RANNIKON PUOLUSTA JH

Transkriptio

1 RANNIKON PUOLUSTA JH Rannikkotykistön Upseeriyhdistyksen ja Rannikon Puolustajain Killan julkaisema tiedotuslehti 6. Vuosikerta N:o 1/63 Huhtikuu 1963 RANNIKON PUOLUSTAJAIN KILLAN ENSIMMÄINEN TOIMINTAVUOSI ON KULUNUT Vajaan vuoden toiminnan jälkeen ei ole paljon aihetta eikä mahdollisuuksiakaan katsella taaksepäin. Kilta elää vielä perustamis- ja muotoutumisvaihettaan ja vain niihin liittyvistä tapahtumista voidaan jotain takautuvasti puhua. Varsinainen kiltatoiminta ei ole ehtinyt vielä sanottavasti käyntiin, mutta edellytykset siihenkin ovat vähitellen syntymässä. Tärkeintä on tähän mennessä ollut se, että paikallisia osastoja on perustettu. Ilmeistä on, että Killan käytännöllinen toiminta tulevaisuudessa pääasiallisesti tapahtuu paikallisten osastojen puitteissa. Kysymyksessähän on aselajikilta laajalla rannikkoalueella, joka paikallisten olosuhteittensa, asukastiheytensä, vieläpä kielisuhteittensa ja kenties väestön mentaliteetinkin puolesta on eri tahoilla enemmän tai vähemmän epäyhtenäinen. Luonnollista on näin ollen, että Killan alue on pyrkinyt ja pyrkii edelleen jakaantumaan yhtenäisiin osiin. Tätä jakautumista ei ole nimenomaan pyritty järjestämään, vaan on pikemminkin jääty odottamaan, että kilta-asia ja sen suuri merkitys tässä mielessä vaikuttaisivat "omalla painollaan"., Helsingin, Turun seudun, Kymenlaakson ja Rauman paikalliset osastot antavat ajan mittaan ne kokemukset, jotka tarvitaan kiltaorganisaation edelleen kehittämistä varten. On tietenkin selvää, että ilman toimen miehiä ja -naisia ei asia eteenpäin mene. Organisaatio, olipa se kuinka hyvä ja onnistunut tahansa, ei yksinään riitä tässä enemmän kuin missään muussakaan järjestötoiminnassa. Tarvitaan myöskin organisaation tarmokkaita toimeenpanijoita. Ilahduttavaa on, että ajatus ja ymmärtämys nuorten voimien tarpeesta ja välttämättömyydestä on yleinen. Rannikon puolustajain varttuneempi polvi on ryhtynyt vain alkuunpanotehtävään ja aikoo sen jälkeen jättää työn jatkamisen nuorten voimien asiaksi. Toivottavaa on sentähden, että uusia varusmiespalveluksensa suorittaneita ikäluokkia jatkuvasti saadaan kiltatoimintaan mukaan ja, että he innostuvat uhraamaan aikaansa ja voimiaan maanpuolustusaatteen hyväksi. Liikaa ei siihen työhön koskaan voida uhrata. Jos Kiltamme menneestä toiminnasta ei siis vielä ole paljon puhuttavaa, niin tulevasta olisi sitä enemmän. Tässä yhteydessä on kuitenkin sanottavamme rajoitettava kaikkien tärkeimpään. Perustettujen paikallisten osastojen jäsenten keräys tarkoittaa välttämätöntä perustuksen lujittamista. Siinä yhteydessä on erityisen tärkeänä seikkana yhä uudelleen muistettava, että toimintamme jatkuvuuden kauas tulevaisuuteen turvaa vain nuorten voimien saaminen kiltatoiminnan piiriin. Uusien paikallisten osastojen perustamisiin on edelleenkin pyrittävä, mutta selvää on, ettei osaston perustaminen kuitenkaan saa olla mikään itsetarkoitus. Ellei osaston elinvoiman edellytyksiä ole, ei pelkällä perustamisella ole käytännöllistä arvoa. Ja siitäkin

2 R AN NI KO N PUOLUSTA JÄIN KILLAN TURUNMAAN OSASTON KUULUMISIA Kalevalanpäivänä järjesti Turunmaan kiltaosasto jäsenilleen yhteisen tilaisuuden Turun Urheiluliiton kerholla. Klo mennessä oli sali täyttynyt "rantapyssyläisistä". Kiltaosaston puheenjohtajan lausuttua läsnäolijat tervetulleiksi ja selostettua lähiajan suunnitelmia hän luovutti puheenvuoron sotilaspastori Ojalalle, joka rainakuvin (värikuvin) esitti tämän päivän "rantapyssyt" Hangosta Poriin. Esitys oli erittäin mielenkiintoinen ja antoi läsnäolijoille selvän kuvan tämän päivän "rantapyssyjen" elämästä ja toiminnasta rannikkojemme suojana. Väliajalla nautittiin pullakahvit, tosin omaan laskuun, sekä otettiin vastaan uusia jäseniksi ilmoittautumisia ja keskusteltiin mahdollisen naisjaoston perustamisesta. Tilaisuudessa ilmoittautuivat nimittäin ensimmäiset naisjäsenet osastoon. Naisjaostoa ei vielä perustettu, mutta johtokuntaan valittiin 4 naisedustajaa virallisina edustajina ja jaoston perustaminen otetaan lähitulevaisuudessa uudelleen käsiteltäväksi. Väliajan jälkeen seurasi kapteeni evp John F V erannon esitelmä, jonka aiheena oli 'Rannikkotykistö Vitikkalassa kesällä 1944.' Selväpiirteinen ja karttapiirroksin valaistu esitelmä osoitti, että "rantapyssyläiset" täyttivät tehtävänsä kunnialla myös jalkamiehinä, saaden toiminnastaan korkeimman sotilasjohdon täyden tunnustuksen sekä naapureiltaan kunniakkaan nimen "jääkärit", joskin jääkärinimen eteen asetettiin sana "kaisla". "Kaislajääkäreinä" nämä RTR 2:n miehet suorittivat Kannaksella ja Viipurinlahdella monta kunniakasta taistelua ennen sodan päättymistä. Ilolla me entiset "kaislajääkärit" toteamme, että tämä jääkärinimi on nyt vahvistettu viralliseksi joukko-osaston nimeksi rannikkojoukoissa, ei tosin "kaislajääkärinä" vaan rannikkojääkärinä. huolimatta, että p.o. edellytykset ovat olemassa, tarvitaan niiden käyttämiseen jatkuvasti keinoja ja työtä. Tässä yhteydessä huomautettakoon siitä hajanaisuudesta, mikä nyt eri kiltojen kesken koko maan puitteissa vallitsee. Säännöt ovat erilaisia, yhteistoimintaa ei ole, jäsenistö on mitä moninaisimmilla perusteilla kiltoihin hyväksyttyä j.n.e. Kuvaavaa nykyiselle tilanteelle on, että äskeisen kansallisen maanpuolustusjuhlan sanomalehtiselostuksissa ei ole kiltojen osuudesta sanaakaan. Rannikon puolusta jäin puitteissa on pyrittävä oman päivän viettämiseen vuosittain mahdollisesti yhteistoiminnassa rannikon paikallisen väestön kanssa. Päivän tarkoituksena tulee olla maan- ja rannikonpuolustustahdon lujittaminen ja yhteenkuuluvaisuuden hengen elvyttäminen ja ylläpitäminen. Vuosien mittaan on yritettävä saada rannikon väestö tuntemaan rannikon puolustajain killat omikseen. Niinikään on kosketuksen ylläpitäminen varusmiespalvelustaan suorittaviin rannikon poikiin ja jos mahdollista heidän omaisiinsa pyrittävä kiinteästi hoitamaan. Tässä samoinkuin monessa muussa mielessä on Rannikon Puolustaja -lehdellä suuri ja arvokas tehtävä. Killan kuluvan vuoden toimintaa suunniteltaessa ja vähitellen vakautettaessa on kiinteä jatkuva yhteistoiminta lehden ja Killan sekä sen osien kesken järjestettävä. Kuten sanottua, voidaan Killan tulevaisuutta suunnitella monella tavalla. Ennakolta on vaikea sanoa, mikä menetelmä on ehdottomasti hyvä, mikä vähemmän hyvä. Pääasia tässä vaiheessa on, että päämäärät ja tavoitteet tehdään selviksi. Ajan mukana suoritettavat yritykset ja toiminnat ja niistä kertyvät kokemukset ohjaavat kyllä työtavat oikeisiin uomiinsa, mutta jo jokaisen kokemuksenkin hankkiminen vaatii työtä ja on sen tulos, itsestään ei asiamme jatkuvasti eteenpäin mene. Rannikon Puolustajain Killan toiminnanjohtaja everstiluutnantti evp Arvi Koljonen. KENRAALIMAJURI, MANNERHEIM-RISTIN RITARI M. J. MIETTINEN NIMITETTY KEN RAALILU UTNANTI N VI RKAAN Tasavallan presidentti on nimittänyt kenraaliluutnantin virkaan Uudenmaan sotilasläänin komentajan ja Helsingin varuskunnan päällikön kenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritari Martti Johannes Miettisen. Kenraalimajuri Miettinen on syntynyt Muuruvedellä , tullut ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta lyseosta v sekä suorittanut aktiiviupseeritutkinnon kadettikoulussa v ja yleisesikuntaupseeritutkinnon sotakorkeakoulussa v Hän palveli nuorempana upseerina ja patterinpäällikkönä rannikkotykistörykmentti 2:ssa vv , toimistopäällikkönä meripuolustuksen esikunnassa vv , apulaissotilasasiamiehenä Moskovassa vv ja linnakkeen päällikkönä Koivistolla vv Talvisodassa hän toimi Saarenpään linnakkeen päällikkönä ja Vilajoen lohkon komentajana ja oli vv merisotakoulun kadettiosaston johtajana. Jatkosodassa hän toimi v mm. taisteluosasto Miettisen komentajana, vv Itä-Suomen rannikkoprikaatin esikuntapäällikkönä, v taisteluosasto Pajarin esikuntapäällikkönä ja osastonkomentajana Teikarsaaren ja Suursaaren valtauksissa sekä vv rannikkotykistörykmentti 12:n komentajana osallistuen mm. Suursaaren taisteluihin. Vv hän palveli Suomenlinnan rannikkolinnakkeiston komentajan apulaisena, v merisotakoulun opettajana, vv merivoimien esikunnan osastopäällikkönä ja vv Suomen sotilasasiamiehenä Moskovassa. Hän toimi vv sotakorkeakoulun opettajana, vv rannikkotykistörykmentti 2,:n komentajana, vv meripuolustuksen tarkastajana pääesikunnassa ja vv Uudenmaan sotilasläänin komentajana sekä Helsingin varuskunnan päällikkönä. V hän oli puolustusrevision ja v kansainvälisen miinanraivauskollegion jäsenenä. Kenraalimajuriksi hänet ylennettiin v HELSINGIN RESERVIALIUPSEERIT r.y.rn RANNIKKOPUOLUSTUS- OSASTON VUOSIKOKOUS OLI Helsingin Reservialiupseerit r.y.n Rannikkopuolustusosaston vuosikokous pidettiin Puheenjohtajaksi valittiin seuraavaksi toimintakaudeksi ylik Yrjö Heinonen ja muiksi johtokunnan jäseniksi vääpelit Hjalmar Kovero ja Risto Siimes, kers Martti P aturi ja Väinö Hietala sekä alikers Risto Hänninen ja Toivo S aastamoin e n. Sihteerin, kers Martti Paturin, laatima yksityiskohtainen toimintasuunnitelma tulevaa toimintakautta varten aiheutti vilkkaan keskustelun, mutta hyväksyttiin sellaisenaan. Lopuksi todettiin, että osaston toiminnassa on jo löydetty ne suuntaviivat, jotka asetettiin tavoitteeksi perustavassa kokouksessa ja jotka tähtäävät vapaaehtoisen maanpuolustustyön edistämiseen ja Rannikkopuolustusosaston tunnetuksi tekemiseen rannikkojoukoissa palvelleiden keskuudessa. 3

3 I N M E M O Rl AM TOIMITUSJOHTAJA KAPTEENI OLAVI LUUMI Maanpuolustusväki ja erityisesti rannikon puolustajat ovat kokeneet raskaan menetyksen: toimitusjohtaja, kapteeni Olavi huumin rasittunut sydän pysähtyi viime maaliskuun 30 pnä. Hän oli kuollessaan 61 vuoden ikäinen. Olavi Luumin elämäntehtävä määräytyi varhain; hän valmistui ekonomiksi Kauppakorkeakoulusta 41 vuotta sitten ja palveli liike-elämää kuolemaansa asti. Hänen päivätyönsä oli pitkä ja menestyksellinen, mutta liikemiehen ura, joka usein vaatii miehensä kokonaan, oli kuitenkin vain osa Olavi Luumin elämän sisällöstä. Työ maanpuolustuksen hyväksi täytti liikenevät hetket, joita häneltä riitti uskomattoman paljon, vaikka hän samalla oli kysytyimpiä ja luotetuimpia voimia myös suomalaista liike-elämää edistävässä järjestötoiminnassa. Maanpuolustustyö alkoi Olavi Luumin osalta jo silloin, kun hän viipurilaisena koulupoikana osallistui Venäjänsaaren retkeen, ja tämä työ päättyi hänen kuollessaan, jolloin hän oli selvittämässä Helsingin Rannikkotykistösuojelukunnan historiikkia varten hankkimaansa aineistoa. Hän suoritti asevelvollisuutensa Rannikkotykistörykmentti 2:ssa ylioppilaaksi päästyään, ja siitä hetkestä hän myös oli rannikkotykistömies "henkeen ja vereen", ei kiihkoilevasti, vaan myönteisen ja rakentavan aselajihengen henkilöitymänä. Suojeluskuntajärjestössä hän palveli käytännöllisesti katsoen alusta loppuun koko järjestön olemassaolon ajan, ja unohtumaton on hänen panoksensa Helsingin Rannikkotykistösuojelukunnan, joka perustettiin 1932, toiminnassa. Luumi tuli tämän suojeluskunnan esikuntaan 1934, ja kahta vuotta myöhemmin hän sai "lopullisen paikkansa" suojeluskunnan paikallispäällikkönä, jonka ansioksi suurelta osalta voidaan kirjata tämän vireästi toimineen ja koulutuksellisesti suurta tunnustusta saaneen suojeluskunnnan erinomainen henki ja järjestys. Se joutui kunnialla kestettyyn kokeeseen jo Tshekkoslovakian kriisin aikana syksyllä 1938, ja sama henki säilyi myös sotavuosien ajan. Luumi oli alaisilleen arvovaltainen isä ja hyvä aseveli, ja vaikea lienee osoittaa pidetympää paikallispäällikköä; seikka, joka vakuuttavasti todettiin vielä sodanjälkeisinä henkilökohtaisina merkkipäivinä. Talvi- ja jatkosodan aikana Luumi oli määrätyllä paikallaan, linnakkeiston mittaus- ja tulenjohtoupseerina Mäkiluodossa, mutta tämä päätehtävä ei hänen luonteelleen riittänyt, vaan hän oli komentajansa läheisenä uskottuna kaikkialla missä tarvittiin. Talvisodan jälkeen hän kapteeniksi ylennettynä hoiti edelleen paikallispäällikön tehtäviä jatkosotaan saakka. Kun hänet ikäluokkansa mukana kotiutettiin kesään 1944 asti hänen vapaahetkensä kuluivat aseveljiensä asioiden hoitamisessa. I Kapteeni Luumi oli perustamassa maamme reservinupseerien ensimmäistä aselajikerhoa, rt-upseerien Johtorengasta, joka viime vuonna vietti 25-vuotisjuhlaansa. Tämän kerhonsa hyväksi hän toimi kuolemaansa saakka. Sen perustamisesta asti hän oli mukana myös Rannikkotykistön Upseeriyhdistyksen toiminnassa ja kuului "kuvaan" yhdistyksen tilaisuuksissa aivan viime aikoihin asti, eikä vähiten taloudellisena tukimiehenä. Tarmokkaana organisaattorina hän oli myös mukana rannikkojoukkojen muistoristitoimikunnassa. Kapteeni Luumi sai näkyvän tunnustuksen maanpuolustustyöstään Suomen Reserviupseeriliiton ja RtUY:n kul- V. täisten ansiomerkkien muodossa. 4 Tykkimies Pentti Hyvärinen Vaikutelmia Juna vihelsi ja poika lähti. Ei tässä kylläkään ollut varsinaisesti mistään hulivili hummer ipojasta kysymys, kuten eräässä tunnetussa laulussa, vaan aivan tavallisesta nuorukaisesta, joka joutui armeijaan. Jos nyt tunnelma ei aivan katossa ollutkaan junan lähtiessä, niin suht'koht' korkealla kuitenkin. Ilmassa oli pientä jännitystä, johon lähdön haikeus hukkui. Hiljalleen asema jäi taakse ja äänten sorina hiljeni yöpikajunan lisätessä vauhtiaan suuntana Helsinki. Aikanaan saavuin perille ja sekaannuin suuren aseman ihmisvilinään. Kulkeuduin ihmismassan mukana eteenpäin ja löysin lopulta ystävieni asunnon. Sieltä lähdimme katselemaan kaupunkia ja aivan huomaamattamme päivä kallistui iltaan. En voine kieltää, etteikö pieni haikeuden poikanen olisi kaivertanut mieltäni, kun astuin Suomenlinnan lauttaan ja ystäväni jäivät huiskuttamaan rannalle. Niin jäi Helsinki taakse uuden tuntemattoman maailman avautuessa eteeni. Sitten sekosi, tilanne nimittäin. Minua kuljetettiin paikasta toiseen, riisuttiin ja puettiin. Katsottiin suuhun, mitattiin ja punnittiin. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin kerrossänkyyn ja kuulin komennon "silmät kiinni"! Ei siinä oikein tiennyt, miten päin olisi ollut. Sänky oli yhtä myhkyräinen ja kova joka puolelta. Uni tuli kuitenkin ja pääsin siitä hullunmyllystä. Mutta aamu, sitä voi sanoa melkein karmeaksi. Heräsin kovaan karjuntaan ja läpitunkevaan vihellykseen. Unenpöpperöisiä hahmoja törmäili jokapuolella. Sain kuitenkin pyntätyksi joitakin vaatekappaleita päälleni ja syöksyin muiden mukana ulos jäätävään viimaan ja pakkaseen. Aamun kuluessa minulle lopullisesti selvisi, että olin joutunut armeijaan ja vielä aivan peruuttamattomasti. Tunsin itseni pelkäksi hyytelöksi, joka oli survottu karkean harmaan saran sisään. Koko päivän juoksin muiden mukana kuin päätön kana, saaden tuskin mitään tolkkua annetuista käskyistä. Ja auta armias, mikä määrä niitä käskijöitä oli. Alikersantit, kersantit, vääpelit ja ties' mitkä ihmeelliset sotaherrat meitä käskivätkään. Sai pyöriä yhtenään ympäri ja tehdä asentoa joka suuntaan kunnes oli lopulta aivan sekaisin. Siitä se vain alkoi, kaikesta huolimatta, pyöriä pikku hiljaa eteenpäin. Vähitellen opin niin käännökset kuin poistumisetkin ja ennen kaikkea, toimimaan annettujen käskyjen mukaisesti. Sairastuin kuumeeseen ja jouduin sairaalaan. Siellä voin ensikerran armeijaan tuloni jälkeen tavata ystäviäni, joskin vain puhelimen välityksellä. Aikanaan pääsin sairaalasta ja sillä välin olivat alokkaat jo saaneet luvan liikkua vapaasti Suomenlinnassa. Mikä helpotus, kun voi välillä käydä tuulettumassa ca l o k a s a jca Ita jonkinmoisessa siviili-ilmassa ainaisen kasarmilla olon jälkeen. Onhan vanhastaan tunnettu tosiasia, että ukkosen ja rajuilman jälkeen tulee kauniimpaa. Niin oli meilläkin. Tuli lopulta rauhallisempia iltahetkiä, joiden aikana voi kaikessa rauhassa ajatella näitä sotaväen touhuja. Muistella sitä aikaa, jolloin siviilissä loi itselleen jonkinlaisen kuvan "intistä". Siinä vertaillessa moni ajatus heittää komean kuperkeikan. Vertaillessani alokasajan kokemuksia, lienevät suurimpina pettymyksinä olleet patterin kasarmit ja ilonaiheena koulutuksen oikeudenmukaisuus ilman aiheetonta simputusta. Tietysti on vaikea kuvailla kasarmeja objektiivisesti, mutta uskallan sanoa, että VaaRPston muuten niin miellyttävässä ilmapiirissä ne ovat oikeita sota-ajan bunkkereita vastaavia rakennelmia. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kun muistelen vierailuani Hyrylän ja Karkialammin vastaaviin kasarmeihin, miten suureksi ero voi kasvaa eri joukkoyksikköjen majoituspaikkojen välillä. Muistan aina joukkueenjohtajani muhkean ja todella hallitsevan äänen, kun hän täsmällisillä komennoillaan ohjasi koko satapäisen alokasosaston liikkeitä. Vaativaa, mutta samalla opettavaista oli myös muiden kouluttajiemme työskentely. Huumoria ei myöskään puuttunut. Siitä piti huolen aina iloinen alokastoverini "Paukkuja", joka hurtilla huumorillaan selvitti vaikeimmatkin tilanteet. Hänen ikuinen selittämisensä sai joskus alikessumme aivan raivoihinsa, mutta loppujen lopuksi asia sitten päättyi yleiseen nauruun. Itse koulutus oli järjestetty hyvin asiallisesti ja niin, ettei se muodostunut liian rankaksi. Ainoana haittana oli, että en koskaan pystynyt silloin oikein kunnon suoritukseen, kun joku esimies sitä erityisesti tarkkaili. Kaikki meni silloin päin mäntyä ja sekös sitten harmitti. Kuvaavana voisinkin varmasti lainata joitakin sanoja tunnetusta sotilaslaulusta Anna- Maija: "Kun tykit täällä jyskää ja tulta kipunoi ja kersanttimme ääni kuin ukkosena soi niin tiedän, että panssarit voimakkaimmatkaan sun salaisia aseitas' ei voita milloinkaan. Anna-Majia kuinka kaipaankaan, kun ma jouduin tänne armeijaan. Ma tahtoisin luonasi nyt olla Anna-Maija rakkahin." Kierrellessämme Suomenlinnan valleilla, opin yhä paremmin Suomen kansan esi-isiltään perintönä saatua vapauden tahtoa. Kaikkialla kohtaavat silmäni harmaata graniittia, josta ovat rakennetut Suomenlinnan, aikansa parhaan ja mahtavimman, muurit. Se valtava työ, jonka esi-isämme ovat tehneet puolustus- 5

4 SUOMENLINNAN RYKMENTTI RANNIKKOTYKISTÖ- Rykmentin talvileiri pidettiin Isosaaressa välisenä aikana talven juuri tehdessä tuloaan. Jääolosuhteet olivat sikäli "kiinalaiset", että maa-ammuntojen ohella saatettiin ampua myös suunnitellut meriammunnat, koska maali-hinaukselle sopivia railoja oli syntynyt jääkenttään juuri ammuntapäiviksi. Divisioonan komentaja kenraaliluutnantti A Ehrnrooth suoritti leirin tarkastuksen Tykistön tarkastaja kenraaliluutnantti E Roschier kävi seuraamassa tykistöammuntoja jakaen samalla viime vuoden tykistöammuntojen palkinnot. Tulenjohtajan malja ltn O Simolalle sekä tykistönkenraali V P Nenosen kiertopalkinto raskaiden pattereiden parhaasta ammunnasta tulivat rykmenttimme saaliiksi. Helmikuussa, jäänsärkijälakon aikana, kulkuyhteydet linnakkeille sekä Isosaareen että varsinkin Mäkiluotoon vaikeutuivat huomattavasti. Mainittakoon, että ya Porkkala jäi jäihin kiinni ja voimakkaan tuulen takia alkoi ajelehtia jäämassojen mukana. Wällärin luvalla saatu jäänsärkijä Turso pelasti "haaksirikkoutuneet" tukalasta tilanteesta. Helmikuussa kotiutuvat pääsivät Mäkiluodosta Porkkalaan oikein "kruunun kyydillä", sillä matka suoritettiin helikopterikulj etuksina. Henkilötietoja Maj M Wähäjärvi siirretty MeriSK:uun Maj L Gottberg siirretty HelSp:iin Maj L Tikka siirretty PErsta SlRtR:iin teknillisen toimiston päälliköksi Kers P Moilaselle on myönnetty ero omasta pyynnöstään Palvelukseen ovat astuneet seuraavat aliupseerit: alik Kari Viktor Tapio Ikonen Erkki Paavo Johan Gruenewaldt Kyösti Johannes Viitamäki Reijo Valtteri Määttänen Matti Johannes Korhonen Seppo Uolevi Löytynoja tahtonsa innoittamana, tulee varmasti vielä satoja vuosia velvoittamaan maamme sotilaita kaikissa tilanteissa yhä uudelleen taistelemaan vapautemme puolesta. Kun tuuli ulvoo valittaen lehdettömissä puissa ja muurien onkaloissa, seisoo yksinäinen sotilas Ehrensvärdin patsaan juurella sen kohotessa mustana valkoisen lumen keskeltä ja vannoo ikuista uskollisuutta isänmaalleen. Opp Pekka Suhonen AUK/SIRTR:N KUULUMISIA AuK/SIRtR 3/62 oppilaskunnan toiminta on epäilemättä noudatellut niitä suuntaviivoja, jotka ovat olleet edellisten oppilaskuntien ohjenuorana. Päämääränä on ollut oppilaiden vapaa-ajan harrastusten yhdistäminen ja kokoaminen. Kurssin verraten kiivas tahti on tosin välillä tuntunut vaikeuttavan yhteisiä harrastushetkiä, mutta jotakin, vaikka ehkä vähäistä, on saatu aikaan. Urheiluharrastukset ovat aina olleet yksi keskeisistä harrastealoista: niin tälläkin kurssilla. Jo koulutukseen on sisältynyt urheilua, näin talvikurssilla pääasiassa hiihtoa. Koulun mestaruuskilpailut ja joukkueiden välinen viestinhiihto olisivat varmaan kuuluneet oppilaskunnankin ohjelmaan, elleivät ne olisi luonnostaan liittyneet palvelukseen. Koripallosarjat ja 'pingis-cup' on viety kunnialla läpi. Koripallopelin 1. ptrin joukkuetta vastaan voitti AuK:n joukkue. Ne oppilaat, jotka eivät ole osallistuneet peliin, ovat olleet innokkaina penkkiurheilijoina mukana. Musiikkiharrastuksia on vaikeuttanut lähinnä se, että sopivaa orkesteria ei kurssin muusikoista ole saatu aikaan. Yhteisissä soittotilaisuuksissa on silti soitettu omia jazz-sovituksia ja väliin vakavampaakin musiikkia. Sotilaskotiyhdistyksen juhlissa esiintyi pari kurssin oppilasta. Sotilaskodin pianon ääressä on ollut antoisia musiikkikeskusteluja. Kurssi juhlat innoittivat vielä viimeisillä viikoilla laulukvartetin kokoamiseen. Kurssijulkaisu on sekin vaatinut monen illan pohdintoja ja kronikoiden kirjoittajien harmaita aivosoluja. Kuvaajat toimivat ahkerasti leirillä ja kasarmilla ja onnistuivat ottamaan muutamia täysosumakuvia oppilaan arkielämästä. Ilmoitusten hankkijat uurastivat yhden viikonvaihteen Helsingin liikemaailmassa ja onnistuivat hyvin. Viime vaiheessa lakkoilu eri rintamilla aiheutti julkaisun toimittajalle monenlaista harmia, mutta siitäkin sentään selvittiin. Oppilaskunnan kokouksissa on käsitelty virallisia asioita melko virallisessa järjestyksessä ja hieman totuteltu yhdistyselämän monimutkaiseen maailmaan. Hankittiin kurssipuukkoja ja valmistettiin kurssijuhlaa (jossa huvitoimikunta sai harmaita hiuksia, mutta sai myös näyttää leijonankyntensä) ja loppujen lopuksi oltiin tyytyväisiä. Oppilaskunnan puheenjohtajana on toiminut opp Mikko Manninen, sihteerinä opp Pekka Joensuu, rahastonhoitajana opp Tuisku U r p i a 1 a ja kurssijulkaisun toimittajana opp Pekka Suhonen. TURUN RANNIKKO- TYKISTÖRYKMENTTI 1. Talvileiri pidettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti patteristottain. I Pston leiri oli Utössä majuri Ravangon johdolla täysin avovesiolosuhteissa, tosin jatkuvan myrskyvaroituksen uhkaamana. Myrsky tuli kuitenkin vasta leirin jälkeen. Kuuskajaskarissa II Pston komentajan evl Kivirannan johdolla pidetty leiri oli sensijaan olosuhteitten puolesta todella talvileiri. Oli lunta ja viime vuosina harvinaista jäätäkin niin pitkälle kuin kärsi katsoa aina täyskaliiperiammunta-aamuun asti, jolloin tietysti jäät repesivät ja maalin autohinauksesta ei enää tullut mitään. 2. Rykmentin upseerikokelaiden ylentäminen tapahtui Turun linnassa Kuningattaren salissa. 1. yhdessä muiden varuskunnan joukko-osastojen kokelaiden kanssa. Tilaisuus oli juhlallinen. Ylennyskahvit juotiin Kuningattaren kamarissa yhdessä TurltPston kokelaiden kanssa. Joukko-osastopalveluksessa parhaana sai kokelas Simo Johannes V i r a Reserviupseeriliiton kunniaplaketin, jonka luovutti Turun Reserviupseerikerhon tykistöosaston ja Rannikonpuolustajain kiltaosaston edustajana kapt John V e r a n t o saapumiserän parhaana ryhmänjohtajana ylensi rykmentin komentaja kersantiksi alikersantti Ahti Juhani Tuusan. 4. Rykmentin hiihtomestaruuskilpailutkin voitiin kunnon talven johdosta suorittaa Uudessakaupungissa Utössäkin oli voitu valmentautua. Kilpailumatka 15 km. Tulokset: Yleismestaruus: 1) Alokas H Vennelä Koul- Ptri, 2) Tkm P Mäkiö 2.Ptri, 3) Ylik T Setälä 2.Ptri. Kantahenkilökunnan yleinen sarja: 1) Ylik T Setälä 2.Ptri, 2) Kers A Syrjäkallio 2,.Ptri, 3) Kers E Uitto 2.Ptri. Ikämiessarja: 1) Ylik K Pakkanen KoulPtri 2) Ylik T Tälasmäki KoulPtri. Yli-ikämiessarja: 1) Yliv E Toijonen EPtri. Joukkuemestaruus (8 kilpailijan tulos): 1) 2.Ptri, 2) KoulPtri, 3) l.ptri, 4) EPtri. Henkilötietoja: 5. Yliluutnantti Veijo Hannes Nurmi on siirtynyt MeriSK:sta rykmentin viestiupseeriksi. Ylikersantti O V ä 1 i a h o on suorittanut RUK:n kurssin 111 ja kersantti J Laki o MeriSKn upseerikurssin 46. Esikuntapatterin vääpeli, vääpeli Eino Viljam Koskinen kuoli yllättäen Kuluva vuosi on jälleen ollut Johtorenkaan piirissä vilkkaan toiminnan aikaa pidettiin vuosikokous Katajanokan Upseerikerholla. Johtokunta sai tällä kertaa seuraavan kokoonpanon: Puheenjohtajaksi valittiin uudelleen ylil O. Nissinen, ja varapuheenjohtajaksi kapt P. Vähäkallio, joka samalla toimii yhdysupseerina. Muut johtokunnanjäsenet tänä toimikautena ovat seuraavat: Sihteeri vänr M. L e in o, rahastonhoitaja ja kerhomestari vänr M. Jäntti, tiedotussihteeri vänr P. Rinne, urheilu-upseerit ltn P. Po h j o 1 a ja vänr J. Rainesalo, ampumaupseeri ylil E. Kukko, II ampumaupseeri vänr V. Siren, merenkulkupseeri ylil R. Helke, retkeilyupseeri vänr R. Nurminen sekä neuvoa-antava jäsen kapt A. Heimonen. Kuntohiihdon merkeissä vietettiin sunnuntait ja Merisotakoulun upseerikurssia n:o 46 käytiin tervehtimässä Saman kurssin rt-aineiden parhaalle luovutettiin Johtorenkaan lahjoittama perinteellinen hylsy. Kevätkauden toiminnasta mainittakoon edelleen tutustumisretki Oy Hartwall Ab:n uuteen tehdaslaitokseen Konalassa torstaina Kerhoillan merkeissä vietettiin perjantai Suomenlinnan Upseerikerholla. Tällöin majuri Salin esitti näkemyksiään "Suomalaisten toiminnasta YK:n sotilastarkkailijoina Kashmirissa." Huhtikuussa teemme kävelylenkin, suoritamme herrasmieskilpailun Suomenlinnassa sekä vierailemme Tykistökoulussa Santahaminassa. Toukokuussa suoritetaan ampumaottelu Kenttätykistökerhoa ja Kranaatinheitinosastoa vastaan. Toukokuussa vierailemme myös Merisotakoulussa sekä teemme retken Mäkiluodon linnakkeelle, mikä kruunaa kevätkauden ohjelman. Huhti- ja toukokuiden tilaisuuksien tarkat ajankohdat ilmoitetaan Helsingin Reserviupseerilehdessä ja lauantaisin päivälehdissä. 7

5 HANGON RANNIKKO- PATTERISTO Patteriston talvileiri pidettiin örössä Leirin ohjelmaan oli sisällytetty tykistö- ja krh.ammuntoja sekä kiväärikaliiperisten aseiden taisteluammunta. Sumuisen sään takia ei ohjelmanmukaisia tykistöammuntoja saatu suoritetuksi. Normaalille talvileirille antoi väriä johdettu ja mielenkiintoinen taisteluammunta. Leirin johtajana toimi evl P Heikkilä, tykistöammunnat johti maj O Inkinen sekä krh- ja kiväärikaliperisten aseiden ammunnat kapt E V i r m o. Patteriston hiihtomestaruuskilpailut pidettiin örössä Tulokset muodostuivat seuraaviksi: Yksikköjen välinen kilpailu: 1) 2.Ptri 46 pistettä, 2) l.ptri 22 pistettä, 3) EPtri 22 pistettä. 2.Ptri sai haltuunsa Hangon Suomalaisen kerhon lahjoittaman kiertopalkinnon. 15 km:n partiohiihto: 2.Ptrin I joukkue 1..09, 2) l.ptrin II joukkue , 3) EPitrin joukkue ,5. Kantahenkilökunnan 15 km:n murtomaahiihto: 1) Ylik Laihonen EPtri 50.33,3, kers Lahtinen 2.Ptri 55.21,3, kers Semi l.ptri 55.53,4. Kantahenkilökunnan 15 km:n ampumahiihto: 1) Ylik Laihonen EPtri ,4, 2) kers Lahtinen 2.Ptri ,2, 3) ylik Vesterinen l.ptri , Henkilötietoja Tasavallan Presindentin sotilaskäskyllä n:o 21/ on yliluutnantti Reino Herman Niemi ylennetty kapteeniksi. Vakinaiseen palvelukseen ovat astuneet: kersantti Edvin Olavi Liuska , tkm Ossi Antero Haikola värvättynä, neiti Hilkka Kyllikki Pusa värvättynä, tkm Pentti Jaakko Juhani Jokela värvättynä, rva Helvi Rakel Lehto toimistoapulaisena. Kersantti Voitto Sakari Häiden on eronnut vakinaisesta palveluksesta. Ylikersantti Esko Peltonen on komennettu Santahaminaan huoltoaliupseerikurssille. Tykkimies Antti-Jussi VAIKUTELMIA ALOKKAAN Salmenlinna ÖRÖSTÄ SILMIN Kovin kirjavalta vaikutti se nuorten miesten joukko, joka kokoontui Hangon Rannikkopatteriston esikuntaan viime helmikuun viidentenätoista päivänä. Ulkonaisia eroavaisuuksia ei ollut paljon, mutta suhtautumistapojen eroavaisuus oli sitäkin huomattavampi. Valtaosa näytti olevan kohtaloonsa tyytyväinen päästessään aurinkoiseksi ja viehättäväksi merikylpyläkaupungiksi mainostettuun kaupunkiin. Toisaalta joku pessimisti esitelmöi Hankoniemen kapeudesta sekä muista maantieteellisistä seikoista johtuvan, että talven purevan kylmät tuulet epäilemättä jäädyttäisivät alokasparat jo ensimmäisellä marssilla. Epävarmuus hälveni kuitenkin vähitellen, kun ilmeni, että joutuisimme eräälle örö-nimiselle saarelle, joka sijaitsee n. 40 km päässä kaupungista. Tieto näytti vaikuttavan pommin tavoin ja monet olivat ne, jotka pitivät sitä alikersanttien ensimmäisenä karkeana pilana. Uskottava se kuitenkin lopulta oli, ja niinpä alkoi yleinen "hamstraus" sotilaskodissa, koska saarella ei sellaiseen kuulemma tarjoutuisi tilaisuutta pitkiin aikoihin. Mieliinpainuvan öisen marssin jälkeen ahtauduimme "Puikkioon" ja niin oli matkamme kaukaiseen, epävarmaan tulevaisuuteen alkanut. Tuon loppumattoman pitkän yömatkan aikana taisi monen pojan vielä toiveikas mieli laskea aika tavalla. Selvisimme sentään perille kohtalaisen hyvässä kunnossa ja niin alkoi marssi aamuhämärässä kasarmille halki örön luonnonkauniiden maisemien. Tutustuttuamme kasarmeihin ja nautittuamme aamuteen alkoivat innostuksen laineet jälleen lyödä hivenen korkeammalle. Olimme ruvenneet sopeutumaan nuorelle ihmiselle niin luonteenomaisella, helpolla tavalla. Opittuamme tuntemaan paremmin patterimme, tutustuttuamme sen laitteisiin, toimintatapoihin ja iskuvoimaan, aloimme tuntea aselajiylpeyttä seikä yhteenkuuluvaisuudentunnetta. Joukko-osastomme joutuu toimimaan poikkeuksellisissa ja erikoislaatuisemmissa olosuhteissa kuin maavoimain muut yksiköt. Eristetty ja syrjäinen sijoituspaikkamme vaatii meiltä kenties enemmän henkistä kestokykyä kuin muilta, mutta samalla se on omiaan luomaan moninverroin enemmän yhteishenkeä, tahdonlujuutta ja yrittämishalua. Asemamme on meille jatkuva haaste saada vähästä irti paljon, tehdä mahdottomalta näyttävästä mahdollinen ja olla Isänmaan meille antaman velvoituksen arvoisia: täyttää velvollisuutemme. VAASAN RANNIKKO- P ATTE RISTO Tammikuussa oli VaaRPstolla tavanmukainen tykistöammuntaleiri Porkkalassa. Jääsuhteet olivat sellaiset, että riitteen vuoksi ei maalinhinaajaa lauttoineen voinut lähettää ulos merelle, mutta jää ei toisaalta kantanut edes jalkamiestä, mikä esti lisämaalien asettelun jäälle, kun maaleiksi sopivia kareja ja luotoja on tuiki vähän Obbnäsin edustalla. Ammuntoja, jotka alkukankeuden jälkeen onnistuivat kohtuullisesti, olivat seuraamassa tykistön tarkastaja kenrl E Rochier ja PE:n tykistöosaston päällikkö eversti R Aaltonen. Tammi helmikuun vaihteessa oli patteristolla mieluisa tilaisuus osallistua l.d:n järjestämään suureen talvisotaharjoitukseen Kainuussa Kajaanin kaakkoispuolisessa maastossa. Sotaharjoitus oli erittäin virkistävä niin varusmiehille kuin kantahenkilökunnallekin. Patteristo joutui toimimaan Etelä-Suomen miehille oudossa runsaslumisessa talvimaastossa ja alueella, jossa maikat mitattiin penikulmissa eikä kilometreissä. Olimme varustautuneet kyllä niin lumen kuin pakkasenkin varalta ja lunta olikin niin, että kun tieltä poikkesi, "humpsahti" kaulaa myöten hankeen, vaikka Kainuun miehet sanoivatkin, ettei miesmuistiin ole ollut näin vähälumista talvea niillä main. Mutta pakkasen laita oli vähän niin ja näin. Enimmän osan aikaa pysytteli pakkanen 5 C, joten kokemukset pakkasta vastaan jäivät saamatta sekä miehistön että kalustonkin suhteen. Toisaalta tämä tietenkin oli miellyttävää, kun ei tarvinnut palella. Oman lisävärinsä antoi retkelle pitkä rautatiematka mennen tullen. Mukava matka. Vuoden tulevastai toiminnasta patteriston osalta mainittakoon toukokuussa tykistöammuntaleiri Porkkalassa ja osallistuminen Uud. Pr:n järjestämään sotaharjoitukseen Hankoniemellä. Elokuussa patteristo lähtee jälleen Lappiin Rovajärven tykistöleirille ja osallistuu syyskuun lopussa 2.D:n suureen sotaharjoitukseen Rauman suunnalla. Henkilötietoja: Vääpeli M Virtanen, patteriston autoaliupseeri, siirtyi siviilielämän palvelukseen Hankoon Ylikersantti R Valminen on siirretty UudPr:sta patteristoon vääpelin virkaan Kersantti E Tenhunen on siirretty Hel- SpE:aan ja kersantti T Siekkinen SKK:uun MeriSK:n päättyneeltä upseerikurssilta suoriutui parhaana oppilaana VaaRPston kokelas T J Suomalainen. VaaRPston päättyneen AuK:n parilaksi oppilaaksi selviytyi au-oppilas H H Svenblad. RSKY:n hopealautasella on palkittu parhaina alokkaina saapumiserästä alokkaat L J Kuparinen ja K L A Vuorenpää. AUK/VAASAN RA N N I KKO PATTERI STON OPPI LASKU N TA TOIMII Toisenkolmatta kertaa on VaaRPsto kouluttanut aliupseerikoulussaan ryhmänjohtajia moottoroidun rannikkotykistön käyttöön, ja yhtä monetta kertaa on koulun puitteissa toiminut myös oppilaskunta. Oppilaskunnan sääntöjen 2 sanoo toiminnan tarkoituksena olevan ennenkaikkea kouluttajien ja oppilaiden välisen yhteisymmärryksen sekä sisäisen toverihengen lujittamisen, ja näiden suuntaviivojen mukaan on ollut tämänkin vasta päättyneen kurssin tarkoituksena toimia. Omat vaikeutensa toiminnan laajapohjaisuudelle aiheuttaa koulun pienuus kokonaisvahvuuden ollessa vain 40 oppilasta, jotka kaikki tosin tietenkin kuuluvat oppilaskuntaan. Koko kurssin ajan on jatkuvana pikku ohjelmana kurssijulkaisun laatiminen, jonka saattaminen perinteiden mukaiseen kokoon ja painoasuun vaatiikin joka jäseneltä jotain. Yhden miehen harteille ei myöskään kurssijuhlan valmisteluja ole jätetty, vaan oma toimikunta tekee työtä jatkuvasti, jotta juhla muodostuisi mieleenpainuvaksi elämykseksi kunkin varusmiesmuistoihin. Kerhotoiminta on ennenkin ollut ja on myös nykyään liikuntavoittoista ja oppilaat ovat omien harrastustensa mukaan jakautuneet mm. pöytätennis-, lenkkeily-, hiihto- ja painonnostokerhoihin. Tämä toimintasektori potee kuitenkin puutetta edes jonkinlaisesta kerhohuoneesta, jota voitaisiin asianmukaisesti varustaa. Ehkäpä tulevat kurssit saavat puutteen korjatuksi patteriston muutettua uusille asuinsijoille. Oppilaskunnalla on myös melkoinen määrä erilaisia kiertopalkintoja, joista linjojen välisissä kilpailuissa käydään kovia kamppailuja. Kuraattoriksi perustava kokous valitsi ltn R. Laakson, Oppilaskunnan puheenohtajaksi oppilas R. Pitkon ja sihteeriksi oppilas S. Niemen. Oppilaskunnan puolesta opp M. Kuusimäki 9

6 RANNIKKO- JÄÄKÄRI- PATALJOONA Kuluneen talvikauden merkittävin tapahtuma pataljoonassa oli 9. tammikuuta komentajan vaihdos evl Toivo Knuuttilan erotessa vakinaisesta palveluksesta ja luovuttaessa komentajan tehtävät evl Magnus H a a k- salolle. Luovutus- ja vastaanottokatselmuksen jälkeen pataljoona kokoontui kahvitilaisuuteen, jonka yhteydessä evl Knuuttilalle luovutettiin muistona menestyksellisestä -vuotisesta komentajakaudesta Rannikko jääkäripatalj oonan lippu ja pataljoonan tunnuksin varustettu kultainen rannekello. Maaliskuun puolivälissä pataljoonalla oli 4 vrk kestänyt sissiharjoitus Inkoon saaristossa. Tämän raskaan, mutta vaihtelevan harjoituksen yhteydessä varusmiehet saivat tuntuman niihin vaikeuksiin, joita jäälakeuksilla liikkuminen ja saaristossa eläminen tuovat mukanaan. VARUSMIEHEN KERTOMAA RANNIKKOJÄÄKÄREISTÄ Rannikko jääkärit Jorma Rouhe ja Rolf Martinsen Siirtomaa- ja sotilaspoliittisista syistä merijalkaväen laajamittaisempi käyttö ja kehitys on keskittynyt anglosaksilaisiin maihin. Näistä varsinkin Yhdysvalloissa on meri jalkaväki, amerikkalaisten suuresti palvoma "marine corps", saavuttanut valtavat puitteet. Se on muodostettu itsenäiseksi puolustushaaraksi, jolla on omat ilmavoimat, panssarijoukot ja tykistömuodostelmat. Sen maihinnousukalusto edustaa tekniikan korkeinta tasoa. Myöskään ei voi unohtaa Englannin vihreäbarettisia kommandojoukkoja, jotka niittivät runsaasti mainetta toisessa maalimansodassa. Neuvostoliitto kiinnitti jo ennen toista maailmansotaa huomiota erikoiskoulutettuihin merijalkaväkijoukkoihin, jotka osallistuivat taisteluihin myöskin meidän rintamillamme. Omaan organisatioomme ei tällaisia erikoiskoulutettuja joukkoja kuulunut, vaan Viipurinlahdella suoritetuissa saaristotaisteluissa joutuivat päävastuun kantamaan rannikkotykistön osana olleet torjuntakomppaniat ja rannikkopataljoonat. Näiden perinteitä jatkamaan perustettiin vuonna 1952 Rannikkopatalj oona, joka kahdeksan vuotta myöhemmin siirrettiin Rannikkojääkäripataljoonaksi muutettuna Porkkalan Obbnäsiin. Rannikkojääkäripataljoonassa, kuten kaikissa muissakin joukko-osastoissa alkaa varusmiespalvelus peruskoulutuskaudella. Tässä suhteessa ei rannikkojääkärialokkaan päiväjärjestyksessä ole mitään erikoista. Koulutus on suuntaviivoiltaan muutenkin lähellä normaalia jääkärikoulutusta. Ovathan jääkärijoukot luonteeltaan nopeasti liikkuvia, mahdollisimman paljon moottoroituja yksiköitä, joilta vaaditaan kyky joustavaan siirtymiseen taistelupaikasta toiseen. Niinpä aloitteleva rannikko jääkäri saa sulkeisharjoittelun "taakse-poistu"-komennoissa havaita, että hänen on todellakin liikuttava, eikä vain aiottava. Hänen mieleensä pyritäänkin teroittamaan ripeyttä ja toimintavalmiutta. Pyrkimys kasvattaa miehen fyysistä ja henkistä kuntoa selvisi ainakin saapumiserälle, sillä neljän viikon kuluttua heillä oli jo edessään saaristossa suoritettava sotaharjoitus. Täyspakkaus selässä tehty km:n hiihto yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa, paukahtelevalla öisellä meren selällä vaati mieheltä paljon. Mies voi väsyä, mutta hän ei saa menettää henkistä vireyttään, sillä se merkitsisi hänelle sokkeloisessa, pimeässä saaristossa melko varmaa tuhoa. Entä minkälaisia mahtoivat olla ne tunteet, joita sotaharjoitus herätti? Kuka oli kiskonut neljäkin tuntia yhteen menoon ahkiota jääavikolla, kuka oli pimeydessä joutunut hiihtämään välittämään esimiehensä käskyjä eksymisen pelko edessään. Oli epäilemättä koettu kovaa. Oli kesken unien raahattu telttaa paikasta toiseen ja paleltu. Mutta vain harvalle retki oli muodostunut ylivoimaiseksi, sillä ainoastaan muutama mies jouduttiin evakuoimaan sieltä. Näin oli tämä ikäluokka saanut jo varhaisessa vaiheessa tuntuvia kokemuksia Rannikko jääkäripataljoonan toiminnan erikoisluonteesta. Peruskoulutuskauden päätyttyä tapahtuu yksiköissä suuria muutoksia. Miehiä hajaantuu ympäri maata saamaan erikoiskoulutusta. Melkoinen osa joutuu pataljoonan omaan aliupseerikouluun. Heitä odottaakin vaativa ja hikinen opiskelu, sillä heidän kelpoisuudestaan tulee riippumaan pataljoonan iskukyky. Voikin sanoa, että kurssilta tuleva aliupseeri tuntee rannikko- ja saaristotaistelun ongelmat. Paitsi koulutusta sisältyy varusmiehen elämään myös vapaa-aikaa. Varuskunnassa hänellä on mahdollisuus vapaahetkien viettoon uudessa, ajanmukaisessa sotilaskodissa tai katselemalla elokuvia varuskunnan omassa teatterissa. Myös Kuntotalo urheilu- ja uimahalleineen huolehtii omalta osaltaan miesten viihtyisyydestä. Uimahallilla on merkittävä osa myös koulutuksessa, sillä rannikoilla ja vesillä liikuttaessa on uimataito ehdoton vaatimus. Koska Suomenlahti on kuitenkin valtamerten rinnalla vain pieni lammikko, on selvää, että meidän rannikko jalkaväkemme eroaa puitteiltaan huomattavasti suurvaltojen meri- jalkaväestä. Rannikkojääkäripataljoona on teknilliseltä kalustoltaan varsin nykyaikainen. Onhan pataljoonalla käytössään uudet kalustoveneet ja nopeakulkuiset uiskot. Sama koskee pataljoonan aseistusta. Tällä on varmasti kaiken muun ohella myös oma psykologinen merkityksensä. Tämän päivän rannikko jääkäri näkee ympärillään aseita ja varusteita, jotka ovat yhtä hyviä kuin ulkomaillakin: hän voi tuntea itsensä "vaaralliseksi". Hän voi havaita, että aika, jolloin hevosia ja tukkilauttoja käytettiin kuljetusvälineinä, on mennyt. Tällä on eittämättä virkistävä vaikutus hänen asenteeseensa koulutusta ja yleensä koko maanpuolustusta kohtaan, samalla kun se on omiaan vähentämään sitä "sotaväsymystä", jolle jokainen varusmies on ajoittain altis. Ihmisen luonne on pohjimmiltaan vähintään turhamainen. Se kiintyy helposti asioihin, jotka erottavat sen ympäristöstä. Tämä koskee myös varusmiesikään ehtinyttä nuorukaista. Tällöin kykenee palvelu erikoisjoukko-osastossa antamaan hänelle tyydytystä. Onhan miellyttävää ajatella: "minä olen yksi tuhannesta muut kolmestakymmenestätuhannesta". Näine mietteineen hän jää odottamaan kesän vesistökoulutusta "ja ehkä sitä vihreää barettia". MERISOTAKOULU Merisotakoulun henkilökunta toivottaa kaikille "Rannikon Puolustajan" lukijoille hyvää jatkoa alkaneelle vuodelle. Uusi vuosi toi tullessaan Merivoimien Esiupseerikurssi 2:n, joka edustaa koulussamme tällä hetkellä korkeinta sotilaallista koulutustoimintaa. 33. ja 34. Merikadettikurssit odottavat kesäharjoituskauden alkamista, mutta sitä ennen on monta tiukkaa koetusta odottamassa. Rtlinjan kadetit toivottavat tässä yhteydessä kadettikoulussa opiskeleville nuoremmilleen tiivistä työn iloa. 46. Upseerikurssi päättyi 9. 3, jolloin kurssin primukseksi tuli tj-linjan Timo Suomalainen. Kyösti Lakio myös tj-linjalta, oli toinen ja Curt Liljeström tuliasemalinjalta oli kurssinsa kolmanneksi paras. RtUY:n puolesta onnittelivat ev V Karvinen ja evl V Vuorela sekä jakoivat tunnustuspalkintoina Rannikkotykistön historiateoksen. Kevään sisäopiskeluun ovat leirit, kuten sissi- ja ampumaleirit sekä erilaiset kilpailut, kuten hiihtokilpailut, voittaja KAu-opp R Ahonen, koulun lentopallosarja, voittaja koulun upseerijoukkue, ja laturetki antaneet; sekä vaihtelua että virkistystä. Laturetken yhteydessä oli tilaisuus tutustua Porkkalan varuskunnan erinomaiseen kuntotaloon. Henkilötietoja Kmdri K K i j a n e n luovutti koulun ohjakset juhlallisessa luovutus- ja vastaanottotilaisuudessa Kmdri K Pekkaselle siirtyessään l/n Laivastolippueen komentajaksi. Koulun johtajan apulainen evl T Laukkanen siirtyi siviilielämän palvelukseen pitkän ja vaiherikkaan aselajissamme suoritetun elämäntyön jälkeen. Luutnantti I R u u s k a siirtyi myöskin siviiliin Suomen Partiopoikajärjestön palvelukseen. Majuri A Kajaani siirtyi PE:an ja sieltä tulivat kouluun evl O Saari johtajan apulaiseksi ja maj O Aspinjaakko opetusupseeriksi. Maj M Vähäjärvi opiskelee edelleen Taistelukoululla esiupseerikurssilla. Ltn P Heikkilä siirtyi MiKoeAs:lle. Koulun upseeristo on vahventunut kolmella, luutnanttien O Kinnusen, I Alanteen ja J Heinosen tultua RuOs:lle linjajohtajan tehtäviin. Mainittakoon myös, että 33. Merikadettikurssin rt-linjan kadetti M Saarinen ylennettiin kahden laiv-linjan kadetin kanssa kadettialikersantiksi joulun alla. 34. Merikadettikurssille tuli täydennystä, kun kadetti A Koivula siirtyi KadK:sita rt-linjalta Merisotakouluun laivastolinjalle. MERISOTAKOULUN Ups kok R Sandell AM P U M ALE I Rl MIESSAARESSA Perinteellinen MeriSK:n ampumaleiri Miessaaressa pidettiin Helmikuun aurinkoisena sunnuntaina marssi Ru-osasto 1 Nokkalasta Miessaareen ja majoittui linnakkeen kasarmeihin. Leiri merkitsee aina koko Rukurssien siirtymistä tähän luonnonkauniiseen saareen. Leirin valvojana toimi evl Saari, leirin johtajana kapt Penttilä. Varoupseerina oli ltn Uski ja varajohtajana ja tulenjohtajien esimiehenä ylil Iivonen. Leiriviikon kohokohtia olivat evl Saaren koruton, mutta arvokas ylennystilaisuus sekä kommodori K i- jäsen vierailu. Miessaari otti kokeneen meriupseerin vastaan kaikessa aurinkoisuudessaan. Saaressa oli sotilaskoti antimineen. Ruokalassa puuhasivat viehkeät keittäjättäret. Joka ilta oli järjestetty tilaisuus saunomiseen. Meri- SK pitää leirilläkin pojistaan hyvää huolta. Ampumaleiriä suosi varhaiskevään aurinkoinen sää. Tosin ajoittainen sumu esti tulentähystystä. Aurinko antoi monen leiriläisen kasvoille terveen rusketuksen. Kun pari kovaa yöpakkasta oli kestetty, soivatkin kasarmien 11

7 seinät jo lämpöisen suojan. Täyteen ahdettu muistoista rikas kasarmi antoi puitteet tyypilliselle sotilaselämälle. Illat kuluivat levon ja odotuksen merkeissä himmeän sähkövalon loistaessa. Ammunnat suoritettiin "Itko" ja "Jokis"- kalustolla. Tulenjohtoa suoritettiin Miessaa.- resta sekä Rysäkarilta. Harjoitusohjelmaan sisältyivät meriammunnan P-menetelmät sekä maa-ammunnat. Maalilautan vetäjänä käytettiin Unimog-autoa. Lautan koko oli 2x3 m. Maa-ammunnat suoritettiin jäällä oleviin kuusiryhmiin. Ampumaleiri on omiaan lähentämään kantahenkilökunnan ja varusmiesten suhteita. Tulenjohtotorneissa tähystettäessä ja keskiöhuoneissa ilmapiiri on tavallista toverillisempi. Miessaaren leiri antaa MeriSK:n kurssille hyvän silauksen. Lauantaina iltapäivällä pantiin patteri säilytyskuntoon. Tykit jäivät odottamaan ensi kesän ammuntoja. Maanantaina marssi kurssi takaisin Nokkalaan, sieltä siirryttiin autokuljetuksella kaupunkiin ja lautalla edelleen Suomenlinnan muurien suojiin. SUOMEN LI N NAN ALI UPSEERIKERHON TOIMINTAA Kerhon 42. toimintavuosi muodostui erittäin vilkkaaksi ja eräitä uusia toimintamuotoja saatiin alkuun. Kerhon tekemän aloitteen mukaisesti aloitettiin yhteistoiminta rannikkotykistöä edustavien kerhojen kesken. Tässä tarkoituksessa järjestettiin ampumakilpailut, tutustuminen Isosaareen ja Suomenlinnaan ja keskustelutilaisuus kerhossa II Helluntaipäivänä -62. Mukana oli Turun ja Hangon kerhojen jäseniä rouvineen. Tilaisuudessa todettiin toimintamuodon tarpeellisuus ja hedelmällisyys ja sitä päätettiin jatkaa vuosittain. Hangon kerho toimii isäntänä tänä vuonna. Helsingin Reservinaliupseerit ry:n Rannikkopuolustusosaston kanssa järjestettiin useita yhteisiä tilaisuuksia ja toimintaa on tarkoitus jatkaa ja kehittää edelleen. Useat reservialiupseeriyhdistykset vierailivat kerhon alueella kesän aikana. Tällöin heille voitiin esitellä Suomenlinnaa historiallisena muistomerkkinä ja tutustuttaa heidät rannikkotykistöaselaj iin. Kerho järjesti reservin kertausharjoituksissa olleille aliupseereille tutustumis- ja kahvitilaisuuden yhteistoiminnassa em:n Rannikkopuolustusosaston kanssa, kuten lehden numerossa 4/62 kerrottiin. Tilaisuus, jossa mm. reservialiupseeri ärjestöillä on tilaisuus esittäytyä, tullaan vastaisuudessa järjestämään jokaiselle kertausharjoituserälle. Rannikon Puolustajien Killan toimintaa on pyritty mahdollisuuksien mukaan tukemaan järjestämällä jäsenhankintaa ja avustamalla tiedotustoiminnan j ärj estämisessä. Edellä selostettujen ulospäin suuntautuvien uusien toimintamuotojen ohella ovat kerhon perinteelliset urheilu-, huvi-, kuoro-, opintoja valistustoiminta edelleen jatkuneet ja kehittyneet. Tänä vuonna on herätetty muutaman vuoden tauon jälkeen henkiin myös hengellinen toimikunta. Tämä toimikunta on järjestänyt ja tulee järjestämään yhteistoiminnassa seurakunnan, sotilaspapiston ja kerhon naisosaston kanssa hengellisiä keskustelu- ja juhlatilaisuuksia. Kerhon 43. vuosipäivän juhla järjestettiin perinteellisin ohjelmin kerhossa. Tilaisuudessa olivat kutsuvieraina mm. alueen joukko-osastojen komentajat rouvineen. Juhlassa luovutettiin v:n -62 aikaan eläkkeelle siirtyneille kerhon jäsenille, ylik evp H Kauppiselle ja palom evp H Käyhkölle perinteelliset muistolahjat ja heidät kutsuttiin kerhon ainaisjäseniksi pidetyssä vuosikokouksessa valittiin kerhon johtajaksi edelleen yliv T Linna ja kerhomestariksi vääp L E 1 o. Kerhon sihteerinä on yliv E Nevalainen ja eri toimintamuotoja johtavat seuraavat jäsenet: urheiluja ampumatoiminta yliv M Tiirikkala, huvitoiminta vääp H Laukkanen, hengellinen toiminta yliv L Pelkonen, opinto- ja valitustoiminta yliv E Reinikainen ja kuorotoiminta yliv T Kilpeläinen ja ylik T Havia. RANNIKON PUOLUSTAJA Ktl'Y:n ja Rannikon Puohistajain tiedotuslehti n:o 1/63 Killan Päätoimittaja evl V Vuorela, Suomenlinna, VaaRPsto Toimittajat: kapt M Lappalainen, Helsinki, PE Levikki: n 1200 kpl ltn J Niska, Suomenlinna, MeriSK Helsinki Maalaiskuntien Liiton Kirjapaino.