-liike on ihmisen muotoinen. Nuoret Lapset Sivistys Miniluotto Köyhät Vertaisyhteisö Innovaatio Mielenterveyskuntoutujat Naisten keskus

Transkriptio

1 -liike on ihmisen muotoinen Nuoret Lapset Sivistys Miniluotto Köyhät Vertaisyhteisö Innovaatio Mielenterveyskuntoutujat Naisten keskus

2 [ pääkirjoitus ] Setlemettisanasto Kaikkea muuta kuin puuhailua Hyviä ihmisiä, mutta liian köyhiä en yliopistossa tutkittiin köyhien kokemuksia Kaikkien ulottuvilla vai onko? Paavo Arhinmäki kertoo lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien parantamisesta Miniluotoilla suuria säästöjä Köyhä yksinhuoltajaäiti työllistyi saatuaan 200 euron lainan Naisten keskus Vaasan Setlementtiyhdistys kehitti mallin naisten tukemiseksi [ liikkeessä ] Suurta innnovaatiota kypsytellessä Veikko Väisänen Onko hallitusohjelmalla todellista pohjaa? Kansanedustaja Markku Mäntymaa ja Pasilan asukastalon vastaava Veikko Väsiänen [ keskeltä kenttää ] Oskelakodissa ei harrasteta edes kuivajuomista Johtaja Pekka Hall lähtötunnelmissa Oman elämänsä osaajat Sivistysväki keskusteli arvoista [ tässä ja nyt ] Ajankohtaista Sivistys kuuluu kaikille Seppo Niemelän väitöskirjalla on vahva sosiaalinen tilaus Vertaisyhteisö ja työ eheyttävät Kosken Klubitalolla noudatetaan Fountain House -toimintamallia Setlementti Sana on suora lainaus englanninkielestä (settlement, to settle). Se tarkoittaa asutusta, asettumista asumaan, sopeutumista ja sovittamista. Setlementti-sana tarkoittaa myös Suomen Setlementtiliiton paikallista jäsenyhdistystä. Setlementtityö Setlementtityö Suomessa on osa kansainvälistä verkostoa. Setlementtityö käynnistyi 1880-luvulla Lontoossa, jolloin köyhien ihmisten asuinalueilla käynnistettiin sosiaaliseen ja sivistykselliseen kehitykseen tähtääviä työmuotoja. Ensimmäiset toimijat olivat yliopistojen opiskelijoita ja opettajia. Setlementtityö Suomessa alkoi vuonna Ensimmäinen Lontoon-mallin mukainen Setlementtitalo perustettiin Helsingin Kallioon. Setlementtiliitto Suomen Setlementtiliitto on sosiaali- ja sivistystyötä tekevä elämänkulkujärjestö, jonka muodostavat liiton jäsenyhdistykset ja nuorten piirijärjestöt. Liittoa ja sen jäseniä kutsutaan setlementtiliikkeeksi. Setlementtiliiton toimisto on Helsingissä. Setlementtiyhtiöt Setlementtiliiton yhtiöihin kuuluvat sosiaalista asuntotuotantoa rakennuttava S-Asunnot Oy, Senioriasumisoikeus Oy ja päihdekuntoutujille tarkoitettu Oskelakoti. Setlementtiarvot Setlementtiliikkeen perusarvot ovat arjen keskellä toteutuva lähimmäisenrakkaus, yhteisöllisyys ja erilaisten ihmisten välinen yhteistyö. Kristillisyys setlementissä Setlementin alkujuuri on kristillisen lähimmäisyyden ihanteessa tehdä toisille ihmisille niin kuin toivoisi heidän tekevän itselle. Setlementti ei julista eikä vaadi osallistujiaan ajattelemaan samalla tavalla. Eri tavoin ajattelevia ja uskovia ihmisiä yhdistää setlementeissä halu toimia toisten, varsinkin heikoimmassa asemassa olevien, ihmisten parhaaksi. Monikulttuuriset yhteisöt mahdollistavat eri uskontojen arvostavan kohtaamisen. K a n n e n k u v a s i a h t i k a u k o n i e m i Setlementti liike on ihmisen muotoinen on suomalaisen setlementtiliikkeen lehti, jota julkaisee Suomen Setlementtiliitto. O s o i t e Setlementti-lehti Läntinen Brahenkatu 2 (4.krs) Helsinki lehti@setlementti.fi V a s t a a v a p ä ä t o i m i t t a j a Pentti Lemmetyinen etunimi.sukunimi@setlementti.fi p T o i m i t u s s i h t e e r i Helena Hyvärinen helena.hyvarinen@kotiposti.net p M u u t o i m i t u s k u n t a Tiia Fredriksson, Heidi Liehu, Pirkko Ruuskanen-Parrukoski T i l a u k s e t, o s o i t t e e n m u u t o k s e t Olga Annala etunimi.sukunimi@setlementti.fi p U l k o a s u j a t a i t t o Jaakko Bashmakov jaakko.bashmakov@omapolku.fi p P a i n o Painokurki Oy, Helsinki, 2011 ISSN Kaikkea muuta kuin puuhailua Tulin hiljattain junalla töistä kotiin. Perjantairuuhkainen juna pysähtyi Riihimäellä, ja vaunuun nousi isä kahden pienen lapsen kanssa. Isällä oli jalka kipsissä, ja hän kulki kyynärsauvoilla. Hänen ekaluokkalaisen näköinen tyttärensä kantoi touhukkaana yhdessä ehkä kolmevuotiaan pikkuveljen kanssa perheen monet kassit junaan. Vaunuun tultuaan tyttö hymyili koko hampaattoman suunsa leveydellä ja kuulutti kaikille: Me ollaan sellaisia omaishoitajia. Hän oli oivaltanut jotakin tärkeätä lähimmäisvastuullisesta elämäntavasta. Euroopan ja globaalin talouden turbulenssi on heittänyt myös meidät Suomessa tilanteeseen, jota on vaikea ennustaa. Asiantuntijat sanovat, että taloustilanne on poikkeuksellisen hankala, ja että helpotusta ei ole ihan nopeasti odotettavissa. Tällä kaikella on suorat vaikutukset kuntien talouteen ja niiden mahdollisuuksiin vastata yhteiskuntamme hyvinvoinnista. Samaan aikaan eläkkeelle jäävien ihmisten määrä kasvaa ja huoltosuhde vääristyy. Nuoristamme viidenneksen lasketaan olevan vakavassa vaarassa syrjäytyä, ja on todennäköistä, että tuosta joukosta suuri osa ei koskaan päädy työtä tekeviksi veronmaksajiksi. Niinpä meillä on huolehdittavana kasvavan eläkeläisten joukon lisäksi suuri joukko ihmisiä, jotka elävät köyhinä yhteiskunnan valtavirran ulkopuolella. Parhaillaan Suomessa on vaihe, jolloin sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle. Heidän mukanaan häviää yhteisen hyvän käytöstä valtava määrä osaamista, elämänkokemusta ja yhteiskuntavastuullista ajattelua. Jollemme sitten ymmärrä ja osaa toimia niin, että nämä eläkeläiset innostuvat ja saavat mahdollisuuden tehdä jatkossakin oman aikataulunsa ja kiinnostuksensa mukaan tärkeitä ja sosiaalista pääomaa kasvattavia asioita. Järjestötoiminta nähdään perinteisesti yhteiskunnan palveluita tukevana ja täydentävänä. Varsinkin julkinen valta näkee kansalaisjärjestöt usein lähinnä hyvää tarkoittavina puuhailijoina, joiden ei oikeastaan odoteta tuovan suurtakaan lisäarvoa silloin, kun jotakin oikein tärkeätä pitää tehdä. Minusta tässä on setlementtiliikkeen profiilin noston paikka. Koko liikkeemme historia on täynnä näyttöjä eri puolilta maailmaa siitä, miten yhteiskuntaa on rakennettu ja ihmisiä tuettu ja miten ilkeisiinkin ongelmiin on voitu setlementtityön metodeilla vaikuttaa. Tästä työstä on myönnetty Nobelin rauhanpalkinto amerikkalaisen setlementtityön suurelle hahmolle Jane Addamsille vuonna Toivottavasti tämän lehden sisältö innostaa meitä kaikkia osallistumaan ja tarjoamaan toisillekin osallisuuden paikkoja hyvän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan säilyttämiseksi. Hyviä syksyisiä lukuhetkiä! P e n t t i L e m m e t y i n e n P ä ä s i h t e e r i 3 [setlementtiliike] [pääkirjoitus]

3 Irene Roivaisen, Jari Heinosen ja Satu Ylisen tutkimuksessa Köyhä byrokratian rattaissa (Kaks 2011) on haastateltu köyhiä itseään yksieläviä miehiä, eläkeläisiä ja yksinhuoltajia. Miehet ovat jääneet köyhiksi etupäässä työttömyyden seurauksena. Monilta oli mennyt perhe ja asunto. Nuorilla miehillä elämä oli päämäärätöntä. Köyhissä eläkeläisissä on sekä miehiä että naisia. Taustalla on usein lyhyitä työsuhteita, joiden seurauksena eläke on jäänyt hyvin pieneksi. Köyhimmät lapset ovat yleensä yksinhuoltajien lapsia. Tässä jutussa puhutaan heistä. Luopumista ja tyytymistä Tavallisella normin mukaisella elämällä tarkoitetaan yleensä keskiluokkaista elämäntapaa, mikä on köyhälle mahdotonta saavuttaa. Köyhän lapsi ja nuori joutuu luopumaan asioista, jotka ovat muille lapsille itsestään selviä. Hänen on tyydyttävä esimerkiksi kuluneeseen ja toisten vanhaan. Lapsi kulkee kirpputorivaatteissa, missä ei sinänsä ole tietenkään mitään vikaa. Ongelmaksi kirpputorien varassa eläminen muodostuu silloin, kun sopivan kokoista, näköistä tai tiettyyn tarpeeseen liittyvää takkia, talvihousuja tai monoja ei löydy, YTT, sosiaalityön ma. professori Irene Roivainen sanoo. Sama koskee päiväkodin ja koulun vaatimia urheiluvälineitä. Köyhän lapsen on tyydyttävä epäsopivaan tai oltava kokonaan ilman. Halvimman metsästäminen vie myös äideiltä paljon aikaa. Ei varaa bussilippuun Köyhyys merkitsee oman valinnanvapauden kaventumista. Lapset joutuvat esimerkiksi jättämään kavereidensa syntymäpäiviä väliin, koska ei ole varaa ostaa lahjaa. Myös omien synttäreiden vietto ystävien kanssa on kallista. Nuorille on tärkeää tavata toisiaan kahvi- t e k s t i M a r i a n n a L a i h o k u v a t A l e k s i, E l s a, J u l i a, M a r k u s j a M i i k k a Artikkelin kuvat LAPSEN SILMIN -VALOKUVANÄYTTELYSTÄ vuotiaiden näkemyksiä köyhyydestä. loissa ja hampurilaispaikoissa. Köyhällä nuorella ei ole näihin paikkoihin asiaa, Roivainen sanoo. Oma lukunsa on matkat. Halpalennoista huolimatta kaikilla haastatelluilla ei ollut varaa lomamatkoihin Suomessa tai ulkomailla. Perheellä ei ole välttämättä varaa mennä edes viereiseen kuntaan sukuloimaan. Tai ostaa kaupungin sisäistä bussilippua. Haastatellun perheen poika harrasti jalkapalloa niin kauan, kuin hän jaksoi polkea polkupyörällä monta kertaa viikossa harjoituksiin naapurilähiöön, kelissä kuin kelissä, varusteet tarakalla. Vain yhdellä haastatelluista äideistä oli oma auto. Aika menee hellan ääressä Haastateltujen perheiden lapset saivat yleensä raaka-aineista lähtien valmistettua ruokaa. Se tulee halvemmaksi kuin puolivalmisteiden osto. Nurja puoli tässä on se, että äideillä menee kohtuuttomasti aikaa ruoan suunnitteluun, valmistamiseen ja leipomiseen, kun kiireessä tai arkeaan helpottaakseen ei voi koskaan ostaa eineksiä tai syödä ravintolassa tai pizzeriassa, Roivainen sanoo. Neljän lapsen äiti sanoo, että hänellä saattaa olla vain seitsemän euroa päivää kohti. Jos tänään on ostettava tiskiainetta, niin jotain muuta on jätettävä ostamatta. Roivainen muistuttaa myös siitä, kuinka paljon ruokaa tarvitaan, jos perheessä on kaksi tai kolme murrosikäistä poikaa. Eräs äiti sanoo, että hänellä on neljä poikaa, mutta ruokaa hän joutuu ostamaan kuuden pojan verran. >>> Lapsen silmin -valokuvanäyttelyn on koonnut Hakunilassa toimiva Lapsilisä-projektin ryhmä. Lapsilisä projekti on Pienperheyhdistyksen kolmivuotinen projekti, jossa tartutaan yksinhuoltajaperheitä köyhdyttäviin rakenteisiin. Hyviä ihmisiä, Köyhyyttä mutta liian köyhiä 4 on tutkittu Suomessa enimmäkseen numeroilla ja keskiarvoilla. Köyhät byrokratian rattaissa -tutkimuksesta ilmenee, mitä köyhyys merkitsee käytännössä ihmisille, ja miten köyhät itse siitä puhuvat. 5

4 Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu ei kestä moraalimme edessä. Se on ristiriidassa yhteiskuntamme hienoimpien arvojen kanssa Emeritusarkkipiispa John Vikström 80-vuotishaastatelussaan. Aamulehti >>> 6...mutta liian köyhiä Tätä ei huomioida toimeentulotuessa. Jostain syystä lapsilisäkin loppuu lapsen täyttäessä 17 vuotta, vaikka siinä iässä menot yleensä vain kasvavat. Suomi on ylpeillyt sillä, että koulutus on kaikkien lasten ulottuvilla sosiaaliluokkaan katsomatta. Lukion kalleudesta on alettu puhua jonkin verran. Haastatteluista käy ilmi, että myös ammattikoulu voi niellä paljon rahaa. Monilla linjoilla, esimerkiksi parturi-kampaamo tai kokkikoulutuksessa pitää ostaa tarvikkeita omasta pussista. Toisen luokan kansalaisia Äitien päällimmäinen tunne on väsymys: Miten selviän arjesta? Monet pelkäävät, että väsymys heijastuu lapsiin. Äidit tinkivät omista menoistaan, kampaajalla käymisestä, harrastuksista tai terveysmenoista, turvatakseen lastensa hyvinvoinnin. Äidit selittävät lapsilleen, että vaikka olemme köyhiä, olemme silti hyviä ihmisiä. Olo toisen luokan kansalaisuudesta ei ole kuitenkaan aina kaukana, Roivainen sanoo. Välillä huono-osaisuutta arvostellaan sillä, että köyhien rahat menevät päihteisiin. Meidän tutkimuksessamme mukana olleissa perheissä ei näin ollut. Roivaisen mukaan köyhyys on selvästi rakenteellista. Vain yhdellä haastatelluista äideistä oli vakituinen työ. Muut ovat työttömiä tai pätkätöissä. Kaikki he olivat kuitenkin työhaluisia ihmisiä. Byrokratia suututtaa Yksinhuoltajaäidit eivät kokeneet köyhyyttä häpeällisenä, toisin kuin tutkimuksessa mukana ollut iäkkäämpi sukupolvi. Toimeentulotukea naiset pitivät oikeutenaan. Tosin monikaan ei ollut maininnut toimeentuloluukulla käymistä työpaikallaan, koska siitä aiheutuvaa leimaa pelättiin, Roivainen sanoo. Sosiaalitoimen byrokraattisuus, monimutkaisten kaavakkeiden täyttäminen ja luukulta toiselle juokseminen sai naiset kuitenkin vihaisiksi ja väsyneiksi. Tukia haetaankin vähemmän kuin mihin ihmisillä on tosiasiallisesti oikeus. ella asiakas ei pääse edes kertomaan sosiaalityöntekijälle tilanteestaan, sillä 90 prosenttia toimeentulohakemuksista tehdään kirjallisesti. Asiakkaan tunteminen ja hänen elämänsä pitkäjänteinen suunnittelu on tällöin aika mahdotonta, Roivainen sanoo. Paikan päälle pääsee vasta, kun tilanne on kärjistynyt niin pitkälle, että asiakkaalla on toimeentulovaikeuksien lisäksi mielenterveysongelmia. Tilanne on kyseenalainen jo ihmisen oikeusturvan kannalta. Köyhyyden asiantuntijoita Köyhä byrokratian rattaissa -tutkimuksen lapset ja nuoret ovat kaikki yksinhuoltajien lapsia. Isä ei ollut mukana perheen kuvioissa juurikaan. Haastatellut äidit ovat vuotiaita. Puheena olevien lasten ikähaitari ulottuu vauvaiästä 20-vuotiaaseen. Joillakin äideillä on yksi lapsi, toisilla useampia. Suurin lapsiluku on viisi. Tutkimukseen etsittiin vapaaehtoisia haastateltavia ilmoituksilla, jotka olivat ilmaisjakelulehdissä ja kaupungin tiedotteissa. Oma-aloitteinen ilmoittautuminen valikoi tutkimusryhmän tietynlaiseksi. Naiset ovat aika rohkeita ja haluavat puhua avoimesti tilanteestaan. Heillä ei ollut köyhyyden lisäksi muita isoja ongelmia, kuten alkoholi- tai mielenterveysongelmia, Irene Roivainen sanoo. Päihteistä ja mielenterveysongelmista kärsivien köyhien lasten elämä on todennäköisesti vielä paljon kovempaa. Päättäjille terveisiä Köyhyys on lisääntynyt lapsiperheissä 1990-luvun lopulta. Köyhimmistä ihmisistä suurin osa on yksinhuoltajia, valtaosa heistä naisia. Perusturvan taso on liian matala. Sitä uusi hallitus on luvannut korottaa hieman, mutta riittääkö se? Pienikin työnteko leikkaa heti tukia. Tarkoitus pitäisi olla päinvastainen: ihminen kohentaa työllään elintasoaan. Toimeentulohakemuksessa ei pitäisi huomioida lapsilisiä. Suomi ylpeilee sillä, että lapsilisät annetaan kaikille, myös rikkaille. Tällä hetkellä niitä ei anneta kaikkein köyhimmille. Ikävin uhkakuva on köyhyyden periytyminen, mistä on joissakin tutkimuksissa jo viitteitä. Tilanteelle pitäisi tehdä jotain: Lasta ei tulisi rangaista vanhempiensa köyhyydestä. Toivotonta köyhyyttä Suvi Krokin tutkimuksessa Hyviä äitejä ja arjen pärjääjiä (en Yliopistopaino 2009) käy ilmi, että köyhyys koetaan eri tavoin riippuen siitä, onko köyhyys väliaikaista vai pysyvää. Toivottomana se näyttäytyi niille, jotka olivat olleet köyhiä yli kymmenen vuotta. Köyhyyden konkreettisista seurauksista voi lukea myös Kirjasta Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä (toim.) Isola ym. Avain Se on ladattavissa myös netistä, osoitteessa Vertailua ja vaille jäämistä Köyhyys näkyy myös en Tyttöjen talossa. Johtaja Taina Karman kuvaa huono-osaisuutta vaille jäämisenä. Varsinkin vuotiailla tytöillä ulkonäköpaineet ovat kovat, kun omaa identiteettiä vasta rakennetaan. Siinä missä toiset tytöt ostavat vaatteita ja käyvät kampaajalla, köyhillä tytöillä ei ole siihen varaa. Merkkivaatevarustelu on tullut viime vuosina hyvin näkyväksi. En muista samanlaista painetta viiden tai kymmenen vuoden takaa olleenkaan, Karman sanoo. Tilanne saattaa helpottua osalla yli 16-vuotiaista tytöistä, jotka vastustavat eettisistä syistä kalliita tavaroita ja ostavat vaatteensa mielellään kirpputoreilta. Myös harrastukset ovat köyhien lasten ulottumattomissa, Karman sanoo. Nuoria jakaa esimerkiksi ratsastus tai tanssi, joka yksityisissä tanssikouluissa on kallista. Alle 16-vuotias ei pääse edes työväenopistoon. Sama koskee jääkiekkoa, taitoluistelu tai musiikkiopistoa. Välineiden hinnat ja lukukausimaksut nousevat kaiken aikaa. Matkustaminen erottelee köyhät muista myös Tyttöjen talossa. Joskus mykistää kuunnella, kun tytöt kes- kustelevat kesälomasta. Siinä missä yksi on viettänyt kuukauden kielimatkalla Lontoossa tai perheen kanssa Italian maaseudulta vuokratussa huvilassa, köyhän nuoren huippu saattaa olla ilmaiskonsertti kaupungin keskustassa. Isoja pieniä maksuja Köyhyys ottaa otetta myös Kemissä, Luotolan Nuorissa. Nuorisotyönjohtaja Eija Pirjetä kertoo, että lapsi saattaa sanoa, että haluaisi osallistua leirille, mutta kotona ei ole rahaa maksaa osallistumismaksua. Viiden euron jäsenmaksulla toteutettu kokkikerhokin olisi jäänyt joiltakin väliin, ellei jäsenmaksua olisi jätetty perimättä niiltä, joilla ei rahaa ollut. Häntä surettaa, että osalla lapsista ei ole mitään mahdollisuutta osallistua vähänkään kalliimpiin harrastuksiin, kuten vaikka tanssistudioiden tunneille tai jääkiekon pelaamiseen. Pirjetän mukaan tilanne on muuttunut huonompaan suuntaan parin viime vuoden aikana. Toistaiseksi olemme järjestelleet niin, että kaikki halukkaat ovat voineet osallistua leireillemme. Olemme itse maksaneet leirimaksun tai joissakin tapauksissa sosiaalitoimi. Näyttää kuitenkin siltä, että köyhyys on vain kasvamassa. 7

5 t e k s t i H e l e n a H y v ä r i n e n k u v a v a s t a v a l o 8 Kaikkien ulottuvilla vai H arrastu kset tarjoavat parhaimmillaan keimmistä tavoitteista. Siihen etsitään oppilaitokset myöntävät myös vapaa- uudessa hallitusohjelmassa yhdeksi tär- jotkut taiteen perusopetusta tarjoavat ajankulua ja kivaa tekemistä. Ne opettavat Hallitusohjelmassa painotetaan Näin tosiaan on esimerkiksi Tam- ratkaisuja, Arhinmäki kertoo. oppilaspaikkoja. ryhmässä olemista ja myös matalan kynnyksen seuratoiminnan kehittämistä sekä toimenpiteitä, nettiin tänä syksynä viisi 50 prosentin pereen konservatoriossa, jossa myön- kehittävät osaamista. Ehkä ne pitävät myös viikarit pois pahanteoista. Joillakin paikkakunnilla voi tanssia, soittaa ja maalata pikku rahalla, esimerkiksi setlementtien puitteissa. Seuroilla on usein matalan tason urheiluharrastuksia, joihin köyhienkin lapset voivat osallistua. Tilanne on tyystin toinen, kun puhutaan kalliista suosikkiharrastuksista tai vaativan opetuksen harrastuksista. Niihin ei taida olla varaa enää edes alemmalla keskiluokalla. Vain hyvätuloisten lapset voivat ratsastaa, harrastaa taitoluistelua tai pelata rahaa vievää jääkiekkoa tai jalkapalloa. joilla seura- ja kansalaistoimintaa voidaan entistä paremmin tukea paikallisesti. Erillisten vapaapaikkojen luominen kunnallisiin harrastuksiin on hankalaa. Parhaiten yhdenvertaisuus toteutuu poistamalla köyhyyttä tulonsiirroilla. Onko Suomen kaltaisella pienellä maalla varaa syrjiä vähävaraisten lapsia? Eikö köyhissä ole uusia Lasse Vireneitä, Kiira Korpia ja Kaija Saariahoja? Lahjakkuus ei katso sosioekonomista taustaa. Se on selvä. Huippu-urheilussa laaja junioritoiminta on a ja o. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta ei ole kuitenkaan tärkeää ajatella harrastamista kultamitalikiilto silmissä, Arhinmäki vapaaoppilaspaikkaa. Ehtona oli toimeentulotukipäätös sosiaalitoimesta. Täysin ilmaisia oppilaspaikkoja ei ole myönnetty vuosiin. Taitoluistelua tai jääkiekkoa sen sijaan ei voi harrastaa vapaaoppilaspaikalla. en Tapparasta kerrotaan, että toimintaan liittyvät kulut katetaan harrastajien kausimaksuilla. Ei ole kirstua, josta rahat vapaaoppilaalle voisi ottaa. Tosin vapaaoppilaspaikkoja ei ole koskaan Tapparan taitoluistelijoissa edes mietitty. Sen paremmin en kuin Helsinginkään kaupungin liikuntatoimessa ei ole pohdittu harrastusten rahoittamista stipendein tai jotenkin muuten, edes lahjakkaille oppilaille. Onko oikein organisoitu? ajattelee. Kauniiksi lopuksi Arhinmäki mainitsee, että lausuntokierroksella on 50 prosentin lähtenyt luonnos, joka koskee vuosien vapaaoppilaita lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa. Kehittämisohjelmassa halutaan luoda kaikille lapsille ja nuorille yhtäläiset mahdollisuudet sijoittua koulutukseen ja työmarkkinoille. Lisäksi halutaan edistää lasten ja nuorten aktiivista kansalaisuutta ja sosiaalista osallisuutta. Toivotaan, etteivät tavoitteet jää ympäripyöreäksi poliittiseksi puheeksi? Jäämme seuraamaan tilannetta. Miten tässä näin kävi? Kysytäänpä asiaa tuoreelta urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäeltä. On totta, että talkootyö ja yhteisöllisyys urheiluseuroissa ovat vähentyneet, kuten koko yhteiskunnassa. Se on yksi syy, miksi harrastusten kustannukset ovat nousseet, Arhinmäki sanoo. Joillakin paikkakunnilla lapsen harrastukseen voi saada tukea sosiaalitoimistosta. Valitettavasti tässä on erilaisia käytäntöjä eri puolella Suomea. Toisaalta kyse on myös siitä, miten harrastuksia organisoidaan. Esimerkiksi jääkiekossa liigajoukkueiden ohella voi olla erilaisia toimijoita, tässä suuntaa näyttää Vantaalla toimiva Ice Hearts. Mitä tilanteelle aiotaan tehdä? Lasten ja nuorten yhdenvertainen mahdollisuus harrastuksiin on nostettu Arhinmäen lausuntojen perusteella näyttää siltä, että matalan tason liikuntaharrastukset pyritään turvaamaan kaikille. Hän muistuttaa myös monista vireillä olevista hankkeista, joiden avulla on tarkoitus lisätä niin syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kuin muidenkin vähän liikkuvien nuorten liikuntaa. Hän korostaa myös koulujen kerhotoimintaa, jonka puitteissa on toivoa saada jokaiselle lapselle harrastus. Erinomaisia hankkeita. Ne eivät kuitenkaan takaa köyhien tai edes vähävaraisten lasten pääsyä kalliimpien harrastusten tai opinahjojen pariin. Edistäisikö asiaa se, että koulun kerhotoimintaa järjestetään yhteistyössä taiteen perusopetusta tarjoavien oppilaitosten kanssa. Ainakin Arhinmäki mainitsee tämän ja muistuttaa, että Lapsi kasvaa tasapainoiseksi ilman harrastuksia. Silti harrastusten tulisi olla kaikkien lasten ulottuvilla. Urheiluja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki kertoo, mitä asian hyväksi aiotaan tehdä. onko? 9

6 10 Miniluotoilla suuria säästöjä Vaasalaisen yksinhuoltajaäidin saama 200 euron laina paikalliselta setlementiltä mahdollisti sen, että hän työllistyi eikä joutunut kortistoon. Naisen tilanne synnytti idean miniluotoista, jolle Nordea pankki on näyttänyt vihreätä valoa. Nordea pankki on suhtautunut myönteisesti Vaasan Setlementissä heränneeseen ajatukseen lyhytaikaisista miniluotoista, jotka voivat parhaassa tapauksessa estää tilapäistä taloudellista apua tarvitsevan ihmisen joutumasta syrjäytymiskierteeseen. Idean miniluotosta herätti Vaasan Setlementissä asioineen yksinhuoltajaäidin tarina: Naiselle jäi avioeron jälkeen kahden lapsensa kanssa tyhjän päälle, eikä tiennyt, miten hän elättäisi perheensä. Ratkaisuksi löytyi kouluttautuminen perhepäivähoidon ohjaajaksi, ja nainen kävi ammattiin tarvittavan kurssin. Sitten tuli seinä vastaan: yksinhuoltajaäidillä olisi pitänyt löytyä ylimääräistä rahaa euroa, jotta hän olisi pystynyt valmistamaan hoitolapsille parin viikon ruuat etukäteen. Tarvittavaa rahaa ei ollut, ja sen lisäksi naiselta puuttuivat kaikki tukiverkot. Siinä vaiheessa nainen kääntyi Vaasan Setlementin puoleen. Yksinhuoltajaäiti kysyi, pystyisimmekö me lainaamaan hänelle rahan. Lainasimme, jotta äiti työllistyisi, vaikka rahan lainaaminen ei kuulu toimintatapoihimme. Lainasta tehtiin velkakirja, ja nainen sitoutui maksamaan rahan takaisin vuoden aikana, kuten hän myös teki, kertoo toiminnanjohtaja Maija Nyystilä. Yksinhuoltajaäidin tilanne jäi askarruttamaan Nyystilää, joka on nähnyt, että syrjäytyminen alkaa usein pienestä. Hän päätti ottaa yhteyttä Nordeaan. Viime vuosina moni on tukeutunut tiukassa tilanteessa pikavippeihin. Kun niitä ei korkeiden korkojen takia pystytä maksamaan takaisin, seuraa velkakierre luottotietojen menetyksineen ja alamäki. Miniluotot tunnetaan Nyystilän mukaan muuallakin Pohjoismaissa. Esimerkiksi Tanskassa Nordean yhteiskuntavastuuohjelmaan kuuluu velkaneuvonnan antaminen, johon on kytketty miniluototus. Miniluotto-järjestelmä on erittäin tärkeä. Kyse on todella pienistä rahoista, joilla voi käytännössä pelastaa ihmisen ja kokonaisen perheen joutumasta sosiaalitoimen asiakkaaksi. t e k s t i H e l e n a H y v ä r i n e n k u v a t v a s t a v a l o Äidit voimaantuvat Naisten keskuksessa Kun vanhempana olemisen tietotaidot kaipaavat opettelua ja tukiverkot puuttuvat, ammatillinen ja vertaistuki suojaavat uupumiselta niin äitejä kuin lapsia. Vaasan Setlementissä on suunniteltu Naisten keskus -malli, jonka paikallisiin tarpeisiin sovellettu toiminta aloitettiin vuoden alussa. Naisten keskuksessa perhetyö on yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi, ja toiminta hajautettu eri puolille kaupunkia siten, että tiloja on lähialueilla useassa eri paikassa. Keskuksen toiminta jakaantuu kolmeen tasoon. 1. Ykköstasoa edustavat Setlementtikeskuksen Perhekahvila ja Vestis-toiminta, jotka edustavat Naisten keskuksen perusjalkaa. Näiden paikkojen toiminta on avointa kaikille ikäryhmille, ja toimintaa järjestetään myös isille. 2. Kakkostaso kytkeytyy varhaiseen puuttumiseen, ja se on tarkoitettu riskiryhmille, kuten teiniäideille ja yksinhuoltajille. Kakkostasoon kuuluu Taimitarhan nuorille äideille ja yksinhuoltajaäideille tarkoitetut vertaistukiryhmät sekä tyttötyö. Äidit ohjautuvat kerran viikossa kokoontuvaan keskusteluryhmään neuvolan kautta ja tyttötyön tytöt koulun kautta. 3. Kolmas taso sisältää intensiivistä tukea. Työmuotona on Arkipaja, jonka ryhmässä äidit käyvät puolesta vuodesta vuoteen. Ryhmässä on 4-6 äitiä lapsineen. Työmuodon rinnalle on kehittynyt äideille tarkoitettu Voimaantumisryhmä, jossa käydään ilman lasta. Äidit käyvät yhdistetyissä ryhmissä, mikä auttaa maahanmuuttajaäitejä oppimaan kieltä käytännön tilanteissa. Intensiivisen tuen tarpeen taustalla on usein sosiaalityötä tekevien tai äidin oma huoli äidin pärjäämisestä ja jaksamisesta. Äideille on voinut kertyä monenlaisia ongelmia, jos verkostot puuttuvat, sillä yksinäisyys tuo mukanaan monenlaista pulmaa. Maahanmuuttajataustaisten äitien yksinäisyyttä lisää kielitaidon puute. Miksi äidit voivat huonosti Setlementtiyhdistyksen perhetyön vastaava ohjaaja Salme Kalliokoski? Meillä käyvien äitien suurimpia ongelmia ovat yksinäisyys, uupumus ja väsymys. Äideiltä puuttuu myös osittain tieto perhe-elämään kuuluvista asioista ja siitä, mitä se vanhemmalta vaatii. Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri tuottaa yksinäisyyttä ja irrallisuutta, eikä ihmiselle synny aina tietotaito-perustaa vanhempana olemisesta tai itsestä huolehtimisesta. Tällaiset asiat kehittyvät kodissa, sukuyhteisössä ja myös paikallisesti joissakin yhteisöissä. Jos tällaisesta tukiverkostosta on irti, ja äiti vielä muuttaa, uuteen yhteisöön on vaikea päästä mukaan, jos kotona on pieniä lapsia. Yhden vanhemman perheitä oli vuonna 2010 Tilastokeskuksen (Väestö 2011) mukaan , joista isä ja lapsi -perheiden osuus oli eli 13.4 %. Kaikista lapsiperheistä yhden vanhemman perheitä on 20,2 %. Lapsia näissä perheissä on hieman yli Uusperheitä oli Helsingin yliopistossa valmistuneen tutkimuksen mukaan vanhemmat toimivat perheissä uupumuksen roolimalleina. Vanhempien ja nuorten jaksamiseen heijastuu myös perheen taloudellinen tilanne. Professori Katariina Salmela-Aron mukaan nuoren uupumus lisääntyy lukion aikana. 11

7 [liikkeessä] Onko hallitusohjelmalla 12 Suurta innovaatiota kypsytellessä Brysselissä järjestettiin Euroopan kymmenes köyhyyttä kokeneiden tapaaminen, johon osallistuin Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston EAPN-Finin edustajana. Suomen delegaatiossa oli neljä henkilöä, jotka halusivat antaa kasvot köyhyydelle. Paikalla oli myös kutsuvieraita ministeriöistä, kansalaisjärjestöistä ja EU:n toimielimistä. Tapaamisen aiheena oli tänä vuonna työ, työllisyys ja työpaikat. Keskeiseksi kysymykseksi nousi romanien osallistaminen, ja samalla pohdittiin sitä, miten köyhyyteen liittyviä kansallisen tason vastuita saataisiin linkitettyä EUtasolle. Tarkoitus on perustaa uusi Euroopan köyhyydentorjuntafoorumi (European Platform Against Poverty) ja siirtää vastuita sen varaan Mitä kymmenen vuoden aikana on saatu aikaan? Tätä tietoa ovat vaatineet köyhyyttä kokeneet ihmiset. EU-tason päätöksentekoprosesseja pitäisi pystyä seuraamaan, mutta tuloksista on vaikea saada selkoa. Pelkät poliitikkojen vakuuttelut parannuksista eivät riitä varsinkaan nyt, kun rahoituskriisit ovat viemässä huomion ja rahat uppoavat toistuvien kriisien hoitoon. Antwerpenin yliopistossa valmistuneen tutkimuksen mukaan suurin osa poliitikoista arvelee, että köyhyyttä kokeneiden tapaamiset ovat vaikuttaneet heidän näköaloihinsa köyhyydestä, ja siitä nousevat ehdotukset näkyvät käytännön politiikassa. Suurin osa köyhyyttä kokeneista on täysin eri mieltä. He eivät ole nähneet ehdotuksiaan virallisessa politiikassa. Tärkeää olisikin, että köyhät ihmiset pääsisivät osallistumaan päätöksentekoprosessiin sen eri vaiheissa. Tapaamisten suurin hyöty on ollut ehkä siinä, että köyhyyden vastaisesta työstä on opittu koko ajan uutta. Tapaamisiin osallistuneet köyhät ihmiset ovat samalla voimaantuneet, koska he ovat saaneet tukea ja kunnioitusta., ja he ovat tulleet kuulluiksi Köyhyyden vähentämisen keskeisiä keinoja ovat koulutus ja työllisyyden edistäminen. Työpaikkoja onkin tullut lisää miljoonia, mutta suurin osa niistä on pätkätöitä, vuokratyötä ja työharjoittelupaikkoja. Niitä on Euroopan ammatillisen yhteistyöjärjestön (European Trade Union Confederation) edustajan Estelle Ceulemanin mukaan vaikea sovittaa perhe-elämään. Syntymässä onkin uusi luokka: pätkätyössä käyvät köyhät. Suomen delegaation pääviesti oli se, että työ on parasta sosiaaliturvaa, mutta siitä saatavalla palkalla on myös tultava toimeen. Työtä ei riitä kuitenkaan kaikille, eikä kaikilla ole samanlaisia mahdollisuuksia osallistua työelämään. Siksi kansalaisille tulisi taata riittävä toimeentulo myös palkkatyön ulkopuolella. Suomalainen sosiaaliturva on kattava, mutta ongelmalliseksi sen tekee monimutkaisuus. Sen vuoksi monilta kaikkein kipeimmin tukea tarvitsevilta jää hakematta heille kuuluvat etuudet. Suomen hallitusohjelmaan otettu nuorten yhteiskuntatakuu on lähtökohtaisesti hieno asia, mutta olen nähnyt työssäni, että aina on ihmisiä, jotka jäävät kaiken ulkopuolelle. Vaikka takuujärjestelmä palvelee suurta osaa nuorista, ihmisillä on hyvin erilainen kyky ottaa vastuuta. Osa nuorista ei hyödy tukijärjestelmistä lainkaan ilman muiden tukea. Miten turvata heidän elämänsä? Setlementeillä on tässä iso vastuu. Meidän pitää olla tukemassa näitä nuoria. Kun teemme kansalaistoimintatyötä asukastoimintatilasta käsin, niin kaiken aikaa on mahdollista löytää uusia tapoja vasta ta köyhyyteen ja eriarvoisuuteen liittyviin kysymyksiin, joita tulee eteemme. Täällä näkee, miten vapaaehtoistoimintaa ja kansalaisaktiivisuutta voi käyttää niin, että ihmiset löytävät toinen toisensa. Olemme esimerkiksi saaneet maahanmuuttajataustaisia ihmisiä vertaisneuvojakoulutukseemme ja sitä kautta käytännön työhön. Elämme asukastalossa mielenkiintoista aikaa, sillä meille on tullut pienen ajan sisällä suoraan työelämästä useita kymmeniä hyvissä ammateissa ja asemissa olevia ihmisiä, jotka ovat jääneet eläkkeelle. Heillä on edelleen yhteiskuntasuhteita, ja he ovat hyvin aktiivisia. Kun keksimme, miten tämä valtava henkinen pääoma pystytään hyödyntämään, kyseessä on suuri innovaatio. V e i k k o V ä i s ä n e n E U : n k ö y h y y s t a p a a m i s e n k o o r d i n a a t t o r i j a P a s i l a n a s u k a s t a l o - t o i m i n n a n v a s t a a v a Uusi hallitusohjelma antaa kansalaisjärjestöille odottamisen aihetta. todellista pohjaa? Hallituksella riittää seuraavan nelivuotiskauden aikana töitä, jotta hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet tulisi täytettyä. Setlementtityön perusarvot kohtaavat uuden hallitusohjelman heti sen ensimmäisessä alaotsikossa, joka lupaa köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämistä. Kansalaisjärjestöt saavat tässä yhteydessä kiitosta: Kansalaisjärjestöjen tekemä arvokas työ täydentää yhteiskunnan palveluita ja lisää hyvinvointia. Asetettuihin tavoitteisiin on helppo yhtyä. Ohjelmaa on kuitenkin kritisoitu ristiriitaiseksi. Kun taloudelliset resurssit eivät valtiolla riitä, toivotaan kolmannen sektorin apua. Hallitusohjelmassa korostetaan kolmannen sektorin merkitystä kansalaistoiminnan vahvistamisessa. Suoria lupauksiakin annetaan: Järjestöjen toimintaa tuetaan myös avaamalla julkisia tiloja kansalaistoiminnan käyttöön. Muita konkreettisia avauksia järjestöjen suuntaan ovat taloudellisten resurssien lisääminen sekä varainhankinnan ja verovapauden selkiyttäminen. Nähtäväksi jää, miten annettuja lupauksia toteutetaan käytännössä. Setlementtiliike tekee ennaltaehkäisevää työtä monien riskiryhmien parissa. Onko hallituksella rohkeutta toimia ennaltaehkäisevästi ja antaa kolmannen sektorin toimijoille tukea? Kansanedusta kentällä Ensimmäisen kauden kansanedustaja Markku Mäntymaa (Kok.) kävi tutustumassa Pasilan asukastaloon, jossa hän tapasi talon toiminnasta vastaavan Veikko Väisäsen. Asukastalon kantava voima Väisänen tekee juuri sitä ennaltaehkäisevää käytännön puurtamista, jolla on vaikutusta koko yhteiskunnan kehitykseen, ja jota uusi hallitusohjelma sekä kiittää että lupaa tukea. Asukastalo on matalan kynnyksen kohtaamispaikka, joka tarjoaa toimintaa kaikenikäisille ihmisille. Vaasalaiselle Markku Mäntymaalle ovat tärkeitä erityisesti nuorten turvallista arkea tukevat toiminnot. Otimme selvää, millaisena arki näyttäytyy Pasilan asukastalon ja kansanedustajan näkökulmasta. T e k s t i H e l k a K ö r k k ö, U u s i p a i k a l l i s u u s - h a n k k e e n h a n k e j o h t a j a j a O t t o P a s m a, l a p s i - j a n u o r i s o t y ö n t o i m i a l a j o h t a j a Kataisen hallitusohjelma on pettymys. Se on toiveiden tynnyri, josta useimmat toiveet jäävät toteutumatta. Se siirtää poliittisen vastuun tulevaisuuteen. Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen en Kauppakamarin Suomen seuraavat vuodet -seminaarissa >>> 13