Puunuolien kasausta vaihe-vaiheelta v1.1

Transkriptio

1 Puunuolien kasausta vaihe-vaiheelta v1.1 Tämä artikkeli on lyhyt ohje siitä miten ostetuista nuoliaihioista saa kasattua ammuntakelpoisia ja näyttäviä nuolia kotikonstein. Ohje tehty lähinnä perusharrastajaa ja valmistuksen helppoutta ajatellen (eli ampuu esim. seuran tiloissa ja radoilla tai kotona ja metsässä). Metsästyskärkiä tässä ohjeessa ei käsitellä ollenkaan ja niiden kiinnityksissä sekä testauksissa on sitten omat juttunsa. Nuolensäätö on ikävä kyllä vähän hämäävä aloittelijalle koska itse ammun peukalo-otteella ja tällöin nuoli on jousen oikealla puolella. Yleisin ammuntatapa vaistojousilla on kolmen sormen ote, jolloin oikeakätisillä ampujilla nuoli on jousen vasemmalla puolella. Teksti on kirjoitettu pikaisesti, joten pahoittelut mahdollisista kielioppivirheistä. Yhteystietoni löytyvät kotisivuiltani mikäli sinulla on kommentteja tai kysyttävää asiaan liittyen: 1

2 Valmiit nuoliahiot ovat yleensä jäykkyysmitattuja. Yleisimmät nuolipaksuudet ovat 5/16 (n. 7,9mm) ja 11/32 (n. 8,73mm). Kuvassa 5/16 paksuisia aihioita neljää eri jäykkyyttä (alle 30lb, 30-35, 35-40, ja yli 40) Hintaa puunuolelle tulee noin pintakäsittelyaineet (puuaihio 1.20, kärki 0.80, sulat 1.20, nokki 0.20 ) Kasaan nyt jäykkyysvälin nuoliaihiot. Tarkoitus tehdä näistä kaksi eri settiä. Aihiot ovat siis täyspitkiä (32 ) ja niitä lyhennetään vasta ampumatestien jälkeen. Mittaan jokaisen aihion painon graini-vaa'alla. Mitatessa tarkista, että nuolen molemmat päät ovat varmasti ilmassa (mittavaaka kovalle alustalla). 2

3 Lyijykynällä merkitään nuoliputken paino toiseen päähän (helpottaa lajittelua). Samalla kun mittaan aihiot niin tarkistan myös puiden syyt. Tässä malliesimerkki hyvästä nuolesta (koko aihion matkalta suorasyinen). Muutamassa nuolessa menee syysuunnat aika huonosti (kuten yllä olevassa kuvassa). 3

4 Mittaustulokset on seuraavat ja jaottelin aihiot ryhmiin painon mukaan: 230 (yksi oli selkeästi kevyempi kuin muut) Setti1: Setti2: (selkeästi painavempi kuin muut) Näissä oli huono syidenkulku: 253, 263, 265 ja 272 Eli 20 aihiosta saan kasattua kaksi seitsemän nuolen settiä. Huonot syynkulut ja nuo eri painoiset jätän suosiolla pois. Näihin on hyvä testailla vaikka värjäyksia. Puunuolia tehdessä onkin hyvä ostaa kerralla enemmän aihioita kun kaikista ei välttämättä saa tehtyä kelvollisia nuolia. 4

5 Kuva 7: Muutama nuoli on hieman vääntynyt. Voi johtua syiden epätasaisuudesta, puun sisäjännityksistä, jne. Näitä voi suoristaa (lisää tästä myöhemmin). Kuva 8: Suurin osa nuolista on kuitenkin melkeinpä luotisuoria. 5

6 Tässä näkyy miten aihio pitää suunnata. Eli kuvassa jousi olisi joko vasemmalla tai oikealla puolen. Nuolet jäykkyysmitataan tässä suunnassa. Koska nuoli taipuu laukaistessa jousta päin, niin vahvempi puoli suunnataankin siis taipumaan. Nuolilla on myös ylä- seka alapuoli. Eli vaikka syysuunta olisi kuva 9. osoittamalla tavalla, niin yleensä myös on merkitystä sillä kumpi puoli ylhäällä ja alhaalla. Kuvan keskellä aihion alapuolella näkyy "kieleke". Kieleke on siis nuolen ylä- tai alapinnalla alue, johon katkeaa tummempi kesäpuun vuosirengas. Kuvan mukainen nuoli on oikein suunnattu, jos kärki on vasemmalla ja nokki oikealla. "Kieleke" on kaikista heikoin kohta aihiossa. Jos nuoli katkeaa ammuttaessa tuosta kohtaa, niin sälöt suuntautuvat jousikäden yli (turvallisempi näin). 6

7 Tässä kuvassa jos kärki on vasemmalla ja nokki oikealla, niin nuolen särkyessä kielekkeen kohdalta sälöt lentävätkin suoraan jousikäteen. Eli tarkkana tämänkin asian suhteen! Jos nuolet ovat täysin suorasyisiä, niin tällä ei ole niin merkitystä. Minulla on käytössä Bearpaw Deluxe Taper Tool. Tällä saa kätevästi tehtyä muovinokkeja sekä erilaisia kärkiä varten teroitukset. Teroittimessa on omat sovittimet/ohjurit kolmelle erikokoiselle nuoliaihiolle. Toiset käyttävät itse puuaihioon tehtyjä uranokkeja (self-nock englanniksi). Makuasia mutta muovinokit ovat nopeampi kiinnittää ja niitä voi tarvittaessa myös vaihtaakin jos ne menevät rikki. 7

8 Itse käytän yleensä kärkiä, joissa on kierre sisäpuolella. Näiden kanssa on helppo tehdä sulattoman nuolen testiä (kärjen joutuu ottamaan pari kertaa pois ja lyhentämään nuolta) sekä nämä pysyvät paikallaan paljon luotettavammin kuin esim. pelkällä liimalla kiinnitetyt. Kärkiä ja käyttökohteita on lukuisia erilaisia, osa vaatii teroituksen, osa ei, osa taas puristuksen Kuvassa 100 grainisia kärkiä. Kunhan säädöt ja sulattoman nuolen testit on tehty, niin kierrettävät kärjet voidaan laittaa myös liiman kanssa paikalleen. Näin kärjet eivät vahingossakaan lähde sitten irti. Pihtejä käytettäessä ole tarkkana, että et väännä liialla voimalla. Voit rusauttaa koko puoliputken halki mikäli et ole varovainen. Kärjet liimaan Arrow Cement-nuoliliimalla (ota tässä huomioon syysuunta sekä nuolen ylä- ja alapuoli!) 8

9 Jokaisessa muovinokissa on pieni kohoviiva toisella puolella. Tämä toimii osoittimena, eli esim. kukkosulka laitetaan tälle puolelle. Lisäksi kun nokitat valmiita nuolia jänteelle, niin voit sormin tunnustella merkin paikan niin sinun ei tarvitse ollenkaan katsoa nuolta kun laitat sen jänteelle. (Nuolen ottaminen viinestä ja laittaminen jänteelle olisikin hyvä osata vaikka silmät kiinni!) Neljä kappaletta valmiita sulattomia nuolia. Tein lisäksi toiset neljä kevyemmästä luokasta (alle 30 paunaiset aihiot). 9

10 Ennen ampumista tarkistan jokaisen nuolen suoruuden. Mahdollisen kierouden voit havaita kuten kuvassa (katsomalla nuoliputkea pitkin ja pyörittämällä sitä), tai esim. pyörittämällä nuolta tasaisella alustalla. Puu on luonnon elävä materiaali. Puunuolia joutuukin siis huoltamaan ja suoristamaan aina toisinaan. Minä suoristan yhden hieman vääntyneen aihion ihan käsillä vääntämällä taipuman kohdalta (varovasti niin ettei aihio rusahda). Muitakin tapoja suoristaa puunuolia on (näistä myöhemmin lisää). 10

11 Kuvassa ammun peukalo-otteella. Huomaa ylipitkä nuoli, tavoitteena minulla on säätöjen jälkeen saada kärjen reuna osumaan peukalon niveleen (toimii kätevästi vetopituuden mittarina). Sulattoman nuolen testi on helpointa ampua alkuun esimerkiksi 10 metrin matkalta. Yleensä kannattaisi ampua pidemmältä matkalta (vaikkapa 18 metriä) mutta testin tarkkuuteen vaikuttaa niin paljon ampujan taito. Eli mitä parempi tekniikkasi on ja vähemmän virheitä teet niin sitä pidempää matkaa voit ampua sulattomalla onnistuneesti. Alkuvaiheessa vaistojousien kanssa on hyvä lähteä juurikin lyhyemmältä 8 tai 10 metrin matkalta (sellainen matka millä voit ampua kohtuullisen tarkasti jonkunlaista nippua). Myöhemmin kun tekniikkasi paranee niin voit säätää välineesi tarkemmin ja paremmin. 11

12 Yksinkertaisesti perinteisillä jousilla sulattoman nuolen testi tehdään näin (oikeakätinen ampuja sormilaukaisulla): - Valitse ammuntamatka (8-18 metriä) - Jos sulattomat nuolet osuvat vasemmalle verrattuna sulallisiin, niin sinulla on liian jäykät nuolet - Jos sulattomat osuvat oikealla, niin sinulla on liian notkeat Vasenkätisillä ampujilla tilanne on päinvastoin. Nuolien jäykkyyttä voi säätää seuraavilla asioilla: - Nuolen lyhentäminen jäykistää nuolta - Kärjen painon lisääminen notkistaa - Nokkipään painon lisääminen jäykistää nuolta Joskus on sellaisia tilanteita, että nuoliaihiota joutuu vaihtamaan kun sitä ei saa säädettyä sopivaksi. Peukalolaukaisu taas muuttaa hieman tilannetta. Oikeakätinen peukaloampuja pitää nuolta jousen oikealla puolella jousikäden peukalon päällä. Olen omissa testeissä huomannut, että jos ammun jousella liian jäykkiä sulattomia nuolia sormilaukaisulla, niin nuolet lentävät selkeästi vasemmalle. Jos taas samalla jousella ammun peukalo-otteella samoja jäykkiä sulattomia nuolia niin sivusuuntaista heittoa ei tulekaan mutta nuolien peräpää on kääntynyt taulussa sivuun riippuen onko nuoli jäykkä tai liian notkea. Peukalolaukaisu aiheuttaa siis vähemmän sivuheittoa jänteeseen kuin sormilaukaisu. Lisäksi tällä tyylillä ammuttaessa jousen kahvaa yleensä hieman väännetään otteen avulla mikä vaikuttaa myös osittain nuolen lähtöön jousesta. Jatko tässä ohjeessa saattaa olla hämäävää kun olen sen kirjoittanut peukalo-otettani silmällä pitäen. Yksinkertaisesti tässä omassa testissäni katsoin miten nuolet ovat taulussa: Jos nokki on kärkeen verrattuna vasemmalla, niin nuolet ovat liian jäykkiä Jos nokki taas on oikealla (kuten edellisellä sivulla oleva kuva), niin nuolet on liian notkeita Kannattaa ampua useita testisarjoja, jotta tulos on varmasti oikea. Liian notkeat nuolet tässä vaiheessa olikin minulla itse asiassa tavoitteena. Jos nuoli on liian notkea, niin sitä voi jäykistää lyhentämällä nuolta. Toinen vaihtoehto on vähentää kärjen painoa. Nuolen lyhentäminen on kuitenkin ensisijainen asia. Voit lyhentää nuolta sen verran, että se ei mene liian lyhyeksi omalle vetopituudellesi (minulla on lyhennysvaraa tasan 2 näissä aihioissa). Jos nuoli on taas liian jäykkä, niin sitä voi notkistaa lisäämällä kärkipainoa. Tosin jos nuoli on liian jäykkä jo täysipitkänä, niin tuskin saat sitä säädettyä kärkipainolla sopivaksi eli vaihda suosiolla nuolen jäykkyyttä pienemmäksi. 12

13 Minä lyhensin nuolia 0,5 kerrallaan ja lopulta olin jokaista nuolta lyhentänyt 2 (mikä oli tavoitekin) sekä vaihdoin 100 grainisen kärjen 70 grainiseen. Tässä on ammuttu astetta kevyemmälle jouselle tarkoitettua nuoliaihiota. Nokki on jo selkeästi oikealla, joten kyse on liian notkeasta aihiosta. 13

14 Osa edellisen kuvan notkeista nuolista rusahti rikki tauluun osuessaan koska ne osuivat jo niin sivuttain ja kevyt nuoli ei tätä kestänytkään. Jos ammut esimerkiksi 60 paunaisella jousella nuolia, jotka on tarkoitettu paunaisille jousille, niin nuolet saatavat räsähtää rikki jo laukaisussa! Kannattaa katsoa Youtubesta Archer s paradox -haulla videoita. Eli ei kannata ampua ihan liian notkeita nuolia millään jousella! Tässä kuvassa ammuin 600 spinen omaavan hiilikuitunuolen. Kuten näkyy, niin nuoli on aivan liian jäykkä tälle minun jouselle. 14

15 Tässä on sitten oikeat nuolet ammuttuna säätöjen jälkeen (lyhennetty 2 sekä vaihdettu kärki kevyempään). Tähän olen jo tyytyväinen. Nuolet ovat aika suorassa. Pieni vetopituuden vaihtelu sekä ote kahvasta tuovat tällaisella lyhyellä jousella äkkiä muutoksia sulattomaan nuoleen. Ammuin useita sarjoja ja keskiarvoisesti nuolet olivat hyvin. Olen tällä jousella muutaman kuukauden ampunut ja vielä on harjoiteltavaa. Lisäksi pystysuunta osumissa heittää yleensä enemmän kuin sivusuunta. Sulattomalla nuolella voidaan testata myös nokinpaikan oikea paikka. Eli jos: Nuoli on taulussa perä alhaalla, niin nokinpaikkasi on liian alhaalla Nuoli on taulussa perä ylhäällä niin nokinpaikkasi on liian ylhäällä Kuvassa minun nokinpaikkani on aika kohdallaan. Pienet korkeuserot tulevat helposti jos peukalon paikka hieman muuttuu ammuttujen nuolien välissä (nuoli on peukalon päällä). 15

16 Jos teet ensimmäistä kertaa nokinpaikan testausta, niin se kannattaa laittaa suosiolla jonkin verran liian isoksi. Tästä on säätöä helppo lähteä tekemään laskemalla nokinpaikkaa vähän kerrallaan siihen saakka kunnes nuolet lentävät suoraan. Jos nokinpaikka on aivan liian alhaalla, niin nuolen perä osuu laukaistessa jousikäteen ja se heittääkin nuolen perän ylöspäin. Tällöin nuolta katsottaessa taulussa näyttääkin siltä kuin nokinpaikka olisi liian ylhäällä! Tässä vielä kuva lyhennetyistä nuolista. Nuolen pituus on nyt täsmälleen sopiva, ankkuroinnissa tunnen kuinka nuolenkärjen reuna osuu peukaloon. Tästä tiedän vedon pituuden olevan aina sama nuolesta toiseen. 16

17 Nyt ollaan takaisin kotosalla ja aloitetaan värjätä sekä sulittaa kaikkia nuolia. Tarkistetaan ensin kuitenkin kaikkien nuolien suoruus. Helppo tapa oikaista käyriä nuolia on esim. metallikoukulla (jotkut käyttävät meisselin vartta, lasipulloa ). Selvitetään vääntynyt kohta aihiosta ja painetaan edestakaisella liikkeellä vääntymän ulkopuolelta. Tämä vaatii vähän harjoittelua voimankäytön ja liikkeiden kertojen määrän suhteen. Jos teet liikaa, niin aihio vääntyykin jo toiseen suuntaan. Pehmeät puulajit jäävät aika hyvin pysyvästi muotoonsa näin mutta kovia puulajeja joutuu lämmittämään esim. hiustenkuivaajalla tai lämpöilmapuhaltimella ennen taivutusta. 17

18 Minä värjään nuolet kaksiosaisesti Liberonin kuultomaalilla (spriipohjainen). Mänty- ja kuusiaihiota ei kannata värjätä vesipetseillä sillä ne turvottaa pehmeän puuosuuden nuolista. Käsittely- ja väriaineita on vaikka minkälaisia (öljyjä, vahoja, lakkoja ). Minä käytin nyt vain sellaisia mitä löytyi valmiiksi hankittuna aiempiin puutyöprojekteihin liittyen. Suosittu ja helppo tapa värjätä ja käsitellä nuolia on erilaiset dippausputket. Näissä käsittelyainetta on laitettu kapeaan putkeen, jonne nuoli mahtuu uppoamaan sen verran kuin pitääkin. Sitten vaan nostetaan nuoli kuivumaan ja sepä onkin siinä. Jos meinaat värjätä vaikka satoja nuolia, niin upottamalla se on paljon helpompaa kuin värjätä nuolet yksittäin kankaan palasella hangaten. Googlestä löytyy haulla arrow shaft dipping hyvin tietoa aiheesta. Muista kaikissa pintakäsittelyaineissa suojata kädet esim. kertokäyttöhanskoilla, tarvittaessa tehokas ilmanvaihto tai jopa hengityssuojain! Mitä luonnollisempia aineet ovat, niin sen vaarattomimpia terveydelle käsitellessä höyryt myös ovat. Haittapuolena tässä yleensä on sitten se, että näitä pintakäsittelyaineita joutuu useammin lisäilemään kun ne kuluvat nuolesta helpommin pois. Yksi vaihtoehto on myös liimata sulat ensin paikalleen ja sitten käsitellä nuolet vaikkapa pelkästään jollakin öljyllä. Tässä vaan kannattaa olla tarkkana, että öljyä ei imeydy sulkiin. Tein yhden testivärjäyksen nuoleen ja vähän suunnittelin malliakin. Kuvassa sininen osoittaa sulanpaikan ja punainen koristemaalauksen leveyden. Mikä on sitten hyvä sulan etäisyys nuolen päästä? Tämä taas riippuu monesta asiasta. Käytännössä sellainen, että sormet mahtuvat hyvin olemaan jänteellä. Minä joudun peukalo-otteella jättämään nokinpohjasta 2 välin sulkaan (muuten sulka kutittaa ikävästi leukaani ankkuroinnissa), yleensä tämä väli on kuitenkin pienempi. 18

19 Laitan kuultomaalin päälle vielä Osmon eebenpuu puuvahan. Tällä sain tummennettua ruskean ja punaisen sävyjä mukavasti (kuvassa yllä on Osmolla käsitelty nuoli ja alempana pelkästään kuultomaalilla). Vahaa ei kuitenkaan pidä laittaa siihen kohti mihin sulat kiinnitetään sillä vahan päälle ei tartu enää liimat tai sulitusteipit. Tässä sitten pikainen vesitesti. Eli otin maalarinteipit pois nuolista tulevan maalauksen kohdalta ja laitoin pisaran vettä sekä käsittelemättömän että käsitellyn kohdan päälle. Kuten kuvasta näkyy, niin käsittelemätön kohta imee veden useamman minuutin päästä melkein kokonaan ja käsitellyssä kohdassa vesi säilyy pisarana. Kosteussuoja on siis jonkunlainen. Jos meinaat ampua sisällä tai ulkona tauluammuntaa vain hyvällä säällä niin nuolien käsittelyn ei tarvitse olla niin hyvä. Jos taas harrastat metsästystä säällä kuin säällä niin käsittelyyn kannattaa sitten jo kunnolla panostaa. Muuten nuolet imevät kosteutta, turpoavat ja vääntyilevät. Muista kuitenkin, että jos et käsittele nuoliasi ollenkaan niin ne keräävät helposti kaiken lian. Eli suosittelen käsittelemään jollakin tapaa vaikka ampuisit pelkästään sisällä. 19

20 Tässä karkeaversio koristemaalauslaitteessa. Eli ompelukoneen moottori, johon nuoli on kiinnitetty. Pöydällä oleva säätönuppi on sitten nopeuden säätämistä varten. Teen lähiaikoina laitteella oikean telineen/alustan sekä kiinnitykset. Joskus käytin jopa porakonetta, jossa oli nopeuden säätö ja päälläolon lukitus. Youtubesta löytyy hyvin videoita aiheesta haulla Arrow cresting. HUOM! Jos teet kytkentöjä niin ole täysin varma mitä olet tekemässä ettet saa sähköiskua. Turvallisuus ennen kaikkea! Tässä kuva maalatuista koristeista. Eli ensin musta maali pohjalle (annetaan kuivua), sitten valkoinen keskelle (annetaan taas kuivua) ja sitten hopealla reunakohdat sekä mustan ja valkoisen raja. Minä käytin Revelin pienoismallimaaleja (emalimaaleja). Maalit ovat suoraan liian paksuja, joten niitä pitää ohentaa jonkin verran. Kyseisiä maaleja löytyy esim. Prismoista. Toiset käyttävät sitten vesipohjaisia akryylimaalejakin (todennäköisesti jatkossa minäkin mutta näitä Revelin purkkeja löytyi jemmasta muutama kappale). 20

21 Sulitukseen voi käyttää pikaliimaa, sulkaliimaa tai sulitusteippiä. Jokaisessa on omat hyvät puolensa. Minulle on kehuttu tuota sulitusteippiä useaan otteeseen joten päätin sitä nyt itse kokeilla ensimmäistä kertaa. Etuja pitäisi olla helppo ja nopea laittaa eikä tarvitse liimahöyryjä hengitellä ollenkaan (tosin sulkien kärjet kannattaa kiinnittää pienillä liimatäpillä tässäkin tapauksessa). Sulitan osan nuolista pikaliimalla ja osan teipillä. Pikaliimalla laitoin neljä sulkaa per nuoli ja sulitusteipillä kolme sulkaa. Lue liimoissa käyttöohjeet ja muista, että joidenkin liimojen höyryjen hengitys ei ole terveellistä! Jotkut ovat käyttäneet ihan perus puuliimojakin. Kaikki liimat eivät tartu kaikkiin pintakäsittelyaineisiin. Hyvä ja tukeva sulituslaite on kaiken A ja O käytätpä sitten mitä tahansa kiinnitystapaa. Kuvassa Bearpaw Deluxe Fletching Jig. Siihen on vaihtokammat niin oikean kuin vasemmansiiven sulille kuin suorille muovisulillekin. 21

22 Sulituslaitteella yleisin tapa on liimata kolme sulkaa nuoleen, niin että sulat ovat 120 asteen välein toisistaan. Kukkosulaksi sanotaan sulkaa, joka tulee jousesta poispäin (monesti näkee, että kukkosulka on erivärinen kuin muut sulat). Jotkut käyttävät joskus neljääkin sulkaa. Perusteluja tähän on esim. että ei tarvitsisi katsoa miten päin kukkosulka nuolessa sitten on. Käytännössä tällä ei kuitenkaan pitäisi olla väliä. Jos nuolet ovat oikean jäykkyyksiset, niin nuoli laukaistessa taipuu jousen ohi, onpa kukkosulka miten päin tahansa (muista videot archer s paradoxista ). Neljää sulkaa voi laittaa jopa kolmellakin eri tavalla nuoleen kiinni. 22

23 Toiset saattavat hioa sulan ruodon mahdollisimman ohueksi ennen liimausta mutta minä olen tähän mennessä vain leikannut veitsellä terävän kärjen/pykälän sulan kärjestä pois niin, että sulka muotoutuu mukavasti nuoleen. Tämän jälkeen laitan liimatipan jokaisen sulan molempiin päihin. Jotkut tykkäävät sitoa sulkien kärjet paikalleen esim. silkki- tai puuvillanarulla tai jänteellä. Liimatippa ajaa kuitenkin saman asian tässä tapauksessa eli pitää sulat paremmin paikallaan. Näiden nuolten kun ei tarvitse näyttää perinnevälineiltä. 23

24 Tässäpä sitten valmiit nuolet. Annan liimojen ja maalien kuivua seuraavaan päivään ja menen testaamaan näitä sitten radalle! Loppuun vielä lyhyesti nuolten säilytyksestä: - Nuoliaihioita kannattaa säilyttää isoissa nipuissa eikä yksittäin (kts. ensimmäinen kuva). Kun aihiot ovat kuminauhoilla kiinni toisissaan (laita kuminauhat myös nippujen keskelle), niin ne tukevat toinen toisiaan eivätkä lähde niin helposti vääntymään. Lisäksi jos saat säilytettyä nippuja sellaisessa paikassa missä kosteusvaihtelu ei ole niin voimakasta (esim. kaapissa pitkällään, niin että nippu on koko matkalta tasaista alustaa vasten) niin sen parempi. - Valmiita nuolia voi sitten säilyttää esimerkiksi pystyssä jossakin telineessä tai nuoliviinessä. Telineitä ei kannata sijoittaa talossa lämpöpattereiden tai uunien läheisyyteen. Toisilla on joku iso astia tai ämpäri missä nuolet ovat ja toisilla on teline, jossa on reiät yksittäisille nuolille. - Valmiiden nuolien säilyttämistä vaakatasossa kannattaa välttää. Jos säilytät nuolia vaakatasossa pitkän aikaa, niin painovoima saattaa tehdä tehtävänsä ja vääntää niitä. Lisäksi kun nuolissa on nyt sulat paikallaan, niin jos niihin tulee pitkän aikaa painoa nuolten ollessa vaakatasossa, niin ne voivat myös ottaa pysyvästi painaumia. 24