Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry OIKEUSMINISTERIÖLLE

Transkriptio

1 1 Suomen tuomariliitto - Finlands domareförbund ry OIKEUSMINISTERIÖLLE Asia Tuomariliiton lausunto Lausunto arviomuistiosta koskien eräiden törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointia (selvityksiä ja ohjeita 12/2011; lausuntopyyntö OM 4/41/2011, ) Oikeusministeriön lausuntopyyntö on osoitettu Käräjäoikeustuomarit r.y:lle. Yhdistys on siirtänyt asian käsiteltäväksi oikeusministeriön kanssa sovitusti Suomen tuomariliitto r.y:ssä. Lausumapyynnössään oikeusministeriö on pyytänyt kiinnittämään huomiota siihen, onko asian valmistelua syytä jatkaa, onko esitetty rajaus rikoksiin kannatettava, miten ja miltä osin säännösehdotuksissa on sanamuodon puolesta onnistuttu, kuinka usein säännökset tulisivat sovelletuiksi ja millaisia vaikutuksia ehdotetulla uudistuksella olisi. Pyydettynä lausuntona Käräjäoikeustuomarit r.y:n puolesta Suomen tuomariliitto esittää kunnioittaen seuraavaa: Arviomuistio koskee törkeän ryöstön, törkeän pahoinpitelyn ja henkirikosten valmistelun rangaistavaksi säätämistä ja näiden kriminalisointien edellytyksiä ja vaikutuksia. Arviomuistion on siinä ilmoitetusti tarkoitus toimia pohjana mahdolliselle tulevalle jatkovalmistelulle. Yleiset lähtökohdat Arviomuistiossa on ansiokkaasti tarkasteltu aihetta. Siinä suhtaudutaan monin paikoin kriittisesti ehdotettuun törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointiin. Tuomariliitto yhtyy näihin kriittisiin näkemyksiin. Erityisesti tämä varauksellisuus ehdotettuihin kriminalisointeihin perustuu siihen, ettei empiirinen tutkimustieto tue näitä kriminalisointeja (s. 30 ja 36), että jo voimassaolevaan oikeuteemmekin sisältyviä valmistelukriminalisointeja on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sovellettu hyvin harvoin (s. 44) ja että kriminalisoinnit ehdotetussa, suppeammassa muodossaan, ollessaan päällekkäiset muun muassa ampuma- ja teräaseiden hallussapitoa koskevien rangaistussäännösten kanssa aiheuttaisivat tuomioistuimille suurehkoja tulkinta- ja soveltamisongelmia ilman mainittavaa rangaistavuuden alan muutosta (s. 54). Samalla tuomariliitto kuitenkin yleisellä tasolla tunnustaa, että käsillä olevien törkeiden rikosten toteuttamisen tavoitteluun sisältyy sellaisia tekijän motivaatiotiloja, jotka ovat hyvinkin paheksuttavia ja joihin tulisi voida viranomaisten taholta puuttua ennen niiden konkretisoitumista suojeltavien oikeushyvin välittömänä loukkauksena. Kysymys on kuitenkin siitä, miten tämän tulisi tapahtua: rikoslakiin sisällytettävällä teon valmistelun kriminalisoinnilla, jo voimassaolevien kriminalisointien rangaistustason korottamisella vai muulla tavalla,

2 esimerkiksi viranomaisten toimintavaltuuksien tarkentamisella/laajentamisella. Tuomariliitto kuitenkin huomauttaa, kuten arviomuistiossakin on todettu, että voimassa olevan poliisilakimme säännökset jo nykyisellään hyvin laajalti mahdollistavat puuttumisen toimintaan, joka olisi ehdotettujen kriminalisointien valossa näiden rikosten valmistelua. Erityisiä huomioita Kriminalisoinnin taustasyyt Kriminalisoinneilla tavoitellaan jo paikoin sangen ankarasti rangaistavaksi säädetyn käyttäytymisen rangaistusarvon korottamista. Samalla kriminalisoinneilla pyritään laajentamaan rangaistavan käyttäytymisen alaa. Tavoitteiden taustalla on nähtävissä esitutkinta- eli poliisiorganisaation intressit. Vaarana on, että pakkokeinolain 5a luvun mukaisia telekuunteluja yms. sekä vangitsemisia koskevia esityksiä aletaan enenevästi perustamaan valmistelukriminalisointeihin tapauksissa, joissa myöhemmin säännönmukaisesti päädytään syyttämään selvästi vähäisemmistä teoista, joiden osalta mainitut pakkokeinot eivät välttämättä olisi edes olleet mahdollisia. Tuomioistuinten on pakkokeinokäsittelyssä yleensä hyvin haastavaa aidosti harkita epäillyn toiminnan tarkoituksen olemassaoloa siten kuin kriminalisoinneissa on tarkoitettu ( joka tehdäkseen tämän luvun X momentissa tarkoitetun rikoksen..: ). Tällä tavoin pakkokeinojen käyttö tai ainakin niitä koskevat vaatimukset saattaisivat selvästi lisääntyä ja kohdistua yhä enenevästi myös niin sanottuihin sivullisiin. Valmistelun kriminalisoinnin rikoslain yleistä osaa fragmentoiva vaikutus Arviomuistiossa on todettu, että valmistelun kriminalisoinnilla on läheinen liityntä yritysoppiin (s. 38), tahallisuusoppiin (s. 39) ja osallisuusoppiin. Kysymys on siis rikoslain yleisen osan elementeistä, joihin kriminalisoitu valmistelu on läheisessä yhteydessä. Valmistelun kriminalisointi kohdistuu kuitenkin vain tiettyihin rikostyyppeihin, mistä seurannee väistämättä se, että rikoslain yleisen osan elementit edelleen - ja mikä merkityksellisintä - lainsäädäntöteitse tyyppikohtaistuvat eli eriytyvät. Viimeksi mainittu merkinnee vuorostaan useita rajanveto-ongelmia ja kasuistisuuden lisääntymistä sekä lainsäädännössä että lainkäytössä. 2 Muun muassa Ari-Matti Nuutila on esittänyt, että osallisuuden ja rankaisemattoman käyttäytymisen alan välistä rajanvetoa tulisi harkita rikosoikeudellisen huolimattomuuden tarkasteluun käytettävin kielletyn riskin ja tunnusmerkistön mukaisuuden kriteerein (Rikosoikeudellinen huolimattomuus 1996, s. 367). Nyt valmistelun tullessa rankaisemattoman käyttäytymisen ja kriminalisoidun varsinaisen osallisuuden väliin lienee kysyttävä, soveltuvatko samat kriteerit myös kriminalisoidun valmistelun ja rankaisemattoman toiminnan rajanvetoon. Muutoinkin on nähtävissä, että ehdotetuilla valmistelukriminalisoinneilla saattaa paikoin olla ongelmallinen suhde osallisuusoppiin. Oikeuskäytännössä rikoksen yrityksen soveltamiskynnys on arviomuistiossa siteeratusta Liedon rahakuljetusryöstö -ratkaisustakin havaittavin tavoin asetettu sangen alhaiselle tasolle. Tämä huomioon ottaen herää kysymys, kuinka merkittävästi rikoksen yritystä - ajallisesti tai maantieteellisesti - edeltävää toimintaa onkaan tarkoitettu kriminalisoitavaksi valmisteluna. Selvää toki lienee, että valmistelun kriminalisointi vaikuttaa yrityskynnyksen määrittelyyn näissä

3 tietyissä rikostyypeissä, joita valmistelun kriminalisointi koskee. Myös tahallisuuden osalta herää kysymys siitä, vaaditaanko tarkoituksin -valmistelukriminalisoinneissa tahallisuudelta jotakin muuta kuin todennäköisyys-/olosuhdetahallisuudessa. Tuomariliitto katsoo olevan painavia perusteita pidättäytyä esitetynkaltaisilta erityisvalmistelukriminalisoinneilta. Tällaiset kriminalisoinnit ovat omiaan entisestään hajottamaan oikeusjärjestelmän koherenssia ja siten aiheuttamaan tulkinnallisia vaikeuksia tätäkin kautta tuomioistuimille. Tuomariliitto ei niinikään ehdota valmistelua säädettäväksi kriminalisoitavaksi yleissäännöksen nojalla. Joka tapauksessa rikoksen valmistelun kriminalisointia harkittaessa tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota siihen välilliseen vaikutukseen, joka kriminalisoinneilla on muihin rikoslain yleisen osan säännösten vakiintuneihin tulkintoihin. Lainkonkurrenssiin liittyviin kysymyksiin onkin arviomuistiossa muistutettu tarvittavan jatkokäsittelyssä syvällisemmin paneutua (s. 44), mikä myös on kannatettavaa. Valmistelun kriminalisointiin valikoituvat tunnusmerkistöt Arviomuistiossa (s. 43) on lueteltu joukko rikoslain valmistelukriminalisointeja. Huomionarvoista on, että suurin osa näiden tunnusmerkistöjen rikoksista on siinä mielessä luonteeltaan yleisvaarallisia, että niiden suojeluobjekti ei ole palautettavassa pelkästään yhden yksilön perusoikeuteen. Onkin ymmärrettävää, että valmistelu on kriminalisoitu, kun halutaan turvata kokonaista kansanryhmää tai valtiota kansakuntana, oikeudenkäytön tai rahavaihdannan luotettavuutta taikka huumausaineilta vaikkapa erityisesti nuorisoa. Sen sijaan nyt ehdotetut kriminalisoinnit poikkeavat tästä päälinjasta, koska niillä ensisijassa suojellaan yksilön yksityistä omaisuudensuojaa tai fyysistä integriteettiä. Kriminalisoinnin tarvetta arvioitaessa on harkittava, onko nykyisin tavattavissa ryöstörikoksissa, pahoinpitelyrikoksissa ja henkirikoksissa olemassa riittävän vakavia ongelmia tai uhkakuvia, jotta valmistelukriminalisoinnilla puuttuminen yksilöiden käyttäytymisen alaan olisi perusteltua. Valmistelukriminalisointia voidaan toki perustella lainsäädäntöaukolla tältä osin eli sillä, että viimeksi mainittujen tekojen valmistelu ei saisi periaatteessakaan olla sallittua. Tällöin kuitenkin unohdetaan se, että mainitut teot useasti ovat jo jonkin muun tunnusmerkistön nojalla ainakin keskeisiltä osin rangaistavia. Tuomariliitto esittää epäilynsä myös siitä, että jatkossa, myöhempinä vuosina valmistelun kriminalisointia tultaisiin ehdottamaan laajennettavaksi myös muihin rikostyyppeihin kuin nyt käsiteltyihin - ennen kaikkea tiettyihin talousrikoksiin. Niinpä tässä kohden on syytä kiinnittää huomiota niiden argumenttien hyväksyttävyyteen, joilla valmistelun kriminalisointia juuri nyt ja näissä rikostyypeissä perustellaan. Hyväksyttäessä henkirikosten valmistelun kriminalisointi ovi lienee jo raollaan muille rikostyypeille, joille on luonteenomaista suunnitelmallisuus. Ylipäätään erityissäännöksin valmistelun kriminalisoimista on vaikea puoltaa, jos erityissääntelyn lukumääräisesti alkaa kasvaa ja valmistelun kriminalisoinnista tulee enemmän pääsääntö kuin poikkeus. Tunnusmerkistön sanamuodosta 3

4 4 Törkeän ryöstön valmistelun tunnusmerkistöksi ehdotetaan arviomuistiossa seuraavaa (s. 35): Joka tehdäkseen tämän luvun 2 :n 1 momentissa tarkoitetun rikoksen pitää (oikeudettomasti) hallussaan ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista esinettä, mikä on erityisesti omiaan käytettäväksi apuvälineenä rikoksessa (tai sopii toisen kanssa mainitun rikoksen tekemisestä), on tuomittava törkeän ryöstön valmistelusta vankeuteen enintään X vuodeksi. 1 momenttia ei kuiten[kaan] sovelleta, jos vaara siitä, että rikos olisi toteutettu, on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen. Törkeän pahoinpitelyn ja henkirikoksen valmistelun tunnusmerkistöksi ehdotetaan arviomuistiossa seuraavaa (s ): Joka tehdäkseen tämän luvun 1-3 tai 6 :ssä tarkoitetun rikoksen pitää (oikeudettomasti) hallussaan ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista esinettä, mikä on erityisesti omiaan käytettäväksi apuvälineenä rikoksessa (taikka sopii toisen kanssa jonkin mainitun rikoksen tekemisestä), on tuomittava törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta vankeuteen enintään X vuodeksi. 1 momenttia ei kuiten[kaan] sovelleta, jos vaara siitä, että rikos olisi toteutettu, on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen. Tuomariliitto toteaa, että siinä tapauksessa, että mainittujen rikosten valmistelu säädetään rangaistavaksi, tämän tulisi tapahtua niin, että kriminalisoinnin objektiivinen osa kytketään esitetyn mukaisesti hengenvaarallisen esineen hallussapitoon. Tätä puoltavat laillisuusperiaatteen täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusperiaate sekä käytännön lainkäytön näyttöongelmat muiden vaihtoehtojen kohdalla. Tällöin kuitenkin on huomattava, että kriminalisoinnilla asiallisesti lähinnä vain ankaroitetaan jo voimassa olevien ampuma-ase- tai teräaseen hallussapitosäännösten rangaistusasteikkoja. Sen sijaan esineen yksilöintiin liittyvää mikä on erityisesti omiaan käytettäväksi apuvälineenä rikoksessa -muotoilua ehdotetaan korvattavaksi rikoslain 37 luvun 11 :n 2 kohtaa tai 12 : n 1 momentin 3 kohtaa vastaavalla muotoilulla joka erityisesti soveltuu käytettäväksi apuvälineenä rikoksessa. Tuomariliitto katsoo, että ehdotettujen pykälien soveltamisongelmaksi tulisi myös kvalifioitujen tekojen osalta valmistelijan tarkoituksen arvioiminen. Miten esimerkiksi kyettäisiin tapahtumaolosuhteista päättelemään, onko puukkoa hallussaan pitänyt tarkoittanut syyllistyä surmaan, tappoon vai murhaan? Miten syyttäjä voisi tämän näyttää toteen? Laajemminkin tuomariliitto katsoo, että säännösehdotuksissa valmistelijan tarkoitus, tai oikeammin sen toteennäyttämisen vaikeus/mahdottomuus, on aito ongelma, joka tulisi esiintymään lähes jokaisessa käytännön soveltamistilanteessa (vrt. s. 34). Miten todellinen vakaumus toteuttaa rikoksen täytäntöönpanotoimi olisi näin varhaisessa, rikoksen yritystä edeltävässä tekovaiheessa jälkikäteen tarkasteltuna erotettavissa esimerkiksi nuoruuden uhosta? Kysymys on siitä, että ehdotetussakin muodossa tunnusmerkistö tulee nojautumaan melko vankasti tekijän tahdontilaan eli subjektiiviseen elementtiin. Satunnaiset syyt - ja vaara -kriteerit, jollaiset on myös rikoksen yrityksen (RL 5:1.2) tunnusmerkistössä, ovat itsessään monitulkintaiset. Toisen momentin vaaran arviointia koskeva rajoitusklausuuli on kuitenkin edellä mainittua sukulaistaan selkeämpi. Mikäli normia on tarkoitettu näiltä osin tulkittavaksi yhdensuuntaisesti rikoksen yrityksen kanssa ja ottaen huomioon viimeksi mai-

5 nitun johdosta syntynyt oikeuskäytäntö, muotoilu on hyväksyttävä. Mikäli taas näin ei ole ja lainsäätäjä aikoo antaa säännösten termeille eri merkityssisällön, ehdotettu sääntelytapa on epäloogisena hylättävä. Rangaistusarvosta ja -tasosta Vaikka kysymys on eräiden törkeiden rikosten valmistelusta, on muistettava, että valmistelu on juridisesti ajatellen vielä melko kaukana täytäntöönpanotoimesta. Viimeksi mainitulle, teon tunnusmerkistön täyttävälle toimelle on annettava itseisarvo juridisessa arvioinnissa, koska täytäntöönpanotoimeen ryhtyminen osoittaa tekijässään konkreettisempaa ja sitoutuneempaa pyrkimystä päämäärään eli oikeudenloukkaukseen kuin pelkkä tekovälineen hallussapito valmistelussa. Tässä mielessä valmistelun rangaistusarvon tulee olla selkeästi vastaavaa täytettyä rikosta alhaisempi. Ongelmallisempaa on kuitenkin verrata yhden rikoksen, esimerkiksi törkeän pahoinpitelyn valmistelun rangaistusarvoa toisen rikoksen, esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön tekijän vastaavaan. Vaikka tarkka rangaistustaso lopulta määritellään oikeuskäytännössä, latitudit ja myös lainvalmisteluaineisto antavat lainkäyttäjälle viitteitä toisaalta siitä, kuinka alas tyypillinen törkeän pahoinpitelyn valmistelun rangaistustaso on tarkoitettu asettaa ilman, että kriminalisointi menettää uskottavuutensa liian vähäisten seuraamusten vuoksi, ja toisaalta siitä, kuinka ankarasti törkeän pahoinpitelyn valmistelusta voidaan rangaista suhteessa tekijäntoimeen esimerkiksi seksuaalirikoksissa ilman, että yleistä oikeustajua loukataan. Tuomariliitto katsoo tässä kohden, että leimaa-antavaa valmistelun rangaistusasteikolle tulisi olla se, että siinä otetaan selvästi huomioon se, että kysymys on sangen etäisestä toiminnasta suhteessa rikoksen täyttämiseen. Missään tapauksessa valmistelun rangaistusasteikkoa määrääväksi ei saa muodostua pakkokeinojen edellytyksinä olevat rangaistusminimit tai -maksimit. Yhteenveto ja näkemys jatkovalmistelun tarpeesta Tuomariliitto suhtautuu kriittisesti useisiin kohtiin ehdotetussa eräiden törkeiden rikosten valmistelun kriminalisoinnissa. Hanke vaikuttaa palvelevan lähinnä vain esitutkintaviranomaisten tutkinnallisia tarpeita ilman, että sille olisi selkeää muuta, kriminaalipoliittista tarvetta. Sanottujen rikosten valmistelun kriminalisoinneissa on useita lainsäädännöllisiä, periaatteellisia ja näyttötaakkaan liittyviä ongelmia. Kriminalisoinneilla ei tulle olemaan yleisestävää vaikutusta. Ottaen huomioon voimassa olevan poliisilain sisältämät mahdollisuudet puuttua ja estää törkeiden rikosten valmistelun tyyppistä toimintaa ei ole olemassa merkittävää ongelmaa, jota kriminalisoinneilla olisi syytä korjata. Jos kuitenkin lausuttavana ollutta ehdotusta päätetään työstää edelleen, jatkokäsittelyssä tulisi ennen kaikkea systemaattisesti ja laajasti tarkastella ehdotetun valmistelun kriminalisointien vaikutusta rikoslain yleisiin oppeihin (etenkin rikoksen yritykseen, tahallisuuteen ja osallisuusoppiin) ja myös päinvastoin. 5 Lausunnon valmistelu Lausuntoa on käsitelty Tuomariliiton oikeuspoliittisessa valiokunnassa Helsingissä toukokuun 27 päivänä 2011

6 Anna-Mari Porkkala-Hietala Puheenjohtaja Suomen tuomariliitto ry 6