Puheenjohtaja Liisa Saarenmaa avasi kokouksen klo Hyväksyttiin edellisen kokouksen pöytäkirja sellaisenaan.

Transkriptio

1 PÖYTÄKIRJA (6) MMM003:00/2011 METSÄTUHOLAKITYÖRYHMÄN 3. KOKOUS Aika klo Paikka Osallistujat MMM, Kalasatama, kokoushuone Savotta Liisa Saarenmaa MMM, pj Hanna-Maria Kahilainen, MMM Sanna Paanukoski, MMM, siht. Heikki Nuorteva, Metla Pekka Niemelä, Turun yliopisto Karoliina Niemi, MTK ry Suvi Raivio, Metsäteollisuus ry Sini Eräjää, Suomen luonnonsuojeluliitto Esko Hyvärinen, Metsähallitus, Luontopalvelut Niina Kakoyi, Koneyrittäjien liitto Harri Karjalainen, YM Antti Korpilahti, Metsäteho Oy Reijo Penttilä, Metla 1. Kokouksen avaus Puheenjohtaja Liisa Saarenmaa avasi kokouksen klo Edellisen kokouksen pöytäkirja Hyväksyttiin edellisen kokouksen pöytäkirja sellaisenaan. 3. Kasvinterveyslainsäädännön suhde metsätuholakiin, Tiina-Mari Martimo, MMM/Elintarvike- ja terveysosasto (ELO) Laki kasvinterveyden suojelemisesta (702/2003) perustuu EU-säädöksiin. Laki kasvinterveyden suojelemisesta koskee toimenpiteitä, joilla torjutaan kasvintuhoojia ja estetään niiden leviäminen EU-alueelle. Metsätuholaki on puolestaan kansallista lainsäädäntöä, joka on kirjoitettu 1980-luvun lopussa estämään pääsääntöisesti Suomessa jo esiintyvien tuholaisten aiheuttamat metsätuhot (kirjanpainaja, ytimennävertäjä). Kasvinterveyslaki perustuu kasvintuhoojalistoihin, jotka ovat osaksi historiallisia ja osaksi uusiin tarpeisiin vastaavia. Listoihin lisätään uusia lajeja tarpeen mukaan. Listalla on tällä hetkellä 250 maa- puutarha ja metsätalouden kasvintuhoojaa. Päätarkoituksena on estää kasvintuhoojien tulo EU:n alueelle. Parhaillaan on menossa kasvinterveyslainsäädännön kokonaisuudistus. Metsätuholakiin ei sisälly lajilistoja. EU:n sisällä kasvien tuottajien, markkinoijien ja maahantuojien on rekisteröidyttävä ja näiden osalta tehdään myös tarkastuksia. Tiettyjen kasvituotteiden markkinoinnissa täytyy käyttää kasvipassia. Suomessa laki valvoo Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ PL 30, VALTIONEUVOSTO (Helsinki) puh. (09) faksi (09) JORD- OCH SKOGSBRUKSMINISTERIET PB 30, STATSRÅDET (Helsingfors) tfn (09) fax (09) MINISTRY OF AGRICULTURE AND FORESTRY PO Box 30, FI GOVERNMENT, Finland (Helsinki) tel fax

2 2 (6) Suomea sitovat useat kansainväliset sopimukset kasvinterveysalalla. Suomi on sitoutunut YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön IPPC- sopimuksen velvoitteisiin. Myös Euroopan ja Välimeren maiden kasvinsuojelujärjestön EPPO:n suositukset sekä WTO/SPS sopimus on huomioitava lainsäädännössä. Näiden sopimusten tarkoituksena on yhdenmukaistaa kasvintuhoojan käsite sekä kasvintuhoojien torjuntaa ja leviämistä estävät eri maiden säädökset siten, että niistä aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa kansainväliselle kaupalle. Keskustelussa todettiin, että metsätuholailla pyritään estämään kotoperäisiä lajien, lähinnä ytimennävertäjien ja kirjanpainajien aiheuttamia tuhoja. Metsätuholaki ei perustu lajilistoihin. Työryhmässä tullaan kuitenkin käsittelemään erityisenä tuhonaiheuttajana juurikääpä. 4. Metsätuholain yhteensovittaminen monimuotoisuuden edistämisen kanssa Sanna Paanukoski Paanukoski esitteli metsätuholain ja asetuksen kohdat, jotka täytyy miettiä uudelleen monimuotoisuuskysymysten kannalta. Vahingonkorvauskysymys on vaikea, ja se tulee käsitellä vielä erikseen silloin kuin Valtiovarainministeriön edustaja on paikalla. Esitys liitteenä. Esko Hyvärinen, Metsähallitus Hyvärinen esitteli uhanalaisuusarvioinnin tuloksia. Metsissä on suurin uhanalaisten lajien määrä; 1007 lajia. Mukana ovat lajit, joilla metsä on toissijainen elinympäristö. Punaisella listalla, joka sisältää myös silmälläpidettävät, puutteellisesti tunnetut ja hävinneet lajit, on lajeja 1880 kpl. Joidenkin lahopuusta riippuvaisten kovakuoriaisten kohdalla on tapahtunut myös myönteistä kehitystä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lahopuun väheneminen on yksi yleisimmistä syistä uhanalaisuudelle. Lahopuun väheneminen on 620 lajin uhanalaisuuden tai taantumisen syynä tai lajin uhkatekijänä (näistä 607 lajia metsässä). Metsähallituksen suojelualueilla lahopuuta muodostetaan myös ennallistamisen keinoin. Tavoite on yli 20 m3/ha. Tuotetusta lahopuusta ei ole havaittu aiheutuneen metsätuhoja. Tänä keväänä on tullut esiin ensimmäinen epäily, että ennallistamalla tuotetuista puista olisi seurannut metsätuho. Tuhoriskejä voi liittyä erityisesti suojelualueisiin sisältyvissä entisissä talousmetsäkuusikoissa. Talousmetsien säästöpuumäärät (5-10 m3/ha sisältäen elävät ja kuolleet puut) eivät aiheuta tuhoriskejä. Talousmetsien luontokohteita ei ole rajattu luonnonsuojelulain nojalla. Luontokohteet säästetty lähinnä Metsähallituksen omin päätöksin ja ne kuuluvat metsälain piiriin. Asia tulisi ottaa huomioon uudessa laissa. CDB:n Nagoyan Target 12 sekä EU:n Biodiversiteettistrategia ottavat huomioon lahopuun merkityksen biodiversiteetille ja sen optimaalisen tason säilyttämisen.

3 3 (6) Reijo Penttilä, Metla Lahopuut ja metsätuholaki Lahopuun määrä metsikössä riippuu metsikön tuottokyvystä, lahoamisnopeudesta (Pohjois- Suomessa lahoaminen hitaampaa)sekä häiriöistä. Lahopuun määrää boreaalisissa talousmetsissä vähentäneet tekijät puolestaan ovat avohakkuut, harvennushakkuut sekä häiriöissä (tuulituhot, metsäpalot) syntyneiden puiden poisto ja metsäpalojen estäminen. Avohakkuualalla lahopuuta on keskimäärin 15 m3/ha, josta pääosa on kannoissa ja hakkuutähteissä. VMI:n mukaan Ruotsissa lahopuuta on keskimäärin koko maassa 5,2 m3/ha. Etelä- Suomessa lahopuuta on keskimäärin 3,2 m3/ha. Lahopuun määrä vaihtelee hyvin paljon alueellisesti (1,2 15 m3/ha). Käävät Suomessa 237 kääpälajia, joista punaisen listan lajeja 95 kpl eli 42 % arvioidusta 225 lajista. Kääpien lahotustoiminta on edellytys monen muun eliön menestymiselle. Esiintymiseen vaikuttaa puun laatu, metsikön rakenne, metsämaiseman rakenne, mikroilmasto, lajien vuorovaikutukset. Niitä on käytetty paljon vanhojen ja luonnontilaisten metsien indikaattoreina Pohjoismaissa. Uhanalaisten kääpien ensisijaiset puulajit: 29 lehtipuilla, 29 havupuilla (kuusi ja mänty, useimmat maapuilla kasvavia lajeja), 3 maassa. Juurikääpä Kuusenjuurikäävän kannalta ongelmallisempia ovat eteläisen Suomen rehevät kuusikot. Kesähakkuut ja puutteellinen Rotstop-levitys pahentavat tilannetta. Saastuneissa metsiköissä juurikäävän kaatamat puut voisi olla mahdollista korjata pois (itiökuorman vähentäminen, juurikäävän valtaama puu ei ehkä tärkeä biodiversiteetille). Kulotus on hyvä keino hillitä juurikääpää ja sillä on myös paljon biodiversiteettiä edistäviä vaikutuksia. Biodiversiteetin huomioivat metsänkäsittelymenetelmät ovat hakkuiden jättöpuut, avainbiotoopit sekä kulotus. Hakkuiden jättöpuut ja kulotus hyödyttävät eritoten avoimiin alueisiin ja häiriöihin sopeutunutta lajistoa. Avainbiotoopeilla varsin pieni merkitys uhanalaisen lahopuulajiston suojelussa. Ongelmana on tällä hetkellä vanhoja metsiä ja lahopuun kontinuiteettiä vaativat lajit. Lahopuun lisääminen pikkuhiljaa ei ole ongelmallista. Pekka Niemelä; Miikka Erikssonin tutkimus Männyt ja kuuset on laitettu metsätuholaissa tällä hetkellä yhteen. Riskit kuitenkin eriävät toisistaan ja tähän voitaisiin kiinnittää erityistä huomiota. Erikssonin tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten MMM:n päätös hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta 3 toimii. Tutkimus perustui kirjanpainajaan ja siinä selvitettiin millä perusteella koealoille tulee kirjanpainaja. Tulokset osoittavat, että 20 puun ryhmä aiheuttaa 80 % todennäköisyyden kirjanpainajainvaasiolle. Kirjanpainajat suosivat järeää puutavaraa, joka lisää kolonisaatioriskiä. Puuryhmä, joka koostuu 20 puusta, on aiheuttanut vain vähäistä ympäröivän puuston kuolemaa. Kun kaatunutta puutavaraa on paljon, alkaa puita laajasti kuolemaan.

4 4 (6) Yksittäisen myrskyn kohdalla voitaisiin jättää enemmän kuin 20 runkoa kasaan tai 10 % runkoluvusta hehtaarille. Jos samalle alueelle iskee kuitenkin toinen myrsky 1-3 vuoden sisällä, voidaan riskien olettaa olevan huomattavasti suurempia. Ennustettu ilmaston lämpeneminen, josta seuraavat pidemmät ja lämpimämmät kesät, saattaa nostaa riskejä. Etelä-Ruotsissa on kirjanpainajan jo todettu tuottaneen kaksi sukupolvea kesässä, mikä lisää riskejä entisestään. Tulokset voidaan tulkita myös sillä tavalla, että koska laki on pitänyt tuoreen, kuolleen puun määrän alhaisena metsissä, myrskyjen tullessa tuhohyönteisten kannat ovat alhaalla ja tällöin ne eivät hyödy myrskypuista. Puut kelpaavat ravinnoksi vain 1-2 vuotta. 5. Keskustelu Karoliina Niemen mukaan puulajikysymys on tärkeä, sillä kuusella ja männyllä on erilaiset tuhoojat. Laki on toiminut hyvin, joten onko tarvetta lähteä nostamaan jätettävän vahingoittuneen puuston määriä. Ruotsin määrä 5 m3/ha on todella pieni. Riskit ovat myös kasvaneet sitten vuoden 1991, jolloin laki on kirjoitettu, sillä keväät ovat aikaistuneet, myrskytuhoriskit kasvaneet ja kirjanpainaja on tuottanut jo nyt kaksi sukupolvea kesässä Pekka Niemelän mukaan varastointipaikat ja lastauspaikat vaarallisia kun on kyse männystä. Jos puutavara on metsissä, se ei ole vaarallista ja tämän vuoksi vahingoittuneiden puiden poiston ei tarvitsisi koskea mäntyä lainkaan. Heikki Nuortevan mukaan metsissä esiintyy kuitenkin kasvutappiota myös männyllä. Sini Eräjää kysyi onko tietoa tuhoista, jotka ovat aiheutuneet lahopuun lisäämisestä ja siitä miten lahopuu sijoittuu alueellisesti. Eräjää piti myös Pekka Niemelän esitystä kohdentaa vahingoittuneiden puiden poistamisen velvoitetta koskemaan vain kuusta, perusteltuna ja hyvänä, matalan riskin keinona lisätä lahopuuta. Myös Reijo Penttilä vahvisti myöhemmin mäntylahopuun olevan varsinkin Etelä-Suomessa monimuotoisuuden kannalta merkittävää. Harri Karjalaisen mukaan vanha laki toimii hyvin, eikä pelkän lainsäätämisen vuoksi tarvitse säätää mistään. Vahingoittuneiden puiden poisto voitaisiin rajata koskemaan vain kuusta. Kahdenkymmenen kappaleen puuryhmä pitäisi kirjoittaa lakiin kuutioina, mutta määrä saisi pysyä suunnilleen samana. Se voisi olla myös hajallaan olevaa puuta, eli puiden ei tarvitsisi olla kasassa. Karoliina Niemi totesi, että vahingoittuneiden puiden poistovelvoite tulee koskea myös mäntyä, sillä meillä on myös mäntyankeroisen siirtäjähyönteinen Monochamus. Poistamalla vahingoittuneet männyt ajoissa estetään Monochamus-populaation kasvu liian korkeaksi. Ankeroiset voivat säilyä hengissä kuolleella puulla vuosikausia, mutta ne tarvitsevat siirtäjäeliön eli vektorin kuljettamaan ne uuteen lisääntymispaikkaan eli lähistön terveisiin mäntyihin. Monochamussuvun sarvijäärät lisääntyvät kuolleissa männyissä. Laissa nyt mainitut 10 % / 20 puun ryhmä tulisi muuttaa pelkäksi kuutiometrimääräksi. Puiden läpimitta, jotka lukuun lasketaan, täytyy kuitenkin määritellä. Pekka Niemelän mukaan tulee pyrkiä yhteen lukuun, joka ilmaistaan kuutiometreinä per hehtaari, joka korreloi myös järeyden kanssa. Se täyttyy nopeammin, mitä järeämpiä puita alueella on, mikä on tärkeää, sillä kirjanpainajatuhossa järeys on ratkaiseva tekijä.

5 5 (6) Sini Eräjää totesi, että tuore kuollut puu, jossa vaara piilee, kohdistuu vain yhteen vuoteen. Mitä puolestaan tarkoittaa "vahingoittuneeksi katsotaan puu, josta ilmeisesti leviää metsätuhoja aiheuttavia hyönteisiä"? Todettiin, että määrä joka ylittää tietyn kuutiometrin (tai muun rajan) tulee poistaa, ja sen alle jäävä saadaan jättää, vaikka loput poistettaisiinkin. Keskustelua asiasta jatketaan vielä. Antti Korpilahden mukaan tulisi selvittää, minkälaista puuta vaakanävertäjä ja pystynävertäjä käyttävät. Kuusella on myös muitakin tuhonaiheuttajia, jotka käyttävät pienempääkin puuta. Puheenjohtaja totesi, että lain tavoitteena on säilyttää metsät terveinä, eikä nyt olla tekemässä monimuotoisuuden lisäämiseen tähtäävää lakia. Täytyy selvittää, kuinka paljon mäntyä tai kuusta voidaan jättää kuutiometreinä/hehtaari, jotta se ei olisi liian suuri riski, mutta toisaalta edistäisi monimuotoisuutta. Laki ei estä sitä, etteikö maanomistaja voisi esim. poistaa kaikki vahingoittuneet puut esim. metsälain 10 kohteilta. Lakia ei saa kuitenkaan tehdä liian vaikeaksi. Puheenjohtaja pyysi Metlaa selvittää syyskuun kokoukseen mennessä kuinka paljon kuutiometreinä voisi hehtaarille jättää, ottaen huomioon eri puulajit. Eräjää totesi, että pitäisi selvittää lahopuun sijainnin merkitys tuhojen kannalta. Voitaisiin pyytää Pekka Punttila esiintymään. Esko Hyvärisen mukaan talousmetsien luontokohteet saattavat muodostua ongelmallisiksi erityistapauksissa, esim. laajojen myrskytuhojen jälkeen. Ne on suojeltu Metsähallituksen omalla päätöksellä, mutta sisältävät usein merkittäviä luontoarvoja, joita kaatuneiden puiden poistaminen heikentäisi. Kohteiden suojeleminen ls-lain nojalla ei kuitenkaan ole useinkaan tarkoituksenmukaista. Todettiin, että kohtuullistamispykälä on tärkeää säilyttää laissa edelleen. Listattiin kohteita, joita vahingoittuneiden puiden poistovelvoite ei koskisi: Metsälain 10 metsälain nojalla toteutettavia Natura 2000 ohjelmaan kuuluvia kohteita LS-laki 47 2 tai 3 momentin mukaan LS-laki 25 LS-laki 29 Alueet jotka kuuluvat ls-ohjelmiin, joita ei ole vielä suojeltu mutta on merkitty kaavaan, rinnastettavissa lakisääteisiin ls-alueisiin. Harri Karjalaisen mukaan on olemassa myös paljon muita talousmetsien kohteita, joille tulisi saada jättää vahingoittunutta puuta, mutta joita ei pystytä tarkkaan listaamaan. Korvaus voisi mennä siten, että jos on metsälain mukaan suojeltu alue, MMM korvaisi tuhot ja jos luonnonsuojelulain mukaan suojeltu, YM korvaisi. Keskusteltiin mahdollisuudesta menettelyyn, jonka kautta metsänomistaja voisi määritellä alueet, joiden tavoitteena on monimuotoisuuden/lahopuun lisääminen ja joita puun poistovelvoitteet ei koskisi. Menettely voisi esimerkiksi perustua ilmoitukseen Metsäkeskukselle (vrt vuoden työryhmän esitys). Menettelyä kannattivat erityisesti Karjalainen ja Eräjää. Hanna-Mari Kahilainen totesi, että perustuslain mukaan laissa on oltava tarkasti määritelty yksilön oikeudet ja velvollisuudet. Tämän takia kohteet, joille vahingoittunutta puuta saadaan jättää, tulee olla laissa tarkkaan määritelty.

6 6 (6) 5. Muut asiat Ei muita asioita. 6. Seuraava kokous Seuraava kokous pidetään pe klo Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 13.