Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän suuntaviivat

Transkriptio

1 Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän suuntaviivat Aivoriihen I tuloskäsittely Janne Jauhiainen, Petri Nuppunen ja Maarit Viik-Kajander, Fountain Park

2 Yhteenveto Näkemykset suuntaviivaluonnoksesta hajaantuvat varsin voimakkaasti. Positiivisia kommentteja on enemmän kuin voimakkaasti negatiivisia, epävarmojen ja ristiriitaisten näkemysten määrä on suuri. Sekä rohkeutta lähteä miettimään järjestelmää kiitellään että toivotaan voimakkaammin nykyiseen malliin pohjautuvaa uudistamista. Lähtökohtana sujuvat ja mahdollistavat menettelyt nähdään usein hyvänä, kunhan suunnittelun keskeinen rooli turvataan ja eri toimijoiden valta ja vastuut ovat selkeät ja johdonmukaiset. Konkreettisia esimerkkejä ja jatkosuunnittelua kaivataan. Vaihtoehtoisten mallien puutetta arvostellaan. Eri suunnittelutasojen väliset suhteet sekä suunnitelmien ja päätöksenteon suhde herättävät paljon kysymyksiä. Meneillään olevan sotemaakuntauudistuksen vaikutusten maakunnan rooliin sekä maakuntatason alueidenkäytön suhde mm. kaupunkiseutujen ja kuntatason alueidenkäytön suunnitteluun nähdään monilta osin kaipaavan vielä tarkennusta

3 Yhteenveto Kaupunkiseutujen suunnittelutason vastuutahot ja päätöksentekomenettelyt askarruttavat. Todetaan että toistaiseksi suurta tahtoa kaupunkiseudun yhteiseen kuntia velvoittavaan suunnitteluun ei ole syntynyt, joten seudun ja kuntien suunnittelutasojen suhde herättää kysymyksiä. Alueidenkäytön suunnittelu on keskeinen yhteiskunnallinen prosessi, jonka tulisi kokonaisuutena olla erittäin tiiviissä yhteydessä mm. liikennejärjestelmään, aluekehittämiseen ja esimerkiksi sotepalvelujärjestelmään. Digitalisaation merkityksen tunnustamista kiitellään, mutta todetaan, että nykyistenkin järjestelmien puitteissa voitaisiin tehdä vielä erittäin paljon. Konkreettiset uudet ratkaisut on vielä kuvattu liian yleisellä tasolla

4 Aivoriihi käytännössä ja osallistujat

5 Aivoriihi käytännössä Yleisarvio: Ensivaikutelmasi alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän suuntaviivojen luonnoksesta? Priorisointi: Mihin on tärkeintä panostaa jatkovalmistelussa nykyistä enemmän? Tarkentavat näkemykset: Miten tärkeimpiä asioita tulisi valmistelussa edistää tai tarkentaa? 5 Alueidenkäytön ydintehtävät: Mitä asioita tulisi käsitellä kansallisesti, maakunnallisesti, kaupunkiseuduilla tai kuntien alueidenkäytön suunnittelussa?

6 Osallistujat 542 osallistujaa. Kutsu lähetettiin sähköpostitse ympäristöministeriöstä. Kuntatason aluesuunnittelun ammattilaiset suurin osallistujaryhmä. Ryhmä, joka parhaiten kuvaa suhdettani alueidenkäytön suunnitteluun Kunta % Maakunta % Valtio % Elinkeinoelämä % Kansalaisjärjestöt 37 7 % Kansalainen % Rooli Päättäjä % Aluesuunnittelun ammattilainen % Muu %

7 Osallistujat Alue, jossa ensisijaisesti toimin Kansainvälinen taso 14 3 % Koko Suomi % Etelä-Karjala 9 2 % Etelä-Pohjanmaa 8 2 % Etelä-Savo 8 2 % Kainuu 8 2 % Kanta-Häme 4 1 % Keski-Pohjanmaa 3 1 % Keski-Suomi 21 4 % Kymenlaakso 12 2 % Lappi 13 2 % Pirkanmaa 45 8 % Pohjanmaa 13 2 % Pohjois-Karjala 9 2 % Pohjois-Pohjanmaa 20 4 % Pohjois-Savo 18 3 % Päijät-Häme 13 2 % Satakunta 11 2 % Uusimaa % Varsinais-Suomi 13 2 % Suurin osallistujaryhmä toimii ensisijaisesti Uudenmaan maakunnan alueella. Koko Suomen tasolla, yhtä maakuntaa laajemmin, toimii vajaa neljäsosa osallistujista

8 Ensivaikutelma luonnoksesta alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän suuntaviivoiksi

9 40% positiivisella kannalla, epävarmojen osuus suuri Valitse kuva, joka parhaiten sopii kuvaamaan ensivaikutelmaasi suunnittelujärjestelmän suuntaviivojen luonnoksesta

10 Yksinkertaistaminen ja portaiden vähentäminen sujuvoittaa prosesseja. Nykyisin yleis- ja asemakaavat vahvistuessaan monesti valmiiksi vanhoja. Kaavoitusprosessin läpimenoa tehostettava, tarpeet muuttuvat yhä nopeammin ja näihin täytyy kyetä reagoimaan. Positiivisia lähtökohtia Uudistuksen tavoitteet hyviä. Uskottava lähtökohta kevyemmälle, sujuvalle prosessille. Kaupunkiseutujen rooli, kokonaisuuksien näkeminen. Digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntäminen. On osattu lukea ennakkoluulottomasti ajan merkkejä. Ensi vuosikymmenellä tarvittaan siihen todellisuuteen sopivat suunnittelun pelisäännöt. Luonnos herätti vielä tietenkin paljon kysymyksiä, mutta suunta vaikuttaa hyvältä. Hyvää on kaupunkiseutujen roolin korostaminen. Ymmärrän tarpeen suunnitella alueiden käyttöä strategisella tasolla. Kuntien maapoliittisten keinojen tarkastelulle ja täsmentämiselle on tarvetta myös. 10 Digikaavoitus, joka edellyttää tiedon yhteentoimivuutta sekä avoimia rajapintoja. Tiedon laatu ja sen monipuolinen käyttö eri toimijoilla paranee huomattavasti

11 Epävarmuutta ja ristivetoa Hyviä ja heikompia ehdotuksia, puuttuvaa konkretiaa. Kunnan suunnittelun ohjauksen heikentyminen. Epävarmuus toimijoiden rooleista ja eri suunnittelutasojen oikeusvaikutuksista. Epäilyksiä yhteistyön onnistumisesta kaupunkiseuduilla. Mietin vain, mahtavatko kunnat pärjätä yhdellä kaavatasolla, kyllä tarvitaan sekä yleispiirteistä että yksityiskohtaisempaa suunnittelua. Valtakunnallisten intressien muotoutuminen ja ohjausvaikutus mietityttää myös. Kaupunkiseutusuunnittekun realistisuus kun 30 v yhteisen yleiskaavan mahdollisuutta ei ole synnyttänyt mitään. Valtakunnallisen näkemyksen perustelematon korostaminen. Kokonaisuus on sekava. Unohtaa täysin aluekehityksen, ei aluesuunnittelu voi olla erillinen saareke. Nyt kun maakuntauudistuksessa halutaan hallinnollisista putkista pois, tämä näyttää vanhakantaiselta putkiajattelulta. Moni tärkeä yksityiskohta on vielä auki 11 Esitetyllä tavalla uudistettaessa keskeisimpänä vaarana tuntuisi olevan yksityisen edun korostuminen yleisen edun kustannuksella. Hankevetoisuuteen siirryttäessä on myös pelkona, että ympäristön muutoksien yhteisvaikutusten arviointia ei tehdä millään suunnittelun tasolla

12 Enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia Elinkeinoelämän tarpeet ja nopean etenemisen mahdollistaminen painottuvat liikaa. Ei muita vaihtoehtoja. Epävarmuutta maakunnan ja kaupunkiseudun tason suunnittelun ohjaavuudesta. Maaseudun suunnittelutaso? Näyttää siltä, että uudistusta on valmisteltu vain elinkeinoelämän tarpeista ja siinä on sivuutettu miltei täysin kansalaisten ja kuntalaisten osallistumismahdollisuudet ja vuorovaikutus, mitä uusi kuntalaki myös painottaa. Lisäksi tilanne, jossa kaavataso voisi kunnan sisällä tai kunnittain vaihella suurestikin johtaa eriarvoiseen asemaan ja tilanteisiin joissa voidaan suuripiirteisillä kaavoilla mahdollistaa isojakin maankäytön muutoksia. Tällöin esimerkiksi ympäristöarvot voivat jäädä pahasti jalkoihin... Pääkaupunkiseudun erityispiirteiden huomioiminen jää tässä kohtaa vielä monelta osalta auki... Myös kaavoittajan rooli jonkinlaisena fasilitaattorina on kummallinen. PKS-kaavoittajat ovat ensisijaisesti kaupunkisuunnittelun ammattilaisia. Toki vuorovaikutetaan entistä enemmän ja yhteensovitetaan näkökulmia, mutta lopulta laaditaan kaavat näkemyksellisesti myös kaupungin laajemmat tavoitteet ja strategiat 12 tunnistaen.... On erittäin todennäköistä, että kaupunkiseutujen kunnat eivät halua laatia yhteisiä kaupunkiseudun kunnat kattavia kaavoja. Maakunnallisen kaavoituksen lopettaminen tulee erittäin todennäköisesti johtamaan hankevetoisen ja lyhytjänteisen kuntakaavoituksen lisääntymiseen. Edellä mainiutu tekijät tulevat heikentämään mahdollisuuksia pitkäjänteiseen ja riittävän laaja-alaiseen, kuntakohtaiset tarpeet ja tavoitteet yhteensovittavaan alueidenkäytön suunnitteluun.

13 Seuraavat askelet : valintojen syventäminen Konkretisoidaan esimerkkien kautta suuntaviivojen mukaista toimintaa eri tasojen välillä ja erilaisilla alueilla. Esitetään ja arvioidaan vaihtoehtoisia toimintoja ja kvratkaisuja. Laajapohjainen osallistuminen. PKSerityispiirteiden huomiointi? Tietysti on valitettavaa, että lähdetään esittelemään yhtä mallia. Onko muitakin malleja olemassa? Tässä tulee kommentoitua esitettyä mallia ja muiden tarkastelu jää olemattomaksi Yhteissuunnittelun (kansalaiset ja ammattilaiset yhdessä) ja joukkoistamisen mahdollisuudet paranevat digitalisaation myötä. Toivon ennakkoluulottomuutta uudenlaisia kansalaisvaikuttamisen tapoja kohtaan. Vaihtoehtoja ja ratkaisuja olisi hyvä kokeilla ensi tilassa mahdollisuuksien ja etsiä maailmalta esimerkkejä. Mittareita ja indikaattoreita tarvitaan sekä vaihtoehtojen arviointiin että lopputulosten todentamiseen. Esitetyn järjestelmän konkretisointiin erilaisissa suunnitteluolosuhteissa (täydentyvä kaupunki, valtakunnan keskus). Nyt jäi vielä arvailun varaan, voiko tällä järjestelmällä jatkossa tuottaa toimivia maankäytön suunnitelmia ja ohjata kaupungin 13 kehittymistä haluttuun suuntaan kompleksisissa kohteissa. Metropolialueen erityislainsäädännön kehittämiseen ja sektorilainsäädännön muutoksiin.suuntaviivapaperissa mainitaan sektorilainsäädäntö mutta sen tarkempi analyysi on erittäin tärkeä. Pelkällä MRL:llä ei vielä pitkälle päästä. Esimerkiksi liikennekaaren asiat, verolainsäädäntö, erilaiset kannustimet kuten työmatkakuluvähennyksen muutos, Kiinteistöverotuken keinot kaavojen toteuttamisen edistämiseksi jne, Lisäksi ylivaalikautiset liikennepaketit jne

14 Sisällöllisiä haasteita / positiivisesti suhtautuvat Maakunnan rooli, kaupunkiseutujen suunnittelu. Strategisen ja yksityiskohtaisen suunnittelun mahdollisuudet tarpeen mukaan kaikkialla. Maanomistajan rooli. Laadunvarmistus. Vuorovaikutus. Yhteydet mm. liikennejärjestelmään. Uusi maakunta on unohdettu toimijana kokonaan - todellisuudessa sillä on tulevaisuudessa varmaan enemmänkin toteuttajan roolia kuin nykyisillä maakunnan liitoilla. Kaupunkiseutu tulee tilalle joten käytännössä suunnittelutasot eivät oikeastaan vähene. Mikä on nykyisten MAL-ja kasvusopimusten suhde alueidenkäytön ohjausjärjestelmään?. Puutteena on maanomistajien osattomuus. Suunnittelua tehdään monesti jonkun toisen omistamalla maalla tai jonkun toisen omaisuudella. Tämä tavallisesti unohdetaan. Maanomistajalla tulee olla isompi rooli ja sananvalta kuin tavallisella kansalaisella, sidosryhmällä tms. Toki hän ei voi yksin päättää, mutta hänen tai hänen edustaman tahon vaikuttavuus pitäisi olla hieman tavallista isompi ja tärkeämpi tai painokkaampi. 14 Miten taataan, että "kaupunkiseutukaava" ei päädy kuntien yhteiseksi toiveiden tynnöriksi? Ilmastonmuutoksen ja liikkumismäärän vähentämisen näkökulmasta hirvittää pelkkä ajatus kaupunkiseutujen sullemullekaavasta! Mielestäni kaavatasojen ns litistäminen ei ole järkevää. Yleiskaava ja asemakaava ovat kaukana toisistaan. Niiden välissä käytettäviä suunnitteluvälineitä kuten yleissuunnitelmat, kaavarungot jne tarvitaan, mutta ne osoittavat, että yleiskaavalla ja asemakaavalla on omat tehtävänsä eikä niitä tule niputtaa.

15 Sisällöllisiä haasteita / epävarmat Keskeneräisiä, vaikeita arvioida. Kaavajärjestelmän tarkoituksenmukaisuus. Asemakaavojen korvautuminen, esimerkiksi rakennusoikeuden määrittely ja sen taloudelliset vaikutukset? Uudistuksen hallinta. Pienten kuntien resurssit suunnitteluun? Suuntaviivoissa erityisen negatiivistä on, että alueiden käyttöä suunnitellaan maakuntatasolla enää strategisesti ja sillä ei olisi enää juridista ohjausvaikutusta. Kaupunkiseutujen suunnittelu tapahtuu yleensä keskuskaupunkivetoisesti ja suunnittelu ja toimintojen yhteensovittaminen koetaan tästä syystä hankalaksi ja ristiriitaiseksi. Kokonaisuuden hallinta ja kaupunkiseutujen ja muiden seutujen alueidenkäytön suunnittelun yhteensovittaminen jää tekemättä.. Kaavoituksen ja lupajärjestelmän kytkös puuttuu. Mitä väljemmiksi ja joustavammiksi kaavat muuttuvat, sitä enemmän hyvän ympäristön luomis/ varmistamistehtävää jää rakennusvalvonnalle, ja miten se siitä selviää kun ei ole nytkään selvinnyt rakentamisen laadun varmistamisesta? Kunnilla oltava omaa päätösvaltaa. Sinänsä skaalautuva kaupunkikaava kuulostaa lupaavalta, mutta se ei saa poistaa tarvetta kaupunkisuunnitteluun 15 eri tarkkuuustasoilla. Negatiivista ei ehkä, mutta eniten olen huolissani esitetyssä mallissa siitä miten kiinteistön arvo määrittyy. Nythän asemakaava on oleellinen taloudellisen arvon määrittelijä kertoen mitä saa rakentaa ja mitä ei. Tässä uudessa mallissa se on mikä? Myös seututason kaavalla on maapoliittisia vaikutuksia - ja sitä kautta sillä pitäisi myös olla riittävän täsmällinen muoto kiinteistöjen arvon osalta

16 Sisällöllisiä haasteita / negatiivisesti suhtautuvat Kokonaisuuden hallinta. Uudistuksen epäselvät kohdat ja jatkovalmistelu. Vaihtoehdottomuus. Alueidenkäytön kokonaisuuden suunnittelua ei esitetyssä järjestelmässä edes yritetä. Hanke hankkeelta etenevä suunnittelu aiheuttaa ongelmia kokonaisuuden hallinnalle ja mm. sen tarvitseman infran (tiestö, yhdyskuntatekniset verkostot...) ja palveluverkon mitoitukselle. Käytännössä monissa asioissa joudutaan tukeutumaan jo toteutettuun rakenteeseen ja infraan, jossa ei tulevaisuuden tarpeita pystytä mitenkään ennakoimaan, ellei edes yritetä pidemmän aikajänteen ja laajempien alueiden suunnittelua tehdä. Siinä mainitaan ylikunnallisena tasona pelkkä kaupunkiseutu, vaikka käytännössä koko Suomi on jotain muuta, jonka suunnitteluun ei tämän mukaan olisi välinettä ollenkaan. Esitys unohtaa maankäytönsuunnittelun. Kaavoitus einole pelkkää fasilitointia vaan sen taustalla on ammattitaitoa ja erityisosaamista vaativaa suunnittelua, joskus jopa kaupunkirakennustaidetta. 16 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä maakuntakaava ovat muodostaneet tärkeän perustan kuntakaavoitukselle hyvän elinympäristön suunnittelulle. Toimivasta järjestelmästä ei tule luopua pelkästään uudistuksen tekemisen innossa. Miten esimerkiksi yhteensovittaminen vanhaan kaavajärjestelmään sujuisi? Onko kaavatasojen määrä kuitenkin liian vähäinen? Eikö oikeusvaikutteisuutta kuitenkin tarvita. Miten yleisen edun valvonta toimisi?

17 Positiivisia asioita / epävarmat ja negatiivisesti suhtautuvat Digitalisaation lisääntyvä hyödyntäminen. Strategisen suunnittelun rooli eri tasoilla lähtökohtana hyvä, vaikka toteutuminen epäilyttää. Toiminnallisen kaupunkiseudun suunnittelutarpeen korostaminen joskin tutkimus ei osoita merkkejä siitä, että kunnat sitoutuisivat vapaaehtoisesti seudulliseen päätöksentekoon. Ympäristö- ja ilmastotavoitteiden ilmaisu yleisellä tasolla. Valtakunnallisten intressien painotus. Kestävyystavoitteiden toteutumista paikallistasolla tuleekin edistää velvoittavammin. Uudelleen ajattelu on varmaan lähtökohtaisesti tervetullut asia, mutta ei vaikuta lopullisen valmiilta vielä s. 4: "Toisaalta vaatimukset elinympäristön laadulle ja herkkyys siinä tapahtuville muutoksille ovat lisääntyneet". Lähteekää uudistuksessa tästä! Tehkää järjestelmä asukkaille ja heidän tarpeille, ei hankemaailman toimijoille. Lakimuutoksen päämääränä on selkeyttää järjestelmää. Sitä päämäärää tulee aina tavoitella. Mikään ei ole niin vaikeaa, kuin löytää isossa asiassa selkeä, yksinkertainen ja toimiva ratkaisu. 17 Tavoite on hyvä. Voimia! Suunnittelun ja suunnitelmien digitaalisuus, skaalautuvuus, kuntien suunnittelutasojen yksinkertaistaminen ja kaavojen informaatiosisällön kriittinen tarkastelu. Informaatiosisällön keventämisen suunta on hyvä, jos taustatiedot säilyvät eikä sillä luoda huonompaa rakennettua ympäristöä. Suomeen pitää saada kunnon kaupunkipoliittinen ohjelma ja kaupunkiseutujen tavoiteasettelu selville

18 Tärkeintä panostaa jatkosuunnittelussa

19 - - Tärkeys + + Tärkeintä panostaa avoimeen tietoon, tiiviiseen yhteyteen mm. liikennejärjestelmiin, läpinäkyvyyteen ja vuorovaikutukseen - - Erimielisyys + + Mihin on tärkeintä panostaa jatkosuunnittelussa? 19

20 - - Tärkeys + + Tavoitteita ja toimintatapoja - - Erimielisyys + + Mihin on tärkeintä panostaa jatkosuunnittelussa? 20

21 - - Tärkeys + + Toimijoiden roolit - - Erimielisyys + + Mihin on tärkeintä panostaa jatkosuunnittelussa? 21

22 - - Tärkeys + + Digikaavoitus ja tietoaineistot - - Erimielisyys + + Mihin on tärkeintä panostaa jatkosuunnittelussa? 22

23 Yhtenäinen suunnittelujärjestelmä Esimerkiksi liikenteen yhteydestä alueidenkäytön suunnitteuun puhutaan paljon. Yhtenäistä suunnittelua myös muiden toimintojen suhteen pidetään tärkeänä. Osallistuminen, kokonaisnäkemys ja velvoittavuus. Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän uudistamisessa tulee huomioida erityisesti suhde liikennejärjestelmän suunnitteluun. Nyt valmisteilla olevassa maakuntauudistuksessa ja maantielain uudistuksessa lähtökohtana on, että vastuu liikennejärjestelmän suunnittelusta on maakunnilla. Tällöin myös vastuu alueidenkäytön suunnittelusta tulee olla samalla tasolla. Erityisiä haasteita on kaupunkiseutujen ja maakuntien liikennejärjestelmän suunnittelun yhteensovittamisessa sekä mahdollisesti myös niiden ja valtakunnan tason liikennejärjestelmän suunnittelun kesken. Helsingissä tämä on hyvin tunnistettu. Jo uusi yleiskaava lähtee siitä, että maankäyttö ja liikennejärjestelmä on kokonaisuus. Miten muuten voisi olla edes. Hankekaavoituksessa - mitä ehdotuksessa voimakkasti korostetaan -tätä yhteyttä ei synny. 23 Suomen ilmastonmuutostavoitteiden kannalta liikennejärjestelmän ja maankäytön yhteensovittaminen on avainasemassa. Tässä pitää painottaa juuri sanaa tiivis yhteys, eli ei riitä, että ovat asiat on vain kuvattu samassa suunnitelmassa. Tärkeää on kuvata miten tiiviillä maankäytöllä vaikutetaan liikennejärjestelmään ja liikkumistapojen muutoksiin. Tämä on myös kustannuskysymys. Mitä vähemmän liikkumistarvetta sitä vähemmän väyläinvestointien tarvetta. Eli symbioosi on vahva ja ajattelun tulee olla systeemistä

24 Kunnan strateginen ja yksityiskohtainen suunnittelu Uudistukseen liittyvistä jatkovalmisteltavista asioista keskeisimpiä on kuntatasolla nykyisen järjestelmän mukaisten tasojen yhteensovittaminen Ydinkysymys jota tulisi tarkentaa: miten yhdessä kaavamuodossa strateginen näkemys yhdistyy yksityiskohtaiseen hankekohtaiseen ohjaukseen. Oikeusvaikutteisten strategisten kaavojen laadinta on oleellista, niin maakunnallisella tasolla kuin kuntatasollakin. Muutoin kaavoihin kirjatut tärkeät yhteiset tavoitteet jäävät toteutumatta. Skaalautuvan kaavan merkitys kasvaa, mutta pitäisi kyllä tietää mitkä ovat oikeusvaikutukset milläkin mittakaavalla tarkasteltuna. Rakennusoikeutta ja rakennuspaikkoja jaetaan joissain yleiskaavoisssa (tuulivoima ja rantarakentaminen). Kaava ei voi siten olla kunnan alueella tasaisesti skaalautuva. uudistus mahdollistaa tämän, mutta vielä on pohdittava, miten ajantasainen asemakaavatilanne suhteutuu maakuntatasoiseen strategiasuunnitteluun. millaisilla siirtymäsäännöksillä edetään, mitä muutos tarkoittaa konkreettisesti 24 juridisen oikeusvaikutteisen yleiskaavan osalta, jne. Yleiskaavatasoinen suunnittelu ei ole kunnassa mitenkään turhaa tai ylimääräistä. Keskustelu siitä, että jatkossa kunnissa toimittaisiin vain yhden kaavatason varassa, herättää epäilyksen siitä, että kunnan velvollisuudesta omaan yleissuunnitteluun halutaan tavalla tai toisella eroon. Näin ei pidä olla

25 Pääsääntöisesti kaavoihin tulisi merkitä vain oikeusvaikutteiset asiat, informatiiviset merkinnät ovat aika turhia. - - kaupunkiseututason suunnittelu ollut hankalaa seututason organisaation puuttuessa, organisointi pitää ratkaista siten, että päätöksenteon mandaatti ja päätösten legitimiteetti on selkeä - kaupunkiseututason suunnitelmalla pitää olla oikeusvaikutuksia, jotta sillä voidaan aidosti vaikuttaa kehitykseen Kaupunkiseutujen suunnittelu jakaa käsityksiä Suunnittelun ja päätöksenteon suhde keskusteluttaa edelleen. Yhteistä strategista näkemystä pidetään tärkeänä, mutta ei-velvoittavaa keskustelua usein tarpeettomana tai riskialttiina. Onko kaavoitus kaupunkiseutujen suunnittelun yhteenkokoava "sateenvarjo" vai onko kaavoitus vain yksi muiden suunnittelumuotojen kanssa tasaveroinen suunnittelun taso? Onko kaupunkiseutusuunnittelulle tarpeen saada kaavallista statusta vai ehkä enemmän läpinäkyvyyttä tuomalla MRL:n tyyppinen osallistuminen ja vuorovaikutus mukaan? Pystytäänkö nykyisellä epämuodollisemmalla suunnittelulla enemmän aikaan kuin fomaalimmalla kaavalla? Kunnilla tulee voida itse määritellä, miten kaupunkiseutu (jolle suunnitellaan) määritellään, ketkä siihen kuuluvat ja miten 25 päätöksenteko järjestetään... Olisi parasta, jos kaupunkiseutu on hallinnollisesti riittävän iso. Ellei siihen päästä, lailla on edellytettävä yhteistyötä ja organisoitumista niin raskasta kuin se onkin. Tulisiko näistä suunnitelmista päättää se osa maakuntavaltuustoa, joiden edustajat ovat kotoisin ao. kaupungeista vai saisiko koko maakunta päättää merkittävistä kaupunkiseuduista maakunnassa?...

26 Maakuntatason selkeys Maakuntien näkemys suuntaviivoista oli taustaryhmistä pessimistisin. Toisaalta juuri maakunnan rooliin liittyy kaikilla ryhmillä sisäisestikin hyvin toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Maakuntatason rooli jää suuntaviivoissa epäselväksi. Seudullisella yhteistyöllä ja kuntarajat ylittävällä maankäytöllä lienee merkitystä jatkossakin. Tämä täytyy huomioida myös muualla kuin "nimetyillä kaupunkiseuduilla Maakuntakaavan tulee olla strateginen ja tarkemman suunnittelun mahdollistava. Nyt on maakuntakaavoihin tehty yleiskaavatasoisia selvityksiä ja kaavamerkintöjä. Näistä tulee päästä eroon.. Maakuntatasolla joko tehdään kaavoja tai ei tehdä. Sekamalli, jossa on jotakin strategista rakennemallityyppistä - ei sitovaa suunnittelua ja seassa oikeusvaikutteisia "merkintöjä" ei kuulosta hyvältä. Maakuntauudistus ei muuta kuntien kaavamonopolin asemaa mihinkään - tai ainakin tämä väite on todistettava. Liikennejärjestelmä ja sen kehittämiseen liittyvän alueidenkäytön ohjaamismahdollisuus,yhdyskuntatekniikan runko, maakunnan strategian kannalta tärkeät asiat ja niiden osalta tulisi olla hyvät välineet edistämiseen (lainsäädäntö, tuet, verotus ym.), suojeluasioiden yhteensovittaminen Maakunnat ovat erilaisia, joten niillä tulee säilyttää harkintavaltaa siihen, mikä on sen kehityksen kannalta olennaista. Maakuntatason suunnittelulla tulisi olla oikeusvaikutuksia, muuten se on ajanhukkaa

27 Valtakunnan taso Osa osallistujista pitäisi valtakunnalliset lakitasoiset säädökset minimissään, osa määrittäisi niiden kautta kaiken maakuntakaavasta siirtyvän. Kokonaisuuden tasapaino ratkaisee. Olikohan VAT-muutoksessa tässä vaiheessa mitään järkeä (muutenkin epäonnistunut muutos...), jos kokonaisuudistuksessa samaa asiaa tullaan tavallaan taas miettimään? Nyky-VATeista olisi ollut varmaan helpompi ottaa asioita suoraan lakiin kuin epämääräisellä uudistus- VATeilla, jos ne nyt voimaan tulevat. Joka tapauksessa valtion ja maakunnan intressi tulisi näkyä kaavoissa. Valtakunnan tasolla voisi olla jopa nykyistä enemmäm roolia maankäytön suunnittelussa. - Kaavoituksen periaatteet - Valtakunnalliset liikennejärjestelmät - Enegiaverkot - Luonnon ja kulttuuriympäristöjen säilyttäminen Valtakunnan tason asiat maakuntakaavojen kautta kuntatasolle. Liika lakisäätely haitaksi. Tapauskohtainen harkinta Kulttuuri- ja luonnonperinnön arvojen säilyttäminen. Kun valtakunnan tason ohjaus kevenee, on syytä kiinnittää huomiota yhteiseen kulttuuriperintöön Kaikki ne, jotka ovat aiemmin tulleet huomioiduiksi maakuntakaavoissa (mikäli maakuntakaavat nyt siis poistuisivat). Etenkin kulttuuriympäristö, maaseudun kehittäminen, virkistys... Arvoida ettei valtakunnan tasolla tehdä ristikkäistä työtä joka perustuu perinteiseen ylhäältä alas hierarkiseen ajatteluun

28 Alueidenkäytön suunnittelun ydintehtävät

29 Yleisiä kommentteja Eri osallistujaryhmillä oli hyvinkin eri näkemyksiä millä eri tasoilla mitäkin teemoja pitäisi käsitellä. Myös ryhmien sisällä vastakkaisiakin näkemyksiä Suunnittelun ja kaavoituksen pitää tulevaisuudessakin luoda strategiset suuntaviivat ja hyvän elämä edellytykset. Pitää joustaa paremmin. Kaavoittajan rooli suunnittelijana Liika sujuvoittaminen saattaa tyydyttää vain hetkelliset tarpeet. Tulevat sukupolvet pitää myös huomioida Melko monet pitivät nykyistä aluetasojakoa hyvänä, mutta sen sisällä olisi paljon sujuvoitettavaa Pohdittava mikä taso päättää kaupunkiseudun kaavasta

30 Kunnan näkökulmaa Kunnat korostavat omaa rooliaan ja monet näkevät, että maakunnan ja kansallisen tason merkitys käytännön suunnittelussa tulisi olla vähäinen. Enemmänkin yhtenäistävä ja yhteistyötä korostava. Valtakunnan ja maakunnan tehtävä voisi olla yleisen infran suunnittelu (liikennedatayhteydet, energia) ja ympäristönäkökulmat esim. ilmaston lämpeneminen Kaupunkiseuduilla ratkaistaan suomalaisen yhdyskuntarakenteen ja elinympäristön tulevaisuus maakunnat enemmän identiteettialueita Kaupunkiseutujen tehtävänä mm. keskusverkko, liikenne/joukkoliikenne, viheralueet, elinkeinojen sijoittuminen, asuntotuotanto/sosiaalinen asuminen, maapoliittiset periaatteet ja ilmastonmuutoksen hillintä, Kunnat toteuttavat kaavaa ja huolehtivat tonttienluovutussuunnitelmasta, rakennusluvista, maapoliittisista ja täydennysrakentamisen periaatteista Kuntien ja kaupunkiseutujen rooli pitäisi tukea koko palvelukerrosta ja eri ikäisten ihmisten hyvinvointia

31 Maakunnan näkökulma Myös maakunnissa monet haluavat säilyttää nykyiset tasot korostaen että yli kuntarajojen ulottuvat asiat menevät maakuntatasolle Kaupunkiseudut osaksi maakuntatasoa Alueiden käytön suunnittelun ja alueiden kehittämisen parempi kytkentä olisi keskeinen maakunnan tehtävä Maakuntatason tulisi toimia vahvemmin yhdyskuntarakennetta ohjaavana erityisesti kasvualueilla Liikenteen suunnittelu nähdään erityisen keskeiseksi tehtäväksi Maakunnallisesti merkittävän kysymyksen rajanveto haastavaa. Tulisi sisältää myös ylimaakunnallisissa asioita ylikunnallisten kysymysten lisäksi

32 Elinkeinoelämän näkökulma Elinkeinoelämä puhuu samoista asioista kuin muutkin toimijat ja näkevät kunnat ja erityisesti kaupunkiseudut keskeisinä toimijoina tulevaisuudessakin. Maakunnan rooli nähtiin suurempana kuin kunnan tasolla toimivilla Tarvitaan valtakunnallinen paikkatietoalusta, johon kerätään rullaavasti ajantasatieto suunnittelun käyttöön Tärkeä ratkaista, onko suunnittelu oikeusvaikutteista vai informatiivista Suunnittelijoilla pitäisi olla tarkempaa tieto eri elinkeinojen tarpeista Kansallisella tasolla pitää varmistaa että Suomi on kilpailukykyinen toimintaympäristö elinkeinoelämälle Kuntakaavan alle tulisi säätää nk. hankekaavataso, joka olisi enemmän lupatyyppinen tapa ratkaista asioita

33 Valtakunnan tason näkökulma Puhetta samoista asioista kuin muillakin, mutta lainsäädäntöön liittyvät asiat korostuvat Valtakunnallisesti tulee luoda raamit eri suunnittelutasojen alueidenkäyttötavoitteille Määriteltävä mitkä asiat nähdään kansallisina kysymyksinä yleisen edun piiriin (esim. yhdenvertaisuus ja osallistumismahdollisuus ja miten lainsäädännössä turvataan niiden toteutuminen) Suojelulliset asiat korostuvat kuten luonto, kulttuuriympäristö ja maisema Suhteet naapurivaltioihin Alueidenkäytön suunnittelun tulee liittyä vahvemmin aluekehittämiseen

34 Kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten näkökulma Paikallistason päätöksenteon ja kuntien itsemääräämisoikeuden lisääminen nähdään ristiriitaisena asiakana. Lisää sujuvuutta, mutta mahdolliset väärinkäytökset ja osaamattomuus riskinä Kulttuuriympäristön, luonnonympäristön ja maiseman vaaliminen korostuu kaikilla kaavatasoilla Lähiluontoalueiden huomioiminen kaavaprosessissa Kansalaisosallistumisen aidot mahdollisuudet