Työperäinen maahanmuutto Euroopan unionissa

Transkriptio

1 BoF Online 2007 No. 13 Työperäinen maahanmuutto Euroopan unionissa Anssi Kohonen Tässä julkaisussa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen Pankin kantaa. Suomen Pankki Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto

2 Sisällys 1 Johdanto 4 2 Maahanmuutto ja työvoima Maahanmuutto voi lieventää demografista murrosta Maahanmuuton jatkuvuus olennaista vanhoille jäsenmaille 9 3 Maahanmuuttajien määrät ja taustat Maahanmuuttajien määrät jäsenmaissa Muuttoliikkeen taustatekijät ja suurimmat lähtömaat Maahanmuuton syyt Maahanmuuttajien koulutusasteet 16 Kehikko 1. Ulkomaisten avainhenkilöiden veroetuudet EU:ssa 19 4 Maahanmuuttajat EU:n työmarkkinoilla Ulkomailla syntyneen työvoiman määrä Maahanmuuttajien osallistumis- ja työllisyysasteet Suomen ongelmana maahanmuuttajien korkea työttömyys 25 5 Yhteenveto 27 Kirjallisuutta 29 Kuvioluettelo Kuvio 1. EU-maiden luonnollinen väestönkasvu ja nettomuutto vuosina Kuvio 2. Nuoriso- ja vanhushuoltosuhteen kehitys EU:ssa vuosina Kuvio 3. Ennuste työikäisen väestön kehityksestä vuosina Kuvio 4. Nettomuuttoasteen kehitys EU:ssa Kuvio 5. Maahanmuuttovirrat suhteessa kohdemaan väestöön vuosina 1998 ja Kuvio 6. Pitkäaikaisen maahanmuuton syyt vuonna Kuvio vuotiaiden maahanmuuttajien koulutusasteet vuosina Kuvio 8. Korkeasti koulutettujen osuus vuotiaasta väestöstä vuosina Kuvio 9. Maahanmuuttajien työllisyysasteen kehitys EU:ssa BoF Online Päätoimittaja Jouko Marttila ISSN (online) Postiosoite Käyntiosoite Snellmaninaukio Sähköposti Swift SPFB FI HH PL 160 Puhelin etunimi.sukunimi@bof.fi Y-tunnus HELSINKI Faksi (09) Kotipaikka Helsinki

3 Kuvio 10. Maahanmuuttajien ja syntyperäisen väestön työllisyysasteet EU:ssa vuonna Kuvio 11. Maahanmuuttajien työllisyysaste koulutusluokittain (tiedot vuosilta ) 24 Kuvio 12. Maahanmuuttajien ja syntyperäisen väestön työttömyysasteet EU:ssa vuonna Kuvio 13. Maahanmuuttajien työttömyys koulutusluokittain EU:ssa vuonna Taulukkoluettelo Taulukko 1. Maahanmuuttajien määrät EU-maissa vuonna Taulukko 2. EU-maiden maahanmuuttovirtojen suurimmat alkuperämaat 15 Taulukko 3. EU-maat joissa ulkomaisten avainhenkilöiden erityisverokohtelua 19 Taulukko 4. Ulkomailla syntynyt työvoima EU-maissa vuosina 2000 ja

4 BOF ONLINE Johdanto Tässä selvityksessä tarkastellaan maahanmuuttoa EU-maiden työvoiman tarjonnan näkökulmasta. Selvitys käsittää sekä unionin sisäisen että unionin ulkopuolelta tulevan muuttoliikkeen. Maahanmuuttoon liittyvät humanitaariset näkökohdat on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Selvityksen tavoitteena on muodostaa käsitys siitä, kuinka työperäinen maahanmuutto on kehittynyt EU:ssa viime vuosina ja kuinka jäsenmaiden työmarkkinat ovat hyötyneet maahanmuuttajista. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on myös se, kuinka Suomi tässä suhteessa vertautuu muihin EU-maihin. Maahanmuuton taloudelliset vaikutukset ovat laajemmat kuin sen vaikutukset kohdemaan työmarkkinoihin. Keskuspankin näkökulmasta on kuitenkin perusteltua keskittyä maahanmuuton vaikutuksiin työvoiman tarjontaan ja työmarkkinoihin, koska nämä vaikutukset heijastuvat muun muassa palkanmuodostukseen ja maan potentiaaliseen talouskasvuun. Nämä tekijät ovat keskeisessä asemassa esimerkiksi inflaatiokehitystä arvioitaessa. Tämän lisäksi nähtävissä oleva väestön ikääntyminen koko EU:n alueella on nostanut työperäisestä maahanmuutosta käytävän keskustelun painoarvoa. Voidaankin väittää, että juuri havahtuminen väestön ikääntymiseen on muuttanut maahanmuutosta käytävän keskustelun luonteen. Kun vielä noin 15 vuotta sitten maahanmuutosta puhuttiin lähinnä pakolaiskysymyksenä, nyt puhutaan työvoiman riittävyydestä sekä maiden keskinäisestä kilpailusta ja kyvystä houkutella uusia maahanmuuttajia. Mitä on työperäinen maahanmuutto? Hyvin laajasti määriteltynä voidaan sanoa, että olkoon maahanmuuton perusteet mitkä tahansa, jos maahanmuutto efektiivisesti kasvattaa kohdemaan työpanosta, on siinä silloin kyse työperäisestä maahanmuutosta. Kapeammin määriteltynä kyse on ainoastaan työluvan saaneista maahanmuuttajista. Koska usein muillakin perusteilla kuin työluvalla maahan muuttaneet saavat, ainakin jonkin rajoitetun ajan jälkeen, osallistua kohdemaan työmarkkinoille, on tässä selvityksessä omaksuttu työperäisen maahanmuuton laajempi määritelmä. Selvityksessä esitettyihin vertailuihin liittyy useita vaikeuksia. Ensinnäkin maahanmuuttotilastojen luotettavuus vaihtelee EU:n sisällä. Tämä johtuu siitä, että eri jäsenmaat rekisteröivät maahanmuuttajat eri tavoin. Esimerkiksi joissain maissa tiedot uusista maahanmuuttajista perustuvat väestörekisteriin kun taas joissakin lähteenä toimivat myönnetyt oleskelu- tai työluvat. Osa maista lisäksi sisällyttää turvapaikanhakijat maahanmuuttotilastoihin. Maat eroavat myös siinä, kuinka pitkäkestoinen oleskelu lasketaan maahanmuutoksi vaihtelua No. 13 Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto Suomen Pankki Finlands Bank

5 BOF ONLINE on muutamasta kuukaudesta vuoteen. Näin ollen maahanmuuttotilastojen kansainväliseen vertailuun on syytä suhtautua varauksella. Erityisesti OECD:n ansiosta tilastojen vertailtavuus on viime vuosina kuitenkin parantunut. Oma ongelmansa on hyvin lyhytaikainen työperäinen maahanmuutto, tarkoittaen lähinnä ulkomaista vuokratyövoimaa tai unionin kansalaisten "pendelöintiä" jäsenmaiden välillä, jolloin vakinainen asuinpaikka sijaitsee toisessa jäsenmaassa samalla kun henkilö käy töissä sekä mahdollisesti asuu lyhytaikaisesti toisessa jäsenmaassa. Jälkimmäisessä tapauksessa on jo kyseenalaista voidaanko varsinaisesti puhua maahanmuutosta. Esimerkiksi Suomen osalta ei ole tarjolla tarkkaa tietoa ulkomaisen vuokratyövoiman määrästä. Maahanmuuttajalle ei myöskään ole yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää. 1 Perinteisesti maahanmuuttajaksi luokitellaan joko vieraiden maiden kansalaiset tai ulkomailla syntyneet. Edellinen määritelmä on tavanomaisempi Euroopan maissa kun taas jälkimmäistä käytetään esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Australiassa. Tässä selvityksessä maahanmuuttajalla tarkoitetaan ulkomailla syntynyttä ja kohdemaahan muuttanutta henkilöä. Tämän määritelmän suurin etu on se, että näin voidaan keskittyä niin sanottuihin ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajiin. Heidän integroitumisensa kohdemaan työmarkkinoille kuvaa selkeimmin maiden mahdollisuuksia lyhyellä keskipitkällä aikavälillä muuntaa kansainvälinen muuttoliike lisätyövoimaksi. 2 Ulkomailla syntyneiden määritteleminen maahanmuuttajiksi aiheuttaa kuitenkin eräitä lisäongelmia. Tällöin nimittäin maahanmuuttajiin lukeutuu sekä kohdemaan kansalaisuuden saaneita että ilman sitä olevia henkilöitä. Kohdemaan kansalaisuus voi vuorostaan merkittävästi vaikuttaa maahanmuuttajan työllistymismahdollisuuksiin, jolloin selvityksen kannalta kiinnostavat maahanmuuttajien työllistymis- ja työttömyysvertailut saattavat vääristyä riippuen maiden kansalaisuuspolitiikasta. 1 Yhteydestä riippuen maahanmuuttajaksi voidaan lukea (1) takaisinmuuttajat eli kohdemaan ulkomailla asuneet omat kansalaiset, (2) kohdemaassa asuvat vieraan maan kansalaiset tai (3) kohdemaassa asuvat ulkomailla syntyneet, jotka voivat olla joko vieraan maan tai kohdemaan kansalaisia. 2 Jos maahanmuuttaiksi luokiteltaisiin vieraiden maiden kansalaiset, joukko sisältäisi henkilöitä, jotka ovat syntyneet kohdemaassa (toisen sukupolven maahanmuuttajat) mutta eivät ole saaneet kohdemaan kansalaisuutta. He ovat työmarkkinoiden käytettävissä vasta noin 20 vuoden kuluttua syntymästä. Suomen Pankki Finlands Bank Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto 2007 No. 13 5

6 BOF ONLINE Maahanmuutto ja työvoima Maahanmuuton tärkeyttä EU:lle ja erityisesti EU:n vanhojen jäsenmaiden (EU-15) väestönkasvulle voidaan havainnollistaa kuvion 1 avulla. EU-15 -maissa väestön vuosittainen luonnollinen kasvu (syntymien ja kuolemien erotus) on laskenut 1960-luvulta lähtien silloisesta noin 2,5 miljoonasta henkilöstä nykyiseen noin puoleen miljoonaan henkilöön. Samalla vanhojen EU-maiden (EU-15) vuosittainen muuttovoitto (vuoden sisällä maahan muuttavien ja maasta poismuuttavien positiivinen erotus) on kasvanut lähes nollasta noin 1,5 miljoonaan henkilöön luvun lopulta lähtien maahanmuutto onkin ollut luonnollista väestönkasvua tärkeämpi väestönkasvun lähde unionin vanhoissa jäsenmaissa. Kuvio 1. EU-maiden luonnollinen väestönkasvu ja nettomuutto vuosina Nettomuutto EU-15 Luonnollinen väestönkasvu EU-15 Nettomuutto NMS-12 Luonnollinen väestönkasvu NMS Henkeä Lähde: Eurostat Selitykset: EU-15 maat ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Kreikka, Luxemburg, Irlanti, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja Iso-Britannia. NMS-12 maat ovat Bulgaria, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Tsekki, Unkari ja Viro. Vuonna 2005 EU-15 -maista ainoastaan Tanskassa, Ranskassa, Luxemburgissa, Alankomaissa ja Suomessa luonnollinen väestönkasvu oli maahanmuuttoa tärkeämpi väestönkasvun lähde. Kyseisen vuoden muuttovoitosta kuitenkin valtaosa, noin miljoona henkeä, rekis No. 13 Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto Suomen Pankki Finlands Bank

7 BOF ONLINE teröitiin Italiaan ja Espanjaan. (Euroopan komissio 2006, 71.) Viime vuosina muuttoliike EU:hun onkin suuntautunut vahvasti Etelä-Euroopan jäsenmaihin, joiden vuosittaisia maahanmuuttolukuja ovat tosin vääristäneet laittomien maahanmuuttajien virallistamiskampanjat (laittomasta maahanmuutosta lisää seuraavassa luvussa). EU:hun vuonna 2004 ja sen jälkeen liittyneistä jäsenmaista (NMS-12) muuttaa vuodessa keskimäärin yhtä monta henkeä pois kuin mitä näihin maihin saapuu. Puola ja kaikki Baltian maat kokivat vuonna 2005 jopa muuttotappion (Euroopan komissio 2006, 71). Maahanmuuton vaikutus NMS-12 -maiden väestönkasvuun on pysynyt keskimäärin vähäisenä aina luvulta lähtien (kuvio 1), poikkeuksena erityisesti kommunismin romahtamista seurannut maastamuuttoaalto. Samaan aikaan maiden luonnollinen väestönkasvu on painunut lievästi negatiiviseksi. Keskimäärin NMS-12 -maiden väestöt pienenevät tällä hetkellä. Onkin todennäköistä, että kaikkien unionin maiden on tulevaisuudessa entistä enemmän käännettävä katseensa unionin ulkopuolelle etsiessään maahanmuuton potentiaalisia lähdemaita. Muun muassa Euroopan komission arvion mukaan unionin olisi kyettävä houkuttelemaan noin 20 miljoonaa uutta maahanmuuttajaa työmarkkinoilleen seuraavien 20 vuoden aikana Maahanmuutto voi lieventää demografista murrosta Samalla kun luonnollinen väestönkasvu Euroopassa on hiipunut, on maanosan väestö jatkanut ikääntymistään. Kuviosta 2 nähdään nuoriso- ja vanhushuoltosuhteen 4 kehitys koko EU:ssa (EU-27), euroalueella (EURO-13) ja myös Suomessa vuosina Yleisesti nuorisohuoltosuhde on laskenut ja vanhushuoltosuhde noussut. Sekä euroalueella että EU:ssa ollaan keskimäärin jo tilanteessa, jossa iäkkään väestön määrä suhteessa työikäisiin on korkeampi kuin nuoren väestön. Tämä tietää vähemmän tulevaisuuden työikäisiä ja enemmän eläkeläisiä. Suomessa tämä murrosvaihe on verrattain korkean syntyvyyden ansiosta odotettavissa vasta kuluvan vuosikymmenen lopun tienoilla, eli myöhemmin kuin EU:ssa keskimäärin. 5 3 Financial times, : "EU told to accept 20m migrant workers". 4 Nuorisohuoltosuhde kuvaa vuotiaiden ja vanhushuoltosuhde 65+ -vuotiaiden määrän suhteessa työikäiseen väestön ( vuotiaiden) määrään. 5 Katso myös Suomen Pankin julkaisu Euro & talous 1/2007. Suomen Pankki Finlands Bank Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto 2007 No. 13 7

8 BOF ONLINE Kuvio 2. Nuoriso- ja vanhushuoltosuhteen kehitys EU:ssa vuosina nuoriso EU-27 nuoriso EURO-13 nuoriso Suomi vanhus EU-27 vanhus EURO-13 vanhus Suomi 30 % Lähde: Eurostat Selitykset: EU-27 -maaryhmä koostuu kaikista nykyisistä EU-maista (EU-15 ja NMS-12 -maaryhmät). EURO- 13 -maita ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Portugali, Ranska, Saksa, Slovenia ja Suomi. Maahanmuutolla voidaan korvata työikäisen väestön supistumista, erityisesti jos maahanmuuttajat ovat keskimäärin nuorempia kuin kohdemaan syntyperäinen väestö. Suomessa, Etelä-Euroopan jäsenmaissa ja Iso-Britanniassa työikäisten osuus on maahanmuuttajien joukossa selvästi suurempi kuin syntyperäisten keskuudessa (Diez Guardia & Pichelmann 2006). Suomeen muuttavista noin 75 prosenttia on työikäisiä (Torvi 2007). Muissa jäsenmaissa maahanmuuttajien ikärakenne on lähempänä syntyperäisen väestön ikärakennetta. Maahanmuutolla ei kuitenkaan voida estää väestön ikääntymistä. YK:n vuonna 2000 tekemien laskelmien mukaan EU-15 -maiden yhteenlasketun muuttovoiton tulisi nimittäin kasvaa jopa kymmenkertaiseksi nykyiseltä tasoltaan, jotta vanhushuoltosuhde säilyisi vuosituhannen vaihteen tasolla. Muuttovoiton olisi kasvettava yhtämittaisesti aina 2030-luvun ensimmäiselle puoliskolle saakka, jolloin se saavuttaisi noin 20 miljoonan henkilön vuosivauhdin. Tästä vuosittainen muuttovoitto saisi vaimentua keskimäärin miljoonaan henkilöön vuoteen 2050 mennessä (YK 2001; Münz et al. 2006). Tällainen kehitys on epärealistista, erityisesti kun otamme huomioon maahanmuuton viimeaikaisen hiipumisen (kuvio 1). Syynä ennusteen antamiin korkeisiin lukuihin on se, että myös maahanmuuttajat vanhenevat. Maahanmuuton lisäys tarkoittaa myös suurempaa joukkoa tulevaisuuden vanhuksia No. 13 Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto Suomen Pankki Finlands Bank

9 BOF ONLINE 2.2 Maahanmuuton jatkuvuus olennaista vanhoille jäsenmaille Maahanmuuton jatkuvuus on joka tapauksessa olennaista EU:n työikäisen väestön määrälle tulevaisuudessa. Kuviosta 3 nähdään kaksi Eurostatin ennustetta (perusennuste ja ennuste ilman maahanmuuttoa) työikäisen väestön määrällisestä kehityksestä EU-15 -maissa ja vuonna 2004 unioniin liittyneissä 10 uudessa jäsenmaassa (NMS-10). Perusennusteessa työikäinen väestö molemmissa maaryhmissä alkaa supistua vuoden 2010 tietämissä. Työikäinen väestö pienenee vanhoissa jäsenmaissa yhteensä noin 40 miljoonalla hengellä ja uusissa jäsenmaissa noin 15 miljoonalla vuoteen 2050 mennessä. Muuttoliikkeen pysähtyminen olisi kuitenkin kohtalokasta vain vanhoille jäsenmaille, ilman muuttovoittoa niiden työikäinen väestö supistuisi vuosisadan puoliväliin tultaessa 40 miljoonan sijasta 70 miljoonalla hengellä. Uusissa jäsenmaissa molemmat ennusteet seuraavat vuorostaan läheisesti toisiaan, koska maahanmuuton merkitys väestönkasvulle on näissä maissa pienempi (vrt. kuvio 1). Työvoiman määrällisen kehityksen kannalta maahanmuuttovirtojen koko on ensisijainen tekijä. Työministeriön tuore selvitys (Torvi 2007) tarjoaa vaihtoehtoisia laskelmia ulkomaalaisperäisen työvoiman tarjonnasta Suomessa vuoteen 2020 saakka. Jos muuttovoitto säilyy vuoden 2006 tasolla 6 läpi koko ennustejakson, kasvattaa maahanmuutto työvoimantarjontaa yhteensä noin hengellä vuoteen 2020 tultaessa 7. Jos muuttovoitto vuorostaan kasvaisi vuoden 2006 tasolta noin 1000 hengellä vuodessa läpi koko ennustejakson, kasvattaisivat maahanmuuttajat maamme työvoimareserviä vuoteen 2020 tultaessa noin hengellä (luvuissa on kyse koko ennustejakson kumulatiivisesta työvoiman lisäyksestä). Joten yksinomaan suuremmat maahanmuuttovirrat mahdollistaisivat noin kaksi kertaa suuremman ulkomaalaisperäisen työvoiman. Jos maahanmuuttajien osallistumisaste vuorostaan kasvaisi nykyisestä noin 70 prosentista keskimäärin noin 80 prosenttiin, kasvaisi maahanmuuton tuoma työvoiman lisäys noin 25 prosentilla molemmissa skenaarioissa. Suomessa jo asuvien maahanmuuttajien osallistumisasteen kasvu vuorostaan toisi kertaluonteisesti arviolta noin henkeä lisää työmarkkinoille. (Torvi 2007.) 6 Torvi (2007) käyttää Tilastokeskuksen nettomaahanmuuttomääriä. Vuonna 2006 Suomen muuttovoitto oli henkeä. Näihin lukuihin kuitenkin sisältyvät Suomeen palaavat ja Suomesta lähtevät Suomen kansalaiset. Vieraiden maiden kansalaisten osuus vuosittaisesta maahanmuutosta on Suomessa noin 60 prosenttia. 7 Vertailun vuoksi todettakoon, että vuonna 2006 työvoiman määrä Suomessa oli noin 2,6 miljoonaa henkeä. Suomen Pankki Finlands Bank Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto 2007 No. 13 9

10 BOF ONLINE Kuvio 3. Ennuste työikäisen väestön kehityksestä vuosina Henkeä EU-15 perusura (vasen ast) NMS-10 perusura (oikea ast) EU-15 ei-muuttoa (vasen ast) NMS-10 ei-muuttoa (oikea ast) Lähde: Eurostat Selitykset: NMS-10 -maita ovat edellä mainitut NMS-12 -maat (kuvion 2 selitys) poislukein Bulgaria ja Romania No. 13 Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto Suomen Pankki Finlands Bank

11 BOF ONLINE 3 Maahanmuuttajien määrät ja taustat Viimeisten 20 vuoden aikana on tapahtunut merkittäviä muutoksia EU:n jäsenmaakohtaisissa muuttovirroissa. Irlanti ja Etelä-Euroopan maat ovat muuttuneet maahanmuuton lähtömaista muuttoliikkeen pääasiallisiksi kohdemaiksi (kuvio 4). Samalla perinteisten kohdemaiden kuten Saksan muuttovoitot ovat pienentyneet. Erityisesti Saksan 1990-luvun muuttoluvuissa näkyy kommunismin ja Itä-blokin romahdus. Tällöin maahan muutti suuret määrät etniseltä taustaltaan saksalaisia henkilöitä (Broadbent & Zsoldos 2007). Nettomuutto Suomeen on kasvanut hiljakseen ollen edelleen vanhojen jäsenmaiden keskiarvon alapuolella ja lähellä uusien keskieurooppalaisten jäsenmaiden, Puolan, Slovakian, Tsekin ja Unkarin, keskiarvoa (NMS-4). Kuvio 4. Nettomuuttoasteen kehitys EU:ssa EU-15 NMS-4 Suomi Irlanti Espanja Puola Saksa 18 Per 1000 henkeä Lähde: OECD 2007a Selitykset: NMS-4 maat ovat Puola, Slovakia, Tsekki ja Unkari. 3.1 Maahanmuuttajien määrät jäsenmaissa Vuoden 2006 alussa EU-jäsenmaissa oli arviolta yhteensä noin 40,5 miljoonaa ulkomailla syntynyttä henkilöä, mikä oli 8,8 prosenttia koko unionin väestöstä (Münz et al. 2006). Tähän Suomen Pankki Finlands Bank Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto 2007 No

12 BOF ONLINE lukuun sisältyvät joko unionin ulkopuolella tai unionissa syntyneet mutta "vieraassa" jäsenmaassa asuvat henkilöt. Absoluuttisesti mitaten suurimmat maahanmuuttajaväestöt vuonna 2005 asuivat EU:n suurissa jäsenmaissa (taulukko 1). Selvä ykkönen oli Saksa, jossa asui lähes kaksinkertainen määrä maahanmuuttajia verrattuna seuraavaksi tulevaan Iso- Britanniaan. Taulukko 1. Maahanmuuttajien määrät EU-maissa vuonna 2005 Lailliset siirtolaiset Henkeä % maan väestöstä Arviot laittomasta maahanmuutosta % maan väestöstä Henkeä Saksa ,3 Iso-Britannia ,7 Ranska ,9 Espanja , ,6 Italia , ,2 Alankomaat , ,8 1,4 Belgia ,1 Ruotsi ,5 Itävalta ,4 Kreikka , ,4 Puola ,8 Portugali , ,8 Tsekki ,1 Irlanti ,8 Tanska ,5 Unkari ,3 Slovakia ,6 Suomi ,4 Luxemburg ,4 EU-15 (ka) ,0 Arvio laittomien siirtolaisten määrästä Alankomaissa vuonna 2004, Italiassa 2002 ja vuonna 2001 sekä Portugalissa että Kreikassa. Lähde: OECD 2007a, YK World Migrant Stock The 2005 Revision, Eurostat, omat laskelmat Suhteutettuna maiden väkilukuihin suurin maahanmuuttajaväestö oli Luxemburgissa. Kaiken kaikkiaan EU:n Manner-Euroopan jäsenvaltioista Benelux-maissa, Itävallassa, Saksassa ja Espanjassa maahanmuuttajat edustavat yli kymmentä prosenttia kokonaisväestöstä. Unionin "reunavaltioista" Ruotsissa ja Irlannissa maahanmuuttajien osuus väestöstä nousee yli kymmenen prosentin. Suomen noin 3,4 prosentin väestöosuutta alhaisempi luku löytyi vuonna 2005 (vertailun 19 jäsenmaasta) vain Unkarista ja Puolasta No. 13 Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto Suomen Pankki Finlands Bank

13 BOF ONLINE Etelä-Euroopan jäsenvaltiot ovat viime vuosina olleet julkisuudessa laittoman maahanmuuton kohdemaina, joten erityisesti näiden maiden maahanmuuttajamääriin liittyy epävarmuutta. Esimerkiksi Espanjassa asui vuonna 2005 arviolta vajaat laitonta maahanmuuttajaa (taulukko 1). Vastaavasti myös muissa EU:n eteläisissä jäsenvaltioissa asuu merkittävät määrät paperittomia maahanmuuttajia. Laiton maahanmuutto ei kuitenkaan keskity ainoastaan eteläiseen Eurooppaan vaan esimerkiksi Alankomaissa on arvioitu elävän noin laittomasti maahan tullutta (taulukko 1). On arvioitu, että EU:hun kokonaisuudessaan saapuisi jopa laitonta maahanmuuttajaa joka vuosi (Diez Guardia & Pichelmann 2006). Näistä luonnollisesti osa palautetaan lähtömaihin. Viime vuosien vahva muuttoliike Etelä-Eurooppaan ja Irlantiin näkyy vuosittaisten muuttovirtojen kehityksessä (kuvio 5). Uusien maahanmuuttajien määrä suhteessa väestöön oli Espanjassa vuonna 2005 liki kuusitoistakertainen vuoteen 1998 verrattuna. Italiassa ja Portugalissa muuttovirat suhteessa väestöön kolminkertaistui ja Irlannissa vuorostaan luku kaksinkertaistui. Vanhoista jäsenmaista Saksassa, Tanskassa ja Alankomaissa muuttovirrat suhteessa väestöön ovat vuorostaan pienentyneet. Tsekin vahvaa kasvua selittää osittain maassa vuonna 2001 toteutettu tilastointitavan muutos, jonka jälkeen myös pakolaiset sisältyvät maan maahanmuuttolukuihin (OECD 2007a, 317). Kuvio 5. Maahanmuuttovirrat suhteessa kohdemaan väestöön vuosina 1998 ja ,0 % ,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 Puola Portugali Tsekki Slovakia Espanja Unkari Suomi Ranska Italia Lähteet: OECD 2007a, Eurostat, omat laskelmat Kreikka EU-15 Tanska Ruotsi Iso-Britannia Belgia Alankomaat Irlanti Saksa Itävalta Luxemburg Huom. Italian ja Tanskan viimeisin tieto vuodelta 2004, Kreikan vuorostaan vuodelta Suomen Pankki Finlands Bank Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto 2007 No

14 BOF ONLINE Absoluuttisilla henkilömäärillä mitaten suurimmat muuttovirrat vuonna 2005 kohdistuivat luonnollisesti EU:n suuriin jäsenmaihin: Espanja noin , Saksa , Iso-Britannia , Italia ja Ranska henkilöä. Suurista jäsenmaista Puola on ainoa selvä poikkeus vain noin henkilöllä. Keskisuurista jäsenmaista eniten uusia maahanmuuttajia vuonna 2005 rekisteröitiin Itävaltaan, yhteensä noin henkilöä. Suomeen muutti sama vuonna noin maahanmuuttajaa. (OECD 2007a.) 3.2 Muuttoliikkeen taustatekijät ja suurimmat lähtömaat Kansainväliseen muuttoliikkeeseen vaikuttavista tekijöistä merkittävin on maiden väliset tuloerot. On kuitenkin havaittu, että maastamuutto hyvin köyhistä maista on itse asiassa vähäisempää kuin maastamuutto jo vähän kehittyneemmistä ja vauraammista maista. Selitykseksi on esitetty maastamuuttoon liittyviä kustannuksia. Koska hyvin köyhien maiden kansalaisilla ei välttämättä ole varaa muuttaa pois maasta, maastamuutto tulee taloudellisesti mahdolliseksi vasta määrätyn tulotason jälkeen. Lähtömaan edelleen vaurastuessa maastamuutto kuitenkin vaimenee, koska potentiaalisten maahanmuuttajien, eli lähinnä nuorten aikuisten, mahdollisuudet kotimaassa lisääntyvät. (Gallardo-Sejas et al ) Nuorten aikuisten suuri suhteellinen osuus lähtömaan väestöstä onkin toinen maastamuuttoa selvästi kasvattava tekijä. Muuttovirtojen suuntiin vaikuttavat lisäksi muun muassa maahanmuuttajien sosiaaliset verkostot, esimerkiksi aiemmin muuttaneet sukulaiset tai ystävät (Diez Guardia & Pichelmann 2006). Muuttoliike näyttäisivät lisäksi vahvasti perustuvan maantieteelliseen läheisyyteen, kuten esimerkiksi Suomen ja Saksan tapauksessa, tai maiden historiallisiin siteisiin kuten kolonialismiin sekä siitä johtuvaan kielelliseen läheisyyteen, esimerkiksi Ranskan ja Portugalin tapauksessa (taulukko 2). OECD:n eurooppalaisiin jäsenmaihin vuonna 2005 suuntautuneen muuttoliikkeen suurin lähtömaa oli Puola, josta kyseisenä vuonna muutti pois yhteensä henkilöä. Puolan jälkeen eniten maahanmuuttajia eurooppalaisiin OECD-maihin tuli Romaniasta ( ), Marokosta ( ) ja Bulgariasta (82 000) (OECD 2007a, 38). On arvioitu, että kahden ensimmäisen EU-jäsenyysvuotensa aikana eli vuosina 2004 ja 2005 NMS-10 -maista (vrt. kuvion 3 selitykset) muutti yhteensä noin henkilöä EU-15 -maihin. Määrä on noin prosenttia EU-15 -maiden vastaavan ajankohdan yhteenlasketusta maahanmuutosta (Broadbent & Zsoldos 2007). Noin 54 prosenttia koko EU:hun kohdistuvasta muuttoliikkeestä onkin peräisin unionin ulkopuolelta vuonna 2005 (Diez Guardia & Pichelmann 2006) No. 13 Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto Suomen Pankki Finlands Bank

15 BOF ONLINE Taulukko 2. EU-maiden maahanmuuttovirtojen suurimmat alkuperämaat Kohdemaa Kolme tärkeintä alkuperämaata (tuhatta henkeä) I II III Vuosi Alankomaat Saksa (5,9) Puola (5,7) UK (3,2) 2005 Belgia Ranska (10,4) Alankomaat (10,1) Marokko (7,1) 2005 Espanja Romania (94,0) Marokko (69,3) UK (41,6) 2005 Italia Romania (62,3) Albania (29,6) Marokko (24,6) 2004 Itävalta Saksa (15,6) Ent. Serbia-M. (11,5) Turkki (7,7) 2005 Kreikka Venäjä (4,8) Bulgaria (2,9) Albania (2,7) 1998 Luxemburg Portugali (3,3) Ranska (2,1) Belgia (1,0) 2005 Portugali Brasilia (9,5) Cape Verde (3,5) Moldova (1,8) 2005 Puola Ukraina (9,8) Saksa (6,1) Valko-Venäjä (2,4) 2005 Ranska Algeria (24,6) Marokko (20,0) Turkki (8,8) 2005 Ruotsi Tanska (4,0) Puola (3,4) Irak, Suomi (2,9) 2005 Saksa Puola (147,7) Turkki (36,0) Romania (23,3) 2005 Slovakia Tsekki (1,1) Saksa (0,9) Ukraina (0,6) 2005 Suomi Venäjä (2,1) Viro (1,9) Ruotsi (0,7) 2005 Tanska Kiina (1,3) Norja (1,3) Islanti (1,1) 2004 Tsekki Ukraina (23,9) Slovakia (10,1) Vietnam (4,9) 2005 Iso-Britannia Australia (33,5) Kiina (18,5) Ranska (16,2) 2001 Unkari Romania (10,3) Ukraina (2,0) Ent. Serbia-M. (1,3) 2005 Huom. Irlannin osalta on saatavissa vain tieto siitä, että maahan vuonna 2005 saapuneista hengestä tuli Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Lähde: OECD 2007a 3.3 Maahanmuuton syyt Kansainvälisesti vertailukelpoista tilastotietoa maahanmuuton syistä on saatavilla hyvin rajoitetusti. OECD on kuitenkin raportoinut oleskelulupien myöntämisperusteet eräiden EUmaiden osalta vuonna 2005 (kuvio 6). Luvuissa on kyse pitkäaikaisesta maahanmuutosta. Keskimäärin yleisin peruste pitkäaikaiselle maahanmuutolle on perhesyyt, jolloin on kyse joko työn perässä muuttavan mukana saapuvasta perheestä taikka perheiden yhdistämisestä ja muodostamisesta. Humanitaarinen maahanmuutto (turvapaikanhakijat ja/tai pakolaiset) on merkittävä peruste maahanmuutolle erityisesti Alankomaissa, Iso-Britanniassa ja Ruotsissa. Työluvilla muuttaneiden osuus maahanmuuttajista vaihtelee Ranskan noin 15 prosentista Iso-Britannian noin 45 prosenttiin. Myös Tanskassa ja Portugalissa yli 40 prosenttia pitkäaikaisesta maahanmuutosta on työperäistä. On kuitenkin syytä korostaa, että yleensä myös muilla perustein kuin työluvalla maahan saapuneet voivat työskennellä kohdemaassa. Työluvalla muuttaneiden työmarkkinatilanne on yleensä kuitenkin muita maahanmuuttajia parempi (OECD 2007a, 31). Tämä heijastanee myös osittain sitä, että monessa maassa työluvan myöntämisen peruste on maasta jo ennalta käsin saatu työpaikka. Suomen Pankki Finlands Bank Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto 2007 No

16 BOF ONLINE Kuvio 6. Pitkäaikaisen maahanmuuton syyt vuonna 2005 Työ Perhe (työntekijän mukana / yhdistäminen / muodostaminen) Humanitaarinen Muu (paluumuuttajat, eläkeläiset, jne.) Iso-Britannia Tanska Portugali Belgia Italia Saksa Itävalta Ruotsi Alankomaat Ranska 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Lähde: OECD 2007a 3.4 Maahanmuuttajien koulutusasteet Maahanmuuttajien koulutus on usein kohdemaiden mielenkiinnon kohteena. Moni maa onkin pyrkinyt houkuttelemaan erityisesti korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia kasvattaakseen työn tuottavuutta. Ulkomaalaisia avainhenkilöitä pyritään houkuttelemaan muun muassa erilaisin veroeduin (ks. kehikko 1). Sesonkiluonteista työvoiman tarvetta vähän koulutusta vaativilla aloilla on pyritty helpottamaan vähentämällä lyhyempi aikaiseen maahanmuuttoon liittyvää byrokratiaa. Esimerkiksi Suomessa ulkomaiset marjanpoimijat voivat työskennellä ilman työlupaa kolmen kuukauden ajan 8. Talousteorian mukaan maahanmuuttajien sekä syntyperäisen väestön koulutus- ja osaamisjakaumien erot on yksi olennainen työmarkkinoiden tasapainoon vaikuttava tekijä (Münz et al. 2006; Diez Guardia & Pichelmann 2006). Jos maahanmuuttajat kilpailevat samoista työpaikoista syntyperäisen väestön kanssa, voi maahanmuuton seurauksena syntyperäisten palkkakehitys heiketä tai työttömyys kohota. Jos taas maahanmuutto täydentää maan osaamisjakaumaa, voivat negatiiviset seuraukset jäädä vähäisiksi ja työn tuottavuus yleisesti kasvaa. Kohdemaan työmarkkinoiden rakenne ja joustavuus ovat myös olennaisia tekijöitä sille, 8 Eräiden muiden EU-maiden erityisjärjestelyistä ks. Diez Guardia ja Pichelmann (2006) No. 13 Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto Suomen Pankki Finlands Bank

17 BOF ONLINE kuinka työmarkkinat onnistuvat integroimaan maahanmuuttajat sekä tasapainottumaan ilman että työttömyys kasvaisi. Vanhoissa EU-jäsenmaissa keskimäärin noin 25 prosenttia maahanmuuttajista on korkeasti koulutettuja, noin 35 prosentilla on ylempi ja vajaalla 40 prosentilla korkeintaan alempi toisen asteen tutkinto (kuvio 7). Viimeaikaisen työperäisen maahanmuuton ensisijaiset kohdemaat (vrt. luku 4) eroavat toisistaan erityisesti vähän koulutettujen osalta. Nimittäin Etelä- Euroopassa vähän koulutettujen osuus on noin prosenttia, kun taas Irlannissa ja Iso- Britanniassa vähän koulutettujen osuus maahanmuuttajista on vain 25 prosenttia. Kuitenkin Espanja ja Portugali ovat Irlannin ja Iso-Britannian tavoin onnistuneet maahanmuuttajien avulla lisäämään korkeasti koulutettujen määrää maassa (kuvio 8). Muita EU-maita, joissa korkeasti koulutettujen osuus maahanmuuttajien keskuudessa on syntyperäistä väestöä korkeampi, ovat vertailussa mukana olevat Itä-Euroopan uudet jäsenmaat ja Tanska. Kuvio vuotiaiden maahanmuuttajien koulutusasteet vuosina Kolmas aste Ylempi toinen aste Korkeintaan alempi toinen aste Irlanti Tanska Iso-Britannia Espanja Ruotsi Suomi Unkari EU-15 Belgia Alankomaat Luxemburg Puola Portugali Ranska Kreikka Saksa Itävalta Slovakia Tsekki Italia 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Lähde: OECD 2007a Suomen Pankki Finlands Bank Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto 2007 No

18 BOF ONLINE Kuvio 8. Korkeasti koulutettujen osuus vuotiaasta väestöstä vuosina Syntyperäiset Ulkomailla syntyneet % vuotiasta Portugali Italia Tsekki Slovakia Lähde: OECD 2007a Puola Unkari Luxemburg Itävalta Kreikka Ranska Alankomaat Espanja Irlanti Saksa Ruotsi Iso-Britannia Belgia Tanska Suomi No. 13 Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto Suomen Pankki Finlands Bank

19 BOF ONLINE Kehikko 1. Ulkomaisten avainhenkilöiden veroetuudet EU:ssa EU:ssa on 10 jäsenmaata, joiden verolainsäädäntö sisältää ulkomaisille avainhenkilöille kohdennettuja veroetuuksia. Bulgariasta ja Sloveniasta ei ole tietoja saatavilla. Loput 15 jäsenmaata eivät myönnä ulkomaisille avainhenkilöille erityisverokohtelua. Taulukko 3. EU-maat joissa ulkomaisten avainhenkilöiden erityisverokohtelua Maa Edun pääpiirteet Kesto enintään Erityispiirteitä Alankomaat Verovapaa erilliskorvaus mahdollinen (enintään 30 % vuosipalkasta); lapsen koulukustannukset verovähenteisiä 10 vuotta Myös Alankomaiden kansalainen voi saada edun Belgia Vuositulojen tavallista korkeampi verokynnys, euroa toimialasta riippuen Väliaikainen Espanja 25 %:n alennettu verokanta - Itävalta Verovapaita kustannuksia, mm euroa kk:ssa toisessa maassa sijaitsevan asunnon hoitoon - Henkilö ei verovelvollinen Belgiaan ennen työsuhteen alkua Espanja ei asuinvaltio viimeisten 10 vuoden aikana Työsuhde enintään 5 vuotta; Itävalta ei asuinvaltio viimeisten 10 vuoden aikana Kypros 20 % palkasta verovapaata - - Malta Alennetut verokannat, enintään 30 % - Ranska Useita verovähennyksiä, mm. muuttokustannukset ja lapsen koulutus 6 vuotta Ruotsi 25 % palkasta verovapaata 3 vuotta Suomi 35 % suhteellinen verokanta 4 vuotta Tanska 25 % suhteellinen verokanta; verovapaa autoetu 3 vuotta Verojen oltava vähintään MTL 1000 (~2300 ) vuodessa Henkilö ei verovelvollinen Ranskaan ennen työsuhteen alkua Henkilö saa asua Ruotsissa enintään 5 vuotta Kk-palkka väh euroa; työsuhteen oltava yli 6 kk Kk-palkka väh. DKK (~8000 ), tutkijoilla raja alhaisempi; Tanska ei asuinvaltio viim. 3 vuoden aikana Lähteet: KPMG, PricewaterhouseCoopers, Skatteverket (Sverige), Verohallinto. Suomen Pankki Finlands Bank Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto 2007 No

20 BOF ONLINE Maahanmuuttajat EU:n työmarkkinoilla Työllisyys (työpaikkojen nettolisäys) on kehittynyt hyvin suurimmassa osassa EU:ta luvun puolestavälistä lähtien. Tässä kehityksessä maahanmuuttajilla on ollut oma tärkeä roolinsa. Monessa jäsenmaassa maahanmuuttajien työllisyyskehitys on nimittäin ollut syntyperäistä väestöä vahvempaa. Saksassa nähtiin vuosina jopa tilanne, jossa maahanmuuttajien työllisyys kasvoi noin 17 prosenttia samalla kun maan kokonaistyöllisyys laski noin prosentin. Suurimmat maahanmuuttajien työllisyyden kasvuluvut on samaan aikaan koettu Etelä-Euroopan maissa ja Irlannissa. (OECD 2007a, 66.) Näiden maiden työmarkkinat ovatkin unionin muihin jäsenvaltioihin verrattuna hyötyneet selvästi eniten maahanmuutosta viimeisten noin 15 vuoden aikana. Maahanmuuttajien työllisyyden kasvu selittyy sekä ulkomailla syntyneen työvoiman määrän kasvulla (seuraava osio) että maahanmuuttajien työllisyysasteiden parantumisella (osio 4.2). OECD:n arvion mukaan keskimäärin noin prosenttia maahanmuuttajien työllisyyden kasvusta vuosina selittyisi työllisyysasteen parantumisella (OECD 2007a, 67). Näin ollen työvoiman määrällinen kehitys on ollut keskeisemmässä asemassa. On kuitenkin selvää, että mitä pienempi ulkomailla syntyneen työvoiman määrän lisäys on ollut, sitä suurempi on ollut työllisyysasteen nousun merkitys. Kuitenkin Irlannissa ja EU:n kaikissa eteläisissä jäsenvaltioissa nämä molemmat maahanmuuttajien työpanosta kasvattavat tekijät ovat kasvaneet unionin keskiarvoa selvästi nopeammin 1990-luvun puolivälistä lähtien. 4.1 Ulkomailla syntyneen työvoiman määrä Ulkomailla syntyneen työvoiman määrä on kasvanut 2000-luvulla lähes koko EU:n alueella (taulukko 4). Ranskaa sekä Alankomaita lukuun ottamatta kasvua on vanhoissa jäsenmaissa vähintään 20 prosenttia, ja keskimäärin ulkomailla syntynyt työvoima on kaksinkertaistunut EU-15 maissa 2000-luvulla. Suurimmat muutokset vuosina löytyvät Etelä- Euroopasta. Italiassa ulkomailla syntyneen työvoiman määrä kasvoi yli kahdeksankertaiseksi ja Espanjassa lähes viisinkertaiseksi. Uusista jäsenmaista ainoastaan Unkarista on saatavilla tieto vastaavalta ajanjaksolta. Sielläkin on nähty noin 20 prosentin kasvu. Absoluuttisesti mitattuna suurin ulkomaalaisperäinen työvoima löytyy Saksasta, noin kuusi miljoonaa henkilöä. Maan kokonaistyövoimaan suhteuttamisen jälkeenkin Saksa sijoittuu No. 13 Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto Suomen Pankki Finlands Bank