SALMONELLAVALVONTA JA SALMONELLAN ESIINTYMINEN

Transkriptio

1 Julkaisuja 3/2006 SALMONELLAVALVONTA JA SALMONELLAN ESIINTYMINEN Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

2 Eviran julkaisuja 3/2006 Salmonellavalvonta ja salmonellan esiintyminen Helsinki

3 Kuvailulehti Julkaisija Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Tekijät Julkaisun nimi Huttunen Anna, Johansson Tuula, Kostamo Pirkko, Kuronen Henry, Laaksonen Terhi, Laihonen Mari, Lievonen Satu, Myllyniemi Anna-Liisa, Niskanen Taina, Ranta Jukka, Rosengren Heidi, Siitonen Anja, Tuominen Pirkko, Varimo Kaija ja Varjonen Mika Salmonellavalvonta ja salmonellan esiintyminen Tiivistelmä Salmonellaa esiintyy Suomessa tuotantoeläimissä hyvin vähän. Euroopan unioniin liittymisen yhteydessä vuonna 1995 Suomelle hyväksyttiin kansallinen salmonellavalvontaohjelma. Sen tuottama näyttö maan hyvästä tautitilanteesta mahdollistaa erityistakuut, eli oikeudet vaatia maahantuotavalta sian-, naudan- ja siipikarjanlihalta sekä kananmunilta salmonellatutkimuksia. Ohjelman tavoitteena on pitää salmonellan esiintyminen tuotantoeläimissä ja niistä saaduissa elintarvikkeissa alle 1 % tasolla vuosittain. Salmonellavalvonnan kohteena olevien tuotantoeläimien määrissä tapahtui muutoksia ohjelman ensimmäisen 10 vuoden aikana. Siipikarjanlihan tuotanto lisääntyi 104 %, sianlihan 19 % ja naudanlihan tuotanto laski noin 3 %. Salmonellaa tutkitaan siipikarjassa ensisijaisesti elävien lintujen ulostenäytteistä. Nautojen ja sikojen salmonellaseuranta perustuu pääasiassa teurastamonäytteenottoon sekä tiloilla tapahtuvaan näytteenottoon, kun epäillään salmonellatartuntaa. Kanojen vanhempais- ja isovanhempaispolvissa ei todettu vuosina salmonellaa. Tuotantopolven kasvattamoissa positiivisten parvien määrä oli yhtä vuotta lukuun ottamatta alle 0,6 % ja tuotantopolven kanaloissa alle 0,2 %. Broilerin- ja kalkkunan vanhempais- ja isovanhempaispolven parvista on löytynyt salmonellaa enimmillään vain 0,5 % parvista. Tuotantopolvessa on todettu salmonellaa alle 1,0 % lukuun ottamatta vuosia 1995 ja Naudoista otettiin teurastamoissa ja leikkaamoissa lähes imusolmuke-, pintasively- ja leikkaamonäytettä. Positiivisia näytteistä oli alle 0,2 %. Vastaavat määrät sioilla olivat noin ja 0,1 %. Valvontaohjelman ulkopuolella on tutkittu salmonellan esiintymistä myös rehuissa sekä lemmikkieläinten ruuissa. Salmonellan esiintyminen tuotantoeläinten rehuissa on ollut harvinaista huolimatta siitä, että rehuihin käytettävissä kasviperäisissä tuontiraaka-aineissa (esim. öljykasvirouheet) on esiintynyt viime vuosina yhä enenevässä määrin salmonellaa (5-16 % tuontieristä). Toimijoiden omavalvonta ja viranomaisvalvonta ovat löytäneet tehokkaat menettelyt salmonellan leviämisen estämiseksi rehutehtaiden prosesseihin ja sitä kautta rehuissa eläintiloille. Valtakunnalliset ja paikalliset tutkimukset ovat osoittaneet, että myös vähittäismyynnin elintarvikkeissa salmonellan esiintyminen on erittäin harvinaista. Tehtyjen riskinarviointien perusteella valvontaohjelmalla on kuluttajia suojaava vaikutus. Broilerin- ja kananmunien kohdalla vaikutus on suuri, naudan- ja sianlihan kohdalla vähäisempi. Väestössä raportoitiin 1990-luvun loppupuolella noin 3000 salmonellatapausta vuosittain. Vuosina on tapausmäärä ollut alle Tapauksista on % ollut kotimaassa saatuja tartuntoja, loput tartunnat ovat liittyneet matkailuun. Salmonellan aiheuttamia ruokamyrkytysepidemioita on raportoitu vuosittain

4 Asiasanat Julkaisusarjan nimi ja numero salmonella, eläintaudit, elintarviketurvallisuus, antibioottiresistenssi, valvontaohjelmat Eviran julkaisuja 3/2006 Julkaisun teema ISSN ISBN ISBN (pdf) Sivuja 94 Kieli Suomi Luottamuksellisuus Julkinen Hinta 10,10 euroa Julkaisun myynti/jakaja Evira, puh , fax Julkaisun kustantaja Painopaikka ja -aika Muut tiedot Julkaisun ulkoasu Evira Elintarvikehygienia Edita Prima, Helsinki 2006 E-julkaisu: Teija Pesonen, Evira

5 Beskrivning Utgivare Författare Livsmedelsäkerhetsverket Evira Huttunen Anna, Johansson Tuula, Kostamo Pirkko, Kuronen Henry, Laaksonen Terhi, Laihonen Mari, Lievonen Satu, Myllyniemi Anna-Liisa, Niskanen Taina, Ranta Jukka, Rosengren Heidi, Siitonen Anja, Tuominen Pirkko, Varimo Kaija ja Varjonen Mika Verkets titel Salmonellakontroll och förekomst av salmonella Resumé Salmonella uppträder sällan bland produktionsdjur i Finland. I samband med anslutningen till Europeiska unionen år 1995 beviljades Finland ett nationellt program för salmonellakontroll. De belägg för landets utmärkta smittosituation som programmet framför gör att ytterligare garantier är möjliga, dvs. rätten att kräva att ägg, samt kött från svin, nötdjur och fjäderfä ska analyseras för salmonella. Målet för programmet är att hålla förekomsten av salmonella hos produktionsdjur och i livsmedel av dessa under nivån 1 % årligen. Under programmets första årtionde inträffade det förändringar i antalet produktionsdjur som var underkastade salmonellakontrollen. Produktionen av fjäderfä ökade med 104 %, den av griskött med 19 % och nötköttsproduktionen minskade med ca 3 %. För fjäderfä analyserades förekomsten av salmonella huvudsakligen ur exkrementer från levande fåglar. För nötdjur och svin bygger övervakningen på prover från slakterier samt lantgårdar där det misstänks förekomst av salmonella. Under perioden 1995 till 2004 upptäcktes ingen salmonella bland föräldra- och farföräldergenerationer av hönsdjur. Bland produktionsgenerationer på uppfödningsanläggningar var antalet positiva flockar under 0,6 %, ett år undantaget, medan antalet för köttproduktionsflockar låg under 0,2 %. Bland föräldra- och farföräldergenerationer upptäcktes salmonella endast bland högst 0,5 % av flockarna. För produktionsflockar upptäcktes salmonella bland 1,0 %, utom åren 1995 och Nästan prover av lymfkörtlar, kroppsytor och från styckningsprov togs i slakterier och styckningsanläggningar. Färre än 0,2 % av proverna var positiva. För svin var motsvarande siffror ca och 0,1 %. Utom kontrollprogrammet undersöktes även förekomsten av salmonella i foder samt i mat för keldjur. Förekomsten av salmonella i foder avsett för produktionsdjur har varit sällsynt fastän det under senare år allt oftare har konstaterats salmonella i sådant råmaterial av vegetabilt ursprung (ex. krossade oljeväxter) som används i produktionen av foder (5-16 % importerade partier). Aktörernas egenkontroll och myndighetskontrollen har funnit effektiva tillvägagångssätt för att hindra salmonella från att spridas till processer i foderfabrikerna och därifrån med fodret till djurgårdar. Nationella och lokala undersökningar har visat att salmonella förekommer högst sällan i livsmedel i minutförsäljning. Verkställda riskbedömningar visar att effekterna av kontrollprogrammet skyddar konsumenterna. För broiler och ägg är effekten väsentlig, för nötkött och griskött mindre utpräglad. I slutet av 1990talet rapporterades ca 3000 fall salmonella årligen bland befolkningen. Åren 2000 till 2004 har antalet fall legat under Mellan 14 och 34 % av fallen har varit smittor som man har fått i hemlandet medan resten har samband med resor. Årligen rapporterades 1-8 epidemier av salmonella som hade orsakats av matförgiftningar. 4

6 Sökord Publikationsseriens namn och nummer Salmonella, djursjukdomar, livsmedelssäkerhet, antibiotik resistens, finsk salmonella kontroll program Evira Publikationer 3/2006 Publikationens tema ISSN ISBN ISBN (pdf) Antal sidor 94 Språk Finska Konfidentialitet Offentlig handling Pris 10,10 euro Publikationen säljs Förläggare Tryckeri och tryckningstid Övriga uppgifter Publikationens ombrytning Livsmedelssäkerhetsverket Evira, tel , fax ; Evira, Enheten för livsmedelshygien Edita Prima, Helsingfors 2006 E-publikation (beskrivning): och Teija Pesonen, Evira 5

7 Description Publisher Authors Finnish Food Safety Authority Evira Huttunen Anna, Johansson Tuula, Kostamo Pirkko, Kuronen Henry, Laaksonen Terhi, Laihonen Mari, Lievonen Satu, Myllyniemi Anna-Liisa, Niskanen Taina, Ranta Jukka, Rosengren Heidi, Siitonen Anja, Tuominen Pirkko, Varimo Kaija ja Varjonen Mika Title Salmonella control and prevalence of salmonella Abstract Salmonella appears rarely among production animals in Finland. In connection with joining the European Union in 1995, Finland was granted a national salmonella control programme. Evidence about the country s excellent disease situation produced by this programme makes additional guarantees possible, i.e., the right to demand that eggs, and meat of pigs, cattle and poultry be analyzed for salmonella. Objective of the programme is to keep the occurrence of salmonella in production animals and foodstuffs originating from these below the level of 1 % annually. During the first decade of the programme, variations become apparent in the number of production animals covered by the salmonella control. Production of poultry increased by 104 %, that of pork by 19 % and beef production declined by about 3 %. For poultry, prevalence of salmonella is primarily analyzed from faeces of living birds. Among cattle and swine, monitoring of salmonella is based on samples from slaughterhouses and such collected at farms when salmonella infection is suspected. During the period from 1995 to 2004, no salmonella was found among the parent and grandparent generations of chickens. For rearing-period flocks, the number of positive flocks was below 0.6 %, excepting one year, while below 0.2 % for meat production flocks. Among parent and grandparent generations, salmonella was found only among a maximum of 0.5 % of the flocks. For production flocks, salmonella was found among 1.0 % except in 1995 and Close to samples of lymph nodes, surface-swabs and from cutting facilities were taken in slaughterhouses and cutting facilities. Less than 0.2 % was positive samples. Corresponding numbers among swine were proximately and 0.1 %. Beyond the control programme, the prevalence of salmonella was also examined for feedstuffs and pet-animal feeds. Occurrence of salmonella in feeds intended for production animals has been rare irrespective of that raw materials of vegetable origin (e.g. crushed oil plants) that are used in the production of feedstuffs ever more often have displayed salmonella (5-16 % of import batches) in later years. Self-control by operators and control by authorities have found efficient procedures for preventing salmonella from spreading to processes in feed factories and with feedstuffs from there to animal farms. National and local investigations have showed that prevalence of salmonella in foodstuffs in retail sale is extremely rare. Risk assessments performed demonstrate that in effects the control programme protects the consumers. For broilers and eggs, the effects are substantial, for beef and pork less distinct. At the end of the 1990s, some 3000 cases of salmonella among the population were reported annually. From 2000 to 2004, the number of cases has been less than From 14 to 34 % of the cases were infections acquired in the home country while the rest were associated with travelling. From one to eight food poisoning epidemics generated by salmonella were reported annually.

8 Key words Name and number of series of publications Salmonella, animal diseases, food safety, antimicrobial resistace, finnish salmonella control programme Evira Publications 3/2006 Theme ISSN ISBN ISBN (pdf) Pages 94 Language Finnish Confidentiality Public Price 10,10 euro Distributor Puiblisher Printed in Other information Layout Finnish Food Safety Authority Evira, Tel , Fax , Evira, Food Hygiene Unit Edita Prima, Helsinki 2006 E-publication: and Teija Pesonen, Evira

9 Sisällysluettelo 1 Esipuhe 11 2 Kansallinen salmonellavalvontaohjelma Lainsäädäntö Näytteenotto ja valvonta Tuotantorakenne Ohjelman tulokset / Siipikarja Ohjelman tulokset / Nauta ja sika 30 3 Salmonellavalvontaohjelman arviointi Taustaa Salmonellariskinarviointi Suomessa Kansallisen salmonellavalvontaohjelman arviointi -projekti Talousarvioinnit Salmonellariskinarviointiprojekteihin liittyvää kirjallisuutta 47 4 Rehujen salmonellavalvonta Lainsäädäntö Näytteenotto Tulokset vuosina Pohdinta 51 5 Salmonellan esiintyminen vähittäismyynnin elintarvikkeissa Salmonellan esiintyminen raa assa lihassa Salmonellan esiintyminen muissa elintarvikkeissa Salmonellan esiintyminen paikallisen elintarvikevalvonnan näytteissä 55 6 Lisävakuudet ja sisämarkkinavalvonta Salmonellalisävakuudet Eläimistä saatavien elintarvikkeiden sisämarkkinavalvonta 57 7 Muut salmonellatutkimukset vuosina Salmonellavalvontaohjelmaan kuulumattomat tyypitykset Pohdinta 60 8 Kotimaiset salmonella-epidemiat vuosina Esimerkkiepidemioiden kuvaukset 63 9 Salmonellat väestössä Tartuntojen seuranta Tartuntojen yleisyys Kotimaiset tartunnat Ulkomaiset tartunnat Salmonellan mikrobilääkeresistenssi Taustaa Tuotantoeläimet ja kotimaiset elintarvikkeet Ihmisistä eristetyt salmonellat Kirjallisuutta 71 LIITTEET

10 LIITELUETTELO 1. Nautojen, sikojen ja siipikarjan näytteistä eristetyt Salmonella Typhimurium faagityypit Kotimaisten rehujen salmonellatutkimukset vuosina Virallisen valvonnan näytteiden lukumäärä 3. Tuontirehujen (3. maat ja EU-tuonti) salmonellatutkimukset vuosina Virallisen valvonnan näytteiden lukumäärä 4. Rehunäytteistä eristetyt serotyypit vuosina Kotimaisen valmistuksen näytteet 5. Rehunäytteistä eristetyt serotyypit vuosina Tuontirehunäytteet (pois lukien lemmikkieläinruuat) 6. Lemmikkieläinruokien salmonellatutkimukset vuosina Virallisen valvonnan näytteiden lukumäärä 7. Lemmikkieläinrehunäytteistä eristetyt serotyypit vuosina Salmonellasaastuneet rehut vuosina Kotimainen valmistus 9. Salmonellasaastuneet rehut vuosina Tuontirehut (3. maat ja EU-tuonti) 10. Salmonellasaastuneet lemmikkieläinruuat vuosina Muista kuin valvontaohjelman eläimistä eristetyt serotyypit Salmonella Typhimurium faagityypit, muut kuin valvontaohjelman eläimet Salmonella Enteritidis faagityypit, muut kuin valvontaohjelman eläimet Tuontielintarvikkeista todetut serotyypit Salmonella Typhimurium faagityypit, tuontielintarvikkeet Salmonella Enteritidis faagityypit, tuontielintarvikkeet Eri salmonellatyyppien aiheuttamat epidemiat (A) ja epidemioissa sairastuneiden henkilöiden määrät (B) vuosina Salmonellaepidemioiden kuvauksia vuosina

11 10

12 1 Esipuhe Eläinlääkintöylitarkastaja Terhi Laaksonen, MMM. Salmonellabakteerien aiheuttamat ruokamyrkytykset ovat jatkuvasti merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma ympäri maailmaa. Suomen tilanne on kansainvälisesti arvioiden erittäin hyvin. Tuotantoeläinten ja rehujen salmonellatorjuntaan on panostettu vuosikymmeniä, joten salmonellan esiintyminen eläimistä saatavissa elintarvikkeissa on alhainen. Kansallinen salmonellavalvontaohjelma koskee siipikarjaa, sikoja ja nautoja sekä näistä saatavaa lihaa ja kananmunia. Ohjelma on toiminut vuodesta 1995, joten se täytti 10 vuotta vuonna Euroopan unionin salmonellalainsäädäntöä on viime vuosina kehitetty merkittävästi. Kansallista valvontaohjelmaa ollaan parhaillaan uudistamassa uuden yhteisölainsäädännön vaatimusten mukaiseksi. Tähän julkaisuun on koottu ohjelman 10-vuotisen toimikauden tulokset. Julkaisun tarkoitus on paitsi juhlistaa ohjelman 10-vuotista taipaletta myös kerätä saadut kokemukset ohjelman uudistamisen vaatiman arvioinnin pohjaksi. Salmonellatorjunta edellyttää usean sektorin yhteistyötä. Toimenpiteitä tarvitaan terveydenhuollon, elintarviketuotannon, eläinlääkinnän sekä rehuntuotannon valvonnan ja tutkimuksen alueilla. Tässä julkaisussa on haluttu huomioida salmonellavalvontaohjelman lisäksi myös muu salmonellan torjuntaan liittyvä toiminta kattavamman kokonaiskuvan saamiseksi. Salmonellatorjunta on Suomessa todettu kustannustehokkaaksi. Torjuntatyö vaatii kuitenkin runsaasti resursseja. Tämän julkaisun tekijät esittävät erityiset kiitokset kaikille kentän kunnaneläinlääkäreille, tarkastuseläinlääkäreille, rehuja elintarvikevalvojille, laboratoriohenkilöstölle, terveydenhuollon työntekijöille, elintarvikeketjun toimijoille ja muille tahoille, joiden päivittäisen työpanoksen ansiosta tehokas salmonellatorjunta on mahdollista. 11

13 2 Kansallinen salmonellavalvontaohjelma Eläinlääkintöylitarkastaja Terhi Laaksonen, MMM; eläinlääkäri Henry Kuronen, ylitarkastaja Anna Huttunen, ylitarkastaja Mika Varjonen ja elintarvikeylitarkastaja Mari Laihonen, Evira 2.1 Lainsäädäntö Suomen kansallinen salmonellavalvontaohjelma on toiminut vuodesta Ohjelma on hyväksytty EU:n komission päätöksellä 94/968/EY. Valvontaohjelma koskee siipikarjaa, sikoja, nautoja sekä näistä saatavaa lihaa ja kanamunia. Valvontaohjelman päämäärä on suojata kuluttajaa eläimistä saatavien elintarvikkeiden välityksellä leviäviltä salmonellatartunnoilta. Ohjelman tavoite on pitää salmonellan esiintyminen tuotantoeläimissä ja niistä saatavissa elintarvikkeissa alle 1 % tasolla. Valvontaohjelmassa tutkitaan säännöllisesti salmonellan esiintymistä tuotantotiloilla, hautomoissa, teurastamoissa ja lihanleikkaamoissa. Jatkuvan seurannan tarkoituksena on paljastaa salmonellan esiintyminen jo ennen kuin eläimistä saatavat elintarvikkeet tulevat markkinoille ja kulutukseen. Salmonellan toteaminen johtaa aina lakisääteisiin toimenpiteisiin tartunnan leviämisen estämiseksi ja tartunnan alkuperän selvittämiseksi. Ohjelma kattaa kaikki eri salmonellaserotyypit, ja vaadittavat toimenpiteet ovat samat riippumatta todetusta salmonellaserotyypistä. Nautojen ja sikojen salmonellavalvontaa koskevat päätökset on annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksessä 23/ EEO/1995. Siipikarjaa koskevat säännökset annettiin päätöksissä 19/EEO/1995, 20/EEO/1995 ja 21/EEO/1995. Säädökset päivitettiin vuonna 2001, jolloin ne korvattiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksilla 23/EEO/2001 (broilereiden ja kalkkunoiden salmonellavalvonta) ja 24/EEO/2001 (kanojen salmonellavalvonta). Teurastamon ja leikkaamon salmonellavalvontaa koskevat säädökset annettiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä 8/EEO/1995. Päätös korvattiin vuonna 2001 maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 20/EEO/2001. Kansallisen salmonellavalvontaohjelma on pysynyt pääpiirteittäin muuttumattomana koko toimintansa ajan. Tehdyissä säädösmuutoksissa on lähinnä hiottu yksityiskohtia toimivammiksi. Valvontaohjelman uusimisen suunnittelu aloitettiin vuonna Uusimisen taustalla on ohjelman muuttaminen EU:n uuden zoonoosiasetuksen 2160/2003 vaatimusten mukaiseksi, mutta uusimisen pääasiallinen tavoite on saada ohjelmasta entistä toimivampi. Siipikarjan osalta uuden valvontaohjelman on tarkoitus alkaa vuoden 2007 alusta, ja nautojen ja sikojen osalta muutamaa vuotta myöhemmin. 12

14 2.2 Näytteenotto ja valvonta Siipikarja Siipikarjan salmonellavalvonta perustuu ensisijaisesti elävien lintujen ulostenäytteiden tutkimiseen. Munintakanat, broilerit ja kalkkunat kuuluvat eläviä lintuja koskevan valvontaohjelman piiriin. Näytteitä otetaan kaikissa tuotannon vaiheissa isovanhempais-, vanhempais- ja tuotantopolven parvista kasvattamoissa ja kanaloissa sekä hautomoissa. Siipikarjaparvia koskeva perusnäytteenotto on kuvattu taulukoissa 1, 2 ja 3. Tuotantotilat ja hautomot Kasvatusvaihe Munintavaihe Näytteenottoajankohta Untuvikko Näytteenottopaikka Tuotantotila Näyte Aluspaperi tai sivelynäyte 10 kuljetuslaatikosta 1 4 viikon iässä Tuotantotila Ulostenäyte (60 x 1 g) 2 2 viikkoa ennen muninnan alkua 2 viikon välein Hautomo Tuotantotila Ulostenäyte (60 x 1 g) 2 Pohjapaperi 5 kuoriutumislaatikosta tai meconium-näyte 250 untuvikosta 1 8 viikon välein Tuotantotila Ulostenäyte (60 x 1 g) 2 Taulukko 1. Isovanhempaisja vanhempaisparvien perusnäytteenotto; kana, broileri ja kalkkuna 1 Näytteet yhdistetään yhdeksi yhteisnäytteeksi 2 Broilerit ja kalkkunat; näytteet yhdistetään 6 yhteisnäytteeksi, kanat; näytteet yhdistetään yhdeksi yhteisnäytteeksi Näytteenottoajankohta Näytteenottopaikka Näyte Taulukko 2. Tuotantopolven kanaparvien perusnäytteenotto. Kasvatusvaihe 2 viikkoa ennen munintavaiheen alkua Tuotantotila Ulostenäyte (60 x 1 g) 1 Munintavaihe 3 kertaa munintavaiheen aikana Tuotantotila Ulostenäyte (60 x 1 g) 1 1 Näytteet yhdistetään yhdeksi yhteisnäytteeksi Kasvatusvaihe Näytteenottoajankohta 4 viikon sisällä ennen teurastusta Näytteenottopaikka Näyte Tuotantotila Ulostenäyte (60 x 1 g) 1 Taulukko 3. Tuotantopolven broileri- ja kalkkunaparvien perusnäytteenotto 1 Näytteet yhdistetään kuudeksi yhteisnäytteeksi 13

15 Perusnäytteenotto on tuottajan vastuulla. Taulukoissa kuvatun parvinäytteenoton lisäksi perusnäytteenottoon kuuluu hautomoiden tuotantoympäristönäytteiden otto hautomokohtaisen omavalvontasuunnitelman mukaisesti. Tuotantotiloilla tuottajan ottamat näytteet korvataan kerran vuodessa virallisella näytteenotolla, josta vastaa valvontaviranomainen. Hautomoissa virallinen näytteenotto toteutetaan kahdeksan viikon välein. Tuotantotilojen ja hautomoiden valvojina toimivat vastaaviksi eläinlääkäreiksi nimetyt kunnaneläinlääkärit. Vastaavan eläinlääkärin on valvontakäynnillä virallisen näytteenoton lisäksi tarkastettava tuotantotilalla kerätyt tiedot näytteenotoista ja laboratoriotutkimusten tuloksista sekä tuotantotilan tuotantohygieeniset olosuhteet. Lisäksi hänen on annettava tarpeellista neuvontaa salmonellatartunnan ennaltaehkäisemisestä ja hyvästä tuotantohygieniasta. Valvontaohjelmaan kuuluu perusnäytteenoton lisäksi lisänäytteenotto tapauksissa, joissa salmonellatartunta on todettu tai sitä epäillään. Kunnaneläinlääkäri antaa rajoittavat määräykset tuotantotilalle, jossa salmonella on todettu. Määräyksillä rajoitetaan lintujen ja tuotteiden luovutusta tilalta. Salmonellatapauksessa tehdään aina myös läänineläinlääkärin johdolla epidemiologinen selvitys tartunnan alkuperän ja levinneisyyden selvittämiseksi. Salmonellapositiivisen parven lihaa ei saa toimittaa käsittelemättömänä markkinoille. Liha on ohjattava kuumennettujen lihavalmisteiden valmistukseen hyväksytyssä laitoksessa. Positiivisen parven tuottamat kananmunat on myös käytettävä kuumennettavien munatuotteiden valmistukseen. Jos parvessa on todettu tietty invasiivinen serotyyppi (S. Enteritidis, S. Typhmurium, S. Infantis, S. Bertha, S. Thompson), on munat hävitettävä. Positiivisen parven poistamiseen jälkeen ei samoihin tiloihin saa ottaa uutta parvea ennen kuin tilat on perusteellisesti pesty ja desinfioitu ja rakennuksesta on otettu puhtausnäytteet. Teurastamot ja leikkaamot Valvontaohjelmaan ei sisälly siipikarjaparvien salmonellatutkimuksia teurastamoissa. Teurastettujen broilereiden niskanahkannäytteenotto on tavanomainen käytäntö monessa maassa. Suomessa niskanahkanäytteenottoa ei ole katsottu tarpeelliseksi, koska salmonellan esiintyminen on alhaista ja parvet tutkitaan ennen teurastusta. Parven salmonellatutkimustulos on toimitettava teurastamolle ja tarkastuseläinlääkärille ennen parven teurastamista. Positiiviset parvet teurastetaan päivän viimeisenä, minkä jälkeen teurastamotilat pudistetaan ja desinfioidaan. Teurastamoiden on myös huolehdittava, että positiivisista parvista saatu liha pidetään erillään muusta lihasta ja ohjataan kuumennuskäsittelyyn. Taulukko 4. Siipikarjanlihan leikkaamonäytteenotto Tuotantokapasiteetti kg / viikko Näytteenottotiheys > Kerran päivässä Kerran viikossa < Kerran kuukaudessa < Kaksi kertaa vuodessa 14

16 Salmonellan esiintymistä siipikarjanlihassa seurataan säännöllisesti leikkaamoissa. Leikkaamonäytteenoton pääasiallinen tarkoitus on tarkkailla parvitutkimusten tehoa, eli sitä pystytäänkö positiiviset parvet poistamaan tuoreen siipikarjalihan tuotantoketjusta ennen teurastusta. Leikkaamonäytteenoton piiriin kuuluu kanan, broilerin ja kalkkunan lihan lisäksi ankan, hanhen ja helmikanan liha. Leikkaamoiden on sisällytettävä omavalvontaansa näytteenotto käsittelemiensä siipikarjaryhmien lihasta. Näytteenottotiheys riippuu leikkaamon tuotantokapasiteetista (Taulukko 4). Näytteeksi otetaan lihamurskaa tuotantolinjalta esim. leikkauspöydiltä Nauta ja sika Nautojen ja sikojen salmonellaseuranta perustuu teurastamonäytteenottoon. Vuosittain teurastamoissa otetaan imusolmuke- ja ruhonpintasivelynäytteet 3000 naudasta, lihasiasta ja emakosta. Elintarvikevirasto on vuosittain laatinut näytteenottosuunnitelman, jossa vuosinäytemäärät jaetaan eri teurastamoiden kesken niiden edellisen vuoden teurasmäärien perusteella. Teurastamoiden on sisällytettävä näytteenotto omavalvontasuunnitelmaansa. Näytteenoton on oltava teurastamoissa satunnaista ja jakauduttava tasaisesti koko vuoden ajalle. Tarkastuseläinlääkäri valvoo näytteenoton toteutumista. Teurastamot ja leikkaamot Imusolmukenäytteeksi otetaan tutkittavaa ruhoa kohden vähintään viisi imusolmuketta ohut- ja umpisuolialueelta. Saman ruhon imusolmukkeet tutkitaan yhtenä näytteenä. Pintasivelynäytteet otetaan sivelemällä yhteensä noin 1400 cm² kokoinen alue ruhossa. Naudan ruhoissa sivelykohtia on kaksi ja sian ruhoissa kolme. Teurastamonäytteenoton lisäksi salmonellan esiintymistä naudan, lihasikojen ja emakoiden lihassa tutkitaan leikkaamonäytteenotossa. Leikkaamonäytteenotto toimii samalla periaatteella kuin siipikarjanlihan leikkaamonäytteenotto. Myös näytteenottotiheys on vastaava kuin siipikarjanlihanleikkaamoilla (Taulukko 4). Jos imusolmukenäytteenotossa todetaan salmonella, on kunnaneläinlääkärin tutkittava karja, josta teuraseläin oli peräisin. Jos salmonella todetaan ruhon pintanäytteessä tai leikkaamonäytteessä, on laitoksen pyrittävä selvittämään tartunnan alkuperä, lisättävä näytteenottoa ja sisällytettävä näytteenottoon myös puhtausnäytteitä. Lisäksi tilat ja välineet on pestävä ja desinfioitava huolellisesti. Valvontaohjelma ei sisällä kaikkien nauta- ja sikatilojen säännöllistä seurantaa vastaavasti kuin siipikarjan ohjelma. Tiloilla otettaan näytteitä, jos epäillään salmonellan esiintymistä. Epäilynäytteet on otettava, jos tilan teuraseläimestä otetussa imusolmukenäytteessä on todettu salmonella, tai jos salmonellaa epäillään kliinisten oireiden tai patologisanatomisten löydösten perusteella. Tilan eläimet on tutkittava myös, jos eläinten hoitoon osallistuvalla henkilöllä on todettu salmonellatartunta. Epäilytilanteissa näytteenotosta vastaa aina kunnaneläinlääkäri. Nauta- ja sikatilat Valvontaohjelmaan sisältyy jonkin verran perusnäytteenottoa, joka tehdään ilman salmonellaepäilyä. Terveysvalvontaohjelmaan kuuluvat jalostussikalat on tutkittava vuosittain salmonellan varalta. Myös nautakarjat, joista lähetetään sonnivasikoita keinosiemennysasemille, on tutkittava salmonellan varalta ennen vasikan lähettämistä. Näiden valvontaohjelmaan kuuluvien näytteiden lisäksi elinkeino on ottanut vuosittain huomattavan määrän omavalvontanäytteitä. 15

17 Tilanäytteenotossa otetaan eläimistä yksilö- ja yhteisulostenäytteitä, joiden määrä riippuu karjan koosta ja siitä tehdäänkö tutkimus epäilyn takia vai muusta syystä. Jos karjassa todetaan salmonella, niin kunnaneläinlääkäri antaa tilalle rajoittavat määräykset. Tällöin tilalta ei saa toimittaa eläimiä muualle kuin teurastamoon, jolloin teuraseläimistä saatava liha on kuumennettava. Jos kyseessä on maidontuotantotila, niin maitoa ei saa luovuttaa tilalta muualle kuin meijeriin pastöroitavien tuotteiden valmistukseen. Tilalle tehdään erityinen saneeraussuunnitelma salmonellatartunnan hävittämiseksi tilalta. Tila vapautuu rajoittavista määräyksistä sen jälkeen kun tilan eläinten ulostenäytteet on todettu kielteisiksi kahdessa kuukauden välein tehtävässä salmonellatutkimuksessa Näytteiden tutkiminen ja tiedonkeruu Salmonellavalvontaohjelman mukaiset näytteet on tutkittava laboratorioissa, jotka ovat joko Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen (eläinnäytteet) tai Elintarvikeviraston (teurastamo- ja leikkaamonäytteet) hyväksymiä. Laboratorioita on yhteensä n. 50, ja ne ovat pääasiassa kunnallisia elintarvikelaboratorioita tai teurastamoiden omia laboratorioita. Hyväksyttyjä tutkimusmenetelmiä ovat ISO 6579:2002 (aiemmin ISO 6579:1993) ja NMKL nro 71:1999. Vuonna 1999 ulostenäytteiden tutkimukseen lisättiin esirikastus, jota ei ollut aiemmin käytetty. EELA on toiminut kansallisena referenssilaboratoriona. Muiden laboratorioiden on lähetettävä eristämänsä salmonellakannat EELAan varmistettavaksi ja serotyypitettäväksi. Faagityypitys tehdään Kansanterveyslaitoksen suolistobakteriologian laboratoriossa. 2.3 Tuotantorakenne Siipikarjanlihan tuotanto Suomessa siipikarjatilojen määrä laski vuodesta 1995 vuoteen % (TIKE 2006). Siipikarjatiloja oli Suomessa vuonna kpl. (TIKE, 2006). Siipikarjan isovanhempais- ja vanhempaispolven untuvikkoja Suomeen toimitti muutama toimittaja. Broilereiden vanhempaispolven kanaloiden määrä on lähes pysynyt samana vuodesta 1995 vuoteen Tällöin niitä oli 45 kpl. Kalkkunoiden vanhempaispolven emokanaloiden määrä oli vuonna kpl. Kanojen vanhempaispolven kanaloiden määrä on laskenut vuoden 1995 noin parista kymmenestä vuonna 2004 olleeseen 14 emokanalaan (Evira, 2006). Kasvatuskanaloita oli vuonna 2004 broilerin vanhempaispolven tuotannossa 45 kpl ja munintakanaloiden vanhempaisja tuotantopolven tuotannossa 27 kpl. Broilerikasvattamoja oli vuonna 2006 n. 210 kpl (Suomen Siipikarjaliitto ry ja Suomen Broileryhdistys ry, internet-sivut.). Haudottujen untuvikkojen määrä kasvoi vuodesta 1995 vuoteen Eniten haudottiin broileriuntuvikkoja. Niiden haudontamäärä kasvoi vuodesta 1997 vuoteen ,6 prosentilla. Kalkkunan haudontamäärien kasvu oli voimakkainta verrattuna muuhun siipikarjaan. Kasvu vuodesta 1998 vuoteen 2004 oli 289,2 prosenttia. Munintakanojen haudontamäärä laski seurantajaksolla 9,7 prosenttia (Taulukko 5). 16

18 Vuosi Broileri Kalkkuna Kana Yhteensä 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl Siipikarjaliitto;haudonmäärät ( ) EELA; Haudonmäärät ( ) Elintarvikevirasto; Haudontamäärät ( ) Taulukko 5 Haudottu siipikarja Suomessa vuosina Siipikarjan teurastamoja toimi vuonna kpl ja niiden määrä pysyi vuoteen 2004 asti samana. Siipikarjan teurastuspaikkoja oli vuonna 1995 noin 30 kpl, vuonna 2004 niiden määrä oli 22 kpl. Vuonna 2004 leikkaamoja oli 74 kpl sekä pienimuotoisia leikkaamoja oli 159 kpl. Sekä leikkaamojen että pienimuotoisten leikkaamojen määrän voidaan arvioida laskeneen hieman vuodesta 1995 (Evira, 2006). Vuosina Suomessa tuotetusta lihasta oli siipikarjan lihan osuus kolmanneksi suurin (14 %). Siipikarjan lihaa tuotettiin Suomessa vuosien aikana keskimäärin 62,2 miljoonaa kiloa vuodessa. Suomessa vuosina tuotetusta siipikarjasta suurin osa oli broilereita ja kalkkunoita. Lihantuotantoon kasvatettiin myös ankkoja, heinäsorsia, strutseja, emuja ja hanhia, mutta niiden kasvatus oli pienimuotoisesta (Taulukko 6). Siipikarjan tuotannosta broilerin osuus oli 90 prosenttia. Broileria tuotettiin vuonna ,2 miljoonaa kiloa, ja sen tuotanto oli vuoteen 2004 mennessä kasvanut 71,4 miljoonaan kiloon. Kalkkunanlihantuotanto kasvoi suhteessa eniten verrattuna muihin siipikarjanlihoihin. Vuonna 1995 kalkkunanlihaa tuotettiin 1,1 miljoonaa kiloa, kun vuonna 2004 tuotanto oli kasvanut 14,2 miljoonaa kiloon (Taulukko 7). Kananlihan käyttö oli Suomessa broilerin- ja kalkkunanlihaan verraten vähäistä. Sen tuotanto laski vuonna 1995 tuotetusta 3,3 miljoonasta kilosta noin kolmasosaan vuoteen 2004 tultaessa (Tike, 2005). Siipikarjalihan kotimainen tuotanto on vuosien aikana kasvattanut merkittävästi osuuttaan suomalaisessa lihantuotannossa (104 %). Suurinta kasvu on ollut kalkkunantuotannossa (1218 %), myös broilerintuotanto on kasvanut merkittävästi (85 %). Kanojen teurastusmäärä on laskenut kolmannekseen vuodesta 1995 vuoteen Vuosina tuotannon tehostuessa ovat teurastamoiden, teurastuspaikkojen, sekä leikkaamojen määrät laskeneet, vaikka tuotantomäärät ovat nousseet. Ankkojen, heinäsorsien, strutsien, emujen ja hanhien lihatuotanto oli vielä vuonna 2004 hyvin pienimuotoista. 17

19 Taulukko 6 Siipikarjan määrä Suomessa vuosina Vuosi Munivat kanat 1 Kananpoikaset 2 Kukot 1 Broileremot 3 Broilerit Kalkkunat Muu siipikarja Yhteensä 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl ,8 1482,3 25,2 239,8 4276,4 80,0 75, , ,5 1245,6 24,6 278,6 4052, ,5 1287,8 32,0 299,2 4911,1 111,6 33, , ,8 1184,7 29,5 347,1 5507,2 144,8 34, , ,3 1025,3 17,2 382,4 5998,2 210,0 39, , ,0 914,4 17,6 363,5 7917,9 214,5 31, , ,7 1043,0 12,4 393,9 5412,1 455,4 35, , ,5 772,3 9,4 401,6 5766,3 530,5 41, , ,2 930,9 10,1 346,0 6050,3 603,4 40, , ,2 911,6 10,4 287,4 5573,2 535,3 18, ,2 MMMTike; Maatilatilastollinen vuosikirja Siipikarjan määrä alueittain sekä koko maassa TIKE Vuosina vähintään 20 viikkoa. 2 Vuosina alle 20 viikkoa 3 Vähintään 18 viikkoa Vuosina siipikarjan lukumäärä 1.5. Taulukko 7. Siipikarjan tuotanto ja teurastukset Suomessa vuosina Vuosi Broileri tuotanto 1, 2, 3 Kalkkuna tuotanto 4, 5 Broilerit teurastukset 6, 7, 8 Kalkkuna teurastukset 7, 8 Kanat ja kukot teurastukset 7, 8 Yhteensä maatilateur. 10, 11 milj.kg/v milj.kg/v 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl 1000 kpl ,2 1, ,1 1, ,3 2981, ,6 1, ,6 10, ,1 2, ,1 2443,7 8, ,6 3, ,5 1287,1 5, ,3 5, ,7 749,9 1321,2 10, ,2 8, ,6 1164,9 1433, ,2 12, ,3 1521,2 990,5 14, , ,8 1761,1 457,6 2, ,5 14, ,5 981,7 6,3 1 Tike; Tietokappa 3/2000. Teurastamoissa teurastetun siipikarjan-, lampaan- ja hevosenlihan määrä (vuosi 1996). Tike Sisältää broilerit ja broileremot 2 Tike; Tietokappa 3/2001. Teurastamoissa teurastetun siipikarjan-, lampaan- ja hevosenlihan määrä ( ). Tike Tike; Tietokappa 3/2006. Siipikarjan, lampaiden ja hevosten teurastukset ( ). Tike Siipikarjaliitto; Siipikarjantuotanto Suomessa (vuodet ). html. Tarkistettu Tike; Tietokappa 3/2006. Siipikarjan, lampaiden ja hevosten teurastukset (vuodet ). Tike Broilerien teurastukset vuonna Tike; Tietokappa 3/2001. Teurastamoissa teurastetun sikojen, siipikarjan, lampaiden ja hevosten määrät (vuodet ). Tike Tike; Tietokappa 3/2006. Siipikarjan, lampaiden ja hevosten teurastukset (vuodet ). Tike Sisältää broilerit ja broileremot 9 Maatilateurastukset Tike; Maatilatilastollinen vuosikirja Teurastettujen eläinten lukumäärä (Maatilalla teurastetut; vuodet ). Tike Tike; Maatilatilastollinen vuosikirja Teurastettujen eläinten lukumäärä (vuosi 2004). Tike

20 2.3.2 Kananmunien tuotanto Munantuotantoa voitiin harjoittaa Suomessa vuosina häkki- tai lattiakanalassa. Suomessa oli vuonna ,2 miljoonaa kanaa. Munivien kanojen määrä laski vuoteen 2004 tultaessa 27 prosenttia. Samanaikaisesti munantuotanto laski 19,4 prosenttia. Vuonna 1995 munantuotanto oli 74,7 miljoonaa kiloa, kun tuotanto vuonna 2004 oli laskenut 60,2 miljoonaan kiloon. Kananmunien kulutus vuonna 1995 oli 60,5 miljoonaa kiloa ja vuonna ,6 miljoonaa kiloa. Kulutuksessa laskua tapahtui 16 prosenttia (Elintarviketieto, 2005). Kananmunien viennin osuus laski 24 prosenttia. Vuoden 1995 viennin määrä oli 14 miljoonaa kiloa, kun vuonna 2004 vientiä oli 10,6 miljoonaa kiloa. Kananmunien omavaraisuusaste pysyi positiivisena vuosien ajan. Vuosien munantuotantoa kuvaavat tiedot on esitetty taulukossa 8. Vuonna 1995 munapakkaamoja oli 65 kpl, kun vuonna 2004 pakkaamojen määrä oli kasvanut 149 pakkaamoon (Taulukko 8). Erityisesti tilapakkaamojen määrä on kasvanut. Kananmunan kulutus Suomessa laski (16,4 %), joka sai aikaan myös pakattujen munien määrän laskun (6,6 %). Munantuotantoketjussa vuonna 2004 oli kaksi isovanhempaispolven untuvikkojen maahantuojaa ja 12 vanhempaispolven kanalaa ( Kasvatuskanaloiden ja munantuotantokanaloiden määrässä tapahtui vuosien aikana melkoista vähenemistä. Kasvatuskanaloita oli vuonna 2004 noin 60 kpl ja munantuotantokanaloita noin 1100 (TIKE 2006). Vaikka munantuotanto laski seurantajakson aikana 19 prosenttia, omavaraisuusaste oli vielä vuonna %. Vuonna 1995 viennin osuus (18,5 %) oli kokonaistuotannosta suurimmillaan. Vuonna 2002 sen määrä oli alhaisin (8,6 %) (Taulukko 8). Vuosi Kanalat 1 Pakkaamoja 2, 3 kpl Tuotanto 5, 6, 7 milj. kg/v Pakkaamoon 4, 5 milj. kg/v Omavaraisuus % Vienti 8, 9 milj. kg/v , , , , , , , , , , ,5 54, , ,7 52, , ,2 54, , ,2 56, ,4 1 Tike; Kanalarekisteri (vuosi 2004). (yhteensä 1145 kanalaa, joista 745 kanalaa oli häkkikanaloita, 336 lattiakanaloita ja 46 luomukanaloita.) 2 EELA; Pakkaamorekisteri ( ). 3 Elintarvikevirasto; Pakkaamorekisteri ( ). 4 EELA; Pakkaamoon toimitettujen munien määrä ( ) 5 Tike; Kananmunien tuotanto ja haudonnat vuosina Tike Pakkaamoiden vastaanottama määrä, ei sisällä suoramyyntiä eikä kotikäyttöä. 6 Tike; Maatilatilastollinen vuosikirja 2004 (vuodet ). TIKE Taulukko 8. Kananmunan tuotannon rakentuminen Suomessa vuosina Siipikarjaliitto / Gallup Elintarviketieto. (vuosi 2004). 8 Tike; Tietokappa 3/2000. Kananmuna ja haudonnat vuosina ). Tike Vuodet sisältävät munamassan 9 Tike; Tietokappa 3/2006. Lihan ja kananmunien vienti Tike Vuodet sisältävät munamassan kuorimuniksi muutettuna 19

21 Kirjallisuus Elintarvikevirasto; Liha-alan laitosten rekisteri. Elintarvikevirasto; Pakkaamorekisteri Elintarvikevirasto; Rekisteri pienimuotoista liha-alan laitoksista. Elintarvikevirasto; Siipikarjan haudontatilastot Elintarvikevirasto; Rekisteröidyt isovanhempais- ja vanhempaispolven siipikarjalaitokset Suomessa Elintarvikevirasto; Teurastamorekisteri vuosilta xx Gallup Elintarviketieto; Siipikarjan tuotantomäärät Suomessa vuosina Tike; Kananmunatuotannon rakenne. Maatilatutkimukset Tike; Kananmunatuotannon rakenne. Pakkaamotilastot ja maatilarekisteri Tike; Siipikarjan määrä Suomessa vuosina Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS) vuosina , Tike; Siipikarjan määrä Suomessa vuosina Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS) vuosina Tike; Siipikarjan määrä Suomessa vuosina Erillinen tilastokysely tukea hakemattomille tiloille. Tike; Kananmunan viennin rakentuminen vuosina Siipikarjaliitto; Siipikarjan hautomorekisterit vuosilta Sianlihan ja naudanlihan tuotanto Sika Suomessa vuosien keskimääräinen lihantuotanto oli noin 340 miljoonaa kiloa vuodessa. Lihan kokonaistuotanto vuonna 1995 oli 306 miljoonaa kiloa (kuumapainovähennyksellä). Vuoteen 2004 tultaessa oli tuotanto kasvanut 19 prosenttia ja oli 377 miljoonaa kiloa. Lihan tuotanto Suomessa jakautui vuonna 2004 siten, että sianlihantuotannon osuus oli 53 %, naudanlihan osuus oli 27 % ja kolmantena oli siipikarjanlihantuotanto (20 %). Lampaan ja hevosen lihan tuotannon osuus oli hyvin pientä. Niiden yhteenlaskettu osuus Suomen lihantuotannosta vuonna 2004 oli noin 3 prosenttia. Vuosien lihantuotantoon liittyvät luvut ovat esitetty taulukossa 9. Suomessa oli vuonna 1995 noin 25 kpl punaisen lihan teurastamoita ja 6 7 kpl siipikarjan lihan teurastamoita. Punaisen lihan teurastuspaikkoja oli noin 100 kpl ja siipikarjan noin 30 kpl. Niiden määrä laski vuoteen 2004 tultaessa. Vuonna 2004 punaisen lihan teurastamoita oli 18 kpl ja siipikarjan 7 kpl. Punaisen lihan teurastuspaikkoja oli 74 kpl ja siipikarjan 22 kpl. Leikkaamoita oli vuonna kpl ja pienimuotoisia leikkaamoja 159 kpl (Evira, 2006). Muiden sikojen paitsi emakoiden määrät laskivat hieman vuodesta 1995 vuoteen Vuonna 1995 Suomessa oli yhteensä noin 1,4 miljoonaa sikaa. Vuonna 2004 niiden määrä oli noin 1,36 miljoonaa. Suhteellisesti eniten laski karjujen ( 50 kg) määrä, niiden määrä laski 28 prosenttia. Sikojen (20 50 kg) ja porsaiden (<20 kg) määrät laskivat vuosina ,8 4,9 prosenttia. Emakoiden ( 50 kg) määrä kasvoi 8,6 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen Lihasikojen ( 50 kg) määrä laski hieman, 2,1 prosenttia. Sikojen määrä on esitetty vuosikohtaisesti taulukossa 10. Suomessa tuotettiin noin 168 miljoonaa kiloa sianlihaa vuonna Tuotanto kasvoi vuoteen 2004 tultaessa noin 19 prosenttia. Teurastettujen sikojen kappalemäärä teurastamoissa kasvoi vuodesta 1997 vuoteen 2004 noin 8 prosenttia (Taulukko 11). 20

22 Vuosi Sika 1, 2 milj. kg/v Nauta 1, 3 milj. kg/ v Vasikanliha 1, 4 milj. kg/v Siipikarja 1, 5 milj. kg/v Lammas ja karitsa 1, 6 milj. kg/ v Hevonen 1, 6 milj. kg/v Yhteensä milj. kg/v ,6 96 0,16 42,6 1,57 0,43 308, ,8 96,4 0,19 49,4 1,35 0,47 319, ,7 99,2 0,4 52,7 1,27 0,4 333, ,5 93,5 0,28 61,1 1,18 0,48 341, ,6 90,2 0,24 66,1 0,91 0,41 339, ,8 91,2 0,27 64,4 0,75 0,39 329, ,7 89,6 0,21 75,7 0,67 0,36 340, ,2 90,6 0,12 82,6 0,64 0,31 358, ,2 95,7 0,11 83,7 0,59 0,19 373, ,1 91,2 0, ,65 0,09 377,15 Taulukko 9. Lihan tuotanto ja teurastukset Suomessa vuosina Vuosi Karjut 50 kg 1000 kpl Emakot 50 kg 1000 kpl Lihasiat 50 kg 1000 kpl Siat kg 1000 kpl Porsaat < 20 kg 1000 kpl Siat yhteensä 1000 kpl ,5 161,1 450,8 306,1 475,7 1400, ,6 179,8 444,7 308,8 455,5 1395, ,1 185,2 470,4 366,7 437,6 1467, ,8 186,5 420,6 357,4 428,7 1401, ,8 180,2 431,1 296,9 437,3 1351, ,0 184,0 404,9 289,2 411,7 1295, ,4 163,6 391,2 291,6 408,9 1260, ,3 172,2 404,8 296,0 436,7 1315, ,0 178,1 444,0 297,1 450,7 1374, ,7 175,0 441,2 291,3 452,4 1364,6 MMMTike; Maatilatilastollinen vuosikirja Sikojen lumäärä alueittain sekä koko maassa TIKE Mitattu paino oli elopaino. Taulukko 10 Sikojen lukumäärä Suomessa vuosina

23 Nauta Nautaeläinten määrä laski Suomessa 16 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2004 tultaessa. Suomen nautaeläinten määrä laski 16 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2004 tultaessa. Suurinta lasku oli vasikoiden määrässä (22 %) sekä lypsylehmien määrässä (19 %). Hiehojen määrä laski 8 prosenttia. Sonnien määrä pysyi lähes samana. Emolehmien määrä nousi noin viidellä prosentilla. Nautojen määrää kuvaavat luvut ovat esitetty taulukossa 12. Naudanlihaa tuotettiin Suomessa keskimäärin 93 miljoonaa kiloa vuodessa. Sen osuus laski vuodesta 1995 vuoteen 2004 tultaessa 2,8 prosentilla. Teurastamoissa teurastettujen nautojen määrät laskivat vuodesta 1997 vuoteen 2004 noin 20 prosenttia (Taulukko 11). Taulukko 11 Naudan ja sianlihan tuotanto sekä teurastus Suomessa vuosina Vuosi Naudanliha 1, 2 milj. kg /vuosi Sianliha 1, 2 milj. kg / v Nautaeläimiä yhteensä 3, 4 teurastamoissa 1000 kpl Sikoja 3, 5 teurastamoissa 1000 kpl ,01 167, ,36 171, ,21 179,67 397,8 2181, ,48 184,52 376,8 2194, ,24 181,86 361,1 2169, ,16 172,79 355,1 2045, ,56 173,7 339,1 2036, ,61 184,24 330,6 2142, ,71 193,22 335,7 2289, ,3 198,5 318,5 2351,2 1 MMMTIKE: Teurastamotilasto ja maatilatutkimukset , 2 MMMTIKE: Teurastamotilastot (sis. Teurastamoissa teurastetut eläimet, ei sisällä kotiteurastuksia) 3 MMMTike; Maataloustilastollinen vuosikirja Teurastettujen eläinten lukumäärä TIKE Tike; Tietokappa 3/2006. Nautojen teurastukset (kpl) vuonna Tike Vuosi 2004 sisältää teurastamoissa teurastetut naudat, ei sisällä kotiteurastuksia. 5 Tike; Tietokappa 3/2006. Sikojen teurastukset vuonna Tike Vuosi 2004 sisältää teurastamoissa teurastetut siat, ei sisällä kotiteurastuksia. Taulukko 12. Nautaeläinten määrät Suomessa vuosina Vuosi Lypsylehmät 1000 kpl Emolehmät 1000 kpl Sonnit yli vuoden 1000 kpl Hiehot 1000 kpl Vasikat alle vuoden 1000 kpl Nautaeläimet yhteensä 1000 kpl ,5 29,2 109,3 188,9 422,0 1147, ,2 31,1 114,7 201,1 406,5 1145, ,9 32,4 120,5 196,8 401,8 1142, ,1 30,6 114,8 190,3 398,3 1117, ,4 29,6 118,1 187,5 379,2 1086, ,1 27,8 114,9 185,0 364,8 1056, ,8 27,2 111,3 181,7 362,3 1037, ,8 28,1 115,3 180,0 354,2 1025, ,9 28,1 115,5 178,5 344,1 1000, ,4 30,8 110,5 173,0 330,4 969,1 1 MMMTike Maatilatilastollinen vuosikirja Nautaeläinten lukumäärä alueittain sekä koko maassa vuosina TIKE (Vuosien tiedot). 2 MMMTike; Maatilarekisteri Kotieläinten lukumäärä TIKE (Vuoden 2004 tiedot). 22

24 2.4 Ohjelman tulokset / Siipikarja Munantuotantosiipikarja Munantuotannon vanhempais- ja isovanhempaiskanaloissa on todettu salmonellaa vuosina vain vuonna 2004 (Taulukko 13). Tuotantopolven munintakanaparvista salmonellaa eristettiin sekä 2004 vain 1 6 parvesta vuosittain eikä lainkaan Tuotantopolven kasvattamoissa salmonellaa todettiin neljänä vuonna; 1995, 1997, 2003 ja 2004 (Taulukko 14). Kaikkiaan tuotantokanaloissa todettiin seitsemää eri serotyyppiä (Taulukko 15). Salmonella Typhimurium oli yleisin serotyyppi ja FT 1 sen yleisin faagityyppi (Liite 1). Raakaa kananmunaa sisältävien valmisteiden välityksellä leviävää ja siten suuremman terveysriskin ihmisille aiheuttavaa Salmonella Enteritidis serotyyppiä todettiin vain kahtena vuonna (1995 ja 1999, Taulukko 15. ja niiden faagityypit olivat FT 1 ja FT 4. Vuoden 1995 Enteritidis FT 1 kanalan munat aiheuttivat kaksi epidemiaa ihmisille. Siipikarjan tuotantotilat Emokasvattamo Vuosi Parvia * tutkittu kpl Positiivisia parvia kpl Vanhempais- ja isovanhempaisparvet Positiivisia parvia % Positiivisia kanaloita kpl Taulukko 13. Kansallinen salmonellavalvontaohjelma : Vanhempais- ja isovanhempaiskanalat Emokanala ,5 1 * Parvet tutkitaan 2 kuukauden välein tilalla. Sama parvi voi esiintyä luvussa useamman kerran 23

25 Taulukko 14. Kansallinen salmonellavalvontaohjelma : Kanalat (munantuotanto, tuotantopolvi) Siipikarjan tuotantotilat Kasvattamo Vuosi Parvia * tutkittu kpl Positiivisia parvia kpl Positiivisia parvia % Kanalat (munantuotanto, tuotantopolvi) Positiivisia kanaloita kpl , , , Kanala , , , , , , ,05 1 * Parvet tutkitaan kolme kertaa munintakauden aikana. Sama parvi voi esiintyä luvussa useamman kerran Taulukko 15. Kansallinen salmonellavalvontaohjelma : Kanalat (munantuotanto, tuotantopolvi) Serotyyppi Salmonellapositiiviset parvet Kanalat (munantuotanto, tuotantopolvi) Kasvattamo Infantis 1 1) Typhimurium Kanala Corvallis 1 1 Enteritidis 1 2 Infantis 1 1) 2 Mbandaka 1 1 Oranienburg 1 Tennessee 1 Typhimurium Yhteensä ) Sama tila 24

26 2.4.2 Lihasiipikarja Broilerien ja kalkkunoiden emokasvattamoissa ja emokanaloissa todettiin vuosien aikana hyvin vähän salmonellapositiivisia parvia (Taulukko 16). Yhdessa broileriemokasvattamossa eristettiin vuonna 1999 useampaa serotyyppiä, vuonna 2002 todettiin Infantis tartunta kahdessa kasvattamossa ja vuonna 2004 eristettiin Tennessee yhden emokasvattamon untuvikkonäytteestä (Taulukko 17). Broileriemokanaloissa todettiin koko aikana vain yksi Infantis tartunta vuonna Yhdessä kalkkunaemokasvattamossa todettiin 1997 Enteritidis FT 4 tartunta, joka oli mahdollisesti tullut tarhalle ulkomaisten siitosmunien mukana. Tartuntaa oli myös kahdella ko. kasvattamon kontaktitarhalla. Kalkkunaemokanaloissakin salmonellaa eristettiin vain 2002 (yksi Agona parvi) ja 2003 (kolme Typhimurium FT1 parvea). Vuoden 2003 positiiviset parvet olivat samanaikaisesti samalla tilalla ja tartunnan jäljille päästiin hautomossa todetun tuotantoympäristönäytteen perusteella. Haudontaerän poikasissa todettiin Typhimurium FT1 tartunta yhdellä tilalla. Broilereiden ja kalkkunoiden tuotantopolven hautomoiden untuvikkonäytteissä salmonellaa todettiin vuosien aikana kolmena vuonna, (Taulukko 18). Vuonna 1999 esiintyi hautomoperäinen tartunta, joka omalta osaltaan aiheutti nousun positiivisten kasvatuserien määrässä 1999 verrattuna edellisiin vuosiin. Siipikarjan tuotantotilat Emokasvattamo Vuosi Parvia* tutkittu kpl Positiivisia parvia kpl Broileri- ja kalkkunaemot Positiivisia parvia % Positiivisia kanaloita kpl ) 0, , , ,3 1 Taulukko 16. Kansallinen salmonellavalvontaohjelma : Broileri- ja kalkkuna, vanhempais- ja isovanhempaispolvi Emokanala , ) 0, ) 0, ) Kalkkunaparvi * Parvet tutkitaan kolme kertaa munintakauden aikana. Sama parvi voi esiintyä luvussa useamman kerran. 25