Giuseppe Verdi: Messa da requiem

Transkriptio

1 to Finlandia-talo klo FINLANDIA-HUSET Giuseppe Verdi: Messa da requiem helsingfors stadsorkester helsinki philharmonic orchestra

2 ohjelma program Giuseppe Verdi Requiem NORMA FANTINI sopraano / sopran RICCARDO MASSI tenori / tenor DANIELE RUSTIONI johtaja / dirigent ANITA RACHVELISHVILI mezzosopraano / mezzosopran CARLO CIGNI basso / bas CHORUS CATHEDRALIS ABOENSIS (CCA) TIMO LEHTOVAARA valmennus / instudering Giuseppe Verdi Requiem (1874) I Requiem II Dies irae Dies irae Tuba mirum Liber scriptus Quid sum miser Rex tremendae Recordare Ingemisco Confutatis Lacrymosa III Offertorio IV Sanctus V Agnus Dei VI Lux aeterna VII Libera me ek Suomessa ffg i Finland Robert Kajanus, johtaja/dirigent & HFO (HKO/HSO) Lilli Kajanus, sopraano/sopran & M.Ketterer, mezzosopraano/mezzosopran & (?) tenori/tenor & Abraham Ojanperä, basso/bas & Sinfoniakuoro/Symfonikören KONSERTTI PÄÄTTYY N. / C KONSERTEN AVSLUTAS (ei väliaikaa / ej paus) SUORA LÄHETYS FINNKINON ELOKUVATEATTEREIHIN HELSINGISSÄ, TURUSSA, TAMPEREELLA JA OULUSSA / DIREKT SÄNDNING TILL FINNKINO-BIOR I HELSINGSFORS, ÅBO, TAMMERFORS OCH ULEÅBORG Tällaisessa luterilaisuuden lävistämässä maassa kuin Suomessa ei sielunmessu ole koskaan kohonnut sellaiseen sosiaaliseen arvoon kuin katolisissa maissa. Onhan täälläkin toki requiemeja sävelletty mainittakoon vaikkapa Joonas Kokkosen koskettava sielunmessu mutta vähäinen määrä. Esimerkiksi Sulo Salosen Requiem on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Jo Hemminki Maskulaisen virsikirjassa ollut virsi Vihan päivä kauhistava tulee suoraan klassisen requiem-tekstin Dies irae -osasta, mutta siihen täkäläiset viittaukset requiemiin taitanevat jäädä. Katolisissa maissa musiikilliset jäähyväiset elämälle ovat sitä vastoin tuiki tavanomainen perinne. Requiemien traditio on peräisin varhaiskristillisiltä ajoilta, alun perin luonnollisesti yksiäänisenä kirkkolauluna. Vuosisatojen saatossa esityskoneisto laajeni ja musiikki tuli kunnianhimoisemmaksi kuten länsimaisen musiikin kehityskertomuksessa yleensä. Taide- ja kirkkomusiikin historia oli renessanssiaikaan saakka jokseenkin yksi ja sama asia. Requiemin teksti on rukous vainajien sielujen puolesta. Nimi requiem tulee johdantorukouksesta: Requiem aeternam dona eis Domine (Iäinen lepo anna heille, Herra). Requiemin teksti poikkeaa yleisestä messusta siten, että Kyrie-osan jälkeen pois jäävät sekä Gloria (kunnia) että Credo (uskontunnustus). Olennaisia osia siinä ovat yleensä Sanctus (pyhä), Agnus Dei (Jumalan karitsa) sekä Lacrimosa (kyynelinen). Kuoleman vastaanoton tyyneys saa kuitenkin vastapainokseen Dies irae (vihan päivä) -osan, jossa kuvaillaan viimeistä tuomiota: maailma tuhoutuu ja esiin kannetaan kirja, johon on kirjoitettu kaikki synnit, joista maailma tuomitaan. Ensimmäisen kerran requiemiin liitti kuoron seuraksi orkesterin Johannes Ockeghem 1400-luvun lopulla luvulla requiemit olivat pääasiassa kuoromusiikkia, mutta orkesterimusiikin nousu barokkimusiikissa johdatti 1700-luvun requiemit entistä orkesterikeskeisemmiksi. Samoin solistisuus lisääntyi kuten orkesterimusiikissa muutenkin tuohon aikaan. Varsinainen requiem-buumi valtasi eurooppalaisen musiikin 1760-luvulta noin 1840-luvulle. Sielunmessuja sävellettiin ja esitettiin kaikkialla valtavia määriä. Tuntuu irvokkaalta, että tuon ajan tuotannosta esitetään melkein yksinomaan Mozartin Requiemia. Toki Mozartin Requiem on ainutlaatuinen, ja jos kuunnellaan vaikkapa Michael Haydnin sielunmessua, voidaan ajatella Mozartin vaikuttaneen voimakkaasti muihin ajan säveltäjiin. On kuitenkin huomattava, että Haydnin Requiemin ensiesityksen aikaan Mozart oli 11-vuotias salzburgilaispoika ja kuulemassa tuota esitystä, joten vaikutteet ovat kulkeneet yhtä lailla toiseen suuntaan luvulla tahti harveni, mutta monet suuret romantiikan ajan säveltäjät kirjoittivat silti requiemeja. Belgialaisen Gossecin messu toimi pohjana Hector Berlioz n ainutlaatuiselle suurelle sielunmessulle Grande messe des Morts. Valtava vaskikuoro ja 16 patarumpua pitävät siinä huolen suurista tehoista. Samoin Antonín Dvorák ja Gabriel Fauré 2 3

3 sävelsivät requiemit, jotka jäivät vaikuttavuudellaan pysyvästi ohjelmistoihin. Requiemeja rustasivat säveltäjät laidasta laitaan: jopa operettisäveltäjä von Suppékin kirjoitti upean requiemin luvulla sielunmessuihin on hiipinyt erikoinen ilmiö: alkujaan täysin kristillinen teksti, jota aiemmin noudatettiin varsin orjallisesti, on saanut rinnalleen sekulaarin, uskonnollisista symboleista riisutun requiemin. On myös tullut yleiseksi tavaksi säveltää requiem pelkkänä orkesterimusiikkina. Tällöin musiikin voima toimii parhaimmillaan tehokkaammin kuin tuhat sanaa. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa puolalaisen Wojciech Kilarin (s.1932) orkesterirequiem Auschwitzissä kuolleen puolalaispapin muistolle tai Einojuhani Rautavaaran A Requiem in Our Time. Niin ikään sielunmessujen tekstit ovat muuttuneet profaaneiksi, kuten nuoren belgialaisen Nicholas Lensin Flamma flamma The Fire Requiem. Populaarimusiikin puolelta muistetaan Andrew Lloyd Webberin valtavan kaupallisen menestyksen saanut Requiem. Vaikka tämän vuosisadan tunnetuimmissa sielunmessuissa, kuten Brittenin War Requiemissa tai Pendereckin Dies iraessa, uskonnollinen aspekti on olennaisesti mukana, alkaa olla tavanomaisempaa säveltää ei-uskonnollisia sielunmessuja. Mutta taustalla oleva peruskysymys on sama. Iäisyyden problematiikka liikuttaa niin uskovaista kuin ateistia. Giuseppe Verdin Requiem on muuten oopperoihin keskittyneen säveltäjän harvinainen syrjähyppy näyttämön ulkopuolelle. Gioacchino Rossinin kuolema vuonna 1869 sai Verdin organisoimaan italialaisten kollegojensa kanssa yhteisen requiemin säveltäjän muistolle. Kukin kirjoitti yhden osan messusta, Verdin osa oli Libera me (vapauta minut). Vaikka teoskokonaisuus valmistui ajoissa, kohtasi se niin paljon vastoinkäymisiä, että kantaesitys jäi aikanaan soittamatta. Osat palautettiin säveltäjilleen. Verdin hyvä ystävä, patrioottikirjailija Alessandro Manzoni kuoli toukokuussa Säveltäjä oli liian suruissaan osallistuakseen ystävänsä hautajaisiin, mutta nousi pian masennuksestaan ja alkoi säveltää requiemia, tällä kertaa yksin. Hän otti lähtökohdakseen edellä mainitun Libera men, muttei sellaisenaan vaan sisällytti sen aiheita messun muihin osiin. Lopputulos on mykistävän vaikuttava sielunmessu. Verdi antaa tavanomaistakin enemmän painoa Dies irae -osalle: sen luonnonvoimien kaltainen järisyttävyys kertautuu läpi teoksen kuin muistuttaen viimeisestä tuomiosta hiljaisemman rukoilun lomassa. Tuomiopäivän kauhut korostuvat myös Tuba mirum- ja Confutatis maledictis -osissa. Requiemin voima ei synny vain suurista tehoista, vaan yhdessä niitä kontrastoivien tyynen hiljaisten rukousten kanssa. Lacrymosassa solistikvartetti ja kuoro anovat koskettavasti ikuista rauhaa, samoin Agnus Dei ja Lux aeterna. Teoksen päättävä mittava Libera me häilyy ensin epävarmuuden ja epätoivon tienoilla, kunnes mahtava kuorofuuga johtaa sielun hiljaiseen armahdukseen. Verdin Requiemiä on arvosteltu oopperamaisuudesta. Epäilemättä syytökset kohdistuvat lähinnä melodiikkaan, sillä Verdi on sielunmessussaan yhtä melodinen kuin oopperoissaan. Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi, oltiin sitten näyttämöllä tai iäisyyskysymysten äärellä. Osmo Tapio Räihälä Daniele Rustioni Milanon Verdi-konservatoriosta valmistunut 24-vuotias Daniele Rustioni on kouluttautunut urkuriksi, pianistiksi, säveltäjäksi ja kapellimestariksi. Nuori maestro on juuri nimitetty Mihailovski-teatterin, Pietarin toiseksi tärkeimmän oopperatalon, päävierailijaksi. Tänään hän tekee ensi kertaa yhteistyötä Helsingin kaupunginorkesterin kanssa kuten myös illan kaikki laulusolistit. Kapellimestariopintojaan Rustioni on täydentänyt mm. Kurt Masurin ja Gianandrea Nosedan mestarikursseilla sekä Riccardo Mutin Välimeren uudessa musiikkiakatemiassa. Opiskellessaan Lontoon kunin- Daniele Rustioni kaallisessa musiikkiakatemiassa hänet kutsuttiin Kuninkaallisen oopperan arvostettuun Jette Parker Young Artist Programme -koulutusohjelmaan Associate Conductor -nimikkeellä. Keväällä 2008 Rustionin ura sai uuden käänteen Juri Temirkanovin kutsuttua hänet johtamaan Pietarin filharmonikkoja, ja ohjelmassa oli juuri Verdin Requiem. Samana vuonna Rustioni debytoi Venäjän kansallisten filharmonikkojen kapellimestarina Moskovassa sekä Pietarin akateemisen valtionorkesterin johtajana. Kuluvan konserttikauden vierailuohjelmassa ovat mm. La Scala, Liettuan kansallisooppera, Walesin kansallisooppera ja Covent Garden, jossa Rustioni johtaa kolme Aidan esitystä. Norma Fantini Maria Callas ja Marcello Viotti -kilpailujen finalisti ja Spoleton A.Bellikilvan voittaja, sopraano Norma Fantini on niittänyt mainetta suurissa oopperataloissa ympäri maailmaa. La Scala, Covent Garden, Metropolitan, La Monnaie, Wienin valtionooppera ja Tokion uusi kansallisteatteri on jo valloitettu ja uusintakutsut kertovat menestyksestä niin kotimaassa Italiassa kuin kansainvälisillä lavoilla. Fantinin keskeisiä oopperarooleja ovat mm. Don Carlosin Elisabeth sekä Aidan, Toscan ja Manon Lescaut n nimiroolit. Hänen ohjelmistossaan on myös oratorioita ja vokaaliteoksia kuten Beethovenin yhdeksäs Norma Fantini sinfonia ja Verdin Requiem, jota hän on laulanut Genevessä, Glasgow ssa ja Lontoossa. Orkesterisolistina hän on tehnyt yhteistyötä mm. Lontoon sinfoniaorkesterin ja Skotlannin kansallisorkesterin kanssa. Kapellimestareista mainittakoon Daniel Barenboim, Lorin Maazel, Zubin Mehta ja Antonio Pappano. 4 5

4 Anita Rachvelishvili Georgialainen mezzosopraano Anita Rachvelishvili teki kansainvälisen läpimurtonsa vuosi sitten Carmenin nimiroolissa Milanon La Scalassa, jonka nuorten laulajien koulutusohjelmaan hänet valittiin vuonna Sitä olivat edeltäneet opinnot Sarajshvili-konservatoriossa kotimaassa, kaksi kautta Tbilisin oopperassa sekä toinen palkinto Georgian kansainvälisessä laulukilpailussa Carmenin rooli on osoittautunut Anita Rachvelishvilin kohtalonrooliksi, sillä se on siivittänyt hänen uraansa myös Berliinin valtionoop- Anita Rachvelishvili peran ja Veronan musiikkijuhlien lavoille. Seuraavat Carmen-vierailut odottavat jo Kiinassa ja Venäjällä sekä Metropolitanissa ja Seattlen oopperassa. Tällä hetkellä hänen ohjelmistossaan ovat lisäksi Maddalenan (Rigoletto), Fenenan (Nabucco) ja Olgan (Jevgeni Onegin) roolit. Yksi ensi kevään tärkeistä debyyteistä on Dalilan rooli Concertgebouw ssa Amsterdamissa. Tämäniltaisen Helsingin-debyytin jälkeen Rachvelishvili laulaa Verdin Requiemin Bergenissä. Carlo Cigni Livornosta kotoisin oleva bassolaulaja Carlo Cigni on opiskellut Parman konservatoriossa ja valloittanut oopperalavoja vuodesta 1999, jolloin hän debytoi Firenzen oopperassa. Vuosikymmenen mittaan hän on tullut tutuksi italialaisyleisölle mm. Milanon La Scalassa, Palermon Teatro Massimossa ja Rooman oopperassa. Kansainvälisillä lavoilla häntä on kuultu Covent Gardenissa, Baijerin valtionoopperassa Münchenissä, Amsterdamin Concertgebouw ssa sekä Marseillen, Pariisin, Tel Avivin ja Tokion oopperoissa. Carlo Cigni Carlo Cignin oopperarooleista mainittakoon Colline (La Bohème), Ludovico (Otello), Raimondo (Lucia di Lammermoor), Rodolfo (La Sonnambula) ja Figaro (Figaron häät). Sakraaliteoksista hänen keskeistä ohjelmistoaan ovat Mozartin ja Verdin Requiemit. Yhteistyökumppaneina konserteissa ja taltioinneissa on ollut sellaisia maineikkaita kapellimestareita ja ohjaajia kuten Daniel Barenboim, Riccardo Chailly, Marc Elder, lvan Fisher, Daniele Gatti, Zubin Mehta, Carlo Rizzi ja Franco Zeffirelli. Riccardo Massi Milanon La Scala -akatemian kasvatti Riccardo Massi aloitti lauluopintonsa Roomassa David Holstin johdolla ja rahoitti opintojaan työskennellen sijaisnäyttelijänä (stuntmiehenä) kansainvälisissä elokuvissa ja tv-sarjoissa. Oopperadebyyttinsä hän teki Aidan Radamesin roolissa vuonna 2009 ja on sittemmin ehtinyt esittäytyä mm. Berliinin valtionoopperassa, Salzburgin Landestheaterissa, Glyndebournen festivaalilla ja Triestessä Giuseppe Verdi -teatterissa. Riccardo Massi Oopperakirjallisuuden keskeisistä tenorirooleista hän laulaa jo seuraavia: Cavaradossi (Tosca), Malcolm (Macbeth), Pollione (Norma), Des Grieux (Manon Lescaut) sekä Don Carlosin nimirooli. Tällä konserttikaudella Riccardo Massi tekee debyyttinsä mm. Amsterdamin Concertgebouw ssa, Palm Beachin oopperassa, Lontoon Covent Gardenissa sekä Rooman ja Avignonin oopperataloissa. Chorus Cathedralis Aboensis (CCA) Sinfoniakuoro Chorus Cathedralis Aboensis (CCA) perustettiin vuonna 1982 ammat ti - maisen hyville harrastajalaulajille. Turun filharmonisen orkesterin kanssa CCA on konsertoinut yli 120 kertaa ja esiintynyt myös Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, Tampere Filharmonian, Tapiola Sinfoniettan, Jyväskylä Sinfonian sekä mm. ranskalaisen Orchestre National du Lorrainen kanssa. CCA-kuoron laajaan kantaohjelmistoon kuuluvat kaikki keskeisimmät suuret teokset kuorolle ja orkesterille. Viimeisen kolmen vuoden aikana kuoron ohjelmistossa on ollut mm. Kodályn Psalmus Hungaricus, Schumannin Kohtauksia Goethen Faustista, Dvorákin Stabat Mater, Janácekin Glagoliittimessu, Sir Michael Tippettin Child of Our Time, Haydnin Luominen, Poulencin Stabat Mater, Berlioz n Tristia, Brahmsin Deutsches Requiem, Brucknerin Psalmi 150 sekä Beethovenin 9. sinfonia. CCA on esiintynyt monien tunnettujen suomalaisten ja ulkomaisten solistien kuten Karita Mattilan, Matti Salmisen, Jaakko Ryhäsen, Soile Isokosken, Juha Uusitalon, Jorma Silvastin, Raimo Sirkiän, Monica Groopin, Kiri Te Kanawan ja Barbara Hendricksin kanssa. CCA on järjestänyt a cappella -konsertteja esittäen mm. Einojuhani Rautavaaran Vigilian sekä toiminut myös oopperakuorona. Elokuussa 2005 CCA oli mukana Suomen Joutsenella esitetyssä Wagnerin Lentävä hollantilainen -produktiossa ja samana syksynä Karita Mattilan Arias-konsertissa Helsingissä. Kesällä 2007 kuoro konsertoi Saksassa Nordische Musik -festi vaalilla ohjelmassaan Griegin Peer Gynt. Joulukuun alussa kuoro esiintyi Turku-hallin juhlakonsertissa Jose Carrerasin taustakuorona. 6 7

5 Vuonna 2010 kuoro levytti suomalaista musiikkia (Kuula, Madetoja). Levy ilmestyy vuonna CCA:n johtajina ovat toimineet Jouko Hytönen, Raili Leinonen, Juha Kuivanen ja Seppo Murto ja syksystä 2007 alkaen Timo Lehtovaara, joka valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolta Samana vuonna hän suoritti myös kuoronjohdon diplomitutkinnon. Lehtovaara on toiminut kapellimestarina, muusikkona, sovittajana ja tuottajana klassisen, etnisen ja kevyen musiikin projekteissa. Hän on opettanut kuoronjohtoa ja sovitusta Sibelius-Akatemiassa ja on kuoronjohdon opettajana myös Klemetti-Opiston kesäkursseilla Orivedellä. Päätyönään syksystä 2001 alkaen hän on hoitanut Turun Puolalanmäen musiikkilukion lehtorin virkaa. Lehtovaara on johtanut useita kuoroja kuten perustamaansa Kamarikuoro Kampin Laulua sekä Suomen Kanttorikuoroa (CCF). Turussa hän on johtanut musiikkilukion kuoron ja orkesterin lisäksi Turun konservatorion kamarikuoroa sekä mieskuoro Laulun Ystäviä. Lehtovaara on vieraillut mm. Viron valtion mieskuoron (RAM), Umo Jazz Orchestran ja Jyväskylä Big Bandin kapellimestarina. Lehtovaara toimii Tampereen Sävel -festivaalin taiteellisena suunnittelijana. Helsingin kaupunginorkesteri Helsingin kaupunginorkesteri, Pohjoismaiden ensimmäinen ammattisinfoniaorkesteri, on toiminut yhtäjaksoisesti 128 vuotta. Se on kasvanut 36 muusikon soittajistosta 102 vakinaisen soittajan orkesteriksi, joka konsertoi vuosittain noin kuulijalle. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä orkesterin ylikapellimestarina oli sen perustaja Robert Kajanus. Vuosina orkesteri kantaesitti valta osan Jean Sibe liuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sittemmin kaupunginorkesteria ovat luotsanneet mm. Paavo Berglund ja Okko Kamu. Vuosina ylikapellimestarina oli Leif Segerstam. Viulisti-kapellimestari John Storgårds toimi orkesterin päävierailijana syksystä 2003 ja aloitti HKO:n 12. ylikapellimestarina syksyllä Vuosittaisten Helsingissä järjestettävän konsertin lisäksi orkesteri tekee säännöllisesti ulkomaankiertueita. Ensimmäinen konserttimatka suuntautui Pariisin maailmannäyttelyyn kesällä Useimpien Euroopan maiden lisäksi orkesteri on vieraillut neljä kertaa Yhdysvalloissa ja neljä kertaa Japanissa. Vuonna 2004 HKO teki ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina konserttikiertueen Etelä-Amerikkaan. Ensivierailu Kiinaan tapahtui elokuussa Helsingin kaupunginorkesteri on levyttänyt mm. Sibeliuksen ja Rautavaaran musiikkia. Paavo Berglundin johdolla syntyi Sibeliuksen sinfonioiden kokonaislevytys 80-luvulla. Leif Segerstamin kanssa aloitetun Sibelius-sarjan avasivat Lemminkäislegendat ja kultalevyllä palkittu viulukonsertto (sol. Pek ka Kuusisto) 90-luvun puolivälissä. Levy-yhtiö Ondinen, HKO:n ja Leif Segerstamin monivuotisen yhteistyön merkkipaaluna valmistui vuonna 2005 Sibeliuksen sinfonioiden kiitetty kokonaislevytys. Sittemmin sarja täydentyi Kullervo-sinfonialla yhteistyössä Soile Isokosken, Tommi Hakalan ja YL:n kanssa. Kullervo-levytykselle myönnettiin Pariisissa kansainvälisesti arvostettu Diapason d Or -levypalkinto syksyllä 2008 Myös Sibeliuksen orkesterisäesteisten yksinlaulujen levytys Soile Isokoski solistina nousi arvostelumenestykseksi johtavissa musiikkimedioissa. Tammikuussa 2007 Luonnotar-levy voitti Cannesissa MIDEM Classical Award -palkinnon ja samana keväänä BBC Music Magazine -lehden arvostetun Vuoden levy -palkinnon. Mikko Franckin johtama ooppera-aarialevy Scene d amore Soile Isokoski solistina sai kriitikot puhkeamaan ylistyksiin kotimaassa ja ulkomailla. Suomen Yleisradion musiikkitoimittajat valitsivat Vuoden levyksi 2006 Aulis Sallisen Kuningas lähtee Ranskaan -oopperan ensilevytyksen, jolla Okko Kamu johtaa Helsingin kaupunginorkesteria ja nuoria suomalaislaulajia. Wagner-albumi Juha Uusitalon ja Leif Segerstamin johtaman HKO:n oopperatulkintoja sai huikean vastaanoton keväällä Myös Einojuhani Rauta vaaran teosten levytyk set Ondinelle ovat olleet kansainvälisiä menestyksiä. Angel of Light -sinfonialle myönnettiin vuonna 1997 Can nes Classi cal Award -palkin to ja Grammy-ehdok kuus. Seuraavana vuonna Cannes Classical -palkinnon sai Angels and Visitations -levy. Kaupunginorkesterin tilaussävellyksen On the Last Frontier levytys, The Journey -levy, Garden of Spaces, jossa on mukana myös Cantus Arcticus ja klarinettikonsertto, sekä baritoni Gabriel Suovasen tähdittämä Song of My Heart ja Manhattan Trilogy ovat sittemmin täydentäneet HKO:n Rautavaara-sarjaa. Siihen kuuluu lisäksi Vladimir Ashkenazyn tilaama ja tulkitsema kolmas pianokonsertto Gift of Dreams. Yhdysvaltalaisten nykysäveltäjien John Coriglianon ja Christopher Rousen menestysteosten ensilevytykset HKO teki yhteistyössä Ondinen kanssa vuonna Syksyn 2008 levysatoa edustaa Ondine-levy Elämäni lauluja, jolla Matti Salminen tulkitsee rakastettuja suomalaisia lauluja John Storgårdsin johtaman HKO:n solistina. Keväällä 2009 julkaistu Vladimir Ashkenazyn johtama konserttitallenne Josef Sukin Asrael-sinfoniasta on ollut kansainvälinen arvostelumenestys. Lastenlaulujen aarreaitta -levy täydensi laajaa huomiota herättänyttä HKO:n 7-vuotista kummilapsiprojektia, jossa oli mukana perhettä. Ylikapellimestari John Storgårds on johtanut orkesterin tuoreimmat, kiitetyt levytykset, joilla kuullaan suomalaista musiikkia. HKO:n sellisti Samuli Peltonen loistaa orkesterin solistina Tsheremissiläisessä fantasiassa Uuno Klami -levyllä. Tallenteella soivat lisäksi Klamin Kalevala-sarja ja Revontulet-orkesterifantasia, jälkimmäinen ensimmäistä kertaa kaupallisena levytyksenä. Syyskuussa 2010 ilmestyneelle Jean Sibelius -levylle on taltioitu sävelrunot Bardi ja Metsänhaltija sekä säveltäjämestarin viulukonsertto Frank Peter Zimmermannin tulkitsemana. KEVÄÄN 2011 KAUSIKORTIT LIPPUPISTEESTÄ SÄSONGKORT FÖR VÅREN 2011 FRÅN LIPPUPISTE 8 9

6 Kuukauden orkesterilainen 12/ Einojuhani Rautavaara Song of My Heart 54 Aulis Sallinen Kuningas lähtee Ranskaan Einojuhani HKO Rautavaara Kuvia Suomesta Garden of Spaces Lastenlaulujen Einojuhani aarreaitta Rautavaara Manhattan Trilogy Symp. No Jean S Comple Petri Päivärinne Ensi syksynä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun sain Helsingin kaupunginorkesterista työpaikan. Vuodet ovat kuluneet kuin siivillä ja näissä kymmenessä vuodessa on tapahtunut todella paljon. Isoimmat ja ihanimmat alati kasvavat tapahtumat ovat vuonna 2002 syntynyt Ahti, 2004 syntynyt Lumi ja 2006 syntynyt Sakari. Arkemme vaimoni Tiinan kanssa kuluu töiden jälkeen pitkälti Länsi- Helsingin musiikkiopistolla, jalkapallokentän laidalla sekä jääpallokentän vierellä katselemassa jälkikasvun meininkiä. Jalkapallo on minulle sen verran rakas laji, että pelailen itsekin vielä Helsingin kiveäkin kovemmassa 49 Einojuhani 7. divarissa. Juoksu 50 ja hiih- Lastenlaulujen Rautavaara aarreaitta to auttavat myös pitämään mieltä Garden virkeänä of Spaces ja viulua leuan alla, tietenkään unohtamatta perjantai-iltaa jolloin salibandymaailma kohahtaa muusikoiden kokoontuessa HKO:n vuorolle Ruskeasuolle. Luonto on aina ollut lähellä sydäntäni ja vuosituhannen vaihteessa innostuin erityisesti siivekkäistä. Mitä pidemmälle orkesterin kiertueet ulottuvat, sitä varmemmin saan itselleni uuden lintulajin. Työn saralla vastapainoa Helsingin kaupunginorkesterille tuo Vantaan viihdeorkeri, jossa olen ollut mukana enemmän ja vähemmän säännöllisesti luvun puolivälin kieppeiltä, sekä Filharmooninen viihdejousikko, joka uudelleen herättämisen jälkeen on soinut jo kuutisen 53 vuotta. Einojuhani Uusia haasteita ja uutta taloa Rautavaara kohti mennään! Song of My Heart Antoisia konserttielämyksiä ja hyvää joulunalusaikaa toivottaen Petri Päivärinne I viulu 54 Aulis Sallinen Kuningas lähtee Ranskaan 57 Juha Uusitalo The Wagner Album 51 Jean Sibelius Complete Symphonies 61 Josef Suk Asrael 55 HKO Kuvia Suomesta 53 Einojuhani Rautavaara Song of of My My Heart 53 Einojuhani Rautavaara Song of My Heart Jean Sibelius The Kullervo Tempest 57 Juha Uusitalo The The Wagner Album Juha Jean Uusitalo Sibelius The Luonnotar Wagner Album Nallekarhu Uuno Klami konsertissa NorthernLights 61 Josef Suk Asrael Josef Einojuhani Suk Asrael Rautavaara Manhattan Trilogy Symp. No Sergei Rachmaninov Piano Concerto 1 & 4 54 Aulis Sallinen Kuningas lähtee Ranskaan Aulis Einojuhani Sallinen Kuningas Rautavaara lähtee Ranskaan Song of My Heart Einojuhani Soile Isokoski Rautavaara Scene d amore Song On The of My Last Heart Frontier 58 Jean Sibelius Kullervo Jean Juha Sibelius Uusitalo Kullervo The Wagner Album 57 Juha Uusitalo The Wagner Album 62 Uuno Klami NorthernLights 62 Uuno Klami NorthernLights HKO Aulis Sallinen Kuningas Kuvia lähtee Suomesta Ranskaan Aulis Einojuhani Matti Sallinen Salminen Kuningas Rautavaara Elämäni lähtee Ranskaan lauluja Gift of Dreams Soile Jean Isokoski Sibelius Scene Kullervo d amore ISTITUTO Uuno Klami 62 Uuno Klami NorthernLights Asrael NorthernLights ITALIANO DI Uuno Isokoski Klami & Storgårds CULTURA Symp. No. 1 & 7 Suomalainen Rukous Asrael NorthernLights IN FINLANDIA 61 Josef Suk Jean Sibelius Josef Suk 55 HKO Kuvia Suomesta 59 Soile Isokoski Scene d amore 58 Jean Sibelius Kullervo Rautavaara Symp. No Sergei Taneyev 39 Einojuhani 56 Einoj Rauta Manha Symp Einoju HKO Rautav Kuvia Manhat Symp. N HKO Shche Kuvia Cello SC 60 Matti Elämä Matti Soile Elämän Scene d Soile Filhar I Scene Juhlat d 44 Jean S Symp

7 Giuseppe Verdi: MESSA DA REQUIEM I Requiem & Kyrie Requiem aeternam dona eis, Domine; et lux perpetua luceat eis. Te decet hymnus, Deus, in Sion, et tibi reddetur votum in Jerusalem. Exaudi orationem meam: ad te omnis caro veniet. Kyrie eleison. Christe eleison. Kyrie eleison II Dies irae Dies irae, dies illa, solvet saeclum in favilla, teste David cum Sibylla. Quantus tremor est futurus, quando Judex est venturus, cuncta stricte discussurus! Tuba mirum spargens sonum, per sepulcra regionem, coget omnes ante thronum. Mors stupebit et natura, cum resurget creatura, judicanti responsura. Liber scriptus proferetur, in quo totum continetur, unde mundus judicetur. Giuseppe Verdi: MESSA DA REQUIEM I Requiem ja Kyrie Suo heille ikuinen lepo, Herra, ja ainainen valkeus loistakoon heille. Sinulle soi kiitosvirsi Sionissa, oi Herra, ja sinulle täytetään lupaus Jerusalemissa. Kuule rukoukseni, sinun luoksesi palaa kaikki liha. Suo heille ikuinen lepo, Herra, ja ainainen valkeus loistakoon heille. Herra armahda, Kristus armahda, Herra armahda. II Dies irae Vihan päivä, syntien päivä polttaa maailman tuhkaksi niin kuin David ja Sibylla ennustivat. Miten kauhea on se hetki, kun tuomari tulee asettamaan kaikki tilille! Pasuunan ääni kaikuu voimakkaana kun haudat avautuvat ja kaikki nousevat valtaistuimen eteen. Kuolema ja elämä hämmästyvät nähdessään luomakunnan nousevan ja tulevan tuomiolle. Silloin avataan kirja, johon kaikki on merkitty, jokainen maallisen elämän synti

8 Judex ergo cum sedebit, quidquid latet apparebit: nil inultum remanebit. Quid sum miser tunc dicturus, quem patronum rogaturus, cum vix justus sit securus? Rex tremendae majestatis, qui salvandos salvas gratis: salva me, fons pietatis. Recordare, Jesu pie, quod sum causa tuae viae: ne me perdas illa die. Quaerens me, sedisti lassus; redemisti crucem passus, tantus labor non sit causas. Juste Judex ultionis: donum fac remissionis ante diem rationis. Ingemisco tamquam reus, culpa rubet vultus meus; supplicanti parce, Deus. Qui Mariam absolvisti, et latronem exaudisti, mihi quoque spem dedisti. Preces meae non sunt dignae, sed tu, bonus, fac benigne, ne perenni cremer igne. Inter oves locum praesta, et ab haedis me sequestra, statuens in parte dextra. Confutatis maledictis, flammis acribus addictis, voca me cum benedictis. Tuomari alkaa jakaa oikeutta ja kun salattu tulee päivänvaloon, ei kukaan välty rangaistukselta. Mitä minä ihmisparka silloin vastaan? Kuka puolustaa minua, kun vanhurskaskin tarvitsee suojelijaa? Hirmuisten voimien kuningas, joka pelastat lunastetutkin, laupeuden lähde, suo minulle armosi! Rakas Jeesus, sinä joka tulit maailmaan vuokseni, varjele minua tuhon päivänä. Etsiessäsi minua väsyit maailmaan. Minun vuoksesi sinut ristiinnaulittiin. Älköön se olko turhaan. Oikeudenmukainen tuomari, katso puoleeni ennen kuin joudun oikeuden eteen. Huoaten minä syntinen seison tässä. Kasvoni hehkuvat häpeästä. Kuule pyyntöni, armahda minua, Herra! Annoit anteeksi Magdalan Marialle ja armahdit ryövärin. Soit minullekin toivoa. Pyyntöni on pieni edessäsi, mutta suo armostasi, etten joudu ikuiseen tuleen. Anna minun levätä lampaiden seurassa. Erota minut vuohista ja aseta minut oikealle puolellesi. Kun tuomiot on langetettu ja syylliset heitetty ikuiseen tuleen, kutsu sinä minut autuaiden asuinsijoille

9 Oro supplex et acclinis, cor contritum quasi cinis: gere curam mei finis. Lacrymosa dies illa, qua resurget ex favilla, judicandus homo reus. Huic ergo parce, Deus. Pie Jesu Domine: dona eis requiem. Amen. III Offertorio Domine Jesu Christe, Rex gloriae: libera animas omnium fidelium defunctorum de poenis inferni et profondo lacu; libera eas de ore leonis; ne absorbeat eas tartarus, ne cadant in obscurum. Sed signifer sanctus Michael repraesentet eas in lucem sanctam quam olim Abrahae promisisti et semini ejus. Hostias et preces tibi, Domine, laudis offerimus. Tu suscipe pro animabus illis, quarum hodie memoriam facimus. Fac eas, Domine, de morte transire ad vitam, quam olim Abrahae promisisti et semini ejus. IV Sanctus Sanctus, sanctus, sanctus, Dominus Deus Sabaoth. Pleni sunt coeli et terra gloria tua. Hosanna in excelsis! Benedictus qui venit in nomine Domini. Hosanna in excelsis! Polvistun edessäsi, huudan apuasi sydämeni pohjasta, suo päivilleni armollinen loppu. Kyynelten päivä on oleva se kun tulesta nousee tuomiolle syntinen ihminen. Anna hänelle armosi, Herra. Rakas Jeesus, valtiaamme, suo vainajille ikuinen lepo. Amen. III Offertorio Herramme Jeesus Kristus, kunnian kuningas, vapauta uskovien vainajien sielu ikuisen tulen piinasta ja pohjattomasta kuilusta. Pelasta heidät leijonan kidasta, jotteivät tuonen lieskat niele heitä eivätkä he vaivu syvyyteen, vaan pyhän Mikaelin viiri saattakoon heidät ikuiseen valoon, jonka olet luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Lähestymme sinua kiitosuhrein ja rukouksin, Herra, Ota ne vastaan niiden sielujen puolesta, joita tänään muistelemme. Suo, Herra, heidän astua kuoleman valtakunnasta ikuiseen elämään jonka olet luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen. IV Sanctus Pyhä, pyhä, pyhä Herra Jumala Sebaot. Täynnä ovat taivaat ja maat sinun kunniaasi. Hoosianna korkeuksissa! Siunattu olkoon se joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa! 16 17

10 V Agnus Dei Agnus Dei, qui tollis peccata mundi, dona eis requiem. Agnus Dei, qui tollis peccata mundi, dona eis requiem sempiternam. VI Lux aeterna Lux aeterna luceat eis, Domine, cum Sanctis tuis in aeternam, quia pius es. Requiem aeternam dona eis, Domine, et lux perpetua luceat eis, cum Sanctis tuis in aeternam, quia pius es. VII Libera me Libera me, Domine, de morte aeterna in die illa tremenda, quando coeli movendi sunt et terra. Dum veneris judicare saeclum per ignem. Tremens factus sum ego et timeo, dum discussio venerit atque ventura ira, quando coeli movendi sunt et terra. Dies irae, dies illa, calamitatis et miseriae, dies magna et amara valde. Dum veneris judicare saeclum per ignem. Requiem aeternam, dona eis, Domine, et lux perpetua luceat eis. V Agnus Dei Jumalan karitsa, joka pois otat maailman synnit, anna heille rauhasi. Jumalan karitsa, joka pois otat maailman synnit, anna heille ikuinen rauhasi. VI Lux aeterna Suo ikuisen valon loistaa heille, Herra, ikuisesti, pyhiesi seurassa, sillä sinä olet armollinen. Anna heille ikuinen rauha, Herra, ja ainainen valkeus loistakoon heille ikuisesti, pyhiesi seurassa, sillä sinä olet armollinen. VII Libera me Vapahda minut, Herra, ikuisesta kuolemasta sinä kammottavana päivänä, kun taivaat liikkuvat ja maat muuttuvat tuhkaksi, kun sinä saavut tuomitsemaan maailman tulella. Väristen seison, pelon vallassa, kun oikeuden hetki lähestyy ja tuomio uhkaa, kuin taivaat liikkuvat ja maat muuttuvat tuhkaksi. Vihan päivä, pelon päivä, täynnä tuskaa ja ahdistusta, mahtava, katkera päivä, kun sinä saavut tuomitsemaan maailman tulella. Anna heille ikuinen leposi, Herra, ja ainainen valosi loistakoon heille

11 Giuseppe Verdi: Requiem I ett lutheranskt land som Finland har själamässan aldrig fått samma sociala betydelse som i de katolska länderna. De få Requiem som har skrivits hos oss, av bl.a. Joonas Kokkonen och Sulo Salonen, är knappast så kända för den stora publiken. I Hemmingius Henricis finska psalmbok från 1600-talet finns Vredens förfärande dag. Den bygger direkt på Dies irae-satsen men desto flera finska hänvisningar till Requiemtraditionen är svåra att finna. Traditionen med ett musikaliskt avsked till livet går tillbaka till den förkristna tiden och tog sig då uttryck i en enstämmig kyrkosång. Genom århundradenas lopp började uppförandeapparaten bli allt större, och samtidigt blev musiken mer och mer ambitiös. Requiemtexten är en bön för de avlidnas själar. Namnet requiem kommer från den inledande bönen Requiem aeternam dona eis Domine (Herre, giv dem den eviga friden). Requiemtexten skiljer sig från den normala mässan genom att man efter Kyrie utelämnat satserna Gloria (Ära vare Gud i höjden) och Credo (Jag tror). Relevanta satser blir däremot Sanctus (Helig), Agnus Dei (Guds lamm) och Lacrimosa (Tårfylld). I Dies irae (Vredens dag) skildras den yttersta domen, då världen går under och alla döms på basen av sina synder. En själamässa i vilken kören ackompanjeras av en orkester skrevs för första gången i slutet av 1400-talet av Johannes Ockeghem. Under 1600-talet var själamässan i huvudsak skriven för kör. I och med orkestermusikens växande betydelse under barocken blev själamässan allt mer orkestercentrerad och det solistiska inslagen tilltog. En Requiemboom inleddes på 1760-talet och avslutades på 1840-talet. Numera ter det sig konstigt att man av alla de själamässor som då skrevs framför nästan enbart den som skrevs av Mozart. Under 1800-talet skrevs själamässor av många av de största romantikerna. Belgaren Gossecs Requiem influerade Berlioz då han skrev sin Grande messe des Morts, i vilken en enorm bleckensemble och 16 pukor svarar för de stora effekterna. Även Antonín Dvoráks och Gabriel Faurés själamässor har fått en plats i repertoaren. Operettonsättaren Franz von Suppé skrev ett ståtligt Requiem. Under 1900-talet skedde ett egendomligt fenomen. Vid sidan om den alltigenom kristna Requiemtexten började man använda sig av även sekulära texter som var fria från religiös symbolik. Det blev också vanligt att skriva en själamassa som ett rent orkesterverk utan vokalinslag: typiska exempel på detta är polacken Wojchiech Kilars orkesterrequiem till minnet av en polsk präst som dödades i Auschwitz, och Einojuhani Rautavaaras A Requiem in Our Time. Requiemtexterna har kunnat vara alltigenom profana, såsom är fallet i belgaren Nicholas Lens verk Flamma flamma-the Fire Requiem. Andrew Lloyd Webber, mer känd för sin populärmusik, har skrivit ett kommersiellt framgångsrikt Requiem. Även om den religiösa aspekten fortsatt att vara aktuell t.ex. i Brittens War Requiem och Pendereckis Dies irae har det under 1900-talet dock blivit allt vanligare att skriva icke-sakrala själamässor. Men grundfrågorna förblir de samma. Evighetens problematik berör såväl den som tror och den som är ateist. Gioacchino Rossinis död år 1869 fick Giuseppe Verdi att organisera ett samarbete med andra italienska tonsättare: man skulle skriva ett Requiem till Rossinis minne. Verdi tog på sig att skriva satsen Libera me (Befria mig). Verket blev färdigt, men det drabbades av så många motgångar att uruppförandet aldrig ägde rum. I maj år 1873 avled Verdis goda vän, författaren Alessandro Manzoni. Tonsättaren var alltför bruten av sorg för att kunna närvara vid begravningen. När han repat sig började han nu ensam skriva en själamässa med utgångspunkt i den färdiga satsen Libera me. Slutresultatet är förstummande och imponerande. Dies irae får en större betydelse än vad som är vanligt: satsens drama återkommer genom hela verket så, att man även i den stillsammaste bön erinras om den yttersta domen. Vredens dags skräck släpps fram även i satserna Tuba mirum (Domsbasuner) och Confutatis maledictis (Döm ej mig). Verket får sin styrka av kontrasten mellan stora effekter och stillsamma, tysta böner. I Lacrimosa ber solistkvartetten och kören om den eviga friden så även i Agnus Dei och Lux aeterna (Det eviga ljuset). Libera me pendlar mellan osäkerhet och förtvivlan, men en mäktig körfuga lotsar själen till frälsning. Verdis Requiem har blivit kritiserad för att vara operaaktig. Och det är helt sant, att Verdi i detta verk är precis lika melodisk som i sina operor. Hur skulle en tiger kunna förlora sina ränder? Daniele Rustioni Daniele Rustioni studerade orgel, piano, dirigentteknik och komposition vid Verdikonservatoriet i Milano. Härefter studerade han vid Accademia Superiore Musiciale Pescarese, Accademia Musicale Chigiana i Siena och Royal Academy of Music i London. Av dirigentlärarna kan nämnas Gilberto Serembe och Colin Metters. Rustioni har även deltagit i bl.a. Kurt Masurs, Riccardo Mutis och Gianandrea Nosedas mästarkurser. Rustioni har dirigerat operauppsättningar i främst Italien, på bl.a. Teatro alla Scala, Teatro Regio, Teatro Comunale och La Fenice, men även på Michailovskijteatern i S:t Petersburg och på Wales nationalopera. Han har även uppträtt på festspelen i bl.a. Como och Racconigi. Som orkesterdirigent har Rustioni uppträtt med bl.a. Ryska filharmonikerna, Orchestra della Toscana och San Remos symfoniker. Norma Fantini Norma Fantini studerade under ledning av Iris Adimi Corradetti och Andrea Genovese. Hon har uppträtt på bl.a. Teatro alla Scala, Covent Garden, Théâtre Royal de la Monnaie, Metropolitan, Wiener Staatsoper och Tokyos Nya Nationalteater. Av operaroller kan nämnas Elisabeth (Don Carlos), Leonora (Trubaduren), Maddalena (Andrea Chénier) och titelrollerna i Aida, Tosca och Manon Lescaut. Till repertoaren hör även oratorier och vokalverk såsom Verdis Requiem och Beethovens nionde symfoni; dessa verk har Fantini framfört tillsammans med bl.a. Orchestre 20 21

12 de la Suisse Romande, Londons symfoniker och Skottlands nationalorkester. Fantini har vunnit första pris i A. Belli-tävlingen i Spoleto. Hon har tilldelats Puccinpriset för bästa framförande av en roll i en Pucciniopera i samband med musikfestivalen i Torre del Lago. Anita Rachvelishvili Anita Rachvelishvili studerade sång vid Sarajshvili-konservatoriet i Georgien under ledning av Manana Egadze sjöng hon på Tbilisis opera. Rachvelishvili vann andra pris i Georgiens internationella sångtävling Samma år antogs hon till La Scalas program för unga sångare. Hon gjorde sitt internationella genombrott säsongen med titelrollen i Carmen, som hon sjöng på bl.a. La Scala, Staatsoper Berlin och Veronas sommarfestival. Av övriga operaroller kan nämnas Maddalena (Rigoletto), Fenena (Nabucco) och Olga (Eugene Onegin). Av kommande engagemang kan nämnas uppsättningar av Carmen i Kina och Ryssland, samt på bl.a. Metropolitan och Seattles opera. Våren 2011 debuterar Rachvelishvili som Dalila i Simson och Dalila på Concertgebouw i Amsterdam. Riccardo Massi Riccardo Massi inledde sina sångstudier i Rom under ledning av David Holst. Senare studerade han vid Accademia della Scala i Milano. Massi finansierade sina studier genom att arbeta som stuntman i filmer och TV-serier (bl.a. HBO-bolagets Rome och Mel Gibsons The Passion of the Christ). Han gjorde sin operadebut år 2009 som Radames i Aida. Massi har uppträtt på bl.a. Staatsoper Berlin, Landestheater Salzburg, Glyndebournes festival och Teatro Giuseppe Verdi i Trieste. Av operarollerna kan nämnas Cavaradossi (Tosca), Malcolm (Macbeth), Pollione (Norma), Des Grieux (Manon Lescaut) och titelrollen i Don Carlos. Denna konsertsäsong debuterar Massi på bl.a. Palm Beach Opera, Royal Opera och operorna i Rom och i Avignon. Carlo Cigni Carlo Cigni studerade vid konservatoriet i Parma. Han debuterade 1999 på Teatro Comunale i Florens. Gigni har uppträtt på flera italienska operahus (bl.a. Teatro alla Scala, La Fenice, Teatro regio, Teatro Massimo Palermo och Roms opera). Han har även uppträtt på bl.a. Covent Garden, Bayerns opera i München, Puccinifestivalen i Torre del Lago, Concertgebouw Amsterdam och operorna i Marseille, Paris, Tel Aviv och Tokyo. Av operarollerna kan nämnas Colline (La Bohème), Ludovico (Otello), Raimondo (Lucia di Lammermoor), Rodolfo (La Sonnambula) och Figaro (Figaros bröllop). Till repertoaren hör även bl.a. Mozarts och Verdis Requiem. Chorus Cathedralis Aboensis Chorus Cathedralis Aboensis (CCA) är grundad år Kören samarbetar regelbundet med Åbo filharmoniker och konserterar även med flera andra finländska symfoniorkestrar. Repertoaren består av de centrala verken för kör och orkester av bl.a. Haydn, Brahms, Beethoven, Poulenc och Tippett. Av körens konserters solister kan nämnas Soile Isokoski, Jaakko Ryhänen och Barbara Hendricks. CCA fungerar även som operakör och ger a cappella-konserter. Den har deltagit i bl.a. Karita Mattilas konsert på Hartwall Arena 2005 och José Carreras konsert i Åbo i december I år har CCA sjungit in en skiva med finländsk körmusik som ges ut Från och med hösten 2007 är körens dirigent Timo Lehtovaara. Han har studerat på Sibelius- Akademin och har arbetat som kapellmästare, musiker, arrangör, producent och pedagog. Förutom CCA har han dirigerat bl.a. Kampin Laulu, Åbo konservatoriums kammarkör, Umo Jazz Orchestra och Estlands manskör. Lehtovaara är konstnärlig planerare för Tampere Sävel-festivalen. Helsingfors stadsorkester Helsingfors stadsorkester, Nordens första professionella symfoniorkester, har varit kontinuerligt verksam i 128 år. Ensemblen på 36 musiker har vuxit till en orkester som består av 102 ordinarie musiker. Den konserterar årligen för ungefär lyssnare. Under de första femtio årtiondena var orkesterns överkapellmästare dess grundare, Robert Kajanus. Åren uruppförde orkestern majoriteten av Jean Sibelius symfoniska produktion under tonsättarens ledning. Stadsorkestern har sedermera lotsats av bla. Paavo Berglund och Okko Kamu. Dess elfte överkapellmästare var Leif Segerstam Violinistkapellmästare John Storgårds är orkesterns överkapellmästare sedan hösten Orkestern ger årligen konserter i Helsingfors och reser regelbundet på turnéer utomlands. Den första konsertresan riktades världsutställningen i Paris år Orkestern har besökt flera europeiska länder och har fyra gånger gästat Förenta staterna och fyra gånger Japan. Vårsäsongen 2004 var stadsorkestern den första finländska symfoniorkester som turnerade i Sydamerika. I augusti 2008 besökte orkestern Kina för första gången. Helsingfors stadsorkestern har gjort framgångsrika skivinspelningar av musik av bla. Sibelius och Rautavaara. Sibelius symfonier spelades in under ledning av Paavo Berglund i mitten av 80-talet. Leif Segerstams Sibeliusserie inleddes med Lemminkäinenlegenderna och violinkonserten (solist Pekka Kuusisto). Inspelningen tilldelades en guldskiva. Skivbolaget Ondines och stadsorkesterns mångåriga samarbetsprojekt, inspelningen av Sibelius samtliga symfonier under ledning av Leif Segerstam, fullbordades år 2005 och har fått ett utmärkt internationellt mottagande. Serien kröntes av Kullervosymfonin med YL, Soile Isokoski och Tommi Hakala; inspelningen har fått Diapason d Or 2008-priset. Inspelningen av Sibelius solosånger med Soile Isokoski som solist och Leif Segerstam som dirigent har även den blivit en kritikerframgång i ledande musikmedia. Våren 2007 tilldelades denna Luonnotar-skiva det uppskattade MIDEM Classical Award, samt BBC Music Maga

13 zine Disc of the Year-priset. Yleisradios musikredaktion valde premiärinspelningen av Aulis Sallinens opera Kungen beger sig till Frankrike till Årets skiva På inspelningen dirigeras Helsingfors stadsorkester och unga finska vokalister av Okko Kamu. Inspelningarna för Ondine av verk av Einojuhani Rautavaara har blivit internationella framgångar. Symfonin Angel of Light tilldelades år 1997 Cannes Classical Award och var Grammynominerad. Nästa år tilldelades skivan Angels and Visitations Cannes Classical Award. Stadsorkesterns Rautavaaraserie har sedermera kompletteras med en inspelning av orkesterns beställningsverk On the Last Frontier, skivorna The Journey och Garden of Spaces (inkluderande Cantus Arcticus och klarinettkonserten), Song of My Heart med Gabriel Suovanen som barytonsolist (2006) samt Manhattan Trilogy (2008) med Leif Segerstam. Till serien hör även den tredje pianokonserten Gift of Dreams, beställd och tolkad av Vladimir Askhenazy. Orkestern har gjort en ny erövring i och med sina med premiärinspelningar av verk av de samtida amerikanska kompositörerna John Corigliano och Christopher Rouse för Ondine. Av nyare inspelningar bör nämnas den väl mottagna Uuno Klami-skivan och Sibeliusskivan med Frank Peter Zimmermann som solist i violinkonserten (Ondine 2010). The Requiem by Giuseppe Verdi ( ) is a rare digression for a composer who otherwise concentrated almost exclusively on opera. The death of Gioacchino Rossini in 1869 spurred Verdi into organising a Requiem in his honour as a combined effort by a group of Italian colleagues. Each wrote one movement; Verdi s was Libera me (Deliver me). The finished product nevertheless encountered so many obstacles that it was not performed and the movements were returned to their owners. Then in 1873 Verdi was grieved by another death, that of his good friend the patriotic writer Alessandro Manzoni. Verdi was too devastated to attend the funeral but soon set about composing a Requiem for him, this time on his own. He used his Libera me movement, but not as such, and instead used motifs from it in the other movements. He attached more weight than usual to the Dies irae (Day of wrath), which serves throughout the work as a recurring reminder of the Last Judgement. The congregation is also reminded of the horrors of the Day of Judgment in Tuba mirum (Hark, the trumpet) and Confutatis maledictis (When the damned are cast away). But the force of the Requiem lies not only in its dire warnings but in their combination with quiet moments of prayer and contemplation. In Lacrymosa (Day of tears and mourning) the four soloists and chorus join in a moving prayer for everlasting peace, as indeed in Agnus Dei (Lamb of God) and Lux aeterna (Light eternal). The lengthy Libera me with which the Requiem ends hovers on the brink of despair before a mighty choral fugue leads to eternal rest for the soul. Some criticise Verdi s Requiem for being too operatic, but then Verdi was first and foremost an operatic composer, and a tiger does not change his stripes. Giuseppe Verdi: Requiem The Requiem mass for the deceased is a tradition that dates right back to the early Christian era. It takes its name from the first word of the first prayer, Requiem aeternam dona eis Domine (Rest eternal grant them, O Lord), and it differs from the ordinary mass in that it omits the Gloria and Credo sections. The earliest Requiems were naturally chanted in unison, but by the end of the 15th century composers were beginning to add instruments, and by the Baroque period of the 18th century such masses were becoming increasingly orchestral. More prominence was also given to soloists an overall trend in the Baroque. Europe was caught up in a real Requiem boom from about the 1760s to the 1840s, yet strangely, Mozart s is more or less the only one nowadays frequently performed. Many great composers of the Romantic period penned a Requiem: Berlioz, Dvorák, Fauré, and even Suppé the operetta composer. Nowadays a Requiem may be purely instrumental, such as that composed by Wojciech Kilar (b. 1932) in memory of a priest, a fellow Pole, who died in Auschwitz, or the Requiem in Our Time by Finland s Einojuhani Rautavaara. Or it may have a profane text, such as the Belgian Nicholas Lens s Flamma flamma The Fire Requiem. Further examples of the genre are Andrew Lloyd Webber s highly popular Requiem, Benjamin Britten s War Requiem, and the Dies irae by Krzysztof Penderecki. But basically, the question of eternity is one that occupies the minds of believers and atheists alike. Daniele Rustioni Aged only 24, Daniele Rustioni was recently appointed Principal Guest Conductor of the Mikhailovsky Theatre, the second opera stage in St. Petersburg. After graduating in the organ, composition, piano and conducting from the Verdi Conservatory in Milan, he was one of the few selected to attend Riccardo Muti s New Mediterranean Academy of Music. For the 2008/09 season he was appointed Associate Conductor in the prestigious Jette Parker Young Artist Programme at the Royal Opera House in London. In April 2008 he conducted Verdi s Requiem at the Great Hall of the St. Petersburg Philharmonic on the invitation of Yuri Temirkanov and that year was invited to appear with the Russian National Philharmonic in Moscow, with the St. Petersburg State Academic Orchestra and many of the leading Italian orchestras. This season his engagements include Rossini s L occasione fa il ladro at La Scala, Verdi s Otello at the Lithuanian National Opera, a Bach-Hindemith project with I Pomeriggi Musicali in Milan, Così fan tutte at Welsh National Opera and three performances of Aida at Covent Garden

14 Norma Fantini Italian soprano Norma Fantini has enjoyed success after success on the world s prestigious stages. Her performances as Aida, Tosca and Manon have won her recognition and awards, such as that of the Torre del Lago Festival for her performances in Puccini operas. She regularly sings at the great concert halls and opera houses La Scala, Covent Garden, the New York Metropolitan, the Vienna State Opera, La Monnaie, the New National Theatre in Tokyo and all over Italy. Recent engagements have included Tosca, Aida, Don Giovanni, La forza del destino and Don Carlo in Berlin, Manon Lescaut, Don Carlo and Aida in Munich, Aida at La Monnaie in Brussels, Otello and La bohème in Zurich, Aida at the New York Metropolitan and A Masked Ball in Vienna. Also active in concert repertoire, she has sung in Verdi s Requiem in Geneva, Glasgow and London, and in Beethoven s Ninth Symphony. Future plans include Aida, Tosca, Manon Lescaut and Otello in Hamburg, Aida in Munich, Andrea Chénier in Vienna, Norma in Turin, and La forza del destino in Barcelona. Anita Rachvelishvili A year ago Georgian mezzo-soprano Anita Rachvelishvili starred in the title role of the new production of Carmen at La Scala: her first leading role. The performance was telecast throughout Europe and she went on to make her North American debut for the Canadian Opera Company in Toronto, again as Carmen, and subsequently her German debut in the same role at the Berlin State Opera. She has already been invited to sing the role at the Metropolitan Opera, Seattle Opera, the Teatro San Carlo in Naples and at the Deutsche Oper Berlin. She returned to La Scala for the revival of Carmen this autumn and is to sing the role on tour with the company in China and Russia. Her Dutch debut will follow as Delilah at the Amsterdam Concertgebouw in spring 2011, and she will also debut in Valencia as Olga in Eugene Onegin. After Helsinki, she will also sing Verdi s Requiem in Bergen. Other roles in her developing repertoire include Adalgisa in Norma, Isabella in L Italiana in Algeri and Marina in Boris Godunov. Riccardo Massi Riccardo Massi is a graduate of the Accademia della Scala. He began his vocal studies in Rome, financing them with appearances as a stuntman in several major Hollywood spectacles but made his operatic debut in December 2009 as Radamès in Aida in Salerno. He subsequently sang his first Cavaradossi in Tosca at the Landestheater Salzburg and then added Pollione in Norma to his repertoire in Peru. In summer 2010 he made his Glyndebourne Festival debut as Malcolm in Macbeth. He will make his North American debut in Tosca with the Palm Beach Opera in spring 2011, followed in the autumn with his Netherlands debut in a concert performance of La giaconda at the Amsterdam Concertgebouw. Future projects also include his debut at the Royal Opera, Covent Garden as Ismaele in a new production of Nabucco, at La Monnaie as Des Grieux in Manon Lescaut, and in Avignon in Tosca. Other roles in his developing repertoire are Don Alvaro, the title roles in Ernani and Don Carlos, Maurizio, Loris Ipanoff and Samson. Carlo Cigni Having studied at the Parma Conservatory, Carlo Cigni made his debut in Florence in 1999 as Uberto in La serva padrona and has since returned there for various productions including Verdi s Requiem. He has appeared at the leading Italian opera houses, at Covent Garden, London in a new production of Tosca, in The Trojans at the Bavarian State Opera, in Macbeth at the Amsterdam Concertgebouw, Medea in Lisbon, La sonnambula in Seville, at many of the French operas, including his debut with Rigoletto at the Paris Opera, then Aida at La Scala, Tel Aviv and Tokyo conducted by Daniel Barenboim. Carlo Cigni has sung under many celebrated conductors and directors, such as Daniel Barenboim, Riccardo Chailly, Marc Elder, Gabriele Ferro, lvan Fisher, Daniele Gatti, Zubin Mehta, Carlo Rizzi, and Franco Zeffirelli. Forthcoming engagements include William Tell at Santa Cecilia and for an EMI CD, Maria Stuarda in Trieste and Naples, Basilio in The Barber of Seville, Tosca and Otello at the Paris Opera, and The Barber of Seville in Tel Aviv. Chorus Cathedralis Aboensis The Chorus Cathedralis Aboensis from Turku is a choir of amateur singers of professional standard formed in Named after Turku Cathedral, where it assists at divine worship, it specialises in large-scale works with orchestral accompaniment. It has collaborated with many of Finland s finest orchestras and above all the Turku Philharmonic, with which it has appeared more than 120 times. Its extensive standard repertoire comprises all the great church works for choir and orchestra, which it has performed with world-famous conductors and soloists. Also acting as an opera chorus, it sang in the Turku riverside production of Wagner s The Flying Dutchman in August 2005, performed Grieg s Peer Gynt at the Nordische Musik festival in Germany in 2007, and last week was the background choir for a gala concert by Jose Carreras in Turku, Finland. Its conductor since autumn 2007 has been Timo Lehtovaara, a music teacher and a man of many musical talents who has conducted a number of vocal and instrumental ensembles

15 THE Helsinki Philharmonic Orchestra The Helsinki Philharmonic Orchestra, the first professional symphony orchestra to be founded in the Nordic countries, has been operating without a break for 128 years. During this time it has grown from a band of 36 players to an orchestra of 102 regular members giving concerts attended by a total audience of a good 100,000 a year. The Chief Conductor of the HPO for the first 50 years was its founder, Robert Kajanus, and between 1892 and 1923 it gave the first performances of almost all the symphonic works by Jean Sibelius with the composer himself conducting. Kajanus was succeeded by Paavo Berglund, Okko Kamu and other conductors of note. The 11th Chief Conductor of the HPO was Leif Segerstam , today its Emeritus Chief Conductor. The Principal Guest Conductor, as of autumn 2003, violinist-conductor John Storgårds began a four-year tenure as Chief Conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra in autumn In addition to the concerts it gives each year in Helsinki the HPO regularly tours abroad. The first foreign visit was to the Paris World Exhibition in The Orchestra has visited most of the countries in Europe and been on four tours both to the United States and Japan. In spring 2004 the HPO was the first Finnish symphony orchestra to tour South America and in August 2008 the HPO visited China for the first time. Works by Sibelius and Rautavaara have featured on the highly-acclaimed discs made by the HPO. In the mid-1980s Paavo Berglund conducted the Orchestra in a complete recording of the Sibelius symphonies. The Sibelius series under Leif Segerstam began with the Lemminkäinen Legends and the violin concerto (sol. Pekka Kuusisto) and earned the Orchestra a Gold Disc. The Finnish Ondine record company and the HPO completed a joint major project in 2005 with the last volume in a new recording of the complete Sibelius symphonies that has received excellent reviews in the international press. This symphony cycle was crowned by an original Kullervo Symphony recording in collaboration with soprano Soile Isokoski, baritone Tommi Hakala, Finnish Male Choir YL and the HPO under the baton of Leif Segerstam. The recording won the Diapason d Or 2008 Award in Paris in November The unique disc of solo songs by Sibelius with orchestral accompaniment, featuring soprano Soile Isokoski as the soloist and Leif Segerstam as the conductor, has likewise been highly acclaimed by leading music critics, and was awarded the MIDEM Classical Award 2007 in Cannes and the BBC Music Magazine s Disc of the Year Award in London in April The HPO recording Scene d amore (2008) with Soile Isokoski and conductor Mikko Franck interpreting the most beloved opera-arias has also been praised in the international media. The recordings of works by Einojuhani Rautavaara have also been international successes. Angel of Light won the Cannes Classical Award and a Grammy nomination in 1997, Angels and Visitations the Cannes Classical Award the following year. The Rautavaara series continued with On the Last Frontier (1999), an HPO commission, The Journey (2001), Garden of Spaces, which was coupled with the Cantus Arcticus and the clarinet concerto, Song of My Heart, featuring baritone Gabriel Suovanen as the soloist (2006), and Manhattan Trilogy (2008) with Leif Segerstam. Another work in the Rautavaara series is the third piano concerto, Gift of Dreams, commissioned by the soloist, Vladimir Ashkenazy. ELIA KAzAN: ALASTON SATAMA (1954) KUVA: KANSALLINEN AUdIOVISUAALINEN ARKISTO The Orchestra has ventured out into new recording territories with premiere releases of highly-acclaimed works by two leading contemporary US composers, John Corigliano and Christopher Rouse, and a superb Wagner Album (2008) with Juha Uusitalo as the bass-baritone soloist under the baton of Leif Segerstam. The concert recording of Josef Suk s Asrael Symphony (2009) with Vladimir Ashkenazy has been an international success. The HPO has released its most recent, highly-acclaimed discs of Finnish music under its Chief Conductor John Storgårds. HPO cellist Samuli Peltonen is the magnificent soloist in the Cheremissian Fantasy by Uuno Klami on a CD made in Also on this disc are Klami s Kalevala Suite and orchestral Northern Lights fantasy. This latter work is now available for the first time in a commercial recording. On the Jean Sibelius disc of September 2010 are the tone poems The Bard and The Wood Nymph, and the Violin Concerto, starring Frank Peter Zimmermann as the soloist. to / thu FINLANdIA-TALO KLO FINLANdIA-HUSET / FINLANdIA HALL AT 3.00 PM Loppiaiskonsertti: Alaston satama Trettondagskonsert: Storstadshamn Twelfth Night Concert: On the Waterfront Klassikkojen valkokangas soi / Klassiker på vita duken / Classics on Screen Olari Elts, johtaja / dirigent / conductor peter von Bagh, juontaja / konferencier / presenter petteri Evilampi, visualisointi / visualisering / visualisation Erich Korngold: The Sea Hawk (Michael Curtiz) Camille Saint-Saëns: L Assasinat du duc de Guise (Henri Lavedan) Leonard Bernstein: On the Waterfront (Elia Kazan) Sergei prokofjev: Porutshik Kizhe (Aleksandr Faintsimmer) Dmitri Shostakovitsh: Hamlet (Grigori Kozintsev) Odna (Grigori Kozintsev & Leonid Trauberg) Pirogov (Grigori Kozintsev) 20,00 / 13,00 / 6, alkaen / fr.o.m. / from 28 29

16 Helsingfors stadsorkester The Helsinki Philharmonic Orchestra SYKSY/ HÖSTEN / AUTUMN 2010 john storgårds YLIKAPELLIMESTARI / CHEFDIRIGENT / CHIEF CONDUCTOR Leif Segerstam emeritus ylikapellimestari / emeritus chefdirigent / emeritus Chief Conductor I VIULU / I VIOLIN Erkki Palola I Pekka Kauppinen I Satu Savioja II Eriikka Maalismaa II Mikko Pesonen Anna Repo Katariina Pesonen Ilkka Viljanen Jani Lehtonen Eija Hartikainen Ilkka Lehtonen Petri Päivärinne Kalinka Pirinen Anna Malmivirta Paula Nykänen Maiju Paukkunen Kati Kuusava Maria Itkonen ** Helmi Kuusi ** ELINA SILTANEN INTENDENTTI / INTENDENT / General manager II VIULU / II VIOLIN Anna-Leena Haikola 4 avoinna / vakant / vacant 4 Heini Kupiainen 6 Teija Kivinen 7 Osmo Vallbacka Heikki Tamminen Teodor Nicolau Kaisa Oravisto Mirjam Suomisto-vallbacka Romano Repo Satu Alanko-Rautamaa Teppo Ali-Mattila Siiri Rasta Linda Hedlund Matilda haavisto ALTTOVIULU / ALTVIOLIN / VIOLA Torsten Tiebout 4 Atte Kilpeläinen 4 Lilli Maijala 4 * Petteri Poijärvi 6 Arja Loukas Pekka Laakkonen Heikki Vehmanen Veikko Lipponen Markus Sallinen Aulikki Haahti-Turunen Tuomas Huttunen Kaarina Ikonen Tiila Kangas Jussi Aalto ** Kaisa Pulkamo ** SELLO / VIOLONCELL / CELLO Tuomas Ylinen I Tuomas Lehto I Kari Lindstedt II Leena Kavilo III Jaakko Raulamo Juhani Kivilaakso Ilmo Saaristo Veli-Matti Iljin Samuli Peltonen Jussi Vähälä avoinna / vakant / vacant KONTRABASSO / KONTRABAS / DOUBLE-BASS Ville Väätäinen 4 Mikko Moilanen 4 Jiri Parviainen 6 Martti Pyrhönen 7 Jorma Härkönen Juhani Rantanen Eero Ignatius Tuomo Matero HUILU / FLÖJT / FLUTE Päivi Korhonen 4 Elina Raijas 5 Tapio Laivaara Pikkolo / Piccolo Jenny Villanen oboe Hannu Perttilä 4 ** Jussi Jaatinen 5 Paula Malmivaara englannintorvi / engelskt horn / Aale Lindgrén KLARINETTI / KLARINETT / CLARINET Osmo Linkola 4 Anna-Maija Korsimaa 5 es-klarinetti / ess-klarinett / e flat clarinet Petteri Kivioja bassoklarinetti / basklarinett / bass clarinet Heikki Nikula FAGOTTI / FAGOTT / BASSOON Markus Tuukkanen 4 Mikko-Pekka Svala 5 Tapio Lehtonen kontrafagotti / kontrafagott Erkki Suomalainen KÄYRÄTORVI / VALTHORN / HORN Mika Paajanen 4 Ville Hiilivirta 4 Sam Parkkonen 6 Sakari Niemi Miska Miettunen Ilkka Puputti ** TRUMPETTI / TRUMPET Pasi Pirinen 4 Simon Cox 5 Mika Tuomisalo avoinna / vakant / vacant PASUUNA / BASUN / TROMBONE Tom Bildo 4 Valtteri Malmivirta 5 Anu Fagerström bassopasuuna / basbasun / bass trombone Jussi Vuorinen TUUBA / TUBA Petri Keskitalo 4 PATARUMMUT / TIMPANI Tomi Wikström 4 Mikael Sandström 5 LYÖMÄSOITTIMET / SLAGINSTRUMENT / PERCUSSION Markku Hannola 4 Pasi Suomalainen 5 HARPPU / HARPA / HARP Anni Kuusimäki 4 Minnaleena Jankko 5 I / II / III KONSERTTIMESTARI / KONSERTMÄSTARE / LEADER SOOLOSELLISTI / SOLOCELLIST / PRINCIPAL CELLIST 4 ÄÄNENJOHTAJA / STÄMLEDARE / SECTION PRINCIPAL 5 VUOROTTELEVA ÄÄNENJOHTAJA / ALTERNERANDE STÄMLEDARE / ASSOCIATE PRINCIPAL 6 VARAÄÄNENJOHTAJA / VICESTÄMLEDARE / SUB-PRINCIPAL 7 III SOITTAJA / MUSIKER / PLAYER * VAKITUISEN SOITTAJAN TILAPÄINEN TEHTÄVÄ / ORDINARIE MUSIKERS TILLFÄLLIGA UPPGIFT / TEMPORARY POSITION, REGULAR PLAYER ** MÄÄRÄAIKAINEN KIINNITYS / TIDSBUNDET ENGAGEMANG / TEMPORARY PLAYER ORKESTERIJÄRJESTÄJÄT / ORKESTERINSPICIENTER / MANAGERS Matti Tähkävuori Mikko Aspinen 30 31

17 Internet: Kirjapaino Uusimaa / studio, Porvoo 2010