Arvoisa juhlayleisö! Hyvät Neliapilan palvelukodin asukkaat, päiväkävijät, omaiset ja hyvä henkilökunta!

Transkriptio

1 1 Eeva-Johanna Eloranta Neliapilan 20-vuotisjuhlapuhe Arvoisa juhlayleisö! Hyvät Neliapilan palvelukodin asukkaat, päiväkävijät, omaiset ja hyvä henkilökunta! On ilo olla juhlistaa kanssanne tänään Neliapilan Palvelukodin 20-vuotistaivalta. Tämä on Kehitysvammaisten Palvelusäätiön järjestyksessään kolmas palvelukoti, joka valmistui lokakuussa Rakentaminen ja toiminnan käynnistäminen tapahtui tuolloin erinomaisena yhteistyönä Raision kaupungin ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kesken. Neliapilan palvelukoti tarjoaa turvallista ja yksilöllistä asumista omassa kodissa ja tutussa yhteisössä. Lisäksi päivätoiminta, tukiasumisen palvelut ja tilapäisasuminen ovat tärkeä osa toimintaa. Neliapila tarjoaa hyvät puitteet osallisuudelle, yhdenvertaisuudelle ja hyvälle elämälle. Sen voi aistia täällä hyvässä ja kotoisessa tunnelmassa. Minulla oli ilo osallistua juhlaanne myös 10 vuotta sitten, kun toimin silloin täällä Raisiossa kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Asuimme silloin tässä lähellä Kerttulassa, mutta silloin kun tätä taloa rakennettiin, asuimme tässä ihan naapurissa Petäsmäessä. Olen siis seurannut tämän talon vaiheita ihan alusta lähtien. Tuntuu siis erityisen kotoiselta olla täällä teidän kanssanne tänään. Hyvä juhlayleisö! Jokainen ihminen on ennen muuta ihminen ja esimerkiksi kehitysvammaisuus on ominaisuus, joka ei saa tehdä ihmistä ulkopuoliseksi. Meillä on kaikilla haaveita ja unelmia, hyviä ja vähemmän hyviä luonteenpiirteitä, on hyviä ja huonoja päiviä, jokaisella on vahvuutensa ja, omat heikkoutensa. Jokaisella meistä on oma ainutlaatuinen elämämme ja persoonamme. Jokaisella on sama, jakamaton ihmisarvo. Ihmisistä ei ole tarvetta tehdä sen enempää yleistyksiä kuin ahtaita luokittelujakaan. On kuitenkin syytä puhua painokkaasti vähemmistöön ja syrjään jäävien ihmisten yhtäläisten oikeuksien puolesta ja nostaa esiin epäkohtia, jotka pitää korjata. 1

2 2 Esimerkiksi vammaisen ihmisen elämässä on paljon arkisia esteitä, paljon rajoittavia asenteita ja poissulkevia toimintatapoja, joiden poistamiseksi pitää tehdä jatkuvasti työtä. Ja tätä työtä me teemme yhdessä. Lähtökohtana ja tavoitteena kaikessa vammaispolitiikan kehittämisessä on vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien toteuttaminen. Vammaisella henkilöllä on oikeus kuulua joukkoon ja oikeus saada äänensä kuuluviin. Heikoimmista ihmisistä on pidettävä huolta, mutta se ei tarkoita, että ihminen passivoidaan ja tehdään hänen puolestaan. Ihmisellä pitää olla oikeus tehdä itse. Se toteutuu vain jos hänellä on riittävä itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus, eli oikeus päättää omaa itseä koskevista asioista. Huomenna eduskunnassa käydään keskustelu hallituksen esityksestä, jolla vahvistetaan erityishuollossa olevien kehitysvammaisten itsemääräämisoikeutta. Tämä Pikku-Imoksikin eli itsemääräämisoikeuslaiksi mainittu laki on erittäin merkittävä, sillä sen hyväksyminen mahdollistaa viimeinkin vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifioinnin myös meillä Suomessa! Esityksen mukaan jokaisella erityishuollossa olevalla kehitysvammaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus täysimääräiseen osallistumiseen yhteiskunnassa. Jotta se olisi mahdollista, kehitysvammalakiin tehdään muutoksia, joilla vahvistetaan erityishuollossa olevan henkilön itsemääräämisoikeutta ja itsenäistä suoriutumista ja vähennetään rajoitustoimenpiteitä. Lain keskeinen ajatus on, että mitä normaalimpaa elämää asumispalveluyksiköissä ja laitoksissa voidaan elää, sitä vähemmän tarvitaan rajoitustoimenpiteitä. Hyvät kuulijat, Laki on erittäin tärkeä askel siis myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen hyväksymiselle. YK-sopimus on merkkipaalu vammaisten oikeuksien toteutumisen historiassa. Sopimus korostaa, että vammaiselle kuuluvat samat oikeudet kuin muillekin. Vastuu näiden oikeuksien toteutumisesta kuuluu meille kaikille, koko yhteiskunnalle. 2

3 3 Yhdenvertaisuus ei tarkoita sitä, että kaikille tarjotaan yhtä ja samaa. Yhdenvertaisuus tarkoittaa mm. sitä, että erityistä tukea tarvitsevat saavat juuri sen tuen ja avun jota he tarvitsevat, päästäkseen samanlaiseen osallisuuteen ja osallistumiseen kuin he, jotka eivät tukea tarvitse. Yhdenvertaisuus ja osallisuus turvataan paitsi palveluilla ja tukitoimilla, myös esteettömällä ympäristöllä ja yhteiskunnalla. Vammaisten ihmis- ja perusoikeudet toteutuvat tämän päivän Suomessa paremmin kuin koskaan. Meillä on kuitenkin vielä tekemistä, jotta yhteiskunta olisi vammaisten ihmisten näkökulmasta aidosti yhdenvertainen. Vammaissopimusta pitää viedä konkreettisesti eteenpäin myös käytännön elämään. Tähän tiekartan muodostaa vuonna 2010 valmistunut Suomen vammaispoliittinen ohjelma (Vampo) ja sen toimenpiteiden seuranta. Valmisteilla on myös mittava useamman vuoden valmistelua vaatinut ns. VALAS-hanke. Kyse on vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhdistämisestä. Kuten hyvin tiedämme, näissä kahdessa laissa on päällekkäisiä säännöksiä ja etenkin kehitysvammalaissa on paljon vanhentuneita kohtia. Viime hallituskaudella tehtiin luonnos näiden lakien yhdistämiseksi. Uuden lain tavoitteena olisi turvata vammaisen henkilön tarpeen mukaiset, riittävät ja laadukkaat palvelut tilanteissa, joissa palveluja ei voi turvata yleisen lainsäädännön pohjalta. Oikeus palveluihin ei enää määrittyisi diagnoosin mukaan, mikä edistäisi myös vammaisten henkilöiden keskinäistä yhdenvertaisuutta. Erilaisiin tarpeisiin tarvitaan erisisältöistä apua. Jollekin se on konkreettista apua tai tukea asioiden tekemiseen, toiselle tukea ymmärtämiseen, kolmannelle tukea kommunikointiin, neljännelle se voi tarkoittaa hoivaa ja huolenpitoa ja jollekin tukea näihin kaikkiin. Palveluilla ja tukitoimilla edistetään ja turvataan vammaisten henkilöiden edellytyksiä yhdenvertaisuuteen vammattomien kanssa. Lakiluonnosta muokataan nyt uudelleen, sillä nykyinen hallitus ei halua lisätä kuntien velvoitteita ja haluaa, että uudistukset eivät lisää julkisen talouden menoja. Siksi uudistuksen toteuttaminen on nyt entistä haasteellisempaa. On tärkeää, että taloudelliset seikat eivät ohita kuitenkaan ihmisoikeuksien toteutumista vaan löydetään hyviä uusiakin toimintamalleja, joilla palveluita voidaan käytännössä toteuttaa. 3

4 4 Arvoisa juhlayleisö! Meistä jokaiselle on tärkeää elää oman näköistämme elämää ja tehdä asioita omien valintojen, mieltymysten ja voimavarojen mukaan. Asumisessa eivät pelkät seinät riitä. Vammaisen ihmisen omaa näkemystä on kuultava palvelujen järjestämisessä. Kehitysvammaisilla ihmisillä on paljon annettavaa yhteisön ja yhteiskunnan toiminnassa, ja heidän on voitava olla siinä mukana heidän omista lähtökohdistaan. Yksilöllinen asuminen on todella tärkeä osallisuuden ja yhdenvertaisuuden kannalta. Sitä on suunnitelmallisesti toteutettu kehitysvammaisten asumisohjelman eli ns. Kehas-ohjelman avulla, jonka tavoitteena on vähentää laitospaikkoja niin, että vuoden 2020 jälkeen ei enää kenenkään kehitysvammaisen tarvitse asua laitoksessa. Sen sijaan pitää mahdollistaa ihmisille yksilöllinen asuminen sekä riittävät palvelut ja niihin tarvittava osaaminen, jotta myös vaikeimmin vammaiset voivat elää lähiyhteisössä. Kehasohjelma on tuottanut hyvää tulosta: viime vuoden lopussa enää runsas asiakasta asui laitoksessa, mikä on peräti viisitoista prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vastaavasti viime vuoden lopussa autetun asumisen piirissä oli noin henkilöä. Kehas-ohjelma on päättymässä tämän vuoden lopussa. Nyt on tärkeää, että jatkossakin asuntojen rakentamiseen ja hankintaan tarkoitetut investoinnit saavat rahoituksen ARAn ja Ray:n kautta. Ei pidä ajatella, että kehitysvammaisen ihmisen mielekäs elämä olisi pelkkää asumista ja palveluita. Elämä on pitkälti juuri sitä muuta, eli asioita jotka lähtevät ennen kaikkea ihmisen omista valinnoista ja kiinnostuksen kohteista oli se sitten työtä, opiskelua, liikuntaa, kulttuuria, kavereiden tapaamista tai mitä tahansa tavallista elämää. Kehitysvammaisten ihmisten asumista pitääkin kehittää niin, että asiakaslähtöisyys huomioidaan myös siinä, miten hyvin mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ja oman näköiseen elämään toteutuvat. Tämä on erittäin tärkeä asia. Olen itsekin saanut paljon yhteydenottoja tähän liittyen. Myös kehitysvammaisen elämän pitää olla paljon muutakin kuin vain asumista. Hyvä kuulijat, 4

5 5 on valitettavaa, että monen kehitysvammaisen ihmisen elämää rajoittaa rahan puute. Nyt, kun taloudellinen tilanne on hyvin vaikea, on maamme hallitus päättänyt monista säästötoimista, joilla yritetään parantaa julkisen talouden tilannetta. Ikävä kyllä leikkaukset näyttävät kohdistuvan moniin pienituloisiin ihmisiin, eläkkeensaajiin, vammaisiin henkilöihin ja työttömiin ihmisiin erityisen kovasti. Myös pitkäaikaissairaat ihmiset jotka joutuvat käyttämään palveluita ja lääkkeitä joutuvat nyt maksamaan enemmän. Asiantuntijat ovat arvioineet, että leikkaukset ja maksukorotukset ajavat monia ihmisiä köyhyyteen ja hakemaan toimeentulotukea. Tämän on erittäin valitettavaa. Yksi ikävimmistä säästöistä on eläkkeensaajien asumistuen lakkauttaminen ja tuen saajien siirtäminen yleisen asumistuen piiriin. Yleisessä asumistuessa ehdot ovat erilaiset ja tuki jää monessa tilanteessa paljon pienemmäksi kuin eläkkeensaajien asumistuen puolella. Leikkaus on rajattu 60 euroon kuukaudessa, mutta se ei auta ihmisiä joiden asumistilanne muuttuu ja he tulevat uusina asiakkaina asumistuen piiriin. Se saattaa estää asunnon vaihtamista ja johtaa esim. laitoshoidon lisääntymiseen. Pitää myös huomata, että 60 euroa on todella iso leikkaus kuukausituloista silloin, kun tulot ovat hyvin pienet. Toivon todella, että asumistukeen suunnitellut leikkaukset voidaan perua. Yksi hyvä puoli on kuitenkin ansiotuloa saaville eläkkeensaajille se, että yleisessä asumistuessa on 300 euron suojaosa, jolta osin työstä saatava palkka ei leikkaa asumistukea. Kaiken kaikkiaan hallituksen säästöt tulevat meitä vielä puhuttamaan monta kertaa. Luulen, ettei hallituksessakaan ole ihan ymmärretty, miten kovia linjauksia he ovat pienituloisille ihmisille tehneet. Hyvät kuulijat! Hankintalakia uudistetaan parhaillaan. Se tarkoittaa että kunnat saavat lain myötä uudet ohjeet siihen, miten palveluita ostetaan ulkopuolisilta palvelutuottajilta, eli miten tuottajia kilpailutetaan keskenään. Viime vuosina etenkin vammaisten ihmisten palveluasumisen hankinta ostopalveluina on lisääntynyt ja samalla on tapahtunut toiminnan valtavan nopeaa keskittymistä suurten yritysten alle. Tämä ei ole ollenkaan sitä kehitystä jota toivoisin. Palveluasuminen ei ole mitä tahansa palvelua, vaan kyseessä on ihmisen koti. Asukkaan yksilöllisten tarpeiden huomioimisen pitääkin olla lähtökohtana kun asumispalveluita hankitaan. Voidaan myös kysyä, onko edes mahdollista huomioida ihmisen tarpeita, jos arkinen elämä on 5

6 6 kilpailutuksen kohteena muutaman vuoden välein? Kehitysvammaisten ihmisten kohdalla tuen tarpeet saattavat myös vaihdella hyvin paljon. Kyse ei ole yksittäisestä palvelusta, vaan päivittäisestä arjen elämästä ja vuosia kestävästä asumisesta. Miten ihmisen elämää voi kilpailuttaa muutaman vuoden välein ja laittaa koko arkinen, turvallinen ympäristö ja ihmissuhteet mullin mallin? Näyttää siltä, että hankintalaki olisi uudistumassa parempaan suuntaan ja laatua painotetaan. Kuitenkaan mitään suurta muutosta ei ole luvassa. Edelleen on mahdollista laittaa hinta laadun edelle. Edelleen on mahdollista, että suurin voittaa ja jyrää paikalliset pienet toimijat. Siksi onkin tärkeää että hankintaosaamista edelleen vahvistetaan ja laadullisia kriteereitä kehitetään. Mutta sekään ei välttämättä riitä, ellei todella käännetä katsetta asukkaaseen ja hänen yksilölliseen elämäänsä ja hyvinvointiinsa. Vammaisjärjestöt ovat hankintalain uudistamisen yhteydessä avanneet laatuun liittyvää problematiikkaa seuraavasti: Oikea laatu syntyy palveluntuottajan arvomaailman sekä koko organisaation johtamisen ja esimiestyön kautta arjen yksittäisissä kohtaamisissa ja vuorovaikutustilanteissa, mitä voi kutsua palvelun prosessilaaduksi. Lisäksi palvelujen hyvää laatua määrittää asiakkaiden yksilöllisesti kokema ja osaltaan tuottama palvelun tuloslaatu. Monitasoista ja yksilöllistä palvelun laatukokemusta on vaikea, ellei mahdotonta määritellä ryhmäkilpailutusten tarjouspyyntöasiakirjoissa. Erittäin hyvä analyysi siitä, miten moniulotteista on laadunkin määrittely! Kehitysvammaisten palvelusäätiö on pitänyt vahvasti esillä ihmisen oikeutta omaan, turvalliseen ja pitkäaikaiseen asumispalveluun. Yhtenä vaihtoehtona on myös esitetty, että hankintaviranomaisille annetaan mahdollisuus sulkea voittoa tavoittelevat yritykset sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailutuksen ulkopuolelle. Se olisi mahdollista, jos niin halutaan. Myös meidän lainsäätäjien ja kuntapäättäjien on syytä kuunnella tässä tärkeässä asiassa asiantuntijoita ja asukkaita entistä herkemmällä korvalla. Hyvä juhlayleisö! Lopuksi haluan onnitella lämpimästi Teitä kaikkia 20-vuotisjuhlapäivän johdosta! Toivotan teille parhainta onnea elämäänne ja menestystä Neliapilan tuleviin vuosiin! 6