Ulkoilureittien suunnittelun ja toteuttamisen periaatteet

Transkriptio

1 Ulkoilureittien suunnittelun ja toteuttamisen periaatteet Suositus koskee retkeilyreittejä ja pidempiä lähiulkoilureittejä. Myös muilla reiteillä suosituksen periaatteita voidaan paljolti soveltaa. Suosituksen periaatteet on hyväksytty lokakuussa 2002 MTK:ssa (Maa- ja Metsätalous- tuottajain Keskusliito), SLC:ssa (Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund), Suomen Kuntaliitossa ja Suomen Ladussa. Suosituksessa on kyse ulkoilureittien suunnittelun ja toteuttamisen periaatteista. Suosituksen lisäksi reittien suunnittelussa on syytä ottaa huomioon erilaisia suunnitteluohjeita, joita saa mm. ympäristöhallinnosta ja Suomen Ladusta. Suosituksen liitteeseen on koottu asiaan liittyvää taustatietoa. Reittien suunnittelun yleiset periaatteet 1) Reittejä rakennetaan vain tarpeeseen Ennen varsinaisen suunnittelun aloittamista selvitetään reitin tarve reitin luonteen ja tarkoituksen vaatimalla tarkkuudella. Tämä edellyttää myös, että reitin käyttötarkoitus ja kohderyhmä (esim. kävelijät, pyöräilijät tai liikuntarajoitteiset) määritellään selkeästi. Reitin tarve voi liittyä esimerkiksi ulkoilun ja matkailun edistämiseen, ulkoilun haittojen vähentämiseen tai luonnonsuojeluun. Reitin tarpeeseen liittyvät hyvin oleellisesti myös reitin sisältö ja vetovoimatekijät, sillä nämä vaikuttavat suuresti reitin käyttömääriin. 2) Edistetään reittien perustamista maankäytön suunnittelulla Otetaan ulkoilureitit täysipainoisesti huomioon maankäytön suunnittelussa. Maankäytön suunnittelulla pyritään edistämään reittien jatkuvuutta ja saavutettavuutta sekä vähentämään ristiriitoja reittien ja muiden maankäyttömuotojen välillä. 3) Maanomistajille, paikallisille asukkaille, yhdistyksille ja järjestöille tiedotetaan reittien suunnittelusta ja heidät otetaan mukaan suunnitteluun alusta alkaen Maanomistajia, paikallisia asukkaita ja yhdistyksiä informoidaan reittihankkeesta jo suunnitelman laatimista aloitettaessa ja tiedustellaan heidän mielipidettään reitin eri linjausvaihtoehtoihin liittyvistä tekijöistä. 4) Matkailuyrittäjät ja muut reitin palveluiden kehittäjät otetaan reitin suunnitteluun mukaan. Reittiä tukevat palvelut linkitetään mahdollisuuksien mukaan reittiverkostoon. Reittiin linkittyvät matkailuyrittäjät ja muut palveluiden tarjoajat otetaan mukaan suunnitteluun alusta alkaen. Lisäksi reitin toteuttajat, ylläpitäjät ja markkinoijat ja näiden tarpeet huomioidaan suunnittelun alkuvaiheesta lähtien. 5) Kaikkia maanomistajia kohdellaan tasavertaisesti 6) Reitin linjaus suunnitellaan reitin kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla Reitti suunnitellaan kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että se on vetovoimainen ja sen tavoiteltu tarkoitus toteutuu. Lähtökohtana suunnittelussa pidetään, että neuvotteluteitse pyritään saamaan kaikille asianosaisille soveltuva ratkaisu.

2 7) Varmistetaan reitin saavutettavuus Varmistetaan reitin saavutettavuus ottaen huomioon sen käyttötarkoitus. 8) Sidotaan reitti paikallisuuteen Korostetaan paikallisia piirteitä ja sidotaan reitti paikalliseen kulttuuriin, luontoon tai erityispiirteisiin siten, että reitistä ja siihen tukeutuvasta matkailusta saadaan mahdollisimman suuri hyöty paikallistasolle. Luodaan paikallisista aineksista reitille yhtenäinen tuotekuva, josta reitti tunnistetaan. 9) Pidetään yhteyttä viranomaisiin ja muihin yhteistyötahoihin Maakuntien liittojen maakuntakaavan laatijat ja kuntien kaavoitusviranomaiset: Tulevat reittihankkeet ja reitistöjen väliset yhteystarpeet. Maakuntien liittojen aluekehitysviranomaiset ja TE-keskukset: Reitistöjen rahoitus, työllistävyys ja elinkeinojen tukeminen. Alueelliset ympäristökeskukset: Luonnon- ja ympäristönsuojeluasiat, suojelualueet, reittien rakentaminen. Metsähallituksen luontopalveluiden alueelliset yksiköt: Reittien linkittäminen Metsähallituksen reitistöihin sekä ylläpito- ja markkinointiyhteistyö. Metsänhoitoyhdistykset, tuottajayhdistykset ja metsäkeskukset: Metsien tilanne ja alueiden tuleva käyttö, metsätiet. Valtakunnalliset ulkoilun ja luonnon virkistyskäytön paikkatietorekisterit: Suomalaisen liikunnan tietopankin -ylläpitäjät (LVVI / LUOVI) Jyväskylän yliopisto ja Suomen ympäristökeskus: Olemassa olevien reittien ja palveluiden huomioiminen sekä uuden reitistön tallentaminen tietopankkiin. Suomen Latu: Reitistöjen hankerekisteri ja Euroopan kaukovaellusreitit. Kuntien ja/tai maakunnan liittojen eri toimialat: Mm. liikunta-, matkailu-, kulttuuri-, kaavoitus-, ympäristö- ja tekninen toimi. Reittien toteuttamistavat Ulkoilureittien toteuttamisessa on kaksi vaihtoehtoista toteuttamiskeinoa. Toinen vaihtoehto jakautuu vielä kolmeen alakohtaan. Kaikissa toteuttamiskeinoissa on syytä noudattaa yllä määriteltyjä reittien suunnittelun yleisiä periaatteita. 1) Reitin perustaminen sopimuksella Suositeltava tapa seuraavanlaisilla alueilla: - Suhteellisen vähän maanomistajia - Hyvä yhteishenki asianosaisten välillä - Reittiä toteutetaan paljolti talkoovoimin - Reitin toteuttamiskustannukset halutaan pitää erityisen alhaisina - Käyttöoikeuden korvauksista voidaan sopia helposti tai niitä ei tarvita - Maanomistuskulttuurin vuoksi toimitusmenettelyä vastustetaan erityisesti - Kyseessä on maaseutukunta, jossa maanomistajat paikallista väestöä - Kaikki maanomistajat hyväksyvät reitin tarkoituksenmukaisen linjauksen Toteutettaessa reitti sopimuksella ilman ulkoilureittitoimitusta on huomioitava seuraavat asiat: - Tehdään aina kirjallinen sopimus kaikkien maanomistajien kanssa - Pyritään mahdollisimman yhtenäiseen sopimuskäytäntöön eri maanomistajien kanssa - Määräaikaisissa sopimuksissa pyritään melko pitkäaikaisiin, esimerkiksi 30 vuoden sopimuksiin. Vähäisiä investointeja sisältävillä ja vähäisiä luonnonympäristön muutoksia aiheuttavilla reiteillä voidaan tarvittaessa käyttää lyhyempiäkin sopimuksia. - Määräaikaisissa sopimuksissa pyritään kiinnittämään sopimus kiinnitys- ja lainhuutorekisteriin - Käytetään yleisesti hyväksyttyä valmista sopimuspohjaa - Otetaan sopimukseen ehto, jolla maanomistaja sitoutuu kiinteistön kaupassa tai -vaihdossa ilmoittamaan uudelle maanomistajalle, että kiinteistöä sitoo ulkoilureitin käyttöoikeussopimus.

3 2) Ulkoilureittitoimitus 2a) Ulkoilureittitoimitus maanomistajien kanssa tehtyjen sopimusten perusteella Suositeltavin menettely seuraavilla poikkeuksilla: - Kohdan 2b keinoa on syytä käyttää, jos kaikki maanomistajat eivät suostu tarkoituksenmukaiseen reitin linjaukseen, sopimuksia ei muusta syystä saada tehtyä tai reitin toteuttajalla ei ole resursseja erillisten sopimusten ja neuvotteluiden läpikäymiseen. - Kohdan 1 keinoa (reitin perustaminen sopimuksella) on syytä käyttää, jos reitti voidaan muutoin tarkoituksenmukaisesti toteuttaa, mutta ulkoilureittitoimitus jostain syystä herättää erityisen negatiivista vastakaikua ja vähentää myöhemmin tärkeää yhteistyöhenkeä. 2a-keino on aina erittäin suositeltava, koska se on vapaaehtoinen menettely, jolla kuitenkin varmistetaan reitin pysyvyys ja yksiselitteiset säännöt. 2b) Ulkoilureittitoimitus ulkoilureittisuunnitelman (ja alueellisen ympäristökeskuksen päätöksen) perusteella Suositeltava tapa seuraavanlaisilla alueilla: - pirstaloitunut maanomistus ja paljon maanomistajia suhteessa reitin pituuteen - merkittäviä paineita ulkoilumahdollisuuksien lisäämiselle (erit. suuret kaupunkikunnat, muuttovoittokunnat ja matkailukunnat) - reitin tarkoituksenmukaisen linjauksen estäviä ongelmia maanomistajien kanssa - erimielisyyksiä käyttöoikeuden korvauksista - reitti on niin merkittävä, että sen pysyvyys ja sääntöjen yksiselitteisyys on varmistettava 2c) Ulkoilureittitoimitus suoraan kaavaan merkityn reitin perusteella Suositeltava tapa samoin edellytyksin kuten 2b-kohdassa. Tätä vaihtoehtoa kannattaa kuitenkin käyttää, jos reittiasia on käsitelty kaavassa riittävällä tarkkuudella tai kaavan lisäksi on tehty erillinen ulkoilureittisuunnitelma (jota ei ole tarvinnut hyväksyttää alueellisessa ympäristökeskuksessa). Kaavassa olevaa reittimerkintää voidaan käyttää ulkoilureittisuunnitelman hyväksyttämisestä aiheutuvan tarpeettoman viivästyksen välttämiseen, vaikka ulkoilureittisuunnitelma olisi tehty asianmukaisesti. Reittien rakentaminen 1) Käytetään mahdollisimman paljon paikallista työvoimaa, yrittäjiä ja asiantuntemusta reitistöjen ja niiden palveluiden rakentamiseen Reittien käyttö ja ylläpito 1) Määritellään ylläpidosta vastaava taho kullekin reitille tai reitin osalle. 2) Mikäli reitti tai sen käyttäjät aiheuttavat selkeästi ennakolta arvaamatonta huomattavaa haittaa maanomistajalle, on nämä haitat korvattava. Vapaaehtoisissa sopimuksissa on tällaisissa tapauksissa suositeltavaa muuttaa reitti reitin pitäjän kustannuksella toiseen paikkaan, neuvotella uudet, molempia sopimusosapuolia tyydyttävät sopimusehdot tai antaa maanomistajalle mahdollisuus irtisanoa reittisopimus.

4 Liite I Taustatietoa ulkoilureittien suunnitteluun ja toteuttamiseen 1. Ulkoilureitistöt osana kuntien virkistys- ja luontomatkailuinfrastruktuuria 1.1 Luontomatkailu ja reitistöt Reitistöjen kehittäminen on tärkeää sekä yleisen luonnon virkistyskäytön, että luontomatkailun kannalta. Luontomatkailu ja luonnon virkistyskäyttö ovat paljolti päällekkäisiä termejä, sillä aina kun ulkoillaan oman kodin lähiympäristön ulkopuolella voidaan puhua luontomatkailusta ja yleensä tällöin myös jätetään harrastusalueelle rahaa Luontomatkailun aluetaloudelliset vaikutukset huomattavia Luontomatkailun taloudellisia vaikutuksia on Suomessa tutkittu vähän. Kuhmossa on kuitenkin tehty kattava luontomatkailun aluetaloudellisten vaikutusten arviointi v Luontomatkailu muodosti Kuhmossa noin puolet matkailun kokonaisrahankäytöstä. Esim. Kuhmon maatilatalouden tuloihin (3,8 milj. euroa) verrattuna luontomatkailun välittömät tulot olivat vain kymmeneksen pienemmät. Luontomatkailijoiden aiheuttama vuorokausikulutus (euroa/vrk) poikkesi koko matkailun aiheuttamasta vuorokausikulutuksesta vain vähän (luontomatkailussa se oli keskimäärin 18 euroa/vrk ja muussa matkailussa 20 euroa/vrk). Luontomatkailijat käyttivät muita enemmän rahaa mm. huoltamoilla asiointiin. Luontomatkailun välittömät vaikutukset olivat pienemmät kuin muun matkailun, mutta kerrannaisvaikutukset puolestaan suuremmat. Aluetalous pystyykin sitomaan luontomatkailijoiden rahankäytöstä suuren osan, sillä luontomatkailuyritykset ovat usein paikallisten omistamia ja hoitamia, ja paikallisten tuotteiden osuus on suuri. Menoluokka Bruttotulo Työllisyys-vaikutukset % Verotulo-vaikutukset Majoitus ja ravitsemispalvelut yhteensä Vähittäiskauppa yht Virkistys ja muut palvelut yhteensä Toimialaryhmät yhteensä Taulukko. Kuhmon luontomatkailun yhteenlasketut aluetaloudelliset vaikutukset (Euroina) (Lähde: Joensuun yliopisto P.Rinne). Vähittäiskauppa sai suurimmat bruttotulot luontomatkailusta. Luontomatkailun bruttotulo kohdistuu kuitenkin suhteellisesti paljon myös työvoimavaltaisille majoituksen, ravitsemuksen ja virkistyspalveluiden aloille, minkä vuoksi se työllistää ja tuottaa palkka- ja verotuloja keskimääräistä paremmin. Luontomatkailun hyvää työllistävyyttä kuvaa se, että yhden miljoonan markan välitön bruttotulo työllisti Kuhmossa välittömästi keskimäärin 2,28 henkilötyövuoden edestä (valtakunnallinen kaikkien alojen keskiarvo on 0,94 henkilötyövuotta miljoonan markan liikevaihtoa kohti). Näin ollen, mitä kehittyneempää alueen luontomatkailu on, sitä suuremmaksi nousee majoituksen, ravitsemuksen ja virkistyspalveluiden osuus ja sitä enemmän rahaa jää itse alueelle. Tästä johtuen aluetalouden kannalta on ensisijaista sitoa retkeilyreitit erilaisiin majoitus, ravitsemis- ja virkistyspalveluihin. Monet muut aluetaloudelliset tutkimukset tukevat Kuhmon tuloksia. Oulangan kansallispuiston kävijätutkimuksen mukaan suomalaisten käyttämästä rahasta noin 70 % jäi kohde- ja lähialueelle ja ulkomaalaisten rahasta vajaat 50 %. Valtaosa rahasta käytettiin majoitukseen ja ruokailuun. Teijon retkeilyalueella v tehdyn kävijäkyselyn mukaan lähes puolet tulo- ja työllisyysvaikutuksista ilmenee retkeilyalueen läheisyydessä. Alueen kävijöiden rahankäyttö arvioitiin kokonaisuudessaan vuositasolla 1,4 miljoonaksi euroksi. Vähittäiskaupan osuus oli tästä suurin (43 %), majoitus- ja ravitsemistoiminnan osuus yhteensä 35 % ja huoltamotoiminnan osuus oli 19 %. Majoitus- ja ravitsemisalojen työllisyysvaikutus oli kuitenkin yli puolet kaikista työllisyysvaikutuksista. Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava, että Teijon retkeilyalueen majoitus- ja ravitsemis- ym. palvelujen tarjonta on kaikkiaan melko niukkaa, alueen pinta-ala on 2300 ha ja alue on lähes normaalissa metsätaloudellisessa käytössä. Teijon tutkimuksen perustella voitiin todeta, että retkeilijät käyttävät lähialueen yritysten palveluita jos niitä vain on saatavilla.

5 1.1.2 Reitistöjen merkitys luontomatkailulle keskeinen Vastikään Metsäntutkimuslaitoksen julkaisemasta, erittäin kattavasta Luonnon virkistyskäyttö 2000 (LVVI) - tutkimuksesta saatiin uutta tietoa luontomatkailusta ja reitistöistä. Tulosten mukaan luontokohdetta voidaan pitää vetovoimaisena vasta sitten, kun sieltä löytyy riittävästi ulkoilukäyttöön tarkoitettuja rakenteita, retkeilyreittejä ja muita palveluja - vaikeakulkuinen erämaa ei ole yhtä tärkeä vetovoimatekijä. Luontomatkailuyrityksistä arviolta noin puolet käyttää julkisia ulkoilureittejä toiminnassaan. Luontomatkailun kannalta reittien kytkeminen laajempiin kokonaisuuksiin on tärkeää, sillä laajempien (viikonloppu- ja loma-aikojen tarpeita palvelevien) reitistöjen kehittäminen tukee matkailua paremmin. Luontomatkailua kehitettäessä reitistöt antavat mahdollisuuksia myös yritysten verkostoitumiseen sekä yhteiseen tuotteistamiseen ja markkinointiin. 1.2 Laadukkaiden reitistöjen tarve kasvaa Reitistöt ovat tärkeä osa kuntien virkistys- ja luontomatkailuinfrastruktuuria. Reitistöjen merkitystä korostavat yhteiskunnan muutokset: ulkoilun ohjauksen, merkittyjen reittien, opastuksen ja luontomatkailupalveluiden tarve tulee kasvamaan kaupungistuvassa Suomessa. Noin 8 % suomalaisista harrastaa erävaellusta, mutta esim. yhden päivän aikana tapahtuvaa patikointia harrastaa jo selvästi suurempi joukko (23 %). Päivärepun kanssa kulkevat patikoijat käyttävät huomattavasti erävaeltajia enemmän reitistöjä ja luontomatkailupalveluja. Ulkomaalaiset luontomatkailijat ovat sen sijaan jo tottuneet palveluihin ja yleensä vaativatkin majoitus- ja ravitsemispalveluja retkeillessään. 1.3 Kunnilla ja maakunnilla suuri vastuu reitistöjen kehittämisestä Luontomatkailu käyttää muuta matkailua runsaammin julkisia hyödykkeitä. Reittien osalta positiiviset taloudelliset vaikutukset eivät kohdistu pelkästään reitin varren yrityksiin, vaan reiteistä hyötyy laaja joukko. Yleisesti ottaen n. 2/3 kuntaan tulevista matkailueuroista hyödyttää muuta kuin varsinaista matkailuyrittäjää. Tämä myös heikentää itse kohteiden kannattavuutta. Luontomatkailun kannalta alueet ovat kuitenkin vetovoimaisia vasta, kun reitistöt ja niiden varren palvelut ovat kunnossa. Tämä kaikki korostaa kunnan roolia reitistöjen kehittäjänä, varsinkin kun huomioidaan, että reitistöt ja luontomatkailu tuottavat suhteellisen hyvin verotuloja. On myös huomioitava, että luontomatkailuyritykset eivät ole kovinkaan valmiita maksamaan reittien kehittämisestä, eikä poliittisesti tai juridisesti ole mahdollisuuksia laittaa itse reittejä käyttäjille maksullisiksi. Laajempien reitistöjen merkitys on luontomatkailulle suuri. Näissä ylikunnallisissa reiteissä korostuu maakuntatason viranomaisten, TE-keskusten ja erityisesti maakuntien liittojen ja alueellisten ympäristökeskusten rooli. Maakuntien liitoille kuuluu selkeimmin reitistöjen kehittämisen vetovastuu maakunnissa. Eri maakunnissa tehtäväjako näiden viranomaisten välillä vaihtelee, tärkeintä kuitenkin on, että vastuujaot viranomaisten välillä ovat selkeät ja jollakin on vetovastuu. 1.4 Ulkoilureitit tärkeitä myös kuntalaisten lähiulkoilun kannalta Kunnan liikuntapalveluiden kehittämisen näkökulmasta reitistöihin investoiminen on myös erittäin perusteltua. Lähiulkoilua tarkasteltaessa kaksi kolmesta suomalaisesta ulkoilee viikoittain, heidän osaltaan reitistöt ovat tärkeitä paitsi luontoon pääsyn, niin myös ulkoilun ohjauksen kannalta. Investointikustannukset ulkoilureittiin ovat erittäin pienet moniin muihin liikuntamuotoihin verrattuna. Esim. sisäliikuntalajeissa kustannukset yhtä käyttökertaa kohden ovat usein yli satakertaiset ulkoilureittiin verrattuna. Reittien suunnittelussa onkin otettava huomioon sekä kuntalaisten lähiulkoilu että matkailijoiden käyttö. Lähireitit voivat olla osa laajempia reitistöjä. Erityisen tärkeää on reitistöjen saavutettavuus ja jatkuvuus sekä palveluiden linkittäminen reitteihin. Näissä asioissa lähi- ja retkeilyreitit voivat tukea toisiaan. 1.5 Ulkoilureitit ja kaavoitus Ulkoilureittejä ei yleensä ole huomioitu maankäytön suunnittelussa eli kaavoituksessa tarpeeksi suurella painoarvolla. Kaavamerkinnällä reitin alue on varattu kyseiseen käyttötarkoitukseen ja se voidaan ottaa huomioon alueen muussa maankäytön suunnittelussa. Reitistöjen suunnittelun ottaminen täysipainoisesti osaksi kaavaprosesseja antaa hyvät mahdollisuudet kuntalaisia ja matkailua palvelevien vetovoimaisten ja pysyvien

6 reittien perustamiseen. Kaavoituksella voidaan mm. varmistaa reittikokonaisuuksien toteuttamisedellytykset, sijoittaa reitit tarkoituksenmukaisimmille alueille ja ehkäistä ristiriitoja muiden maankäyttömuotojen kanssa. Kaavaprosessi antaa myös hyvät mahdollisuudet huomioida reitistöihin liittyvät palvelut ja toiminnot (kuten matkailupalveluiden aluevaraukset), sekä edistää reitistön saavutettavuutta. Maakuntakaavoituksessa reittien suunnittelussa on kyse paljolti reittien yhteystarpeista ja reitistöjä koskevien kehittämishankkeiden kohdentamisesta. Maakuntatasolla erityisen oleellista on viikonloppu- ja loma-aikoja palvelevan virkistysinfrastruktuurin kehittäminen, mikä tarkoittaa mm. ylikunnallisia reittejä ja kunnallisten reittien linkittymistä toisiinsa. Kuntakaavoituksessa reittien osalta painottuvat enemmän lähiliikunnan tarpeet. Tosin myös kuntatasolla matkailun kehittäminen ja palvelut on syytä huomioida, sillä samat reitit voivat hyvin palvella sekä matkailijoita että paikallisia ihmisiä. Kaavaprosessin lisäksi tarvitaan aina tarkempaa toteutusta suoraan palvelevaa suunnittelua. Se, että reittiä ei ole merkitty kaavaan ei sulje pois reitin perustamista. 2. Ulkoilureittien toteuttaminen tällä hetkellä 2.1 Ulkoilureittien toteuttaminen Ulkoilulaki Ulkoilureittejä koskeva lainsäädäntö on ulkoilulaissa, jonka kahden ensimmäisen pykälän keskeinen sisältö on seuraava: "Jos yleisen ulkoilutoiminnan kannalta on tärkeätä saada johdetuksi ulkoilijain kulkeminen kiinteistön kautta eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa kiinteistölle, on tästä luovutettava alue ulkoilureittinä käytettäväksi". "Ulkoilureitin pitäminen, johon kuuluu reitin tekeminen ja kunnossapito, on kunnan asiana. Kunta voi uskoa tehtävän sopivaksi katsotulle yhteisölle". "Valtion maalle, jolla ulkoilun kannalta on yleinen merkitys, voidaan perustaa ulkoilureitti. Tällaisen ulkoilureitin pitäminen on valtion asiana, jollei valtion suostumuksella ole ulkoilureittitoimituksessa toisin määrätty." (Tämä suositus keskittyy reittien toteuttamiseen muilla kuin valtion mailla.) Ulkoilureittitoimitus Yleistä ulkoilukäyttöä varten tarkoitettu ulkoilureitti voidaan toteuttaa ulkoilureittitoimituksella tai tekemällä maanomistajien kanssa yksityisoikeudelliset sopimukset käyttöoikeudesta. Ulkoilureittitoimituksen tekee maanmittauslaitos, tätä toteuttamiskeinoa on käytetty vähän. Ulkoilureitit on tähän mennessä lähes aina toteutettu tekemällä maanomistajien kanssa erilaisia suullisia tai kirjallisia sopimuksia. Reitin pitäjä eli reitistä vastaava taho on Ulkoilulain mukaisesti perustetuilla reiteillä kunta, ellei vastuuta ole siirretty muulle yhteisölle. Käyttöoikeussopimuksella perustetuilla reiteillä reitin pitäjä on määritelty käyttöoikeussopimuksessa. Reitin pitäjä vastaa myös reitin kunnossapidosta, ellei muuta ole sovittu. Ulkoilureittitoimitusta haetaan kunnan tekemän ja alueellisen ympäristökeskuksen hyväksymän ulkoilureittisuunnitelman perustella. Toimituksessa maanmittaustoimisto määrittelee puolueettomana asiantuntijana käyttöoikeuden korvaukset ja kiinteistörekisteriin merkitään kiinteistöjen kohdalle tieto ulkoilureitistä. Ulkoilureittitoimitus voidaan tehdä myös suoraan (ilman ympäristökeskuksen päätöstä), jos reitti on merkitty kaavaan tai maanomistajien kanssa on tehty sopimukset alueen luovuttamisesta ulkoilureittiä varten. Ulkoilureittitoimitus on usein suhteellisen hidas ja raskas menettely. Yhtenä merkittävänä hidastavana tekijänä on alueellisen ympäristökeskuksen hyväksymispäätös. Se voidaan kuitenkin välttää, jos reitti on merkitty kaavaan. Tätä keinoa kannattaakin käyttää, vaikka reitistä tehtäisiinkin erillinen ulkoilureittisuunnitelma. Ulkoilureittisuunnitelma voi olla joka tapauksessa tarpeen esim. jos reittiasiaa ei ole käsitelty kaavan yhteydessä perusteellisesti (mm. osallistumisen kannalta) tai reitti on kaavassa merkitty ohjeluontoisesti. Ulkoilureittisuunnitelmaan ja -toimitukseen kohdistuvat valitukset voivat myös hidastaa reitin toteuttamista. Tämä ongelma voidaan osittain välttää tekemällä ulkoilureittisuunnitelma pätkissä, jolloin kiistattomat osat voidaan toteuttaa nopeammin. Reitin pätkimisessä on kuitenkin huomioitava, että reitit suunnitellaan joka tapauksessa oman kunnan ja laajemmankin alueen reittikokonaisuus huomioiden. Ulkoilureittitoimitus voi olla suhteellisen kevyt menettely jos toimitusta haetaan kaikkien maanomistajien kanssa tehtyjen sopimusten perusteella. Silloin kun toimitus tehdään sopimusten perusteella, se voi parhaassa tapauksessa olla vain rekisteröimistoimituksen kaltainen, jolloin varmistetaan reitin pysyvyys ja luodaan epävirallista reittiä selkeämmät säännöt käytöstä ja ylläpidosta. Tällöin toimituksella ei myöskään ole pakonomaista luonnetta ja toimituskustannuksetkin voivat olla vähäisiä. Jos maanomistajien kanssa tehdyissä sopimuksissa on sovittu myös korvauksista, toimituksessa vain tarkistetaan korvausten kohtuullisuus.

7 Ulkoilureittitoimituksen kustannukset voivat olla suuret, vaikkakin ne ovat yleensä vähäiset verrattuna reitin rakenteiden investointikustannuksiin. Kaikissa tapauksissa on syytä ajoissa olla yhteydessä alueelliseen maanmittaustoimistoon ja keskustella menettelyistä, joilla päällekkäistä työtä (esim. karttojen osalta) voidaan välttää ja siten säästää toimituskustannuksissa. Ulkoilulakiin haetaan muutosta ulkoilureittitoimituksen keventämiseksi. 2.2 Reitistöjen linjaus ja pysyvyys Reitistön suunnitteluvaiheessa on tärkeää linjata reitti siten, että se on vetovoimainen. Usein maanomistajilla on tietoa joka auttaa tarkoituksenmukaisen linjauksen löytämisessä. Yleensä suurempia ongelmia ei esiinny, mutta ongelmallisissa tapauksissa käyttökelpoinen keino toteuttaa tarkoituksenmukainen linjaus on ulkoilureittitoimitus. On huomioitava, että koko reitin vetovoima ja tarkoitus kärsii, jos vain kierretään haittoja tai tiettyjen maanomistajien tiluksia. Reitin pysyvyyden varmistaminen on tärkeää: Luontomatkailun kehittäminen reitistöihin tukeutuen sekä kunnan reitti-infrastruktuuri-investointien tarkoituksenmukaisuus vaativat pysyvyyden varmistamista. Pysyvyys voidaan varmistaa aukottomasti vain ulkoilureittitoimituksella. Matkailua kehitettäessä myöskin reittien laatuvaatimukset kasvavat, mihin ulkoilureittitoimituksella toteutetun reitin selkeät säännöt ja vastuut vastaavat paremmin. Lisäksi myös valtion tukiperiaatteet ovat vastikään muuttuneet, nyt tukea saavien reittien osalta vaaditaan vähintään 30 vuoden käyttöoikeussopimus. Käytännössä reittien pysyvyys on usein jäänyt varmistamatta käyttöoikeussopimusten ollessa lyhyitä ja määräaikaisia. Yhdenkin maanomistajan vaihtuessa, uusi maanomistaja voi irtisanoa sopimuksen. Pysyvyys voidaan turvata jossain määrin myös hyvällä sopimuskäytännöllä. Esim. kirjaamalla sopimus kiinnitys- ja lainhuutorekisteriin, se pysyy voimassa kiinteistön kaupassa ja vaihdossa, mutta tällöin sopimus voi olla vain määräaikainen, ei pysyvä. 2.3 Maanomistajien suhtautuminen reitistöjen kehittämiseen Joensuun yliopisto on selvittänyt laajalla tutkimuksella Oulun eteläpuolisen Suomen maanomistajien mielipiteitä luontomatkailusta ja reitistöjen kehittämisestä. Maanomistajille selvästi tärkein tilan ominaisuus on maa-alueisiin liittyvä tunnearvo. Toiseksi tärkeimpänä pidettiin metsien tarjoamia virkistysmahdollisuuksia, ja vasta kolmannelta tilalta löytyy ensimmäinen talouteen liittyvä arvo. (Joensuun yliopisto) Metsissä liikkuvista jokamiehenoikeuden käyttäjistä ei yleisellä tasolla aiheudu maanomistajille juurikaan haittaa. Sen sijaan virkistyskäytön keskittyminen, esimerkiksi matkailun kautta, näyttäisi tuovan mukanaan jonkin verran alueiden yleiskäyttöön liittyviä ongelmia. Tosin kovin monella maanomistajalla ei ole vielä kokemusta maidensa matkailukäytöstä ja vielä harvemmalla on tuntumaa aiheutuneista harmeista. (Joensuun yliopisto) Jokamiehenoikeutta laajemman matkailukäytön osalta myönteisimmin suhtauduttiin hiihtoreitteihin: ainoastaan 15 % torjui ne suoraan. Ulkoiluun tarkoitetut reitit olivat seuraavaksi hyväksytyin. Sen sijaan levähdyspaikkarakenteisiin, ratsastusreitteihin ja maastopyöräreitteihin suhtauduttiin varauksellisemmin, ja kaikkein kielteisimmin suhtauduttiin moottorikelkkareitteihin ja pysäköintipaikkoihin. Epävarmoja vastaajia oli kuitenkin melko paljon kaikkien käyttömuotojen kohdalla. (Joensuun yliopisto) Maanomistajat suhtautuvat reitteihin ja rakenteisiin hieman positiivisemmin, jos toteuttajana on yksityisen yrittäjän sijaan kunta tai jokin vakaaksi koettu paikallinen yhteisö (esimerkiksi urheiluseura tai kyläyhdistys). Suurelle osalle asialla ei ollut kuitenkaan merkitystä. (Joensuun yliopisto) Reittien, rakenteiden yms. perustamisesta mahdollisesti aiheutuvien haittojen korvaamisessa maanomistajat kannattivat eniten vuotuisia käyttökorvauksia. Maanomistajia arveluttavat pitkäaikaisissa sopimuksessa mm. vaikeus arvioida käytöstä aiheutuvia haittoja (mm. kasvava metsäpaloriski ja vakuutustarve) sekä omia tarpeita ja suunnitelmia, kuten myös epäluulo sopimusta ja sen toista osapuolta kohtaan. Tilalle ei useinkaan haluta myöskään rasitteita tai käytön rajoitteita. (Joensuun yliopisto) Maanomistajat voivat vastustaa ulkoilureittitoimitusta sen pakonomaisen toimitusluonteen vuoksi, vaikka eivät vastustaisi itse reittiä. Joensuun yliopiston tutkimuksen mukaan vajaa puolet omistajista suhtautuisi kuitenkin myönteisesti ulkopuoliseen puolueettomaan tahoon, joka määrittelisi reittien käyttöön ja ylläpitoon liittyvät säännöt ja korvaukset. Tällainen ulkopuolinen, puolueeton ja asiantunteva taho on esimerkiksi maanmittauslaitos. Suomessa on eri alueilla merkittäviä eroja tilusrakenteessa ja maanomistuskulttuurissa. Kiinteistöjen pieni koko ja pitkä muoto voivat aiheuttaa sen, että lyhyelläkin reitillä on suuri määrä maanomistajia.

8 Maanomistajien mielestä maatila- ja luontomatkailulla on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia, mutta hyödyt arvioitiin haittoja suuremmiksi. Suurin hyöty saadaan paikkakunnan yleisen tunnettavuuden ja vetovoimaisuuden lisääntymisestä. Vakaasti myös uskotaan matkailun turvaavan maaseudun palveluja, luovan mahdollisuuksia paikallisten tuotteiden suoramarkkinointiin ja hidastavan maaseudun autioitumista. Matkailun ja perinteisen maatalouden tuomat hyötyvaikutukset yhteiskunnalle arvioitiin yhtä suuriksi. Matkailun ei katsottu vaikuttavan juurikaan maan hintaan. (Joensuun yliopisto) Moni maanomistaja pitää suostumistaan tilansa jokamiehenoikeutta laajempaan matkailukäyttöön mahdollisena. Ratkaisut tehdään tilannekohtaisesti, mikä puolestaan asettaa vaatimuksia asianosaisten neuvottelutaidoille ja niille ehdoille, joita maanomistajille tarjotaan. Maanomistajille on perusteltava toiminnan hyödyllisyys ja haittojen vähyys. Maanomistajat arvostavat myös asianmukaisia korvauksia ja mahdollisuutta vaikuttaa toimintojen sijoittumiseen maillaan. (Joensuun yliopisto) Maanomistajarakenne muuttuu kaiken aikaa ja metsien virkistyksellinen merkitys näyttäisi lisääntyvän tulevaisuudessa talousarvojen kustannuksella. Kehitys ei näytä luovan nykyistä suurempaa kitkaa tavallisten virkistyskäyttäjien ja maanomistajien välille, mutta maanomistajat voivat suhtautua nykyistä kielteisemmin maatila- ja luontomatkailutoimintaan. (Joensuun yliopisto) Mm. maanomistajien kaupungistuminen voi aiheuttaa ongelmia, sillä kaupungeissa asuvat maanomistajat eivät koe olevansa osa aktiivista kyläyhteisöä, eivätkä aina näe reiteistä aiheutuvan itselleen hyötyä. Maanomistajat vierastavat erityisesti tehokasta yritystoimintaa, suhtautumisen taustalla lienee uhkakuva toiminnasta aiheutuvista haitoista. Toisaalta vaikka matkailuyritysten toiminta tuntuu lisäävän virkistyskäytöstä aiheutuvia haittoja, ei se silti näytä aiheuttavan kielteistä suhtautumista itse matkailuun. Päinvastoin, kokemusten myötä suhtautuminen on jopa keskimääräistä myönteisempää sekä itse toimintaan että sitä tukeviin toimenpiteisiin. (Joensuun yliopisto) Tiedotuksen ja yhteistyön lisääminen maaseudulla parantaa reittien toteuttamismahdollisuuksia. Talkoohengen ja kylätoiminnan säilyttäminen on myös oltava tavoitteena, sillä ne muodostavat tärkeän resurssin reitistöjen kehittämisessä. Tommi Tenno Suomen Latu ry Lähteet: -Sievänen, T. (toim.). (2001): Luonnon virkistyskäyttö Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi, LVVI-tutkimus. - Metsäntutkimuslaitos Loppuraportti. -Junnila, H. (2000): Luontomatkailun ja -virkistäytymisen tarjonta ja vetovoimatekijät Keski-Suomessa. Pro gradu työ, Jyväskylän yliopisto. -Rinne, P.(1995): Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset Kuhmossa. Pro gradu-työ, Joensuun yliopisto. -Kangas, K., Ovaskainen, V. & Pajuoja H. (1998): Virkistyspalveluiden merkitys aluetaloudelle: Teijon retkeilyalueen tulo- ja työllisyysvaikutukset. -Saarinen, J. & Järviluoma, J. (toim) 1996 Luonto virkistys- ja matkailuympäristönä. Metsäntutkimuslaitos. -Silvennoinen, H. (1999): Luontomatkailusta yritystoimintaa; Maisema yritystoiminnassa ja maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitäjänä, Joensuun yliopisto. -Silvennoinen, H. (2002): Luontomatkailusta yritystoimintaa; maanomistajakysely, Joensuun yliopisto -Ulkoilulaki (606/ 1973) 3. MTK:n, SLC:n ja Suomen Kuntaliiton välinen suositussopimus vuodelta 2000 MTK, SLC ja Suomen Kuntaliitto ovat antaneet jäsenilleen suositussopimusmallin v Suosituksen tarkoitus on minimoida ulkoilureitin rakentamisesta kunnalle aiheutuvat kustannukset ja kiinteistölle aiheutuvat haitat. Suositussopimus koskee lähinnä korvausperusteita, jotka noudattavat maanmittauslaitoksen reittitoimituksissa käyttämiä perusteita. Nyt käsillä oleva ulkoilureittien suunnittelun ja toteuttamisen periaatteita käsittelevä suositus ei ole päällekkäinen Kuntaliiton, MTK:n ja SLC:n sopimuksen kanssa. Lisätietoa Suomen Latu ry, Fabianinkatu 7, Helsinki Puh: