Unohdetut Syyrian kansalaiset Porin teatterin kahviossa, Suomi Areena Järjestäjinä STETE ja KATU

Transkriptio

1 Unohdetut Syyrian kansalaiset Porin teatterin kahviossa, Suomi Areena Järjestäjinä STETE ja KATU Puhujina: Mania Alkhatib, Suomi-Syyria -seuran puheenjohtaja Ari Kerkkänen, Suomen Lähi-Idän instituutin johtaja Aaro Rytkönen, Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön johtaja Rauli Virtanen, toimittaja Tilaisuuden avaajina STETEn puheenjohtaja, kansanedustaja Tuula Peltonen (sd) ja STETEn entinen puheenjohtaja, ministeri Krista Kiuru. Moderaattorina Anne Palm, KATUn pääsihteeri Yhteenveto Suomi Areenan yleisö kerääntyi Porissa ajankohtaisen kansainvälisen teeman ääreen keskustelemaan Syyrian kansalaisten asemasta konfliktin keskellä. STETEn ja KATUn yhteistilaisuus alkoi järjestöjen esittelyillä ja edustajien avaussanoilla. Keskustelun moderaattorina toiminut KATUn pääsihteeri Anne Palm toivotti vieraat tervetulleiksi korostaen aiheen tärkeyttä. STETEn puheenjohtaja Tuula Peltonen (sd) painotti järjestön toiminnassakin painottuvan inhimillisen ulottuvuuden merkitystä Syyrian tilanteen kannalta: 6,8 miljoonaa ihmistä, joista puolet on lapsia, on konfliktin myötä avun tarpeessä. Kansainvälinen yhteisö pohtii erilaisten pakotteiden toimivuutta, mutta meidän huolemme kohdistuu ensisijaisesti siviilien kärsimyksen ehkäisemiseen. Ministeri Krista Kiuru korosti STETEn entisenä puheenjohtajana järjestön historiallista merkitystä foorumina, jossa ulkopoliittista keskustelua on voitu käydä myös eduskunnan istuntosalille liian herkistä aiheista. Järjestön rooli on edelleen merkittävä kansalaisyhteiskunnan roolin tukemisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Opetusministeri Kiuru totesi oman ulkopoliittisen kiinnostuksensa kumpuavan jo pitkän ajan takaa Suomen Punaisen Ristin aktiiviajoista viime eduskuntakauden ulkoasianvaliokunnan jäsenyyteen. Ministerin mukaan kuitenkin nimenomaan humanitaaristen kriisien tulisi kiinnostaa myös ulkopolitiikan ulkopuolella toimivia. Ministeri Kiuru kertoi uskovansa kriisin poliittiseen ratkaisuun ja kertasi ratkaisun kannalta merkittäviä tekijöitä. Geneven II kokouksen käynnistystä vaikeuttavat opposition vaatimukset al- Assadin virasta luopumisesta ja toisaalta sen sisäinen hajanaisuus ratkaisut vaativat selkeitä linjauksia. Paljon on keskusteltu kemiallisten aseiden käytöstä konfliktissa, mitä Ranska ja Yhdysvallat ovat pyrkineet todistamaan. Ministeri toivoo, että Suomi pohtisi tilanteen salliessa kemiallisiin aseisiin liittyvän osaamisen lähettämistä konfliktialueelle. Ensisijaisesti on tärkeää, että YK pääsee alueelle tutkimaan mahdollista kemiallisten aseiden käyttöä. G8-kokouksen tuki rauhanomaiselle ratkaisulle antaa ministerin mukaan toivoa sen löytämisestä, vaikka tilanne näyttääkin haastavalta eri maiden kannat huomioon ottaen. Kokousta on vaikeaa järjestää ilman vakuutusta eri osapuolien osallistumisesta. Tukea tilanteen ratkaisulle on haettu aseiden viennistä oppositiolle ja talouspakotteista. Suomi ei kannata aseiden viemistä, mutta tilannearvioissa on huomiotava joidenkin maiden eriävä ja siten kansainvälisiin ratkaisuihin vaikuttava kanta. EU jatkaa talouspakotteita, mikä on vahva osoitus al-assadin toimien vastustamisesta.

2 Erityisen huolensa ministeri Kiuru esitti konfliktin pakolaistilanteesta. Määrän pelätään kasvavan nykyisestä 1,75 miljoonasta yli kolmeen miljoonaan ennen joulua. Tilanteen vaikutukset yksittäisille perheille ovat järkyttäviä. Uskottava ratkaisu on tärkeää humanitaarisen tilanteen laantumiseksi. Pääsihteeri Anne Palm johdatteli asiantuntijapaneelin keskustelua kysymysten kautta. Ari Kerkkänen: Miten näet konfliktin ja tilanteen Syyriassa? Syyrian konfliktista on Suomen Lähi-Idän instituutin johtajan Ari Kerkkäsen mukaan muodostunut kansallisen nousun tematiikkaa hyödyntävä alueellinen valtataistelu. Kerkkäsen mukaan tavalliset syyrialaiset kärsivät tilanteesta eniten. He yrittävät elää mahdollisimman normaalia elämää, vaikka turhautuminen ja toivottomuus ovat arkipäivää. Muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin tilanteen ratkeamisen odottaminen. Ratkaisun on Kerkkäsen mukaan tapahduttava poliittisella tasolla. Riippumatta siitä, onko konfliktissa käytetty kemiallisia aseita sotilaallinen interventio ei tule Syyrian tapauksessa kysymykseen. Interventio on ongelmallinen ratkaisu puolueellisuutensa sekä inhimillisen kärsimyksen lisäävien vaikutuksiensa vuoksi. Rauli Virtanen: Olet vieraillut maailman lähes kaikilla konfliktialueilla miten vertaat Syyrian tilannetta muihin kokemuksiisi? Virtasen mukaan Syyrian konflikti on julmimpia maailmassa, erityisesti koska nykyteknologia laajentaa sodan kokemuksen videoiden myötä myös esimerkiksi pakolaisleireillä oleskeleviin lapsiin, jotka voivat traumatisoitua näkemistään videoista. Kahden viimeisen vierailunsa aikana Virtanen kertoi huomanneensa opposition mielialan muuttuneen tappiollisemmaksi. Al-Assadin joukkojen saavuttamat voitot ja Hezbollah-joukkojen liittyminen taisteluihin ovat heikentäneet opposition taistelumahdollisuuksia. Al-Assadin joukot ovat harjoittaneet mieletöntä tulivoimaa kansalaisia vastaan. Oppositio pelkääkin menettävänsä pian vielä hallussaan pitämät alueet. Virtasen mukaan aiemmin liioitellusta islamistien läsnäolosta on tullut todellisuutta. Al-Assad perusteli aiemmin kansalaisiinsa kohdistuneita hyökkäyksiä heidän sidoksillaan islamisteihin ja Al- Qaedaan. Nythän hallinnon joukkojen kannattaisi tämän periaatteen pohjalta liittoutua vapaan Syyrian armeijan kanssa, Virtanen kommentoi. Pakolaisten elinolosuhteet ovat huonoja: Kansalaiset kärsivät pakolaistelttojen sortuessa ja vuodenaikojen mukaan vaihtelevista äärioloista minkä lisäksi naapurivaltioiden vastustus pakolaisten tuloon heikentävät pakoon lähteneiden syyrialaisten oloja entisestään. Humanitaarisen avun toimittaminen alueelle on vaikeutunut erityisesti joidenkin maiden suljettua rajojaan. Liikenne on ollut vilkasta erityisesti heikkoa rajakontrollia harjoittavan Libanonin puolelle, mutta leirejä alueelle ei ole niinkään noussut, sillä maiden yhteisen historian vuoksi syyrialaisilla on Libanonissa ollut jo pitkään toisen luokan kansalaisten asema. Mania Alkhatib: Miten näet tilanteen syyrialaisena? Suomessa pitkään asunut Alkhatib pyrkii syyrialaisena toimimaan parhaansa mukaan tilanteen hyväksi suomalaisten yhteistyökumppanien kanssa. Alkhatib korostaa digitaalisen vallankumouksen tuomia muutoksia konfliktiin liittyvässä julkisessa keskustelussa: uusien teknologioiden ja

3 sosiaalisen median myötä konflikti on saavuttanut suuren yleisön. Ero on suuri aikaisempiin Syyrian konflikteihin, jotka eivät saaneet kansainvälisestä lehdistöstä vastaavaa palstatilaa. Alkhatibin mukaan Syyrian tilanteessa on kyse erityisesti vapauden vuoksi toteutettavasta kansannoususta, jossa Syyrian nuorisolla on ollut tärkeä rooli. Al-Assadin hallinto on harjoittanut silmitöntä väkivaltaa kansalaisiaan kohtaan toiminnasta, johon heillä on todellisuudessa täysi oikeus. Al-Assadin hallinto on luonut radikaaliryhmistä vihollisen, joka pelottaa niin muita kansalaisia kuin kansainvälistä yhteisöä. Puheenvuorossaan Alkhatib pohti myös terrorismin konseptia ja sanan eri merkityksiä. Hallituksen mukaan kansannousu on radikaaliryhmiä synnyttävää terrorismia, mutta Hizbollahin toimia ei tuomita. Kansainvälinen yhteisö on Alkhatibin mukaan jossain määrin mahdollistanut hallinnon määritelmän edistämisen. Syyrian armeijan tehtävä olisi suojella kansalaisia. Nyt se toimii päin vastoin. Alkhatib kritisoi myös tilannetta, jossa YK:n yleiskokouksessa Syyriaa edustaa edelleen hallinto, jota muut yleiskokouksen jäsenet ovat arvostelleet rikoksista ihmisyyttä vastaan. Puheenvuoronsa päätteeksi Alkhatib loi kuulijoihin uskoa siitä, että osapuolet pääsevät lopulta ratkaisuun. Siviilien maksama hinta konfliktista kuitenkin on ja tulee olemaan järkyttävä. Aaro Rytkönen: Pystyvätkö järjestöt toimimaan vaikeassa tilanteessa? Rytkönen kertoi, että Kirkon Ulkomaanapu pyrkii toimimaan lisäarvoa tuottavalla tavalla Jordanian Za atren pakolaisleirillä. Toiminta on YK:n life saving activities -kategoriassa määriteltyä kouluttavaa toimintaa. Tavoitteena on järjestää perusasioiden lisäksi mielekästä tekemistä, joka mahdollistaa tulevaisuusajattelun kriisin jälkeiseen aikaan. Toiminnassa pohditaan tekijöitä, joista voi olla hyötyä kriisin jälkeen. Esimerkiksi kännykän korjaajia tullaan tarvitsemaan ja tehtävään voidaan siten pakolaisia kouluttaa. Toiminta auttaa pakolaisia selviytymään henkisesti ja elämään mahdollisimman normaalia elämää. Syyrian rajanaapureilla on Rytkösen mukaan merkittävä rooli kansalaistensa ja pakolaisten välisen kuilun syntymisen ehkäisemisessä. Väliaikainen tilanne on muuttumassa pysyvämmäksi ja esimerkiksi Jordaniassa on varmistettava, ettei pakolaisista synny maahan kokonaista sukupolvea ilman koulutusta. Za atren pakolaisleirillä ilman koulupaikkaa olevia on jo 78% niitä tarvitsevista. Rytkösen mukaan syyrialaislasten vanhemmat ovat leirillä kertoneet heidän lastensa tulleen käännytetyksi koulujen ovilta. Toimintaa tulee siis kohdistaa erityisesti lapsiin ja nuoriin, jotta he luottaisivat elämään myös pakolaisleirin jälkeen. Samalla nuorien tukeminen parantaa yhteisön hyvinvointia ja mahdollisuuksia päivittäiseen selviytymiseen. Humanitäärinen hätä on suuri, mutta monien on myös helppo ummistaa sille silmät vaikka kaikki tämä tapahtuu vain 100 kilometrin päässä Euroopan unionin rajasta. Suojeluvastuun teema on keskeinen Syyrian kannalta. Onko kansainvälisellä yhteisöllä vastuu syyrialaisten suojelemisesta? Miksi Syyrian tilanne on haastavampi kuin Libyan? Kerkkäsen mukaan Syyriassa ei ole erilaisen geopoliittisen tilanteen ja eri vahvuisen ilmapuolustuskyvyn vuoksi mahdollista toteuttaa Libyan kaltaista operaatiota. Oppositio on toki odottanut kansainväliseltä yhteisöltä samankaltaisia toimia, kuin nähtiin Libyassa. Kerkkäsen mukaan oppositio on pyrkinytkin osoittamaan tekijöitä, jotka edistäisivät suojeluvastuun toteutumista mm. kemiallisten aseiden kysymyksen kohdalla. Kerkkänen uskoo, että aseita on käytetty, muttei usko niiden rajoittuvan hallinnon joukkoihin. Oppositio pitkittääkin Kerkkäsen mukaan konfliktia osaltaan asettamalla al-assadin virasta

4 luopumisen ehdoksi rauhanneuvotteluille. Tähän vedoten on kieltäydytty myös siviilien suojelemiseen pyrkineistä neuvotteluista. Suojeluvastuun toteutuminen on tämänkin näkökulman ja suurvaltojen tuen jakautumisen kannalta haastavaa, sillä päätös edellyttäisi YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä. Muuten edellytyksiä ei ole. Rytkösen mukaan nykytilanteessa on kyse suurvaltojen omien intressien suojelemisesta. Suomella olisi mahdollisuus edistää suojeluvastuun ajatusta esimerkiksi keskusteltaessa YK:n vuosituhattavoitteiden jälkeisistä post tavoitteista, joissa mm. hauraiden valtioiden asema on keskeinen. Myös Alkahtib kannusti Suomea toimiin asiantuntija-asemansa ja EU-jäsenyytensä puitteissa. Alkhatibin mukaan Suomella on hyvä maine Syyriassa. Yksi mahdollisuus olisi toteuttaa kaksisuuntaista oppimista lähettämällä suomalaisia Syyriaan kentälle seuraamaan tilannetta ja syyrialaisia Suomeen opettelemaan hyvän hallinnon periaatteita. Keskeistä on synnyttää luottamus ja toimet rauhan saavuttamiseksi voivat lähteä pienistä teoista. Rauli Virtanen kommentoi diplomatian epäonnistumista Syyrian tilanteessa. Hänen mukaansa Kofi Annanin suunnitelma olisi pitänyt korvata presidentti Ahtisaaren ja the Elders -ryhmän ehdotuksella väliaikavaiheesta ja vaaleista. Hän kommentoi myös kemiallisten aseiden käyttöä ja totesi, että vaikka aseita on käytetty todennäköisesti molemmin puolin, kalpenevat opposition toimet hallinnon tulivoiman rinnalla. Mitä voisi ja mitä pitäisi tehdä Syyrian tilanteen hyväksi? Aaro Rytkösen mukaan Suomen tulisi avustaa entistä merkittävämmillä summilla kansainvälisen avustusvajeen korjaamiseksi. Merkittävää olisi panostaa siihen lisäarvoon, jota samalla rahalla voidaan tuottaa. Suomen kannattaisi tukea oikeusvaltio- ja koulutusosaamista. Näitä ovat esimerkiksi paikallisen omistajuuden kehittäminen ja poliittisen ratkaisun edistäminen, minkä lisäksi Suomen kannattaisi keskittyä esimerkiksi oikeusvaltio- ja koulutuskysymyksiin. Rytkönen kiitteleee myös valtion tuesta Kirkon Ulkomaanavun toiminnalle. Kerkkäsen mukaan kansainvälisen yhteisön tulee edistää ensisijaisesti poliittisen ratkaisun syntymistä. Hänen mukaansa Annanin suunnitelmassa ei ollut kritisoitavaa, ja epäonnistuminen liittyi lähinnä poliittisen taustatuen puuttumiseen. Kerkkänen toivoo Suomelta aktiivisuutta siviilikriisinhallinnan toimissa objektiivisen läsnäolon muodossa. Siviilikriisinhallinnan mekanismia voitaisiin toteuttaa Syyriassa entisen Jugoslavian tavoin: siviilikriisinhallintaoperaatio voitaisiin perustaa ja paluumuuttoa tarkkailla minkä lisäksi osapuolten luottamuksen rakentamista tulisi edistää. Tämä olisi mahdollista toteuttaa Syyrian perustettavalla siviilikriisinhallintaoperaatiolla. Syyriassa on paljon omaa osaamista ja esimerkiksi uusien instituutioiden rakentaminen tai entisten kehittäminen onnistuu ilman ulkopuolisiakin toimjoita. Tärkeintä olisi antaa tukea osapuolten väliseen luottamuksen palauttamiseen ja Suomen osaaminen siviilikriisinhallinnan saralla sopisi siihen todella hyvin. Virtanen toivoo medialle enemmän tietoa kansalaisjärjestötoiminnasta alueella. Hän kritisoi Suomen pakolaispolitiikkaa: On omituista sanoa etteivät syyrialaiset haluaisi Suomeen, kun muuta eri pakolaisleireillä kuulekaan. Suomen on kannettava osansa kansainvälisestä vastuusta, jotteivät pakolaispaineet kaatuisi ainoastaan Saksan ja Ruotsin harteille. Mania Alkhatib kiinnitti viimeisenä yleisön huomion kentällä tapahtuviin kauniisiin asioihin, joiden päälle voi rakentaa paljon. Hän muistutti, että sodan kauhujen myötä kansalaisten välillä on

5 syntynyt paljon solidaarisuutta ja esimerkiksi Etelä-Syyriassa ihmiset ovat vastaanottaneet pohjoisesta tulleita pakolaisia koteihinsa. Alkhatib korosti myös asiantuntijuuden merkitystä ratkaisun löytämiseksi. Taloudellisen tuen sijaan tulisi pohtia, miten kansainvälinen yhteisö pystyisi luotettavan kanavan kautta kanavoida Syyrian varoja korruption estämiseksi, jotta olemassa olevia resursseja voitaisiin parhaiten hyödyntää. Avainsana konfliktin ratkaisussa on luottamus: länsimaalaisten ja syyrialaisten kansalaisjärjestöjen tulisi ensisijaisesti keskittää voimavaransa luottamuksen rakentamiseen, jotta kaikki voimavarat pystyttäisiin yhdistämään. Anne Palm päätti seminaarin todeten, ettei vaikeaan tilanteeseen voida löytää nopeaa tai helppoa ratkaisua. Nykyisessä tilanteessa olisi tärkeintä saada väkivalta loppumaan ja ylläpitää toivoa ratkaisun löytymisestä.