Imetyksen tuki ry. 4/2009 netti. Kuvareportaasi syksyisestä tempauksesta Kirjoituskilpailun tarinoita. Kaikkia ei voi auttaa

Transkriptio

1 Imetyksen tuki ry 4/2009 netti Kaikkia ei voi auttaa Kuvareportaasi syksyisestä tempauksesta Kirjoituskilpailun tarinoita 1

2 Lehteä julkaisee Imetyksen tuki ry Malminkatu 22 E HELSINKI itu@imetys.fi Päätoimittaja Marika Koskilahti-Viita imetysuutisia@imetys.fi Toimitus Liisa Ansio Pirita Hakomäki Jutta Jokela Paula Kajaan Agda Kalliola Maarit Kuoppala Maria Kähäri Riikka Käkelä-Rantalainen Tytti Lehtola Karla Loppi Leena Pikkumäki Jaana Reinikka Kansikuva Kuvaaja: Riikka Käkelä- Rantalainen Tilaukset Imetysuutisia on kaksi - neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti, jonka Imetyksen tuki ry:n jäsenet saavat jäsenetuna. Osoitteenmuutokset jaana.reinikka@imetys.fi p Mainosmyynti jaana.reinikka@imetys.fi Copyright Imetyksen tuki ry, kirjoittajat, kuvaajat ja kuvittajat. Kaikki oikeudet pidätetään. All Rights Reserved. Sisällys 4/09 netti Sisällys 4/09 netti Pääkirjoitus: Tarinoidaan vuoden 2009 kunniaksi Puheenjohtajalta: Välitilassa Hallitus vuodelle 2010 Millaista rahoitusta olemme saamassa Pienin askelin kohti toivoa Kaikkia ei voi auttaa Tarina: Äidit, nuo ruokkiessa paljaat Tarina: Kulttuurina venytetyt mahalaukut Tarina: Kammomamma Imetys vähentää äitien metabolista oireyhtymää Vaaka ry myönsi Ursula-nallen Itulle Vaasan imetystukiryhmä palkitsi kätilön Imetystukiryhmät Suomessa (Syksy 2009) Tarinoidaan vuoden 2009 kunniaksi Pääkirjoitus Kuva: Petri Viita Luet juuri vuoden 2009 viimeistä Imetysuutisia-lehteä, joka on tämän vuoden toinen nettilehti. Ehdimme sentään tämän vuoden puolella, vaikka sekä päätoimittajan että taittajan perheessä on sairasteltu ja paikkailtu sen aiheuttamia kiireitä. Hurraa siis! Tässä lehdessä saamme kertoa teille tarinoita kirjoituskilpailuun osallistuneiden avulla. Lisäksi kerromme omin sanoin yhdistyksen tulevaisuudesta sen verran kuin tällä hetkellä tiedämme ja esittelemme myös uuden hallituksen. Omalta osaltani kiitän luottamuksesta, pesti jatkuu ensi vuonnakin. Tarinoiden lisäksi lehden pääpaino on tukiäideissämme, jotka tekevät valtavan hienoa ja vaativaa työtä ympäri maata. Teille tarjoamme referaatin syyskokouksen yhteydessä järjestetystä tukiäititapaamisesta, jonka aiheena oli Kaikkia ei voi auttaa. Vertaistuki voi auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti, vaikka tukiäiti kuinka kovasti haluaisikin tehdä enemmän. Omat rajansa on pakko hyväksyä. Ihmisiä mekin olemme. Ensi vuodelle yhdistys sai niukasti rahaa, mutta Imetysuutisia ilmestyy kyllä ilahduttamaan teitä ja jakamaan tietoa myös vuonna 2010 miten usein ja missä muodossa jää vielä nähtäväksi. Meillä lehtityöryhmässä sinkoilevat kyllä ihanasti ideat! Toivottavasti imetystukityön tärkeys nähdään vielä jokin päivä päättävissä tahoissakin. Toivon kaikille valoisaa ja tarmokasta vuotta 2010! Erityisesti tukiäideille ja muille vapaaehtoisille, teitä me tarvitsemme. Marika Koskilahti-Viita päätoimittaja imetysuutisia@imetys.fi 2 3

3 Puheenjohtajalta Välitilassa Kuva: Eve Loppi Onkohan tämän Imetysuutisten numeron ilmestyessä jo tiedossa yhdistyksemme rahoitus vuodelle 2010? Kirjoittaessani ei ole, ja epätietoisuus jotenkin halvauttaa. Mitä on tulossa? Suuria muutoksia? Samaa kuin ennen (vain viisaampana, sellaista kasvua ei voi kukaan estää eikä se ole kenestäkään muusta riippuvainen kuin itsestämme)? Oma toiveeni on, että ihan rahoituksesta riippumatta vuosi 2010 olisi Imetyksen tuki ry:ssä Suuren Vuoropuhelun Vuosi. Jokaisen kokemuksia ja mielipidettä ja haaveita kaivataan, kun etsimme paikkaamme järjestökentällä (pitäisikö liittoutua, sulautua, erottua, profiloitua, vai laajentua?) ja parasta tapaa toteuttaa tehtäväämme (miten pyörittää onnellisten tukiäitien, tukea saavien perheiden, vapaasti virtaavan tiedon virtaa?). Olen täynnä kysymyksiä, mutta näen tulevaisuuteen kuin läpitunkemattomaan sumuverhoon. Katson siis hetken taaksepäin ja muistelen henkilökohtaisia hienoja hetkiä. Yllättäen kirkkaimpia muistoja eivät olekaan suuret saavutukset kuten oikeusasiamiehen kannanotto, lausutut lausunnot, saadut avustukset, tärkeät tapaamiset vaikuttajien kanssa, vaan pikkujoulukahvit sihteerin keittiössä, ensimmäisen seminaarin jälkeinen yhteisvalokuva, kukitukset kokouksissa. Kohtaamiset! Se, kun matkustin Ouluun tai Kuopioon ja tapasin naamoja nimien takana. Henkilökohtaisella tasolla voi imetysyhdistyksessä toimiminen tarjota elämyksiä joissa rahoitus on aivan toissijainen juttu. Omalta osaltani muutos tulee vuoden vaihteessa olemaan joka tapauksessa valtava. Vuonna 2010 en ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen ole hallituksen jäsenenä. Tarvitsen aikaa keskittyä opiskelujeni loppusuoraan, ja olen varma, että yhdistyksellekin tekee hyvää välillä ravistella kantavia rakenteita: antaa tilaa uudelle. Toivotan onnea ja menestystä uudelle puheenjohtajalle, ja kiitän kaikkia kavereita (kohdattuja tai ei) tähänastisesta. Karla Loppi puheenjohtaja Imetyksen tuki ry Hallitus vuodelle 2010 Syyskokouksessa lokakuisena lauantaina valittiin yhdistykselle uusi hallitus vuodelle Myös yhdistyksen puheenjohtaja vaihtui, kun toiminnassa pitkään mukana ollut ja viimeiset kaksi vuotta puheenjohtajan nuijaa heiluttanut Karla Loppi ei asettunut ehdolle. Uutena puheenjohtajana aloittaa tammikuussa Tanja Borodulin Kotkasta. Hän on vanhoja hallituslaisia ja nyt uusien haasteiden edessä. Taustalla Tanjalla on yhdistyksen tukiäitikoulutukset sekä useampi vuosi ryhmänvetäjäkokemusta. Lisäksi johtaminen on jo työelämästä tuttua. Varsinaisiksi jäseniksi valittiin seitsemän tarmokasta naista: Seela Engman Vaasasta tuli uutena mukaan hallitustoimintaan. Hän on yksi yhdistyksen koulutetuista tukiäideistä ja puhelinpäivystäjistä. Kiinnostus imetykseen on Seelalla myös ammatillista, sillä hänen opintonsa suuntautuvat terveydenhoitoalalle. Minna Haataja Kajaanista jatkaa vanhana hallituksessa. Minnalla on ammatillista kokemusta sekä terveydenhoitoalalta että yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta Marika Koskilahti-Viita Vaasasta on myös yksi jatkavista vanhoista jäsenistä. Marika on mukana mm. kouluttamassa ja puhelinpäivystämässä, ja hänen kädenjälkensä näkyy myös etenkin Imetysuutisialehden päätoimittajana. Eveliina Lindell Helsingistä aloittaa uutena hallituksen jäsenenä. Eveliinalla on taustalla rutkasti järjestökokemusta. Yhdistyksessä hän on kiinnostunut yhteiskunnallisesta ja poliittisesta vaikuttamisesta, maahanmuuttajien ja muiden vaikeasti tavoitettavien ryhmien auttamisesta sekä yhdistysbyrokratiasta. Hänen omien sanojensa mukaan imetys meinasi mennä mönkään alkumetreillä, mutta Itun ansiosta jatkuu edelleen. Meri Ovaskainen Helsingistä on myös uusi jäsen hallituksessa. Merillä on vankkaa kokemusta yhdistystoiminnasta ja kansalaisaktivismista. Lisäksi hän työskentelee kätilönä ja imetysohjaajakouluttajana ja sitä kautta pääsee hyvinkin lähelle suomalaisen imetyskulttuurin alkulähteitä. Jaana Reinikka Keravalta jatkaa hallituksen jäsenenä kahdeksatta kauttaan. 4 5

4 Hän on näiden vuosien aikana toiminut myös kouluttajana ja ollut mukana toteuttamassa koulutusuudistusta. Lisäksi hän toimii useissa eri työryhmissä, mm. toimittamassa lehteä. Kiinnostuksen kohteita ovat imetyskulttuurin ja -tiedon eteenpäin vieminen sekä yhdistyksen organisaation ja toimintatapojen kehittäminen. Laura Rönkkö Vaasasta tulee uutena mukaan hallitustyöskentelyyn. Hän haluaa olla mukana ajamassa Itua eteenpäin näinä hankalina hetkinä ja olla mukana vuodenvaihteen jälkeen vaikuttamassa siihen, millaiseksi yhdistyksen järjestötoiminta kehittyy syksyisen rahoituskriisin jälkeen. Laura on saanut yhdistyksen tukiäitikoulutuksen ja päivystää Imetystukipuhelimessa. Millaista rahoitusta olemme saamassa Varajäseniksi ryhmään tulevat intoa puhkuen mukaan: Pirita Hakomäki Vaasasta aloittaa uutena jäsenenä hallituksessa. Piritalla on paljon aikaisempaa kokemusta yhdistystoiminnasta. Itussa hän on kouluttautunut tukiäidiksi ja toimii myös puhelinpäivystäjänä Imetystukipuhelimessa. Hallituksen varajäsenenä Pirita haluaa olla mukana edistämässä imetyksen näkyvyyttä ja lisäämässä imetystietoutta. Pauliina Paakala Vantaalta on hänkin uusi jäsen hallitusryhmässä. Pauliina on toiminut mm. yhdistyksen imetystukikouluttajana ja puhelinpäivystäjänä. Hän on se TV:stä tuttu tukiäiti, ja aina valmiina tarttumaan uusiin haasteisiin. Yhdistys haki kahta projektiavustusta RAY:ltä. Projektien lisäksi eduskunnassa oli kol messa eri talousarvioaloittees sa ehdotettu Imetyksen tuelle myönnettä väksi euron rahoitusta vuodelle Syyskokouksessa jäätiin pohtimaan sitä, mikä on tärkeintä ylläpitää, jos rahoitus loppuu. Lähes jokainen paikalla ollut jäsen oli sitä mieltä, että Imetystukipuhelin pitää pitää toiminnassa. Rahaa siis menisi nykyisen vaihteen ylläpitämiseen ja zef-arviointikoneen vuosi- maksuihin tukipuheluiden kirjaamista varten. Jotta kukaan nykyisistä päivystäjistä ei palaisi puhki, pitää osa rahoista laittaa puhelinpäivystäjinä toimivien tukiäitien työnhuoltoon. Joulukuussa tuli alustava päätös RAY:ltä, jonka mukaan Imetyksen tuki ry:lle myönnetään euroa imetystukitoiminnan jatkamiseen ja kehittämiseen. Alla viesti aiheesta puheenjohtajalta: Raha-automaattiyhdistykseltä saatiin viimein tieto vuoden 2010 avustuksista. Helpottuneina voimme todeta, että pahin ei tapahtunut, katastrofi on vältetty ja Imetystukipuhelin voi jatkaa toimintaansa myös ensi vuonna. Rahis myönsi yhdistykselle euron avustuksen imetystukitoiminnan jatkamiseen ja kehittämiseen. Suuri kiitos kaikille, jotka olette kannustaneet tai osallistuneet syksyn suureen tiedotusponnistukseen mielenosoituksineen ja vetoomuksineen: KIITOS! Yhdistyksen kokonaisrahoitus kuitenkin putosi kolmanneksella entisestä, joten tiukoilla tulemme olemaan ja kaikkea toivottua ja suunniteltua ei päästä toteuttamaan. Etenkin on yhdistyksen hallituksessa harmiteltu sitä, että vaikka Raha-automaattiyhdistys kuuluttaa kansalaisjärjestöjen verkostoitumisen ja vaikuttamistyön perään, rahoitusta sille ei tunnu heruvan, ja hyvin valmistellut projektimme näiden asioiden parissa jäivät ilman tukea. Emme kuitenkaan aio unohtaa näitäkään alueita. Projektityöntekijämme Maaritin viesti kaikille: On hyvä muistaa, että meillä yhdistyksessä on yksi resurssi, mistä monilla muilla järjestöillä on pula: aktiiviset vapaaehtoiset, joita syntyy joka vuosi lisää. Vapaaehtoistyö ei ole yksin vertaistukityötä vaan todella paljon muutakin! Vertaistukityö on ehkä kolmannes vapaaehtoistyöstämme, vaikka saakin julkisesta rahoituksesta käytännössä kaiken. Taloudellisten resurssien pienentyessä juuri vapaaehtoistyölle on tilaa. Uusille innovatiivisille tavoille vaikuttaa imetykseen ja imetysmyönteisiin asenteisiin on yhä enemmän paikkoja. Pienistä teoista kasvavat suuret virrat. Uusi hallitus kokoontuu vuoden alussa päättämään siitä, miten rahat käytetään. 6 Kuvat: jorge vicente (seteli), Jeff Prieb (possu), Kuvankäsitely Riikka K-R 7

5 Pienin askelin kohti toivoa 8 Kuvat: Riikka Käkelä-Rantalainen 9

6 I metyksen tuki ry järjesti Eduskuntatalon portailla Toiveikkaan mielenosoituksen ja Pienin askelin -installaation. Paikalla oli niin vauva- ja lapsiperheitä, isovanhempia kuin aidosta kansalaistoiminnasta kiinnostuneitakin. Ohikulkijat ja paikalle osuneet lukuisat turistikaan eivät malttaneet olla piipahtamatta lähemmäs ihmettelemään kylmille kiviportaille pienistä sukista syntynyttä koskettavaa asetelmaa. Portailla jaettiin tietoa imetystukitoiminnasta, puhuttiin kasvokkain imetystuen tarpeesta ja pidettiin puheita. Myös eduskuntaryhmien edustajat vierailivat paikalla ja käyttivät puheenvuorot tärkeän asiamme puolesta. Installaation pystytys aloitettiin aamupäivällä asettelemalla portaille lähes 800 jyvillä täytettyä vauvansukkaa yksi jokaista kuluneen vuoden aikana vastattua puhelua kohden

7 Suloinen Elsa oli kuin koko tilaisuuden symboli köllötellessään hetken kuvattavana kiviportailla sukkien keskellä. Portailla jaettiin tarinakääröjä, jotka kätkivät sisäänsä imetystukipuhelimeen soittaneiden tarinoita; huolta maitomäärästä, kysymyksiä vieroituksesta, ristiriitaisia ohjeita, väsymystä, hämmennystä, kipua, iloa ja kuulevan korvan kaipuuta. Mielenosoitukseen oli tehty kaksi komeaa kylttiä: toisessa kampanjan iskulause Kuka kuuntelee?, toisessa Itun logo. Risto Autio (kesk) kävi juttelemassa itulaisten kanssa ennen tilaisuuden virallista osuutta

8 Leena Pikkumäki piti puheen imetystuen puolesta. Itun Kirsi Vanhamaa piti langat käsissään ja antoi haastatteluja. Paikalla oli kansanedustajia lähes kaikista eduskuntaryhmistä. Etualalla Ainon puhetta kuuntelevat Päivi Räsänen (kd), Janina Andersson (vihr) ja Mia-Petra Kumpula-Natri (sd). Taaempana Anna-Maja Henriksson (r), Merja Kyllönen (vas), Inkeri Kerola (kesk) ja Pirkko Ruohonen-Lerner (ps)

9 Nasevat puhujat saivat aplodit myös joukon pienimmilltä. Teemaan sopivasti portailla myös imetettiin

10 Kaikkia ei voi auttaa Turhauttavinta on, kun toinen ei tajua. Tekisi mieli lopettaa puhelu, kun alkaa tuntua, että tarvitsisi mennä vähäksi aikaa hakkaamaan päätä seinään. Tai silloin, kun on kuin seinille puhuisi. MARIKA KOSKILAHTI-VIITA Syyskokouspäivänä ennen kokousta järjestettiin tukiäititapaaminen aiheesta Kaikkia ei voi auttaa. Mitä paikalla olevat tukiäidit keskustelivat? Millaisia kokemuksia heillä oli? On vähän ahdistavaa, kun tietää, että imetyksen jatkumiseksi olisi paljonkin tehtävissä, mutta äiti asettaa etusijalle ihan toissijaiset asiat. Tekisi mieli lopettaa puhelu, kun kaikki mitä ehdottaa, kimpoaa kuin pallo seinästä. Olisi kiva jos näkisi, mitä äiti oikeasti miettii puhelun jälkeen, ei ehkä tarvitsisi olla niin huolissaan. Tapaamisen aihe sai aikaan paljon keskustelua tukiäitien omista ajatuksista ja tuntemuksista. Eniten taisivat harmittaa ne puhelut, joissa olisi ollut paljon tehtävissä, mutta soittaja ei nähnyt tilannetta samalla tavalla sekä ne tapaukset, joissa tilanne oli liian vaikea vertaistuella autettavaksi. Tapaamisessa tehtiin pari-improja ja sen jälkeen jaettiin kortteja, joissa oli täydennettäviä lauseita. Tekisi mieli lopettaa puhelu, kun, On vaikea ymmärtää, että, Haluaisin, että, Olisi ihanaa, jos. Tuntuu raskaalta, kun vastaa puheluun, eikä tiedä ollenkaan, mitä toisesta päästä tulee. On vaikea ymmärtää, että taustalla saattaa kumpuilla vuosikausien jutut. Erilaiset odotukset Usein soittava äiti haluaa apua ja on valmis tekemään työtä tilanteen parantamiseksi, mutta joskus äidin omat odotukset ja oletukset ovatkin täysin erilaisia kuin tukiäidin omat. Oman ongelmansa muodostavat tuttavat. Vielä vaikeampaa on puhua tutun henkilön kanssa. Isä ehkä siinä vieressä nyökyttelee ja itse yrittää purra kynsiään ja olla sanomatta mitään. Joskus tukiäidin tekisi mieli lähteä auttamaan soittavaa äitiä, vaikka vahtimaan lapsia sillä aikaa, että äiti voi olla ihokontaktissa vauvan kanssa. Joskus tekisi mieli sanoa muutama valittu sana äidin sukulaisille. On vaikea joskus ymmärtää, miten kauhean yksin äiti voi olla. Mitä sille voi puhelimessa tehdä? Joskus ärsyttää, ettei äidistä saa mitään irti. Tuntuu, että hän on uskonut ja alistunut siihen, mitä on sanottu. Elämä vauvan kanssa tulee toisille äideille suurena yllätyksenä. Äidit kyllä haluaisivat täysimettää, mutta ehtivät vain rajallisesti jotain tiettyjä juttuja. Äidit haluaisivat nukkua, eivätkä käsitä, että vauva syö usein ensimmäisen vuorokauden jälkeen. Kaikkea ei voi aina saada. Tilanteet kuitenkin muuttuvat vauvan kasvaessa. Moni valittaa, ettei osaa levätä päivällä, kun antaa sellaisen neuvoksi. Tarve saada kannustusta Kaikilla on tarve saada kannustusta. Myös tukiäideillä. Usein kehut menevät vauvalle ja äiti jää ilman. Jos muuta et keksi, kehu äitiä edes siitä, että hän oli rohkea, kun soitti! Yhteiskunnassa menee niin, että jos isä tulee neuvolaan tai on synnytyksessä mukana, sitä kehutaan ja huomioidaan kovasti ja äiti unohtuu. Haastava vauva ei anna kiitosta käytöksellään, samoin huonosti kasvava. Äidille säälitellään, eikä sanota mitään 18 Kuva: Sharlene Jackson 19

11 positiivista. Meillä on hirmu tekemisen ja pätemisen kulttuuri, joskus on vaikea saada läpi ajatusta, että kodin ei ole pakko koko aikaa kiiltää. Joskus asioita on vaikea sanoa ääneen. Kaikkea ei edes uskalla sanoa ääneen. Mitä soittava äiti itse haluaa, mitä hän miettii imetyksestä, miksi hän on soittanut? Omat ja toisten oletusarvot Tukiäidit ovat päätyneet tukiäideiksi useimmiten siksi, että imetys tuntuu tärkeältä. Tukiäitinä imetystä katsotaankin yleensä siitä näkökulmasta. Oma oletusarvo ei kuitenkaan aina ole vastapuolen oletusarvo. Joskus käy niin, että imetys tuntuukin pahalta ja se tulee yllätyksenä äidille. Epämiellyttävää tunnetta ja riistämisen tunnetta kuuluu vähän jokaiseen imetykseen. Ne ovat ok, kuuluvat imetykseen, eivätkä vaaranna sitä. Viisi eri kategoriaa äiti, joka ottaa kaiken vastaan innoissaan ja kiitollisena äiti, joka ottaa vinkit vastaan, mutta ei näe että ne toimisivat heidän perheessään äiti, joka on täysin vastaan kaikkea ehdotettua - voi kertoa, että on tehnyt kaikkensa, vaikka ei ole ottanutkaan mitään vastaan äidillä ihan pieni vauva, jonka kohdalla sairaalassa on jo mennyt kaikki pieleen äiti saattaa haluta yrittää kaikkensa, tilanne vaatii ammattilaisen apua Pahoinpitelyä kohdanneille äideille imetys voi oikeasti tuntua pahalta. Kun äiti saa kuulla sen toiselta, hän voi osata pukea sen sanoiksi ja ymmärtää tunteensa. Muutama niistä äideistä, joita ei pystytä auttamaan, voi taustaltaan olla näitä. Kannattaa myös muistaa, että suosituksetkin ovat vain suosituksia. Jos äidin valinta on lopettaa imetys, se on äidin valinta ja silloin hyväksyttävää. Tukiäidit olivat samaa mieltä siitä, että puhdas tukipuhelu tuntuu hyvältä. Ei tarvitse olla negatiivinen olo, vaikka ei pysty auttamaan, sillä ainakin joku on kuunnellut äitiä! Oma tulkinta voi olla erilainen kuin äidillä vaikka sitä ei välttämättä saa koskaan tietää. Yksi yhteinen toive: voi kun joka paikassa olisi imetystukiryhmä! Kirjoittaja on neljän lapsen äiti, Imetystukipuhelimen päivystäjä ja hallituksen jäsen. äidillä lakkoilutapaus, jossa vauva on vanhempi, äiti on yrittänyt kaikkensa, mutta mikään ei toimi sukulaiset ja tuttavat saattavat toimia imetystä vastaan, tilanne vaatii ammattilaisen apua Kolme ensimmäistä ovat tuki- ja tietopuheluita, kaksi viimeistä ns. punaisia puheluita, jotka vaatisivat ammattilaisen apua. Kategoriat Jaana Reinikka ja Marika Koskilahti-Viita KIRJOITUSKILPAILU Äidit, nuo ruokkiessa paljaat Eikö voisi pullosta antaa, yrmisteli naapuripöydän mies vaimolleen. Sillä lailla sopivan kuuluvasti, että viesti meni perille ja vähän pidemmällekin. Vaimo ei virkkanut mitään, mutta loi sanomaa tukevan katseen rinnallani herkuttelevaan puolivuotiaaseen. Oli kuuma kesäpäivä, asuntomessut, isä edellä, äiti perässä, tyttö repussa, kaikilla jano. Täpösen täysi ulkoilmakuppila, vähän tiivistäen sentään kaksi vapaata paikkaa. Yleensä en pirteimmät päivänsä jo nähneitä ruumiinosiani kovin riemumielin julkisesti esittele, mutta luonto kutsui ja vieläpä varsin kuuluvasti. Nuori nisäkkääni ei pulloista piitannut, joten tartuin emollista vartaloani sarvista. Vaativan asiakkaani elämän ensimmäisen piknikin olosuhteet huomioon ottaen tarjoilin aterian mielestäni varsin tyylikkäästi. Paljasta pintaa olisi saanut suurennuslasilla etsiä. Mikä tärkeintä, janot oli sammutettu. Jopa aiemmin ärräpäitä päästellyt perheemme pää lutkutti omaa pulloaan tyytyväisenä. Tai siis entinen perheen pää, nykyinen vauvan henkilökohtainen huvikone. Joka tapauksessa, kaikilla oli taas niin mukavaa. Kaikilla paitsi naapuripöydän pariskunnalla. Heidän leipälautasilleen ei aurinko paistanut. Mutta mikä miestä harmitti? Kiusaantuiko hän pelkästä paljaan naisen rinnan ajatuksesta? Kuuluuko ruokapöydässä ateriointi vain imeväisiän ylittäneiden oikeuksiin? Olisiko miehen mielenrauha säilynyt, jos olisin levittänyt servietin kriittisimmän kohdan suojaksi? Tietysti olisin myös voinut sulloutua hygieniastaan tunnettuun bajamajaan imettämään. Vähän pidemmälle vietynä, varminta olisi säätää laki, että julkisilla paikoilla kaikkien vauvojen tulee juoda vain tuttipullosta. Tokihan tätä valvomaan pitäisi myös perustaa uusi virka, tissipoliisi. Sopiva rangaistus olisi luonnollisesti vuorokausi rintamaidotta, törkeimmissä tapauksissa pantaisiin pullokin kuivumaan. Vakavasti puhuen, hyvät äidit. Valitettavasti en usko olevani ainoa vastaavaa kokenut. Toivottavasti en ole ainoa asiasta kummastunut ja vimmastunut. Älkäämme antako sen kuitenkaan estää tärkeää tehtäväämme. Olkaamme ylpeitä, jos sellainen on meille suotu. Hyvät naapuripöydän pariskunnat. Syökää rauhassa ja antakaa muiden syödä. Se on ihan okei. Äitinnekin teki sitä. Maito Rauhanen 20 21

12 KIRJOITUSKILPAILU Kuvat: Bianca de Blok Kulttuurina venytetyt mahalaukut Sain ensimmäisen lapseni parikymppisenä keväällä 1984 Etelä-Saimaan keskussairaalassa. Olin hakenut imetyksestä tietoa etukäteen, ja mielestäni sairaalassa suhtauduttiin imetykseen samansuuntaisesti kuin kirjoissa ja neuvolassa ja kirjoissa. Kantavana ajatuksena oli, että äidin rinnoista tulee vastasyntyneelle tarpeeksi ravintoa. Ternimaidon tärkeyttä korostettiin, lisäravintoa ei mainittu, tuttipulloja ei näkynyt. Vauvoja kiikutettiin aktiivisesti syömään öisin. Tunnen vieläkin lämpimiä muistoja, kun oma pieni tuhisija ja ihme tuli unen läpi luokseni, koska tarvitsi maitoa, jota oli rinnoissani juuri häntä varten. Kaikin puolin vaalittiin äidin ja vauvan imetyssuhteen syntyä. Minusta tuntui kuin olisin tullut johonkin hullulaan, kun sain toisen lapseni syksyllä 1991 Pohjois- Karjalan keskussairaalassa. Imetyksen ohella vauvoja pumpattiin täyteen tuttipulloista. He saivat joko vieraasta lypsymaitoa, korviketta tai äidin omaa maitoa, jota lypsettiin talteen maidon noustua rintoihin. Väliin pullolla ruokituista suihkusi oksennusryöppyjä pitkin lattioita. Näiden maitojen määrä oli kaukana pulauttelusta. Hoitajien mielestä myös minun vastasyntyneeni tarvitsi pullomaitoa. Turhaan puhuin ternimaidostani, kun hoitajien mukaan poikani oli nälissään ja imi vain ilmaa tyhjästä rinnastani. Kun vetosin kokemuksiini Lappeenrannassa, vastattiin, että ei pidä vertailla, jokaisella sairaalalla on oma kulttuurinsa. Tampereella kuulemma ruokitaan lapsia lusikalla, jos on pakko antaa lisäravintoa, hoitaja kertoi sairaaloiden ihmeellisiä maailmoja esitelläkseen. Lopulta suostuin lisämaitoon, koska hoitajathan saattoivat olla oikeassa tämän vauvani nälän suhteen, tiedä häntä. Minusta se, että niin monet äidit olivat tuttipullot käsissään ruokkimassa pienokaisiaan, ei voinut olla mitenkään tarpeellista. Hoitajat tukeutuivat vauvojen punnituksiin, joten oletettavasti halutut lukemat olivat suurempia kuin tuttipulloiluun nihkeämmin suhtautuvissa sairaaloissa. Olin väsynyt ja tuntui, että minun täytyi olla väärässä, koska oli kuin koko osastolla kukaan ei olisi kuullut imetystiedosta, jota kaikki oppaat ja kirjat olivat täynnä. Näin vauvani papereihin raportoidun jotain sen suuntaista, että äiti käyttäytyy hankalasti. Onnekseni löysin imetysoppaan sairaalan aulan kirjahyllystä, löysinpäs nyt pystyin se kädessäni jatkamaan vielä hetken hiipuvaa ristiretkeäni. Painettu sana saikin erään nuoren hoitajan ikään kuin heräämään kysyessäni, mihin nämä koulussa hankitut opit olivat kadonneet. Hän tunnusti, että hoitajan on sitouduttava sairaalan toimintatapaan ja sovitettava koulun opit siihen. Pelottava vastaus ajatellen vanhentuneita tai muuten vinksallaan olevia tapoja, joita ei uskalleta asettaa kyseenalaisiksi. Itse olin helpottunut: vihdoin joku suostui muistamaan huiskuttamani imetysneuvot. Olo oli alkanut tuntua jo melko absurdilta. Mietteisiini oppaiden puheista rintamaidon riittävyydestä, huoneeni vauvojen paljosta oksentamisesta ja osaston pulloruokintapaineesta sain sitten lopulta myös kriittisen hoitajakommentin: Niin, kyllähän siinä venytetään turhaan vauvojen mahalaukkuja. Talvikuu 22 23

13 KIRJOITUSKILPAILU Kammomamma Minä kiusasin tänään lastani. Itketin, kidutin, suorastaan rääkkäsin, olin julma ja kauhea äiti. Minun lapseni on nyt kolmen kuukauden ja kahden viikon ikäinen. Hän on saanut syödä rintamaitoa heti syntymähetkestään lähtien, aina kun hän on sitä tarvinnut, niin usein kun hän on sitä halunnut. Maitoa meillä riittää. Sitä riittää aivan mainiosti yhden lapsen tarpeisiin, riittäisi varmaan toisellekin lapselle. Vauvan imiessä rintaa maitoa valuu sen suupielestä liiveihin, paidalle, housuille. Jokainen vaate tuoksahtaa happamalle maidolle, samoin peitot ja lakanat. Sitä riittää pulautettavaksikin. Välillä vauva päästää irti rinnasta kesken syömisen, silloin maitoa suihkuaa näppikselle, pöydälle, lattialle: apua apua missä se rätti taas on, me hukumme maitoon. Meillä on äidinmaitoa pakastimessa litratolkulla. Siitä tämän itsekkään äidin päähän sikisi ajatus, että kolmen kuukauden ja kahden viikon ikäisen vauvan äidillä voisi olla jo mahdollisuus pieneen vapaahetkeen ilman vauvaa, omana itsenäisenä ihmisenään. Jos tuon opettaisi syömään tuttipullosta, niin voisi joskus käydä vaikkapa elokuvissa, tai ravintolassa syömässä hyvin, rauhassa ja keskeytyksettä. Nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta muutaman tunnin. Ajattelin että kyllä se sitten huolii tuttipullostakin maitoa kun on tarpeeksi nälkäinen. Ensimmäiseksi vauva työnsi tuttipullon pois suustaan, ja aloitti pienen käninän. Hamusi tissiä paidan läpi. Minä otin hyvän asennon keinutuolissa, tyrkytin uudelleen tuttipulloa suuhun, sitten alkoi itku. Yritetin rauhoitella, ja taas tuttipulloa suuhun, hyräilin hiljaa ja keinuttelin, samalla tyrkytin tuttipulloa - itku jatkui, yltyi, äänenvoimakkuus koveni ja sävy kimakoitui. Lopulta itku oli aivan lohdutonta, kimeää, sydäntäsärkevää huutoa. Vauva katsoi minua syyttävästi silmiin luomet kirkkaanpunaisina ja naama punalaikullisena, kyyneleet poskia pitkin valuen ja kasvot itkusta vääristyneenä. Huoneen täytti korviavihlova itku, vauvalla oli kauhea hätä. Missä tissi, miksei äiti anna minulle ruokaa, minähän kuolen nälkään! Ikinä, ei ikinä ennen ole minun pieni lapseni itkenyt niin katkerasti kuin nyt, minä olin syyllinen tähän kauheaan tilanteeseen. Puoli tuntia itkua, ja minun sydämeni oli särkyä. Maitopullo oli vajentunut tuskin paria millilitraa. Kyllä hän pari kertaa jopa yritti kokeilla pullosta imemistä, ei oikein osannut, tutti oli kai oudon tuntuinen, kova ja kylmä. Se ei ollut äidin rinta. Lopulta laitoin pullon pois ja annoin vauvalle tissin suuhun. Hän tarttui kiinni rintaan kuin henkensä hädässä, imaisi todella ahnaasti ja kiireellä maitoa sisäänsä, päästi sitten rinnasta irti ja katsoi taas minua suoraan syvälle silmiin. Yleensä tässä kohtaa meillä hymyillään hellyyttävästi ja leveästi, ihanaa hampaatonta naurua. Tällä kertaa katsoimme toisiamme pitkään, vakavina. Vauvalla vielä silmät punaisina itkemisestä, mutta tällä kertaa minä itkin. Noin pieni, avuton ja luottavainen, ja minä kehtasin kiusata sinua niin. Lopulta vauva hymyili varovasti toisella suupielellä, alkoi kai pikkuhiljaa vakuuttua jäävänsä kuitenkin henkiin. Minä silitin vauvan päätä ja itkin, kerroin kuinka paljon häntä rakastan, ja hän alkoi nauraa kihertää kun minun kyyneleeni tipahtelivat hänen kasvoilleen. Lupasin hänelle, etten enää ikinä tee hänelle mitään noin kauheaa. Minun ihana rakas vauvani, kyllä me olemme yhtä, niin meidän pitääkin, ja niin minäkin haluan. Niin kauan kuin sinä tarvitset minua näin paljon. Sekin hetki vielä tulee, ettet enää tarvitse, varmasti taas liian pian. Piippa Kuva: Adam Davis 24 25

14 UUTISIA Kuvaaja: Denise Thuler Imetys vähentää äitien metabolista oireyhtymää Imettävät äidit saattavat säästyä metaboliselta oireyhtymältä muita äitejä todennäköisemmin. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan erityisesti raskausdiabetesta sairastaneet hyötyvät imettämisestä. Imetyksen kestosta riippuen lapsen imettäminen pienensi oireyhtymän riskiä 39 56%. Raskausdiabetesta sairastaneiden riski pieneni 44 68%. Imetys on ennenkin yhdistetty metaboliseen oireyhtymään, mutta uusi tutkimus on ensimmäinen, jossa kaikkia oireyhtymän osatekijöitä on mitattu ennen raskautta ja vieroituksen jälkeen. Tutkimukseen osallistui 700 tervettä ensisynnyttäjää. Tulokset viittaavat siihen, että imettäminen saattaa pysyvästi pienentää naisen riskiä sairastua metaboliseen oireyhtymään ja siten myös diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Metabolinen oireyhtymä on monien terveysongelmien yhdistelmä. Vyötärölihavuuden lisäksi siihen voi kuulua suuri veren triglyseridipitoisuus, pieni HDL-kolesterolin pitoisuus, korkea verenpaine tai kohonnut veren paastosokeriarvo. Diagnoosiin tarvitaan vyötärölihavuuden lisäksi kaksi vaivaa edellä mainituista. Lähde: Uutispalvelu Duodecim Vaaka ry myönsi Ursula-nallen Itulle Vauvakassiyhdistys Vaaka ry myönsi vuosittaisen palkintonsa Ursula-nallen Imetyksen tuki ry:lle Ursulan päivänä Palkinnolla Vaaka ry haluaa korostaa lapsiperheiden parhaaksi ruohonjuuritasolla tehtävää vapaaehtoistyötä. Vaaka ry:n ensimmäinen tunnustuspalkinto myönnettiin vuonna 2001 Perhehoitoliitolle työstään sijaisvanhemmuuden tukemiseksi. Sittemmin Ursula-palkinnon ovat saaneet TAYS:n päihdepoliklinikan vauvaperheyksikkö, Nakurun lapset ry, Pienperheyhdistyksen Mieskaveritoiminta, Pirttikosken koulun vanhempainyhdistys, Vantaan sijaismummotoiminta ja partiolaisten SISU-hanke. Viime vuonna palkinnon sai Psykologien sosiaalinen vastuu ry:n Kirsti Palonen. Vauvakassiyhdistys Vaaka ry on tullut tunnetuksi Venäjän Karjalaan suuntautuneista vapaaehtoiskampanjoistaan. Vaasan imetystukiryhmä palkitsi kätilön imetyksen tukemisesta Vaasan imetystukiryhmä myönsi imetysviikolla kunniakirjan terveydenhoitoalan henkilölle, joka on parhaiten tukenut imetystä Vaasan seudulla. Kunniakirja myönnettiin ryhmässä käyneiden äitien antamien äänten perusteella. Palkinnon sai Vaasan keskussairaalassa työskentelevä kätilö Eeva- Liisa Saralampi. KUVA: KIRSI VANHAMAA 26 27

15 Imetystukiryhmät Suomessa (Syksy 2009) Imetyksen tuki ry:n ryhmät, joissa koulutettu ryhmänvetäjä: Espoo Etelä-Espoo ja Leppävaara Hartola Helsinki Hermanni, Keskusta, Pihlajamäki ja Puotila Hyvinkää Jyväskylä Jämsän seutu Kotka Kuopio Keskusta ja Petonen Lahti Lohja Loviisa Oulu Porvoo Seinäjoki Sysmä Vaasa Vantaa (Korso) Imetyksen tuki ry:n koulutettuja tukiäitejä (perus- ja jatkokurssi): Kerava Lappeenranta Sipoo Tammisaari Vantaa Varkaus Vihti Vähäkyrö Muita imetystukiryhmiä ja / TAI imetystukiäitejä (peruskurssi): Hamina Haukipudas Heinola Helsinki Käpylä, Oulunkylä ja Roihuvuori Hämeenlinna Ikaalinen Joensuu Järvenpää Kajaani Kirkkonummi, Veikkola Kontiolahti Kurikka Laihia Loimaa Mikkeli, Anttola Pietarsaari/Pedersöre Pori Raahe Rauma Riihimäki Rovaniemi Salo Savonlinna Tampere Turku, Mammakeidas Vaasa Pietarsaari Vähäkyrö Laihia Seinäjoki Kurikka Rovaniemi Haukipudas Oulu Raahe Kajaani Kuopio Varkaus Jyväskylä Joensuu Kontiolahti Jämsän seutu Hartola Savonlinna Sysmä Mikkeli Pori Tampere Heinola Lappeenranta Hämeenlinna Rauma Lahti Loimaa Riihimäki Hyvinkää Tuusula Järvenpää Salo Kotka Vihti Sipoo Turku Kerava Hamina Lohja Porvoo Loviisa Vantaa Helsinki Kirkkonummi Espoo 28 Tammisaari 29

16