KASVAVAN KONTIOLAHDEN TAAJAMAMETSÄT

Transkriptio

1 KASVAVAN KONTIOLAHDEN TAAJAMAMETSÄT ANTTI LAAKKONEN

2 SISÄLLYSLUETTELO Johdanto... 4 Tutkimus... 5 Kontiolahden kunta... 6 Taajamametsät... 7 Taajamametsien merkitys... 8 Taajamametsien hoito Taajamametsien uudistaminen Taimikkojen ja nuorten taajamametsien hoito Harvennukset taajamametsissä Puunkorjuu taajamametsissä Taajamametsien hoidon suunnittelu Kaavoitus ohjaavana tekijänä Maakuntakaava Yleiskaava Asemakaava Kaavoituksen vaiheet Metsien käsittelyrajoitukset Osallistava suunnittelu Suunnittelun tavoitteet Osallistumismenetelmät Hyvä osallistava suunnittelu Tuloksia Taloudellinen hyöty Kulttuuri ja maisema Virkistyskäyttö Suojavaikutus Monimuotoisuus Opetus ja luontosuhde... 33

3 Kunnan edustajat Mielipiteet Tiedotusmenetelmät Kehitysalueet Strategia Asukkaiden toiveet Tiedotus ja osallistava suunnittelu Loppusanat... 43

4 JOHDANTO Taajamametsien merkitys on kasvanut huomattavasti kaupunkilaistumisen sekä ihmiskunnan sosiaalisen kehityksen myötä hyvin nopeasti. Nopeasti kehittyvät asuinalueet sekä alueellinen ekologinen kuormitus luovat haasteita taajamametsien suunnittelussa sekä hoidossa. Taajamametsien positiivisten vaikutusten kasvattaminen ja niihin kohdistuvien negatiivisten vaikutusten minimoiminen on tulevaisuuden taajamametsien kannalta tärkeää. Taajamametsät ovat tärkeä osa kaupunkien ekologista kehitystä ja niillä on vaikutusta usealla eri osa-alueella. Ne parantavat asuinalueen ympäristön laatua sekä luovat positiivisia esteettisiä arvoja, kuten myös ekonomisia arvoja joka näkyy esimerkiksi asuinalueen asuntojen hinnoissa. Niillä on vaikutusta kaupunkilaisten luontosuhteen syntymiseen sekä sidoksia asukkaiden hyvinvointiin. Taajamametsien kokonaisvaltaista vaikutusta on hankala arvioida, sillä usein kyseessä ei ole suora vaikutussuhde, mutta voidaan todeta niiden merkityksen olevan huomattava.

5 TUTKIMUS Tutkimus toteutettiin Kontiolahden kunnan sekä Karelian ammattikorkean yhteistyönä opinnäytetyön muodossa ja siinä tutkittiin Kontiolahden kunnan asukkaiden mielipiteitä, arvoja taajamametsien suhteen sekä heidän parhaaksi kokemia tiedottamismetodeja osallistavaan suunnitteluun. Siinä tutkittiin myös Kontiolahden kunnan tämänhetkisiä strategisia suuntauksia taajamametsien suhteen sekä kartoitettiin mahdollisia kehitysalueita. Tutkimus toteutettiin kesällä 2016 asukaskyselyn sekä haastatteluiden muodossa. Asukaskysely toimitettiin 500 kunnan asukkaalle kirjeitse. Haastattelut suoritettiin teemahaastatteluina ja niihin osallistui kunnan hallituksen sekä lautakuntien jäseniä, kuten myös taajamametsien parissa työskenteleviä virkamiehiä. Saatuja tuloksia tarkasteltiin kolmesta eri näkökulmasta eli niin sanottua triangulaatiometodia käyttäen ja näin ollen voitiin paikallistaa mahdollisia kehitysalueita Kontiolahden kunnan taajamametsiä koskevassa strategiassa. Teoria Asukkaat Taajamametsät Kontiolahden kunta

6 KONTIOLAHDEN KUNTA Kontiolahden kunta on perustettu 1873 ja se sijaitsee Joensuun kaupungin pohjoispuolella. Kunnalla on asukkaita noin ja sen pinta-ala on 1 029,83 km2. Maa-alueita pinta-alasta on 799,72km2 (Kontiolahden kunta, 2016). Kontiolahden kunta km km2 Vesi-alueet Maa-alueet Kontiolahden kunnan omistuksessa oli hehtaaria metsämaata, joista aiheutui toimintamenoja euroa ja toimintatuloja saatiin euroa. Toimintakate oli näin euroa. Tuloja saatiin metsätilojen myynnin ja puukaupan ansiosta. Taajamametsien tulot ja menot sisältyvät lukemiin. (Kuntaliitto, 2013.) 250, , , , , Kontiolahden kunnan metsät 0.00 Toimintamenot Toimintatulo Toimintakate

7 Kaavoituksessa määriteltyjä viheralueita oli kunnan alueella yhteensä 335,59 ha. Kontiolahden kirkonkylän alueella 129,44 ha, Lehmon alueella 162,84 ha, Kontioniemen alueella 33,09 ha sekä Uuron alueella 10,22 ha. Kunnalla oli käytössä taajamametsien hoidon strategisena pohjana 2014 laadittu viheraluesuunnitelma, joka kattoi noin 200 ha päivityksistä riippuen mikä on noin kaksi kolmannesta kaavoitetuista viheralueista. TAAJAMAMETSÄT Taajamametsillä tarkoitetaan asutuksen keskellä tai välittömässä läheisyydessä sijaitsevaa metsää, jolle on tyypillistä luontainen tai luontaisen kaltainen metsäkasvillisuus. Puistot hoidettuine nurmialueineen eivät varsinaisesti kuulu taajamametsiin. Katujen varsille istutettuja puita ei myöskään lueta taajamametsiin kuuluviksi. (Hamberg, Löfström, 2012.) Taajamametsät ovat jäänteitä aiemmin yhtenäisestä metsäalueesta, joka on rakentamisen vuoksi pirstoutunut pienempiin osiin. Kunnan rakenteesta riippuen taajamametsiä voi olla rakennetun alueen laitamilta keskustaan asti, mutta usein keskustoissa on enemmän rakennettuja puistoja taajamametsien jäädessä asutun alueen reunamille. (Hamberg, Löfström, 2012.) Mutta taajamametsiksi tai sen tapaisiksi metsiksi voidaan luokitella myös alueita taajaman ulkopuolelta esimerkiksi taajaan asutulla kylä-alueilla. Taajamametsien kaltaisiksi voidaan myös luokitella kaukovirkistysalueet, joiden hoitomenetelmät eivät eroa paljoa taajametsien hoidosta, vaikka ovatkin enemmän talouspainoitteisia metsikköalueita. Termistön ja määritelmien kirjo voi paikoittain lähteistä riippuen olla hyvinkin kirjava. Tällä hetkellä selkein hoitoluokitusten ja taajamametsien määritelmien

8 osalta löytyy Ympäristöliiton 2007 julkaisusta teoksesta, Viheralueiden hoitoluokitus Metsien merkitys etenkin tiheästi asutuilla alueilla ja niiden ympäristöissä on erityisen tärkeä, jolloin rakennetun ympäristön väliin jätetyt vihreät metsäalueet pehmentävät maisemaa, sitovat pölyä, vaimentavat melua ja tarjoavat helposti lähestyttäviä ulkoilu ja virkistyspaikkoja asukkaille. (Hamberg, Tyrväinen, 2012.) TAAJAMAMETSIEN MERKITYS Taajamametsien merkitys korostuu kaupungistumisen myötä usein eri tavoin. Taajamametsät tuottavat alueelle sosiaalisia, esteettisiä, ekologisia sekä taloudellisia hyötyjä. Näiden vaikutus heijastuu myös alueen hintoihin ja ne ovat tärkeitä alueita myös metsäluonnolle, monimuotoisuutta unohtamatta. (Hamberg, Tyväinen, 2012.) Ulkoilu- ja virkistyskäyttö on yleisin taajamametsien käyttömuoto, niiden läheisen sijainnin ja saavutettavuuden vuoksi. Noin kaksi kolmasosaa kaikesta ulkoilusta tapahtuu nimenomaan kodin lähiympäristössä. Ulkoilukokemukseen vaikuttavat metsän koko, puusto ja reittiverkosto. Näin ollen tulee virkistys- ja ulkoilukäyttö ottaa huomioon taajamametsien suunnittelussa. (Hamberg, Tyväinen, 2012.) Taajamametsillä on myös selkeä yhteys asukkaiden terveyteen ja hyvinvointiin. Ne parantavat ilmanlaatua, vähentävät stressiä, houkuttelevat liikkumaan sekä lisäävät sosiaalisten kontaktien määrää. Tutkitusti vihreissä ympäristöissä asuvat voivat keskimääräistä paremmin fyysisesti sekä henkisesti. Oleskelu luonnossa alentaa sydämen sykettä, verenpainetta, lihasjännitystä ja elimistön stressihormonipitoisuuksia. Jo viheralueiden näkeminen parantaa hyvinvointia ja terveyttä. (Hamberg, Tyväinen, 2012.)

9 Lähellä olevat luontoalueet vaikuttavat välillisesti myös diabetekseen, hengitystiesairauksien, sepelvaltimotaudin sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien yleisyyteen mahdollistamalla terveyttä edistävää liikuntaa. Näin ollen voidaan taajamametsät nähdä myös kustannustehokkaana terveydenhuollon voimavarana. (Hamberg, Tyväinen, 2012.) Taajamametsien merkitys korostuu myös opetuksessa ja luontosuhteen syntymisessä. Etenkin lapsille, jotka ovat asuneet kaupunkialueella koko ikänsä, voi lähimetsä olla keskeinen tekijä luontosuhteen syntymisessä sekä lapsen fyysisessä ja psyykkisessä kehityksessä. Taajamametsien katoaminen on osaltaan edesauttanut, että lapset liikkuvat yhä vähemmän luonnossa ja painoarvo on siirtynyt enemmän esimerkiksi videopeleihin ja tietokoneella istumiseen. (Hamberg, Tyväinen, 2012.) Taajamametsät edustavat luontoympäristöä kaupungeissa ja ne ovat näin ollen tärkeä osa luontokasvatusta ja opetusta. Riittävä metsien määrä taajamissa mahdollistaa tehokkaamman ympäristötietouden sekä parempilaatuisen opetuksen toteutuksen. Luontoretket ja opetustilanteet taajamametsissä luovat pohjaa lapsen ympäristökäsitykselle (Hamberg, Tyväinen, 2012.) Yleensä asukkaat arvostavat väljää kaupunkirakennetta, koska viheralueet luovat ilmettä asuinympäristölle ja nostavat sen laatua. Taajamametsien maisemallisuus kaupunkikuvaan nähden sekä niiden esteettiset piirteet tulee aina ottaa huomioon. Tärkeiden kulttuurimaisemien avoimena pitäminen sekä maisemien ylläpito ja säilyttäminen ovat asukkaille tärkeitä. Toimenpiteillä metsissä on suora ja kauaskantoinen vaikutus alueen maisemaan ja luontoelämykseen. Metsiä avaamalla voidaan luoda parempaa turvallisuutta esimerkiksi liikenteelle ja metsän reunoja sulkemalla voidaan luoda melua ja pölyä vaimentavia tekijöitä.

10 Maisemalliset tekijät tulee ottaa huomioon aina uudistushakkuissa taajamametsissä. (Hamberg, Tyväinen.) Taajamametsissä toimenpiteet ovat talousmetsiin verrattuna kevyempiä ja näin ollen voidaan panostaa enemmän luonnon monimuotoisuuteen. Metsiköiden yhtenäisyydellä ja useita puulajeja suosimalla voidaan parantaa taajamametsien arvoa useassa suhteessa. Taajamissa metsillä on myös suora yhteys alueen ympäristötekijöihin. Metsät voivat toimia suojaalueina pölyn, ilman epäpuhtauksien ja melun osalta. Havupuilla katsotaan olevat parempi saasteidensuodatuskyky kuin lehtipuilla, sillä ne sitovat epäpuhtauksia läpi vuoden. (Hamberg, Tyväinen.) TAAJAMAMETSIEN HOITO Taajamametsissä noudatetaan mahdollisimman pitkälle luonnonmukaisen metsänhoidon periaatteita. Metsänuudistamisessa jäljitellään luonnonmetsien puulajikiertoa, kuten myös harvennuksissa luonnonmukaiset periaatteet ja käytännöt otetaan huomioon. Hakkuissa säästetään avainbiotoopit ja huolehditaan, että metsiin jää riittävä määrä lahopuustoa. (Komulainen, 1995.) On myös huomioitava maisemalliset ja kulttuurilliset osa-alueet sekä virkistyskäyttöön liittyvät vaatimukset metsänhoitoa suunnitellessa. Myös metsien suojavaikutuksella asutukseen nähden on painoarvoa suunnittelussa. Usein taajamametsät jaetaankin osiin, joissa painotetaan tiettyyn osa-alueeseen tai useampaan. esimerkiksi suojavyöhykkeen säilymiseen reumametsässä. (Komulainen, 1995.)

11 TAAJAMAMETSIEN UUDISTAMINEN Metsänuudistamismenetelmät ja periaatteet ovat samat niin talous- kuin taajamametsissä, mutta koska taajamametsissä painotetaan erilaisiin tavoitteisiin, on niitä käytettävä eri tavoin. Taajamametsille on tyypillistä virkistyskäyttö, jossa maanpinnan tiivistyminen on otettava huomioon, kuten myös metsiköiden mahdollinen pieni koko. (Valkonen, Löfström, Siitonen & Karjalainen.) Uudistamisessa on keskeisimpänä tulevan käyttötarkoituksen, sijainnin ja ominaisuuksien kartoitus, joiden avulla voidaan valita sopivin uudistamismenetelmä. Yleensä painotetaan enemmän luontaiseen uudistamiseen, mutta myös avohakkuu on mahdollinen, mikäli uudistamisessa tavoitellaan puunlajin vaihtoa tai metsikkö on huonokuntoinen eikä metsikkö sijaitse aivan taajaman ytimessä eli kyseessä ei ole taajaman lähimetsä. (Valkonen, Löfström, Siitonen & Karjalainen, 2012.) Avohakkuulla tarkoitetaan päätehakkuuta, jossa varttunut puusto poistetaan ja muodostetaan avoin ala uudelle puusukupolvelle. Avohakkuut pienialaisilla kuvioilla voidaan rinnastaa pienaukkohakkuisiin, sillä niillä painotetaan usein pitkälle reunametsikön luontaiseen uudistamiseen. Avohakkuita taajamametsissä on muistettava, etteivät asukkaan ja ulkoilijat usein näe avohakkuita positiivisina toimenpiteinä taajamametsissä, koska maisemallinen muutos ja metsän tuntuman muutos ovat suuria. Näin ollen tiedottamisen osuus avohakkuita suunnitellessa on suuri. (Valkonen, Löfström, Siitonen & Karjalainen, 2012.) Taajamametsiä voidaan uudistaa luontaisesti useilla menetelmillä, kuten siemenpuu-, kaistale-, suojuspuu- tai ylispuuhakkuulla. Niissä hakkuualalle eli uudistusalalle tai sen reunalle jätetään vanhan sukupolven puustoa tuottamaan siemeniä ja pitämään yllä taimettumista helpottavia

12 olosuhteita tai alikasvoksen, taimikon tai nuoren metsän päällä kasvavaa puustoa poistetaan kasvun parantamiseksi. (Valkonen, Löfström, Siitonen & Karjalainen, 2012.) Siemenpuuhakkuu on päätehakkuu, jossa uudistettavalle alalle jätetään siemenpuita tuottamaan siemeniä ja luomaan uutta puusukupolvea. Metsämaa taimettuu yleensä muutamassa vuodessa, jonka jälkeen siemenpuut voidaan poistaa ja antaa kasvutilaa uudelle puustolle. Taajamametsissä siemenpuut voidaan myös jättää alalle pysyvästi ja näin ollen parantaa maisemallista vaikutusta. (Valkonen, Löfström, Siitonen & Karjalainen, 2012.) Siemenpuuhakkuun katsotaan sopivan parhaiten valoa vaativille ja runsaasti kevyttä siemenainesta tuottaville puulajeille, kuten männylle ja joissakin tapauksissa myös koivulle. Talousmetsiin verrattaessa taajamametsissä siemenpuita voidaan jättää enemmän, sillä maisemallinen merkitys on taajamametsissä suurempi. Myös uudistusalojen koon ollessa taajamametsissä usein pienempi reunametsän vaikutus helpottaa huomattavasti alojen taimettumista. Siemenpuiden määrä on kohteesta riippuen männyllä runkoa hehtaarilla ja koivulla runkoa hehtaarilla. On muistettava, että puulajeilla kuten männyllä siemensato vaihtelee vuosittain sekä heinittymisen haittavaikutukset tekevät tuoreilla kankailla tai sitä viljavammilla kasvupaikoilla siemenpuuhakkuista usein kannattamattomia. (Valkonen, Löfström, Siitonen & Karjalainen, 2012.) Kun uudistusalalle jätetään suojuspuusto, jonka avulla metsä uudistuu luontaisesti, puhutaan suojuspuuhakkuusta. Menetelmän toiminta perustuu pitkälle jo syntyneen taimiaineksen ja alikasvoksen kasvun tukemiseen sekä suojuspuuston tuottamaan uuteen siemenainekseen. Se soveltuu parhaiten kuuselle, jolloin suojuspuusto pitää pintakasvillisuuden kurissa, tuottaa lisää siemeniä sekä auttaa kuusen taimia kasvamaan vesakoitumisen sijaan. Parhaiten suojuspuuhakkuu onnistuu, jos

13 suojuspuuksi jätetään kuusen lisäksi, jonkin verran mäntyä ja koivua. Talousmetsissä menetelmä on epävarma, mutta taajamametsissä alueen peitteisyyden säilyttäminen on usein tärkeämpää kuin tehokas ja nopea uudistuminen. (Valkonen, Löfström, Siitonen & Karjalainen, 2012.) Kaistalehakkuussa luodaan alle 50 metriä leveä kapea, pitkänomainen uudistusala, johon reunapuiden siemennyksen tai alueelle jätettävän siemenpuuston avulla luodaan uusi puusukupolvi. Menetelmässä voidaan myös suorittaa täydennysistutus, mikäli luontainen uudistus ei täysin onnistu. Kaistalehakkuun onnistuminen vaatii yleensä maanmuokkausta onnistuakseen hyvin. Sovellettaessa taajamametsiin ovat kaistalehakkuut vaihtelevan kokoisia ja muotoisia sekä tulisi niihin jättää maisemallisesti arvokkaita puita, kuten myös pehmentää kaistaleiden reunoja säästöpuilla. (Valkonen, Löfström, Siitonen & Karjalainen, 2012.) Pienaukkohakkuulla tarkoitetaan menetelmää, jossa metsikkö uudistetaan vähitellen tekemällä pieniä aukkoja, jotka taimettuvat luontaisesti tai istuttamalla. Menetelmässä jo syntyneellä taimiaineksella on suuri merkitys. Pienaukkohakkuuta voi olla taajamametsissä vaikeaa erottaa avohakkuusta, sillä talousmetsien suhteen avohakkuun teknistä ja taloudellisesti järkevänä pidettävää minimirajaa, eli 0,5 hehtaaria ei taajamametsissä ole. Pienaukkohakkuu onnistuu parhaiten, kun alalle istutetaan isoja taimia, mutta menetelmänä se on silloin kallis. (Valkonen, Löfström, Siitonen & Karjalainen, 2012.) Maisemallisesti pienaukkohakkuut ovat huomattavasti avohakkuuta parempi vaihtoehto ja yhtenäisen metsän vaikutus on helpompi säilyttää. Variaatioita menetelmän toteutukseen on useita. Jo 40 metrin läpimittaisessa aukossa voidaan saada aikaiseksi uutta sukupolvea valopuiden osalta aukon keskiosissa, joissa reunametsän vaikutus ei ole niin suuri. Aukon reunaosissa parhaiten uudistuu kuusi, sillä heinittymisen ja

14 vesakoitumisen vaikutus on siellä pienempi. (Valkonen, Löfström, Siitonen & Karjalainen, 2012.) Ylispuuhakkuussa poistetaan vanhempi puusukupolvi nuoremman tieltä ja annetaan kasvutilaa uudelle syntyneelle puusukupolvelle. Se voidaan suorittaa myös niin, että osa ylipuista jätetään säästöpuiden lisäksi hakkaamatta. Mikäli uusi puusukupolvi ei ole uudistunut tarpeeksi hyvin voidaan sitä täydentää luontaisesti tai istutuksin. (Valkonen, Löfström, Siitonen & Karjalainen, 2012.) Metsikkörakenteen ollessa epätasainen voi ero poimintahakkuuseen olla hankala hahmottaa, mutta periaatteena ylispuuhakkuussa on luoda tasaikäinen metsikkö eri-ikäisen metsikön sijaan. Eri-ikäismetsikön kasvattamisessa uudistaminen metsä uudistuu jatkuvasti ja poimintahakkuilla poistetaan yksittäisiä puita säännöllisin väliajoin luoden kasvutilaa uudelle sukupolvelle. Poimintahakkuissa voidaan myös lisätä monimuotoisuutta luoden tekopökkelöitä ja kaataen puita maahan. Parhaaseen tulokseen päästään kuusivaltaisissa metsissä, koska puiden täytyy selviytyä alikasvosasemassa. Männyllä eri-ikäisrakenne voidaan luoda karuilla kasvupaikoilla sekä turv la harvaan kasvattaen, mutta koivulla kuusi usein valtaa vapautuneen kasvupaikan, mikäli kuusen alikasvosta ei aktiivisesti torjuta. Eri-ikäismetsikössä on ylläpidettävä lehtipuiden esiintymistä esimerkiksi istutuksin tai pienaukoin. (Valkonen, Löfström, Siitonen & Karjalainen, 2012.) Kaksijakoisesta ja ylispuustoisesta metsiköstä katsotaan olevan helppoa siirtyä eri-ikäisrakenteeseen. Ja metsikkörakenne soveltuu hyvin maisemallisesti tärkeille alueille. Poimintahakkuut ovat yleisesti käytössä asemakaava-alueilla lähimetsissä, suojametsissä sekä suojelualueiden suojavyöhykkeillä. Poimintahakkuissa on kiinnitettävä huomiota hakkuissa tapahtuviin juuri- ja latvusvaurioiden torjuntaan. (Valkonen, Löfström, Siitonen & Karjalainen, 2012.)

15 On muistettava, että taajamametsien hoidossa tärkeiden osa-alueiden, kuten virkistyskäytön, maisemanhoidon sekä monimuotoisuuden kannalta ei ole tärkeää minkä nimistä uudistamismenetelmää käytetään vaan se että metsälle olennaiset osa-alueet otetaan huomioon. Useita eri menetelmiä voidaan vapaasti yhdistää ja näin luoda paremmat edellytykset metsikön uudistumiselle. TAIMIKKOJEN JA NUORTEN TAAJAMAMETSIEN HOITO Taimikonhoito on taajamametsissä intensiivistä verrattuna talousmetsiin, sillä heinän ja vesakon torjuntaa joudutaan tekemään toistuvasti. Taimikonhoidossa suoritetaan hoidon yhteydessä puulajivalintaa, joka on taajamametsissä erittäin tärkeää. Usein uudistusaloilla kasvaa luontaisesti runsaasti eri puulajeja ja näiden valinnassa pyritään valitun puulajin lisäksi etsimään oikeita lajeja tukemaan taajamametsän luonnetta ja siihen kohdistuvia tavoitteita. Esimerkiksi asutuksen lähellä pyritään taimikonhoidossa säästämään mahdollisia jaloja ja harvinaisia lehtipuita. (Poteri, Granholm, Hamberg & Valkonen, 2012.) Pintakasvillisuuden torjunnassa käytetään maanmuokkausta vain harvoin, mikäli taajamametsä sijaitsee riittävän kaukana asutuksesta ja sen virkistyskäyttö on vähäinen. Tällaisia metsiä ovat esimerkiksi C2-luokan taajamametsät. Taimisuojien käyttö voi olla mahdollista esimerkiksi erikoispuiden istutuksen yhteydessä, jossa taimi suojataan heinäkasvulta istutuksen jälkeen maanpinnan peittävällä suojalla. Tällainen menetelmä ei sovellu kaikkiin taajamametsiin, sillä se on menetelmänä kallis ja työläs sekä esimerkiksi C1-luokan lähimetsissä ulkoilijat usein poistavat suojia taimilta. (Poteri, Granholm, Hamberg & Valkonen, 2012.) Oikeanlainen heinäys alkusyksystä tai syyskesästä rehevillä mailla, joissa heinittyminen on taimille ongelmallinen parantaa taimien menestysmahdollisuuksia. Heinäyksen voi hoitaa manuaalisesti tai

16 raivaussahaa käyttäen siihen soveltuvilla terillä. Oikealla ajoituksella kustannuksia voidaan laskea huomattavasti. ((Poteri, Granholm, Hamberg & Valkonen, 2012.) Taimien kanssa kilpailevan vesakon torjunnassa taajamametsien taimikoissa käytetään kahdenlaista menetelmää, varhaisperkausta ja reikäperkausta. Varhaisperkaus tehdään ennen kuin vesakko on kasvatettavia taimia korkeampaa ja työvälineenä siinä käytetään yleisesti raivaussahaa. Taimikon aukkopaikkoihin jätetään täydentävää lehtipuustoa ja myös tiheikköjä voidaan jättää näin ollen luoden paremmat edellytykset monimuotoisuudelle. Karuilla paikoilla usein yksi oikein toteutettu perkaus riittää, mutta rehevillä mailla se joudutaan uusimaan. (Poteri, Granholm, Hamberg & Valkonen, 2012.) Reikäperkaus on menetelmänä halvempi ja nopeampi. Siinä vain taimet pahimmat kilpailijat poistetaan ja usein työvälineenä käytetään vesuria. Myös kantojen vesominen on vähäisempää reikäperkauksessa. Perkaaminen tulisi suorittaa heinäkuun aikana, tutkitusti vesominen on näin ollen pienempää kuin muulloin suoritettuna. (Poteri, Granholm, Hamberg & Valkonen, 2012.) Taajamametsissä tasakokoisten ja tasaisesti jakautuneiden taimien jättäminen taimikkoon ei ole hoidon tavoite, kuten talousmetsissä. Talousmetsille luotuja suosituksia voidaan käyttää suunnittelussa ja taimikonhoidossa apuna, kuinka kestävä nuori metsikkö saadaan aikaiseksi, mutta taajamametsille hoitoluokituksen kautta tulevia ominaispiirteitä ja tavoitteita ei tule unohtaa. (Poteri, Granholm, Hamberg & Valkonen, 2012.) HARVENNUKSET TAAJAMAMETSISSÄ Harvennusten tavoitteena on taajamametsissä metsän elinvoimaisuuden lisääminen ja kehittäminen sekä sille olennaisten ominaispiirteiden

17 säilyttäminen ja tukeminen. Harvennusten avulla voidaan luoda metsään vaihtelevuutta ja lisätä näkyvyyttä metsän sisällä. Harvennuksilla annetaan puille ja puiden latvuksille tilaa, jotta ne kehittyisivät suuriksi ja tuuheiksi. Taajamametsiä kasvatetaan liian usein liian tiheässä. Liian tiheästi kasvatettuna maisemallinen arvostus, puiden elinvoima ja virkistyskäytön mahdollisuus heikkenevät. (Komulainen, 1995.) Taajamametsissä harvennusten aikaväli ja voimakkuus riippuvat kohteen herkkyydestä, hoitoluokituksesta sekä hoidon tavoitteista. Harvennusmallit ovat taajamametsissä vain ohjeellisissa. Yleistavoitteena pidetään yleensä väljää puustoa ja avointa vaikutelmaa. (Komulainen, 1995.) Harvennuksia suoritetaan lähimetsissä vuoden välein, mutta ulkoiluja virkistysmetsissä harvennuksia suoritetaan hieman harvemmin vuoden välein. Kerralla hakataan enintään 30 prosenttia puustosta lumi- ja tuulituhojen välttämiseksi. Harvennuksia ei suoriteta aina tasavälein, sillä tavoitteet ja tilanteet eroavat hoitoluokitusten, sijainnin ja muiden tekijöiden mukaan. (Granholm, Häkkinen, Siitonen & Karjalainen, 2012.) Harvennuksissa tulee myös huomioida lahopuun määrä. Vielä 5-10 kuutiota lahopuuta hehtaarilla ei merkittävästi lisää metsikön tuhoriskiä. Lahopuulla voidaan parantaa metsikön monimuotoisuutta ja niissä tulisikin suosia lehtipuita mahdollisuuksien mukaan. (Komulainen, 1995.) Taajamametsien hoitoluokituksen voidaan katsoa ohjaavan harvennusten tavoitteita, esimerkiksi C1-luokan lähimetsissä on huomioitava asukkaiden mielipiteet ja huolehdittava asukkaiden osallistumisesta. C2-luokan ulkoiluja virkistysmetsissä ensisijaisena tavoitteena on ulkoilukäytön edellytysten turvaaminen ja C3- luokan suojametsissä mahdollisimman peittävän melu ja näkösuojan peittävyys ja sen säilyttäminen, kuten myös kerroksellisuuden säilyttäminen. C5- luokan arvokkaissa metsissä harvennuksia ei yleensä suoriteta vaan toimenpiteet painottuvat luontaispiirteitä tukeviin

18 toimenpiteisiin, jolla metsikön ominaispiirteitä ylläpidetään. (Granholm, Häkkinen, Siitonen & Karjalainen, 2012.) Asukkaat suhtautuvat harvennuksiin yleensä myönteisesti, mutta ennen toimenpiteitä ja niiden aikana vaaditaan riittävää tiedottamista, jotta väärinkäsityksiltä voidaan välttyä. Usein harvennuksia toivotaankin, jotta metsikön virkistyskäytön edellytykset parantuisivat. (Komulainen, 1995.) PUUNKORJUU TAAJAMAMETSISSÄ Puunkorjuu taajamametsissä sisältää hakkuiden suunnittelun, hakkuiden teknisen toteutuksen, puiden poiskuljetuksen sekä alueen raivauksen. Taajamametsien puunkorjuussa pääpaino siirtyy huolelliseen suunnitteluun. Alueen käyttäjien huomiointia, korjuun kaluston valintaa sekä asukastiedottamista täytyy pitää myöskin tärkeänä. (Häkkinen, Granholm, Laakkonen & Asikainen, 2012.) Suunnittelijan on otettava huomioon selkeät ohjeet työn toteuttajalle sekä työn toteuttajan ammattitaito ja osaaminen. On suoritettava työmaakäyntejä, jotta laatu ja haluttu työnjälki voidaan varmistaa. Tämä on tärkeää etenkin, jos taajamametsien puunkorjuussa käytetään aliurakoitsijoita. (Häkkinen, Granholm, Laakkonen & Asikainen, 2012.) Maan kantavuuden, ajouraverkoston sijoittelun sekä lintujen pesimäaikojen vuoksi hakkuut tulisi ajoittaa talvisaikaan. Näin voidaan käyttää välttää korjuuvaurioita etenkin juurien osalta. Voidaan sijoittaa ajouraverkosto maisema huomioon ottaen, eikä lintujen pesimäaikana aiheuteta tarpeetonta häiriötä. Kesäaikana suoritettavassa korjuussa ajouraverkostoa rajoittaa maan kantavuus sekä kulkukelpoisuus. On myös huomioita, ettei taajamametsissä varsinaisesti ole metsätieverkostoa, jolloin joudutaan käyttämään reittejä mahdollisuuksien mukaan. (Komulainen, 1995.)

19 Työmaan kohdetaulut, lähialueen asukkaille jaettava informaatio esimerkiksi postin välityksellä, kuten myös työturvallisuuteen liittyvät seikat on otettava huomioon jo ennen puunkorjuuta. (Häkkinen, Granholm, Laakkonen & Asikainen, 2012.) Tutkitusti toimivimpana menetelmänä pidetään metsurin ja hakkuukoneen yhteiskäyttöä, mutta metsiköstä riippuen tämä voi vaihdella. Menetelmästä tekee toimivan metsurin avustaminen hankalissa paikoissa ja metsuri myös viimeistelee hakkuujäljen. (Häkkinen, Granholm, Laakkonen & Asikainen, 2012.) Varastoinnissa on otettava huomioon metsän sijainti asutuksen yhteydessä ja siitä mahdollisesti aiheutuvat työturvallisuuteen liittyvät tekijät. On toimittava niin sanotusti metsän ehdoilla ja liikenneväylille asetettavien kohdetaulujen ja varoitusmerkkien tärkeys korostuu. On myös muistettava lakiin asetetut rajoitukset puutavaran varastoinnissa. Hakkuutähteiden keräys sekä jälkien siistiminen tulee tehdä huolellisesti. Hakkuutähteiden käyttö energiapuuna on myös mahdollista. Niitä voidaan käyttää lähiasukkaiden polttopuuna. Kun hakkuutähteitä haketetaan energiapuuksi tulisi ne hakettaa tuoreena, jotta varastoinnilta vältytään. Hakkuujälki siistitään usein erillisenä työvaiheena toimenpiteiden jälkeen. (Häkkinen, Granholm, Laakkonen & Asikainen, 2012.) TAAJAMAMETSIEN HOIDON SUUNNITTELU Taajamametsien hoidon suunnittelu voidaan katsoa usein osaksi kunnan maisemasuunnitelmaa ja ympäristönhoito-ohjelmaa. Taajamametsien tavoitteet asetetaan kunnan ympäristönsuojeluohjelmassa, talous- ja toimintasuunnitelmassa tai erillisessä maisema- tai viheraluesuunnitelmassa. Usein kunnissa hoidon suunnittelusta ja hoidosta vastaa kunnan kiinteistö-, metsä-, tai tekninen toimi. Metsien käsittelyyn

20 vaikuttavat myös kunnan suunnittelijat, kaavoittajat ja puutarhurit, mutta kaikkia yhdistävä elin on kunnanhallitus sekä asiaa käsittelevät lautakunnat. (Komulainen, 1995.) Taajamametsien suunnittelussa käytetään joko perinteistä 10- vuotissuunnitelmaa tai vaihtoehtoja tarjoavaa suunnitelmaa. Perinteisessä 10-vuotissuunnitelmassa lähdetään liikkeelle luoden kuviokohtaiset tavoitteet ja suoritetaan maastoinvestoinnin avulla kattava kuva nykytilanteesta. Tämän jälkeen suunnittelija luo tietojen pohjalta suunnitelmaehdotuksen, joka vahvistetaan mahdollisesti kunnan budjettiin sopivaksi. Osallistamista voidaan käyttää suunnitteluprosessin eri vaiheissa riippuen osallistamisen tavoitteista. Vaihtoehtoja tarjoava suunnitelma eroaa 10-vuotissuunnitelmasta siten, että siinä luodaan useita vaihtoehtoja, joista valitaan sopivin vaihtoehto. Vaihtoehtoja on usein 3-6 ja vaihtoehtojen määrä suositellaankin pitämään näiden rajojen sisällä, jottei prosessi muutu liian työlääksi. (Pykäläinen, Kurttila, Hamberg, Store & Asikainen, 2012.) Apuna suunnittelussa käytetään metsänsuunnitteluohjelmia, kuten MELA, MOTTI, Monsu ja SIMO. Havainnollistamiseen ja visualisointiin voidaan käyttää Tforest City- ohjelmistoa sekä ilmakuvia. On myös olemassa ohjelmistoja tukemaan nimenomaan taajametsien suunnittelua esimerkiksi Saarni, jossa voidaan luoda suunnittelun yhteydessä asiakastiedote. (Pykäläinen, Kurttila, Hamberg, Store & Asikainen, 2012.) On myös kokeiltu karttapohjaisia ohjelmia asukkaiden osallistamisessa, kuten esimerkiksi Kerrokartalla-palvelu, jota käyttää Helsingin kaupunki aluesuunnitelmien luomisessa ja asukkaiden osallistamisen tukemisessa (Kerrokartalla, 2010). Paikkatiedon aineiston tarjonnan ja niitä hyödyntävien sovellusten lisääntyminen on mahdollistanut paremman aineiston saamisen suunnittelun tueksi. Taajamametsien suunnittelun kannalta paikkatietojärjestelmät tarjoavat kyvyn yhdistää eri muodoissa ja

21 mittakaavoissa olevaa aineistoa. Tällaisia aineistoja ovat esimerkiksi erilaiset kartat, metsikkötiedot, sekä maankäyttöluokitukset. (Pykäläinen, Kurttila, Hamberg, Store & Asikainen, 2012.) Myös maisemallisten arvojen huomioon ottaminen on helpompaa ohjelmistojen avulla, joten on ehdottoman tärkeää, että taajamametsien hoidon suunnittelijalla on ajantasainen tieto järjestelmien toiminnasta. KAAVOITUS OHJAAVANA TEKIJÄNÄ Metsien perustamista ja säilyttämistä ohjaa kaavoituksen maankäyttöratkaisut. Kaavoituksella voidaan ohjata viheralueiden sijaintia ja säästää alueita virkistyskäyttöön. Aluevarauksien avulla tapahtuva taajamametsiä ohjaus on joko sitovaa tai ohjeellista kaavamuodosta riippuen. Kaavamuotoja ovat maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Useimmiten hoitoa ohjaa yleiskaava, mutta pienemmissä taajamissa tai taajaan asutuilla kyläalueilla sitä ohjaa yksityismetsälaki. (Komulainen, 1995.) Muutokset rakennetussa ympäristössä vaikuttavat myös metsien käyttöön ja näin ollen taajamametsien käyttötarpeet voivat muuttua hyvinkin nopeasti. Taajamametsien suunnittelussa tarvitaankin tämän vuoksi saumatonta yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä. Vuorovaikutus metsänhoidon ja kaavoituksen sekä muiden organisaatioiden välillä on oleellista jo suunnitteluvaiheessa. (Pykäläinen, Kurttila, Hamberg, Store & Asikainen, 2012.) Kaavoituksessa on huomioitava taajamametsän tavoitekoko ja muoto. On pyrittävä säästämään metsiä yhtenäisinä kokonaisuuksina, luonnontilaisia alueita säilyisi. On olemassa myös kaupunkiekologisiin tutkimuksiin

22 pohjautuvia suosituksia taajamametsien määristä. (Komulainen,1995.) (Katso taulukko 1.) Taulukko 1. Puisto- ja ulkoilumetsien suositeltava määrä (Löfström, 1995.) Asukasluku Suositeltu määrä puistometsää Suositeltu määrä ulkoilumetsää ha 2000 ha ha 600 ha ha 100 ha MAAKUNTAKAAVA Maakuntakaavan tarkoitus on täsmentää ja toteuttaa maakuntasuunnitelmassa osoitettua kehittämisstrategiaa. Se esittää alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet sekä osoittaa kehittämiselle tarpeellisia alueita aluevarauksien avulla. Varauksia voidaan käyttää myös useamman kunnan maankäytön yhteensovittamiseen ja näin ollen maakuntakaava laaditaankin useamman kunnan yhteistyöllä maakuntahallituksen aloitteesta. Usein se valmistuu vaiheittain ja hyväksyttävä kaava vahvistetaan ympäristöministeriössä. (Tenhola, Kiviniemi, 2004.) Pohjois-Karjalan maakuntahallitus käynnisti Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040 laatimisen. Kokonaismaakuntakaava käsittää Pohjois- Karjalan kaikki kunnat ja se korvaa hyväksytyksi tultuaan aiemmat vaihemaakuntakaavat. Se tulee valmistumaan 4. vaiheessa. (Pohjois- Karjalan Maakuntaliitto, 2016.)

23 YLEISKAAVA Yleiskaava taas ohjaa yleispiirteisesti kunnan tai sen osan yhdyskuntarakennetta sekä maankäyttöä sovittaen yhteen eri toimintoja mm. asutuksen, palvelujen, työpaikkojen ja virkistysalueiden sijoittaminen ja niiden välisten yhteyksien järjestäminen. Sitä voidaan käyttää joko ohjaamaan maankäyttöä suoraan tai ohjaamaan jatkosuunnittelua. Yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaiseen kaavoitukseen, muuhun suunnitteluun, rakentamiseen sekä muun maan käytön perustaksi. Yleiskaavan hyväksyy kunnanvaltuusto ja ympäristöministeriö vahvistaa kuntien yhteisen kaavan samojen säädöksien pohjalta kuin maakuntakaavankin. (Tenhola, Kiviniemi, 2004.) Kontiolahdella on voimassa viiden kunnan Joensuun seudun seutuvaltuuston hyväksymä kuntien yhteinen, oikeusvaikutteinen Joensuun seudun yleiskaava Se on laadittu nykyisten Joensuun, Kontiolahden, Liperin, Outokummun ja Polvijärven kuntien koko alueille. Yleiskaava on nyt tullut voimaan lukuun ottamatta Liperin Ylämyllyn muutamaa aluetta. (Kontiolahden kunta, 2016.) ASEMAKAAVA Asemakaavaa käytetään alueiden käytön yksityiskohtaiseen järjestämiseen, rakentamiseen ja kehittämiseen. Kaavan hyväksyy kunnan valtuusto, mutta mikäli kaava ei ole vaikutukseltaan merkitsevä voidaan päätösvalta siirtää kunnanhallitukseen tai lautakunnalle. Oikeusvaikutteinen yleiskaava ja maakuntakaava otetaan huomioon asemakaavaa laatiessa. Kaavassa ilmenee yksityiskohtaisesti esimerkiksi virkistysalueet. (Tenhola, Kiviniemi, 2004.)

24 Asemakaava on laadittava ja pidettävä ajan tasalla sitä mukaa kuin kunnan kehitys tai maankäytön ohjaustarve sitä edellyttää. Kontiolahden kunnassa ei vielä ole käytettävissä yhtenäistä sähköistä asemakaava-alueen karttaa. (Kontiolahden kunta, 2016.) KAAVOITUKSEN VAIHEET Kaavoitushankkeista laaditaan kunnissa vuosittain kaavoituskatsaus, jossa käsitellään vireillä olevat ja lähiaikoina vireille tulevat kaavahankkeet. Kaavoituskatsauksen lisäksi kaavahankkeiden vireille tulosta, lähtökohdista, ja vaihtoehdoista tiedotetaan. Kaavojen laadinta voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin: aloitus, tavoite, valmistelu, ehdotus, hyväksyminen, vahvistaminen ja seuranta. (Tenhola, Kiviniemi, 2004.) Aloitusvaiheessa tiedotetaan kaavahankkeen vireille tulosta ja lähtökohdista, jonka jälkeen kartoitetaan tavoitteet suorittamalla selvityksiä sekä tutkimuksia. Aloitus- ja tavoitevaiheessa pyritään kartoittamaan kaikkien osapuolten kannalta tavoitteet osallistamisen, tutkimusten, viranomaisneuvottelujen sekä lausuntojen avulla. Kun tavoitteet on selvitetty, valmistellaan kaavoitusehdotus tietojen pohjalta. Kaavoitusehdotus asetetaan julkisesti nähtäville ja siitä on tiedotettava. Kunnilla tiedotus tapahtuu yleensä kunnan omien verkkosivujen tai paikallislehden välityksellä. Ehdotusvaiheessa on tärkeää, että kunnan jäsenet, osalliset voivat kertoa mielipiteensä ja omalta osaltaan vaikuttaa kaavoitukseen. Tätä kutsutaan muistutuksen teoksi. Kaavan hyväksymisestä on lähetettävä ilmoitus niille kunnan jäsenille ja muistutuksen tekijöille, jotka ovat sitä kirjallisesti pyytäneet. Kun kaavahankkeessa on edetty hyväksymisvaiheeseen, voidaan kaavasta valittaa vielä hallinto-oikeuteen tai ympäristöministeriöön. Alueellinen ympäristökeskus voi myös kaavan hyväksymisen jälkeen antaa vielä oikaisukehotuksen, jonka perusteella kunnan on tehtävä uusi päätös, muutetaanko kaavaa vai ei. Mikäli kyseessä

25 on maakuntakaava tai kuntien yhteinen yleiskaava, vahvistetaan hyväksymisen jälkeen ympäristöministeriössä. (Tenhola, Kiviniemi, 2004.) Kaavoituksessa on huomioitava myös eri kaavoissa käytettäviin aluevarausja kaavamerkintöihin, jotka poikkeavat hieman riippuen kaavamuodosta. Esimerkiksi virkistysalueita voidaan osoittaa kaikissa kaavatyypeissä, mutta niitä tarkennetaan vasta yleis- ja asemakaavoissa. Maa- ja metsätalousalueet tarkennetaan kaikissa kaavoissa, kuten myös suojelualueet, sekä erityislainsäädännön nojalla suojellut alueet. (Tenhola, Kiviniemi, 2004.) METSIEN KÄSITTELYRAJOITUKSET Taajamametsissä, niiden käsittelyssä ja niillä toimittaessa on otettava huomioon niitä koskevat kaavaan liittyvät määräykset, jotka voivat rajoittaa metsänkäsittelyä. Määräykset voidaan jakaa suunnitelmamääräyksiin, rakentamismääräyksiin ja suojelumääräyksiin. Suojelumääräyksiä voidaan antaa maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen suojelemiseksi. (Tenhola, 2012.) Mikäli yleiskaavassa on annettu toimenpiderajoitus tai asema- tai yleiskaavaa laaditaan, voidaan toimenpiderajoitusalueella vaatia maisematyölupa. Maisematyölupaa ei tarvita vaikutuksiltaan vähäisiin toimenpiteisiin, hyväksyttyjen tiesuunnitelmien toteutukseen, hyväksyttyjen kunnallisteknisten suunnitelmien toteutukseen, kaavan toteuttamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin tai myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan töiden suorittamiseen. (Tenhola, 2012.) Vähäisten toimenpiteiden määritelmää ei varsinaisesti ole koskaan tarkennettu, mutta esimerkiksi, maa- ja metsätalouskäyttöön varatulla

26 alueella suoritettava taimikonhoidon, harvennushakkuun, tai alle 2 ha uudistushakkuun, katsotaan olevan vähäinen toimenpide ja näin ollen maisematyölupaa ei vaadita. Mikäli maisematyölupa vaaditaan, haetaan se kirjallisesti kunnalta ja se on voimassa 3 vuotta. On myös huomioitava, että suunnitelmalliseen metsänhoitoon se voidaan myöntää 10 vuodeksi. (Tenhola, 2012.) On myös muistettava, ettei metsälaki, koske taajamametsiä, mikäli niitä ei ole asemakaavassa osoitettu maa- ja metsätalousalueiksi. Yleiskaavojen virkistysalueilla on taas toimittava metsälain, maankäyttö- ja rakennuslain mukaan. Kaava-alueilla toimittaessa on selvitettävä, milloin metsälaki on voimassa ja millaisia toimenpiderajoituksia kaavoissa on mainittu. On myös oltava tarkkana, milloin vaaditaan haettavaksi kunnalta maisematyölupa. (Tenhola, 2012.) OSALLISTAVA SUUNNITTELU Osallistavalla suunnittelulla tarkoitetaan suunnitteluprosessia esimerkiksi kuntien metsäsuunnitelmien tai kaavoituksen yhteydessä, jossa pyritään antamaan mahdollisuus kansalaisille ja kuntalaisille sekä muille osallistujille osallistua suunnitteluprosessiin. Osallistavaa suunnittelua voidaan perustella Suomen perustuslain 20, jossa todetaan Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. (Wallenius, 2001.) Osallistavan suunnittelun tärkeys ja tarpeellisuus korostuvat lisääntyneen koulutuksen ja ihmisten ympäristötietouden kasvaessa (Väyrynen, 2005). Suunnittelun yhteydessä on muistettava, että osallistumista on sovellettava jo suunnittelun varhaisessa vaiheessa, jotta osallistuminen suunnitteluun

27 toteutuisi, eikä kyse olisi vain ratkaisujen toteamisesta eli tiedottamisesta. Myös mahdolliset ristiriidat ja epäkohdat ovat helpompia korjata, mikäli osallistaminen alkaa jo suunnittelun varhaisessa vaiheessa. (Wallenius, 2001.) SUUNNITTELUN TAVOITTEET Osallistavan suunnittelun tavoitteet vaihtelevat riippuen kohteesta, suunnittelijoista ja osallistujista. Keskeisimpinä tavoitteina voidaan kuitenkin usein pitää saada kansalaisille tietoa heihin vaikuttavista päätöksistä, saada tietoa kansalaisten suhtautumisesta heidän ympäristöään koskeviin päätöksiin ja suunnitelmiin, toteuttaa demokratiaperiaatetta ja saada aikaan parempia päätöksiä kansalaisten kannalta. (Wallenius, 2001.) Usein suunnittelijoiden tavoitteina on ennustaa toimenpiteiden vaikutuksia, tiedottaminen sekä saada kansalaisilta uusia ideoita ja vaihtoehtoja suunnitteluun (Wallenius, 2001). Joissakin kunnissa osallistavasta suunnittelusta on tullut jokapäiväinen toimintatapa (Wallenius, 2001). OSALLISTUMISMENETELMÄT Osallistavaan suunnitteluun valitaan yksi tai useampi osallistumismenetelmä, ja valinta suoritetaan osallistumiselle sekä suunnittelulle asetettujen tavoitteiden pohjalta. Oikeilla osallistumismenetelmillä taataan mahdollisimman hyvät ja tasapuoliset osallistumisen mahdollisuudet. (Wallenius, 2001). Osallistumismenetelmät tulisi valita niin, että käyttäjillä on tekniikoista joko omakohtaista kokemusta tai he ymmärtävät niiden toiminnan (Wallenius, 2001). Tämä tulee ottaa huomioon, kun osallistumisessa on mukana

28 vanhempaa väestöä joiden tietotekniset taidot saattavat rajoittaa osallistumismenetelmien valintaa. Valittavia osallistumismenetelmiä ovat muun muassa, postikyselyt, tiedotustilaisuudet, internetkyselyt, karttapohjaiset sovellukset, jotka soveltuvat osallistavaan suunnitteluun, yleisökokoukset, retket, kuulemistilaisuudet ja asiantuntijapaneelit. (Väyrynen, 2005.) Menetelmiä on olemassa todella paljon, esimerkiksi USA:n metsähallituksen oppaissa mainitaan jopa 50 kappaletta. (Wallenius, 2001) HYVÄ OSALLISTAVA SUUNNITTELU Usein kuntien metsäsuunnittelussa tai viheraluesuunnittelussa käytetään myös ulkopuolisia yrityksiä tukemassa suunnitteluprosessia tai se on ulkoistettu kokonaan. Myös Metsäkeskus voi olla yhteistyössä kunnan suunnittelijoiden kanssa. Suunnitteluprosessin ulkoistaminen, käytettävät suunnittelumallit ja kunnan suuntaukset riippuvat omistettavan metsän määrästä ja niihin kohdistuvista tavoitteista. (Hokkanen, 2010.) Onnistuneessa osallistavassa suunnittelussa otetaan osalliset huomioon jo suunnittelun alkuvaiheessa, jolloin päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Käytettävinä menetelminä toimivia ovat esimerkiksi verkkopohjaiset- ja karttapohjaiset kyselyt, yleisötilaisuudet, postikyselyt ja palautepohjainen suuntaus, mutta menetelmiä voidaan soveltaa useilla eri tavoin, jotta tavoitteisiin päästään. (Hokkanen, 2010.) Lähtökohtana onnistuneessa osallistavassa suunnittelussa on kuitenkin kattavan osallistamissuunnitelman luominen, jolla selvitetään tavoitteet ja selkeytetään mitkä menetelmät toimivat parhaiten. (Wallenius, 2001). Mikäli suunnitteluprosessi on ulkoistettu, tulee kommunikaation kunnan ja suunnittelua suorittavan yrityksen välillä toimia moitteettomasti.

29 TULOKSIA Tuloksia tarkasteltiin käyttäen useita tilastollisia menetelmiä tukena hahmottaen mahdollisia riippuvuuksia taustamuuttujien sekä tutkimusmuuttujien välillä, kuten myös mahdollisia jakauman kannalta merkittäviä tuloksia analysoitiin useilla eri menetelmillä. Näiden pohjalta rakennettiin pohja, jota tarkasteltiin useasta eri näkökulmasta mahdolliset merkitykset sekä kehitysalueet paikallistaen. Kyselyyn vastanneiden asettamat arvot jaettiin asuinalueittain sekä keskiarvotettiin niiden mukaan. Tuloksia tarkasteltiin ja huomattiin selkeitä alueellisia eroja asuinalueiden mukaan. Kontioniemen alueella asukkaat pitivät taajamametsien talousarvoa vähiten tärkeänä. Kirkonkylän alueen asukkaat eivät pitäneet virkistyskäyttöä yhtä tärkeänä verrattuna muiden asuinalueiden antamiin tuloksiin. Suojavaikutuksen merkitys korostui Kirkonkylällä sekä Lehmossa alueen halki kulkevien valtaväylien vuoksi. Kontioniemessä korostui monimuotoisuuden arvostuksen korkealle asettaminen. Arvomaailma alueittain talous opetus ja luontosuhde kulttuuri ja maisema monimuotoisuus virkistyskäyttö Lehmo Kontioniemi Kirkonkylä Muut suojavaikutus

30 TALOUDELLINEN HYÖTY Taloudellinen hyöty 80.00% 60.00% 40.00% 20.00% 0.00% tärkeä kohtalaisen tärkeä ei tärkeä Taloudelliset arvot eivät korostuneet tutkimuksessa vaan oli selkeästi havaittavissa asukkaiden pitävän arvoa vähiten tärkeimpänä. Taloudellista tuottoa ei tavoiteltu ei suoraan eikä välillisesti esim. asuntojen hintojen muodossa. Muita arvoja pidettiin selkeästi tärkeämpinä hoidon sekä tavoitteiden kannalta. Taloudellista hyötyä ja siihen panostamista kannattivat kunnan asukkaista eniten yli 65- vuotiaat ja metsää omistavat sekä taajamassa asuvat asukkaat. Kunnan nuoren ikärakenteen sekä taajamametsien sijainnin painottuvat tiheisiin asukaskeskuksiin vuoksi voidaan siis selkeästi todeta, että taloudellisen hyödyn tavoittelu taajamametsissä ja sen korkealle arvottaminen ei ole asukkaiden kannalta tärkeää. KULTTUURI JA MAISEMA 60.00% 40.00% 20.00% Kulttuuri ja maisema-arvot 0.00% tärkeä kohtalaisen tärkeä ei tärkeä Kulttuuri ja maisema-arvot korostuivat etenkin Kontioniemen sekä Kirkonkylän alueella, johtuen alueella sijaitsevista merkittävistä kohteista.

31 Pidettiin tärkeänä näiden kohteiden ja alueiden ominaisuuksien korostamista sekä suojelemista. Metsää omistavat asukkaat korostivat arvoa hieman muita enemmän, johtuen metsänhoidossa yleensä korostuvista maisema-arvoista. Arvoa pidettiin tärkeänä kunnan kaikilla asuinalueilla. VIRKISTYSKÄYTTÖ 80.00% 70.00% 60.00% 50.00% 40.00% 30.00% 20.00% 10.00% Virkistyskäyttö 0.00% tärkeä kohtalaisen tärkeä ei tärkeä Virkistyskäyttö ja sen tukeminen olivat asukkaiden taajamametsiin kohdistuvista arvoista selkeästi tärkein. Toivottiin virkistyskohteiden kehittämistä ja luomista sekä jo luotujen kohteiden vahvistamista. Alueellisesti arvoa ei pidetty muihin asuinalueisiin verrattuna yhtä tärkeänä Kirkonkylän alueella, mutta tämä johtuu alueella sijaitsevasta jo valmiista sekä laajoista virkistyskäyttömahdollisuuksia ja näin ollen arvoa ei pidetty yhtä tärkeänä. Vastaajista virkistyskäytön painoarvoa korostivat korkeammin koulutetut asukkaat. Myös metsää omistavat asukkaat painottivat virkistyskäytön mahdollisuuksien tärkeyttä. Tulokset voidaan selittää tiettyjen asukkaiden suuremmalla virkistyskäyttöasteella.

32 SUOJAVAIKUTUS Suojavaikutus 40.00% 35.00% 30.00% 25.00% tärkeä kohtalaisen tärkeä ei tärkeä Suojavaikutusta tarkasteltaessa koko Kontiolahden kunnan tasolla tuloksia tarkasteltaessa sen painoarvo sijoittui tärkeiden arvojen ulkopuolelle, vaikka alueellisesti valtaväylien varsilla sekä rautateiden läheisyydessä arvon merkitys kasvoi selkeästi. Suojavaikutuksen merkitystä ja sen positiivisia vaikutuksia arvostettiin Kirkonkylän sekä Lehmon alueella, kun taas muilla asuinalueilla sen merkitys laski hieman. Tuloksia tarkasteltaessa voidaan myös olettaa asukkaiden käsityksen taajamametsien suojavaikutusmahdollisuuksista olevan vähäistä ja se on näin ollen huomioitava tiedottamisen ja suunnittelun yhteydessä. MONIMUOTOISUUS 60.00% 40.00% 20.00% Luonnon monimuotoisuus 0.00% tärkeä kohtalaisen tärkeä ei tärkeä Monimuotoisuus nähtiin selkeästi kunnan kaikilla alueilla yhtenä tärkeimmistä arvoista. Tiheästi asutuissa taajamakeskittymissä sen merkitys kasvoi runsaasti. Toivottiin monimuotoisuuden tukemista taajamametsien hoidon yhteydessä välttäen monotonisia sekä yksinkertaisia rakenteita taajamametsissä, panostaen eri-ikäiseen, kerrokselliseen sekä monipuoliseen taajamametsärakenteeseen.

33 Luontaista uudistamista käyttäen, alueen eliölajit huomioiden sekä eriikäisrakennetta suosien saadaan aikaan monipuolinen ympäristö taajamametsän muodossa, sekä saadaan lisättyä taajamametsien kestävyyttä esimerkiksi riskipuiden kannalta. OPETUS JA LUONTOSUHDE 60.00% 40.00% 20.00% Opetus ja luontosuhde 0.00% tärkeä kohtalaisen tärkeä ei tärkeä Opetus ja luontosuhdetta oli asukkaiden hankala hahmottaa ja se ei saanut merkittävää painoarvoa tutkimuksessa. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluvan vahvan luontosuhteen vuoksi on usein hankala käsittää taajamametsien merkitystä sen luomiseksi. Kirkonkylän alueella opetus ja luontosuhde ymmärrettiin hieman muita asuinalueita paremmin ja näin ollen sen merkitys oli suurempi muihin asuinalueisiin verrattuna. Asukkaista vuotiaat antoivat muita ikäryhmiä enemmän merkitystä kyseiselle arvolle. KUNNAN EDUSTAJAT Kunnan edustajien haastatteluiden pohjalta luotiin kunnalle oma arvokartta. Tätä tarkasteltaessa voidaan huomata painoarvon olevan selkeästi virkistyskäytön tukemisessa sekä kulttuuri- ja maisema-arvojen korostamisessa. Myös taajamametsien positiiviset vaikutukset luontosuhteen syntymisen sekä niiden käyttämisestä opetuksessa hahmotettiin selkeästi. Monimuotoisuuteen panostettiin kohtalaisesti ja

34 vähiten merkitystä arvokartalla saivat talousarvot sekä taajamametsien suojavaikutus. Taajamametsien arvot talous Kunta opetus ja luontosuhde kulttuuri ja maisema monimuotoisuus virkistyskäyttö suojavaikutus MIELIPITEET Arvot huomioitu toimenpiteissä 30.1 % 69.9 % Asukkailta kysyttäessä oliko heidän tärkeäksi kokemansa arvot otettu huomioon taajamametsiin kohdistuneissa toimenpiteissä, tulokset olivat selkeät. 69,9% vastanneista koki arvojen olleen huomioitu taajamametsien toimenpiteissä. Kyllä Ei Vain vajaa kolmannes koki, ettei arvoja oltu huomioitu tai niihin ei oltu painostettu tarpeeksi. Koettiin ettei metsissä oltu tarpeeksi panostettu monimuotoisuuteen ja harvennukset olivat asukkaiden mielestä liian kattavia ja jäljelle jäänyt puusto liian monotoninen. Myös maisemallisen muutoksen luomat negatiiviset ilmentymät heijastuivat asukkaiden vastauksista.

35 56.0 % 54.0 % 52.0 % 50.0 % 48.0 % 46.0 % 44.0 % 42.0 % Teille on tiedotettu metsänhoidollisista toimenpiteistä tarpeeksi hyvin ja ajoissa Eri mieltä Samaa mieltä Kysyttäessä asukkailta tiedottamisen ajoituksesta sekä sen kattavuudesta voitiin selkeästi todeta sen olleen puutteellista. Tämä havaittiin vahvasti etenkin Lehmon sekä Kontioniemen alueilla, joissa tulevien sekä jo toteutettujen toimenpiteiden tiedottamisessa oli jonkin verran puutoksia asukkaiden näkökulmasta. Näin ollen tiedottamisen laatuun sekä sen oikeanlaiseen ajoitukseen tulee panostaa nykyistä enemmän. Toimenpiteet koettiin pääpiirteittäin vastaavan asukkaiden toiveita ja tavoitteita. Tiedottamisen merkitys korostuu tässäkin, sillä tavoitteiden ja toiveiden kartoituksen on tapahduttava jo suunnitteluvaiheessa ennen toteutusta % 50.0 % 40.0 % 30.0 % 20.0 % 10.0 % 0.0 % Toimenpiteet ovat vastanneet toiveitanne ja tavoitteitanne Eri mieltä Samaa mieltä

36 52.0 % 51.0 % 50.0 % 49.0 % 48.0 % 47.0 % 46.0 % Kunnalla on riittävästi resursseja taajamametsien metsänhoitoon Eri mieltä Samaa mieltä Asukkaat kokivat kunnan resurssien olevan riittäviä, mutta asukkaiden todellinen käsitys kunnan resursseista oli osittain hataraa. Kunnan edustajien kannalta resurssit koettiin osittain riittämättömäksi, mutta todettiin niiden kuitenkin olevan toiminnallisesti kohtuullisella tasolla. Asukkaiden halua osallistua enemmän kaavoitukseen sekä metsänsuunnitteluun kartoitettiin myös, ja painoarvo tuloksissa ei ollut kovin selkeä. Voitiin havaita noin 50% vastaajista haluavan osallistua suunnitteluun enemmän osallistavan suunnittelun muodossa, mikäli osallistamismenetelmät ja tekniikat ovat asukkaiden mielestä toimivia ja tehokkaita. Mikäli metodit eivät toimi toivotulla tavalla laskee myös asukkaiden halu osallistua suunnitteluun % 80.0 % 60.0 % 40.0 % 20.0 % 0.0 % Vietätte vapaa-aikaanne asuinalueenne taajamametsissä Eri mieltä Samaa mieltä 60.0 % 40.0 % 20.0 % Selvitettiin myös asukkaiden virkistyskäyttöastetta ja sen todettiin olevan erittäin korkea varsinkin tiheään asutuilla taajama-alueilla kuten Lehmossa, Kirkonkylällä sekä Kontioniemessä. Virkistyskäyttö ilmentyy usein lenkkeilyn, ulkoilun sekä urheilun muodossa lähimetsissä ja niiden ympäristössä. Näin ollen virkistyskäytön vahva tukeminen jatkossakin on tärkeää. 0.0 % Haluaisitte osallistua kaavoitukseen ja metsänsuunnitteluun enemmän Eri mieltä Samaa mieltä

37 Asukkailta kysyttäessä Taajamametsien metsänhoidollisista toimenpiteistä mahdollisesti toimenpiteistä ei ole ollut teille aiheutunutta haittaa voitiin haittaa todeta haittavaikutuksen % 80.0 % olevan vähäinen. Selkeästi 60.0 % havaittiin tiedotuksen 40.0 % onnistuneisuuden olleen 20.0 % keskeisessä asemassa 0.0 % Eri mieltä Samaa mieltä asukkaiden mielipiteeseen. Mikäli tiedotus oli onnistunutta, oli myös haittavaikutus vähäinen % 70.0 % 60.0 % 50.0 % 40.0 % 30.0 % 20.0 % 10.0 % 0.0 % Metsänhoidolliset toimenpiteet ovat olleet mielestänne onnistuneita Eri mieltä suoritettu jälkiraivaus ja tiedotus oli onnistunutta. TIEDOTUSMENETELMÄT Samaa mieltä Kysyttiin myös asukkaiden mielipidettä toimenpiteiden kokonaisvaltaisesta onnistuneisuudesta ja selkeä enemmistö koki toimenpiteet onnistuneiksi. Tämä vahvistui etenkin silloin, kun toimenpiteiden jälkeen oli Kysyttäessä asukkaiden kannalta parhaiten toimivia tiedotus- ja osallistamistekniikoita asukkaat kokivat selkeästi parhaimmaksi sanomalehdet. Toiseksi parhaana metodina pidettiin yleisö- ja tiedotustilaisuuksia, jossa voidaan aktiivisesti ja tehokkaasti säätää suunnitelmia asukkaiden tavoitteita vastaavaksi sekä ottaa heidän mielipiteet huomioon.

38 60 50 Sanomalehdet Verkkosivut Asukaskysely Tiedotustilaisuus Kirjeitse Suora palaute Kunnan lehti Sanomalehtiä käytettäessä tiedotusmenetelmänä on muistettava uutiskynnys, joka ei jokaisen taajamametsän hoitotoimenpiteen kohdalla ylity. Tiedotus- ja yleisötilaisuuksien kohdalla menetelmän haasteena on tilojen sijainti sekä osallistumismäärät. Kirjetiedotusta sekä asukaskyselyiden suorittamista pidettiin myös toimivina menetelminä. Verkkosivuja kannatettiin myös ja selkeinten se näkyi vuotiaiden ikäryhmässä. Suoraa palautetta kannatettiin lähinnä harvemmin asutetuilla alueilla, mutta kannatus oli vähäistä. Kannatus oli vähäistä myös kunnan omaa lehteä käytettäessä. Eri menetelmiä tarkasteltaessa on muistettava niiden heikkoudet ja vahvuudet. Useat menetelmät kuten tiedotustilaisuudet sekä asukaskyselyt ovat suhteellisen raskaita. Verkkosivutiedottaminen taas ei välttämättä saavuta alueen kaikkia ikäryhmiä ja suoraa palautetta voidaan käyttää vain rajoitetusti, niin sanotun palautetulvan vuoksi jota on hankala analysoida. KEHITYSALUEET Tutkimuksen pohjalta pyrittiin selkeyttämään tulevia strategisia suuntauksia selvittämällä mahdollisia kehitysalueita ja kohteita, koskien tiedottamista, osallistavaa suunnittelua, asukkaiden tavoitteita sekä taajamametsien hoidon strategiaa.

39 Tutkimuksessa havaittiin muutamia potentiaalisia kehityskohteita, joiden avulla taajamametsien hoitoa voidaan tehostaa, selkeyttää sekä niiden hoidon suunnittelua voidaan toteuttaa tehokkaammin. STRATEGIA Taajamametsien hoidon suunnittelun pohjalla toimii 2014 luotu Kontiolahden kunnan viheraluesuunnitelma, jota on opiskelijatyönä päivitetty. Sen ajantasaisuus on hoidon suunnittelun kannalta tärkeää. On pyrittävä jatkossakin pitämään viheraluesuunnitelma ajan tasalla, käyttäen kustannustehokkaita menetelmiä, kuten juuri opiskelijoiden voimalla suoritettua kartoitusta sitä koskevilla alueilla. On myös muistettava mahdolliset kaavamuutosten luomat muutokseen viheraluesuunnitelmaan sekä suoritettujen hoitotoimenpiteiden vaikutukset suunnitelmaan. Arvomaailmaa tarkasteltaessa voidaan huomata kunnan edustajien sekä nykyisen hoidon strategian painottuvan virkistyskäyttöön, opetus ja luontosuhteeseen, kuten myös talouteen asukkaiden arvomaailmaa enemmän. On pyrittävä panostamaan enemmän monimuotoisuuden, suojavaikutuksen sekä kulttuuri- ja maisema-arvojen huomioimiseen. Tämä on mahdollista toteuttaa panostamalla taajamametsissä monimuotoiseen eri-ikäisrakenteeseen nykyistä enemmän, jolla on myös positiivinen vaikutus maisemallisesti. Se korostaa myös taajamametsien suojavaikutusta luoden peittävämmän puuston valtaväylien varsille. Kulttuuri- ja maisemaarvoja voidaan myös korostaa nykyistä tehokkaammalla pienpuuston hoidolla.

40 Arvomaailma kunta/asukkaat talous Kunta Asukkaat opetus ja luontosuhde kulttuuri ja maisema monimuotoisuus virkistyskäyttö suojavaikutus Tällä hetkellä kunta käyttää suunnittelun tukena MapInfo-sovellusta, kuten myös maanmittauspalvelun tarjoamia palveluita. Suunnittelun tukena käytettäviä sovelluksia on mahdollista päivittää ottamalla käyttöön esimerkiksi joustavampi Saarni-sovellus. Myös järjestelmien käytön osaamista voidaan päivittää koulutusten muodossa, jolloin kustannustehokkaiden paikkatietojärjestelmien käyttö tehostuu ja suunnittelun tukena voidaan yhä useampia sovelluksia entistä tehokkaammin. Kunnan taajamametsien hoidon sekä alueellisen bioenergiatuotannon yhteistyötä voidaan tiivistää ja kehittää luomalla esimerkiksi yhteisiä koulutuksia, jossa päivitetään taajamametsiä koskevaa tietoa ja taitoa ja näin ollen luodaan tiivis osaava verkosto, jota voidaan tehokkaasti hyödyntää myös talousmetsissä. Ja samalla tuetaan alueellista bioenergiatuotantoa. Opiskelijatöiden sekä kesätyöntekijöiden avulla voidaan luoda yhteistyökäytäntöjä alueen opetuslaitosten kanssa ja kustannustehokkaasti hoitaa taajamametsiä, päivittää suunnitelmia ja samalla pystytään tukemaan alueen nuoria sekä alan opiskelijoita. Yhteistyöhön soveltuvia

41 laitoksia ovat esimerkiksi PKKY, Karelian ammattikorkeakoulu sekä Itä- Suomenyliopisto. Tiivistämällä yhteistyötä alueen peruskoulujen kanssa voidaan parantaa nuorten luontosuhteen kehitystä. ASUKKAIDEN TOIVEET Tutkimuksen kyselylomakkeen yhteydessä annettiin asukkaille mahdollisuus esittää mahdollisia kehitysehdotuksia taajamametsien tulevaisuuden suhteen. Selkeästi toivottiin uusien virkistyskäytön mahdollisuuksien parantamista uusien ulkoilureittien sekä vanhojen reittien kunnostuksen muodossa. Asukkaat toivoivat myös taajamametsien, etenkin puistoalueiden jätehuollon tehostamista ja näin ollen luoden siistimpiä puistoja. Myös tehokkaampaa pienpuuston raivausta toivottiin kaikilla asuinalueilla. Kulttuurimaisemien huomioimista sekä niiden hoidon tehostamista toivottiin myös. Suojelu sekä monimuotoisuuteen panostaminen ilmeni materiaalissa myös vahvasti. Toivottiin monimuotoisempia taajamametsiä, missä virkistysmahdollisuudet löytyvät. Kaavoituksen suhteen ilmeni toiveita kiinteistöjen koon sekä niiden välissä olevien metsiköiden suhteen. Tahdottiin hieman suurempia kiinteistöjä ja kiinteistöjen välissä sijaitsevia metsiköitä eli toisin sanoen väljempää kaavarakennetta. Aineistossa ilmeni myös vahva kiinnostus frisbeegolfradan luomiseen Lehmon alueelle.

42 TIEDOTUS JA OSALLISTAVA SUUNNITTELU Osallistavan suunnittelun kannalta on tärkeää käyttää tehokkaita osallistamismenetelmiä, jotta saadaan aikaan mahdollisimman kattava osallistuminen. Sama pätee myös tiedottamisen suhteen. Osallistamis- sekä tiedotusmenetelmillä on usein heikkouksia ja vahvuuksia ja näin ollen Kontiolahden kuntaa kehotetaan käyttämään niin sanottua tilkkutäkkimetodia, jossa yhdistetään toimivat staattisen metodit, kuten sanomalehdet ja verkkosivut ja näitä täydennetään aktiivisilla metodeilla, kuten esimerkiksi yleisötilaisuuksilla sekä kirjeitse. Näin ollen yhden yksittäisen tiedottamis- sekä osallistamistekniikan heikkoudet eivät ole kokonaisuuden kannalta niin merkittäviä ja on mahdollista saavuttaa kattava verkosto, jolla saavutetaan kaikki ikäryhmät. Menetelmiä voidaan yhdistää vapaasti ja tilanteesta riippuen, mutta on muistettava pitää tilkkutäkissä aina yksi tai useampi staattinen metodi, jonka kattavuus on muita laajempi. Tilkkutäkki-metodi soveltuu parhaiten suurempien toimenpiteiden kuten harvennusten ja hakkuiden tiedottamiseen sekä niiden osallistavaan suunnitteluun, sillä esim. sanomalehtien uutiskynnys on helpommin saavutettavissa. Pienempien hoitotoimenpiteiden osalta suositellaan käytettäväksi niin sanottua rintamalinjatiedottamista, jossa tiedottaminen ja osallistaminen tapahtuvat yleensä kirjeitse. Hoitotoimenpiteelle määritellään ensin tiedottamisvyöhyke, jonka koko vaihtelee alueesta ja toimenpiteestä riippuen. Tiedottamisvyöhykkeen kokoa määriteltäessä on muistettava, ettei sen tule olla liian suuri, jotta palautetulvalta voidaan välttyä ja palautteeseen voidaan reagoida yksilöllisemmin. Tiedottamisvyöhyke on sidonnainen työmaahan, jossa hoitotoimenpiteet suoritetaan ja työmaan

43 siirtyessä siirtyy myös tiedottamisvyöhyke. Tiedottamisvyöhykkeeltä saatu palaute ja mahdolliset asukkaiden toiveet tiedetään näin jo ennen kuin työmaa siirtyy alueelle. Pystytään aktiivisesti huomioimaan asukkaiden toiveet ja tarpeet sekä näin ollen toteuttamaan toimenpiteet onnistuneesti kaikkien osapuolten kannalta. LOPPUSANAT Kontiolahden kunnan nopean kasvun vuoksi on tärkeää pitää mielessä taajamametsien kauaskantoinen merkitys alueen asukkaille ja ympäristölle. Usein taajamametsien kaikkia vaikutustasoja ei voida edes mitata, sillä ne ovat usein välillisiä. On tärkeää säilyttää kaavoituksen yhteydessä tarpeeksi yhtenäisiä kokonaisuuksia välttäen liika pirstaloitumista. Näin voidaan myös hoidolla ohjata paremmin taajamametsien kehitystä ja luoda monimuotoisia metsiä tukemaan kaikkia niitä arvoja, jota alueen asukkaat sekä kunta pitää tärkeänä. Jo tälläkin hetkellä löydämme vastauksia metsistä yhteiskuntamme ongelmiin esimerkiksi bioenergian muodossa ja tulevaisuudessa niiden merkitys tulee vahvasti korostumaan. Näin ollen metsien ja varsinkin taajamametsien kestävää kehitystä tukeva hoito ja sen suunnittelu ovat erittäin tärkeää. On ajateltava tulevaisuutta ja huomioitava seuraavat sukupolvet, jotka tulevat tulevaisuudessa lenkkeilemään juuri siinä metsässä, siinä taimikossa, jonka me tänään istutamme.