Vaihtoraportti lukuvuodesta Wienissä. Wien. Järjestelyt Suomessa ja Wienissä

Transkriptio

1 Vaihtoraportti lukuvuodesta Wienissä Wien Itävallan pääkaupunki Wien sijaitsee Keski-Euroopassa Tonavan varrella, ja sitä ympäröi kahdeksan naapurimaata. Wien oli suosikkikohteeni tämän keskeisen sijainnin lisäksi sen takia, että useampi tuttavani oli kehunut kaupungin kauneutta ja kulttuuria. Wienissä asuu laskutavasta riippuen noin kaksi miljoonaa ihmistä, mikä tekee siitä huomattavasti suuremman ja vilkkaamman elinympäristön Helsinki-Espoo-akseliin verrattuna. Naapurimaahan Saksaan nähden Itävalta on pieni ja harmiton, mutta Wien on tätä vastoin maailmanlaajuisestikin tärkeä kulttuurin ja politiikan keskus. Päämajoja pitää Wienissä esimerkiksi YK ja OPEC, joissa molemmissa voi vierailla. Kuva 1 Kolmen tunnin ajomatkan päässä Wienistä sijaitseva Hallstatt-järvi. Järjestelyt Suomessa ja Wienissä Päätin hakea vaihtoon vuoden 2015 alussa ja täytin vaadittavat hakemukset ja paperit hyvissä ajoin, muistaakseni helmikuussa. Into-sivustoilla tieto vaihtoon hakemisesta on mielestäni hieman hajallaan, mutta kysymällä opiskelukavereilta sekä vaihtokoordinaattorilta neuvoa hakuprosessi sujui kohtuullisen yksinkertaisesti. Vaikka usein yliopistostamme pääsee Erasmus-vaihtoon ensimmäiseen hakutoiveeseen, laadin varmuuden vuoksi suuntaa-antavan learning agreement -paperin myös kahdesta toisesta vaihtokohteesta. Kurssivalikoimiin tutustumiseen saa käytettyä niin paljon aikaa kuin vain haluaa. Vaihtoon pääseminen varmistetaan sekä Aalto-yliopiston että kohdeyliopiston puolesta. Aalto oli tässä kohdin nopeampi, mutta Wienin teknillinen yliopistokin hoiti hyväksymisen ja opastamisen mielestäni moitteettomasti ja hyvissä ajoin. Kun paikkani oli varmistunut, aloin innoissani etsimään asuntoa Wienistä, sillä olin kuullut sen olevan vaivalloisinta koko hakuprosessissa. Helpommalla olisi päässyt, jos olisi hakenut paikallisiin opiskelija-asuntoloihin, mutta onneksi jätin täyttämättä sen lomakkeen. Paikalliset opiskelijakämpät (ÖAD) sijaitsevat nimittäin usein kaukana keskustasta ja ovat yksityisiä Wohngemeinschaft-

2 eli WG-asuntoja kalliimpia. Hain jonkun aikaa asuntoa internetsivustoilta, mutta lopunperin sain huoneen kimppakämpästä tuttavan kautta. Suomessa ennen lähtöä hoidin vielä seuraavat asiat jotakuinkin kuntoon: ilmoittautuminen kielikurssille ja Sightseeing ohne Stress (SoS) -ohjelmaan, näiden maksaminen, eurooppalaisen sairasvakuutuskortin tilaaminen, vakuutukset kotimaassa ja Itävallassa, Erasmus-ohjelman kielitesti internetissä, stipendien hakeminen ja muiden raha-asioiden hoitaminen. Ennen vaihtoa lueskelin paljon Intosta löytyviä vaihtoraportteja Euroopan kohteista sekä kirjastosta ja netistä saatavaa tietoa Itävallasta ja Wienistä. Käytännön asiat Wienissä Wienin Erasmus-ohjelma ja siihen kuuluva Student Network olivat uskomattoman hyvät, ohjelmaa ja opastusta riitti erittäin hyvin. Kun Wieniin saapui, tärkeää oli hankkia puhelinliittymä ja julkisen liikenteen lippu. Saadakseen Semesterkarte -lipun oli oltava Meldezettel, eli virallinen maistraatista saatava todistus siitä, että asui Wienissä. Luullakseni ÖAD:lta Meldezettel-todistuksen saa automaattisesti, mutta yksityisellä puolella asuessani jouduin ensin hakemaan paperin maistraatista, täyttämään sen vuokranantajan kanssa ja viemään sen maistraattiin takaisin leimattavaksi. Kannattaa tarkistaa lähin maistraatti ja sen aukioloajat netistä ja mennä sinne aamulla. Yliopistolta saatava tutor tai muut ESN-henkilöt opastivat hyvin tarvittaessa. ESN auttoi myös puhelinliittymän hankkimisessa, joskin kannattaa ehkä muutaman ensimmäisen kuukauden jälkeen harkita edullisemman liittymän etsimistä sillä mobiilidata loppui helposti kesken. Sitä vastoin julkinen liikenne oli erinomaisen edullinen ja tehokas. Kun merkitsi Meldezetteliin rohkeasti asuvansa Wienissä pysyvästi, matkakortin sai puoleen hintaan eli 75 eurolla viideksi kuukaudeksi. Kuva 2 Wienin keskustan Volksgarten marraskuussa. Opinnot Technische Universität Wien eli TUW sijaitsee kaupungin keskustassa erinomaisten liikenneyhteyksien varrella. Alue on oikein miellyttävä, siinä on kiva pyöriä kahviloissa baareissa ja kaupoissa tai kävellä helposti aivan Wienin sisimpään keskustaan. Koko lukuvuoden aikana oli joka päivä mukava mennä yliopistoalueelle, joka on kaikin puolin viihtyisä ja vilkas. Päärakennus on vanha ja hieno, mutta vähän sokkeloinen. Se sijaitsee Resselparkin laidalla, ja sen vieressä on Kaarlenkirkko (Karlskirche, jonka edessä Karlsplatz-aukio) ja vastapäätä muun muassa ranskan suurlähetystö ja kuuluisa Musikverein-konserttitalo.

3 Miellyttävästä ympäristöstä huolimatta opiskelu ei aina ollut mitään herkkua, mikä johtui lähinnä siitä että raksan kurssit olivat lähes poikkeuksetta saksaksi ja kohtuullisen vaikeita. Suosittelenkin syvästi harkitsemaan opetuskielenä englantia, sekä kurssien vaikeustasojen vertailua, jossei muuten niin tutoreiden opastuksella (mitä itse en harmi kyllä ymmärtänyt tehdä). Vasta toisen lukukauden loppupuolella tajusin, että TU:n kurssit oli jaettu kahdelle listalle, joista M2 oli huomattavasti helpompi kuin M1. Talvilukukautena suoritin ensin kielikurssin (saksa C1, 4,5 op.) ja sitten yliopistolla Ausgewählte Kapitel des Talsperrenbaus -seminaarikurssin (5 op.) Geschichte und Theorie der Stadt (2 op.) Talsperren (1,5 op.) Brückenbau (5 op.) Holzbau 2 (4 op.) Baukostensystematik-seminaarikurssin (1,5 op.) Architektur- und Kunstgeschichte des 19. und 20.Jhs., jonka tentin vasta kesälukukaudella (2 op.). Nämä kurssit olivat kaikki todella erilaisia suoritustavaltaan, vaikeusasteeltaan ja arviointitavaltaan. Seminaarikursseissa oli läsnäolopakko ja kirjallinen tai suullinen ns. lopputyö, ja opintopisteet olivat helpoimmat ikinä saamani pisteet. Varsinaiseen pääaineeseeni liittyvät kurssit Holzbau 2 ja Brückenbau sen sijaan vaativat jo enemmän työtä sekä kurssitöiden että tenttien osalta. Hämmentävästi Holzbaun tentti oli suullinen 10 minuutin tapaaminen ennalta tuntemattoman professorin kanssa, eikä kirjallisista harjoituksista ikinä saanut mitään palautetta. Muuten kurssi oli sisällöltään erittäin mielenkiintoinen ja hyvä. Kuva 3 TU:n päärakennus ja Resselpark huhtikuun alussa. Kesälukukautena suoritin kurssit Betonbau 2 (4 op.) Betonbau 3 (5 op.) Aktive Mobilität (3 op.) Bauphysik 3 (5 op.) Ecology and Sustainable Development -kurssin,

4 joka oli ainoa englanniksi suorittamani kurssi (3 op.). Lisäksi kävin Stahlbau 2 -kurssin luennoilla joka viikko (4 op.) mutta jätin menemättä tenttiin, sillä en ehtinyt valmistautua siihen. Kursseja valittaessa kannattaakin mahdollisuuksien mukaan yrittää tarkistaa tenttipäivämäärät, jotteivät kaikki kosahda samalle viikolle. Betonirakenteiden kakkoskurssi oli erittäin vaikea ja työläs, pääsin kurssin läpi lähinnä pelaamalla finnisch Erasmusstudentin -kortin. Sen sijaan Betonbau 3 -kurssi oli naurettavan helppo ja vähätöinen (helpompien kurssien luettelosta). Rakennusfysiikan kurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja hyvä, mutten voi suositella sitä sen takia, että siihen kuului kamalan työläs ryhmätyö ja suullinen tentti. Kaikki tämä oli jopa hermostuttavan haastavaa ja itsetuntoa raastavaa. Suosittelisin siis valitsemaan helppoja kursseja saksaksi ja vaikeita aineita (mikäli sen kokee tarpeelliseksi) englanniksi, ellei puhu kirjoita ja ymmärrä saksaa ( itävaltaa ) vähintään yhtä hyvin kuin suomea. Kuten kenties yleisesti Aallossakin toimitaan, kannustan myös valitsemaan aluksi ylimäärin kursseja, joista sitten liian haastavat tai oudot voi karsia matkan varrella pois. Aiheesta riippumatta kaikilla kursseilla oli vähintäänkin pieni ulkomaalaismausteensa, joka oli merkittävä erityisesti patokursseilla. En ole varma, missä määrin patokursseja järjestetään Aallossa, mutta siitä olen varma että padot ovat Alpeilla korkeampia kuin pohjoisimmissakaan osissa Suomen Lappia. Aallon kursseja eksoottisemmalta tuntui myös silta-kurssin aiheet ja maanjäristyksiä käsittelevät osiot Betonbau 3 -kurssilla. Yliopiston puitteet olivat suurimmalta osalta saamaa tai hieman korkeampaa tasoa kuin Aallossa, mutta kumma kyllä piirtoheittimet olivat edelleen käytössä. Eläminen Wienissä Opintojen haasteellisuuden auttoi jaksamaan uudet kaverit sekä miellyttävä ilmasto ja kaunis kaupunki. Voin sydämeni pohjasta suositella Wieniä vaihtokohteena sen monipuolisuuden ja viihtyisyyden ansiosta. Suomalaiselle kaupunki tarjoaa suurkaupungin henkeä, halvan elintason ja erinomaiset matkustelumahdollisuudet. Stipendien ja suomalaisen opintotuen ja -lainan turvin Wienissä pystyi elämään kohtuullisen leveästi, tai ainakin huoletta. Kaupunki on mielestäni kaikin puolin erinomainen paikka asua, sillä keskusta on pullollaan tekemistä ja sen ympäriltä löytyy loputtomiin yllätyksiä ja esimerkiksi kauniita luonnonnähtävyyksiä. Asuin Wienissä kahdessa eri osoitteessa, ensin kaupungin keskustassa vanhassa talossa kahden itävaltalaisen kanssa, ja lopuksi vielä lähempänä Tonavaa kolmen muun kanssa. Keskustan kämpässä oli luonnollisesti ihanaa se, ettei yöllä tarvinnut murehtia kotimatkasta, mutta toisaalta toiseenkin asuntoon oli erinomaiset yhteydet läpi yön kulkevien bussien ansiosta. Loppukeväästä ja kesällä oli ihanaa asua Tonavan lähellä, sillä ulkoilumahdollisuudet olivat kymmenen kertaa paremmat kuin keskustassa. Talvilukukautena osallistuin yliopistoliikunnan lentopallokurssille, jossa oli kyllä hauska pelata palloa, mutta jolla en sittenkään onnistunut kovinkaan hyvin tutustumaan paikallisiin. Itävaltalaiset tuntuivatkin ainakin Wienissä olevan, mikäli mahdollista, suomalaisiakin viileämpää kansaa. Kämppikseni olivat kyllä oikein kivoja, mutta yliopistolla ei juuri tullut tutustuttua muihin itävaltalaisiin kuin tutor-opiskelijoihin. Lopunperinhän tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä Erasmus-vaihdon ehdottomasti yksi parhaista asioista oli kansainväliset kaverit. On myös todettava, että Suomen Unisport- ja Unicafe ovat kenties joistain puutteistaan huolimatta sata kertaa parempia kuin wieniläiset viritykset. Wienistä käsin oli ilahduttavan helppo lähteä vaikka vain yhdeksi yöksi tai peräti päiväksi ulkomaille tai Itävallan toiselle laidalle länteen retkelle. Matkustaminen oli sekä naurettavan helppoa että halpaa Suomessa ja Suomesta ulkomaille matkustamiseen verrattuna. Vaihdon aikana seikkailinkin tien ja raiteiden päällä paljon, vierailin naapurimaissa Tšekissä, Puolassa, Sveitsissä, Saksassa, Italiassa, Sloveniassa, Serbiassa,

5 Kroatiassa, Slovakiassa ja Liechtensteinissa, sekä Grosse Pause -nimellä tunnetun lukukausien välisen opiskelutauon aikana helmikuussa Singaporessa ja Soulissa. Tuhlasin siis lähimain kaikki säästöni. Hampaankoloon jäi vielä muun muassa Unkari ja naapurikaupunki Graz. Lisäksi Alpeilla olisi ollut hieno retkeillä enemmän, mutta ensi kerralla sitten. Kuva 4 Vaduz, Lichtenstein, joulukuussa. Lopuksi Palattuani tässä muutama viikko sitten takasin Espooseen, tunnen hämmennystä erityisesti kaveripiirin vaihtumisesta kertalaakista takaisin vanhaan sekä suomenkielen käytön helppoudesta ja yksinkertaisuudesta. Ulkomailla vietetyn kauden aikana tunnen kasvaneeni hieman reippaammaksi ja rohkeammaksi, mitä tulee vieraisiin ihmisiin tutustumiseen ja seikkailuista selviämiseen. Itävallassa oli mielestäni eurooppalaisempaa ja maailman meno tuntui olevan jotenkin lähempänä. Vaihtovuotta varjosti jonkun verran Euroopan terrori-iskut sekä äärioikeiston voimistuminen. Suomen äärioikeisto on pieni ja hellyttävä itävaltalaiseen meininkiin verrattuna ja nähtäväksi jääkin, miten presidentinvaalin uusintakierros syyskuussa ratkeaa. Suomessa vaikuttaa nyt vaihtovuoden jälkeen olevan tuskallisen pitkät välimatkat paikasta toiseen, julkinen liikenne vähintäänkin kökkö ja siihen nähden naurettavan kallis (Länsimetron valmistumisen lykkääntyminen harmittaa ja tuntuu nyt erityisen karvaalta), ilmasto kylmältä ja viheliään vaihtelevalta ja kuluttajahinnat jopa ruokakaupoissa järkyttävän kalliilta, ravintoloista puhumattakaan. Toisaalta täällä on nyt kesällä ihanan valoisaa, rauhallista, turvallista ja raikasta.