Vauhti alkaa löytymään, mutta tekniikkamurheet vaivasivat Seinäjokirallissa

Transkriptio

1 Vauhti alkaa löytymään, mutta tekniikkamurheet vaivasivat Seinäjokirallissa Seinäjokiralli ajettiin Xtreme-sarjan viimeisenä osakilpailuna yhdessä Historicien kanssa. Lauantaina ajettiin 5 EK:ta, joista 3 pimeässä ja sunnuntaina sitten kirkaassa auringonpaisteessa 4 EK:ta lisää. Yhteensä reitillä oli mittaa 350 kilometriä ja pikataipaleita oli 96 kilometriä. Onnistunut ja kiva formaatti upeilla teillä, hatunnosto järjestäjille! Kuva: Karri Hietakangas. Bemari käytettiin kesällä Harisen penkissä kun tuntui että moottorissa ei kaikki voinut olla kohdillaan. Eikä ollutkaan kun sekä imupuoli että pakopuoli vuosi ja sotki moottorin ohjauksen ja vielä kaiken päälle nokkaketjun kiristäjä oli entinen. Koiviston Joonakselle isot kiitokset avuista! Korjausten jälkeen uudessa penkityksessä sitten kaikki oli kunnossa. Tehot nousivat 181:stä 201:een ja vääntö 234:sta 251:een. Muutos oli melkoinen ja tuntui autossa todella selvästi. Nyt sitä oli helpompi ajaakin kun vetoa löytyi nopeammissakin mutkissa. Meidän edelliset rallikilometrit, kaksi sellaista, päättyivät Escortin kanssa volttisarjaan, ja se tuntui alkuun hiukan vielä vaivaavan, mutta siitä se taas lähti ajo kulkemaan. Ykkösen lähdössä heti paljastui että kytkin luistaa ja niin se teki ensimmäisten pätkien aikana koko ajan. Erityisesti se tuntui risteyksistä kiihdyttäessä. Mutta vaiva onneksi pikku hiljaa hellitti ja toisena päivän hävisi

2 kokonaan. Ykkösen puoleen väliin asti homma meni muutenkin ihan pumppaamiseksi, mutta loppuosa tuli jo paremmin. Luotto autoon palautui ja vauhti oli aikojen valossa ihan ok; ei jääty enää jumboksi ja ero kärkeen oli aiempaan nähden tosi paljon kaventunut. Nyt jäätiin silloin kun auto toimi edes jollain lailla kärkeen enää sellaiset puolisen sekuntia kilometrillä ja oltiin oikein tyytyväisiä. Kuva: Vesa Rauhala. Kakkonenkin meni ihan mukiinmenevästi muuten, paitsi vaihteet vähän reistaili ja mentiin risteys pitkäksi ja peruuteltiin. Ja matalalta paistavan auringon takia jouduttiin pariin kertaan melkein pysähtymään että oikea reitti löytyi. Mutta muuten meni ihan ok kunnes Kuva: Vesa Rauhala. loppupuolella alkoi takapäästä kuulua outoa ääntä. Seuraavassa huollossakin sitä yritettiin paikallistaa, mutta tuloksetta. Aika oli edelleen ihan kelvollinen ja ajoonkin alkoi tulla rytmiä ja varmuutta. Kolmonen jatkettiin samaa tahtia, mutta loppuosalla sitten alkoi jarrut hiipua ja ajaminen meni aika vaikeaksi. Pätkän jälkeen pysäytettiin ja etsittiin vikaa, ja löytyihän se. Alustaan oli tullut jossain kohtaa tälli ja jarruputkien kannakkeet oli menneet huonoon kuntoon. Jarruletkut hakkasivat kardaaniin ja siitä tuli tuo outo ääni. Ja jarruletkut, onneksi teräspunosta, makasivat pakoputkea vasten ja jarrunesteet kiehuivat. Se oli sitten jarrujen menoa se! Mietittiin ensin että keskeytetään, mutta päätettiin kuitenkin kruisailla lyhyet nelonen ja viitonen läpi yöhuoltoon siinä toivossa että meidän ihmehuolto, Timo Savolainen ja Kalle Ohma, keksisi jotain apuja ongelmiin. Koko puolituntinen huoltoaika meni ihan viimeistä sekuntia myöten, mutta auto tuli kuntoon. Sellainen huolto meillä pojilla on!

3 Aamulla sitten uudella innolla jatkamaan kisaa. Ja taas mentiin risteyksiä pitkäksi ja treenattiin peruuttamista. Aurinkokin häikäisi, mutta niin varmaan muitakin. Kuutonen meni ajallisesti hyvin vaikka edellisen illan melkein kolmen minuutin seikkailujen jälkeen sillä ei nyt kilpailun kannalta ollut enää mitään merkitystä. Seiskapätkällä jatkui sama tahti, vauhti oli kohdillaan, mutta risteyksiin jarrutukset ei, ja joku meni taas pitkäksi. Vaihteetkin edelleen takkuilivat. Kun kisan alkupätkillä yritettiin vielä selvitä ongelmista ja pelata jarrujen ja erityisesti käsijarrun kanssa niin se kait oli lasittanut takapalat. Siksi jarrutehot oli vajaat kun mentiin enää käytännössä pelkillä etujarruilla. Lisäksi hommaa vaikeutti kilpailussa käytetyt pienet, matalalle sijoitetut kansainvälisen tyylin ennakkomerkit/nuolet. Ne olivat pieniä ja Suomen syksyä ajatellen täydellisissä naamioväreissä. Jos niitä käytetään jatkossa niin niiden soisi olevan isompia ja erottuvalla pohjalla, toivoo puolisokea seniorikuski! Kuva: Rallikuvat.net Kasipätkä oli melkoisen erikoinen, mutta toisaalta mielenkiintoinen. Alku asvalttia, sitten hiihtoladun pohjalle ja kävelyteille, pienelle soratielle ja loppu aivan lentokenttää ja torpparin asvalttia - ja me päästeltiin niin paljon kuin auto vaan kulki. Sama pätkä on kuulemma ajettu aiemmin sprintissäkin. Aika erilainen kuin normaalit rallin erikoiskokeet! Muiden vauhdissa pysyttiin edelleen, eikä menty yhtään kertaa täysin pitkäksi, kierreltiin vaan vähän laveasti!

4 Ysille eli viimeiselle pikataipaleelle sitten tuli ikävästi pitkä odotus. Juuri ennen Lopin Karin ja Mönkön Niinan autokuntaa ajanut kilpailijapari ajoi ulos, kisa keskeytettiin ja tarvittiin ambulanssia. Meidän tiedon mukaan ei kuitenkaan kyse ollut mistään vakavasta. Toivotaan nopeata toipumista! Urjalan UA:ta episodi rankaisi aika lailla kun Loppi/Mönkö parille annettiin keskiarvoaika ja he putosivat historikkien kakkossijalta nelosiksi. Hieno tulos sekin, mutta kun vauhti oli niin hyvää, niin varmaan vähän kuitenkin harmittaa tulospudotus! Viimeiseksi oli säästetty melkein kaksikymmentä kilometriä pitkä ja todella vaativa pätkä. Risteyksiä oli niin paljon että ei luvussa pysynyt mukana. Me mentiin niistä taas pitkäksi, yhdessä vielä sammui auto ja yhdessä jouduttiin peruttelemaan monta kymmentä metriä. Pätkän alku oli tosi nopeata, mutta mitä pidemmälle mentiin sitä pienemmäksi tie, tai välillä polku, muuttui. Ja ysikymppisiä oli risteysten lisäksi paljon ja osa aika arvaamattomia. Perille selvittiin, mutta ylimääräiset kuviot vähän rokottivat aikaa. Ei se toki huono nytkään ollut. Kokonaisuutena viikonloppu oli positiivinen. Nyt auto on riittävän nopea, kunhan saadaan turhat tekniikkamurheet karsittua pois. Ja kuskin ja kartturin yhteistyö toimii saumattomasti ja hienosti. Huolto on meillä aivan bueno ja Xtreme-sarjalaiset mahtavaa porukkaa. Lisäksi monet seurakaverit ja paikalliset tutut ovat hengessä mukana kannustamassa ja auttamassa. Kuva: Rallikuvat.net

5 Nyt meidän kilpailukausi on paketissa. Siitä jäi käteen paljon onnistumisia, epäonnistumisia, kokemuksia ja hienoja hetkiä. Kokonaisuutena mahtavaa puuhaa ja hetkeäkään ei vaihdettaisi! Tästä iso kiitos kaikille hengessä mukana eläneille ja auton kanssa auttaneille! Kaikkien vaiheiden jälkeen päädyttiin Xtreme-sarjan junnuissa neljännelle sijalle. Tähän ollaan tyytyväisiä ja ensi vuonna sitten katsotaan uudestaan, mihin vauhti riittää. Nyt keskitytään laittamaan Escort taas kuntoon. Tai oikeastaan suunnitelma on tehdä siihen aika paljon parannuksia kun siihen joka tapauksessa pitää uusia melkein kaikki. Auto saatiin juuri robottitohtori Jyrki Sorjasaarelta takaisin kotitalliin. Siellä sitten puuhastellaan ja valmistaudutaan tulevaan kauteen! Kiitos kaikille! Timo ja Olli Saarinen