OTKANTTI LEHTI VUOTTA

Transkriptio

1 Jäsentiedote 1 n 2015 OTKANTTI LEHTI 40 VUOTTA

2 SMPS TURUN MERIPELASTUSYHDISTYS RY FSRS ÅBO SJÖRÄDDNINGSFÖRENING RF Jäsentiedote 1 n 2015 YHDISTYS: Postiosoite ja kerhohuoneisto Ankkuriplassi, Linnankatu 37a B 17, 2 krs., TURKU. Puhelin Internet... Sähköposti... ankkuriplassi@tmpy.fi Facebook... JÄSENMAKSUT: Henkilöjäsenmaksu euroa Yhteisöjäsenmaksu euroa Yhdistyksellä ei ole liittymismaksua. Pankkiyhteys...FI , HELSFIHH Pv ABSOn rahasto... viite 4187 Yleislahjoitukset... viite 107 MERIPELASTUSKESKUKSEN NUMERO TOIMIHENKILÖT: Puheenjohtaja Antti Kellosalo , puheenjohtaja@tmpy.fi Varapuheenjohtaja Kirsi Suominen... varapuheenjohtaja@tmpy.fi Sihteeri Esko Myöhänen , sihteeri@tmpy.fi Jäsenkirjuri Paul Elo...jasenasiat@tmpy.fi Kalustovastaava Tommi Helminen... kalusto@tmpy.fi Koulutusvastaava Timo Kuusonen , koulutus@tmpy.fi Tulokasvastaava Teemu Uusi-Esko... tulokkaat@tmpy.fi Nuorisovastaava Chatarina Friman , nuoriso@tmpy.fi Tiedotusvastaava Kirsi Lundelin...tiedotus@tmpy.fi HALLITUKSEN JÄSENET: Antti Kellosalo (pj) Kirsi Suominen (vpj.) Esko Myöhänen (siht.) Paul Elo Markus Takala Timo Kuusonen Pekka Mattila Sanna Lehtonen Lasse Putko Henri Vienola OTKANTTI LEHTI PÄÄTOIMITTAJA...Kirsi Lundelin AINEISTO... otkanttilehti@tmpy.fi PAINOPAIKKA... Painotalo Painola T. Nieminen Oy TAITTO...Ari Hakulinen KANNEN KUVA...Otkanttilehti numero 1 vuodelta 1975 SEURAAVA LEHTI... ilmestyy n. vko 19/2015, aineistopäivä LEHDEN ILMESTYMISAJANKOHDAT...vko 10 (aineisto 10.2) ja noin vko 19 (aineisto 16.4),vko 42 (aineisto 25.9) JAKELU kpl/painos PUHEENJOHTAJAN PALSTA Ensimmäinen puheenjohtajavuoteni on nyt takana. Vuosi on ollut mielenkiintoinen ja erittäin kiireinen. Edeltäjäni ei turhaan sanonut, että puheenjohtajuus on kuin toinen työ. Kuvittelin jo, että vuodesta 2015 tulee rauhallisempi, mutta jo kaksi vuoden ensimmäistä kuukautta on osoittanut muuta. Meripelastusseura kävi esittelemässä alusten sijoittelusuunnitelmaa ja näyttäisi siltä, että tämä tulee vaikuttamaan jo tällä kaudella meidän aluksiimme. Olemme myös aloittaneet oman strategiaprojektin, jotta meillä olisi jokin päämäärä mihin tulevaisuudessa pyrimme. Näihin asioihin palataan viimeistään kevätkokouksessa. Hallituksemme ei paljoa muuttunut syyskokouksessa, Jani Seppälä halusi jättää hallituspaikkansa ja uutena hallitukseen valittiin Henri Vienola. Oli hienoa huomata, että hallitustyö kiinnosti niin monia, että jouduimme äänestämään hallituspaikoista. Vuoden ensimmäisessä hallituksen kokouksessa Sanna Lehtonen luopui sihteerin tehtävästä ja uudeksi yhdistyksen sihteeriksi valittiin Esko Myöhänen. Kiitän Sannaa sihteerin työstä ja Jania pitkästä hallitustyös- Teksti: Antti Kellosalo Kuva: Kirsi Lundelin tä. Henrille ja Eskolle toivotan menestystä uusissa tehtävissään. Olemme myös aloittaneet työn yhteishengen ja aktiivien jaksamisen parantamiseksi, tästä hyvänä esimerkkinä aktiiveille helmikuun lopussa järjestetty illanvietto. Muutakin vapaamuotoisempaa ohjelmaa olemme suunnitelleet kevätkaudeksi. Jos jäsenillä löytyy hyviä ehdotuksia vierailukohteiksi, tai muuta mukavaa ohjelmaa aktiiveillemme, otan mielellään ehdotuksia vastaan. Alkavana kautena meidän täytyy pystyä keskittymään ydintoimintaamme meripelastukseen sekä toimintaa toteuttaviin henkilöihin. Vaikka yhteistyö Varsinais-Suomen Punaisen Ristin kanssa onkin tiivistä ja ensivastetoiminta avaa uutta mielenkiintoista ja haastavaa tekemistä, pitää meidän muistaa myös normaali meripelastustoiminta. Kaikki aktiiviimme eivät ole kumminkaan kiinnostuneita ensivastetoiminnasta ja heilläkin pitää olla mielekästä tekemistä ja saada koulutusta meripelastustoiminnasta. Täytyy myös muistaa että aluksemme ovat ensisijaisesti meripelastusaluksia ja viranomainen joka meitä ohjaa, on Meripelastuskeskus. Suhteemme Suomen Meripelastusseuraan on hyvä ja vaikutamme siellä mm. valtuustossa, työryhmissä ja toimikunnissa, kaikkiaan meiltä on eri tehtävissä Seurassa 5 henkilöä. Tästä on etuna se, että tieto kulkee kumpaankin suuntaan hyvin. Lopuksi haluan toivottaa kaikille hyvää kevään odotusta! Toivottavasti nähdään vuosikokouksessa klo 19 Forum Marinumissa. 2 3

3 Meri Kutsuu 2015 messut Turun Messukeskuksessa Olemme jälleen mukana Saaristomeren alueen Meripelastusyhdistysten yhteisellä osastolla tapahtumassa. Osastomme löydät paikasta C58, jossa vapaaehtoiset meripelastajat odottavat innokkaana kuulijoita, joille kertoa lisää toiminnastamme ja harrastuksestamme. Messut ovat avoinna: pe klo 10 19, la klo ja su klo Älä kulje ohi, kun kuljet ohi! TERVETULOA! Talkoot Latokarissa Yhdistyksemme kevättalkoot pidetään lauantaina alkaen klo Puhdetta riittää, eli laitamme alukset ja rannan tällöin valmiiksi kauden päivystyksiä varten. Samalla tämä on oiva tilaisuus tutustua yhdistyksemme muihin aktiiveihin. Tervetuloa mukaan! Lisätietoja saa tarvittaessa osoitteesta: OTKANTTILEHTI ILMESTYNYT JO 40 VUOTTA On ilo toimia yhdistyksemme lehden päätoimittajana tänä juhlavuotena. Aivan ensimmäinen Otkantti -niminen lehti ilmestyi kaikkien maksaneiden jäsenten kotiin alkuvuodesta Siitä hetkestä on jo ehtinyt tovi vierähtää. Teksti: Kirsi Lundelin, kuvat: TMPY arkisto Moninaisia asioita on matkan varrelle mahtunut ja ulkoasu on muuttunut aina ajan mukana, milloin parempaan ja milloin ehkä jonkun mielestä johonkin muuhun suuntaan. Niin tai näin, muutos on omasta mielestäni aina hyvästä ja eiköhän tässäkin puhuta mielipideasioista, joista aina viriää mukavaa keskustelua. Myös toimintamme oli aikojen alussa aikakautensa näköistä, eli silloin pidettiin esim. naamiaisia ja Kipparin Salonkia Suomen Joutsenella ja tapahtumat keräsivät huikeat osallistujamäärät. Kipparin Salongissa mm. tarjoiltiin kahvia, voileipää ja virvokkeita, sekä samalla pidettiin arpajaisia, joilla kartutettiin yhdistyksemme kassaa. Toiminta oli kaikin puolin mielekästä ja antoisaa. Nykyajan jatkuvassa kiireessä ja hulinassa toivoisi joitain noinkin leppoisia asioita edes hetkellisesti takaisin. Myös messuille osallistuttiin jo silloin, eli lehden 2/75 takakannessa komeili silloin Meri Kutsuu 75 (1975) -messumainos, joka silloin järjestettiin Turun Kupittaan Urheiluhallissa ajalla Tänä vuonna olemme jälleen Meri Kutsuu 2015 messuilla, tosin pitopaikkana nykyään on Turun Messukeskus. Olet erittäin tervetullut käymään osastollemme. Vuoden 1975 jäsenlehdestä voi lukea mm. sen, että kokouskäytäntö muutettiin yhdestä sääntömääräisestä kokouksesta vuodessa kahteen erillisen sääntötoimikunnan esityksen mukaisesti. Tämä käytäntö on jatkunut yhdistyksessämme näihin päiviin asti. Sama toimikunta ehdotti myös käytännöksi nykyisen erovuorojärjestelyn, eli puolet johtokunnasta (nykyiseltä nimitykseltä hallitus) on erovuorossa aina 2 vuotta toimittuaan. Paljon on lehtiä maailmasta lakkautettu, joten ylpeänä pitää olla mukana tämän elintaistelun jatkuessa edelleen. Painettuun sanaan on mielestäni aina helpompi palata muistellessa menneitä. Uudistuttu nykyaikaan ollaan siinä mielessä, että sähköinen versio lehdestämme on nykyään luettavissa myös yhdistyksemme nettisivuilla, eli osoitteessa: meripelastus.fi/otkanttilehti, siten lukuhetkiä voi viettää kummalla tavalla itseään sitten milläkin hetkellä miellyttää. Lehden alusta asti juttuja lehteen on kirjoittanut oma jäsenemme Jouni Liuke, jonka jutuista vielä tässäkin lehdessä saamme nauttia, lämmin kiitos niistä hänelle. Toivoa sopii, että yhteinen taipaleemme jatkuu vielä pitkään. Haluan tässä ja nyt myös toivottaa onnittelut täten nelikymppiselle lehdellemme. Osta messuilta mukaasi! Meiltä ostettavissa mukaasi pelastusrenkaita, putkihuiveja punaisena ja sinisenä, sekä meripelastuskoira Köpejä. Osta omasi ja tue vapaaehtoista meripelastustoimintaa. Huivin hinta 10, pelastusrenkaan 4 ja Köpin messutarjoushinta 35. Auta näin meitä auttamaan! 4 5

4 KOKOUSKUTSU Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous pidetään Merikeskus Forum Marinumin Auditoriossa Linnankatu 72. Piha-alueella autojen pysäköintipaikkoja käytettävissä ja bussilinjan 1 pysäkki on vieressä. AIKA:...ma klo PAIKKA:...Merikeskus Forum Marinum Linnankatu 72, Turku KOKOUKSEN TYÖJÄRJESTYS 1. Kokouksen avaus 2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, pöytäkirjan tarkastajat ja ääntenlaskijat 3. Todetaan läsnäolijat ja äänioikeutetut jäsenet 4. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 5. Vahvistetaan kokouksen työjärjestys 6. Esitellään yhdistyksen vuosikertomus ja tilinpäätös 7. Esitellään tilintarkastuskertomus 8. Päätetään vuosikertomuksen ja tilinpäätöksen vahvistamisesta, sekä vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille tilivelvollisille vuodelta Käsitellään muut jäsenten yhdistyksen kokouksen päätettäväksi jättämät asiat, ottaen huomioon yhdistyslain Esitellään hallituksen tiedonannot Yhdistyksen strategia projekti SMPS alusten sijoittelusuunnitelma 11. Kokouksen päättäminen 6 7

5 Kolmen kappelin käyntikohdesaari Teksti ja kuvat: Altti Holmroos Piispa Henrikinkin kerrotaan löytäneen Jurmon saaren. Minulle se tuli jo varhain niin tutuksi, että jossain vaiheessa rohkenin unelmissani jopa toivoa muuttoa saarelle. Rohkeus ei tuohon kuitenkaan riittänyt, ja se taisi olla loppujen lopuksi saaren parhaaksi. Mielessäni saari on kuitenkin aina ollut jollakin tavalla etusijalla ja on sitä edelleen. Vanhan saaristotarinan mukaan uskonpuhdistajamme piispa Henrik olisi maineikkaalla maahamme suuntautuneella ristiretkellään pysähtynyt ensimmäisen kerran Utön eteläiselle saarelle. Joidenkin tietojen mukaan hän on jopa oleskellut ja saarnannut siellä vuoden tai pari. Jos näin on todella tapahtunut, tämän hengenmiehen on täytynyt myös viettää melkoisesti aikaa tuolla tuolloin varsin kaukaisella saarella. Tähän ikivanhaan tietoon ja väittämään perustuu myös väittämä että Utön saarelle lienee perustettu jonkinlainen alkeellinen Herrainhuone jo piispa Henrikin elinaikana. Kertomusten mukaan rakennus siirrettiin sittemmin naapurisaarelle Jurmoon. Tämän varhaisen kappelin uskotaan sijainneen saaren pitkällä itä-länsi-suunnassa kulkevalla harjulla, joka on myös tämän Salpausselän viimeisen läntisen harjun korkein paikka. Paikalta löytyy katajien ja muun kasvuston seasta merkillinen melko laaja kivialue, johon paikan ohitse kulkeva ei juuri kiinnitä nykyisin sen suurempaa huomiota, tuskin edes huomaa. Tarkkaavaisen, saaresta jotakin tietävän, kulkijan katse kiinnittyy kuitenkin tähän lähes keskellä harjua muusta ympäristöstä hieman korkeammalla olevaan monista kivistä muodostuvaan kumpumaiseen kohtaan. Tuolloin silmän havaitse aivan läntisimmässä, muita suuremmassa kivessä selvästi erottuvat neljä porausreikää. Utelias saaristokiertäjä jää tietysti ihmettelemään syitä niiden olemassaoloon ja kaipaa edes jotakin tietoa. Silloin kun tämän kirjoittaja oli ensimmäisiä kertoja tällä hienol- Maamme ja saaristoalueemme pienimpiin kirkkoihin kuuluvassa pyhäinhuoneessa pidetään vuosittain saarelaisille tarkoitettu jumalanpalvelus aina heinäkuun toisena sunnuntaina. Vanhojen kappelinraunioiden paikalla sijaitsi aikanaan saaren ensimmäinen pyhäinhuone. 8 9 Kesäisen maastonraivaustyön tuloksena paljastui monelle melkoisena yllätyksenä komean kappelin reunakivet. Kirjoittaja olisi mieluusti halunnut myös Pirjo Mattssonin kokevan ja näkevän tämän paljastuneen maiseman.

6 Tervetuloa mukaan nuorisotoimintaamme! Teksti: Chatarina Friman Kuva: Antti Kellosalo la ja silmää miellyttävällä saarella, tuossa ihmettelyn kohteena olevassa kivessä oli vielä laatta, joka kertoi kyseessä olevan rauhoitetun muinaisjäännöksen. Syy tuon laatan kiinnittämiseen tälle paikalle on siis selviö ja vakaasti uskotaan tuon Utöstä aikanaan siirretyn kappelin sijainneen juuri tässä. Nyt tuota laattaa ei sijaintipaikallaan ole nähty enää moniin vuosiin. Sen olemassaolosta kielivät enää vain nuo mainitut, kivessä edelleenkin nähtävät, laatan kiinnitysreiät. Muistolaatta on ollut jo vuosikymmeniä jonkun saaristoystävällisen veneilijän hallussa. Paikalla käyvät eivät tuosta tietystikään mitään tiedä, ja kun muinaismuistoistamme vastaavalla Museovirastolla ei ole maan nykyisessä taloustilanteessa minkäänlaisia mahdollisuuksia saada paikalle uutta laattaa, tietämättömyys kappelin paikasta jatkunee vielä pitkään. Olisi mielenkiintoista tietää koska ja miksi tuo laatta on paikalta yleensäkään viety. En oikein jaksa uskoa sen viejän sitä ylpeänä kenellekään näyttävän ja kehuskelevan älyttömällä teollaan. Hän tuskin kehtaa toimenpidettään vierailleen kehua. Olisi erinomainen asia ja palvelus jos hän jonakin heikkona hetkenään toisi sen takaisin paikalleen, vaikka pimeänä syysyönä. Monia vuosia tuon kappelin katoamisen jälkeen saari sai, melko lähelle nykyistä Jurmon kyläkeskustaa, siellä nykyisin olevan puisen merenkulkijakappelin. Tällä paikalla on ollut myös nykyistä pienempi kappeli. Ja jo ainakin vuonna 1804 temppeli, joten tämä lienee tässä paikassa jo sen kolmas saaristokirkko. Siis jo ainakin kolmas kappelipaikka Jurmossa. Näin on uskottu ja oletettu asian olevan, mutta myös tuo tieto on virheellinen. Sitä yritti monia vuosia sitten kirjoittajalle todistaa nyt jo Jurmon hiekassa lepäävä Pirjo Mattsson. Tämä nykyinen, vuonna 1846 rakennettu, saaristolaisia aina heinäkuun toisena sunnuntaina jumalanpalveluksin palveleva Herrainhuone, on saaristoalueemme vanhimpia puisia aikaansaannoksia. Rymättylästä avioliiton kautta saarelle muuttanut vakuutti kirjoittajalle usean vuoden ajan saaren vanhimman kappelin löytyvän kuitenkin sen itäpuoleisesta laaksosta, hänen lampaidensa laidunpaikan tietämiltä. Moista eivät niin sanotut asiantuntijat ottaneet missään vaiheessa kuuleviin korviinsakaan, vaikka hän vakuutti myös vanhojen saarelaisten tuon tiedon hänelle kertoneen. Nämä asiantuntijat väittivät paikan olevan aivan liian matalan, se ei ole vedenkorkeuden huomioiden ollut edes mahdollista. Monia vuosia myöhemmin tämä rymättyläläinen lopulta hyväksyttiin jurmolaiseksi ja 10 häntä ryhdyttiin kuunteleman. Hän myös aikanaan vei kirjoittajan paikalle ja näytti mistä oikein on kysymys. Kuluneen kesän aikana tuo jo melkoisen tiheän kasvillisuuden peitossa ollut alue raivattiin Metsähallituksen toimesta. Vanhat kappelinrauniot peittänyt kasvusto poltettiin pois tarkan vartioinnin myötä. Se ei ollut suinkaan turha toimenpide ja jälki ilahdutti saarelaisten ohella myös museoviranomaisia. Poltetun maan alta paljastui kuin paljastuikin vanhan ja yllättävän suuren kirkon reunakivet. Pirjo oli ollut sittenkin oikeassa! Hieman näin jälkikäteen noiden epäilijöiden epäluuloisuutta ihmettelee, koska joidenkin noita suuria kiviä aikaisemmin tutkineiden mukaan niissä oli selvästi havaittavissa tulipalon jälkiä. Nyt voidaan kuitenkin tämän kesäisen maastopolton jälkeen varmuudella todeta Jurmon saarella olleen aikanaan, jo mainittujen kahden kappelipaikan lisäksi, myös kolmas kirkko. Ensi kevät ja kesä tuovat odotettavissa olevien tutkimusten ja niiden tulosten myötä taatusti myös uutta tietoa kappelista. On mielenkiintoista saada varmaa tietoa ja vahvistusta sen menneisyydestä; koska rakennettu, miksi tuhoutui ja milloin. Näitä tietoja jäävät odottamaan niin tutkijat, saarelaiset kuin myös saarella vierailevat lukuisat matkailijat ja veneilijätkin. SPMS Turun Meripelastysyhdistyksellä on oma nuorisotoimintaryhmä, johon ovat kaikki vuotiaat tervetulleita mukaan. Jos olet itse nuori, sinulla on lapsi tai tunnet jonkun joka on tässä ikähaarukassa ja on kiinnostunut harrastuksesta meren äärellä, ilmoittaudu mukaan sähköpostitse ja tule vapaasti tutustumaan harjoituksiimme! Tullakseen toimintaan mukaan ei nuorelta vaadita aikaisempia merimiestaitoja, niitä harjoitellaan ja opitaan yhdessä muiden kanssa oman osaamistason mukaan. Nuoren tulisi kuitenkin suoriutua 200m uinnista, josta 50m selkäuintia. Haluamme pitää rennon ja ystävällisen ilmapiirin yllä toiminnassamme ja otamme uudet nuoret avoimesti ja ennakkoluulottomasti vastaan. Tapaamiskertoja/harjoituksia järjestetään pääsääntöisesti joka toinen torstai, sisältäen teoriaa, käytäntöä, tutustumiskäyntejä, hieman urheilua, sekä iloista yhdessäoloa. Loppukesästä järjestetään myös viikonlopun mittainen nuorisopurjehdus, jolloin nuoret pääsevät meripelastusaluksilla harjoittamaan oppimiaan taitoja pidemmäksi aikaa kerralla. Nuorisotoiminnan kausi alkaa helmikuun loppupuolella ja jatkuu syksyllä aina marraskuuhun asti. Koko kauteen on suunniteltu yhteensä noin tapaamiskertaa, jokainen niistä on pituudeltaan noin 1-3h (ilmoitetaan etukäteen). Nuoret pääsevät myös itse vaikuttamaan harjoitusten sisältöihin, sekä jakamaan mielipiteensä muiden kanssa. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä sähköpostiosoitteeseen: CARITAS-ENSIVASTETOIMINTASOPIMUS VOIMAAN Teksti: Kirsi Lundelin, TMPY Kuva: Anna Vuorinen, SPR SMPS Turun Meripelastusyhdistyksen kahden eri järjestön toiminta yhmintakaudella, joka on vuotuises- ja Suomen Punaisen Ristin distettiin Saaristomerellä. Käytänti juhannuksesta elokuun alkuun Varsinais-Suomen piirin välille on nössä siis Turun Meripelastusyhdistys (tarkat päiväykset sovitaan aina allekirjoitettu toistaiseksi vastaa alustoiminnasta ja vuositasolla). Toiminnassa aluk- voimassa oleva Caritas-ensivastetoimintasopimus. SPR V-S vastaa lääkinnällisessena käytetään mahdollisuuksien Sopimuksen tä pelastustoiminnasta yhteistoi- mukaan PV ABSOa. allekirjoittivat Antti Kellosalo, Turun Meripelastusyhdistyksen puheenjohtaja ja Pauli Heikkinen, SPR Varsinais-Suomen piiri, toiminnan johtaja. Lisäksi allekirjoitustilaisuudessa olivat läsnä Jari Piirainen, Suomen Meripelastusseuran toimitusjohtaja ja Kristiina Kumpula, Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri. Nyt allekirjoitetulla sopimuksella saadaan jatkumo jo vuonna 2014 aloitettuun hankkeeseen, 11 jossa

7 Kuvia kaudelta 2014 Kuvat: Kirsi Lundelin TILASTOJA ALUKSISTAMME VUOTENA 2014 (2013) Tähän on kerätty alusten tehtävätilastoja 2014 (2013) vuodelta. Tehtäviä on ollut kaikkiaan 99 (73), joista meripelastustehtäviä 43 (18), aluksia avustettu kaikkiaan 75 (70) ja henkilöitä yhteensä 221 (180). Lisäksi on hoidettu edustustehtäviä 14 (19). Tilastot jakaantuvat seuraavanlaisesti aluksittain: ABSO 56 (24), Arvinsilmä 29 (10), Loistokari 13 (8), Otkantti 3 (2), Loisto 0 (1), Viittakari 2 (1)

8 LIVBOJEN ÅBO rf - PELASTUSRENGAS TURKU ry 85 VUOTTA Monet vakavat merionnettomuudet Suomessa 1920-luvulla saivat mediassa suuren huomion. Torpedovene S2:n upottua 4. lokakuuta 1925 ankarassa myrskyssä Säpin edustalla menehtyi 53 merimiestä. Höyrylaiva KURU kaatui 7. syyskuuta 1929 Näsijärvellä ja vei veden syövereihin 138 ihmistä. Pari kuukautta Kurun onnettomuuden jälkeen tapahtunut pienen kuunari DRAKENIN dramaattisissa oloissa tapahtuneessa haaksirikossa menehtyi aluksen 11-henkisestä miehistöstä viisi. Aluksen päällikkönä oli nuori Niilo Saarinen, joka myöhemmin teki arvokkaan päivätyön Suomen Meripelastusseuran palveluksessa. Utössä ei ollut kunnollista pelastusvenettä eikä muitakaan pelastusvälineitä. Saaren paikallinen väestö ei voinut paljonkaan auttaa, kun heidän silmiensä edessä - vain noin kahdensadan metrin päässä rannasta - Drakenin miehistö taisteli hengestään. Utöläiset tekivät parhaansa, mutta eivät voineet luonnon raivolle mitään. Yksi silminnäkijä kirjoitti myöhemmin tapahtumasta: Väki seisoi voimattomana, inhimilliset mahdollisuudet olivat mitättömät. Sanomattoman tus- Teksti: Jouni Liuke Livbojen jolla kutsumanimellä yhdistys Turussa tunnetaan on saavuttanut kunnioitettavan 85 vuoden iän. Yhdistyksen tarina sai alkunsa marraskuun 11. päivänä 1929, kun Suomen kansan saavutti järkyttävä viesti jäätävältä, myrskyiseltä mereltä; kuunarilaiva DRAKEN oli haaksirikkoutunut Örebodanin luodon kallioihin Utön eteläkärjen ulkopuolella vieden kylmään kuolemaan lähes puolet onnettoman laivan miehistöstä. kan vallassa katsoimme haaksirikkoisten kamppailua aaltoja vastaan. Suomen Meripelastusseuralla oli Drakenin kohtalonpäivän aikana kolme pelastusvenettä, joista vain yksi oli varustettu moottorilla. Sen asemapaikka oli Hangossa. Muut kaksi, jotka olivat purjein ja airoin kuljetettavia, olivat sijoitettuina Lavansaarelle ja Merenkurkkuun. Tämä viimeinen haaksirikko herätti lopulta koko Suomen havaitsemaan meripelastuksemme heikon tilan. Se sai mediassa aikaan valtavan keskustelun. Lihavin otsikoin vaadittiin valtiolta voimavaroja pelastusvalmiuden parantamiseen. Livbojen i Åbo syntyy Drakenin onnettomuus sai aikaan kansanliikkeen koko Suomessa. Ensimmäisenä panivat konkreettisesti toimeksi Turun frouvat, jotka perustivat Suomeen ensimmäisen Pelastusrenkaan jo tammikuussa Merikapteenin rouva Anna Gadd laati Turun Sanomiin ja Åbo Underrättelseriin lehti-ilmoituksen, jonka avulla kutsui kokoon perustavan kokouksen , vain pari kuukautta Drakenin haaksirikon jälkeen. Yhdistys perustettiin, se sai aluksi nimen Syföreningen Livbojen - Ompeluseura Pelastusrengas rf. Vuonna 1936 nimi muutettiin nykyiseksi Livbojen Åbo rf Pelastusrengas Turku ry. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin maaherratar Berta Helenius, varapuheenjohtajaksi kapteenska Ellen Ahnger ja sihteeriksi fröken Mia Neuman, kasööriksi kapteenska Victoria Granit sekä johtokuntaan lisäksi kapteenska Anna Gadd ja insenörskä Edit Eklund. Yhdistyksen vahvistetuissa säännöissä sanottiin, että sen tarkoituksena on toimia meripelastuksen hyväksi Turun saaristossa ja Turunmaan rannikolla, suorittamalla yhdistyksen keskuudessa ompelutyötä, jolloin valmistuneet työt myydään myyjäisiä tai arpajaisia toimittamalla. Työnsä tukemiseksi oli yhdistys oikeutettu ottamaan vastaan lahjoja ja testamentteja sekä harjoittamaan kaikenlaista luvallista toimintaa voimassa olevan yhdistys lain myöntämässä laajuudessa. Yhdistys otti jäsenikseen niin hyvin naisia toimiviksi jäsenikseen kuin myös sekä naisia ja miehiä passiivisiksi jäsenikseen. Vuosijäsenmaksu ensimainituilta oli 10 Smk ja muilta 20 Smk. Åbo Livbojen rf - Turun Pelastusrengas ry., Suomen ensimmäinen Pelastusrengas, oli syntynyt. Ensimmäisen puheenjohtajan, Berta Heleniuksen, jälkeen puheenjohtajana toimi rouva Margit Heinrichs. Häntä seurasivat vuosien saatossa mm. rouvat Hjördis Klingstedt, Anna-Lisa Fagerström ja Gunvor Westerlund. PV Anna Gadd Livbojenin naisten ensimmäinen voimannäyte nähtiin vuonna Yhdistys tilasi Turun Veneveistämöltä 10,3 metrisen pelastusveneen ja lähetti Suomen Meripelastusseuralle kirjeen, jossa se ilmoitti tilanneensa veneen Seuran käyttöön. Vene on sijoitettava Utöseen ja se on ristittävä Anna Gadd iksi lausuttiin kirjeessä ykskantaan. Seura otti ilmoituksen sekavin tuntein, mutta kiitollisuudella vastaan. PV ANNA GADD, Turun Pelastusrenkaan omatoimisesti tilaama ja rahoittama vene, laskettiin vesille toukokuussa Sitä ei kevytrakenteisuutensa vuoksi kuitenkaan sijoitettu Utöön, vaan se toimi ensin lyhyen ajan Degerbyssä. Sieltä se siirrettiin yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi Vänöön, jossa sillä oli oma vaja ja vänöläisistä koottu miehistö luvulla alus siirrettiin makeaan veteen Päijänteelle Korpilahdelle, jossa se palveli järvipelastusta n. 25 vuoden ajan. Siellä se täysin palvelleena päätettiin poistaa käytöstä. Suomen Meripelastusseuran päätöksellä alus siirrettiin v Turkuun ja luovutettiin museoalukseksi Turun Maakuntamuseolle. Tällä hetkellä alus koristaa huolellisesti entisöitynä Forum Marinumin näyttelyä. Livbojen ja TMPY:n syntyminen Turun Pelastusrenkaan toiminnan alkua 1930-luvulla sävytti intomielisyys ja renkaiden selkeä ja tarpeellinen tehtävä. Vielä tänäkin päivänä nämä samat voimat kannattavat yhdistyksen toimintaa. Rengas oli mukana vaikuttamassa myös Turunmaan Meripelastusyhdistyksen, nykyisen Turun Meripelastusyhdistyksen, syntymiseen ja 1960-luvulla alettiin Suomeen perustaa Suomen Meripelastusseuran paikallisyhdistyksiä. Niin myös Turussa lähdettiin synnyttämään omaa meripelastusyhdistystä toteuttamaan käytännön meripelastustyötä, ihmishenkien pelastamista merellä. Puuhaan ryhtyivät Turun Laivanpäällikköyhdistyksen miehet, joista monet olivat 30-luvun Livbojen -rouvien aviomiehiä, lapsia ja sukulaispoikia. Siksi voidaan Livbojenia sanoa hyvällä syyllä TMPY:n äidiksi, vähintään kummitädiksi. Ajatus uudesta yhdistyksestä toteutui 11. toukokuuta 1962 kun perustavassa kokouksessa Suomen Joutsenella perustettiin Turunmaan Meripelastusyhdistys ry. Kokouksen puuhamiehiä olivat merikapteenit Bertel Furman, Kaarle J. Haikkola ja Juho Uino. Livbojen, joka alkuaikoina oli auttanut Suomen Meripelastusseuraa, ryhtyi nyt avustamaan Turunmaan yhdistystä jokavuotisilla lahjoituksilla. Niiden kokonaismäärä on laskettavissa tänä päivänä sadoissa tuhansissa euroissa. Anna Gadd, Turun Pelastusrenkaan perustaja: Jos hengenpelastustyössä on tehty kaikki mitä on voitu, ja onnettomuuksia kuitenkin tapahtuu, se on Jumalan tahto. Mutta niin kauan, kun kaikkea ei ole tehty, voimme katsoa olevamme tavalla tai toisella syyllisiä merimiesten kuolemaan

9 Livbojen tänään Turun Pelastusrengas joutui luvuilla läpikäymään kaikille Suomen renkaille yhteisen muuntumis- ja ikääntymisprosessinsa. Alku 1930-luvulla oli intomielinen, renkailla oli selkeä ja tarpeellinen tehtävänsä. Vuosien vierittyä ja muun meripelastustoiminnan kehityttyä Turunkin renkaan toiminta alkoi 1970-luvulla hiipua. Mukana pysyi kuitenkin ikääntyvä, mutta koko ajan pienentyvä joukko, jolle aate oli niin tärkeä, ettei se irrottanut otettaan. Vaikka päät harmaantuivat ja ennen niin näppärät sormet kangistuivat renkaita liimatessa, työ jatkui. Viimeisiä alkuperäisiä livbojenilaisia oli rouva Gunvor Westerlund. Vanhuus ja sairaus pakottivat hänetkin viimein vetäytymään syrjään. Ennen sitä hän ja viimeiset muut uskolliset organisoivat Renkaassa sukupolvenvaihdoksen. Turun Pelastusrengas jatkoi 1980-luvun puolivälistä Turunmaan Meripelastusyhdistyksen naistoiminnasta saatujen uusien voimien avulla. Vuonna 1986 valittiin puheenjohtajaksi Maija-Liisa Arppe ja hänen kolmevuotiskautensa jälkeen Ritva Auer, joka hoiti tehtävää pitkään 2000-luvulle asti. Nykyisin puheenjohtajana toimii Marja Asikainen. Pelastusrengas kokoontuu edelleen Ankkuriplassilla kerhoiltoihin, joissa liimaillaan ja kootaan noita kaikille meripelastustyön ystäville tuttuja pieniä punavalkoisia pelastusrenkaita. Vaikka jälleen ollaan tilanteessa jossa päät harmaantuvat ja joukko pienenee, Livbojenin naisten ja miesten työ jatkuu. Yhä vielä, kuten jo 85 vuoden ajan, myydään venenäyttelyissä, silakkamarkkinoilla ja muissa tilaisuuksissa meripelastustoiminnan symboleiksi muodostuneita renkaita, joiden sinivalkoisissa nauhoissa lukee LIVBOJEN ÅBO - PELASTUSRENGAS TUR- KU. Renkaista saaduilla tuloilla avustetaan edelleen vapaaehtoista meripelastustyötä. Ne rahat on kaikki koottu suurella sydämellä ja ahkerien käsien työllä. Turun Meripelastusyhdistys haluaa toivottaa hyvää syntymäpäivää ikäneidolle ja samalla kiittää kaikesta saamastaan tuesta vuosien saatossa. Teette arvokasta työtä, toivottavasti toimintanne kan taa vielä pitkälle eteenpäin ja seuraavatkin sukupolvet lähtevät innolla toimintaan mukaan. MESSIN KÄYTTÖKOULUTUSTA MESSI Mikä se on? Messi on Suomen Meripelastusseuran Internetissä toimiva toiminnanohjausjärjestelmä, jossa on mm. yhdistyksemme jäsenrekisteri. Jokaisella jäsenellämme on pääsy Messiin. Käyttäjätunnus ja salasana löytyvät jäsenlaskusta, ellet ole niitä muuttanut. Voit muuttaa Messissä esimerkiksi muuttuneet yhteystietosi tai Trossi-palveluun kuuluvan veneesi tiedot. Jos olet kiinnostunut Messin käytöstä tai olet törmännyt haasteisiin käytön kanssa, järjestämme käytönopastusta yhdistyksemme kerhohuoneistolla Ankkuriplassilla (Linnankatu 37a B 17, Turku) maanantaina kello välisenä aikana. Voit tulla paikalle vaikka tunnuksesi olisivat kateissa tai olet unhoittanut ne, voimme luoda sinulle uudet paikan päällä. Mikäli haluat, voit ottaa oman nettilaitteesi mukaan. Paikalle voi tulla myös muuten vain juttelemaan ja tutustumaan toimintaamme. TERVETULOA! Kerhohuoneistolle pääsee soittamalla ovikelloa porttiholvin oikeassa reunassa (nuoli, paina nappia pitkään) tai soittamalla numeroon Putkihuiveja 10 kappalehintaan! Yhdistys myy huiveja sinisenä ja punaisena, hinta 10 /kappale. Kotiin lähetettynä lisätään toimitukseen 2. Ilmoita väri ja kappalemäärä osoitteeseen: kannatustuote@tmpy.fi ja lähetämme tarkemmat ohjeet sähköpostilla. Tuotto menee lyhentymättömänä toimintamme tukemiseen. Auta meitä auttamaan! 16 17

10 PV Rajakarin taival Oy Hangon Koneesta ensin Turkuun ja nyt lopulta Kotkaan Teksti: Kirsi Lundelin, kuvat: Pekka Engren ja Kirsi Lundelin Nyt on sitten aika lopullisesti hyvästellä Turun Meripelastusyhdistyksen PV Rajakari, sillä kesäkuussa 2014 alus ajettiin Turusta meriteitse Kotkaan, josta se on nyt myyty edelleen seuraavalle omistajalle. Alus palveli Turun Meripelastusyhdistystä kunnioitettavan 21 vuoden ajan vuosina , vuonna 2014 ei sitten enää suoritettu aluksella kuin koeajo ja itse kuljetus Kotkaan. Miehistö matkalle valikoitui siten, että kenellä yhdistyksestä oli vahvoja tunnesiteitä alukseen ja samalla mahdollisuus lähteä hyvinkin lyhyellä varoitusajalla ja arkipäivänä näin pitkälle taipaleelle. Matkaan auringon saattelemana lähtivät lopulta: Antti Kellosalo, Kari Aalto, Pekka Engren (hänen kohdallaan mainittakoon, että hän on ollut kipparina aluksella aivan alusta lähtien), Ville Laakkio, Ville Salminen ja Kirsi Lundelin. Matka kulki perjantaina ensin Turusta Paraisten kautta Hankoon, matkalla pysähdyimme pikaisesti tervehtimään yhdistyksemme pitkäikäistä kipparia, Yrjö Iivosta ja hänen vaimoaan Pirjoa heidän saarelleen ja sieltä jatkoimme lounastamaan Hankoon. Sen jälkeen matkamme jatkui kohti Suomen Meripelastusseuran koulutuskeskusta Inkoon Båkaskär iä, missä saaren isäntä soi meille tutustumiskierroksen tiloihin. Matka jatkui vielä samana päivänä Helsinkiin, jossa saimme kiinnittyä Eteläsatamaan, PR Jenny Wihurin paikalle, kellon näyttäessä Oli aika turkulaisilla viettää yö aivan Helsingin keskustassa, mutta silti merellä. Varhain lauantaina aamulla söimme aamupalan ja jo klo 7.45 lähdimme Helsingistä kohti Kotkaa. Saimme mukaamme myös vieraan, joka saatettiin kyydissämme PR Jenny Wihurin miehistöön. Lisäksi matkalla meitä tervehti PV Kotka, josta muutamia kuvia, lopulta Kotkan satamaan saavuimme klo Kotkassa PV Rajakariin tuli tutustumaan aluksen ostajaehdokkaat ja Suomen Meripelastusseuran toimitusjohtaja Jari Piirainen, sekä paikallisen Kotkan Meripelastusyhdistyksen miehistöä. Tutustumisen osana kävimme myös ostajaehdokkaiden kanssa koeajolla, jolla testattiin aluksen toimivuutta heidän käyttötarkoituksiinsa. Ennen illan pimentymistä viimeisetkin PV Rajakarin miehistön jäsenet jättivät Kotkan ja kotimatka sai alkaa, tällä kertaa mannerta pitkin. Vielä viimeiseksi irrotettiin PV501-kyltti pois alukselta ja laskettiin Suomen lippu viimeistä kertaa. Kyseinen kyltti on nykyään Ankkuriplassilla PV Rajakarin kuvan vierellä. Takaisin kotiin Turkuun saavuimme vasta myöhään lauantaiyönä. Koko matkan ajan säät suosivat meitä ja oli mielestäni mahtavaa saada osallistua tälle reissulle, lämmin kiitos kaikille osallistujille. Tässä kohtaavat Meripelastuseuran vanhin ja uusin PV5 -luokan alus. Kuva: Pekka Engren. Kuva: Pekka Engren 18 19

11 MERKKIPÄIVIÄ ARVO SAARINEN 90 VUOTTA Todellinen meripelastusveteraani ja vieläkin Turun Meripelastusyhdistyksen ja Turun Pelastusrenkaan toiminnassa mukana oleva Arvo Saarinen täytti 90 vuotta. Arvo Saarinen näki päivänvalon Velkuanmaan Pohjatalossa sisarusparven nuorimpana. Koulunsa hän kävi Palvassa, jonne koulumatka Velkuanmaalta soudettiin päivittäin ja vapaaajat puuhattiin kalastellessa ja talon askareissa. Ikäluokkansa tavoin Arvo joutui mukaan jatkosodan melskeisiin palvellen RT:ssä ja Laivastossa. Vielä rauhanteon jälkeen hän oli asevelvollisena mukana miinanraivaustöissä Suursaari - Kotka -alueella. Siviili koitti vuonna 1945 elokuussa Moottorivenejoukkueesta, jossa hän palveli viimeiset viikot. Nuoren miehen elämä jatkui siitä työskennellen vanhemman veljen Uuno Saarisen kanssa kaljaasi RAKEL`issa halonajossa saaristossa. Polttopuuta kuljetettiin silloin eri puolilta saaristoa Hankoniemelle miinanraivausalusten tarpeisiin. Vuoden 1947 alussa Arvo kirjoittautui Helsingissä Kokki- ja stuerttikouluun. Sen läpi käytyään hän palveli erilaisissa tehtävissä tunnetuissa ravintoloissa eri puolilla Etelä-Suomea. Hän ehti toimia mm. Naantalin Kaivohuoneella, Helsingin Suur-Hokissa, Saaritukikohtamme omistaja Kimmo Leinonen lähetti kaikille terveisiä kuvan kera Pitkäkarin laituri on säilynyt hyvin talven koetuksista, kevättä odotellessa. Kuva ja teksti: Kimmo Leinonen Suomenlinnan Walhallassa, Aulangolla, Airiston Matkailukeskuksessa jne., kunnes hän vuonna 1953 muutti Lahteen, jossa hän toimi ravintola Jukolan ravintolapäällikkönä yli 30 vuotta eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Airistossa hän tapasi ensi kertaa tulevan vaimonsa Railin; heidät vihittiin Lahdessa v Meri ja vesillä liikkuminen ei unohtunut Velkuan pojalta sisämaassakaan. Kiinnostuksen meripelastustyöhön hän oli saanut jo nuorena poikasena kotona Velkualla luvulla sattui useita suuria laivaonnettomuuksia, joissa menehtyi monia merimiehiä. Tämä kosketti tietysti saaristolaispojan sisintä. Veri veti mukaan, kun Lahteen perustettiin uusi järvipelastusyhdistys v Arvo ja Raili Saarinen olivat mukana yhdistyksen toiminnassa alusta alkaen yli 20 vuoden ajan; varainhankinnassa - kuinkas muuten - kuten täällä Turussa vielä tänä päivänäkin. Eläkkeelle jäätyään elokuussa 1986 Arvo ja Raili muuttivat Turkuun, lähemmäksi Arvon synnyinseutuja. Jo seuraavana keväänä Kipparin Salongissa Suomen Joutsenella he ilmoittautuivat jäseniksi silloiseen Turunmaan Meripelastusyhdistykseen ja siitä jatkui vapaaehtoisen meripelastajan työ - nyt Turussa. Se oli TMPY:n onni. Siitä saakka he ovat olleet väsymättöminä puurtajina mukana kaikissa yhdistyksen varainhankintatapahtumissa; Kipparinsalongissa, Saaristotansseissa ja kirkkokonserteissa sekä ilmoitushankinnassa. Samanaikaisesti Arvo Saarinen on ollut mukana kantavana voimana myös Turun Pelastusrenkaan Livbojen Åbon toiminnassa, renkaidentekijänä ja niiden myyjänä Meri Kutsuu -näyttelyissä, Silakkamarkkinoilla, Tali Ships Race issa ja muissa tapahtumissa. Kymmenissä tuhansissa on laskettavissa ne eurot, joilla Arvo Saarinen on viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana työllään kartuttanut yhdistyksemme käyttövaroja. Saarinen kuului pitkään Turunmaan Meripelastusyhdistyksen johtokuntaan ja Pelastusrenkaan hallituksessa hän toimii edelleen. Turun Meripelastusyhdistys onnittelee lämpimästi Arvo Saarista hänen merkkipäivänään ja toivottaa kaikkea hyvää tuleville vuosille. Teksti: Jouni Liuke Auta meitä auttamaan! Teksti: Kirsi Lundelin Kuva: Sanna Lehtonen Toimimme täysin vapaaehtoisin voimin turvananne Saaristomerellä ympäri vuorokauden koko veneilykauden ajan. Emme saa valtiolta tukia toimintaamme, joten koko toimintamme perustuu täysin yksityisiltä, yrityksiltä ja yhteisöiltä saamiimme lahjoituksiin, varainkeruuseen ja jäsenmaksuihimme, sekä Suomen Meripelastusseuralta saamaamme taloudelliseen tukeen. Meiltä on kysytty, miten testamentin voi tehdä Turun Meripelastusyhdistyksen toiminnan hyväksi, joten tässä pyrimme kertomaan asiasta lyhyesti. Testamentin tekeminen voi tuntua kaukaiselta ajatukselta ja siitä syystä se jääkin usein kokonaan tekemättä. Testamentti on kuitenkin vahva tahdonilmaisu siitä, miten haluaa omaisuuttaan kohdeltavan kuolemansa jälkeen. Mikäli testamenttia ei ole tehty, omaisuus jaetaan perillisille perintökaaren mukaisessa järjestyksessä. Mikäli perillisiä ei ole, omaisuus menee kokonaisuudessaan valtiolle. Testamentti tulee aina tehdä kirjallisesti ja se tulee aina olla omakätisesti allekirjoitettu. Lisäksi allekirjoitettaessa testamenttia tulee kahden esteettömän todistajan olla paikalla ja heidän on omalla allekirjoituksellaan todistettava testamentti. Muistaa tulee, että mahdollinen hyödynsaaja ei voi toimia todistajana. Lisäksi testamentissa tulee ilmetä laatimispäivä ja riittävät henkilötiedot tekijästä (yleensä sotu). Testamentin voi tehdä lähes kuka tahansa, pääsääntöisesti kuitenkin täysi-ikäinen henkilö. Testamentin muoto kannattaa tarkastaa meiltä tai lakimieheltä, jotta kaikki muodollisuudet täytetään kerralla oikein. Tekemänsä testamentin voi muuttaa tai peruuttaa milloin haluaa. Testamentti tulee olla säilöttynä turvallisesti ja niin, että se on helposti löydettävissä testamentin tekijän kuoleman jälkeen. Mikäli sitä ei löydetä, se katsotaan hävitetyksi. Perintöveron määrä on suhteutettu sukulaisuuteen ja toisaalta perinnön määrään. Rintaperillisillä on testamentin teon jälkeenkin oikeus lakiosaansa. Ollessamme yleishyödyllinen yhdistys, me emme joudu maksamaan veroa testamenttilahjoituksista, joten meille osoitettu omaisuus voidaan käyttää täysimääräisenä meripelastustyöhön. Olemme erittäin kiitollisia kaikille, jotka haluavat osoittaa arvostuksensa meitä kohtaan tukemalla testamenttilahjoituksella toimintaamme. Lisätietoja asiasta antaa yhdistyksemme puheenjohtaja Antti Kellosalo, puheenjohtaja@tmpy.fi tai puh Toivotamme kaikille lukijoillemme lempeitä tuulia.

12 Meripelastusseuran Trossi-jäsenpalvelu takaa vesillä maksuttoman avun veneellesi silloinkin, kun ihmishenkiä ei ole vaarassa. Samalla olet mukana pitämässä meri pelastajat vesillä. Lue lisää ja liity: pelastus.fi /trossi TUE VAPAA EHTOISTA MERI- PELASTUSTA! JOKO SINULLA ON TROSSI? 65 PELASTUSASEMAN TURVAVERKOSTO Meripelastusseuran paikallisyhdistyksillä on yhteensä 65 pelastusasemaa ympäri maata rannikolla ja sisävesillä. Auttamaan tulee lähinnä oleva pelastusyksikkömme. Huomioithan kuitenkin, että kiireelliset meri pelastustehtävät ovat aina etusijalla. Trossi-tehtävät hoidetaan kiireettöminä kohtuullisessa ajassa. Trossi voidaan myöntää EU:n huvivenedirektiivin määrittelemälle huviveneelle (pituus 2,5 m 24 m). Trossi on tarkoitettu henkilöjäsenille ja se on aluskohtainen. Kaupallisessa käytössä olevalle veneelle Trossia ei voida myöntää. Trossin hinta on 75 e kalenterivuodessa (sisältää jäsenmaksun). Lisäveneestä maksat vain 40 e. Jäsenedut ovat voimassa heti, kun maksu on suoritettu. Trossi-turva ja paikallis yhdistyksen jäsenyys jatkuvat vuosittain automaattisesti ja laskutetaan aina vuoden alussa. JOS MATKASI VESILLÄ YLLÄTTÄEN KESKEYTYY, SAAT --- Hinauksen lähimpään satamaan, mihin on saatavissa korjauspalveluita --- Apua korjaajan ja veneen väliaikaisen säilytyspaikan hankkimisessa --- Vastaavan palvelun Ahvenanmaalla, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa (tietyillä alueilla). Lisäksi saat --- Valitsemasi meri- tai järvipelastusyhdistyksen jäsenyyden --- Neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Vapaaehtoinen meripelastaja -lehden. Jos avustustilanteessa saat varaosia tai polttoainetta, maksat niistä käyvän hinnan. LISÄETU SPV:N JÄSENILLE Meripelastusseuralla on yhteistyösopimus Suomen purjehdus ja veneily ry:n (SPV) kanssa. Myös Trossijäsenet hyötyvät yhteistyöstä. SPV:n jäsenet saavat Trossi-jäsenpalvelusta 10 euron alennuksen eli Trossin hinnalla 65 e (lisävene 40 e). Jäsenyyden on oltava voimassa jo Trossiin liittyessä. Alennusta ei voi myöntää takautuvasti. TOIMI NÄIN! --- Täytä ilmoittautumislomake netissä. --- Maksa lasku saman tien verkkopankissa tai valitse paperilasku. --- Trossi on voimassa heti, kun lasku on maksettu. --- Trossi on voimassa kalenterivuoden kerrallaan ja laskutetaan taas seuraavan vuoden alussa. --- Trossi-maksu on 75 e (toiselle veneelle 40 e). --- Saat jäsenkortin ja venetarran postitse. --- Liimaa tarra näkyvään paikkaan veneessäsi se on merkki Trossi-turvasta. VALISTUNEEN VENEILIJÄN VALINTA Tiesitkö, että vesillä toimintakyvyttömäksi joutuneen veneen pelastaminen on maksullista, jos ihmis henkiä ei ole vaarassa? Ihmiset viedään turvaan aina korvauk setta, mutta veneen siirrosta joudutaan perimään omakustannushinta. Summa voi olla jopa satoja euroja pelastusaluksen koosta ja tehtävän pituudesta riippuen. Hankkimalla Meripelastus seuran Trossi-jäsenpalvelun varmistat myös veneellesi maksuttoman avun. Samalla tuet vapaaehtoista meripelastustyötä. TROSSI ON KUNNIA-ASIA Trossi-tarra veneessäsi on kannanotto yleisen veneily turvallisuuden puolesta. Trossi-maksut käytetään vapaaehtoisen meripelastus toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Hankkimalla Trossin olet mukana varmistamassa kaikkien vesillä liikkuvien turvallista matkaa. SUOMI Suomen Meripelastusseura, smps.toimisto@meripelastus.fi, AHVENANMAA Ålands Sjöräddningssällskap, puh , info@sjoraddningen.ax, RUOTSI Sjöräddningssällskapet, puh tai info@ssrs.se, NORJA Redningsselskapet, puh , palvelunumero post@nssr.no, TANSKA Det Danske Søredningsselskab, puh sekretariat@dsrs.dk, HAHMO 22 23

13 YHTEISTYÖKUMPPANIT Alfons Håkans Oy FREJA transport & logistics Oy Höyrylaivaosakeyhtiö s/s Ukkopekka Jalo & Jalo Oy Länsi-Suomen merivartiosto Liedon Säästöpankki Merikeskus Forum Marinum Mobimar Oy Muovitehdas ABSO Oy Metaplan Oy Nostokonepalvelu Oy Pidä Saaristo Siistinä ry RMR Oy Merirakenne Saaristomeren Meripuolustusalue Satavan Venepalvelu Oy Suomen lauttavarustamo Oy Suomen Punainen Risti ry Turun kaupunki Turun Pursiseura ry Turun satama Oy Turun Merivaruste Oy Turun Maalitukku Oy Veneilyseura Merituuli ry