Kasvussa 1/2015. Öljykasvit nyt erinomainen vaihtoehto 4 Suunnitelmallisuus ja maltti korostuvat nyt 6 Trekker Markkinoiden satoisin mallasohra

Transkriptio

1 1/2015 Kasvussa Boreal Kasvinjalostus Oy:n tiedotuslehti Öljykasvit nyt erinomainen vaihtoehto 4 Suunnitelmallisuus ja maltti korostuvat nyt 6 Trekker Markkinoiden satoisin mallasohra 8 Mukana Lajikkeet 2015 liite

2 Lukijalle Aika vaihtaa? Lajikekehitys on ollut nopeaa viime vuosina. Uutuudet ovat tuoneet selvästi lisää satopotentiaalia, viljelyvarmuus on parantunut ja laatu vastaa yhä paremmin loppukäytön tarpeita. Tämän kehityksen myötä esimerkiksi aikaisella kauralla lajikkeisto on käytännössä uusiutunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jalostuksen tuoma hyöty on haluttu kotiuttaa, ja uusien lajikkeiden ottaminen viljelyyn on nähty taloudellisesti järkevänä ja kannattavana päätöksenä. Kauran viljelyala- ja siemenmyyntitilastoja tarkastellessa törmää kuitenkin yllätykseen. Sertifioidun siemenen myyntitilastoissa kiistämätöntä piikkipaikkaa pitää Akseli (lajikeluetteloon 2009). Viljelyalatilastoissakin Akseli komeilee kärkisijalla ja aikaisista kauroista seuraavaksi viljellyin on Fiia (lajikeluetteloon 2002), jota edelleen tapaamme pienessä määrin myös siemenkaupassa. Sen jälkeen tilastojen lukeminen onkin lähes hämmästyttävää, nimittäin Veli-kauraa (lajikeluetteloon 1981, poistumassa lajikeluettelosta ) viljeltiin tilastojen mukaan viime kesänä yli hehtaarilla. Näillä hehtaareilla tämä lajikevanhus olisi valtakuntamme neljänneksi viljellyin kaura. Erikoista siinäkin mielessä, että Veli poistui siemenkaupasta jo kymmenkunta vuotta sitten. Sen jälkeen korkeintaan yksittäisiä Veli-kauran siemeneriä on ollut markkinoilla. Ottaisivatko suomalaiset viljelijät todellakin tietoisesti tällaista taloudellista riskiä, miltä Veli-kauran viljely tilastojen valossa näyttää? Ja viljelisivät näin laajassa mitassa ominaisuuksiltaan nykylajikkeita selvästi heikompaa lajiketta ja vieläpä kymmenen vuotta vanhalla siemenkannalla? Tämän Kasvussa lehden vieraskynäkirjoitus Hämärän rajamailla valottaa hyvin sitä, miten taloudellisesti epävarma yhtälö on vanha lajike, ja pitkään samasta siemenkannasta tuotettu oma siemen. Olemme iloisia voidessamme tarjota jälleen parempia vaihtoehtoja, ja suosittelemme Veli-kaurankin vaihtamista esimerkiksi Akseliin tai tämän kevään aikaisiin uutuuksiin Meeriin ja Riinaan. Kuten alussa totesin, lajikekehitys näkyy satoisuuden kehittymisen lisäksi yhä vahvemmin myös sinä laatuna, jota loppukäyttäjä kaipaa. Paikoitellen voidaan puhua jopa räätälöidystä laadusta. Tässäkin lehdessä on useita esimerkkejä uusien lajikkeiden tuomasta lisäarvosta loppukäyttäjän näkökulmasta. Esimerkiksi juttu Alku-kaurasta kuvaa yhteistyötä, jossa lajike soveltuu myllyn tarpeisiin jopa nimeä myöten. Kevään kylvöille valmistauduttaessa kannustamme lukijoita tutustumaan lehdessä esiteltyihin uutuuslajikkeisiin sekä arvioimaan siemenen elinvoimaisuuden taloudellista merkitystä omalla tilalla. Viljelyyn panostettaessa lajikekehitys tuo selvää lisäarvoa. Antoisia lukuhetkiä Kasvussa-lehden parissa, Satu Pura kaupallinen johtaja 2

3 Kasvussa Sisältö Öljykasvit nyt erinomainen vaihtoehto...4 Hämärän rajamailla Varma kysyntä, viljoja parempi tuotto, hyvä esikasviarvo, maan kasvukuntoa parantavat vaikutukset. Öljykasvien viljelylle riittää hyviä perusteluja ja nykyinen markkinatilanne kannustaakin pohtimaan vaihtoehtoja. Monille tiloille öljykasvit sopivat hyvin viljelykiertoon ja tälle keväälle peitattua rypsin ja rapsin siementä on tarjolla, joten uusien lajikkeiden potentiaali kannattaa hyödyntää. Suunnitelmallisuus ja maltti korostuvat nyt...6 Mäntsäläläisen Silja Vuoren tilalla kevään kylvösuunnitelmat ovat pääosin selvillä. Tilan valinnoissa painotetaan kannattavuutta ja suunnitelmallisuutta. Myös viljelykiertoon ja kasvinvuorotukseen kiinnitetään huomiota. Kasvinviljelytilan lajivalikoimaan kuuluvat viljojen lisäksi öljykasvit. Trekker Markkinoiden satoisin mallasohra...8 Trekkerin mallasohrahyväksyntä on erityisen hyvä uutinen mallasohran viljelijöille. Se on markkinoiden satoisin mallasohra ja muiltakin viljelyominaisuuksiltaan hyvin oloihimme sopiva lajike tuoden näin merkittävää lisäarvoa mallasohran viljelyyn. Pirjo Peltonen-Sainio, Luke: Laadultaan tuntematon siemen kätkee sisäänsä juuri niin suuret riskit kuin miltä kuulostaakin. Harkittaessa tilan oman siemenen käyttöä laadun tunnistaminen on ensimmäinen irtiotto piiloriskien verhoamasta pimeydestä. Varmuus siitä, vaihtaako uuteen siemeneen vai kunnostaako tilan omaa siementä vahvistuu, kun ymmärtää mahdollisten laatuheikkouksien vaikutukset. Juttusarja: Miksi kasveja jalostetaan? Alku kaura: Parasta puuroon...12 Miten varmistaa myllyvehnälaatu? Uutisia Borealilta Kasvussa Boreal Kasvinjalostus Oy:n tiedotuslehti 1/2015 Julkaisija: Boreal Kasvinjalostus Oy, Myllytie 10, Jokioinen Toimitus: Satu Pura, Anna Perttu, Pertti Pärssinen Ulkoasu: Briiffi Oy Taitto: Pirjo Järvelä, Graafinen Idea Paino: Forssa Print, Forssa Kansikuva: Tapio Tuomela Tiedustelut ja palautteet: 7. vuosikerta ISSN-tunnus:

4 Öljykasvit nyt erinomainen vaihtoehto Varma kysyntä, viljoja parempi tuotto, hyvä esikasviarvo, maan kasvukuntoa parantavat vaikutukset. Öljykasvien viljelylle riittää hyviä perusteluja ja nykyinen markkinatilanne kannustaakin pohtimaan vaihtoehtoja. Monille tiloille öljykasvit sopivat hyvin viljelykiertoon ja tälle keväälle peitattua rypsin ja rapsin siementä on tarjolla, joten uusien lajikkeiden potentiaali kannattaa hyödyntää. Öljykasvit ovat erikoiskasveja ja parhaaseen tulokseen päästään, kun viljelyyn valitaan hyväkuntoinen lohko, kylvetään ajoissa ja huolehditaan tarpeenmukaisesta sekä oikea-aikaisesta kasvinsuojelusta. Toista vuotta omaa tilaansa Eurajoella viljelevä Lauri Koskela pohti viime keväänä öljykasveja vaihtoehtona, ja päätyi rypsiin. - Markkinatilanne vaikutti siltä, että rypsistä oli mahdollista saada isompi tili kuin viljoista. Rypsi oli Koskelalle entuudestaan tuttu viljelykasvi, ja rapsiin verrattuna rypsin viljelyvarmuus houkutteli. Lajikkeeksi valikoitui aikainen Apollo. Rypsin tuotannossa on omat haasteensa ja niksinsä, vahingossa ei senkään kanssa onnistu, Koskela sanoo. Viime kesä oli meillä rypsille suosiollinen. Kylvöt tehtiin toukokuun alussa ja vaikka kylvöjen jälkeinen viileä kausi hieman hidasti rypsin kasvua, kesän aikana kasvusto näytti hyvältä. Uusia kokeiluja ja onnistumisia Koskela käytti kylvössä hieman pienempää siemenmäärää ja tavoitteena oli saada vankka, hyvin pystyssä pysyvä kasvusto. Alemmalla siemenmäärällä rypsi versoi voimakkaasti, kasvusto oli lyhyempää ja lituja oli paksussa kerroksessa, Koskela kuvailee. Puintiaikaankin harva kylvö näkyi. Kasvusto kuivui nopeasti ja oli helppo puida. Myös lannoitemäärä kylvön yhteydessä oli normaalia pienempi ja kasvustoon annettiin lehtilannoituskäsittely kasvukauden aikana. Koskelan mukaan tämä taktiikka näytti rypsillä toimivan hyvin. Kukinta-aika kesti ainakin parisen viikkoa ja osui ennen pahimpia helteitä. Kukinnan jälkeen kasvusto hieman kärsi kuivuudesta savimaalla, mikä osaltaan ehkä leikkasi satoa. Lopputulokseen Koskela kuitenkin on tyytyväinen, kun laadukasta satoa kertyi keskimäärin 1800 kg/ha kymmenen hehtaarin alalta. Tämä on selvästi yli rypsin viimevuotisen keskisadon maassamme. Erityisesti hän on tyytyväinen rypsin viljelyn panos-hyöty-suhteeseen viime kesänä. Kasvinsuojelutoimissa päästiin vähällä, kun rikkoja ei tarvinnut torjua ollenkaan, kiitos puhtaan lohkon. Kirpat ja kuoriaisetkin torjuttiin vain kertaalleen, Koskela kertoo. Pahkahomeriskiä Koskela ei ottanut, vaan teki torjunnan laadun varmistamiseksi. Ensi kevään viljelysuunnitelmien teko on jutun kirjoitushetkellä käynnissä ja Koskela aikoo tuottaa rypsiä myös tulevana kesänä. Harkinnassa on vaihto uudempaan Cordelia-lajikkeeseen. Rypsiä vai rapsia? Moni viljelijä varmasti pohtii valintaa rypsin ja rapsin välillä. Oman tilan olosuhteet sanelevat pitkälti reunaehdot, kumpaa kasvia kannattaa tuottaa. 4

5 Peittaus pelastaa alkukehityksen TUKESin joulukuussa myöntämä poikkeuslupa öljykasvien siementen peittaukseen ja peitatun siemenen myyntiin ja käyttöön on erittäin tarpeellinen koko öljykasviketjun kannalta. Suomen oloissa, joissa kirppapaine monesti keväällä on kova, peittauksen merkitys on olennainen. - Teimme kesällä 2014 kokeita, joissa testattiin peittaamattoman ja neonikotinoideja sisältävällä peittausaineella peitattujen rapsien menestymistä Jokioisissa. Kokeen tulokset osoittavat selvästi peittauksen merkityksen öljykasvien alkukehityksessä, öljykasvien jalostaja Katja Hämäläinen Borealilta kertoo. Hämäläisen mukaan peitatulla siemenellä saatiin kokeessa selvästi paremmat sadot kuin peittaamattomalla. Tämä johtuu hänen mukaansa pitkälti siitä, että peitatut koejäsenet säästyivät pahimmilta kirppatuhoilta alkukehitysvaiheessa, kun taas peittaamattomat kärsivät isoja tuhoja. Osasyynä suurille kirppavioituksille oli myöhäinen kylvö, sillä samalla alueella aikaisemmin kylvetyt öljykasvikokeet eivät kärsineet niin suuria tuhoja. Myös aikaisempi ruiskutusajankohta olisi todennäköisesti säästänyt kasveja kirppatuhoilta. - Äärimmäisistä olosuhteista huolimatta koe kuitenkin osoittaa hyvin peittauksen merkityksen rapsin ja rypsin alkukehitykselle, Katja Hämäläinen korostaa. Peittauksen merkitys öljykasvien alkukehitykselle on oleellinen. Vasemmassa kuvassa peitattu koejäsen. Osa peittaamattomista ruuduista tuhoutui lähes täysin (kuva oikealla). Kuvat otettu 40 päivää kylvön jälkeen Borealilla tehdyistä kokeista Jokioisissa Rypsi sopii viljelyyn koko viljan tuotantoalueellamme ja on rapsia aikaisempana viljelyvarmempi. Rypsin kylvöajassa on myös rapsia enemmän pelivaraa. Normaalioloissa rypsisato saadaan korjattua ajoissa ja aikainen sadonkorjuu mahdollistaa myös syysviljojen kylvön rypsin jälkeen. Tällöin myös hyvä esikasviarvo saadaan parhaiten hyödynnettyä seuraavalle kasville. Rapsi tuottaa hyvillä lohkoilla ja viljelyyn panostettaessa rypsiä suurempia satoja. Kasvuajaltaan nykyisin markkinoilla olevat rapsilajikkeet ovat hyvin Suomeen soveltua, menestyen parhaiten eteläisessä Suomessa. Panostukset kotimaisessa rypsissä Suomalainen öljynpuristamo, Avenakonserniin kuuluva Mildola panostaa vahvasti kotimaiseen rypsiin ja kotimaisen öljykasvituotannon tulevaisuus nähdäänkin yrityksessä valoisana. - Suomessa ei ole kovin laajaa peltoviljelyn kasvivalikoimaa, joten öljykasvit ovat olennainen osa monen tilan viljelykierrossa. Ja rypsiöljyllä on paikkansa myös kuluttajien ruokakoreissa, Avenan toimitusjohtaja Kaija Viljanen kertoo. - Kotimaisen rypsin merkitys on meille suuri ja mielellämme ostaisimme kaiken tarvitsemamme raakaaineen Suomesta. Otamme rypsiä aina vastaan. Viljanen pitää erittäin tärkeänä, että poikkeuslupa neonikotinoideilla peitatun siemenen käytölle saatiin tälle keväälle. Avenalla uskotaan, että viljelyalat kasvavat tämän ansiosta viimevuotisesta. Puhdasta ja terveellistä Rypsiöljy on ravintosuositusten mukaan erinomainen, terveydelle edullisia rasvahappoja sisältävä ruokaöljy. Öljynpuristuksen sivutuotteena saatava rypsipuriste puolestaan on tärkeä valkuaislähde kotieläinruokinnassa. Näin ollen rypsillä on tärkeä sijansa koko elintarvikeketjussa. - Rypsiöljy sisältää luonnostaan runsaasti ihmiselle välttämättömiä omega-3- ja omega-6 -rasvahappoja optimaalisessa suhteessa, ja on lisäksi hyvä E- ja K-vitamiinin lähde, Kaija Viljanen kertoo. Mildolan Neito-sarjan rypsiöljyt valmistetaan täysin kotimaisesta valikoidusta rypsistä, ainutlaatuisella menetelmällä. Öljy on lämminpuristettua ja miedosti puhdistettua. Lämmityksen ansiosta öljyyn saadaan mukaan mahdollisimman paljon rypsin omia luonnollisia, monipuolisia ja arvokkaita ainesosia, jolloin antioksidantit, sterolit ja vitamiinit ovat mahdollisimman hyvin tallella. Tämä sopii nykyajan kuluttajille, jotka arvostavat puhtautta ja terveellisyyttä. 5

6 Viljelijähaastattelu Suunnitelmallisuus ja maltti korostuvat nyt Tätä kevättä on leimannut tilojen valmistautuminen uuteen tukikauteen ja sen tuomiin kiemuroihin alavireisissä markkinanäkymissä. Tilatasolla kevään kylvöpäätökset odottavat monin paikoin vielä viimeisten tukiehtojen sekä syksyn hintanäkymien tarkentumista. Mäntsäläläinen Silja Vuori viljelee kotitilaansa nyt yhdeksättä vuotta. Hänellä kevään kylvösuunnitelmat ovat pääosin selvillä. Tilan valinnoissa painotetaan kannattavuutta ja suunnitelmallisuutta. Myös viljelykiertoon ja kasvinvuorotukseen kiinnitetään huomiota. Kasvinviljelytilan lajivalikoimaan kuuluvat viljojen lisäksi öljykasvit. Tavoitteena on tehdä laji- ja lajikevalinnat niin, että korjuukausi saadaan mahdollisimman pitkäksi, Silja Vuori kertoo. Kylvöt aloitetaan yleensä monitahoisella ohralla, joka myydään hintatilanteen mukaan joko rehuksi, vientiin tai tärkkelyskäyttöön. Lajikkeena on muutaman vuoden ajan ollut Edvin, joka kasvuajaltaan kuuluu monitahoisten ohrien myöhäisempään päähän ja soveltuu eri käyttötarkoituksiin. Myöhäinenkin monitahoinen ohra on kaksitahoisia lajikkeita aikaisempi. Olen ollut tyytyväinen monitahoiseen ohraan ja Edviniin lajikkeena. Nykylajikkeet ovat huomattavan satoisia, ja niiden viljeltävyys on selvästi parantunut. Monitahoisen ohran lisäksi Silja Vuoren tilalla viljellään kevätvehnää, ruista sekä kevät- ja syysrapsia. On hyvä, että viljelyssä on vehnän ja ohran lisäksi muitakin kasveja. Ruis ja öljykasvit ovat erinomaisia vaihtoehtoja viljatilan viljelykierrossa vähentäen tautipainetta ja parantaen maata. Tuntuma on, että etenkin öljykasvien mukanaolo parantaa seuraavien kasvien satoa. Malttia lajikemäärään Lajikevalintaa tehdessä Silja Vuori kertoo hakevansa massaetua. Lajikemäärä pidetään maltillisena, tavoitteena on viljellä yhtä lajiketta kustakin viljelyssä olevasta viljalajista. Öljykasvilajikkeita viljelyssä on ollut mielenkiinnon vuoksi useampia. Haussa on yleensä lajikkeet, jotka soveltuvat hyvin erilaisille maalajeille. Lajikkeen taudinkestävyys on tärkeä ominaisuus, samoin korrenlujuus. Kasvinsuojelulla molempiin voidaan vaikuttaa, mutta ominaisuuksina ne ovat lajikkeelle selviä plussia. Kevätvehnään olen valinnut myöhäisen lajikkeen ja ruis on hybridiruista. Viime vuosina olen ollut näihin valintoihin tyytyväinen. Tavoitteena on pitää syyskylvöiset kasvit viljelykierrossa vahvasti mukana jatkossakin, vaikka niiden viljelyssä onkin omat käytännön haasteensa. Rukiin ja syysrapsin osuus viljelystä vaihteleekin sen mukaan, miten syksyllä päästään kylvöille. Onnistuessaan satoisat syysmuotoiset kasvit ovat kuitenkin erinomaisia vaihtoehtoja, joten niihin kannattaa satsata. Esimerkiksi Evolo ruis on ollut myönteinen kokemus paitsi satoisuuden, myös verrattain lyhyen ja vahvan korren sekä isojen jyvien ansiosta, Silja Vuori toteaa. Vuoren tilalla monitahoiselle ohralle on tilaus myös syyskylvöisten kasvien esikasvina. Sama trendi on nähtävissä myös monella muulla eteläsuomalaisella tilalla, joilla aikainen ohra kasvattaa suosiotaan. Taustalla on nopea lajikekehitys. Monitahoinen ohra kilpailee satoisuudessaan selvästi myöhäisempien kaksitahoisten ohrien kanssa. Kuva: Lassi Puhtimäki Viljaa myllyille ja rehuteollisuuteen Silja Vuoren tilalla sadon markkinointisuunnitelmat ovat selvät. Tavoitteena on hakea vakaata tuottoa kasvilajeilla, joille on varma kysyntä teollisuudessa ja toimituspaikka lähellä. Vehnä ja ruis myydään myllykäyttöön. Ohrassa paino on rehuohralla. Rehuohran myynti on selkeää ja yksinkertaista. Toimitamme ohraa jonkun verran jo puintiaikana, mikä on osaltaan yksi peruste tuottaa ohra lähtökohtaisesti rehuksi, Silja Vuori sanoo. 6

7 Hybridiruis ja syysrapsi täydentävät Borealin omaa lajikevalikoimaa Boreal täydentää omaa lajikevalikoimaansa testausyhteistyön kautta. Hybridirukiin kanssa on tehty pitkään tuloksellista yhteistyötä saksalaisen jalostajan KWS:n kanssa. Boreal testaa kattavasti KWS:n materiaalia Suomessa ja viime vuosina markkinoille on tuotu mm. Evolo- ja Brasetto-hybridirukiit, jotka ovat nykyään maassamme laajassa viljelyssä. Syysrapsin lajiketestauksessa Borealin pääyhteistyökumppaneina toimii kaksi merkittävää rapsinjalostajaa, Limagrain ja NPZ Lembke. Huomiota testauksessa kiinnitetään ennen kaikkea talvenkestävyyteen sekä satoisuuteen. Markkinoille on tuotu mm. NPZ Lembken puolikääpiösyysrapsi Thorin, joka on saavuttanut suosiota hyvänä talvehtijana. Tänä syksynä uutuutena markkinoille tuodaan Limagrainin jalostama Armstronghybridisyysrapsi, jonka talvenkestävyys Borealin kokeissa on yltänyt samalle tasolle yleisesti viljelyssä olevien puolikääpiölajikkeiden kanssa. Mallasohraa on viljelyssä aina ajoittain. Sen viljely houkuttelee lähinnä sellaisessa markkinatilanteessa, kun mallasohralle maksetaan kunnon preemio. Öljykasvien etuina Silja Vuori näkee paitsi hyvän kysynnän sadolle, myös pienemmän varastointikapasiteetin tarpeen. Lisäksi öljykasvien hintakehitys on ollut viljoja vakaampaa, minkä vuoksi rapsista saatavien tuottojen vuosittaiset vaihtelut jäävät yleensä viljoja pienemmiksi. Viljelijän työn lisäksi Silja Vuori toimii maatalousalan toimittajana, ja tässä roolissa hän on tutustunut myös kasvinjalostukseen Borealilla. Varmaa valintaa ei ole Kaiken kaikkiaan Silja Vuori ei pidä itseään suurena riskinottajana. Tilan viljelytoimissa ja valinnoissa näkyy ennemminkin maltillisuus. Viljatilojen kannattavuus on niin vaatimaton, että riskien ottaminen ei ole mahdollista, hän toteaa. Silja Vuori pohtii myös sitä, mistä etukäteen tietää tai tunnistaa riskit. Tämä korostuu erityisesti agronomisten riskien osalta. Talvehtivilla kasveilla on aina talvehtimisriski ja muutenkaan sääoloja emme ennakkoon tiedä. Joskus voi käydä niin, että niin sanottu varma valinta pettääkin. Esimerkiksi myöhäinen vehnälajike voi kestää sateita aikaista lajiketta paremmin ja sateisena syksynä kevätrapsi saattaa vankkavartisempana olla rypsiä parempi vaihtoehto. Täysin varman päälle ei voi valita, koska emme tiedä millaisia riskejä kasvukaudella kohtaamme. Uuteen tukikauteen Silja Vuori valmistautuu odottavin mielin. Toiveissa on viljatilojen ja viljelyn kannattavuuden parantuminen. Se vaatisi markkinahintojen lähtemistä nousuun. Näitä asioita Silja Vuori seuraa aktiivisesti paitsi oman tilan lähtökohdista, myös toisen työnsä kautta maatalousalan toimittajana. 7

8 Trekker Markkinoiden satoisin mallasohra 8

9 Trekker hyväksyttiin mallasohraksi Suomessa alkuvuonna. Hyväksyntä on erityisen hyvä uutinen mallasohran viljelijöille. Trekker on markkinoiden satoisin mallasohra ja muiltakin viljelyominaisuuksiltaan hyvin oloihimme sopiva lajike tuoden näin merkittävää lisäarvoa mallasohran viljelyyn. Trekkerin viljelyvarmuus näkyy laatuvarmuutena, se tuottaa laadukasta, isojyväistä ja matalan valkuaispitoisuuden omaavaa satoa erilaisissa oloissa. Erinomaisia kokemuksia kahdelta vuodelta Ennen mallasohraksi hyväksymistä Trekker kävi läpi useamman vuoden kestävän mallasohran hyväksymisprosessin. Tämän prosessin aikana varmistutaan siitä, että uusi lajikekandidaatti tuo mallasohraketjuun lisäarvoa mallastuslaadun, viljelyarvon tai näiden molempien näkökulmasta. Mallastuslaatua ja viljelyarvoa arvioi ohrakomitea, jossa mallasohraketju on laajasti edustettuna. Osana hyväksymisprosessia Trekkeristä tuotettiin vuosina 2013 ja 2014 satoa VikingMaltille mallastettavaksi. Järveläläinen Arto Markkola on viljellyt jo kaksi vuotta Trekkeriä mallasohraksi. Uutuuslajikkeeseen hän on ollut tyytyväinen niin sadon kuin laadunkin osalta. - Ensimmäisenä vuotena Trekkerin keskisato kahdenkymmenen hehtaarin alalta ylsi lähes 7000 kg/ha, ja viime vuonnakin kovasta kuumuudesta huolimatta ylitettiin 6000 kg:n hehtaarisato, Arto Markkola kertoo. Markkolan viljelyksiltä mallastettu sato on ollut laadukasta. Jyväkoko oli suurta, lajiteaste ja itävyys korkeat ja proteiinitasot mallastustarkoitukseen sopivan matalat. Korkea satotaso varmistetaan oikeilla viljelytoimilla Mallasohrakandidaattien viljelyksiltä saatavat käytännön kokemukset tuovat arvokasta lisätietoa esimerkiksi lajikkeen menestymisestä eri maalajeilla sekä sen lannoituksesta ja taudinkestävyydestä. Markkola kiinnitti huomiota esimerkiksi Trekkerin valkuaispitoisuuteen. - Trekker uutena, korkean satotason mallasohrana hyötyy hieman erilaisesta lannoituksesta kuin mihin vanhemmilla lajikkeilla on totuttu. Tämän tyyppisillä lajikkeilla kasvusto käyttää enemmän typpeä sadonmuodostukseen, ja on jopa vaarana, että proteiinit jäävät peruslannoituksella liian matalaksi, hän toteaa. Markkolan Trekker kasvusto sai kumpanakin vuonna kg typpeä /ha kylvön yhteydessä. Ensi kesänä isännällä on suunnitelmissa antaa Trekker-kasvustoille lisätyppeä kasvukauden aikana. Tautitorjunnan Markkola teki Trekkerviljelykselle ensimmäisenä vuonna kertaalleen ja toisena kesänä jaetulla käsittelyllä. Näitä vertailemalla Markkola havaitsi jaetun käsittelyn kannattavan, sillä kasvusto pysyi selvästi pidempään vihreämpänä. Kokonaisuutena Arto Markkola summaa, että Trekker on erittäin mielenkiintoinen, viljelijälle lisäarvoa tuova uutuuslajike, jota hän suunnittelee viljelevänsä jatkossakin. Samassa yhteydessä isäntä kuitenkin muistuttaa, että itsestään hyviin tuloksiin ei päästä. Nykylajikkeiden viljely vaatii hänen näkemyksensä mukaan huolellisuutta ja paneutumista alusta loppuun asti, jotta lajikekehityksen tuoma lisä saadaan täysimääräisenä hyödynnettyä. Arto Markkola on jatkamassa uusien mallasohrakandidaattien viljelyä myös ensi kesänä. Nyt vuorossa on Borealin kautta testauksessa oleva Limagrainin jalostama Overture, josta tuotetaan satoa teollisuuden koemallastuksiin. sato, kg/ha sato, kg/ha valk. % valkuainen, % Trekker, 90 N Trekker, 120 N Trekker, N, pens. Trekker, N, tähk. Korkean satotason mallasohrana Trekker hyötyy hieman erilaisesta lannoituksesta kuin mihin vanhemmilla lajikkeilla on totuttu. Trekker-kasvusto käyttää enemmän typpeä sadonmuodostukseen. Lähde: Kasvuohjelma-kokeet, Kotkaniemi,

10 Maailman pohjoisinta mallasohraa Oletko tullut ajatelleeksi, että maailman pohjoisimmat mallasohrat viljellään suomalaisten viljelijöiden pellolla? Kasvuolomme asettavat mallasohralle omat haasteensa. Mallasohran tuotannossa lajikkeella on keskeinen rooli. Valtaosa mallastuslaadun kannalta keskeisistä laatutekijöistä on lajikeominaisuuksia, joihin viljelyolosuhteet ja -toimenpiteet kuitenkin vaikuttavat. Suomessa mallasohraa tuotetaan erilaisissa kasvuoloissa kuin mallasohran päätuotantoalueella Euroopassa. Mallasohralta vaaditaankin oloissamme erityisiä ominaisuuksia, jotta se toimii myös mallastus- ja panimoprosessissa. - Meillä erityisesti kasvin alkukehitys orastumisesta tähkälle tuloon tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin muualla Euroopassa, koska meillä päivä on pitkä ja lämpötila alkukehityksen aikaan keskimäärin korkeampi kuin eteläisemmillä alueilla, muistuttaa ohran jalostaja Reino Aikasalo. Tähkän jyvälukumäärä sekä jyvän solujen määrä määräytyy alkukesällä jo hyvin varhain. Nopearytmisessä alkukasvussa mallasohran jyvän rakenne muotoutuu meillä hieman erilaiseksi kuin muualla. Tämä osaltaan selittää sitä, miksi muualla sato, kg/ha Euroopassa hyväksytyt lajikkeet saattavat meillä tuottaa laadultaan erilaista mallasohraa kuin pääviljelyalueellaan viljeltynä. - Pohjoisiin tuotanto-oloihin jalostetut mallasohrat on jo lähtökohtaisesti valikoitu niin, että ne menestyvät nopearytmisessä kasvukaudessa, Aikasalo toteaa. Huolellinen viljelyarvon ja mallastuslaadun testaus Suomessa onkin ensiarvoisen tärkeää, kun uusia lajikekandidaatteja arvioidaan. Mallastuslaatua ja agronomiaa Boreal on maailman pohjoisin mallasohran jalostaja. Jalostusohjelma uusittiin täysin 2000-luvun alussa, kun mallasohran viljely alkoi Suomessakin hiljalleen siirtyä myöhäisempiin, korkean satopotentiaalin lajikkeisiin. Työ on tuottanut tulosta ja lajikekehitys on ollut nopeaa. Jalostusohjelmamme tuottaa sellaisia lajikkeita, joita suomalainen mallasohraketju tarvitsee. Olemme kiinnittäneet huomiota satoisuuteen, viljelyvarmuuteen ja laatuun, joka vastaa mallas- ja panimoteollisuuden tarpeita, Reino Aikasalo kertoo. Borealin uudet mallasohrat kuuluvat niin satoisuudeltaan kuin laadultaankin lajikkeiston kärkijoukkoon. Uusitusta mallasohraohjelmasta on viimeisen viiden vuoden sisällä tuotu markkinoille kaksi lajiketta: Harbinger (2009) ja Trekker (2013). Tänä vuonna lajikeluetteloon haettiin uusimpana kandidaattina Fennica. Näistä Harbinger hyväksyttiin mallasohraksi neljä vuotta sitten, ja on saanut mallastajalta kiitosta erityisesti varman ja tasaisen mallaslaadun tuottajana erilaisissakin kasvuoloissa. Trekker puolestaan sai mallasohrahyväksynnän tammikuussa ja tuo lisäarvoa mallasohraketjuun erityisesti agronomisten ominaisuuksiensa puolesta, omaten myös tasapainoisen mallastuslaadun. Vasta lajikeluetteloon haettu Fennica nostaa edelleen mallasohrien satoisuutta mallastuslaadusta tinkimättä. Uutuuslajike aloittelee tietään mallasohrakandidaattina, ja päätöksiä Fennican hyväksymisestä mallasohraksi saadaan tulevina vuosina. Omaa jalostusohjelmaa Boreal täydentää testaamalla mm. Limagrainin lajikkeita Suomessa ja lähialueilla. Seuraava mallasohrakandidaatti Borealin kautta onkin Limagrainin jalostama Overture, jonka mallasohrahyväksynnästä odotetaan tietoa noin vuoden sisällä % +11 % Saana (1996) Harbinger (2009) Trekker (2013) NFC Tipple, mittari (2008) Kotimaisten mallasohrien satoisuus on kehittynyt merkittävästi. Lähde: Viralliset lajikekokeet , Luke (suluissa lajikkeiden listausvuodet) Kuva: Hanna Haikka, Boreal 10

11 osa 1 Juttusarja Miksi kasveja jalostetaan? Kasvinjalostuksella on laaja merkitys. Se vaikuttaa välillisesti koko yhteiskuntaamme ruuan tuotannon kautta. Lyhyesti sanottuna kasvinjalostus on tuotekehitystyötä, jolla parannetaan viljeltävien kasvien ominaisuuksia. Tällä ominaisuuksien parantamisella on vaikutuksensa viljelijän, satoa käyttävän teollisuuden ja kuluttajienkin arkeen sekä ympäristöön niin maailmanlaajuisesti kuin paikallisestikin. Nyt alkavassa juttusarjassamme pureudutaan kasvinjalostuksen vaikutuksiin eri näkökulmista. Maailmanlaajuinen ruuantuotannon haaste Maailman väkiluvun on ennustettu kohoavan nykyisestä 7 miljardista 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Samaan aikaan kehittyvien valtioiden asukkaiden päivittäinen ruoka muuttuu entistä enemmän eläinperäiseksi. YK:n alainen Maailman elintarvikejärjestö FAO onkin arvioinut, että seuraavan 40 vuoden aikana maailman pelloilta saatavaa tuotantoa tulee lisätä 70 % maapallon koko väkimäärän ruokkimiseksi. Koska maailman peltoalaa ei juurikaan voi enää lisätä, ja lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä on monilla alueilla ympäristösyistä alettu rajoittaa, vastuuta ruuan riittävyydestä on entistä enemmän alettu siirtää kasvinjalostukselle. Satotasojen kasvattaminen jalostuksen keinoin on edellytys riittävälle ruuan tuotannolle luvun niin sanottu vihreä vallankumous toi nykyaikaiset lyhytkortiset viljalajikkeet maailman viljelijöiden käyttöön ja mahdollisti satotasojen kohottamisen erityisesti lannoitusta lisäämällä. On arvioitu, että vihreä vallankumous pelasti ainakin miljardi ihmistä nälkäkuolemalta. Kehitykseen vahvasti vaikuttanut kasvinjalostaja Norman Borlaug saikin työstään ansaitun Nobelin rauhanpalkinnon. Vihreän vallankumouksen toinen sukupolvi on ollut hitaampaa ja asteittaista. Nyt satotasoja kohotetaan jalostuksella niin, että kasvutekijät kuten auringon säteily, vesi ja ravinteet saadaan entistä tehokkaammin kasvin käyttöön ja ohjatuksi käyttökelpoisen sadon muodostukseen eli viljelykasvien satoindeksiä pyritään parantamaan. Kasvinjalostuksen myötä nykyisten viljelykasvien sadon määrä suhteessa muuhun biomassaan on kasvanut ja kasvi siis kohdentaa yhteyttämistuotteet tehokkaasti satoon. Samalla kasvinjalostuksessa kehitetään kasvien kykyä kestää kullekin alueelle ominaisia kasvua rajoittavia stressitekijöitä kuten kasvitauteja, tuholaisia, kuivuutta, märkyyttä tai kylmää. Tätä työtä tehdään eri kohdealueille ympäri maapalloa. Määrätietoisen työn ansiosta tarvittavien satoparannuksien saavuttaminen nähdään realistisena ja myös tulevaisuudessa maailman kasvava väestö pystytään ruokkimaan. 11

12 Alku Parasta puuroon Alku-kaura on nimensä mukaisesti uuden alku. Boreal ja Fazer Mylly ovat aloittaneet yhteistyön, jossa mylly tekee tulevalle satokaudelle viljelysopimuksia Alku-kaurasta. Alku on laatulajike, joka menestyy hyvin elintarvikekauran päätuotantoalueella eteläisessä Suomessa. Borealin Alku-kaura on nimetty yhteistyössä Fazer Myllyn kanssa. Nimi yhdistyy Fazerin kauratuotteisiin ja vahvistaa näin raaka-aineen alkuperän merkitystä lopputuotteessa. Fazer panostaa vahvasti kauraan. Uusi kauramylly Lahdessa aloitti toimintansa syksyllä 2013 ja viime marraskuussa yritys laajensi valikoimaansa Alku-kaurapuuroihin. Fazerilla nähdään, että puurotrendi on kasvussa. Yrityksen teettämän tutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista syö puuroa aamiaisellaan ainakin silloin tällöin. Puuron suosion takana on se, että sitä pidetään terveellisenä, täyttävänä, edullisena ja nopeana vaihtoehtona. Nykyään puuroja tuunataan ja niitä nautitaan erilaisten lisukkeiden kera. Fazerin Alku-kauratuotteet vastaavat osaltaan puuron kysynnän kasvuun. Kauralajikkeella ja sen ominaisuuksilla on olennainen rooli elintarviketeollisuuden ja lopputuotteen kannalta. Borealin ja Fazerin uudentyyppisellä yhteistyöllä tätä nostetaan vahvemmin esille. Raaka-aineen alkuperän merkitys korostuu yhä enemmän myös kuluttajien valinnoissa. Alku toimii pelloilla ja myllyssä Kotimaisessa lajikejalostuksessa on otettu huomioon kauran eri käyttökohteet. Jokainen lajike on ominaisuuksiltaan erilainen ja soveltuvuus eri käyttötarkoituksiin ja viljelyalueille on tarkkaan testattu. Kaura ei ole vain kauraa, vaan kaiken takana on lajike. Myllykäytön näkökulmasta kauralajikkeessa on tärkeää riittävän suuri jyväkoko, alhainen kuoripitoisuus, korkea hehtolitrapaino ja ytimen vaalea väri. - Saanto on sitä parempi mitä vähemmän pientä jyvää erässä on ja mitä alhaisempi kuoripitoisuus on. Näin ollen edellä mainitut laatutekijät täytyy olla kunnossa, että erä soveltuisi myllykäyttöön, viljanhankintapäällikkö Tero Hirvi Fazer Myllyltä kertoo. Suurimokauran tärkeimmät laatuominaisuudet täyttyvät Alku-kauran kohdalla hyvin, sillä sen jyväkoko sekä hehtolitrapaino ovat hyvät ja kuoripitoisuus alhainen. Kuva: Fazer 12

13 Alku on paitsi laadukas, myös erittäin satoisa ja viljelyvarma lajike. Se on menestynyt erinomaisesti elintarvikekauran tärkeillä tuotantoalueilla II- ja III-vyöhykkeillä tuottaen hyviä satoja. Luja korsi varmistaa Alku-kauran viljelyä ja sadon laatua. Alku-kaura kytkeytyy Fazerin sopimustuotantoon. Lajikkeesta tehdään viljelijän ja myllyn välinen tuotantosopimus, ja siementä on myynnissä ainoastaan Fazer Myllyn kanssa Alku-suurimokaurasopimuksen tehneille. Siemen on tuotettu Borealin sopimusviljelijöiden tiloilla. Koska suurimokauran tuotannossa laatukriteereillä on olennainen merkitys myös sadon hinnoitteluun, viljelijän kannattaa ottaa kriteerit huomioon jo lajikevalintaa ja viljelysuunnitelmaa tehdessä. Viljelijän kannalta hyvä valinta on lajike, jolle on kysyntää. - Alku-kaura on hyvä lajike niin viljelijän kuin myllynkin kannalta. Tavoitteenamme on, että Alku-kaurasta tulee tuotantomme ykköslajike muiden kauralajikkeiden rinnalle, Tero Hirvi kertoo. Alku-kauran siementä on vielä rajallisesti saatavilla kevään 2015 kylvöille. Suomi on kauramaa Kotoinen kaura on laadultaan ja käyttöominaisuuksiltaan monipuolinen raaka-aine. Suurin osa kotimaassa käytettävästä kaurasadosta käytetään eläinten rehuksi, mutta elintarvikekäyttö lisääntyy koko ajan ja vienti on merkittävää. Vuonna 2014 kauran teollinen käyttö oli yhteensä 270 miljoonaa kiloa. Sekä rehuettä elintarvikekäyttö on lisääntynyt viime vuosina. Elintarvikkeeksi kauraa käytettiin viime vuonna Suomessa 80 miljoonaa kiloa, mikä on lähes 13 miljoonaa kiloa enemmän kuin edellisvuonna (Luke). Kauran viljelyllä ja sen käytöllä on maassamme pitkät perinteet. Kaura sopii hyvin oloissamme tuotettavaksi ja sen viljelyalue maassamme onkin laaja. Kauraa viljellään Suomessa vuosittain noin hehtaarilla. Harvassa asiassa Suomea voidaan pitää suurmaana edes Euroopan mittapuun mukaan, mutta kauran osalta olemme iso toimija. Meillä viljellään noin 13 % EU-alueen kaurantuotannosta. Kaura on Suomen tärkein vientivilja. Vuosittaiset vientimäärät vaihtelevat tuhannen tonnin välillä riippuen kotimaan tuotannosta ja kulloisestakin markkinatilanteesta. Suomalainen kaura on vientikohteissa haluttua tavaraa. Se tunnetaan puhtaana ja laadukkaana raaka-aineena. Kaurasta valmistetut elintarvikkeet ovat herkullisia ja niillä on tieteellisesti todettu olevan monia positiivisesti terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Kaura sisältää liukoista kuitua, beetaglukaania, jonka säännöllinen saanti edesauttaa normaalin veren kolesterolitason ylläpitämisessä ja auttaa alentamaan kolesterolia. Tämä terveysväittämä on myös Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) hyväksymä. Lisäksi kaura auttaa tasaamaan aterian jälkeistä verensokeritasapainoa ja on hyvää vatsalle. Kauran kuidut lisäävät kylläisyyttä ja edesauttavat vatsan toimintaa. Näin tuotat laadukasta kauraa Lohko, lajike, lannoitus Lohko: Kaura soveltuu viljelyyn monen tyyppisille maalajeille. Kauran vedentarve on muita viljoja suurempi, mikä on hyvä huomioida lohkovalinnassa. Kaura on muita viljoja joustavampi maan ph:n suhteen. Yksipuolista kauran viljelyä tulee välttää, eikä sitä ei tule kylvää lohkoille, joilla on hukkakauraa. Lajike: Lajikkeeksi valitaan oman tilan olosuhteisiin kasvuajaltaan sopiva lajike. Nykylajikkeet ovat satoisia ja vaihtoehtoja eri kasvuaikaluokkiin on hyvin tarjolla. Suurimokauran tuotannossa tulee kiinnittää huomiota laatuominaisuuksiin; jyväkoko, hehtolitrapaino, kuoren paksuus. Luja korsi varmistaa satoa ja laatua. Lannoitus: Nykylajikkeet ovat satoisia, joten lannoitus tulee tehdä satotaso huomioiden. Lannoitus voidaan myös jakaa. Tarvittaessa mangaanin ja muiden hivenravinteiden riittävyys varmistetaan lisälannoituksella. Kasvinsuojelu, korjuu, kuivaus Kasvinsuojelu: Rikkakasvit ja kasvitaudit torjutaan kasvustoista tarpeen mukaan. Monipuolinen viljelykierto vähentää mm. lehtilaikkutaudin ja punahomeen riskiä. Kaura on viljoista herkin punahomeille ja niiden muodostamille hometoksiineille. Suurin hometoksiinien esiintymiseen vaikuttava tekijä on kasvukauden sää. Korjuu: Puinnissa on varottava jyvien vahingoittumista ja käytettävä riittävää tuulta, jotta kevyitä jyviä ei tule mukaan. Kuivaus: Huolellinen kuivaus viipymättä korjuun jälkeen alle 14 %:iin varmistaa sadon laadun säilymisen hyvänä. Lähde: VYR, kauran viljelyn huoneentaulu, mukailtu 13

14 Hämärän rajamailla Laadultaan tuntematon siemen kätkee sisäänsä juuri niin suuret riskit kuin miltä kuulostaakin. Harkittaessa tilan oman siemenen käyttöä laadun tunnistaminen on ensimmäinen irtiotto piiloriskien verhoamasta pimeydestä. Vieraskynä Pirjo Peltonen-Sainio Kuva: Kuvatoimisto Rodeo 14

15 Varmuus siitä, vaihtaako uuteen siemeneen vai kunnostaako tilan omaa siementä vahvistuu, kun ymmärtää mahdollisten laatuheikkouksien vaikutukset. Laadullisia heikkouksia voi vähentää kunnostamalla TOS-siemenen, mutta heikkoa itävyyttä tai siemenvaurioita niillä ei korjata. Elinvoiman lähteillä Kylvösiemenen laadun merkitystä tuotantoa kestävästi tehostavana toimenpiteenä on usein ylenkatsottu. Tämä on ollut omiaan vähentämään intoa varmistaa TOS-siemenen laatu ennen kylvöjä. Suomi on vähiten sertifioitua siementä käyttävien EU-maiden joukossa, mikä on paradoksaalista, sillä juuri pohjoisissa tuotanto-oloissa haasteet laadukkaan siemenen tuottamiselle ovat suuret. Elinvoimaisuus on osuva termi kuvaamaan siemenen laatua, sillä se paljastaa kuinka elintärkeästä ominaisuudesta on kyse. Vain täysin normaalisti itävä, elinvoimainen siemen onnistuu tuottamaan kasvukykyisen oraan. Huoli piilevistä riskeistä on aiheellinen Tekemämme laatukartoitus viljelijöiden toimittamista TOS-siemeneristä osoitti itävyyden olevan pääosin hyvää tasoa, mutta laadullisille yllätyksille oli runsaasti sijaa. Noin 80 % ohran, mutta vain 60 % vehnän näytteistä ylitti 85 % itävyysrajan, kun taas haasteellisen kesän 2012 jälkeen tähän ylti ohrista vain 74 % ja vehnistä 20 % näytteistä. Joukossa oli myös täysin itämättömiä eriä, mikä ei kuitenkaan paljastunut siementavaraa ulkoisesti tarkasteltaessa. Elinvoimaisuuden suurista eroista kielivät oraiden pituuserot. Itäneistä siemenistä osa jäi vain puoleen keskimääräisestä mitasta ja alle kolmannekseen parhaimmista siemeneristä. Myös erot siemenpainossa olivat suuria. Tuhannen siemenen paino vaihteli ohralla gramman välillä ollen vastaavasti vehnällä grammaa. Siemenen koossa ilmenevä suuri vaihtelu lisää kasvustojen epätasaisuutta. Siemenkoko on yhteydessä vararavintovarastojen määrään. Lajittelulla epätasaisten kasvustojen riskiä voi vähentää, mutta sillä ei paranneta itävyyttä. Myös moninaiset taudinaiheuttajat asuttivat TOS-näytteitä tehden taudeista huomattavan piiloriskin. Suunniteltaessa TOS-siemenen käyttöä niin itävyyden kuin taimettumiskyvyn testaaminen on välttämätön toimenpide. Kunnostustoimin siemenen laatua voi parantaa, mutta heikkokuntoisesta tai vaurioituneesta siemenestä ei saa kelpotavaraa edes järein kunnostustoimin. Laatua ei voi korvata Käytettäessä varmennettua, sertifioitua siementä vältytään monilta riskeiltä. Siemenen elinvoima heikkenee itävyyttä voimakkaammin, minkä vuoksi siemenen laadun hiipuminen on salakavalaa. Heikentynyttä elinvoimaa ei voi täysin kompensoida siemenmäärää lisäämällä. Laadun ja elinvoiman heikkeneminen näkyy harvana kasvustona, vaikka itävyys huomioitaisiin kylvösiemenmäärää laskettaessa. Kyse ei ole ainoastaan orasmäärän laskusta. Itävyyden laskiessa itämiskykyistenkin oraiden kasvu heikkenee ja kasvussa ilmenee yhä enemmän vaihtelua. Kasvusto jää harvaksi, mutta myös epätasaiseksi. Tämän vuoksi heikkolaatuisen siemenen käyttö voi kumuloida laatuheikkouksia. Turvallista TOS-sukupolvien määrää ei ole kasvuoloissamme ilmenevistä suurista sääriskeistä johtuen. Siksi TOS-siemenestä tulee aina tehdä orastumiskoe. Elinvoimaa testattaessa tulee lisäksi huomioida vain reippaasti kasvaneet idut, jotta taimettuminen varmistuu testausoloja haasteellisemmissa pelto-oloissa. Suosituksemme on, että käytettäessä tilan omaa siementä, itävyyden tulisi olla vähintään 90 %. Tällöin ikäville yllätyksille jää vähemmän sijaa. Jalostuksen saavutukset tuovat merkittävää lisäarvoa Viljelijät ovat kertoneet kylvösiemenen uusimisen erääksi keskeisimmäksi perusteeksi lajikkeen vaihtamisen. Jalostushyödyn kotiuttamiselle onkin vankat perusteet, sillä kasvinjalostus on parantanut viljojemme satoisuutta kiihtyvällä tahdilla. Kun ohrasadot paranivat 1970-luvulla jalostuksen myötä 28 kiloa vuotta kohti, on vauhti kiristynyt ja viimeisen kymmenen vuoden jaksolla satoisuus on parantunut peräti 68 kiloa vuodessa. Mitä vanhempaa lajiketta viljelijällä on käytössä, sitä suurempi on myös lovi satoisuudessa. Viljelijöiden TOS-siemenen laatukartoituksessa oli mukana jopa 15. sukupolven TOS-siementä. Siemenen uusiminen ja lajikkeen vaihtaminen tuoreempaan toisi tässä ääritapauksessa tonnin lisäsadon. Kun huomioidaan yllä mainitut piilevät, jopa kumuloituvat laaturiskit sekä sertifioidun siemenen käytöstä saatava suora satohyöty, voi satoisuus parantua edelleen kuudesta yli kahdeksaan sataa kiloa hehtaarilta, vuosittain. Terveiset kevätkylvöille Kylvösiemen on tuotantopanos, jonka käytölle pitää olla taloudelliset perusteet siinä missä muillekin viljelytoimille. Sertifioitu siemen tarjoaa varmuutta ja oikotien hyvään lopputulokseen. Päädyttäessä TOS-siemenen käyttöön, elinvoima tulee tarkistaa ja siementavaraksi aiottu erä kunnostaa yllätysten minimoimiseksi, jos siihen on laadullisia edellytyksiä. Laadultaan varmennettu siemen on satoisuutta ja laatua parantava avaintekijä. Onnistuneita kevätkylvöjä toivotellen! Pirjo Peltonen-Sainio Kirjoittaja on professori, joka työskenneltyään 15 vuotta MTT:n palveluksessa, siirtyi vuoden vaihteessa Luonnonvarakeskus Luken palvelukseen MTT:n, Metlan, RKTL:n ja Tiken tilastopalvelujen yhdistyttyä uudeksi organisaatioksi. Luonnonvarakeskus on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi. Lukessa tehdään tutkimusta neljässä yksikössä: Luonnonvarat ja biotuotanto, Vihreä teknologia, Uudet liiketoimintamahdollisuudet sekä Talous ja yhteiskunta. Kaikissa näissä yksiköissä tehtävä työ palvelee niin viljelijöiden kuin koko ruokaketjun toimijoiden tarpeita. 15

16 Miten varmistaa myllyvehnälaatu? Viime kesänä vehnää viljeltiin Suomessa hehtaarilla suurimmalla alalla yli 50 vuoteen. Suurin osa viljelijöistä tähtäsi myllylaatuun. Kasvustot olivat pääsääntöisesti reheviä ja odotukset sekä sadon määrän että laadun suhteen korkealla vielä elokuun alussa. Elokuun loppupuolen sateet kuitenkin pilasivat monen haaveet ja myllylaadun saavutti selvästi alle puolet tarkastetuista vehnäeristä. Myllykelpoisuutta rajoitti erityisesti alentunut sakoluku ja hehtolitrapaino sekä alhainen valkuaispitoisuus. Hyvän myllylaadun saavuttamisen perusedellytyksiä ovat oikean lajikkeen valinta ja lajikkeelle sopivan viljelytekniikan huomioiminen. Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR jaottelee vehnälajikkeet valkuaispitoisuuden ja satoisuuden mukaan kolmeen ryhmään: korkean valkuaispitoisuuden vehniin, päätyypin vehniin ja korkean satopotentiaalin vehniin. Uudemmat kotimaiset lajikkeet on jalostettu leipävehnäkäyttöön soveltuviksi ja ovat siinä suhteessa luotettavia valintoja. Aikaisissa varmuudella valkuaista Anniina, Wappu, Wanamo ja Quarna ovat korkean valkuaispitoisuuden vehniä. Lajiketyypille on tunnusomaista yli 14 %:n valkuaispitoisuus. Lisäksi mainitut lajikkeet ovat kevätvehnävalikoiman aikaisimpia. Aikaisuus tuo viljelyvarmuutta ja varmistaa puintia laadun kannalta parhaissa oloissa. Typpilannoitus annetaan näille lajikkeille yleensä yhdellä kertaa kylvön yhteydessä. Jos lisälannoitusta halutaan antaa, se kannattaa tehdä suhteellisen aikaisessa vaiheessa, jolloin voidaan vielä vaikuttaa jyvälukumäärään tähkää kohti. Karkeasti ottaen lisätyppi vaikuttaa pensomisvaiheessa erityisesti sadon määrään, ja lippulehtivaiheessa sekä määrään että laatuun. Aikaisten lajikkeiden tautitorjunnasta on syytä huolehtia, jotta jyvän täyttymis- ja tuleentumisvaihe ei jää liian lyhyeksi ja hehtolitrapaino saadaan riittävän korkealle tasolle. Päätyypin lajikkeet laadukkaita Myllyvehnän tuotannossa päätyypin vehnälajikkeet ovat laatuvarmin lajikeryhmä. Ryhmän lajikkeilla valkuaispitoisuus on yleensä hallittavissa, jyvän laatu lähes aina kunnossa sekä sakolukuominaisuudet selvästi muita lajiketyyppejä paremmat. Satoisilla päätyypin vehnillä, kuten Wellamolla ja Marblella hehtolitrapaino on hyvää tasoa, ja tautitorjunta vielä varmistaa sitä. Rehevissä oloissa ja myöhäisemmillä lajikkeilla kasvunsäädekäsittely rikkakasvitorjunnan yhteydessä voi lisäksi olla kannattavaa. Myöhäiset korkean satopotentiaalin vehnät ovat usein riski leipävehnän tuottajalle. Vaarana on alhaiseksi jäävä valkuainen sekä ongelmat sakoluvussa. Päätyypin ja erityisesti myöhäisen tyypin kevätvehnille suositellaan jaettua typpilannoitusta. Jaetulla lannoituksella voidaan estää valkuaispitoisuuden jääminen alle myllyvehnän valkuaisvaatimusten. Tähkälletulon jälkeen annettu tyyppilannoitus nostaa valkuaispitoisuutta tehokkaimmin. Lisätyppiruiskutus on kokeiden mukaan tehokasta maitotuleentumisvaiheeseen saakka. 16

17 Hyvinvoiva kasvusto kylvöstä korjuuseen Myllylaatua varmistetaan monin eri keinoin. Lähtökohtana on, että kasvusto pyritään pitämään mahdollisimman elinvoimaisena itämisestä jyvän täyttymiseen saakka. Peltolohkon rakenteen ja vesitalouden tulee olla kunnossa. Multava tai hikevä maalaji on hyvä lähtökohta. Poutiville maille ei kannata valita erityisen lyhytkortisia lajikkeita. Maan ph:n on hyvä olla vähintään 6,5 luokkaa. Kasvuunlähtö tulee varmistaa elinvoimaisella siemenellä ja riittävällä NPKSlannoituksella. Myös hivenravinteista tulee huolehtia. Vehnäkasvustoa ei saa päästää kärsimään ravinteiden puutteesta alkukaudella, koska tärkeät siementen lukumäärään vaikuttavat satokomponentit määräytyvät jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Kasvukauden aikana viljakasvuston elinvoimaa ja ravinnetaloutta pidetään tarvittaessa yllä tautitorjunnalla ja lisälannoituksella. Näin turvataan jyvien täyttyminen ja sen myötä jyväkoko ja riittävä hehtolitrapaino. Lisälannoitus on tarpeen, kun satotaso on 5000 kg/ha tai sen yli. Sakoluvun turvaamiseksi puinnissa ei kannata viivytellä. Sopivin puintiaika alkaa jyvän kosteuden laskiessa alle 25 %:n. Laadultaan erilaiset erät kannattaa puida, kuivata ja varastoida erikseen. Leipävehnän tuotannossa on huomioitava, että teollisuuteen myytävä sato tulee kuivata välittömästi puinnin jälkeen alle 14 %:n kosteuteen. Laatu tärkeä jalostustavoite Borealin uusien vehnälajikkeiden laatu varmistetaan käyttämällä risteytysvanhempia, joiden leivontalaatu tiedetään hyväksi. Risteytykset ja testaukset suunnitellaan niin, että uusi lajike on ominaisuuksiltaan käyttötarkoitustaan vastaava. Alusta alkaen on tiedossa, mihin tarkoitukseen lajike jalostetaan. Lajikekandidaattien leivontalaatua, kuten valkuaisen määrää ja laatua, sakolukua ja sitko-ominaisuuksia analysoidaan koko jalostusprosessin ajan. Näin varmistetaan parhaiden linjojen eteneminen. Viljakaupassa myllyvehnän arviointikriteereinä ovat hehtolitrapaino, valkuaispitoisuus sekä sakoluku. Kotimaiset vehnälajikkeet ovat tähän asti olleet lähes poikkeuksetta joko korkean valkuaispitoisuuden omaavia aikaisia tai ns. päätyypin lajikkeita. Laadun jalostustavoitteena näissä lajiketyypeissä on aina hyvä myllyvehnälaatu. Myllyvehnän jalostuksessa huomioidaan viljakaupan arviointikriteereiden lisäksi useita muitakin leivontalaatuun vaikuttavia ominaisuuksia kuten sitkon määrää ja laatua. Vehnän kohdalla jalostustavoitteita asetettaessa yhteistyötä tehdään satoa käyttävän teollisuuden kanssa. Laadun merkitys on korostunut ja vaatimukset vehnän laadulle ovat myllyissä ja leipomoissa kovat. Suuressa mittakaavassa ja pitkälti automatisoiduissa leipomoissa on tärkeää, että raaka-aineen laatu on tasaisesti hyvää. Lajikkeiden perinnölliset laatuominaisuudet korostuvat Suomen kaltaisissa pohjoisissa, kasvintuotannon kannalta ääriolosuhteissa. Paikallisiin oloihimme jalostettujen lajikkeiden merkitys on keskeinen satoisuuden, viljelyvarmuuden ja laadun yhdistämisessä. Kuva: Tapio Tuomela Vehnälajikkeiden leivontalaatua varmistetaan jo jalostusprosessin aikana. 17

18 Uutisia Ruista kasvussa ennätysala Maataloustilastojen mukaan ruista on tällä hetkellä kylvössä enemmän kuin kertaakaan menneenä vuosikymmenenä. Kylvöala nousi viime syksynä hehtaariin. Rukiin viljelyn edistämiseksi töitä tekevän Pro Ruis ry:n mukaan viljelyinnostuksen kasvu on ollut hyvin nähtävissä eikä hiipumisen merkkejä ole. Yhdistyksessä nähdään, että rukiin viljelyala tulee jatkossa vielä jonkin verran nousemaan ja säilymään hyvällä tasolla syksyjen olosuhteista riippuen. Rukiin viljelyn kiinnostavuutta lisäävät erityisesti teollisuuden vahva sitoutuminen, varmat markkinat ja uudet satoisammat lajikkeet. Kun hinta ja satotasot ovat hyvät, rukiin viljely on kiinnostavaa ja kannattavaa, Pro Ruis yhdistyksestä todetaan. Keskeistä rukiin viljelyalan kasvussa yhdistyksen mukaan onkin ollut koko ketjun sitoutuminen projektiin. Jos tämänvuotinen ruisala talvehtii hyvin ja satotaso on normaali (keskisato 2014: 3180 kg/ha), Suomi on ensi vuonna pitkästä aikaa omavarainen rukiin suhteen. Rukiin elintarvikekäyttö Suomessa on vuosittain tonnia. Uusia BOR-lajikkeita kasvilajikeluetteloon Kasvilajikelautakunta hyväksyi tänä vuonna 8 uutta Borealin lajiketta Suomen kasvilajikeluetteloon. Joukossa on mallasohrakandidaatti Fennica, monitahoiset ohrat Alvari ja Vertti, kevätvehnät Herttua ja Kreivi sekä Louhi- ja Sampo-härkäpavut ja Eevert-nurminata. Markkinoille nämä uutuuslajikkeet tulevat siemenen lisäysviljelyvaiheen jälkeen parin vuoden sisällä. Kansalliseen kasvilajikeluetteloon päässyt lajike on käynyt läpi viralliset viljelyarvokokeet Suomessa. Niissä lajike on todettu viljelyarvoltaan parannukseksi nykyiseen lajikevalikoimaan. Uudet lajikkeet pärjäävät luomussakin parhaiten Viimeisimmän tutkimustiedon valossa myös luomutuotannossa uudet lajikkeet pärjäävät parhaiten. Tämä selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijoiden selvityksestä. Vanhojen pitkäkortisten viljalajikkeiden ja maatiaislajikkeiden on uskottu sopivan parhaiten luomuviljelyyn muun muassa siksi, että pitkillä lajikkeilla on runsaampi juuristo, joka hyödyntää paremmin vettä ja ravinteita. Pitkäkortiset lajikkeet myös kilpailevat tehokkaasti rikkoja vastaan. Lisäksi on uskottu, että vanhat lajikkeet olisivat viljelyvarmempia ja parempia käyttämään hyväkseen niukkoja ravinteita, koska ne on jalostettu aikakaudella, jolloin ei käytetty teollisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Luken tutkijoiden mukaan näistä väittämistä ainoastaan yksi pitää paikkansa: Suomessa kasvilajikelautakunta päättää lajikkeen hyväksymisestä kasvilajikeluetteloon. Kasvilajikelautakunta on maa- ja metsätalousministeriön asettama asiantuntijaelin ja sen jäsenet edustavat elintarvikeketjun eri toimijoita. korreltaan riittävän pitkä lajike auttaa luomuviljelyssä välttämään rikkakasvien aiheuttamia satotappioita. Sen sijaan monissa peltokokeissa on selvinnyt, että esimerkiksi modernit lyhytkortiset vehnät ja ohrat ovat hyviä sadontuottajia ja tehokkaita ravinteiden hyödyntäjiä, ja ne ovat usein myös runsas- ja syväjuurisia. Tutkimuksissa on osoitettu myös, että uudet lajikkeet pärjäävät usein vanhoja lajikkeita paremmin sekä suotuisissa että vaativissa oloissa. Luomutuotannossa on toki omat erityispiirteensä ja Luken tutkijoiden mukaan luomussa pärjäävät paremmin hieman pidemmät lajikkeet kuin tavanomaisessa viljelyssä. Toisaalta optimipituuden selvästi ylittävä, heikko korsi on laonaltis ja lako on taas haitaksi monin tavoin. Lajikehakukone suunnittelun avuksi Osoitteesta löytyy kätevä lajikehakukone, joka toimii viljelyn suunnittelun apuvälineenä. Hakukoneen avulla voit etsiä omalle tilallesi parhaiten soveltuvat lajikkeet mm. kasvuajan, käyttötarkoituksen tai lohkon maalajin perusteella. Haun tuloksena listautuvat lajikkeet, jotka parhaiten vastaavat annettua hakukriteerejä. Lajikenimeä klikkaamalla pääset tutustumaan lajikekuvaukseen ja koetulosvertailuihin. 18