Erasmuksen suosio kasvaa

Transkriptio

1 EU-Suomi 2010 kurkistus kristallipalloon Perhelääkäri hoitaa potilaan vaivat monessa maassa Lakupiippu maistuu yhä Eija-Riitta Korholalle Jaakko Iloniemi ei kaipaa EU:lle presidenttiä Suomi oli Annen ja Michaelin ykköstoive Erasmuksen suosio kasvaa

2 pääkirjoitus 2 Irakin kriisin varjossa Koko maailma seuraa henkeään pidätellen, miten Irakin kriisi ratkeaa. Kriisissä on Irakin uhan ja mahdollisen sodan kauhujen ohella paljon muutakin pelissä. EU:n ja USA:n suhteet, YK:n arvovalta, maailman talous ja sotilasyhteistyön tulevaisuus. Eli siis koko nykyinen maailmanjärjestys. Kriisistä huolimatta EU laajentuu ja EU:n rakenteita uusitaan. Eurooppalaista tulevaisuutta rakennetaan laajemman yhteistyön ja keskinäisen riippuvuuden pohjalle. Tuntuu siltä, että näinä epävarmuuden aikoina tämä on entistä tärkeämpää. EU:n tulevaisuutta pohtivan konventin työ on kääntymässä loppusuoralle. Perussopimusten uusimisesta käydään kevään aikana kova vääntö. Tässä väännössä mitataan eurooppalaisten johtavien poliitikkojen todellista tahtoa vahvistaa EU:ta. Kysymys on viimekädessä halusta sitoutua yhteistyöhön, vaikka se merkitsisikin vallan ja etujen jakamista muiden kanssa. Kun tulevaisuuskonventti aloitti työnsä noin vuosi sitten, odotukset olivat korkealla. Demokratiaa piti laajentaa ja avoimuutta lisätä. Päätöksentekoa oli tarkoitus yksinkertaistaa ja viedä lähelle meitä jokaista. Vahvan talouden katsottiin tarvitsevan lisää tehokkuutta, ja eurooppalaisten arvot ja perusoikeudet tuli kirjata perussopimuksiin. Aika paljosta onkin jo sovittu, mutta keskeisiä asioita on vielä auki. Ei varmaankaan ollut yllätys, että vallanjako sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikka hiertävät eniten. Suvereenit EU-valtiot tai Timo Mäkelä Euroopan komission Suomen edustuston päällikkö timo.makela@cec.eu.int niiden johtajat eivät valtaansa hevillä halua jakaa. Varsinkin oma ja jakamaton ulko- ja turvallisuuspolitiikka näyttää olevan jäsenmaille elämän ja kuoleman kysymys. Pintavaahdon takaa voi myös nähdä erimielisyydet EU:n tulevasta suunnasta ja politiikan painotuksista. EU on perinteisesti ollut talousliitto, jossa ihmisten, pääomien, tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuminen maasta toiseen on ollut kaiken perusta. Nyt kun maailmalaajuisen vapaan markkinatalouden hyötyjä on kyseenalaistettu, EU on pyrkinyt luomaan omaa tasapainoista talousmalliaan. Lissabonin huippukokouksessa 3 vuotta sitten hyväksyttiin ohjelma, jolla EU:n taloutta ja kilpailukykyä vahvistetaan, kuitenkin siten, että sosiaaliset, työllisyys ja ympäristötavoitteita ei unohdeta. EU:n tulevaisuustyössä on näin myös kyse siitä, laimeneeko EU globaalien markkinoiden jatkeeksi vai onko siitä malliksi laajemminkin, kun globalisaation haittoja pyritään lieventämään. Puhdas ympäristö, työllisyys ja arkipäivän turvallinen elämä lähtevät läheltä ihmistä, mutta myös EU pyrkii tukemaan ihmisiä markkinapaineiden ja kovan kilpailun puristuksessa. Jos Irakin kriisissä on paljon pelissä, niin on myös laajentuneen EU:n tulevaisuudessa. Se mikä on jo saavutettu, ei ole itsestään selvää. On melkoinen ihme, että EU:n kaltainen rakennelma puskee eteenpäin ja vielä tuottaa taloudellista hyvinvointia ja turvallisuutta koko EU:n alueelle. Tämä johtuu paljolti siitä, että mikään valtio tai EU instituutio ei voi jyrätä toista. Tästä yhteisöllinen päätöksenteko pitää huolen. Tasapainon horjuttaminen voisi suistaa EU:n hajaannuksen tielle, jota tuskin kukaan tosissaan haluaa. Varsinkaan nyt, kun rauha ja turvallisuus ovat taas entistä ajankohtaisempia. Sisältö 1/ Pääkirjoitus 4 Kolumni: Peter Ekholm 5 Usko tai älä! 6 Iloniemen Eurooppa Suomi vuonna Nokakkain TT ja SAK Maakunnan ääni: Ilppo Aarnio Igor Gräzin ei EU:sta perusta

3 Omat ja lasten pikkuvaivat hoidan itse, kertoo pariisilainen apteekkari Elisabeth Luc. Isommissa ongelmissa auttaa tuttu lääkäri, jonka potilas saa valita itse. Patrick Le Louarn Sivu Sairaana EU:ssa miten lääkäriin? Teija Tiilikainen ja uudet EU-jäsenet Erasmus laajenee maailmalle Byrokratia ahdistaa projekteja Timo Pesosesta komission mies Iloniemi och EU:s framtid Julkaisija Euroopan komission Suomen edustusto Pohjoisesplanadi 31, Helsinki puh. (09) fax (09) Päätoimittaja: Timo Mäkelä timo.makela@cec.eu.int Toimitus Unionimedia Oy PL 178, Helsinki Toimitussihteeri: Katja Palhus (virkavapaalla 10.3.saakka) puh. (09) fax (09) europa@unionimedia.fi AD: Heikki Pälviä Kustantaja Unionimedia Oy Toimitusjohtaja Risto Paananen risto.paananen@unionimedia.fi puh. (09) fax (09) Paino Forssan Kirjapaino Oy, Forssa Ympäristösertifikaatti SFS-EN ISO Painettu suomalaiselle WFC- ja Lumiart Silk -paperille. ISSN Edustuston tietopalvelu puh. (09) (ma-pe klo ) burhel@cec.eu.int Tilaukset ja osoitteenmuutokset sähköpostilla: europa@unionimedia.fi tai postitse takakannen tilauskortilla toimituksen osoitteella tai puh. (09) fax (09) Lehti on maksuton. Lehden sisältö ei välttämättä vastaa Euroopan komission virallista kantaa.

4 kolumni 4 Lisääntyykö amerikkalaisuus laajentuneessa unionissa? Peter Ekholm Sitran Eurooppa 2020 hankkeen johtaja Yhdysvaltojen läsnäolo Euroopassa näkyy taloudessa, turvallisuudessa ja ideoissa. Amerikkalaiset brandit näkyvät EU:n alueella enemmän kuin eurooppalaiset Yhdysvalloissa. Nato on Nato. Vihreys, uusliberalismi, deregulaatio, corporate governance yms tulivat Amerikasta Eurooppaan eivätkä päinvastoin. Yhdysvaltojen vaikutus on ollut myös integraatiossa keskeinen eri aikoina: Marshall-apu annettiin eurooppalaisten itsensä jaettavaksi eli pian sodan jälkeen aloitettiin yhteistyö ja Saksojen yhdistymisessä Bush vanhemman merkitys oli suuri. Yhdysvallat ja amerikkalaisuus ovat yhteen laskien voimatekijä Euroopassa ja eurooppalaisissa valinnoissa. Vahvistuuko eurooppalaisuus laajentumisella suhteessa amerikkalaisuuteen? Kyse on toisin sanoen siitä mitä uutta jäsenmaata ajattelevat ja miten ne toimivat. EU:n tulevat jäsenmaat ovat hakeneet vanhoista läntisistä rakenteista turvaa. Turvan, ennen kaikkea NATOn vuoksi Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat olleet mieluusti mieleen Yhdysvalloille. Tulevat jäsenet ovat valintojen edessä tulevaisuudessa. Vääntö EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja hyvin heiveröisen puolustusajattelun sekä Yhdysvaltojen johtaman NATO-painotteisen lähestymisen välillä ei ole poistumassa vaikka erilaisia pilareita on suunnittelijoiden pöydillä. Tuleeko uusilla EU-jäsenillä olemaan brittityyppinen kaksoislojaliteettiasema? Tulevatko ne EU:n ratkaisuissa ajamaan eurooppalaisen vaihtoehdon hyväksymistä? Lojaalisuus riippuu vahvuudesta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa EU on suhteellisen heikko ja esimerkiksi Lähi-idän kysymyksessä Puolassa on ollut lojaalisuutta Yhdysvalloille. Kauppapolitiikassa EU on vahva ja esimerkiksi WTO:ssa Puola on ollut EU-rintamassa vaikka ennen EU-jäsenyyttä sille olisi voinut sopia paremmin ryhmittyä USA:n taakse. Mielenkiintoinen keskustelu tullaan käymään kehitysyhteistyöpolitiikassa. Eurooppa on ollut paljon Yhdysvaltoja voimakkaampi tuen antaja. EU-tulijat voivat tuntea halua noudattaa amerikkalaista mallia osin liberalistisen ajattelun vuoksi ja osin sen vuoksi, että EU:n tukirintamassa olo sitoo resursseja. Toisin kuin USA:ssa, EU:n ulkopolitiikassa raha kuten kriisejä ennaltaehkäisevä tuki ja kauppaetujen antaminen on ylipäätään merkittävä resurssi. Myös hyvinvointimalli on kiinnostava kehityskohde. Kaikki EU:n viistoista jäsenvaltiota ovat hyvinvointivaltioita erilaisia toki, mutta kuitenkin. Puhuminen eurooppalaisesta hyvinvointimallista on perusteltua, kun verrataan ajattelua Yhdysvaltoihin tai Aasiaan. Konkreettisella tasolla EU:n sisäiset erot ovat kuitenkin niin suuria, että puhuminen EU-mallista on ennenaikaista. Tulevat jäsenet ovat purkaneet entiset sosialistiset mallinsa, mutta uusia ei ole rakennettu tilalle. Näiden maiden poliittisessa eliitissä on kannatusta sekä amerikkalaiselle että eurooppalaiselle hyvinvointimallille. EU:n sosiaalinen ulottuvuus on kasvaneesta huomiosta huolimatta vielä heikko. Siinä on kuitenkin elementtejä, jotka sitovat uusia jäseniä sekä sisällöllisesti että vaikutusmekanismien (esimerkiksi kolmikantamalli) kautta eurooppalaiseen perinteeseen. Acquista ei saa erivapauksia. Asetelman kiinnostavuutta lisää se, että vanhat unionimaat ovat joutuneet pragmaattisista syistä aloittamaan omien mallinsa uudelleenajattelun ja tulevat jäsenmaat ovat ideologisista syistä ihmettelemässä raskaita sosiaalivaltiomalleja. Jos uudet jäsenet toteuttavat amerikkalaishenkisen mallin samaan aikaan kun vanhat jäsenet epäonnistuvat muuntamaan omia mallejaan, mikä vaikutus sillä on yritysten kilpailukykyyn? Haluavatko vanhat jäsenet ainakin minimitasosäätelyä EU:ssa? Jos niin, hyväksyvätkö kaikki jäsentä sen yksimielisesti? Vai pysähtyykö vitkaan edennyt sosiaalijuna? Kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin löytyy vastaus, mutta yhtä oikeaa vastausta ei ole.

5 Usko tai älä! Risto Paananen Miksi lakupiiput pitää sammuttaa? Viime vuoden lopulla naureskeltiin EU:lle ja lakritsipiippujen kieltämiselle. Esimerkiksi MTV3:n Kymmenen uutisissa kerrottiin, että EU:n terveysvaliokunta aikoo kieltää piiput terveydelle vahingollisina. Kyllä on kivaa kun joku holhoaa, uutisankkuri piikitteli. Miksi lakupiiput pitää kieltää, Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan jäsen Eija-Riitta Korhola? No ei meillä tosiaan ole tarkoitus vainota lakritsipiippuja. Tämä on ihan typerä juttu, joka koski erästä muutosesitystä valiokunnan tupakanvastaiseen mietintöön. Siinä ei siis ollut kysymys edes mistään direktiivistä vaan suosituksesta, jolla ei ole lainvoimaa. Mietinnössä ehdotettiin, että lapsille suunnatut, tupakkatuotteita jäljittelevät mallit ja lelut kiellettäisiin. Siinä tarkoitettiin muualla Euroopassa yleisiä tupakkaaskin jäljitelmiä, jotka saattavat olla jopa jonkin tietyn tupakkamerkin mukaisia, Korhola selvittää. Hänen mukaansa eräs ruotsalainen toimittaja ymmärsi asian väärin käännösväärinkäsityksen johdosta. Hänelle tulivat asiasta mieleen lakritsipiiput. Mutta piippuhan on tupakointiväline eikä tupakkatuote, Tämä juttu levisi sitten Suomeen, ja tällaisia typeryyksiä on kai sitten helppo uskoa. Korhola kertoo puhuneensa suoma- laisen päivälehden toimittajalle välillisestä, lapsiin kohdistuvasta piilomainonnasta. Sanoin, että rajoitukset ovat mielestäni paikallaan ajatellen sitä, millaisia malleja lapsille annetaan. Miksi lasten pitäisi opetella savukemerkkejä? Tyrmistyin, kun näin Aamulehden jutun, jossa sanottiin, että minä puolustan lakritsipiippukieltoa. Vieressä oli sitten kirjoittajan kolumni, jossa kehotettiin mieluummin lopettamaan tupakanviljelyn tukeminen. Korhola kertoo saaneensa yleisöltä raivoisaa palautetta, jossa tivattiin, eikö parlamentaarikoilla nyt ole parempaa tekemistä. Mielestäni kysymys oli epäreilusta ja epäeettisestä journalismista. Korhola muistuttaa, että Suomessa rajoitukset asetettiin jo 1970-luvulla, kun tupakkalainsäädäntöä laadittiin. Valiokunnan suositusta ei tulla missään tapauksessa tulkitsemaan siten kuin julkisuudessa on väitetty. Suosituksen noudattaminen ei vaikuttaisi Suomeen millään tavalla. Entä mitä mieltä olette itse lakritsipiipuista? Kuiva samppanja ja lakupiippu on ihana yhdistelmä. Tosi herkku. Pitäisi kuitenkin muistaa, että EUasiat eivät ole niin yksipiippuisia, Eija- Riitta Korhola lisää. 5

6 Eurooppa 2010 Jaakko Iloniemen ennuste vuodelle 2010: Kansallisvaltioiden 6

7 asema säilyy vahvana Ei EU:lla ole mitään yhteistä tahtotilaa, ministeri Jaakko Iloniemi kuittaa suunnitelmat siitä, että unioni esiintyisi tulevaisuudessa kaikissa asioissa yhdellä äänellä. Kaavailuja unionin presidentistä hän pitää haihatteluna. Iloniemen kristallipallon mukaan vuonna 2010 EU on nykyistä selvästi laajempi ja tiiviimpi unioni. EU:n ulkoraja tulee kuitenkin edelleen vastaan ennen Venäjää, Ukrainaa ja Turkkia. Risto Paananen kuvat Pekka Elomaa EU:n edessä on nyt kova ja vaikea vaihe, historiansa suurin laajentuminen, Jaakko Iloniemi muistuttaa ennusteensa aluksi. Tämä syö voimia, eikä toista yhtä suurta ponnistusta liene odotettavissa seuraavan kahdeksan vuoden kuluessa. Kun 10 uutta maata on ensi vuonna saatu unionin piiriin, edessä on vielä ankara sopeutuminen. Mukana on monta kansakuntaa, joiden poliittinen ja taloudellinen historia poikkeaa jyrkästi kaikista nykyisistä jäsenmaista. Myös niiden tarpeet ovat mittavat. Nykyisillä jäsenmailla ei kuitenkaan tunnu olevan suurta valmiutta luopua mistään eduistaan. Odotettavissa on toisaalta toiveita jotka eivät toteudu, toisaalta luopumisen vaikeutta, Iloniemi ennustaa unionin kasvukipuja. Hän uskoo vakaasti laajentumisen hyödyllisyyteen. Laajentuminen myönteiset vaikutukset ilmenevät vasta myöhemmin, mutta kustannukset tulevat voimaan heti. Mutta jos taloudellinen kasvu lähtee vauhtiin, tuloksena on vakaat poliittiset olot, mikä on hyvä asia myös vanhoille jäsenille. Kuinka laajaksi unioni sitten oikein paisuu? Turkille on jo raoteltu ovia, ja jotkut tähyilevät kauemmaksi itään, jotkut taas Välimeren eteläpuolelle. Entisen Jugoslavian alueita tulee luultavasti mukaan vuoteen 2010 mennessä. En kuitenkaan odota Valko-Venäjän, Ukrainan tai Venäjän federaation olevan jäseniä. En usko Turkinkaan olevan varsinainen jäsen. Nykyistä pidemmälle menevää yhteistyötä niiden kanssa kyllä varmaan harjoitetaan. Armeijaa ei suunnitteilla Laajentuneen EU:n alueella asuu 450 miljoonaa ihmistä, ja taloudellisena tekijänä unioni on yksi maapallon keskipisteistä. Melkein suurvalta siis, mutta eikö suurvalloilla ole yleensä mahtava armeija? Ei ole olemassa mitään suunnitelmia EU:n omiksi puolustusvoimiksi, Iloniemi kuittaa. Puolustuksesta vastaavat hänen mukaansa tulevaisuudessakin kansalliset armeijat, joista yksiköitä voidaan osittain alistaa yhteiseen käyttöön. Toisaalta EUmaiden puolustusta ei tarvitse lähivuosina yhdistää Natoon, sillä se on siihen jo pitkälle yhdistetty. EU:n tarpeisiin voidaan jo nyt lainata Natolta resursseja. Voi olla, että suuri yleisö ei edes kunnolla tiedä, kuinka pitkälle EU:n turvallisuusjärjestelmät toimivat jo nyt yhdessä Naton kanssa. Natohan tarkoittaa suomalaisten mielessä pitkälti samaa kuin Yhdysvallat. Monen EU-maan välit amerikkalaisten kanssa ovat viime aikoina olleet selvästi viilentymässä. 7

8 Eivät jäsenmaat kaikissa asioissa ole tasa-arvoisia. Unionissa on mukana yli 80 miljoonan asukkaan maa ja puolen miljoonan asukkaan maa. Jaakko Iloniemi 8 Vastakkainasettelu olisi huonoa politiikkaa. Meillä on keskinäistä kilpailua, mutta EU:n ja Yhdysvaltojen poliittiset edut ovat yhteiset. Molemmat tahot edustavat länsimaista demokratiaa, Suomen entinen Washingtonin-suurlähettiläs painottaa. Hän arvioi, että viime aikojen keskinäinen nokittelu johtuu pitkälti vuoden 2001 terrori-iskuista. Euroopassa ei ole ymmärretty, kuinka perustavaa laatua oleva järkytys Al-Qaidan isku oli amerikkalaisille, jotka luulivat elävänsä syvässä rauhantilassa omalla mantereellaan. Amerikkalaiset muistuttavat mielellään pelastaneensa Länsi-Euroopan kolme kertaa, kahdessa maailmansodassa ja sitten kylmässä sodassa. Sitten tulee vain pilkkaa ja ylenkatsetta. Voi olla että tulemme lähemmäksi toisiamme, jos terroristit tekevät jotakin vastaavaa Euroopassa. Yhteinen ääni vaatisi yhteisen tahdon Etenkin suuret jäsenmaat kaipaavat EU:lle keulakuvaa, joka puhuisi koko unionin äänellä maailmalla. Tällainen yhden puhelinnumeron ajatus edellyttäisi, että olisi joka asiassa yhteinen politiikka. Suurin heikkous tässä mallissa on ajatus siitä, että EU:lla olisi yhteinen tavoitetila. Kukaan ei kuitenkaan osaa määritellä tätä. Eri kansoilla on erilaisia intressejä. On niitä jotka haluavat enemmän liittovaltion piirteitä ja toisia, jotka kannattavat vain valtioiden välistä liittoa. Ei tästä ole mitään yhteistä tavoitetta, se on vain juhlapuhemateriaalia. Entä sitten unionin presidentti, jota Ranska ja Saksa ovat yhdessä ehdottaneet? Ajatus sellaisesta presidentistä, jonka EU-maiden kansalaiset kokisivat itse valinneensa, ei ole realistinen. Joissakin kulttuureissa arvostetaan komeita raameja ja ajatellaan, että niistä syntyy myös sisältöä. Ehdotus EU:n presidentistä on mielestäni samaa sarjaa. Iloniemen arvion mukaan Euroopan parlamentin aseman vahvistuminen jatkuu. Päätöksentekijänä parlamentilla on kuitenkin merkittävä ongelma: se voi päättää EU:n menoista mutta ei tuloista, joista jäsenmaat sopivat keskenään. Iloniemen mielestä ei ole myöskään aivan selvää, kenen edustajina parlamentaarikot toimivat. He ed ustavat omia puolueitaan mutta äänestäjien mielikuvissa samaistuvat kuitenkin enemmän omaan jäsenmaahansa. Toisaalta puoluejako parlamentin tasolla on pitkälti fiktiivinen. Iloniemi kuluu vahvan komission kannattajiin edellyttäen, että komissio toimii alkuperäisen tehtävänsä mukaan riippumattomana elimenä, jonka tärkein tehtävä on EU:n perussopimusten noudattamisen valvonta. Vuosien varrella on nähty monta komission jäsentä, jotka ovat yhdistäneet kansallisen ja unionin edun valvonnan. On siis selvästi vedetty kotiinpäin. Koko ei yksin tuo vaikutusvaltaa Unionin jäsenmaiden on ennustettu jakautuvan erilaisiin ryhmiin, joita on kuvailtu kehiksi tai kerroksiksi. Ytimessä olisivat voimakasta liittoutumista kannattavat maat, etenkin EU:n mahtimaat Saksa ja Ranska. Muut olisivat sitten mukana vähemmällä innolla. Olisiko suurilla ja pienillä mailla sitten samanlainen paikka päätöksentekopöydissä? Koko ei ole ainoa kriteeri, myös kyky ja halu ovat tärkeitä. Benelux-maat ovat pieniä mutta kovasti mukana ytimessä. Joillakin mailla on sisäpoliittisista syistä vaikeuksia muotoilla itselleen EUpolitiikkaa. Iloniemi nostaa esimerkiksi Pohjoismaat: niillä on sama kehitystaso ja yhteinen oikeusvaltion historia, mutta viisi eri EU-politiikkaa. Kaksi Pohjoismaata on kokonaan EU:n ulkopuolella, kaksi jäsenmaista on rahaliiton ulkopuolella. Ranskan asema ei perustu väkilukuun ja kansantalouden kokoon vaan voimakkaaseen EU-politiikkaan. Ranska on myös alkuperäinen jäsenmaa, eikä se ole EU-asioissa sisäpoliittisesti niin jakautunut kuin vaikkapa Britannia. Mutta eivät jäsenmaat kaikissa asioissa ole tasa-arvoisia. Tällainen kuvitelma osoittaa todellisuudentajun puutetta. Unionissa on mukana yli 80 miljoonan asukkaan maa ja puolen miljoonan asukkaan maa. Unionin jäsenmaiden tasapainoon vaikuttaa lähivuosina yhteistyön tiivistyminen, etenkin rahaliitto. Britannia tulee uskoakseni mukaan EU-politiikan keskipisteeseen juuri tätä kautta, Emu-maana. Ranska ja Saksa taas vetävät historiallisista syistä yhtä köyttä jatkossakin, Iloniemi visioi. Vuonna 2010 Suomi ei kuulu enää kaikkein pienimpiin jäsenvaltioihin vaan on Baltian maiden liittymisen myötä noussut keskisarjaan. Suomen painoarvo EU:ssa voi edelleen olla maan kokoa suurempi, jos se itse sitä haluaa.

9 Rahaliiton hajoaminen olisi EU:lle ja sen jäsenmaille todella vakava takaisku, Jaakko Iloniemi sanoo. 9 Tämä edellyttää, että Suomi jatkaa tähän saakka noudattamaansa linjaa eli on rakentavasti ja rauhallisesti läsnä siellä missä päätöksiä tehdään. Yhteinen kieli puuttuu jatkossakin Liittovaltiokehityksen kannattajien edessä on korkea kynnys, joka laajentumisen myötä vain nousee: yhteisen kielen puute. Uudessa unionissa asuu jo satoja miljoonia ihmisiä, jotka osaavat vain yhtä kieltä. Yhä suurempi määrä ihmisiä opiskelee muutakin kuin äidinkieltään. Kielikynnys on silti todellinen kysymys, Iloniemi pohtii. Ei EU:sta tule mitään Rooman valtakuntaa, jossa puhuttiin yleisesti latinaa. Melkein 100 miljoonaa ihmistä puhuu äidinkielenään saksaa, ehkä 70 miljoonaa ranskaa ja näitä pienempi joukko englantia. Englanti on monelle apukieli, mutta yleisin yhteinen kieli taitaa olla se Bad English. Voidaan päätyä siihen, että lainsäädäntö tehdään kaikilla kielillä, mutta siitä neuvotellaan parilla kolmella kielellä. Yhteinen kieli siis puuttuu, mutta raha on vuonna 2010 pitkälti yhteistä. Rahaliitto on silloin selvästi nykyistä isompi tekijä, Iloniemi uskoo. Pidän yhteistä rahaa EU:n merkittävimpänä saavutuksena lainkaan väheksymättä sisämarkkinoita tai vaikkapa vapaata matkustusoikeutta. Yksityistalouden puolella yhteen kasvaminen on Iloniemen ennusteen mukaan hitaampaa. Yritykset ylittävät rajoja vuonna 2010 luultavasti paljon nykyistä yleisemmin, ja jonkin verran on varmaan jo toimivia työmarkkinoitakin. Siinä missä yhteinen raha on tärkeä tekijä entistä tiiviimmän ja toimivamman unionin rakentamisessa, sen hyvinvoinnista huolehtiminen on aivan yhtä tärkeää. Jo nyt on ollut havaittavissa, että jotkut jäsenmaat ovat taipuvaisia asettamaan omat kansalliset intressinsä yhteisesti sovittujen Emu-raamien yläpuolelle. Jos rahaliitto jostakin syystä hajoaisi, se olisi EU:lle ja jäsenmaille todella vakava takaisku, Iloniemi varoittaa. Ennustaminen on yhä vaikea laji Ennustus alkaa olla valmis. Unionille on piirretty rajat ja valittu jäsenet. Meillä on käsitys myös hallintomallista: vuonna 2010 EU:n jäsenmaat kinastelevat edelleen keskenään itsenäisten valtioiden muodostamassa liitossa. Laajentumisen hyödyt lienevät silloin jo näkyvissä, jos vain talouskasvu on siivittänyt tuoreimpien jäsenmaiden sopeutumista. Onko unionilla presidentti? Sitä emme tiedä, mutta mahtaako se nyt olla niin oleellistakaan. Onko ennustaminen vaikeaa, Jaakko Iloniemi? Se on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Kun Suomi vuonna 1995 liittyi EU:n jäseneksi, liityimme nykyiseen verrattuna hyvin erilaiseen unioniin. Olimme esimerkiksi aivan varmoja, että Suomella ei ole moneen vuoteen edellytyksiä liittyä rahaliittoon. Kun vuonna 1992 aloitimme tunnustelut jäsenyydestä, harva osasi kuvitella että olisimme kymmenen vuode n kuluttua päättämässä Baltian maiden jäsenyydestä. Myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ulottumista puolustukseen pidettiin aivan utopiana. Nyt suomalainen kenraali johtaa EU:n sotilaskomiteaa.

10 Työvoimasta voi tulla pulaa,mutta suvivirsi soi yhä kouluissa Elämää EU-Suomessa vuonna Vuonna 1994 suomalaiset päättivät kansanäänestyksessä liittyä Euroopan unioniin eli hypätä Brysselin junaan, kuten silloin sanottiin. Monen yllätykseksi juna osoittautui pikajunaksi, ja nykypäivän EU on perin toisenlainen kuin kahdeksan vuotta sitten osattiin kuvitella. Ja vauhti tuntuu jatkuvan nopeana: pian on mukana 10 uutta jäsenmaata, ja yhteistyö vain tiivistyy. Kurkistimme kristallipalloon: millaista on Suomessa vuonna 2010? Työryhmä: Jaakko Asikainen Terhi Hakala Risto Paananen Tiina Pelkonen Irja-Kaisa Vierula Annukka Viitanen Kuvat: Lehtikuva Historian dosentti Laura Kolbe uskoo, että Suomi siirtyy maaseutuineen päivineen kaupunkimaisen elämäntavan piiriin. Kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, he jättävät jälkeensä arvotyhjiön. Sitä täytetään kansallisen politiikan tunnuksia etsimällä ja nostalgialla. Samalla syvennetään sen pohtimista, mitä eurooppalaisuus merkitsee, Kolbe linjaa. Suomi nähdään Itämeri-yhteydessään ja Eurooppa tuntuu taas läheiseltä, hän lisää. Eurooppalainen kaupunkikulttuuri ilmenee esimerkiksi yksityisyrittäjyytenä. Palveluja ostetaan, ja perheyrittäjyys lisääntyy. Siinä lainsäädäntökin joutuu eurooppalaistumaan. Uskon, että kristillis-moraalinen pe rusvire voimistuu. Uskonto tarjoaa uudenlaista toimintaa ja yhdessä olemisen tilaa. Yhteisöllisyys sekä keskustelu hyvästä elämästä ja arvoista on tulevaisuuden eurooppalaisuutta. Koulutetun keskiluokan etsiytyessä henkisten arvojen äärelle, voi toisaalta uskonnollinen fundamentalismikin voimistua, Kolbe arvelee. Suomi on päätepysäkki Suomessa on vuonna 2010 venäjänkielisiä enemmän kuin ruotsinkielisiä. Se asettaa kaksikielisyytemme uuteen valoon, ennustaa kirjailija ja Hufvudstadsbladetin toimittaja Staffan Bruun. Bruun olettaa, että Virosta Suomeen muuttavat ne, jotka tyytyvät vähään. Suomi on kuitenkin EU:n laitimmainen kolkka. Ruotsi ja Virokin ovat sentään paljon lähempänä Euroopan ydintä. Me olemme päätepysäkki. Bruunin mielestä emme koskaan menesty palkka- tai hintakilpailussa muun Euroopan kanssa. Paljon tuotantoamme siirretään varmasti Viroon, Unkariin tai Puolaan. Paljon lepää Nokian harteilla. Mikä on lippulaivamme asema seitsemän vuoden kuluttua? Se vaikuttaa myös siihen, minkälaisia ihmisiä tänne muuttaa. Suvivirsi kaikuu kevätjuhlissa Uno Cygnaeuksen ei tarvitse yhtä mittaa pyöriä haudassaan vielä vuonna 2010, sillä koulun perusajatus pysyy entisellään. Tavoitteena on edelleen tehdä nuorista yhteiskuntakelpoisia kansalaisia ja antaa heille perustiedot ja taidot. Oppilaat myös käyvät koulussa ko-

11 Suvivirttä veisataan kevätjuhlassa v ielä vuonna Myös tonttulakit ja Lucia-ne idot ovat yhä kunniassaan. 11 tisohvalle ei voi jäädä hampurilaista mutuste lemaan virtuaaliopetuksen pariin. Näin uskoo helsinkiläisen Vuosaaren yläasteen rehtori Janne Kettunen. Mikään ei voita asioihin perehtynyttä opettajaa, Kettunen tietää. Nuoret tarvitsevat rakkaudella annettuja rajoja vielä vuosikymmenen kuluttuakin, etenkin levottomat 7 9-luokkalaiset. Tämänikäisten Kettunen arvioi olevan tulevaisuudessa yhtä levottomia kuin nyt. Kielten merkitys korostuu, ja matematiikka nyt on kaiken perusta. Samoin opetusohjelmassa pysyvät luonnontieteet ja humanistiset tieteet, itse biologiaa ja maantiedettä opettava rehtori luotaa. Taide- ja taitoaineillekin hän uskoo löytyvän tilaa valinnaisaineina. Itse asiassa niiden merkitys saattaa kovan teknologian yhteiskunnassa korostua. Vuosaarelaiskoulussa on jo nyt kansainvälinen tunnelma. 340 oppilaasta 15 prosenttia on ulkomailta muuttaneita. Eniten on venäläisiä, mutta myös virolaisia ja inkeriläisiä on runsaasti, samoin kauempaa tulleita. Suomi kuitenkin säilyy valtakielenä vuonna 2010 Kettunen ei usko maahanmuuttajien määrän radikaaliin nousuun. Annamme kaikille saman opetuksen. Aikuisina he sitten ovat rautaisia ammattilaisia yhdentyvässä Euroopassa. Lisäksi kielitaitoisia, sillä suomen ja englannin lisäksi hallussa on kotikieli, Kettunen visioi. Koulussa kokeillaan jo nyt lyhyitä englanninkielisiä opetusjaksoja, mutta rehtori on vakuuttunut, että koulun opetuskielenä pysyy suomi. Puhekielen muuttuminen on sitten eri asia. Nuoret ottavat vaikutteita monesta asiasta ja yhdistelevät niitä. Toivottavasti kiroilu koulun pihalla vähenee, Kettunen huokaisee. Siperia opettaa pukeutumaan Ruokailuunkaan lähivuodet eivät rehtori Kettusen arvion mukaan tuo paljon uutta. Koulussa on jo nyt vaihtoehto niille, jotka eivät syö sianlihaa, ja kasvisruokaa on tarjolla. Jos joukossa olisi vegaaneja, heille pyrittäisiin etsimään sopivaa ruokaa. Muoti on syklinen juttu, mutta satunnaisia virtauksia lukuun ottamatta pukeut uminen tuskin mullistuu. Siperia opettaa, eli napapaita ei tunnu mukavalta pakkasella. Entäpä eri kulttuurien sekoittuminen ja kunnioittaminen? Vaikka juhlaan tai sen sanomaan ei itse ottaisi osaa, niin tapakulttuuri ja juhlissa käyttäytyminen on opeteltava, rehtori vaatii. Uskon, että suvivirttä veisataan vielä Se kuuluu kevääseen. Samoin pidetään joulujuhlat ja Lucian -päivät. Muslimien pyhä Ramadan-kuukausi otetaan huomioon jo nyt siten, että mus- Suomi siirtyy kaupunkimaiseen elämäntapaan, kristillis-urbaani perusvire voimistuu Taide- ja taitoaineiden merkitys voi korostua teknoyhteiskunnassa Dosentti Laura Kolbe Rehtori Janne Kettunen

12 12 limin ei paaston aikana tarvitse osallistua raskaaseen liikuntaan. Koulussa on myös tila missä voi rukoilla rauhassa. Opiskelijavaihdossa vilskettä Opiskelijavaihto Suomesta muualle Eurooppaan on ollut vilkasta jo pitkään. Suomi sen sijaan on viime aikoina kasvattanut mielenkiintoaan ulkomaalaisten opiskelijoiden keskuudessa. Vuonna 2010 täällä käyskentelee opiskelijoita ympäri maailmaa. Suomessakin on varauduttava siihen, että meille tulee pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta. Korkeakoulujen tulisi lisätä ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrää, sanoo suunnittelija Maija Air as Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksesta CIMOsta. Opiske lijavaihdon tavoite on, että opiskelijat valmistuttuaan olisivat valmiita vaihtamaan maata työn perässä. Urbaani elämäntap a valloittaa vähitellen koko Suomen. Vuonna 2010 tämä onkin arkipäivää. Myös ammattiin opiskelevat voivat entistä helpommin lähteä ulkomaille, ensin työharjoitteluun ja myöhemmin töihin. Suomessakin työpaikoilla sorisevat tutut ja tuntemattomat kielet, kun ulkomaalaisia työharjoittelijoita on entistä enemmän. Vaihto-ohjelmat ovat jo pitkään suuntautuneet myös Keski- ja Itä- Euroopan maihin. Tulevaisuudessa Euroopan suhde ympäröivään maailmaan muuttuu, ja opiskelijavaihtoonkin lähdetään helpommin EU:n ulkopuolelle, Maija Airas visioi. Suomi ei saavuta Baltian tai edes Saksan hintatasoa. Oluen hinta putoaa ehkä puoleen. Ville Aalto-Setälä, Kuluttajatutkimuslaitos Olut on halpaa, mutta muuten Suomessa on yhä kallista Euroopan yhdentyessä myös hinnat yhtenevät. Näin arvelee Kuluttajatutkimuslaitoksen tutkimuspäällikkö Ville Aalto- Setälä. Eniten hintataso muuttuu niiden tuotteiden osalta, joista maksetaan valmisteveroa. Eniten laskee siis alkoholin hinta. Ehkä olut on se aivan ykköstuote. Vuonna 2010 oluen hinta on todennäköisesti vain puolet tämänhetkisestä, Aalto-Setälä aprikoi. Entä halpeneeko ravintolassa syöminen? Luultavasti. Tosin siihen ei vaikuta ainoastaan yleinen hintatason lasku. On mahdollista, että tuloerot kasvavat ja sen myötä tarjoilijoiden palkkataso suhteessa laskee, jolloin sekin näkyy ravintolahinnoissa. Aalto-Setälän mukaan Suomi ei kuitenkaan saavuta Baltian maiden tai edes Saksan alempaa hintatasoa. Hinnat ainoastaan lähentyvät toisiaan. Samalla julkiset palvelut, jotka ovat olleet meillä pitkälti ilmaisia, saattavat hieman kärsiä. Uskon, että Eurooppa yhdenmukaistuu, ja kun Baltian maat tulevat osaksi Euroopan unionia, yhdenmukaistuminen leviää sekä hintoihin että julkisiin palveluihin. Me säilytämme Suomen omaleimaisuuden, johon sisältyvät pikkuisen korkeammat hinnat ja vähän paremmat julkiset ilmaispalvelut, mutta siinäkin asiassa siirrytään lähemmäs muita maita. Ammattitaito uuteen arvoon, kansainvälisyys kasvaa Globaali talous on se valtavirta, joka imaisee Suomenkin mukaansa, ennakoi tutkimusjohtaja Tuula Heiskanen Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksesta. Kansainvälistynyt työelämä vaatii kielitaitoa, ja sitä on. Heiskanen korostaa, että kuka tahansa, missä asemassa hyvänsä, voi joutua käyttämään työssänsä vierasta kieltä. Työelämä vaatii joustavuutta ja valmiutta lähteä ja liikkua. Yhtäkkiä voi joutua käväisemään vaikka Afrikassa hoitelemassa suhteita, Tuula Heiskanen ennakoi. Kaukosuhteet toki hoituvat paljolti informaatioteknologian avulla. Tietotekniikkaa myös osataan hyödyntää ja kaikilla on siihen perusvalmiudet vuonna Etätyö on yleisempää kuin nyt. Se aiheuttaa uusia järjestelyjä kuten toimistohotelleja, sillä etätyöntekijätkin kaipaavat sosiaalisia kontakteja. Erikoistutkija Tuula Heiskanen arvioi ammattitaidon nousevan uuteen arvoon. Ikärakenteen muuttuessa eli suur-

13 ten ikäluokkien jäädessä pois työmarkkinoilta, voi tulla sellainen tilanne, että työvoimaa ruvetaan kaipaamaan. Tämä lisää ammattitaidon arvostusta. Perhe on se, joka saa jatkossakin joustaa kansainvälistyvän työelämän vaatimusten mukaisesti. Mielelläni näkisin toisenlaisen vision, mutta valitettavasti tämä on todennäköistä, Heiskanen pahoittelee. Myös työelämän sukupuolijako säilyy. Miehet ja naiset eivät välttämättä ole samoissa tehtävissä kuin nyt, mutta kehitys tasa-arvoisempaan suuntaan on vähäistä. Ulkomailta tulee työvoimaa. Etenkin hoiva-ala voi olla nykyistä värikkäämpää. Toivottavasti myös suvaitsevaisuus lisääntyy, Tuula Heiskanen toivoo. Etätyön yleistyminen tuo mukanaan toimistohotelleja Tuula Heiskanen,Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskus Oluen hinta on laskenut jopa puoleen nyky isestä. Maatiloja entistä vähemmän Maaseudulla maatilojen määrä vähenee edelleen ja tilakoko kasvaa. Tästä on tehty erilaisia ennusteita. Jos Suomessa on nyt karkeasti noin tukea saavaa tilaa, aika hyvä ennuste voisi olla että niitä on vuonna 2010 alle Tämä perustuu olettamukseen, että olosuhteet jatkuisivat suurin piirtein samanlaisina, laskee tutkimuspäällikkö Panu Kallio Pellervon taloudellisesta tutkimuslaitoksesta. Suomalaisen maatalouden tulonmuodostuksesta merkittävä osa tulee tuista, Kallio muistuttaa. Niinpä radikaalit muutokset EU:n maatalouspolitiikassa vaikuttaisivat myös Suomen maaseudulla. Jos mitään merkittävää uutta ei tapahdu, rakennemuutos ja maaseudun autioituminen jatkuvat. Kallio ei usko, että maahanmuuttajat ryhtyisivät asuttamaan tyhjiä maatiloja. On vaikea uskoa, että heistä tulisi lisävoimaa ainakaan viljelijöinä, joihinkin muihin maaseudun töihin kyllä. Maanviljely vaatii kuitenkin kutsumusta, ja leivän saa helpommalla muutenkin. Vaikka maatilat vähenevät, maa tietysti pysyy paikallaan. Mitä sille tapahtuu? Osa ehkä poistuu maatalouskäytöstä. Rakennemuutos kuitenkin jatkuu eli tilakoko kasvaa. Tämän takia tilojen väheneminen ei vaikuta samassa suhteessa tuotantomääriin. Esimerkiksi maitotilojen väheneminen alkoi jo ennen EU-jäsenyyttä, ja tämä kehitys jatkuu, ennustaa Kallio. Maidon tuotantomäärä on kuitenkin jopa kasvanut, koska tekniikka on kehittynyt. Viljan viljelyssä ei Kallion arvion mukaan tapahdu suuria muutoksia. Nurmiviljelystä on jo jonkin aikaa siirrytty viljaan, ja vehnä on syrjäyttänyt ohraa viljalajikkeena. Vaikka tuotantosuunnissa ei tapahtuisi merkittäviä uudistuksia vuoteen 2010 mennessä, tuotteet kehittyvät vastaamaan muuttuvia kulutustottumuksia. Esimerkiksi juotavan maidon kysyntä markkinoilla on laskenut jo pitkään, mutta juustojen kysyntä on kasvanut, Kallio huomauttaa. Suomi säilyy turvallisena maana EU:n laajeneminen ei suomalaisesta näkökulmasta muodosta uhkaa kansalaisten turvallisuudelle. Yleisellä tasolla Suomi on nykyisen EU-alueen turvallisimpia maita. Tästä aiotaan pitää kiinni, toteaa poliisijohtaja Kari Rantama sisäasiainministeriön poliisiosaston esikuntayksiköstä. Linja pitää yhtä poliisille viime kesänä vahvistetun virallisen, vuoteen 2010 ulottuvan vision kanssa. Rantama tähdentää, että rikosten torjunnassa EU on ollut positiivinen tekijä. Unionia syytetään usein byrokraattisuudesta, mutta poliisitoimeen sen kautta on saatu ihan uusia konkreettisia apuvälineitä. Aikaisemmin käytössä oli lähinnä vain rikospoliisin Interpol-yhteys. Rantama korostaa sitä, että 1990-luvulla voimakkaasti muuttunut suomalainen todellisuus ei suinkaan muovautunut yhden tekijän mukaan. On tärkeätä erottaa, mitä asioita voimme panna EU:n piikkiin, ja mitkä taas johtuvat ihan muista asioista. Rantama viittaa siihen, että esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden suhteellisen voimakas maihinnousu Suomeen ei liity EU-ratkaisuun, vaan Neuvostoliiton hajoamiseen, joka avasi itään ja etelään suljettuina olleet rajat. Länteen raja taas oli avoinna vuosikymmeniä ennen EU-aikaa, menihän Suomen ja Ruotsin pohjoismainen rajayhteistyö pidemmälle kuin Shengen-sopimus, Rantama toteaa. 13

14 nokakkain Pentti Peltoniemi kuvat Pekka Sipola Työnantajat ja ammattiyhdistysliike yhtä mieltä: tilaisuuteen on tartuttava Laajentuminen uhka vai mahdollisuus? Onko EU:n itälaajentuminen uhka vai mahdollisuus? 14 Valkonen: Koko Euroopalle suuri mahdollisuus, mutta helppoa se ei tietenkään ole. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että siirtymätaloudet olisivat jäänet ulkopuolelle. Jopa turvallisuusriski olisi ollut melkoinen, kun Venäjän ja EU:n väliin olisi jäänyt epämääräinen vyöhyke. Ongelma liittyy siihen, että taloudelliset ja sosiaaliset erot ovat suuret. Kaikki ymmärtävät, että 50 vuotta ei voida kuroa umpeen vuodessa, vaan se vie oman aikansa. Toisaalta laajentuminen tuo tuotannolle uusia markkinoita, EU-jäsenyys kaventaa taloudellista ja sosiaalista kuilua ja vahvistaa demokratiaa. Forsman: Pitkällä aikavälillä mahdollisuus ja haaste, jonka olemme valmiit ottamaan vastaan. Lyhyellä aikavälillä ei suuria muutospaineita ei kielteisiä eikä myönteisiä. Laajentuminen on 90-luvulla tehtyjen Eurooppa-sopimusten perusteella tapahtunut tosiasia. Hakijamaat on jo nivellytetty EU:n sisämarkkinajärjestelmään ja nyt hakijamaat ovat siirtymässä hakijamaiden täysjäsenyysvaiheeseen kaikkine velvollisuuksineen ja oikeuksineen. Kiirehditäänkö laajenemisessa liikaa? Valkonen: Niin, mikä olisi se oikea hetki. Voisi palauttaa mieliin sen, kun Berliinin muuri murtui ja Saksa yhdistyi, mikä Mielipiteemme ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Hakijamaissa on tehty paljon töitä asioiden muuttamiseksi.

15 EU:n laajeneminen itäisen Keski-Euroopan maihin herättää monessa suomalaisessa pelkoja. Kiristyykö kilpailu vähenevistä työpaikoista, uhkaako rikollisuus? Nokakkain-sarjassa kantansa esittävät kansainvälisen osaston johtaja Marjaana Valkonen SAK:sta ja kauppapolitiikan ja kansainvälisten suhteiden johtaja Erik Forsman TT:stä. Laajentumisen tarpeesta he ovat yhtä mieltä, sen sijaan mielipiteet esimerkiksi työmarkkinoiden joustotarpeista eriävät toisistaan. Viivästyminen olisi voinut aiheuttaa poliittista epävarmuutta hakijamaissa. 15 siinäkään oli oikea hetki. Joskus on se historiallinen tilanne, että päätökset on tehtävä. Jos laajentumispäätös olisi lykkääntynyt, niin se olisi voinut hidastaa hakijamaiden kehitystä. Kun momentum on tullut, niin silloin on tehtävä päätökset. Viivästyminen olisi voinut myös lisätä EU:n vastustusta ja aiheuttaa poliittista epävarmuutta hakijamaissa. Forsman: Ensi käsityksemme 1990-luvun puolivälissä oli, että nyt kiirehditään liikaa erityisesti poliittisista lähtökohdista. Meillä oli suuri huoli, että hakijamaitten taloudelliset rakenteet eivät kestäisi eurooppalaista sisämarkkinakilpailua, ja että hakijamaista tulisi taakka EU:n taloudelliselle kilpailukyvylle. Neuvotteluprosessin edistyessä mielipiteemme ovat muuttuneet myönteisemmiksi havaittuamme, että hakijamaissa on tehty paljon töitä asioiden muuttamiseksi oikeansuuntaisiksi. Kuinka käy kotimarkkinateollisuudelle? Paljonko tuotantoa siirtyy halvan työvoiman Baltiaan? Valkonen: Tuotantoa on jo siirtynyt Baltiaan ja varmaan siirtyy vieläkin. On vaikea sanoa, paljonko. Tosiasiassa suomalainen teollisuustuotanto menestyy hyvällä laadulla ja osaamisella. Esimerkiksi meidän vaatetusteollisuutemme näyttää menestyneen kuitenkin aika hyvin. Tietyt työt siirtyvät Baltiaan, koska ne kannattaa tehdä siellä, ja Baltian jälkeen ehkä jonnekin muualle. Uskoisin esimerkiksi palveluyri-

16 Uskomme, että työvoiman liikkuvuus pysyy kohtuullisena ja hallinnassa. Uskoisin, että ennen kaikkea lisääntyy Suomeen tehtävä lyhytaikainen keikkatyö. 16 tysten siirtävän edelleen toimintansa Baltiaan ja operoivan sieltä Suomeen, koska palveluiden osalta ei ole siirtymäkausia. Toisaalta voi ajatella niin meille voi olla myös hyväksi, mikäli Baltian talouden vahveneminen parantaa väestön ostovoimaa. Forsman: On laskettu, että hakijamaiden bruttokansantuote hyötyy kymmenen vuoden kuluessa vuosittain keskimäärin 1-2 prosenttia jäsenyydestä, vähemmän kehittyneissä kaksi prosenttia ja pitemmälle ehtineissä prosentin. Jo nyt hakijamaihin on siirtynyt teollisia investointeja, koska alhaisempi verotus antaa enemmän tilaa investoinneille ja uudelle tuotannolle. Palkkakustannukset ovat puolestaan sen verran alhaisemmalla tasolla, että on ollut perusteltua perustaa tuotantoa hakijamaihin. Laajentumisprosessi on kuitenkin lisännyt työpaikkoja myös Suomessa, koska taloudellinen kanssakäyminen on vilkastunut. Pelkäättekö halvan työvoiman rynnistystä Suomeen? Riittävätkö siirtymäkaudet? Valkonen: Tuskin mitään valtavan suurta rynnistystä tulee. Uskoisin, että ennen kaikkea lisääntyy Suomeen tehtävä lyhytaikainen keikkatyö. Sen sijaan pysyvämmin tänne muuttavia on vähemmän. Siirtymäkaudet ovat tärkeitä. Voi olla, että ongelmat ovat pienemmät kuin ajateltu, jolloin myös siirtymäajat ovat lyhyemmät. Mutta on tärkeää, että mahdollisuus on jopa seitsemän vuoden siirtymäaikaan, koska meillä Suomessa on edelleen korkea työttömyys. On tärkeää, että valvonta toimii ja työlupa-asiat ovat kunnossa, ettei tänne tule pimeää työvoimaa. Forsman: Olemme alusta asti pitäneet ylimitoitettuina kauhuskenaarioita, että Suomeen tulisi erityisesti Baltian alueelta satoja tuhansia työnhakijoita. Uskomme, että työvoiman liikkuvuus pysyy kohtuullisena ja hallinnassa. Olemme tyytyväisiä, että siirtymäkaudet ovat määräaikaisia, lyhytkestoisia ja niiden lukumäärä on kohtuullinen. Uskoisin että Suomeen tulee alkuvaiheessa hakijamaista, lähinnä Virosta, runsaat 5000 henkilöä eli lähivuosina yhteensä korkeintaan muutamia kymmeniä tuhansia. Tuoko laajennus paineita palkka- ja hintatason laskuun? Valkonen: Paineita hintojen laskuun on ilman muuta. Suomi on Euroopan kalleimpia maita. Sitä vastoin palkkataso meillä on matala verrattuna muihin nykyisiin EU maihin. Forsman: Uskon, että pääsääntöisesti työmarkkinajärjestelmät elävät omaa elämäänsä, eikä laajentuminen vaikuta niihin. Tietysti välillisiä vaikutuksia tulee sitä mukaa kun hakijamaat integroituvat unioniin, sillä tuolloin niiden kustannus- ja palkkataso nousevat lähemmäksi nykyisten unionimaiden kustannustasoa, mikä puolestaan vähentää niiden houkuttelevuutta nykyisissä unionimaissa ja saattavat heikentää investointihalukkuutta. Onko Suomen työehtojärjestelmiä tehtävä joustavammiksi? Valkonen: En näe perustetta omien sopimusjärjestelmiemme joustavoittamiseen, koska meillähän on erittäin hyvin toimivat työmarkkinat ja työehtosopimusjärjestelmä sekä erinomaiset neuvottelusuhteet. Niillä me olemme pärjänneet kansainvälisessä kilpailussa. Itse asiassa järjestelmämme on jo nykyisellään erittäin joustava. Päinvastoin meidän on kehitettävä omaa järjestelmäämme, joka on eurooppalaista huippuluokkaa. Forsman: Periaatteessa joustoja tulee lisätä, eikä sitä edes tarvitse yhdistää laajentumiseen, sillä työmarkkinajärjestelmässämme on joustotarpeita ilman laajentumistakin. Ne liittyvät muun muassa työvoiman liikkuvuuteen, palkan asetantaan ja muihin vastaaviin työmarkkinapolitiikan keskeisiin kysymyk-

17 Toisaalta kuultua Työsuhteen ehdoille EUmaissa on saatava minimitaso. Ammatillisen järjestäytymisoikeuden on oltava EUkansalaisen perusoikeus. Puheenjohtaja Mikko Mäenpää, toimihenkilökeskusjärjestö STTK siin. Toivomamme iso perustarve on työmarkkinajärjestelmämme kehittäminen asteittain, yhteistyössä ammattiyhdistysliikkeen kanssa, entistä lähemmäksi yrityksiä. Päätökset työelämän, tasaarvon ja ympäristönsuojelun ja verotuksen kysymyksissä tulisi pääsääntöisesti tehdä määräenemmistöllä nykyisen yksimielisyysvaatimuksen sijaan. Puheenjohtaja Risto Piekka, AKAVA 17 Ovatko Eurooppa-tason tulopoliittiset ratkaisut tavoiteltavia? Valkonen: Siihen menee varmaan hirveän pitkä aika. Työmarkkinakäytännöt vaihtelevat niin paljon maittain. Sitä vastoin erityyppinen koordinaatio varmaan lisääntyy, kuten jo on tapahtunut EMUn jälkeen palkkakoordinaation osalta. Osa järjestöjen sopimuksista on vuosien kuluessa saatettu voimaan direktiivillä ja osan kansalliset työmarkkinajärjestöt toteuttavat omissa sopimuksissaan. Samoin konsernitason yhteistyö lisääntyy eri sektoreilla. Forsman: Eivät ole. On monia syitä, jotka puoltavat sitä, ettei yhteiseen yleiseurooppalaiseen työmarkkinajärjestelmään kannata pyrkiä. Se veisi muun muassa lopullisesti pois mahdollisuudet tarpeellisilta ja tärkeiltä perusjoustoilta. Edellyttääkö työvoiman kilpailukyky myös verotuksen yhtenäistämistä? Valkonen: Tässä yhteydessä painottaisin erityisesti, että unionille on annettava keinot puuttua haitalliseen verokilpailuun, joka mitä ilmeisemmin kiihtyy EU:n laajentumisen myötä. Forsman: Olemme tarkoituksenmukaisen verokilpailun kannalla yhtäläisin edellytyksin, mutta haluaisimme säilyttää verotuksen kansallisella pohjalla. Jäsenmaiden tulee järjestää oma verotuksensa sellaiseksi kuin se on niille mahdollisimman tarkoituksenmukaista, tehokasta ja oikeaa. Verotusta ei tule siirtää unionin kompetenssiin.korkeasti koulutetun työvoiman osalta Suomen tuloverotus ei ole kilpailukykyinen ja tämän vuoksi Suomen verotuksen tasoa tulisi alentaa kohti EU-tasoa. Suomalaisyritykset joutuvat ensimmäisen kerran EUjäsenyytensä aikana kohtaamaan aidon kilpailutilanteen, kun alhaisen kustannus- ja palkkatason Baltia tulee unionin sisämarkkinoille. Puheenjohtaja Eero Lehti, Suomen Yrittäjät Hyvinvoinnin kasvu ja hyvät työmarkkinasuhteet hakijamaissa vähentävät myös sitä riskiä, että työvoima alkaa liikkua hallitsemattomasti. Työnantajajärjestöt voisivat toimia kaukonäköisemmin ja aktivoitua toimivien työmarkkinoiden rakentamiseksi. Heikki Kehälinna, SAK:n kansainvälisten asioiden valiokunnan puheenjohtaja

18 maakunnan ääni 18 Forssan kehitys alkoi, kun ruotsalainen tehtailija Axel Wilhelm Wahren päätti perustaa puuvillakehräämön Kuhalankosken partaalle vuonna Tuolloin Kuhalan kylä kuului Tammelan pitäjään ja oli muutaman talon muodostama kyläyhteisö. Forssa kasvoi nopeasti varteenotettavaksi teollisuusyhdyskunnaksi. Vajaan kymmenen vuoden kuluttua syntyi Kuhalankoskesta runsaan kilometrin päähän puuvillakutomo, Viksberg, kun tuotanto ei enää ollut riippuvainen pelkästään koskivoimasta. Kansainvälinen Forssa Ilppo Aaltonen Päätoimittaja Forssan Lehti Patruuna Wahrenin johdolla Forssasta kasvoi kansainvälinen paikkakunta, jossa kuuli paljon vieraskielistä puhetta. Mestareita ja työntekijöitä saapui ympäri Eurooppaa. Kauppaa käytiin maailmanlaajuisesti. Forssa oli jo 150 vuotta sitten kansainvälinen yhteisö, jonka ikkunat olivat auki maailmalle. A.W.Wahrenin työtä jatkoivat kiihtyvällä tahdilla uudet isännöitsijät, August Borgström ja Isak Julin. Noin sata vuotta sitten Forssa kuului maan kymmenen suurimman paikkakunnan joukkoon. Forssa-yhtiö huolehti kaikesta, aina asukkaidensa sivistyksellisiin ja terveydellisiin tarpeisiin asti luvulla päättyi itsenäisen yhtiön toiminta, kun tamperelainen Finlayson osti koko toiminnan. Kankaankudonta jatkui voimallisesti aina luvulle saakka. Sodan jälkeen, 50-luvulla, rakennettu valtava puolentoista hehtaarin ja yli tuhannen koneen kutomo toimi ympärivuorokautisesti aina suuren öljykriisin saakka, jolloin forssalaisen tekstiiliteollisuuden alamäki alkoi. Lähes työntekijästä on tänä päivänä jäljellä vähän yli 300 tekstiilityön taitajaa. Yli kymmenen vuoden takaiset lamavuodet kohtelivat Forssaa edelleen raskaasti. Myös toinen vahva ala, rakennusteollisuus, koki kovia. Työpaikkoja katosi kaupungista muutamassa vuodessa useita satoja. Lama löi leimansa kaupungin kehitykseen ja toimintaan useiksi vuosiksi. Suomen liittyminen eurooppalaiseen suurperheeseen, Euroopan unioniin, on tuonut Forssan seudulle uutta puhtia. Lukemattomat EU-projektit ovat käynnistäneet merkittäviä teollisia ja kulttuurisia hankkeita. Esimerkiksi Forssan teollinen syntymäpaikka, Kehräämönalue, on saneerattu laajaan koulutus- ja kulttuurikäyttöön. Kaupungin tulevaisuutta on EU:n myötä parempi rakentaa. Pääsy taantuvien teollisuusalueiden tukialueeksi on antanut Forssalle ja sen ympäristölle hyvät mahdollisuudet päästä takaisin taloudelliselle kasvu-uralle. Tekstiili- ja rakennusteollisuuden lisäksi merkittäviksi aloiksi ovat kasvaneet elintarvike-, metalli- ja graafinen teollisuus. Myös elektroniikka-ala on ottamassa yhä suuremman osan taloudellisesta toiminnasta. Elintarviketeollisuus tulee lähivuosina investoimaan Forssaan niin runsaasti, että kaupunki on nousemassa Suomessa alan suurimmaksi keskittymäksi. Forssa tunnetaan myös uraauurtavasta jätteenkäsittelylaitoksesta, jonka toiminta perustuu eri materiaalien pitkälle vietyyn lajitteluun ja uusiokäyttöön. Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy:n toiminta-alue ulottuu kauas maakunnan, Lounais-Hämeen, ulkopuolelle. Forssan kaupalliset palvelut ovat runsaan vuoden sisällä parantuneet merkittävästi. Viksbergin entisessä kutomossa tehdään nyt Citymarketin johdolla kauppaa uudessa, viihtyisässä kauppakeskuksessa. Vastaavasti keskustassa Euromarket uudisti toimintansa, ja synnytti oman kauppakeskuksensa. Kaupungin kaupallinen vetovoima onkin kasvanut huomattavasti. Tulevaisuudessa Forssan ja sen ympäristön teollisuus kehittyy yhä monipuolisemmaksi. Kauppaa käydään niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Merkittävän historiansa avulla Forssa ottaa myös matkailusta yhä suuremman siivun. Tässä kehityksessä erilaisilla EU-projekteilla on tärkeä merkitys. Forssalla on historiallinen mahdollisuus ottaa uudelleen haltuunsa menettämiään asemia suomalaisessa yhteiskunnassa, sen elinkeinoelämässä ja kulttuurissa.

19 Sami Lotila, Tallinna kuvat: Albert Truuväärt Euroopan unionissa Viron talouskasvu hidastuu ja byrokratia saa 19 vallan, Viron johtava EUkriitikko, professori Igor Gräzin varoittaa. Viron johtava EU-kriitikko Igor Gräzin: Virolaiset ovat jakaantuneet EU:n suhteen täysin kahtia, kertoo Viron johtava EU-kriitikko Igor Gräzin. Professori Gräzin tosin ei itse kutsu itseään EUkriitikoksi, omasta mielestään hän on Unionissa talouskasvu hidastuu eurodemokraatti. Käsittääkseni prosenttia virolaisista vastustaa Euroopan unionia. Näyttää selvältä, että Viro sanoo EU:lle kiitos ei, Gräzin sanoo. Viron pääministeri Siim Kallas on kirjoituksissaan jakanut virolaiset kahteen leiriin, ensimmäiseen ja toiseen Viroon. Ensimmäiseen Viroon kuuluvat kaupunkien bisnes- ja virkamieseliitti, ja toiseen, huomattavasti suurempilukuiseen Viroon, maaseudun ihmiset sekä eläkeläiset.

20 Viro epäonnistui jäsenyysneuvotteluissa surkeasti. Tärkeää oli vain neuvottelujen nopeus Professori Igor Gräzin 20 Gräzinin mukaan EU:n kannatus noudattelee melko tarkasti tätä rintamalinjaa. Viron köyhät ja syrjäytet yt vastustavat unionia ennen kaikkea siksi, että liittyminen lisäisi elinkustannuksia. Suomessakin nähtiin, miten elintarvikkeet ja muut kustannukset nousivat, vaikka muuta luvattiin. Virossa kansalaisten menot nousisivat heti vähintään 30 prosenttia ja myöhemmin vielä lisää, mikäli Viro liittyisi yhteisvaluuttaan, Gräzin sanoo. EU nostaisi etenkin polttoaineen ja sokerin hintaa, jotka vielä toistaiseksi ovat Virossa eurooppalaisen mittapuun mukaan edullisia. Yksi Viron hallituksen suurimmista eurobluffeista on Gräzinin mukaan se, että EU:n myötä virolaisten palkat ja elintaso paranisivat välittömästi. EU nostaisi vain niiden harvojen ja valittujen virolaisten elintasoa, jotka onnistuvat saamaan Brysselistä hyväpalkkaiset EU-virat. Heitä on joitakin satoja, Gräzin naurahtaa. Viron talous on dynaamisempi Professori Igor Gräzin on yksi Viron harvoja äänekkäitä EU-kriitikoita. Hänen Euroopan unionin vastaisia kirjoituksiaan voi lukea joistakin virolaisista päivälehdistä, ja aika ajoin hän pääsee ääneen erilaisissa seminaareissa ja puhetilaisuuksissa. Peruskoulutukseltaan Gräzin, 50, on juristi. Professorin virka hänellä on Tallinnassa Akadeemia Nord -nimisessä yksityisessä korkeakoulussa. Jollakin tapaa ristiriitaista on se, että EU-kriittisyydestään huolimatta Gräzin on Viron hallituspuolueen Reformipuolueen jäsen, ja hän on puolueen parlamenttiehdokas tulevissa vaaleissa. Viron parlamentin Riigikogun jäsen Gräzin oli 1990 luvulla kertaalleen. Gräzin ihmettelee sitä, miten 101- paikkaisessa Riigikogussa ei tällä hetkellä kukaan suhtaudu epäilevästi Euroopan unioniin. Valta turmelee, poliitikot kääntyvät EU-myönteiseksi heti kun saavuttavat jonkin aseman. Arnold Rüütelkin oli maaseudun asialla kunnes hänestä tuli presidentti. Nyt hän ajaa Viroa unioniin. Gräzin muistuttaa, miten Viron talous on dynaamisempi ja kasvaa reippaasti nopeammin kuin EU-alueen talous. Vuonna 2002 Viron talous kasvoi kuutisen prosenttia, ja sama vire on jatkunut tämän vuoden alussa. EU-alueella jäätiin yhteen prosenttiin. Osana EU:ta Viron talouskasvu tulisi väistämättä hidastumaan. Saksa tuskin pääsee taloudellisesti jaloilleen vielä moneen vuoteen. Byrokratiaa Euroopan unionissa on Gräzinin mukaan hirvittävän paljon enemmän kuin Virossa. Byrokratialla on aina rappeuttava vaikutus, kuten EU:ssakin on jo havaittu. Gräzinin mukaan Bryssel ja Moskova eivät ole samanlaisia, mutta eivät niin hirveän erilaisiakaan. Todellista demokratiaa ei EU:ssa hänen mukaansa ole. Miten kävi Itävallan vapaissa vaaleissa valitulle johdolle? Olen varma, että erittäin liberaalia politiikkaa harjoittava Viro joutuisi EU:ssa ennen pitkää samantapaisten painostus- ja boikottitoimenpiteiden kohteeksi. Gräzin on valmis nimittämään EU:n hallintokulttuuria jopa marxistiseksi. Viro on hyvin köyhä valtio Gräzinin mukaan EU ja Viron hallitus ajavat Viroa väkisin unioniin. Kaikki keinot ovat kuulemma sallittuja ja käytössä, kun virolaisia yritetään aivopestä EU:n kannalle. Viron suurimmissa päivälehdissä ei julkaista EU-kriittisiä juttuja lainkaan, eivätkä niitä julkaise valtion tv tai radiokaan. Paradoksaalista tosin on, ettei Viron media julkaise juuri sen enempää EU-myönteisiäkään juttuja. Siihen ei ole resursseja, todellista EU-asiantuntemusta ei Virossa ole kenelläkään. Gräzinin mukaan EU-asiantuntemusta ei ollut edes delegaation jäsenillä, jotka edustivat Viroa liittymisneuvotteluissa. Hänen mukaansa Viro epäonnistui neuvotteluissa surkealla tavalla. Virolle oli tärkeää vain neuvottelujen nopeus. Tax free -kaupan jatkamisesta luovuttiin helpolla, samoin kuin maidon riittävistä vientikiintiöistä. Etujaan Viro ei puolustanut myöskään maakaupan rajoituksissa ulkomaalaisille, Gräzin luettelee. Gräzinin mukaan EU:ssa ei ymmärretä, kuinka köyhä maa Viro todellisuudessa on. Unionista rahaa saadaan lähinnä uusien teiden rakentamiseen, vaikka paljon tärkeämmistäkin asioista on pula. EU:ssa Viro maksaa liiton kassaan vuosittain neljä miljardia kruunua, mikä on pois Viron jo muutenkin retuperällä olevalta sosiaalisektorilta, sosiaaliturvasta. Takaisinpäin rahaa saadaan erilaisiin ympäristöprojekteihin, vaikka yli puolet kansasta elää nälässä ja köyhyydessä, hän vertaa. Tarttoon EU rakensi EU-vankilan, jossa majoitusolosuhteet ovat paljon pa-