Katujen ja puistojen ylläpitokaluston käytettävyyden parantaminen

Transkriptio

1 Atte Teräväinen Katujen ja puistojen ylläpitokaluston käytettävyyden parantaminen Diplomityö, joka on jätetty opinnäytteenä tarkastettavaksi diplomi-insinöörin tutkintoa varten. Espoossa Valvoja: Professori Kalevi Ekman Ohjaaja: DI Ville Alatyppö

2

3 Aalto-yliopisto, PL 11000, AALTO Diplomityön tiivistelmä Tekijä Atte Teräväinen Työn nimi Katujen ja puistojen ylläpitokaluston käytettävyyden parantaminen Koulutusohjelma Konetekniikka Pääaine Koneensuunnittelu Koodi K3001 Työn valvoja Professori Kalevi Ekman Työn ohjaaja DI Ville Alatyppö Päivämäärä Sivumäärä 77+9 Kieli Suomi Tiivistelmä Diplomityön tavoitteena on parantaa katujen ja puistojen ylläpitokaluston käytettävyyttä. Käytännössä tämä tarkoittaa huolto- ja korjausseisokkien vähentämistä. Työ keskittyy raskaampaan, ajettavaan kalustoon ja sen lisälaitteisiin. Työn toimeksiantajana on Helsingin katujen ja puistojen ylläpidosta vastaava Stara. Tutkimuksessa kartoitettiin käytettävyyden nykytilaa asiantuntijoiden haastatteluiden, havainnoinnin sekä tilastollisen aineiston avulla. Nykytilakartoituksen pohjalta rakennettiin tavoitetilan kuvaus teorian ja aikaisemman tiedon perusteella. Apuna käytettiin myös prosessien mallintamista. Nykytilakartoituksessa havaittiin monia käytettävyyteen alentavasti vaikuttavia tekijöitä kalustoon, ihmisiin, prosessiin, tietojärjestelmiin, ympäristöön ja mittareihin liittyen. Esiin nousi yhtenäisten toimintatapojen puute, huono informaation kulku prosessin eri toimijoiden välillä ja toiminnan perustuminen reaktiivisuuteen proaktiivisuuden sijaan. Haasteiden ratkaisuksi esitettiin yksinkertaista, käyttötunteihin perustuvaa, ennakkoilmoitusta huollon lähestymisestä, tietojärjestelmien parempaa hyödyntämistä sähköisessä ja automaattisessa tiedonsiirrossa sekä kokonaisläpimenoaikojen seurantaa mittaamalla. Määräaikaishuolloille laadittiin uusi prosessi, joka pyrkii siirtämään toimintaa proaktiivisempaan suuntaan ja parantamaan tiedonkulkua. Prosessin käyttöönotto suositeltiin aloitettavan pienimuotoisella kokeilulla. Avainsanat käytettävyys, kunnossapito, prosessinkehitys, Lean, kaupunkialueiden ylläpito, Stara

4 Aalto University, P.O. BOX 11000, AALTO Abstract of master's thesis Author Atte Teräväinen Title of thesis Improving availability of street and park maintenance fleet Degree programme Mechanical Engineering Major Machine Design Code K3001 Thesis supervisor Professor Kalevi Ekman Thesis advisor Ville Alatyppö, M.Sc. Date Number of pages 77+9 Language Finnish Abstract The purpose of this thesis is to improve the availability of street and park maintenance fleet. In practice this means reducing maintenance and repair downtime. The focus is on heavier vehicles and their attachments. The work was commissioned by Helsinki City Construction Services Stara which is responsible for maintaining streets and parks in Helsinki area. The study investigated the current state of availability by means of expert interviews, observations and statistical data. Based on the current condition, the target condition was established with the help of theory and previous knowledge. Process modeling was also used as a tool to understand and demonstrate. The current condition analysis revealed many factors with decreasing impact on availability related to machines, people, process, information systems, the environment, and measurements. There was a lack of coherent practices, a poor flow of information between different actors in the process, and operation was based on reactivity rather than proactivity. Solutions to these challenges were presented: a simple, operating hour-based, notice of impending maintenance, better utilization of information systems in electronic and automated data transfer, and measurement of total lead times. A new process was developed for use-based maintenance, which aims to move operation into a more proactive direction and improve the flow of information. A recommendation was given to begin process implementation with a small-scale pilot. Keywords availability, maintenance, process development, Lean, public maintenance, Stara

5 4 Alkusanat Tämä diplomityö on tehty toimeksiannosta Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitos Staralle. Työn aihe pohjautuu kaupunkitekniikan ylläpidon yksikössä havaittuun tarpeeseen. Katujen ja puistojen ylläpitokaluston käytettävyyden tutkiminen on ollut antoisa kokemus, joka on opettanut paljon tutkimustyön tekemisestä ja tieteellisen tiedon soveltamisesta käytäntöön. Haluankin kiittää Staraa mahdollisuudesta tehdä työ mielenkiintoisesta ja hyödyllisestä aiheesta. Kiitokset Ville Alatypölle ammattitaitoisesta ohjauksesta ja arvokkaasta palautteesta sekä professori Kalevi Ekmanille niin ikään rakentavasta palautteesta ja työn valvomisesta. Lisäksi kiitän kaikkia haastateltuja heidän ajastaan ja valaisevista keskusteluista. Kiitokset perheelleni tuesta koko opintojen aikana. Helsinki Atte Teräväinen

6

7 5 Sisällysluettelo Tiivistelmä Abstract Alkusanat Sisällysluettelo...5 Merkinnät...6 Lyhenteet Johdanto Työn tausta Tutkimusongelma Työn tavoitteet Tutkimuksen rajaukset Teoria ja aikaisemman tiedon kuvaus Katujen ja puistojen ylläpito Ylläpidon työtehtävät Työtehtäviin käytetty kalusto Käytettävyys ja kunnossapito Käytettävyyden käsite Kunnossapito käytettävyyden parantajana Käyttäjän rooli kunnossapidossa Prosessien kehittäminen Lean-filosofialla Lean, kunnossapito ja TPM Hukan eliminointi ja sujuvampi virtaus vaihtelua vähentämällä Prosessin parantaminen ja muutoksen aikaansaaminen Tutkimusaineisto ja tutkimusmenetelmät Asiantuntijahaastattelut Gemba-kävelyt: havainnointi paikan päällä Tilastot ja laskelmat Systeemin ja prosessin mallintaminen Tutkimustulokset: Nykytilakuvaus Stara lyhyesti KTYn käytössä oleva kalusto Kaluston käytettävyyden haasteet Määräaikaishuoltojen prosessi tällä hetkellä Prosessiin liittyvät tietojärjestelmät Käytettävyyden laskennallinen tarkastelu Päätelmät: Tavoitetila Kalustopaletin kehityssuunta ja sen vaikutus käytettävyyteen Informaation kulun parantaminen Sujuvampi määräaikaishuoltojen prosessi Käyttöperusteiset huollot Vuosihuollot Prosessin seuranta ja kehittäminen mittaamalla Suositukset Tarkemmat toimenpide-ehdotukset Suositukset jatkotutkimuskohteista Yhteenveto Lähdeluettelo Liiteluettelo Liite 1. Runko haastatteluiden etenemiselle. 1 sivu. Liite 2. Listaus kalustosta. 8 sivua.

8 6 Merkinnät CT [s] keskimääräinen läpimenoaika (cycle time) K [%] käytettävyys L [%] laatukerroin N [%] toiminta-aste (nopeus) U [] käyttöastekerroin V [] vaihtelukerroin V [%] variaatiokerroin WIP [] systeemissä olevien yksiköiden määrä (work in process) n [] otoksen koko s x [] keskihajonta te [s] keskimääräinen yhden tehtävän kesto (effective time) x [] keskiarvo

9 7 Lyhenteet CBM CM ERP fifo GPS IoT KNL KTY MTBF MTTR MWT PDSA-kehä RCM SPC TPM Condition Based Maintenance, kuntoon perustuva kunnossapito Condition Monitoring, kunnonvalvonta Enterprise Resource Planning, yrityksen toiminnanohjausjärjestelmä, joka sisältää kattavasti tietoa mm. omaisuuden hallintaan, talouteen, tuotantoon ja varastonhallintaan liittyen first-in-first-out, tehtävien suoritusjärjestys, jossa ensin saapunut tehtävä myös tehdään ensin valmiiksi Global Positioning System, maailmanlaajuinen satelliittipaikannusjärjestelmä Internet of Things, esineiden internet, teollinen internet Käytettävyys Nopeus Laatu, kokonaistehokkuuden laskentamenetelmä Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitos Staran kaupunkitekniikan ylläpidon yksikkö Mean Time Between Failures, keskimääräinen vikojen välinen aika Mean Time To Repair, keskimääräinen korjausaika Mean Waiting Time, keskimääräinen (korjauksen/huollon) odotusaika Plan-Do-Study-Act, toistuvat askeleet toiminnan parantamiseksi luomalla uutta tietoa kokeilemalla ja iteroimalla Reliability Centered Maintenance, luotettavuuskeskeinen kunnossapito Statistical Process Control, tilastollinen prosessinohjaus Total Productive Maintenance, tuottava kunnossapito

10 8 1 Johdanto 1.1 Työn tausta Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitos Staralla on noussut esiin haasteita katujen ja puistojen ylläpidossa käytettävien työkoneiden käytettävyydessä. Kaluston pitkät seisokkiajat ovat suurin huolenaihe. Seisokit aiheutuvat työkoneiden kunnossapidosta, siis huollosta tai korjauksesta. Työskentely kentällä vaikeutuu koneiden ollessa poissa käytöstä pitkään. Myös Espoon kaupungilla on havaittu samoja ongelmia. Stara on ollut viime aikoina muutosten keskellä. Helsingin kaupungin hallintomallin muutos vaikuttaa myös Staraan ja Starasta tuli liikelaitos. Jatkossa yhtenä tavoitteena on Helsingin kaupungin strategian mukaisesti nostaa tuottavuutta. (Stara 2017a). Tuottavuuden nostaminen tarkoittaa kaluston korkeampaa käyttöastetta. Kun vajaakäyttö vähenee, kunnossapidon suunnitelmallisuus ja toimintojen onnistuminen korostuvat. Kaluston arvo muodostaa suuren osan uuden liikelaitoksen taseesta ja sen kunnossapidosta aiheutuu paljon kustannuksia. Aihetta kannattaa tutkia, sillä paljon potentiaalisia säästöjä on saavutettavissa kaluston tehokkaammalla kunnossapidolla ja siitä seuraavalla paremmalla käytettävyydellä. Tuotantoprosessien ja teknologioiden kehitys nostavat tuotantokoneiden hintoja ja tekevät niistä vaikeampia huoltaa. Myös erilaisia sensoreita hyödyntävien uusien työkalujen soveltaminen lisää kunnossapitäjien osaamisvaatimuksia. (Järviö & Lehtiö 2012, s.23). Kunnossapidettävän kaluston kehittyessä teknisesti monimutkaisemmaksi kustannusten odotetaan tulevaisuudessa nousevan. Kunnossapidon kustannukset ovat suoraan verrannollisia kunnossapidosta aiheutuvaan seisokkiaikaan. (Mostafa et al. 2015a) Kunnossapitoa on tutkittu paljon ja erilaisista kunnossapitomalleista sekä toimintatavoista löytyy runsaasti kirjallisuutta. Haasteena on löytää oikeat toimintamallit juuri Staran käyttöön, sillä tieteellisessä kirjallisuudessa soveltuvuus käytäntöön jää usein liian pienelle huomiolle. Fraser et al. (2015) on kartoittanut kirjallisuutta kunnossapidon johtamismalleista ja toivoo niiden tutkimukseen lisää käytännönläheisyyttä. Mostafa et al. (2015a, 2015b) esittää laajan kirjallisuuskatsauksen perusteella kunnossapitoon soveltuvia Lean-työkaluja ja kertoo, että aiempi tutkimus Lean-periaatteiden soveltuvuudesta kunnossapitoon on puutteellista. Myös melko tuore aikaisempi Staralle tehty diplomityö Kadun ylläpitokaluston optimointimahdollisuudet (Taimiaho 2016) sivuaa aihetta. Tämän työn tarkoitus on selvittää, miten katujen ja puistojen ylläpitoon käytetystä kalustosta saadaan enemmän irti parantamalla kaluston käytettävyyttä. Keinona tähän on huolloista ja korjauksista aiheutuvien seisokkiaikojen pienentäminen. Ohessa myös tuotetaan lisää ymmärrystä kunnossapitomenetelmien soveltuvuudesta kyseiseen kalustoon. 1.2 Tutkimusongelma Käytettävyyden haasteet näkyvät pitkittyneinä, jopa viikkojen pituisina, seisokkiaikoina. Syyt pitkille huoltoajoille ovat moninaiset: haastattelujen ja Taimiahon diplomityön (2016, s.59) perusteella mm. varaosien puute ja niiden pitkät toimitusajat sekä kommunikaatio-ongelmat prosessin eri vaiheiden välillä. Yhtenä haasteena on löytää tekijät, joilla on suurin vaikutus käytettävyyteen.

11 9 Stara huoltaa ja korjaa lähes kaiken katujen ja puistojen ylläpitoon käytetyn kalustonsa itse. Kunnossapitotyöt on keskitetty korjaamolle, joka on osa Staran logistiikkatoimintoa. Logistiikka omistaa kaluston ja vuokraa sen sisäisesti edelleen muihin toimintoihin kiinteähintaisella vuokralla, joka sisältää myös huollot. Yksi keskitetyn kunnossapidon suurimmista haasteista on erityyppisen kaluston laaja kirjo. Jokaisen konetyypin kohdalla vaaditaan erilaista ammattitaitoa, työkaluja, varaosia jne. Kaluston yhtenäistäminen on haasteellista, sillä katujen ja puistojen ylläpito sisältää monenlaisia työtehtäviä, joissa tarvitaan erilaisia työkoneita. Myös hankintalaki asettaa rajoituksia kalustohankinnoille. Sen lisäksi, että pitkä seisokkiaika jo itsessään aiheuttaa kuluja, joudutaan joissain tilanteissa varalla pitämään ylimääräistä kalustoa, mistä seuraa lisäkuluja. Kalustotyypin puolesta ongelmallisimpia ovat pesuautot, tiehöylät, Wille-monitoimikoneet ja kuorma-autot. Keskeinen tutkimusongelma on siis haasteellinen kunnossapitoprosessi ja siitä seuraava tarpeettoman alhainen käytettävyys. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen: Miten kaluston käytettävyyttä saadaan parannettua? Tutkimuskysymys voidaan hajottaa pienempiin osakysymyksiin, jotka ovat: - Mitkä asiat vaikuttavat alentavasti kaluston käytettävyyteen nykytilanteessa? - Miltä tehokkaasti toimiva kaluston kunnossapitoprosessi näyttäisi? - Mitä toimenpiteitä tarvitaan sen käyttöönottamiseksi? 1.3 Työn tavoitteet Työn päätavoitteena on löytää Staran käyttöön soveltuvia keinoja parantaa katujen ja puistojen ylläpitokaluston käytettävyyttä vähentämällä seisokkiaikoja. Ensimmäinen askel tavoitteen saavuttamiselle on kartoittaa kaluston käytettävyyden nykytila ja siihen alentavasti vaikuttavat asiat. Tähän käytetään aihetta tuntevien ja sen parissa työskentelevien asiantuntijoiden haastatteluja sekä tilastollista aineistoa. Tämän jälkeen tavoitteena on muodostaa nykytila-analyysin pohjalta kuvaus tavoitetilasta eniten käytettävyyteen alentavasti vaikuttavien tekijöiden kannalta ja esittää toimenpidesuositukset tavoitetilaan pääsemiseksi. Apuna käytetään tutkittua teoriatietoa kunnossapidosta ja Lean-menetelmistä. Nämä tavoitteet saavutettaessa tutkimus lisää myös ymmärrystä Lean-työkalujen soveltuvuudesta katujen ja puistojen ylläpitokaluston kunnossapitoon. 1.4 Tutkimuksen rajaukset Kaluston osalta tutkimus keskittyy Staran kaupunkitekniikan ylläpidon yksiköllä käytössä olevaan kalustoon. Pienemmät, kustannusvaikutuksiltaan vähäisemmät, koneet, kuten ruohonleikkurit, rajataan pois ja keskitytään raskaampaan kalustoon. Wille-monitoimikoneet ja kuoma-autot näyttelevät keskeistä roolia, joten niiden tarkastelu korostuu. Tarkasteluun on otettu myös lisälaitteet, sillä haastatteluissa niiden kunnossapidossa nähtiin haasteita.

12 10 Kaluston käytettävyyteen liittyvien prosessien osalta keskitytään eniten haasteita aiheuttaviin määräaikaishuoltoihin. Prosessien kehittämisen välineinä tutkitaan Lean-työkaluja, kuten virtauksen tehokkuus ja hukan minimointi, sillä niitä on sovellettu menestyksekkäästi muualla läpimenoaikojen lyhentämiseen. Tutkimus toteutetaan toimeksiantona Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitos Staralle. Se siis lähtökohtaisesti keskittyy Staran organisaatioon ja tulosten tulisi olla sovellettavissa Staran kaupunkitekniikan ylläpidon yksikössä.

13 11 2 Teoria ja aikaisemman tiedon kuvaus Teorian ja aikaisemman tiedon kuvaus perustuu alan kirjoihin, tieteellisiin artikkeleihin, standardeihin ja muihin opinnäytteisiin. Kirjallisuustutkimuksen kohteena on kalusto, minkä käytettävyyttä pyritään parantamaan, aiheen kannalta oleellinen kunnossapidon teoria sekä prosessien kehittäminen Lean-menetelmillä. Pyrkimyksenä on löytää ja kiteyttää työn kannalta olennaisin aikaisempi tieto ja teoriat. 2.1 Katujen ja puistojen ylläpito Tässä luvussa käydään läpi katujen ja puistojen ylläpitoon sisältyviä töitä ja kalustoa, jolla työt tehdään ja jonka käytettävyyttä pyritään parantamaan Ylläpidon työtehtävät Luvussa luodaan lyhyt katsaus katujen ja puistojen ylläpidon työtehtäviin. Kunnossapidon onnistumisen kannalta on tärkeää ymmärtää olosuhteet, joissa kunnossapidettävät ajoneuvot toimivat (Hedvall et al. 2016). Onnistuneella kunnossapidolla saadaan lisättyä työkoneen tässä luvussa esiteltyihin töihin käyttämää aikaa ja vähennettyä loppuasiakkaalle arvoa tuottamatonta toimintaan, kuten odotusta, vikakorjauksia ja huoltoa. Helsingin kaupungin rakennusvirasto (2016, s.3) määrittelee ylläpidon säännölliseksi toiminnaksi, jolla säilytetään olemassa olevien yleisten alueiden käytettävyys ja toimivuus. Ylläpito jakaantuu kunnossapitoon ja hoitoon. Ylläpitoon ei sisälly korvausinvestointi, mikä tarkoittaa laajalti vaurioituneen kohteen kunnostamista. Suomen kuntatekniikan yhdistyksen (2006, s.9) mukaan ylläpidolla tarkoitetaan kaupunkitekniikan, kuten liikenneväylien, hoitoa ja kunnossapitoa. Alla olevassa taulukossa on esitetty Helsingin kaupungin rakennusviraston (2016, s.7) luokittelu kaupunkitekniikan ylläpidon, siis hoidon ja kunnossapidon tehtävistä. Taulukko 1. Kunnossapidon ja hoidon tehtävät (Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2016, s.7) 1000 Kunnossapito 2000 Hoito 1100 Asfalttipäällysteiden uusiminen 2100 Talvihoito 1200 Rakenteiden kunnossapito 2200 Puhtaanapito 1300 Varusteiden ja kalusteiden puhtaanapito 2300 Rakenteiden hoito 1400 Laitteiden ja järjestelmien kunnossapito 2400 Varusteiden ja kalusteiden hoito 1500 Kasvillisuuden kunnossapito 2500 Laitteiden ja järjestelmien hoito 2600 Kasvillisuuden hoito 2700 Töhrynpoisto ja pintojen suojaaminen Hoidon Helsingin kaupungin rakennusvirasto (2016, s.3) määrittelee säännölliseksi toiminnaksi, jolla säilytetään kohteen käytettävyyteen ja toimivuuteen vaikuttavat olosuhteet. Hoitoa on pinnan käsittely sekä kohteen kunnossapito- ja hoitotarpeen seuranta. Hoidossa kohteen rakennetta ei muuteta. Hoidolla varmistetaan, että katualue on sen käytön edellyttämässä kunnossa. Talvihoitotehtäviä ovat lumen ja sohjon poisto, pinnan tasaus, liukkaudentorjunta, lumivallien poistami-

14 12 nen ja hiekoitushiekan poisto. Hoitotehtäviä ovat myös puhtaanapito (roskien ja rikkaruohojen poisto sekä pesu), viheralueiden hoito ja opasteiden pesu jne. (Suomen kuntatekniikan yhdistys 2006, s.9) Kunnossapito puolestaan määritellään säännölliseksi toiminnaksi, jolla säilytetään kohteen ominaisuudet ja laatutaso. Kunnossapitoa on kohteen tai sen osan korjaus tai kunnostus sekä kohteen osan vaihto tai poisto. (Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2016, s.3) Suomen kuntatekniikan yhdistyksen (2006, s.9) mukaan kunnossapidon tavoitteena on ylläpitää kadun tekniset ominaisuudet. Toimenpiteillä korjataan kulumat ja rikkoutuneet rakenteet ja laitteet. Tyypillisiä kunnossapidon tehtäviä ovat mm. uudelleenpäällystys, liikennemerkkien uusiminen, kaiteiden korjaukset, ajoratamerkinnät, avo-ojien perkaukset, siltojen liikuntasaumalaitteiden korjaukset, katuviheralueiden täydennysistutukset jne. Kunnossapitoon luetaan myös luonnonvoimien, onnettomuuksien tms. johdosta tarpeellinen korjaustyö. Vuoden aikana tehtyjä työtehtäviä ja niiden kausittaisuutta voidaan havainnollistaa kuvassa 1 esitetyllä kaluston vuosikellolla, joka esittää koko vuoden aikana tehtyjen työtehtävien osuudet kokonaistyöajasta kuorma-autojen osalta. Hiekannosto 4 % Töiden osuus vuodessa (kuorma-autot) Pölynsidonta 4 % Lehtiennosto 6 % Kadunpesu 4 % Kastelu 13 % Kuljetukset 4 % Auraus 9 % Lumenajo 8 % Varautuminen 8 % Liukkaudentorjunta 8 % Viherylläpito 15 % Viherrakentaminen 17 % Kuva 1. Kuorma-autojen vuoden aikana tekemien ylläpitotöiden osuus. (Alatyppö 2017) Ylläpidon työtehtävät ovat hyvin vuodenaikasidonnaisia. Vuoden säät vaihtelevat, joten myös töiden vuosittaiset osuudet vaihtelevat säiden mukaan. Alatorvisen (2014, s.23) mukaan töiden kausiluontoisuus hankaloittaa katujen ylläpitokaluston työllistämistä, sillä kesäkaudella kalustolle ei ole yhtä suurta tarvetta kuin talvella. Vihertöiden lisäksi kalustoa käytetään pääpiireittäin talvikaudella talvikunnossapitoon (auraus, liukkaudentorjunta, lumenajo ja varautuminen), keväällä pölynsidontaan, kesällä puhtaanpitoon ja syksyllä lehtiennostoon. Seuraavassa luvussa käsitellään tarkemmin työtehtäviin käytettyä kalustoa.

15 Työtehtäviin käytetty kalusto Luvussa käsitellään edellä esiteltyihin ylläpidon työtehtäviin käytettyjä työkoneita ja niiden lisälaitteita. Kalustoon perehtyminen on tärkeää, sillä juuri sen käytettävyyttä pyritään parantamaan. Tässä luvussa käsitellään katujen ja puistojen ylläpitokalustoa yleisellä tasolla, Staran kaupunkitekniikan ylläpidon yksikön käyttämää kalustoa analysoidaan luvussa Kalusto on arvokas investointi ja siksi on tärkeää, että koneet ovat käytettävissä silloin, kun niitä tarvitaan tuottavissa töissä. Suomen kuntatekniikan yhdistyksen (2006, s.59) mukaan katujen ylläpidon kone- ja kuljetuskalusto pyritään hankkimaan niin, että kalustolla on ympärivuotinen työllisyys. Tarvittava talven sesonkiajan lisäkalusto hankitaan urakoitsijoilta. Konekalusto koostuu monikäyttöisistä pientraktoreista (monitoimikoneet), pyöräkuormaajista, tiehöylistä sekä erikoiskoneista. Kuljetuskalusto koostuu henkilöautoista ja pakettiautoista henkilökuljetuksiin sekä kuorma-autoista monipuolisella varustuksella. Taimiahon (2016, s.11) mukaan kaupunkitekniikan ylläpidon työkoneiden perustana ovat kuorma-autot ja erilaiset monitoimikoneet, jotka ovat varustettavissa monipuolisesti erilaisilla lisävarusteilla ja työlaitteilla. Kuorma-autoa voidaan käyttää talvisin auraukseen (kuva 2), lumenkuljetukseen, suolaukseen sekä hiekoitukseen. Keväällä, kesällä ja syksyllä kuorma-autoa voidaan käyttää kadun pesussa ja maanrakennustöissä. Lisäksi sitä voidaan käyttää vaihtolavojen kuljetuksissa, roska-astioiden tyhjennyksessä ja monipuolisesti muissakin kunnossapidon tehtävissä. Kuva 2. Kuorma-autot lumenaurauksessa. (Alatyppö 2017) Vilakone Oy:n (2017, s.2) tuote-esitteen perusteella Wille on markkinoiden suosituin taajamien kunnossapitoon ja ympäristönhoitoon tarkoitettu monitoimikone. Willejä on viisi kokoa 2 tonnista 6,5 tonniin. Kuvassa 3 näkyy niistä kaksi. Taimiaho (2016, s.11) kertoo, että monitoimikoneeseen voi olla saatavilla jopa parikymmentä erilaista työlaitetta. Talvisin monitoimikonetta voidaan käyttää auraukseen, hiekoitukseen, lumen siirtoon ja pienimuotoiseen kuormaukseen. Keväisin ja kesäisin kone voidaan varustaa katujen pesuun ja lakaisuun. Syksyisin koneella voidaan tehdä lehtiennostoa.

16 14 Kuva 3. Edustalla pienempi Wille 455 ja taustalla suurempi Wille 855 monitoimikone. Myös perinteisesti maatalouskoneeksi mielletyt traktorit ovat nykyään varustettavissa erittäin monipuolisesti katujen ja puistojen ylläpitotöihin. Traktoreiden käyttö näissä töissä onkin viime vuosina lisääntynyt. Moderni traktori voidaankin jo laskea kuuluvaksi monitoimikoneiden ryhmään. (Taimiaho 2016, s.11) Pyöräkuormaajat ovat myös monipuolisia työkoneita. Alatorvinen (2014, s.24) kertoo, että pyöräkuormaaja soveltuu sekä talvi- että kesäkunnossapitoon monipuolisten lisälaitteiden ansiosta. Taimiahon (2016, s.12) mukaan pyöräkuormaajilla voidaan aurata, siirtää ja kuormata lunta sekä harjata ja pestä katuja. Etenkin raskaampia pyöräkuormaajia voidaan myös käyttää maanrakennustöissä. Monitoimikoneiden monipuolisuus perustuu erilaisiin lisälaitteisiin. Alatorvinen (2014, s.23) kirjoittaa, että lisälaitteiden avulla pystytään lisäämään kaluston monipuolisuutta ja näin ollen työllistämään kone eri käyttötarkoituksiin, eri vuodenaikojen vaatimusten mukaan. Joitakin monitoimikoneiden lisälaitteita näkyy kuvassa 4. Myös kuorma-autoja ja pyöräkuormaajia voidaan varustaa lisälaitteilla. Kuvassa on painepesuri, hiekoitin, lehtiimuri ja aura. Käytettävyyden kannalta tärkeimpiä ovat teknisesti monimutkaisemmat, helpommin rikkoutuvat ja huoltoa vaativat lisälaitteet.

17 15 Kuva 4. Monitoimikoneen lisälaitteita. (Vilakone Oy 2017) Monitoimikoneiden lisäksi katujen ja puistojen ylläpitotöihin käytetään juuri tiettyyn työtehtävään suunniteltuja erikoiskoneita, kuten kuvassa 5 näkyvä tiehöylä polanteen poistoon tai lakaisukone katujen lakaisuun. Erikoiskone on tehtävässään yleensä tehokkaampi, mutta monitoimikone on yleensä kokonaiskuvassa kannattavampi (Taimiaho 2016, s.11). On erityisen tärkeää, että erityiskoneet, joiden töitä ei muilla koneilla voida hoitaa, ovat käytettävissä silloin kun niitä tarvitaan.

18 16 Kuva 5. Tiehöylä, jolla voidaan tasoittaa ja muotoilla tien pintoja. Työntekijöiden ja työvälineiden liikkumiseen käytetään henkilöautojen lisäksi pääasiassa pakettiautoja, usein avolavalla varustettuna, kuten kuvassa 6. Lavalliset pakettiautot soveltuvat myös samanlaisiin tehtäviin kuin kevyet kuorma-autot ja niihin voidaankin asentaa mm. hiekoittimia, pesulaitteita tai auroja. (Alatorvinen 2014, Taimiaho 2016)

19 17 Kuva 6. Katujen ja puistojen ylläpitotöissä paljon käytetty avolavapakettiauto viisipaikkaisella hytillä. Vaikka monitoimikoneet lisälaitteineen taipuvatkin monenlaisiin töihin, erilaiset työtehtävät vaativat silti laajan kirjon erityyppistä kalustoa. Tämä asettaa haasteita kunnossapidolle, ja sitä kautta käytettävyydelle. Näitä aiheita käsitellään seuraavassa luvussa. Kaluston käyttöikä on pitkä, vuotta (Alatyppö 2017), ja kalusto on kallis investointi. Siksi on tärkeää pitää siitä hyvää huolta ja ehkäistä rikkoutumista. 2.2 Käytettävyys ja kunnossapito Tähän lukuun pyritään löytämään juuri tämän työn kannalta olennainen teoriapohja ja ajankohtainen tutkimustieto käytettävyydestä ja kunnossapidosta, ottaen huomioon edellä käsitelty kalusto, johon sitä sovelletaan. Luvussa käydään läpi mm. terminologiaa, käytettävyyden ja kunnossapidon merkitystä, kunnossapidon johtamismalleja, ennakoivaa kunnossapitoa sekä mittareita Käytettävyyden käsite Termiä käytettävyys käytetään usein kuvaamaan esineen tai palvelun helppokäyttöisyyttä (useability). Tässä työssä käytettävyydellä tarkoitetaan kuitenkin koneen käytettävyyttä ajan suhteen (availability). Standardit SFS-EN (2010, s.12) ja PSK 6201 (2011, s.5) määrittelevät käytettävyyden kohteen kykynä olla tilassa, jossa se kykenee tarvittaessa suorittamaan vaaditun toiminnon tietyissä olosuhteissa olettaen, että vaadittavat ulkoiset resurssit ovat saatavilla. Lisäksi standardit huomioivat tämän kyvyn riippuvan kohteen toimintavarmuuden, kunnossapidettävyyden sekä kunnossapitovarmuuden yhteisvaikutuksesta.

20 18 Käytettävyys Availability Toimintavarmuus Reliability Kunnossapidettävyys Maintainability Kunnossapitovarmuus Maintenance supportability Kuva 7. Käytettävyys ja siihen liittyviä käsitteitä (Järviö & Lehtiö 2012, s.54) Myös Järviö & Lehtiö (2012, s.54) esittävät kolme käytettävyyteen vaikuttavaa mitattavaa tekijää, jotka näkyvät kuvassa 7: 1. toimintavarmuus 2. kunnossapidettävyys 3. kunnossapitovarmuus. SFS-EN (2010, s.12) ja PSK 6201 (2011, s.7) kertovat, että toimintavarmuus on kohteen kyky suorittaa vaadittu toiminto määrätyissä olosuhteissa vaaditun ajanjakson. Järviö & Lehtiö (2012, s.55) esittävät toimintavarmuudelle mittariksi mm. vikaväliä (MTBF). Toimintavarmuuteen vaikuttavat laitesuunnittelu, korjauksen helppous, dokumentaation soveltuminen käyttäjän tarpeisiin, ehkäisevä kunnossapito ja koneen käyttö. Standardien mukaan kunnossapidettävyys tarkoittaa kohteen kykyä olla pidettävissä tilassa tai palautettavissa tilaan, jossa se pystyy suorittamaan vaaditun toiminnon määritellyissä käyttöolosuhteissa, jos kunnossapito suoritetaan määritellyissä olosuhteissa käyttäen vaadittuja menetelmiä ja resursseja. Järviö & Lehtiö (2012, s.56) kertovat kunnossapidettävyyteen vaikuttavan vian havaittavuuden, huollettavuuden ja korjattavuuden. Mittareina voidaan käyttää korjausaikaa, MTTR:ää ja reagointiastetta. SFS-EN (2010, s.10) kertoo, että kunnossapitovarmuus on kunnossapito-organisaation kyky asettaa käytettäväksi oikeita tukitoimenpiteitä tarvittavaan paikkaan, jotta vaadittava kunnossapitotoimenpide voidaan suorittaa. PSK 6201 (2011, s.7) puolestaan määrittelee kunnossapitovarmuuden kuvaavan kunnossapito-organisaation kykyä suorittaa vaadittu tehtävä tehokkaasti määrätyissä olosuhteissa vaaditulla ajanhetkellä tai ajanjaksona. Järviön & Lehtiön (2012, s.56) mukaan kunnossapitovarmuuteen vaikuttavat organisaatio, toiminnanohjausjärjestelmät, mittaristo, dokumentaatio, yhteistyö ja tiedon kulku käytön ja kunnossapidon välillä sekä varaosien ja ammattitaidon saatavuus. Kunnossapitovarmuuden mittareina toimivat mm. logistiset viiveet ja saatavuus.

21 19 Kuva 8 tarkentaa vielä näitä käytettävyyden kolmea tekijää, joihin vaikuttamalla käytettävyyttä voidaan parantaa. Parannuksia toteutettaessa ne pitää hakea käytännön toimintojen osista, päivittäisestä käytännön työstä. On myös aivan selvää, että kaikkiin kuvan 8 osiin ei voida samanaikaisesti toteuttaa merkittäviä muutoksia. On valittava tilanteeseen nähden tarkoituksenmukaiset asiat, joista muutosta lähdetään toteuttamaan. Kuvassa 8 näkyvät myös päämittarit toimintavarmuuden, kunnossapidettävyyden ja kunnossapitovarmuuden mittaamiseen: MTBF = keskimääräinen vikojen välinen aika MTTR = keskimääräinen korjausaika MWT = keskimääräinen (korjauksen/huollon) odotusaika. (Laine 2010, s.108)

22 20 Suunnittelu Materiaalit Mitoitus/laajuus Periaatteet Varakapasiteetti Saatavuus Valintatapa Toimintavarmuus Kunnossapidon taajuus Ennakoiva kunnossapito Kunnossapidon toteutus MTBF Käyttöhenkilöstön kyvyt Fyysinen Psyykkinen Ammattiosaaminen Vikojen havaittavuus Vikojen ennakoitavuus Koekytkennät Koestuslaitteisto Kunnonseuranta Käytettävyys Kunnossapidettävyys MTTR Huollettavuus Korjattavuus Laitestandardointi Modulaarisuus Kuljetus ja varastointi Asennusvirhe/seuraukset Standardivälineet Säädöt, viritykset Kohteeseen päästävyys Asennukset, purku Työympäristö Työturvallisuus Kp -henkilöstön kyvyt Määrä Ammattitaito Sijainti Henkilöstötiedot Kunnossapitovarmuus MWT Korjausvälineistö Varaosat, tarvikkeet Koneet, työvälineet Erikoislaitteet Tarvikkeet Tiedostot Vaihto- ja varaosat Tarvikkeet Tiedostot Tekniset tiedostot Hallinto Kunnossapidon työohjeet Käytön työohjeet Piirustukset Organisaatio Ohjausjärjestelmä Tietojen käsittely, muokkaus Kuva 8. Käytettävyyttä voidaan parantaa hyvin monilla erilaisilla toimenpiteillä. (Laine 2010, s.109) Käytettävyys on siis tiukasti linkittynyt kunnossapitoon. Standardi SFS-EN (2010, s.12) huomauttaa, että käsitettä käytettävyys voidaan käyttää myös suureena. Perinteisesti kunnossapidon alalla tuotannon kokonaistehokkuuden mittaamiseen käytetty, alun perin Toyotalla kehitetty, KNL-laskenta (englanniksi OEE eli Overall Equipment Effectiveness) sisältää käytettävyyden yhtenä terminään. Prosessiteollisuuden kunnossapidon tunnuslukuja koskeva standardi PSK 7501 (2010, s.29) määrittää kokonaistehokkuuden laskukaavaksi

23 21 Kokonaistehokkuus = K x N x L (1) missä K on käytettävyys [%] N on toiminta-aste (nopeus) [%] L on laatukerroin [%] Käytettävyys vaikuttaa siis osaltaan tuotannon kokonaistehokkuuteen. Laineen (2010, s.22) mukaan KNL-laskennan K-tekijä, eli käytettävyys, on käyntiajan suhde käyntiajan ja seisokkiajan summaan ja se kuvaa koneiden tehokkuutta niinä aikoina, jolloin niiden tulisikin olla käytössä. Standardin PSK 6201 (2011, s.6) mukaan yksittäisen koneen tai konekokonaisuuden käytettävyyttä kuvaava kokonaiskäytettävyys on käyntiajan suhde käyntiajan sekä käytön ja kunnossapidon seisokkiaikojen summaan. kokonaiskäytettävyys = käyntiaika käyntiaika + käytön ja kunnossapidon vaatima seisokkiaika Kunnossapidon seisokin PSK 6201 (2011, s.9) määrittelee olevan tila, jossa kohde ei kykene suorittamaan vaadittua toimintoa vian tai ehkäisevän kunnossapidon toimenpiteen vuoksi. Käytön seisokki puolestaan aiheutuu käytön suunnitellun tai suunnittelemattoman toimenpiteen seurauksena. Laine (2010, s.20) esittää kaksi tavoitetta, jotka johtavat kokonaiskäytettävyyden paranemiseen: 1. ei odottamattomia seisokkeja eikä laitevikoja 2. lyhyet, hyvin suunnitellut huoltoseisokit. Järviön & Lehtiön (2012, s.34) mukaan Kunnossapidon vuosikirjassa 2010 on esitetty tutkimusten perusteella keskimääräiseksi kokonaiskäytettävyydeksi Suomessa 83,19 %. Tätä voidaan havainnollistaa lisäämällä kokonaiskäytettävyyttä alentava käytön ja kunnossapidon vaatima seisokkiaika kuvassa 1 esitettyyn vuosikelloon, jossa käyntiaikaa kuvaavat vuoden aikana tehdyt työt. (2)

24 22 Pölynsidonta 3 % Seisokkien ja töiden osuus vuodessa (kuorma-autot) Käytön ja kunnossapidon vaatima seisokkiaika 17 % Kuljetukset 3 % Kadunpesu 3 % Hiekannosto 3 % Lehtiennosto 5 % Kastelu 12 % Viherylläpito 13 % Talvihoito 27 % Viherrakentaminen 14 % Kuva 9. Käytettävyyttä alentava seisokkiaika lisättynä kuvaan 1. Tässä työssä pyritään siis löytämään keinoja pienentää kaavion punaista osaa ja näin parantaa käytettävyyttä. Käytön ja kunnossapidon vaatima seisokkiaika on kirjallisuuteen perustuva arvio eikä välttämättä vastaa tarkasti todellisuutta, mutta kuvaa kuitenkin hyvin sitä, että seisokkiaika on merkittävä ja käytettävyyden parantamisella voidaan saavuttaa suuria hyötyjä. Käytön ja kunnossapidon seisokkien määritelmät ovat melko epämääräisiä ja etenkin käytön seisokkien tarkka mittaaminen on haastavaa. Voi olla hankalaa erottaa, johtuuko seisokki käytöstä vai kunnossapidosta. Järviö & Lehtiö (2012, s.34) kertovat, että Kunnossapidon vuosikirjan 2010 mukaan keskimääräinen kunnossapidosta johtuva epäkäytettävyys Suomessa on 2,66 %. Tämä luku on huomattavasti pienempi kuin 17 % kokonaisepäkäytettävyys ja herääkin kysymys, mistä loput 14 % johtuvat. Seuraavissa luvuissa tarkastellaan seisokkien aiheuttajia kunnossapidon ja käytön osalta. Ensin tutkitaan kunnossapidon roolia käytettävyyden parantajana Kunnossapito käytettävyyden parantajana Viime luvun kuvalla 9 pyrittiin havainnollistamaan, että seisokkiaikoja pienentämällä saavutettava käytettävyyden parantaminen voi johtaa merkittäviin hyötyihin. Tässä luvussa perehdytään tarkemmin näihin hyötyihin ja kunnossapidon merkitykseen niiden saavuttamisessa. Käytettävyyden parantaminen on keino saada lisää kapasiteettia ilman investointeja. Mikäli vältytään kalliin lisäinvestoinnin tekemiseltä, käytettävyyden lisäämisellä on merkittävä taloudellinen vaikutus. Kunnossapidon kehittäminen on keino parantaa käytettävyyttä. (Laine 2010, s.28). Mikäli kunnossapidon seisokit ovat ennakoitavia ja olemassa oleva kalusto paremmin käytettävissä, jo olemassa olevista koneista saadaan enemmän irti eikä tarvitse investoida varalla pidettävään lisäkalustoon.

25 23 Kunnossapito on pääoma- ja raaka-ainekustannusten jälkeen suurin yrityksen kustannuksista (Järviö & Lehtiö 2012, s.27). Kunnossapidettävän kaluston kehittyessä teknisesti monimutkaisemmaksi myös kunnossapitokustannusten odotetaan nousevan. Kustannukset ovat suoraan verrannollisia toimintakelvottomuusaikaan, jota nostavat hävikit kunnossapitoprosessissa. (Mostafa et al. 2015a) Pitkät huoltoajat siis lisäävät kustannuksia ja niitä aiheuttavan hävikin poistaminen prosessista toisi suuret säästöt. Sujuvalla kunnossapidolla voidaan saavuttaa muitakin kuin vain taloudellisia hyötyjä. Työturvallisuuslaki (738/2002, 59 ) määrittelee käyttöönotto- ja määräaikaistarkastuksen suorittajan velvollisuudet: Sen, joka toimeksiannosta suorittaa 43 :ssä tarkoitetun käyttöönotto- tai määräaikaistarkastuksen, on huolehdittava siitä, että tarkastus suoritetaan asianmukaisesti ja että havaituista työvälineen turvallisuuteen vaikuttavista vioista ja puutteellisuuksista sekä tarvittaessa niiden korjaamisesta tai poistamisesta annetaan tarpeelliset ohjeet. Kunnossapidolla on siis vaikutusta myös turvallisuuteen, sillä rikkinäinen kone on usein vaarallinen. Tämä pätee myös katujen ja puistojen ylläpitokaluston kohdalla. Turvallisuuspoikkeamat ovat työntekijöiden havaitsemia vaaratekijöitä tai läheltä piti -tilanteita. Laki velvoittaa työntekijän ilmoittamaan havaitsemastaan turvallisuuspoikkeamasta esimiehelleen sekä poistamaan vaaratekijän kykynsä mukaan. (Stara 2016, s.18). Työsuojelun turvallisuuspoikkeamaraportin (Stara 2017b) mukaan Staran työntekijät ovat raportoineet 19 turvallisuuspoikkeamaa viimeiseltä kahdelta vuodelta liittyen kaluston huonoon kuntoon. Katujen ja puistojen ylläpito eroaa suuresti tehdasympäristöstä ja luotettavuuskriittisistä aloista, kuten lentoteollisuus tai ydinvoimalat, mihin kunnossapidon tutkimus keskittyy. Järviön & Lehtiön (2012, s.20) mukaan kunnossapito on kuitenkin toimialasta riippumatonta toimintaa. Käytännön toimet yleensä poikkeavat huomattavasti toisistaan, vaikka toimintaperiaatteet ja tavoitteet ovat samat. Nämä periaatteet ja alan kirjallisuudessa esitetyt menetelmät ovat siis ainakin jollain tasolla sovellettavissa myös katujen ja puistojen ylläpitoon. Viime luvussa käytettävyys määriteltiin kohteen kykynä olla tilassa, jossa se kykenee tarvittaessa suorittamaan vaaditun toiminnon tietyissä olosuhteissa olettaen, että vaadittavat ulkoiset resurssit ovat saatavilla. Standardi SFS-EN (2007, s.8) määrittelee kunnossapidon sen suorituskyvyn kautta: Kunnossapidon suorituskyky on tulos sellaisten resurssien aktiivisesta käytöstä, joilla ylläpidetään tai palautetaan kohteen toimintakyky sellaiseksi, että se pystyy suorittamaan halutun toiminnon. Suorituskykyinen kunnossapito siis johtaa käytettävyyden paranemiseen. SFS-EN (2007, s.8) jatkaa Kunnossapidon suorituskyky riippuu sekä ulkoisista että sisäisistä tekijöistä kuten sijainti, kulttuuri, toiminta- ja palveluprosesseista, koosta, käyttöasteesta, ja iästä. Kunnossapidon suorituskyky saavutetaan käyttämällä korjaavaa, ehkäisevää ja parantavaa kunnossapitoa jotka yhdistävät eri tavoin työtä, informaatiota, materiaaleja, organisaation metodeja, työkaluja ja työntekotekniikoita. Standardi SFS-EN (2010, s.8) puolestaan määrittelee kunnossapitoon kuuluvaksi kaikki koneen elinjakson aikaiset tekniset, hallinnolliset ja liikkeenjohdolliset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on ylläpitää tai palauttaa koneen toimintakyky sellaiseksi, että kone pystyy suorittamaan halutun toiminnon. Kuvassa 10 on esitetty kyseisen standardin kokonaisnäkymä kunnossapidosta.

26 24 Kuva 10. Kunnossapito standardin SFS-EN (2010, s.34) mukaan. Standardissa PSK 6201 (2011, s.22) kunnossapitolajit on puolestaan jaoteltu kuvan 11 mukaisesti. Kuva 11. Kunnossapitolajit esitettynä standardissa PSK 6201 (2011, s.22). Standardien jaottelut ovat samansuuntaisia. Kunnossapito on jaettu kahtia suunniteltuun kunnossapitoon ja vikojen korjauksiin. Ehkäisevällä kunnossapidolla pyritään nimensä mukaisesti ehkäisemään vikaantumista, mutta vian kuitenkin sattuessa on turvauduttava joko välittömään tai siirrettyyn korjaukseen. Katujen ja puistojen ylläpitokaluston määräaikaishuollot ovat hyvä esimerkki jaksotetusta, ehkäisevästä kunnossapidosta. PSK 6201 (2011, s.22) kertoo, että huolto on jaksotetun kunnossapidon toimenpide, joka sisältää kohteen tarkastamisen, säädön, puhdistamisen, rasvauksen, öljynvaihdon, suodattimen vaihdon ja muut vastaavat toimenpiteet.

27 25 Järviö & Lehtiö (2012, s.19) pitävät standardien määrittelyitä osin vanhentuneina niiden liikkuessa korjaavaan kunnossapitoon liittyvän käsitteistön piirissä. Heidän määritelmänsä mukaan kunnossapitoon kuuluu seuraavat asiat: - laitteen toimintakunnon ylläpitäminen - laitteen käytön turvallisuus - laitteen laaduntuottokyky - laitteen elinjakson hallinta - oikeiden käyttöolosuhteiden noudattaminen - palauttaminen alkuperäiseen kuntoon - koneen modernisointi - suunnitteluheikkouksien korjaaminen - käyttö ja kunnossapitotaitojen kehittäminen - laitteen toiminnasta kerätyn tiedon analysointi ja johtopäätösten tekeminen. Järviö & Lehtiö (2012) ehdottavatkin käsitteen kunnossapito korvaamista kokonaisvaltaisemmalla käsitteellä tuotanto-omaisuuden hoitaminen, joka sisältää myös perinteisen kunnossapidon. Tuotanto-omaisuuden hoitamisessa yhdistyvät oikea käyttötapa, vikaantumisen hallinta, huolto sekä tarvittaessa korjaaminen. Järviö & Lehtiö (2012, s.49) luokittelevat tuotanto-omaisuuden hallinnan tehtävät viiteen päälajiin: 1. Huolto, joka pitää yllä koneen käyttöominaisuuksia, palauttaa heikentyneen toimintakyvyn tai ehkäisee vaurioitumisen ennen vian syntymistä. Huolto on pääsääntöisesti jaksotettua käyttöajan, tuotantomäärän tai rasituksen perusteella. 2. Ehkäisevä kunnossapito pyrkii vikaantumisen estämiseen tai hallintaan vaihtamalla komponentteja määrätyin väliajoin. Voi olla jaksotettua, jatkuvaa tai tarvittaessa tehtävää. Sisältää jaksotetun kunnostamisen, kunnonvalvonnan, kuntoon perustuvan kunnossapidon sekä ennustavan kunnossapidon. 3. Korjaava kunnossapito, joka voi olla suunnittelematonta häiriökorjausta tai suunniteltua kunnostusta. 4. Parantava kunnossapito pyrkii parantamaan koneiden käytettävyyttä ja luotettavuutta sekä modernisoimaan kunnossapidollisesti epäedullisia kohteita paremmiksi. 5. Vikojen ja vikaantumisen selvittäminen paikantaa tekijöitä, jotka vaikuttavat tuotantoprosessiin epäsuotuisasti, esimerkiksi väärä käyttötapa tai huonosti suunniteltu komponentti. Kunnossapidon alalla on pyritty vähentämään seisokkeja, pitämään koneista parempaa huolta ja tehostamaan toimintaa erilaisten kunnossapitomallien avulla. Fraserin (2014) mukaan kunnossapidon merkitys organisaation strategisten päämäärien saavuttamiseksi on kasvanut suureksi. Hän tunnisti kirjallisuuskatsauksessaan neljä suosittua kunnossapitomallia: 1. TPM, Total Productive Maintenance, tuottava kunnossapito 2. CBM, Condition Based Maintenance, kuntoon perustuva kunnossapito 3. RCM, Reliability Centered Maintenance, luotettavuuskeskeinen kunnossapito 4. CM, Condition Monitoring, kunnonvalvonta Mallit eivät ole toisensa poissulkevia, vaan kunnonvalvonta sisältyy muihin kokonaisvaltaisempiin malleihin, joita voidaan myös sisällyttää toisiinsa. TPM:ää pidetään kattavana kunnossapidon johtamismallina. Luotettavuuskeskeinen kunnossapito sekä kuntoon perustuva kunnossapito taas ovat kunnossapitokohteen suhteen erikoistuneempia malleja, jotka voivat olla osa kokonaisuutta. (Fraser 2014)

28 26 CBM, eli kuntoon perustuva kunnossapito, tarkoittaa kunnossapitotoimenpiteiden tekemistä havaitun tarpeen perusteella aikataulutuksen sijasta. CBM vaatii koneiden kunnon seuraamista esimerkiksi erilaisin sensorein. Tiedon keräämisestä, säilömisestä ja analysoinnista syntyy kuitenkin kustannuksia. De Jonge et al. (2017) vertasivat tutkimuksessaan CBM:n hyötyjä perinteiseen jaksotettuun kunnossapitoon ja huomasivat, että vikaantumisprosessin sisältäessä paljon vaihtelua CBM:n hyödyt vähenivät suhteessa jaksotettuun kunnossapitoon. Laineen (2010, s.24) mukaan yksi TPM-ajattelun kulmakivistä on prosessien tarkastelu hävikkien kautta. Hän listaa kuusi KNL-laskentaan perustuvaa tuotantoprosessien hävikkiä, josta kaksi ensimmäistä liittyy käytettävyyteen. 1. Suunniteltu huoltoseisokki: Huoltoseisokkien määrää voidaan vähentää joko lisäämällä resursseja tai parantamalla huolto-ohjelmaa huoltotyön oikean määrän ja sen oikean kohdistamisen takaamiseksi. 2. Laitevika-aika: Monissa laitoksissa laiminlyödään häiriöaikojen rekisteröintiä ja seurantaa. Jos laitevika-aikoja seurataan, niitä voidaan vähentää analysoimalla vikoja ja niiden juurisyitä sekä parantamalla prosesseja. Huoltoseisokkeja pystytään vähentämään niiden huolellisella suunnittelulla, varaamalla riittävästi osaavia resursseja sekä varmistamalla varaosien ja tarvikkeiden saatavuus seisokin alkaessa. (Laine 2010, s.48) Proaktiivisia toimia, kuten huoltoseisokkeja, voidaan siis suunnitella ja aikatauluttaa. Korjaavan kunnossapidon johtaminen on käytännössä mahdotonta. Korjaava kunnossapito on kustannuksiltaan jopa yli kymmenen kertaa kalliimpaa kuin proaktiivisuuteen rakentuva tuotanto-omaisuuden hoitaminen. Järkevämpää on pyrkiä vikaantumisen välttämiseen, kuin nopeaankaan korjaamiseen. (Järviö & Lehtiö 2012, s.15) Mittausten mukaan on kuitenkin todennäköistä, että yrityksessä tehdään ensisijaisesti korjaavaa kunnossapitoa. Tällöin havaitaan kunnossapidon työn, kustannusten ja seisokkien jakautuminen Pareto-jakauman mukaisesti, 20 % koneista aiheuttaen 80 % työstä, kustannuksista tai seisokeista. Syynä jakaumiin on kunnossapidon hallitsemattomuus sen perustuessa reagointiin. (Järviö & Lehtiö 2012, s. 93) Kuvassa 12 on yksinkertaistaen kuvattu suunnitellun ja suunnittelemattoman korjauksen tehokkuuseroja. Kun syntymässä oleva vika havaitaan tarkastuksella, mittaamalla tai jotenkin muuten havainnoimalla ajoissa ja korjaus pystytään siirtämään seuraavaan säännönmukaiseen huoltoseisokkiin, vähenevät hävikit selvästi. (Laine 2010, s.51)

29 27 Vikakorjauksen ajankäyttö Tuotantoaikaa Odotusaikaa Korjausaikaa Tuotantoaikaa Vikaantuminen Seisokki Suunnitellun korjauksen ajankäyttö Tuotantoaikaa Valmisteluaika Korjausaikaa Tuotantoaikaa = tuotantoaikaa Seisokki Kunnon tarkkailu: havaitut viat Suunnittelu ja valmistelu Kuva 12. Suunnitellun ja suunnittelemattoman korjauksen ero seisokkiajassa. (Laine 2010, s.50) Järviön & Lehtiön (2012, s.89) mukaan vikaantumisen välttämiseksi on ensin stabiloitava vikaväli. Tässä tärkeää on tuotannon, eli koneiden käyttäjien, ja kunnossapitäjien välinen yhteistyö. Kunnossapitäjien tehtäviin kuuluu mm. - auttaa asiantuntemuksellaan käyttäjiä tekemään koneittensa kunnossapitoa - suorittaa kunnossapitotehtävät, joita käyttäjät eivät itse pysty tekemään (vaativat testaukset, tarkastukset, muutostyöt ja korjaukset) - pitää yllä historiatietoja koneiden toiminnan tehokkuuden ja luotettavuuden muutosten havaitsemiseksi - kehittää kykyään koneen kunnossapidossa, tarkastamisessa ja toimintojen seurannassa - käynnistää koko henkilöstön koulutus, erityisesti koneen käyttöhenkilökunnan kunnossapitokoulutus - ottaa käyttöön toiminnanohjausjärjestelmä, jolla hallitaan kunnossapitoprosessiin liittyvä valtava tietomäärä. Kunnossapitäjien työnkuva on laaja ja on ilmeistä, että kunnossapitoa kannattaa ajatella vikakorjauksia ja huoltoja laajempana kokonaisuutena. Seuraavassa luvussa käsitellään käyttäjien roolia kunnossapitäjinä ja osuutta käytettävyyden parantamisessa seisokkien vähentämisen kautta Käyttäjän rooli kunnossapidossa Luvussa mainittiin käytettävyyttä vähentävät käytön ja kunnossapidon seisokit. Ei ole kuitenkaan täysin yksiselitteistä, mitkä seisokeista johtuvat käytöstä ja mitkä kunnossapidosta. Viime luvussa tuli ilmi kunnossapidon kokonaisvaltaisuus; se ei ole vain korjaus- ja huoltohenkilöstön asia. Järviön & Lehtiön (2012, s.14) mukaan myös käyttäjillä on suuri rooli koneiden toiminnan luotettavuudessa, ei yksinomaan kunnossapitäjillä. Kunnossapidolla ja asianmukaisella käyttämisellä onkin hyvin paljon päällekkäisyyksiä, eikä tiukkaa

30 28 rajaa voida vetää. Myös Laineen (2010, s.10) mukaan laitoksen käyttötoiminnan ja kunnossapidon saumaton yhteistyö on yksi tärkeimmistä elementeistä korkean tuottavuuden saavuttamiseksi. Järviö & Lehtiö (2012, s.89) listaavat koneen käyttäjän tehtävät vikaantumisen välttämiseksi ja vikavälin vakauttamiseksi - huolehtia siitä, että kone on kunnossa (puhdistus, voitelu, liitosten kunto) - valvoa koneen kuntoa - suorittaa päivittäiset tarkastukset - havaita kuluminen, alkava vikaantuminen ja kaikki normaalista poikkeavat ilmiöt konetta käytettäessä - kehittää kykyjään koneen käyttämisessä, säätämisessä ja tarkastamisessa - informoida kunnossapitäjiä koneen käyntiin ja kuntoon liittyvistä asioista. Laine (2010, s.120) puolestaan määrittelee käyttöhenkilöstön kunnossapitotehtävät seuraavasti. Suoritetut tehtävät tulee raportoida siten, että jokaisesta suorituksesta jää jälki tietojärjestelmään. 1. Päivittäiset tehtävät Puhdistukset Tarkastukset ja kunnon valvonta 2. Viikoittaiset tehtävät Tehtävälista, jossa mainitut tehtävät henkilöstö tekee viikoittain, raportoi kunnossapidolle tehdyt työt ja koneiden kuntoa koskevat havainnot Pääasiassa visuaalisia tarkastuksia ja pieniä huoltotehtäviä Eri viikoille voidaan luoda erilaiset tehtävälistat Myös standardi PSK 6201 (2011, s.3) kertoo termin käynnissäpito määrittelyn yhteydessä: Käytön lisäksi käyttöhenkilöstön tehtäviin voi sisältyä kohteen käyttökuntoon liittyviä tehtäviä kuten, puhdistukset, voitelu, asetukset, tuotantokoneiden korjauksia sekä kunnonvalvontaa ja tuotantokyvyn seurantaa. Tutkimusten, jotka romuttavat perinteisen käsityksen vikojen johtumisesta tekniikkaan liittyvistä syistä perusteella käyttöhenkilöstön osuus vikatapauksista on ratkaisevan merkittävä ja kertoo selkeästi mikä osuus käyttöhenkilöstöllä on tuotanto-omaisuuden hoitamisessa. Huono tai kehittymätön toimintakulttuuri ilmenee siitä, että henkilöstö ei vaivaudu ilmoittamaan, miksi ja mistä syystä kone on ollut toimintakyvytön. (Järviö & Lehtiö 2012, s.86) Kirjallisuuden perusteella on siis selvää, että käyttäjien rooli vikojen aiheuttamien ongelmien ehkäisemisessä on suuri. Kuitenkin Järviön & Lehtiön (2012, s.82) mukaan organisaatiossa on monia tehottomaan reagointiin johtavia rakenteellisia syitä. Monilla tuotanto-osastoilla käyttäjät hyväksyvät perinteisen tiukan jaottelun käyttö- ja kunnossapitohenkilöstön työtehtävien välillä, eikä näillä käyttäjillä ole kiinnostusta kunnossapitoon. Toimintahäiriöiden havaitseminen on vaikeaa ja vaatii koneen käyttäjältä myös kunnossapidollista osaamista. Kaikki käyttäjät eivät toimi samalla tavalla, joten koneen todellinen käyttö voi poiketa siitä, mitä koneen valmistaja on edellyttänyt konetta suunnitellessaan.

31 29 Koneiden kunnossapitoa on usein rinnastettu ihmisen kunnossapitoon. Paras keino pysyä terveenä on elää terveellisesti, jolloin sairastumisen todennäköisyys on pieni. Järviö & Lehtiö (2012, s.94) Koneen toiminnan seuraaminen aistien avulla tehtävin havainnoin kuuluu ammattitaitoiseen käyttötapaan. Tässä havainnointitavassa onkin yksi TPM:n kulmakivistä. Käyttäjälle osoitetaan tiettyjä asioita, joita hänen tulee seurata. Käyttäjä seuraa näitä asioita, ja kun kohde toimii epänormaalisti, hän välittää informaation kunnossapidolle, joka tutkii ongelman. (Järviö & Lehtiö 2012, s.85) TPM:ää käsitellään enemmän Leanin yhteydessä luvussa Käyttäjien tehtäviin sisältyvällä kunnonvalvonnalla voidaan parantaa kunnossapidon suunnitelmallisuutta, hyödyntää paremmin seisokkiaikoja, vähentää suunnittelemattomia seisokkeja ja pidentää koneen elinikää. Kuva 13 havainnollistaa, miten kunnonvalvonnan avulla voidaan vähentää keskimääräistä seisokkiaikaa odotusajan kautta tekemällä siihen liittyvät toimenpiteet tuotantoajalla. Toisaalta myös keskimääräistä kunnossapitoaikaa voidaan lyhentää, koska viat eivät pääse kehittymään vaurioiksi ja tarvittavat kunnossapitotyöt voidaan suunnitella paremmin vikojen ollessa jo tiedossa. (Asp et al. 2010) Kuva 13. Kunnonvalvonta lyhentää keskimääräistä seisokkiaikaa. (Asp et al. 2010) Vaikka kunnonvalvontaan on kehitetty tarkkoja ja kalliita antureihin ja ohjelmistoihin perustuvia mittausmenetelmiä (Fraser 2014), perinteisellä ja kustannustehokkaalla koneen käyttäjän aistihavaintoihin perustuvalla kunnonvalvonnalla voidaan saavuttaa hyviäkin tuloksia. Ammattitaitoisen käytön lisäksi käyttäjän keinoihin vähentää seisokkiaikoja kuuluvat siis pienimuotoiset huoltotyöt, kunnonvalvonta aistihavainnoin sekä informaation kirjaaminen ja välittäminen kunnossapitäjille ennakoinnin helpottamiseksi. Onnistumisen kannalta käyttäjien ja kunnossapitäjien sujuva yhteistyö on olennaisen tärkeää.

32 Prosessien kehittäminen Lean-filosofialla Luvussa käydään läpi työn kannalta olennaista teoriaa Lean-menetelmistä ja niiden soveltamisesta prosessien kehittämiseen, tavoitteena löytää kunnossapitoon soveltuvia menetelmiä edellisessä luvussa esitetyn seisokkiajan pienentämiseen. Hukan eliminointiin tutkimusten perusteella soveltuu mm. asioiden tekeminen näkyviksi kuvaamalla prosessi, toiminnanohjauksen parantaminen ja oikeanlainen mittaristo. TPM, kokonaisvaltainen tuottava kunnossapito, on Leanin komponentti, joka tarkastelee kunnossapitoa yrityksen tuotantoprosessiin kuuluvana osana Lean, kunnossapito ja TPM TPM eli Total Productive Maintenance, kokonaisvaltainen tuottava kunnossapito, on Leanajatteluun vahvasti linkittyvä kunnossapidon johtamismalli, joka tarkastelee kunnossapitoa yrityksen tuotantoprosessiin kuuluvana osana. Fraserin (2014) mukaan malli on syntynyt 70- luvulla Japanissa ja levinnyt sieltä maailmanlaajuisesti. Se on osoittautunut erittäin toimivaksi työkaluksi. TPM lähestyy kunnossapitoa kokonaisvaltaisesti ja koskettaa kaikkia työntekijöitä koko organisaation laajuisesti, ylimmästä johdosta rivityöntekijään. Laine (2010, s.96) esittää yhden TPM:n perusajatuksen: vain vähän uutta tekniikkaa ja paljon uutta toimintatapaa. Järviö & Lehtiö (2012, s.30) luonnehtivat laitteen käytön ja kunnossapidon yhdistävää käynnissäpidon toimintamallia, yhtä TPM:n johtavista periaatteista: Valmistusprosessien käyttäjät ja kunnossapitäjät ovat perinteisesti olleet kaksi erillistä ryhmää. Japanilaiset oivalsivat, että vanha jako käyttäjiin ja korjaajiin synnytti tilanteen, jossa kumpikin osapuoli suuntaa mielenkiintonsa vain omien intressiensä ajamiseen. Paljon tehokkaampi toimintatapa perustuu sille, että koneiden käyttäjät käyttävät koneitaan oikein ja mahdollisimman tehokkaasti. Tämä onnistuakseen vaatii saumatonta yhteistyötä käyttäjien ja kunnossapitäjien välillä. Myös TPM painottaa siis jo edellisissä luvuissa käsiteltyä yhteistyön tärkeyttä. Laine (2010, s.44) listaa yhtenä TPM:n elementtinä kunnossapitotarpeen vähentämisen jo hankintojen yhteydessä. Panostus sellaiseen kalustoon, joka on suunniteltu kunnossapito huomioiden maksaa itsensä takaisin pitkällä tähtäimellä. Kunnossapitotarpeen huomioon ottaminen vaatii ostajilta hyvää osaamista sekä vuorovaikutusta laitetoimittajien ja näiden referenssiasiakkaiden kanssa. Lean-ajattelu on kehittynyt tehdasympäristössä, konkreettisten tuotteiden tuotannon tehostamiseksi ja sen soveltaminen muille aloille on verrattain uusi ilmiö. Gupta et al. (2016) mukaan palvelualoilla on alettu ottamaan käyttöön Lean-ajattelua vasta vuoden 2010 jälkeen. Kirjallisuudessa puhutaan yleisesti palvelun neljästä ominaispiirteestä erona konkreettiseen tuotteeseen. Palvelut ovat aineettomia, vaihtelevia, ne kulutetaan samanaikaisesti kuin niitä tuotetaan, eikä niitä voi varastoida (Andrés-López et al. 2015, Gupta et al. 2016). Katujen ja puistojen ylläpito on lähempänä palvelua kuin konkreettista tuotetta. Laineen (2010, s.97) mukaan vaatimukset tuotantolaitteiden kunnossapidolle ovat suurempia jos lopputuotteita ei tuoteta varastoon. Lean-ajattelua on sovellettu onnistuneesti myös tehdastuotannon ulkopuolella. Mostafa et al. (2015a, 2015b) esittävät kunnossapidon alalle soveltuvia Lean-työkaluja. Torkkola (2017) kertoo Leanin soveltamisesta asiantuntijatyöhön. Andrés-López et al. (2015) esittävät

33 31 ohjeita Lean-periaatteiden soveltamisesta palveluorganisaatioon. Ottamalla huomioon erilaisen toimintaympäristön Lean ja tietyt sen elementit ovat siis sovellettavissa myös katujen ja puistojen ylläpitokaluston käytettävyyden parantamisessa. Eräitä kaluston käytettävyyden kannalta erityisen hyödyllisiä Lean-käsitteitä ovat seuraavassa luvussa käsiteltävät hukka ja virtaus Hukan eliminointi ja sujuvampi virtaus vaihtelua vähentämällä Tuomisen (2010, s.86) mukaan hukan poistaminen on Lean-ajattelun ydin. Useissa prosesseissa suurin osa on hukkaa ja vain pieni osa lisäarvoa tuottavaa työtä. Hukkaa ovat toiminnot, jotka lisäävät kustannuksia, mutta eivät tuota lisäarvoa. Mm. Tuominen (2010, s.86) ja Torkkola (2017, s.25) listaavat kirjallisuudessa toistuvat seitsemän hukan lähdettä. 1. Ylituotanto: Tuotetaan tarpeetonta, enemmän kuin on tarpeen tai ennen kuin on tarpeen. Aiheuttaa ongelmia ja muita hukan muotoja. 2. Odotus: Henkilö odottaa koneen suoritusta tai kone henkilön suoritusta. Työ odottaa tekijäänsä tai asiakas odottaa palvelua. 3. Siirtäminen: Turha materiaalien, komponenttien ym. kuljettaminen työpaikalle tai sieltä pois. Tiedon tai työn siirtäminen henkilöltä tai osastolta toiselle. 4. Ylimääräinen prosessointi: Tarpeeton työstäminen, joka ei tuota arvoa asiakkaalle ja josta asiakas ei ole valmis maksamaan. 5. Varastointi: Ylimääräisten tai turhien materiaalien, komponenttien ja tuotteiden säilyttäminen. Keskeneräinen työ. 6. Turhat liikkeet: Kaikki työssä tehdyt liikkeet, jotka eivät luo lisäarvoa tuotteelle. Asiantuntijatyössä esimerkiksi sovelluksesta toiseen liikkuminen. 7. Virheet: Virheet sekä niiden seuraukset kuten virheellisten tuotteiden tarkastukset, lajittelu, korjaaminen ja asiakasvalitukset aiheuttavat kustannuksia. Virheet aiheuttavat kumuloituvaa vaihtelua työketjussa eteenpäin Laine (2010, s.49) kertoo, että eräs harvemmin analysoitu hävikin laji on suunnittelemattomaan korjaukseen liittyvä työaika- ja koneaikahävikki. Ainakin osa käytettävyyttä alentavasta kunnossapidon ja käytön seisokkiajasta voidaan siis lukea hävikiksi. Mostafa et al. (2015a) ovatkin listanneet yllä lueteltuja perinteisiä hukan tyyppejä kunnossapidon ja seisokkien näkökulmasta: 1. Kunnossapidon ylituotanto: Ennakoivien kunnossapitotoimenpiteiden tekeminen liian usein on turhaa eikä tuota lisäarvoa. 2. Huollon valmistumisen odotus: Tuotanto odottaa huollon valmistumista. 3. Keskitetty huolto: Huoltojen tekeminen kaukana työpaikasta, usein käytettyjen osien ja dokumentaation huono saatavuus sekä työmääräykset koneille, joita ei ole saatavilla, aiheuttavat ylimääräisiä materiaalin siirtoja. 4. Tehoton tiedonhallinta: Tarpeettoman tiedon kerääminen tai tarpeellisen tiedon, kuten vikaantumisasteiden tai juurisyiden keräämättä jättäminen. 5. Puutteellinen varastonhallinta: Kunnossapidon varastosta pitäisi löytyä tarvittavat materiaalit ja varaosat.

34 32 6. Turhat liikkeet: Keskittyvät yleensä ennakoivan kunnossapidon toimenpiteiden ympärille. Jos laite on ollut kunnossa pitkään, tarkastusväliä voidaan harventaa, laitteen kriittisyydestä riippuen. 7. Virheellinen kunnossapito: Vääränlaisten korjausten tekeminen, jolloin tarvitaan useita huoltokertoja, lisää kustannuksia. Oikeanlainen perehdytys ja yksityiskohtaiset menettelytavat voivat auttaa virheiden vähentämisessä. Kaluston pitkät huoltoajat ovat siis malliesimerkki hukasta. Lean antaa työkaluja hukan lähteiden tunnistamiseen ja niiden poistamiseen. Torkkola (2017, s.27 28) muistuttaa, että hukan poistaminen on keino, ei päämäärä. Hukka on seuraus ja sen aiheuttaja on vaihtelu. Hukan eliminoiminen kannattaa aloittaa prosessin pullonkaulasta, ja sitäkin viisaampaa voi olla keskittyminen läpimenoajan lyhentämiseen. Torkkolan (2017, s.23) mukaan Lean-johtamisessa tavoitellaan virtausta, eli työn sujuvaa etenemistä. Vaihtelu, ylikuormitus ja hukka (mura, muri, muda) ovat virtauksen kolme pahinta vihollista. Vaihtelu aiheuttaa kaksi muuta. Se voi tarkoittaa esimerkiksi työkuorman vaihtelua eri päivinä. Vaihtelu voidaan havaita mittaamalla aikoja, jotka kuluvat työn suorittamiseen tai odottamiseen. Vaihtelua on kahdentyyppistä: joko tapahtumien keskiarvo heiluu tai tapahtumat ovat keskenään erilaisia. Mittarina voi toimia esimerkiksi asiakkaan odotusaika per työpyyntö. Tilastollinen prosessinohjaus (SPC) auttaa mittaamaan ja havainnollistamaan vaihtelua prosessissa. Se tarkoittaa yksinkertaisimmillaan mittarin, kuten odotusajan per työpyyntö, seuraamista päivittäin ja havaintojen kirjaamista käyrän muotoon. Näin voidaan kuvata prosessin käyttäytymistä tilastollisesti ja visualisoida sen suorituskyky (Torkkola 2017, s.158). Ylikuormitus on joko laitteen, järjestelmän tai ihmisen ylikuormittumista. Sitä voidaan mitata saapuvan työkuorman ja valmistusnopeuden suhteella, eli käyttöasteella. Sen nousu yli 80 prosenttiin kasvattaa keskeneräisen työn määrää ja kuormittumista eksponentiaalisesti. (Torkkola 2017, s.25) Kuten luvussa todettiin, katujen ja puistojen ylläpitotyö on erittäin kausiluontoista. Kaluston käytön keskittyessä tiettyihin aikoihin tämän seurauksena myös kunnossapitotyöt helposti kasautuvat samoille kausille. Tämä aiheuttaa vaihtelua työtaakkaan ja hetkittäistä ylikuormitusta. Töiden kasautumista voidaan ehkäistä huolto-ohjelmalla, jossa huollot pyritään ajoittamaan laitteen käyttökauden ulkopuolelle. Modig & Åhlström (2013, s.26) määrittelevät virtaustehokkuuden arvoa tuottavien toimintojen summaksi suhteessa läpimenoaikaan. Hukka siis vähentää virtaustehokkuutta. Torkkola (2017, s.59) esittelee kolme lakia, jotka ohjaavat virtaustehokkuutta 1. Littlen laki: Keskimääräinen läpimenoaika on suoraan suhteessa keskeneräisen työn määrään. 2. Pullonkaulojen laki: Jokaisessa systeemissä on yksi pullonkaula, joka määrittää kokonaisuuden maksiminopeuden. 3. Vaihtelun laki: Vaihtelua on kaikkialla. Mitä enemmän vaihtelua, sitä pidempi läpimenoaika.

35 33 Littlen lain Torkkola (2017, s.189) kuvaa yhtälöllä CT = WIP t e (3) missä CT on keskimääräinen läpimenoaika (cycle time), WIP on systeemissä olevien yksiköiden määrä (work in process) ja te on keskimääräinen yhden tehtävän kesto (effective time). Littlen laki siis osoittaa, että prosessin läpimenoaikaan vaikuttaa vain kaksi asiaa: jonossa olevan työn lukumäärä sekä jaksonaika yhden jonossa olevan työn suorittamiseen. Pitkä jaksoaika johtuu siitä, että ei voida työskennellä nopeammin, tai siitä, että kapasiteetista on pulaa. Pitkä jono taas voi johtua halusta optimoida resurssien käyttöä virtaustehokkuuden sijaan. Jono varmistaa, että resursseille on aina työtä. (Modig & Åhlström 2013, s.36) Resurssitehokkaassa organisaatiossa tärkeintä on, että resursseja käytetään maksimaalisesti. Seurauksena on kiire, mutta toisaalta asiakkaat kokevat palvelun hitaaksi ja läpimenoajat pitkiksi. Lean-periaatteet tarkoittavat, että organisaatio rakennetaan virtaustehokkaaksi eli asiakkaan kokema läpimenoaika minimoidaan ja keskitytään siihen, että tehtäviä valmistuu mahdollisimman paljon. Vaihtelun takia resurssi- ja virtaustehokkuutta on vaikeaa rakentaa samaan organisaatioon, sillä resurssitehokkuus tarkoittaa korkeaa käyttöastetta. Tästä seuraa, että läpimenoaika kasvaa. (Torkkola 2017, s.57) Modigin & Åhlströmin (2013, s.37) mukaan pullonkaulojen laki on toinen laki, joka auttaa ymmärtämään prosessien toimintaa ja selittää, mikä estää organisaatiota saamaan virtauksiaan tehokkaiksi. Pullonkaulojen lain mukaan prosessin läpimenoaika riippuu ensisijaisesti siitä prosessin vaiheesta, jonka jaksoaika on pisin. Pullonkaulojen lain mukaan jokaisessa systeemissä on yksi tekijä, joka rajoittaa sen toimintaa ja määrittää kokonaisuuden maksimisuorituskyvyn. Kun systeemin suorituskykyä parannetaan tämän tekijän osalta, saadaan parhaat tulokset. Kun pullonkaula vahvistuu, jostain toisesta osasta tulee uusi pullonkaula. (Torkkola 2017, s.98 99) Kolmas virtaustehokkuutta ohjaava laki, vaihtelun laki, koskee vaihtelun, resurssitehokkuuden ja läpimenoajan välistä yhteyttä. Sitä kuvaa Kingmanin yhtälö, jolle Torkkola (2017, s.192) esittää kaavan CT = V U t e (4) missä CT on keskimääräinen läpimenoaika (cycle time), V on vaihtelukerroin, U on käyttöastekerroin ja te on keskimääräinen yhden tehtävän kesto (effective time). Yhtälön mukaan prosessin läpimenoaikaan vaikuttaa tehtävän keston lisäksi vaihtelun määrä sekä resurssien käyttöaste. Vaihtelun, resurssien käyttöasteen ja läpimenoajan välistä yhteyttä on havainnollistettu kuvassa 14.

36 Lyhyt Läpimenoaika Pitkä Käyttöaste (%) Suuri vaihtelu Pieni vaihtelu Kuva 14. Vaihtelun, resurssien käyttöasteen ja läpimenoajan välinen yhteys. (Modig & Åhlström 2013, s.42) Kuvasta huomaa, että käyttöasteen korottamisen vaikutus läpimenoaikaan on eksponentiaalinen. Vaihtelun lisääminen siirtää käyrää vasemmalle, jolloin samalla käyttöasteella saadaan pidempi läpimenoaika. Torkkolan (2017, s.178) mukaan käyttöasteen pitää olla alle 80 prosenttia, jotta läpimenoaika pysyy ennustettavana. Littlen lain perusteella läpimenoaikaa pystyttiin lyhentämään keskeneräisen työn määrää vähentämällä. Yhdistämällä Kingmanin yhtälö ja Littlen laki saadaan yhteys WIP = V U (5) missä WIP on systeemissä olevien yksiköiden määrä, V on vaihtelukerroin ja U on käyttöastekerroin. Keskeneräisen työn määrä on siis sidottu prosessissa ilmenevään vaihteluun ja resurssien käyttöasteeseen. Vähentämällä vaihtelua myös keskeneräisen työn määrä vähenee käyttöasteen pysyessä samana. Modig & Åhlström (2013, s.40) ja Torkkola (2017, s.193) jakavat vaihtelun syyt kolmeen pääluokkaan: 1. Resursseista johtuvat syyt, kuten työkalujen toimivuus tai henkilöstön osaaminen. 2. Käsiteltävistä töistä johtuvat syyt: Korjattavissa koneissa on erilaisia ongelmia, eivätkä asiakkaat toimi keskenään samalla tavoin esimerkiksi täyttäessään lomakkeita virheellisesti. 3. Ulkoiset tekijät: Sesongit eivät ole tasaisia ja kysyntä on kausiluontoista.

37 35 Etenkin syyt 2 ja 3 ovat läsnä katujen ja puistojen ylläpitokaluston kunnossapidossa. Työ, ja siten myös kunnossapitotarve, on kausiluontoista ja koneissa ilmenee vaihtelevasti erilaisia ongelmia. Seuraavassa luvussa käsitellään tarkemmin keinoja vähentää näitä vaihtelun syitä ja parantaa prosessin virtaustehokkuutta näin lyhentäen huolto- tai korjausprosessien läpimenoaikoja Prosessin parantaminen ja muutoksen aikaansaaminen Torkkolan (2017, s.72) mukaan toiminnan parantaminen on tehtävä portaittain, eikä portaiden yli voi hypätä. Tarvittavat toimet siis vaihtelevat sen mukaan, millä suorituskyvyn tasolla ollaan. Torkkolan (2017, s.73) mukaan prosessi on alussa todennäköisimmin kaoottisessa tilassa. Toiminnan ollessa kaoottista kaikki tekevät sitä, mikä heidän omasta mielestään on oikein. Yhtenäiset toimintatavat eivät ole käytössä ja tapahtumien syy-seuraus-suhteiden ennustaminen on hankalaa. Johtajien aikaa kuluu reagoivaan tulipalojen sammuttamiseen. Prosessista saatava data on harhaanjohtavaa, jos sitä on. Eteenpäin pääsemiseksi on parannuskohteena oleva prosessi saatava toimimaan järjestelmällisemmin ja sujuvammin. Torkkola (2017, s.124) listaa vaihtelun vähentämiseen perustuvia Lean-keinoja prosessin sujuvoittamiseksi - eliminoi työvaiheita ja tehtävien siirtoa henkilöltä toiselle - eliminoi turha liike ja siirtäminen - vakioi toimintatavat - lopeta arvoa tuottamattomien tehtävien tekeminen - tasoita työkuorma kysynnän tahdin avulla - käytä suoritusjärjestyksenä fifoa (first-in-first-out) - visualisoi tilannekuva Torkkolan (2017, s.204) mukaan systeemin monimutkaisuutta voi ajatella tunnuslukuna, joka kertoo kuinka monen asian pitää onnistua, jotta kokonaisuus toimisi ensimmäisellä kerralla oikein. Yksittäisen prosessin kohdalla tunnusluku saadaan kertomalla osavaiheiden onnistumisprosentit toisillaan. Yleensä tulos on vain 0-15 prosenttia, joten parannuspotentiaali on huikea. Prosessin suorituskykyä voidaan siis parantaa yksittäisen vaiheen onnistumistodennäköisyyttä korottamalla tai yksinkertaistamalla prosessia karsimalla vaiheita. Tätä virheiden kumuloitumisen ajattelutapaa on havainnollistettu kuvassa 15. Vain viiden vaiheen jälkeen kokonaisuuden onnistumistodennäköisyys on laskenut 59 prosenttiin, vaikka yksittäinen vaihe onnistuu 90 % varmuudella. Reaalimaailman prosesseissa on usein huomattavasti enemmän kuin viisi vaihetta, kymmeniä tai jopa satoja.

38 36 100% 90% 81% 72,9% 65,61% 59% 90% 90% 90% 90% 90% A B C D E 10% 10% 10% 10% 10% Kuva 15. Viisivaiheinen esimerkkiprosessi, jonka jokaisen vaiheen onnistumistodennäköisyys on 90 %. Kokonaisuuden onnistumistodennäköisyys laskee jo viiden vaiheen jälkeen vain 59 prosenttiin. (Torkkola, s.204) Jos se vain on mahdollista, prosessin yksinkertaistaminen vaiheita karsimalla on tehokkaampaa kuin yksittäisen vaiheen toimintavarmuuden parantaminen, sillä vaiheen pois karsimisella on sama vaikutus kokonaisuuden onnistumistodennäköisyyden kannalta kuin tuon vaiheen onnistumistodennäköisyyden nostamisella 100 prosenttiin. Usein parannusehdotukset lisäävät prosessin monimutkaisuutta vaikka niiden pitäisi vähentää sitä. Jos monimutkaisuus kasvaa, onnistumistodennäköisyyden pitäisi kaikissa vaiheissa kasvaa, jotta nykyinen suorituskyky säilyisi (Torkkola 2017, s.206). Pääsääntönä yksinkertaisempi prosessi on siis tehokkaampi. Torkkolan (2017, s.140) mukaan vakioidut toimintatavat sujuvoittavat virtausta. Kaikkea ei tule vakioida, vaan vain työn sujuvuuden kannalta olennaiset asiat, kuten miten ja missä järjestyksessä tehtävät tehdään sekä miten tieto liikkuu. Toiminnan seuraaminen ja kehittäminen on erittäin vaikeaa jos toimintatapoja ei ole vakioitu. Esimerkiksi prosessin läpimenoaika voidaan ymmärtää ja mitata eri tavoin henkilön tulkinnasta riippuen. Viime luvussa esitellyistä, arvoa tuottamattomista hukista turhaa kunnossapitotyötä, odotusta ja varaosien puutetta saadaan vähennettyä ennakoinnilla sekä sujuvalla tiedonsiirrolla prosessin eri vaiheiden ja osapuolten välillä. Parempi kommunikaatio ja informaation kulku eliminoi turhaa työtä; jos kunnossapitohenkilöstö saa ennakkoon mahdollisimman tarkan tiedon huoltoon saapuvasta laitteesta ja sen vioista, työn aikatauluttaminen, varaosien tilaus ja diagnoosin teko helpottuvat. Viime luvussa esitelty vaihtelun syiden kolmas pääluokka, ulkoiset tekijät, johtui kysynnän kausittaisesta vaihtelusta. Kunnossapitotöiden kasautumista voidaan ehkäistä huolto-ohjelmalla, jossa määräaikaishuollot pyritään ajoittamaan sen ajankohdan ulkopuolelle, johon suurin osa kunnossapitotyöstä kasaantuu. Näin työt jakautuvat tasaisemmin ja Littlen lain mukaisesti keskeneräisen työn määrän väheneminen vähentää myös prosessin läpimenoaikaa. Torkkolan (2017, s.136) mukaan fifo on tehokkain tehtävien suoritusjärjestys. Suoritusjärjestyksen vakioiminen vähentää vaihtelua ja vaihtelun pienentäminen on tehokkaan toiminnan päätavoite. Fifoa voidaan pitää jopa ennakkoehtona tehokkaalle prosessille. Prosessista pitäisi tunnistaa piste, missä tehtävien virtaus alkaa. Tässä pisteessä töitä saa järjestellä ja

39 37 priorisoida keskenään. Kyseisestä pisteestä eteenpäin pitäisi noudattaa fifoa (Torkkola 2017, s.142). Rother (2015) esittää Toyotalla käytössä olevan parantamisen prosessin, parannus-katan, joka kuvaa miten tavoiteltava muutos saavutetaan. Systemaattisuus, tieteellisyys ja tekemällä oppiminen ovat parannus-katan keskeisiä periaatteita. Nelivaiheinen prosessi on esitetty kuvassa 16 ja se kuvaa osuvasti myös tämän työn etenemistä Ymmärrä suunta Selvitä nykytila Aseta tavoitetila Tee kokeiluja Kuva 16. Nelivaiheinen parantamisen prosessi eli parannus-kata. (Rother 2015, s.18) Ensimmäisessä vaiheessa tulee ymmärtää suunta, johon ollaan menossa. Tämä tarkoittaa siis ratkaistavan haasteen ymmärtämistä. Parannus-kata painottaa suunnittelua ja tilanteen ymmärtämistä ennen muutoksen toimeenpanoa. Rotherin (2015, s.20) mukaan yksi yleisimmistä virheistä on yrittää päästä viimeiseen kokeiluvaiheeseen liian nopeasti pelkkien ennakkokäsitysten perusteella sen sijaan, että analysoisi tilanteen kunnolla. Tämän työn kohdalla suuntana on kaluston parempi käytettävyys, johon liittyviä haasteita on tarkemmin kuvattu luvussa 1.2. Toisessa vaiheessa selvitään nykytila. Lean-kirjallisuudessa painotetaan parannettavan prosessin nykytilan ymmärtämistä ennen kuin mitään muutetaan ja tarjotaan tähän erilaisia työkaluja. Tämänkin työn yhtenä tavoitteena oli muodostaa kuva katujen ja puistojen ylläpitokaluston käytettävyyden nykytilasta. Nykytilakuvaus on luvussa 4. Prosessin tilaa voidaan kuvata erilaisin menetelmin, joita tämän työn osalta on tarkemmin kuvattu luvussa 3.4. Kolmannessa vaiheessa asetetaan seuraava tavoitetila. Tavoitetilaa asettaessa pohditaan: miten tämän prosessin pitäisi toimia, mikä on vakioitu toimintamalli, miten se saavutetaan ja minne haluamme päästä seuraavaksi (Torkkola 2017, s.118). Tavoitetila on kuvaava ja mitattava määrittely siitä, miten muutoksen kohteena olevan prosessin tulee toimia tiettynä ajanhetkenä (Rother 2015, s.23). Katujen ja puistojen ylläpitokaluston käytettävyyden tavoitetila on määritetty luvussa 5. Lean-kirjallisuudessa toistuu usein prosessin parantamisen yhteydessä kuvassa 17 esitetty kokeilujen kehä. Tämä kehä on myös parannus-katan vaihe 4. Malli kuvataan myös standardissa SFS-EN ISO 9001 (2015, s.7), jonka mukaan sitä voidaan soveltaa kaikkiin prosesseihin.

40 38 Act Study Plan Do Kuva 17. Kokeilujen kehä. (Torkkola 2017, s.40) Menetelmän juuret ovat jo 1600-luvun alussa, jolloin Francis Bacon esitti ajatuksensa siitä, että havaintojen perusteella muodostetaan hypoteesi, joka vahvistetaan empiirisesti kokeilemalla. PDSA-kehä siis perustuu induktiiviseen päättelyyn ja tieteelliseen metodiin. (Torkkola 2017, s.40). PDSA ei ole työkalu ratkaisun suoraan toteuttamiseen, vaan kehittymiseen kokeilujen, epäonnistumisten ja niistä oppimisen kautta (Rother 2015, s.187). Suunnitteluvaiheessa (Plan) määritellään mitä tehdään seuraavaksi ja mitä tuloksia odotetaan. Esitetään siis hypoteesi ja suunnitellaan koe sen testaamiseksi. Seuraavaksi toteutetaan koe (Do). Kokeilu tulee toteuttaa pienimmässä mahdollisessa mittakaavassa, joka antaa lisätietoa hypoteesista (Torkkola 2017, s.41). Tutkimusvaiheessa (Study) analysoidaan kokeilun tulokset. Viimeisessä vaiheessa (Act) toimitaan kokeilun tulosten perusteella. Jos koe onnistui, kokeilua voidaan laajentaa ja uudet toimintatavat vakioida. Epäonnistumisesta taas voidaan oppia ja muuttaa kokeilua. Tämän vaiheen jälkeen kehä aloitetaan taas alusta. Prosessi on siis iteratiivinen. Toiminnan parantamisen nopeuttamiseksi sykleistä tulee tehdä nopeita, mikä ei onnistu, elleivät kokeilut ole mahdollisimman pieniä (Torkkola 2017, s.42). Kokeilu tulee siis toteuttaa pienessä mittakaavassa, halvalla ja nopeassa tahdissa. Näin kehitys on jatkuvaa ja muutos tapahtuu pienissä, hallituissa askelissa. Systeemiajattelu on kriittistä Lean-muutoksen onnistumisen kannalta. Systeemiä on johdettava kokonaisuutena, muuten sen osista tulee itsekkäitä, keskenään kilpailevia, itsenäisiä tulosyksiköitä. Mitä enemmän osat ovat riippuvaisia toisistaan, sitä enemmän niiden välillä tarvitaan yhteistyötä ja kommunikointia. Tavoitteena on varmistaa, että systeemin osien vuorovaikutus suuntautuu kohti yhteistä päämäärää. (Torkkola 2017, s.96). Organisaatio on systeemi, ja systeemiajattelu pyrkii hahmottamaan sen eri osien ja niiden vuorovaikutuksien seurauksia kokonaisuuden kannalta.

41 39 Torkkola (2017, s.97) kirjoittaa: Yksi systeemiajattelun kulmakivistä on, että tärkein tehostamisen paikka löytyy osien välisistä yhteyksistä, ei osien sisältä. Perinteisessä organisaatiorakenteessa osille on nimetty vastuuhenkilöt, mutta toimintojen välit ovat harmaata eikenenkään-maata. Organisaation sisäisten osien välinen yhteistyö on siis kokonaisuuden toimivuuden kannalta kriittistä, kuten luvussa jo todettiin käyttäjien ja kunnossapitäjien osalta. Muutoksesta puhuttaessa ei voi olla käsittelemättä muutosvastarintaa. Muutos herättää aina vastarintaa, se on luonnollinen osa muutosprosessia. Torkkolan (2017, s.88) mukaan muutosvastarinta etenee vaiheissa. Erimielisyyttä voi syntyä itse ongelmasta, sen ratkaisemisesta tai ratkaisun toteutustavasta. Muutoksen toteuttaminen pienissä askelissa helpottaa myös muutosvastarintaa. Teoriakatsauksessa käytiin läpi kalustoa, työtehtäviä, kunnossapitoa, käyttöä ja prosesseja. Standardi PSK 7903 (2011, s.12) kiteyttää käytettävyyttä alentavat juurisyyt viiteen pääluokkaan, jotka tukevat teoriakatsauksen sisältöä: 1. Kunnossapidosta johtuvat 2. Tuotantoprosessin muutoksesta johtuvat 3. Investoinnista (kalustosta) johtuvat 4. Käytöstä johtuvat 5. Ulkoisesta tekijästä johtuvat Käytettävyyttä voidaan parantaa etsimällä näistä juurisyistä kriittisimmät ja puuttumalla niihin. Keinot tämän toteuttamiseksi käytännössä esitellään seuraavassa tutkimusaineistoa ja - menetelmiä käsittelevässä luvussa.

42 40 3 Tutkimusaineisto ja tutkimusmenetelmät 2. luvun kirjallisuusselvityksessä kartoitettiin työn kannalta merkityksellistä aikaisempaa tietoa ja parhaita tutkittuja toimintatapoja tieteellisten artikkelien, alan kirjojen, standardien sekä muiden opinnäytteiden pohjalta. Tässä luvussa käydään läpi muu tutkimusaineisto ja tutkimusmenetelmät. Aineisto koostuu asiantuntijoiden haastatteluista sekä tilastollisesta tiedosta kalustolistauksen ja läpimenoaikadatan muodossa. Haastatteluilla pyritään ymmärtämään ja kuvaamaan kunnossapitoprosessia. Tilastollista aineistoa käytetään kaluston analysointiin ja sen käytettävyyden kannalta olennaisten tunnuslukujen laskemiseen. Työ etenee pääpiirteittäin edellisen luvun kuvassa 16 esitetyn parantamisen prosessin mukaisesti. Tutkimusongelman ja tavoitteiden ymmärtämisen jälkeen kartoitetaan nykytilanne (luku 4). Tässä käytetään apuna haastatteluita ja tilastollista tietoa. Nykytilakartoituksen pohjalta rakennetaan kirjallisuuden mallien ja toimintatapojen avulla tavoitetilan kuvaus (luku 5). Näiden pohjalta esitetään toimenpidesuositukset tavoitteeseen pääsemiseksi, siis kaluston käytettävyyden parantamiseksi Staran kaupunkitekniikan ylläpidon yksikössä. 3.1 Asiantuntijahaastattelut Haastatteluilla kartoitettiin käytettävyyden ja kunnossapidon nykytilaa, ongelmien juurisyitä sekä ratkaisuideoita. Haastateltavat olivat pääasiassa Staralaisia jonkin kaluston käytettävyyteen liittyvän alueen asiantuntijoita. Haastatteluilla saatiin kerättyä tietoa monelta kantilta jo tutkimusaiheen tai sen osa-alueen tuntevilta henkilöiltä. Haastatteluiden etenemistä kuvaava runko on liitteenä 1. Haastattelut olivat teemahaastatteluita. Teemahaastattelu on sopiva haastattelumuoto esimerkiksi silloin, kun halutaan tietoa vähemmän tunnetuista asioista (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Siksi se sopii hyvin työkaluksi nykytilanteen kartoitukseen. Haastatteluiden teemana oli siis kaluston käytettävyyden ja kunnossapidon nykytilanne. Tarkemmin haastatteluissa keskusteltiin huolto- ja korjausprosessin toiminnasta, sen haasteista, ongelmien juurisyistä sekä ratkaisuideoista. Haastateltaviksi pyrittiin löytämään henkilöitä, joilta löytyy tietoa ja kokemusta tutkimuksen kohteena olevista aiheista. Haastatteluiden tavoitteena oli monipuolisen kuvan muodostaminen aiheesta, siksi haastateltaviksi valittiin eri asemissa olevia henkilöitä sekä kaluston käyttäjistä että kunnossapitäjistä. Haastateltavista saatiin tietoa edellisiltä haastatelluilta. Teemahaastattelussa pyritään huomioimaan ihmisten tulkinnat ja vapaalle puheelle annetaan tilaa, vaikka ennalta päätetyt teemat pyritään keskustelemaan kaikkien tutkittavien kanssa (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Haastattelut pyrittiin pitämään suhteellisen vapaamuotoisina ja kaavamaisuuden sijasta pyrittiin syvällisempään ymmärrykseen aiheesta. Haastatteluista tehtiin muistiinpanot haastattelutilanteen yhteydessä. Tehdyt haastattelut on listattu taulukossa 2. Haastatteluja tehtiin sekä yksilö- että ryhmähaastatteluina. Listattujen haastatteluiden lisäksi käytiin lukuisia vapaamuotoisia keskusteluita erilaisissa tilanteissa organisaation henkilöstön kanssa. Myös nämä keskustelut lisäsivät ymmärrystä ja antoivat laajempaa perspektiiviä aiheeseen.

43 41 Taulukko 2. Tehdyt haastattelut. Haastattelu Päivämäärä Mäkinen, S. Tuotantopäällikkö. Stara Koskela, A. Projektipäällikkö. Stara Lillqvist, H. Vastaava työnjohtaja, KTY. Stara Mannermaa, A. Vihertyöpäällikkö. Espoon kaupunki. & Blomster T Aluetyönjohtaja. Espoon kaupunki. Luopajärvi, R. Projektiasiantuntija. Stara. & Suomi, A. Vastaava työnjohtaja, KTY. Stara. & Oinonen, J. Työnjohtaja, KTY. Stara. Rinne, S. Korjaamopäällikkö. Stara Toikka, L. Työnjohtaja, korjaamo. Stara Mekaanikkojen haastatteluita. Korjaamo. Stara Paavilainen, M. Kehitystyö, korjaamo. Stara Sisältöanalyysi on teemahaastattelussa tärkeää ja lisäksi teemoihin kohdistunutta haastattelua on suhteellisen helppoa ryhtyä analysoimaan teemoittain (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Haastatteluja analysoitiinkin luokittelemalla niiden sisältöä kokonaiskuvan muodostamiseksi. Haastatteluissa nousi esiin lukuisia käytettävyyteen alentavasti vaikuttavia seikkoja, joita on eritelty tarkemmin kuvan 20 kalanruotokaavioon luvussa Gemba-kävelyt: havainnointi paikan päällä Gemba-kävelyn idea on kokonaisuuden ymmärtäminen näkemällä itse miten asiat todellisuudessa toimivat sen sijaan, että perustaisi käsityksensä vain raportteihin tai kuulopuheisiin (Torkkola 2016, s.125). Saaranen-Kauppisen & Puusniekan (2006) mukaan havainnoinnin etuna on, että sen avulla saadaan suoraa informaatiota organisaation toiminnasta ja se mahdollistaa pääsyn tapahtumien luonnollisiin ympäristöihin. Paikan päällä havainnoimalla saatiin tietoa nykytilakuvauksen tueksi organisaation, kaluston sekä huolto- ja korjausprosessin osalta. Havainnointia tehtiin sekä käyttäjäpuolen tukikohdissa, että korjaamolla. Havainnointi paikan päällä ja sen yhteydessä käydyt vapaamuotoisemmat keskustelut auttoivat ymmärtämään seisokkeja ja niihin liittyviä haasteita sekä käyttäjien, että korjaajien perspektiivistä. Kalustoon tutustumisessa sen näkemisestä todellisuudessa oli suuri etu. Korjaamon kiertäminen ja kaluston vaurioiden näkeminen lisäsi ymmärrystä prosessin kulusta ja vikaantumisen syistä. Kuvia gemba-kävelyiltä on käytetty luvuissa 4.2 ja Tilastot ja laskelmat Tilastollista aineistoa käytettiin nykytilatutkimuksen tukena perehtymällä kalustoon ja arvioimalla sen käytettävyyteen liittyviä tunnuslukuja. Mitattu tieto syventää laadullisen tutkimuksen antamaa kuvaa ja auttaa osaltaan hahmottamaan käytettävyyteen liittyviä haasteita. Tietojärjestelmiä, joista aineisto on saatu, on kuvattu tarkemmin luvussa 4.5. SAP-toiminnanohjausjärjestelmästä tulostettua, kaupunkitekniikan ylläpidon yksikön käyttämän kaluston listausta käytettiin kalustoon perehtymiseen ja sen analysoimiseen. Kalustolistaus on liitteenä 2 ja siinä on tarkasteltu voimassa olevia vuokrasopimuksia..

44 42 Sen pohjalta laadittu analyysi kalustosta on luvussa 4.2. Kaluston iät on laskettu kalustolistauksen nimikekoodin neljännen ja viidennen numeron ilmoittaman hankintavuoden perusteella. Kalustolistauksesta saa hyvän kokonaiskuvan käytössä olevasta kalustosta, mutta sen tieto on jossain määrin epäjohdonmukaista ja epätarkkaa. Epäjohdonmukaisuus näkyy kaluston luokittelussa. Samantyyppistä kalustoa on listattu eri luokkien alle. Lisäksi myös luokat itsessään vaikuttavat epäloogisilta ja vaikeasti nimetyiltä. Esimerkkinä Wille-monitoimikoneiden luokittelu luokkaan Pyöräkuormaajat/muut luokan Monitoimikoneet sijasta tai luokkanimi Ea, aurat. Myös Taimiaho (2016, s.66) kirjoittaa tästä omassa diplomityössään. Kalustolistauksen lisäksi käytössä oli PPCT:n Paikannin.com -järjestelmästä kerättyä tietoa 17 järjestelmään kytketyn ajoneuvon viettämästä ajasta Toukolan korjaamon alueella viimeisen puolen vuoden ajalta. Tiedot perustuvat ajoneuvojen GPS-paikannukseen, sekä satelliittikuvasta rajattuun korjaamon alueeseen. Kun ajoneuvo ylittää alueen rajan, se näkyy järjestelmässä saapumisena tai poistumisena. Näin tiedetään myös ajoneuvon korjaamon alueella viettämä aika. Korjaamon alueella vietettyjä aikoja arvioitiin kokonaisuutena koko puolen vuoden ajalta kaikkien ajoneuvojen osalta. Näin voitiin päätellä keskimääräinen yhden koneen korjaamolla viettämä aika ja siitä johtuva keskimääräinen epäkäytettävyys. Tulokset on esitetty luvussa 4.6. Luvun 4.6 kuva 23 näyttää myös konekohtaiset ajat. Aikojen vaihtelu näyttää suurelta ja sitä arvioitiin myös hajontaluvuilla: keskihajonnalla ja variaatiokertoimella. Otoksen keskihajonta s x on laskettu kaavalla (Mellin 2006, s.35) s x = 1 n n 1 (x i x ) 2 i=1 (6) missä s x on keskihajonta n on otoksen koko x i on yksittäinen havainto ja x on havaintojen keskiarvo. Variaatiokerroin on hajontaluku, joka suhteuttaa keskihajonnan keskiarvoon ja tekee hajonnasta vertailukelpoisen. Se on laskettu jakamalla keskihajonta keskiarvolla, siis kaavalla V = s x x (7) missä V on variaatiokerroin s x on keskihajonta ja x on havaintojen keskiarvo.

45 43 Tiedot ovat kuitenkin liian lyhyeltä ajalta ja liian pienestä otoksesta antaakseen kovin hyvää kuvaa tilanteesta. Tiedot kattavat hiljaisemman kesäkauden ja työntäyteinen talvikausi jää kokonaan pois. 17 ajoneuvon otos on liian pieni yleistyksen tekemiseksi. Tiedot eivät myöskään kata korjaamon alueen ulkopuolella, yksityisissä korjaamoissa tai tukikohtien korjaamopisteillä, tehtyä kunnossapitoa. 3.4 Systeemin ja prosessin mallintaminen Tässä luvussa esitellään mallinnusmenetelmät, joilla kaluston käytettävyyteen liittyviä prosesseja ja systeemiä kuvattiin. Systeemiä mallinnettiin kalanruotokaaviolla ja prosessin kuvaamiseen käytettiin vuo- ja uimaratakaaviota. Mallinnuksen kohteeksi valittiin määräaikaishuoltoihin liittyvät, haastattelujen perusteella haasteellisiksi koetut, prosessit. Mallintaminen auttaa nykytilanteen ymmärtämisessä sekä prosessien kehittämisessä. Standardi SFS-EN ISO 9001 (2015, s.6) edistää prosessimaisen toimintamallin omaksumista osaksi laadunhallintaa. Tähän sisältyy prosessien sekä niiden vuorovaikutusten järjestelmällinen määrittely. Näin voidaan mm. arvioida prosesseja niiden tuottaman lisäarvon perusteella ja parantaa prosesseja datan ja informaation analysoinnin avulla. Martinsuo & Blomqvist (2010) kertovat, että prosessiajattelun keskeisiä ominaisuuksia ovat systeemiajattelu, asiakaskeskeisyys, päämääräsuuntautuneisuus ja keskittyminen lisäarvoa tuottavaan toimintaan sekä rajat ylittävään yhteistyöhön. Kalanruotokaaviota, joka tunnetaan myös Ishikawa-kaaviona, käytettiin haastatteluaineiston luokitteluun käytettävyyttä alentavien tekijöiden löytämiseksi. Kaavio on esitetty nykytilakuvauksen yhteydessä luvun 4.3 kuvassa 20. Torkkolan (2017, s.98) mukaan kalanruotokaavio soveltuukin juuri systeemin mallintamiseen ja sen ominaisuuksien tunnistamiseen. Kun ymmärtää kokonaisuuteen eniten vaikuttavat tekijät, voi parantaa sen suorituskykyä muuttamalla vain pientä osaa systeemin ominaisuuksista, usein vain 3-5 päämäärän saavuttamisen kannalta ratkaisevaa tekijää riittää (Torkkola 2017, s.97). Torkkola (2017, s.98) mallintaa systeemin kuudella osa-alueella: ihmiset, menetelmät, materiaalit, mittarit, laitteistot ja ympäristö. Tämä luokittelu sopii asiantuntijatyöhön. Perinteisesti teollisuuden systeemeitä kuvatessa osa-alueina käytetään myös raaka-aineita, koneita ja laitteita sekä prosessia. Kuvan 20 kaavion osa-alueet valittiin haastatteluaineiston perusteella perinteistä luokittelua mukaillen. Prosessien mallintaminen on keino havainnollistaa joko nykyistä prosessia tai tavoiteprosessia sekä tehdä näkyväksi sen mahdolliset viat ja kehitystarpeet (Martinsuo & Blomqvist 2010). Prosessikuvausta voidaan käyttää prosessin ymmärtämisen ja suunnittelun apuna sekä työkaluna kuvatessa joko sitä, miten asiat ovat tai sitä, miten niiden pitäisi olla (Eckert & Stacey 2010). Nykyinen prosessi on mallinnettu luvussa 4.4 ja tavoiteprosessi luvussa 5.3. Prosessimallinnustyötä tehdessä kannattaa aina tehdä selkeä rajaus siitä, mikä yksittäinen prosessi on mallintamisen kohteena (Martinsuo & Blomqvist 2010). Haastattelujen perusteella määräaikaishuoltojen prosessit osoittautuivat haasteellisiksi ja niitä on selkeämpi mallintaa, kuin vikakorjauksia. Mallinnuksen kohteeksi rajattiin siis vuosihuoltojen ja käyttöperusteisten huoltojen prosessit.

46 44 Näihinkin prosesseihin sisältyy kuitenkin epävarmuutta ja vaihtelua, joten niitä on vaikea kuvata tarkasti ja yleispätevästi. Martinsuon & Blomqvistin (2010) mukaan prosessin nykytilannetta kuvatessa täytyy hyväksyä se, että kuvauksesta voi tulla epämääräinen, eikä paljon epävarmuutta sisältävää prosessia kannata mallintaa kovin yksityiskohtaisella tasolla. Prosessimalli on aina jonkinasteinen abstraktio, mutta sen ei tarvitse olla täysin korrekti tai todellisuutta vastaava ollakseen hyödyllinen (Eckert & Stacey 2010). Prosessin tavoitetilan mallintaminen on haastavaa, sillä se ei perustu mihinkään todelliseen, vaan malli täytyy luoda abstraktin tiedon ja kokemuksen perusteella (Eckert & Stacey 2010). Tavoitetilan malli luotiin nykytilakartoituksen pohjalta parhaita kirjallisuudessa esitettyjä toimintatapoja hyödyntäen. Prosessin mallintamiseen käytettiin vuokaaviota ja uimaratakaaviota. Vuokaavio on hyvä apuneuvo systeemin ymmärtämiseen ja systeemin toimintaa ymmärtämällä voidaan ennustaa siihen ehdotettujen muutosten seuraukset. Uimaratakaavio puolestaan on malli, missä kuvataan paitsi toimintaketjun eteneminen myös se kuka asioihin koskee ja missä välissä. Se tuo vuokaavioon verrattuna lisätietoa prosessin kulkuun ja mahdollistaa pullonkaulojen paremman tarkastelun. (Kokkonen 2007) Prosessimallien tekemiseen käytettiin Microsoft Visio -ohjelmaa. Vuo- ja uimaratakaavioissa käytetään samoja melko vakioituneita merkintätapoja. Työssä käytetyt merkinnät on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Prosessien mallintamisessa käytetyt merkinnät. Aloitus ja lopetus Aliprosessi Tehtävä Tietojärjestelmä Päätös Varasto Tieto Odotus Dokumentti Vaikka vuo- tai uimaratakaaviot eivät itsessään aikaansaa muutosta tai takaa prosessin toimivuutta, niistä on silti hyötyä toiminnan kehittämisessä. Kun systeemiä ja prosesseja voidaan visuaalisten mallien avulla tarkastella kokonaisuuksina, niistä löydetään myös ratkaisevat kohdat, joita voidaan tehostaa esimerkiksi karsimalla turhia vaiheita, automatisoimalla tai muuttamalla toimintatapoja.

47 45 4 Tutkimustulokset: Nykytilakuvaus Tässä luvussa esitellään haastattelujen, laskelmien ja prosessinmallinnusmenetelmien avulla laadittu kuvaus katujen ja puistojen ylläpitokaluston käytettävyyden nykytilasta. Nykytilan pohjalta laaditaan kirjallisuuden perusteella laadittu tavoitetilan kuvaus, joka esitellään seuraavassa päätelmiä käsittelevässä luvussa. Lean-kirjallisuudessa nykytilan ymmärtäminen on pohjana kehitykselle. Myös Järviön & Lehtiön (2012, s.271) mukaan nykytila-analyysien kautta on helpompi päästä yhteiseen käsitykseen kehitystarpeista ja lähteä sen jälkeen kehittämään toimintaa. Tässä luvussa kuvataan siis katujen ja puistojen ylläpitokaluston käytettävyyden nykytilaa organisaation, kaluston, prosessien sekä mittariston avulla. 4.1 Stara lyhyesti Työn toimeksiantajana ja tutkimuksen kohdeorganisaationa on Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitos Stara. Tämä luku sisältää lyhyen esittelyn Staran organisaatiosta ja eri osastojen rooleista palvelun tuottajina ja kaluston käyttäjinä sekä kaluston omistajina ja kunnossapitäjinä. Staran (2016, s.7) palvelussuhdekäsikirjan mukaan Stara rakentaa ja hoitaa katuja ja puistoja, korjaa rakennuksia, hoitaa luonnonmukaisia alueita sekä tarjoaa logistiikan ja teknisen alan palveluja. Staran asiakas on lähes aina kaupungin toinen virasto tai konsernin osa. Staran toimenkuvaan siis sisältyy luvussa esitellyt katujen ja puistojen ylläpidon työtehtävät. Staralla on henkilöstöä noin 1500 (Stara 2017a, s.15) ja sen organisaatiorakenne on kuvan 18 mukainen.

48 46 TOIMITUSJOHTAJA KAUPUNKI- TEKNIIKAN RAKENTAMINEN KAUPUNKI- TEKNIIKAN YLLÄPITO RAKENNUS- TEKNIIKKA YMPÄRISTÖN- HOITO LOGISTIIKKA HALLINTO RAKENTAMINEN 1 HOITO 1 RAKENNUS- PROJEKTIT LUONNON- SUOJELUALUEET HANKINTA TALOUS RAKENTAMINEN 2 HOITO 2 KORJAUS- RAKENTAMINEN MERI- JA SAARISTOALUEET KALUSTO- RATKAISUT HENKILÖSTÖ RAKENTAMINEN 3 HOITO 3 KONEPAJA METSÄT MATERIAALI- RATKAISUT VIESTINTÄ MITTAUS KUNNOSSAPITO 1 TEKNINEN TUKI PUUTARHA- PALVELU PALVELU- RATKAISUT KEHITYS POHJATUTKIMUS KUNNOSSAPITO 2 VIRKISTYSPELLOT JA NIITYT TUKIPALVELUT PÄÄTÖKSENTEON TUKI PIMA TEKNINEN TUKI TIETOHALLINTO KATU- JA MAA- LABORATORIO TOIMITILAT TEKNINEN TUKI Kuva 18. Staran organisaatiokaavio. (Stara 2017a, s. 21) Organisaatio koostuu kuudesta osastosta: kaupunkitekniikan rakentaminen, kaupunkitekniikan ylläpito, rakennustekniikka, ympäristönhoito, logistiikka ja hallinto. Näiden alle on jaoteltu yksiköitä toiminto- tai alueperusteisesti. Staran toiminta on myös maantieteellisesti hajaantunutta koko Helsingin kaupungin alueelle. Organisaation hajanaisuus vaikeuttaa osaltaan osastojen välistä yhteistyötä. Tämän työn kannalta oleellisimmat osastot ovat kaupunkitekniikan ylläpito, joka huolehtii katujen, puistojen ym. kaupunkitekniikan hoidosta ja kunnossapidosta, sekä logistiikka, joka omistaa, vuokraa eteenpäin sekä huoltaa ja korjaa työkoneet.

49 47 Kaupunkitekniikan ylläpito (KTY) vastaa tämän työn aiheena olevista katujen ja puistojen ylläpitotöistä. Osastoon sisältyy kolme eri alueiden hoidosta vastaavaa ja kaksi kunnossapidosta vastaavaa yksikköä. Näiden lisäksi KTY sisältää tukipalveluita tuottavan teknisen tuen yksikön. Yksiköillä on tuotantopäälliköt, jotka toimivat määrätyistä alueista vastaavien työnjohtajien esimiehinä. Vastaavilla työnjohtajilla on alaisinaan työnjohtajia, jotka koordinoivat töitä kentällä. Ylläpitotöihin käytetty kalusto on puolestaan logistiikan vastuulla. Logistiikka vuokraa kaluston eteenpäin Staran muiden osastojen, mukaan lukien KTY, käyttöön jokaiselle koneelle määritetyllä kiinteällä päivävuokralla. Omaisuuden hallinta, asiakastuki ja operatiiviset tukipalvelut ovat tukipalvelut-yksikön vastuulla. Kaluston korjaus-, huolto-, varaosa- ja elinkaaripalveluista puolestaan vastaa kalustoratkaisut-yksikkö. Työkonekaluston huolto- ja korjauspalvelut on keskitetty Toukolan korjaamolle ja sen kahteen huoltopisteeseen Itä- ja Länsi-Helsingissä. Yksityisten korjaamojen käyttöön tarvitaan hyväksyntä Toukolasta. Kalustohankinnat ovat hankinta-yksikön vastuulla. Hallinto-osasto vastaa osaltaan hankinnoista ja kehitystyöstä. Hallintoon kuuluvan tietohallintoyksikön tehtäviin puolestaan kuuluu tietojärjestelmien ylläpito. Tietojärjestelmiä on käsitelty enemmän luvussa 4.5. Staran ollessa julkisen sektorin toimija, sen toiminta on säänneltyä ja sitä koskevat tietyt rajoitteet, kuten laki julkisista hankinnoista. Staran juuret ovat vuonna 1878 perustetussa Helsingin Rakennuskonttorissa. Vaikka nykyisellä Staralla on pitkä ja perinteikäs historia, viime vuosina se on ollut muutoksen keskellä. Paine kannattavuuden nostamiseen ja tarve uudistuksille on johtanut organisaatiomuutoksiin. Vuonna 2009 Helsingin kaupunki siirtyi tilaaja-tuottajamalliin ja rakennusviraston silloiset tuotanto-osastot, Stara mukaan lukien, irrotettiin itsenäisiksi virastoiksi. Toimintojen yhdenmukaistamiseksi ja kilpailukyvyn lisäämiseksi siirryttiin vuonna 2013 nykyisenkaltaiseen matriisiorganisaatioon Starasta tuli liikelaitos Helsingin kaupungin hallintomallin muutoksen ohessa. Toimintaa on pyritty kehittämään yhtenäisten käytäntöjen ja sujuvampien prosessien suuntaan. (Stara 2017a, Stara 2016) Muutoksista on seurannut hyvää ja niille on ollut tarvetta. Silti muutos herättää muutosvastarintaa. Järviön & Lehtiön (2012, s. 271) mukaan organisaation johdon toimesta tehtyjen uusien toimintamallien vieminen organisaation käytäntöön voi osoittautua vaikeaksi ja toimimattomaksi. Torkkola (2017, s.106) kertoo, että mitä paremmin ymmärrät organisaatiota, sitä paremmin pystyt ennustamaan suunniteltujen muutosten vaikutukset. Muutosvastarinta, organisaation hajanaisuus ja perinteiset, mutta epäyhtenäiset, toimintatavat vaikuttavat osaltaan myös kalustoon ja sen käytettävyyteen. Esimerkiksi erilaiset tavat tehdä hankintoja ovat vaikuttaneet seuraavassa luvussa käsiteltävän kaluston koostumukseen. 4.2 KTY:n käytössä oleva kalusto Tässä luvussa esitetään kaupunkitekniikan ylläpidon yksikön käytössä oleva kalusto, minkä käytettävyyttä pyritään parantamaan. Tähän käytetään apuna SAPista tulostettua kalustolistausta (liite 2). Luvussa kuvattujen työtehtävien moninaisuuden lisäksi julkisen toimijan hankintoja rajoittava hankintalaki ja viime luvussa kuvattu yhtenäisten toimintatapojen puute organi-

50 48 saatiossa ovat johtaneet erittäin kirjavaan kalustoon merkkien ja mallien suhteen. Tämä aiheuttaa haasteita kaluston huoltojen ja korjausten kannalta, sillä erilaisten koneiden kunnossapitoon tarvitaan erilaisia varaosia ja erilaista ammattitaitoa. Taimiaho (2016) on myös omassa diplomityössään perehtynyt KTY:n kalustoon vuoden 2015 tietojen perusteella. Tilanne on muuttunut kahdessa vuodessa melko vähän. Taimiahon (2016, s.28 31) mukaan kalustoon kuuluu: - Henkilöautoja työnjohdon liikkumiseen - Paljon pääosin työntekijöiden ja työvälineiden kuljetukseen käytettyjä pakettiautoja, suurin osa lava-autoja, joissa on pitkä viisipaikkainen hytti (doppeleita) - Kevyitä, keskiraskaita ja raskaita kuorma-autoja, jotka voidaan varustella mm. auroilla, hiekoittimilla sekä kadunpesu- ja kastelulaitteilla - Unimog-monitoimiajoneuvoja - Lakaisuautoja ja -laitteita - Pyöräkuormaajia, lisävarusteina auroja, avoharjoja, harjakauhoja, kauhoja, hiekoituskauhoja ja trukkihaarukoita - Pienempiä (355/455) ja suurempia (655/855) Willejä, joissa monipuolinen valikoima auroja, avoharjoja, hiekoittimia, kadunpesulaitteita, kauhoja ja kerääviä harjoja - Holder-merkkisiä monitoimikoneita. Liitteenä 2 olevan, SAP-järjestelmästä saadun kalustolistauksen perusteella kalustosta on laadittu taulukot 4 ja 5, joissa listataan kaupunkitekniikan ylläpidon yksikön käytössä olevia työkoneita ja niihin kiinnitettäviä lisälaitteita. Kalustoluettelossa on tarkasteltu tällä hetkellä ( ) voimassa olevia vuokrasopimuksia. Taulukko 4. Staran kaupunkitekniikan ylläpidon yksikön käytössä olevia työkoneita. Työkonetyyppi Määrä Arvio kriittisyydestä Keskimääräinen Lisätietoja (kpl) käytettä- vyyden kannalta ikä (vuotta) Kuorma-autot 74 Keskimääräinen 7,5 Man, Scania jne. - Kevyet (alle 12t) 27 Keskimääräinen 6,7 - Keskiraskaat 15 Keskimääräinen 10,1 (12-18t) - Raskaat (yli 18t) 32 Keskimääräinen 6,9 Wille-monitoimikoneet 79 Keskimääräinen 7, Keskimääräinen 7, Keskimääräinen 7, Keskimääräinen 9, Keskimääräinen 5 Muut monitoimikoneet 17 Keskimääräinen 6,6 Holder, Unimog, ym. Traktorit 5 2,0 Pyöräkuormaajat 29 7,5 Caterpillar, Volvo Tiehöylät 15 Korkea 15,3 Lakaisukoneet 12 Korkea 7,1 Kalliita korvata ulkopuolisella kalustolla Pakettiautot 127 Pieni 3,1 Suurin osa doppeleita Henkilöautot 17 Pieni 4,9

51 49 Taulukosta 4 huomaa, että erityyppisiä työkoneita on käytössä suuri määrä. Näin suurella otannalla pienelläkin käytettävyyden lisäämisellä olisi suuri kustannusvaikutus. Vaikka koneet ovat taulukossa kategorisoituna, kalusto on kirjavaa. Yhden työkonetyypin alle mahtuu paljon erimerkkisiä ja -mallisia koneita. Taulukkoon on myös pyritty arvioimaan kunkin kalustoluokan kriittisyyttä käytettävyyden kannalta. Vähemmän käytetyissä, juuri tiettyyn työhön erikoistuneessa koneessa, kuten tiehöylä tai lakaisuauto, käytettävyys on tärkeintä. Vaikka kuorma-autoja ja monitoimikoneita on paljon, ne ovat sesongin aikana raskaasti työllistettyjä. Lisäksi taulukkoon on laskettu työkonetyypin keskimääräinen ikä. Työkoneiden lisäksi myös niihin kiinnitettävät työlaitteet on otettava huomioon. Taulukkoon 5 on koottu taulukossa 4 listattuihin erilaisiin työkoneisiin kiinnitettäviä lisälaitteita saman kalustolistauksen perusteella.

52 50 Taulukko 5. Työkoneisiin liitettävät lisälaitteet. Lisälaitteen tyyppi Yhteensopivan työkoneen tyyppi Määrä (kpl) Aurat Yhteensä 276 Willet ja pienet 113 pyöräkuormaajat Kuorma-autot 74 Raskaat pyöräkuormaajat 68 Traktorit 4 Muut 17 Hiekoittimet Yhteensä 123 Willet ja pienet 76 pyöräkuormaajat Pakettiautot 2 Kuorma-autot 42 Muut 3 Kadunpesulaitteet Yhteensä 37 Willet ja pienet 8 pyöräkuormaajat Pakettiautot 3 Kuorma-autot 21 Muut 5 Avo- ja keräävät Yhteensä 147 harjat Willet ja pienet 88 pyöräkuormaajat Raskaat pyöräkuormaajat 56 Kaivukoneet 2 Traktorit 1 Kauhat Yhteensä 208 Willet ja pienet 115 pyöräkuormaajat Raskaat pyöräkuormaajat 85 Kaivukoneet 7 Traktorit 1 Vaihtolavat Yhteensä 126 Perävaunut Yhteensä 38 Muut Yhteensä 197 Willet ja pienet pyöräkuormaajat Lisätietoja 106 Polanneteriä, trukkihaarukoita, harjoja, penkkaleikkureita, lumilinkoja ym. Kuorma-autot 12 Kastelulaitteita, liuoslevittimiä ja nosturilavoja Raskaat pyöräkuormaajat 21 Trukkihaarukoita ym. Traktorit 14 Lanoja, puuhakkureita ym. Muut 44 Lumilinkoja, puhaltimia, kelamurskaimia ym.

53 51 Joihinkin lisälaitetyyppeihin liittyy haasteita käytettävyyden kannalta. Kauhaa tarvitsee harvoin huoltaa, mutta esimerkiksi hiekoittimissa tapahtuu hajoamisia usein juuri sesongin alussa. Lisälaitteet eivät ole huolto-ohjelman piirissä, vaan niitä käytetään hajoamiseen asti. Muun muassa tästä syystä jotkin lisälaitteet nähtiin korjaamolla melko suurenakin haasteena. Kuvassa 19 näkyvän sirottimen lisäksi lehdennostossa käytetyt keräävät harjat vioittuvat usein. Kuva 19. Korroosion vaurioittama sirotin. Kuvan 19 vaurioita voisi ehkäistä paremmalla käyttäjäkunnossapidolla, siis pesemällä suolan tai hiekan pois sirottimesta sen käytön loppuessa. Käyttäjäkunnossapito on yksi monista kirjavan kaluston käytettävyyteen liittyvistä tekijöistä, joita seuraavassa luvussa käydään tarkemmin läpi. 4.3 Kaluston käytettävyyden haasteet Tässä luvussa käydään läpi tämänhetkiset haasteet viime luvussa esitellyn kaluston käytettävyydelle. Havainnot perustuvat pääasiassa Staran asiantuntijoiden haastatteluihin. Viime luvussa kuvattujen kaluston kirjavuuteen liittyvien haasteiden lisäksi toistuvasti haastatteluissa nousivat esiin kommunikaation puute ja huono informaation kulku, vakioitujen toimintatapojen puute sekä vahvat perinteet ja muutosvastarinta. Kuten viime luvussa kuvan 19 yhteydessä jo todettiin, puutteellinen käyttäjäkunnossapito on yksi käytettävyyden haasteista. Muita nykytilatutkimuksessa havaittuja, kaluston käytettävyyteen alentavasti vaikuttavia ja seisokkien läpimenoaikoja pidentäviä seikkoja on luokiteltu kuvan 20 kalanruotokaavioon kuuteen eri luokkaan.

54 52 Kuva 20. Kalanruotokaavio käytettävyyttä alentavista syistä. Viime luvussa mainittujen kalustosta johtuvien haasteiden lisäksi seisokkien läpimenoaikoihin vaikuttavia tekijöitä ovat toimintaprosessi, tietojärjestelmät, mittarit, ympäristöstä johtuvat tekijät sekä ihmisistä ja organisaatiokulttuurista johtuvat tekijät, joita on käsitelty luvussa 4.1. Luvussa esitetyt vaihtelun syyt ovat vahvasti läsnä: vaihteleva kalusto ja sen erilaiset ongelmat, työn ja kunnossapitotarpeiden kausiluontoisuus sekä erilaiset vakioimattomat toimintatavat. Taulukko 6 havainnollistaa epäsuhtaa käsityksistä käyttäjä- ja kunnossapitäjäpuolen välillä. Yhteistyössä osapuolten välillä on puutteita ja keskusteluyhteys on heikko. Tämä vaikeuttaa molempien osapuolten työtä. Kuten luvussa todettiin, tutkimustiedon mukaan käyttäjien ja kunnossapitäjien välinen saumaton yhteistyö on erittäin tärkeää onnistumisen kannalta.

55 53 Taulukko 6. Yhteistyö ja informaation kulku käyttäjien ja kunnossapitäjien välillä tökkii. Läpimenoajat pitkiä KTY:n näkemys Ei aika-arviota korjauksen/huollon kestosta, tai arvio ei pidä paikkaansa Kaikkia vikoja ei korjata Negatiivinen palaute johtaa huonompaan palveluun, eikä palautteisiin vastata Korjaamon näkemys Korjausajat lyhyitä, ongelmana odotus ennen korjausta/huoltoa ja sen jälkeen 70 % työmäärästä tulee ennakkoon ilmoittamatta Tieto havaituista vioista ei välity Palautetta ei tule Käyttäjille kuuluvia huoltotoimenpiteitä laiminlyödään Kuva 21 havainnollistaa taulukon 6 ensimmäisiä rivejä. Suuri osa pitkästä läpimenoajasta kuluu odotteluun. Kalusto seisoo korjaamon pihassa odottamassa toimenpiteitä. Kone Toukolaan Odotus Korjaus/huolto Odotus Nouto Kuva 21. Turha odottelu korjaamon pihalla on suuri hukan lähde. Odotuksen tarkkaa määrää on vaikea arvioida. Korjaamon järjestelmässä on tieto korjaukseen käytetystä ajasta, mutta kokonaisläpimenoaikaa ei seurata. Kuvan 21 perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että ongelmana on luvussa esitelty keskimääräinen odotusaika (MWT), eikä niinkään keskimääräinen korjausaika (MTTR). Keskimääräinen odotusaika on kunnossapitovarmuuden mittari ja suurin osa kuvan 20 kalanruotokaavion tekijöistä liittyy juuri kunnossapitovarmuuteen. Kunnossapitovarmuuteen vaikuttavat organisaatio, toiminnanohjausjärjestelmät, mittaristo, dokumentaatio, yhteistyö ja tiedon kulku käytön ja kunnossapidon välillä sekä varaosien ja ammattitaidon saatavuus (Järviö & Lehtiö 2012, s.56). Nykytilakartoituksen perusteella eniten kehitettävää käytettävyyden elementeistä on siis kunnossapitovarmuuden suhteen. Luvussa esitelty Littlen laki (yhtälö 3) kertoi, että prosessin läpimenoaikaan vaikuttaa vain jonossa olevan työn lukumäärä sekä jaksonaika yhden jonossa olevan työn suorittamiseen. Jos korjausaika on lyhyt, jäljelle jää jonossa olevan työn lukumäärä. Kun työjonoa kertyy ja koneita ei saada työn alle nopeasti siitä seuraa odotusta. Yhtälössä 5 esitetyn yhteyden mukaan keskeneräisen työn lukumäärä on suorassa suhteessa vaihtelun määrään ja resurssien käyttöasteeseen. Kuten yllä jo todettiin, vaihtelua esiintyy prosessissa paljon. Myös resurssien käyttöaste vaikuttaa olevan korkea. Seuraavassa luvussa kuvataan prosessia tarkemmin määräaikaishuoltojen osalta.

56 Määräaikaishuoltojen prosessi tällä hetkellä Tässä luvussa kerrotaan määräaikaishuoltoihin liittyvistä prosesseista ja perehdytään erityisesti vuosihuoltojen prosessiin. Luvussa esitetään malli kaluston vuosihuollon prosessista vuokaavion muodossa. Näin pyritään havainnollistamaan, mistä pitkät läpimenoajat johtuvat ja mistä kohdin prosessia löytyvät potentiaalisimmat parannuskohteet tai mahdollinen pullonkaula. Käytettävyyteen liittyy lukuisia eri prosesseja, joita ei kuitenkaan ole kuvattu tai dokumentoitu. Koneen seisokit korjaamolla johtuvat pääasiassa kolmesta eri syystä: - vuosihuollot - käyttöperusteiset huollot - ja vikakorjaukset. Haastateltavat näkivät määräaikaishuollot ongelmallisimpia, joten aluksi keskityttiin niihin. Määräaikaishuollot ovat myös selkeämpiä hahmottaa ja kuvata, sillä ne sisältävät vähemmän vaihtelua ja erilaisia tapauksia kuin vikakorjaukset. Määräaikaishuollot ovat siis hyvä lähtökohta systeemin ja siihen sisältyvien prosessien ymmärtämiselle. Ne voidaan jakaa käyttöperusteisiin (kilometrit tai käyttötunnit) huoltoihin ja kerran vuodessa tapahtuviin vuosihuoltoihin. Huoltojen käyttöperusteisuus tarkoittaa koneen käyttötuntien tai kilometrien tarkkailua ja koneen huollosta huolehtimista määritetyn huoltorajan tullessa vastaan. Haastattelujen perusteella käyttöperusteisia huoltoja on kuitenkin jäänyt ajoittain tekemättä. Tämän arveltiin johtuvan siitä, että koneella ei ole suoraa vastuuhenkilöä, vaan vastuu on jaettu monien osapuolten kesken. Konetta käyttävät kuljettajat, sitä resursoiva työnjohtaja, koneen tilaaja sekä logistiikan osasto koneen omistajana vastaavat kaikki omalta osaltaan koneesta. Vastuun ollessa näin jaettu, se on helppo sysätä jonkun muun harteille. Vuosihuollot ovat nimensä mukaisesti vuosittain tehtäviä huoltoja, joihin logistiikan tukipalvelut lähettää kutsun järjestelmään syötetyn päivämäärän lähestyessä. Vuosihuoltojen idea on tasata korjaamon työtaakkaa myös sesonkien ulkopuolelle ja varmistaa, että koneita muistetaan huoltaa. Vuosihuolto perustuu vain järjestelmään syötettyyn päivämäärään, joka saattaa osua hyvin lähelle käyttöperusteista huoltoa. Tämä on johtanut ylimääräisiin huoltoihin, jotka määriteltiin hukaksi luvussa Nykytilakartoituksessa selvisi, että toimintatavat huoltojen suhteen ovat vaihtelevia, eikä tarkasti määriteltyä, vakioitua ja yhtenäistä toimintamallia ole käytössä. Erilaiset toimintatavat lisäävät vaihtelua huoltoprosesseihin. Huoltoihin liittyvää tarkkaa mitattua tietoa on myös vaikeaa löytää. Vaikka joitain vaiheita tehdään järjestelmällisemmin, määräaikaishuoltojen prosessit vaikuttaisivat olevan luvussa kuvatussa kaoottisessa tilassa. Kuvassa 22 on esitetty haastatteluihin perustuva, suuntaa antava ja kärjistetty kuvaus vuosihuollon prosessista vuokaavion muodossa. Vuokaavio ja sen merkinnät on esitelty tarkemmin luvussa 3.4. Käyttöperusteisten huoltojen prosessi on samankaltainen. Se perustuu vuosittaisen huollon ja huoltokutsun sijaan siihen että koneen käyttöä seurataan ja se huolehditaan huoltoon sovitun käyttömäärän jälkeen.

57 55 Kuva 22. Haastattelujen perusteella hahmoteltu vuosihuoltojen prosessi. Määräaikaishuollon lähestyessä tieto huoltotarpeesta saadaan logistiikan tukipalveluiden järjestelmästä. Järjestelmään on kirjattu tieto koneen vuosihuollosta sen käyttöönoton yhteydessä. Tukipalveluista toimitetaan huoltokutsu koneen tilaajalle, joka on merkitty järjestelmään vuokrasopimuksen tekohetkellä. Henkilö, joka on järjestelmään merkitty koneen tilaajaksi, ei siis ole koneen kuljettaja tai välttämättä edes kuljettajan esimies. Tilaaja ei välttämättä työskentele samassa tukikohdassa kuin missä konetta käytetään. Huoltokutsussa ilmoitetaan koneelle varattu huoltoaika sekä huollon kesto, jonka paikkansapitävyys kyseenalaistettiin haastatteluissa. Huoltokutsu päätyy työnjohdon kautta paperisena koneen kuljettajien taukotilaan. Kuljettajien tehtävänä on huolehtia kone korjaamolle määrättynä ajankohtana. Juuri kyseisenä ajankohtana koneelle voi kuitenkin olla tarvetta kentällä. Vaikka kone tuodaan korjaamolle, sitä ei yleensä saada heti työn alle, vaan kone jää odottamaan vuoroaan korjaamon pihaan. Tämä johtuu työjonosta, jota kertyy etenkin sesonkiaikoina.

58 56 Tieto havaituista korjaustarpeista ei aina saavuta korjauksen tekevää mekaanikkoa, vaan diagnoosiin kuluu aikaa ja on tavallista, että koneesta löytyy yllättäviä vikoja. Jos tässä vaiheessa täytyy tilata varaosia, huolto viivästyy. Käyttäjäpuoli on usein epätietoinen huollon tilasta ja valmistumisajankohdasta. Turhaa odotusta syntyy myös huollon jälkeen, kun koneiden noutaminen takaisin saattaa kestää pitkään. Joissakin tapauksissa myös ilmoitus huollon valmistumisesta lähtee koneen tilaajalle työnjohtajan tai kuljettajan sijasta, mikä voi olla osasyynä pitkään odotukseen ennen koneen noutoa. Kuva 22 havainnollistaa kolmea viivettä, mistä jo viime luvun kuvassa 21 näkyvä odotus seuraa. Ensimmäinen odotuksen syy on työjonon pituus, joka yhtälön 5 mukaisesti on seurausta suuresta vaihtelusta ja resurssien korkeasta käyttöasteesta. Toinen on varaosien toimitusaika, johon vaikuttaa varaston pitämisen mahdottomuus kirjavan kaluston takia sekä puuttuva ennakkotieto korjaustarpeista. Kolmas viive tapahtuu ennen koneen noutoa ja johtuu mahdollisesti heikosta informaation kulusta. Pahimmillaan korjaamon piha täyttyy huoltoa, korjausta tai noutoa odottavista koneista. Määräaikaishuoltojen kohdalla toimitaan ajankäytön suhteen ikään kuin kuvan 12 vikakorjauksessa, vaikka kyseessä on ennakoiva kunnossapito. Mahdollisuus kunnontarkkailuun sekä toimenpiteiden ennakoivaan suunnitteluun ja valmisteluun jää kokonaan hyödyntämättä. Seurauksena on turhaa odotusta. Vuosihuoltojen prosessi sisältää paljon vaiheita, joista osa vaikuttaa turhalta, lisäarvoa tuottamattomalta työltä. Esimerkkinä vaiheet, joissa sähköinen tieto muutetaan paperiseksi. Työvaiheiden korkea määrä pienentää onnistumisen todennäköisyyttä luvussa kuvatulla tavalla. Kommunikaatiokeinot ovat vaihtelevia: paperinen sisäposti, sähköposti, tekstiviesti, soitto tai suullinen ilmaisu. Informaation kulku on heikkoa mm. huoltoajankohdan, koneessa havaittujen vikojen ja huollon edistymisen sekä valmistumisen suhteen. Seuraavassa luvussa käydään läpi käytössä olevia tietojärjestelmiä, joissa prosessiin liittyvää tietoa säilytetään. 4.5 Prosessiin liittyvät tietojärjestelmät Luvussa käydään lyhyesti läpi Staralla käytössä olevia, kaluston käytettävyyteen ja kunnossapitoon liittyviä tietojärjestelmiä. Kolme työn aiheeseen ja edellisessä luvussa läpikäytyyn prosessiin olennaisesti liittyvää tietojärjestelmää ovat SAP, AutoMaster ja PPCT:n Paikannin.com. Haastatteluissa nousi esiin huono tiedonvälitys, saatavilla olevan tiedon epätarkkuus ja haasteet AutoMaster-SAP rajapinnassa. Kuten luvussa todettiin, tietojärjestelmät ja tiedon hallinta ovat kunnossapitovarmuuteen vaikuttavia tekijöitä. SAP on tunnettu ERP-järjestelmä (Enterprise Resource Planning) eli kokonaisvaltainen toiminnanohjausjärjestelmä, josta löytyy kattavasti tietoa mm. omaisuuden hallintaan, talouteen ja varastonhallintaan liittyen. Järjestelmässä on tietoa kalustosta ja liitteenä 2 oleva kalustolistaus KTY:n vuokraamasta kalustosta on tulostettu SAPista. Tähän järjestelmään kirjataan siis kaluston vuokrasopimukset ja täältä saadaan myös edellisessä luvussa mainittu tieto koneen tilaajasta, jolle huoltokutsu lähetetään. Toinen olennainen tietojärjestelmä on korjaamolla käytössä oleva AutoMaster. Se on korjaamoille suunniteltu toiminnanohjausjärjestelmä, johon sisältyy mm. mahdollisuus korjaa-

59 57 mon kapasiteetin maksimointiin työvarausten avulla, erilaisia raportointityökaluja, mahdollisuus tekstiviesti-ilmoitukseen, kun ajoneuvo on valmis sekä varaosavarastojen hallintatyökaluja. (CDK Global 2015). Järjestelmästä on saatu hyötyjä ja siinä nähdään paljon potentiaalia. Käyttöönotossa on kuitenkin ollut haasteita, eikä kaikkea toiminnollisuutta ole saatu käyttöön. Kuten luvussa 3.3 todettiin kalustolistauksen osalta, SAPpiin kirjattu tieto ei ole aina tarkoituksenmukaista. Järjestelmään merkitty huoltokutsun vastaanottava koneen tilaaja ei ole koneen kuljettaja tai välttämättä edes kuljettajan esimies. Lisäksi AutoMasterin ja SAPin integraatiorajapintaa ei ole saatu toimimaan, eikä tieto siirry oikein järjestelmien välillä. Rajapintaongelmat aiheuttavat epätarkkuuksia tietoihin, eikä kalliista järjestelmistä saada kaikkia hyötyjä irti. Kolmas työn kannalta tärkeä tietojärjestelmä, GPS-teknologiaa hyödyntävä Paikannin.com, on internetpohjainen sovellus, joka tuottaa tietoa liikkuvan kaluston sijainnista ja reiteistä. Tästä on hyötyä työnohjauksessa. Saatavilla on myös monipuolisesti järjestelmän keräämien tietojen pohjalta laadittuja raportteja mm. ajotavasta tai ajoneuvon päästöistä. (PPCT Finland Oy 2017). Järjestelmä on Staralla vasta testikäytössä. Kokeilussa on mukana n. 20 ajoneuvoa, joiden osalta järjestelmästä saadaan myös käytettävyyden kannalta mielenkiintoista tietoa korjaamon alueella vietetystä ajasta. Näitä tietoja on analysoitu tarkemmin seuraavassa luvussa. 4.6 Käytettävyyden laskennallinen tarkastelu Tässä luvussa pyritään esittämään laskettuja, kaluston käytettävyyden tilaa kuvaavia tunnuslukuja. Näiden perusteella voidaan esittää tarkempi arvio katujen ja puistojen ylläpitokaluston käytettävyyden nykytilanteesta. Mitatulla tiedolla voidaan myös pureutua syvemmälle edellä esiteltyyn prosessiin ja sen toimivuuteen. PSK 7502 (2002) määrittelee keskimääräisen tuotantokoneiden iän yhdeksi logistiikan palvelukykyä kuvaavaksi tunnusluvuksi, Työkonetyyppikohtaiset iät sisältävästä taulukosta 4 laskettu kaluston keskimääräinen ikä on 6,1 vuotta. Luvussa todettiin, että kaluston käyttöikä on keskimäärin yli 12 vuotta. Koska iältään aivan uudet tai käyttöikänsä päässä olevat koneet ovat vikaantumisalttiimpia (Järviö & Lehtiö 2012, s.23), ne ovat myös haasteellisimpia käytettävyyden kannalta. Tämän suhteen kaluston kokonaistilanne näyttää hyvältä. Luvussa 4.4 kuvattujen prosesseja ei mitata tai seurata järjestelmällisesti, joten myös niiden läpimenoajoista on vaikeaa löytää tarkkaa tietoa. PPCT:n Paikannin.com -järjestelmästä saadusta tiedoista voidaan kuitenkin päätellä jotain prosessien toiminnasta. Kuva 23 havainnollistaa 17 järjestelmään kytketyn ajoneuvon Toukolan korjaamon alueella viimeisen puolen vuoden aikana viettämää aikaa.

60 Korjaamon alueella vietetty aika (h) Kuva 23. Seitsemäntoista koneen korjaamon alueella viettämä aika puolessa vuodessa. Keskimäärin yksi kone on kuuden kuukauden aikana viettänyt korjaamon alueella 100 tuntia. Yhteensä ajoneuvot ovat viettäneet korjaamon alueella viimeisen puolen vuoden aikana 1693 tuntia. Keskimäärin ajoneuvo on siis viettänyt Toukolassa 2,31 % kuluneesta ajasta. Luku ei ota huomioon Toukolan alueen ulkopuolella, yksityisissä korjaamoissa tai tukikohtien korjaamopisteillä, tehtyä kunnossapitoa. Se on kuitenkin samaa mittaluokkaa, kuin luvussa esitetty keskimääräinen kunnossapidosta johtuva epäkäytettävyys Suomessa, 2,66 %. Vaihtelu korjaamolla vietetyissä ajoissa on suurta. Kuuden koneen, eli noin kolmasosan, kohdalla aika on vain noin tunti tai alle. Vaihteluväli on suuri, 9 minuutista 409 tuntiin. Havaintoarvojen vaihtelua kuvaava otoksen keskihajonta on 137 h ja variaatiokerroin on 138 %. Tämä tarkoittaa, että myös tältä kantilta katsottuna systeemissä on suurta vaihtelua. Neljä konetta 17:sta (23,5 %) on vastuussa 75 % seisokkiajasta. Tämä vastaa Pareton periaatteen 80/20 -jakaumaa, jonka luvussa kerrottiin aiheutuvan kunnossapidon perustumisesta reagointiin suunnitelmallisuuden ja ennakoinnin sijaan. Tämä tukee aiempien lukujen havaintoja. Kuvan 23 tiedot ovat kuitenkin liian lyhyeltä ajalta ja liian pienestä otoksesta antaakseen kovin hyvää kuvaa tilanteesta. Tiedot kattavat hiljaisemman kesäkauden ja työntäyteinen talvikausi jää kokonaan pois. Vaikka näiden aikojen tarkastelu antaa hyvin rajatusti tietoa, tiedot vahvistavat haastateltujen huomiot useista tapauksista, joissa huoltoajat ovat olleet pitkiä. Edellisten lukujen havaintojen perusteella suurin osa pitkistä ajoista on todennäköisesti odotusta. Kuuden kuukauden ajalta kertynyt kokonaisaika koostuu yleensä useista erillisistä korjaamokäynneistä. Pisimmät yksittäiset käynnitkin ovat silti satojen tuntien mittaisia ja pisimmät palkit kuvassa 23 koostuvat pääosin yhdestä tai kahdesta kauan kestäneestä tapahtumasta.

61 59 Tästä datasta on otoksen pienuuden takia mahdotonta vetää konetyyppikohtaisia johtopäätöksiä. Tulevaisuudessa läpimenoaikojen seuraaminen kalustotyyppi- tai mallikohtaisesti kutenkin mahdollistaisi tarkemman tilannekuvan muodostamisen ja käytettävyyden kannalta hankalimpien tapausten löytämisen. Martinsuon & Blomqvistin (2010) mukaan prosessien kehittämisen yhteydessä usein havaitaan, että prosessia ei välttämättä mitata tai seurata millään tavalla, jolloin kehittämisen lähtökohtana voi olla muutaman keskeisen mittarin kokeileminen ja sitä kautta saadun tiedon analysointi. Myös tämän prosessin tapauksessa mittauksessa on parannettavaa, eikä koko prosessin kattavaa läpimenoaikaa ei seurata järjestelmällisesti. Mittauksen ja seurannan parantamista on käsitelty luvussa 5.4.

62 60 5 Päätelmät: Tavoitetila Tässä luvussa visioidaan tulevaisuutta ja esitellään nykytilan pohjalta teoriatiedon avulla laadittu tavoitetilan kuvaus. Tämän ohella pyritään myös miettimään lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteita ja priorisointia: mihin kannattaa keskittyä ensin. Ensin käsitellään kalustoa ja sen kehitystä, sitten tiedonkulkua, prosessia ja lopuksi mittareita. 5.1 Kalustopaletin kehityssuunta ja sen vaikutus käytettävyyteen Luvussa kuvataan lyhyesti mihin suuntaan kaluston koostumus on kehittymässä ja millaiset kalustotyypit olisivat käytettävyyden ja kunnossapidettävyyden kannalta optimaalisia ja mitkä ongelmallisimpia. Vähemmän kirjava, helpommin huollettava, kalusto voisi parantaa käytettävyyttä. Käytettävyyden kannalta tavoiteltavaa olisi mahdollisimman yhtenäinen kalusto. Tämä vähentäisi vaihtelua korjaus- ja huoltoprosesseissa. Konekannan kirjavuuden pieneneminen vähentäisi myös erilaisten varaosien tarvetta ja korjauksiin, huoltoihin sekä käyttäjäkunnossapitoon vaadittua osaamista. Taulukosta 7 nähdään mihin suuntaan kalusto on kehittymässä työkonetyyppien määrän osalta. Taulukon määrät poikkeavat hieman taulukosta 4 erilaisen luokittelun ja ajankohdan takia. Taulukko 7. Kalustopaletin määrän kehitys tulevaisuudessa. (Alatyppö 2017) Työkoneen tyyppi Määrä (kpl) Kehityssuunta Kevyet kuorma-autot 21 Keskiraskaat kuorma-autot 16 Raskaat kuorma-autot 37 Isot pyöräkuormaajat 8 Pienet pyöräkuormaajat 20 Tiehöylät 13 Pienet monitoimikoneet 22 Isot monitoimikoneet 62 Traktorit 4 Taulukosta näkee, että kevyet ja raskaat kuorma-autot syrjäyttävät keskiraskaita kuormaautoja. Hinnaltaan kilpailukykyiset ja nykyään kaupunkityössäkin monipuoliset traktorit vievät tilaa pyöräkuormaajilta. Kaluston kokonaismäärää pyritään vähentämään toiminnan tehostamiseksi. Käytettävyyden kannalta kaluston kehittyminen yhtenäisempään, monipuolisemmista koneista koostuvaan suuntaan on hyvä asia. Tiehöylien käytettävyyden kriittisyys arvioitiin taulukossa 4 korkeaksi, sillä ne ovat pitkälle tiettyihin töihin erikoistuneita koneita. Tiehöylien vähentäminen voi ehkäistä käytettävyysongelmia, jos myös niiden työt vähenevät tai ne voidaan tehdä muilla koneilla. Toisaalta tiehöylien vähentäminen voi tehdä jäljelle jäävien käytettävyydestä entistä tärkeämpää.

63 61 Yleinen trendi teollisuuden tuotantokoneiden suhteen on kehitys teknisesti monimutkaisempaan suuntaan ja sitä kautta kunnossapitokustannusten nousu (Järviö & Lehtiö 2012, Mostafa et al. 2015a). Tämä tarkoittaisi myös seisokkiaikojen pitkittymistä. Teknologian kehitys näkyy Starallakin: Uudempi kalusto on usein hankalampaa huoltaa, kuten haastatteluissakin tuli ilmi. Koneet saattavat vaatia kalliita diagnostiikkalaitteita, joita ei kannata hinnan takia hankkia ja jotka pitää tarvittaessa hankkia ulkopuolelta. Tämä voi olla aikaa vievää. Kunnossapidon kannalta teknisesti mahdollisimman yksinkertaiset koneet ovat siis helpompia huoltaa ja korjata. Ei ole tietenkään realistista, että koneet hankittaisiin tällä perusteella, vaan on hyväksyttävä, että tekninen monimutkaisuus tulee lisääntymään tulevaisuudessa. Hankinnan yhteydessä tulisi kuitenkin ottaa huomioon koneen koko elinkaari, kunnossapitotarve ja -kustannukset sekä koneen rooli osana kokonaisuutta. Hankintalain takia on määriteltävä tarkasti se, mitä tarvitaan. Teknologia kehittyy, koneet muuttuvat teknisesti monimutkaisemmiksi ja asiantuntijat ennustavat kunnossapitokustannusten nousua. Vaatimukset kunnossapidolle kasvavat kaluston osalta. Koska kunnossapitokustannusten osuutta halutaan kuitenkin pienentää ja seisokkiaikoja lyhentää, parannuskohteita on etsittävä muualta: prosessista, mittareista ja kannustimista sekä tiedon kulusta ja tietojärjestelmistä. Tiedon kulku, ja sen sujuvoittaminen, on seuraavan luvun aihe. 5.2 Informaation kulun parantaminen Haastatteluissa havaittiin puutteita kommunikaatiossa kaluston käyttäjien ja kunnossapitäjien välillä. Tässä luvussa tuodaan esille keinoja parantaa informaation kulkua osapuolten välillä, esimerkiksi siirtämällä tarvittavia vikatietoja sujuvammin korjaamolle määräaikaishuollon lähestyessä. Kunnossapitovarmuuteen, joka todettiin keskeiseksi haasteeksi luvussa 4.3, vaikuttavia asioita listattiin luvussa Informaation kulkuun liittyvillä asioilla, kuten tietojärjestelmät, dokumentaatio ja yhteistyö, on huomattava vaikutus kunnossapitovarmuuteen. Luvussa 4.1 todettiin, että muutosvastarinta, organisaation hajanaisuus ja perinteiset, mutta epäyhtenäiset, toimintatavat vaikuttavat osaltaan myös kaluston käytettävyyteen. Laukkanen (2015, s.80) kiteytti omassa diplomityössään Staran osastojen yhteistyöhön ja sisäiseen toimintaan liittyviä haasteita: - Yhteistyön puute osastojen välillä - Dokumentoinnissa ja raportoinnissa kehitettävää - Osastojen sisäisten toimintatapojen epäyhtenäisyys Hajanaisen organisaation yhtenäistäminen ja muutosvastarinnan voittaminen on työlästä, mutta kehitys näyttäisi etenevän toiminnan yhdenmukaistamisen ja yhteistyön lisäämisen suuntaan, kuten Laukkanen (2015, s.96) jo totesi omassa diplomityössään. Tulevaisuudessa ollaan siis menossa parempaan suuntaan. Ideaalitilanteessa on siirrytty eteenpäin perinteisistä toimintatavoista ja omista siiloista yhteistyön suuntaan. Lisääntynyt vuorovaikutus eri osastojen välillä palvelee koko systeemin, eikä vain sen osien, etua. Muutoksen toteuttaminen pienissä askelissa helpottaa muutosvastarintaa.

64 62 Luvuissa ja todettiin käyttäjien ja kunnossapitäjien välisen yhteistyön olevan tärkeää käytettävyyden ja kunnossapidon onnistumisen kannalta. Nykytilakartoituksessa kuitenkin havaittiin, että yhteistyössä, kommunikaatiossa ja informaation kulussa on suuria puutteita. Haastatteluissa eniten esiin noussut yksittäinen teema oli huono informaation kulku ja puutteellinen kommunikaatio sekä eri osastojen sisällä, että niiden välillä. Mitä enemmän organisaation osat ovat riippuvaisia toisistaan, sitä enemmän niiden välillä tarvitaan yhteistyötä ja kommunikointia (Torkkola 2017, s.96). Katujen ja puistojen ylläpitokaluston käyttäjät ja kunnossapitäjät ovat selkeästi riippuvaisia toisistaan, joten yhteistyön ja kommunikaation lisääminen on korkea prioriteetti. Perinteisessä organisaatiorakenteessa organisaation osille on nimetty vastuuhenkilöt, mutta toimintojen välit ovat harmaata ei-kenenkään-maata, vaikka systeemiajattelun mukaan tärkein tehostamisen paikka löytyy juuri osien välisistä yhteyksistä, eikä osien sisältä (Torkkola 2017, s.97). Yhteistyön lisäämiseksi käyttäjien ja kunnossapitäjien välillä tulee siis keskittyä enemmän osastojen väliseen harmaaseen alueeseen. Yksinkertaisimmillaan tämä voisi tarkoittaa keskusteluyhteyden avaamista osastojen välillä istumalla saman pöydän ääreen keskustelemaan haasteista ja paremmista toimintatavoista. Huono informaation kulku ja ennakoinnin puute kulkevat käsi kädessä. Nykytilakartoituksen perusteella koneita tuodaan korjattavaksi pienellä varoitusajalla ja 70 % korjaamon työmäärästä tulee ennakkoon ilmoittamatta. Tämän seurauksena työnsuunnittelu ja -jaksotus on mahdotonta ja vaihtelu systeemissä kasvaa. Vaihtelua lisää myös työn kasautuminen sesonkiajalle. Seurauksena on odotusta ja hukkaa. Vaihtelua voidaan vähentää sujuvoittamalla informaation kulkua: tasoittamalla työkuormaa ennakoinnin keinoin, ottamalla käyttöön älykkäät ja toimivat keinot informaation välitykseen molempiin suuntiin, karsimalla arvoa tuottamattomia tehtäviä ja näin vähentämällä odotusta ja hukkaa. Luomalla näihin ideoihin pohjautuvat, yhteisesti hyväksytyt toimintatavat saadaan aikaan järjestystä. Näiden toimintatapojen vakiointi vähentää vaihtelua entisestään. Ennakkoon tapahtuva ajanvaraus auttaisi karsimaan työjonon muodostumisen syitä tasaamalla työkuormaa. Tämä vähentäisi vaihtelua ja systeemissä olevien yksiköiden määrää (WIP), mikä taas Littlen lain (kaava 3) mukaan vähentäisi läpimenoaikoja ja parantaisi prosessin virtaustehokkuutta. Korjaamolla onkin pyritty saamaan käyttöön sähköinen ajanvarausjärjestelmä, mutta sen käyttöönotossa on ollut haasteita. Sähköisen ajanvarauksen lisäksi jo olemassa olevien, luvussa 4.5 esiteltyjen, tietojärjestelmien parempi hyödyntäminen toisi monia muita etuja. SAP- järjestelmään liittyvien huoltokutsujen suhteen tavoiteltavaa olisi saada oikea tieto oikeaan paikkaan ja oikealle henkilölle. PPCT:n Paikannin.com mahdollistaa automaattiset ennakkoilmoitukset huollon lähestyessä sekä korjaamolla vietettyjen aikojen seuraamisen. Tiedonkulun automatisointi ja paperilappujen vähentäminen pienentää myös virheiden mahdollisuutta. Käyttäjäpuolella kaivataan tietoa korjaamolla olevan koneen tilanteesta ja valmistumisajankohdasta. Korjaamolla puolestaan kaivataan ennakoinnin mahdollistavan ilmoituksen lisäksi tietoa saapuvan koneen vioista, korjaustarpeista ja kuljettajan tekemistä huomioista sekä

65 63 työn kiireellisyydestä. Tulisi siis määritellä yhtenäiset standarditoimintatavat, jotka takaisivat näiden tietojen sujuvan ja varman siirron molemmille osapuolille. Seuraavassa luvussa esitetään tarkempi ehdotus näitä ideoita toteuttavalle määräaikaishuoltojen prosessille. 5.3 Sujuvampi määräaikaishuoltojen prosessi Tässä luvussa esitetään kehitysehdotuksia määräaikaishuoltojen prosessille luvun 4.4 pohjalta. Tavoitteena on sujuvampi tiedonkulku prosessissa, prosessin virtaviivaistaminen poistamalla turhia välivaiheita sekä järjestelmällisyyden lisääminen selkeyttämällä rooleja. Näin saadaan vähennettyä hukkaa, odotusta ja turhaa työtä. Luvussa kuvataan luvun 4.4 prosessikuvauksen pohjalta rakennettu tavoitetila samoilla prosessinkuvauksen menetelmillä. Prosessia kannattaa kehittää, koska siinä havaittiin nykytilakartoituksessa monia haasteita. Kuvan 20 kalanruotokaaviossa prosessin kohdalla on eniten ruotoja. Prosessin kehittäminen mahdollistuu, kun se on vakioitu. Luvussa todettiin, että vakioidut toimintatavat sujuvoittavat virtausta. Työn sujuvuuden kannalta olennaiset asiat, kuten miten ja missä järjestyksessä tehtävät tehdään sekä miten tieto liikkuu, on pyritty esittämään selkeästi seuraavissa toimintatapaehdotuksissa Käyttöperusteiset huollot Käytettävyyden parantamiseksi mahdollisimman luotettava huoltotarpeen ennakointi on välttämätöntä. Nykytilakartoituksessa havaittiin, että toisaalta koneita on tuotu korjaamolle turhaan ja toisaalta huoltoja on jäänyt tekemättä ja koneita vikaantuu toistuvasti. Luvussa todettiin, että proaktiivinen, ennaltaehkäisevä kunnossapito on halvempaa kuin vikakorjaus. Toisaalta, luvussa listattiin ennakoivan kunnossapidon tekeminen liian usein yhdeksi hukan tyypiksi. Huoltotarpeen luotettavampi ennakointi koneen käyttötunteja seuraamalla ja käyttäjien tekemällä kunnonvalvonnalla auttaa löytämään tasapainon. Tavoiteprosessia kuvatessa on syytä varmistaa prosessin yksinkertaisuus ja toteuttamiskelpoisuus. Ylimääräiset tehtävät, resurssit ja järjestelmät, jotka eivät lisää arvoa, tulisi karsia tavoiteprosessista pois. (Martinsuo & Blomqvist 2010). Kuvassa 24 on esitetty tuntiperusteisen määräaikaishuollon tavoiteprosessin vuokaavio. Prosessi on pyritty pitämään virtaviivaisena karsimalla turha työ, samalla kuitenkin tinkimättä siitä, että kaikki tarvittava tehdään ja kaivattu tieto kulkee sujuvasti kaikille osapuolille. Prosessi on pyritty rakentamaan onnistumistodennäköisyydeltään korkeaksi.

66 64 Kuva 24. Vuokaavio tuntiperusteisten huoltojen prosessista ideaalitilanteessa. Kuvan 24 prosessi alkaa kun määräaikaishuolto lähestyy, jolloin tietojärjestelmä (PPCT:n Paikannin.com) lähettää automaattisen ilmoituksen työnjohtajalle 50 tuntia ennen huoltorajan rikkoutumista. Tuntiperusteinen huolto on parempi vaihtoehto, kuin km-perusteinen, sillä koneet tekevät paljon työtä paikallaan tai hitaasti liikkuen. 50 tuntia tarkoittaa noin kahta viikkoa koneen kokopäiväistä käyttöä. Tämän pitäisi olla sopiva varoitusaika työn jaksottamiseen ja varaosien tilaukseen. Ilmoituksen saatuaan työnjohtaja varaa huoltoajan korjaamolta ja toimittaa tiedot koneen kuljettajan tekemistä havainnoista ja korjaustarpeista. Ennakkovaraus helpottaa työn jaksottamista korjaamolla. Jos työssä tiedetään tarvittavan joitain puuttuvia varaosia tai tarvikkeita, myös ne voidaan tilata ennakkoon. Tämän seurauksena ideaalitilanteessa kone voidaan ottaa työn alle saman tien sen saapuessa, ja tarvittavat varaosat ja tarvikkeet löytyvät jo varastosta. Jos huolto kuitenkin viivästyy, siitä ilmoitetaan käyttäjälle. Havaittua läpimenoaikaa voidaan lyhentää myös prosessin loppupäästä karsimalla turhaa viivettä huollon jälkeen koneen odottaessa noutoa. Kun ilmoitus huollon valmistumisesta