KUNNON TYTTÖ PIENESSÄ MEKOSSA - tutkimus suomalaisesta tyttöydestä 2000-luvun alkaessa

Transkriptio

1 KUNNON TYTTÖ PIENESSÄ MEKOSSA - tutkimus suomalaisesta tyttöydestä 2000-luvun alkaessa Minna Karttunen Pihla Salemaa Opinnäytetyö Syksy 2001 Diakonia-ammattikorkeakoulu Kirstinkadun yksikkö

2 KUNNON TYTTÖ PIENESSÄ MEKOSSA - tutkimus suomalaisesta tyttöydestä 2000-luvun alkaessa Minna Karttunen Pihla Salemaa

3

4 OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU/ KIRSTINKADUN YKSIKKÖ Karttunen, Minna ja Salemaa, Pihla Kunnon tyttö pienessä mekossa tutkimus suomalaisesta tyttöydestä 2000-luvun alkaessa. Helsinki s. 3 liitettä Tutkimus käsittelee suomalaista tyttöyttä. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia tyttöjen (11-14v) arvomaailmaa ja suhtautumista ympäröivään yhteiskuntaan. Työn tarkoituksena on pohtia millaista tukea tytöt tarvitsevat kehittäessään itsetuntoaan ja naiseuden identiteettiään. Tutkimuksen teoreettisessa osiossa käsitellään tytön identiteetin muodostumista ja tyttöyttä suomalaisen tyttötutkimuksen pohjalta. Teoriaosiossa käsitellään myös tyttötutkimuksen ja tyttötyön kehitystä ja nykypäivää Suomessa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella 77 tytöltä Helsingistä ja Porvoosta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kvantitatiivista Survey-menetelmää. Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä, asteikkoihin perustuvia kysymyksiä ja avoimia kysymyksiä, jotka on suunniteltu teemoittain. Tutkimustulokset analysointiin tilastolliseen muotoon ja tulkintaa tehdessä tuloksia käsiteltiin teemoittain. Tutkimustulokset tukevat aikaisempia suomalaisia tyttötutkimuksia. Tulokset osoittavat tyttöjen arvostavan ystävyyssuhteita ja perhe-elämää. Tuloksista ilmenee tyttöjen kokevan tasa-arvon erittäin tärkeänä asiana ja tyttöjä kiinnostaa asiat, jotka vaikuttavat naisten elämään. Tuloksista on huomattavissa aikuisten arvostus ja tyttöjen kiinnostus tyttötyöhön. Tytöt tarvitsevat aikuisten tukea ja mahdollisuuden keskustella itselleen tärkeistä asioista. Tutkimus osoittaa, että tytön kasvua ja kehitystä aikuisuuteen tulisi tukea entistä enemmän. Tyttötyön avulla annetaan tytöille mahdollisuus pohtia yhteiskunnassamme vallitsevia sukupuolirooleja. Tyttötyön tarkoituksena on auttaa tyttöjä löytämään sekä hyväksymään oma tapansa olla tyttö. Tyttötyön metodina käytettävä pientyttöryhmätoiminta on nuorisotyönmalli, joka antaa mahdollisuuden tyttöjen aktiivisempaan osallistumiseen nuorisotalojen toimintaan. Asiasanat: kasvatus, nuorisotyö, sukupuoli, tasa-arvo, tytöt Säilytyspaikka: DIAK/ Alppikadun yksikön kirjasto

5 ABSTRACT DIACONIA POLYTECNIC IN FINLAND/ KIRSTINKATU TRAINING UNIT Karttunen, Minna and Salemaa, Pihla Kunnon tyttö pienessä mekossa tutkimus suomalaisesta tyttöydestä 2000-luvun alkaessa Helsinki pages, 3 appendices The purpose of this research is to study today s Finnish girlhood (girls aged 11-14). What is it like to be a girl, what kind of values and attitudes girls have? Special attention has been paid to the question of differentiated youth work and girl work. What kind of support girls need with developing a whole and stable sexual identity? The theory part is based on basic women studies and the research that has been made in Finland concerning girls and girl culture. The empirical material for the study has been collected by a questionnaire in a school in Helsinki and in two different schools in Porvoo, The amount of the respondents were 77 pupils. We used the quantitative survey method as our research method. The questionnaire included multiple-choice questions, scale -based questions and open questions, which were worded in themes. The answers were collected into the computer in statistical form and they were analysed in themes. The main result of the study is that this research supports the earlier research. Friendship and family mean still a great deal to girls. According to the results of the study girls respect adults and they want to discuss important questions with adults. Girls need adults support and guidance with developing a sexual identity. One important result is that girls appreciate equality very much and they are interested in girl work. The research shows that development of girls must be supported more. Professional educators must realise the problematic of genders and they must find new ways to work with girls. Girl work is one way to support girls and their development. In special girl groups it is possible to discuss the questions of gender roles and their meanings. Keywords: equality, girls, gender, youth work Deposited in the Diaconia Polytecnic, at the Alppikatu Unit Library

6 I SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 TUTKIMUKSEN KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ.2 3 TYTÖN IDENTITEETIN MUODOSTUMINEN 3.1 Seksuaalinen ydinidentiteetti Yhteiskunnallinen sukupuoli Sukupuoli rooliin kasvaminen ja kasvattaminen..5 4 TYTTÖNÄ SUOMALAISESSA YHTEISKUNNASSA 4.1 Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen Suomessa Tyttöyden kontrollointi Suomalainen tyttöys Tyttöjen ystävyyskulttuuri TYTTÖTUTKIMUS JA SUOMALAINEN TYTTÖTYÖ 5.1 Birghminhamilainen tyttötutkimus Pohjoismainen tyttötutkimus Suomalainen tyttötutkimus Suomalaisen nuorisotyön lähtökohdat Tyttötyön lähtökohdat - miksi tyttötyötä? Pientyttöryhmä metodina Sukupuolen mukainen eriyttäminen 21 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 6.1 Tyttöyden tukeminen on tutkimuksen lähtökohta Kvantitatiivinen Survey-menetelmä Kyselylomakkeen laadinta Kyselyn kulku Aineiston analysointi Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus 28

7 II 7 TUTKIMUSTULOKSET 7.1 Tyttöjen rahan kulutus ja vapaa-ajan vietto Meikit, pojat ja laihdutuskuuri Luottamus on ystävyyden perusta Tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta Aikuisten tuki on tärkeää Tyttöjen toiveita tulevaisuudelta JOHTOPÄÄTÖKSET 43 9 POHDINTA...46 LÄHTEET 49 LIITTEET 52

8 1. JOHDANTO I m just a girl, living in capitivity. Your rule of thumb, makes me worry some. I m just a girl, what is my destiny? What I ve succumbed to is making me numb. I m just a girl, my apologies, what I ve become is so burdensome. I m just a girl, lucky me. Twiddle-dum there is no comparison. (No Doubt: Just a girl) Tyttöys on tällä hetkellä yhteiskuntaa puhutteleva aihe. Tyttökulttuurista käydään paljon keskustelua niin ammattikasvattajien kuin myös päättäjien keskuudessa eduskunnassa ja varmasti myös tavallisissa suomalaisissa perheissä. Keskusteluja yhdistää huoli tyttöjen monimutkaisista ongelmista, joita aikuisten on välillä vaikea kohdata. Tyttökulttuuri ja sen muutokset kiinnostavat meitä. Olemme molemmat naisia ja pienten tyttöjen äitejä. Olemme kiinnostuneita tasa-arvosta yhteiskunnassamme ja koemme erittäin tärkeänä, että jokaisella tytöllä tulisi olla oikeus turvalliseen ja tuettuun kasvuprosessiin tytöstä naiseksi. Minkälaista tukea voimme itse naisina, äiteinä ja sosiaalialan ammattilaisina antaa tytöille, jotta he saavuttaisivat rikkaan ja eheän aikuisuuden naisina? Tyttöys on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Muuttuneita ovat myös asenteet, joihin tytöt päivittäin törmäävät ja odotukset, joita tyttöihin kohdistetaan. Tyttötutkimuksella ja modernilla tyttötyöllä on Suomessa lyhyet juuret, vasta viime vuosikymmenellä alkoi tyttökulttuuri kiinnostaa tutkijoita laajemmin. Suomalaiset tyttötutkimukset ja tyttökulttuurin havainnoiminen on edesauttanut suuresti keskustelua tyttöydestä ja tyttötyön tärkeydestä. Opinnäytetyömme tarkoituksena on herättää ajatuksia sekä ammattikasvattajien parissa että myös tavallisissa aikuisissa. Työmme on suunniteltu kaikille tyttötyötä tekeville tahoille. Tutkimusta tehdessämme keskustelimme aiheesta eri ammattilaisten kanssa nuorisotaloilla ja kouluissa. Heistä jokainen koki tyttöjen parissa tehtävän työn erittäin tärkeäksi. He kaikki toivat myös esiin keskusteluissa tyttöjen yhä lisääntyvät ongelmat.

9 2 Opinnäytetyössämme tahdomme tarkastella tyttöjen elämää suomalaisessa yhteiskunnassa. Pohdimme, miten nuorisotyössä voitaisiin ottaa tyttöjen kasvuprosessi paremmin huomioon. Mitkä asiat tyttöjä kiinnostavat, millaisia asioita he arvostavat ja minkälaisia asenteita heillä on elämässään? Opinnäytetyöllemme muodostui työn edetessä perusajatus: millaista tukea tytöt tarvitsevat kehittäessään itsetuntoaan ja naiseuden identiteettiään? Pohdimme työssämme eriytetyn nuorisotyön lähtökohtia ja mahdollisuuksia tyttöjen tukemiseen. Olemme työssämme myös miettineet, miten tyttötyö voitaisiin saattaa pysyväksi ja toimivaksi malliksi tehdä nuorisotyötä. Opinnäytetyössämme tyttöyteen perehdytään tarkastelemalla sitä aikuisuuden ja ammattikasvattajan näkökulmasta. Olemme työssämme keskittyneet pelkästään tyttöyteen ja naiseuteen vertaamatta sitä poikuuteen ja mieheyteen. Pohdimme työssämme tyttöyttä ja tyttökulttuuria kyseenalaistamatta niiden olemassaoloa. Työmme lähtökohtana on, että tyttötyöhön ja tyttöjen kehityksen tukemiseen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, jotta tasa-arvo yhteiskunnassamme lisääntyisi. 2. TUTKIMUKSEN KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ Tässä osiossa olemme pyrkineet selventämään ja tarkentamaan muutamia työssämme käytettäviä käsitteitä. Käsitteistä on olemassa erilaisia tulkintoja ja määritelmiä. Olemme tutkimuksessamme tulkinneet käsitteitä oman näkemyksemme sekä tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjalta. tasa-arvo Tasa-arvona pidetään kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä tai yhteiskunnan jäseninä. Sukupuolten välinen tasa-arvo voidaan määritellä monella eri tavalla. Tasaarvokäsitettä käytetään haluttaessa painottaa sitä, ettei ketään kohdella eri tavoin sukupuolensa vuoksi. Seuraava määritelmä sukupuolten välisestä tasa-arvosta on esitetty Opetusviraston virikemateriaalissa Tasa-arvon tekijät. Naisen ominaisuudet, kyvyt ja kokemukset on hyväksyttävä yhtä arvokkaaksi kuin miehen ominaisuudet, kyvyt ja kokemukset. Tasa-arvon toteutuminen edellyttää myös miehiselle arvomaailmalle

10 3 rakentuneen yhteiskunnan uudelleen arvottamista. (Kiljunen, Tasa-arvon tekijät: käsitteiden määrittelyä, 100.) Opinnäytetyömme taustalla on näkemys sukupuolten olemuksellisesta erilaisuudesta. Tämä näkemys vaikutti myös työssämme käytettyyn tasa-arvokäsitteen määrittämiseen. sukupuolijärjestelmä Korostettaessa sukupuolta ja sukupuolten välistä suhdetta yhteiskunnan keskeisenä rakennetekijänä puhutaan sukupuolijärjestelmästä. Sukupuolijärjestelmään sisältyy näkyviä ja näkymättömiä rakenteita, jotka pohjautuvat sukupuolten väliseen suhteeseen ja vaikuttavat eriarvostavasti ihmisten elämään. (Kiljunen, Tasa-arvon tekijät: käsitteiden määrittelyä, 101.) feminismi Feminismi tarkoittaa katsomusta, jonka mukaan naiset ja miehet ovat samanarvoisia yhteiskunnallisessa elämässä. Feminismi korostaa juuri naisten oman erityislaatuisen kulttuurin ja arvomaailman merkitystä sekä naisille itselleen että koko yhteiskunnalle. (Kemmo Kujanen 1983, 505) moderni tyttötyö Suomessa on tytöille suunnattua toimintaa järjestetty erilaisten järjestöjen ja seurakuntien toiminnassa jo vuosikymmeniä. Tutkimuksen alussa loimme työssämme käytettäväksi käsitteeksi modernin tyttötyön. Modernin tyttötyön mallin tarkoituksena on tyttöjen persoonallisuuden ja naiseuden kasvun tukeminen sekä tasa-arvon lisääntyminen nuorten maailmassa. Modernin tyttötyön tarkoituksena ei ole luoda tytöille jotain tiettyä kuvaa tyttöydestä tai naiseudesta, vaan tukea tyttöjä itsensä toteuttamisessa ja oman paikkansa löytämisessä yhteiskunnassamme. Modernilla tyttötyö käsitteellä tarkoittamme siis tyttötyön olevan kokonaisvaltainen osa tyttöjen kasvatuksessa ja tyttöyden tukemisessa, eikä pelkkä tytöille suunnattu toiminta tai kerho. Modernia tyttötyötä voi toteuttaa esimerkiksi kouluissa, nuorisotaloilla tai vaikkapa sosiaalityön piirissä. Puhuttaessa tyttötyöstä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa siis modernia tyttötyötä.

11 4 3. TYTÖN IDENTITEETIN MUODOSTUMINEN 3.1 Seksuaalinen ydinidentiteetti Ensimmäiset ja vielä tänäkin päivänä vaikuttavat tutkimukset ihmisen seksuaalisuudesta ja sen kehityksestä loi psykoanalyytikko Sigmund Freud. Sittemmin psykiatri ja psykoanalyytikko Robert J. Stoller jatkoi muiden tutkijoiden joukossa Freudin aloittamaa tutkimusta ihmisen seksuaalisuuden kehityksestä ja biologisesta sukupuolesta. (Puhakka 1992, 45.) Hän on käyttänyt tutkimuksissaan termiä seksuaalinen ydinidentiteetti (core gender identity). Ydinidentiteetti tarkoittaa lapsen varhaista seksuaalista identiteettiä, joka Stollerin mukaan muodostuu vanhempien suhtautumisesta lapsen sukupuoleen. Stollerin mielestä lapsen määrittäminen heti syntymän jälkeen tiettyyn sukupuoleen kuuluvaksi vaikuttaa ratkaisevasti lapsen johdonmukaiseen kasvatukseen tuon sukupuolen mukaisesti. Lasta kohdellaan ja hänen kanssaan ollaan tavalla, joka kertoo hänelle hoitajan asenteista ja toiveista suhteessa hänen sukupuoleensa. Tämä lujittaa lapsessa tunnetta, että hän kuuluu tiettyyn sukupuoleen. (Puhakka 1992, ) Terapeutti Hilkka Huopainen on tarkastellut 1980-luvulla luotuja näkemyksiä ihmisen sukupuoli-identiteetin kehityksestä. Hän on todennut, että lapsi ei kykene jäsentämään kokemiaan tapahtumia suhteessa aikaan ja ne unohtuvat häneltä helposti. Vaikka varhaislapsuuden vuorovaikutusta ei muisteta, jäävät kuitenkin siitä alitajuntaan painuneet merkitykset vaikuttamaan identiteetin kehitykseen. (Huopainen 1992, 37.) Esimerkiksi lapselle, joka on syntyessään määritelty tytöksi ja siten tyttönä kasvatettu, kehittyy naisen seksuaalinen ydinidentiteetti. Samoin, jos hermafrodiittina syntynyt lapsi nimetään ja kasvatetaan tytöksi, hänelle kehittyy naisen seksuaalinen ydinidentiteetti, vaikka hänen ulkoiset sukupuolielimensä olisivatkin puutteelliset. (Puhakka 1992, 51.)

12 5 3.2 Yhteiskunnallinen sukupuoli Feminismin ja naistutkimuksen ansiosta on päästy pohtimaan kysymystä yhteiskunnallisen sukupuolen merkityksestä. Niiden vaikutuksesta on kehittynyt sukupuolen kaksi eri näkökulmaa: sosiaalinen (gender) ja biologinen (sex). Biologisella sukupuolella tarkoitetaan biologisia ominaisuuksia ja ruumiillisia eroja. Genderkäsitteellä korostetaan, että sukupuolierot ovat pitkälti opittua seurausta yhteiskunnallisesta todellisuudesta. (Tyttötyökansio 2001, 10.) Sosiaaliseen sukupuoleen liittyy ajatus, että sukupuoleksi ei synnytä, vaan mieheksi ja naiseksi kehitytään vähitellen. Gender-käsitteellä on haluttu erotella biologinen sukupuoli muista sukupuoleen liittyvistä ilmiöistä ja korostaa, että biologialla ei voida ainakaan lopullisesti selittää moniakaan miehenä ja naisena olemiseen liittyviä asioita. (Tyttötyökansio 2001, 29.) Suomalaiset tyttötutkijat ovat omaksuneet näkökulmakseen sosiaalisen sukupuolen käsitteen. Tämä antaa joustavuutta sukupuoliroolien määrittelylle sekä näiden määritelmien muuttamiselle. (Muukkonen Tulensalo 1997) Sukupuolen sisällöllinen tarkastelu biologisena ja sosiaalisena voidaan kokea ongelmallisena, mutta se vastaa todellisuutta. Sukupuoli välittyy meille läheisissä ihmissuhteissa, opiskelussa, työelämässä sekä kaikkialla, missä ihmiset kohtaavat toisiansa. Sukupuolijärjestelmä löytyy siis yhteiskunnan rakenteista yhtälailla kuin meidän ajatuksistamme. (Tyttötyökansio 2001, 29.) 3.3 Sukupuolirooliin kasvaminen ja kasvattaminen Tytöt ja pojat kasvavat aikuisiksi maailmassa, jossa toimintamallit, säännöt ja sosiaalinen todellisuus ovat erilaisia, riippuen siitä, mitä sukupuolta he edustavat. (Uusitalo 2000, 65.) Jo vauvoihin suhtaudutaan huomaamatta eri tavoin, riippuen siitä kumpaa suku-puolta he edustavat. Pojasta puhutaan potrana poikana, reippaana ja villinä veijarina, tytöt taas ovat useimmin kaunokaisia, prinsessoja, sieviä ja sympaattisia. (Tyttötyökansio, 30.) Sukupuoli-identiteetin perustana on siis jo lapsena sisäistetyt kummallekin sukupuolelle ominaiset käyttäytymissäännöt ja tapakulttuuri. Yhteiskunnassamme vallitsevat yleiset käsitykset siitä, mitä on olla mies tai nainen ja

13 6 millainen käyttäytyminen on soveliasta. Vaikka normit ja käsitykset sukupuolen merkityksestä vaihtelevat kulttuureittain, perustuvat useimmat tunnetut kulttuurit patriarkaaliseen järjestelmään. (Muukkonen ym. 1997) Uusitalo käsittelee artikkelissaan Chodorowin (1978) teoriaa sukupuolen mukaisesta kasvattamisesta. Hänen mukaansa lapsen hoitajan sukupuoli vaikuttaa lapsen sukupuoliidentiteetin kehitykseen. Chodorowin lähtökohtana on, että lapsen ensisijaisena hoitajana toimii yleensä äiti. Vaikka teorian luomisesta on kulunut jo yli 20 vuotta on tämä asetelma usein perheissä vielä sama. Chodorowin mukaan tytöt ovat biologisesti samanlaisia kuin äidit ja siksi äidit samaistuvat helpommin tyttöihin kuin poikiin. Samoin tytöt suhtautuvat äiteihin samanlaisina kuin he itse ovat. Chodorowin mielestä tytön identiteetti rakentuukin pitkälti samanlaisuudelle ja yhteisyydelle. Poikien identiteetti rakentuu taas erilaisuuden ja erillisyyden kokemuksiin. Uusitalo pohtiikin teorian kautta parisuhteen tyypillistä asetelmaa, naiset kaipaavat enemmän läheisyyttä ja asioiden jakamista, kun taas miehet kenties painottavat enemmän oman tilan ja reviirin merkitystä. (Uusitalo 2000, ) Uusitalo pohtii artikkelissaan myös Haavindin (1987) käsityksiä vanhempien suhtautumisen merkityksestä lapsen sukupuoli-identiteetin kehitykseen. Haavindin mukaan myös ne vanhemmat, jotka ajattelevat kasvattavansa lapsiaan yhdenmukaisesti sukupuoleen katsomatta, vaativat kuitenkin lapsiltaan erilaisia asioita. Tutkiessaan perheiden vuorovaikutustilanteita Haavind totesi, että tytöiltä odotetaan hyvin pienestä saakka ymmärtämistä. Heidän tulee ymmärtää oman toimintansa merkitys ja erityisesti se, miten heidän toimintansa vaikuttaa muihin ihmisiin. Poikien kanssa hankalat tilanteet leikittiin useammin läpi, eikä heiltä vaadittu samassa mittakaavassa toiminnan ja sen seurausten ymmärtämistä. Haavind nostaa esiin samankaltaisia johtopäätöksiä kuin Chodorow, mutta perustelee ne eri tavalla. Hänen mukaansa vaatimus ymmärtämiseen ja toisten huomioonottamiseen vahvistaa tyttöjen suhdetta muihin. Tämä ohjaa tytön identiteetin kehitystä enemmän läheisiin ihmissuhteisiin suuntautuvaksi (relationaaliseksi) kuin selkeästi erilliseksi. ( Uusitalo 2000, 67.)

14 7 4. TYTÖT SUOMALAISESSA YHTEISKUNNASSA 4.1 Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen Suomessa Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Käytännössä naisilla on kaikki samat oikeudet kuin miehilläkin ja naisten asema yhteiskunnassamme on vahva. Todellinen tasa-arvo ei kuitenkaan synny vain lailla määritellyistä oikeuksista vaan ihmisten asenteista. (Pylkkänen 1999, 24.) Yhteiskunnassamme tasa-arvosta on muodostunut lähes itsestäänselvyys. Tästä johtuen kuvittelemme olevamme tasa-arvoisia, emmekä siksi aina osaa kyseenalaistaa monia ilmiöitä, joita koemme. Naisiin kohdistuva perheväkivalta on Suomessa vielä suuri ja vakava ongelma. Palkkaerot ja vallankäytön sukupuolisidonnaiset rakenteet ovat vielä todellisia yhteiskunnassamme. Pystyäksemme ymmärtämään ja toteuttamaan täydellistä tasa-arvoa, on syytä tarkastella oman aikamme asenteita, ajattelutapoja ja myös historiaamme, sillä perinteet ja kulttuuriset rakenteet muuttuvat hitaasti. (Pylkkänen 1999, ) Harva suomalainen tyttö kokee olevansa sorretussa asemassa. Kuitenkin esimerkiksi nuorisotyö on varsin poikavaltaista. On hauska leikitellä ajatuksella, että jos nuorisotaloissa tytöt olisivatkin vähemmistökulttuurien edustajia, toimintaa saattaisi uhata syyte rasismista. (Tyttötyökansio 2001, 9.) Tasa-arvon toteutumiseen vaikuttavat vallalla oleva sukupuolijärjestelmä ja sen ulottuvuudet. Tytöillä on sukupuolijärjestelmän kentällä suurempi liikkumavara kuin pojilla. Tytöt voivat joustavasti valita maskuliinisia tai feminiinisiä käyttäytymismalleja. Anttila toteaa artikkelissaan, että nainen on aina voinut naamioitua mieheksi yleviin suorituksiin pyrkiessään ja näin osoittaa kykenevänsä samaan kuin mies. Mutta mies naisten vaatteissa on aina koominen. Tämä ilmiö kertoo siitä, että tytöt ovat sukupuolihierarkiassa poikia alemmalla tasolla. (Anttila 2000, 22.) Honkatukia käsittelee tutkimuksessaan Hirdmanin (1993) näkemystä sukupuolijärjestelmästä, joka on havaittavissa kaikissa yhteiskuntamme sosiaalisissa rakenteissa. Hirdmanin mielestä sukupuolien erillään pitäminen ja miehisyyden arvottaminen naiseutta korkeammalle on pohjoismaisen sukupuolijärjestelmän

15 8 peruspilareita, vaikka eriarvoisia rakenteita onkin pyritty aktiivisesti purkamaan. Hänen mielestään sukupuolijärjestelmää pidetään yllä lähes kaikilla elämän alueilla: tieteessä, uskonnossa, kulttuurituotannossa, sosiaalisissa instituutioissa sekä sosialisaatiossa. Hirdmanin mielestä sukupuolijärjestelmä on kaikista muutoksista huolimatta erittäin lujasti juurtunut ja pysyvä rakennelma yhteiskunnassamme. (Honkatukia 1998, 28.) Honkatukian mielestä sukupuolijärjestelmät ovat muutoksessa ja niitä todella voidaan muuttaa. Naisten ja miesten välisien erojen tarkastelujen rinnalla meidän tulisikin tutkia myös naisten välisiä eroja, erilaisia kokemuksia, tietoja ja puhetapoja. (Honkatukia 1998, 33.) Sukupuolijärjestelmän olemassaolo ja sen säilyvyys on todellista. Tyttöjen elämään eriarvoinen sukupuolijärjestelmä vaikuttaa vahvasti koulumaailmassa. Lahelma on tutkinut koulumaailmassa tapahtuvaa tyttöjen syrjintää. Hän toteaa artikkelissaan, että sukupuolineutraali asenne koulussa on kääntynyt itseään vastaan ja stereotyyppiset näkemykset tyttöjen ja poikien ominaisuuksista ovat päässeet vaikuttamaan. Lahelman mukaan opettajat antavat pojille enemmän huomiota ja pitävät heitä älykkäämpinä sekä mielenkiintoisempina kuin tyttöjä. Tyttöjen koulumenestystä pidetään yleensä merkkinä tunnollisuudesta ja poikien menestymistä osoituksena lahjakkuudesta. Lisäksi tytöt saavat puheenvuoroja viitattuaan, kun taas pojat ottavat ne itse, tai opettaja kysyy heiltä suoraan. (Lahelma, Tasa-arvon tekijät: Tyttöjen koulu vai poikien koulu?, ) 4.2 Tyttöyden kontrollointi Näre kuvaa artikkelissaan tytöille asetettuja odotuksia mekoksi, joka on nykyyhteiskunnassa käynyt liian pieneksi, mutta johon pitäisi silti yrittää mahtua. Peilinä toimii yhteiskunta sukupuolinormeineen. Näre tarkastelee yhteiskunnassamme vallitsevia valtamekanismeja. Hänen mukaansa ne säätelevät tyttöjen autonomiaa eli heidän itsenäisyyttään ja vapauttaan sekä ylläpitävät nykyistä sukupuolijärjestelmää. Näreen mukaan tärkeimpinä valtamekanismeina toimivat tyttöjen aggression, mielihyvän ja luovuuden kontrollointi. Näiden valtamekanismien murtumisesta käydään jatkuvasti keskustelua. Länsimaisen kulttuurin arvopohjan muuttuessa voisi kuvitella myös tyttöjen aseman muuttuvan. (Näre 1992, 26.)

16 9 Näreen mukaan tytöillä on yleisesti tiukemmat rajat aggression osoittamisessa kuin pojilla. Liian tiukat rajat voivat haitata tytön oman tahdon ja itsenäisyyden rakentumista. Näre on tutustunut Lagerspetzin (1989) tutkimukseen, jonka tulosten mukaan miehet ja pojat osoittavat enemmän sekä fyysistä että verbaalista aggressiota kuin naiset ja tytöt. Lagerspetzin mukaan tyttöjen aggression ilmaisu muistuttaa aikuisille tyypillistä epäsuoraa sosiaalista aggressiota. Tyttöjen aggression ilmaiseminen ei siis ole näkyvää toimintaa, vaan aggressiota puretaan esimerkiksi paljastamalla salaisuuksia tai loukkaamalla ystävää. Näreen mukaan suoran aggression ilmaiseminen ei ole hyväksyttävää tytöille, kun taas pojilla aggression ilmaiseminen voi olla jopa ihailtavaa. Tytöt oppivat pienestä asti antamaan tilaa poikien aggressioille ja he oppivat vähitellen mukautumaan poikien aggression ilmauksiin. Tyttöjä myös opetetaan ottamaan huomioon muiden tunteet sekä odotukset. Näreen mukaan tämä tukee tytön kehitystä tyypilliseksi vastuun- ja huolenkantaja naiseksi. (Näre 1992, ) Näreen mukaan yhteiskunnan ja kulttuurin moraaliset rajat liitetään usein naisen olemukseen. Joissakin islamilaisissa kulttuureissa yhteiskunnan moraalin kontrolli ilmenee naisten liikkumisen rajoituksina tai jopa koteihin eristämisenä. Katolisissa maissa taas strategiana voidaan nähdä naisten suojeleminen esimerkiksi sukulaisten toimesta heidän liikkuessaan kodin ulkopuolella. Omassa kulttuurissamme tyttöjen itsekontrolli toimii moraalin rajojen olennaisena tekijänä. Tyttöjen ja naisten kontrollointi rakentuu pitkälti heidän toimintansa seksualisoimiselle. Tyttöjen mielipiteet, ajattelu, tunteet, teot ja käytös tulkitaan heidän sukupuoltaan eikä persoonansa vasten. Tällainen naisten toiminnan rajoittamisen strategia on tyypillistä länsimaisille yhteiskunnille. Tyttöjen maine toimii keskeisenä kontrollin välineenä. Puhuttaessa tytön maineesta yleensä viitataan moralisoivasti hänen seksuaaliseen käyttäytymiseensä. Huvittavan paradoksaalista on, että käyttäytyminen josta tyttöjä helposti tuomitaan, saattaa olla pojille jopa suotavaa. Vallitsevan seksuaalikulttuurin myötä tytöt elävät pidättäytymisen ja vapautumisen välisessä ristiriidassa. (Näre 1992, ) Tyttöjen luovuutta ja lahjakkuutta on yhteiskunnassamme jo pitkään kanavoitu hoivaksi ja vastuuksi muista. Naisen luovuus on ollut selviytymistä arjesta. Modernisaation myötä on tytöille vähitellen tullut mahdolliseksi ilmaista kykyjään ja luovuuttaan myös monipuolisemmin. Tytöt oppivat vastaamaan ympäristön odotuksiin ja vaatimuksiin

17 10 sekä joutuvat kontrolloimaan halujaan. Tytöt kehittyvät erottamaan fantasian todellisuudesta sekä haaveet arjesta. Niinpä monista kyvykkäistä tytöistä kasvaa liian kriittisiä itseään kohtaan. Luovuuden ja seksuaalisuuden yhdistelmää naisessa on kulttuurissamme vierastettu. Tullakseen vakavasti otetuksi monet tytöt luopuvatkin naiseudestaan ja etsivät roolimalleja miesten maailmasta. (Näre 1992, ) 4.3 Suomalainen tyttöys Lähteenmaa ja Näre pohtivat naistutkijoiden laajalti hyväksymää näkemystä, että tytöt ja naiset määritellään pitkälti seksuaalisuutensa, kun taas miehet ja pojat määritellään toimintansa kautta. (Lähteenmaa Näre 1992, 13.) Seksuaalisuus nähdään myös tytön maineen keskeisenä osana, esimerkiksi huoraksi leimaaminen on yleinen tapa halventaa tytön mainetta. Saarikoski näkee leimaamisen yhteisön keinona hallita ja rajoittaa tyttöjä. Maineen vaaliminen luo tytöille suuria itsekontrollin paineita. Tytön täytyy pystyä hallitsemaan ruumiinsa, tunteensa ja tekonsa ollakseen kunnon tyttö. (Saarikoski 2001, ) Ulkonäöllä on myös oma merkityksensä tytön elämässä. Ulkonäköä rajoittavat yhteiskunnan tarkat normit, joiden mukaan tytön täytyy taiteilla toisaalta haluttavuuden, pidättyvyyden ja toisaalta kunniallisuuden välillä. Saarikoski toteaa, että naisen kauneus on yhtä kuin hänen hyväksyttävyytensä. Leimatuksi tulemisessa keskeisin kokemus on yleensä tunne omasta rumuudesta. Tiukasti normitettu naiskauneus tuottaa useimmille naisille epäonnistumisen ja normista poikkeamisen kokemuksia. Naisen ulkonäkö ja koko siihen liittyvä kaunistautumisen kulttuuri perustuukin ajatukselle, että aina on jotain parantamisen varaa. (Saarikoski 2001, ) Itsekontrollin ja vahvuuden vaatimus liittyy laajemmin pohjoismaiseen ja suomalaiseen naiskuvaan, jossa nainen nähdään vahvana ja vastuullisena oman ja perheensä elämän hallitsijana. Tällainen naiskuva antaa naiselle valtaa ja itsenäisyyttä, mutta se voi myös olla naiselta edellytettyä vastuullisuutta ja voimakkuutta. Tähän naiskuvaan eivät kuulu heikkous, riippuvaisuus ja vastuuttomuus. (Saarikoski 2001, 39.) Tyttötutkijat tulkitsevat modernia suomalaista tyttöyttä altruistiseksi individualismiksi, epäitsekkääksi itsensä toteuttamiseksi. Tutkijoiden mukaan modernissa tyttöydessä

18 11 näkyy aikaisemmin tytöiltä vaadittu muiden huomioiminen ja nykyinen vaatimus itsensä toteuttamisesta. Tyttöjen elämää leimaa tasapainoilu muiden ja itsensä välillä. Tytöt joutuvat tasapainoillessaan vaatimusten ja odotusten välillä tekemään jatkuvaa työtä identiteettinsä kanssa. Samalla he myös kehittävät joustavuutta ja kykyä jäsentää itseään muuttuvaan ympäristöön. Tämä tukee tyttöjen selviytymistä moniulotteisessa ja ristiriitaisessa maailmassa. (Tyttötyökansio 2001, ) Uusitalo on pohtinut Cwejmanin ja Furstin (1991) luomaa teoriaa ristiriitaisista viesteistä tyttöjen elämässä. Hän tarkastelee niiden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Uusitalon mukaan yhteiskunnassamme on yhä paljon käytäntöjä, jotka eivät toimi samalla tavalla naisille ja miehille, vaikka periaatteessa onkin säädetty tasaarvolait ja koemme elävämme tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Hänen mukaansa tasaarvoa korostavan sukupuolineutraalin ideologian ja käytännössä tapahtuvan sukupuolierottelun välillä on ristiriita. Käytännössä tytöt kohtaavat tämän ristiriidan esimerkiksi kouluissa ja lastentarhoissa, joissa aikuiset tietämättään vaativat tytöiltä ja pojilta eri asioita. (Uusitalo 2000, 70.) Perinteisen ja modernin naisen välinen ristiriita ja jännite liittyy vaatimukseen kehittää yksilöllisyyttä ja itsenäisyyttä, sekä samalla vaalia läheisiä ihmissuhteita. Tytöt joutuvatkin tekemään vaikeita valintoja tulevaisuudessaan uran ja perhe-elämän sekä omien halujensa ja heille asetettujen odotusten välillä. Lisäksi naiset joutuvat ottamaan kantaa ja tekemään ratkaisuja perheen perustamiseen liittyvissä asioissa paljon varhaisemmassa vaiheessa kuin miehet. (Uusitalo 2000, ) Yhteiskuntamme asettaa tytöille paineita sopeutua miehisiin toimintamalleihin ja samalla heiltä odotetaan naisellisuutta. Tyttöihin suhtaudutaan pitkälti heidän ulkonäkönsä kautta ja ulkonäkö vaikuttaa siihen, kuinka vakavasti heidät otetaan. Muodostaessaan identiteettiään tytöt törmäävät ristiriitaan. Toisaalta tytöiltä vaaditaan ulkonäöstään huolehtimista ja kauneutta, kun taas toisaalta yhteiskunnassamme elää sanonta: kauneus ja järki eivät viihdy samassa päässä. Tyttöjen kasvatuksessa ulkonäölle annetaan yleensä aivan toisenlaiset merkitykset kuin poikien ja kulttuurimme tukee näitä merkityksiä näkyvästi. (Uusitalo 2000, )

19 Tyttöjen ystävyyskulttuuri Ystävyyssuhteet ovat ratkaisevassa roolissa tyttöjen itsenäistymisprosessissa. Tytöt pyrkivät muodostamaan läheisiä ystävyyssuhteita, joiden avulla he voivat peilata omaa identiteettiään ja naiseuttaan, sekä tunnustella kulttuurisen liikkumatilan rajoja. Ystäväpiiri toimii välimaastona perheen intiimiyden ja turvan, sekä ulospäinsuuntautuneen nuorisoryhmän ja itsenäistymisen välillä. Läheiset ystävyyssuhteet merkitsevät tytöille hyvin paljon ja ne vaikuttavat kaikkeen heidän toimintaansa. Yhdessä ystäviensä kanssa tytöt kokevat olevansa voimakkaita ja yhdessä he uskaltavat rikkoa normeja ja tehdä jännittäviä asioita. (Aapola 1992, ) Ystävyyssuhteet rakentuvat kuitenkin suureksi osaksi keskustelulle, vaikka toiminnallisuus ja yhdessä tekeminen onkin heille tärkeää. Tytöt arvostavat ystäviä, joiden kanssa he pystyvät keskustelemaan. (Aapola 1991, 60.) Tytöt vahvistavat identiteettiään luomalla läheisiä ihmissuhteita ja siksi tytöt ovat ystävyyssuhteissaan haavoittuvaisia. Ystävyyssuhteen hajotessa tyttö saattaa kokea koko ihmisarvonsa joutuvan kyseenalaiseksi. Uusitalo toteaakin, että ottaen huomioon tyttöjen relationaalisen identiteetin luonteen, tulisi tyttöjen ystävyyssuhteita tukea kaikin mahdollisin keinoin. (Uusitalo 2000, 68.) Aapola on tutkimuksessaan todennut, että tyttöjen ystävyyssuhteet ovat monimuotoisia ja vaihtelevia. Aapolan mukaan ystävyyssuhteet ovat pikemminkin toiminnallisia prosesseja kuin staattisia olotiloja. Aapola on tutkimuksessaan todennut, että olettamus tyttökulttuuriin liittyvästä paras ystävä suhteesta on kyseenalaistettavaa. (Aapola 1992, 85.) Aapolan mukaan enemmistö tytöistä ylläpitää samanaikaisesti useita rinnakkaisia ystävyyssuhteita ja tytöt kokevat vapaudeksi mahdollisuuden valita monien ystävyyssuhteiden väliltä. Tytöt haluavat siis varmistaa useilla läheisillä ystävyyssuhteilla itselleen jatkuvan tuen ja yhteenkuuluvuuden tunteen, mutta samalla jättää itselleen liikkumatilaa ja vapautta. Valinnan vapauteen liittyy myös ongelmia. Tytöt pelkäävät saattavansa joutua ystäväpiirin ulkopuolelle tai päätyvänsä hätävaraksi, jonka seura kelpaa vain paremman puutteessa. (Aapola 1992, 89.) Aapolan mielestä yhteiskunnan asettamat ristiriitaiset odotukset tytöille vaikuttavat myös ystävyyssuhteisiin. Tyttöjen on vaikea yhdistää elämässään samaan aikaan

20 13 läheisyys ja itsenäisyys. Tytöt joutuvat miettimään, miten ylläpitää luottamuksellisia ihmissuhteita ja samalla pitää kiinni omasta tahdostaan. Samoista ristiriidoista nousee muitakin ongelmia ystävyyssuhteisiin. Samalla, kun tytöt arvostavat ystävissään rehellisyyttä, omaa tahtoa ja erityisyyttä, on heidän vaikeaa hyväksyä niitä erimielisyyksiä, jotka syntyvät vuorovaikutustilanteissa. Aapolan mukaan tytöt yhdistävät ystävyyssuhteissaan monenlaisia tavoitteita. Tytöille on tärkeätä saavuttaa luottamuksellisia ystävyyssuhteita ja vahvistaa näitä suhteita salaisuuksilla. Moninaisten ystävyyssuhteiden ylläpitäminen vaatii tytöiltä joustavuutta ja sosiaalisia taitoja. Läheisyyden kääntöpuolella saattaa kuitenkin esiintyä voimakasta riippuvuutta ja mustasukkaisuutta. (Aapola 1991, ) Matkalla kohti aikuisuutta ja naiseutta tyttöjen kokemukset ystävyyssuhteissa muokkaavat heidän kykyjään ja taitojaan kohdata toisia ihmisiä. Erilaisissa ystävyyssuhteissaan tytöt oppivat ihmissuhdetaitoja, joita he voivat hyödyntää myöhemmin elämässään. Tyttöjen välinen ystävyys opettaa tytöille empatiaa, diplomatiaa sekä demokraattisen päätöksenteon ja luottamuksen rakentamista. Tytöt oppivat tekemään yhteistyötä ja kompromisseja tasa-arvoiselta pohjalta. Taidot, joita tytöt oppivat ystävyyssuhteissaan auttavat heitä sopeutumaan muuttuvaan yhteiskuntaan ja arvomaailmaan. (Aapola 1992, ) 5 TYTTÖTUTKIMUS JA SUOMALAINEN TYTTÖTYÖ 5.1 Birghminhamilainen tyttötutkimus Tyttötutkimus on saanut alkunsa nuorisotutkimuksen ja erityisesti alakulttuuritutkimuksen kritiikistä. Kritiikin yhtenä keskeisenä väitteenä on, että nuorisotutkimus on keskittynyt tarkastelemaan poikien kulttuuria ja maailmaa ja se tukee nuoriso käsitteen maskuliinisia merkityksiä. ( Puuronen 1997, 115.) Tyttökulttuurin tutkiminen alkoi 1970-luvun lopulla Birghminhamin koulukuntaan kuuluvien nuorisokulttuuritutkijoiden parissa. Tutkijat muodostivat tyttötutkimuksen naistutkimuksen ja yleisen nuorisotutkimuksen teoriaan pohjautuen. Käytännössä

21 14 tyttötutkimus keskittyi tyttöjen elämän ilmiöihin ja traditioihin. Tyttötutkijoiden tavoitteena oli luoda kokonaan uusia tulkintoja nuorisokulttuurista. (Lähteenmaa 2000, 25.) Tutkijat löysivät tyttöjen maailmasta ilmiöitä: teinipopin ihannointia, haaveita ja kauneudenhoitoa. Tyttöjen kulttuuri toteutui pitkälti omassa huoneessa, omassa maailmassa. (Lähteenmaa - Näre 1992,10.) 1970-luvulla birminghamilaiset tyttökulttuuritutkijat perustivat käsityksensä tasaarvofeministisen ajattelun pohjalta. Heidän katsontakantansa nojautui olettamukseen sukupuolten välisestä olemuksellisesta samankaltaisuudesta. Tästä johtuen birghminhamilaiset tutkijat eivät nähneet tyttöjen kotikeskeisellä kulttuurilla juurikaan itseisarvoa, vaan he tulkitsivat tyttökulttuurin syntyneen ennen kaikkea patriarkaalisen valtajärjestelmän tuloksena. He kokivat tyttökulttuurin tyttöjen vastauksena itseensä kohdistuvaan sortoon ja suojautumisena tätä vastaan. (Lähteenmaa ym. 1992, 10.) Lähimpänä uutta alakulttuuria birghminhamilaiset tutkijat kokivat teinipopin eli fanikulttuurin. He kokivat fanikulttuurin kuitenkin olevan täydentävä suhteessa poikien alakulttuureihin. Lisäksi heidän mielestään tyttöjen fanikulttuuri oli passiivisempi ja ulkoapäin ohjatumpi kuin poikien alakulttuurit. (Lähteenmaa 1991, 258.) Lähteenmaan tulkinnan mukaan kapinallisuuden ja luovuuden ihannoiminen oli birminghamilaisessa tarkastelussa leimaavaa. Tytöiltä ikään kuin edellytettiin kapinointia ja kun tällaista ei löytynyt, tyttöjen oletettiin olevan kaksinkertaisesti sorrettuja ja poikia passiivisempia. Birghminhamilaiset tutkijat siis odottivat tytöiltä kapinointia omaa sukupuolirooliaan vastaan ja sen lisäksi kapinointia myös keskiluokkaista valtakulttuuria vastaan. (Lähteenmaa 1991, 258.) 1980-luvulla alkoivat birghminhamilaiset tyttökulttuuritutkijat kiinnostumaan tytöille tyypillisistä käytännöistä, kuten tanssista, haaveilusta ja muodista. He tarkastelivat näitä tyttökulttuurin ilmenemismuotoja lähinnä luovuuden näkökulmasta ja alkoivat tuoda tyttökulttuuria ja -sosialisaatiota myös tieteeseen sekä antamaan sille itseisarvoa. (Lähteenmaa ym. 1992, 10.)

22 Pohjoismainen tyttötutkimus 1980-luvulla tyttötutkimuksesta kiinnostuttiin myös Pohjoismaissa. Tyttötutkimusta tehtiin lähes kaikissa Pohjoismaissa ja niiden tuloksia tarkasteltiin rinnakkain, johtuen naisten aseman, kuten koulutustason, työllisyyden ja poliittisen osallistumisen samankaltaisuudesta eri Pohjoismaissa. Lisäksi Pohjoismaat muodostavat kulttuurisesti ja poliittisesti jokseenkin yhtenäisen alueen, joten tuloksien rinnakkain tarkastelu oli perusteltua. ( Topo 1988, ) 1980-luvun alussa virinneessä pohjoismaisessa tutkimuksessa pyrittiin tarkastelemaan tyttökulttuuria ja -sosialisaatiota vertaamatta niitä poikien vastaaviin. Pohjoismaisessa tyttötutkimuksessa välittyi näkemys sukupuolten olemuksellisesta erilaisuudesta. Siinä arvostettiin naisten taitoja elämän uusintajina ja ylläpitäjinä, myös tyttökulttuurista pyrittiin etsimään itsessään arvokkaita käytäntöjä. (Lähteenmaa ym. 1992, ) Myös pohjoismaiset tutkijat löysivät tyttöjen kotikeskeisen kulttuurin. He myös korostivat tyttökulttuurin syntyvän jännitteisessä suhteessa perinteisen naiskokemuksen ja uusien mahdollisuuksien välillä. Pohjoismaisessa tyttötutkimuksessa tulkittiin, että tyttökulttuurin näkymättömyys ei johdu välttämättä tyttöjen alistetusta asemasta tai luovuuden puutteesta. Sen katsottiin johtuvan siitä, että tytöt eivät halua paljastaa esimerkiksi tyttöjen omiin huoneisiin tai ystävyyssuhteisiin liittyviä asioita, sillä ne ovat heille tärkeitä tietyssä kehitysvaiheessa. (Topo 1988, 30.) 5.3 Suomalainen tyttötutkimus Esittelemme tässä kappaleessa suomalaisia tyttötutkimuksia. Merkille pantavaa tutkimuksissa on, että monet tutkijat näkevät tutkimuksen jo metodina antaneen tytöille tilaisuuden puhua aiheesta ja näin käsitellä omaa sukupuoltaan ja siihen liittyviä asioita. Tutkijat antavat ymmärtää, että heitä kiinnostaa naisasia ja tasa-arvo laajemminkin. Suomalaisen tyttötutkimuksen uran uurtajana voi pitää Päivi Topon vuonna 1988 julkaistua tutkimusta Tyttöjen elämäntavat ja tulevaisuuden kuvat. Topo tarkastelee

23 16 tutkimuksessaan tyttöjen näkemyksiä omasta aikuisuudestaan ja naiseudestaan. Tutkimuksessaan hän hahmottelee teemahaastattelujen avulla 15-vuotiaiden tyttöjen käsityksiä omasta elämästään. Mikä on tyttöjen elämässä tärkeää haastattelu hetkellä ja minkä he olettavat olevan tärkeää tulevaisuudessa. 90-luvun alussa Suomessa virisi jonkinlainen tyttötutkimuksen aalto. Tähän aaltoon liittyy Sinikka Aapolan vuonna 1991 julkaistu tutkimus Ystävyyden keinulauta - helsinkiläistyttöjen ystävyyskulttuurista. Aapolan tutkimus käsittelee vuotiaden tyttöjen ystävyyskulttuuria sukupuolisosialisaation näkökulmasta. Tutkimuksessaan Aapola tarkastelee ystävyyssuhteiden merkitystä tyttöjen elämässä ja sosialisaatioprosessissa, miten tytöt kokevat ystävyyssuhteensa, miten ystävyys erottuu muista sosiaalisista suhteista ja minkälaista tukea tytöt saavat ystäväpiiriltään aikuiseksi ja naiseksi kasvaessaan ilmestyi suomalaisen tyttötutkimuksen ehkä merkittävin teos Letit liehumaan - tyttökulttuuri murroksessa. Se on Sari Näreen ja Jaana Lähteenmaan toimittama artikkelikokoelma, johon on koottu eri alojen asiantuntijoiden artikkeleita koskien tyttötutkimusta. Kirjasta muodostuu poikkitieteellinen kenttä, jossa tarkastellaan tytön kasvua lapsesta nuoreksi naiseksi psykologiselta ja yhteiskunnalliselta kannalta. Teos on jaoteltu neljään osaan, joissa käsitellään tyttöjen sukupuoli-identiteetin rakentumista, tyttöjen ystävyyssuhteita ja tyttökulttuuria, tyttöjen suhdetta mediaan ja tyttöjen sosialisaatiota kouluissa. Päivi Honkatukia on tutkinut tyttöjen rikosasenteita ja sukupuolen merkitystä rikoksen tekemiseen. Vuonna 1992 julkaistiin tutkimus Ollaan vähän semmosii kiltimpii - tutkimus helsinkiläistyttöjen rikosasenteista. Tutkimuksessa käsitellään nuorten tyttöjen rikollisuutta helsinkiläisten koulutyttöjen haastattelujen avulla. Tutkimuksessaan Honkatukia selvittää mm. mikä on tyttöjen suhtautuminen rikollisuuteen, näkyvätkö tyttötutkijoiden löytämät tyttöjen yhteiset piirteet rikoskäyttäytymisessä ja miksi tytöt tekevät vähemmän rikoksia kuin pojat. Honkatukian toinen tyttötutkimus, Sopeutuvat tytöt? Sukupuoli, sosiaalinen kontrolli ja rikokset, julkaistiin vuonna Tässä tutkimuksessa Honkatukian näkökulma on kriminologinen ja puhtaasti feministinen. Hän on koonnut aineistoa välisenä

24 17 aikana kyselyjen, ainekirjoitusten ja teemahaastattelujen avulla. Honkatukia tarkastelee tyttöjen rikoksiin suhtautumisen kautta, sitä millaista on kasvaa naiseksi tässä yhteiskunnassa. Hän on jatkanut tutkimustaan siitä, miksi rikokset kiinnostavat tyttöjä vähemmän kuin poikia. Tutkimuksessaan Honkatukia paneutuu tyttöjen itsekontrollin vaatimukseen ja tutkiikin rikollisen käyttäytymisen ohessa kiltteyttä ja sopeutuvuutta. Helena Saarikosken tutkimus Mistä on pahat tytöt tehty? julkaistiin vuonna Tutkimus käsittelee tytön mainetta ja sen syntyä. Mitä on tytön maine, jota hänen tulee varjella, mitä maine merkitsee tytöille ja mitä tarkoittaa maineen menetys? Tutkimuksen pääteemaksi muodostuukin huorakäsite ja huoraksi leimaamisen problematiikka. Saarikoski on kerännyt tutkimusaineistoaan tyttöjen kirjoittamista kirjeistä, joissa he itse kertovat kokemuksistaan huoraksi leimaamisesta sekä haastattelemalla tyttöjä aiheesta. 5.4 Suomalaisen nuorisotyön lähtökohdat Suomalainen nuorisotyö alkoi kehittyä vasta toisen maailmansodan jälkeen. Sodan jälkeen huoli kansallisesta identiteetistä sekä huoli tulevien sukupolvien kasvatuksesta nosti nuorisokysymyksen voimakkaasti esille. Vanhat kasvatusinstituutiot eivät näyttäneet pystyvän huolehtimaan nuorison vapaa-ajan käytöstä, alkoholin väärinkäytöstä ja rikollisuudesta. Tyhjiötä täyttämään syntyi yhteiskunnan ohjaukseen ja tukeen perustuva nuorisotyö, jonka tarkoituksena oli nuorison vapaa-aikana tapahtuva kasvatus- ja huoltotyön harjoittaminen. Nuorisotyöstä tuli synonyymi poikatyölle. Syynä oli se, että nuorisotyön erityisenä tavoitteena oli saada näkyvästi häiriökäyttäytyvät pojat asettumaan. Tytöt jäivät nuorisotyön ulkopuolelle, sillä tytöt eivät näkyneet rikollisuustilastoissa poikien tapaan huolena. (Mäkikulmala 1989, ) Sodan jälkeen yhteiskunnan muuttuessa myös kasvatuksellinen painotus muuttui luvulla nuorisoliikehdintä kansainvälistyi ja yhteiskunnan kokonaisvaltaiselle ohjaukselle perustuvia suunnitteluteorioita kehiteltiin. Valtiollinen nuorisotyö saikin uuden haasteen kun poliittiset nuorisojärjestöt ja kaupallinen nuorisokulttuuri voimistuivat luvulla yhdistettiin nuorisotyö ja nuorisotoiminta yhteisen

25 18 yläkäsitteen, nuorisopolitiikan, alle. Nuorisopolitiikan tarkoituksena oli luoda toimenpiteitä, jotka edistävät nuorten kehittymistä itseään toteuttaviksi ja yhteiskuntaa hyödyttäviksi ihmisiksi. (Mäkikulmala 1989, ) Pelkästään tytöille suunnattua toimintaa on tarjottu järjestöjen puitteissa, joskin poikatoiminnan vanavedessä. Varmaankin laajin ja vieläkin toimiva organisaatio on partioliike (vuodesta 1910). Partioliikkeen tarkoituksena oli ohjata ja kasvattaa tyttöjä avuliaiksi, iloisiksi, valppaiksi, karaistuksi, käteviksi, vaatimattomiksi ja luotettaviksi kansalaisiksi. (Muukkonen yms. 1997) Nykyään partioliike on vielä suosittu harrastus sekä tyttöjen että poikien keskuudessa, eikä toiminnalle ole annettu enää sukupuolen mukaan eriytettyjä kasvatusmetodeja. Vaikka nuorisotyössä on sotien jälkeen tarkoitettu nuorilla sekä poikia että tyttöjä ei tyttöjen kanssa tehtävän työn osuudesta nuorisotyössä ole paljon tietoa. (Muukkonen ym. 1997) 5.5 Tyttötyön lähtökohdat - miksi tyttötyötä? Ennen kun pohditaan miksi tyttötyön organisointi on tärkeää, on hyvä tarkentaa mitä tyttötyö itse asiassa tarkoittaa. Tyttötyö on nuorisotyötä ja samalla naisiin kohdistuvaa työtä. Siinä huomioidaan siis ensinnäkin kasvatustehtävä, toiseksi sukupuolen yhteiskunnallinen merkitys. Tyttötyö on erityisesti tytöille suunnattua, heille sovellettua ja heidän tarpeensa sekä kehityksensä ominaispiirteet huomioivaa toimintaa. Tyttötyö auttaa itsetunnon vahvistamisessa ja sukupuoli-identiteetin löytymisessä. Tyttötyö antaa myös tytöille aikuisen naisen tukea ja antaa mahdollisuuden naisen roolin tutkimiseen. Tyttötyötä kuuluisi järjestää missä vain, missä tyttöyden erityiskysymykset nousevat esille ja vaativat pohdintaa tai puuttumista. ( Tyttötyökansio 2001, 9.) Nuorisotalojen toiminnassa vallitsee edelleen poikavaltaisuus, jota pidetään ehkä luonnollisena. (Muukkonen yms. 1997) Tasa-arvon toteutumisesta lasten ja nuorten keskuudessa on tehty tutkimuksia eri paikoissa, esimerkiksi kouluissa, päiväkodeissa ja sosiaalityössä. Raporteista ilmenee, että perinteisesti ollaan huolissaan pojista, jotka reagoivat, ovat äänessä ja näyttävät ongelmansa. Tytöt on helppo syrjäyttää. (Uusitalo 2000, 63.) Ilmiö on toki yleisempikin yhteiskunnassamme, miehillä on ollut enemmän yhteiskunnallisia mahdollisuuksia ja mieskulttuuria on pidetty arvostetumpana. Tämän

26 19 asetelman murtamisessa feminismillä on tärkeä rooli, tasa-arvotyöllä on saavutettu yhteiskunnassamme naisille samoja oikeuksia kuin miehille. Feminismin ja naistutkimuksen myötä on voitu tehdä niin sanotusti näkymätöntä näkyväksi ja nostaa esiin naisten ja tyttöjen kokemusmaailmaa, joka on peittynyt valta-asemassa olleen mieskokemuksen alle. (Tyttötyökansio 2001, 9-10.) Tasa-arvotyö onkin tänä päivänä edennyt niin pitkälle, että tyttöys voidaan tuoda esille erilaisena ja erityisenä asiana yhteiskunnassamme. Tyttökysymykset kiinnostavat jo yhä useampia tahoja. Feminismi ja naistutkimus ovatkin tyttötyön tärkeitä taustatekijöitä, niiden kautta on herätty keskusteluun yhteiskunnallisen sukupuolen merkityksestä. (Uusitalo 2000, 64) Yhteiskunnallinen sukupuoli muuttuu ja naiseuden mallit ovat käymistilassa. Naiselliset ja miehiset toimintamallit sekoittuvat nimenomaan tytöillä. Tyttöjen erilainen ongelmakäyttäytyminen on lisääntynyt ja noussut julkisuuteen. Esimerkiksi tyttöjen alkoholinkäytöstä ja syömishäiriöistä puhutaan yhä enemmän. Tytöt reagoivat perinteisin maskuliinisin tavoin äänekkäästi ja rajustikin, pääsevät otsikoihin ja herättävät huomiota ja jopa pelkoa. Samalla tytöiltä vaaditaan perinteiseen tapaan omasta ulkonäöstä huolehtimista ja muista huolehtimista. Yksilöllisyys ja itsensä toteuttaminen ovat uusia vaatimuksia, joita tytöiltä vaaditaan perinteisen hoivan ja muihin suuntautumisen rinnalla. ( Tyttötyökansio 2001, ) Tyttötyön tärkeys johtuukin siitä, että aikamme yksinkertaisesti vaatii totutun nuorisotyön ja kasvatuksen rinnalle uusia menetelmiä. Kyseessä siis ei ole vain tyttöjen ongelmat. Vai onko niin, että tyttöjen täytyy olla ongelmallisia, jotta heidät huomattaisiin? Olennaista on huomata, että tyttöys ei ole enää sitä, mitä muutama vuosikymmen sitten, nuorisotyönkin on siis kehityttävä. (Tyttötyökansio 2001, 11.) 5.6 Pientyttöryhmä metodina Tyttöryhmät perustuvat tyttöjen kasvun tukemiseen, ryhmissä huomioidaan heidän omat lähtökohdat ja yhteiskunnallinen sukupuoli. Pientyttöryhmässä ryhmiin osallistuu enintään kahdeksan henkilöä. On tärkeää, että ryhmä tarjoaa mahdollisuuden

27 20 intiimiyteen ja turvalliseen yhdessäoloon. Ryhmän tarkoituksena on, että tytöt saavat näissä ryhmissä tukea omalle identiteetilleen ja itsetunnolleen, omalle kasvulleen, kyvylleen vaikuttaa ja ottaa kantaa sekä keinoja oman minuutensa käsittelyyn ja hallintaan. (Uusitalo 2000, ) Tyttöryhmätoiminta sopii kaikille tytöille. Tyttöryhmän perustaminen ei vaadi mitään erityistä ongelmaa tai tarvetta, se voidaan perustaa aivan tavallisille tytöille, jotka jo osallistuvat nuorisotalon tai yhdistyksen toimintaan. Ryhmä voidaan myös koota alueen tarpeiden mukaan eri tahojen kanssa, esimerkiksi hiljaisille tytöille, monikulttuurisille tytöille, päihdeongelmallisille tytöille, kouluongelmallisille tytöille. (Tyttötyökansio 2001, ) Tyttöjen keskinäiset erot usein rikastuttavat toimintaa ja ryhmässä olo auttaa erilaisuuden ymmärtämiseen. On kuitenkin hyvä, että ryhmään otetaan mukaan saman tyyppisiä tyttöjä. Usein kynnys lähteä mukaan tyttöryhmään on matalampi, kun kyseessä on jo valmiiksi ryhmäytynyt porukka, esimerkiksi tyttöjä samalta luokalta. Ohjaajan tehtävänä on pitää huolta, että jokaisella ryhmän tytöllä on tilaa itselleen ja jokainen on siellä omalla taustallaan ja tarpeillaan. Ohjaajan on myös muistettava, että tyttöryhmää ei ole tarkoitettu terapiaksi, vaikka se voikin sisältää terapeuttisia elementtejä. Ohjaaja voi käydä ryhmäläisten kanssa kahdenkeskeisiä keskusteluja ja ohjata tarpeen mukaan hakemaan lisäapua muualta jos tarve vaatii. (Tyttötyökansio 2001, 62.) Ryhmän aloittaessa toimintansa on ensin tärkeä saavuttaa ryhmäläisten välille hyvät keskinäiset suhteet ja luottamus. Ryhmällä on hyvä olla yhteiset säännöt, joista vastataan kaikille ryhmäläisille. Jokainen ryhmä voi muodostaa itselleen tarpeelliset säännöt, mutta yhteisenä sääntönä kaikilla tyttöryhmillä on, että niissä käytävät keskustelut ovat salaisia. Ohjaajalla ei kuitenkaan voi olla vaitiolovelvollisuutta esimerkiksi rikoksista. Tämä on syytä kertoa ryhmäläisille jo aivan tapaamisten alussa. Ryhmän tapaaminen on jatkuvaa ja säännöllistä ja ryhmän kestosta on syytä sopia sen aloittaessa toiminnan. (Tyttötyökansio 2001, 63.) Tyttöryhmän ohjaajana voi toimia nainen joko yksin tai työparina. Tärkeää on, että ryhmänohjaaja on itse pohtinut omaa naiseuttaan ja osaa tarttua niihin asioihin, jotka

28 21 tyttönä ja naisena olemisessa ovat ristiriitaisia. Ohjaajan täytyy myös osata keskustella ja kuunnella sekä luoda tilaa tytöille. (Uusitalo 2000, 75.) Ohjaajan on pyrittävä näkemään tyttöjen tarpeet ja tukemaan tyttöjä heidän kasvussaan. Ohjaajan tarkoituksena on tuoda esiin oma tapansa olla nainen ja toimia positiivisena roolimallina. Ohjaajalla on oltava myös tietoa tyttöjen kehityksen erityispiirteistä ja ongelmista, jotka usein liittyvät tyttöyteen. Näitä aiheita ovat esimerkiksi huonon maineen välttäminen, täydellisyyden tavoittelu, kriittisyys ulkonäön suhteen ja hyvän tytön stereotypiaan yltäminen. (Tyttötyökansio 2001, ) Tyttöryhmä itse päättää tapaamisten sisällöstä ja toiminnasta. Tyttötoiminnan tarkoituksena on pyrkiä tutkimaan tyttöjen kanssa yhteiskuntaa systemaattisesti ja naisen asemaa sen eri lohkoilla. Työtapoina voi käyttää myös vierailevia luennoitsijoita tai esimerkiksi filmejä, jotka käsittelevät aiheita yhteiskunnastamme. Käsiteltäviä aiheita voivat olla esimerkiksi työ, työttömyys, seksuaalisuus, perhe, koulutus. (Lahtinen 1992, 7.) Olennaista toiminnalle on tyttöjen aktivoiminen kehittämällä heille kiinnostavaa ohjelmaa. Toiminnan ei tarvitse olla mitään erityistä, eikä sen tarvitse rikkoa sukupuolirajoja. Ohjelma voi hyvin olla meikkausta ja hiusten laittoa, kunhan vaan tytöt osallistuvat, nauttivat toistensa seurasta ja saavat itseluottamusta. (Lahtinen 1992, 6.) Ryhmien tapaamiset voi suunnitella käyttämällä hyväkseen luovaa toimintaa kuten maalausta, näyttelemistä, tanssia, metsäretkiä. Ryhmissä on hyvä käydä keskusteluja, joiden aihepiireinä voivat olla esimerkiksi rakkaus, tunteet ja toiveet. Ryhmien tapaamisiin on hyvä sisällyttää myös välillä rentoutumista, syömistä tai muuta hyvän olon saavuttamista. (Pienmäki 2000, 82.) Ohjaajan on hyvä suunnitella toimintaan myös perinteisiä poikien suosimia harrastuksia. Toiminta, joka rohkaisee tyttöjä sukupuoliroolien rikkomiseen, auttaa tyttöjä ymmärtämään yleisen vallitsevan sukupuolirakenteen. Näin tytöt saisivat rohkeutta ja varmuutta myös sukupuoliroolien rikkomiseen. (Lahtinen 1992, 7.) 5.7 Sukupuolenmukainen eriyttäminen Koulujen opetussuunnitelmassa ja nuorisotyössä aloitettiin 1970-luvulla toteutua sukupuolten samankaltaisuutta korostavaa tasa-arvoideologiaa. Ideologian myötä hävisivät sekä koulumaailmasta että nuorisotyöstä eriytetyt tyttö- ja poikaryhmät.