Kohti kilpailukykyistä ja osaavaa Itä-Suomea

Transkriptio

1 Kohti kilpailukykyistä ja osaavaa Itä-Suomea Aluerakenteen kehityksen suuntaviivoja TIIVISTELMÄ Itä-Suomen maakuntien liitot Interreg IIIB Northern Periphery Programme Project part-financed by the European Union

2

3 Itä-Suomen aluerakenteen suuntaviivoja Tässä itäsuomalaisessa tarkastelussa pyritään hahmottamaan Itä-Suomen aluerakenteen puitteita vuoteen 2030 esittämällä näkemys aluerakenteeseen vaikuttavista keskeisistä tekijöistä, haasteista, tavoitteista ja yhteisistä ylimaakunnallisista kehittämistoimenpiteistä. Itä-Suomen aluerakenteen suuntaviivat -tarkastelu toteutettiin vuosien aikana Spatial North - hankkeen puitteissa. Itä-Suomen aluerakennetyötä on valmisteltu maakuntien liittojen aluesuunnitteluhenkilöstön sisäisissä ja välisissä työseminaareissa. Valmisteluun osallistui myös Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitos. Kokonaisuudessaan työ valmistui osallistuvan suunnittelun avulla, jossa useille eri tahoille annettiin mahdollisuus vaikuttaa työn lopputulokseen. Itä-Suomen aluerakenteen suuntaviivat -asiakirja on jatkotyö Itä-Suomi-ohjelmalle, erityisesti sen toisen painopisteen vetovoimainen elinympäristö ja toimiva infrastruktuuri osalta. Itä-Suomen aluerakenteen suuntaviivat -asiakirja antaa tavoitteet ja suuntaviivat Itä-Suomen neuvottelukunnan ja Itä-Suomen maakuntien yhteistyölle aluerakenteen kehittämisessä. Kansainvälistymisen osalta Itä-Suomen aluerakennetarkastelu tuo yhä lähemmin esille Venäjälähtöisen näkökulman, mikä näkyy Itä-Suomessa erityisesti yhteistyönä ja yhteysverkostojen kehittämisenä. Näiden lisäksi yhä vahvempi Eurooppa-suuntautuneisuus lisää Itä-Suomen kansainvälistä asemaa ja kilpailukykyä. Itä-Suomen aluerakennetarkastelussa työssäkäyntialueet ovat erityisen käsittelyn kohteena elinvoimaisina elinympäristöinä, sillä nämä alueet esiintyvät kaikkien neljän käsitellyn perusteeman kautta. Lisäksi työssäkäyntialueet ovat merkittävimpiä osaamiskeskusalueita, jotka nähdään nykyisten ja tulevaisuuden avainyritysten sijaintipaikkoina. Toisaalta, aluerakennetarkastelussa otetaan huomioon Itä-Suomen vahva maaseudun asema merkittävinä luonnon- ja kulttuuriympäristön kehittämisalueina, mutta myös raaka-aineiden lähtöalueina. Aluerakennetyössä harvaan asutun maaseudun tärkeää asemaa korostavat myös monipuoliset matkailuvetovoimaa lisäävät tekijät. Itä-Suomessa on runsaasti kansallispuistoja, retkeilyalueita sekä historiallisesti tunnettuja kohteita. Itä-Suomen profiilitarkastelussa yhdistyvät erityispiirteet suhteutettuna muuhun Suomeen. Itä-Suomen väestönosuus Suomen kokonaismäärästä on 15,2 %, jota pidetään tasona, johon muita tunnuksia verrataan. Kuvasta nähdään, että metsätalouteen, rakentamiseen ja matkailuun on Itä-Suomessa panostettu ja niihin onkin hyvät edellytykset. Sen sijaan esimerkiksi työpaikkojen määrässä Itä-Suomi jää muuta maata jälkeen. Itä-Suomen aluerakenneraportti kokonaisuudessaan on luettavissa osoitteessa Rajojen yli maahan tuotu puu (m3) Vesistöala Rantaviiva Puuta (m3) Vapaa-ajan asunnot Metsätalousmaata (m2) Maa-ja metsätalouden työpaikat Maa-ala Turvetuotannon ja kuljetusten työllisyys Turvetuotantoala Asuinrakennukset Raakapuun tarpeesta* Keskiasteen tutkinnon suorittaneet vuotiaat vuotiaat Autojen määrä AMK opiskelijoiden määrä Väestö Työllinen työvoima Työpaikat Toimivat yritykset Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet BKT Yliopisto-opiskelijoiden määrä Teollinen tuotanto Natura-alue *Itä-Suomen rajojen yli tuodusta koko maan vuosittaisesta metsäteollisuuden raakapuuntarpeesta Erikoistuvat keskukset harvan aluerakenteen vetureina Tavoitteet Erikoistuvien keskuksien tavoitteellinen kehittäminen lähtee liikkeelle monitasoisesta suunnittelusta aina Euroopan, Itämeren ja Suomen tasolta kiteytyen lopulta Itä- Suomea koskevaksi tarkasteluksi. Erikoistuvat keskukset muodostuvat maakuntakeskusten lisäksi myös muista toiminnallisesti merkittävistä alueellisista keskuksista. Maakuntakeskusten ohella alueellisten keskusten ja lähes kaikkien nykyisten kuntakeskuksien merkitys tuotannollisina keskuksina sekä hyvinvointipalvelujen levittäjinä ja paikallisina työmarkkinakeskuksina on tulevaisuudessa olemassa. Erikoistuvien keskusten osalta tavoitteena on Itä-Suomen profiili % koko maasta keskuksien erikoistuminen/monipuolistaminen/vahvistaminen Itä- Suomessa. maakuntakeskuksia (Kajaani, Joensuu, Kuopio, Mikkeli ja Lappeenranta) kehitetään kansainvälisesti, valtakunnallisesti ja maakunnallisesti vetovoimaisina alueina edistää alueellisten keskusten vetovoimaisuutta vahvistaa matkailukeskuksia

4 kehittää maaseutua elinvoimaisena toiminta ja tuotantoalueena lisätä vuorovaikutusta Itä-Suomen ulkopuolisten keskuksien kanssa (Helsinki, Lahti, Jyväskylä, Oulu sekä Venäjän lähialueet, kuten Pietari) edistää monikeskuksisuuden soveltamista ja Itä-Suomeen omaehtoisen kilpailukykyisen aluerakenteen kehittämistä. Haasteet ja mahdollisuudet Keskittymisen päävirrassa koko Itä-Suomen ulkoinen kehityskuva on muovautunut pikemminkin keskipakoiseksi kuin keskihakuiseksi. Itä-Suomen väestön kokonaismäärä on nykyisellään samaa suuruusluokkaa kuin sata vuotta sitten ja oma väestöpotentiaali asettaakin selkeitä reunaehtoja koko Itä-Suomen kehitykselle. Myös alueen keskukset ovat riippuvaisia Itä-Suomen ulkopuolisesta väestö- ja markkinapotentiaalista, mikä korostaa vetovoimaisuus- ja viihtyvyystekijöiden merkitystä Itä- Suomen kilpailukyvylle. kiinteistöjen seurauksena vapaa-ajan asutusta voi lähivuosikymmeninä olla enenevässä määrin myös keskuksissa ja asutus voi tukea niiden elinvoimaisuutta. Tämä lisää osaltaan alueen osa-aikaisuutta (arki/viikonloppu ja loma-aika, kesä/talvi), mikä toisaalta luo omat haasteensa ja mahdollisuutensa. Keskukset erikoistuvat ja niiden luonne ja rooli muuttuvat. Myös saavutettavuus kehittyy. Keskusten vaikutusalue laajenee ympäröiville alueille ja vaikutusalueet ovat erikoistumisen takia osittain päällekkäisiä. Tämä lisää myös asiointi-, palvelu- ja työssäkäyntialueiden laajuutta ja kytkee maaseutualueet osittain mukaan keskusten työssäkäyntialueiksi. Perinteisten maa- ja metsätalouselinkeinojen lisäksi uudet ja monipuoliset toimeentulolähteet, erilaisten marginaalien merkitys, joustava elämäntapa ja osa-aikaisuus ovat osa maaseudun elinvoimaisuutta. Tulevaisuuden suuntaviivoja Erikoistuvissa keskuksissa tavoitellaan yhä kiinteämpää yhteyttä niiden lähiympäristöön. Erityisesti maakuntakeskuksien läheisiä vahvoja kaupunki- ja matkailukeskuksia kehitetään osaksi varsinaisia keskuksia. Keskusten vaikutusalueita pyritään laajentamaan pääasiassa tärkeimpien ja vilkkaimpien liikenneverkostojen suuntaan (VT 5 ja VT 6), joiden ympärille on mahdollisuus kehittyä merkittävää liiketoimintaa. Tätä kautta myös maakuntakeskuksien työssäkäyntialueet laajenevat tieverkostojen suuntaisesti. Itä-Suomen on vahvistettava sen kilpailukykyisiä keskusalueita, jotta kyetään orientoitumaan yhä kansainvälistyvämpään kilpailuun osaamisperusteisilla liiketoiminta-aloilla. Tätä tavoitetta pyritään edesauttamaan muun muassa Itä-Suomen tiedeyliopistojen, yliopistokeskusten, ammattikorkeakoulujen ja teknologiakeskusten avulla. Lisäksi on tärkeää, että Itä-Suomi kykenee houkuttelemaan alueelleen uusia sekä kotimaisia että kansainvälisiä investointeja. Maakunta- ja lääninrajojen yli tehtävää yhteistyötä ja siten myös hyviä liikenneyhteyksiä ja tasokasta infrastruktuuria kehittämällä aikaan saadaan vetovoimainen Itä-Suomi. Elinkeinorakenteet - mahdollisuuksien polut, toimialojen riskit Tavoitteet Aluekehityksen seurauksena kuntajako ja myös perinteinen keskusverkko ja aluerakenne ovat murroksessa. Asiointi-, työssäkäynti- ja palvelualueet sekä niiden kilpailukyky eivät noudata hallinnollisia rajoja. Lähivuosikymmenien haasteena on mm. nykyisten kunta- ja jopa seutukeskusten vetovoimaisuuden turvaaminen. Parhaimmillaan nykyinen keskusverkko pystyy suunnitelmallisesti mukautumaan muutoksiin, tukemaan ympäröivää maaseutua ja toimimaan myös jatkossa ympäristönsä hyvinvointi- ja palvelukeskittymänä. Koko Itä-Suomelle merkittävällä vapaa-ajan asutuksella voi olla suuri, tasapainottava rooli rakennemuutoksessa sekä keskittymisen päävirtaan sopeutumisessa. Luontaisen väestökehityksen myötä markkinoille vapautuvien Itä-Suomessa on useita tärkeitä tulevaisuuden kannalta vahvoja elinkeinorakenteen osa-alueita. Näitä on erityisesti matkailun (elämysmatkailu, talvi ja kesämatkailu), teollisuuden (metsä, metalli, muovi) kaivannaisteollisuuden sekä uusien energiavarojen (bioenergia) aloilla. Elinkeinorakenteiden osalta Itä-Suomen tavoitteena on vahvistaa teollisuuden kilpailukykyä hyödyntämällä omaa erikoisosaamista parantamalla tuotteiden kuljetusvalmiuksia liikennelogistiikan avulla edistää uusia elinkeinoaloja, kuten bioenergiaa

5 ylläpitää alempiasteinen tieverkko, mikä on tärkeää muun muassa teollisuuden puun saannin kannalta. Itä-Suomen metsäklusteri (metsätalous, metsäteollisuus, puunjalostusteollisuus, metsäkoneiden valmistus, metsäbioenergia) on erityinen elinkeinorakenteiden osaamisala ja vahvuus Itä-Suomessa, josta paperi- ja selluteollisuus on edelleen yksi vahvimmista vientiteollisuuden aloista. Itä-Suomen metsäsektorille onkin taattava merkittävä rooli kansainvälisessä innovaatiojärjestelmässä. Itä-Suomessa on myös korkealaatuista tutkimusta bioenergian alalta. Uusiutumattomien luonnonvarojen vähentyessä ja hintojen edelleen noustessa uusien energiavarojen käyttöönotto on välttämätöntä. Kotimaisen bioenergian käyttö on myös yhteiskunnallistesti kannattavaa. Biopolttoaineet ovat ympäristöystävällisiä, ne lisäävät omavaraisuutta ja toimintavarmuutta sekä teknologian ja osaamisen vientiä. Myös turve on Itä- Suomessa sekä työllisyysvaikutuksiltaan että varannoiltaan erittäin merkittävä bioenergian muoto. Bioenergian käytön on arveltu lisääntyvän vuoteen 2010 mennessä 30 % verrattuna vuoteen 2001 mistä johtuen ko. energiamuodon käyttöä on tuettava Itä-Suomessa. seurauksena sekä keskusten vetovoimaisuuden parantaminen. Itä-Suomi tarvitsee ihmisiä, osaamista ja investointeja. Myös elinkeinorakenteiden näkökulmasta ympäristön laatu ja vetovoimaisuus voivat olla merkittävä kilpailutekijä. Tulevaisuudessa yritykset ja työikäiset ihmiset saattavat olla entistä löyhemmin kiinni tietyssä paikassa. Työn, asumisen ja vapaa-ajan sekoittuminen sekä aikaja paikkasidonnaisuuden murros (joustava elämäntapa), osa-aikaisuus, arjen sujuvuus ja ajankäytön säästöt (läheisyyden ekonomia) mm. pääkaupunkiseutuun verrattuna ovat Itä-Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksia. Tämä korostaa alueiden imagon ja ympäristön laadun merkitystä. Erilaiset ja eritasoiset vetovoima- ja viihtyvyystekijät, niiden luonne ja kehittämismahdollisuudet on tiedostettava ja niitä on kehitettävä ja markkinoitava kokonaisvaltaisesti. Itä-Suomen matkailu on jo tällä hetkellä monipuolista ja se on tulevaisuudessa Itä-Suomelle tärkeä elinkeinomuoto. Kansainvälistä matkailua edistetään muun muassa Lakeland-brandin avulla. Matkailuelinkeinoa vahvistetaan matkailukeskuksia ja -keskittymiä kehittämällä ja verkostoitumisen kautta se auttaa myös maaseudun ja syrjäisempien alueiden kehittymistä. Myös kaivannaisteollisuus nähdään Itä-Suomessa tärkeänä tulevaisuuden elinkeinoalana. Useat jo käynnissä olevat kaivoshankkeet sekä suunnitellut kaivoshankkeet lisäävät merkittävästi Itä-Suomen työllisyyttä. Haasteet ja mahdollisuudet Elinkeinorakenteiden osalta kriittisinä tekijöinä nähdään paikallisten markkinoiden pienuus sekä korkea rakenteellinen työttömyys. Lisäksi itäsuomalaisilla yrityksillä ovat haasteena logistiikan kustannukset johtuen pitkistä etäisyyksistä. Itä-Suomen aluetalouden kehittämisen kannalta on tärkeää uusien energiavarojen tehokkaampi käyttö, sekä nykyisten kehittyvien alojen, kuten tietoteknisen osaamisen sekä mittaus- ja elektroniikkateollisuuden edelleen vahvistaminen. Pitkät kuljetusmatkat ja raaka-aineiden jatkojalostamisen puute heikentävät kilpailukykyä. Onkin tärkeää kehittää Itä-Suomen elinkeinorakenteita niiden luontaisten vahvuuksien ja osaamisen pohjalta, joita eri alueilla on. Maaseudun kehittäminen on tulevaisuudessa välttämättömyys Itä-Suomessa. Matkailupotentiaalin lisäksi maaseutu on välttämätön paikallisen elintarvike ja puuraaka-aineen tuotannolle sekä maiseman ympäristönhoidon toteuttamisessa. Matkailun lähivuosikymmenien keskeisinä haasteina ovat vapaa-ajan asutuksessa ja matkailussa tapahtuvat muutokset, jotka antavat mahdollisuuden muuttaa myös nykyisiin kuntakeskuksiin luontaisen väestökehityksen Tulevaisuuden suuntaviivoja Nykyisten elinkeinorakenteiden ja osaamiskeskittymien vahvistaminen sekä uusien elinkeinoalojen houkutteleminen Itä-Suomeen on edellytys menestyvälle kehittymiselle. Lisäksi alueen tunnettavuus, imago sekä vetovoimainen ympäristö ja asuntopolitiikka ovat merkittävä osa alueen elinkeinopolitiikkaa. Uusista elinkeinoaloista bioenergia on yksi lupaavimmista ja se nähdäänkin erityisen vahvana tekijänä Itä-Suomessa. Toisena merkittävimmistä elinkeinoaloista on sekä kotimaan että ulkomaan matkailu, jossa erityisesti Venäjän matkailu on erityisen merkittävää Itä-Suomelle. Matkailukohteiden kävijämäärät kasvavat Itä-Suomessa vuosittain ja kävijämäärät ovat useissa matkakohteissa jo nyt suuria.

6 Tulevien investointien myötä Itä-Suomen matkakohteiden suosio edelleen kasvaa. Elinkeinorakenteiden osalta on kuitenkin varauduttava yllätyksellisiin ja nopeisiin muutoksiin esimerkiksi kaivostoiminnan saralla. Itä- Suomen elinkeinoja kehitetään aktiivisesti ja yritystoiminnan sijoittumisedellytyksiä tuetaan aktiivisesti eri alueidenkäyttö- ja liikenneratkaisuin; ennakoivuutta ja reagointiherkkyyttä elinkeinotoiminnan muuttuviin vaatimuksiin on lisättävä. Rautatieliikenteen strategisten hankkeiden tavoitteena on tukea Itä-Suomi -ohjelman toteutumista sekä parantaa kansallista ja kansainvälistä saavutettavuutta ja kilpailukykyä. Liikenneturvallisuuden, toimivien yhteyksien sekä ajallisen saavutettavuuden merkityksen kasvaessa tulevaisuudessa, nopean henkilöliikenteen sekä luotettavien ja täsmällisten tavaraliikenteen kuljetusten tarve kasvaa rautatieliikenteessä. Itä-Suomen liikennejärjestelmä Tavoitteet Suomen liikennejärjestelmän perustan muodostavat tieja rataverkot, vesiväylät ja satamat sekä lentokentät. Liikennejärjestelmien osalta Itä-Suomen tavoitteena on runkoverkoston toteuttaminen kehittää saavutettavuutta muuhun Suomeen sekä Venäjälle ja Eurooppaan alentaa elinkeinoelämän logistisia kustannuksia aikaansaada toimivat matka- ja kuljetusketjut Tieliikenne on tulevaisuudessa selkeä pääliikennemuoto sekä henkilö- että tavaraliikenteessä. Itä-Suomen kehittämisen ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn kannalta ratkaisevaa on alueen ajallinen saavutettavuus sekä liikenteen palvelutaso. Nykyisin pohjois-etelä - suuntainen liikenne on matkustajamäärillä mitattuna vilkkaampaa kuin poikittaisliikenne Itä-Suomessa. Itä- Länsi -yhteyksien parantaminen on kuitenkin tärkeää Länsi-Suomen ja Venäjä -yhteyksien parantamiseksi. Tätä kautta myös nykyisten ja uusien kansainvälisten rajanylityspaikkojen kehittäminen lisää Itä-Suomen saavutettavuutta ja parantaa kansainvälistä toimintaympäristöä. Itä-Suomi tulee saattaa tasa-arvoiseen asemaan muuhun maahan verrattuna nopean junaliikenteen edellytysten kanssa. Nopean henkilöliikenteen ja raskaan tavaraliikenteen runkoradoilla tulee varautua liikenneturvallisuuden ja radan välityskyvyn turvaamiseksi kaksoisraiteiden rakentamiseen. Näiden ohella myös vähäliikenteisten rataosuuksien kehittäminen on tärkeää niiden vaikutuspiirissä olevien alueiden kehityksen ja elinkeinotoiminnan kuljetusten kannalta. Itä-Suomi -ohjelman lentoliikennettä koskeva tavoite on turvata elinkeinoelämän, kansainvälisen teollisuuden ja matkailun kannalta säännöllinen lentoliikenne aluekeskuksista. Lentoliikenteen osalta Itä-Suomessa on tavoitteena vahvistaa lentoasemien kansallista ja kansainvälistä asemaa Keski-Euroopan keskuksiin sekä Venäjän suuntaan, varmistaa riittävä lentovuorotarjonta sekä kotimaan että ulkomaan liikenteessä, lisätä halpalentoyhtiöiden liikennöitävyyttä sekä tukea kasvavaa ulkomailta tulevaa sekä ulkomaille suuntautuvaa matkailua. Vesiliikenteen tavoitteena on Saimaan kanavan vuokrasopimuksen jatkaminen ja ympärivuotinen liikennöinti, maakunnittaisen vesistömatkailun kehittäminen, kehittämishankkeiden rahoituksen lisääminen ja Saimaan kanavaa korvaava kanavayhteys (pitkän aikavälin tavoite). Haasteet ja mahdollisuudet Liikenteen osalta kriittisenä tekijänä tulevaisuudessa voitaneen pitää nykyistä laskevaa väestönkehitystrendiä,

7 mikä osaltaan vähentää liikennemääriä ja voi näin ollen vaikuttaa negatiivisesti nykyisen liikenneverkon laajuuteen ja sen kehittymiseen. Liikenneverkoston kehittäminen on välttämätöntä ulkopuolisten toimijoiden saavuttamiseksi. Liikenneyhteyksien parantaminen tuo lisähyötyä matkailun kehittämiseen ja parantaa saavutettavuutta esimerkiksi pääkaupunkiseudulle ja muiden ulkopuolisten kasvukeskusten suuntaan (Jyväskylä, Lahti, Oulu, Kokkola). Odotettavissa on myös kansainvälisen matkailun kasvua. Lisäksi ihmisten lisääntyvä vapaa-ajan määrä voi myös lisätä liikennemääriä. Helsinki Pietari nopea henkilöjunayhteys tulee olemaan merkittävä väylä Venäjän suuntaan. Tavaraliikenteen osalta raidekuljetuksia kehitetään erityisesti Venäjän suunnasta. Epävarmuutta ja mahdollisesti nopeitakin muutoksia toimintaympäristössä voivat aiheuttaa myös muutokset polttoaineen hinnassa. Pidentyneet työmatkat ovat lisänneet yksityisautoilua ja tehneet yhteiskunnan entistä herkemmäksi polttoaineen hinnan muutoksille. Toisaalta vahvat panostukset rataverkon kehittämisessä parantavat joukkoliikennepainotteisen yhdyskuntarakenteen kehitysmahdollisuuksia. Päästöt ja energiaverotus, teiden käyttömaksut ja joukkoliikenteen verotuksen keventäminen ohjaavat kestävämpään liikennejärjestelmään vaikuttaen liikennemääriin, kulkumuotojen työnjakoon sekä päästöihin. Ilmastonmuutoksen ja polttoaineen hinnan vaihtelujen pitkän aikavälin vaikutuksia aluerakenteeseen on hankalaa arvioida. Nämä ovat kuitenkin suuria tulevaisuuden muutostekijöitä, joihin pitää varautua kehittämällä mahdollisimman kustannustehokasta, energiatehokasta ja raideliikennepainotteista infrastruktuuria. Itä-Suomessa on perusteltua varautua pidemmällä aikavälillä myös vesiliikenteen kehittämiseen ja kilpailukyvyn paranemiseen osana bioenergian logistiikkaa. On esitetty erilaisia arvioita siitä, kuinka Venäjän talouskasvu ja toimintaympäristön muutokset vaikuttavat Suomen ja Venäjän välisen kaupan kehittymiseen sekä liikennemäärien kasvuun. Todennäköistä on, että Venäjän talouskasvun seurauksena liikennemäärät Itä- ja Etelä-Suomen liikenneverkolla kasvavat. EU:n ja Venäjän väliset sopimukset voivat poistaa viisumipakon Suomen ja Venäjän väliltä nopeallakin aikataululla, jolloin nykyinen suhteellisen suljettu itäraja avaa täysin uudet mahdollisuudet yhteistyölle rajan yli. Tulevaisuuden suuntaviivoja Eri liikennemuotoja kehitetään kaikki liikenneverkot kattavaksi järjestelmäksi, millä pyritään lisäämään Itä- Suomen saavutettavuutta sekä ihmisten ja tavaroiden joustavaa liikkuvuutta. Rajaliikenteen tehostamisella ja edelleen kehittämisellä pyritään edesauttamaan Venäjän taloudellisen kasvun vaikutusta Itä-Suomessa. Liikenneyhteyksien osalta haasteena nähdään perifeerinen sijainti ja harvaan asutukseen liittyvä pysyvä kilpailuhaitta, jonka vuoksi on sekä kansallisesti että EU-tasolla tarkoituksenmukaista erillistoimenpitein tukea Itä- Suomen perusinfran ylläpitoa ja toimivuutta. Luonnon- ja kulttuuriympäristön kehitysnäkymät Tavoitteet Itä-Suomen luonto sisältää laajoja maakunnallisesti ja valtakunnallisesti merkittäviä alueita. Luonnonympäristön vahvuutena ovat järviluonto, puhtaat pinta- ja pohjavedet sekä hyvä ilmanlaatu. Itä-Suomessa on myös suhteellisen kattava alueiden suojelutaso sen kaikilla osa-alueilla, mikä edesauttaa monipuolisen ja vetovoimaisen elinympäristön luomisessa asumiselle ja harrastusmahdollisuuksille. Itä-Suomessa erityisenä kulttuurisena valttina ovat rajanläheisyys ja Vuoksen vesistöalueen historia. Sota- ja esihistorialliset nähtävyydet ovat arvokkaita kulttuurikohteita. Lisäksi kulttuuriympäristöön tuo lisäarvoa vahva maaseudun asema, jotka omalta osaltaan edesauttavat Itä-Suomen asemaa myös elämyskulttuurin edistäjänä. Suur-Saimaa on Itä-Suomen laajin yhtenäinen vesistökokonaisuus. Saimaa on maailmanlaajuisesti merkittävä alue sekä luonto- että kulttuurikokonaisuutena, mutta myös elinkeinotoiminnan ja virkistysmahdollisuuksien kehittämiskohteena. Saimaan aluetta pyritäänkin vahvistamaan luontomatkailun ja palvelujen osalta valtakunnallisesti merkittävänä kohteena Itä-Suomen tavoitteena on säilyttää Itä-Suomen arvokas luonto puhtaana ja monimuotoisena valtakunnallisesti merkittävänä ympäristökokonaisuutena kestävän käytön periaatteita noudattaen säilyttää Itä-Suomen arvokas kulttuurihistoria raja-alueen taistelualueet ja karjalaisortodoksinen kulttuuriperintö mukaan lukien edistää luonto- ja kulttuuriarvojen tuotteistamista palvelevan infrastruktuurin rakentamista luonto- ja kulttuuriympäristön kestävä aluetaloudellinen hyödyntäminen Haasteet ja mahdollisuudet Itä-Suomessa on vahvat ja positiiviset tulevaisuuden näkymät luonto- ja kulttuuriarvojen suhteen. Ehkä merkittävin hanke tällä saralla on Saimaa-Pielinen maailmanperintöhanke, jonka tavoitteena on Itä-Suomen ainutlaatuisten luonto- ja kulttuuriarvojen säilyttäminen sekä alueen tunnettavuuden lisääminen. Lisäksi kansallisten kaupunkipuistojen rakentaminen, hoito- ja käyttösuunnitelmien laatiminen sekä virkistys- ja suojelualueiden kytkeminen matkailuun edesauttavat positiivisen imagon luomisessa Itä-Suomessa. Alueellisilla kulttuuriympäristön hoito-ohjelmilla on mahdollisuus nostaa esille kulttuuriympäristön ominais- ja erityispiirteitä, historiaa, murroksia ja jatkumoita sekä näin osaltaan tukea alueen vetovoimaisuutta.

8 Kulttuuriympäristöjen osalta on myös mahdollisuus monipuolisiin jatkotoimenpiteisiin, joissa edellytetään sekä horisontaalista, viranomaistahojen välistä yhteistyötä että keskushallinnollista yhteistoimintaa. Kulttuuriperinnöstä etsitään myös uusia hyötynäkymiä matkailun kehittämiselle. Metsät ja vesistöt ovat tulevaisuudessakin Itä-Suomen luontainen vahvuus, mutta kehityksen myötä myös luonnonvarojen optimaalista hyödyntämistä joudutaan koko ajan arvioimaan ja peilaamaan kansainväliseen kehitykseen ja Itä-Suomen kilpailukykyyn. Itä-Suomen haasteena on uuteen aluetalouteen sopeutuminen ja tietoinen pyrkimys mm. ympäristöarvojen kestävään hyödyntämiseen ja jalostamiseen perinteisen raaka-ainevarojen hyödyntämisen rinnalla. kautta koko Lakeland -imagoa. Mikäli nykyinen kehitys jatkuu, keskittymisen seurauksena kulttuuriympäristön, maiseman ja rakennuskannan rappeutuminen saattaa uhata lähivuosikymmeninä myös nykyistä keskusverkkoa, kunta- ja jopa seutukeskuksia. Rakennemuutoksen hallintaan tarvitaan muun muassa strategista suunnittelua ja erityisiä kulttuuriympäristön hoito-ohjelmia. Tulevaisuuden suuntaviivoja Luonnon- ja kulttuuriympäristön nykytila sekä kulttuuriperintö ovat Itä-Suomen erityisvahvuuksia. Alueen suojelualueet, luonto- ja kulttuurinähtävyydet sekä kulttuuri- ja matkailukeskukset ovat vertaansa vailla. Alueen yhdyskuntien asumisympäristöt ovat ihmisläheisiä. Keskeinen kehittämisen kohde ovat matkailukeskukset ja niiden matkailua tukeva infrastruktuuri sekä vapaa-ajan ja matkailun mahdollisuus muuttaa myös keskuksiin ja keskusten vetovoimaisuus. Saimaan järvialueella toimittaessa keskeiseksi nousee myös suojelualueiden matkailua tukeva infrastruktuuri eli luontokeskukset, -talot ja -tuvat sekä virkistyskäytön painopistealueilla retkisatamat palveluvarustuksineen. Luonto- ja kulttuurikohteiden täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää lisäksi kattavia aluekohtaisia kävijä- ja yritystutkimuksia ja niiden tuloksia hyödyntäviä selkeitä luontomatkailun strategioita, joihin matkailun keskeiset toimijat ovat sitoutuneet. Tämä monimuotoisuus mahdollistaa Itä-Suomen matkailun kansainvälistymisen ja kasvun. Lisääntyvän matkailun kautta myös alueen väestön palvelut ja liikenneyhteydet kehittyvät. Kohti kilpailukykyistä aluerakennetta Tulevaisuudessa Itä-Suomi on globaalisti kilpailukykyinen ja avautunut osaamisen, yrittämisen ja elämisen ympäristö, jolle Venäjän läheisyys on vahvuus. Yhteisenä kehittämistehtävänä on vahvistaa Itä-Suomen taloudellista kilpailukykyä sekä vetovoimaa ihmisten asuinpaikkana, yritysten sijaintipaikkana ja kansainvälisenä matkailukohteena. Aluerakenteen ja liikenneverkostojen kehittäminen tukee näitä alueen kehittämisen päämääriä. Ympäristöllisesti merkittävien alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmia ei ole vielä laadittu kattavasti ja ne tulisikin laatia tärkeimmille suojelualueille niiden arvokkuuden säilyttämiseksi. Nykyisin ne on laadittu lähinnä Kansallispuistoille. Käyttö- ja hoitosuunnitelmien laadinta on tärkeää paitsi alueiden arvojen säilyttämiseksi sekä alueiden hoitamisen ja ylläpidon kannalta, mutta myös alueiden kestävän aluetaloudellisen hyödyntämisen ja sen reunaehtojen näkökulmasta. Tulevaisuuden kehitys on johtamassa toisaalta ihmisten, työpaikkojen sekä toiminnallisen alue- ja palvelurakenteen yhä suurempaan keskittymiseen, uusien toimintamallien etsimiseen ja verkostoistumiseen kunta-, seutuja kasvukeskustasoilla sekä valtakunnallisten runkoverkkojen vaikutuspiirissä. Tämän kehityksen seurauksena osia olemassa olevasta taajama-, infra- ja muusta yhdyskuntarakenteesta voi jää vajaakäyttöiseksi, mikä korostaa palvelurakenteiden ja niiden saavutettavuuden tukemista, infra- ja yhdyskuntarakenteen oikeaa mitoitusta, kilpailukykyistä laatua ja ylläpitoa todellisten tarpeiden ja käytössä olevien resurssien mukaisesti. Pitkällä aikavälillä itäsuomalainen maisema on muuttumassa entistä suljetummaksi avoimien maisemien umpeutuessa. Tämä koskee myös vesimaisemaa ja sitä

9

10 Johtopäätökset Itä-Suomi tason ylimaakunnallisen aluerakennetarkastelun merkitys voitaneen kiteyttää tuttuihin johtopäätöksiin. Omaehtoinen tekeminen, tietopohjan parantaminen ja yhteistyö ovat halpoja ja tehokkaita keinoja parantaa kilpailukykyä. Tärkeää on ollut tiedostaa myös aluerakennetarkastelun merkitys ja hyödyntää jatkuva oppimisprosessi. Jatkuva oppimisprosessi Aluerakenteen kehityksen seuranta ja suunnittelu on jatkuva prosessi. Aluerakenneraportissa esitetyt jatkotoimenpiteet edustavat juuri työn jatkuvuutta. Itä-Suomen aluerakennetarkastelu on ollut myös jatkuva ja hyvä oppimisprosessi. Yhteisen aluerakenneprosessin myötä valmius itäsuomalaisen ja maakunnallisen aluerakennetarkastelun ymmärtämiseen ja tekemiseen sekä aluekehityksen ja aluesuunnittelun integrointiin on parantunut. Tietopohja ja mielikuva Itä-Suomesta ovat täsmentyneet ja sillä on oma merkityksensä alueen vetovoimaisuuden, markkinoinnin ja ulkoisen saavutettavuuden ja edunvalvonnan sekä sisäisen aluerakenteen edelleen kehittämisen kannalta. Aluerakennetarkastelun luonteen takia Itä-Suomen aluerakenneraporttia ei tulisi tarkastella lopullisena edunvalvonta-asiakirjana eikä kaavana vaan nimenomaan otteena jatkuvasta prosessista ja perustietopohjana itäsuomalaisen aluerakenneyhteistyön ja edunvalvonnan jatkamiselle. Raporttia voidaan hyödyntää Itä-Suomen maakuntien, seutujen ja kuntien omassa aluesuunnittelussa. Itä- Suomen aluerakennetyöstä ja sen tuloksista tulisi informoida eri tahoja. Mitä opimme Aluerakenteen eri tasot (Suomi/Itä- Suomi/maakunta/kunta) edellyttävät aina omaa orientoitumista ja aluerakennetarkastelun ajoituksella ja kytkeytymisellä eri tasoilla tapahtuvaan aluerakennetarkasteluun on merkitystä. Itä- Suomen aluerakennetarkastelun ajoitus ja mahdollisuus huomioida samaan aikaan mm. valtakunnallinen, ympäristöministeriön johdolla tehty aluerakennetarkastelu sekä Paras -hankkeen puitelain mukainen kaupunkiseutusuunnittelu ovat muodostaneet selkeän lisäarvon aluerakennetarkastelulle. Sen sijaan Itä-Suomi tason aluerakennetarkastelun ajoituksessa on jatkossa syytä kiinnittää enemmän huomiota myös eri maakuntien suunnittelutilanteeseen. Nyt maakuntien oma aluerakenne- ja kehityskuvatyö sekä maakuntakaavoitus olivat eri maakunnissa eri vaiheissa. Maakuntien tekemällä ylimaakunnallisella aluerakennetarkastelulla on erittäin voimakas kytkentä kunkin maakunnan omaan maakunnalliseen suunnittelutilanteeseen ja edunvalvontaan. Erilainen suunnittelutilanne on osaltaan vaikeuttanut orientoitumista Itä-Suomi tasolle ja vaikuttanut Itä-Suomen aluerakenneraportin sisältöön aiheuttaen ristiriitaisuuksia mm. keskusverkon rakenteen osalta. Onko Itä-Suomen aluerakenne tulevaisuudessa pistemäinen vai muodostuuko se pistemäisten keskusten ja niitä ympäröivien asiointi- ja työssäkäyntialueiden lisäksi keskusten välisistä jatkuvista kehitysvyöhykkeistä? Aluerakenneraportin keskusverkkoa havainnollistavat kuvat perustuvat maakuntakeskusten välisiin jatkuviin kehitysvyöhykkeisiin. Työn loppuvaiheessa käytettävissä olevan tietopohjan perusteella yhtä hyvin olisi voitu päätyä osassa Itä-Suomea pistemäiseen aluerakenteeseen. Tietopohja on osa työn uskottavuutta ja tietopohjan valinnalla on suuri merkitys työn lopputulokseen ja johtopäätöksiin. Itä-Suomen aluerakenneraportin tulevaisuuden kuvaukseen liittyy erilaisia näkemyksiä, jotka johtuvat osittain edellä mainitusta vahvasta kytkennästä maakuntakohtaiseen suunnittelutilanteeseen ja osittain siihen, ettei aluerakennetyössä ole tehty varsinaista Itä-Suomen yhteistä tulevaisuuden skenaariotarkastelua eikä käsitelty erilaisia vaihtoehtoja. Itä-Suomen aluerakenneraportin mukaiset tulevan kehityksen suuntaviivat ovat nykymuodossaan enemmän olemassa olevien maakunnallisten suunnitelmien ja maakuntakaavojen jatkumo kuin Itä-Suomi tason tulevaisuuden kuvaus ja perusta olemassa olevien suunnitelmien tarkistamiselle. Tämä on perusteltua niiden maakuntien osalta, joilla on ollut käytössään omat skenaarioiden ja vaihtoehtotarkastelun pohjalta laaditut maakunnalliset suunnitelmat. Tehty työ osoittaa, ettei tulevaisuuden aluerakennetta voi tarkastella pelkästään yhden kehityskuvan perusteella. Jatkotyötä tehtäessä Itä-Suomen aluerakennetta on tarpeen tarkastella erilaisten kehitysvaihtoehtojen ja niiden vaikutusten pohjalta. Aluerakenne voi kehittyä maakuntien alueilla eri suuntaan riippuen niiden alueellisesta sijainnista ja muusta kehityksestä.