ERILLISSELVITYS MAASEUDUN YRITYS- RAHOITUS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Maa- ja metsätalousministeriö Asiakirjatyyppi Raportti Päivämäärä 1/2012 ERILLISSELVITYS MAASEUDUN YRITYS- RAHOITUS

2 SISÄLTÖ 1. Johdanto 3 2. Yritystukijärjestelmän kokonaisuus Yleisesti yritystukijärjestelmästä Yritystukijärjestelmän kehittäminen Tukien ja maksatusten hakeminen, hallinnollinen taakka Yritystukijärjestelmän vaikutukset kilpailuun Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Yritystukijärjestelmän vaikuttavuus Yritystukien kokonaisvaikutusten tarkastelu Investointituki Tuen lisäarvo ja merkitys yrityksen kasvussa Vaikutukset liikevaihtoon ja kannattavuuteen Vaikutukset henkilöstömäärään Vaikuttavuus toimialoittain Kehittämistuki Tuen lisäarvo ja merkitys yrityksen kasvussa Vaikutukset liikevaihtoon ja kannattavuuteen Vaikutukset henkilöstömäärään Käynnistystuki Vaikutukset kasvuun Vaikutukset liikevaihtoon ja kannattavuuteen Vaikutukset henkilöstömäärään Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Maaseudun yrittäjien keskeiset kompetenssit ja yritysten kyvykkyystekijät Maaseudun yritysten osaamisalueet ja osaamisen kehittämistarpeet Yrityspalveluiden hyödyntäminen Yritysten innovaatiotoiminta Yritysten verkottuminen Yritysten nykyiset toiminta-alueet ja tulevaisuuden suunnitelmat Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Menestyvän maaseutuyrityksen profiili Kootut johtopäätökset ja kehittämissuositukset 63 LIITTEET 1. TUTKIMUKSEN TOTEUTUSTAPA JA ETENEMINEN 2. TUKIALUEKARTTA 1

3 TIIVISTELMÄ Tässä selvitysraportissa on tarkasteltu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman sisältämien yritystukien vaikuttavuutta. Selvityksen kohteena ovat olleet maaseudun yrityksille suunnatut investointituki-, kehittämistuki- sekä käynnistystuki -instrumentit. Vaikuttavuuden tarkastelun lisäksi selvityksessä on tarkasteltu yritystukijärjestelmän toimivuutta asiakaslähtöisyyden näkökulmasta. Lisäksi selvityksessä on pyritty kartoittamaan maaseudun yrittäjien ja yritysten keskeisiä kompetensseja ja kyvykkyystekijöitä sekä tarkastelemaan näiden korrelaatiota suhteessa yritysten liikevaihdon kehitykseen ja liiketuloksen kasvuun. Maaseudun yritystoiminnan kehittämiseen tähtäävän yritystukijärjestelmän voidaan selvityksen tulosten perusteella todeta toimivan hyvin ja tukevan aidosti maaseudun yritystoimintaa. Yritystukien paikallista tai alueellista kilpailua vääristävistä mahdollisista haittavaikutuksista ei selvityksen perusteella löydy näyttöä. Vaikka yritykset kokevat yritystukijärjestelmän toimivaksi, liittyy tukiprosesseihin myös merkittäviä kehitystarpeita. Yrittäjien näkökulmasta tukijärjestelmän haku- ja maksatusprosessit koetaan byrokraattisiksi ja niiden nähdään lisäävän huomattavasti yritysten hallinnollista taakkaa. Tukien päätös- ja maksatusajoissa esiintyy myös merkittäviä alueellisia eroja. Erityisesti tukien maksatusten pitkät aikavälit hankaloittavat yritysten operatiivista toimintaa. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta tukia saaneet yritykset ovat selvityksen perusteella selvinneet taloudellisesta taantumasta verrokkiryhmää paremmin. Tukea saaneiden yritysten liikevaihdon, liikevoittoprosentin sekä henkilöstömäärän kehitys on ollut parempaa suhteessa verrokkiryhmän vastaavaan kehitykseen. Maaseudun kehittämisohjelman tukimuodoista suosituin ja vaikuttavuudeltaan tehokkain on ollut investointituki. Investointituen käytön korrelaatio suhteessa yritysten liikevaihdon, liikevoiton sekä henkilöstömäärän kehitykseen on ollut voimakkain. Investointituen käytön additionaliteetti on ollut myös varsin korkea, sillä investointitukea saaneista yrityksistä noin 30 prosenttia ilmoitti, ettei olisi toteuttanut investointihankettaan ilman maaseudun kehittämisohjelmasta saatua tukea. Kehittämistuen vaikuttavuus on ollut selvityksen perusteella investointitukea vähäisempi, vaikkakin sen käytön vaikutukset yrityksen liiketoiminnan kehitykseen ovat selvityksen perusteella olleet positiivisia. Yrityskyselyn aineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta, että kehittämistuen vaikuttavuuden mittaaminen on melko hankalaa ja yritysten näkemysten mukaan hyötyvaikutukset realisoituvatkin pidemmällä aikavälillä. Myös käynnistystuen merkittävyys on ollut suuri ja erityisesti tuen avulla on pystytty tukemaan yksinyrittäjiä ja mikroyrityksiä uusien työntekijöiden palkkaamisessa. Maaseudun yritysten osaamisprofiilia voidaan pitää kohtuullisen hyvänä. Noin puolet yrityskyselyyn vastanneista tahoista on hyödyntänyt ulkopuolisia yrityspalveluita liiketoimintaosaamisen kehittämisessä. Alueellisten asiantuntijoiden näkemysten mukaan maaseudun yritysten keskeiset osaamisvajeet liittyvät pitkälti myynti- ja markkinointiosaamiseen. Yritysten substanssiosaamisen koetaan olevan erittäin hyvällä tasolla, mutta puutteet uusien myyntikanavien avaamisessa ja markkinointiosaamisessa heikentävät yritysten kasvupotentiaalia. Maaseudun yritysten paikallisella ja alueellisella verkottumisella on selvityksen perusteella selkeä korrelaatio yritysten liiketoiminnan kehittymiseen. Maaseudun kehittämisohjelmasta tukea saaneista yrityksistä alueelliseen tai paikalliseen yritysverkostoyhteistyöhön osallistuneet tahot ovat kasvattaneet liikevaihtoaan muita tukia saaneita yrityksiä enemmän. Julkisten toimijoiden ja rahoittajatahojen tulisikin jatkossa edistää alueellisten ja paikallisten yritysverkostojen syntyä sekä korostaa omassa markkinointiviestinnässään verkostoyhteistyön tuottamia hyötyjä. 2

4 1. JOHDANTO Tämän Manner-Suomen maaseudun yritysrahoitusta koskevan erillisselvityksen ensisijaisena tavoitteena on selvittää, millainen vaikutus yritystuella yhtenä yrityksen ulkoisena, kertaluontoisena rahoituslähteenä on ja miten tuki on vaikuttanut yritykseen suhteessa tilanteeseen ennen tuen hakemista. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan on ohjelmakaudella kuulunut yritystukia yhteensä kolmelta eri toimintalinjalta. Erilaisia toimenpiteitä tai alatoimenpiteitä on yhteensä kuusi, mukaan lukien kaksi Leader toimintatavalla toteutettua toimenpidettä 1. Selvityksessä on hyödynnetty erilaisia aineistonkeruumenetelmiä. Sähköisten kyselyiden, hankerekisteriaineistojen sekä haastatteluiden ohella tietoja on kerätty Asiakastieto Oy:n tilinpäätösrekistereistä (Voitto+ -tietokanta). Tarkempi kuvaus erillisselvityksen toteutuksesta sekä siinä hyödynnetyistä menetelmistä löytyy selvityksen liitteistä. Varsinainen selvitys rakentuu seuraavasti: Luvussa kaksi tarkastellaan yritystukijärjestelmän kokonaisuutta toimialoittaisen tarkastelun kautta. Luvussa kolme keskitytään yritystukijärjestelmän vaikuttavuuteen sekä tarkastellaan kutakin kolmesta yritystyypistä erikseen. Luku neljä summaa selvityksen tulokset liittyen maaseudun yrittäjien, käytännössä tuensaajien, keskeiset kompetenssit ja yritysten kyvykkyystekijät. Lukujen 2-4 tulokset summaa luvussa viisi esiteltävä menestyvän maaseutuyrityksen profiili, johon on koottu selvityksen pohjalta keskeisimmät menestyviä maaseutuyrityksiä yhdistävät tekijät. Lisäksi kunkin luvun jälkeen on esitetty tiivistetysti havaintoihin perustuvat selvityksen toteuttajien laatimat johtopäätökset sekä toimenpidesuositukset. Selvityksen tilaaja on Maa- ja metsätalousministeriö. Selvityksen toteuttaja on Ramboll Management Consulting. 3 1 Toimintalinja 1: Alatoimenpide 111.3: Osaamisen tason kohottaminen, Toimenpide 123: Maa- ja metsätaloustuotteiden arvon lisääminen. Toimintalinja 3: Toimenpide 311: Taloudellisen toiminnan laajentaminen maatalouden ulkopuolelle, Toimenpide 312: Mikroyritysten perustaminen ja kehittäminen. Toimintalinja 4: Leader: Edellä mainittuja toimenpiteitä toteutetaan Leader toimintatavalla toimenpiteissä 411 ja 413.

5 2. YRITYSTUKIJÄRJESTELMÄN KOKONAISUUS Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan yritystukijärjestelmän kokonaisuutta ja sen kehitystarpeita tarkasteltiin tässä selvityksessä sekä haastattelujen, Hanke2007-järjestelmän tietojen että sähköisten kyselyiden avulla. Lisäksi hyödynnettiin vuonna 2010 Euroopan komission toimeksiannosta toteutettuja maaseudun kehittämisohjelman hallinnollisen taakan lähtötasomittauksen tuloksia. 2.1 Yleisesti yritystukijärjestelmästä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma tarjoaa maaseudulla toimiville yrityksille mahdollisuuden rahoittaa merkittävän osan investointi- ja/tai kehittämistoimenpiteistään julkisilla varoilla. Investointituella tuetuissa toimenpiteissä tuen määrä on tukialueesta ja yrityskoosta riippuen % hyväksyttävistä kustannuksista. Prosenttiosuuksiin sisällytetään myös muut julkiset tuet, kuten Finnveran lainoihin tai takauksiin sisältyvä tuki sekä Leader toimintaryhmän myöntämä kuntaraha. Kehittämis- ja käynnistämistuet myönnetään de minimis tukena 2. Kehittämistuen suuruus ja osuus kustannuksista vaihtelee sekä hankittavasta palvelusta sekä yritystoiminnasta riippuen. Maaseudun yritystoiminnan tukemista koskevan valtioneuvoston asetuksen (632/2007) mukaisesti yrityksen liiketoimintaedellytysten selvittämistä koskevan, enintään euroa maksavan neuvonta- tai muun asiantuntijapalvelun hankkimiseen voidaan myöntää tukea enintään 90 prosenttia kustannuksista. Muihin yrityksen kehittämistoimenpiteisiin kehittämistukea voidaan myöntää enintään 50 prosenttia hyväksytyistä kustannuksista. Maa- ja metsätaloustuotteiden jalostusta ja markkinointia harjoittaville yrityksille kehittämistukea voidaan myöntää enintään 40 prosenttia kustannuksista. Maitotuotteiden ensiasteen jalostusta harjoittaville yrityksille sekä maa- tai metsätalouden tuottamaa biomassaa uusiutuvaksi energian raaka-aineeksi jalostaville yrityksille kehittämistukea voidaan myöntää kuitenkin enintään 50 prosenttia. Käynnistystukea voidaan maksaa enintään puolet palkkakustannuksista. Käynnistystukea ei myönnetä välillisiin työvoimakustannuksiin. Ajanjaksolla 1/2007 7/2011 ohjelmaan oli hyväksytty yhteensä 6025 yritystukitoimenpidettä. Näistä valtaosa oli investointitoimenpiteitä (80 % toimenpiteistä), 14 % kehittämistoimenpiteitä ja ainoastaan 6 % käynnistystoimenpiteitä. Ohjelmassa jaetusta julkisesta rahoituksesta investointitoimenpiteisiin ohjautui noin 90 % sekä kehittämis- että käynnistystuen osuuksien jäädessä viiteen prosenttiin. Tässä selvitysraportissa on tarkasteltu eri tuki-instrumentteja erillisinä kokonaisuuksina. Käytännössä tuki-instrumentit limittyvät varsin usein keskenään, sillä esimerkiksi suuri osa kehittämistukea saaneista yrityksistä on hakenut myös investointitukea liiketoimintansa kehittämiseen. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman tukialuekartta ELY-keskus- ja kuntarajoineen löytyy tämän selvitysraportin liitteestä kaksi. 4 2 Yleisenä de minimis -tuen (vähämerkityksisen tuen) rajana on euroa per yritys kuluvan ja kahden edellisen verovuoden aikana (komission asetus 1998/2006/EY). Maantiekuljetuspalvelujen alalla vastaava raja on euroa, kalastuksessa euroa (komission asetus 1860/2004/EY) ja maatalouden alkutuotannossa euroa (komission asetus 1535/2007/EY). Mukaan lasketaan kaikkien julkisten viranomaisten (kunnat, kuntayhtymät, valtio) myöntämät de minimis-tuet. (Lähde: TEM)

6 Kuvio 1: Yritystukitoimenpiteiden lukumäärä sekä julkisen tuen määrä tukityypeittäin (Lähde: Hanke2007-järjestelmä) Kokonaisuudessaan ajanjaksolla 1/2007-7/2011 maaseudun kehittämisohjelmasta jaettiin yritystukitoimenpiteisiin noin euroa. Keskimääräisen investoinnin koko on noin euroa, josta keskimäärin 26 % (noin per toimenpide) on julkista rahoitusta. Yrityksen käynnistymistukitoimenpiteet olivat keskimäärin noin euron suuruisia ja yrityksen kehittämistoimenpiteet noin euron suuruisia. Sekä käynnistys- että kehittämistukitoimenpiteistä keskimäärin puolet oli rahoitettu julkisilla varoilla. Kuvio 2: Julkisen ja yksityisen rahoituksen osuus Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman yritystukitoimenpiteissä (Lähde: Hanke2007-järjestelmä) 5

7 2.2 Yritystukijärjestelmän kehittäminen Asiakkaalle ei lähtökohtaisesti ole merkitystä, minkä rahaston varoista hän tukea hakee. Yksityiskohtien alle jää olennaisia asioita, kuten se, millaisissa tilanteissa tukea on mahdollista saada. Vähemmän tukia, kaikki tuet Tuki järjestelmän kautta. Ei samanlaisia tukia useista rahan lähteistä, vaan kohdentamista. Asiantuntijoiden näkemykset tukijärjestelmän kehittämisestä olivat melko yhtenevät. Sekä haastatteluihin että sähköiseen kyselyyn vastanneet asiantuntijat korostivat nykyisen yritystukijärjestelmän monikanavaisuutta ja kaipasivat entistä asiakaslähtöisempää lähestymistapaa. Konkreettisina ehdotuksina esitettiin haku- ja maksatuslomakkeiston, tukijärjestelmän sekä säädöspohjan yhtenäistämistä työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) yritystukijärjestelmien kanssa. Käytännössä osassa Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa (ELY-keskukset) tämän eteen olikin jo tehty töitä ja eri ministeriöiden yritystukijärjestelmien välisiä raja-aitoja on pyritty häivyttämään asiakkaiden suuntaan. Käytännössä erilaiselle säädöspohjalle perustuvista tuista viestittäminen selkeästi ja nk. yhden luukun periaatteen mukaisesti oli haastateltavien mukaan kuitenkin haastavaa. Selvityksessä toteutettujen haastattelujen perusteella tuen hakemiseen ja maksatukseen liittyvät käytännöt vaihtelevat ELY-keskusten välillä ja maksatusajoissa sekä tuen hakemiskäytännöissä oli merkittäviä eroja ELYkeskuksittain. Esimerkiksi tukipäätöksen tekeminen (aika hankkeen aloituksesta päätöksen tekopäivään) vaihtelee Varsinais-Suomen ELY-keskuksen reilusta 200 päivästä Pohjois-Savon reiluun 300 päivään. Haastattelujen mukaan myös maksatuspäätösten tekemisen käytännöt sekä päätöksentekoajat, vaihtelivat merkittävästi ELYkeskusten välillä. Merkittävien vaihteluiden voidaankin katsoa kertovan eri ELY-keskusten poikkeavista menettelytavoista ja prosesseista, ennemminkin kuin päätöksenteon hitaudesta. Kuvio 3: Tukipäätöksen tekoaika päivinä ELY-keskuksittain. Päätöksentekoaika on laskettu vähentämällä tukipäätöksen tekopäivästä tuenhakupäivä. 6

8 2.3 Tukien ja maksatusten hakeminen, hallinnollinen taakka Oleellisena osana yritystukijärjestelmän kehittämistä toteutettiin selvityksessä virtaviivaistettu hallinnollisen taakan tarkastelu. Tarkastelussa hyödynnettiin sekä aiempia tutkimustuloksia jonka lisäksi täydentävää tietoa kerättiin sekä haastatteluissa että sähköisten kyselyiden avulla. Hallinnollisen taakan menetelmän mukaisesti kustakin toimenpiteestä sekä niihin kuuluvista segmenteistä haastateltiin vähintään viisi tuensaajaa. Segmenteillä tarkoitetaan esimerkiksi toimenpiteen 311 osalta toteutettua jakoa pieniin ja suuriin 3 investointeihin. Euroopan komission toteuttamassa hallinnollisen taakan lähtötasomittauksessa 4 kuusi Euroopan unioniin kuuluvaa maata toteutti yhteismitalliset hallinnollisen taakan lähtötasomittaukset valittujen maaseudun tukityyppien osalta. Selvityksen piirissä oli kaksi yritystukitoimenpidettä; investointituki (toimenpide 311) sekä kehittämistuki (toimenpide 111). Kerätyn aineiston perusteella Suomessa työläimpänä pidettiin suuria investointeja varten haettuja tukia kun taas pienten toimenpiteestä 311 rahoitettujen tukien hakeminen koettiin vähiten työlääksi. Hallinnollisen taakan mittaustulokset sisältävät tukiprosessin kolme pääkohtaa: 1) Tuen hakeminen a. Mm. lomakkeisiin tutustuminen, lomakkeiden täyttäminen, tiedonkeruu, liitemateriaalin suunnittelu ja laatiminen, lomakkeiden postitus 2) Maksatuksen hakeminen a. Sisältää edellä esitettyjen kohdan lisäksi myös kirjanpitovelvoitteen sekä muut maksatukseen liittyvät velvoitteet. 3) Mahdollinen tarkastuskäynti tai käynnit a. Sisältää läsnäolotunnit tarkastuksen aikana sekä siihen liittyvät mahdolliset valmistelut. Tyypillisesti hallinnollista taakkaa muodostavat erilaiset tiedonanto- ja säilytysvelvoitteet. Esimerkiksi rakennusluvan hakeminen ei ole hallinnollista taakkaa, todistuksen kopiointi ja postitus hakemuksen liitteenä sen sijaan on. Kaiken kaikkiaan sekä tässä selvityksessä että aiemmassa Euroopan komission toimeksiannossa lähtötasomittauksessa sekä asiantuntijat että tukia hakevat yritykset totesivat tukijärjestelmän olevan sekä monimutkainen että tarpeettoman byrokraattinen. Lisäksi kansainvälinen vertailu osoitti, että suomalainen maaseudun yritystukijärjestelmän käytännön toteutus oli huomattavasti muiden vertailussa olleiden maiden vastaavaa järjestelmää aikaa vievempi ja teetättää sekä hakijalle, että tätä kautta myös tukien hyväksyjälle merkittävästi enemmän työtä. Haastateltavat mainitsivat erityisinä ärsytystekijöinä samoja tietoja sisältävien lomakkeiden täyttämisen useissa eri toimenpidevaiheissa, sähköisen järjestelmän puutteet sekä kuittikopioiden lähettämisen. Työläs ja monimutkainen haku- ja maksatusprosessi näkyy selvästi myös ulkopuolisen avun käytössä, sillä noin 60 % yrityskyselyyn vastanneista on hyödyntänyt tai aikoo hyödyntää yrityspalveluita hankkeessaan (ks. Kuvio 49). Komission julkaisemassa loppuraportissa 5 selvityksen tulokset on esitelty kootusti hallinnollisen taakan vähentämisen näkökulmasta. 7 3 Pienet ja suuret investoinnit määriteltiin ko. investointituensaajien mediaanin avulla. Mittauksiin valittiin kuitenkin ääripäiden hankkeita, eli selvästi pieniä ja selvästi suuria, kaukana mediaanista olevia hankkeita. 4 Raportti kokonaisuudessaan: 5 Raportti kokonaisuudessaan:

9 Kuvio 4: Sanapilvi yritysten vastauksista kysymykseen Miten maaseudun yritysrahoituksen hakuprosessia tulisi mielestänne kehittää? (Lähde: Yrityskysely) 8

10 Case: Metallialan pienyritys, Pohjois-Suomi Vuonna 2006 perustettu yritys toimii Pohjois-Suomessa työllistäen tällä hetkellä 1-2 henkilöä. Vahvasti tuotekehityspainotteisen yrityksen 2 työntekijää kuuluvat molemmat paikalliseen keksijäyhdistykseen. Yritys kehittää, valmistaa ja vie pääasiassa metsätalouden apuvälineitä sekä moottoreiden osia. Viimeisten vuosien aikana yritys ei ole päässyt kasvamaan sekä talouden taantuman, että epäonnistuneen yritystukitoimenpiteen seurauksena. Yritys haki ja sai sekä investointi- että käynnistystukea. Investointitukea myönnettiin konehankintaan, jonka lisäksi tukea myönnettiin kahden henkilön palkkakustannuksiin kahden vuoden ajalle. Tukien hakemisessa hyödynnettiin ulkopuolisen konsultin palveluita, sillä kyseessä oli yrityksen ensimmäinen yritystukihaku. Maksatusvaiheessa muutamaa vuotta aiemmin tehty käynnistystukipäätös todettiin kuitenkin laittomaksi ja yritykselle maksettiin tukea vain yhden työntekijän osalta. Loppujen kustannusten kattamiseksi yritys joutui ottamaan lainan, jonka takaisinmaksu hidastaa tällä hetkellä yrityksen muuta kehitystä. Kun suunnittelee kasvua tehtyjen päätösten mukaisesti, on näiden pyörtäminen jälkikäteen valtava isku pienelle yritykselle. Lisäksi tehty investointi jäi vaillinaiseksi. Varsinaisen investointisuunnitelman mukaisia muita laitteita ei investointituella alkuperäisestä päätöksestä poiketen voitukaan hankkia, vaan ne jouduttiin kustantamaan pankkilainalla. Jos investoi ja saa tuen, niin nähdäkseni kone pitäisi saada myös käyttökuntoon. Käyttökuntoon saattamiseen liittyvien lisälaitteiden kustannukset leikattiin kuitenkin maksatusvaiheessa pois alkuperäisesti myönnetystä tukisummasta. Itse hakuprosessia yrittäjä piti kuitenkin kohtuullisen helppona, vaikka näki myös mahdollisuuksia virtaviivaistamiseen. Noudatin pykäliä huolellisesti ja konsultit avustivat hakemusten kanssa. Tarkastuksessakaan ei ilmennyt ongelmia, sillä kirjanpito ja investoinnit oli toteutettu kuten pitikin. Nähdäkseni järjestelmä toimi tältä osin ihan hyvin. 2.4 Yritystukijärjestelmän vaikutukset kilpailuun 9 Osana yritystukijärjestelmän kokonaisuutta tarkasteltiin kyselyiden avulla myös maaseudun yritystukien kilpailua vääristäviä vaikutuksia. Maaseudun kehittämisohjelman tarjoama julkinen tuki on merkittävä tukimuoto maaseutuyrityksille. Ohjelmassa mukana olevien yritysten investointitoimenpiteistä se rahoittaa noin neljänneksen ja kehittämis- ja käynnistämistoimenpiteistä noin puolet. Sekä sähköisessä kyselyssä että asiantuntijahaastatteluissa asiantuntijoilta pyydettiin näkemyksiä siitä, vääristävätkö maaseudun yritystuet yritysten välistä kilpailua. Sähköisen kyselyn vastausten (Kuvio 4) mukaan valtaosa asiantuntijoista ei kokenut maaseudun yritystukien olevan kilpailua vääristävä tekijä. Avovastausten perusteella Maaseutuyritysten toimintaympäristö on niin vaikea, etteivät tukitoimet vääristä juurikaan kilpailua. Monella toimialalla kilpailua ei edes ole. Toimintaryhmiltä pois yritysrahoitus, ne rahat pitäisi siirtää jatkossa ELY-keskukselle, jossa toimitaan laajakatseisemmin, alueelliset tekijät ja markkinat, kilpailutekijät huomioiden.

11 vastaajat olivat tarkastelleet kysymystä lähinnä oman alueensa näkökulmasta; Vääristävätkö maaseudun yritystuet kilpailua täällä omalla paikkakunnallani?. Avointen vastausten mukaan tuen myöntäjien hyvä paikallisen liiketoiminnan tuntuma ja tieto tuen mahdollisista vääristävistä vaikutuksista estää tehokkaasti alueiden sisäisten vääristymien syntymisen. Tukipäätösten tekijöiden hyvään paikallisen liiketoiminnan tuntemukseen tulisikin vastaajien mukaan panostaa myös tulevaisuudessa. ELY-keskuksen yritystutkijat tuntevat harvaan asutulla alueella alueen kilpailutilanteen, joten kilpailun vääristymiä ei synny yhtä helposti kuin kasvukeskuksissa. Mahdollisten vääristymien entistä tehokkaammaksi välttämiseksi asiatuntijakyselyn vastaajat sekä haastatellut asiantuntijat peräänkuuluttivat tarkempia ja yksiselitteisempiä ohjeistuksia sekä esimerkiksi toimialarajauksia. Leader toimintaryhmät nostettiin esille toimijoina, joilla on erinomainen tuntemus paikallisista olosuhteista ja toimijoista. Niitä pidettiin toimijoina, joilla on hyvät mahdollisuudet jakaa tukea erityisen tuloksekkaisiin ja mahdollisimman vähän vääristymiä aiheuttaviin hankkeisiin. Toisaalta Leader toimintaryhmien ongelmana nähtiin liian tiivis yhteistyö tuen hakijoiden ja päätösten tekijöiden välillä. Tämän pelättiin aiheuttavan vääristymiä paikallisessa kilpailutilanteessa. Kuvio 5: Asiantuntijakyselyn vastaajien näkemykset siitä, vääristävätkö maaseudun yritystuet yritysten välistä kilpailua (Lähde: Asiantuntijakysely) 10

12 2.5 Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset JOHTOPÄÄTÖKSET Maaseudun yritystukijärjestelmää pidetään toimivana ja sen katsotaan tukevan aidosti maaseudun yritystoimintaa. Yritystukijärjestelmien muodostaman kokonaisuuden asiakaslähtöisyys on kuitenkin heikko monikanavaisuudesta johtuen. Eri tukimuodoista ja niiden ehdoista viestiminen on haastavaa erilaisen säädösperustan vuoksi. Maaseudun yritystukijärjestelmän yhdeksi suurimmaksi haasteeksi koetaan tuen ja maksatusten hakemisen vaikeus. Pääsääntöisesti yritystukien ei koeta vääristävän paikallista tai alueellista kilpailua. Yritystukea myöntävät tahot kokevat omaavansa niin hyvän paikallistuntemuksen, että eivät jaa rahaa kohteille tai hankkeille, joilla saattaisi olla muita toimijoita syrjiviä tai koko toimialaa vääristäviä vaikutuksia. Aineiston perusteella sekä tukien myöntämisen kokonaiskestoissa, maksatusajoissa ja näihin liittyvissä käytännöissä on merkittäviä eroavaisuuksia eri ELY-keskusten välillä. Esimerkiksi tukipäätöksien tekemiseen käytettävä aika vaihteli reilusta 200 päivästä reiluun 300 eri ELY-keskuksissa. TOIMENPIDESUOSITUKSET Yritystukijärjestelmää tulisi jatkossa kehittää entistä vahvemmin asiakaslähtöisesti yhtenä kokonaisuutena. Käytännössä tämä edellyttäisi rahoittajaorganisaatioiden sisäisten prosessien kehittämistä. Yritysten tulisi julkisia yritystukia hakiessaan asioida ns. yhden luukun periaatteella, missä yritysrahoituksen asiantuntijat yhdessä määrittävät kullekin yritykselle soveltuvan tukimuodon eri rahoituslähteistä. Vaikka suurten rakenteellisten muutosten tekeminen on haastavaa, huomiota tulee kiinnittää erityisesti tukihakemusten käsittelyprosesseihin ja menettelytapojen yhdenmukaisuuteen sekä selkeään ja yksikanavaiseen viestintään. Yritystukihaussa tulisi mahdollisuuksien mukaan siirtyä käyttämään yhdenmukaisia haku- ja maksatuslomakkeita. Yritystukien osalta työ- ja elinkeinoministeriön tukihakemuskaavakkeita ja prosesseja pidettiin asiakasystävällisempinä kuin maaseudun kehittämisrahaston vastaavia lomakkeita. Eri ELY-keskusten väliset erot tuki- ja maksatusprosesseissa tulisi pyrkiä häivyttämään siten, etteivät eri alueilla sijaitsevat toimijat joudu eriarvoiseen asemaan ELY-keskusten erilaisten toimintatapojen vuoksi. Nykyisen haku- ja maksatusprosessin tarkoituksenmukaisuutta tulisi arvioida kriittisesti. Erityisesti pienissä hankkeissa haku- ja maksatusprosessin yksinkertaistaminen tehostaisi resurssien käyttöä sekä hakijoiden että ELY-keskusten näkökulmasta. 11

13 3. YRITYSTUKIJÄRJESTELMÄN VAIKUTTAVUUS 3.1 Yritystukien kokonaisvaikutusten tarkastelu Yritystukien kokonaisvaikutuksia tarkastellaan tässä hyödyntämällä sekä tuensaajille osoitettua sähköistä kyselyä että Voitto+ -tietokannasta 6 kerättyjä tietoa tuensaajien sekä kaikkien toimialalla toimivien yritysten kasvukehityksestä ja kannattavuudesta. Sopivilta osin Voitto+ - aineistoja on käytetty myös täydentämään sekä tarkentamaan sähköisen kyselyn avulla kerättyjä tietoja. Tarkastelussa keskitytään pääsääntöisesti niihin toimialoihin, joille valtaosa tuensaajista sijoittuu. Osuus tuensaajista Toimialaluokitus (TOL 2008) 4,0 % 00 Toimialaa ei määritelty 2,8 % 01 Kasvinviljely ja kotieläintalous, riistatalous ja niihin liittyvät palvelut 7,1 % 02 Metsätalous ja puunkorjuu 0,1 % 03 Kalastus ja vesiviljely 7 0,7 % Kaivostoiminta ja louhinta 6,9 % Elintarvikkeiden, juomien ja tupakkatuotteiden valmistus 1,3 % Tekstiilien, vaatteiden, nahan ja nahkatuotteiden valmistus 5,5 % Saha, puu-, korkki-, paperi- ja kartonkituotteiden valmistus 2,4 % Painaminen, koksin, jalostettujen öljytuotteiden, kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden, lääkeaineiden ja lääkkeiden, kumi- ja muovituotteiden ja muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus. 8,0 % Metallien jalostus, metallituotteiden, elektroniikan ja sähkölaitteiden valmistus 5,8 % Muiden laitteiden valmistus, huolto ja asennus 2,3 % Sähkö- kaasu ja lämpöhuolto, Vesi, viemäri- ja jätevesihuolto 6 Voitto+ on Asiakastieto Oy:n ylläpitämä yritystietokanta, joka pitää sisällään noin suomalaisen yrityksen ja konsernin tilinpäätöstiedot. 7 Hankerekisteristä löytyneitä kohteita oli tällä toimialakoodilla yhteensä kuusi kappaletta. Todennäköisesti kyseessä on kuitenkin Hanke-järjestelmässä tapahtunut kirjausvirhe, sillä kyseisen toimialan toimia tuetaan ainoastaan kalatalousrahastosta. 12

14 6,0 % Rakentaminen 7,0 % Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus 8 1,2 % Kuljetus ja varastointi 11,7 % Majoitus ja ravitsemustoiminta 1,4 % Informaatio ja viestintä, Rahoitus- ja vakuutustoiminta, Kiinteistöalan toiminta 4,8 % Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta 4,6 % Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 1,2 % Julkinen hallinto ja maanpuolustus 5,0 % Terveys- ja sosiaalipalvelut 6,8 % Taiteet, viihde ja virkistys 3,3 % Muu palvelutoiminta 0,1 % 99 Kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toiminta Tarkasteltaessa kaikkia yritystukea saaneita yrityksiä kokonaisuutena huomataan, että verrattaessa vuoden 2006 tasoon, keskimääräinen henkilöstömäärä on noussut maltillisesti. Sen sijaan liikevaihdon mediaani oli keskimäärin vuonna 2010 noin 17 % vuoden 2006 tasoa alhaisempi. Kuvaajassa on selvästi nähtävissä myös vuosien aikainen taantuma, joka notkauttaa positiivisen henkilöstömäärän kehityksen laskusuhdanteiseksi. Yritystukea saaneet yritykset ovat kuitenkin alla olevan tarkastelun mukaan selvinneet talouden taantumasta hieman muuta keskimääräistä 9 paremmin. 8 Tähän toimialaluokkaan kuuluvista yritystukea saaneista yrityksistä valtaosa oli moottoriajoneuvojen korjaus- ja huoltopalveluita tarjoavia yrityksiä. 9 Kaikkien yritysten kehitys on laskettu valikoitujen toimialojen painotettuna keskiarvona. Mukaan on valittu toimialat, joille valtaosa yritystukia sijoittuneista yrityksistä sijoittuu. Tarkastelusta on poistettu kasvukeskuksissa (15 suurinta kaupunkia) sijaitsevat yritykset. HUOM! Myös tukea saaneet yritykset sisältyvät joukkoon kaikki yritykset. 13

15 Kuvio 6: Tukea saaneiden yritysten ja verrokkiryhmän henkilöstömäärän, liikevaihdon ja liikevoittoprosentin kehitys indeksipistein (vuosi 2006=100 %). Lähde: Asiakastieto / Voitto+ Seuraavassa tarkastellaan yritystukien saajien liikevaihdon, henkilöstömäärän sekä liikevoittoprosentin mediaanin kehitystä toimialoittain ja verrataan kehitystä muihin toimialalla toimiviin maaseudun yrityksiin. 10 Metsätalous ja puunkorjuu (toimiala 02) Metsätalouden ja puunkorjuun toimialalla liikevaihto on laskenut vuosien 2006 ja 2010 välillä sekä tuensaajayrityksillä että verrokkiyrityksillä. Tuensaajien liikevaihto laski voimakkaasti vuosien 2006 ja 2007 välillä, mutta lasku on sittemmin tasaantunut. Muilla yrityksillä liikevaihto on laskenut tasaisesti vuosien 2007 ja 2010 välillä Sähköisen kyselyn avulla kartoitettujen tilinpäätöstietojen ohella selvityksessä hyödynnettiin Suomen Asiakastieto Oy:n Voitto+ -tietokantaa. Siinä olevat tiedot perustuvat yritysten verottajalle lähettämiin tilinpäätöstietoihin. Voitto+ -tietokannan avulla yrityksiä voidaan tarkastella joko yksittäisinä tai laskea tietyn yritysryhmän keskiarvoja ja tunnuslukuja. Voitto+ -tietokantaa on hyödynnetty rakennettaessa vertailuasetelmia, joissa tukea saaneita yrityksiä verrataan muihin suurten kasvukeskusten ulkopuolella, samalla toimialalla toimiviin yrityksiin.

16 Kuvio 7 Liikevaihdon kehitys tuensaajayrityksillä ja verrokkiryhmällä vuosina metsätalous ja puunkorjuu (lähde: Suomen Asiakastieto / Voitto+) Henkilöstömäärä on kehittynyt tuensaajayrityksissä ja verrokkiryhmän yrityksissä samoin tavoin tarkasteluajanjaksolla. Henkilöstömäärä kasvoi hieman vuosien 2006 ja 2008 välillä, mutta se on lähtenyt sittemmin taantuman myötä laskuun. Kuvio 8 Henkilöstömäärän kehitys tuensaajayrityksillä ja verrokkiryhmällä vuosina metsätalous ja puunkorjuu (lähde: Suomen Asiakastieto / Voitto+) Liikevoittoprosentti on heikentynyt sekä tuensaajayrityksillä että muilla yrityksillä lähes 30 % vuosien 2006 ja 2010 välillä. Liikevoittoprosentti heikkeni tuensaajayrityksillä voimakkaasti vuosien 2006 ja 2007 välillä. Vuosien 2007 ja 2008 välillä tuensaajayritysten liikevoittoprosentti parani hieman, mutta se on sittemmin taas laskenut. 15

17 Kuvio 9 Liikevoittoprosentin mediaanin kehitys tuensaajayrityksillä ja verrokkiryhmällä vuosina metsätalous ja puunkorjuu (lähde: Suomen Asiakastieto / Voitto+) Metallien jalostus, metallituotteiden, elektroniikan ja sähkölaitteiden valmistus (toimialat 24 27) Toimialan tuensaajayritysten liikevaihto on kehittynyt melko samalla tavalla kuin verrokkiryhmän liikevaihto vuosien 2006 ja 2010 välillä. Vuosien 2006 ja 2008 välillä tuensaajayritysten liikevaihto on kehittynyt hieman myönteisemmin kuin verrokkiryhmällä. Vuonna 2008 alkanut taantuma on kuitenkin heikentänyt liikevaihdon kehitystä kaikilla yrityksillä saman verran. Kuvio 10 Liikevaihdon kehitys tuensaajayrityksillä ja verrokkiryhmällä vuosina metallien jalostus, metallituotteiden, elektroniikan ja sähkölaitteiden valmistus (lähde: Suomen Asiakastieto / Voitto+) Henkilöstömäärä on kehittynyt metallien jalostuksen, metallituotteiden, elektroniikan ja sähkölaitteiden valmistuksen toimialalla samalla tavalla tuensaajayrityksillä ja verrokkiryhmällä. Henkilöstömäärä lisääntyi vuosien 2006 ja 2008 välillä noin 20 % ja sittemmin laskenut takaisin vuoden 2006 tasolle. 16

18 Kuvio 11 Henkilöstömäärän kehitys tuensaajayrityksillä ja verrokkiryhmällä vuosina metallien jalostus, metallituotteiden, elektroniikan ja sähkölaitteiden valmistus (lähde: Suomen Asiakastieto / Voitto+) Liikevoittoprosentin mediaani on laskenut tuensaajayrityksillä vuosien 2008 ja 2009 välillä voimakkaammin kuin verrokkiryhmällä ja lähtenyt tämän jälkeen kasvuun. Heikentynyt liikevoittoprosentti tuensaajayrityksillä liittynee tehtyihin investointeihin, sillä kolmea yritystä lukuun ottamatta tämän alan yritykset ovat hakeneet investointitukea. Investoinnit yleensä heikentävät kannattavuutta välittömästi investoinnin tekemisen jälkeen. Mielenkiintoista on sen sijaan, että tuensaajien liikevoittoprosentti on kasvanut vuosien 2009 ja 2010 välillä samalla kun verrokkiryhmän liikevoittoprosentit ovat jatkaneet laskuaan. Kuvio 12 Liikevoittoprosentin mediaanin kehitys tuensaajayrityksillä ja verrokkiryhmällä vuosina metallien jalostus, metallituotteiden, elektroniikan ja sähkölaitteiden valmistus (lähde: Suomen Asiakastieto / Voitto+) Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus (toimialat 45-47) Tukku- ja vähittäiskaupan sekä moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjauksen toimialalla tuensaajayritysten liikevaihto on kehittynyt selvästi myönteisemmin kuin verrokkiryhmän. Vuosien tuensaajien liikevaihto pysyi melko tasaisena, mutta se kasvoi vuosien 2009 ja 2010 välillä noin 20 %. Verrokkiyritysten liikevaihto on sen sijaan laskenut tasaisesti vuosien 2006 ja 2010 välillä. Yhteensä laskua on kertynyt lähes 40 %. 17

19 Kuvio 13 Liikevaihdon kehitys tuensaajayrityksillä ja verrokkiryhmällä vuosina tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus (lähde: Suomen Asiakastieto / Voitto+) Henkilöstömäärä on kasvanut sekä tuensaajayrityksissä että verrokkiryhmän yrityksissä noin 10 % vuosien 2006 ja 2010 välillä. Verrokkiryhmän yritysten henkilöstömäärä kasvoi vuosien 2006 ja 2008 välillä lähes 30 %, mutta on laskenut sittemmin. Tuensaajayritysten henkilöstömäärä on puolestaan kehittynyt hieman tasaisemmin. Kuvio 14 Henkilöstömäärän kehitys tuensaajayrityksillä ja verrokkiryhmällä vuosina tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus (lähde: Suomen Asiakastieto / Voitto+) Tuensaajayritysten liikevoittoprosentti on ollut vuosina korkeampi kuin verrokkiyrityksillä. Tuensaajayritysten liikevoittoprosentti kasvoi vuosien 2006 ja 2007 välillä liki 20 %, mutta se on tämän jälkeen ollut laskusuunnassa. Vuonna 2010 liikevoittoprosentti oli laskenut tuensaajayrityksillä liki 20 % vuoteen 2006 verrattuna. Verrokkiryhmällä liikevoittoprosentti laski samaan aikaan lähes 40 %. 18

20 Kuvio 15 Liikevoittoprosentin mediaanin kehitys tuensaajayrityksillä ja verrokkiryhmällä vuosina tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus (lähde: Suomen Asiakastieto / Voitto+) Majoitus ja ravitsemustoiminta (toimialat 55-56) Majoitus- ja ravitsemustoiminnan alalla tuensaajien liikevaihto on kehittynyt paremmin kuin verrokkiryhmillä. Tuensaajayritysten liikevaihto on kasvanut vuosien 2006 ja 2010 välillä lähes 20 % samaan aikaan kuin verrokkiryhmän yritysten liikevaihto on laskenut 22 %. Kuvio 16 Liikevaihdon kehitys tuensaajayrityksissä ja verrokkiryhmällä vuosina majoitus- ja ravitsemustoiminta (lähde: Suomen Asiakastieto / Voitto+) Myös henkilöstömäärä on kehittynyt tuensaajayrityksillä myönteisemmin kuin verrokkiryhmän yrityksillä. Henkilöstömäärä kasvoi verrokkiryhmällä vuosien 2006 ja 2008 välillä noin 10 %, mutta on tämän jälkeen laskenut. Vuonna 2010 henkilöstömäärä oli verrokkiryhmän yrityksissä noin 10 % alhaisempi kuin tuensaajilla. Tuensaajayritysten henkilöstömäärä on kasvanut vuosien 2006 ja 2010 välillä vajaa 10 %. 19