PORIN KANTAKAUPUNGIN LUONTO-JA MAISEMA- SELVITYS Olli Mattila & Heli Nukki (toim.)

Transkriptio

1 PORIN KANTAKAUPUNGIN LUONTO-JA MAISEMA- SELVITYS 2005 Olli Mattila & Heli Nukki (toim.) Porin kaupunkisuunnittelu Porin kaupunkisuunnittelusarja C62/2006

2

3 PORIN KANTAKAUPUNGIN LUONTO- JA MAISEMA- SELVITYS 2005 Olli Mattila & Heli Nukki (toim.) Porin kaupunkisuunnittelu Porin kaupunkisuunnittelusarja C62/2006

4 Painos 200 kpl Julkaisija Porin kaupunkisuunnittelu Valtakatu 4, Pori Puh. (02) , fax (02) sähköposti: ISBN ISSN X Porin kaupungin painatuskeskus 2006

5 Sisältö 1. Johdanto ja työn tavoitteet Osayleiskaava-alueen rajaus ja alueen yleiset luonnonpiirteet Aiemmat selvitykset Tärkeät lähivirkistysalueet Porin metsä Porin metsän historiaa Nykytila Kartanon Mäkipuisto Koiviston ulkoilupuisto Musan metsä Ruosniemen ulkoilupuisto Luodot Vihervyöhykkeet Luonnonsuojelullisia arvoja sisältävät kohteet Toukarin Luotojen Ulasoorin Kyläsaaren kulttuurimaisema Kirjurinluoto/Raatimiehenluoto, Polsanluoto Liljanluoto Porin metsä Luotsinmäki, Järviojan suu Isokuusenmäki Tiiliruukin lammet Viikinäisten savikuopat Musan lampi Ylikartanon lehto Tuksilan metsäsaareke Lasipruukinmäen lehto Rauhoitetut luonnonmuistomerkit Porin kantakaupunki, maisema ja kansallinen kaupunkipuisto Kokemäenjoki maiseman muokkaajana Kallioperä näkyy alueen topografiassa Porin kansallinen kaupunkipuisto Maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollisti kansalliset kaupunkipuistot Suomessa Kansallisen kaupunkiopuiston kriteerit Kansallisesti merkittävä ympäristö Kaupunkipuisto osana kaupunkilaisten arkea Viherkäytävä läpi kaupungin Porin kansallisen kaupunkipuistoalueen kaavallinen suojelu Porin kansallisen kaupunkipuiston rooli Suomessa...18 Liitteet...19

6 1. Johdanto ja työn tavoitteet Kantakaupungin osayleiskaavan luonto- ja maisemaselvityksen tehtävänä on antaa perustiedot Maa- Porin alueen arvokkaista luontokohteista, maisemasta, virkistysalueista ja viheryhteyksistä. Luonto- ja maisemaselvityksen kautta tiedot välittyvät Kantakaupungin osayleiskaavaan, jossa ratkaistaan osana muuta maankäyttöä virkistysalueiden sijoittuminen ja niiden välisten viheryhteyksien järjestäminen. Maankäyttö- ja rakennuslain 39 :ssä on määritelty yleiskaavan sisältövaatimukset. Niiden mukaa mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon yhdyskuntarakenteen ekologinen kestävyys, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia (MRL 9 ). Valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet ovat osa maankäyttöja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Tavoitteet on ryhmitelty asiasisällön perusteella.kantakaupungin osayleiskaava-aluetta koskevat mm. seuraavat tavoitteet, jotka sivuavat luontoa ja/tai maisemaa. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu Muodostetaan viheralueista yhtenäisiä kokonaisuuksia Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat Luonnon monimuotoisuuden ja ekologisten yhteyksien säilyttäminen Virkistysmahdollisuuksien parantaminen ja luonnon moninaiskäytön edistäminen Luonnonvarojen kestävä käyttö Yhtenäisten luonto- ja viljelyalueiden tarpeettoman pirstomisen ehkäisy Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet Otetaan huomioon maankohoamisen taloudelliset ja ympäristölliset vaikutukset Jokien suistoalueilla kiinnitetään erityistä huomiota maiseman ja luonnontalouden erityispiirteisiin 2. Osayleiskaava-alueen rajaus ja alueen yleiset luonnonpiirteet Juhana Herttua perusti Porin vuonna 1558 purjehduksen käytyä mahdottomaksi Porin edeltäjään Ulvilaan. Tällöin Kokemäenjoen suu oli kaupungin nykyisen keskustan kohdalla. Vähitellen joki madaltui ja myös Poriin purjehtiminen kävi mahdottomaksi. Kaupungin paikkaa ei kuitenkaan enää siirretty, vaan ainoastaan satamat siirtyivät ulommas. Porin kantakaupungin alue muodostuu nykyisen Porin kantakaupungin alueesta, jonka ympärillä tiivis esikaupunkivyöhyke. Esikaupunkialueita ympäröi viljelyvyöhyke, jonka raja on vähitellen hämärtynyt kaupunkimaisen asutuksen levittäytyessä kohti maaseutua. Kaupungin läpi virtaa Kokemäenjoki, joka keskustan ohitettuaan levittäytyy Pohjoismaiden laajimpana jokisuistona kohti merta. Kaupunki ympäristöineen on erittäin alavaa. Keskusta ja sitä ympäröivät alueet kohoavat vain muutaman metrin merenpinnan tasosta. Keskustan korkein mäki on Raatihuoneenmäki (11 mpy), joka on osa kaupungin läpi kaakko-luode suunnassa kulkevaa harjua. Kaupungin eteläpuolella muutoin tasaisesta maisemasta erottuu loivia moreenikumpuja, joista korkein on Isomäki, joka sekin kohoaa vain 22 metriä merenpinnan yläpuolelle. 2

7 Korkokuvan tasaisuus on seurausta alueen kallioperästä, joka paksujen irtonaisten maakerrosten peittämää Satakunnan hiekkakiveä. Jääkauden, meren ja Kokemäenjoen voimat ovat tasoittaneet entisestään laakeaa maisemaa. Hiekkakivipatjan päällä oleva irtomaapeite on paksuudeltaan keskimäärin metriä. Maalajit vaihtelevat moreenista, soraan, hiekkaan ja saveen. Tasainen korkokuva muuttuu pohjoisessa, jossa kallioperä muuttuu peruskallioksi. Täällä Kokemäenjokilaakson rajana toimii Toukarin-Ruosniemen kallioselänne, joka kohoaa metriä eteläpuolisen Kokemäenjokilaakson yläpuolelle. 3. Aiemmat selvitykset Porin kaupungin pienvesien inventointi, 1990 Ympäristötietoa Kokemäenjoesta, Anne Raunio, Satakunnan luonnonssuojelupiiri ry., Satakuntaliitto, 1992 Porin kallioalueiden maisemaselvitys, 1992 Satakunnan luonnonsuojeluselvitys , osaraportti II: Kuntakohtaiset luontokartoitusaineistot: Pori, Satakuntaliitto Tärkeät lähivirkistysalueet 4.1. Porin metsä Porin keskustan eteläpuolella sijaitsee ulkoilu- ja virkistysalueena tunnettu Porin metsä (kuvat 1-2, liite 1). Alue kuuluu Porin kansalliseen kaupunkipuistoon. Merkitykseltään kaupunkilaisten tärkeimmän virkistysalueen pohjoislaidalla sijaitsevat Urheilukeskus, Maauimala, Diakonialaitos, Satakunnan keskussairaala ja sairaanhoito-oppilaitos. Metsän kaakkoispuolella on Porin lentokenttä. Etelässä sijaitsee Katinkurun ampumarata ja väliin jää polkujen ja ulkoiluteiden halkoma noin kolmen neliökilomerin laajuinen metsäalue. Kuva 1. Porin metsä kaakosta kuvattuna. Kuva: Porin kaupunki, kaupunkisuunnittelu

8 Porin metsän historiaa Porin metsänä tunnettu Isonmäen alue on kaupunkilaisten vanha nautinta-alue. Alue toimi kaupunkilaisten yhteislaitumena aina 1930-luvun alkuun saakka. Kaupunkilaiset saivat tuoda karjansa metsään laidunmaksua vastaan. Kaupunki puolestaan aitasi laitumen ja piti yllä alueelle johtavia karjakujia. Kujien päässä oli veräjät, joita vahtivat laidunkaudeksi palkatut vartijat. Eläinten juottamista varten metsässä oli kaivoja. Kaupungin metsänvartijalla oli virka-asuntonsa metsän pohjoislaidalla paikalla, jossa nykyään sijaitsevat tekojäärata ja Karhuhalli. Sodan jälkeen aluetta alettiin kehittää urheilukeskukseksi ja kansanpuistoksi. Urheilukeskuksen yleissuunnitelman laati 1950-luvun alussa professori Yrjö Lindegren. Suunnitelman toteuttaminen aloitettiin maauimalan rakentamisella, joka valmistui vuonna Yleissuunnitelmassa Isomäki esitettiin säilytettäväksi luonnonmukaisena kansanpuistona. Alueella oli laidunkäytön jäljiltä jo polkuverkosto, jota täydennettiin palvelemaan ulkoilijoiden tarpeita. Urheilukeskuksen Stadion valmistui vuonna Vuonna 1964 Isomäki sai tekojääradan, joka katettiin jäähalliksi vuonna Muita Isomäkeen sotien jälkeisenä aikana sijoittuneita toimintoja olivat 1970-luvun lopulla purettu laululava, mäen päällä sijaitseva ja nykyisin vain Jazz-juhlien aikaan auki oleva leirintäalue sekä Vihreä teatteri, jossa on ollut kesäteatteritoimintaa vuodesta Myös lentotoiminta on myös jättänyt pysyvät merkkinsä Porin metsän maisemaan. Alueen kaakkoispuolella sijaitsevan lentokentän ensimmäinen vaihe valmistui syystalvella 1939 ja toisen vaiheen rakennustyöt aloitettiin talvisodan syttyessä. Jatkosodassa kenttä toimi saksalaisten varikkokenttänä ja kentän toimintaan liittyviä rakenteita sijoitettiin paljon myös Porin metsään. Alueelle rakennettiin mm. rullausteitä ja lentokoneiden sirpalesuojia. Sodan jälkeen Porin kentällä toimi Satakunnan lennosto aina vuoteen 1985 saakka, jolloin toiminta siirrettiin Pirkkalaan. Porin metsän historiaa on käsitelty tarkemmin julkaisussa: Lindberg, E Porin metsä - neuvoteltu maisema. Porin kaupunkisuunnittelu Porin kaupunkisuunnittelusarja C59/ Nykytila Porin metsä on hyvin intensiivisessä virkistyskäytössä läpi vuoden. Alueella on tiheä ulkoilu- ja kuntorataverkosto, joka on osin myös valaistu. Omat reittinsä löytyvät niin tavallisille ulkoilijoille, koirien ulkoiluttajille kuin hevosurheilun harrastajillekin. Talvella maastossa kulkevat hiihtoladut. Merkittävin ulkoilureiteistä on Katinkurun polkuna tunnettu ulkoilutie. Porin metsän etelälaidalla sijaitsee Katinkurun ampumarata, jonka paviljonki palvelee myös ulkoilijoita. Isomäen alueella sijaitsevat jäähallin ja maauimalan ohella kesäteatteri ja suurien yleisötapahtumien, kuten Porin jazz -juhlien aikaan auki pidettävä leirintäalue. Kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluvaan metsäaluetta on kaikkiaan vajaa kolme neliökilometriä. Porin metsään kuuluu lisäksi noin neliökilometrin verran kaupunkipuistoon kuulumatonta osin aidattua aluetta lentokentän puoleisella reunalla. Intensiivisin virkistyskäyttö sijoittuu Porin metsän pohjoisosiin Isomäen ympäristöön. Alue on ulkoilureittien solmukohta ja alueelle on rakennettu monenlaisia kuntoilua palvelevia rakenteita. Juuri remontoitu maauimala toimii myös monien urheilukilpailujen keskuspaikkana. Porin metsän pohjoisosia on käsitelty puistomaisesti ja metsän käsittely on ollut varsin varovaista. Isomäen eteläpuolisilla alueilla Porin metsää on hoidettu enemmän normaalin talousmetsän tapaan, mikä näkyy metsän rakenteessa ja maisemassa. Alueella on kuitenkin myös luonnontilaisen kaltaista metsää runsaasti. Parhaiten luonnontilansa säilyttäneet kohteet löytyvät Pinomäen ja Vähämäen väliseltä korpialueelta. Vuosikymmenien aikana Porin metsä on metsän kasvun tehostamiseksi tehokkaasti ojitettu. Avohakkuuta ei Porin metsässä ole toteutettu muualla kuin lentokentän turva-/näkymäalueella. Porin metsän käyttöä ja hoitoa ohjaamaan on valmistunut Porin metsän monikäyttöinen luonnonhoito- 4

9 ja käyttösuunnitelma, josta lisätietoa julkaisussa: Mikkola, N. & Nukki, H. (toim.) Porin metsän monitavoitteinen luonnonhoito- ja käyttösuunnitelma. Porin Kaupunkisuunnittelu Porin kaupunkisuunnittelusarja C60/2006. Suositus: VU (pohjoisosa)/vr (eteläosa)/sl (ks. kappale 6.3.) kansallinen kaupunkipuisto luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä alue Kuva 2. Porin metsässä risteilee lukuisa määrä ulkoilureittejä ja alue on vilkkaassa käytössä Kartanon Mäkipuisto Kartanon Mäkipuisto on pienialainen virkistysmetsä Itä-Porin alueen reunalla (liite 2). Puiston merkitystä nostaa sen sijainti erittäin tiiviisti rakennetun alueen keskellä Koiviston ulkoilupuisto Koiviston ulkoilupuistosta on vähitellen muodostunut itäporilaisten tärkein lähivirkistysalue (liite 2). Metsittyneellä entisen lyhytaaltoaseman alueella on potentiaalia kehittyä koko itäistä Poria palvelevaksi keskuspuistoksi. Alueelle on jo kertaalleen tehty oma kehittämissuunnitelma, mutta toistaiseksi rahallinen panostus puisto- ja virkistyspalvelujen rakentamiseksi on ollut vähäistä Musan metsä Noin 14 hehtaarin laajuinen Musan metsä muodostaa Musan ja Liinaharjan asukkaille viihtyisän virkistysalueen (kuva 3, liite 1). Tuore kangasmetsä suurine mäntyineen saa yhtenäisen rakenteensa ansiosta ulkoilijan tuntemaan olevansa oikeassa metsässä. 5

10 Kuva 3. Musan metsä on pääosin tuoretta kangasmetsää. Kuva 4. Ruosniemen ulkoilupuistosta avautuu maisema Porin keskustan suuntaan. 6

11 4.5. Ruosniemen ulkoilupuisto Ruosniemen ulkoilupuisto on tunnettu talvisista harrastusmahdollisuuksistaan lähinnä alueella sijaitsevan laskettelukeskuksen myötä (kuva 4, liite 2). Alueella sijaitsee myös vähän käytetty kuntorata, mutta se on jäänyt Porin metsän paremmin tunnettujen ja suositumpien ulkoilureittien varjoon. Ruosniemen potentiaalina voi kuitenkin nähdä sen sijainnin kaupungin pohjoispuolisten erämaisten metsäalueiden reunalla. Ruosniemestä Joutsijärvelle suuntautuvan retkeilyreitin rakentamisesta on puhuttu jo ainakin 15 vuotta. Toteutuessaan retkeilyreittihanketta voisi laajentaa siten, että reitti suuntautuisi Joutsijärven ohella myös Noormarkkuun, jolloin kaupunkilaisille ja laajemmaltikin matkailijoille avautuisi rengasreitti, joka toisi eräretkeilymahdollisuuden aivan Porin ydinkeskustan kupeeseen ja olisi saavutettavissa julkisilla kulkuvälineillä Luodot Luotojen alue rajautuu itäpuolelta Kokemäenjoen pääuomana toimivaan Luotsimäenjuopaan sekä lännen puolelta Raumanjuopaan (liite 1). Virkistyskäytön kannalta Luotojen ytimen muodostaa Raatimiehenluoto, joka on osa keväällä 2002 perustettua Porin kansallista kaupunkipuistoa. Raatimiehenluoto, kuten koko Luotojen alue on entistä Kokemäenjoen suistoa ja syntynyt maankohoamisen ja jokilietteen maatumisen seurauksena. Alueella on perinteikäs historia takanaan, sillä Kokemäenjoen luodot otettiin jo varhain maatalouskäyttöön. Alkuun tulvien aiheuttaman vesiperäisyyden vuoksi aluetta käyttää vain laidunnukseen ja niittoon. Tehokkaaseen viljelykseen alue voitiin ottaa maankohoamisen tuloksena vasta tällä vuosisadalla, jolloin hedelmällisestä maasta muodostui kaupungin parhaat pellot. Kokemäenjoen luodot olivat pitkään kaupungin virkamiesten nautinta-aluetta ja myöhemmin peltopalstoja vuokrasivat kaupungin ruutukaava-alueella asuvat pää- ja sivutoimiset viljelijät. Maanviljelys luotojen alueella jatkuu edelleen. Viljelijöistä suurin osa on kaupungin vuokraviljelijöitä. Viljelijät eivät kuitenkaan enää asu kaupungissa, vaan tulevat ympäröivältä haja-asutusalueelta. Tänä päivänä laaja, juopien rikkoma rakentamaton viljelysaukea tuo väljyyttä ja luonnonläheisyyttä vanhaan teollisuuskaupunkiin. Viime vuosikymmeninä alueen merkitys virkistykselle on kasvanut mm. kansallisen kaupunkipuiston perustamisen sekä Kirjurinluodon kehittämisen myötä. 5. Vihervyöhykkeet Kantakaupungin alueella on monia eritasoisia ja toistensa kanssa osin päällekkäisiä vihervyöhykkeitä, jotka yhdessä muodostavat verkostomaisen rakenteen kaupungin sisälle (liite 2). Esimerkiksi Porin kansallinen kaupunkipuisto muodostaa itsessään vihervyöhykkeen läpi koko ydinkeskustan, alkaen Luodoista ja tullen läpi keskustan puistoakseleita pitkin ja päätyen etelässä Porin metsään. Lähempänä keskustaa hautausmaat muodostavat oman rakenteensa, jotka samalla kuitenkin liittyvät kansallisen kaupunkipuiston muodostamaan kokonaisuuteen. Läntisessä Porissa muodostuu puolestaan Tiiliruukin savikuopilta alkava vihervyöhyke, joka seurailee Suntinojan vartta Vähälle-Raumalle ja Tekunkorpeen sekä Viikinäisiin. Suntinojan vartta seuraamalla yhteys olisi muodostettavissa edelleen aina Lutojen alueelle saakka. Pohjoisessa Toukarin-Hyvelän-Ruosniemen pohjoispuolelta alkavat samansuuntaiset ja metsäiset kallioselänteet, jotka muodostavat vihervyöhykkeen, toimien samalla Kantakaupungin ja Pohjois-Porin luonnollisena rajana. Etelässä Kantakaupungin ja Lounais-Porin raja ei ole yhtä selvä vaan kaupunkia ympäröivä viljelyvyöhyke on metsäsaarekkeiden pirstoma ja kaupunki muuttuu maaseuduksi kuin varkain. Tulevaisuudessa viheryhteyksiä tulisi vaalia niin, että niitä ei turhaan pirstottaisi ja jo katkaistuja yhteyksiäkin tulisi uudelleen yhdistää. Vihervyöhykkeet voisivat olla tulevaisuudessa yhdistävinä tekijöinä kaupungin lähivirkistysalueiden välillä ja toimia samalla edelleen tiivistyvän kaupungin ja sen eri 7 kaupunginosien rajapintoina.

12 6. Luonnonsuojelullisia arvoja sisältävät kohteet Ks. liite 1. Luonnonsuojelullisesti merkittävät kohteet Porin kanatakaupungin alueella. 6.1.Toukarin Luotojen Ulasoorin Kyläsaaren kulttuurimaisema Maankohoamisen ja jokilietteen maatumisen seurauksena Kokemäenjoen entinen suistomaa tulvaniittyineen on vähitellen otettu viljelykäyttöön. Alueen pellot ovat tänä päivänä kaupungin parasta viljelymaata, mutta samalla se on myös edelleen luonnonsuojelullisesti ja maisemallisesti merkittävä kokonaisuus. Avoimet viljelymaat muodostavat Kokemäenjoen suiston jatkeena merkittävän muuttavan linnuston levähdysalueen. Alue tunnetaan erityisesti hanhien, joutsenten ja petolintujen keväisenä levähdys- sekä ruokailualueena. Alueen merkitys on erityisen suuri metsähanhelle, mutta hanhien joukossa tavataan harvinaisempiakin lajeja. Lyhytnokkahanhi on jokavuotinen vieras ja keväällä 2005 alueella tavattiin muiden muuttavien hanhien joukossa jopa erittäin uhanalainen kiljuhanhi. Avoimella viljelyalueella on merkitystä myös paikallisen linnuston kannalta. Monipuoliseen pesimälintulajistoon kuuluvat mm. kuovi, töyhtöhyyppä, kiuru, niittykirvinen ja pensastasku. Erityismerkityksen alueelle antaa sen sijainti. Toukarin Luotojen Ulasoorin Kyläsaaren kulttuurimaisema toimii Kokemäenjoen suiston laajan lähes 3000 hehtaarin Natura-alueen jatkeena. Natura-alueen rajalta Raatimiehenluodon kärjestä alkaa puolestaan Luotojen alueelta kohti kaupunkia avautuva Porin kansallinen kaupunkipuisto, joka tuo joenvarsiluonnon ja viljelymaiseman suoraan kaupungin sydämeen. Suositus: MT tai MU, luo (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue) Suojeluarvo: valtakunnallinen Suojeluperuste: linnusto ja maisema 6.2. Kirjurinluoto/Raatimiehenluoto, Polsanluoto Liljanluoto Luotojen alueella aivan kaupungin ydinkeskustan läheisyyteen ulottuu luontoarvoiltaan rikas jokiluonto, joka näyttäytyy alkuperäisimmillään lähes luonnontilaisilla pikkuluodoilla Polsanluodolla ja Liljanluodolla. Kokemäenjoen tuomasta aineksesta muodostuneiden pikkusaarten puusto muodostuu mm. harmaalepästä, tuomesta, pihlajasta ja raidasta. Pensaskerroksessa kasvaa mm. musta- ja punaherukkaa. Aluskasvillisuudessa viihtyvät mm. puna-ailakki ja lehtotähtimö sekä rantavyöhykkeen lukuisat vesikasvit. Saarten kasvillisuuteen pääsee tutustumaan erinomaisesti Puistotoimen ylläpitämää luontopolkua pitkin. Luontoarvoiltaan arvokasta on koko jokirannan eliöyhteisö, ei pelkästään sen kasvillisuus. Kapeudesta huolimatta rantavyöhykkeen lehto tarjoaa elinympäristön monipuoliselle lintulajistolle. Joen rannassa on veden virtauksen ja aallokon syömiä pieniä hiekkarantaisia poukamia, jonka rantahiekan kätköissä asustaa selkärangatonta eliöstöä, tarjoten ravintoa rantavyöhykkeessä viihtyville lintulajeille. Luonnonoloiltaan arvokkaaksi tulee lukea myös ympäröivän alueen avoimet viljelysmaat, jotka tarjoavat eri vuodenaikoina elinympäristön ja ravintoa alueella pesivälle sekä siellä muutonaikaisena esiintyvälle lintulajistolle. Kaikkiaan Luotojen pesimälajistoon kuuluu lähes 70 eri lintulajia. Suositukset: Raatimiehenluoto MU (avoin maisematila tulee säilyttää osana Luotojen alueen kulttuurimaisemaa), Polsanluoto ja Liljanluoto SL. Joenrantavyöhyke tulee säilyttää luonnontilassa ja paikoin rantavyöhykkeen leveyttä voi jopa kasvattaa, mikä nostaisi alueen luonnonsuojelullista arvoa sekä sitoisi jokieroosiolle altista maaperää ja ehkäisisi ravinteiden huuhtoutumista vesistöön. 8

13 Kuva 5. Ilmakuva Luotojen alueesta. Kuva: Porin kaupunki, kaupunkisuunnittelu. Kuva 6. Lehtokorpea Porin metsässä. 9

14 6.3. Porin metsä Parhaiten luonnontilansa säilyttäneet kohteet löytyvät Pinomäen ja Vähämäen väliseltä korpialueelta. Vuosikymmenien aikana Porin metsä on metsän kasvun tehostamiseksi tehokkaasti ojitettu. Avohakkuuta ei Porin metsässä ole toteutettu muualla kuin lentokentän turva-/näkymäalueella. Porin metsää koskien on käynnistynyt ympäristöministeriön rahoittama projekti, joka käsittelee metsäluonnon monimuotoisuuden, maisemanhoidon ja virkistyskäytön yhteensovittamista Porin kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluvassa Porin metsässä. Projektin aikana alueelta valmistuu luontokartoitus, alueen luonnonhoitosuunnitelma sekä maisemaselvitys. Porin metsästä on valmistunut ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa luontoselvitys, maisema- ja kulttuurihistoriaselvitys sekä monikäyttöinen luonnonhoito- ja käyttösuunnitelma, joista lisätietoa seuraavissa julkaisuissa: Porin metsän luontoselvitys Mäntysaari, M. & Nukki H Porin kaupungin kaavoitusosasto Porin kaupunkisuunnittelusarja C58/2006. Porin metsä - neuvoteltu maisema. Lindberg, E Porin kaupunkisuunnittelu Porin kaupunkisuunnittelusarja C59/2006. Mikkola, N. & Nukki, H. (toim.) Porin metsän monitavoitteinen luonnonhoito- ja käyttösuunnitelma. Porin Kaupunkisuunnittelu Porin kaupunkisuunnittelusarja C60/2006. Suositus: VU (pohjoisosa)/vr (eteläosa)/sl (parhaat korpialueet) kansallinen kaupunkipuisto luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä alue 6.4. Luotsinmäki, Järviojan suu Puretun Luotsimäen tanssilavan vieressä Järviojan suulla sijaitsee runsaasti jalopuuta kasvava lehto Järviojan. Kulttuurivaikutus näkyy alueella villiintyneinä jalopuina, joista alueella kasvavat runkomaisina vaahtera, vuorijalava ja lehmus, joukossa myös erittäin vanhoja yksilöitä. Varsinkin vaahteran ja vuorijalavan taimikasvuston runsaus on silmiinpistävää. Jalopuiden lisäksi puustossa on myös terveleppää, harmaaleppää, tuomea ja pihlajaa. Kenttäkerroksessa esiintyvät mm. humala, punaherukka ja terttuselja. Aluskasvillisuudesta löytyvät mm. hiirenporras, lehtokielo, tesma ja puna-ailakki. Kohde sopii sijaintinsa puolesta erinomaisesti opetuskohteeksi. Lehdon läpi Järviojan kummankin puolin kulkee ulkoilureitti. Kohde sijoittuu teollisuusalueen ja valtatie 8:n väliin. Suositus: V/S Suojeluarvo: paikallinen Suojeluperuste: opetuskohde, kasvitieteellinen 6.5. Isokuusenmäki Länsitien varrella sijaitseva entinen suistosaari (n. 2 ha). Kuivan lehtomäki on tunnettu laajasta luonnonvaraisesta humalakasvustostaan. Puulajistossa on suuria koivuja, pihlajaa, tervaleppää. Alueella on myös runsaasti lahoavia maapuita. Pensaskerroksesta löytyy lehtokuusamaa, taikinamarjaa, terttuseljaa, katajaa ja metsäruusua. Kenttäkerroksen lajeihin kuuluvat mm. lehtokielo, kielo, metsämansikka, sudenmarja, käenkaali ja puna-ailakki. Suositus: V/S Suojeluarvo: paikallinen Suojeluperuste: maisemallinen, kasvitieteellinen 10

15 6.6. Tiiliruukin lammet Tiiliruukin ja Liinaharjan väliin jää vajaan kymmenen hehtaarin laajuinen vanhojen savikuoppien muodostama vesistökohde rantapuustoineen. Alue on lajistonsa ja sijaintinsa takia erityisen tärkeä lähiluontokohde. Lampien pesimälajistoon kuuluvat mm. mustakurkku-uikku, telkkä, satakieli, hernekerttu, sirittäjä ja luhtakerttunen. Vesistökohteena alueella on myös maisemallista merkitystä. Suositus: V/S Suojeluarvo: paikallinen Suojeluperuste: tärkeä lähiluontokohde, eläintieteellinen, maisemallinen Kuva 7. Tiiliruukin lammet ovat tärkeä lähiluontokohde Viikinäisten savikuopat Pietniemen ja Tekunkorven väliin jäävä alue muodostaa lajistoltaan rikkaan luontokohteen lähellä laajenevaa Länsi-Porin asutusta. Alueella viihtyvät niin vesilinnut kuin viljelyksillä viihtyvät lajitkin. Alue on myös lähialueen asukkaiden suosittua ulkoilualuetta. Vesi- ja rantalinnuista alueella esiintyvät mm. mustakurkku-uikku, tukkasotka, tavi, telkkä, nokikana, sinisorsa, silkkiuikku ja rantasipi. Viljelysmaiden linnuista alueella esiintyvät mm. töyhtöhyyppä, kuovi ja meriharakka. Linnuston erikoisuutena voi mainita alueella usein ruokailemassa käyvät pikkulokit. Suositus: V/S Suojeluarvo: paikallinen Suojeluperuste: tärkeä lähiluontokohde, eläintieteellinen, maisemallinen 11

16 6.8. Musan lampi Musan lampi on Tiiliruukin lampien kaltainen kohde, joskin hieman pienialaisempi yksittäinen lammikko. Kohteella on kuitenkin lähiluontokohteena merkitystä, varsinkin kun kohde sijaitsee aivan asutuksen keskellä. Pienestä koostaan huolimatta lammella on mielenkiintoinen lajisto. Pesimälinnustoon kuuluvat mm. mustakurkku-uikku, nokikana ja sinisorsa. Aiemmin alueella ovat viihtyneet myös nauruloki Suositus: V/S Suojeluarvo: paikallinen Suojeluperuste: tärkeä lähiluontokohde, eläintieteellinen, maisemallinen Kuva 8. Musan lammella on paikallista suojeluarvoa Ylikartanon lehto Leppäkorven läheisyydessä sijaitseva luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu luonnonsuojelualue. Metsäinen entinen laidunmäki, jonka kasvillisuudesta löytyy lehto- ja kulttuurilajistoa. Suositus: SL Suojeluarvo: paikallinen Suojeluperuste: luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu alue Tuksilan metsäsaareke Maisemallisesti merkittävä metsäsaareke Tuksilan peltoaukealla. Metsäsaarekkeen pesimälinnustoon on aiemmin kuulunut mm. tuulihaukka (Juha Järvi: Porin perinnemaisemat 1993). Luonnonsuojelullista arvoa lisää mäen länsipuolella pellolla oleva lähteikkö. Vajaan parinsadan metrin etäisyydellä mäen länsipuolla virtaavan Lattomerenojan reunoilla on havaittavissa myös vastaavanlaista lähteisyyttä, mikä ilmentää pohjaveden läheisyyttä alueella. Suositus: V/S Suojeluarvo: paikallinen Suojeluperuste: maisemallinen 12

17 Kuva 9. Tuksilan metsäsaareke on maisemallisesti merkittävä kohde Lasipruukinmäen lehto Lasipruukin kartanomiljöön itäpuolella sijaitsee vajaan puolentoista hehtaarin laajuinen lehtokuvio, jossa esiintyy liito-oravaa. Runsaasta jalopuiden määrästä voi päätellä, että alue on ollut joskus osa läheisen kartanon puistoa. Lehmusten ja vaahteran lisäksi lehdon lehtipuustoon kuuluvat haapa ja tervaleppä. Pensaskerroksesta löytyy tuomea, koiranheittä ja punaherukkaa sekä aluskasvillisuudesta mm. hiirenporrasta, isoalvejuurta ja mesiangervoa. Lehdon läpi kulkee kostea uoma, jonka laiteilla on lähteisiä tihkupintoja. Alueella on runsaasti liito-oravalle sopivia kolopuita ja jotka liito-oravan jätöksistä päätellen ovat myös luonnonsuojelulain tarkoittamia lisääntymispaikkoja ja siten luonnonsuojelulain nojalla suojeltavia. Lisääntymis- ja levähdyspaikan käsitteeseen luetaan myös niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Suositus: SL Suojeluarvo: paikallinen Suojeluperuste: luonnonsuojelulaki, eläintieteellinen, kasvitieteellinen, opetuskohde Kuva 10. Lasipruukinmäen lehdossa on runsas aluskasvillisuus. 13

18 7. Rauhoitetut luonnonmuistomerkit Puita, puuryhmiä, siirtolohkareita ja muita luonnonmuodostumia voidaan luonnonsuojelulain perusteella rauhoittaa luonnonmuistomerkkeinä. Luonnonmuodostumia voidaan suojella muun muassa niiden kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen tai tieteellisen arvon vuoksi. Rauhoitetun luonnonmuistomerkin vahingoittaminen tai turmeleminen on kielletty. Kantakaupungin alueella sijaitsevat rauhoitetut luonnonmuistomerkit: Ruosniemi/Asematie, mänty Tuulikylä/Meijuntie, riippakoivu Hyvelä/Hyvelänraitti, mänty Pietniemi/Isomännyntie, mänty Tuorsniemi/Tuorsniementie, mänty 8. Porin kantakaupunki, maisema ja kansallinen kaupunkipuisto Maisema jaetaan luonnon- ja kulttuurinmaisemaan sen mukaan, ovatko sen erityispiirteet syntyneet luonnon vai ihmisen toiminnan tuloksena. Luonnonmaisemia ovat alueet, joiden kehitykseen ovat vaikuttaneet pääasiassa vain luonnon prosessit. Kulttuurimaisemassa ihmisen toiminnan jäljet ovat voimakkaampia. Porin kantakaupungin maisema on syntynyt ihmisen ja luonnon yhteisvaikutuksesta vuosisatojen aikana. Sen arvot koostuvat muun muassa luonnon monimuotoisuudesta ja kauneudesta, kulttuuriperinnöstä sekä historiasta Kokemäenjoki maiseman muokkaajana Porin kantakaupungin läpi virtaa Kokemäenjoki. Luotojen pohjoisreunalta se levittäytyy Pohjoismaiden laajimpana jokisuistona kohti merta. Porin ja koko Satakunnan kehitystä on vuosisatojen ajan ohjannut Kokemäenjoen suun siirtyminen maannousun ja jokilietteen maatumisen seurauksena kohti länttä. Suiston muodostumista on nopeuttanut sen virtaus hienojakoisen maaperän täyttämässä laaksossa. Joen mukanaan kuljettama kiintoaines, arviolta m3 vuodessa, saostuu pääosin jokisuistoon. Maankohoamisen nopeus on noin 7 mm vuodessa. Suiston kehityksen nopeuttajana on myös ihmistoiminnalla ollut suuri merkitys. Jokea on aikojen saatossa perattu ja ruopattu, peltoja raivattu ja soita ojitettu, minkä lisäksi teollisuus sekä yhdyskunnat ovat laskeneet siihen rehevöittävät jätevetensä. Maannousun, jokilietteen maatumisen ja ruoppausten seurauksena syntyivät jokisaarekkeista muodostuvat Luodot kaupungin edustalle Kallioperä näkyy alueen topografiassa Kallioperä Porin kansallisen kaupunkipuiston alueella on pohjoista kärkeään lukuun ottamatta Satakunnan hiekkakiveä. Tasainen hiekkakivipatja on paksujen irtonaisten maakerrosten peittämä, mikä näkyy alueen topografiassa. Jääkauden, meren ja Kokemäenjoen voimat ovat tasoittaneet entisestään laakeaa maisemaa. Porin kansallisen kaupunkipuiston alueella on hyvin vähän korkeuseroja. Korkeimmat mäet ovat Raatihuoneenmäki ja Isomäki Porin metsässä. Raatihuoneenmäki on osa kaupungin läpi luoteeseen kulkevaa harjua, joka keskustan kohdalla nousee näkyviin läpi jääkauden ja Kokemäenjoen tuomien rantakerrostumien. Isomäki ja sen eteläpuoliset kummut Porin metsässä ovat moreenia. 14

19 Porin edeltäjä Ulvila sai kaupunkioikeutensa vuonna Vähitellen purjehdus Ulvilaan vaikeutui joen madaltuessa, minkä seurauksena Juhana Herttua perusti Porin vuonna Tällöin Kokemäenjoen suu ja kaupungin satama olivat nykyisen keskustan kohdalla. Tämän jälkeen kaupunkia ei enää siirretty, ainoastaan kaupungin ulkosatamat ovat siirtyneet ulommas ollen nykyään Mäntyluodossa ja Tahkoluodossa kilometrin etäisyydellä keskustasta. Kaavoitus kaupunkirakenteen perustana Porin kaupunkikuva alkoi muodostua nykyisenkaltaiseksi vuoden 1852 palon jälkeen, jolloin kaupunki sai nykyisen ruutuasemakaavansa ja ristikkäiset puistokatunsa. Suunnittelijana toimi silloinen lääninarkkitehti C.Th.Chiewitz. Palossa säästyneen Raatihuoneen ympäristöön suunniteltiin kivestä rakennettava hallinnollinen ja kaupallinen keskus. Etelärannan pääosin uusrenessanssin henkeen rakennetut kivikorttelit muodostavat nykyään valtakunnallisesti täysin ainutlaatuisen historiallisen kaupunkirakenteen. Porin teollistuminen kiihtyi 1800-luvun lopulla. Vuosisadan vaihteessa ja sen jälkeen valmistuivat joen pohjoispuolelle kaupunkikuvan kannalta merkittävät Porin Puuvillan ja Porin Konepajan teollisuuslaitokset. Kaupunki oli tuolloin myös merkittävä sahateollisuuden keskus. Silloisista höyrysaharakennuksista on jäljellä joen pohjoisrannalla sijaitseva, toiminnasta poistettu Isosannan saha. Arkkitehti Harald Andersinin laatima Porin yleisasemakaava valmistui vuonna Suunnitelma noudatti aikakauden urbaaneja kaavoitusihanteita ja tähtäsi kaupungin nopeaan kasvuun. Ansiokasta kaavoitustyötä seurasi lamakausi ja pian sen jälkeen II maailmansota, joiden aikana ei juuri rakennettu. Kaavasta toteutui ainoastaan Porin IX kaupunginosa. Alueelle rakennettiin Andersinin kaavaa noudattaen mm. monia julkisia rakennuksia, ennen kaikkea suuri joukko kouluja. Tämä koulukortteleiden alue sisältyy Porin kansalliseen kaupunkipuistoon ja yhdistää keskustan puistot etelään rautatieasemalle ja edelleen Porin metsään Porin kansallinen kaupunkipuisto Porin kansallinen kaupunkipuiston on perustettu Ympäristöministeriön päätöksellä Perustamispäätösten myötä Suomen kansallisten kaupunkipuistojen määrä kasvoi kolmeen, kun samanaikaisesti perustettiin Heinolan kansallinen kaupunkipuisto. Suomen ensimmäinen kansallinen kaupunkipuisto perustettiin Hämeenlinnaan tammikuussa Porin kansallisen kaupunkipuiston aluerajaus on esitetty liittteissä 1 ja 2. Käsitteenä kansallisen kaupunkipuisto on peräisin Ruotsista. Maailman ensimmäinen ja toistaiseksi Ruotsin ainoa kansallinen kaupunkipuisto Tukholman Ekoparken perustettiin vuonna Suomalainen kaupunkipuiston malli on ruotsalaista joustavampi ja poikkeaa tästä jonkin verran myös sisältönsä ja tavoitteidensa puolesta Maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollisti kansalliset kaupunkipuistot Suomessa Kansallisten kaupunkipuistojen perustaminen tuli Suomessa mahdolliseksi uuden maankäyttö- ja rakennuslain voimaan tulon myötä vuoden 2000 alusta. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kansallinen kaupunkipuisto voidaan perustaa alueelle, jossa on säilynyt kansallisesti merkittäviä viheralueita ja historiallisten ympäristöjen kokonaisuuksia. Ympäristöministeriö on potentiaalisten kohteiden arvioimiseksi kehittänyt kriteerit, jotka kansallisen kaupunkipuistoalueen on täytettävä. Tällä taataan myös eri kaupunkien tasapuolinen kohtelu. 15

20 Kansallisen kaupunkiopuiston kriteerit Seuraavassa valtakunnalliset kansalliselle kaupunkipuistoille asetetut kriteerit, jotka Porin kansallinen kaupunkipuisto täyttää: 1. Sisältö Kansallisen kaupunkipuiston täytyy sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luonnonalueita, kansallisen historian tai kaupungin omien kehitysvaiheiden kannalta merkittäviä kulttuuriympäristöjä rakennuksineen sekä puistoarkkitehtonisesti tai esteettisesti merkittäviä puistoja ja viheralueita. 2. Laajuus ja eheys Kansallisen kaupunkipuiston täytyy olla puisto- ja viherympäristönä riittävän laaja ja häiriötön sekä viherrakenteeltaan niin yhtenäinen, että sitä pitkin on mahdollisuus siirtyä kaupunginosasta toiseen. 3. Ekologisuus ja jatkuvuus Ekologiselta kannalta on tärkeää, että alueelle muodostuu lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä ja alue on jatkuva eli liittyy välittömästi ilman selvää rajaa kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin tai sitä ympäröivään maaseutuun. 4. Kaupunkikeskeisyys Kansallisen kaupunkipuiston täytyy olla osa kaupunkirakennetta eli alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä Kansallisesti merkittävä ympäristö Porin kansallinen kaupunkipuisto säilyttää kertomuksen Kokemäenjoen suuhun syntyneen kaupungin kehitysvaiheista. Kaupunkipuisto painottuu valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön sekä kaava- ja kulttuurihistoriallisesti merkittäviin puistoihin ja muihin viheralueisiin. Alueen valtakunnallisesti merkittävää rakennusperintöä on suojeltu asemakaavalla. Kansallisen kaupunkipuiston näkyvimpiä monumentteja ovat Kokemäenjoen pohjoisrannan teollisuusrakennukset, erityisesti Porin Puuvillan rakennusryhmä, Keski-Porin uusgoottilainen kirkko sekä Suomen edustavimpiin uusrenessanssirakennuksiin lukeutuva Junneliuksen palatsi, joka toimii nykyisin kaupungintalona. Merkittäviä kohteita ovat myös silta-arkkitehtonisesti poikkeuksellisen kaunis Porin silta, vuonna 1841 rakennettu raatihuone, Kivi-Pori kokonaisuudessaan, Juseliuksen mausoleumi sekä Pori Jazz-festivaaleista tunnettu Kirjurinluoto Kaupunkipuisto osana kaupunkilaisten arkea Porin kansallinen kaupunkipuisto on olennainen osa kaupunkilaisten jokapäiväistä elämää vapaaajanviettomahdollisuuksineen. Kaupungin 1970-luvulta asti kehitetty kävelykeskusta Promenadi-Pori ja Porin kansallinen kaupunkipuisto täydentävät toisiaan. Kansallisen kaupunkipuiston ideana on toimia eräänlaisena kaupunkilaisten olohuoneena ja lähiluontokohteena, joka on helposti saavutettavissa. Puisto, metsä, kosteikot ja luontoelämykset löytyvät kävelymatkan etäisyydellä keskustasta. Erityisesti lapsille ja autottomille tämä tarjoaa mahdollisuuden säilyttää yhteys luontoon. Jatkossa tavoitteena on aktivoida kaupunkilaisia ja eri yhteisöjä toimimaan Porin kansallisen kaupunkipuiston sisällä. Puisto tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia liittyen vapaa-aikaan ja virkistykseen. Korkealaatuinen ympäristö nostaa luonnostaan kaupungin imagoa, ja oikein toteutettuna Porin kansallisesta kaupunkipuistosta voi tulla myös matkailullinen vetovoimatekijä Porin seudulle. Merkittävin vaikutus kansalliselle kaupunkipuistolla on kuitenkin porilaisille itselleen osana laadukasta elinympäristöä. 16

21 Viherkäytävä läpi kaupungin Porin kansallinen kaupunkipuisto muodostaa yhtenäisen viherkäytävän kaupunkirakenteen sisällä. Sitä pitkin on mahdollisuus siirtyä linnustostaan tunnetusta Kokemäenjoen suistosta läpi ydinkeskustan Isomäen virkistysalueelle ja edelleen kaupunkia ympäröivälle maaseudulle. Pohjois-eteläsuunnassa kaupunkipuistolle tulee mittaa 11 km ja itä-länsisuunnassa lähes 3 km. Kapeimmillaan kaupunkipuisto on alittaessaan rautatien ja valtatie 2:n vuonna 1998 valmistunutta Porttaalia pitkin. Puiston kokonaispintaala on n. 9,5 km2. Luotojen alueella maiseman hallitsevana piirteenä ovat avoimet viljelykset. Kansallisen kaupunkipuiston pohjoisin kärki Luodoissa kuuluu Kokemäenjoen suiston Natura-alueeseen. Natura-alueen ja viljelysten väliin jää Kalafornian golfkenttä. Kokemäenjoen rantalehtojen kautta alkuperäisluonto ulottuu aivan kaupungin ydinkeskustaan saakka. Keskustassa luonto on läsnä ristikkäispuistoissa, jotka ovat tunnettuja mm. kaupungin nimikkolinnun mustavariksen pesimäyhdyskunnista. Kaupungin hautausmaat ja kaupunginsairaalan alue muodostavat viherrakenteen jatkeen Länsipuistosta käsin. Etelässä kaupunkipuisto on Porin metsän välityksellä suorassa yhteydessä kaupunkia ympäröivään maaseutuun. Porin metsä on vanha kaupunkilaisten yhteislaidun, jota sotien jälkeen alettiin kehittää virkistysalueeksi. Kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluvaa metsäaluetta on kaikkiaan kolmisen neliökilometriä. Keskeisen sijaintinsa ja laajuutensa ansiosta alue on kaupunkilaisten tärkein virkistysmetsä. Intensiivisin virkistyskäyttö sijoittuu Porin metsän pohjoisosiin Isomäen ympäristöön Porin kansallisen kaupunkipuistoalueen kaavallinen suojelu Tällä hetkellä Porin kansallisen kaupunkipuiston alueella ovat voimassa Maa-Porin osayleiskaava vuodelta 1993 sekä Huvilajuovan osayleiskaava vuodelta Huvilajuovan osayleiskaava on laadittu turvaamaan Luotojen alueen omaleimainen ja kulttuurihistoriallisilta arvoiltaan merkittävä huvilaasutus. Luotojen pohjoiskärki on kaavassa luonnonsuojelualuetta ja se kuuluu EU:n Natura luonnonsuojeluverkostoon ja lintuvesien suojeluohjelmaan. Porin Puuvillan vanha kehräämörakennus ja pääkonttori Pohjoisrannalla suojeltiin vuoden 1988 asemakaavassa. Porin konepajan vanha osa ja Isosannan saha on suojeltu asemakaavassa vuonna Etelärannan valtakunnallisesti merkittäville kivikortteleille valmistui ensimmäinen suojelukaava jo vuonna Kivi-Porin uusin suojelupainotteinen asemakaava on vuodelta Rakennusten ohella se suojelee myös historiallisesti merkittävän Porin sillan. Maa-Porin osayleiskaavassa keskustan ristikkäiset puistoakselit on merkitty kohteeksi, jonka rakennusja kulttuuriarvot tulee säilyttää kaupunkikuvassa. Puistojen varrelta on kaupunkipuistorajaukseen otettu mukaan asemakaavassa suojellut Hotelli Otava, Porin taidekoulun kiinteistö, Porin vanha asema ja nk. Äyrilän talo sekä tämän vieressä sijaitseva Luontotalo Arkki. Länsi-Puiston vihreänä jatkeena toimiva Vanha hautausmaa on suojeltu asemakaavassa, samoin kun vieressä sijaitseva funktionalistinen vesitornikin. Eteläpuiston päästä alkava koulukortteleiden alue kuuluu Maa-Porin osayleiskaavassa keskustan ristikkäispuistojen ohella alueeseen, jonka rakennus- ja kulttuurihistorialliset arvot tulee säilyttää kaupunkikuvassa. Rautatieasema ympäristöineen on asemakaavassa määritelty ympäristön ja kaupunkikuvan kannalta merkittäväksi rakennukseksi. Urheilukeskuksen alueella Porin metsässä sijaitseva professori Yrjö Lindegrenin suunnittelema maauimala on suojeltu asemakaavassa. Käppärän hautausmaan vanha siunauskappeli, Juseliuksen mausoleumi ja Keski-Porin kirkko on suojeltu kirkkolain 14 luvun 5 :n kirkollisia rakennuksia koskevilla säännöksillä. 17

22 Porin kansallisen kaupunkipuiston rooli Suomessa Jokaisella Suomeen perustettavalla kansallisella kaupunkipuistolla tulee olemaan oma roolinsa osana kansallista kaupunkipuistoverkostoa, näin myös Porilla. Porin kansallisen kaupunkipuiston rooli määriteltiinkin jo hakemusvaiheessa kesällä Porin kansallinen kaupunkipuisto kertoo yhden Suomen merkittävimmän joen ja suomalaisten vaiheista. Kokemäenjoen vesitietä pitkin asutus, kulttuuri ja uudet virtaukset ovat vuosituhansien saatossa levinneet rannikolta sisämaahan. Kaupunkipuiston ydin on suomalaista kaupunkikehityshistoriaa. Jokisuun kauppapaikka on muuttunut teollistumisen ajan jälkeiseksi osaamiskeskukseksi. Etelärannan kivikorttelit ja kaupunkia halkovat puistoakselit muistuttavat syntyaikansa arvomaailmasta. Kaupunkia ympäröineet yhteislaitumet ovat yhteiskunnallista muutosta seuraten saaneet uuden merkityksen kaupunkilaisten ja matkailijoiden vapaa-ajanviettoalueina. Kaupunkipuistosta levittäytyy Pohjoismaiden laajin jokisuisto, jonka luontoarvot ovat kansainvälisesti merkittäviä. 18

23 Liitteet 1. Arvokkaat luontokohteet Porin kantakaupungin alueella 2. Virkistysalueet Porin kantakaupungin alueella 19

24 LIITE 1

25 LIITE 2

26

27

28

29 Porin kaupunkisuunnittelu Porin kaupunkisuunnittelusarja C62/2006 ISBN ISSN X