda pianokonserterna. Endast ett par månader senare uruppfördes också sonaten för cello och piano op. 19, en händelse som råkade något i skuggan av den tidigare framgången. Tonsättaren satt åter vid pianot och cellon hanterades av Anatoli Brandukov, som också fick sig verket tillägnat. Sonaten visar övertygande att Rachmaninov inte låtit sig rubbas i sin tro på den senromantiska estetiken nedärvd från Tjajkovskij och andra. Därtill kan nämnas hans begåvning för fängslande melodiska linjer och de tekniskt utmanande stämmorna, som utformades enligt de tilltänkta utförarnas höga kapacitet. Samma virtuositet möter lyssnaren i de solostycken för piano som Rachmaninov skrev under de följande åren. De tio preludierna i op. 23, komponerade år 1903, följer i mycket de spår som lades ut i andra pianokonserten. En mörkare, mera drastisk ton slås däremot an i de nio bildstudierna (Etudes-tableaux) op. 39 komponerade under de tumultartade åren Rachmaninov har emellertid inte avslöjat något ursprung bakom etyderna, av vilka åtta går i moll, för att så avslutas med den dramatiskt triumferande etyden i D-dur. Sergei Rahmaninovin varhainen ura oli melkoinen tunne-elämän vuoristorata. Hänen opintonsa konservatoriossa huipentuivat, kun hän yhdessä opiskelukaverinsa Skrjabinin kanssa valmistui korkein mahdollisin arvosanoin. Rahmaninov oli myös tutustunut vanhaan Tšaikovskiin ja saanut hänestä hyvän ja arvokkaan ystävän. Tämän kuolema vuonna 1893 oli Rahmaninoville kova isku. Vielä kovempi oli kuitenkin hänen ensimmäisen sinfoniansa tyrmäävä vastaanotto vuonna 1897, jonka jälkeen hän ei pystynyt juurikaan säveltämään kolmeen vuoteen. Paluu parrasvaloihin tapahtui vasta lokakuussa 1901, kun hänen ensimmäinen pianokonserttonsa kantaesitettiin, säveltäjä itse pianon ääressä. Tällä kertaa yleisö ja kriitikot olivat haltioissaan, ja teoksesta onkin tullut yksi esitetyimmistä konsertoista. Vain pari kuukautta tämän jälkeen kantaesitettiin myös sonaatti sellolle ja pianolle, mutta tämä tapahtuma jäi auttamatta edellisen kantaesityksen varjoon. Rahmaninov toimi jälleen pianistina ja sellosolistina soitti Anatoli Brandukov, jolle teos on myös omistettu. Sonaatti osoittaa vankasti, ettei Rahmaninovin usko myöhäisromanttiseen, Tšaikovskilta ja muilta perittyyn estetiikkaan ollut horjunut. On myös pantava merkille hänen poikkeuksellinen kykynsä luoda vangitsevia, pitkiä melodisia linjoja. Kummankin soolosoittimen osat oli muotoiltu teknisesti haastaviksi osoittamaan kantaesittäjiensä hiottuja taitoja. Kuulija voi kohdata saman virtuoosinomaisen otteen Rahmaninovin seuraavina vuosina sävelletyissä pianoteoksissa. Kymmenen preludia op. 23 vuodelta 1903 seuraa pitkälti toisessa pianokonsertossa esiteltyjä esteettisiä linjauksia. Huomattavasti tummempi ja dramaattisempi sävy kulkee yhdeksän kuva-etydin, Etudes-tableaux op. 39 läpi. Tämä sarja syntyi levottomina ja mullistavina vuosina Rahmaninov ei ole kuitenkaan paljastanut, minkälaisia kuvia etydien takana piileksii. Näistä kahdeksan ensimmäistä on sävelletty mollisävellajeihin, ja vasta viimeinen kääntyy myllertävän voitokkaaseen D-duuriin. Serge Rachmaninov's early career was a veritable roller coaster of emotions. His studies at the conservatory were highly successful and he graduated best in class, together with colleague Skryabin. Rachmninov had also become closely acquainted with the elderly Tchaikovsky, whose death in 1893 was a severe blow for him. Even worse, though, was the critics' veritable slaughter of his first symphony in 1897, after which he couldn't bring himself to compose for the next three years. Rachmaninov s return to the lime lights happened in October 1901, when he premiered his second piano concerto. The reception this time was overwhelming, and the concerto has since become one of the most frequently performed. Only a couple of months later, Rachmaninov's sonata for cello and piano op.19 was premiered, again, with the composer himself at the piano. This event was regrettably overshadowed by the recent success. The cello part was played by Anatoly Brandukov, who also was the dedicatee of the sonata. Rachmaninov here affirmed his faith in the late romantic idiom inherited from Tchaikovsky. The sonata also showcases his exceptional talent for writing captivating, long melodic lines in a work clearly shaped to match the technical capabilities of both himself and Brandukov. The same sense of virtuosity confronts the listener in the solo pieces for piano written by Rachmaninov in the following years. The preludes in op.23, composed in 1903, follow the patterns laid out in the second piano concerto. A considerably darker, more drastic note is struck in the Picture Studies (Etudes-tableaux) op.39, created during the tumultuous revolutionary years Rachmaninov, sadly, never revealed the pictorial content behind these studies, eight of which are set in minor keys, with only the final etude returning to a dramatically triumphant D major. Maurice Ravels enda egentliga stråkkvartett kom till åren , medan Ravel fortfarande studerade vid Paris konservatorium under Gabriel Faurés handledning. Det var en konfliktfylld tid för Ravel på grund av de allt större svårigheterna med att jämka mellan hans egen framväxande konstnärliga vision å ena sidan och den etablerade utbildningstraditionens formella krav å andra. Den här traditionen kulminerade för kompositionsstudenters vidkommande i konservatoriets årliga tävling "Prix de Rome", en mycket rigorös och noggrant inramad gallringsprocess, som bl.a. innebar att deltagare isolerades från omvärlden under en månad för att färdigställa ett stort kör- och orkesterverk till en på förhand 105

107 given text. Ravel deltog flera gånger utan framgång, trots att han uppenbarligen försökte sig på flera olika strategier för att blidka domarkollegiet. Den sista gången, år 1905, resulterade hans deltagande och klena framgång i en offentlig skandal eftersom han utanför de akademiska kretsarna redan var en firad och känd tonsättare. Konservatoriets rektor avgick som en följd av rabaldret och ersattes av Fauré. Stråkkvartetten kan ses som en hedersbetygelse till förebilden Debussy och dennes kvartett från år Samtidigt är den med sin kombination av en i grunden konventionell helhetsform och en nedmontering av den traditionella diatoniska tonaliteten till förmån för modalt melodi- och harmonitänkande kanske symptomatisk för den kluvenhet som vedermödorna kring "Prix de Rome" antagligen förde med sig. Det är svårt att undgå att dra paralleller mellan Ravels andra sats med dess rytmiskt lekfulla pizzicati och motsvarande sats i Debussys kvartett. Ravels noggranna hanterande av formen resulterar i ett flitigt återanvändande av tematiska idéer satserna emellan, men man noterar också ett påtagligt orkestralt grepp i musiken. Åhöraren kastas äventyrligt mellan igenkännandets glädje och det oväntade runt hörnet. Maurice Ravelin ainoa varsinainen jousikvartetto syntyi vuosina , kun Ravel vielä opiskeli Pariisin konservatoriossa Gabriel Faurén johdolla. Tämä oli hänelle ristiriitaista aikaa johtuen yhä suuremmista vaikeuksista sovitella omaa kehittyvää taiteellista visiota opinahjon perinteisiin käsityksiin. Sävellysopiskelijoiden osalta nämä perinteet huipentuivat vuosittaiseen "Prix de Rome"- sävellyskilpailuun, jonka erittäin tiukkaan ja tarkkaan valintaprosessiin kuului muun muassa ehdokkaiden eristäminen kuukaudeksi suuren orkesteri- ja kuoroteoksen säveltämistä varten. Ravel osallistui kilpailuun useaan otteeseen vailla menestystä siitä huolimatta, että hän yritti monella eri tekniikalla lepyttää tuomaristoa. Ravelin viimeinen osallistuminen vuonna 1905 johti lopulta skandaaliin, koska hän oli jo tunnettu ja arvostettu säveltäjä konservatorion ulkopuolella, ja hänen jatkuva kehno menestyksensä ei antanut kovin imartelevaa kuvaa konservatorion taidekäsityksistä. Koulun rehtori erosi tämän jupakan johdosta, ja hänen tilalleen tuli Fauré. Ravelin jousikvartettoa voidaan pitää kunnianosoituksena hänen esikuvalleen Debussylle ja tämän vuonna 1883 valmistuneelle kvartetolle. Se on kenties samalla osoitus siitä ristiriitaisuudesta, jota Ravel tunsi "Prix de Rome"-paineiden takia yhdistäessään perinteisen muotorakenteen säilyttämisen ja tonaalisten rakenteiden hylkäämisen, painottaen enemmän modaalisuuteen perustuvaa sävelkieltä. On helppoa löytää yhtäläisyyksiä kvarteton toisen osan leikkisien pizzicatojen ja Debussyn vastaavan osan väliltä. Ravelin yksityiskohtainen tapa käsitellä muotoa johtaa ahkeraan ideoiden uudelleenkäyttöön osasta toiseen, mutta musiikissa voi huomata myös erityisen orkestraalista otetta. Kuulija saa kokea iloa tuttuudesta ja toisaalta kohdata kulman takana odottavia yllätyksiä. Maurice Ravel's only real string quartet was written in , while Ravel still was a student of Gabriel Fauré at the Paris conservatory. It was a conflict-ridden period in his life, stemming from the increasing problems of reconciling his own artistic visions with the formal demands of the educational establishment. These demands were most pointedly asserted in the yearly competition Prix de Rome, which sent composition students through a rigorous process including, among other elements, one month of seclusion, during which a major choral-orchestral work was to be composed. Ravel participated several times without success, despite trying different strategies of pleasing the jury. His last fiasco, in 1905, resulted in scandal, since at that stage; he was already a celebrated composer outside the conservatory walls. The affair led to the resignation of the director of the conservatory. The string quartet can be regarded as homage to Ravel's older colleague and source of inspiration, Claude Debussy and his 1893 quartet. Ravel's quartet can also be seen as an example of pulling in different directions during his conservatory years, manifested either on the classical form or on ways to replace traditional tonality with modal melodies and harmonies. It is also easy to find in the playful pizzicatos of the second movement, an image of the corresponding movement in Debussy's quartet. Ravel's meticulous formal work is heard in the frequent reworking of thematic ideas from one movement to the next, but also in the almost orchestral scope in the music. The listener is swiftly thrown from the joy of recognition to the unexpected, waiting around the corner. 106

108 7.8. TISDAG / TIISTAI / TUESDAY ORTODOXA KYRKAN / ORTODOKSINEN KIRKKO / THE ORTHODOX CHURCH 20 / 17 Christian Altenburger, violin / viulu Karen Gomyo, violin / viulu Yuval Gotlibovich, altviolin / alttoviulu / viola Jakob Koranyi, cello / sello Marko Ylönen, cello / sello Frantz Schubert ( ): Stråkkvintett C-dur Jousikvintetto C-duuri String Quintet in C Major D.956 I. Allegro ma non troppo II. Adagio III. Scherzo: Presto - Andante sostenuto IV. Finale: Allegretto Christian Altenburger Karen Gomyo Yuval Gotlibovich Marko Ylönen Jakob Koranyi 107

109 1828 på hösten var Franz Schubert döende. Hans egna och andras beskrivningar av hans sjukdom är inte helt entydiga, men den mest allmänna teorin är att han sedan ett antal år lidit av syfilis, vilken sakta bröt ner hans kropp. In i det sista förföljdes han också av motgångar på det musikaliska planet. Han hade under hela sitt liv haft stora svårigheter att vinna allmänt gehör för sin instrumentalmusik. Liederna, grunden till hans samtida berömmelse gick åt som smör, men en mycket stor del av hans kammarmusik gavs aldrig ut under Schuberts egen livstid. När Schubert sände stråkkvintetten, tre pianosonater och en uppsättning solosånger till förläggaren Probst i Leipzig var det bara sångerna som antogs. Probst sände instrumentalstyckena tillbaka med uppmaningen att Schubert borde skriva något mera enkelt och lättfattligt, till exempel pianovariationer över någon känd melodi. Kvintetten fick vänta fram till 1850 på att bli uppförd och ytterligare tre år senare blev den utgiven första gången. Sedan dess har stråkkvintetten emellertid blivit ett högt älskat verk, inte minst bland musiker, på grund av sin innerliga, djupt personliga karaktär. Som i så mycket av den sene Schuberts musik finns det i kvintetten en känsla av ödslighet och melankoli, men här är den oftast mer eller mindre kamouflerad. Inte desto mindre bryter de sorgesamma stämningarna ofta fram, också i lugna och på ytan soliga stunder, som i andra satsens adagio. Scherzots marschartade tema blir ett hälsosamt avbrott, en kanske något ansträngd glättighet som också lyckas smitta av sig på finalens allegretto. In the autumn of 1828, Franz Schubert was dying. His own accounts, and those of people surrounding him, aren't very specific, but the generally assumed theory is that he had been suffering from syphilis for some years, a disease that gradually broke his health. Also, to the very last, his professional life was hampered by problems and disappointments. He had always had difficulties in winning general support for his chamber music and other instrumental works. His lieder, the foundation of his contemporary fame, sold very well indeed, but most of his chamber works were never published during his life. When Schubert sent his publisher Probst the string quintet in C major, three piano sonatas and a set of lieder, only the songs were accepted. Probst returned the other works with the advice that Schubert should write something simpler and easier instead, for instance a set of variations on some popular tune. The quintet wasn't publicly performed until 1850 and had to wait another three years for publication. Since then, however, the quintet has become a much loved work, not least among its performers, thanks to its deeply personal character. As in so many of Schubert's late works, there is a sense of desolation and melancholy here, but perhaps more veiled than usual. Nevertheless, even in the sunniest of moments, a dark streak of sorrow may suddenly appear, such as in the second movement. The scherzo, with its theme as a march, brings a healthy change of mood, a slightly strained expression of joy, perhaps, which also spills over to the finale. Syksyllä 1828 Franz Schubert teki kuolemaa. Hänen omien sanojensa ja muiden kuvailujen perusteella on vaikeaa vetää yksiselitteisiä johtopäätöksiä, mutta yleisimmän teorian mukaan hän oli jo joitakin vuosia kärsinyt syfiliksestä, joka hitaasti mursi hänen terveytensä. Häntä vaivaisivat viimeiseen asti myös musiikilliset vastoinkäymiset. Hänellä oli aina ollut vaikeuksia saavuttaa soitinmusiikillaan laajaa arvostusta. Hänen elinaikaisen kuuluisuutensa perusta, liedit, myivät hyvin, mutta hänen kamarimusiikkinsa valtaosaa ei julkaistu ennen hänen kuolemaansa. Kun Schubert lähetti kustantajalleen jousikvinteton, kolme pianosonaattia ja joukon soololauluja, ainoastaan laulut hyväksyttiin julkaistaviksi. Kustantaja Probst lähetti soitinteokset takaisin ohjeella, että Schubertin olisi hyvä säveltää jotain vähän helpompitajuista, vaikka muunnelmia pianolle jonkin suositun kappaleen pohjalta. Kvintetto saikin odottaa kantaesitystään aina vuoteen 1850 saakka ja julkaisua vielä kolme vuotta tämänkin jälkeen. Siitä lähtien kvintetosta on kuitenkin tullut sen persoonallisen ja syvällisen luonteen ansiosta erittäin rakastettu teos, eikä vähiten muusikkojen keskuudessa. Niin kuin Schubertin myöhäisempi musiikki yleensä, kvintetto henkii melankolian ja hylkäämisen tunteita, mutta tässä tapauksessa melko peitellysti. Silloin tällöin surukohtaukset silti purkautuvat esille, vaikka pinnalla olisikin rauhallista ja aurinkoista, kuten esimerkiksi adagio-osassa. Scherzon marssinomainen teema muodostaakin tervetulleen katkon näille tunnelmille, kenties hieman pakonomaisella railakkuudellaan, joka jatkuu myös päätösosan allegrettossa. 108

110 8.8. ONSDAG / KESKIVIIKKO / WEDNESDAY KORSHOLMS KULTURHUS / MUSTASAAREN KULTTUURITALO CULTURAL HOUSE of KORSHOLM 20 / 17 Christian Altenburger, violin / viulu Martti Rautio, piano Zoran Markoviæ, kontrabas / kontrabasso / double bass Jakob Koranyi, cello / sello Artende -kvartetten / -kvartetti / Quartet Sara Etelävuori, violin / viulu Sofia Greus, violin / viulu Dalia Stasevska, altviolin / alttoviulu / viola Joona Pulkkinen, cello / sello Claude Debussy ( ): Sonat för violin och piano G-dur Sonaattu viululle ja pianolle G-duuri Sonata for Violin and Piano in G Major I. Allegro vivo II. Intermède - Fantasque et léger III. Finale - Très animé Arthur Honegger ( ): Prélude H79 för kontrabas och piano Prélude H79 kontrabassolle ja sellolle Prélude H79 for double bass and piano Toshio Hosokawa ( ): Stråkkvartett Jousikvartetto String Quartet Blossoming Artende -kvartetten / -kvartetti / Quartet Claude Debussy: Sonat för cello och piano D-dur Sonaatti sellolle ja pianolle D-duuri Sonata for Cello and Piano in D Major I. Prologue II. Sérénade et Finale Christian Altenburger Martti Rautio från Vasa stadshus / Vaasan kaupungintalolta / from Vaasa City Hall 109 Zoran Markoviæ Jakob Koranyi

111 På ett indirekt sätt kan man nog säga att första världskriget var åtminstone en delorsak till att Claude Debussy på sin levnads höst tog sig för att komponera en cykel omfattande sex sonater för olika instrument. Han tog sig an sonaten som genre genom att knyta an till förklassiska förebilder som Rameau och Couperin, snarare än de tyska romantiska förlagor som dominerat det föregående seklet. Därigenom drog Debussy, åtminstone för sin egen skull upp en musikalisk frontlinje, ett försvar för den franska traditionen och andan. Kriget berörde honom djupt, liksom de flesta andra, och han återkom ofta till det i olika sammanhang i sin korrespondens. Projektet fullföljdes dessvärre inte. Under sommaren 1915 komponerade Debussy cellosonaten och sonaten för harpa, flöjt och piano, men mot slutet av året genomgick han en svår operation för tarmcancer och var länge arbetsoförmögen. Först i mars 1917 kunde han avsluta violinsonaten efter att ha kämpat med finalen som "värjde sig lika ihärdigt som så mången tysk". Det är fantasieggande att försöka föreställa sig hur de återstående tre sonaterna kunde ha blivit. De skulle skrivas för oboe, valthorn och cembalo; trumpet, klarinett, fagott och piano, samt slutligen en större ensemble inklusive kontrabas. Både cellosonaten och violinsonaten lämnar ett impulsivt, närmast rapsodiskt första intryck, men är i själva verket strängt strukturerade i den sena, löst tonalt anknutna men djupt sonora stil Debussy nått fram till under åren före kriget. De är också kompakta verk, i synnerhet cellosonaten, som presenterar sitt budskap i mycket koncist format trots den grandiosa gest som öppnar verket. Voidaan ehkä todeta, että ensimmäisen maailmansodan syttyminen oli epäsuora osasyy siihen, että Claude Debussy elämänsä viimeisinä vuosina ryhtyi säveltämään kuuden sonaatin sarjaa eri soitinkokoonpanoille. Hän tukeutui sävellyksessään enemmän ranskalaisiin barokinaikaisiin esikuviin kuin vallitsevaan, saksalaiseen sonaattiperinteeseen. Samalla Debussy pystytti, ainakin omasta mielestään, musiikillisen puolustuslinjan suojellakseen ranskalaista perinnettä ja henkeä. Sota koski häntä syvästi, ja hän palasi siihen usein kirjeenvaihdossaan. Hanketta ei kuitenkaan valitettavasti viety loppuun. Kesällä 1915 Debussy sävelsi sellosonaatin sekä sonaatin harpulle, huilulle ja pianolle, mutta syksyllä hän joutui raskaaseen leikkaukseen paksusuolen syövän takia ja oli pitkään työkyvytön. Vasta maaliskuussa 1917 hän pystyi säveltämään viulusonaatin valmiiksi taivuteltuaan pitkään päätösosaa, joka teki "sitkeää vastarintaa, aivan niin kuin moni saksalainenkin". On kiehtova ajatus kuvitella minkälaisia teoksia loput kolme sonaattia olisivat olleet. Suunnitelmissa olivat sonaatti oboelle, käyrätorvelle ja cembalolle, trumpetille, klarinetille, fagotille ja pianolle, sekä lopuksi isommalle kokoonpanolle. Sekä sellosonaatti että viulusonaatti välittävät impulsiivista, miltei rapsodista tunnelmaa, mutta molemmat ovat itse asiassa suunniteltu ankaran kurinalaisiksi kokonaisuuksiksi löyhän tonaaliseen ja vapaasti soivaan tyyliin, johon Debussy oli päätynyt vuosina ennen sotaa. Molemmat ovat myös melko pienimuotoisia teoksia, varsinkin sellosonaatti, joka välittää sanomaansa hyvin ytimekkäästi suurieleisestä johdannosta huolimatta. One could state that the First World War, at least indirectly, was a reason for Claude Debussy's decision, in his last years, to return to the sonata format so clearly a part of the romantic traditions he had already left behind. But initial impressions can deceive. What Debussy in fact returned to was an earlier age, the pre classical sonatas of Rameau and Couperin, rather than the romantic forms mainly defined in Germany. What he set out to create was a series of six sonatas for various instruments, much in the way sonatas had been published in the early 18th century. In this way, Debussy made musical front lines, defending the French traditions and spirit. The war affected him deeply, and he often returned to the subject in his correspondence. Sadly, the project never saw completion. During the summer months of 1915, Debussy composed the cello sonata and the one for flute, harp and piano, but later that year he underwent difficult surgery for cancer, leaving him for a long time unable to work. Only in 1917 he was able to finish the violin sonata, leaving the series half completed. It is an enticing thought to imagine what the remaining three would have been like. They were to be scored respectively for oboe, French horn and harpsichord; trumpet, clarinet, bassoon and piano; and finally for a larger string ensemble. The cello sonata and violin sonata both convey a sense of impulsivity, almost improvisatory, which Debussy had always stated as his musical aim. Under the surface, however, both works are carefully planned and structured in the freely tonal and profoundly sonorous style Debussy made his trademark during his later years. They are also very condensed works, especially the cello sonata, despite the grand gesture opening the work. Den franska violinbyggaren Leo Sír företog sig åren efter första världskriget ett försök att göra en totalrenovering av violinfamiljen. I hans förnyade instrumentfamilj ingick inte mindre än tio olika storlekar, inklusive två varianter i basstorlek. Det mindre av dessa två befann sig storleksmässigt mellan den ordinära cellon och kontrabasen och kallades sous-basse. Dess register var två oktaver under violinen och klangen beskrevs som klarare och smidigare än kontrabasen, vars avgrundsdjupa resonanser å andra sidan saknades. Sír beställde redan år 1922 ett verk för de nya instrumenten av Arthur Honegger, vilket resulterade i Hymne pour dixtuor à cordes. Tio år senare återkom Honegger till Sírs skapelse genom det ståtliga Prélude pour la sous-basse et piano, som förevisade instrumentets unika egenskaper. På grund av att den nya instrumentfamiljen emellertid inte slog igenom på allvar, framförs verket numera regelmässigt på kontrabas. Ranskalainen viulurakentaja Leo Sír päätti ensimmäisen maailmansodan jälkeen yrittää täysremonttia viuluperheessä. Hänen uudistuneeseen soitinperheeseensä kuului peräti kymmenen erikokoista soitinta, joista kaksi liikkui bassorekisterissä. Näistä pienempi oli kooltaan sellon ja kontrabasson välissä ja sitä kutsuttiin sous-basse:ksi. Sen rekisteri oli täsmälleen kaksi oktaavia viulua 110

112 matalampi ja soinniltaan se oli hieman kirkkaampi ja napakampi kuin kontrabasso, sillä aivan syvimpiä resonansseja ei ollut. Sír tilasi jo vuonna 1922 Arthur Honeggerilta teoksen uusille soittimille, minkä johdosta Hymne pour dixtuor à cordes syntyi. Kymmenen vuotta myöhemmin Honegger palasi tähän soitinmaailmaan ja sävelsi teoksen Prélude pour la sous-basse et piano - elegantti ja ylväs kokonaisuus, joka hyödynsi uuden soittimen hyviä puolia. Koska Sírin soittimet eivät kuitenkaan saavuttaneet laajempaa suosiota, tätäkin preludia soitetaan nykyään useimmiten tavallisella kontrabassolla. In the years following the First World War, the French violin maker Leo Sír decided to create a thoroughly updated family of violins, consisting of no less than ten different sizes. Two of these were bass instruments, the smaller one being between the cello and the double bass in size. Sír called this instrument the sous-basse. The strings were tuned two octaves below the violin, and its sound was described as pure and clear, but lacking the deepest resonances of the ordinary double bass. In 1922, Sír commissioned a piece for his new instruments from Arthur Honegger, which resulted in the Hymne pour dixtuor à cordes. Ten years later, Honegger once again turned his attention to Sír's creations, composing the stately Prélude pour la sous-basse et piano, showcasing the sonic peculiarities of the instrument. Since the new instruments never really became popular, the prelude is nowadays regularly performed on the double bass. 111

113 8.8. ONSDAG / KESKIVIIKKO / WEDNESDAY TREFALDIGHETSKYRKAN / VAASAN KIRKKO / VAASA CHURCH 25 / 22 AVSLUTNINGSKONSERT / PÄÄTÖSKONSERTTI / CLOSING CONCERT Vasa stadsorkester / Vaasan kaupunginorkesteri / Vaasa City Orchestra Seinäjoki stadsorkester / Seinäjoen kaupunginorkesteri / Seinäjoki City Orchestra Hannu Lintu, dirigent / kapellimestari / conductor Karen Gomyo, violin / viulu Marko Ylönen, cello / sello Henri Sigfridsson, piano Toshi Ichiyanagi ( ): Symfoni nr 8 / Sinfonia nro 8 / Symphony No. 8 "Revelation" 2011 Sergej Prokofiev ( ): Symfoni nr 1 D-dur "Klassisk symfoni", op 25 Sinfonia nro 1 D-duuri "Klassinen sinfonia", op. 25 Symphony No. 1 in D Major "Classical Symphony", Op.25 I. Allegro II. Largheto III. Gavotte: Non troppo allegro IV. Finale: Molto vivace Seinäjoki stadsorkester Seinäjoen kaupunginorkesteri Seinäjoki City Orchestra PAUS / TAUKO / INTERMISSION Ludwig van Beethoven ( ): Trippelkonsert för violin, cello, och piano C-dur, op. 56 Kolmoiskonsertto viululle, sellolle ja pianolle C-duuri, op. 56 Triple Concerto for Violin, Cello, and Piano in C Major, Op.56 I. Allegro II. Largo III. Rondo alla polacca Vasa stadsorkester / Vaasan kaupunginorkesteri Vaasa City Orchestra Hannu Lintu Karen Gomyo VI FÖRBEHÅLLER OSS RÄTTEN TILL PROGRAMÄNDRINGAR PIDÄTÄMME OIKEUDEN OHJELMAMUUTOKSIIN WITH THE RIGHT TO CHANGE THE PROGRAM Marko Ylönen Henri Sigfridsson 112

114 Toshi Ichiyanagi komponerade sin åttonde symfoni, 'Revelation 2011' som en reaktion på den förödande jordbävning och efterföljande tsunamin, som drabbade östra Japan den 11 mars Tonsättaren säger att den här motsvarighetslösa händelsen fick honom att granska sina uppfattningar om Japans geografi och sättet att leva i landet på ett djupare och striktare sätt. 'Det här är omistligt för mig, för att jag skall kunna bibehålla en kreativ hållning som tonsättare.' Ichiyanagi menar att åttonde symfonin kommer att stå som en vändpunkt i hans tonsättarkarriär och influera kommande kompositioner genom ett nytt tankesätt. Toshi Ichiyanagi sävelsi kahdeksannen sinfoniansa nimeltä Revelation 2011 maaliskuun 11. päivän maanjäristyksen ja sitä seuranneen tuhoisan tsunamin jälkeen. Hän kertoo, että tämä itäistä Japania runnellut tapahtuma sai hänet tarkastelemaan uudessa valossa ja entistä syvällisemmin käsityksiään maansa geografiasta ja elintavoista. "Tämä on minulle ehdottoman tärkeää pitääkseni yllä luovaa asennetta säveltäjänä." Ichiyanagin arvioi itse, että kahdeksas sinfonia on eräänlainen käännekohta hänen säveltäjänurallaan ja että se tulee vaikuttamaan myös tulevien teosten syntytapaan. Composer Toshi Ichiyanagi describes his Symphony no. 8 with the following words: 'This work has a subtitle 'Revelation 2011', which was derived from my feeling about the huge disaster caused by the great earthquake that hit East Japan on 11 March The unprecedented experience led me to look into my thoughts on the Japanese geographical features and on our way of living in this country more deeply and strictly. That is indispensable for me in order to keep a creative attitude as a composer. Symphony No. 8 will not only become a turning point in my activities as a composer, but also show a new way of thinking for my following works.' Den Klassiska symfonin, Sergej Prokofjevs symfoni nr 1, utgör ett av de tidigaste exemplen på den neoklassiska våg som sköljde genom musikvärlden under decennierna mellan världskrigen. Prokofjev hade redan före första världskrigets utbrott, medan han ännu var student vid konservatoriet i St Petersburg, etablerat sig både som pianist och tonsättare med sina två tidigaste pianokonserter. Som elev till Nikolaj Tjerepnin hade han i kapellmästarstudierna bekantat sig med Haydns och Mozarts symfonier, vilket skulle lämna tydliga spår i hans egna första utflykt i genren. Prokofjev föreställde sig att Haydn, om han fortfarande varit vid livet, skulle ha hållit sig trogen sin grundstil, samtidigt som han tillägnade sig element av de samtida trenderna, och bestämde sig för att försöka skapa en ny symfoni i klassisk anda. Samtidigt var projektet ett experiment i konsten att komponera utan piano. Som den smått provokativa spjuver Prokofjev var, gav han verket den explicita titeln Klassisk symfoni, inte bara för att indikera utgångspunkterna, utan också för att det möjligen kunde reta någon av de styvnackade romantiker som dominerade det ryska musiklivet i början av seklet. Symfonins scherzo, den underfundiga gavotten, var bland det tidigaste han komponerade, medan finalen kom till på slutrakan, när den klassiskt klingande målsättningen redan var uttalad. I den fartfyllda satsen företog sig Prokofjev bland annat att renodla uttrycket genom att så långt som möjligt eliminera alla mollklanger. Klassinen sinfonia on ensimmäinen Sergei Prokofjevin säveltämistä sinfonioista ja samalla yksi varhaisimmista esimerkeistä uusklassismin aallosta, joka pyyhki musiikkimaailman yli maailmansotien välillä. Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa, vielä opiskellessaan, Prokofjev oli aloitellut varsin varteenotettavaa uraa pianistina ja säveltäjänä ensimmäisillä kahdella pianokonsertollaan. Nikolai Tšerepninin kapellimestarioppilaana hän oli tutustunut Haydnin ja Mozartin sinfonioihin, mikä jätti selvät jälkensä hänen säveltämiinsä sinfonioihin. Jos Haydn olisi vielä ollut elossa, hän olisi Prokofjevin mielestä luultavasti pysynyt tyylilleen uskollisena, mutta valikoiden sisällyttänyt uusiakin piirteitä musiikkiinsa. Niinpä Prokofjev päätti luoda uutta sinfoniaa klassiseen henkeen. Samalla kyseessä oli kokeilu säveltää ilman pianon apua. Koska Prokofjev oli tietoisesti provosoiva veijari, hän antoi teokselle avoimesti lähtökohtansa ilmaisevan nimen. Osaksi näin vain kiusatakseen kansallismielisen romantiikan nimeen vannovia hahmoja, jotka siihen aikaan dominoivat Venäjän musiikkielämää. Sinfonian scherzo, viekas Gavotti oli ensimmäinen valmistunut osa, kun taas finaaliosa syntyi viimeisenä, kun tyylilliset tavoitteet olivat jo täysin selvillä. Tässä vauhdikkaassa päätöksessä Prokofjev pyrkikin pelkistämään ilmettä muun muassa karsimalla kaikki tarpeettomat mollisoinnut. The Classical Symphony, Sergey Prokofiev's symphony no. 1, is one of the earliest examples of the wave of neoclassicism which swept through the musical world in the decades between the world wars. Prokofiev had already before the First World War, while still a student at the St. Petersburg conservatory, established himself both as a pianist and as a composer, presenting his first and second piano concertos. As a pupil of Nikolay Tcherepnin, Prokofiev had familiarized himself with the symphonies of Haydn and Mozart in the conducting class, an experience which deeply influenced his own first attempt in the genre. Prokofiev imagined that Haydn, were he still alive, would have kept faithful to his stylistic ideals while incorporating selected novel features, and decided to compose a new symphony while keeping the classical spirit in mind. The project was also an experiment in the art of composing without the aid of a piano. Being the slightly provocative rascal he was, Prokofiev gave his work the outspoken name 'Classical Symphony', not just in order to indicate his starting points, but also to tease the obstinate romantics that dominated the Russian musical scene in the early 20th century. The scherzo of the symphony, the witty Gavotte, was among the first music he composed, while the energetic Finale came when he had already clearly defined his goals, and therefore sought to clarify the expression by eliminating any minor harmonies as far as possible. 113

115 Det råder delade meningar om hur man bäst ska kategorisera Ludwig van Beethovens berömda trippelkonsert op. 56. Sedan det sena 1700-talet förekom, i synnerhet i franska kretsar, hybridformatet sinfonia concertante som ett slags uppdaterad concerto grosso. Beethoven valde i stället att kalla verket en konsert, trots att ganska litet konsertmässig dialog mellan solister och orkester förekommer. I själva verket är orkestern genom stora delar av verket så föga anlitade att en rätt så träffande beskrivning vore "förstärkt pianotrio". Det är solotrion som för det musikaliska händelseförloppet vidare och sköter den musikaliska dialogen sinsemellan. Huvudvikten ligger i första satsen, medan largot fungerar som en introduktion till den pigga finalen med sina utdragna kadensgester. Beethoven komponerade det här verket under perioden och man har traditionellt antagit att det var ägnat åt hans elev ärkehertig Rudolf. Dedikationen vid utgivningen år 1807 riktades emellertid till prins Lobkowitz, som vid flera tillfällen upplåtit sin privata orkester för Beethovens bruk och som själv var en ivrig violinist. Konserten fick, så vitt vi vet sitt uruppförande i maj Trippelkonserten har under senare tid nått en mindre smickrande ryktbarhet efter att en inspelning med Karajan, Richter, Oistrakh och Rostropovitj, beskriven som en batalj mellan fyra gigantiska egon, listats som en av tidernas sämsta klassiska skivor. Till all lycka finns det också andra, mera genuint kammarmusikaliska infallsvinklar till verket. On useita mielipiteitä siitä, miten Ludwig van Beethovenin kuuluisa kolmoiskonsertto op.56 pitäisi parhaiten luokitella. Myöhäisen 1700-luvun muotilaji oli sinfonia concertante, eräänlainen concerto grosson päivitys, joka oli suosiossa etenkin ranskalaisen yleisön keskuudessa. Beethoven valitsi teoksensa nimeksi kuitenkin konserton, vaikka teoksessa tapahtuu verrattain vähän konserttomaista orkesterin ja solistien välistä vuoropuhelua. Itse asiassa orkesterilla on kautta teoksen enimmäkseen niin vähäinen osa, että osuvampi nimike olisi vahvistettu pianotrio. Konsertossa tapahtuva aiheiden esittely ja vuoropuhelu tapahtuvat suureksi osaksi soolotrion keskuudessa. Pääpaino on ensimmäisessä osassa, kun taas hidas väliosa toimii lähinnä päätösosan pitkitettynä johdantona. Perinteisesti on oletettu, että Beethoven sävelsi teoksensa oppilaalleen arkkiherttua Rudolfille. Konsertto syntyi luultavasti jo vuonna 1804, mutta se julkaistiin vasta kolme vuotta myöhemmin, ja tuolloin omistettuna prinssi Lobkowitzille. Tämä oli toistuvasti antanut oman orkesterinsa Beethovenin käyttöön ja oli itse ahkera viulunsoiton harrastaja. Tiettävästi teos kantaesitettiin toukokuussa Konsertto sai paljon myöhemmin hieman ikävämmän maineen. Se päätyi neljän valtavan egon taisteluksi kuvatulle Karajanin, Richterin, Oistrakhin ja Rostropovitšin äänitteelle, joka nimettiin yhdeksi historian huonoimmaksi klassiseksi levyksi. Onneksi teoksessa on kuitenkin muutakin huomioitavaa: parhaimmillaan konsertto on kamarimusiikin juhlaa orkesterin mittakaavassa. There are varying opinions on how to categorize Ludwig van Beethoven's famous triple concerto op. 56. Since the late 18th century the sinfonia concertante had been widely used and appreciated, especially in France, as an updated version of the concerto grosso. Beethoven chose instead to call his work a concerto, despite the fact that there is very little in the way of dialogue between soloists and ensemble going on. In fact, to a large extent the orchestra plays such a minor role, that a suitable description for the work would be 'amplified piano trio'. The main body of the musical story is presented and developed by the soloists, and the dialogue that does occur is mostly between soloists. The central part of the work is the first movement, whereas the Largo functions mainly as an extended introduction to the Finale. Beethoven composed this concerto during the period , and the traditional assumption has been that it was conceived for his pupil, archduke Rudolf. Upon publication, the dedication is directed to prince Lobkowitz, however, a man who on several occasions allowed the use of his orchestra for Beethoven's work, and who himself was an eager amateur violinist. As far as we know, the concerto was premiered in May The triple concerto has lately been subject to less favorable attention when a recording with Karajan, Richter, Oistrach and Rostropovich, described as a battle between gigantic egos, was selected as one of the worst classical recordings ever made. Fortunately, there are other, happier things to focus on. At its best, the triple concerto can be a chamber music event in orchestral proportions. 114

116 FESTSPELSCAFÉ / JUHLAKAHVILA / FESTIVALCAFÉ Under festspelen kan Ni titta in till vårt festspelscafé, som görs i samarbete med Kaffehuset August på gågatan i Vasa. Under veckan kommer vi att ha information om Musikfestspelen Korsholms konserter och artister. Musiikkijuhlien aikana kannattaa vierailla Musiikkijuhlakahvilassamme, joka toteutetaan yhteistyössä Kaffehuset Augustin kanssa Vaasan kävelykadulla. Viikon aikana on mahdollisuus saada tietoa Korsholman Musiikkijuhlien konserteista ja taiteilijoista. Welcome to visit our Music Festival Café that is organized in cooperation with restaurant Kaffehuset August on the pedestrian street in Vaasa. During the week You get information about all the concerts and artists. Musikstunder under veckan Musikkihetkiä viikon aikana Musical moments during the week. fritt inträde / vapaa pääsy / free entrance Ons / Ke / Wed 1.8. Kl. / klo Öppning / Avajaiset / Opening "Encore" Taina Kuusela, violin / viulu, Petri Judin, piano KREISLER / HEIFETZ / WIENIAWSKY / TCHAIKOVSKY Lö / La / Sat 4.8. Kl. / klo Pianisternas smakliga matiné / Pianistien maukas matinea The tasty matiné of the pianists Kristiina Junttu & Vasa Piano Studios unga / Vaasa Piano Studion nuoret / The Youngsters of the Vaasa Piano Studio Sö / Su / Sun 5.8. Kl. / klo Katri Valan runoutta / Dikter av Katri Vala Maan laiturilla (På landets brygga, fritt översatt) Ilkka Aro, lausunta / recitation Trio Bon Bon; Kirsti Rautamo laulu / sång, piano, Piia Peltoharju, cello / sello, Paula Peltoharju, violin / viulu Må / Ma / Mo 6.8. Kl. / klo Ninja Jakobsson, Ville Mankkinen, violin / viulu, Noora Tuominen, piano Från St Petersburg till Sao Paulo Matkalla Pietarista Sao Pauloon From St Petersburg to Sao Paulo CHNEE / TCHAIKOVSKY Ons / Ke / Wed 8.8. Kl. / klo Grande Finale! To / Thu 2.8. Kl. / klo Natalia Vaskinova, violin / viulu, Anu Rautakoski, piano BACH / CHOPIN / MASSENET / DEBUSSY / SZYMANOWSKI SHCHEDRIN / WIENIAWSKI Fre / Pe / Fri 3.8. Kl. / klo Nike Lönnqvist, blockflöjt / nokkahuilu / fipple flute Carolina Edström, cello / sello, Anna Savelainen, cembalo "The festival café goes Baroque!" 115

117 VERKSAMHETSLEDARE / TOIMINNANJOHTAJA / MANAGING DIRECTOR Det är Festspelsdags! Jag önskar Er alla varmt välkomna till vårt 30:e festspel. Vår konstnärlige ledare Marko Ylönen har igen planerat ett program, som passar både gammal och ny publik. Temat fransk, rysk och japansk musik vävs in i konserterna. Vi kommer att få celebert besök från Japan. Mästaren, kompositören och pianisten Mr. Toshi Ichiyanagi besöker Musikfestspelen Korsholm. Han har jubileumsåret till ära komponerat ett uruppförande, som framförs på festspelens jubileumskonsert den 6.8. Bland övriga personer som påverkat musikfestspelen i begynnelsen är professor Seppo Kimanen och senare pianokonstnären Olli Mustonen. Båda besöker och medverkar i festspelen i år. Jubileumsdagen infaller den 6.8. Under denna dag kan man gå på barnfestivalen "Villa Dei Misteri", på jubileumskonsert och på stor jazzkonsert på Ritz. Före jubileumskonserten hålls mottagning för konsertbesökare och Musikfestspelen Korsholms medlemmar. Vi är stolta över att att kunna erbjuda publiken två uruppföranden under Musikfestspelen Korsholms 30-årsjubileum. Den första är under barnkonserten "Bröllopsgåvan", den andra under jubileumskonserten. På gågatan i Vasa finns vårt Musikfestspelscafé. Nästan varje eftermiddag kl hålls cafékonserter. Vi vill föra ut musik överallt och till alla! Våra regionkonserter i Lillkyro, Nykarleby, Närpes, Storkyro och Vörå är alla en del av samma målsättning. Lokal mat, konst och naturupplevelser hör även till kringprogrammen på musikfestspelen. Vi hoppas att alla kan komponera sina egna musikupplevelser från menyn. Glöm inte konsertbussen till konserterna utanför Vasa. Den avgår från Vasa stadshus. Totalt har vi 29 konserter under åtta dagar. Ta för Er och njut av musiken! Monica Johnson, verksamhetsledare On Musiikkijuhlien aika! Toivotan Teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi Korsholman 30. Musiikkijuhlille. Taiteellinen johtajamme Marko Ylönen on jälleen suunnitellut ohjelman, joka sopii niin kokeneille Musiikkijuhlakävijöille kuin aivan ensikertalaisillekin yleisössä. Teeman mukaisesti ranskalainen, venäläinen ja japanilainen musiikki on kudottu kulkemaan ohjelmamme läpi. Saamme Korsholman Musiikkijuhlille myös kunniavieraan Japanista. Maestro, säveltäjä ja pianisti Toshi Ichiyanagi vierailee luonamme. Juhlavuoden kunniaksi hän on säveltänyt teoksen, jonka kantaesitys kuullaan Musiikkijuhlien juhlakonsertissa 6.8. Henkilöihin, jotka ovat vaikuttaneet Musiikkijuhlien alkuaikoihin ja perustamiseen kuuluvat professori Seppo Kimanen ja myöhemmin myös pianotaiteilija Olli Mustonen. Molemmat vierailevat Musiikkijuhlilla tänä vuonna. Syntymäpäiväjuhlaamme vietämme 6.8. Päivän aikana on mahdollista osallistua "Villa Dei Misteri" lastenfestivaaliin, juhlakonserttiin ja vielä jazzkonserttiinkin kulttuurinäyttämö Ritzissä. Ennen juhlakonserttia pidetään vastaanotto konsertti-vieraille ja Korsholman Musiikkijuhlien jäsenille. On ilo tarjota yleisölle myös kaksi kantaesitystä Musiikkijuhlien aikana. Ensimmäinen soi lastenkonsertissa "Häälahja" ja toinen juhla-konsertissamme. Vaasan kävelykadulla sijaitsee Musiiikkijuhlakahvilamme. Lähes joka iltapäivä klo ohjelmassa on kahvilakonsertti. Haluamme levittää musiikkia kaikkialle ja kaikille! Aluekonsertit Isossakyrössä, Närpiössä, Uudessakaarlepyyssä, Vähässäkyrössä ja Vöyrillä liittyvät samaan tavoitteeseemme. Paikallinen ruoka, taide ja luontoelämykset kuuluvat Musiikkijuhlien oheisohjelmaan. Toivomme, että kaikki löytävät menusta maistuvimmat musiikkielämykset. Ettehän unohda mahdollisuutta bussikuljetuksiin Vaasan ulkopuolella oleviin konsertteihin. Konserttibussit lähtevät Vaasan kaupungintalolta. Yhteensä meillä on 29 konserttia kahdeksan päivän aikana. Tulkaa mukaan nauttimaan musiikista! Monica Johnson, toiminnanjohtaja 116

118 VERKSAMHETSLEDARE / TOIMINNANJOHTAJA / MANAGING DIRECTOR It is Festival Time! I wish You all warmly welcome to our 30th Anniversary. Our Artistic Director Marko Ylönen has again planned a program that will suit both old and new listeners of chamber music. French, Russian and Japanese music is woven in to the concerts. We will receive honorary guests from Japan. The Maestro, Composer and Pianist, Mr. Toshi Ichiyanagi visits Korsholm Music Festival. In the honor of our Anniversary he has composed a special work for the festival that will be first performed at our Anniversary concert the 6th of August. Among other persons that have influenced the festival, especially in the beginning are Professor Seppo Kimanen and later pianist Olli Mustonen. Both are also our special guests this year. The Anniversary day will be Monday the 6th of August. This day offers an adventure for the children at the "Villa Dei Misteri Festival", The Anniversary concert together with almost all our artists and a jazz concert at Ritz. Before the concert we also host a reception for concert guests and members of Korsholm Music Festival. We are having two world premiers during the festival, one in the children s concert "The Wedding Gift" and the other during the Anniversary concert. We are very proud to be able to present two new pieces during our festival "30 years of Chamber Music". In the Korsholm Music Festival Café on the pedestrian street in Vaasa are café concerts at 15.00, almost every afternoon. We want to bring music out to people. Our regional concerts in Isokyrö, Nykarleby, Närpes, Vähäkyrö and Vörå are all part of the same strategy. Local food, art and nature experiences are also part of programs in connection to the concerts available for the audience. We hope that everybody can combine their own special musical experiences from the menu. And please remember, that a bus transport takes You to the concerts outside the City of Vaasa, from outside the City Hall. In total we have 29 concerts during our eight days of Festival. Go ahead, please enjoy the music! Monica Johnson Monica Johnson on lapsuudestaan lähtien ollut innokas kuorolaulaja ja musiikilla on aina ollut erityinen sija hänen elämässään. Korsholman Musiikkijuhlien toiminnanjohtajana hän aloitti vuonna Sitä ennen hän oli Musiikkijuhlien hallituksen jäsen ( ). Monica Johnsonilla on 20-vuotinen tausta matkailuelinkeinon parissa (matkanjärjestäminen, incoming, markkinonti ja tutkimus). Johnson on viettänyt ulkomailla pitkiä aikoja, esimerkiksi Seychelleillä, Omanissa, Laosissa ja La Pazissa, Boliviassa. Mottona hänellä on aina ollut kaikessa: Suvaitsevaisuutta ja uteliaisuutta! "Tuntuu erityisen hyvältä saada tehdä töitä sydäntä lähellä olevan toiminnan kanssa" Johnson miettii. "Toivon, että Korsholman Musiikkijuhlat saa toimia niin, että sen korkealaatuinen kamarimusiikki koskettaa yhä suurempaa yleisöä. Kehittyköön ja voikoon se hyvin vähintään seuraavatkin 30 vuotta! Monica Johnson Monica Johnson is a choir singer since childhood and has always cherished music. Johnson started as director of Korsholm Music Festival in year Before that she was a member of the board ( ). Monica Johnson has a background since 20-years within the tourism industry; as tour operator, incoming, marketing and research. Johnson has stayed abroad in longer periods, among others, The Seychelles Islands, Oman, Laos and La Paz, Bolivia. The motto has always been: Tolerance and curiosity! "Now it feels great to be able to work with something so close at heart, I hope that Korsholm Music Festival can continue and develop at least another 30 years in the direction that it s highly appreciated chamber music will touch an ever growing audience" says Johnson. Monica Johnson, director Monica Johnson Monica Johnson är körsångare sedan barndomen och har alltid vurmat för musiken. Hon inledde arbetet som verksamhetsledare för Musikfestspelen Korsholm år Hon var medlem av festspelens styrelse ( ). Monica Johnson har en 20-årig bakgrund inom besöksnäringen (researrangör, incoming, marknadsföring och undersökningar). Johnson har vistats utomlands längre tider, bl.a på Seychellerna, i Oman, Laos och i La Paz, Bolivia. Mottot har alltid varit: Tolerans och nyfikenhet! "Nu känns det bra att få arbeta med någonting som ligger nära hjärtat" säger Johnson. "Jag hoppas att Musikfestspelen Korsholm skall få verka och utvecklas minst 30 år till och att dess högklassiga kammarmusik skall beröra en allt större publik". 117

119 STYRELSEN / HALLITUS / THE BOARD Styrelsen / Hallitus / The board Bodil Eriksén-Neuman, ordförande / puheenjohtaja / chairman Olle Victorzon, viceordförande / varapuheenjohtaja / vice chairman Olav Englund Erik Sjöberg Jane Trygg-Kaipiainen Bo Kronqvist Solveig Pått Suppleanter / Varajäsenet / Substitute members Ronnie Jaakkola Jyrki Paalanen Jukka Mäkelä Mikael Heikius Karin Sandqvist Erica Nygård Rådgivande delegationen / Neuvottelukunta / Councelling delegation Alice Lillas, ordförande / puheenjohtaja / chairman Olle Victorzon, I viceordförande / I varapuheenjohtaja / I vice chairman Harry Swanljung, II viceordförande / II varapuheenjohtaja II vice chairman Blom Bertil, RadioVega, Yle Eriksén-Neuman Bodil, Musikfestspelen Korsholm Korsholman Musiikkijuhlat Korsholm Music Festival Grönholm Stefan, Nordea Gullberg Tom, Svenska-Österbottens Förbund Haapaniemi Jouni, Vähäkyrön kunta - Lillkyro kommun Heikius Mikael, Vasa svenska församling Herberts Kjell, Svensk-Österbottniska Samfundet Holmgård Rainer, Korsholms svenska församling Häkkinen Juha, Österbottens Handelskammare Pohjanmaan Kauppakamari Jakobsson Matti, Vaasan Yliopisto Jern Olav, Österbottens Förbund - Pohjanmaan Liitto Kloo Barbro, Botnia Folkhälsan Knookala Christina, Vasa kaupunki - Vaasan kaupunki Nordman Rolf, Kuula-institutet - Kuula opisto Nyholm Hans, Korsholms Kommun - Mustasaaren kunta Nylund Ulf, Vasa Andelsbank - Vaasan Osuuspankki Sairo Päivi, I-Mediat Oy Siermala Marianne, Aktia stiftelsen - Aktia säätiö Strömvall Trygve, Korsholms Musikinstitut - Mustasaaren musiikkiopisto Westermark Tom, Harry Schaumans Stiftelse Wikman Stefan, Roschier Advokatbyrå Ab Willman Gösta, Nykarleby stad - Uudenkaarlepyyn kaupunki MEDLEMMAR / JÄSENET / MEMBERS Medlemmar i Musikfestspelen Korsholm r.f. Korsholman Musiikkijuhlat ry:n jäsenet Members of Korsholm Music Festival Hedersmedlemmar Kunniajäsenet Honorary Members : Kaarlo Autio Jarl Beijar Rosi Djupsund Olav Englund Johannes Hjortman Rainer Holmgård Olav Jern Seppo Kimanen Kurt-Erik Långbacka Sven Pått Dmitry Sitkovetsky Ernest Uljens Stefan Wikman Håkan Ahlnäs Görel Ahlnäs Carina Ahtola Elsa Asiala Birgitta Aurén Rose-Maj Backman Elisa Bastarrica Grethel Beijar Bjarne Berg Dagmar Berts Nanna Björk Hans Björknäs Marjatta Björknäs Vuokko Bonn Peter Bonns Gunilla Boucht Niclas Buss Karin Byholm Helena Carlsson Jaakko Cornér Anneli Dahlbäck Alf-Erik Dahlbäck Anders Dahlbäck Jan Eklund Kaija Eklund Magnus Eklund Marja-Leena Eklund Noomi Elfving Jan-Erik Elfving Bodil Eriksén-Neuman Doris Estlander Nils Estlander Kerstin Finnberg Leif Finnäs Tua Finell Christina Flemming Ritva Fors Carol Forsblom Elisabeth Forsén Susanna Frände Agneta Glad Else-Maj Glad Torbjörn Glad Kerli Granholm Ulrika Granqvist-Nybacka Jan-Erik Granö Mikael Grönroos Kurt Gullberg Ull-Britt Gustafsson-Pensar Anna-Liisa Haapaniemi Björn Hagman Ingalill Hagman Lauri Hakamies Birger Hanner K.J Hansson Sven-Erik Hansén Freja Harkke / c/o Neuman René Hasselblatt Bernd Haustein Tarja Hautamäki Anneli Havu Mikael Heikius Per Hellman Alf-Erik Helsing Brita Helsing Lasse Hjelt Maj-Britt Hjortman Hillevi Honga Oksanen Bo Holmqvist Helena Heinrichs-Nyberg Ann-Mari Häggman Leif-Johan Höckert Ehrengard Högnäs Sonya Höstman Karl-Johan Ingberg Aila Itäkylä Margaretha Ivars Marianne Jacklin-Maros Carita Jakobsson Fritz Jakobsson Helene Jern Jern Åsa Jerker Johnson 118

120 MEDLEMMAR / JÄSENET / MEMBERS Kai Judin Wenche Kajander-Peltonen Maija Karppala Raija Karppi Kaija Kattelus Auli Kinnunen Matti Kivinen Anneli Kivistö Leena Klockars Matti Klockars Barbro Kloo Ann-Britt Kronqvist Karl-Erik Kloo Bo Kronqvist Heikki Koponen Raili Koskimies Rune Koskinen Heikki Kouhi Tuulikki Kouhi Matti Kuusimäki Raija Kuusimäki Catharina Kyllönen Virpi Laakso Tuulikki Laitinen Ilpo Lakka Irja Lakka Birgitta Lawast Gustav Lawast Ruth Lawast Christel Lax Riitta Lehtinen Kerstin Lillhannus-Wikman Alice Lillas Jouni Lindberg Sam Lindén Helena Lindquist Carina Lindroos Magnus Lindroos Mary Lindvall Carola Lithén Hellevi Lohva Karin Luther Michael Luther Lauri Luutonen Rune Lygdbäck Vivan Lygdbäck Maija-Liisa Lähteenmäki Reino Lähdemäki Pertti Maaniittu Britta Malm Tuula Martonen Jaakko Mattila Vivi-Ann Myllyniemi Jukka Mäkelä Raili Mäkelä Ulla Mäki-Lohiluoma Marja Mäkynen Alf Neuman Yrsa Neuman Tage Neuman Åsa Neuman Hanna Nieminen-Finne Vesa Niinikangas Håkan Nordman Marianne Nordman Rolf Nordman Helena Norrena Kjell Nybacka Aira Nyberg Göta Nygren Christina Nygård Hans Nyholm Bjarne Nylund Terttu Nyman Gun-Britt Nyqvist Carita Nyström Marlene Nyström Regina Näsman Nils-Erik Olsson Nancy Olsson Jyrki Paalanen Margareta Paschinsky Alain Pasquer Jaana Paulus Eija Piispala Johan Pohjanheimo Solveig Pått Gretel Rabb Pirkko Raitasalo Helena Rajahaltio Ritva Rapila Annikki Rautamäki Pirkko Riipinen Bo Riska Eila Rekilä Kristina Riska Esa Ristilä Sven Rosendahl Stig Rosengård Per-Erik Rudnäs Siw Ryde-Höckert Margareta Rytöhonka Lotta Saarikoski Eino Sainio Sirpa Sainio Anne-Maj Salin Matti Salmo Pirkko Salmo Heimo Salomaa Karin Sandqvist Jan Sandvik Margit Sellberg Marienna Siermala Erik Sjöberg Merja Sjöberg Ines Sjöblom Ann Slangar Solveig Slotte Birgitta Smeds Beatrice Ståhl Åsa Stolpe Folke Storm Kaarina Sulander Irmeli Suur-Uski Maria Swanljung Katriina Swanljung Ulla Sweins-Haustein Berit Södergård Heikki Taimisto Gun-Britt Tallbäck Eeva Toivio Juha Tuomikoski Ingemar Tåg Siv Tåg Elise Udd Brita Uggeldahl Tellervo Vallius Tuula Valtanen Karl-Gustav Westerberg Lars-Ola Vestergård Maj-Len Vestergård Olle Victorzon Paula Viertola-Jern Milla Virta Ilkka Virtanen Anja Väänänen Antero Väänänen Karl-Henrik Wahlfors Tea Wallenius Berit West Kurt West Ritva West Tor Wik Karen Wik-Portin Birgitta Åmossa Heli Öberg Ros-Marie Österberg Catharina Östman Leif Östman Företagsmedlemmar Yritysjäsenet Company members Ingberg Jr Kyrkoapoteket/Kirkkoapteekki Pohjanmaan Matkailu r.y. Österbottens Turism r.f. I-Mediat Oy Sanomalehti Pohjalainen 119

121 ADMINISTRATION / JOHTO / ADMINISTRATION Administration / Johto / Administration Konstnärlig ledare / Taiteellinen johtaja / Artistic Director Marko Ylönen Verksamhetsledare / Toiminnanjohtaja / Managing Director Monica Johnson Produktionsassistent / Tuotantoavustaja / Production assistant Anu Hakkarainen, Niclas Buss Informatör / Tiedottaja / Pressofficer Milla Virta, Richard Mitts Festivalkansli / Festivaalikanslia / Festival Office Leo Backman Niclas Buss Carolina Edström Anu Hakkarainen Jennika Hannula Anniina Hillebrandt Fredrik Häggman Sebastian Jacobsson Robert Johansson Mari Johnson Markus Kaikkonen Selma Lumio Oscar Magnusson Nina Ngyen Janek Oksanen Tino Oksanen Johan Pohjanheimo Anu Rautakoski Daniel Rönn Anna Saastamoinen Dennis Ståhl Essi Voldi Biljettförsäljning / Lipunmyynti / Ticket sales Studio Ticket Dahlbäck Anneli Pått Solveig Pianostämmare / Pianonvirittäjä / Piano tuner: Heikki Joensuu Programboken / Ohjelmakirja / Program book Konsert- och artistpresentationer / Konsertti- ja artistiesittelyt Concert and artist presentations: Mats Lillhannus Översättningar / Käännökset / Translations: Mats Lillhannus, Veera Välimäki, Milla Virta, Monica Johnson Layout pärm / kannet / cover: Benny Fors / IMG-Media Layout programbok / ohjelmakirja / program book: Svenna Martens Ombrytning / Taitto / Page proofing: Svenna Martens Utgiven och producerad av / Julkaisija ja tuottaja Published and produced by: Musikfestspelen Korsholm r.f. / Korsholman Musiikkijuhlat r.y. / Korsholm Music Festival Programfolder / Käsiohjelma / Program folder Layout pärm / kannet / cover: Benny Fors / IMG-Media Layout programfolder / käsiesite / program folder: Svenna Martens, Monica Johnson Foto / Kuva / Photo: Svenna Martens Tryckeri / Paino / Print: FRAM Websidor / Websivut / Web pages: Niclas Buss, Johan Pohjanheimo, Monica Johnson, Milla Virta, IMG-Media Musikfestspelen förbehåller sig rätten till programändringar Korsholman Musiikkijuhlat pidättää oikeuden ohjelman muutoksiin Changes may occur in the Korsholm Music Festival program Violinbyggare / Viulunrakentaja / Violin builder: Eero Haahti Fotograf / Valokuvaaja / Photographer: Svenna Martens 120

122 TACK / KIITOS / THANK YOU Bidragsgivare och samarbetspartners / Tukijat ja yhteistyökumppanit / Sponsors and partners Suomen Kulttuurirahasto / Etelä-Pohjanmaan Rahasto Stiftelsen Emelie och Rudolf Gesellius Fond Harry Schaumans Stiftelse Korsholms kommun / Mustasaaren kunta KulturÖsterbotten Aktia Bank Aktiastiftelsen i Korsholm Aktiastiftelsen i Vasa Svenska kulturfonden Svenska Odlingens befämjare Svensk-Österbottniska Samfundet William Thuring stiftelsen Undervisnings- och Kulturministeriet Opetus- ja kulttuuriministeriö Vasa stad / Vaasan kaupunki Viljo och Maire Vuorios stiftelse / Viljo ja Maire Vuorion säätiö Österbottens Förbund / Pohjanmaan Liitto Axxell Utbildning Café Arken Finland Festivals Frams tryckeri / Kirjapaino Fram Fritz Jakobsson, konstnär Församlingarna i Vasa / Vaasan seurakuntayhtymä God Tid IMG-Vaasa Multimedia Kaffehuset August Korsholms församling / Mustasaaren seurakunta Kuntsi, museum för modern konst Kuntsin modernin taiteen museo Kuula-institutet / Kuula-opisto Kristinestad / Kristiinankaupunki Kvevlax Sparbank Ky Tai-Tex Kb K - Strandkvarnen - Rantamylly Ab Lillkyro församling / Vähänkyrön seurakunta Lillkyro kommun / Vähänkyrön kunta Loftet Lokalförsäkring Vasa Mellersta Österbottens Kammarorkester Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri Musikhuset i Jakobstad Nykarleby Stad / Uusikaarlepyy Panorama Lunchrestaurang Pohjalainen Radio Vasa / Radio Vaasa Radisson Blu Royal Hotel Vaasa Restaurang Hemmer/ Ravintola Hemmer Replot församling / Raippaluodon seurakunta Rundradion Ab / Yleisradio Salteriet / Suolaamo, Björköby Schildts Ab Solf kyrka / Sulvan kirkko Storkyro församling / Isonkyrön seurakunta Studio Ticket Stundars Kulturcentrum / Stundars Kulttuurikeskus Svenska Yrkesinstitutet Svenska Österbottens Förbund för utbildning och kultur Vaasan käyttöauto Oy/Ab Botnia Music Shop Vaasan kaupunginteatteri Vasa Baptistförsamlingen / Vaasan Baptistiseurakunta Vasa Centralapotek Vasa Ortodoxa församling / Vaasan Ortodoksinen seurakunta Vasa Körfestival - Vaasan kuorofestivaali Vasa stadshus / Vaasan kaupungintalo Vasa stadsorkester / Vaasan kaupunginorkesteri Wasa Teater Vasa Övningsskola / Åbo Akademi Vasabladet Vasek Oy/Ab Westerlines Wärtsilä Finland Yrkehögskolan Novia Yrkesakademin Österbotten Österbottens Andelsbanksförbund Österbottens museum / Pohjanmaan museo Österbottens Turism / Pohjanmaan Matkailu 121

123 ADRESSER / OSOITTEITA / ADDRESSES Adresser till konsertplatser / Konserttipaikkojen osoitteet Addresses to the concert sites Ahlbecksalen / Ahlbeckinsali / Ahlbecks Hall Seminariegatan 17 Seminaarikatu, Nykarleby / Uusikaarlepyy Baptistkyrkan / Baptistikirkko / The Baptist Church Rådhusgatan 44 Raastuvankatu, Vasa / Vaasa Björköby kyrka / Björköbyn kirkko / Björköby Church Läsarted 1, Björköby Café Loftet / Kahvila Loftet / Loftet Café Rådhusgatan 28 Raastuvankatu, Vasa / Vaasa Konstnär Fritz Jakobssons Ateljé Taiteilija Fritz Jakobssonin Studio Östra Staketgatan 20, Gamla Vasa / Itäinen Aitakatu 20, Vanha Vaasa Gamla Vasa ruiner / Vanhan Vaasan rauniot / Old Vaasa Ruins Köpmansgatan 1 Kauppiaankatu, Gamla Vasa / Vanha Vaasa Kuntsi museum för modern konst / Kuntsin modernin taiteen museo / Kuntsi museum of Modern Art Inre hamnen, Vasa / Sisäsatama, Vaasa / Inner Harbour Korsholms kyrka / Mustasaaren kirkko / Korsholm church Adelcrantzgränd 1, Gamla Vasa / Adelcrantzinkuja 1, Vanha Vaasa Stundars, Restaurang Hemmer /Ravintola Hemmer Restaurant Hemmer Stundarsvägen 5 Stundarsintie, Solf / Sulva Vasa stadshus / Vaasan kaupungintalo / Vaasa City Hall Senatsgatan 1 Senaatinkatu, Vasa / Vaasa Vocana - Yrkesakademin Ängskullsvägen 1, Närpes / Närpiö Vörå kyrka / Vöyrin kirkko / Vörå Church Bertby Lålaxvägen 10 Bertby - Lålaxintie, Vörå / Vöyri Transporter / Kuljetukset / Transports Busstransport tur-retur från Vasa stadshus, 5 / person (inte till Vocana, Närpes och Ahlbeckssalen, Nykarleby) Meno paluu bussikuljetukset Vaasan kaupungintalolta, 5 / hlö (ei koske Vocanaa Närpiössä ja Ahlbeckin salia, Uudessakaarlepyyssä) Return trip bustransportation from Vaasa City Hall, 5 / person (not to Vocana, Närpes and the Ahlbeck s Hall, Nykarleby) Kulturscen Ritz / Kulttuurinäyttämö Ritz / Culturestage Ritz Kyrkoesplanaden 33 Kirkkopuistikko, Vasa / Vaasa Lillkyro kyrka / Vähänkyrön kirkko / Vähäkyrö church Siltatie 2 Siltatie, Lillkyro / Vähäkyrö Ortodoxa kyrkan / Ortodoxinen kirkko / The Orthodox Church Kaserntorget / Kasarmitori Vasa / Vaasa Sandviks Villan & park / Hietalahden Villa & puisto Sandvik s Summerhouse & park Sandviken Hietalahti, Vasa / Vaasa Salteriet / Suolaamo / The Salting House Svejdehamn /Björköby Solf kyrka / Sulvan kirkko / Solf Church Solfvägen 12 Sulvantie, Solf / Sulva Storkyro gamla kyrka / Isonkyrön vanha kirkko Isokyrö old church Museotie, Storkyro / Museotie, Isokyrö 122

124 BILJETTER / LIPUT / TICKETS De lägre biljettpriserna gäller pensionärer och arbetslösa. Studeranden och barn 50% rabatt på ordinarie pris. Barn under 7 år gratis inträde. Studerande- och barnrabatten gäller inte konsertpriser där mat ingår. Edullisempi hinta koskee eläkeläisiä ja työttömiä. Opiskelijoille ja lapsille 50%:n alennus normaalihinnasta. Alle 7- vuotiaatlapset ilmaiseksi. Alennukset eivät koske konserttihintoja, joihin sisältyy ruoka. Pensioners and unemployed persons are entitled to the lower ticket price. All students 50% discount from normal price. Children under 7 year of age free entry. Student and children discount is not valid for food included in concert price. Grupprabatter / Ryhmäalennuksia / Group discounts pers./henk. 10 % Endast biljetter på förköp! 20- pers./henk. 20 % Ainoastaan ennakkovarauksilla! Kombibiljetter* Om du går på flera konserter samma dag, köper du den första biljetten till fullt pris och de följande SAMMA DAG med 50% rabatt. Rabatten gäller också de reducerade priserna för pensionärer, arbetslösa och barn. OBS! Förköp! Kombiliput * Jos käyt samana päivänä useammassa konsertissa, ostat liput ensimmäiseen konserttiin normaaliin hintaan ja seuraavat konsertit SAMANA PÄIVÄNÄ 50 % alennuksella. Alennus koskee myös eläkeläis-, työttömien ja lasten lippuja. HUOM! Vain ennakkoon! Combi tickets* If you go to more than one concert a day, you buy the first concert to a full price and the following concerts THE SAME DAY to half the price. This applies also to the reduced tickets for pensioners, unemployed persons and children. Only in advance! Gäller ej konsert / Ei koske konsertteja / Not valid for concerts No 7 Mustonen & Friends Vasa stadshus / Vaasan kaupungintalo / Vaasa City Hall No 17 Jubileumskonsert / Juhlakonsertti / Jubilée concert Vasa Stadshus / Vaasan kaupungintalo / Vaasa City Hall No 23 Avslutningskonsert / Päätöskonsertti / Closing concert FESTIVALPASS / FESTIVAALIPASSI / FESTIVAL CARD: 180 Med festivalpasset kommer du in till samtliga konserter. Gäller ej mat som ingår i konsertpriset / Festivaalipassilla pääset kaikkiin konsertteihin. Ei koske ruokaa, joka on sisälletty konserttihintaan The Festival card is valid for every concert but not valid for food included in the concert price. Platsbiljetter bör hämtas till konserterna i Vasa stadshus och Korsholms kyrka / Paikkaliput on noudettava Vaasan kaupungintalon konsertteihin sekä Mustasaaren kirkkoon / You need to get a seating ticket for the concerts at Vaasa City Hall and the Korsholm Church. BILJETER / LIPUT / TICKETS STUDIO TICKET Rewell Center 215 Tel/puh: +358 (0) [email protected] studio tickets logga. KONTAKT / YHTEYSTIEDOT / CONTACT MUSIKFESTSPELEN KORSHOLM KORSHOLMAN MUSIIKKIJUHLAT KORSHOLM MUSIC FESTIVAL Frilundsvägen 2 / Frilundintie 2 FIN Vasa / Vaasa Tel/puh: (0) Fax: (0) Mob: (0) [email protected] FESTIVALCENTER FESTIVAALIKESKUS FESTIVAL CENTER CULTURUM VÖS / Gymnasiet, Lukio Skolhusgatan 31 / Koulukatu 31 FIN Vasa / Vaasa Tel/puh: (0) Fax: (0) Mob: (0) [email protected] 123

125 RESTAURANGER - HOTELL / RAVINTOLAT - HOTELLIT / RESTAURANTS - HOTELS RESTAURANGER / RAVINTOLAT / RESTAURANTS AMARILLO +358 (0) Rewell Center, Vasa / Vaasa CAFÉ LOFTET (0) Rådhusgatan 28 Raastuvankatu, Vasa / Vaasa FONDIS (0) Hovrättsesplanaden 15 Hovioikeudenpuistikko, Vasa / Vaasa FRANSMANNI (06) Hovrättsepslanaden 15 Hovioikeudenpuistikko, Vasa / Vaasa IL BANCO Ristorante & Cafetteria +358 (0) Hovrättsesplanaden 11 Hovioikeudenpuistikko, Vasa / Vaasa KAFFEHUSET AUGUST (0) Hovrättsesplanaden 15 Hovioikeudenpuistikko, Vasa / Vasa MARCO POLO Pizzeria (0) Hovrättsesplanaden 11 Hovioikeudenpuistikko, Vasa / Vaasa PANORAMA LUNCHRESTAURANG /LOUNASRAVINTOLA (0) Vasaesplanaden 16, 3 vån / kerr, Vaasanpuistikko, Vasa / Vaasa HOTELL / HOTELLIT / HOTELS Radisson Blu Royal Hotel Vaasa +358 (0) Hovrättsesplanaden 18 Hovioikeudenpuistikko, Vasa / Vaasa Sokos Hotel Vaakuna +358 (0) Rewell Center 101, Vasa / Vaasa Hotel Astor +358 (0) Stationsgatan 4 Asemakatu, Vasa / Vaasa Hotel Rantasipi Tropiclandia +358 (0) Kärleksstigen 3 Lemmenpolku, Vasa / Vaasa Hotel Tekla (0) Brändövägen 58 Palosaarentie, Vasa / Vaasa Hotel Vallonia (0) Centrumvägen 4 Keskustatie, Korsholm / Mustasaari Hotel Kanttarellis (0) Rostensgatan 6 Rosteninkatu, Vasa / Vaasa Kenraali Wasa Hostel +358 (0) Korsholmsesplanaden 6-8 Korsholmanpuistikko, Vasa / Vaasa RESTAURANG HEMMER/RAVINTOLA HEMMER +358 (0) Stundarsvägen 5 Stundarsintie, Solf / Sulva STRAMPEN +358 (0) Strandgatan 6 Rantakatu, Vasa / Vaasa THAI HOUSE +358 (0) Vasaesplanaden 17 Vaasanpuistikko, Vasa / Vaasa Café Arken +358 (0) Byhamnsvägen 194 Kyläsatamantie, Replot / Raippaluoto 124

126

127

128

129 FESTSPELSMENY / MUSIIKKIJUHLAMENU MUSICFESTIVAL MENUE Grillad Getost Provencale Grillattu Vuohenjuusto Provencale Kalv ytterfilé med gräddkokta murklor Vasikan ulkofilee ja kermassa keitetyt korvasienet Panna Cotta med päronkompott Panna Cotta ja päärynäkompotti 35 Gågatan i Vasa / Vaasan kävelykadulla / On the pedestrian Street Vaasa

130 GRUPPRESEBYRÅ - BUSSTRAFIK Vasa (06)

131

132

133

134 baken