Talous- ja rahaliitto euro

Transkriptio

1 VALOKEILASSA EUROOPAN UNIONIN POLITIIKKA Talous- ja rahaliitto euro Vakauden, kasvun ja vaurauden edistäminen unionissa Unionin kasvua edistävä taloudellinen ympäristö perustuu hyvin toimivaan talous- ja rahaliittoon sekä vahvaan ja vakaaseen euroon.

2 SISÄLTÖ VALOKEILASSA EUROOPAN UNIONIN POLITIIKKA Julkaisu on osa sarjaa, jossa selvitetään, miten EU toimii eri politiikan aloilla, miksi EU osallistuu niihin liittyvään toimintaan ja millaisia tuloksia siitä seuraa. Osa näistä julkaisuista löytyy verkosta, josta ne voi ladata: Miksi tarvitsemme talous- ja rahaliittoa? Yhteinen politiikka yhteistä rahaa varten Miten EU lähestyy asiaa? Vakaus- ja kasvupolitiikka Mitä EU tekee? Miten taloutta koskevaa päätöksentekoa sovitetaan yhteen EU:ssa? EU:n talous: lisää ohjausta, lisää kasvua, ulos kriisistä Tulevaisuuden näkymät Kauaskantoisella politiikalla edistetään pitkän aikavälin vakautta ja kasvua Tietoa EU:n toiminnasta Eurooppa strategia: Euroopan kasvustrategia EU:n perustajat Aluepolitiikka Digitaalistrategia Elintarvikkeiden turvallisuus Energia Humanitaarinen apu Ilmastonmuutos Kalastus- ja meriasiat Kansanterveys Kauppa Kehitysyhteistyö Kilpailu Koulutus, nuoriso ja urheilu Kulttuuri ja audiovisuaaliala Kuluttajat Laajentuminen Liikenne Maatalous Muuttoliike ja turvapaikka-asiat Oikeusasiat, kansalaisuus ja perusoikeudet Petostentorjunta Sisämarkkinat Talous- ja rahaliitto euro Talousarvio Tulli Rajavalvonta ja turvallisuus Tutkimus ja innovointi Työllisyys- ja sosiaaliasiat Ulkosuhteet / Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Verotus Ympäristö Yritystoiminta Valokeilassa Euroopan unionin politiikka: Talous- ja rahaliitto euro Euroopan komissio Viestinnän pääosasto Julkaisut 1049 Bryssel Belgia Käsikirjoitus on valmistunut lokakuussa Kansi ja sivun 1 kuva: ccvision.de 16 s ,7 cm ISBN doi: /37196 Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2013 Euroopan unioni, 2013 Tekstin jäljentäminen on sallittua. Yksittäisten valokuvien käyttöön tai jäljentämiseen on haettava lupa suoraan tekijänoikeuden haltijalta.

3 T A L O U S - J A R A H A L I I T T O E U R O 3 Miksi tarvitsemme talous- ja rahaliittoa? Yhteinen politiikka yhteistä rahaa varten Euro on tuttu osa jokapäiväistä elämäämme: yli 322 miljoonaa EU:n kansalaista käyttää euroja päivittäisiin tarpeisiinsa, säästää niitä tulevaisuutta varten ja sijoittaa niillä tulevaisuuteen. Vuoteen 2020 mennessä meillä on uusi nuorten aikuisten sukupolvi, joka ei ole käyttänyt muuta kansallista rahayksikköä. Euron tarina alkoi, kun EU:n johtajat sopivat talous- ja rahaliiton (EMU) ja yhteisen rahan luomisesta osana Maastrichtin sopimusta, joka allekirjoitettiin vuonna Valmistelut kestivät useita vuosia. Niiden aikana sisämarkkinat saatettiin päätökseen ja Euroopan keskuspankki perustettiin, kaksitoista EU:n jäsenvaltiota kumosi vuosina kansallisen rahayksikkönsä niin guldenit, frangit kuin pesetatkin ja liittyi euroalueeseen, jolla käytetään yhteistä rahaa eli euroa. Sen jälkeen euroalue on laajentunut kattamaan 17 EU:n jäsenvaltiota. Se täydentää rajattomia sisämarkkinoita, joilla tavarat, ihmiset, palvelut ja pääoma liikkuvat vapaasti kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. EU on yksi maailman suurimpia talouksia: sen 27 jäsenvaltiossa on yli 500 miljoonaa kuluttajaa. Sen osuus on yli kolmasosa maailmankaupasta ja viidesosa koko maailman tuotannosta. Euroalueen ja sisämarkkinoiden kannalta vakaan ja kasvua edistävän taloudellisen ympäristön perustana on hyvin toimiva talous- ja rahaliitto. Euron ylläpitäminen vahvana ja vakaana on ratkaisevan tärkeää, koska se vaikuttaa välittömästi talouden kasvuun, ihmisten työpaikkoihin ja EU:n yrityksien menestymiseen. Se vaikuttaa myös investointipääoman saatavuuteen, julkisen talouden ja eläkkeiden kestävyyteen ja kykyyn rahoittaa hyvinvointi- ja sosiaaliturvajärjestelmiä unionissa. Vuonna 2008 alkanut talous- ja finanssikriisi on tuonut esiin tarpeen vahvistaa talouden ohjausjärjestelmää EU:ssa ja euroalueella. Joidenkin valtioiden velka- ja alijäämätaso ovat heikon ohjausjärjestelmän vuoksi kehittyneet kestämättömällä tavalla. Tämä on aiheuttanut joissakin EU:n jäsenvaltioissa valtionvelkakriisin, ja ne joutuvat nyt noudattamaan kurinalaista politiikkaa alijäämän supistamiseksi. EU on torjunut yhtenäisenä, merkittävänä taloudellisena ryhmittymänä tämänhetkistä taloudellista epävakautta ja osoittanut, että se pystyy selviämään kriisistä ja tukemaan yksittäisiä jäsenvaltioita, joiden asema olisi muutoin vaikeampi. Yhteinen raha unionille Yli 332 miljoonaa EU:n kansalaista käyttää euroa päivittäisiin tarpeisiinsa. Eurosta on monin tavoin hyötyä kansalaisille, yrityksille, kaupalle ja talouskasvulle, ja se lisää unionin painoarvoa maailmassa. Monet EU:n jäsenvaltiot kärsivät ja 1980-luvuilla hyvin korkeasta inflaatiosta, joka nousi joissakin valtioissa yli 20 prosenttiin. Inflaatio laski, kun valtiot valmistautuivat liittymään euroon, ja inflaatio on euron käyttöönotosta alkaen ollut euroalueella noin kaksi prosenttia. Hintavakaus tarkoittaa, että kansalaisten ostovoima ja heidän säästöjensä arvo säilyy paremmin. Kansalaisten kannalta euron käyttöönotto teki lopun valuutanvaihtokuluista rajoilla. Se on helpottanut ostosten tekemistä ja hintavertailuja yli rajojen myös verkossa sekä lisännyt avoimuutta, minkä ansiosta kilpailu on lisääntynyt ja kuluttajahinnat pysyneet alhaisina. Reuters/BSIP

4 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A 4 Sekä käytännöllisiä että poliittisia tavoitteita Sen lisäksi, että eurosta on konkreettista hyötyä, se on myös unionin yhtenäisyyden ja identiteetin voimakas symboli. Euron käyttöönotto oli muutakin kuin taloudellinen päätös. Se oli myös poliittinen päätös, jolla laajennettiin Euroopan yhdentymistä. Poliittinen ulottuvuus tuotiin esille vuonna 1993 allekirjoitetussa Maastrichtin sopimuksessa, jonka nojalla muodostettiin talous- ja rahaliitto (EMU) ja perustettiin Euroopan unioni, jotta voitiin jatkaa kehitystä yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi. EMU edellytti syvempää politiikkojen lähentämistä ja siten myös lähempää poliittista yhdentymistä. Kansalaisille aiheutuvan välittömän hyödyn lisäksi yhteisen rahan käyttöön on muitakin strategisia syitä. Yksi on taloudellisen lähentymisen edistäminen, mikä tarkoittaa, että euroalueen taloudet lähentyvät toisiaan ajan myötä entistä enemmän. Tämä luo vaurautta, koska taloudellinen lähentyminen edistää tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta kaupankäynnin yhteydessä, pääoman liikkuvuutta investointien yhteydessä ja ihmisten liikkuvuutta vapaa-aikaan ja työntekoon liittyen. Myös yrityksille aiheutuu merkittävää hyötyä: korkojen vakaus kannustaa yrityksiä investointeihin, jotka lisäävät hyvinvointia ja työpaikkoja. Koska valuutanvaihdosta ei aiheudu kustannuksia, pääomaa vapautuu tuotannollisiin investointeihin. Vakaus antaa yrityksille myös varmuuden tehdä pitemmän aikavälin suunnitelmia ja investointeja, joilla parannetaan kilpailukykyä, mikä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon markkinoiden maailmanlaajuistuminen. Euro hyödyttää myös koko Eurooppaa. Se tukee maailmanlaajuista kauppaa ja toimii vakaana, maailmanlaajuisia häiriöitä torjuvana valuuttana, jota tukee merkittävä taloudellinen ryhmittymä eli euroalue. Kokonsa, vahvuutensa ja vakautensa ansiosta valuutta takaa unionille merkittävämmän aseman maailmantaloudessa. Euro on Yhdysvaltain dollarin ohella suosituin kauppavaluutta kaikkialla maailmassa, ja euroalue houkuttelee suoria ulkomaisia sijoituksia muualta maailmasta. Açores (PT) EU:n jäsenvaltiot, joissa euro on käytössä (vuonna 2012) Madeira (PT) AT: Itävalta BE: Belgia CY: Kypros DE: Saksa EE: Viro EL: Kreikka EU:n jäsenvaltiot, joissa euro ei ole käytössä BG: Bulgaria CZ: Tšekki DK: Tanska HU: Unkari ES: Espanja FI: Suomi FR: Ranska IE: Irlanti IT: Italia LU: Luxemburg LT: Liettua LV: Latvia PL: Puola RO: Romania MT: Malta NL: Alankomaat PT: Portugali SL: Slovenia SK: Slovakia SE: Ruotsi UK: Yhdistynyt kuningaskunta IE UK FR BE NL LU DK DE IT SE CZ AT SI PL SK HU FI EE LV LT RO Canarias (ES) Guyane (FR) Guadeloupe (FR) Martinique (FR) Réunion (FR) PT ES BG EL MT CY

5 T A L O U S - J A R A H A L I I T T O E U R O 5 EMU: yhteisen rahan hallinnoiminen INFLAATIO ON PIDETTY EUROALUEELLA NOIN 2 PROSENTISSA Eurooppa-neuvosto teki päätöksen talous- ja rahaliiton perustamisesta Alankomaissa sijaitsevassa Maastrichtin kaupungissa joulukuussa 1991, ja päätös vahvistettiin sittemmin Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa (Maastrichtin sopimus). Talous- ja rahaliiton myötä EU on askeleen lähempänä taloudellista yhdentymistä, joka käynnistyi 1950-luvulla Euron käyttöönotto Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat periaatteessa talous- ja rahaliiton jäseniä, vaikka kaikissa ei käytetäkään euroa. Siihen, miksi jotkin valtiot eivät käytä euroa, on kaksi perussyytä. Valtiot ovat joko päättäneet jättäytyä Maastrichtin sopimukseen sisältyvän niin sanotun opt-out-lausekkeen nojalla talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen eli euron käyttöönoton ulkopuolelle (Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta) tai niiden on ensin täytettävä tietyt lähentymistä koskevat vaatimukset ennen kuin ne voivat ottaa euron käyttöön. Ennen euron käyttöönottoa jäsenvaltion talouden on täytettävä mainitut vaatimukset, jotka koskevat hintojen ja valuuttakurssien vakautta sekä tervettä ja kestävää julkista taloutta. Näiden lähentymistä koskevien vaatimuksien tarkoituksena on varmistaa, että jäsenvaltion talous on riittävän valmis yhteisen rahan käyttöönottoon. Euroalue Euroalueen jäsenien määrä on kasvanut alun perin 12:sta 17 valtioon. Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat kuitenkin talous- ja rahaliiton jäseniä. Talous- ja rahaliiton tavoitteena on edistää tasapainoista ja kestävää talouskasvua EU:ssa. Talouden yhdentyminen tuo koko EU:n taloudelle ja yksittäisten jäsenvaltioiden talouksille merkittäviä etuja, joita syntyy suuremmasta koosta, sisäisestä tehokkuudesta ja vakaudesta. Tämä puolestaan tarjoaa tilaisuuksia talouden vakauttamiselle, kasvun edistämiselle ja työllisyyden parantamiselle mitkä kaikki hyödyttävät välittömästi EU:n kansalaisia. Talouden vakautta pyritään talous- ja rahaliitossa vahvistamaan eri politiikkojen avulla Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) vuosittaiset prosentuaaliset muutokset Keskimääräinen inflaatio vuodesta 1999 Lähde: Eurostat. Vuotta 1996 edeltävät tiedot on arvioitu yhdenmukaistamattomien kansallisten kuluttajahintaindeksien (KHI) perusteella. Rahapolitiikkaa, jossa on kyse hintavakaudesta ja koroista, toteuttaa euroalueella itsenäisesti Euroopan keskuspankki (EKP). Tavoitteena on vakaa ja alhainen kuluttajahintainflaatio, johon päästään määrittämällä pankin lainanannon korot. EKP:n rahapolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on ylläpitää hintavakautta ja huolehtia euron arvosta. Se pyrkii pitämään inflaation keskipitkällä aikavälillä alle kahden prosentin, joskin lähellä sitä. EKP katsoo, että kaksi prosenttia on riittävän alhainen taso, jotta talous hyötyy täysimääräisesti hintavakauden tuottamista eduista. Tämä tavoitteeksi asetettu inflaatiotaso on tärkeä myös siitä syystä, että EKP on sitoutunut asianmukaiseen marginaaliin deflaatioriskin välttämiseksi. Finanssipolitiikka, joka liittyy verotusta, verotulojen käyttöä ja lainanottoa koskeviin päätöksiin, kuuluu edelleen jäsenvaltioiden hallituksien tehtäviin. Jäsenvaltioissa tehdyt julkista taloutta koskevat päätökset voivat kuitenkin vaikuttaa koko euroalueeseen ja koko EU:hun. Tästä syystä näiden päätöksien on oltava EU:ssa vahvistettujen, valtioiden velkaantumista ja alijäämää rajoittavien sääntöjen mukaisia. Muu talouspolitiikka kuten päätökset, jotka koskevat työmarkkinoita, eläkejärjestelmiä ja muita talouspolitiikan aloja kuuluu myös jäsenvaltioiden hallituksien tehtäviin, ja sitä sovitetaan yhteen EU:ssa vuosittaisella talouspolitiikan EU-ohjausjaksolla (katso luku Mitä EU tekee? )

6 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A 6 Kuka tekee mitäkin? Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat talous- ja rahaliiton jäseniä, vaikka kaikissa ei käytetäkään euroa. Talous- ja rahaliiton hallinnoinnista huolehtivat useat EU:n tason ja kansalliset tahot, joilla kullakin on oma tehtävänsä. Tätä hallinnointiprosessia nimitetään talouden ohjausjärjestelmäksi, ja sitä toteutetaan toimielimiin perustuvan rakenteen avulla, johon kuuluvat seuraavat toimijat. Getty Images/Thinkstock Images EUROOPAN PARLAMENTTI jakaa lainsäädäntövallan neuvoston kanssa ja huolehtii talouden ohjausjärjestelmän demokraattisesta valvonnasta. EUROOPPA-NEUVOSTO kaikkia EU:n jäsenvaltioita edustavat valtion tai hallituksen päämiehet vahvistavat tärkeimmät poliittiset suuntaviivat. NEUVOSTO kaikkien EU:n jäsenvaltioiden valtiovarainministerit sovittavat yhteen politiikkoja, tekevät päätöksiä komission ehdotuksista ja tekevät päätöksiä, jotka voivat sitoa yksittäisiä EU:n jäsenvaltioita. EURORYHMÄ euroalueen jäsenvaltioiden valtiovarainministerit tekevät päätöksiä euroon liittyvissä asioissa. EUROOPAN KOMISSIO ehdottaa neuvostolle suuntaviivoja, joiden perusteella talous- ja finanssipolitiikkaa ohjataan, seuraa suoriutumista ja varmistaa, että EU:n jäsenvaltiot noudattavat neuvoston päätöksiä ja suosituksia. Euroopan keskuspankilla on yksinoikeus myöntää lupa euroseteleiden liikkeeseenlaskuun. Kansalliset keskuspankit vastaavat yhteisesti niiden painamisesta. Euroalueeseen kuuluvat EU:n jäsenvaltiot laskevat liikkeeseen eurokolikoita, joiden määrä on Euroopan keskuspankin hyväksymä. EU:N JÄSENVALTIOT vahvistavat kansalliset talousarvionsa ottaen huomioon sovitut alijäämä- ja velkaantumisrajat, määrittelevät omat rakenteelliset politiikkansa, kuten työvoimaa, eläkkeitä ja pääomamarkkinoita koskevat politiikat, ja panevat neuvoston päätökset täytäntöön. EUROOPAN KESKUSPANKKI toteuttaa itsenäisesti rahapolitiikkaa euroalueella pitäen hintavakautta ensisijaisena tavoitteena.

7 T A L O U S - J A R A H A L I I T T O E U R O 7 Miten EU lähestyy asiaa? Vakaus- ja kasvupolitiikat Talouspolitiikkaa säännellään osittain EU:n tasolla vakauden takaamiseksi ja sen estämiseksi, että jossakin valtiossa tehdyt päätökset heijastuvat kielteisesti muihin valtioihin. Jäsenvaltioiden talouspoliittisten päätösten yhteensovittamisessa ja ohjaamisessa EU:n keskeinen väline on vakaus- ja kasvusopimus. Siinä vahvistetaan kaksi tärkeää sääntöä. Valtionvelka (määrä, jonka valtio on ottanut velaksi) ei saa olla enempää kuin 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (valtion vuotuisen kokonaistuotannon arvo). Velasta ei ole haittaa, kun valtio investoi tulevaan kasvuun, mutta jos velka kasvaa liian suureksi, se saattaa rasittaa talouden kehittymistä. Julkisen talouden alijäämä (määrä, jolla menot ylittävät tulot tiettynä vuotena) ei saa olla enempää kuin kolme prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Kun menot ylittävät tulot, valtion on otettava velkaa vajeen paikkaamiseen, mikä lisää valtionvelan määrää. Vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa tapahtuvaa, taloutta koskevaa päätöksentekoa on kehitetty vähitellen nykyisiä haasteita vastaavaksi. Kehittäminen jatkuu edelleen. Viimeaikaisen kriisin yhteydessä on korostunut tarve vahvistaa EU:n ja euroalueen talouden ohjausjärjestelmää. EU:lla on rahaliitto, euroalueella käytettävä yhteinen raha ja Euroopan keskuspankki, mutta talousliitto ei ole edistynyt yhtä pitkälle. Kasvu, inflaatio ja kilpailukyky ovat kehittyneet eri jäsenvaltioissa eri tavoin, ja on tarpeen ehkäistä näistä eroavuuksista johtuvia kielteisiä vaikutuksia lisäämällä talouden yhteensovittamista. Tämänhetkisen kriisin vuoksi monet EU:n ja erityisesti euroalueen jäsenvaltiot joutuvat vastaamaan taloudellisiin haasteisiin. Tästä syystä viime aikoina on toteutettu konkreettisia toimia, jotta voitaisiin lisätä jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen yhteensovittamista, selviytyä kriisistä ja palata vakauden, työllisyyden ja kestävän kasvun tielle. Jäsenvaltioiden talousarvioiden tiukempi valvonta Vakaus- ja kasvusopimusta vahvistettiin joulukuussa 2011, kun EU:n uusi lainsäädäntöpaketti tuli voimaan. Sitä nimitetään talouspolitiikan ohjauspaketiksi tai six-packiksi, sillä se sisältää kuusi säädöstä, joilla EU:n talouden ohjausjärjestelmää vahvistetaan. Vahvistetussa vakaus- ja kasvusopimuksessa lisätään läpinäkyvyyttä ja komission valtaa valvoa jäsenvaltioiden talousarvioita. Sopimuksessa on nyt tiukempia sääntöjä, joilla estetään liiallisen alijäämän kertyminen. Jos alijäämä ylittää kolmen prosentin rajan, valtion on osoitettava, että se toteuttaa julkisen talouden toimenpiteitä vähentääkseen alijäämää keskipitkällä aikavälillä. Jos velkaa koskeva raja ylittyy eli velan määrä ylittää vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistetun 60 prosentin rajan, jäsenvaltion on osoitettava, että se toteuttaa mitattavissa olevia toimenpiteitä velkatason alentamiseksi sovitussa aikataulussa. Sellaisille euroalueen jäsenvaltioille, jotka eivät toteuta korjaavia toimenpiteitä vähentääkseen liiallista alijäämää ja velkaa, voidaan vaiheittain määrätä ankarampia taloudellisia seuraamuksia, kuten varojen tallettaminen vakuudeksi ja viime kädessä sakkojen määrääminen. Euroopan komissio seuraa jokaisen EU:n jäsenvaltion kohdalla taloudellisia indikaattoreita sen varmistamiseksi, että vahvistetun vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä noudatetaan. Komissio raportoi EU:n jäsenvaltioissa vallitsevasta taloudellisesta tilanteesta, valvoo ja arvioi sitä ja esittää säännöllisesti suosituksia kaikkien EU:n jäsenvaltioiden valtiovarainministereistä muodostuvalle Ecofinneuvostolle ja euroryhmälle. Euroryhmään kuuluvat euroalueen jäsenvaltioiden valtiovarainministerit ja se tekee päätöksiä euroon ja euroalueeseen liittyvissä asioissa. Mikäli EU:n jäsenvaltio ei noudata sääntöjä, Euroopan komissio voi käynnistää menettelyjä tilanteen korjaamiseksi. Komissio esittää suosituksia neuvostolle tätä tehtävää hoitaessaan. Kun neuvosto on hyväksynyt ne, kyseisen EU:n jäsenvaltion on toteutettava tarvittavia toimenpiteitä estääkseen poikkeamisen politiikasta ja korjatakseen tilanteen.

8 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A 8 Talouden ohjausjärjestelmän aikaisempia puutteita on korjattu siten, että neuvoston äänestyssäännöissä annetaan nyt komission tietystä valtiosta antamille suosituksille merkittävämpi rooli. EU:n jäsenvaltioiden enemmistön on äänestettävä suositusta tai ehdotusta vastaan, jotta sitä ei hyväksytä. Vaikka vahvistettuun vakaus- ja kasvusopimukseen liittyvää valvontaa ja seurantaa sovelletaan kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin, taloudellisia seuraamuksia voidaan määrätä ainoastaan euroalueen jäsenvaltioille. Terve julkinen talous Sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta, jota nimitetään myös finanssipoliittiseksi sopimukseksi, on hallitusten välinen sopimus, jonka 25 EU:n jäsenvaltiota allekirjoitti maaliskuussa Se osoittaa, että nämä jäsenvaltiot ovat halukkaita suojelemaan rahoitusvakautta omalla lainsäädännöllään, mikä edellyttää, että niiden talousarviot ovat tasapainossa tai ylijäämäisiä. Tämä sääntö on sisällytettävä kansalliseen lainsäädäntöön, ja valtioiden on toteutettava toimia, mikäli niiden julkinen alijäämä ylittää sovitun rajan. Sopimuksessa vahvistetaan myös vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä siten, että korjaavista toimista tehdään automaattisempia. Sopimusta sovelletaan kaikissa allekirjoittajavaltioissa, ja se sisältää euroalueen jäsenvaltioita koskevia tiukempia sitoumuksia. Se tulee voimaan 1. tammikuuta 2013, kun vähintään 12 euroalueen jäsenvaltiota on ratifioinut sen. Tiesitkö, että vuonna 2011 euroalueeseen kuuluvien EU:n jäsenvaltioiden talousarvioiden alijäämä (4,1 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen) oli pienempi kuin Yhdysvaltojen (9,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen) ja Japanin (8,2 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen). vuonna 2011 euroalueeseen kuuluvien EU:n jäsenvaltioiden valtionvelka (87 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen) oli pienempi kuin Yhdysvaltojen (102,9 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen) ja Japanin (229,8 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen). Makrotalouden epätasapainon varhaisvaroitusjärjestelmä Talouskriisin vakavuus joissakin EU:n jäsenvaltioissa osoitti, että tarvitaan kauaskantoisempaa valvontaa, jotta voidaan estää taloudellisten eroavuuksien syntyminen jäsenvaltioiden välillä ja erityisesti niiden kilpailukyvyssä eli valtion kyvyssä myydä tuottamiaan tuotteita ja palveluja koti- ja ulkomaanmarkkinoilla. Joulukuussa 2011 hyväksytyllä lainsäädäntöpaketilla otettiin käyttöön makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely uutena menettelynä, jolla jäsenvaltioiden talouden epätasapaino on havaittavissa paljon aikaisemmassa vaiheessa. Menettelyllä valvotaan kansantalouksia tiiviisti ja varoitetaan EU:n toimielimiä mahdollisista tulevista ongelmista. EU:n johtajat ilmaisevat tyytyväisyytensä talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdystä sopimuksesta, jonka 25 jäsenvaltiota allekirjoitti maaliskuussa Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso (vas.) ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy (oik.). European Union Makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä käytetään tulostaulua, jolla seurataan 10:ssä talouden indikaattorissa tapahtuvia muutoksia. Näitä indikaattoreita ovat esimerkiksi vientimarkkinaosuudet, työvoimakustannukset, yksityisen sektorin velka ja asuntojen hinnat. Komissio havaitsee varhaisvaroitusjärjestelmän avulla mahdollisen makrotalouden epätasapainon, joka edellyttää perusteellista tarkastelua. Tarkastelu saattaa johtaa kolmenlaiseen lopputulokseen: 1) tilanteeseen ei liity ongelmia > menettely päätetään 2) havaitaan epätasapainoa > komissio esittää suosituksia talouspolitiikan EU-ohjausjaksolla 3) havaitaan vakavaa epätasapainoa > komissio suosittelee, että neuvosto toteaa liiallisen epätasapainon olemassaolon ja antaa kyseiselle EU:n jäsenvaltiolle suosituksia tilanteen korjaamiseksi selkeällä toimintasuunnitelmalla, joka sisältää välitavoitteita jäsenvaltion talouden tasapainon palauttamiseksi.

9 T A L O U S - J A R A H A L I I T T O E U R O 9 Esimerkkejä tällaisesta epätasapainosta ovat palkankorotukset, jotka eivät ole yhteneviä tuottavuuden kasvun kanssa, tai asuntojen hintojen nopea nousu. Euroalueeseen kuuluvalle jäsenvaltiolle voidaan viime kädessä määrätä samanlaisia taloudellisia rangaistuksia kuin vahvistetussa vakaus- ja kasvusopimuksessa, jos oikaisevia toimia ei toteuteta. Reuters/BSIP Kilpailukykyä parantavat rakenneuudistukset Euroalueen jäsenvaltiot hyväksyivät vuonna 2011 myös Euro Plus -sopimuksen muodossa joukon toimenpiteitä. Sopimus ilmentää jäsenvaltioiden talouksien syvempää keskinäistä riippuvuutta ja aikomusta tiivistää jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen yhteensovittamista. Sopimukseen liittyi myös kuusi euroalueen ulkopuolista valtiota: Bulgaria, Latvia, Liettua, Puola, Romania ja Tanska. Sopimuksen päätavoitteena on parantaa kilpailukykyä ja edistää siten kasvua ja talouden lähentymistä sopimukseen osallistuvien EU:n jäsenvaltioiden välillä. Siinä keskitytään politiikan aloihin, jotka kuuluvat ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan, kuten kilpailukyky, työllisyys ja kestävä julkinen talous. Sopimukseen osallistuvat EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet toteuttamaan seuraavan vuoden aikana konkreettisia toimenpiteitä, jotka perustuvat sopimuksessa vahvistettuihin indikaattoreihin ja periaatteisiin. Euro Plus -sopimus Euro Plus -sopimus on tärkeä väline, jolla talous- ja finanssipolitiikka liitetään muihin politiikan aloihin, jotka ovat lähempänä jokapäiväistä taloudellista toimintaa, kuten teollisuuspolitiikka, koulutuspolitiikka sekä tutkimus- ja kehityspolitiikka. Rahoitusalan vakautta suojaavat välineet Vuoden 2009 lopussa ja vuoden 2010 alussa joillakin euroalueen jäsenvaltioilla alkoi olla lainanmaksuun liittyviä ongelmia. Markkinoiden epävakauden vuoksi valtioiden tavanomainen lainanotto muuttui kalliiksi ja lopulta mahdottomaksi. EU:n jäsenvaltiot reagoivat tuolloin nopeasti ottamalla käyttöön luottamusta lisääviä toimenpiteitä auttaakseen sellaisia valtioita rahoittamaan velkansa, joilla oli tilapäisesti vaikeuksia lainata rahaa rahoitusmarkkinoilta. EU toteuttaa toimenpiteitä uudistaakseen ja vahvistaakseen rahoituspalvelualaa. Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (ERVM) avulla Euroopan komissio voi lainata rahoitusmarkkinoilta jopa yhteensä 60 miljardia euroa EU:n nimissä ja lainata summan vaikeuksissa olevalle EU:n jäsenvaltiolle. Lainoja saavien valtioiden on esitettävä makrotalouden sopeutusohjelma, jolla pyritään palauttamaan rahoitusmarkkinoiden luottamus siihen, että ne pystyvät maksamaan velkansa takaisin ja palauttamaan pitkän aikavälin kilpailukyvyn. Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) on vaikeuksissa oleville euroalueen valtioille tarkoitettu hätärahasto, jonka tosiasiallinen lainanantokyky on 440 miljardia euroa. Se kerää varoja rahoitusmarkkinoilta euroalueen jäsenvaltioiden antamien takauksien tukemana. Apua myönnetään tiukkojen ehtojen täyttyessä ja kyseistä valtiota koskevan talouden sopeutusohjelman perusteella. Troikaksi kutsuttu asiantuntijaryhmä, johon kuuluu Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) henkilöstön jäseniä, arvioi säännöllisesti sovittujen uudistuksien edistymistä. Kun nämä kaksi varautumisjärjestelyä oli toteutettu väliaikaisina toimenpiteinä, euroalueen jäsenvaltiot perustivat syksyllä 2012 uuden ja pysyvän varautumisjärjestelyn eli Euroopan vakausmekanismin (EVM). Se on nyt unionin suojajärjestelyjen kulmakivi ja olennainen osa EU:n kattavaa strategiaa, jolla huolehditaan euroalueen rahoitusvakaudesta. Sen lainanantokyky on tällä hetkellä 500 miljardia euroa, ja ehdollista rahoitustukea myönnetään kaikille valtioille, jotka ovat ratifioineet vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen. Näin EVM täydentää vahvistettua valvontaa tarjoamalla mahdollisuuden myöntää rahoitustukea euroalueen jäsenvaltioille, kun sitä tarvitaan. Näiden suojajärjestelyjen avulla on ratkaistu välittömät ongelmat, joihin jotkin valtiot ovat joutuneet maksaessaan lainojaan takaisin, mutta myös lisätty rahoitusmarkkinoiden luottamusta ja autettu varmistamaan koko euroalueen rahoitusvakaus.

10 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A 10 Mitä EU tekee? Miten taloutta koskevaa päätöksentekoa sovitetaan yhteen EU:ssa? Finanssikriisistä on syytä oppia tärkeä asia: taloutta koskeva päätöksenteko on sovitettava EU:ssa paremmin yhteen. Unionin jäsenvaltioiden hallitukset myöntävät, että niiden on jaettava taloudellinen ja poliittinen vastuu, koska niiden taloudet ja erityisesti euroalueen taloudet ovat siinä määrin riippuvaisia toisistaan. Yhteistyöllä saadaan aikaan pitkän aikavälin ratkaisuja sen sijaan, että tehdään hätäratkaisuja lyhyen aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi. Vuonna 2010 sovittiin uudesta lähestymistavasta valvontaan ja yhteensovittamiseen eli talouspolitiikan EU-ohjausjaksosta. Siihen sisältyy tiukka vuosittainen aikataulu, joka koskee monenlaisten talouden indikaattoreiden keräämistä, analysoimista ja arvioimista. Talouspolitiikan EU-ohjausjakso on osallistava prosessi, jossa ovat mukana kaikki unionin toimielimet, joita taloudellinen päätöksenteko koskee, sekä EU:n jäsenvaltioiden hallitukset ja kansalliset parlamentit. Sen avulla varmistetaan, että jäsenvaltiot edistävät kestävää kilpailukykyä ja työpaikkojen luomista. Talouspolitiikan vuotuisen EU-ohjausjakson aikataulu on esitetty kaaviossa ja sen virstanpylväitä ovat: VUODENVAIHTEEN TIENOILLA Euroopan komissio käynnistää ohjausjakson julkaisemalla vuotuisen kasvuselvityksen, jossa esitetään ehdotuksia EU:n painopistealoiksi tulevana vuotena, mukaan lukien talous- ja finanssipolitiikka sekä uudistukset, joita on toteutettava vakauden ja kasvun varmistamiseksi. MAALISKUUSSA Euroopan parlamentti ja hallituksien ministerit tapaavat Euroopan unionin neuvostossa ja keskustelevat vuotuisessa kasvuselvityksessä esitetyistä ehdotuksista. EU:n jäsenvaltioiden johtajat antavat keväällä järjestettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa ohjeistusta näihin ehdotuksiin perustuvaa kansallista politiikkaa varten. HUHTIKUUSSA EU:n jäsenvaltiot hyväksyvät ja esittävät kansalliset uudistusohjelmansa, joilla edistetään kasvua ja työpaikkojen luomista, ja vakaustai lähentymisohjelmansa, jolla varmistetaan terve julkinen talous. TALOUSPOLITIIKAN EU-OHJAUSJAKSO AIKAJANALLA EU:ta ja euroaluetta koskevia toimintapoliittisia ohjeita Maakohtaiset valvontatoimet Edellisen vuoden loppu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Euroopan komissio Vuotuinen kasvuselvitys Toimintapoliittisia ohjeita ja maakohtaiset suositukset Euroopan unionin neuvosto Keskustelu ja suuntaviivat Ohjeiden päätökseen saattaminen ja hyväksyminen Euroopan parlamentti Keskustelu ja suuntaviivat Kevään Eurooppaneuvosto Eurooppaneuvosto Ohjeiden hyväksyminen Jäsenvaltiot Kansallisten uudistusohjelmien ja vakaus- tai lähentymisohjelmien hyväksyminen Syksyllä tehtävät kansalliset päätökset Talouspolitiikan EU-ohjausjakson tavoitteena on vahvistaa talouden ohjausjärjestelmää parantamalla taloutta koskevan kansallisen päätöksenteon yhteensovittamista EU:ssa.

11 T A L O U S - J A R A H A L I I T T O E U R O 11 KESÄKUUSSA Komissio esittää kutakin EU:n jäsenvaltiota koskevia suosituksia arvioituaan kansallisia uudistusohjelmia ja vakaus- tai lähentymisohjelmia toukokuun aikana. Suosituksista keskustellaan kesäkuussa järjestettävässä Eurooppa-neuvostossa. HEINÄKUUSSA Hallituksien ministerit, jotka kokoontuvat Euroopan unionin neuvostossa, hyväksyvät virallisesti kullekin EU:n jäsenvaltiolle esitetyt suositukset. Niiden pohjalta jokainen valtio laatii oman talousarvionsa ja esittelee sen kansalliselle parlamentille. Vakauden varmistaminen Kukin euroalueen jäsenvaltio esittää vakausohjelman, jossa esitetään sen julkisen talouden rahoitusasema suhteessa vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöihin, ja osoitetaan, miten rahoitusaseman odotetaan kehittyvän seuraavien kolmen vuoden aikana. Samalla esitetään taustalla olevat talousolettamukset, jotta olisi mahdollista arvioida, miten hyvin ohjelma kestää ulkoisten tapahtumien vaikutuksia. Kaikki euroalueen ulkopuoliset EU:n jäsenvaltiot esittävät oman lähentymisohjelmansa, joka sisältää samat tiedot ja jonka avulla voidaan myös valvoa sitä, miten sen talous ja euroalueen jäsenvaltioiden taloudet lähentyvät toisiaan. Vakaus- ja lähentymisohjelmat ovat tärkeä osa EU:n talousohjauksen valvontapuolta. Niissä annetaan tietoa EU:n muille jäsenvaltioille, ja ne muodostavat perustan parannuksia koskevia suosituksia varten. Kasvun varmistaminen Kansalliset uudistusohjelmat ovat poliittisia asiakirjoja, joissa vahvistetaan kolmivuotinen strategia. Niitä päivitetään vuosittain ja niissä kuvaillaan toimia, joita on toteutettava kasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Niissä tarkastellaan kansallisia toimenpiteitä, joita toteutetaan koulutuksen, työllisyyden, tutkimuksen ja kehityksen sekä sosiaalihuollon alalla. Kussakin kansallisessa uudistusohjelmassa asetetaan selkeitä tavoitteita, kuten työttömyysaste, työvoiman ammattitaito, tutkimukseen ja kehitykseen tehtävät investoinnit suhteessa bruttokansantuotteeseen tai koulunkäynnin keskeyttävien määrä, ja esitetään tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavat toimenpiteet. Ne ovat tärkeitä välineitä, joilla ohjataan toimenpiteitä kansantalouksien kilpailukyvyn, kestävyyden ja kaikkia kansalaisia koskevan osallistavuuden lisäämiseksi. Mitä tapahtuu, jos sääntöjä rikotaan? Vahvistetun vakaus- ja kasvusopimuksen avulla on mahdollista toteuttaa painokkaampia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, jotta EU:n jäsenvaltiot eivät joutuisi tilanteeseen, jossa alijäämä kasvaa liian suureksi, ja välttyisivät siten tekemästä vakavia politiikkavirheitä. Vakaus- ja kasvusopimukseen liittyvät ennalta ehkäisevät tekijät edellyttävät, että jäsenvaltiot etenevät merkittävästi kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteita. Liiallisia alijäämiä koskeva menettely käynnistetään, jos jonkin EU:n jäsenvaltion julkisen talouden alijäämä tai velka ylittää vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistetut ylärajat. Jos komissio arvioidessaan vakautta ja lähentymistä koskevia ohjelmia osana talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa havaitsee, että vakaus- ja kasvusopimuksen rajat on ylitetty ja että kyse ei ole väliaikaisesta tai poikkeuksellisesta tapahtumasta, komissio ehdottaa neuvostolle liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn käynnistämistä kyseisen valtion osalta. Tällöin neuvosto esittää kyseiselle valtiolle suosituksia tiukkaa aikataulua noudattaen ja vahvistaa määräajat korjaavien toimien toteuttamiselle, jotta alijäämä tai velka voidaan ajan myötä palauttaa vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisiin rajoihin. Liiallisia alijäämiä koskeva menettely on osoitus siitä, että talouteen liittyvä päätöksenteko on erityisesti euroalueella yhteinen huolenaihe. Menettely antaa kussakin EU:n jäsenvaltiossa varmuuden siitä, että viisas päätöksenteko on normaali menettelytapa, että on olemassa mekanismit, joilla tunnistetaan ja oikaistaan poikkeamat yhteisistä säännöistä, ja että muissa valtioissa noudatettu tuhlailevampi toimintatapa ei vaaranna hyvää taloudenpitoa kotimaassa. Mikäli jokin euroalueen jäsenvaltio ei kuitenkaan toteuta suositeltuja korjaavia toimia, sille voidaan määrätä taloudellisia seuraamuksia. Lisäksi, jos jossakin EU:n jäsenvaltiossa havaitaan vakava makrotaloudellinen epätasapaino, on mahdollista käynnistää liiallista epätasapainoa koskeva menettely. Kyseisen jäsenvaltion on esitettävä korjaavia toimia koskeva toimintasuunnitelma, joka sisältää selkeän etenemissuunnitelman ja määräajat korjaavien toimien toteuttamiseksi. Jos korjaavia toimia ei toteuteta, euroalueen jäsenvaltioille voidaan viime kädessä määrätä taloudellisia seuraamuksia.

12 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A 12 EU:n talous: lisää ohjausta, lisää kasvua, ulos kriisistä Talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa käytetään nykyään välineenä, jolla taataan, että unionin taloudellisella päätöksenteolla edistetään paremmin kansalaisten ja yhteisen rahan eli euron tarpeita. Sen avulla varmistetaan, että talouteen liittyvät poliittiset päätökset niin unionissa kuin jäsenvaltioissa vastaavat paremmin yhteistä näkemystä Eurooppa strategiassa selkeästi esitetyistä EU:n kasvua ja työllisyyttä koskevista politiikoista. Haaste, johon EU:n ja jäsenvaltioiden päätöksentekijät pyrkivät vastaamaan, on nähtävissä seuraavassa kaaviossa, jossa esitetään bruttokansantuotteen kasvu EU:ssa viime vuosina. BRUTTOKANSANTUOTTEEN VUOSITTAINEN KASVU EU:N 27 JÄSENVALTIOSSA Euroopan komissiossa tehty video, jossa kerrotaan talous- ja finanssikriisistä ja sen torjumisesta EU:ssa: miten EU on löytänyt ratkaisuja finanssikriisin torjumiseksi, miten se vahvistaa talous- ja rahaliittoa ja miten tämä luo pohjaa poliittiselle unionille. 105 Indeksi, 2007= Lähde: Euroopan komissio. Euron käyttöönotosta alkanut vakaa talouskasvu on ollut tiiviisti sidoksissa työllisyyden kasvuun ja EU:n kansalaisten elintason kohentumiseen. Vuonna 2008 alkanut talouskriisi alensi jyrkästi niin kasvua kuin työllisyyttäkin. EU:ssa oli luotu ennen vuotta 2008 miljoonia työpaikkoja, joita kriisin myötä menetettiin runsaasti. Uudella talousohjauskehyksellä, jota toteutetaan talouspolitiikan EU-ohjausjakson avulla, varmistetaan, että talouskasvu on noususuuntaista, työllisyys kasvaa ja EU:n taloutta suojellaan tulevaisuudessa paremmin tällaisilta kriiseiltä. Rahoitusalan vahvistaminen Kriisi ei kehittynyt yhtäkkiä vaan monen vuoden aikana. On totta, että talous- ja finanssikriisin käynnisti alkuaan Yhdysvaltain subprime-luottokuplan puhkeaminen, joka huipentui Lehman Brothers -sijoituspankin konkurssiin syyskuussa Koska euroalueella oli ennen kriisin puhkeamista syntynyt epätasapainoa, joidenkin EU:n jäsenvaltioiden oli mittavan valtionvelkansa ja alijäämänsä, makrotalouden epätasapainon sekä kasvavien kilpailukykyerojen vuoksi hyvin vaikea torjua samaan aikaan sekä finanssikriisiä että syntyvää velkakriisiä. Tässä tilanteessa monet eurooppalaiset pankit ajautuivat vakaviin ongelmiin. Syntyi noidankehä, jossa pankit lakkasivat lainaamasta toisilleen rahaa, minkä jälkeen luotoista alkoi olla pulaa. Tämä aiheutti puolestaan luottamuskriisin ja vähensi siten pankkien välistä lainanantoa. Monien Euroopan valtioiden oli annettava suurille pankeille kiireellistä rahoitustukea ennätyksellisen runsaasti, jotta ne eivät ajautuisi konkurssiin. Vuoden 2009 lopussa ja vuoden 2010 alussa joillakin euroalueen jäsenvaltioilla alkoi olla lainanmaksuun liittyviä ongelmia, ja niiden oli tarjottava sijoittajille entistä korkeampaa korkoa (valtionvelkakriisi).

13 T A L O U S - J A R A H A L I I T T O E U R O 13 Euroopan valtiot myönsivät pankeille rahoitustukea vuosina pääasiassa takauksien ja pääomanlisäyksien muodossa estääkseen pankkijärjestelmän romahtamisen. Tuki oli suurimmillaan miljardia euroa ja väheni miljardiin euroon kesäkuussa Jäsenvaltioiden hallitukset ja EU:n toimielimet ovat tehneet yhteistyötä torjuakseen kriisiä ja vastatakseen valtionvelkakriisistä seuranneisiin välittömiin haasteisiin (kuten Irlannin, Kreikan ja Portugalin kyvyttömyys saada rahoitusta joukkovelkakirjamarkkinoilta) ja toteuttaakseen toimenpiteitä vastaavien kriisien torjumiseksi tulevaisuudessa. On selvää, että ilman vakaata pankkialaa ja ilman valtionvelan hallintaa on hyvin epätodennäköistä, että kasvu palautuu. Ilman vakautta ei ole luottamusta. Ilman luottamusta taas on mahdoton saavuttaa kasvua, luoda työpaikkoja tai lisätä vaurautta. EU:n rahoituspalvelualan uudistamiseksi ja vahvistamiseksi on perustettu uusia yleiseurooppalaisia viranomaisia, joiden tehtävänä on valvoa tiiviimmin EU:n rahoituslaitoksia. Sen varmistamiseksi, että epäterveille pankeille myönnettävä apu ei aiheuta vahinkoa terveille pankeille, Euroopan komissio on EU:n valtiontukea koskevien sääntöjen mukaisesti valvonut jäsenvaltioiden toteuttamia laajamittaisia toimia pankkien pelastamiseksi. Euroopan pankkiviranomainen on myös valvonut vuosittain toteutettavia stressitestejä, joilla arvioidaan, pystyvätkö 90 järjestelmän kannalta tärkeää pankkia 21 valtiossa torjumaan mahdollisia rahoitusjärjestelmän häiriöitä. Valpas suhtautuminen eroavuuksiin VIIDEN EU:N JÄSENVALTION LAINANOTTOKUSTANNUKSET % Saksa Ranska Irlanti Portugali Kreikka 10 vuoden valtionvelkakirjojen tuotto Lähde: Euroopan komissio Kriisin jatkuessa vuosina 2009 ja 2010 lainanottokustannuksiin alkoi nopeasti syntyä eroja, koska rahoitusmarkkinoilla suhtauduttiin epäilevästi joidenkin EU:n jäsenvaltioiden julkisen talouden kestävyyteen ja kilpailukykyyn. Joissakin valtioissa valtionvelkakirjojen korot nousivat niin korkeiksi, että valtiot eivät enää pystyneet lainaamaan rahoitusmarkkinoilta. Vaikka ensi näkemältä vaikutti siltä, että taloudet olivat lähentyneet ennen kriisiä, kävi nopeasti ilmi, että lähentyminen oli liian pintapuolista. Kriisi paljasti, että euroalueen talouksien välillä oli varsin suuria eroja, minkä vuoksi joidenkin valtioiden oli vaikea reagoida tehokkaasti tilanteeseen. Näitä eroja havaittiin esimerkiksi työvoiman tuottavuudessa ja talouden yleisessä kilpailukyvyssä. Tästä syystä makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely ja Euro Plus -sopimukseen liittyvät sopimukset ovat merkittävässä asemassa: niillä laajennetaan talouden valvontaa EU:n tasolla juuri näille kansantalouden aloille ja seurataan eroavuuksien syntymistä ja laajuutta. Tärkeä tekijä, jolla ehkäistään tulevia kriisejä, on EU:n jäsenvaltioiden talouksien yhdentäminen entisestään. Vaikka kriisi syveni unionissa siitä syystä, että vakausja kasvusopimuksen sääntöjä ei noudatettu, samalla korostui myös tarve lisätä EU:n jäsenvaltioiden talouksien lähentämistä. Seuraavasta kaaviosta ilmenee, että euron käyttöönoton ja kriisin puhkeamisen välisenä aikana euroalueen jäsenvaltioiden lainanottokustannukset olivat suhteellisen alhaiset ja varsin samantasoiset. Joissakin jäsenvaltioissa havaittu epätasapaino ja euroalueen jäsenvaltioiden väliset erot jatkoivat kuitenkin tuona aikana kasvamistaan.

14 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A 14 Kansalaisten ja kuluttajien suojelun parantaminen Asuntojen hintoja koskeva indikaattori on esimerkki siitä, miten makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely lisää vakautta. Niinä vuosina, jolloin EU valmistautui euron käyttöönottoon, asuntolainojen korot laskivat EU:n jäsenvaltioissa, minkä vuoksi omistusasumisen kustannukset laskivat kuukausitasolla. Valvonnan puutteen vuoksi tämä johti joissakin EU:n jäsenvaltioissa asuntojen hintojen nopeaan nousuun joissakin tapauksissa hinnat nousivat jopa 30 prosenttia vuodessa ja rakentamisbuumiin. Kun finanssikriisi puhkesi, monet kotitaloudet olivat pahasti velkaantuneita, samoin kuin rakennusyhtiöt, minkä vuoksi hinnat laskivat nopeasti, yritykset lopettivat toimintansa ja työpaikkoja menetettiin. Yksi makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn taloudellisista indikaattoreista perustuu asuntojen hintojen nousun ja kotitalouksien kokonaismenojen vertaamiseen ja antaa varoituksen, jos luku jossakin EU:n jäsenvaltiossa ylittää kuusi prosenttia vuodessa. Tällä indikaattorilla mitataan makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn yhteydessä tätä yksityisen sektorin velkaantumiseen liittyvää tärkeää tekijää, joka saattaa lisätä talouden alttiutta häiriöille. Jäsenvaltiot voivat suojella talouksiaan ja koko EU:n taloutta tällaisilta häiriöiltä toteuttamalla toimia pysytelläkseen näissä rajoissa. Maailmanlaajuisen kilpailukyvyn parantaminen KOKONAISTUOTANNON KASVU EU:SSA VERRATTUNA EU:N ULKOPUOLISIIN TALOUKSIIN % EU ennuste EU:n ulkopuoliset kehittyneet taloudet, kuten Yhdysvallat, Kanada ja Japani Nousevan talouden maat ja kehitysmaat, kuten Brasilia, Venäjä, Kiina ja Intia Lähde: Euroopan komissio. EU:n kasvuennuste on 0 vuonna Euroopan komissio seuraa makrotalouden epätasapainoa koskevalla menettelyllä kunkin EU:n jäsenvaltion osalta EU:n ulkopuolelle suuntautuvan viennin osuuden muuttumista. Indikaattori mittaa osuutta maasta vietyjen tavaroiden ja palvelujen summan muutoksina viiden vuoden keskiarvon perusteella. Joidenkin valtioiden vienti on tietenkin suurempaa, mutta osuuden nopea muuttuminen saattaa osoittaa, että valtion kilpailukyky on alentunut maailmanmarkkinoilla. Raja-arvo, jonka jälkeen varoitus annetaan, vastaa vähintään kuuden prosentin laskua. Indikaattori, joka kuvaa osuutta maailmankaupasta, on toinen esimerkki siitä, miten taloudellista suorituskykyä seurataan makrotalouden epätasapainoa koskevalla menettelyllä. Euroopan unioni on yksi johtavista kauppakumppaneista maailmanmarkkinoilla. Yhteinen raha ja sisämarkkinat tukevat voimakkaasti sen johtoasemaa. Kauppa on tärkeässä asemassa talouskasvun, EU:n yrityksien menestymisen sekä korkean työllisyyden ja työpaikkojen parantamisen kannalta. EU:n käymä maailmankauppa on tärkeää myös poliittisista syistä: EU:lla on merkittävänä maailmankaupan kumppanina runsaasti painoarvoa, erityisesti Maailman kauppajärjestössä (WTO), mutta myös monissa muissa kansainvälisissä yhteyksissä ja EU:n ulkopuolisissa valtioissa.

15 T A L O U S - J A R A H A L I I T T O E U R O 15 Tulevaisuuden näkymät Kauaskantoisella politiikalla edistetään pitkän aikavälin vakautta ja kasvua Talouskriisin perimmäisenä syynä olivat myös vähitellen syntyneet laajat ja jatkuvat talouden epätasapainotilat. Sen lisäksi, että ne aiheuttivat vakavia vaikeuksia yksittäisille EU:n jäsenvaltioille, niillä oli euroalueella ja koko EU:ssa myös laajamittaisia heijastusvaikutuksia. Samalla tuli selväksi, että euroalueen ja EU:n jäsenvaltioiden taloudet ovat hyvin riippuvaisia toisistaan. Vahvistetun vakaus- ja kasvusopimuksen ja makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn joita molempia hallinnoidaan talouspolitiikan EUohjausjakson välityksellä tarkoituksena on varmistaa, että tulevaisuudessa ongelmat havaitaan jo ennen niiden syntymistä ja että toteutetaan korjaavia toimenpiteitä. Vakaus- ja kasvusopimus ja epätasapainomenettely osoittavat, että talouden ohjausjärjestelmä syvenee ja laajenee unionissa. Unionin nykyisten talousongelmien ratkaiseminen yhteistyön avulla on paras keino luoda kestävää kasvua ja työpaikkoja kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. SYVENTÄMINEN: vahvistettu vakaus- ja kasvusopimus parantaa vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen ohella huomattavasti julkisen talouden alijäämän ja liiallisen velkaantumisen tunnistamista ja ehkäisemistä EU:n jäsenvaltioissa. LAAJENTAMINEN: makrotalouden epätasapainoa koskevalla menettelyllä laajennetaan jäsenvaltioiden talouksien valvontaa käyttämällä indikaattoreita, joilla voidaan varoittaa päättäjiä oikea-aikaista reagointia edellyttävistä orastavista uhkatekijöistä. Yhteensovittamisen rooli on myös EU:n taloudellisen päätöksenteon hallinnan kannalta syvempi ja laajempi: EU:n jäsenvaltioita kehotetaan nyt lisäämään keskinäistä vertaispainettaan, jotta varmistetaan, että yksittäisissä talouksissa havaittuja ongelmia tarkastellaan yhteisinä huolenaiheina. Unionin nykyisten talousongelmien ratkaiseminen yhteistyön avulla on paras keino luoda kestäviä työpaikkoja ja varmistaa tuleva vauraus kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Reuters/DPA

16 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A Tämä uusi talouden ohjausjärjestelmää koskeva kehys tukee Eurooppa strategiaa Euroopan unionin kasvustrategiaa kuluvalla vuosikymmenellä. Talouspolitiikka on tärkeässä asemassa, jotta unionin kansalaisille taataan älykäs, kestävä ja osallistava kasvu. Tästä syystä talouden ohjausjärjestelmän tulevana tehtävänä on luoda vakaan kasvun kannalta suotuisat olot, jotta parannetaan EU:n yrityksien kilpailukykyä ja autetaan niitä kilpailemaan maailmanlaajuisesti, kehittämään liiketoimintaansa ja luomaan uusia työpaikkoja edistetään työllisyyttä tukemalla työpaikkoja luovia toimenpiteitä varmistetaan julkisen talouden kestävyys, jotta voidaan suojata eläkkeitä ja hyvinvointijärjestelmiä ja vahvistetaan rahoitusalan vakautta, jotta suojataan talouksia, työpaikkoja ja vaurautta ulkoisilta häiriöiltä. 16 Lisäksi euroalue yhdentyy todennäköisesti entisestään tulevina vuosina. Tämä edellyttää finanssiunionia, jolla varmistetaan järkevä julkisen talouden hoito kaikkialla unionissa, ja yhteisvastuumekanismeja kriisitilanteita varten pankkiunionia, jolla varmistetaan rahoitusmarkkinoiden tiiviimpi valvonta ja talousunionin syventämistä kohdistettuine investointeineen, jotta edistetään kasvua ja kilpailukykyä. EU:n tasolla tehtävien rahoitus-, finanssi- ja talouspolitiikkaa koskevien päätöksien lisääminen edellyttää myös vahvempia mekanismeja, joilla oikeutetaan yhteisesti tehdyt päätökset ja varmistetaan tarvittava demokraattinen vastuuvelvollisuus ja poliittinen osallisuus: lyhyesti sanottuna, oikea poliittinen unioni. NA FI-C Lisätietoa XX XX XX XX Yleiskatsaus EU:n talous- ja rahoitusasioihin: Lisätietoa Euroopan keskuspankista: Katso video Emerging stronger from the crisis: the European vision : Onko sinulla kysyttävää Euroopan unionista? Europe Direct auttaa: ISBN doi: /37196