LEARNING AND HEALING THROUGH EXPRESSION

Transkriptio

1 S. 1 LEARNING AND HEALING THROUGH EXPRESSION Grundtvig-oppimiskumppanuuden tutustumismatka Kreikkaan Matkan osallistujat: Merja Björn, Juhani Ikala, Petri Kajander, Anette Malinen ja Maarit Suomela Tutustumismatkan vastuutahona Kreikassa toimi Hellenic Action for Human Rights Plejadit (H.A.HU.R.), joka on käytännön toimintaan orientoitunut ihmisoikeuksia puolustava järjestö. Se järjestää erilaisia ihmisoikeuskampanjoita, strategisia oikeudenkäyntejä sekä tarjoaa yleishyödyllistä korkeatasoista juridista, lääkinnällistä, sosiaalista ja psykologista tukea. Lisäksi järjestö tuottaa koulutuksellisia ja kulttuurisia palveluita haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, joiden oikeudet ovat uhattuna tai joiden oikeuksia on rikottu ja joilla ei ole tehokasta / esteetöntä pääsyä edellä mainittuihin palveluihin. Järjestössä toimii yli 50 lääkäriä ja juristia vapaaehtoispohjalta. Järjestö tarjoaa oikeusapua ja tätä kautta rakentaa ja ylläpitää ihmisoikeusjuristien verkostoa asiantuntijoita Kreikassa ja muissa EU-maissa. Yhdessä Euroopan Neuvoston kanssa H.A.HU.R. on organisoinut koulutusta kreikkalaisille juristeille vähemmistöryhmien oikeuksista oikeudenkäyntiasioissa. Juristipalveluita (yleishyödyllistä oikeudenkäyntipalvelua) on toteutettu (syytteet, vetoomukset, viranomaisraportit ym.) puolustamalla vankeja, pakolaisia, poliisiväkivallan uhreja, seksuaalivähemmistöjä, alaikäisiä ym. Median huomio näiden tapausten yhteydessä lisää tietoisuutta tietyistä ihmisoikeusasioista. H.A.HU.R.in vankilayksikkö on rakentanut erityisen vankilaohjelman, jonka tavoitteena on parantaa vankien elämänlaatua ja samaan aikaan integroida heitä yhteiskuntaan järjestämällä koulutusta / ohjelmatoimintaa, psykologista tukea ja sosiaalista apua. Keskeinen osa vankilaohjelmaa on psykososiaalinen tuki vankien perheille sekä koulutusseminaarit vankilaviranomaisille. Ohjelma pyrkii parantamaan vankien psykoemotionaalista tasapainoa ja vankien välisiä suhteita, edesauttamaan rangaistusajan hyödyntämistä, parantamaan vankien ja henkilökunnan välisiä suhteita sekä lisäämään kreikkalaisen yhteiskunnan tietoisuutta vankiloiden toimintatavoista. Grundtvig-projektissa kreikkalaisten vastuulla on järjestää kokeellisia ja taideterapeuttisia työpajoja, rakentaa vankila-asioita käsittelevä internet-sivusto, järjestää lehdistötilaisuus koskien kreikkalaista vankilajärjestelmää sekä järjestää vankien tekemän taiteen näyttely vankiloissa. Taideterapeuttisia työpajoja toteuttavat vapaaehtoiset psykologit, sosiaalityöntekijät, eri alojen opettajat ja taideterapeutit. Työpajat on tarkoitettu kaikille vangeille iästä ja kansallisuudesta riippumatta useissa vankiloissa ympäri maata. Vankiloiden henkilökuntaa pyritään saamaan mukaan aina kun mahdollista. Maanantai Kritsin matkaryhmä kohtasi aamuvarhain viiden pintaan hyvissä ajoin lentokentällä. Tunnelmat olivat ehkä pienestä aamuisesta väsymyksestä huolimatta positiivisen odottavalla kannalla. Lento sujui odotetusti ja pelkäävä Petukin alkoi jo irrotella otettaan penkistä kun noustiin ensimmäistä etappia Tanskan Kastrupin lentokenttää kohti. Kööpenhamina oli jo pykälän lämpimämpi kuin Helsinki ja siitä edespäin pilvisyys olikin pääasiasiallisesti taaksejäänyttä elämää sille viikolle.

2 S. 2 Perillä Ateenassa Eleftherios Venizelosin lentokentällä saatiin matkalaukut sutjakkaasti. Kenttä onkin kuulemma Balkanin ja Keski-Idän tärkein kauttakulkupiste 13 miljoonalla kulkijalla vuosittain. Ilma oli lämmin kuin lehmän henkäys, kuten odottaa saattaa. Kreikan kevätlämpötila oli +28 astetta. Matkan toinen ei niin suuri - yllätys oli se, että emäntäväki ei ollutkaan meitä vastassa. Emme tästä hämääntyneet, vaan selvitimme itsemme Ateenan keskustaan kulkevaan metroon. Välimatkat olivat vähän toista kuin Helsingin metrossa, laskimme yhteen aikaan, että vielä 16 asemaa perille Monastirakin pysäkille. Soho-hotelli oli vaatimaton repputuristimajapaikka ilman aamiaista ja sijaitsi pittoreskilla alueella, keskellä maahanmuuttajien kujia. Ympäristöä voisi kuvata melkein slummiksi räjähtäneine kerrostaloineen. Isäntämaan edustajakin, Elektra - Leda Koutra (Hellenic Action for Human Rights), ehti paikalle kertomaan illan ja seuraavan päivän ohjelmastamme. Suomalaiselle harrastelijakuvaajalle paikka oli paratiisi. Joka askeleella oli värikästä nähtävää, kuten hyvin maskuliinisvoittoinen kadulle levittäytyvä kaupankäynti: parturiliikkeet, karkeaveistoiset tarvekalut, sirpit ja vasarat, pickup-lavalliset kirsikoita, lihakaupan katosta roikkuva meetvustimetsä, etnokahvilat ja niiden edustalla maleksivat eriasteisen tummat miehet. Huumetyöläisen silmät tapasivat miljööstä narkkareita yllättävän vähän, pari heroinistia koko matkan aikana. Akropoliille päätettiin mennä, vaikka Elektra varoittelikin, että iltapäivällä kukkulalle nouseminen on liian kuumaa puuhaa. Akropoliille ei ollut vaikea suunnistaa, koska linnavuori näkyy keskustassa joka suunnasta. Toki oikeaa reittiä sisäänkäynnille ei löytynyt ihan heti, mutta suomalaisia ei helteessä ylimääräinen kierros ympäri Akropolista haitannut. Ihailimme siinä noustessamme allamme levittäytyvää Ateenaa. Myös puiksi kasvaneet rosmariinipensaat ja laventelit sekä puista tipahtelevat appelsiinit ja jättikävyt herättivät ihastusta. Itse Akropolis vaikutti luonnossa pienemmältä kuin oppikirjan kuvissa, mutta vanha kivi oli yhtäkaikki hauraan kaunista ja pylväiköt huimaavan komeita sinistä taivasta vasten.

3 S. 3 Akropoliin pyhä vuori oli vuosisatoja tärkein uskonnollinen keskus Ateenan kaupungissa. Ensimmäiset ihmiskäden jäljet kukkulalla ovat nuoremmalta kivikaudelta. Aikavälillä eaa., kun Ateena oli mahtinsa huipulla, Perikleen kunnianhimoinen taiteellinen ohjelma pantiin täytäntöön: rakennettiin Parthenon, massiivinen Propylaea (porttikäytävä) sekä hieman myöhemmin Niken ja Erechtheionin temppelit. Keskustan saasteet rapistavat tätä maailmanperintökohdetta vuosi vuodelta ja isoja palasia on pitänyt ikävä kyllä korvata uudella marmorilla, ettei koko pylväistö romahtaisi Akropoliilta alas kapuamisen jälkeen ohjelmassa oli yhteinen illallinen koko kansainväliselle vierailuryhmälle. Noin parinkymmenen minuutin taksimatkan päässä meitä odotti pienelle idylliselle puistokujalle katettu pitkä ravintolapöytä, jonka ääressä seurue nautti aidolla kotiruokaotteella valmistetun runsaan illallisen. Tiistai Tiistaina ohjelmassa oli varsinaisesti vain siirtyminen bussilla Patrakseen keskiviikon vankilavierailua varten. Ateenaa tuntui riittävän loputtomasti, mutta päivän mittaan ehti kyllä ihailla myös vuoria ja Välimerta, oliivilehtoja ja sypressikujia, luostareita ja melkein jokaisen talon katolla välkkyviä aurinkopaneeleita. Matkalla ehdittiin pysähtyä kahdesti, ensin ABC-tyyppiselle tankkaus- ja tyhjennysasemalle ja myöhemmin pujoteltiin kyläteiden läpi uimaranta- ja kahvila-alueelle viettämään pitempää taukoa. Turistit eivät vielä olleet tulleet, eikä paikallisten asukkaidenkaan uimakausi vielä ollut alkanut, mutta ainakin Merja käytti merta hyväkseen ja löysi rantakivistä runsaasti koruaihioita Rediksen korukursseja varten. Suomalaisryhmät kokoontuivat, tosin etukäteen sopimatta, päivälliselle samaan kattoravintolaan ystävällisen henkilökunnan hoiviin. Myöhemmin todennäköisesti kaikki vaelsivat ainakin Agios Nikolaos kadulla, (Ayiou Nikoláou) jonka toisessa päässä on koko kaupungin panoraamana tarjoava kukkula (198 askelmaa) ja toisessa päässä sataman pitkä ja nuorisoa houkutteleva laituri. Nuorisoa Patraksessa onkin, siellä on yliopiston lisäksi useita oppilaitoksia ja myös runsas viihde-, kulttuuri- ja ravintolatarjonta, eräs niistä Kreikan kaupungeista, jotka eivät koskaan nuku. Tuo fraasi tuli todistetuksi, katukahviloiden

4 S. 4 sulkeuduttua poikkikadun disko jatkoi korvat soimaan laittavaa jytkettä aamuviiteen asti, kunnes aloitti uudelleen. Keskiviikko Miltei kokonaan valvotun yön ja aamiaisen jälkeen lähdimme bussilla Patraksen ulkopuolella sijaitsevaan suljettuun vankilaan. Ajoreitti kulki alkumatkan kaupungin rantakatua ja loppumatka ajettiin teollisuusalueella, jolla vankila sijaitsi. Ajomatka kesti noin 40 minuuttia. Perille päästyämme vastassa oli vankilan betoninen muuri piikkilanka-aitoineen ja vartiotorneineen. Koska ryhmämme oli iso, pääsimme noin viiden hengen ryhmissä metallinpaljastimen läpi. Tarkastuksen jälkeen siirryimme vankilan toimistosiiven toiseen kerrokseen odottamaan kaikkien ryhmäläisten saapumista. Tämän jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen ryhmä koostui vankilaopetuksen ja toinen vankilan valvonnan työntekijöistä. Vankilaopetuksen ryhmä siirtyi pieneen luokkahuoneeseen kuulemaan Patraksen vankilan opetuskäytännöistä. Kaiken kaikkiaan tutustumiskohteena olleessa vankilassa oli n. 860 vankia ja henkilökuntaa n Vangit edustivat lähes neljääkymmentä eri kansallisuutta, mikä aiheutti haasteita niin henkilökunnalle, kuin vangeillekin, sillä äidinkielenään kreikkaa puhuvia oli vain noin 1/3 vangeista. Lähes 90 prosenttia kyseisen vankilan vangeista oli saanut tuomion huumausainerikoksista. Laiton siirtolaisuus,

5 S. 5 huumausaineisiin liittyvä rikollisuus ja Kreikan taloudellinen tilanne aiheuttivat sen, että kyseisen vankilan täyttöaste oli 2-3 -kertainen niin sanottuun normaaliin tilanteeseen verrattuna. Tämä näkyi vankilan arjessa siten, että vankia kohden oli tilaa 1-2 neliömetriä. Pahimmillaan sellissä saattoi olla 30 vankia ja kaikki mahdolliset tilat vankilassa olivat käytössä. Paikallinen aikuisopetusopisto oli Grundtvig-ohjelman avulla päässyt aloittamaan vankilaopetuksen. Vankilan tilanpuutteesta johtuen, sen käytössä oli pieni luokkahuone sekä kirjasto. Pienten tilojen vuoksi opetukseen pääsi ainoastaan 30 vankia kerrallaan. Vangit saivat mahdollisuuden suorittaa keskenjääneitä perusopintojaan, joiden jälkeen he voivat vapauduttuaan hakeutua sekä ammatti- että korkeakouluopintoihin. Vangeille ei makseta töiden tekemisestä tai opiskelusta. Luokasta siirryimme kirjastoon, jossa pääsimme yleisöksi yhdeksän vangin esittämään näytelmään, joka kuvasi näytelmän päähenkilön kasvutarinaa ihmisenä. Alunperin näytelmää oli vuoden alusta saakka ollut tekemässä 24 vankia, mutta vapautumiset ja siirrot toisiin vankiloihin olivat pienentäneet näyttelijöiden lukumäärää. Näytelmä esitettiin kreikaksi ja vain yksi vanki yhdeksästä puhui sitä äidinkielenään. Vieraille jaettu kuvaus näytelmästä kertoo seuraavaa: Ei kukaan on näytelmä vaeltamisesta ja oman itsemme tavoittelusta. Päähenkilö O (Omikron) käy läpi kaikki vaiheet matkalla aikuisuuteen - lapsuuden, murrosiän, myöhäismurrosiän, aikuisuuden - ja hän päätyy inhimillisen kokemuksen pimeimpiin osiin. Matkan aikana hän ymmärtää, kuka hän todella on. Kuten hän näytelmän alussa mainitsee, tarina, jonka hän jakaa ei ole henkilökohtainen vaan kaikkia koskeva. Kulkiessaan ajattomassa ajassa eri paikkojen läpi, hän kohtaa erilaisia ihmisiä (NAURAJAT, NUORET, MAANVILJELIJÄT, KAIVAJAT, RAIVOKKAAT ja SUKLAAN SYÖJÄT). Hänen matkansa päättyy SOKEIDEN maahan. Mutta tietenkään matka ei todellisuudessa pääty, se jatkuu ja tulee jatkumaan alituisesti päämäärästä riippumatta. Lopulta Omikron on oppinut oppimisen tien. Näytelmän jälkeen näyttelijät kertoivat itsestään, jonka jälkeen pääsimme keskustelemaan henkilökunnan kanssa. Vartijat kertoivat mm. saavansa 800 euroa palkkaa kuukaudessa. Mielenkiintoista vankilan toiminnassa (turvallisuudessa) olivat vankilan muurien sisäpuolella vapaana liikkuvat kissat. Lopuksi meille esiteltiin hallinnontilat sekä toimintatavat uuden vangin saapuessa vankilaan. Vankilasta lähdön jälkeen suuntasimme suoraan Ateenaan. Saavuimme illansuussa kaupunkiin ja eri hotelliin kuin ensimmäisenä päivänä ja vaikka matkaa Soho-hotellin alueelle ei ollut kuin muutama kortteli, alue oli jo paljon rauhallisempi.

6 S. 6 Torstai Päivän ohjelmassa oli kulttuurimatka Sounionin raunioalueelle, joka sijaitsee 69 km Ateenasta kaakkoon Attikan niemimaan eteläkärjessä. Lähdimme matkaan bussilla noin puoli kymmenen aikaan ja ajoimme kauniita merimaisemia tarjoavaa rantatietä pitkin puolisentoista tuntia. Perille päästyämme edessä avautui näkymä korkean kukkulan laella sijaitsevan Poseidonin temppelin rauniolle. Muinaiset ateenalaiset rakensivat Sounioinin alueelle pyhättöjä kahden tärkeimmän jumaluutensa, Pallas Athenen ja Poseidonin, kunniaksi. Poseidonin temppeli sijaitsi Attikan rannikkoa suojanneen linnoituksen sisällä. Valkeasta marmorista rakennettu temppeli pystytettiin ekr. äkkijyrkästi mereen päätyvän niemen kaakkoiskärkeen. Doorilaiseen tyyliin rakennetussa temppelissä yksi rivi pylväitä kiersi koko rakennuksen ympäri. Alun perin pylväitä oli 42, näistä 15 on säilynyt. Pylväiden päällä olevassa vaakapalkissa oli reliefi, jossa kuvattiin kentaurien ja lapithien (eräs kreikkalainen mytologinen heimo) sekä jättiläisten ja jumalten välisiä taisteluita sekä Theseuksen urotöitä. Kreikkalaiset olivat aikoinaan merenkävijäkansaa ja Poseidon toiseksi tärkein jumaluus heti ylijumala Zeuksen jälkeen. Jälkiä Poseidonin kunnioituksesta oli näkyvissä myös myöhemmiltä ajoilta, koska temppelin jalustaan oli kaiverrettu merimiesten nimiä, monet 1800-luvulta Sounioniin tutustumisen jälkeen ajoimme jälleen rantatietä takaisin kohti Ateenaa. Viimeistä iltaa Ateenassa juhlistimme hotellin kattoterassille syöden läheisestä konditoriasta hankittua suklaakakkua ja katsellen Ateenan iltaöistä kaupunkimaisemaa, eritoten kauniisti valaistua Akropolista.

7 S. 7 Perjantai Viimeiselle matkapäivälle aika projektin loppuunsaattamista koskevien yhteisten asioiden käsittelyyn löytyi ja pidimme parin tunnin palaverin hotellimme aamiaissalissa. Koordinaattori Horea Nistor totesi, että kaikkien projektin aktiviteettien tulee olla valmiina heinäkuun loppuun mennessä. Yhtä pientä Kreikan osaprojektia lukuun ottamatta kaikki hankehakemuksessa luvattu olikin pienemmässä tai suuremmassa mittakaavassa tullut tehdyksi. Puuttuvia tehtäviä ovat enää projektin hyviä käytänteitä kuvaava käsikirja ja loppuraportti. Näiden tulee olla EU:lla viimeistään Seuraavaksi käsiteltiin projektin loppuraporttipohjaa (jonka osalta Krits kunnostautui ainoana toimijana, jolla raporttipohja oli mukana). Raportti on kaksiosainen: yleisen osan täyttämisestä huolehtii pääosin Horea ja muut täydentävät, paljon pitempi oman organisaation osuuden kuvaus on luonnollisesti kunkin toimijan omalla vastuulla. Joitakin raportin osia käsiteltiin hieman yksityiskohtaisemmin. Horea korosti, että tulosten levitystavoista kertominen on erittäin tärkeää ja suositteli, että jokainen toimija laatii omille nettisivuille artikkelin projektista. Artikkeli voi käsitellä joko omaa osuutta projektissa tai koko projektia. Myös kaikki muut tavat, joilla projektista on tiedotettu, on syytä mainita. Suomen osalta yksi tällainen tapahtuma on Pohjoismaiset vankilaopetuspäivät , jossa Mirva Gullman ja Arto Huuskonen lyhyesti esittelivät projektia. Toinen tärkeä kuvauskohde raportissa on tulosten pitkäjänteinen hyödyntäminen. Yksi väline tähän on projektista tuotettava käsikirja ja toisaalta vankien tekemistä taideteoksista järjestetty kilpailu. Horea kehotti myös kuvaamaan kaikkea mahdollista järjestön toimintaa, joka jollakin tavalla liittyy projektin aihepiiriin, vaikka se ei suoraan olisikaan ollut projektin aikaansaannosta. Liikkuvuuksista todettiin, että Horea on jo kirjoittanut Kreikkaa lukuun ottamatta kaikkien liikkuvuuksien kuvaukset ja liittää ne raporttiin. Kuvauksia saa halutessaan täydentää mutta mielellään asiaosuudella, eikä kulttuurivaihdolla. Tärkeää on kuvata, mikä on ollut kunkin liikkuvuuden tuottama lisäarvo eurooppalaisesta näkökulmasta.

8 S. 8 Kaikki projektin aikaansaannokset pitää myös lisätä eurooppalaiseen tietokantaan, johon kirjautumistiedot saa kunkin maan kansallisesta toimistosta. Käsikirjan rungon Horea on jo tehnyt. Kritsin osalta siihen pitää päivittää koko organisaation esittely sekä kuvata kaikki projektin puitteissa tehdyt aktiviteetit, sekä liikkuvuudet että omassa maassa tehdyt toiminnat ja niiden tulokset. Lisäksi tarvitaan vielä johtopäätökset projektista kokonaisuudessaan. Deadline Horealle sekä raportin että käsikirjan osalta on 15. heinäkuuta. Lopuksi Horea julisti vankien tekemien taideteosten kilpailun tulokset. Kilpailuun osallistui kaikkiaan 28 työtä, joiden kuvat olivat internet-sivustolla ja jossa töitä voi äänestää yksi ääni per henkilö periaatteella. Ääniä annettiin kaikkiaan 250, joten kilpailu sai kohtuullisesti huomiota vähäisestä mainostuksesta huolimatta. Kilpailun voitti yli kymmenellä äänellä Piippolassa tehty puinen parisänky. Horea kehotti kutakin toimijaa antamaan kaikille osallistujille todistuksen kannustuksena osallistumisesta. Horean puheenvuoron jälkeen Elektra Koutra halusi vielä kertoa tilanteesta Kreikan vankiloissa. Hänen mukaansa ulkopuolisten on erittäin vaikea päästä vankiloihin sisälle, eikä edes Grundtvig-projektissa mukana olo auttanut H.A.HU.R.:a tässä monenkaan laitoksen osalta. Olot vankiloissa ovat niin huonot, ettei niitä haluta ulkopuolisille näyttää. Yliasutustilanne on vaikea, selleissä on tilaa 1-4 m2 vankia kohden, eikä tarjolla ole välttämättä mitään aktiviteetteja, vankilat ovat pelkkä säilytyspaikka. Vangit nukkuvat kolmen kerroksen sängyissä, joskus vuorotellen, joskus lattialla, yhteissängyssä, hyllyllä vessan yläpuolella jne. Läheskään kaikissa vankiloissa ei ole lääkäriä tai heitä on vankimäärään nähden mitättömästi. Yhdessä vankilassa on äiti-lapsi osasto, jossa lapsi voi olla äitinsä kanssa kolmeen ikävuoteen asti, eikä edes tässä yksikössä ole lääkäriä. Monet vangit joutuvat vankilaan tullessaan karanteeniin tarttuvien keuhkosairauksien takia. Monet ovat myös huumeiden käyttäjiä, jotka kärsivät vankilaan tulon jälkeen vieroitusoireista mutta mitään hoitoa ei ole tarjolla. Toimintatiloja ei ole, esim. luokkahuoneen järjestäminen 8 henkilölle voi olla ylivoimaista. Vangit eivät useinkaan edes pyydä mahdollisuutta koulutukseen, koska he tietävät, että sitä ei ole tarjolla. Puhutaan, että vangeille pitäisi järjestää muutokseen tähtäävää sosiaalista toimintaa ja henkilökunta haluaisi tässä auttaa mutta vankiloiden johtajat pitävät portit kiinni. Vanki maksaa valtiolle keskimäärin 2 / vrk, joka kattaa ruoan mutta ei mitään muuta. Vankivuoden hinta Kreikassa on euroa.

9 S miljoonan asukkaan valtiossa on vankia, vankiloita on kaikkiaan 21. Vangeista 2/3 on ulkomaalaisia. Tämä johtuu siitä, että Kreikka on Euroopan portti: 92 % migraatiosta Eurooppaan tulee Kreikan kautta. Tulijoita ei pystytä rekisteröimään, heillä ei ole papereita ja useimmat ovat turvapaikan hakijoita, joita ei voi karkottaa. Vankiloiden lisäksi säilytyspaikkoina toimivat myös poliisiasemat, joissa jotkut myös suorittavat koko vankeusrangaistuksensa. Yli 50 % vangeista odottaa oikeudenkäyntiä. Patraksen vankila on Elektran järjestön työlle hieman myötämielisempi kuin muut vankilat, vaikkakin vankilan johtajaa on syytetty suuremman vankimäärän ottamisesta kuin mitä vankilaan mahtuu. Vankilan henkilökuntaan kuuluu mm. lääkäri, hammaslääkäri, sosiaalityöntekijä ja psykologi. Grundtvig-projektin myötä H.A.HU.R. pystyi järjestämään vankilassa draamaterapiaa ja teatteriprojektin, jonka näimme. Näiden jatkosta ei ole tietoa. Elektran puheenvuoron jälkeen osallistujat saivat tapahtumasta osallistumistodistuksen ja vaihdoimme tuliaislahjoja eri maiden edustajien välillä. Sitten olikin aika jättää jäähyväiset projektin kumppaneille, suunnata kohti metroa ja edelleen kohti lentokenttää. Lento Ateenasta Frankfurtin kautta Helsinkiin sujui hyvin ja kotimaan vilpoisalle kamaralle saavuimme klo 1:40 lauantaiaamuna. Kiittelimme toisiamme ja eritoten Petua hyvästä matkaseurasta ja suunnistimme kotiin kuka milläkin välineellä, hiukan matkasta väsyneinä mutta tyytyväisinä.