KEMIJOEN VESIENHOITOALUE ALUSTAVA SELVITYS VESIENHOITOALUEEN MERKITTÄVIMMISTÄ VESISTÄ, JOULUKUU 2004

Transkriptio

1 KEMIJOEN VESIENHOITOALUE ALUSTAVA SELVITYS VESIENHOITOALUEEN MERKITTÄVIMMISTÄ VESISTÄ, JOULUKUU 2004

2 2 1 JOHDANTO Tämä raportti on EY:n vesipolitiikan puitedirektiivin 5 artiklan edellyttämä alustava selvitys vesienhoitoalueen ominaispiirteistä, ihmistoiminnan ympäristövaikutuksista ja veden käytöstä. Selvitys on pohjana vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiselle suunnittelulle. Selvitys on tehty Lapin ympäristökeskuksessa ympäristöministeriön ja maa ja metsätalousministeriön ohjeiden mukaisesti. Tulokset on raportoitu taulukko ja karttamuodossa ympäristöministeriölle ja Suomen ympäristökeskukselle. Suomen ympäristökeskus kokoaa vesienhoitoalueiden selvityksistä ehdotuksen valtakunnalliseksi raportiksi ja ympäristöministeriö vahvistaa sen. Ministeriö toimittaa raportin EU:n komissiolle mennessä. 2 PINTAVEDET 2.1 RAPORTOITAVAT PINTAVEDET JA PINTAVESITYYPIT Raportointi kattaa joet, joiden valuma alue Suomen valtakunnan alueella on vähintään km 2 sekä järvet, joiden pinta ala on yli 40 km 2. Raportoitava rannikkovesialue kattaa Kemin ja Simon edustan sisäiset aluevedet ulottuen niistä vielä yhden meripeninkulman verran ulommas. Kemijoen vesienhoitoalueella on 14 raportoitavaa jokea. Jokien yhteispituus on km. Osaa joista käsitellään raportoinnissa useampana osana. Kokorajan ylittäviä järviä alueella on viisi kpl ja niiden yhteenlaskettu pinta ala on 828 km 2. Raportoitavien rannikkovesien pinta ala on 935 km 2. Pintavedet tyypitellään niiden luontaisten ominaisuuksien mukaan. Järville, joille ja rannikkovesille on määritetty omat tyypittelytekijänsä. Jokien tyypittelyssä lähtökohtana ovat valumaalueen koko ( km 2 ja yli km 2 ja turvemaan osuus valuma alueesta (yli vai ali 25 %). Järvien tyypittely perustuu järven kokoon (yli 40 km 2 ) ja veden värilukuun (yli vai alle 30). Perämeren rannikko jaetaan sisempiin ja ulompiin rannikkovesiin. Raportoitavat pintavedet jakautuvat eri tyyppeihin seuraavasti: Jokityypit km % Erittäin suuret humusjoet Suuret humuspitoiset joet Järvityypit km 2 % Suuret humusjärvet Rannikkovesityypit km 2 % Perämeren sisemmät rannikkovedet Perämeren ulommat rannikkovedet

3 Kuva 1. Vesienhoitoalueen raportoitavat pintavedet ja pintavesityypit (välivesistö = ei raportoitava vesistö). 3

4 4 2.3 ALUSTAVASTI VOIMAKKAASTI MUUTETUKSI TUNNISTETUT VESISTÖNOSAT Sellaiset vesistöt tai vesistönosat, joita ihminen on muuttanut huomattavasti fyysisesti, kuten patoja rakentamalla, säännöstelemällä, perkaamalla tai pengertämällä, voidaan tietyissä tapauksissa nimetä voimakkaasti muutetuiksi. Niille voidaan asettaa lievempiä ympäristön tilatavoitteita, missä otetaan huomioon muutosten aiheuttamat rajoitukset. Tässä tarkastelussa pyritään tunnistamaan alustavasti raportoitavista vesistöistä ne vesistönosat, joissa hydrologiset ja morfologiset muutokset ovat erittäin huomattavia. Varsinainen nimeäminen tehdään vuoden 2009 loppuun mennessä. Jokivesistöissä muutokset on arvioitu erittäin huomattaviksi silloin, kun jokijakson pituudesta on voimalaitoksin allastettu yli 50 % tai lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuva virtaaman enimmäisvuorokausivaihtelu (HQ NQ) vrk on suurempi kuin keskivirtaama keskiyli tai keskialivirtaaman muutos on yli 50 % tai uomasta on vuoden 1950 jälkeen perattu tai oikaistu yli50 % tai uoman kaksinkertaisesta pituudesta on pengerretty tai rantasuojattu yhteensä yli 50 %. Kemijoen vesienhoitoalueella alustavasti voimakkaasti muutetuiksi joiksi on arvioitu Kitinen, Luiro ja Kemijoen pääuoma jokisuulta Kitisen yhtymäkohtaan saakka. Yhteensä alustavasti voimakkaasti muutetuksi arvioitujen jokiosuuksien pituus on 644 km, mikä on kolmannes vesienhoitoalueen raportoitavien jokien kokonaispituudesta. Järvet, joiden veden pinnan talvinen alenema säännöstelyn seurauksena on kasvanut yli 3 m, katsotaan alustavasti voimakkaasti muutetuiksi. Tämän kriteerin Kemijoen vesienhoitoalueella ylittää Kemijärvi, jonka pinta ala (227 km 2 ) on 27 % raportoitavien järvien kokonaispintaalasta. Vesistö katsotaan keinotekoiseksi, jos se on rakennettu kuivalle maalle tai jos sen alle jäänyt vesialue on ollut vähäinen. Tällä perusteella Lokan ja Porttipahdan tekojärvet katsotaan keinotekoisiksi vesistöiksi. Niiden yhteinen pinta ala, 462 km 2, on 56 % raportoitavien järvien kokonaisalasta.

5 Kuva 2. Alustavasti voimakkaasti muutetuiksi tai keinotekoisiksi tunnistetut vesistöt. 5

6 6 2.4 SISÄVESIEN JA RANNIKON FOSFORI JA TYPPIKUORMITUS Sisävesiin kohdistuva ravinteiden hajakuormitus perustuu Suomen ympäristökeskuksen kehittämän vesistökuormitusjärjestelmän (VEPS 2.0) laskennallisiin tuloksiin. Tiedot pistemäisestä ravinnekuormituksesta on saatu Ympäristönsuojelun tietojärjestelmästä (VAHTI). Turkistuotannosta aiheutuvaa ravinnekuormitusta on arvioitu erikseen turkiseläinten määrien ja ominaiskuormituslukujen perusteella. Kuormitusarvoina ovat vuosien kuormitusten keskiarvot. Vesienhoitoalueen sisävesiin kohdistuva kokonaisfosforikuormitus on yhteensä 336 t/a, ja se jakautuu seuraavasti: Teollisuus, voimalaitokset ja kaivokset 2.9 % Yhdyskunnat 2.0 % Kalankasvatus 1.5 % Turkistarhaus 0.02 % Maatalous 11.1 % Metsatalous 5.7 % Haja ja loma asutus 3.7 % Turvetuotanto 0.2 % Laskeuma 5.3 % Hulevedet 0.04 % Luonnonhuuhtouma 67.5 % Vesienhoitoalueen sisävesiin kohdistuva kokonaistyppikuormitus on yhteensä t/a, ja se jakautuu seuraavasti: Teollisuus, voimalaitokset ja kaivokset 1.2 % Yhdyskunnat 4.4 % Kalankasvatus 0.4 % Turkistarhaus 0.01 % Maatalous 6.6 % Metsatalous 2.6 % Haja ja loma asutus 0.8 % Turvetuotanto 0.3 % Laskeuma 8.9 % Hulevedet 0.07 % Luonnonhuuhtouma 74.7 %

7 7 Suoraan maalta ja rannikolta rannikkovesiin kohdistuva pistemäinen ravinnekuormitus on saatu VAHTI rekisteristä. Tiedot kuvaavat vuosien kuormitusten keskiarvoa. Jokien rannikkovesiin tuoma ravinnekuormitus arvioidaan Suomen ympäristökeskuksessa. Vesienhoitoalueen rannikkovesiin suoraan maalta kohdistuva pistemäinen kokonaisfosforikuormitus on yhteensä 23 t/a, mistä 89 % on peräisin teollisuuden ja 11 % yhdyskuntien jätevesistä. Vastaavasti rannikkovesiin suoraan maalta kohdistuva pistemäinen kokonaistyppikuormitus on yhteensä 321 t/a. Typpikuormituksesta 76 % on peräisin teollisuudesta ja 24 % yhdyskuntien jätevesistä. 2.5 HAITALLISET AINEET SISÄVESISSÄ JA RANNIKKOALUEELLA Haitalliset aineet jaotellaan EU prioriteettiaineisiin, jotka on lueteltu direktiivin liitteessä X, ja muihin pilaaviin aineisiin. Komissiolle raportoidaan kaikkien vesistöalueella havaittujen EUprioriteettiaineiden kuormitus. Muista pilaavista aineista valitaan vesienhoitoaluetasolla merkittävimmät, kuitenkin enintään viisi ainetta. Vesienhoitoalueella haitallisten aineiden valinnan tekivät Lapin ympäristökeskuksen asiantuntijat. Haitallisten aineiden pistemäinen kuormitus on saatu VAHTI:sta, joka on ympäristöhallinnon ympäristönsuojelun tietojärjestelmä. Päästölähteet ryhmitellään seuraavasti: maatalous, hulevedet, teollisuus, voimalaitokset ja kaivokset, liikenne, pilaantuneet maa alueet ja kaatopaikat sekä yhdyskuntajätevesien puhdistamot. Raportoitujen pistemäisten päästölähteiden kuormitustiedot perustuvat vuosien keskiarvoon. Vesienhoitoalueella ei ole havaittu sisävesiin kohdistuvaa EU prioriteettiaineiden bruttokuormitusta. Vesienhoitoalueen sisävesiin kohdistuva muu pilaavien aineiden tai parametrien bruttokuormitus ja pääasialliset päästölähteet ovat: Pilaava aine kg/a Päästölähde AOX teollisuus COD Cr teollisuus, yhdyskuntajätevesien puhdistamot ja maatalous (ei määräarviota) kiintoaine teollisuus, yhdyskuntajätevesien puhdistamot ja maatalous (ei määräarviota) BHK teollisuus, yhdyskuntajätevesien puhdistamot ja maatalous (ei määräarviota) Vesienhoitoalueen rannikkovesiin ei ole havaittu suoraan maalta ja rannikolta kohdistuva EUprioriteettiaineiden bruttokuormitusta. Vesienhoitoalueen rannikkovesiin kohdistuva muu pilaavien aineiden tai parametrien bruttokuormitus ja pääasialliset päästölähteet ovat: Pilaava aine kg/a Päästölähde AOX teollisuus COD Cr teollisuus ja yhdyskuntajätevesien puhdistamot kiintoaine teollisuus ja yhdyskuntajätevesien puhdistamot BHK teollisuus ja yhdyskuntajätevesien puhdistamot

8 2.6 IHMISTOIMINNAN VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYS RAPORTOITAVISSA PINTA VESISSÄ 8 Arvio ihmistoiminnan vaikutusten merkityksestä raportoitavissa pintavesissä perustuu käytettävissä oleviin tietoihin veden laadusta, kuormituksesta sekä hydro morfologisista ja biologisista muutoksista. Biologisten tekijöiden (vesikasvit, pohjaeläimet, kasviplankton ja kalat) ja veden laadun muutosta luonnontilaan nähden arvioidaan kolmiportaisella asteikolla: vähäinen, kohtalainen ja suuri. Arvio tehtiin Lapin ympäristökeskuksessa. Veden laadun osalta arviot tehtiin suhteuttamalla arvioitavan vesistön veden laatua mahdollisimman luonnontilaisiin vesistöihin sekä arvioimalla vesistön tilassa tapahtunutta kehitystä ja vesistöön kohdistuvia paineita. Biologisten laatutekijöiden osalta hyödynnettiin saatavilla olevaa aineistoa siten, että lähemmin tarkasteltiin alueita, joilla paineita voitiin todeta olevan. Mikäli alueella ei ole tiedossa paineita, ihmisen aiheuttamat muutokset biologisissa tekijöissä katsottiin vähäisiksi. Aineisto voitiin myös todeta riittämättömäksi arviointia varten. Huomattavia ihmistoiminnan vaikutuksia tunnistettiin vesistöissä, jotka arvioitiin myös alustavasti voimakkaasti muutetuiksi, eli Kemijoen pääuoma, Kitinen, Luiro ja Kemijärvi. Lokan ja Porttipahdan tekojärveä ei tässä yhteydessä arvioitu. Rannikkovesistä huomattavia muutoksia arvioitiin alustavasti olevan 41 km 2 :n alueella Kemin edustalla, mikä on 4 % koko vesienhoitoalueen rannikkovesialueen pinta alasta. Arvioinnin pohjana käytettiin vuosien vedenlaatuaineistoa. Huomattavia muutoksia arvioitiin olevan alueilla, jotka aineiston perusteella poikkesivat selvimmin koko alueesta.

9 Kuva 3. Ihmistoiminnan vaikutusten merkittävyys raportoitavissa pintavesissä. 9

10 3 POHJAVEDET Pohjavesialueet Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus on tehty 1990 luvun alussa ja tämän työn yhteydessä aineisto on päivitetty uudelleen ja tehty tarvittavat muutokset ja lisäykset. EUkomissiolle raportoidaan tärkeimmän eli I luokan pohjavesialueiden tiedot. Näiltä alueilta otetaan vettä yleisiä vesilaitoksia varten tai suunnitelmien mukaan vedenotto niistä aloitetaan lähiaikoina. Useimmiten pohjavesialueet ovat viimeisen jäätiköitymisen loppuvaiheilla sulamisvesien kuljettamasta ja lajittelemasta maa aineksesta syntyneitä hiekka soramuodostumia, joista vettä voi saada pistemäisesti yhdestä kohteesta runsaasti. Pitkittäisharjut ovat yleisin muodostumatyyppi. Vesienhoitoalueen pohjoisosissa on jonkin verran myös ns. sandurdelta alueita. Monet pohjavesialueet ovat laajojen moreenirinteiden juurilla olevia lähteitä, jotka voivat myös olla antoisia vedenottopaikkoja. Kemijoen vesienhoitoalueella on kaikkiaan 189 I luokan pohjavesialuetta. Niiden kokonaispinta ala on 244 km 2. Asutuksen keskittymisen ja veden käyttötarpeen mukaisesti nämä alueet painottuvat Kemijoen alajuoksulle Kemin ja Rovaniemen välille. Pohjavesialueiden veden laadussa on nähtävissä selvää vaihtelua eri alueilla. Kemijoen alajuoksulla on suhteellisen paljon kalkkipitoisen kallioperän vaikutusta ja tällä alueella pohjavedet ovat emäksisiä ja sisältävät runsaasti kalkkiyhdisteitä. Vesienhoitoalueen keskivaiheilla on vaihtelevan laatuinen liuskekivialue, jossa vesi on keskimäärin neutraalia ja muualla vallitsevana ovat happamat kivilajit ja sen myötä vesien ph on alhainen ja liuenneita aineita vähän. Vesienhoitoalueen alajuoksulla Perämeren rannikon läheisyydessä pohjavesissä on usein luontaisestikin korkeat rauta ja mangaanipitoisuudet. 3.2 Pohjavesimuodostumien lisätarkastelu ja arvio ihmistoiminnan vaikutuksista Pohjavesimuodostumien ominaispiirteiden osalta on tehty alkutarkastelu ja kultakin pohjavesialueelta on tehty riskiarviointi erikseen, jossa on pisteytetty noin 10 erillistä osatekijää ja tehty kokonaisriskiarvio. Kokonaisriskiarviossa käytetään luokitusta pieni, kohtalainen ja suuri. Kemijoen vesienhoitoalueella vedenottokäytössä olevat pohjavesialueet ovat asutus ja teollisuusalueiden ulkopuolella, joten näistä syistä johtuvat riskitekijät ovat pieniä. Maatalouden aiheuttama kuormitus on myös vähäistä. Pohjavesialueilla ei juurikaan ole vilkasliikenteisiä teitä, joten haitat pohjavesille jäävät tältä osin myös vähäisiksi. Suuria riskejä pohjavesialueilla ei ole todettavissa. Maa aineksen otto on ollut 1980 luvun alusta alkaen luvanvaraista toimintaa ja sen myötä pohjavesien suojelu on voitu huomioida ottotoiminnassa ja estää merkittävien riskien syntymistä. Riskialttiiden pohjavesialueiden suojelua toteutetaan nykyään paljolti näille alueille laadittavien suojelusuunnitelmien perusteella. Vesienhoitoalueella tällaisia suunnitelmia on tehty muutamalle pohjavesialueelle. Riskipisteluokituksen mukaan kokonaisriskin ollessa suuri alueella tarvitaan tehtäväksi suojelusuunnitelma. Kemijoen vesienhoitoalueella näin riskialttiita pohjavesialueita ei ole todettu, joten suojelusuunnitelmien laadinta ei ole välttämätöntä. Vesienhoitoalueella on kaksi pohjavesialuetta, missä riski on kohtalainen tai pienehkö, ja niille ollaan laatimassa tai suunnitelmissa on lähiaikoina laatia suojelusuunnitelma.

11 4 VEDENOTTO PINTAVEDENOTTO Kemijoen vesienhoitoalueella on kolme pintavedenottamoa, jotka ottavat vettä puunjalostusteollisuuden tarpeisiin ja lisäksi yhdelle kaivokselle. Talousveden hankinnassa kaikki vesi otetaan pelkästään pohjavesistä. Pintavedenottamoilta otettava vesimäärä on suhteellisen suuri, vuonna 2003 noin m 3 /d. 4.2 POHJAVEDENOTTO Vesienhoitoalueella on 189 tärkeää I luokan pohjavesialuetta, joista vettä otetaan 247 kaivosta. Pohjavesialueiden antoisuus on kaikkiaan noin m 3 /d ja käyttöön otettu vesimäärä v oli m 3 /d eli noin neljännes kokonaisantoisuudesta. Tekopohjavesilaitoksia ei vesienhoitoalueella ole käytössä. Ajoittain käytetään jonkin verran pohjaveden jälleenimeytystä yhdellä laitoksella rauta ja mangaanipitoisuuksien vähentämiseksi. Pohjaveden ph on happamilla kivilajialueilla luontaisesti alhainen ja vettä alkaloidaan monilla laitoksilla vedenjakelujärjestelmän metallimateriaalien korroosion vähentämiseksi. 5 VEDENHANKINNAN ENNUSTEET Yhdyskuntien vuonna 2003 käyttämät vesimäärät perustuvat ympäristöhallinnon ylläpitämän vesi ja viemärilaitosrekisterin ja kuntakohtaisten vesihuollonkehittämissuunnitelmien tietoihin. Vedenhankinnan ennusteet perustuvat kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmiin, vesihuollon alueellisiin yleissuunnitelmiin sekä vesihuoltolaitosten ja ympäristökeskuksen asiantuntija arvioihin. Yhdyskuntien pohjavedenhankinta oli vesienhoitoalueella vuonna 2003 yhteensä noin m3/d, ja vuonna 2015 pohjavedenhankinnan on arvioitu olevan noin m3/d. Vesienhoitoalueen yhdyskunnat eivät käytä pintavettä, eikä pintavettä ole arvioitu käytettävän myöskään vuonna 2015.