Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 LIIKENNE- JA VIESTINTÄVALIOKUNNAN LAUSUNTO 12/2012 vp Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta asetukseksi sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunnan puhemies on 20 päivänä elokuuta 2012 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta asetukseksi sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla (U 48/2012 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että liikenne- ja viestintävaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - tietojohtaja Jaakko Hamunen, Valtiontalouden tarkastusvirasto - neuvotteleva virkamies Katja Lingonheimo, liikenne- ja viestintäministeriö - erityisasiantuntija Olli-Pekka Rissanen, valtiovarainministeriö - IT-asiantuntija Lauri Karppinen, Tietosuojavaltuutetun toimisto - lakimies Eeva Lantto, Viestintävirasto - rekisteröintipäällikkö Tuire Saaripuu, Väestörekisterikeskus. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet oikeusministeriö Kansaneläkelaitos Kuluttajavirasto Finanssivalvonta FiCom. VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ Ehdotus Asetusehdotuksessa säänneltäisiin sähköisiä allekirjoituksia, sähköistä tunnistamista ja uudenlaisia sähköisiä luottamuspalveluja. Jäsenvaltioiden olisi tietyin edellytyksin tunnustettava vastavuoroisesti ja hyväksyttävä edellä mainitut toisten jäsenvaltioiden menetelmät ja palvelut. Lisäksi ehdotuksessa säädetään sähköisten allekirjoitusten ja sähköisten luottamuspalveluiden oikeusvaikutuksista sekä mm. näiden palvelujen tarjoajia koskevista turvallisuus- yms. vaatimuksista. Ehdotuksella pyritään edistämään sääntelyn kohteena olevien välineiden jäsenvaltioiden rajat ylittävää käyttöä ja digitaalisten sisämarkkinoiden kehittymistä. U 48/2012 vp Versio 2.0

2 Valtioneuvoston kanta Yleistä Valtioneuvosto pitää kannatettavana komission pyrkimystä edistää digitaalisten sisämarkkinoiden esteetöntä toimintaa. Edelleen valtioneuvoston näkemyksen mukaan sähköisen kaupankäynnin esteiden poistaminen on erittäin merkityksellistä yleisestikin sisämarkkinoiden kehittämisen kannalta. Sähköisen tunnistamisen osalta valtioneuvosto pitää ehdotuksen sisältämää jäsenvaltioiden vastavuoroiseen tunnustamiseen perustuvaa järjestelmää oikeana lähtökohtana. Ehdotuksesta puuttuu kuitenkin järjestelmän käytännön toimivuuden kannalta olennaisia seikkoja, tai ne on esitetty epäselvästi. Yksityiskohtien osalta kantaa on siten tarkennettava käsittelyn edetessä. Sähköisen allekirjoittamisen osalta sääntely perustuu hyväksyttyjen varmenteiden sääntelyyn, kuten voimassa oleva direktiivikin. Suomen laissa näitä varmenteita kutsutaan laatuvarmenteiksi. Ehdotettu sääntely ei sen johdosta ole teknologianeutraalia eikä siten vastaa Suomen toivomuksia. Kun vastaava sääntely on kuitenkin ollut olemassa vuodesta 1999 lähtien, ei ole realistista, että sen perusperiaatteita saataisiin muutettua, etenkin kun jäsenvaltioissa olevat identiteetin hallinnan järjestelmät poikkeavat niin suuresti toisistaan. Myös sähköisen allekirjoituksen merkitys jäsenvaltioissa vaihtelee. Suomessa merkitys ainakin yksityishenkilöiden osalta lienee myös jatkossa vähäinen, kun oikeustoimien tekemistä ja sähköistä asiointia viranomaisissa sääntelevä yleinen oikeusjärjestyksemme perustuu pitkälti muotovapauteen. Sähköistä allekirjoittamista koskevan asetusehdotuksen osalta on siksi olennaista pitää huoli siitä, että sillä ei päinvastaisesta tarkoituksesta huolimatta tulla asettaneeksi vaatimuksia, joiden täyttäminen tosiasiallisesti merkitsisi näiden käytäntöjen muuttamista. Sähköisiin allekirjoituksiin liittyvien luottamuspalveluiden osalta ehdotuksessa asetetaan edellytyksiä palveluntarjonnalle, minkä seurauksena tilanne on se, että ehdotuksen mukaisia palveluita ei todennäköisesti toistaiseksi tarjota. On epäselvää, syntyykö tällaisia ehdotuksen mukaisia palveluita ja täyttääkö ehdotus siten sille asetetut odotukset. Suomella ei lähtökohtaisesti ole syytä vastustaa ehdotusta tältäkään osin, mutta yksityiskohtien osalta kannat on mahdollista muodostaa vasta käsittelyn edetessä. Valvontaviranomainen Asetuksen 13 artiklan nojalla jäsenvaltion on nimettävä viranomainen valvomaan luottamuspalveluiden tarjoajien asetuksenmukaista toimintaa. Lisäksi valvontaviranomaisen on annettava komissiolle vuotuinen raportti, johon on sisällyttävä tiedot viranomaisen valvontatoiminnasta, yhteenveto sen saamista tietovuotoilmoituksista ja tilastotietoa liittyen markkinoihin ja hyväksyttyjen luottamuspalveluiden käyttöön. Viestintävirastolle kuuluu voimassaolevan kansallisen sääntelyn nojalla sähköiseen tunnistamiseen ja varmentamiseen liittyviä rekisterinpito- ja valvontatehtäviä. Sähköisen tunnistamisen ja luottamuspalvelujen sääntelyn lisääntyessä asetuksen myötä ja valvontaviranomaisen tehtävien myös laajentuessa on valvontatehtävät perusteltua säilyttää nykyisellä asiantuntevalla sähköisen asioinnin valvontaviranomaisella. Tietosuojavaltuutetun tehtävänä on voimassa olevan kansallisen lainsäädännön nojalla valvoa sähköiseen tunnistamiseen ja allekirjoitukseen liittyen henkilötietoja koskevien säännösten noudattamista. Nämä valvontatehtävät on myös perusteltua säilyttää lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä tietosuojavaltuutetulla. Ehdotettu asetus lisäisi valvovan viranomaisen, Suomessa Viestintäviraston, hallinnollista taakkaa. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että uuden sääntelyn myötä luotavat menettelyt ovat hallinnollisesti mahdollisimman kevyitä. Etenkin valtioneuvosto pitää tärkeänä, että valvovan viranomaisen hallinnollista taakkaa ei merkittävästi lisää velvollisuus varautua sellaisten palvelujen valvontaan, joita ei kansallisesti tosiasiallisesti oteta käyttöön. 2

3 Komission valta antaa delegoituja säännöksiä Asetusehdotus sisältää kaikkiaan 16 artiklaa, jotka antavat komissiolle toimivallan antaa tarvittaessa tarkentavia säädöksiä. Valtioneuvosto suhtautuu säädösvallan delegointiin varauksellisesti, jos se on liian avointa ja ennakoimatonta. Jatkovalmistelussa onkin syytä arvioida, onko säädösvallan siirto kaikissa ehdotetuissa tapauksissa oikeutettua ja tarpeellista. Edelleen on syytä arvioida, olisiko delegointisäännösten määrää mahdollista pienentää tarkemmalla sääntelyllä itse asetuksessa. Lopuksi Valtioneuvosto tulee asetusehdotuksen jatkovalmistelun edetessä ja komissiolta saatavien lisäselvitysten pohjalta tarkentamaan kantojaan ehdotuksen yksityiskohtiin sekä siihen, kuinka yksityiskohtaista sääntelyä EU:n tasolla on tarpeen antaa lainsäädännön yhdenmukaisuuden aikaansaamiseksi. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valtioneuvoston kirjelmän perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää valtioneuvoston kantaa tarkoituksenmukaisena ja yhtyy sen vuoksi esitettyyn kantaan seuraavin huomautuksin. Euroopan unionin komissio antoi 4 päivänä kesäkuuta 2012 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla. Ehdotus korvaisi Euroopan parlamentin ja neuvoston sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista annetun direktiivin (1999/93/EY). Lisäksi ehdotukseen sisältyisi kokonaan uusia sähköisen tunnistamisen menetelmien vastavuoroista tunnustamista koskevia säännöksiä sekä ehdotuksessa määriteltyjä erilaisia luottamuspalveluja, kuten esimerkiksi aikaleimoja tai sähköistä jakelupalvelua, koskevaa sääntelyä. Ehdotetun asetuksen soveltamisala olisi siten huomattavasti voimassa olevaa direktiiviä laaja-alaisempi. Suomessa sähköisiä allekirjoituksia koskeva direktiivi on saatettu kansallisesti voimaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetulla lailla (617/2009). Kyseisessä laissa säännellään direktiivin edellyttämien sähköisiä allekirjoituksia ja varmenteita koskevien säännösten lisäksi myös vahvaa sähköistä tunnistamista. Koska asetusehdotus korvaisi nykyisen sähköisistä allekirjoituksista annetun direktiivin, kansalliset tätä koskevat säännökset tulisi huomattavalta osin kumota asetuksen voimaan tultua. Sähköisen tunnistamisen osalta sen sijaan ehdotus keskittyy pääosin vain jäsenvaltioiden rajat ylittävässä sähköisessä tunnistamisessa käytettävien sähköisen tunnistamisen menetelmien vastavuoroiseen tunnustamiseen. Näin ollen kansallinen sähköistä tunnistamista koskeva sääntely voisi todennäköisesti jäädä ainakin keskeisiltä osiltaan voimaan. Sähköisiä luottamuspalveluja koskeva uusi sääntely vastaa lähtökohdiltaan ja periaatteiltaan varsin pitkälle nykyistä sähköisiä allekirjoituksia koskevaa sääntelyä. Sähköisen tunnistamisen palvelujen tarve tulee todennäköisesti lähitulevaisuudessa kasvamaan, ja vähitellen näitä palveluita voitaneen pitää eräänlaisina tietoyhteiskunnan peruspalveluina. Suurin osa sähköisistä palveluista ei kuitenkaan vaadi sähköistä tunnistamista tai sähköisten allekirjoitusten käyttöä. Joissakin sähköisissä palveluissa voidaan kuitenkin muun muassa tehdä merkittäviäkin oikeustoimia tai palvelun käyttöön liittyy esimerkiksi palvelun käyttäjää koskevia luottamuksellisia tietoja. Tällaiset sähköiset palvelut edellyttävät usein osapuolten välisen luottamussuhteen olemassaoloa, jota voidaan pyrkiä rakentamaan esimerkiksi sähköisen tunnistamisen tai muiden palvelujen turvallisuutta koskevien toimenpiteiden kautta. Tunnistamisen ja tarvittavan tunnistamismenetelmän vahvuuden tarve riippuu kuitenkin 3

4 täysin palvelun luonteesta. Ehdotetun sääntelyn avulla pyritään rakentamaan sähköisiä palveluita koskevaa luottamusta, turvaamaan palvelujen käyttäjien oikeuksien toteutuminen sekä edistämään sähköisten sisämarkkinoiden ja sähköistä tunnistamista ja sähköisiä luottamuspalveluita hyödyntävien palveluiden kehittymistä. Valiokunta toteaa, että palvelujen kehittäjät ja palveluntarjoajat tarvitsevat myös riittävän määrän oikeusvarmuutta voidakseen investoida uusien palvelujen kehittämiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että ehdotuksen kohteena olevassa teknisessä ja nopeasti kehittyvässä toimintaympäristössä pyritään teknologianeutraaliin sääntelyyn. Valiokunta toteaa, että pyrkimys teknologianeutraaliuteen ei kuitenkaan aina ole omiaan edistämään sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta koskevien vaatimusten toteutumista. Tästä huolimatta tulisi pystyä löytämään toimiva tasapaino näiden kahden keskeisen tavoitteen välillä. Ehdotuksen tulkinnanvaraisuus Valiokunta katsoo, että asetusehdotuksen soveltamisala on varsin epäselvä ja tulkinnanvarainen erityisesti sähköisen tunnistamisen osalta. Soveltamisalasäännöksen mukaan asetusehdotusta sovelletaan jäsenvaltioiden itsensä toteuttamaan, niiden puolesta toteutettuun tai niiden vastuulla tapahtuvaan sähköiseen tunnistamiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotetun sanamuodon tarkoituksena ei todennäköisesti ole ainakaan rajata soveltamisalaa pelkästään viranomaisten asiointipalveluihin tai pelkästään viranomaisten tarjoamiin tunnistamispalveluihin. Sähköisten luottamuspalvelujen osalta on soveltamisalassa rajattu ulkopuolelle vapaaehtoisiin yksityisoikeudellisiin sopimuksiin perustuvien sähköisten luottamuspalveluiden tarjonta, mutta sähköisen tunnistamisen osalta tällaista rajausta ei ole tehty. Valiokunta toteaa, että ehdotuksen soveltamisalaa tulisi täsmentää ja selkeyttää huomattavasti nykyisestä. Lähtökohtaisesti kukin jäsenvaltio päättää ehdotuksen mukaan itse, mitkä tunnistamismenetelmät se haluaa ilmoittaa ehdotuksessa tarkoitetulla tavalla komissiolle. Ilmoitettavan menetelmän vaatimukseksi on kuitenkin asetettu, että sähköisen tunnistamisen menetelmä on annettu käyttöön ilmoittavan jäsenvaltion toimesta, sen puolesta tai sen vastuulla. Ilmeisesti ehdotettujen sanamuotojen tarkoituksena on, että kyseinen vaatimus ei rajaisi kategorisesti mitään tunnistamismenetelmää ilmoittamismahdollisuuden ulkopuolelle vaan jäsenvaltiot voisivat itse päättää, mitkä menetelmät kussakin jäsenvaltiossa annettaisiin käyttöön jäsenvaltion toimesta, sen puolesta tai sen vastuulla. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että esimerkiksi Suomessa laajassa käytössä olevia TUPAS-pankkitunnisteita voitaisiin ilmoittaa komissiolle, mikäli niin Suomessa haluttaisiin. Valiokunta kuitenkin katsoo, että valmistelussa tulisi kiinnittää huomiota myöskin siihen, tuleeko jokin tunnistamismenetelmä mahdollisesti rajautumaan ilmoitusmenettelyn ulkopuolelle esimerkiksi menetelmiä koskevien teknisten turvallisuus- yms. vaatimusten kautta. Valiokunta toteaa toisaalta, että ehdotuksen vapaaehtoista ilmoitusmenettelyä koskeva sääntely ei valiokunnan näkemyksen mukaan sinänsä varsinaisesti estä ilmoitusmenettelyn piiriin kuulumattomien tunnistamismenetelmien käyttöä kansallisesti eikä periaatteessa myöskään jäsenvaltioiden rajat ylittävässä tunnistamisessa. Käytännössä ilmoittamaton tunnistamismenetelmä saatetaan kuitenkin jatkossa kokea jäsenvaltioiden rajat ylittävässä tunnistamisessa vähemmän luotettavaksi kuin jokin komissiolle ilmoitettu menetelmä. Valiokunta pitää kannatettavana pyrkimystä edistää sähköisten sisämarkkinoiden toimintaa ja kehittymistä. Komission näkemyksen mukaan ehdotettu sääntely mahdollistaisi eri jäsenvaltioiden tarjoamien tunnistus- ja luottamuspalvelujen käytön ja nykyistä laajemman palveluntarjonnan yli jäsenvaltioiden rajojen. Valiokunta pitää ehdotuksessa säänneltyjen palvelujen ja menetelmien vastavuoroisen tunnustamisen tavoitetta periaatteessa hyvänä, mutta toteaa, että sen tosiasiallinen toteuttaminen on mm. teknisistä menetelmien yhteentoimivuuteen liittyvistä vaatimuksista johtuen käytännössä erittäin haasteellista. Valiokunta myös katsoo, että vastavuoroisen tunnustamisen merkitys jää ehdo- 4

5 tuksessa osin epäselväksi. Valiokunta toteaa, että vastavuoroisen tunnustamisen ei lähtökohtaisesti tulisi johtaa ainakaan sen kaltaiseen tilanteeseen, että suomalaisiin sähköisiin palveluihin jouduttaisiin rakentamaan teknisesti mahdollisuus hyväksyä kaikki komissiolle asetuksen mukaisesti ilmoitetut, jossain toisessa jäsenvaltiossa hyväksytyt tunnistamismenetelmät. Ehdotus on tältä osin tulkinnanvarainen, mutta valiokunnan näkemyksen mukaan kaikkien jäsenvaltioiden jokaisen ilmoitetun tunnistamisvälineen teknisen toimivuuden varmistaminen kaikissa jäsenvaltioissa aiheuttaisi todennäköisesti käytännön hyötyihin verrattuna erittäin huomattavia kustannuksia ja se olisi myös hyvin vaikeaa toteuttaa käytännössä. Vastavuoroisella tunnustamisella tarkoitettaneen kuitenkin ehdotuksessa vain sitä, että komissiolle ilmoitetuille tunnistamisen menetelmille tulee antaa vastaava oikeudellinen merkitys kuin kotimaisille menetelmille, mutta niiden varsinaista käyttöönottoa kansallisissa sähköisen asioinnin palveluissa ei edellytetä, vaan tämä jäisi kunkin jäsenvaltion päätösvaltaan. Valiokunta katsoo, että erityisesti mikäli sääntely lopultakin hyväksyttäisiin ehdotuksen mukaisesti annettavaksi suoraan jäsenvaltioissa sovellettavalla sääntelyinstrumentilla, ehdotuksen sanamuotoja tulee yleisemminkin kehittää täsmällisempään ja vähemmän tulkinnanvaraiseen suuntaan. Ehdotuksen soveltaminen Suomessa Suomen lainsäädännössä on varsin vähän allekirjoitusta tai sähköistä tunnistamista edellyttäviä säännöksiä erityisesti verrattuna eräisiin muihin jäsenvaltioihin. Myös oikeustoimet ovat Suomessa pääosin muotovapaita. Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, ettei ehdotus vaikuta näihin Suomen oikeusjärjestelmän peruslähtökohtiin esim. siten, että jossain tietyissä oikeustoimissa, toimenpiteissä tai sähköisissä palveluissa tulisi jatkossa vaatia kansallisesti sähköistä allekirjoitusta, sähköistä tunnistamista, jonkin tietyn sähköisen luottamuspalvelun käyttöä tai esimerkiksi teknisesti juuri tietynlaista sähköistä asiakirjaa. Valiokunta katsoo, että tämänkaltaiset seikat tulee huomioida kansallisessa sääntelyssä. Ehdotukseen sisältyy uudenlaista oikeushenkilön tunnistamista koskevaa sääntelyä. Tähän asti ainakin Suomessa on yleensä ajateltu sähköisen tunnistamisen näkökulmasta oikeushenkilön voivan toimia lähinnä luonnolliselle henkilölle kuuluvan oikeushenkilön toimintaan liittyvän roolin tunnistamisen kautta. Valiokunta katsoo, että mainittuun kysymykseen ja sääntelyn toimivuuteen tulee kiinnittää jatkovalmistelussa erityistä huomiota. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että kansallisille valvontaviranomaisille tulisi ehdotetusta sääntelystä väistämättä lisää tehtäviä. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä, että valvovan viranomaisen tehtäviä ei lisätä merkittävästi ainakaan sellaisten sähköisten luottamuspalvelujen vuoksi, joita ei todennäköisesti oteta Suomessa käyttöön. Ehdotetun sääntelyn toimivuuden kannalta on keskeistä, että valvontaviranomaisilla on riittävästi resursseja tehtäviensä hoitamiseen. Ehdotuksella ei lähtökohtaisesti pitäisi olla suoria vaikutuksia tunnistamismenetelmien käyttöön jäsenvaltioiden sisällä. Valiokunta pitää erityisen tärkeänä sitä, että ehdotetulla sääntelyllä ei aseteta tosiasiallisia esteitä tai tarpeettomia rajoituksia nykyisin Suomessa käytössä olevien tunnistamisvälineiden (mm. TUPASpankkitunnisteet, laatuvarmenteet ja mobiilivarmenteet) käytölle kansallisesti. Näitä välineitä tulee siten ehdottomasti voida käyttää sähköiseen tunnistamiseen entiseen tapaan myös jatkossa. Valiokunta myös korostaa, että jäsenvaltioiden rajat ylittävää ehdotuksessa tarkoitettua toimintaa koskevasta sääntelystä ei tule laatia palvelujen tarjoajien kannalta niin raskasta, että sääntelyllä olisi jäsenvaltioiden sisällä palvelujen tarjontaa ja käyttöönottoa hidastavia vaikutuksia. Eräitä muita kysymyksiä Valiokunta pitää hyvänä, että ehdotuksessa on pyritty huomioimaan palvelujen esteettömyyttä koskevat vaatimukset. 5

6 Esityksessä tuodaan esille myös mahdollisuus käyttää sähköisessä tunnistamisessa salanimeä. Liikenne- ja viestintävaliokunta on jo aiemmin tuonut esille pitävänsä tärkeänä, että sähköisissä palveluissa ja asioinnissa mahdollistetaan palvelun tyypin niin mahdollistaessa myös anonyymi palvelujen käyttö ja asioiminen. Sähköisen tunnistamisen menetelmät voivat mahdollistaa myös käyttötilanteita, joissa tunnistuspalvelun tarjoaja toimittaa tunnistuspalvelua hyödyntävälle palveluntarjoajalle vain tietyt palvelunkäytössä tarvittavat tiedot. Tämän kaltaisissa tilanteissa esimerkiksi verkkokaupan ylläpitäjä ei välttämättä tarvitse palvelunkäyttäjästä muuta tietoa kuin esimerkiksi tiedon siitä, onko palvelun käyttäjä täysi-ikäinen. Valiokunta pitää tärkeänä, että kuvatunlaisten palveluiden kehittämiselle ja yleistymiselle ei aiheudu ehdotuksesta perusteettomia esteitä. Ehdotus sisältää useita säännöksiä säädösvallan delegoimisesta komissiolle. Valiokunta katsoo, että delegoitujen säännösten osalta tulee arvioida huolellisesti jatkovalmistelussa, ovatko kyseiset säännökset kaikilta osin tarpeellisia ja välttämättömiä ehdotuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Mikäli delegoiduilla säännöksillä pyrittäisiin jatkossa palvelujen ja menetelmien hyvin tehokkaaseen tekniseen yhteentoimivuuteen jäsenvaltioiden välillä, säännökset voisivat muodostua erittäin yksityiskohtaisiksi ja raskaiksi. Valiokunta korostaa, että joka tapauksessa ehdotuksen delegointisäännösten tulee olla riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Valiokunta toteaa, että ehdotetun sääntelyn vaikutuksia, erityisesti sen taloudellisia vaikutuksia, tulisi pystyä arvioimaan riittävällä tarkkuudella ja riittävän aikaisessa vaiheessa valmistelun edetessä. Ehdotuksen osin tulkinnanvaraisesta luonteesta johtuen valiokunta pitää myös hyvin tärkeänä, että asian jatkovalmisteluun osallistutaan aktiivisesti. Lausunto Lausuntonaan liikenne- ja viestintävaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia. Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 2012 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Arto Satonen /kok Osmo Kokko /ps Mikko Alatalo /kesk Thomas Blomqvist /r Ari Jalonen /ps Kalle Jokinen /kok Jukka Kopra /kok Merja Kuusisto /sd Suna Kymäläinen /sd Johanna Ojala-Niemelä /sd Raimo Piirainen /sd Eila Tiainen /vas Ari Torniainen /kesk Reijo Tossavainen /ps Oras Tynkkynen /vihr Mirja Vehkaperä /kesk. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Juha Perttula. 6