TEUVA KIRKONKYLÄ LAUTAMÄKI. Rautakautisen kalmiston kaivaus. Mikko Paloniemi 1958

HTML
DOWNLOAD

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "TEUVA KIRKONKYLÄ LAUTAMÄKI. Rautakautisen kalmiston kaivaus. Mikko Paloniemi 1958"

Pertti Jaakkola
7 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 TEUVA KIRKONKYLÄ LAUTAMÄKI Rautakautisen kalmiston kaivaus Mikko Paloniemi 1958

Teuva Kirkonkylä Lautamäki maanom. Yrjö Mäntymäki KM 14 498:1-43 / Syksyllä 1958 etsit tiin Teuvan pi tä.jässä kunnan toimesta hiekanotmopaikkaa.

2 Teuva Kirkonkylä Lautamäki maanom. Yrjö Mäntymäki KM :1-43 / Syksyllä 1958 etsit tiin Teuvan pi tä.jässä kunnan toimesta hiekanotmopaikkaa. Tällöin eräällä metsäisetlä harjulla työssä, mukana olleen metsäteknikko Päiviö Suksen lapio osui paikkaan, josta noin puolen metrin syvyydestä l öytyi metallikappaleita, jotka näyttivät olevan perqisin jonkinlaisesta astiasta. Löytäjät innostuivat kaivamaan kuoppaa laajemmin ja löysivät paitsi muutamia kiviä myös pieniä "metallijousia". Kivet näyttivqt olevan mq~ rä tyssä j ärjestyksessä. Arvellen osuneensa muinaisj ~ännökseen miehet jättivät paikan lähemmä n tarkastelun sikseen. Metsäteknikko Säksi toimitti l öydökset paikallisen pitä j Äseuran sihteerille, joka vasta perin kuukauden kuluttua löydön tekemisestä l ähetti ne ~tel~ Pohjanmaan Maakuntaliiton sihteerille Väinä ~aalalleo Tuomaala l qhetti löydöt viipymättä Kansallismuseoon. huseossa astianpalaset todettiin olevan peräisin ns. Hansavadista,ja "jouse t ~ olivat esiliinan helmrn korist eina olleita pronssispiraaleja. Sain esihistorialliselta osastolta tehtäväkseni suorittaa löyt öpai kan tarkastuksen. Löyt öpai kka sijåitsee Teuvan kirkonkylään kuuluvalla metsäalueella. Paikalle on linnuntietä matkaa kirkolta kymmenkunta kilometriä. Paikka on nimeltään Lautamäenkangas. Päiviö

3 Suksen mukaan nimi johtuu sen läheisyydessä virtaavassa purossa aikanaan olleesta vesikäyttöisestä sahasta. Lautamäki on matalahkoa kangasta, joka kasvaa harvaa mäntymetsää. Sen itä- ja länsipuolella on Saraneva niminen suo. N. 2 km. paikasma länteen on nykyään kuivattu Peni- eli Suksenjärvi. Edellämainittu puro on juuri j ärvestä tuleva nyttemmin kuivatt amista varten ruopattu lasku-uoma, joka myöhemmin yhtyy Närpiönjokeen. Löytöpaikka osoittautui ruumishaudaksi. Huolimatta myöhäisestä ajankohdasta, marras-joulukuun vaihteesåa, kaivettiin hauta kokonaisuudessaan kolmen päiväd aikana. Työn aikana ilma j äähtyi, ja maa oli varsinkin aamuisin kohmeessa. Kovettuva maa lohk keili kokkareittain, ja paakkujen sisällä olevien pienten esineiden löytökohdan m~ä ritteleminen oli vaikeaa. Myö s lumisade haittasi kaivausta. Valokuvaus epäonnistui sen takia. Vaikka kaivausta ei näin ollen voitu suorittaa tarpeeksi huolellisesti, saatiin kartta~n kuitenkin merkityksi esineiden löytökahdet verraten tarkkaan. Löytöpaikalla oli alunperin näkynyt matalahko pohjoiseteläsuuntainen painanne, joka ensin oli kiinnittänyt löytäjien huomiota. Tämän painanteen eteläpäähän he olivat kaivaneet kuoppansa ja poistaneet n. ~ metrin syvyydessä olleet kivet. Kaivausta varten paalutettiin alue 24 m 2 :n alalta. Haudan ympärillä olevalla alueella paljastui pintakerrokesen alta verrat tain karkea sora. Haudan päällä oli kivilatomus painanteen pohjasta mitattuna parinkymmenen sentin syvyydessä. Kivet olivat 20-2, senttiä l~pimitaltaan. Hauta erottui ympäröivästä vaalean~ ruskeasta sorasta tummana soikeahkona läiskänä, jonka pituus oli 1,7 m ja leveys keskimäärin 60 sm. Kivilatomuksen päällä olevassa maakerroksessa oli ohuehkon turpeen alla hiiliä, pinnalla ehkä jätteinä metsäpalosta, mutta syvemmällä ja kivien välissä mahdollisesti jätteinä uhrivalkeasta. Haudan suunta oli ~5~J5i~~ eteläinen ppoiketen siitä hiukan koillis-lounaisee n.

4 Löydöt olivat kivien alla olevassa tummassa maassa. Esineet tulivat alueelta, jonka pituus oli 1,5 m ja leveys 60 sm. Arkusta ei ollut jälellä puuainesta, todisteina arkussa tapahtuneesta hautauksesta löytyi kuitenkin pari rautanaulaa. Arkku on ollut katettu tuohilla, mustuneita tuobenkappaleita löytyi haudan eri puolilta. "Musta nahkamainen aine", jolla haudan l ö yt ~ jät kertoivat astian olleen taytetyn, on ilmeisesti ollut myös haudan k katetuohta. Mitään jäännöksiä ruummista ei kaivauksessa todettu, myöskään ei löydetty yhtään tekstiiliä. Haudan esineistö oli varsin runsas. Sellaista esineitä kuin kirves, viikate, tulusrauta ja mah do 1 lisesti myös verrattain suurikokoiset sormukset, on ilmei sesti uidettävä miehen hautakalustoon kuuluvina,kun taas lukuisat soljet, ketjuvarsustus ja pronssispiraalit ovat naisen esineistöä. Koska hauta oli hyvin kapea, ovat hautaukset ilmeisesti suoritetut päällekkäin. Esineiden samanaikaisuus osmittaa, et ~. ei hautaust en välillä ole ollut kovin pitkää aikaa. Jälkimmäistä hautausta suoritettaessa ovat esineet nähtävästi siirtyneet paikoiltaan ja joutuneet siihen "epäjärjestykseen", jossa ne kaivausta suoritettaessa oli vat. Todisteena esineitten siir~ymisestä on myös se, että yksi kappale hansa-astiaa löytyi kaukana muista. Alunperin astia on ilmeisesti ensimmäisen hautauksen yh~eydessä laskettu vainajan jalkopäähän. Toista hautausta suoritettaessa se on mennyt rikki ja yksi palanen singonnut haudan toiseen päähän, josta se nyt löytyi aivan viimeisten pääpuolessa, haudan pohjoispäässä oleviej esineiden kohdalta. Aikaisemmin mainittiin, että tekstiiliä eil l öydetty. Pronssispiraaleja sen sijaan löytyi runsaasti juuri niiltä kohdin, missä kaivauskartan mukaan on Bjateltava vainajan -esiliinan helman olleer. Kankaan koristeina, ilmeisesti huunun reunaa kierävänä rengasputkena olleita pronssisilmukoita haudasta löytyj

5 niin ikään runsaasti. Osaksi silmukat ovat ermllään, mutta talteen saatiin muutamia lyhyitä renkaiden muodostamia putken palasia, joten ilmeisesti on todella kysymyksessä r engasreunut. (Vrt. Vahter:Pronssikierukkakoristelun teknill isistä menetelmistä, SM 1928, s. 61.) kulkusista saatiin 15 yl~osaa Takin nappeina olleista pienistä pronss: ja 7 alaosaa. Teuvan löydön koråaineisto on rikas ja monipuolinen. Esineiden hajanaisesta asemasta johtuen ei ehdottoman varmasti voida sanoa kaikista koruista, niroenonaan hevosenkenkäsoljista, mikä on ollut naisen ja mikä miehen esine. Hevosenkenkäsolkia löytyi kaikkiaan 4 kappaletta. Yksi näistä on hopeaa, muut prons sia. Soljista pienin, promssinen esine, josta puuttuu neula löytyi aivan haudan yläpäästä, joten sitä voitaneen pitää naisen hunnunsolkena. Kaikki soljet ovat tyypillisiä pakanuuden ajan loppupuolen muotoja (Vrt. esim. Kivikoski: Die Eisenzeit Finnlands II, k , ja Salmo:Finnische Hufeisenfibeln, k.43.) Ehdottomasti naisen kalustoon kuulvat l öydössä olevat pienikokoiset kupurasoljet. Ne kuuluvat Ailion tyyppiin E eli Hällströmin mukaan Hauhon ryhmän solkiin. Tyyppi on harvinainen Suomen löydöissä. Tähijn asti siihen ovat kuuluneet vain Kaukolan Rokosinan solki, sekä Nastolasta ja Hauholta löydetyt soljeto Teuvan löytöön kuuluu kaksi ranneren~a sta. Nämä ovat avoimia kahdesta pronssivartaasta kierrettyjä esineitä, joita pienen kokonsa vuoksi voitaneen pit ~ ä naiselle kuuluneina. Sormuksia l öytyi kolme kappaletta, kaikki hopeaa. Yks~ ~ ~ spiraalinmuotoinen, ~hyvästä hopeasta valmistettu, Toiset ovat ~- valmistettu seoksesta, jossa on runsaasti kuparia (Kansallismuseon konsewvaattorin,maisteri Savolan tiedonanto). Ketjunkantajia 10ytyi kaksi. Toinen on yksinkertainen, ver raten karkeatekoinen esine, j olle en ole l~yt änyt vastinetta.

6 Toisen.:kelt junkantajan tyyppisen esineen aiheen alkuperä on selv ästi itäinen. Tälle esineelle on vastine Uskelan Lukkarinmä en ketjunkantajassa (KivikoskiY Kappale Salon seudun rautakautta. SM 1941, s.13), esineessä j oka muodoltaan ja koristelultaan liitt y y Oka-joen suomalaiskalmistojen samankaltaisiin löytöihin. Teuvan ~ smiie rio lll c J!las~iiVtlllönnj_ auk5mpeilösti valmistettu, mutta sitä on kuitenkin pidettävä Uskelan Lukkarinmäen ketjunkantajan tyyppisen esineen jäljittelynä. Kahden Teuvan löytöön kuuluvan ketjuriipuksen alkuperä on niin ik~än itäinen. Toiselle, hevosenpä ~koristeiselle esineelle on vastineita permalaisessa aineistossa (Vrt. ADnelgrea!Kivalo: Kansallisuusmää r äyksistä muinaistieteessä, SM 1915, s.1ja Cl eve: Finländska fornsaker FM 1929, s.51, kuvat 9,10,16). Toinen riipus liittyy myös Itä -Venä j än permalaisalueen mu~toihin ( Materialij po arheologii Rostii 26 Tf III:5, XII:5, 9). Suomalaisessa aineistossa sen vastineena on Karkun Palvialasta l öydetty riipus (K}1 5853:100). 1 euvan l öydön riipuksiin kuuluu vielä litteä pyöreä hopeinen levyri ipus, jonka reunassa on j äe.nnös kanna~insilmukasta. Esineen keskellä on pakotettu ristikuvio. i 1uusta l öyt öaineistcbsta mainittakoon vielä neljä lasimassaja yksi pronssinen helmi sekä pronssinen puukon tupen kärkihela. 1öydön ajoitettavissa ol evat esineet, kuten kupurasoljet, hevosenkenkä solj et, levyriipus oikeuttavat sijoit tamaan löydön noin v Esineitä, jotka ehdottomasti vaisivat l öydön luvun puolelle ei ole. Teuvan löydön l äntisestä alkuperästä on t ä rkeimpänä todisteena hopeinen levyriipus, j oi den alkuperä on s kandinaavinen. Vanhimmat l öydöt ovat 900-luvun lopun ja luvun ruotsalaisessa ja t anskalaisessa aineistossa.

7 Kaivauksen aikana etsittiin Lautam ~ estä useampia hautoja. Lumipeitteen takia niitä oli kuitenkin vaikea todeta. Läheisyydessä ol i kyllä useitakin hautaan viittaavia painanteita, osa tosin varsin epämääräisiä. Yhtä kuoppaa kaivettiin hiukan, ja siitä löytyi turpeen alta kiviladelmaa. ~ähempi tutkimus paljastaa, onko Lautamä essä todella laajempi kalmisto. rlelsingissä toukokuun 25 pä ivänä ~ ~ ~-~ -.'o-/ Mikko Paloniemi Liitteet karttaa valokuvaa

Samankaltaiset tiedostot

Arkeologia. Siiri Tolonen,

Arkeologia. Siiri Tolonen, SIIKAJOKI RUTELO MYÖHÄISRAUTAKAUTISEN LÖYTÖPAIKAN TARKASTUSKERTOMUS Arkeologia Jari-Matti Kuusela, FM Siiri Tolonen, HuK Elokuu 2011 SISÄLLYS Kohdetiedot 2 Johdanto 3 Löytö 3 Löytöpaikka 4 Kuppikivi 4