TENERIFFA

Transkriptio

1 TENERIFFA Matkalla Tämä matkakertomus on paloiteltu kolmeen osaan. Muut ovat nimellä Teneriffa saarikierros 1 ja 2. Tässä avauskertomuksessa on hyvin vähän asiaa, sillä muista Teneriffa kertomuksistamme selviää oleellinen Los Christianoksesta ja Play del Americaksesta. Moneskohan matka Teneriffalle lienee? Joku meitä sinne vetää ja tälläkin kertaa se taisi olla RCI-hotelli. Haaviimme osui kultakruunukohde hotelli Hollywood Mirage, joka sijaitsee Los Cristianoksessa. Tuo lomakaupunki on varma valinta, sillä säät ovat yleensä kohdallaan ja saarella riittää ihasteltavaa. Lensimme saarelle kustannussyistä Barcelonan kautta (Lufthansan edestakaiset lennot 190 ). Vietimme siellä muutaman yön eli teimme pidennetyn stop-overin. Samalla vaihtui tosin myös lentoyhtiö. Jokainen hyvä lentomatka alkaa loungessa, tällä kertaa Barcelonassa.

2 Saavuimme Barcelonasta Ryanairilla Tenerife Surin lentokentälle illan suussa. Aulassa odotti Orlandoautovuokraamon edustaja, joka kyyditsi meidät muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan toimistoon. Sieltä saimme käyttöömme Toyota Yariksen, joka edusti vuokraamaamme B-hintaluokan autoa (145 eu viikko sisältäen omavastuun poistavan vakuutuksen). Ensimmäisen kerran yli 30-vuotisen ulkomailla tapahtuneen vuokrailumme aikana törmäsimme tilanteeseen, että auton tankki on täynnä ja se pitää maksaa! Vuokrasimme siis auton 55 euron lisämaksulla ja palautamme sen niin tyhjällä tankilla kuin haluamme. Uusi businessidea, sillä tankillisella bensaa saa tällä saarella liikkua lähes päivittäin tuntuvia matkoja. Uskonpa, että Orlando-vuokraamo pärjää tällä idealla melko hyvin. Saas kattoo, miten meidän käy. Hollywood Mirage -hotellin vastaanotossa meidät otti vastaan yllättäen suomea puhuva Sirpa, joka on syntynyt Ruotsissa ja jonka vanhemmat ovat suomalaisia. Ei kuulemma ole koskaan itse asunut Suomessa, viimeiset 25 vuotta Kanarialla. Sirpa järkkäsi meille hivenen mukavammalta paikalta studio-huoneiston, jota vastapäätä tosin oli hotellin vastaanotto, White House.

3 Olemme viime matkoillamme onnistuneet aina saamaan merinäköalan, mutta nyt jouduimme tyytymään vuoristoon ja kattojen yltä pilkottavaan mereen. Onneksi huoneisto oli riittävän tilava. Täysin varustettu minikeittiö ja mukavan kokoinen parveke takasivat riittävät puitteet hyvälle lomalle. Alakerrassa oli supermarket, joten täydennystä ruokaan sai hetkessä. Noin 20 vuotta vanha hotelli oli yleisilmeeltään hieno, mutta meidän mittapuun mukaan 4 tähteä riittäisi. Silti puitteet olivat erittäin ok.

4 La (14,5 km) (Tähän matkakertomukseen olemme laittaneet muistiin kävellyt kilometrit. Olemme mielestämme kovia lomakävelijöitä. Halusimme todistaa itsellemme pitääkö tuo paikkansa eli muuttuuko luulo tiedoksi.) Hotellimme oli jossain noissa taustalla näkyvissä valkoisissa taloissa. Lauantaina teimme aluksi pitkän kävelyretken ja tepastelimme avojaloin pitkin Playa de las Americasin ja Los Christianoksen hiekkarantaa. Kilometrejä tuli yli 10.

5 Ke (10.3 km) Normipäivä: ihanaa kävelyä Americasin hiekkarannalla ees sun taas. Sitten vielä kauppaliikkeissä ihmettelemässä. Rantakadulla sijaitseva Benettonin tehtaanmyymälä on joka reissun must-paikka. Lastenlapset saivat jotain pientä Illalla päätimme testata hotellimme ravintolan. Kala-annoksemme olivat kovin vaatimattoman makuisia. Ei edes ravuilla ja simpukoilla täydennetty kastike vakuuttanut. Illan pelasti mieslaulaja, joka veteli vanhoja kunnon biiseja Sinatrasta Amstrongiin puhtaasti ja kauniisti, sopivasti showmeiningillä. Tuli kummipoikamme Mikon kiertue mieleen, sillä biisit olivat paljolti samoja. Tosin on hieman ikävää, että soitto tulee taustanauhoilta. Siihen on tultu. To (9 km) Päätimme kävellä sitä osaa Americasin rannasta, jota harvemmin tulee tallatuksi. Taapersimme Puerto Colonin sataman länsipuolta. Sieltäkin löytyy pari tummahiekkaista rantaa, joiden rantavedestä jalkamme tykkäsivät. Positiivinen yllätys oli Playa del Duguen länsipuolen korkeat rantakalliot, joiden päällä oli kauniit, siistit kävelyreitit ja paljon penkkejä merinäkymineen. Oli mukava pysähtyä lueskelemaan auringon paistaessa ja merituulen viilentäessä oloa. Tuona päivänä oli jälleen noin 25 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta niin kuin koko viikon. Olimme onnekkaita, sillä edellinen viikko oli ollut poikkeuksellisen kylmä ja sateinen.

6

7 Pe (8,4 km) Lähtöpäivämme on koittanut. Huoneen luovutus on näissä RCI-kämpissä usein klo 10, mutta onneksi meillä oli auto. Lähdimme verestelemään muistoja edellisestä matkastamme jokunen vuosi sitten. Olimme tuolloin viikon noin 10 km länteen sijaitsevalla Play Paraison rannalla Riu-hotelli Delphinissä. Kävelimme Paraison kauniilla rantakallioilla, piipahdimme Riussa, lueskelimme ja katselimme merelle. Halusimme vielä nähdä läheisen Adeijon kylän, jonka puistossa nautimme aamulla tekemämme picnic-eväät. Koska aikaa oli vielä, teki mielemme vilkaista millaiset rannat on lentokentän vieressä. Kartan mukaan siellä olisi hiekkarannat, mutta todellisuudessa siellä ei ollut hiekasta hajuakaan. Jyrkät kalliorannat ja puolikuollut kylä olivat pettymys. Siitä hivenen lanteen olisi ollut vuoden 2000 kohteemme Golf de Sur, mutta se jäi väliin. Ajelimme Orlandon toimistoon, luovutimme auton ja saimme kyydin lentokentälle. Tälläkin kentällä on Priority Passin hyväksyvä lounge, joten vapaa piikki oli auki. Tällä kertaa olimme osanneet pakata laukkumme oikein, joten Ryanair imi meidät viivytyksittä sisään. Noin 3 tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Barcelonaan. Soitimme Ciutat del Pratiin, josta hotellin pikkubussi tuli hakemaan meidät. Totesimme jälleen kerran, että tätä 4 tähden hotellia ei kannata unohtaa!!!. Nyt yömme maksoi 60 eu ja aamulla odottaisi jälleen huonehintaan sisältynyt kuljetus kentälle.

8 La (5 km -> n. 120 km eli keskim. 10 km/päivä. Ei paha!) Kello 7.15 hotellin auto vei meidät terminaali 1:een, jossa myös oli tarjolla PP-loungen palvelut, Nautimme aamiaisen cava kyytipoikana siellä. Tuo lounge oli yksi viihtyisimmistä, joten kannattaa pitää mielessä. Lufthansan yhteistyökumppani Spanair oli yllättävän niuho laukun kanssa. Emme osanneet varautua siihen, että heillä olisi pahvimuotti mittaamassa laukun paksuutta. Sen vuoksi siellä oli turhan huonosti pakattuna kaikki mahdollinen. Virkaintoinen virkailija niuhotti asiasta ja leimasi laukkuni ruumaan. Tuosta parin sentin (ilman puristusta ) ylityksestä seurasi se, että checkasin sen suoraan Helsinkiin Lufthansan tiskillä Münchenissä. Tästä alkoi kierre. Olimme jo ennen matkaa vilkuilleet kovaa ja kevyttä mitat täyttävää cabin-laukkua. Kun kädet sattuivat olemaan vapaana yllättävän siirron johdosta, ostimme sellaisen kera samanlaisen puolikkaan lentokentältä ja täytimme sen cavalla ja suklaalla. Saipahan tietokonekin oman uuden pesänsä. Kätevä kombinaatio. Nyt on enää vajaa tunti matka-aikaa Helsinkiin. Meitä odottaa illallinen Annen perheen luona Espoossa ja nappaamme samalla sijaisope-antin kyytiin systerin luota. Maijun kotona oli juuri eilen tuskaa, kun esikoinen Rasmus mursi jääkiekossa ranteensa parista kohtaa. Oli kuulemma ollut ensimmäinen juniori, jonka luut oli vedetty paikalleen ilman nukutusta. En kyllä ymmärrä miksi, mutta urhoollisesti hän sen oli selvittänyt. Hulluja nuo espoolaiset lääkärit (sanoo appa, joka ei tunne vielä tarinan kaikkia vaiheita eli tuomio voi muuttua hovissa). Kun Maiju on jälleen angiinassa, ei paljon heitä naurata, eikä meitäkään. Sen sijaan tämä matka kyllä panee hymyilemään. Teimme jälleen upean reissun! Seuraavana odottaa Malaga juhannuspäivästä eteenpäin, mutta pahoin pelkään, että väliin mahtuu vielä jotain.