Teemana arkien kohtaaminen ja kulttuuri. + Kulttuuri muutoksen välineenä + Solidaarisuustyö Meksikossa vaatii varovaisuutta.

Transkriptio

1 Reilun kaupan erikoislehti jo vuodesta Numero 3/2010 Teemana arkien kohtaaminen ja kulttuuri + Kulttuuri muutoksen välineenä + Solidaarisuustyö Meksikossa vaatii varovaisuutta

2 2 3/2010 PÄÄKIRJOITUS Kulttuuri edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut vuosille Hyvinvointia kulttuurista -toimintaohjelman. Ohjelma sisältää toimenpide-ehdotuksia, joiden avulla taide ja kulttuuri voisivat edistää terveyttä ja hyvinvointia. Painopistealueina ovat kulttuuri mm. osallisuuden ja yhteisöllisyyden edistäjänä sekä taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja työhyvinvoinnin tukijoina. Kulttuuri on myös kehityspoliittinen tavoite. Suomen ulkoasiainministeriö myöntää järjestöille kehitysyhteistyömäärärahoja kulttuuripainotteisiin hankkeisiin. Kulttuuri- ja opetusministeriön työryhmämuistiossa Kulttuuri kehitysyhteistyössä todetaan seuraavaa: Kulttuurisektoria tukemalla voidaan edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa sekä vahvistaa köyhien ja syrjäytyneiden identiteettiä ja omanarvontuntoa. Tuki pienillekin kulttuurihankkeille tai toimeliaisuudelle voi luoda ihmisille mahdollisuuksia nousta köyhyydestä. Kehittyvissä maissa taide ja kulttuuri ovat varsin normaaleja hyvinvointipoliittisen työn välineitä nimenomaan erilaisille paikallisille ja ulkomaisille järjestöille. Kaupungistumiskehityksesta huolimatta iso joukko ihmisiä asuu maaseudulla huonojen kulkuyhteyksien päässä, tiedotusvälineiden ja palvelujen tavoittamattomissa. Kaikilla ei ole ollut mahdollisuuksia käydä koulua. Asioiden tuominen keskusteluun on näissä olosuhteissa helpointa kohtaamisen keinoin, esimerkiksi teatterin ja laulun kautta. Tietoisuuden lisääntymisellä vaikutetaan olosuhteisiin. Kulttuuria työvälineenä käyttävät ryhmät eivät juurruta itseään esityspaikkaan, josta yleisön on tavoiteltava heitä, vaan jalkautuvat katsojien ja osallistujien pariin. Mielenkiintoinen esimerkki on intialainen Natya Chetana (Tietoisuuden Teatteri) -ryhmä, joka tekee sosiaalityötä teatterin keinoin. Satu Ranta-Tyrkkö väitteli aiheesta toukokuussa Tampereen yliopistolla. Hän kuvaa tutkimuksensa aiheen syntyneen havainnosta, että yhtäällä itsestään selvästi sosiaalityöksi miellettyjä käytäntöjä ja lähestymistapoja ei välttämättä tunnisteta tai edes hyväksytä sosiaalityöksi toisaalla. Natya Chetanan näkökulmasta sosiaalityö on työtä ohjaava ideologia, jonka puitteissa voi tehdä erilaisia asioita, kunhan ne edistävät sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ihmisten keskinäistä tasa-arvoa. Sosiaalityö ei rajoitu vain ryhmän esityksiin, vaan kattaa jäsenten elämäntavan. Ryhmään kuuluminen edellyttää sitoutumista yhteiselämään ja vaatimattomaan elämäntapaan. Maailmankauppalehden tässä numerossa tutustutaan valokuvauksen, sarjakuvan, radio- ja teatterityön sekä taidekoulutuksen käyttöön hyvinvoinnin edistäjinä. Reportaasissa nousee esiin kulttuurin rooli opetuksessa. Näistä on hyvä ottaa oppia kotimaan toimintaankin. Anastasia Lapintie Päätoimittaja SISÄLlys Chiapasissa kahvinviljelijät elävät niukoissa olosuhteissa. Lue solidaarisuuskahvista sivuilta Perussa köyhistä oloista tulevat nuoret luovat vaihtoehtoja tulevaisuuteen ottamalla valokuvia reilun kaupan postikortteihin Ajattelin toisin: Virhe päivässä tekee meistä inhimillisiä 3 Poliittinen pilapiirros: Ares Tapahtumakalenteri 4 Vaihtoehtoja valokuvaamalla 6 Sano se kuvin Radio innostaa nuoria kouluttautumaan Oaxacassa 7 Gambiassa koulutetaan nuoria taide- ja käsityöaloille 7 Teatterikoulutusta Saharan alapuolella 8 Reportaasi: Omatahtoinen slummikoulu 9 Ruokaa reilusti: Oliiviöljyä Palestiinasta 10 Ammatillinen järjestäytyminen on edelleen hengenvaarallista 11 Elokuva- ja teatterialan ammattiliittojen toimintaa vahvistetaan Etelä-Afrikassa ja Brasiliassa 12 Jyri Antero Jaakkolan muistokirjoitus 13 Taistelu Oaxacassa jatkuu 14 Solidaarisuuskahvia militarisoidusta Chiapasista 15 Reilun kaupan tuottajatkin kohtaavat laman aiheuttamia vaikeuksia 16 Köyhyydestä ei voi jäädä eläkkeelle Osa III 17 Poing Poing POP UP! Trendikästä lamaa? 18 Mestari-kirje: Intialaisen Madhya Kalikata Shilpangan nahkatuotteet 19 Kehityspolitiikka: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin puolustaa turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksia 19 Maailmankauppalehti 20 vuotta sitten 20 Reilun kaupan toimijat numero 3/2010 Reilun kaupan erikoislehti jo vuodesta Maailmankauppalehti on reilun kaupan erikoislehti, joka on ilmestynyt vuodesta Lehden tarkoituksena on lisätä suomalaisten kansalaisten ja kuluttajien tietoisuutta kehitysmaiden arjesta, hankkimiensa tuotteiden tuotantoketjusta ja -olosuhteista sekä mahdollisuuksista vaikuttaa niihin erityisesti reilun kaupan järjestelmän avulla. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kaikki kirjoitukset edustavat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivätkä välttämättä vastaa Maailmankauppojen liiton virallista kantaa. Julkaisun tuottamiseen on saatu ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestöjen kehitysmaatiedotukseen suunnattua viestintätukea. Maailmankauppalehden vuosikerran tilausmaksu on 10 euroa. Tilaus tehdään maksamalla se tilille ja kirjoittamalla viestikenttään tilaajan nimi ja osoite. Osoitteenmuutokset voi tehdä joko suoraan liiton toimistoon tai internetissä: maailmankauppalehti. Julkaisija Maailmankauppojen liitto ry Världsbutikernas förbund rf c/o Saloranta, Huugontie 8, Säynätsalo puh liitto@maailmankaupat.fi Toimituskunta Päätoimittaja Anastasia Lapintie anastasia.lapintie@kolumbus.fi Toimitussihteeri Mia Hemming mia.hemming@gmail.com Taittaja Heikki Sallinen Logopolis Graphic Design heikki.sallinen@logopolis.fi Avustajat Jocke Ehrstedt, M. Ghayasuddin, Toni Haapanen, Outi Hakkarainen, Ville-Veikko Hirvelä, Kati Hjerp, Eve Jaakkola, Inka-Maria Laitilan, Antti Markkanen, Leif Packalen, Tuija Saloranta, Sundarkumar Paino I-print, Seinäjoki Painos kpl ISSN Kansi: Seinämaalaus, Caracol Oventic, Chiapas. Kuva Cafe Libertad -osuuskunta. Tämä numero on jaettu tilaajien lisäksi Kouvolaan.

3 3/ ajattelin toisin Virhe päivässä tekee meistä inhimillisiä Kun olin lapsi ja minulle tuli sisareni kanssa riita, jota ei saatu selvitettyä, äitini laittoi meidät piirtämään ongelman paperille. Kuuleman mukaan olin piirtänyt itseni pöydän ääreen aivan pikkuisena, äidin siihen puoliväliin ja pikkusisareni aivan valtavaksi. Kuvan käyttäminen kommunikaatiovälineenä oli periytynyt kuvataidetta opiskelleelta isoäidiltäni. Kuvallista ilmaisua on toki käytetty viestintäkeinona vuosituhansia. Luolamaalaukset lienevät ensimmäisiä tuntemiamme esimerkkejä siitä, miten kuvilla voi kertoa tarinaa. Eurooppalaisten kivikirkkojen Raamatusta kertovat seinämaalaukset ovat samalla tavoin tekstejä lukutaidottomalle tai latinaa osaamattomalle kansalle. Kieli ja kommunikaatio ovat oleellinen osa kaikkea kulttuuria. Tämän lehden ruohonjuurisarjakuva-artikkelia varten haastattelemani sarjakuvataitelija Johanna Rojola muistutti minua siitä, että kuvilla kertominen on paljon vanhempi tapa kertoa ja viestiä kuin kirjoittaminen. Länsimaissa aakkoset ja kuvakirjoitus on eriytetty, kun taas vaikkapa Japanissa kirjoitusmerkkien graafinen asettelu on oleellinen osa ilmaisua. Vahva sitoutuminen sanalliseen kieleen voi rajoittaa ymmärrystämme. Jos yhteisiä sanoja ei ole, ajattelemme, ettei yhteistä kieltäkään löydy. Kohdatessa kuitenkin sanomansa voi saada perille vaikka pantomiimilla, olennaista on halu yrittää ymmärtää toista. Herää kysymys, onko todellista sivistystä lukutaito vai valmius kommunikaatioon? Kieli ja kuva eivät kuitenkaan ole ainoita kulttuurin tekijöitä. Kulttuuri muodostuu monesta muusta tekijästä moraalista, tavoista, uskonnosta, ruoasta, taiteesta, elinkeinoista jotka kaikki tekevät meistä sen mitä olemme. Halusimme tai emme, oma kulttuurimme vaikuttaa siihen, kuinka maailmaa tarkastelemme ja minkälaisen jäljen jätämme historiaan. Kulttuuri vaikutaa myös siihen, millä tavoin ja minkälaista työtä teemme ja mitä siinä arvostamme. Sama pätee siihen, miten tarkastelemme toisten tekemää työtä, olivat he mistä kulttuurista tahansa. Kult- tuurimme näyttäytyy moraalin, tarinoiden, uskomusten ja filosofian kautta vaikkapa käsitöissä. Otetaan esimerkiksi persialaiset matot, joihin on kudottava yksi virhe, sillä vain Allah on täydellinen. Virhe ei siis kerro tekijän ammattitaidon puutteesta tai työnsä arvostuksesta, vaan hänen kulttuurinsa lähtökohdista. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, vaan meidän kuuluukin tehdä virheitä ja oppia niistä. Omalla seinälläni on noin 200 x 120 cm intialainen seinävaate (joka myytiin tosin chupatta-huivina), joka on kirjottu täyteen erilaisia eläimiä. Suosikkikohtani on kirjomatta jääneen linnun ääriviivat. En tiedä, onko virhe tarkoituksellinen, mutta se tekee tekstiilistä elävän ja muistuttaa siitä, että joku on tehnyt työn omin käsin. Mahtaako eurooppalaisista kulttuureista löytyä pyrkimystä virheisiin tai epätäydellisyyteen? Kristinuskon perinne on pyrkiä virheettömyyteen, jotta tulisimme Jumalan kaltaisiksi. Virhe ei ole osoitus nöyryydestä vaan epätäydellisyydestä. Budhalaisuudessa ja hindulaisuudessa karman laki taas antaa mahdollisuuden yrittää uudelleen, oppia virheistään seuravaa (ja sitä seuraavaa) kierrosta varten. Symmetrian, täydellisyyden tavoittelu vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme itseemme ja ympäristöömme. Ehkä virhe päivässä tekee meistä inhimillisempiä? Anastasia Lapintie Tapahtuma kalenteri PILAPIIRROS Omakuvia Khayelitshasta, Helsinki Suomi-Etelä-Afrikka -seuran järjestämä näyttely kertoo hiv-positiivisten eteläafrikkalaisnaisten elämästä kymmenen Kapkaupungin Khayelitshan townshipissä asuvan naisen kehonkartan muotoon piirtämän ja kirjoittaman omakuvan kautta. Näyttely on esillä Helinä Rautavaaran museossa. Lisätietoja: Nepalilainen ilta Mikkelissä Nepalilainen ilta ravintola Tallissa, Mikkelissä kello 18 alkaen. Hyväntekeväisyysillallisen tuotto käytetään Mikkeli Kehitysmaayhdistyksen Nepalin saniteettihankkeen hyväksi. Lisätiedot: kemamikkeli@suomi24.fi ja Maailmankauppalehden blogi: Ympäristöpäivän tori Oulussa Maailmankauppa Juuttiputiikki osallistuu Oulun seudun ammattikorkeakoulun ympäristöpäivän toritapahtumaan klo Maailmankauppojen tapahtumia myös netissä, Sosiaalisen median työpaja järjestöille, Helsinki Työpajassa rakennetaan järjestöille suunnitelma sosiaalisessa mediassa toteutettavaan kampanjaan sekä aloitetaan kampanjan toteutus. Koulutukseen osallistuvien on hyvä omata perustiedot sosiaalisesta mediasta ja alkeet ainakin Facebookin käytöstä. Lisätietoja ohjelmasta, ilmoittautumisesta ja kurssimaksuista: YK:n päivä Loka- ja marraskuu Naiset ja köyhyys -luentosarja Jyväskylässä ja Helsingissä Unifemin luentosarjan puheenvuorot käsittelevät muun muassa nälkää, ruokaa ja maataloutta, mikrolainoja sekä naisten ja tyttöjen terveyttä. Luennot Jyväskylässä ja Helsingissä. Lisätietoja: Kotikutsuja järjestävät ainakin Oulun ja Mikkelin Maailman- ja kehitysmaakauppayhdistykset, kysy myös muilta. Yhteystiedot takakannessa. Arístides Esteban Hernández Guerrero eli Ares syntyi Kuuban Havannassa Hän on opiskellut lääketiedettä ja psykologiaa. Nykyisin hän toimii vapaana taiteilijana ja kuvittajana. Sarjakuvia Ares on julkaissut yli 20 vuotta, ja palkittu niistä yli sata kertaa myös kansainvälisellä tasolla. Häntä pidetäänkin yhtenä merkittävimmistä Kuuban nykytaiteilijoista.

4 4 3/2010 ARKIEN KOHTAAMINEN JA KULTTUURI TEEMASIVUT 4 9 Valokuvien malleina ovat usein paikalliset lapset ja eläimet. Vaihtoehtoja valokuvaamalla Perussa köyhistä oloista tulevat nuoret ottavat valokuvia reilun kaupan postikortteihin. Kortit eivät tuota heille vain rahaa, vaan myös paremman itsetunnon ja vaihtoehtoja tulevaisuuteen. Pölyisessä luokkahuoneessa Perun Trujillossa on hiljaista. Fairmailin tiloissa pidetään oppituntia luovuudesta. Tehtävänä on valmistaa kollaasi omista unelmista, tavoitteista ja inspiraation lähteistä. Tilan täyttää saksien suhina. Kun tehtävä on valmis, on aika kertoa omasta kollaasistaan muille. 16-vuotias Patricia Quesquen osoittaa lehdestä leikkaamaansa kuvaa naisesta ja pörssikäyrästä. Ylöspäin nouseva käyrä on kuin minun elämäni. Haluan, etta minusta tulee menestyvä nainen. Vielä muutama vuosi sitten Patricia ei ehkä olisi nähnyt elämäänsä noususuuntaisena. Savitiilistä rakennetussa, pressuilla paikatussa talossa äitinsä ja sisarustensa kanssa Trujillon köyhimmällä alueella asuva tyttö on Fairmailissa on työnteon lisäksi aina sijaa hauskanpidolle. ansainnut omaa rahaa Fairmailissa, jonka toiminta-ajatuksena on opettaa vaatimattomista oloista tuleville nuorille valokuvausta ja tuottaa valokuvista reilun kaupan postikortteja. Korttien tuotoista puolet menee valokuvaajille itselleen koulutukseen, terveydenhuoltoon ja asumiskuluihin. Yritys on hollantilaisen pariskunnan perustama. Puolisoni Janneke Smeulders sai idean Fairmailista työskennellessään vapaaehtoisena paikallisessa NMKY:ssa. Hän antoi nuorten lainata kameraansa ja näki, miten nämä pitivät valokuvaamisesta. Häntä kuitenkin turhautti, että nuorille ei ollut mitään hyötyä valokuvaamisesta eikä heillä ollut edes varaa ostaa omaa kameraa. Postikortit olivat tapa muuttaa nuorten luovuus rahaksi, Peter den Hond kertoo. Fairmail luotiin täyttämään paikallisten järjestöjen väliin jäävää aukkoa. Jotkut järjestöt auttoivat katulapsia, toiset yrittivät järjestää järkevää tekemistä slumminuorille, mutta aikuisuuden kynnyksellä nuoret jäivät tyhjin käsin. Fairmail halusi tarjota nuorille tavan ansaita rahaa oman

5 ARKIEN KOHTAAMINEN JA KULTTUURI 3/ Janneke Smeulders (kesk.) ja Peter den Hond ideoivat uusia postikorttiaiheita vertaamalla Fairmailin kortteja muiden yritysten tuottamiin. Postikortit olivat tapa muuttaa nuorten luovuus rahaksi. tulevaisuuden rakentamiseen, kuten opiskeluun. Peter den Hondin mukaan se, että Fairmail on yritys eikä esimerkiksi kansalaisjärjestö, oli alusta asti selvää. Hyväntekeväisyyteen liittyy usein riippuvuus. Uskomme, etta nuorten itsetunnolle on parempi, että he myyvät tuotetta, jonka joku haluaa ostaa tuotteen itsensä takia, ei vain siksi, että he ovat köyhiä. Näin he voivat olla ylpeitä saavutuksestaan. Meille yritystoiminta merkitsee kuitenkin keinoa ratkaista sosiaalisia ongelmia. Ensimmäinen työpaikka rahan hukkaa, jos joku ei ottaisi tätä toimintaa tosissaan vaan olisi mukana ikään kuin vapaamatkustajana, den Hond kuvailee. Joskus joku nuori tippuukin pois, monista erilaisista syistä. Jollakin on motivaatio-ongelmia, toinen ei jaksa odottaa ohjelman pitkän tähtäimen hyötyjä. Joskus nuorilla on kotona niin pahoja ongelmia, etta poissaolot Fairmailista kasvavat liian suuriksi. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun isä on vankilassa tai perheessä on väkivaltaa. Fairmailin paikallisen Perun-johtajan työaika kuluukin osittain nuorten perhetilanteiden selvittelyyn. Toisiin katuelämä on jättänyt liian vahvat jäljet. Keskittymiskyky voi olla olematon esimerkiksi liimanhaistelun takia. Monet saavat kuitenkin toisen tilaisuuden aloittaa uudelleen Fairmailissa, kun olosuhteet sen taas sallivat. Henkilökohtaisesti minusta tuntuu aina kamalalta, kun joku lähtee. En aina voi ymmärtää syitä, miksi nuoret jättävät tämän tilaisuuden. Mutta ajan myötä olen oppinut näkemään hieman paremmin myös muita paineita, joita nuorilla on. Joillakin perhe vetää heitä takaisin entiseen elämään, toiset taas eivät näe mahdollisuuksiaan ajoissa. Uusia esikuvia Fairmailissa valokuvausopettajina toimivat vapaaehtoiset. Kymmenelle nuorelle antaa kerrallaan opetusta yleensä kaksi vapaaehtoista, joiden oletetaan tekevän työtä vähintään kaksi kuukautta. Amerikkalainen Delaney Chambers on toiminut Fairmailin vapaaehtoisena reilun kuukauden. Olen aikaisemminkin opettanut valokuvausta, joten kun etsin sopivaa vapaaehtoistyötä, tuntui, että tässä projektissa minulla olisi eniten annettavaa. Chambersin mukaan inspiroivinta Fairmailissa on siinä mukana olevien nuorten tausta. On vaikea käsittää, että nämä nuoret ovat tulleet kirjaimellisesti suoraan kadulta. Nyt he näyttävät kuin keiltä tahansa teineiltä. He ovat vetäneet itsensä irti taustastaan. Chambers toivoo, etta projekti voisi toimia nuorille voimaannuttavana paitsi rahallisesti, myös itsetunnon ja tulevaisuudenhaaveiden kannalta. Uskon, etta Fairmail opettaa nuoret näkemään heidän oman elämänsä eri perspektiivistä. Peter den Hond on samaa mieltä. Slummissa näkee vain ihmisiä, jotka ovat töissä kaatopaikalla lajittelemassa jätteitä, saavat lapsia liian nuorena, jättävät koulun Maria Flor Alvarado, 19 Olen juuri aloittanut viestinnän opinnot yliopistossa. Asenteeni on Fairmailin myötä muuttunut. Minusta on tullut vastuuntuntoisempi ja sosiaalisempi, olen kasvanut ihmisenä. Asun äitini ja sisarusteni kanssa. Äiti on todella iloinen, että olen mukana Fairmailissa. Suurin osa serkuistani on jo naimisissa ja heillä on lapsia, joten minä olen ainut, joka opiskelee. Nuoremmat sisarukseni aikovat seurata esimerkkiäni. kesken tai kasvattavat sikoja. Fairmailin myötä nuoret saavat toisenlaisia esikuvia. Kaikkien nuorten kehitys ei den Hondin mukaan kuitenkaan ole pelkkää menestystarinaa. Jokainen ei mene yliopistoon tai ala rakentaa uraa. Olemme vähän kuin nuorisotalo, joten Fairmailista lähtiessään nuoret ovat vähintään voineet pitää muutaman vuoden hauskaa mukavassa tiimissä. Ehkä Fairmail on onnistunut pitämään heidät pois huumeista ja jengeistä. Lisäksi Fairmailin avulla monet tytöt huomaavat, että naisetkin voivat olla itsenäisiä ja tehdä töitä, eikä heidän tarvitse vain kasvattaa lapsia. Se on jo melkein tarpeeksi. Fairmail toimii tällä hetkellä Perun lisäksi Intiassa, ja tulevaisuudessa on tarkoitus laajentua Afrikkaan. Tuotantomaiden lisäksi postikortteja myydään useissa maissa Euroopassa sekä yrityksen nettisivuilla. Haaveenani on, että Fairmailin konsepti voisi levitä franchising-periaatteella ympäri maailman ilman, että meidän tarvitsee itse olla mukana kaikessa, den Hond sanoo. Teksti ja kuvat Jaana Tapio FairMailin kortit ovat kansainvälisen reilun kaupan järjestön WFTO:n sertifioimia. Lisätietoja: Fairmailin valokuvien avulla myös paikalliset korttien mallit oppivat vieraista kulttuureista. Fairmail on nuorille usein ensimmäinen tilaisuus harjoitella työntekoa ulkoisen työnantajan palveluksessa. Jos nuori ei täytä asetettuja vaatimuksia ei käy koulussa, on liikaa pois Fairmailin tunneilta tai ei osoita tarvittavaa motivaatiota hänet voidaan periaatteessa erottaa. Erottaminen kuulostaa hiukan julmalta, mutta haluamme pitää tämän mahdollisuuden käytössämme. Fairmail satsaa nuoriin, joten olisi meille ajan ja Elmer Machuca, 16 Fairmail tuli kolme vuotta sitten etsimään uusia nuoria Mundo de Niñosiin, poikien asuntolaan, jossa silloin asuin. Olin innoissani päästessäni mukaan. Pidän siitä, mitä voin välittää muille kuvien avulla. Elämäni on muuttunut paljon Fairmailin kautta. Haluan opiskella yliopistossa ja ryhtyä valokuvaajaksi. Aikaisemmin ajattelin, että koulun jälkeen tekisin mitä tahansa työtä, tulevaisuudella ei ollut juurikaan väliä.

6 6 3/2010 Kuva Leif Packalen ARKIEN KOHTAAMINEN JA KULTTUURI Kuvat Anna-Reetta Korhonen Johanna Rojola kokoaa kirundinkielistä sarjakuvamanuaalia kouluttajatyöpajassa heinäkuussa 2010, Ngozissa, Burundissa, jossa Maailman sarjakuvat on yhteistyössä paikallisen ihmisoikeusjärjestön, APDHn (Association pour la Paix et les Droits de l Homme) kanssa. Sano se kuvin Ruohonjuurisarjakuvilla nostetaan vaikeitakin asioita keskusteluun Voiko sarjakuvilla vaikuttaa vaikkapa lapsityövoiman käyttöön? Maailman sarjakuvat World Comics -järjestö on todiste siitä, että piirroksilla voidaan vaikuttaa vaikeisiinkin asioihin. Ruohonjuurisarjakuvilla on kampanjoitu niin rasismia ja seksuaalista häirintää vastaan kuin tyttöjen oikeuksien puolesta. Vuodesta 1997 toiminut Maailman sarjakuvat järjestää nykyisin sarjakuvatyöpajoja ja -kursseja Intiassa, Afrikan maissa ja Suomessa. Sarjakuvataitelija ja -kouluttaja Johanna Rojola on ollut järjestön toiminnassa mukana vuodesta 1999, jolloin yhdistys pyysi häntä Mosambikissa järjestettyyn työpajaan. Ajatus oli silloin tuoda samaan pajaan järjestöjen edustajia, jotka kertovat toiminnastaan ja viestintätarpeistaan, sekä ammattipiirtäjiä, Rojola kertoo. Aluksi ajattelin, onko tämä vain länsimainen metodi, jota viedään Afrikkaan. Kuvilla kertominen on kuitenkin luontevaa monissa kulttuureissa. Konsepti hioutui pikku hiljaa, ja nykyisin Maailman sarjakuvat kouluttaa lähinnä kouluttajia. Koulutus on englanniksi, mutta tulkataan paikallisille kielille. Osallistujat ovat aktivisteja, eivät taiteilijoita: tärkeintä onkin heidän kertomansa tarina. Sarjakuvissa voidaan esittää ongelma, pohtia sen syitä ja keinoja vaikuttaa siihen, sekä ratkaista se Aktivistit tuntevat kentän, Rojola painottaa. Teemme maakohtaisia sovellutuksia tarpeiden ja teknologian mukaan. Intiassa tehdään joissain paikoin sarjakuvia silkkipainotekniikalla, Afrikassa laminoidaan kuvia. Pääasiassa sarjakuvatyöpajoilta valmistuu mustavalkoisia A3-kokoisia julisteita, jotka laitetaan esille bussipysäkeille, terveysklinikoille, kioskeihin sinne, missä ihmiset voivat niitä lukea. Aktivisteilla on heikot mahdollisuudet tulla kuulluksi valtavirtamediassa, joten ruohonjuurisarjakuvat ovat tilaisuus luoda edullisesti omaa mediaa. Sarjakuva viestintävälineenä on edullinen ja antaa mahdollisuuden dramatisoida, se välittää viestin yhtä aikaa kuvin ja sanoin, ja ylipäätään lukija saattaa kiinnostua aiheesta helpommin tai enemmän. Paikallisten ihmisten tekemänä sarjakuvan kieli, huumori ja kuvasto tavoittavat lukijan paremmin. Ihmiset ovat kiinnostuneempia jos voivat samaistua asiaan ja vähän naurahtaakin. Kyse on omista tarinoista, joita kukaan muu ei voi kertoa. Sarjakuvatyöpajat ovat saaneet hyvän vastaanoton. Paras esimerkki siitä, että metodi toimii, on työpajojen ja koulutusten jatkuminen vuosia alkuperäisen pajan jälkeen, Rojola iloitsee. Anastasia Lapintie Radio innostaa nuoria kouluttautumaan Oaxacassa Angelica on? kysyn Tepejillon Missä yhteisöradiolla. Angelica lähti lukioon, hän on Oaxacassa, minulle kerrotaan. Iloitsen Angelican puolesta. Tiesin, että hänet oli kihlattu 12-vuotiaana häntä monta vuotta vanhemmalle miehelle, joka on Yhdysvalloissa siirtolaisena. Mies oli luvannut odottaa naimisiinmenoa siihen asti, kunnes Angelica saisi Meksikossa yläasteen päätökseen. Sen jälkeen koulu saisi jäädä. Kun mies valitti Yhdysvalloista käsin Angelican käydessä radiokoulutuksessa Oaxacan kaupungissa, tytön äiti kimpaantui. Jos tämä ei käy, puretaan kihlaus. Yhteisöradiossa mukana ollessaan moni intiaaninuori huomaa oman lahjakkuutensa ja uskaltaa odottaa elämältä muutakin kuin tortillantekoa ja polttopuiden kantamista. Yhteisön jäsenet tuottavat sisällön Yhteisöradio on epäkaupallinen radio, jonka sisällön yhteisön jäsenet tuottavat. Tepejillon kyläläiset perustivat radionsa vuoden 2009 alussa Kansan Radioliiton Ääni intiaanikylille -hankkeen tukemana. Meksikossa on 32 osavaltiota, joiden väliset ja sisäiset erot elinoloissa ovat valtavat. Oaxaca on yksi maan köyhimmistä osavaltioista. Jo Oaxacan kaupungin liepeillä on alueita, joissa ihmiset asuvat hatarissa peltirakennelmissa, joissa on maalattiat. Vain 10 prosentilla osavaltion asukkaista ei ole mitään aliravitsemuksen oireita. Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden mahdollistaa tiedon puute. Radioaallot eivät kuulu vuoriston kyliin eikä kukaan kanna sanomalehtiä hankalien matkojen päähän. Tämä tekee köyhien intiaanien hyväksikäytön helpoksi. On tyypillistä, että vaalien alla puolueet lahjoittavat kylissä pieniä ruokapaketteja, lapioita ja sementtisäkkejä. Lahjan vastaanotettuaan moni kuvittelee olevansa velvoitettu äänestämään lahjoituksen tehnyttä puoluetta. Yhteisöradiot kertovat ihmisille perusoikeuksista - kuten vaalisalaisuudesta - omalla kielellä. Radiot pyrkivät pitämään yllä yhteisön kulttuuria ja kieltä kertomalla kylien historiasta, uskomuksista ja pyhistä paikoista. Samaan aikaan radioissa käsitellään rohkeasti oman kulttuurin nurjia puolia, kuten perheväkivaltaa ja naisten huonoa asemaa. Angelican kylässä Tepejillossa opiskelemaan haluavat nuoret ovat harvassa, koska Yhdysvaltoihin lähteminen näyttää helpoimmalta tavalta saada paljon rahaa. Toiset lähtevät yläasteen jälkeen pohjoiseen, varsinkin miehet. Hankkeen tekninen koordinaattori Diego Cruz Martínez on itse sapoteekki-intiaani, joka pääsi sinnikkään yksinhuoltajaäidin ansiosta opiskelemaan tuotantotalouden insinööriksi. Usein meiltä kysytään, missä me olemme kaiken tämän oppineet. Me, jotka tulemme köyhistä kylistä, voimme tehdä jotain kylien hyväksi, mutta se on ensin vaatinut ahkeraa opiskelemista. Meistä on tietysti hienoa nähdä nuorten lähtevän opiskelemaan. Hankkeen tuloksia näkyy jo nyt ja toiset tulevat näkymään vasta vuosien kuluttua, kun nämä nuoret valmistuvat lukiosta tai yliopistosta, Cruz Martínez pohtii. Koska kylissä ei ole koulutusmahdollisuuksia, lahjakkaat nuoret joutuvat lähtemään aina kylän ulkopuolelle opiskelemaan. Välillä joudumme opettamaan jonkun teeman yhä uudestaan. Yhteisötoimittajien turvallisuus Oaxacassa Suomalaisen Jyri Jaakkolan murhan jälkeen Oaxacasta on Suomessa keskusteltu lähinnä väkivallan kontekstissa. Meksiko on maailman toiseksi vaarallisin maa toimittajille Irakin jälkeen. Ääni intiaanikylille -hankkeen piirissä olevat yhteisöradiotoimittajat eivät ole kokeneet vainoa valtion tai puolisotilaallisten joukkojen taholta. Ääni intiaanikylille -hanke käytti hankkeen alussa useamman kuukauden kohdekylien valitsemiseen. Hankkeeseen ei otettu mukaan kyliä, joissa on käynnissä aseellinen konflikti. Niissä vaarana on aina, että radiosta muodostuu konfliktin toisen osapuolen ase. Yhteisöradiotoimittajat joutuvat kuitenkin olemaan työssään varovaisia. Kylissä on usein epävirallisia johtajia, joiden intressien ja vallan kyseenalaistaminen voi olla kohtalokasta. Myös esimerkiksi kunnanhallituksen varainkäytön käsittelemisessä on oltava ovela. Anna-Reetta Korhonen Kirjoittaja on Ääni intiaanikylille -hankkeen koordinaattori.

7 ARKIEN KOHTAAMINEN JA KULTTUURI 3/ Kuva Pirjo Vallius Teatterikoulutusta Saharan alapuolella Gambiassa koulutetaan nuoria taide- ja käsityöaloille Kulttuuriyhdistys Gepardi ry on kouluttanut Gambiassa vuotiaita nuoria taide- ja taidekäsityöaloille. Gepardi on myös kartoittanut taidekoulutuksen tarvetta, ja ensi vuonna koulutus on tarkoitus aloittaa uudessa taidekoulussa. Kuvataiteilija, kouluttaja Pirjo Latomäki-Jagne ja kuvataiteilija, opettaja Pirjo Vallius kertovat hankkeesta sekä yleisesti taiteilijoiden ja taidekäsityöläisten työllisyydestä ja koulutuksesta Gambiassa. Taidekoulutus alkaa ensi vuonna Olemme tehneet pioneerityötä hanketta varten jo neljättä vuotta kartoittamalla taidekoulutuksen tarvetta ja opetusohjelman soveltuvuutta paikalliseen koulutusjärjestelmään. Paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa on myös motivoitu kohderyhmiä sitoutu- Kuva Pirjo Vallius Kuva Pirjo Vallius Aloite koulutushankkeelle tuli alun perin Kongon Demokraattisen Tasavallan taholta. Pääkaupungin Kinshasan kaduilla elää runsaslukuinen lapsikatras, joka on samoillut sotaa pakoon kotiseuduiltaan. He ovat menettäneet vanhempansa ja juurensa. Kongon teatteriväen mielestä muun muassa teatterikasvatuksella voidaan sitoa heidät yhteiskuntaan. Mutta maassa on pula teatterintekijöistä, jotka voisivat ohjata ja opettaa nuoria. Kongossa tunnetaan suomalainen teatteri ja alan koulutus, ja avunhuuto suuntautui Suomeen. Lasten kanssa tehty teatterityö oli kuitenkin liian vähin voimavaroin organisoitua. Lisäksi infrastruktuuri kärsi edelleen sodasta, ja idässä taistelut jatkuivat. Myös Suomen ulkoasiainministeriö totesi, että hanketta Kongossa ei voida priorisoida. Kun sana hankkeesta levisi, Burkina Fasosta otettiin yhteyttä. Gambidin kulttuurikeskuksella oli vaatimattomat koulutus- ja asuintilat sekä jo perinteitä teatteriväen kouluttajana. Lisäksi maassa on 1970-luvulta asti ollut kiertäviä teatteriseurueita, jotka esittävät maaseudulla erityisesti yhteiskunnallisia ongelmia käsitteleviä pienoisnäytelmiä. Esitysten kuluessa katsojat haastetaan muodostamaan kanta tai jopa osallistumaan näyttämötoimintaan. Teatterimuotoa haluttiin levittää naapurimaihin sekä nostaa sen tasoa. Suunnittelimme kolmen vuoden kurssikokonaisuuden, joka etenisi näyttelijäntyön perusteista pienimuotoisten produktioiden toteutukseen. Projektiin otti osaa teatterintekijöitä yhteensä kahdestatoista Saharan alapuolella sijaitsevasta valtiosta, jotka kuuluvat maailman köyhimpiin. Myös molemmista Konmaan koulutukseen ja panostettu kestävään kehitykseen. Turismi työllistää Gambiassa taiteilijoita ja taidekäsityöläisiä. Moni ansaitsee elantonsa esimerkiksi korinpunojina, soittimien rakentajina, valmistamalla nahkatuotteita ja koruja sekä omalla taiteellisella työllään kuten taidemaalareina. Taidekoulutus ei ole ollut Gambiassa suosituimpia koulutuksen aloja. Varsinaista taidekoulutusta ja taiteen perusopetusta ei ole järjestetty, mutta kurssimuotoista opetusta taidetta sivuavilla aloilla on ollut tarjolla. Kansainväliset järjestöt rahoittavat käsityöalan koulutusta maaseudun naisille muun muassa batiikkivärjäyksessä, ompelussa, virkkauksessa ja helmikorujen punonnassa. National Council of Arts and Culturen mukaan Gambiassa on jo kymmenen vuotta yritetty perustaa taidekoulua. Hankkeemme on saanut lahjoituksena maata koulurakennusta varten Sanchaban kylästä ja rakennustyöt aloitetaan sadekauden jälkeen. Koulutuksen on tarkoitus alkaa vuoden 2011 alkupuolella. Hankkeessa on tähän mennessä koulutettu kaksi taideopettajaa, hankekoordinaattori sekä 50 nuorta. Nuoret ovat muodostaneet työryhmiä, jotka valmistavat tilaustöinä esimerkiksi printtejä ja mainoskylttejä. Osa koulutetuista työskentelee itsenäisesti taidemaalareina ja t-paitojen painajina. Muutama on motivoitunut jatkokoulutuksen hankkimiseen, muun muassa teknisen piirtämisen, tietokonegrafiikan ja arkkitehtuurin aloilla. Vastuu hankkeesta siirretään lopullisesti kumppanijärjestölle hankkeen päätyttyä. Pirjo Latomäki-Jagne ja Pirjo Vallius Hanke on toteutettu Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyövaroin. Teatterin tiedotuskeskuksella (Tinfo) oli vuosina yhteisöteatterikoulutushanke Burkina Fasossa. Yhteistyö jatkuu edelleen. Tinfon silloinen puheenjohtaja ja Burkina Fasossa kouluttanut ohjaaja Raija-Sinikka Rantala kertoo hankkeesta. Teatterikasvatuksella voi sitoa nuoria yhteiskuntaan goista oli osanottajia. Työskentelimme kokopäiväisesti kuutena päivänä viikossa. Ryhmä opiskeli helteestä huolimatta innokkaasti muun muassa oman kehon hallintaa, näyttelijäntyön perusteita, ohjaamista, tekstin tuottamista. Meitä odotetaan takaisin ensi vuonna. Teatterin kieli taiteena elämästä ja ihmisistä on kansainvälinen. Olen saanut paljon afrikkalaisesta tarinankerronnasta, ja osallistujat ymmärsivät ja ovat soveltaneet suomalaista perinnettä. Vaikeuksista huolimatta teatteri on voitoksi Haasteita sen sijaan aiheuttivat ulkoasiainministeriön vaatima byrokratia sekä epävarmat tietoliikenneyhteydet. Lisäksi lavastus-, teatteri- tai teknisen välineistön hinnat olivat suhteettoman korkeita, jos niitä oli lainkaan. Ensimmäisen kurssin aikana ainakin puolet opiskelijoista sairasti malarian. Kurssilaiset olivat varanneet mukaansa yhden harjoitusvaatekerran, jonka pesivät iltaisin, mutta joka ei kuivunut seuraavaan päivään. Kurssin aloitukset myöhästelivät matkustamisen monimutkaisuuden tähden, ja matkojen korvaamiseen piti varata kohtuuttomasti rahaa. Lentoyhteydet ovat kalliita, ja maantiellä voi tulla ryöstetyksi tai joutua lahjomaan tullivirkailijoita. Itse työskentelin taiteilija-apurahalla ilman palkkaa ja menot juoksivat kotimaassa. Kuitenkin koko seikkailu oli arvokas kokemus ja vakuutuin sivistyksen ja kulttuurin merkityksestä kehitysavun selkärankana. Todelliseen vuorovaikutukseen perustuva kulttuurinen koulutus on oivallista kehitysapua. Vaikka infrastruktuuri romuttuisi, henkinen pääoma säilyy ja kasvaa ehtymättömänä luonnonvarana. Raija-Sinikka Rantala

8 8 3/2010 ARKIEN KOHTAAMINEN JA KULTTUURI REPORTAASI Maailmankauppalehdessä 3/09 kerrottiin Turun Maailmankauppayhdistyksen lahjoituksesta Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa toimivalle pienelle yhteiskoululle. Johan Ehrstedt vieraili koulussa huhtikuussa 2010 ja raportoi nyt kokemuksistaan. Dhaka Olen käynyt Amader Pathshalan koulussa kolmena päivänä. Pidän paljon paikasta ja vetäjät ovat viehättävän realistisia idealisteja. Koulussa on miellyttävän rento ja avoin ilmapiiri, lapset eivät ole pelokkaita tai ujoja, ja opettajat todella osallistuvat lasten toimiin. Tänään pidettiin kokeet ja tunnelma oli rauhallinen, vilskettä toki riitti, mutta kaukana siitä vakavuudesta mikä meillä päin vallitsee koepäivinä. Vastaa lasten arkielämää siinä mielessä, että ovet pidetään auki ja lapset liikkuvat ja ovat tekemisissä toistensa kanssa myös kokeiden aikana. Vierailin Bangladeshissa huhti-toukokuussa vanhoja ystäviä tervehtimässä ja uusia hankkimassa. Vierailun aikana minun oli tarkoitus myös vierailla pienessä Amader Pathshala-slummikoulussa pääkaupunki Dhakan pohjoisosissa, koska Turun Maailmankauppayhdistys tuki isohkolla summalla kyseistä koulua viime vuodenvaihteessa. Kävin paikan päällä en vain sitä yhtä kertaa vaan useamman, ja pidin kovasti näkemästäni. Ystävystyin myös muutaman koulun puuhahenkilön kanssa ja vietin aikaa monena iltana koulun varainhankinnan tueksi avatussa pienessä luomuravintolassa. Itse koulu perustettiin vuonna 2007 ja se tarjoaa ilmaista opetusta 6 18-vuotiaille slummeissa asuville tytöille ja pojille. Opettajia on kahdeksan. Tällä hetkellä koulua käy 135 lasta, ja suurin osa heistä on 6 12-vuotiaita. Kaikkien lasten perheiden tulot ovat maksimissaan kaksi dollaria (US) päivässä. Omatahtoinen slummikoulu Yhteiset krikettiottelut koulun sisäpihalla ovat oppilaille yksi keino tulla kuulluksi. Osa lapsista käykin töissä tukeakseen perheitään, minkä takia koulua käydään kahdessa vuorossa. Koulun keskeyttäneiden oppilaiden määrä on noin 20 % vuosiluokasta, mikä Bangladeshin oloissa on vähän. Yleisimmät syyt ovat nähdäkseni puhtaasti taloudellisia sekä lasten perheiden muuttaminen pois alueelta slummien asukkaita kutsutaankin yleisesti termillä floating people, kelluvat ihmiset. Opettajille jokainen pois jäävä lapsi on henkisesti kova paikka. Koulunkäynti on lapsille maksutonta 10 sentin muodol- Nälkä lähtee syömällä. Kevytkin lounas parantaa lasten keskittymisja oppimiskykyä. lista kuukausimaksua lukuun ottamatta. Koulukirjat ovat ilmaisia kuten maan laki edellyttää, eivätkä opettajat tai koulu vaadi niistä maksua, kuten monissa muissa kouluissa on tapana. Ilmainen välipalatyyppinen kouluruokailu aloitettiin tämän vuoden alussa, jotta lapset pystyisivät keskittymään paremmin. Koulussa on myös käyty ahkerammin. Lapset oppivat kolmen ensimmäisen vuoden aikana bengalia, englantia, matematiikkaa, taidetta, musiikkia ja ympäristöoppia. Myöhemmin tulevat mukaan etiikka, teatteri, yhteiskuntaoppi sekä luonnontieteet. Opetuksen ohjenuorana on lasten kohteleminen sekä fyysisesti että henkisesti täysivaltaisina ihmisinä. Taideaineiden mukanaolo perusaineiden rinnalla selittyy nimenomaan sillä, että myös lasten mielikuvitusta ja kykyä ajatella kriittisen luovasti halutaan edistää. Koulussa sovelletaan osittain freireläisestä pedagogiikkaa, mutta kriittisesti. Esimerkiksi jakoa oppilaisiin ja opettajiin pyritään välillä aktiivisesti välttämään erilaisin keinoin. Minusta näytti siltä, että opettajat todella pyrkivät kuuntelemaan ja kunnioittamaan lasten mielipiteitä. Yhteiset krikettiottelut koulun 2,5 m x 8 m sisäpihalla taisivat olla äänekkäin osa näitä pyrkimyksiä. Kokeiden tulokset ovat käsittääkseni muihin valtion ja kansalaisjärjestöjen kouluihin verrattuna hyviä. Koulun opettajat pitävät kuitenkin kokeita lähinnä välineinä, joilla arvioida lasten kehitystä ja tarpeita. Koulussa ei arvosanoja juuri käytetä, vaikka opetus noudattaakin pääpiirteissään kansallisten opetussuunnitelmien linjauksia. Olen vakuuttunut siitä, että koulun taustavoimat ja opettajat pyrkivät tekemään parhaansa ja toiminta on myös kustannustehokasta. Monen monta kansalaisjärjestöjen ja valtion/kuntien pyörittämää koulua Bangladeshissa nähneenä voin huoletta pistää AP:n koulujen listan kärkeen. Köyhille lapsille pyritään antamaan oikeasti laadukasta opetusta vallitsevan poor education for poor is enough -hötön sijaan. Yksityiset henkilöt ylläpitävät koulua Koulun taustavoimat ja opettajat miettivät myös aktiivisesti keinoja, joilla voitaisiin tukea koulun Oppilaat ja rehtori viettävät yhdessä taukoa. päätökseen vieviä lapsia jatkokoulutukseen ja ansiotöihin. Koulun rahoitus koostuu täysin yksityisten lahjoittajien tuesta. Koulun vastuuhenkilöt eivät halua rahaa kansalaisjärjestöiltä sen kummemmin koti- kuin ulkomaisiltakaan. He haluavat koulun pysyvän itsenäisenä toimijana, joka oikeasti saa aikaan myönteisiä muutoksia lapsien ja heidän perheidensä elämässä kaunistelevien raporttien ja söpöjen valokuvien sijaan. Koulua pyörittää tarkoitusta varten perustettu säätiö Amader Pathshala School Trust. Minuun teki myös suuren vaikutuksen se, kuinka koulun vastuuhenkilöt ja opettajat puhuivat kriittiseen avoimesti nykyisistä ongelmista ja tulevista haasteista. Yksi koulu ja lasta ei mitään vallankumousta Bangladeshissa saa aikaan, mutta lasten (ja opettajien!) elämiä se muuttaa toivoakseni parempaan suuntaan. Ja se on monen muun asian alku. Näin haluan uskoa. Käyn Bangladeshissa säännöllisen epäsäännöllisesti ja seuraava kerta on varmaankin jo vuoden kuluttua tämän kirjoittamisesta. Tällöin luonnollisesti käyn myös Amader Pathshalassa. teksti ja kuvat Johan Ehrstedt Lue lisää:

9 ARKIEN KOHTAAMINEN JA KULTTUURI RUOKAA REILUSTI 3/ Tampereen kehitysmaakauppa ja Reilun kaupan TÄHTI maahantuovat palestiinalaista reilun kaupan luomuoliiviöljyä. Maailmankauppalehti perehtyi oliiviöljyn käyttöön ja valmistukseen. Oliivi on pieni luumarja, joka kasvaa Välimeren alueella. Sitä on viljelty jo tuhansia vuosia. Tiettävästi ensimmäiset viljelypaikat olivat Jordania ja Kreeta. Oliivipuu kasvaa hyvin hitaasti, mutta se saattaa elää yli tuhatvuotiaaksi. Oliivi symboloi kunniaa, vaurautta ja rauhaa. Se onkin ollut voitonmerkkinä. Rauhan symbolina oliivipuun oksa on päässyt myös Yhdistyneiden kansakuntien lippuun. Oliivipuuta viljellään pääasiassa oliivien takia. Oliivit ovat poimittaessa kitkeriä, mutta se poistetaan niistä fermentoimalla tai marinoimalla. Oliiveja on vihreitä ja mustia. Vihreät on poimittu raakoina. Mustat eivät välttämättä ole kypsiä, sillä niihin saadaan väri myös erilaisilla väriaineilla. Oliiviöljy valmistetaan oliivitahnasta. Oliiviöljyä on monta erilaista luokkaa, josta arvostetuin on extraneitsytoliiviöljy. Se tarkoittaa korkealuokkaista öljyä, joka on puristettu oliiveista pelkästään mekaanisin menetelmin. Esimerkiksi Kreetan oliiviöljyt ovat lähes kaikki korkeinta laatuluokkaa. Oliiviöljy on maultaan voimakas ja hienostunut. Sitä kannattaakin maistella suoraan lusikasta, jotta itselle sopivin öljy löytyy. Maistelussa ei saa pitää kiirettä, sillä oliivin aromi nousee hitaasti. Parhaimmillaan oliiviöljy onkin sellaisenaan esimerkiksi salaattien mausteena tai pastan seassa. Mikäli oliiviöljyä käytetään ruoanlaitossa, se kannattaa lisätä ruokaan mahdollisimman myöhään, jotta maku ja terveellisyys säilyvät mahdollisimman hyvin. Neitsytoliiviöljyä ei tulisi käyttää paistamisessa ollenkaan, koska se menettää makunsa. Oliiviöljy on ylipäätään huonoa paistamiseen, sillä se ei kestä kovin hyvin kuumennusta. Oliiviöljy kuitenkin säilyy hyvin sen sisältämien antioksidanttien ansiosta. Oliiviöljyllä on ilmeisesti myös terveysvaikutuksia. Sen rasvahappokoostumus on erittäin hyvä, eikä oliivi sisällä lainkaan kolesterolia. Pienemmillä ainesosilla, Oliiviöljyä Palestiinasta kuten kasvisteroleilla, on syöpää ehkäisevä vaikutus. Oliiviöljy on hyväksi sydämelle. Se auttaa jopa joihinkin allergioihin, sekä edistää solujen uusiutumista. Todellista terveysruokaa siis! Käyttövinkkejä Tee mausteöljyä. Hyvä suhde on 3 desilitraa oliiviöljyä ja nippu yrttejä. Hyvin monenlaiset yrtit käyvät. Oregano, basilika ja rosmariini ovat kotoisin Välimereltä, joten ne sopivat erityisen hyvin. Anna öljyn maustua pimeässä viikon verran, jonka jälkeen yrtit kannattaa ottaa pois pilaantumisvaaran takia. Käytä yrttiöljyä salaattien maustamiseen. Kokeile myös valkosipulia, sitruunaa, kanelia tai vaniljaa öljyn mausteena. Leivontaan oliiviöljy sopii hyvin. Se laajenee kuumentuessaan, joten sitä voi käyttää vähemmän kuin normaaleja leivontaöljyjä. Käytä oliiviöljyä noin ¾ siitä määrästä, mitä rasvaa normaalisti tarvittaisiin. Kokeile myös paistaa lettuja oliiviöljyssä, niin saat niihin hienon lisäaromin. Oliiviöljykakku 2 dl rusinoita (2 rkl konjakkia) 2 1/2 dl oliiviöljyä 2 1/2 dl sokeria 1/2 dl juoksevaa hunajaa 7 dl vehnäjauhoja 1 rkl leivinjauhetta 1 tl kanelia 1/4 tl suolaa 1 kpl appelsiinia 1 kpl sitruunaa Pinnalle 1 rkl tomusokeria Sekoita rusinat ja konjakki, anna maustua puolisen tuntia. Mittaa kulhoon öljy, sokeri ja hunaja. Sekoita sähkövatkaimella tasaiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Raasta hyvin pestyjen sitruksien värillinen kuori. Purista hedelmistä mehut. Lisää öljy-sokeriseokseen vuorotellen jauhoseosta ja mehuja. Vatkaa taikina tasaiseksi. Lisää taikinaan kuoriraasteet ja rusinat. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina öljyttyyn ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa minuuttia. Irrota jäähtynyt kakku vuoasta ja siivilöi päälle tomusokeria. Kakusta saa noin 15 annosta. Teksti Mika-Petri Lauronen Kuvat Anastasia Lapintie Maailmankauppalehdessä 1/2004 taustoitusta palestiinalaisten oliiviviljelijöiden tilanteesta: maailmankauppalehti/arkisto.php

10 10 3/2010 Ammatillinen järjestäytyminen on edelleen hengenvaarallista Oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen on Suomessa arkipäivää, vaikka kaikki eivät tätä oikeutta käytäkään. Kun palkkatyö alkoi 1800-luvun Suomessa yleistyä, oli työntekijöiden hyvinvointi lähinnä työnantajan hyväntahtoisuuden varassa. Monessa maassa tämä on edelleen arkipäivää. Talouden globalisoituminen ja tuotannon liikkumisen helpottuminen on muuttanut työntekijöiden asemaa. Työpaikat ovat lisääntyneet kansainvälisen kaupan kasvaessa, mutta työpaikat on myös helppo siirtää maasta toiseen halvempien kustannusten perässä. Tämä vaikeuttaa myös järjestäytyneen työvoiman neuvotteluasemaa. Työntekijöiden aseman parantamiseksi tarvittaisiin sekä vahvaa, ylikansallista ammattiyhdistystoimintaa että mahdollisuutta järjestäytyä paikallisesti. Valitettavasti paikallisella tasolla ammatillinen järjestäytyminen voi edelleen vaarantaa paitsi työpaikan myös hengen. Latinalainen Amerikka vaarallisin ay-aktiiville Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUCin uusin vuosiraportti kertoo synkkää tarinaa. Talouskriisin vaikutukset työllisyyteen ovat olleet merkittäviä: työpaikkoja on maailmanlaajuisesti kadonnut kymmeniä miljoonia, ja monta miljoonaa ihmistä on työttömyysuhan alla. ITUCin mukaan julkinen valta ja yksityiset yhtiöt ovat talouskriisin nojalla heikentäneet työntekijöiden oikeuksia ja vaikeuttaneet ammattiyhdistystoimintaa. Palkkojen ja työolojen puolesta mieltä osoittaneita ay-aktiiveja hakattiin ja pidätettiin monissa maissa. Ammatillista järjestäytymistä estetään ja työntekijöiden erottaminen aktiivisen ammattiyhdistystoiminnan vuoksi on edelleen todellisuutta. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa lakkoilevat työntekijät ovat kohdanneet poliisin kumiluoteja ja kyynelkaasua, monia on myös pidätetty. Työtoverinsa epäoikeudenmukaista kohtelua protestoineet pysäköinninvalvojat Cape Townissa saivat potkut. Raportin mukaan vuonna 2009 murhattiin ainakin 101 ammattiyhdistystoimijaa, 48 heistä Kolumbiassa. Edellisenä vuonna ay-murhia tapahtui 76. Turvattominta on muissakin Latinalaisen Amerikan maissa: 16 murhista tapahtui Guatemalassa, 12 Hon- durasissa, kuusi Meksikossa, neljä Brasiliassa ja kolme Dominikaanisessa tasavallassa. Ammatillista järjestäytymistä koskeva lainsäädäntö on kansainvälisesti vieläkin lapsenkengissään. ITUCin raportin mukaan niissäkin maissa, joissa ay-toimintaa suojelevia lakeja ylipäätään on säädetty, on perusoikeuksia rajoitettu monilta työntekijäryhmiltä esimerkiksi julkisen sektorin lakko-oikeutta rajoitetaan monissa maissa. Reilu kauppa ja ay-toiminta Sekä Maailman reilun kaupan järjestön WFTO:n että reilun kaupan merkkijärjestön FLO:n kriteereihin sisältyy oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen sekä lapsi- ja pakkotyövoiman kielto. Reilun kaupan organisaation on kunnioitettava kaikkien työntekijöiden oikeutta liittyä tai perustaa ammattijärjestöjä sekä neuvotella yhteisesti. Mikäli maan hallinto rajoittaa tätä oikeutta, organisaation on tuettava työntekijöitä järjestäytymään itsenäisesti. Merkkijärjestelmän piirissä on lähdetty tiivistämään suhteita ammattiliittoihin. FLO aikoo keskittyä erityisesti Latinalaiseen Amerikkaan, lisäksi se uusii joitakin standardejaan, perustaa neuvoa antavan työryhmän työntekijöiden oikeuksista sekä vastaanottaa ilmoituksia reilun kaupan piirissä esiintyvistä ongelmista. Toimitus Lähteet: SASK, ITUC, WFTO, FLO ja maailmantalous.net Kuva Olli Vesala Elokuvatuotanto kasvaa voimakkaasti Etelä-Afrikassa. Suomalaiset dokumentaristit tutustumassa pian valmistuviin Cape Townin uusiin elokuvastudioihin.

11 3/ Elokuva- ja teatterialan ammattiliittojen toimintaa vahvistetaan Etelä-Afrikassa ja Brasiliassa Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus (SASK) on pyrkinyt vahvistamaan elokuva- ja teatterialan ammattiliittojen toimintaa Etelä- Afrikassa ja Brasiliassa. Kohderyhmänä Brasiliassa ovat muutaman osavaltion alueella työskentelevät elokuva-alan ammattilaiset. Etelä-Afrikassa toimitaan eräiden seutujen elokuva-, televisio- ja teatterituotannossa työskentelevien freelance-teknikoiden kanssa. Brasiliassa pyritään parantamaan ja yhtenäistämään teknisen freelance-työntekijäkunnan työoloja, palkkoja, työaikoja ja sosiaaliturvaa. Yritämme luoda pysyvän työehtosopimusten neuvottelujärjestelmän paikallisten elokuvatuottajien ja työntekijöiden välille. Pysyvä järjestelmä edellyttää siis myös työntekijöiden omien järjestöjen perustamista hoitamaan alan edunvalvontaa kestävältä pohjalta. Tämän vuoden aikana on tarkoitus saada päätökseen työntekijäjärjestöjen vahvistamiset sekä solmia mainitut työehtosopimukset, Etelä-Amerikan hankkeista vastaava ohjelmasuunnittelija Liisa Mery kertoo. Hankkeen kyljessä Teatteri- ja Mediatyöntekijät ry (Teme), sikäläinen elokuvatuottajien ammattiliitto SINDCINE ja Etelä-Afrikan luovan alan työntekijöiden liitto (CWUSA) ovat kehitelleet ammatillista yhteistyötä ja kokemustenvaihtoa. Viime vuonna isohko ryhmä suomalaisia tekijöitä vieraili Etelä- Afrikassa, ja järjesti monenmoista toimintaa, Afrikan hankkeista vastaava ohjelmasuunnittelija Tarja Valtonen-Simão SASKilta mainitsee esimerkkinä oheistuloksista. Kuva Virpi Turunen Etelä-Afrikassa pyrimme parhaillaan vahvistamaan liittoa jäsenmäärän kasvattamisen ja liiton näkyvyyden parantamisen avulla. Kehitämme myös neuvottelutoimintaa alan suurimpien toimijoiden kanssa, sekä harjoitamme poliittista lobbailua valtionhallinnon ylintä tasoa myöten. Oman tuotannon lisäksi maassa tehdään runsaasti myös ulkomaalaisten tuotantoyhtiöiden elokuvia ja tv-sarjoja. Näissä neuvotteluissa kansainväliset ay-yhteydet ovat kullanarvoisia: yhtiöiden kotimaiden liitot voivat auttaa eteläafrikkalaisia kavereitaan painostustoimin. SASK sai viime vuonna ulkoasiainministeriöltä tukea hankkeen toteuttamiseen. Brasilia ja Etelä-Afrikka tuottavat paljon elokuvia Brasilia on merkittävä elokuvatuotantomaa, joka maailman mitassakin kuuluu neljän huomattavimman elokuvan tuotantomaan joukkoon. Elokuvatuotannon kannalta merkittävimmissä osavaltioissa alan ammattiyhdistystoiminta on hyvin organisoitu. SINDCINE on omalla toiminta-alueellaan neuvotellut työehtosopimuksen elokuvatuottajien kanssa. Elokuvatuotannon laajennuttua naapuriosavaltioihin, SINDCINE haluaa myös turvata niissä työskentelevien ammattilaisten aseman. SINDCI- NElla on oman toiminta-alueensa ulkopuolella oikeus solmia työehtosopimuksia myös muutamissa muissa osavaltioissa. SINDCINE on jäsenistöltään kattava ja taloudellisesti vakaa ammattiliitto. Etelä-Afrikka tuottaa paljon elokuvia ja teatteriesityksiä erityisesti suurimmissa kaupungeissa. Kuva Olli Vesala Sekä järjestäytyminen että kulttuurivaihto ovat edenneet Brasiliassa. Tuloksiin tyytyväisinä nelipäiväisen seminaarin jälkeen (vas) Valkiria Lorusso ja Pedro Paulo Lazzarini (Sincide), Olli Vesala (Teme-Sask), Anna Paola Lorusso Martino (Sincide) ja Jim Wilson (UNI-MEI). Filmialalla suurin osa väestä työskentelee freelancereina ja osallistuu televisio-ohjelmien, mainoksien, dokumentti- ja fiktioelokuvien tekoon. Teattereissa työskentelevät jakautuvat tasaisemmin freelancereihin ja sopimustyöntekijöihin. Teknikoiden järjestäytyminen on vielä lapsenkengissä, kun taas näyttelijät ja muusikot ovat melko kattavasti CWUSA:n jäseniä. Ammattiala on melko näkyvä ja alalla työskentelevät ovat monella tavalla etuoikeutettuja. Freelancetyöntekijöiden palkoissa, eduissa ja työsuhteissa on kuitenkin parantamisen varaa. Mia Hemming Lähde: SASK, Elokuva- ja teatterialan ammattiliittojen toiminnan vahvistaminen. CWUSA:n ja SET:n/TeMe dokumenttielokuvakatselmus Cape Townissa. Elokuvia esittelemässä SET:n puheenjohtaja Maria Lappalainen. Tilaa Kuva Joni Hokkanen Reilun kaupan erikoislehti jo vuodesta Kehitysmaiden arki ja työ. Ihmiset tuotteiden takana. Tilaa lehti vuodeksi (4 nroa) maksamalla 10 lehden tilille Kirjoita viestikenttään tilaajan nimi ja postitusosoite.