KAKSI TODELLISUUTTA. Voisitko kertoa, mitä tapahtui? Esimerkiksi sen, miksi rikoit peilin?

Transkriptio

1 KAKSI TODELLISUUTTA Voisitko kertoa, mitä tapahtui? Esimerkiksi sen, miksi rikoit peilin?

2 JOTENKIN KAIKKI VAIN oli niin kummasti ja oudolla tavalla sekavaa. Se outo harso, joka leijui kaiken yllä ja teki elämästä jotenkin hengettömän oloista. Siitäkö tässä oli kysymys, elämänhallinnan menettämisestä? Unet ja muistot sekoittuivat Miian mielessä yhdeksi kaaokseksi. Muistikuvat poukkoilivat jäsentämättöminä, kuin välähdykset uutuuselokuvan trailerissa. Huomion pyrkiessä kiinnittymään olemassa olevaan kohtaukseen, kuvakulma vaihtui yhtäkkiä joksikin aivan muuksi, oudoksi ja asiayhteyteen sopimattomaksi. Muistot muuttuivat uneksi ja unet muistoiksi. Kaiken sen keskellä elämä itse kääriytyi pakonomaisiin rutiineihin kuin hihoistaan selän taakse sidottuun pakkopaitaan. Miia oli tyytynyt siihen, ei rimpuillut vastaan, ei kyseenalaistanut oman elämänsä mielekkyyttä. Ei etsinyt vastauksia tilaansa. Miksi olisikaan, kaikkihan oli hyvin.

3 MIIA TEKI TYÖNSÄ vuodesta toiseen tunnollisesti. Hän oli helppo, halpa, mallikelpoinen työntekijä. Hajuton, mauton ja äänetön. Hän oli jalostanut taitonsa muuttua näkymättömäksi tavalla, josta taikurikin olisi ollut kateellinen. Keväällä työyhteisössä alkoi ilmetä outoja asioita. Naistenhuoneeseen, peilin oikealle puolelle, valkoiseen kaakeliseinään, ilmestyi mustalla paksulla tussilla kirjoitettu teksti Jätä mut rauhaan. Siivooja yritti pestä sitä pois, mutta väri vain levisi, jättäen mustanharmaata vanaa pitkin seinän pintaa. Muutaman päivän kuluttua sama toistui. Kahvihuone-keskusteluissa pohdittiin, kuka syyllinen voisi olla. Ilmeisesti nainen, koska töherryksiä oli vain naistenhuoneessa. Voi se olla mieskin, joku kommentoi. Jonkin ajan kuluttua naistenhuoneen peili rikottiin. Sen pinta oli pirstoutunut tuhansiin säteisiin, niin että peiliin katsovat kasvot muuttuivat tunnistamattomiksi, toisistaan irrallaan oleviksi palasiksi. Siivotessaan toimistohuoneita siivooja löysi yllättäen syyllisen.

4 Työpöydän pintoja pyyhkiessään hän samalla tuli siirtäneeksi kirjoitusalustaa. Alta paljastui pöydän kanteen mustalla tussilla kirjoitettu teksti SYYLLINEN. Terveydenhoitaja tuli yhdessä päällikön kanssa Miian huoneeseen. Meillä olisi ilmeisesti vakavaa keskusteltavaa. Miia ei sanonut sanaakaan. Kukaan ei muistanut, milloin hän olisi puhunut ääneen kokonaisia lauseita.

5 ET VOI LOPUTTOMIIN paeta menneisyyttäsi, psykiatri oli sanonut. Paetessasi menneisyyden haamuja unohdat elää tässä ja nyt. Miia oli katsonut ihmeissään pöydän takana istuvaa miestä, keski-iän ylittänyttä, harmaahiuksista tummasankaisiin silmälaseihin sonnustautunutta psykiatria. Kuinka hän oli päätynyt tänne? Kun Miia hetkeä aiemmin oli astunut sisään vastaanottohuoneeseen, psykiatri oli tullut häntä vastaan käsi ojennettuna. Tervetuloa, miten voin olla avuksi? Vastausta odottamatta psykiatri oli käännähtänyt kannoillaan ja kävellyt pöytänsä taakse. Hän oli osoittanut pöydän vastakkaisella puolella olevaa tuolia ja pyytänyt häntä istuutumaan. Avuksi? Mihin? Miia oli tuijottanut psykiatrin rintataskusta pilkottavaa kuulakärkikynää. Se oli värjännyt taskun alakulman siniseksi. Kynän vieressä,

6 taskuun kiinnitettynä, oli nimilaatta: tri Sakari Airas. Miia oli hymyillyt nimilaatalle. Ymmärräthän, että epänormaaliin käytökseesi on olemassa jokin syy, jonka selvittämiseen tarvitsen apuasi, psykiatri oli sanonut, tarkkaillen Miian reaktioita. Tulit vastaanotolleni työnantajasi lähettämänä. Sinulla on ongelma. Ongelma? Miia oli nostanut katseensa psykiatrin kasvoihin. Onko sinun vaikea puhua asiasta? Psykiatri oli nostanut oikean kätensä rintataskulleen ja ottanut esiin kynänsä. Hän oli siirtänyt tuolia lähemmäksi pöytää, avannut edessään olevan muistilehtiön ja alkanut tehdä muistiinpanoja; F20.0? Miia oli kääntänyt katseensa psykiatrin kasvoista ikkunaan. Milloin kesä oli alkanut? Mitäpä jos kirjoittaisit, psykiatri oli keskeyttänyt Miian mietteet, päiväkirjaa tai muistiinpanoja. Kirjoittaisin? Miia oli rypistänyt kulmakarvojaan. Hän ei ollut ymmärtänyt. Sairauslomasi aikana. Omista tunteistasi, kaikesta mitä mieleen juolahtaa. Käymme niitä sitten yhdessä läpi

7 lomasi jälkeen, psykiatri oli jatkanut, tietäen että istuntoa olisi turha jatkaa, potilas ei suostuisi puhu-maan. Sakari Airas, S. Airas, sairas? Miia oli kuullut selvästi meren kohinan. Milloin olet viimeksi käynyt synnyinseudullasi, vanhempiesi luona? Psykiatri oli esittänyt kysymyksen tietäen, ettei saisi vastausta tähänkään kysymykseen. Uskon, että ratkaisun avaimet piilevät menneisyydessäsi. Suosittelen paluuta.

8