KRISTILLINEN ALKOHOLISTI- JA NARKO- MAANITYÖ (KAN) PÄIHDETYÖN MUOTONA

Transkriptio

1 ETELÄ-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysala, Lappeenranta Hoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto Hanne Huittinen Leena Jefimoff KRISTILLINEN ALKOHOLISTI- JA NARKO- MAANITYÖ (KAN) PÄIHDETYÖN MUOTONA Opinnäytetyö 2007

2 TIIVISTELMÄ Hanne Huittinen, Leena Jefimoff Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö päihdekuntoutuksen muotona, 47 sivua, 1 liite Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu, Lappeenranta Sosiaali- ja terveysala, Hoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto Opinnäytetyö 2007 Ohjaajat: Pirjo Vaittinen, Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu ja Eija-Riitta Gröndahl, Hämeen ammattikorkeakoulu Tämän opinnäytetyön aiheena on kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö (KAN) Suomessa. Tavoitteena on lisätä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden mahdollisuuksia saada tietoa kristillisestä lähtökohdasta toteutuvasta päihdeasiakkaan kuntoutuksesta, sillä päihdehoitotyön opetuksessa KAN-toiminta ei juuri tule esille. On tärkeää, että tuleva sosiaali- ja terveysalan ammattilainen tietää myös muista kuin julkisen sektorin tarjoamista hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksista. Opinnäytetyö koostuu opinnäytetyöraportista ja KAN-toiminnasta kertovasta opetusmateriaalista. Opetusmateriaaliksi laadittiin PowerPoint-esitys, joka käsittää 36 diaa. Opinnäytetyön toteutus käynnistyi teoriaosuuden tekemisellä syksyllä Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsittelemme päihteitä, päihderiippuvuutta, päihdehoitoa ja päihdetyön palvelujärjestelmää Suomessa. Kerromme kristillisestä ihmiskäsityksestä ja KAN-toiminnasta. Opetusmateriaalin sisältö kerättiin päihteitä ja päihdekuntoutusta käsittelevästä kirjallisuudesta, Internet-sivuilta ja haastattelemalla KAN ry:n toiminnanjohtajaa. Haastattelu toteutettiin teemahaastatteluna keväällä Opetuskäyttöön tehty PowerPoint-esitys koostuu 36 diasta. Diat käsittelevät seuraavia aihekokonaisuuksia: mikä on KAN, toimintamalli, hoitoon pääseminen, hoitopaikat Suomessa, kristillinen näkökulma päihdehoito- ja kuntoutustyöhön, työntekijöiden koulutus ja toiminnan rahoitus. Asiasanat: Kristillinen päihdetyö, KAN, päihteet, päihdehoitotyö, päihderiippuvuus

3 ABSTRACT Hanne Huittinen, Leena Jefimoff Christian care for alcohol and drug abusers (KAN) as a form of rehabilitation, 47 pages, 1 appendice South Carelia Polytechnic, Lappeenranta School of Health Care and Social services Degree Programme in Public Health Nursing Final Year Project Instructors: Pirjo Vaittinen, SCP and Eija-Riitta Gröndahl, Polytechnic of Häme The subject of this final project work was Christian care for the alcohol and drug abusers (KAN) in Finland. The first object was to enhance students possibilities to obtain knowledge about Christian rehabilitation. This object was chosen because in the teaching of rehabilitation, KAN is rarely mentioned. It is important that the future social and health care professionals know also about other care and rehabilitation possibilities than only of those offered by the public sector. The second object was to create teaching material on KAN. The teaching material created is a PowerPoint presentation which consists of 36 slides. The theoretical part of the final project work was written in the autumn of Then, the teaching material was created. The contents of the teaching material are based on literature on drugs and rehabilitation, articles in the Internet and an interview of the executive manager of KAN ry. The interview was carried out in a form of a theme interview in the spring of The PowerPoint presentation to be used as a teaching material consists of 36 slides. The slides deal with the following subjects: What is KAN, The principles of KAN, Getting into treatment, Treatment places in Finland, Christian view of care for the alcohol and drug abusers, Education of workers, and Financing. Keywords: Christian rehabilitation, KAN, intoxicant, rehabilitation, addict

4 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO OPINNÄYTETYÖN TAVOITE, TARKOITUS JA TEHTÄVÄT OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS KAN- ja muun päihdetiedon kokoaminen Toiminnanjohtajan haastattelu PÄIHTEET JA PÄIHDERIIPPUVUUS Alkoholi Yleisimpiä Suomessa käytettäviä huumeita Huumeriippuvuus Sekakäyttö PÄIHDEHOITO- JA PALVELUJÄRJESTELMÄ Päihdehuoltolaki Palvelujärjestelmä Suomessa toimivia päihdejärjestöjä Päihdehoitoprosessi KRISTILLINEN IHMISKÄSITYS KAN-TOIMINTA Toimintaperiaate Hoitoketju Toimintayksiköt ja niiden palvelut KAN-ASIAKKAAKSI HAKEUTUMINEN POWER POINT-ESITYKSEN TEKO OPINNÄYTETYÖN LUOTETTAVUUS POHDINTA LÄHTEET LIITE KRISTILLINEN ALKOHOLISTI- JA NARKOMAANITYÖ POWER- POINT-ESITYS OPETUSKÄYTTÖÖN, 18 sivua

5 1 JOHDANTO Suomessa alkoholin kokonaiskulutus 100-prosenttisena alkoholina oli vuonna 2006 noin 8,4 litraa asukasta kohti. Kymmenesosa suomalaisista juo lähes puolet kaikesta kulutetusta alkoholista. Naisten osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta on kasvanut. Noin viidennes alkoholia käyttävistä miehistä ja kymmenisen prosenttia naisista juo viikon aikana riskirajan verran tai sitä enemmän. Terveen keskipainoisen aikuisen alkoholin kulutuksen riskirajat ovat miehillä 24 annosta viikossa tai 7 annosta kerralla ja naisilla 16 annosta viikossa tai 5 annosta kerralla. (Salaspuro ym. 2003, 57.) Alkoholin käyttö painottuu voimakkaasti viikonloppuihin. Vahva humaltuminen on pysynyt juomatapojen keskeisenä piirteenä. (Österberg 2006.) Teemme tunnetuksi KAN-kotien työtä ja KAN-toimintaa sekä sitä ohjaavia periaatteita. Esittelemme kristillistä päihdekuntoutusta ja sitä, kuinka se tulee esille KAN työssä. Kerromme yleisesti päihdetyöstä ja päihdekuntoutuksesta Suomessa. Aihe on ajankohtainen, koska päihdetyötä tarvitaan tulevaisuudessakin todennäköisesti yhä enemmän. Tämä oletus perustuu alkoholin kokonaiskulutuksen nousutrendiin. Opinnäytetyön aihe on tärkeä, sillä tulevat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset tarvitsevat tietoa erilaisista päihdehoitotyön muodoista. Päihteiden nykykäyttötilanne ja kehitys on yhteiskunnassamme koko ajan kasvava ongelma. Kunnilla on liian vähän tarjolla kunnallisia hoitopaikkoja. Opinnäytetyössämme päihteiksi määritellään aineet, jotka aiheuttavat aineen keskushermostovaikutuksista johtuvia korjaantuvia käyttäytymisoireita tai psykologisia muutoksia. Päihteitä ovat alkoholi ja huumeet. (Salaspuro ym. 2003, 110.) Katkaisuhoidolla tarkoitetaan päihteiden aiheuttamien vieroitusoireiden hoitoa. Sen tavoitteena on päihdekierteen katkaiseminen, fyysisen ja psyykkisen terveydentilan sekä sosiaalisen tilanteen kartoittaminen. (Mönkkönen 1999.) Päihdeasiakkaalla tarkoitetaan asiakasta, joka käyttää päihteitä ja joka haluaa apua päihderiippuvuuteen. Tässä työssä päihdeasiakkaalla tarkoitetaan - 5 -

6 ihmistä, jolla on alkoholi- tai huumeongelma ja joka haluaa siitä eroon. Päihdehoitotyöllä tarkoitetaan työtä, jossa on tarkoitus lievittää päihteenkäyttäjälle tai hänen läheisilleen päihteidenkäytöstä aiheutunutta jonkinasteista fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista haittaa. (Valkoniemi 2007.) 2 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE, TARKOITUS JA TEHTÄVÄT Tämän opinnäytetyön tavoite on lisätä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden tietoa kristillisestä lähtökohdasta toteutuvasta päihdeasiakkaan kuntoutuksesta. Päihdehoitotyön opetuksessa KAN-toiminta ei juuri tule esille ja on tärkeää, että tuleva sosiaali- ja terveysalan ammattilainen tietää myös muista hoitomahdollisuuksista kuin julkisen sektorin tarjoamista. Halusimme tehdä työn, josta löytyy yleisesti päihteistä tietoa, ja halusimme esitellä KAN-työtä. Tarkoitus oli kertoa KAN-työstä ja koota sitä esittelevä kokonaisuus, josta sosiaali- ja terveysalan opiskelijat saavat hyödyllistä tietoa KANhoitomuodosta ja järjestelmästä. Opinnäytetyössä tehtävänämme oli 1. koota eri tietolähteistä KAN-toimintaa ja muuta päihdetyötä koskevaa materiaalia. 2. laatia tästä materiaalista PowerPoint esitys sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden opetukseen. Työmme ja PowerPoint-esitys tulevat esille KAN ry:n Internet-sivuille. KAN ry käyttää PowerPoint- esitystä erilaisissa KAN-työn esittelytilaisuuksissa. 3 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS Toteutimme opinnäytetyömme kokoamalla tietoa kirjallisuudesta ja Internetistä sekä haastattelun keinoin. Keräämistämme tiedoista kokosimme PowerPoint-esityksen, jota on mahdollista käyttää opetusmateriaalina sosiaali- ja terveysalan opinnoissa

7 3.1 KAN- ja muun päihdetiedon kokoaminen Keräsimme tietoa erilaisista päihdetyötä ja kristillistä päihdetyötä käsittelevästä kirjallisuudesta sekä Internetistä. Hakusanoina käytimme Googlessa mm. sanoja päihdetyö, kristillinen päihdetyö, katkaisuhoito ym. Käytimme lähteinä myös eri yhdistyksen kotisivuja, joiden osoitteet tiesimme valmiiksi, mm. KAN ry:n kotisivuja ja Stakesin kotisivuja. Lisäksi haastattelimme KAN ry:n toiminnanjohtaja Ismo Valkoniemeä. 3.2 Toiminnanjohtajan haastattelu Haastattelimme KAN ry:n toiminnanjohtajaa Ismo Valkoniemeä. Sovimme haastatteluajaksi maanantain 2.4. ja paikaksi Hämeenlinnan Vapaaseurakunnan tilat. Nauhoitimme haastattelun, koska toiminnanjohtaja antoi luvan. Käytimme haastattelumuotona teemahaastattelua. Haastattelu eteni teemojen mukaan, ja tarvittaessa esitimme tarkentavia kysymyksiä. Haastattelu oli oikein leppoisa ja mielenkiintoinen. Saimme runsaasti uutta tietoa ja varmuutta meillä jo olevaan tietoon. Haastattelutilannetta häiritsivät hiukan toimistolla käyneet asiakkaat, mutta saimme silti kaiken tarvitsemamme tiedon. Sovimme myös toiminnanjohtajan kanssa, että hän saa valmiin työn itselleen ja että se myös julkaistaan KAN ry:n kotisivuilla. Teemahaastattelu on lomake- ja avoimen haastattelun välimuoto. Haastattelun aiheet ovat tiedossa, mutta tarkat kysymysten muodot ja järjestys eivät ole muotoutuneet. Teemahaastattelu- nimi juontuu siitä, että haastattelu kohdennetaan tiettyihin teemoihin, joista keskustellaan. Teemahaastattelu ei ota kantaa siihen, miten syvälle haastattelussa mennään, vaan sen, mikä on haastattelussa olennaista, eli teemat joiden varassa haastattelua viedään eteenpäin. Haastattelu voi siirtyä aihepiirin sisällä asiasta toiseen haastattelun hajoamatta. Teemahaastattelu ottaa huomioon sen, että ihmisten tulkinnat asioista ja heidän asioille antamansa merkitykset ovat keskeisiä, samoin kuin sen, että merkitykset syntyvät vuorovaikutustilanteessa. (Hirsjärvi ym. 2000, ) - 7 -

8 Haastattelun teemat: KAN-työn erilaisuus Miten KAN- työ eroaa muusta sosiaali- ja terveysalan tarjoamasta hoidosta? Mitä hyvää on KAN-kodin tarjoamassa hoidossa verrattuna muihin Suomessa tarjolla oleviin hoitopaikkoihin/ muotoihin? Onko KAN-hoito halvempaa kuin muut hoitopalvelut? Osallistuvatko asiakkaat jokapäiväisiin rutiineihin, esimerkiksi ruuan valmistamiseen, pihatöihin, siivouksen ym.? Hoitotyön kristillisyys Miten kristillinen näkökulma näkyy itse hoitoprosessissa.? Tuleeko se korostetusti esiin joka päivä esimerkiksi hengellisten tarpeiden tyydyttämisellä? Hoitojakson uusiutuminen Montako kertaa yksi asiakas tulee uudelleen hoitojaksolle? Tukihenkilötoiminta Millaista tukihenkilötoimintaa KAN ry:llä on? Asiakkaat Mikä hoitoon hakeutuvien asiakkaiden ikäjakauma ja sukupuolijakauma on? Minkälaisista taustoista asiakkaat tulevat? 4 PÄIHTEET JA PÄIHDERIIPPUVUUS Suomalaiselle päihteiden käyttökulttuurille tyypillisiä piirteitä ovat alkoholiin liittyvä humalahakuinen juominen ja päihteiden sekakäytön ja amfetamiinin käytön suhteellisen suuri osuus. Huumausaineiden käyttö ja siihen liittyvät sosiaaliset ja terveysongelmat sekä rikollisuus ovat olleet Suomessa suhteellisen rajallisia ilmiöitä verrattuna muihin länsimaihin aina 1900-luvun loppupuolelle saakka

9 Vuoden 1998 tietojen mukaan ns. kovien huumausaineiden, amfetamiinien ja opioidien, käyttäjien määrä oli Suomessa , eikä tilanne näyttänyt muuttuneen vuoden 1999 aikana. (Huumausaineiden ongelmakäyttäjien hoitoa kehittäneen työryhmän muistio 2001, 20.) Kouluterveystutkimusten mukaan tupakointi, humalakokemukset sekä huumekokeilut liittyvät toisiinsa. Huumeiden ongelmakäyttäjistä suuri osa käyttää myös alkoholia, vaikka ensisijainen päihde olisi jokin muu aine. (Ahtiala & Ruohonen 1998, 99.) Perinteisesti riippuvuuksia on käsitelty suhteessa alkoholiin tai huumeisiin. Päihdeongelmilla on usein taipumus pysyä samassa perheessä. Puhutaan ns. sosiaalisen periytymisen käsitteestä. Joidenkin arvioiden mukaan päihdeperheen lapsilla on jopa nelinkertainen riski alkoholisoitua. Päihderiippuvuuteen kuuluu kieltäminen, ja päihteet tuottavat käyttäjälleen voimakasta mielihyvän ja euforian tunnetta, johon ihminen pyrkii yhä uudelleen. Hetkellisten hyvän olon tunteiden välillä tulee yhä voimakkaampia masennuksen kausia, ja jossakin vaiheessa päihteestä tulee apu masennuksen poistamiseen. Yli puolella päihdehuollon huumeasiakkaista on mainittu vähintään kolme hoitoon hakeutumiseen liittyvää ongelmapäihdettä. (Mantila 2005, 6-7.) 4.1 Alkoholi Alkoholi luokitellaan farmakologisesti lamaavaksi lääkeaineeksi. Alkoholilla on sekä huumaavia että mielihyvää tuottavia keskushermostovaikutuksia. Sen huumaavia vaikutuksia sanotaan humalaksi. Pitkäaikaiseen käyttöön liittyvien hermoston sopeutumisreaktioiden seurauksena kehittyy toleranssi sekä psyykkinen ja fyysinen riippuvuus. (Salaspuro ym. 2003, ) Humalalla tarkoitetaan alkoholin käyttäytymistä, suorituskykyä ja mielentilaa muuttavia vaikutuksia. Humalan ilmeneminen riippuu veren alkoholipitoisuudesta, joka on suhteessa nautitun alkoholin määrän lisäksi alkoholin imeytymiseen. Myös aikaisemmalla käytöllä on huomattava vaikutus. Alhainen veren alkoholipitoisuus näyttää kiihottavan tai vilkastuttavan joitakin hermoston toimintoja, kun - 9 -

10 taas veren alkoholin ollessa korkea useimmat toiminnot lamaantuvat. Veren alkoholin alle 1 promillen pitoisuudet vaikuttavat useimpiin ihmisiin virkistävästi. Virkistyminen ilmenee mielialan kohoamisena, mielihyvän ja rentoutumisen tunteena, itsevarmuuden lisääntymisenä, puheliaisuutena ja estoisuuden vähenemisenä. (Salaspuro ym. 2003, ) Alkoholijuomien tilastoitu kulutus oli vuonna 2006 ennakkotietojen mukaan 44,4 miljoonaa litraa 100-prosenttista alkoholia. Tilastoitu alkoholin kulutus lisääntyi 2 prosentilla edellisestä vuodesta. Asukasta kohti alkoholia kulutettiin 8,4 litraa. Vuodesta 2003 alkoholin tilastoitu kulutus on kasvanut 10,5 prosenttia. (Österberg 2006.) Kuva 4.1 Alkoholin tilastoitu ja tilastoimaton kulutus 100-prosenttisena alkoholina (Alkoholijuomien kulutus 2006, ennakkotiedot 2007.) Stakes julkaisee vuosittain Internet-sivuillaan Taskumatti-tilastopakettia, joka kuvaa Suomen alkoholi- ja huumeoloja. Tiedot Taskumattiin on kerätty saman vuoden Päihdetilastollisesta vuosikirjasta. (Stakes Taskumatti 2007.)

11 Alkoholipitoisuuden noustessa veressä hermoston toiminnan lamaantuminen käy ilmeisemmäksi. Tämä ilmenee liikkeiden ja kävelyn kömpelyytenä, puheen äänekkyytenä ja sammalteluna, kuulon heikentymisenä, valppauden huonontumisena, hikoilun lisääntymisenä, silmien punoituksena, reagoinnin hidastumisena ja henkisten toimintojen, kuten arvostelukyvyn ja suoritustason alenemisena. Kun alkoholipitoisuus veressä nousee yli 2 promillen, alkoholin vaikutus alkaa muistuttaa nukutusaineen vaikutusta kivun tunteen kadotessa ja tajunnan heikentyessä. Yli 3 promillen veren alkoholitasolla tajunta alkaa kadota ja humaltunut sammuu. Alkoholipitoisuuden ylitettyä 4 promillen rajan alkoholimyrkytyksen vaara on suuri. Hermoston toiminta on jo hengenvaarallisesti lamaantumassa, koska esim. hengityksen säätely voi lamaantua. (Salaspuro ym. 2003, ) Alkoholilla on sekä fyysisiä että psyykkisiä mielihyvää tuottavia vaikutuksia, jotka vahvistavat toistuvaa alkoholin käyttöä. Alkoholiaddiktiolla tarkoitetaan psyykkisen riippuvuuden kaltaista tilaa, ja taas alkoholistiksi voidaan määritellä henkilö, joka on psyykkisesti riippuvainen alkoholista tai täyttää tietyt diagnostiset kriteerit. Psyykkiselle riippuvuudelle on ominaista juomishimo, pakonomainen halu saada alkoholia ja kykenemättömyys pidättäytyä alkoholista. Lisäksi runsaan alkoholin käytön myötä kehittyy toleranssi ja fyysinen riippuvuus, johon voivat liittyä juomisen katketessa ilmenevät vieroitusoireet. Alkoholiriippuvuudelle on tyypillistä yksilön kaikkinaisen terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin heikkeneminen. (Salaspuro ym. 2003, 125.) Fyysinen riippuvuus paljastuu usein vieroitusoireiden ilmetessä, kun alkoholin saanti loppuu ja alkoholi poistuu elimistöstä. Fyysiselle riippuvuuden kehittymiselle on olennaista, että yksilö on jatkuvasti altistettuna alkoholin vaikutukselle. Alkoholin poistuessa elimistöstä sen lamauttavaan vaikutukseen sopeutuminen paljastuu hermoston yliärtyvyytenä sekä vieroitusoireina. Vieroitusoireet alkavat ilmetä veren alkoholipitoisuuden laskiessa lähelle nollaa. Oireet alkavat tunnin kuluttua alkoholin nauttimisesta. (Salaspuro ym. 2003, )

12 4.2 Yleisimpiä Suomessa käytettäviä huumeita Amfetamiinia valmistetaan lääketeollisuudessa ja laittomissa laboratorioissa. Amfetamiinia käytetään suun kautta, nuuskaamalla, suonensisäisesti ja mällinä. Aineen puoliintumisaika on yli 4 tuntia ja yhden annoksen aiheuttama euforia voi kestää useita tunteja. Ainetta esiintyy valkoisena tai kellertävänä pulverina, kapseleina ja erivärisinä tabletteina. Matalat amfetamiiniannokset aiheuttavat euforiaa, ruokahaluttomuutta, unettomuutta, vapinaa, suun kuivumista ja lisääntynyttä psykomotorista aktiivisuutta. Pitkäaikainen käyttö aiheuttaa unettomuutta ja sekavuutta. Harhaluulot ja kuulo-, näkö- ja tuntoharhat painottuvat amfetamiinin käyttäjillä. Käytös voi olla väkivaltaista tai arvaamatonta, varsinkin silloin jos samanaikaisesti on käytetty bentsodiatsepiineja tai alkoholia. Kroonisen käytön yhteydessä esiintyy jännitys- ja pelkotiloja, kohonnutta verenpainetta ja ruokahaluttomuutta. Mielialan lasku voi jäädä pysyväksi, jos tilanne ei ehdi käyttökertojen välillä normaalistua. (Salaspuro ym. 2003, ) Kokaiinia käytetään tavallisesti nuuskaamalla. Joskus ainetta käytetään myös suun, emättimen tai peräsuolen limakalvojen kautta. Näin käytettävä aine on vesiliukoista, jolloin se soveltuu myös suonensisäiseen käyttöön. Kokaiinin puoliintumisaika on alle 90 min. Yksittäisen annoksen antama euforia kestää n. 30 min. Kokaiinia kohtaan kehittyy erittäin nopeasti toleranssi. Nopeasti kehittyvän siedon vuoksi annokset voivat nousta useisiin satoihin milligrammoihin lyhytaikaisenkin kokaiinin käytön yhteydessä. Kokaiinia käytetään harvoin yhtäjaksoisesti yli 12 tuntia, kun taas mm. amfetamiinia käytetään muutaman päivän jaksoina. Kokaiinin aiheuttama euforinen vaihe häviää min kuluessa, minkä jälkeen käyttäjä kokee voimakasta motorista levottomuutta, pelkotiloja ja joskus vainoharhoja. Tavallisia oireita ovat vapina, lihasnykäykset sekä kouristukset. Toistuva käyttö voi johtaa paranoidiseen psykoosiin. Pitkäaikaisessa käytössä kokaiinia nautitaan jopa grammoina muutaman tunnin välein. Oireina ovat mielialojen vaihtelut, ja käyttäjälle kehittyy yliherkkyys erilaisille ärsykkeille ja lopulta näkö- ja kuuloharhoja. Kerran alettuaan psykoottiset oireet esiintyvät myöhemmin jopa pienempiä annoksia käytettäessä. (Salaspuro ym. 2003, )

13 Heroiini valmistetaan oopiumunikosta. Siitä peräisin olevia luonnonopiaatteja ovat oopiumi, morfiini, heroiini ja kodeiini. Heroiini on 3-4 kertaa vahvempaa kuin morfiini. Heroiini on erisävyistä ruskeaa tai valkoista jauhetta. Sitä käytetään ruiskeena ja suun kautta. Opiaatteihin, erityisesti heroiiniin, syntyy riippuvuus nopeammin kuin mihinkään muuhun huumeeseen. Heroiinin vaikutuksia ovat hyvän olon tunne, euforia ja sekavuus, pulssin hidastuminen, verenpaineen lasku, hengityskeskuksen lamaantuminen, yskänärsytys, ruokahaluttomuus, silmäterien supistuminen, kivun aistimuksen heikkeneminen, uneliaisuus, heikko reagointi ärsykkeille ja väsymys. Jatkuvan käytön vaikutuksia ovat mm. erilaiset epäpuhtauksista johtuvat ja tarttuvat sairaudet, alipainoisuus, ummetus, hedelmällisyyden heikkeneminen (miehillä impotenssia, naisilla kuukautishäiriöitä tms.) ja AIDS. Lopuksi heroiinia käyttävä ihminen voi eristäytyä ja passivoitua, kun elämä pyörii aineen hankkimisen ympärillä. (Inkinen ym. 2000, ) Kannabistuotteita ovat marihuana, hasis ja hasisöljy. Marihuanaan käytetään hamppukasvin kukintoja ja ylimpiä versoja rouheena. Ulkonäöltään hamppukuidut ovat vihreänruskeita kuituja ja siemeniä, joita poltetaan savukkeissa. Hasista valmistetaan hampun hartsista. Sitä on ruskeina, mustina tai vihertävinä levyinä tai murusina sekä öljymäisenä nesteenä, joita käytetään piipussa ja vesipiipussa polttaen. Niitä voidaan nauttia myös juomalla esim. teehen liuottaen tai karamellissa. Hasis on n. 5 kertaa vahvempaa kuin marihuana. Käytön välittömiä vaikutuksia ovat mm. minäkuvan hahmotushäiriöt, puheliaisuus, euforia, sukupuolisten kokemusten voimistuminen, pulssin kiihtyminen, ääreisverenkierron vilkastuminen, makean nälkä ja uneliaisuus. Tila vaihtuu 3-4 tuntia myöhemmin päinvastaiseksi: kannabista käyttänyt on hiljainen, mietteliäs ja uninen ja voi nukahtaa. (Inkinen ym. 2000, ) LSD (saks, Lyserg säure diethylamid, lysergidihappodietyyliamidi) on voimakkain aistiharjoja aiheuttava aine. Aineen krooninen käyttö on harvinaista ja merkki vakavasta psyykkisestä häiriöstä. LSD otetaan suun kautta ja sitä myydään tabletteina, kapseleina ja pieniä paloina tai imeytettynä sokeri tai paperipaloihin. Sen käytöstä seuraa matka, joka voi olla epämiellyttävä tai miellyttävä. Matkaan liittyy monesti hulluuden elämyksiä, skitsoilua ja sekoilua. Käytön välittömiä vaikutuksia ovat mm. näkö- ja kuuloharhat sekä ajantajun, etäisyyksi

14 en, todellisuudentajun ja suhteiden vääristyminen. Lisäksi käytöstä aiheutuu aistiharhoja, aistikokemusten voimistumista, itsetunnon kohoamista, hilpeyttä, masentuneisuutta tai paniikkia, pulssin kiihtymistä, verenpaineen kohoamista, hengityksen kiihtymistä, pahoinvointia ja oksentelua. Jatkuvan käytön vaikutuksia ovat vainoharhaisuus, masentuneisuus, äkilliset mielialan vaihtelut ja seksuaalisen mielenkiinnon väheneminen, mielisairauden puhkeaminen, itsemurhat, naisilla keskenmenot ja epämuodostumat sikiöillä. Sietokyky kehittyy LSD:hen erittäin nopeasti. (Inkinen ym. 2000, ) Ekstaasia esiintyy pillereinä, kapseleina ja pulverina. Yksi tabletti vastaa yhtä annosta. Käyttö tapahtuu suonensisäisesti, suun kautta ja nuuskaamalla. Käytön välittömiä vaikutuksia ovat voimakas hyvän olon tunne, lisääntynyt fyysinen suoristuskyky, itsetunto, tarkkaavaisuus, euforia, ahdistus, masentuneisuus, aggressiivisuus, hampaiden narskuttelu, verenpaineen nousu, takykardia, alkoholin kanssa yhdessä voi esiintyä masentuneisuutta. Lähivuorokausina ekstaasin käytön jälkeen seuraavat oireet, tyhjyyden tunne, väsymis- ja keskittymiskyvyttömyys, unihäiriöt ja lihaskivut. (Inkinen ym. 2000, 79.) 4.3 Huumeriippuvuus Huumeriippuvuudella tarkoitetaan riippuvuutta ihmisen hermostoon ja psyykeen vaikuttavista laittomassa käytössä olevista aineista. Eri huumeiden riippuvuusominaisuudet vaihtelevat huomattavasti. Yleisimmin käytetyn huumausaineen, kannabiksen, riippuvuusominaisuutta pidetään lievänä. Kokeilleista noin kymmenen prosentin arvioidaan tulevan riippuvaiseksi kannabiksesta. Amfetamiinin, kokaiinin ja heroiinin kokeilussa on kannabista huomattavasti suurempi riski tulla riippuvaiseksi. Heroiinista riippuvaiseksi jäämistä pidetään näistä kaikkein voimakkaimpana. Ihmisen yksilöllinen alttius kehittyä riippuvaiseksi heroiinista vaihtelee kuitenkin huomattavasti. Niillä, joille riippuvuus kehittyy helposti, jo muutamien viikkojen tai kuukausien toistuva käyttö saattaa johtaa siihen, että sietää ainetta. Himo käyttää ainetta kasvaa ja käytön lopettaminen vaikeutuu. (Holopainen 2005a.)

15 Nykykäsityksen mukaan aineen käytön pakonomaisen tarpeen ja siitä johtuvan pakkokäyttäytymisen takana ovat aivojen mielihyväkeskuksessa tapahtuvat opiaatin aiheuttamat toiminnalliset ja rakenteelliset muutokset. Muutokset johtavat aivojen luonnollisen opioidin, endorfiinin, vähenemiseen aiheuttaen oireita. Nykykäsityksen mukaan muutokset ovat ainakin osalla ihmisiä hitaasti palautuvia tai vaikeimmissa tapauksissa pysyviä. Tämä selittäisi vaikeasti heroiiniriippuvaisten taipumuksen retkahtaa pitkänkin käyttämättömyyden jälkeen ja huonot hoitotulokset nopeasti tapahtuneiden vieroitushoitojen jälkeen. (Holopainen 2005a.) Amfetamiini- ja kokaiiniriippuvuudessa heroiiniriippuvuuden kaltainen fyysinen komponentti ei ole niin voimakas. Ainehimo kuitenkin on miltei yhtä voimakas ja retkahdusriski onnistuneenkin vieroituksen jälkeen suuri. Amfetamiini- ja kokaiiniriippuvuudelle ei tunneta toistaiseksi tehokasta lääkehoitoa. Hoidossa onnistutaan kuitenkin kohtuullisen hyvin lääkkeettömillä yhteisöhoidollisilla kuntoutusohjelmilla lääkehoitoa usein vaativan akuutin vieroitushoidon jälkeen. (Holopainen 2005a.) Huumeiden käytön tekee ongelmaksi länsimaissa kulttuurisidonnainen päihdehakuisuus. Huumeiden käyttö ei ole poikkeavaa käyttäytymistä, vaan se voi olla kulttuurisesti säädeltyä toimintaa ja stressin ja jännityksen laukeamista. Aineiden vaikutukset vaihtelevat henkilöstä ja hänen mielialastaan sekä odotuksistaan riippuen. (Kiukas ym. 2004, 14.) Hallusinogeeniset aineet, kuten sienet, LSD, muskottipähkinä tai fensyklidiini eivät aiheuta yhtä selvää riippuvuustaudin kuvaa kuin opiaatit ja stimulantit, mutta nekin saattavat aiheuttaa psyykkistä mieltymystä aineiden käyttöön. Näiden aineiden käytössä riippuvuutta suurempi vaara on riski kontrolloimattomiin sekavuustiloihin, joihin liittyy välitön hengenvaara tai vaarallisuus ympäristölle. (Holopainen 2005a.)

16 4.4 Sekakäyttö Erityisesti Suomessa sekakäyttötyyppinen huumeongelma näyttää olevan vallitseva huumeongelman muoto. Huumeiden käytön yleistyminen on tuonut suomalaiseen alkoholi-lääke-sekakäyttöjoukkoon kannabiksen, amfetamiinin ja opiaatit. Näiden käyttö on lisääntynyt myös alkoholi- ja lääkeongelmaisilla. (Holopainen 2005b.) Erityisesti opiaattiriippuvaiset ajautuvat varsin nopeasti sekakäyttäjiksi, kun pakonomainen opiaattien tarve on kehittynyt. Sekakäyttö alkaa, jos opiaatteja ei aina ole saatavilla. Silloin ne korvataan stimulanteilla, bentsodiatsepiineilla, kannabiksella tai alkoholilla. (Holopainen 2005b.) Sekakäyttötyyppistä huumeongelmaa pidetään kansainvälisesti kaikkein vaikeimpana huumeongelman muotona. Yliannostelukuolleisuus tässä ryhmässä on "puhtaiden" aineiden käyttäjäryhmiin verrattuna suurempaa. Vieroitus on yleensä vaikeampaa, kun huomioon on otettava useita riippuvuuksia ja sekakäyttäjien kiinnittäminen korvaushoito-ohjelmiin on vaikeampaa kuin puhtaasti opiaattiriippuvaisten. Sekakäyttäjä-huumeongelmaiset ovat myös yleensä muita syrjäytyneempiä huumeongelmaisia. Heillä esiintyy muita enemmän vakavia mielenterveyden häiriöitä. (Holopainen 2005b.) Monipäihdeongelmaisuudelle ovat tyypillisiä vaikeat ja monipuoliset psykiatriset ongelmat, sosiaalinen syrjäytyminen ja pitkälle kehittyneenä myös fyysisen terveyden heikkeneminen. Suonensisäisen käytön seurauksena tapahtuva tarttuvien tautien leviäminen, bakteeritulehdusten ja muiden tulehdustautien sekä tuberkuloosin uudelleen ilmaantuminen ovat yleistyneet syrjäytyneiden monipäihdeongelmaisten keskuudessa ulkomailla. Myös Suomessa alkaa olla havaittavissa merkkejä kehityksestä tähän suuntaan. (Holopainen 2005b.) Nuoria saattaa motivoida viinan ja lääkkeiden sekakäytön aiheuttama halpa humala, koska lääkkeet tehostavat alkoholin vaikutusta. Tavoiteltu voimakas

17 sekavuustila saadaan aikaan halvemmalla kuin pelkkää alkoholia nauttimalla. Lääkkeillä pyritään tosin myös lievittämään alkoholin tai huumausaineiden aiheuttamia vieroitusoireita. Sekakäytön seuraukset ovat aina ennalta arvaamattomia. Ne riippuvat käytettyjen lääkkeiden vahvuudesta ja määrästä sekä alkoholin määrästä. (Ahtiala & Ruohonen 1998, 106.) 5 PÄIHDEHOITO- JA PALVELUJÄRJESTELMÄ Suomessa on kehitetty sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä. Palvelujärjestelmän ensimmäisenä portaana ovat kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon yleiset palvelut. Perusterveydenhuollossa, sosiaalitoimistoissa ja erikoissairaanhoidon eri yksiköissä voi saada päihderiippuvuuteen liittyvää neuvontaa, senhetkisten somaattisten ja psyykkisten vaivojen hoitoa, päihderiippuvuuden hoidon käynnistämisen sekä ohjausta erityispalveluihin. Seuraavan portaan muodostavat päihdehuollon erityispalvelut, jotka keskittyvät kaikkien päihdeongelmien käsittelyyn. Viimeisenä portaana ovat muutamat päihdehuollon yksiköt, joiden palvelut on suunniteltu erityisesti huumeongelmaisille tai vain tietynlaista huumehoitoa tarvitseville. Järjestelmässä tavoitteena ovat joustavat kunkin asiakkaan tarpeisiin räätälöidyt hoitokokonaisuudet. (Mäkelä 2006.) 5.1 Päihdehuoltolaki Päihdehuoltolain tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen sisältyviä sosiaali- ja terveydellisiä haittoja sekä edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta. Laki velvoittaa kunnat järjestämään päihdehuollon sisällöltään ja laajuudeltaan kunnan tarpeita tyydyttäväksi, ehkäisemään päihteiden ongelmakäyttöä lisäävien olosuhteiden ja elämäntapojen syntymistä sekä seuraamaan päihteiden ongelmakäyttöä. Kuntien täytyy myös tukea asiakkaiden oma-aloitteisuutta toimimaan yhteistyössä eri viranomaisten kanssa, tukemaan avohoitoa, ja antamaan palveluita henkilölle ja hänen läheisilleen tuen ja hoidon tarpeen perusteella. Päihdehuoltoasetus (1986/653) edellyttää myös kuntoutussuunnitelman teke

18 mistä päihdeongelmaiselle tilanteen niin vaatiessa. Päihdepotilaan hoitoa säätelevät myös mielenterveyslaki (1990 / 1116), laki potilaan asemasta ja oikeuksista (1992/785) sekä kuntoutuslain säädäntö. Erityisiä päihdehuollon palveluita käytetään, jos yleiset palvelut eivät ole riittäviä päihdeongelmaisen tarpeisiin. (Päihdehuoltolaki 1986; Salaspuro ym. 2003, 84 87; Saukkonen 2006.) 5.2 Palvelujärjestelmä Suomessa on monipuolinen ja monitasoinen palvelujärjestelmä päihdeongelmaisille ja heidän läheisilleen. Palvelut jaetaan yleis- ja erityispalveluihin. Yleispalveluihin kuuluvat sosiaalitoimet, terveyskeskukset ja sairaalat ja erityispalveluihin kuuluvat A-klinikat, nuorisoasemat, päiväkeskukset, katkaisuhoitoasemat, ensisuojat, palveluasunnot, kuntoutuslaitokset ja erityispalvelujen yhdistelmät, esim. A-klinikka, perheneuvola ja mielenterveystoimisto (kuva 5.2). (Saarelainen ym. 2001, ) Kunnan on järjestettävä tai tuotettava päihdehuollon palvelut siten, että niiden piiriin on mahdollista hakeutua oma-aloitteisesti ja sillä lailla, että ne tukevat asiakkaan itsenäistä suoriutumista. (Piisi 2001, 108). Voimassa olevan päihdehuoltolain mukaan keskeinen järjestämisvastuu kuuluu kotikunnan sosiaali- ja terveystoimelle. Päihdehuollon erityispalveluista avohoitopalvelut ovat asiakkaalle yleensä maksuttomia. Laitoshoitomaksuissa asiakkaalla on omavastuuosuus ja muun osan maksaa kunta. Maksusitoumus on useimmiten hankittavissa kotikunnan sosiaalivirastosta. Jokaisella kunnalla on suunnitelma niistä palveluista, joita pääsääntöisesti tulisi käyttää. (Mäkelä 2006.) Ensisijaisia palveluja päihdehuollossa ovat sosiaali- ja terveydenhuollon yleiset peruspalvelut, kuten terveyskeskusten vastaanotto- ja päivystyspalvelut, kouluterveydenhuolto, työterveyshuolto ja kotipalvelu. Myös terveyskeskussairaalat ja erikoissairaanhoito (esim. aluesairaalat, keskussairaalat) kuuluvat yleisiin palveluihin. Niissä voi olla päihdehuollon erityispalveluiksi määriteltäviä osastoja tms., esim. HYKSin huumevieroitusyksikkö, Hesperian sairaala ja TAYSin päihdepoliklinikka. (Saukkonen 2006.)

19 Kuva 5.2 Päihdetoimijat Suomessa 1999 (Niemelä 1999, 36) Palveluasuminen on tarkoitettu päihdeongelmaisille, jotka tarvitsevat tilapäisesti tai pysyvästi päivittäistä tukea ja apua. Hoitokodin tavoitteena on kuntouttaa asiakas itsenäiseen asumiseen tai mahdollisesti myös työhön. Hoitokoteja on sekä kuntoutusyksiköissä että erillisinä. Hoitokotien lisäksi asumispalveluita tarjoavat huoltokodit, jotka on tarkoitettu pitempiaikaista, jopa pysyvää asumista varten. Ensisuojat ovat väliaikaisia majoituspaikkoja, joissa pyritään käynnistämään muita kuntoutustoimia. Ensisuojasta saa yösijan myös päihtyneenä. Monilla paikkakunnilla on käytettävissä väliaikaiseen asumiseen tarkoitettuja tukiasuntoja. Päiväkeskukset toimivat joko erillisinä tai muiden palveluiden yhteydessä. Ne tarjoavat mahdollisuuden mm. ryhmämuotoiseen toimintaan sekä ravinto- ja pesulapalveluihin. Muita avohuollollisia palvelupisteitä ovat selviämisneuvonta- ja päivystysasemat. (Salaspuro ym. 2003, 197.) Huumehoitojen toteuttaminen perustuu lähes aina asiakkaan omaan haluun. Hoitoa omasta tahdosta riippumatta, eli ns. pakkohoitoa, voidaan joissakin ta

20 pauksissa toteuttaa lastensuojelulain, mielenterveyslain tai päihdehuoltolain perusteella. Tärkeä rooli huumeongelmien hoitojärjestelmässä on vertaisryhmätoiminnalla, joista tunnetuimpia ovat NA-ryhmät (nimettömät narkomaanit). (Mäkelä 2006.) Suonensisäisesti huumeita käyttäviä varten on useissa kaupungeissa terveysneuvontapisteitä, joissa saa neuvontaa ja tietoa tarttuvien tautien ehkäisystä sekä rokotuksia ja puhtaita pistosvälineitä käytettyjen tilalle. Jotkut laitoshoitoyksiköt toimivat terapeuttisen yhteisön periaatteiden mukaan ja tukevat lääkkeettömin keinoin asiakkaitaan päihteettömyyteen. Opiaattiriippuvuuden hoitoon voidaan tietyissä tapauksissa käyttää muun hoidon ohessa lääkkeellistä vieroitus-, korvaus- tai ylläpitohoitoa. Hoidon tarve arvioidaan pääsääntöisesti yliopistollisissa tai muissa keskussairaaloissa tai Järvenpään sosiaalisairaalassa ja hoito toteutetaan muissa laitos- tai avohoitoyksiköissä. (Mäkelä 2006.) 5.3 Suomessa toimivia päihdejärjestöjä Suomessa on erilaisia päihdejärjestöjä, jotka järjestävät mm. vertaistukiryhmiä. Näitä ovat mm. AA - Nimettömät Alkoholistit, Al-Anon - alkoholistien läheisten ryhmät, AAL - alkoholistien aikuisten lasten ryhmät, NA - huumeongelmaisten ryhmät, A-killat - A-klinikoiden entisten ja nykyisten asiakkaiden yhdistykset sekä Myllyhoito-yhdistys. (Saukkonen 2006.) A-klinikkasäätiö on vuonna 1955 perustettu päihdealan järjestö. A- klinikkasäätiön toiminta tähtää päihde- ja riippuvuusongelmaisten ja heidän läheistensä aseman parantamiseen vaikuttamalla yhteiskuntapolitiikkaan sekä tarjoamalla monipuolisia ja luottamuksellisia hoitopalveluita päihde- ja muista riippuvuusongelmista kärsiville. Valtakunnallinen toiminta rahoitetaan pääasiassa Raha-automaattiyhdistyksen avustuksilla. Hoito- ja toimintayksiköiden palvelujen käytöstä on solmittu ostopalvelusopimuksia yli sadan kunnan kanssa. (Aklinikkasäätiö 2001) Useimmat A-klinikat ovat jo pitkään hoitaneet alkoholiongelmaisten lisäksi myös huume- ja sekakäyttöongelmaisia (Mäkelä 2006)