VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ KOMISSION ESITYKSESTÄ TEKIJÄNOIKEUDEN MODERNISOIMISEKSI DIGITAALISILLA SISÄMARKKINOILLA COM (2016)593

Transkriptio

1 HY/165/ /2017 SIVISTYSVALIOKUNNALLE VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ KOMISSION ESITYKSESTÄ TEKIJÄNOIKEUDEN MODERNISOIMISEKSI DIGITAALISILLA SISÄMARKKINOILLA COM (2016)593 Viite: U 63/2016 vp. Kansalliskirjasto on Suomen suurin ja vanhin tieteellinen kirjasto. Se toimii osana Helsingin yliopistoa, mutta vastaa kulttuuriperintöorganisaationa myös kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja saattamisesta yleisön saataville. Tätä lausuntoa laatiessaan Kansalliskirjasto on kuullut Suomen tieteellistä kirjastoseuraa, joka yhtyy tässä esittämiimme näkökantoihin. 1 Olemme antaneet komission esityksiä koskevan lausunnon opetus- ja kulttuuriministeriölle Monet tuolloin esittämämme näkökohdat on huomioitu nyt lausuntopyynnön kohteena olevassa valtioneuvoston kirjelmässä. Pääviestimme: tekijänoikeus ei suojaa dataa. Sananvapausnäkökulmasta on ongelmallista, jos datan jatkokäyttöön myönnetään yksinoikeuksia. tieteen kilpailukyvyn kannalta on erittäin tärkeää, että mahdollisuudet tietokoneavusteiseen aineistojen analysointiin turvataan kaikille, jotka ovat lisensioineet ne laillisesti käyttöönsä. ei-myynnistä poistuneita teoksia koskeva ehdotus jäisi toteutuessaan kuolleeksi kirjaimeksi. Kynnys säännöksen soveltamiseen on aivan liian korkea. lehdenkustantajille esitetty lähioikeus lisäisi aineistojen hankintaan liittyviä kustannuksia ja heikentäisi niin tekijöiden kuin loppukäyttäjien asemaa. 1 Suomen Tieteellinen Kirjastoseura ry. (STKS) on kirjasto- ja tietopalvelualan aatteellinen järjestö, jonka jäsenistöön kuuluu valtaosa Suomen yliopistokirjastojen henkilökunnasta.

2 2 1. Yleistä Pidämme valtioneuvoston kirjelmää erinomaisena, ja siinä esitettyjä arvioita pääosin oikeaan osuneina. Kirjelmän yleissävy on perustellusti varsin kriittinen. Kuten valtioneuvosto toteaa, esityksiä olisi jatkovalmistelussa tarpeen monin osin vähintäänkin selkiyttää. Osin ne tulisi mielestämme jopa kokonaan hylätä. Komission tavoitteena on edistää tehokkaan ja kilpailukykyisen talouden syntyä. Julkisen vallan on nykyisessä taloustilanteessa vaikea löytää keinoja, joilla edistää innovaatioita ilman lisäpanostuksia. Tekijänoikeussääntelyn ajanmukaistaminen on tällainen keino. Tässä suhteessa direktiiviesityksen ja osin myös valtioneuvoston kirjelmän näkökulma on valitettavan rajoittunut: kilpailun ja sisämarkkinoiden toiminnan tukeminen eivät ole ainoa tapa edistää innovaatioita. Tekijänoikeus on oikeudelliselta olemukseltaan ennen muuta kielto-oikeus. Innovaatioiden synnyn kannalta olisi kuitenkin ainakin yhtä tärkeää edistää aineistojen ja informaation vapaata saatavuutta. Kirjastoilla ja muilla kulttuuriperintöorganisaatioilla on tässä keskeinen rooli. 2. Tekijänoikeuden poikkeusten ja rajoitusten harmonisointi Komission perustavoite, eli suojatun aineiston vapaampi liikkuminen kansalliset rajat ylittäen on erittäin kannatettava. Tämä on tarkoitus turvata harmonisoimalla sääntelyä siten, että jäsenvaltiot velvoitettaisiin ottamaan käyttöön kolme pakollista tekijänoikeuden rajoitusta. Tiedon louhinta (artikla 3) Esitetyistä rajoitussäännöksistä kannaltamme olennaisin koskee tekstin ja tiedon louhintaa. Komissio esittää uutta pakollista rajoitussäännöstä, joka mahdollistaisi tietojen louhinnan suojatusta aineistosta ilman oikeudenhaltijan lupaa. Esitys pakollisesta rajoitussäännöksestä on erittäin kannatettava. Olennaista on, ettei rajoitussäännöstä voida syrjäyttää sopimuksin. Valtioneuvoston mukaan Suomi katsoo, että nykyisiä mahdollisuuksia tiedonlouhintaan ei tule heikentää. Kirjelmässä esitetään huoli siitä, että tiedon louhintaa koskevan oikeuden kirjaaminen johtaisi vastakohtaispäätelmänä siihen, että nyt sallitut käytön tavat katsottaisiin luvanvaraisiksi. Vaikka emme pidä tällaista päättelyä pätevänä, olisi direktiivi mielestämme muotoiltava siten, että tällainen johtopäätös suljettaisiin selkeästi pois. Erittäin tervetullut on valtioneuvoston kanta, jonka mukaan tiedon louhintaa koskevaa sääntelyä valmisteltaessa olisi huomioitava myös muut kansalliseen

3 3 tutkimusinfrastruktuuriimme kuuluvat toimijat, kuten kirjastot, arkistot ja museot. Nyt esitetyssä muodossa säännös on liian suppea. Eurooppalaisten kirjasto-järjestöjen kanta on, että rajoitussäännös tulisi määritellä siten että se mahdollistaisi aineistojen louhinnan aina, kun käyttäjä on lisensioinut aineistot laillisesti käyttöönsä. Komission esittämä rajaus yksinomaan ei-kaupallisiin tutkimustarkoituksiin on sisällöltään hämärä ja vaikeasti valvottavissa. 2 Pitkäaikaissäilytys (artikla 5) Kuten valtioneuvosto toteaa, ehdotettu artikla ei tuo juurikaan uutta Suomen nykyiseen kansalliseen lainsäädäntöön verrattuna. Tieteelliset kirjastot voivat jo nykyisin digitoida aineistoa sisäisiin käyttötarkoituksiin. Nyt kaivattaisiin sääntelyä, joka helpottaa näiden digitoitujen aineistojen saattamista yleisökäyttöön. 3. Myynnistä poistuneet teokset (artiklat 7-9) Myynnistä poistuneiden teosten osalta komissio esittää pakollista rajoitussäännöstä, jonka nojalla kulttuuriperintöorganisaatioiden olisi mahdollista sopia aineistojen käytöstä oikeudenhaltijoita kattavasti edustavan järjestön kanssa siten, että sopimuksen vaikutukset ulottuisivat koskemaan myös sellaisia tekijöitä, joita järjestö ei edusta. Esitys vastaa pitkälti Pohjoismaiden nykyistä sopimuslisenssijärjestelmää. Esitetyn järjestelyn toteuttaminen ei meillä aiheuttaisikaan sellaisia ongelmia kuin maissa, joissa ei jo ole olemassa sen edellyttämää järjestörakennetta. Toisaalta se ei toisi juurikaan uutta verrattuna laissa jo nykyisin oleviin sopimista helpottaviin järjestelyihin (erit. 16d ). Olennainen ero nykyiseen on esitys, jonka mukaan jossakin jäsenvaltiossa kulttuuriperintöorganisaation ja oikeudenhaltijoita edustavan järjestön kesken solmittu sopimus mahdollistaisi käytön vastaavin ehdon myös muissa EU:n jäsenvaltioissa. On erittäin kannatettavaa, että komissio pyrkii helpottamaan suojatun aineiston rajat ylittävää käyttöä. Kuten valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, kynnys säännöksen soveltamiseksi on kuitenkin aivan liian korkea. Myynnistä poistuneen teoksen määritelmä edellyttää, ettei ole järkevää odotusta siitä, että teos tulisi saataville kaupallisten kanavien kautta myöskään tulevaisuudessa. Näiltä osin esitys muistuttaa 2 Tieteellisten kirjastojen näkemyksistä tarkemmin ks.

4 4 jo nykyään voimassa olevaa lakia orpoteosten käytöstä. Toteutuessaan säännös jäisi työläytensä vuoksi orpoteoslain tapaan kuolleeksi kirjaimeksi. 4. Lehdenkustantajien lähioikeus (artiklat 11-12) Valtioneuvosto esittää kantanaan, että sisämarkkinoilla tulisi pikemminkin vähentää kuin lisätä oikeuksien pirstaloitumista ja pyrkiä välttämään uusien oikeudenhaltijoiden ja oikeuksien luomista. Havainto on täysin oikea. Kansalliskirjasto on antanut opetus- ja kulttuuriministeriölle lausunnon ehdotetusta kustantajien lähioikeudesta. Kuten tuolloin totesimme, pidämme kustantajille esitettyä uutta lähioikeutta tarpeettomana ja tutkimuksen sekä kulttuurikehityksen kannalta suorastaan haitallisena. Vaikka ymmärrämme tarpeen suojata lehdenkustantajia suhteessa ulkoeurooppalaisiin toimijoihin, pidämme esitettyä ratkaisua vääränä. Komission mukaan sen tavoitteena on vähentää käyttöoikeuksien hankintaan liittyviä kustannuksia. Nyt esitetyn lähioikeussuojan vaikutukset olisivat täysin päin vastaisia tämän tavoitteen kanssa. Esitetty uusi lähioikeus loisi sopimuksiin perustuvan suojan rinnalle toisen, ja sen kanssa päällekkäisen lakiin perustuvan suojan. Tämä lisäisi oikeuksien hankintaan liittyviä kustannuksia ja tätä kautta heikentäisi niin loppukäyttäjien kuin tekijöidenkin asemaa. Komissio perustelee esitystään myös tarpeella turvata lehtijulkaisujen talous. Lehtiyritysten talouden vakauttaminen ei vielä riitä optimoimaan sananvapauden toteutumista. Kokemukset maista joissa vastaavan tyyppinen suoja on jo käytössä, eivät tue komission lähtökohtaoletuksia. Kuten valtioneuvosto toteaa, poliittinen ohjaus on tältä osin ollut niin voimakasta, ettei mahdollisia muita vaihtoehtoja tai niiden vaikutuksia ole voitu riittävästi selvittää. Sananvapauden toteutumisen kannalta on vaarallista, jos aineistojen jatkokäyttöä vaikeutetaan. Jo esitetty suoja-aika eli 20 vuotta on täysin ylimitoitettu. Komission esityksessä todetaan, että vapaa ja monimuotoinen lehdistö on edellytys sille että kansalaisille turvataan pääsy informaatioon. Tavoite sinällään on mitä kannatettavin. Esityksessä on kuitenkin kokonaan sivuutettu kulttuuriperintöorganisaatioiden kokoamat lehtiarkistot, jotka kuitenkin toteuttavat täysin samaa tehtävää. Olisi erittäin tärkeää, että myös näiden arkistojen saattamista erityisesti tutkijakäyttöön pyrittäisiin aktiivisesti edistämään.

5 5 Lopuksi Kirjastoissa koemme erityisen suureksi puutteeksi sen, ettei komission esitys sisällä lainkaan ehdotuksia kirjastojen sähköisten aineistojen lainauksen kehittämiseksi. Asia on kuitenkin erityisen ajankohtainen, nyt kun EU-tuomioistuin on linjannut, että sähköisten aineistojen lainaus on EU:n vuokraus ja lainausdirektiivin nojalla sallittua. 3 Toivomme, että opetus- ja kulttuuriministeriö on asiassa jatkossa aktiivinen. Kirjastojen näkökulmasta pettymys on myös se, ettei direktiiviesitys sisällä ehdotuksia joilla pyrittäisiin helpottamaan aineistojen saattamista yleisön saataville vuoden 2001 tietoyhteiskuntadirektiivissä määriteltyä laajemmin. Nykyinen tilanne, jossa aineistoja voidaan välittää yleisölle vain vapaakappalekirjastojen tiloissa sijaitsevilta päätteiltä ei vastaa nykyajan vaatimuksia. Helsingissä, Kai Ekholm ylikirjastonhoitaja Kansalliskirjasto Jarmo Saarti puheenjohtaja Suomen Tieteellinen Kirjastoseura ry. Pekka Heikkinen lakimies Kansalliskirjasto Liite: Lehtiarkistojen avaaminen edistäisi sananvapautta 3 VOB vastaan Stichting Leenrecht ; Asia C-174/15,