Julkinen kuuleminen: Vähittäiskaupan sääntely monikanavaisessa ympäristössä

Transkriptio

1 Contribution ID: d c398-4ca1-b2ec-ece9b768f4e2 Date: 08/10/ :08:21 Julkinen kuuleminen: Vähittäiskaupan sääntely monikanavaisessa ympäristössä Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia. I. Johdanto Vähittäiskauppa on yritysten ja työntekijöiden määrässä mitattuna EU:n suurin yritystalouden ala, kun rahoitusalaa ei oteta huomioon: vähittäiskauppa kattaa 4,5 prosenttia arvonlisäyksestä ja 8,6 prosenttia EU:n työpaikoista. Vähittäis- ja tukkukaupassa toimii EU:n alueella lähes 5,5 miljoonaa yritystä (3,6 miljoonaa yritystä vähittäiskaupan alalla ja 1,8 miljoonaa tukkukaupan alalla 23 prosenttia kaikesta rahoitusalan ulkopuolisesta yritystaloudesta vuonna 2014). Valtaosa toimialan yrityksistä on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Niiden osuus toimialalla tuotetusta arvonlisäyksestä on 66 prosenttia, ja ne kattavat 70 prosenttia toimialalla olevista työpaikoista. Vähittäiskauppa on myös tiiviisti sidoksissa muihin talouden aloihin (tukkukauppa, teollisuus, maanviljely, kuljetus ja logistiikka sekä muut yrityspalvelut). Lisäksi ala tuo EU:n sisämarkkinat lähelle eurooppalaisia kuluttajia. Näistä syistä alan kilpailukyvyllä on suuri merkitys EU:n talouden kannalta. Vähittäiskaupassa on meneillään merkittävä muutos, sillä sähköinen kaupankäynti kehittyy nopeasti. Muutos vaikuttaa sekä kuluttajien ostokäyttäytymiseen että vähittäiskaupan toimintaympäristöön: verkossa on mahdollista tehdä ostoksia milloin vain, ja verkkokaupan kotipaikka sijaitsee usein kaukana sen asiakkaiden asuinpaikasta. Viimeaikaisen kehityksen perusteella vähittäiskauppa on tulevaisuudessa monikanavaista, jolloin vähittäismyyjät toimivat sekä kivijalkakaupoissa että verkossa (joko verkkoalustoilla tai omassa verkkokaupassaan). Kehityssuuntauksiin kuuluvat myös verkkoalustat, joissa useat vähittäiskauppiaat voivat myydä tuotteitaan ikään kuin virtuaalisessa ostoskeskuksessa. Osa alustoista myy myös omia tuotteitaan, joten ne kilpailevat suoraan kauppiaidensa kanssa. Komission sisämarkkinastrategiaan[1] (hyväksytty ) sisältyy aloitteita ja toimia, joiden tarkoituksena on poistaa taloudellisesti merkittäviä esteitä, jotka vaikeuttavat EU:n työllisyys-, kasvu- ja investointiohjelman tavoitteiden saavuttamista. Vähittäiskauppojen sijoittautumisen ja toiminnan sääntelystä ovat vastuussa ensisijaisesti EU:n jäsenvaltiot. Jäsenvaltioilla on harkintavaltaa sääntelyn suunnittelussa, mutta sääntelyssä on noudatettava palveludirektiiviä sekä yritysten sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta. Näistä vapauksista määrätään EU:n perussopimuksessa. Vähittäiskaupan markkinat ovat yhdentyneet EU:ssa pääasiassa siten, että yritykset ovat sijoittautuneet useisiin maihin. EU:n kymmenen suurinta vähittäiskaupan alan yritystä ovat monikansallisia, ja osalla niistä on liikkeitä useimmissa EU:n jäsenvaltioissa. Sijoittautumisen sääntely vaikuttaa merkittävästi tällaisten vähittäiskaupan investointien onnistumiseen. Sähköisen kaupankäynnin kehittyessä 1

2 eurooppalaiset vähittäiskauppamarkkinat yhdentyvät myös siksi, että verkkokauppojen asiakkuus on valtioiden rajoista riippumatonta. Sähköinen kaupankäynti tarjoaa uusia mahdollisuuksia vähittäiskaupassa. Sen myötä etenkin pienempien yritysten on helpompi tavoittaa muiden EU-maiden kuluttajat, ja rajat ylittävää verkkokauppaa voidaan tehdä investoimatta uusiin toimitiloihin. Kuluttajat hyötyvät EU:n sisämarkkinoista, kun maiden välisen vähittäiskaupan lisääntyminen laajentaa tarjontaa. Eurooppalaisista verkkokauppa-asiakkaista yli 40 prosenttia tilaa tuotteita ulkomailta vähintään kerran vuodessa, ja lähes kaksi kolmasosaa on tilannut tuotteita ulkomailta ainakin kerran elämässään. Verkkoalustat auttavat pk-yrityksiä myymään tuotteitaan ja lähestymään asiakkaita kaikkialla EU:ssa. Digitalisaatio muuttaa vähittäiskauppaa monin tavoin. Monet vähittäiskaupan sääntelyjärjestelmät on kuitenkin luotu vuosikymmeniä sitten, eikä niissä huomioida sähköisen kaupankäynnin erityisluonnetta. Verkko- ja kivijalkakauppaa yhdistävä monikanavainen vähittäiskauppa täytyy ottaa huomioon, kun valitaan parhaita käytäntöjä, joilla vähittäiskauppojen sijoittautumista voidaan helpottaa ja toiminnan rajoitteita poistaa. Tämän kuulemisen tarkoituksena on kerätä tietoa vähittäiskaupan alan parhaiden käytäntöjen määrittämisen tueksi. Kuuleminen on osa aiemmin mainittuja sisämarkkinastrategian jatkotoimia. Euroopan komissio on jo kerännyt laajasti tietoa jäsenvaltioiden kansallisesta vähittäiskauppalainsäädännöstä sekä yhteiskuntapoliittisista tavoitteista, joilla nykyisen sääntelyn tarpeellisuutta perustellaan (tarkempaa tietoa on roadmap-etenemissuunnitelmassa osoitteessa europa.eu/info/law/better-regulation/initiatives/ares _en). Tämän kuulemisen tarkoituksena on hankkia lisätietoa etenkin seuraavista osa-alueista: - Miten sähköisen kaupankäynnin kasvava merkitys ja kulutustottumusten muutokset vaikuttavat vähittäiskauppaan ja sen sääntelyyn? - Millaisia mahdollisuuksia ja esteitä vähittäiskaupan markkinoiden yhdentymiselle on EU:ssa? Kyselyyn toivotaan vastauksia vähittäismyyjiltä, viranomaisilta, kuluttajilta ja muilta sidosryhmiltä. EU:n sääntelyn parantamista koskevien periaatteiden mukaisesti tämän kuulemisen tulokset julkaistaan asianmukaisesti. Vastaukset voidaan julkaista, jos vastaaja on antanut siihen suostumuksensa. [1] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille (COM(2015) 550 final). II. Vastaajan tiedot * Vastaajan asema Vähittäiskaupan alalla toimiva yritys Vähittäiskaupan etujärjestö Kuluttajajärjestö Muu elinkeinoelämän järjestö (esim. kauppakamari) Kansallinen viranomainen 2

3 Paikallisviranomainen Muu viranomainen Ammattiyhdistys Tutkimuslaitos/ajatushautomo Yksityishenkilö Muu * Toimiala Elintarvikkeiden vähittäiskauppa Muiden päivittäistavaroiden (non-food) vähittäiskauppa Elintarvikkeiden ja muiden päivittäistavaroiden (non-food) vähittäiskauppa Erikoiskauppa * Vastaajan asuinpaikka tai sijoittautumispaikka (monikansallisen yhtiön tapauksessa päätoimipaikka) Itävalta Belgia Bulgaria Kroatia Kypros Tšekki Tanska Viro Suomi Ranska Saksa Kreikka Unkari Irlanti Italia Latvia Liettua Luxemburg Malta Alankomaat Puola Portugali Romania Slovakia Slovenia Espanja Ruotsi Yhdistynyt kuningaskunta ETA-maa EU:n ulkopuolinen maa 3

4 III. Vastaajan yhteystiedot ja vastauksien julkaiseminen Nimettömänä lähetettyjä vastauksia ei julkaista eikä oteta huomioon. * Organisaation ja/tai yksityisen vastaajan nimi enintään 500 merkkiä Kaupan liitto ry - Finnish Commerce Federation * Osoite enintään 500 merkkiä Eteläranta 10, Helsinki, Finland * Sähköposti enintään 500 merkkiä janne.koivisto@kauppa.fi * Voiko Euroopan komissio ottaa yhteyttä ja pyytää lisätietoja vastauksista? Kyllä Ei Jos organisaatiosi on rekisteröitynyt EU:n avoimuusrekisteriin, ilmoita rekisterinumero. Voit tarkistaa numeron tästä. Huom. Jos organisaatio/laitos haluaa osallistua kuulemiseen rekisteröitymättä, komissio katsoo sen vastanneen yksityishenkilön ominaisuudessa ja julkaisee vastaukset sen mukaisesti. enintään 200 merkkiä * Vastaukset voidaan julkaista komission verkkosivustolla vastaajan nimellä varustettuina. Ilmoita alla, miten vastauksesi saa julkaista. Huomaathan, että valitusta vaihtoehdosta huolimatta vastauksiasi voidaan pyytää nähtäväksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla. Tällöin pyyntöä arvioidaan tietosuojasääntöjen ja asetuksessa säädettyjen ehtojen perusteella. Vastaukseni voidaan julkaista yhdessä minun tai organisaationi tietojen kanssa. Suostun siihen, että kaikki vastaukseni tiedot julkaistaan (lainaukset tai ilmaisemani mielipiteet mahdollisesti mukaan luettuina) kokonaan tai osittain, organisaationi nimi mukaan lukien, ja vakuutan, että mikään vastauksessani ei ole laitonta eikä loukkaa minkään kolmannen osapuolen oikeuksia tavalla, joka estäisi julkaisemisen. Vastaukseni voidaan julkaista, jos se tapahtuu nimettömänä tai ilman mainintaa organisaatiostani. Suostun siihen, että vastaukseni julkaistaan kokonaan tai osittain (lainaukset tai ilmaisemani mielipiteet mahdollisesti mukaan luettuina) sillä ehdolla, että se tehdään 4

5 nimettömänä. Vakuutan, että mikään vastauksessani ei ole lainvastaista eikä loukkaa minkään kolmannen osapuolen oikeuksia tavalla, joka estäisi julkaisemisen. IV. Vähittäiskaupan muuttuva ympäristö: monikanavaisuuteen sopeutuminen Vähittäiskaupan alalla tapahtuu digitalisaation myötä rakenteellisia muutoksia. Merkittävin muutosten aiheuttaja, kaupankäynnin sähköistyminen, vaikuttaa sekä kuluttajien ostokäyttäytymiseen että vähittäiskaupan toimintaympäristöön. Verkossa on mahdollista tehdä ostoksia milloin vain, ja verkkokaupan kotipaikka sijaitsee usein kaukana sen asiakkaiden asuinpaikasta. Kivijalkakauppa eli ns. perinteinen vähittäiskauppa aloittaa yhä useammin myös verkkomyynnin pärjätäkseen kilpailussa niiden yritysten kanssa, jotka toimivat pelkästään verkossa. Samaan aikaan jotkut ainoastaan verkossa toimivat yritykset katsovat, että kuluttajien tehokkaampi tavoittaminen saattaisi vaatia fyysistä läsnäoloa markkinoilla. Viimeaikaisen kehityksen perusteella vähittäiskauppa on tulevaisuudessa monikanavaista, jolloin vähittäismyyjät toimivat sekä kivijalkakaupoissa että verkossa (joko verkkoalustoilla tai omassa verkkokaupassaan). Kehityssuuntauksiin kuuluvat myös verkkoalustat, joissa useat vähittäiskauppiaat voivat myydä tuotteitaan ikään kuin virtuaalisessa ostoskeskuksessa. Osa alustoista myy myös omia tuotteitaan, joten ne kilpailevat suoraan kauppiaidensa kanssa. Kun toimintaympäristö muuttuu, sääntelyn tulisi auttaa vähittäiskauppaa sopeutumaan muutoksiin ja tarttumaan sähköisen kaupankäynnin tuomiin mahdollisuuksiin. * Mitä osa-alueita koskevaa sääntelyä tulisi arvioida uudelleen sähköisen kaupankäynnin lisääntymisen vuoksi? 5

6 Sääntely kaipaa kokonaisuudistusta ja lähestymistapamuutosta. Lähestymistavaksi tulee ottaa kanavaneutraali yleislainsäädäntö, joka perustuu sopimusvapauteen ja vakiintuneisiin sopimus-, kilpailu- ja kuluttajaoikeudellisiin periaatteisiin ja tulkintoihin. Saumaton monikanavaisuus on käyttö-, erikoisym. tavarakaupan ja kaupan palvelutoiminnan tulevaisuus. Monikanavaisessa ympäristössä sääntelyn tulee suhtautua kaikkiin kaupankäyntimuotoihin, jakelumalleihin ja kanavaratkaisuihin sekä alustoihin tasapuolisesti ja yhdenmukaisesti. Monikanavaisessa jakelussa eri kanavilta edellytetään yhteensopivuutta ja toimivuutta sekä mahdollisuutta käyttää kanavakokonaisuutta tai sen osia kaikilla mahdollisilla tavoilla yhdessä, erikseen, rinnakkain tai vaihteittain. Tasapuolisen ja yhdenmukaisen toimintaympäristön vaatimus koskee sekä sisämarkkinoita että sisämarkkinoilla eri jäsenvaltioiden ja maantieteellisten erityisalueiden suhdetta. Toimivat sisämarkkinat edellyttävät kansallisten kaupankäyntiin vaikuttavien ja kustannuksia aiheuttavien säännösten yhdenmukaistamista sisämarkkinoilla. Näillä tarkoitetaan mm. vaatimustenmukaisuusvaatimuksia, tuottajavastuujärjestelmiä sekä tuote- ja muita tietovaatimuksia. Vähäarvoistenkin tavaroiden tullivapaus kolmansista valtioista sisämarkkinoille tulisi poistaa. Sähköinen kaupankäynti ei ole ainoastaan tuotteiden tarjoamista verkkosivuilla, vaan käsittää esimerkiksi markkinoinnin, logistiikan ja vaatimustenmukaisuuden ja liittyy usein monikanavaiseen kanavaratkaisukokonaisuuteen. Sääntelykokonaisuutta pirstaloivat kanavakohtaisten ongelmien ratkaisuyritykset ja pyrkimykset joidenkin erityisten poliittisten tavoitteiden edistämiseen, esimerkiksi geoblokkausasetusehdotuksen myyntipakkosääntely ja muu mahdollinen yritysten välisiä vertikaalisia sopimussuhteita koskeva erityissääntely voivat muodostua uhkaksi monikanavaisen vähittäiskaupan toimivuudelle, vaikka tavoitteet ovatkin osittain hyväksyttäviä. Ratkaisut ovat todennäköisesti myös nopeasti vanhenevia kaupankäynnin murroksen edetessä. EU-tasolla tulisi varmistaa kuluttajaoikeuden säännösten tasapuolinen soveltaminen paitsi EU:n sisällä, myös kolmansista maista olevien toimijoiden suhteen sekä perinteisen kivijalkakaupan että monikanavaisen että verkkokaupan välillä. Esimerkkinä toimii Suomessa luontaistuoteala, jonka ongelmana ovat olleet määräyksien suhteen puutteellisesti toimineet kolmansista valtioista johdetut verkkokaupat. Niitä ei ole valvottu tehokkaasti ja ne ovat saaneet epäoikeudenmukaista kilpailuetua epäasiallisiin, lainvastaisiin markkinointiväittämiin perustuen. Kuluttajaviranomaisten valvonnan kohdentamisen tulisi olla riskiperusteista ja kohdistua myös ulkomaisiin verkkokaupan toimijoihin. Viranomaistoiminnan koordinaation ja yhteistyön kehittämisellä voitaisiin saavuttaa parempia tuloksia. * Millaisia mahdollisuuksia sähköisen kaupankäynnin kehittyminen tuo edustamallesi yritykselle tai edustamasi tahon jäsenille? 6

7 Kauppa on muuttunut kansainväliseksi, hintavertailu on erittäin helppoa ja tuotteita tilataankin runsaasti verkosta ulkomailta. Suomessa kuluttajien kotija ulkomailta tekemät verkko-ostokset ovat jo nyt 19 prosenttia verrattuna erikois- ja tavaratalokaupan arvonlisäverolliseen liikevaihtoon. Lähes puolet ostoksista tilataan Suomen ulkopuolelta.* Sääntely on kuitenkin laadittu pitkälti kansallista kivijalkakauppaa silmällä pitäen. Esimerkiksi markkinoinnin sääntelyä ei kansainvälisessä verkkokaupassa käytännössä valvota tai voida valvoa, mikä asettaa kansalliset toimijat epäreiluun asemaan markkinoilla. Kivijalassa ja monikanavaisessa kaupassa on lainsäädännöstä johtuen usein suurempi kustannusrakenne kuin pelkillä verkkokaupoilla. Sähköisen kaupankäynnin kehittyminen tarjoaa yrityksille mahdollisuuden saavuttaa uusia asiakkaita ja laajentua uusille markkinoille samalla kun kilpailu kiristyy. Alustat voivat parhaimmillaan ja oikein säänneltynä tarjota erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille mahdollisuuden nopeaan ja kustannustehokkaaseen laajenemiseen uusille markkinoille alustojen markkinointi-, IT-, maksujärjestelmä-, pakkaus-, kuljetus- ym. palveluita hyödyntäen. Dataanalytiikka voi tarjota mahdollisuuden vastata lisääntyvän tiedon perusteella aikaisempaa paremmin asiakastarpeisiin. Mahdollisuuksien toteutuminen edellyttää tasapuolista ja yhdenmukaista ylikansallista sääntelyä ja alustojen monopolisoitumisen välttämistä. * pdf V. Vähittäiskaupan sijoittautumisen helpottaminen EU:ssa Perinteisessä vähittäiskaupassa markkinoille pääsyn esteet liittyvät usein sijaintiin, ja ne eroavat siten monien muiden alojen haasteista. Toimiva sijainti on menestyvän kivijalkakaupan elinehto. Sijoittautumiselle asetettavat lainsäädännölliset ehdot liittyvät usein kaupan kokoon, sen tuotevalikoimaan tai sen sijaintiin kaupungin tai kunnan keskustaan nähden. * Mitkä vähittäiskaupan sijoittautumiselle asetetut ehdot ovat suurin markkinoille pääsyn este, jos sellaisia on? 7

8 Suomen maankäyttö- ja rakennuslaissa ohjataan vähittäiskaupan suuryksikköjen sijoittumista siten, että ne tulee ensi sijassa sijoittaa kaupunkien keskustaalueille. Merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön koon alaraja ja suuryksiköiden enimmäismitoitus on osoitettava maakuntakaavassa. Tämä vaikeuttaa kauppapaikkojen hankintaa, hidastaa uusien kaupan yksikköjen rakentamista ja vaikeuttaa uusien toimijoiden tuloa markkinoille, millä on haitallisia kilpailuvaikutuksia erityisesti päivittäistavarakaupassa. Kaavoituksessa tulisi kiinnittää huomiota vähittäiskaupan suuryksiköiden riittävään mitoitukselliseen väljyyteen siten, että niitä voisi olla enemmän myös pienemmissä asutuskeskuksissa. * Miten voitaisiin puuttua kansallisesta/alueellisesta sääntelystä johtuviin esteisiin, jotka vaikuttavat vähittäiskaupan sijoittautumiseen? Vähittäiskaupan erityissääntelystä ja vähittäiskaupan suuryksikköjen keskustasijainnin vaatimuksesta tulisi luopua. Vähittäiskaupan sijainnin ohjaus sekä kaupunki- ja kuntakeskusten elinvoimaisuuden varmistaminen olisi toteutettavissa samoin periaattein kuin muun kaavoituksen ja rakentamisen. Vähittäiskaupan toimipaikan perustaminen on alan toimijoiden mielestä hidas ja monimutkainen prosessi monissa EU:n jäsenvaltioissa. Vaadittavien lupien hankkiminen saattaa komission saamien tietojen mukaan viedä huomattavasti enemmän aikaa kuin lain mukaan olisi sallittua. Uuden toimipisteen perustaminen voi käytännössä viedä vuosia, vaikka luvat olisi jo myönnetty. Viivästyksiä aiheutuu muun muassa perusteettomista oikeusprosesseista, joita kilpailijat käynnistävät viivyttääkseen uuden liikkeen avaamista. Jotta sisämarkkinoiden etuja voidaan hyödyntää, verkossa tulee olla saatavilla ajantasaista tietoa ymmärrettävässä muodossa. Lisäksi on tärkeää, että hallinnolliset menettelyt on mahdollista hoitaa verkossa. Siksi komissio on äskettäin hyväksynyt ehdotuksen asetuksesta, jolla sisämarkkinoille perustettaisiin yhteinen digitaalinen palveluväylä. Palveluväylän tarkoituksena on antaa kansalaisille ja yrityksille mahdollisuus hoitaa viranomaismenettelyjä verkossa sekä tarjota sisämarkkinoihin liittyviä oikeuksia koskevaa tietoa ja neuvontaa sekä ongelmanratkaisupalveluja. * Mitä sijoittautumiseen liittyviä menettelyjä olisi tärkeintä yksinkertaistaa ja miten? 8

9 Säännösten nojalla mm. asemakaavamääräyksin rajoitetaan erikseen päivittäistavarakaupan sallittuja kerrosneliömetrejä, vaikka alueelle saisikin sijoittaa kaavan nojalla muuta vähittäiskauppaa. Tämä haittaa päivittäistavarakaupan kilpailua, koska useamman alan toimijan sijoittuminen samalla alueelle on kaavamääräyksillä tehty mahdottomaksi. Säännöksiä ja niihin liittyvää viranomaisohjeistusta tulisi muuttaa siten, ettei niiden nojalla kaavoituksessa eroteltaisi vähittäiskaupan eri toimialoja (päivittäistavarakauppa, paljon tilaa vaativan tavaran erikoiskauppa ja muu erikoiskauppa). * Miten vähittäiskaupan sijoittautumiseen liittyvien menettelyjen avoimuutta voitaisiin lisätä sähköisillä menettelyillä? - VI. Vähittäiskauppojen päivittäistä toimintaa koskevat vaatimukset Tuotemarkkinoiden sääntelyä kuvaavan OECD:n indikaattorin ja Euroopan komission aiemmin keräämien tietojen perusteella seuraavanlaiset vaatimukset vaikuttavat vähittäiskaupan toimintaan: 1. myyntitoimintaa koskevat vaatimukset (kauppojen aukioloajat; myynninedistäminen ja alennukset; tiettyjä tuotteita, kuten käsikauppalääkkeitä, koskevat myyntirajoitukset) 2. hankintavaatimukset (sääntely tai yksityisen puolen esteet, jotka rajoittavat vähittäismyyjän mahdollisuutta hankkia tuotteita keneltä ja mistä tahansa) 3. vähittäiskauppaan kohdistuvat erityisverot. * Vaikuttaako jokin mainituista vaatimuksista siihen, miten edustamasi organisaation tai sen jäsenten EU: ssa harjoittamaa vähittäiskauppaa kehitetään? Kyllä Ei Ei sovellu / En osaa sanoa Verkkokaupan kanssa kilpaileminen on haaste perinteiselle vähittäiskaupalle, sillä verkko-ostosten tekeminen on helppoa ja ajasta ja paikasta riippumatonta. Hiljattain tehdyssä kyselyssä lähes puolet vastaajista mainitsi valitsevansa verkko-ostamisen nimenomaan siksi, että ostoksia voi tehdä päivästä ja vuorokaudenajasta riippumatta. Kivijalkakaupalla on paineita vastata kuluttajien odotuksiin, ja sen vuoksi osa EU:n jäsenvaltioista on hiljattain muuttanut aukioloaikojen sääntelyä joustavammaksi. Jousto mahdollistaa aukioloaikojen sovittamisen kuluttajien tarpeisiin, mutta voi aiheuttaa hankaluuksia työntekijöille ja pienille kaupoille. 9

10 * Miten kansalliset viranomaiset voisivat tukea kauppojen aukioloaikojen sääntelyllä vähittäiskaupan ja alan työntekijöiden sopeutumista kuluttajien uusiin ostotottumuksiin ja odotuksiin? Kansallisesti digitaaliseen kauppaan voidaan parhaiten sopeutua vapauttamalla kauppojen aukioloajat täydellisesti ja antamalla valintojen tapahtua markkinoilla. Kaupankäynti verkossa on ajasta ja paikasta riippumatonta, eikä kivijalkakauppaa voida asettaa sääntelyllä verkkokauppaa heikompaan asemaan. Suomessa kauppojen aukiolot vapautettiin vuonna Ensimmäisten selvitysten mukaan kuluttajat ovat olleet uudistukseen erittäin tyytyväisiä ja laajentuneita aukioloja myös hyödynnetään. Yrityksistä erityisesti päivittäistavarakaupassa ollaan oltu niin ikään erittäin tyytyväisiä sääntelyn purkuun. Erikoistavarakaupan yrityksissä alkuvaiheen vastaanotto on ollut jakautuneempi ja erityisesti pienissä yrityksissä aukiolojen vapautumisen myötä lisääntynyt kilpailu on tuonut haasteita. * Miten kauppojen aukioloaikasäännöissä voitaisiin huomioida pienten vähittäiskauppojen haasteet? Ks. yllä. Myynninedistäminen ja alennukset ovat tärkeitä strategioita vähittäiskaupassa. Niillä houkutellaan uusia asiakkaita, kannustetaan käyttämään tiettyä jakelukanavaa tai tyhjennetään ja uudistetaan varastoa. Myynninedistäminen ja alennukset vaikuttavat olevan erityisen merkittäviä asiakashankintakeinoja verkkokaupoille. Monet myynninedistämistä ja alennuksia koskevat säännöt, esimerkiksi kausialennusmyyntien ajankohdat, on suunniteltu kivijalkakauppaa varten. Koska säännöt vaihtelevat maittain, niiden soveltaminen verkkokauppaan muuttuu ongelmalliseksi, kun valtioiden rajat ylittävä sähköinen kaupankäynti lisääntyy. Kuluttajat ovat yhä halukkaampia etsimään parhaita tarjouksia kotimaansa ulkopuolelta. Jos sääntelyllä rajoitetaan vähittäismyyjien mahdollisuuksia päättää esimerkiksi alennusmyyntien ajankohdasta, se saattaa suosia sellaisen maan verkkokauppoja, joilla rajoituksia on vähemmän. * Vaikuttavatko myynninedistämistoimet ja alennukset ostopäätöksiin? Kyllä Ei Ei sovellu / En osaa sanoa * Onko myynninedistämisen ja alennusten vaikutus muuttunut kaupankäynnin sähköistymisen vuoksi? Perustele. 10

11 Kuluttajista on verkossa olevan tiedon saatavuuden, läpinäkyvyyden ja hintavertailuverkkosivustojen lisääntyneen käytön seurauksena tullut aikaisempaa hintatietoisempia ja myynninedistämisellä ja alennuksilla on rajat ylittävässä kaupassa aikaisempaa suurempi merkitys. Kansalliset normistot ja valtioittain eroavat säännösten tulkinnat ja markkinoinnin valvonta vaikuttavat sekä sisämarkkinakauppaan että kolmansista valtioista EU-alueelle suuntautuvaan kauppaan. Ankaramman sääntelyn ja valvonnan piirissä toimivat yritykset kärsivät epäoikeudenmukaista kilpailuhaittaa. Esimerkiksi Suomessa kuluttajamarkkinointiin on suhtauduttu keskimääräistä huomattavasti ankarammin. Käytännössä toimivaltainen kuluttajaviranomainen myös kohdentaa valvontansa lähinnä Suomessa toimivien yritysten markkinointiin ja alennuskäytäntöihin, eikä ulkomaisia toimijoita valvonta. Suomen kuluttajansuojalainsäädännössä ja siihen pohjautuvassa ratkaisukäytännössä kuluttaja on nähty passiivisena, ohimennen informaatiota tarkastelevana henkilönä, jolta ei odoteta aktiivista tiedonetsintää. Muualla Euroopassa markkinointi on ollut vapaampaa ja kuluttajansuojan taso alhaisempi uusklassisen mallin mukaisesta kuluttajaa rationaalisena toimijana painottavasta kuluttajakäsitteestä johtuen. Sääntelyn harmonisointi johtaisi tasapuolisempaan ja yhdenmukaisempaan lopputulokseen sisämarkkinoilla. Kasvava verkkokauppa kolmansista valtioista jää vielä tämänkin jälkeen pitkälti vastuiden ulkopuolelle. EU:n tulisi varmistaa, että kolmansista valtioista sisämarkkinoille tuotteitaan myyvät tulevat samojen tuote-, kuluttaja-, ympäristö- ym. vaatimusten piiriin kuin sisämarkkinoilla toimivat yritykset. Alkoholin, tupakan ja lääkkeiden kaltaisten tuoteryhmien myyntiä on rajoitettu kansanterveyssyistä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Osassa jäsenvaltioista niiden mainostamista tai markkinointia on rajoitettu, myynnille on asetettu alaikäraja, tuotteiden myyminen verkkokaupassa on kiellettyä tai niitä saa vain tietyistä erikoiskaupoista. Reseptilääkkeiden myynti on kaikissa jäsenvaltioissa varattu apteekeille. Monissa jäsenvaltioissa joitakin käsikauppalääkkeitä voidaan myydä myös apteekkien ulkopuolella. Tällöin saatetaan kuitenkin soveltaa erityisvaatimuksia: kaupoilta voidaan vaatia erityisluvan hakemista tai apteekkialan ammattilaisen nimeämistä lääkemyynnin vastuuhenkilöksi. EU-lainsäädännössä sallitaan reseptilääkkeiden verkkomyynti apteekeissa, ja joissakin jäsenvaltioissa apteekit saavatkin myydä sekä käsikauppa- että reseptilääkkeitä verkossa. EU-lainsäädännön ansiosta kuluttaja voi tietyin ehdoin tilata muissa jäsenvaltioissa sijaitsevista verkkokaupoista käsikauppalääkkeitä, jotka ovat sallittuja hänen asuinvaltiossaan. Ehdoilla varmistetaan esimerkiksi se, että kuluttajat saavat samoja lääkkeitä omalla kielellään sekä perinteisistä apteekeista että verkkokaupasta. Samalla torjutaan lääkeväärennöksiä ja varmistetaan, että lääkkeiden käyttö on harkittua ja että haittavaikutuksista raportoidaan terveydenhuoltoviranomaisille. * Oletko tyytyväinen nykyisiin mahdollisuuksiin ostaa/myydä tuotteita, joiden myynti on rajoitettu tiettyihin jakelukanaviin? Kyllä Ei Ei sovellu / En osaa sanoa 11

12 * Nimeä tuotteet (esim. alkoholi, tupakka, lääkkeet, ruoka, ravintolisät, lääkinnälliset laitteet) ja täsmennä, miksi olet tai et ole tyytyväinen. Suomen alkoholilain pitkään vireillä ollut uudistus, joka purkaisi kaupoissa myytävien alkoholijuomien myyntirajoituksia lisäisi kilpailua markkinoilla ja hillitsisi alkoholin matkustajatuontia. Alkoholin vähittäiskauppaa koskevien rajoitusten keventäminen uudistusehdotuksen mukaisesti ei tulisi todennäköisesti lisäämään alkoholin kokonaiskulutusta merkittävästi, etenkin kun samanaikaisesti toteutetaan alkoholiveron korotuksia. Esitetty maltillinen lakiuudistus ei mullistaisi kulutustottumuksia. Tuotteiden verotuksesta johtuva hintaero ja kuluttajien makutottumukset säilyttävät keskioluen selvästi myydyimpänä tuoteryhmänä jatkossakin. Perinteisen nelosoluen (~ 5 % vol) ja uusien erikoisoluiden myynnin salliminen ruokakaupoissa onkin merkityksellistä ennen kaikkea matkustajatuonnin hillitsemisen sekä pienpanimoiden ja olutkulttuurin kehittymisen kannalta. Saatavuuden lisääminen ei myöskään automaattisesti tarkoita alkoholin kokonaiskulutuksen kasvua. Kauppojen aukiolojen vapautuminen vuonna 2016 toi ruokakaupoille noin 15 uutta myyntipäivää ja lisätunteja viikonlopun myyntiin. Alkoholin myynti ei kuitenkaan lisääntynyt Suomen kaupoissa. Kaupan alalla lakiuudistus on erityisen tärkeä pienille myymälöille, alan työllisyydelle ja kattavan myymäläverkoston säilymiselle koko Suomessa. Alkoholin osalta verkkokauppa on Suomessa periaatteessa sallittu, mutta ikärajan tarkistamiseen luovutushetkellä liittyvien lakisääteisten menettelyjen vuoksi on alkoholin toimittaminen kotiin käytännössä mahdotonta. Ulkomaisista verkkokaupoista alkoholia, myös kansallisen alkoholimonopolin yksinoikeuden piiriin kuuluvaa, kuitenkin koko ajan myydään suomalaisille kuluttajille. Tältä osin oikeudellinen tilanne on osittain epävarma (asia vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa). Tilanne myös heikentää kotimaisten alkoholin vähittäismyyjien ja päivittäistavarakauppojen asemaa eurooppalaisilla kuluttajamarkkinoilla ja vääristää kilpailua. Myös lääkejakelua tulisi uudistaa muiden Pohjoismaiden esimerkin mukaisesti. Uudistus on toteutettavissa lääketurvallisuutta vaarantamatta siten, että lääkkeiden saatavuus paranee ja lääkejakelu koko maassa turvataan. Samalla tämä toisi kuluttajille ja valtiolle merkittävät säästöt lääkekuluissa. Lisäksi uudistus edesauttaisi pienten myymälöiden toimintaedellytysten säilymistä. Suomessa voidaan huomioida muiden maiden kokemukset ja lähteä liikkeelle maltillisella valikoimalla. Kaupoilla on hyvät omavalvonnan ja ikärajavalvonnan käytännöt, joiden pohjalle voidaan rakentaa itsehoitolääkkeiden edellyttämä valvonta ja lisäkoulutus. Tupakkatuotteiden verkkokauppa on Suomessa kokonaan kielletty. Tämä heikentää kuluttajien saamaa palvelutasoa, kun vähittäiskaupat eivät voi tarjota myymälöidensä koko tuotevalikoimaan verkossa. 12

13 * Ovatko myyntirajoitusten alaisten tuotteiden nykyiset myyntikanavat oikeasuhteisia rajoitusten kansanterveydellisiin tavoitteisiin nähden (esim. harkittu käyttö, väärennösten torjuminen, haittavaikutusten raportoiminen)? Kyllä Ei Ei sovellu / En osaa sanoa * Nimeä tuotteet (esim. alkoholi, tupakka, lääkkeet, ruoka, ravintolisät, lääkinnälliset laitteet) ja täsmennä vastaustasi. Ks. yllä. Jakelukanavan rajoittaminen on lähtökohdiltaan sisämarkkinaperiaatteiden vastaista. Tuotteiden turvallinen jakelu pystytään varmistamaan verkkokaupassa ja muissa kanavissa ilman, että sitä on perusteltua rajata lailla vain yhteen kanavaan. * Onko erityisvaatimusten asettaminen nykyisin myyntirajoitusten alaisena olevien tuotteiden myynnille perusteltua verkkokaupan näkökulmasta? Kyllä Ei Ei sovellu / En osaa sanoa Viime vuosina monet jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön sääntöjä, jotka suosivat lyhyitä toimitusketjuja. Sääntöjen tarkoituksena on vähentää vähittäiskaupan ympäristökuormitusta ja edistää kestävää kehitystä. Vähittäiskaupan toimijat tukevat kehityssuuntaa monin tavoin. Joissakin tapauksissa uudet säännöt vaikuttavat kuitenkin olevan liian rajoittavia, jos ne estävät hankintojen tekemisen maan rajojen ulkopuolelta ja rajoittavat suhteettomasti vähittäiskaupan mahdollisuutta hankkia kuluttajien mieltymyksiä vastaavia tuotteita. Sääntöjen rajoittavuus vaikuttaa erityisesti niihin vähittäismyyjiin, joilla on liiketoimintaa useissa EU-maissa. Nämä yritykset ovat luoneet rajat ylittäviä hankintaketjuja parantaakseen tehokkuutta ja tuottavuutta sekä pienentääkseen kustannuksia, ja se hyödyttää lopulta kuluttajia. Lainsäädännössä asetettujen hankintavaatimusten lisäksi yksityissektorilla saattaa olla esteitä, jotka rajoittavat vähittäismyyjän mahdollisuutta hankkia tuotteita keneltä ja mistä tahansa. Esimerkiksi jotkut monikansalliset toimittajat saattavat rajoittaa hankintoja alueittain, jolloin vähittäismyyjät eivät voi hankkia samoja tai samankaltaisia tuotteita ulkomailta ja myydä niitä eteenpäin omassa maassaan. * Kohtaako organisaatiosi / kohtaavatko edustamasi tahon jäsenet sääntelystä johtuvia rajoitteita, jotka vaikuttavat tuotteiden hankintaan ja/tai alueisiin, joilta tuotteita voidaan hankkia? Kyllä Ei Ei sovellu / En osaa sanoa * Onko edustamasi organisaatio / ovatko edustamasi tahon jäsenet kohdanneet alueellisia hankintarajoituksia? Jos ovat, mitä tuotteita rajoitukset ovat koskeneet? 13

14 Kyllä. Hankintarajoituksia on lähes kaikissa yritysten välisissä vertikaalisissa sopimuksissa, kuten valikoivia jakelujärjestelmiä säätelevissä sopimuksissa ja alueellisissa ym. yksinmyyntisopimuksissa. Rajoitukset ovat koskeneet lähes kaikkia tuoteryhmiä ja merkittävää osaa tuotteista. Tavarantoimittajien sopimusehdoissa saattaa joskus esiintyä yrityksiä venyttää /väärinkäyttää ryhmäpoikkeusasetuksen (EU) N:o 330/2010 sallimia poikkeuksia silloinkin, eli pyrkimystä käyttää esim. valikoivan jakelujärjestelmän ehtoja silloinkin, kun jälleenmyyjille asetettaville laadullisille tai määrällisille valintaperusteille ei ole todellisia perusteita. Vastaavasti sopimuksissa saattaa esiintyä yrityksiä rajoittaa oman organisaation myyntiä Euroopassa, esim. edellytetään, että Suomeen ei saa toimittaa. * Mikä ovat merkittävimpiä seurauksia, joita alueellisista hankintarajoituksista aiheutuu vähittäiskaupalle, jota edustamasi organisaatio tai edustamasi tahon jäsenet harjoittavat EU:ssa? Hankintarajoitukset saattavat aiheuttaa merkittäviäkin haittoja, jos kyse on voimassaolevan kilpailusääntelyn vastaisesta toiminnasta. Yleensä ne ovat olleet keskeinen osa liiketoimintamallia ja osa tervettä ja toimivaa kilpailua. Vertikaalisten sopimusten ja niihin sisältyvien hankintarajoitusten erityisinä hyötyinä ovat korostuneet olennaiset tehokkuusedut, kuten skaalaedut ja jakelujärjestelmän tehostuminen, tuplamarginalisaatio-ongelman poistuminen, erityisesti verkkokauppaan liittyvän vapaamatkustajaongelman poistuminen, parempaan palveluun ja laatuun panostaminen, valmistajien välisen vapaamatkustajaongelman poistuminen, tuotemerkkien välisen kilpailun lisääntyminen, tuotemerkkien arvon signaloiminen, transaktiokustannusten alentuminen ja jakeluketjua tehostavan informaation lisääntyminen. Sopimuksiin perustuvia hankintarajoituksia ei siis voida mustavalkoisesti luokitella vain hyviksi tai huonoiksi. Kaupan liiton jäsenissä on suuri määrä toimijoita, joille selektiivinen jakelu tai muut ryhmäpoikkeusasetuksen (EU) N: o 330/2010 mahdollistamat sopimusjärjestelyt ovat keskeinen osa liiketoimintamallia. Osalle yrityksistä asetuksen sallimat poikkeukset taas esiintyvät rasitteina ja hankaloittavat esimerkiksi rajat ylittävää hankintaa. Näkemyksemme mukaan EU:n tulee edistää sellaista vertikaalisten sopimussuhteiden sääntelyä, joka turvaa terveen ja toimivan kilpailun sisämarkkinoilla tuoden lisäarvoa kuluttajille. Terveen ja toimivan kilpailun turvaaminen edellyttää kulloisenkin sääntelyn tehokasta toimeenpanoa niin kansallisesti kuin EU-tasolla. Useissa jäsenvaltioissa vähittäiskauppaan kohdistetaan erityisveroja, joita peritään ainoastaan vähittäismyyjiltä (arvonlisävero sekä alkoholi-, tupakka-, energia- tai sokeriveron kaltaiset tuoteryhmäkohtaiset verot eivät kuulu tämän kuulemisen piiriin). Vähittäiskauppa maksaa nämä erityisverot sellaisten suorien ja välillisten verojen lisäksi, jotka peritään kaikilta yrityksiltä. 14

15 Vähittäiskauppaan kohdistuvat erityisverot saattavat perustua myyntipinta-alaan, liikevaihtoon tai molempiin. Jos vero määräytyy liikevaihdon perusteella, verkkokaupat on saatettu tarkoituksellisesti vapauttaa siitä, jolloin verorasitus lankeaa kivijalkakaupoille. * Kohdistuuko vähittäiskauppaan erityisveroja niissä maissa, joissa edustamasi organisaatio tai edustamasi tahon jäsenet toimivat? Kyllä Ei Ei sovellu / En osaa sanoa * Kuvaile niitä lyhyesti ja selvennä tarvittaessa, sovelletaanko verkkokauppaan ja kivijalkakauppaan erilaista verotusta. Veroluonteisena vähittäiskauppaan kohdistuvana maksuna voidaan mainita Suomen tupakkalain mukainen valvontamaksu. Maksu määrätään myyntipistekohtaisesti ja se on enintään 500 euroa vuodessa. Maksu on kaksinkertainen, jos myyntipisteessä myydään myös nikotiininesteitä. Myyntipisteellä tarkoitetaan myyntipaikassa olevaa asiakaspalvelupistettä, josta luovutetaan tai myydään tupakkatuotteita tai nikotiininesteitä. Toisin sanoen valvontamaksu kohdistuu kaupassa jokaiseen yksittäiseen kassaan, jossa tupakkatuotteita myydään. Hallituksen esityksen mukaan valvontamaksun ei jatkossa tarvitsisi liittyä todellisiin valvontasuoritteisiin eikä niiden tarvitsisi olla kustannusvastaavia. Sääntely heikentää kotimaisten yritysten toimintaedellytyksiä ja mahdollisuuksia palvella asiakkaita. Myynnin rajoittaminen ja laillisten myyntilähteiden vähentäminen ylimitoitetuilla valvontamaksuilla lisää tupakkatuotteiden ja nikotiiniesteiden matkustajatuontia ja tuotteiden tilaamista verkkokaupasta. * Miten vähittäiskauppaan kohdistuvat erityisverot vaikuttavat valtioiden rajat ylittävään toimintaan, jota edustamasi organisaatio tai edustamasi tahon jäsenet harjoittavat? - * Miten voitaisiin varmistaa, että verkkokauppaa ja kivijalkakauppaa kohdellaan kansallisissa verotusjärjestelmissä tasapuolisesti? - VII. Sääntelytaakka Viime vuosina EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa on kiinnitetty huomiota sääntelyn laatuongelmiin sekä yrityksille aiheutuvaan sääntelytaakkaan ja hallinnolliseen rasitukseen. Jäsenvaltioissa on tehty tutkimuksia, joissa selvitettiin yritysten näkemyksiä sääntelyn aiheuttamasta hallinnollisesta rasituksesta. 15

16 Tulokset osoittivat, että yrityksille aiheutuu merkittävää rasitusta menettelyistä, joilla lainsäädännön vaatimusten noudattaminen varmistetaan. Tämä pätee erityisesti pk-yrityksiin, joita valtaosa vähittäismyyjistä on. Euroopan komissio ei kuitenkaan ole löytänyt tutkimuksia, jotka koskisivat nimenomaan vähittäiskauppaan kohdistuvaa sääntelytaakkaa. * Mitkä piirteet vähittäiskaupan sääntelyssä lisäävät vähittäiskauppaan kohdistuvaa sääntelytaakkaa eniten? Suomen kilpailulain mukaan elinkeinonharjoittaja, jonka markkinaosuus päivittäistavarakaupan vähittäismyynnissä Suomessa on vähintään 30 prosenttia, on määräävässä markkina-asemassa Suomen päivittäistavarakaupan markkinoilla. Päivittäistavarakaupan markkinoihin kuuluvat säännöksen mukaan vähittäismarkkinoiden lisäksi hankintamarkkinat, jotka ovat kansainväliset. Säännös aiheuttaa Suomen päivittäistavarakaupan suurimmille toimijoille epäsuhtaisen kilpailuhaitan eurooppalaisilla päivittäistavarakaupan markkinoilla. Säännös tulisi kumota. Kilpailulaissa ja EU-oikeuskäytännössä määritetty yleinen määräävän markkina-aseman määrittely ja sen väärinkäyttökielto soveltuvat sellaisenaan myös päivittäistavarakauppaan ilman toimialakohtaisen sääntelyn tarvetta. Näyttötaakka määräävän aseman muodostumisesta tietyillä maantieteellisillä ja hyödykemarkkinoilla tulee sälyttää kilpailuviranomaisille. Suomen kansalliset tuottajavastuujärjestelmät (mm. pakkaukset, renkaat) asettavat suomalaiset toimijat epäedulliseen kilpailuasemaan ulkomaiseen verkkokauppaan verrattuna. Tuottajavastuullisia toimijoita ovat jätelain ja sen nojalla annettujen tuottajavastuualakohtaisten asetusten mukaan pääasiassa tuotteiden ammattimaiset maahantuojat ja valmistajat, joiksi tuottajavastuuta valvova viranomainen on linjannut ainoastaan suomalaiset yritykset tai ulkomaisen toimijan Suomen sivuliikkeet. Kyseessä olevissa säädöksissä määritellyt kansalliset tuottajavastuujärjestelmät asettavat suomalaiset toimijat epäedulliseen kilpailuasetelmaan maan rajojen ulkopuolelta toimivan verkkokaupan suhteen. Ulkomainen verkkokauppa ei ole nykysääntelyn nojalla velvollinen osallistumaan Suomessa esim. kuluttajapakkausten tuottajavastuujärjestelmän kustannuksiin, kuten kustannuksiltaan merkittävään kuluttajapakkausten keräysverkoston rakentamiseen ja ylläpitoon. Kaikkien tuottajavastuiden tulisi perustua harmonisoituun EU-sääntelyyn, jotta verkkokauppa saataisiin tasaveroisesti osallistumaan tuottajavastuun kustannuksiin. Contact grow-e4@ec.europa.eu 16