Silanterä racing team Kauden 2009 tapahtumakooste

Transkriptio

1 2009 Silanterä racing team Kauden 2009 tapahtumakooste Silanterä racing teamin vauhdikkaaseen vuoteen sisältyi monenlaisia tapahtumia. Vuosi alkoi ongelmien siivittämänä ja jatkui samoissa merkeissä kevääseen asti. Teijo-talot ralli oli vuoden käännekohta, jossa tiimin onni vihdoin kääntyi. Tero Silanterä

2 TALVI 2009 OLI ONGELMIENTÄYTEINEN URJALASTA HYVÄ TULOS, VAIKKA AAMU EI ALKANUT PARHAALLA MAHDOLLISELLA TAVALLA Kausi starttasi Nuutajärven Lasi SM-rallisprintillä Urjalassa 8. helmikuuta. Räntäsateinen päivä alkoi tiimin kannalta hieman epäonnekkaasti, kun heti aamulla huoltomiehen tunkatessa autoa ylös, tunkki lipesi ja ryttäsi auton öljypohjan kasaan. Öljypohja oli pahasti vaurioitunut, eikä moottori edes pyörinyt. Pidettyämme pikaisen palaverin, päätimme yrittää kunnostaa auton, koska oikeastaan mitään menetettävää ei enää ollut. Sää ei todellakaan suosinut yritystämme, vaan koko päivän satoi kylmää vettä, lämpötilan ollessa vain hieman plussan puolella. Samalla luminen reitti muuttui talvisesta tiestä luistinradaksi, ja reittiin tutustuminen kävi polkupyörällä melko haasteelliseksi. RAISIOSSA ONNETAR HYLKÄSI TIIMIN Talven kohokohta piti olla Raisiosta startannut K1-Ralli 14.helmikuuta, johon lähdimme jo vähän suuremmin odotuksin. Auto oli toiminut viimeaikoina hyvin, ja kotikisaan oli lataus kohdallaan. Talvinen keli oli saapunut tänne eteläänkin, ja maa oli valkoisena, vaikkei lunta penkoiksi asti ollutkaan. Kisan ensimmäinen siirtymä-osuus oli pitkä, ja säästimme siksi parempia renkaita ajaen vanhemmilla ensimmäisen erikoiskokeen. Ajo sujui pidon puutteesta huolimatta ihan hyvin ja tulimme huoltoon hyvissä asemissa. Pistimme paremmat renkaat alle ja lähdimme kohti toista erikoiskoetta - joka sattui olemaan kartturin mökkitie. Varsinaiset nuotit, eli itse paperille tehdyt muistiinpanot tiestä, ovat ns. pimeissä" ralleissa kielletty, mutta kartturin muisti kyllä toimi hyvin, ja saimme päästellä sen minkä auto kulki. Erikoiskoe alkoikin hyvin, mutta puolenvälin tienoilla sitten iski katastrofi! Monta vuotta hyvin palvellut öljynlauhdutin petti totaalisesti, ja auto piti sammuttaa tien varteen. Suuren pettymyksen päälle saimme palella kirpeässä pakkassäässä jääkaapiksi muuttuneessa Escortissa vielä monta tuntia huollon ajaessa Yläneeltä Raisioon hakemaan traileria ja vielä takaisin hakemaan epäonnista kilpailijaparia. Pientä kateutta oli ilmassa huoltomiehen astuttua mukavan lämpimästä Transitista t-paita päällä ulos hakemaan jääkylmässä kilpurissa hytissyttä miehistöä... Onneksi olimme saapuneet kuitenkin ajoissa, ja auto saatiin kuin saatiinkin valmiiksi noin puoli tuntia ennen kisan alkua. Kisan ensimmäinen kierros ajettiin vielä jäisellä radalla, ja ajoin hieman turhan varovasti ja paljon pieniä virheitä tuli. Näistä virheistä sisuuntuneena lähdin parantamaan sijoitustani, koska tiedettiin radan olevan toisella kierroksella nopeampi. Yllätys oli, että ajourat olivat kaivautuneet kokonaan soralle, ja pito oli aivan eri maata ensimmäiseen kierrokseen verrattuna. Aikani paranikin huimasti, kuten kaikilla muillakin. Lopputuloksissa olin luokan 10. ja sain yhden juniorien SM-sarja -pisteen. LOPELLA KISA KAATUI OMAAN VIRHEESEEN Helmikuun 22. päivä oli vuorossa kauden toinen SMrallisprint, joka ajettiin Lopella. Rata oli mukava ja haasteellinen. Escort oli saatu taas kuntoon, ja kauden toiseen sprinttiin lähdettiin parantelemaan Urjalan 10:ttä sijaa. Ensimmäinen kierros alkoikin hyvin, mutta päättyi huimaan ulosajoon reitin puolivälisissä. Paikka

3 oli pitkän suoran päässä ollut nyppy, jossa tie ensin kääntyi loivasti oikealle nypyn päällä ja heti perään alamäessä vasemmalle. Auto lipesi nypyllä pois ajourasta ja jarrutuspitoa ei enää sen jälkeen ollut tiukempaan vasuriin, josta auto jatkoi sitten kylki edellä metsään. Auto kärsi lähinnä kosmeettista vauriota, sekä kytkinvaijeri meni poikki ulosajon jälkeisessä irrotusoperaatiossa. Uuden vaijerin kanssa päästiin kuitenkin toiselle kierrokselle, joka meni hieman vaisusti. Ilmeisesti ulosajo vielä jyskytti kuskin takaraivossa. Talvikausi päätettiin luokan 15. tilalla. KESÄLLÄ ONGELMAT VIHDOIN VOITETTIIN Kauden ainut asfalttikisa ajettiin Tammisaaressa. Kisaan lähdettiin ilman harjoittelua ja huonoilla renkailla lähinnä hauskaa pitämään. Tulos: luokan 13. Vauhtiakin oli aivan mukavasti ja Ek-tuloksissa keikuttiin kympin molemmin puolin. Parhaiten mennyt erikoiskoe oli ek2: kuudes 30 autosta. Neljäs erikoiskoe jäi ehkä parhaiten mieleen, sillä se oli yksi huonokuntoisimmista teistä, missä ollaan ajamassa oltu. Auto kuitenkin kesti, vaikka kuskin kädet olivatkin jo Ek:n puolessavälissä maitohapoilla. Ajo sujui siis muuten ilman ongelmia, mutta viimeisellä erikoiskokeella auto pisti vielä pelin jännäksi. Viimeisen pitkän pätkän loppupuolella Escortin kytkin alkoi pahasti luistaa. Välillä meno meinasi jo hyytyä, mutta hetken hiljaa-ajelun jälkeen kytkin alkoi taas pitää sen verran, että meno jatkui. Kytkin kesti kuitenkin maaliin asti - ja ensimmäinen loppuun asti ajettu ralli oli tosiasia! Sijoitus huononi viimeisen pätkän ongelmien myötä, mutta tunnelma oli kuitenkin korkealla, kun ensimmäisen kerran rallin maalissa huomattiin, että vauhti riitti jopa palkinnoille saakka. Olimme kuudensia 37:stä startanneesta. UUDESSAKAUPUNGISSA ERIKOISIA TAPAHTUMIA Kesän ensimmäinen sorakisa oli Uudenkaupungin F- cupin osakilpailu 16.5, jossa lähdimme ajamaan lisäluokassa cupiin osallistujien perään. Tiet eivät ole enää kahdensadan auton jälkeen kovinkaan hyvässä kunnossa. Saimme kokea tämän ensimmäisellä erikoiskokeella, jolla tiukassa ylämäkiristeyksessä auto jäi pohjastaan kiinni keskelle tietä. Katsojat saivat työnnettyä auton liikkeelle, mutta arvokkaita sekunteja menetettiin kieltämättä hieman erikoisella tavalla. Kaikki sujui sitten hyvin kolmannelle erikoiskokeelle asti, jossa taas meno loppui. Talvella oli jo yksi öljynlauhdutin mennyt, joten nyt oli sitten uusien öljynjäähdyttäjän letkujen aika hajota. Taas yksi uskomaton vika, joka vaan sitten sattui meidän kohdalle. Onneksi tällä kertaa oli lämmin kesäinen keli ja huoltoautokin saapui pian paikalle. Kisa kuitenkin jäi siihen. SALOSSA VIHDOIN ONNI KÄÄNTYI Vain viikon päästä oli aika lähteä kohti Perniötä Teijotalot -ralliin. Toukokuun 23. oli aamulla sateisena alkanut päivä, joka iltaa kohti lämpeni, ja aurinkokin tuli näkyviin. Aurinko paistoi myös meidän tiimillemme, joka oli viikolla ostanut Escortiin pomminkestävät hydrauliikkaletkut pettäneiden tilalle. Kausi jatkui kahdella sorasprintillä: Vantaalla sekä Jalasjärvellä. Sprintit toimivat hyvänä ajotuntuman ylläpitotapahtumina, vaikkei niissä kärkikahinoihin ollutkaan asiaa. Tulokset: Vantaalla 14. ja Jalasjärvellä 13. SYKSYLLÄ VAUHTIKIN ALKOI LÖYTYMÄÄN PORISSA TAAS KESKEYTYS Elokuun 15. oli ohjelmassa Porissa ajettu F-cup - osakilpailu. Viimeistelytestissä viikkoa ennen kilpaa oli taas mennyt yksi talvella ostettu öljynlauhdutin, ja kisaan lähdettiin siis aivan upouudella lauhduttimella. Lauhdutin kestikin tasan kaksi erikoiskoetta, joiden jälkeen saapuessamme huoltoon se sitten jo vuosi. Huollossa otimme lauhduttajan kokonaan pois, koska uuttakaan ei mukana ollut. Pääsimme ajamaan kolmannen erikoiskokeen, jonka lopussa kytkin alkoi ihmeellisesti luistaa. Seuraava siirtymä kohti nelosta oli sama, jonne viime vuonna kisamme keskeytyi. Juuri kun olimme ohittaneet viimevuotisen keskeytyspaikkamme, öljyn varoitusvalo syttyi, ja leikki oli taas loppunut. Kotosalla selvisi sitten syy: moottorin öljyt olivat lämmenneet liikaa ilman öljynlauhdutinta, ja moottorin taka-stefa ei ollut kestänyt sitä, jolloin öljyt olivat valuneet kytkimelle.

4 Tämä aiheutti kytkimen luistamisen ja lopulta öljyn loputtua siis keskeytyksemme. Erikoiskoe-ajoissa keikuimme luokan puolivälin tienoilla. TREENIÄ LOHJALLA Syyskuun alkupuolella kävimme harjoitusmielessä ajamassa Lohjan Pienoisrallin. Kisa oli kolmen erikoiskokeen mittainen. Ensimmäinen erikoiskoe meni liiallisesta yrittämisestä huolimatta ihan hyvin, toisella taas menetimme pelin kärkisijoista spinnattuamme ja sammutettuamme auton. Autoa käynnistettäessä paloi yli kymmenen sekuntia, ja niin lyhyessä rallissa se on pieni ikuisuus. Kolmosella petrasimme onnistuneesti, mutta jäimme yhdeksännelle sijalle lopputuloksissa. OPINTOMATKA MÄNTTÄÄN Syksyn hieman pidempi kisamatka suuntautui Mänttä- Vilppulaan, jossa ajettiin lauantaina Historic - sarjan osakilpailu: Mänttä 200 -ajo. Kyseessä oli kuljettajalle ensimmäinen ralli keski-suomen vaativilla teillä, ja tavoitteena oli vain kokemuksen hankkiminen sikäläisistä teistä. Tavoite tulikin täytettyä ja pääsimme pitkän kilpailun maaliin, vaikka pientä ongelmaa reitillä olikin laturin kanssa. Lopputuloksissa olimme 10. luokassamme. TUA-SPRINT OLI VUODEN KOHOKOHTIA Eräs vuoden kohokohta oli kotikonnuilla oman seuran järjestämä TUA-Sprint, joka ajettiin Liedossa 13.syyskuuta. Kotikisaan oli mukava lähteä, kun auto oli laitettu kuntoon ja siihen oli saatu voimansiirtoon uusia parempia osia. Rata oli kertakaikkisen hieno ja vauhdikas. Ensimmäinen kierros uhkasi mennä kuitenkin piloille, kun reitillä oli kaksi kilpailijaa ajanut ulos, ja näistä jälkimmäinen tukki melkein koko tien. Sain kuitenkin toisen mahdollisuuden ensimmäisen kierroksen suorittamiseen ja onnistuin käyttämään sen hyvin, kun olin ensimmäisen kierroksen jälkeen luokassa toisena. Toiselle kierrokselle ei hirveästi enää parannettavaa jäänyt. Aika parani vain puoli sekuntia, mutta sijoitus pysyi samana. Tulin siis toiseksi vain reilun sekunnin luokan voittaneelle väkivahvalle bemarille hävinneenä. MYNÄMELLÄ AJO SUJUI Ehdimme Mäntästä kotiin sunnuntainvastaisena yönä kello kahden aikoihin, ja reilut neljä tuntia myöhemmin herätyskello pärähti, ja uninen tiimi suuntasi kohti Mynämäkeä, jossa ajettiin uudenlainen rallispecial -kilpailu legendaarisen Munarännirallisprintin reitillä. Kellään tiimistä ei ollut mielenkiintoa lyhyiden yöunien jälkeen alkaa etsiä vikaa laturista, joten tyydyimme ottamaan laturin vain irti auton sähköistä. Reittiin tutustumisemmekin jäi hieman vähiin, mutta reittihän oli lähes kaikille tuttu, - juuri sen historian takia. Lauantainen Mänttä- ralli oli tuonut hyvän tuntuman ajamiseen, ja ensimmäisen erikoiskokeen jälkeen tullessamme huoltoon saimme kuulla tehneemme pätkälle pohja-ajan. Toinen erikoiskoe oli lähes sama kuin ensimmäinenkin, ainoastaan lopussa käännettiin uudelle tielle. Lähdimme jatkamaan siitä mihin jäimme, mutta noin kilometrin päässä lähdöstä ahne ajolinja kostautui ja escortti osui sisäpenkassa olleeseen heinäpaaliin. Siitä auto kimposi toisen puolen ojaan, josta takaisin tielle. Auto sai taas kärsiä kosmeettisia kolhuja, ja miehistö kunnon säikäytyksen, mutta matka kuitenkin jatkui muutaman sekunnin

5 menetyksellä. Erikoiskoe ajettiin maaliin sitten hieman varovaisemmin, ja hävittiin taas muutama sekunti lisää. Kaksi viimeistä erikoiskoetta olivat samat pätkät, mutta toiseen suuntaan. Tulimme ne läpi ongelmitta, ja jäimme odottamaan tuloksia. Palkintojen jakoa täytyi jäädä odottelemaan, sillä olimme ongelmista huolimatta tulleet kolmansiksi. TALLISSA ON SEURAAVAAN KAUTEEN VALMISTAUTUMINEN JO KÄYNNISSÄ Tätä kirjottaessa Rantarallin vauriot on jo saatu korjattua ja seuraavan kauden suunnittelu hyvässä vauhdissa. Talven suunnitelmissa on uuden kannen rakentaminen ja auton ulkokuoren ehostaminen. Saattaa jopa olla, että tuttu punainen paholainen vaihtaa väriä talven aikana, mutta eipä mennä asioiden edelle... KAUDELLE PERINTEINEN PÄÄTÖS Kausi päätettiin totuttuun tapaan kotoisassa Rantarallissa, joka oli tänä vuonna lyhyempi pienoisralli. Samalla Rantaralli oli ensimmäinen ralli, jossa olimme jo kolmatta kertaa. Kaksi edellistä kertaa olivat päättyneet tekniikkamurheisiin, joten olo oli nyt luottavainen, kun auto oli viime aikoina kestänyt maaliin asti, vaikka pieniä murheita olikin ollut. Ensimmäinen huolto oli erikoiskokeen kaksi jälkeen, jossa näimme ajaneemme sijoille 4 ja 7 omassa luokassamme, jossa oli 26 lähtenyttä kilpailijaparia. Ensimmäiset erikoiskokeet olivat lyhyitä muutaman kilometrin sorateitä, ja niitä seurasi kisan pisin kolmas erikoiskoe. Se oli nopeaa valtiontietä ja onnistui kohdaltamme hyvin. Olimme erikoiskokeen tuloksissa kolmantena. Tämän jälkeen suuntasimme erikoiskokeelle neljä Seijaisten kuuluisalle pätkälle. Tulimme erikoiskokeen vaativan alun hyvin, mutta matkamme valitettavasti päättyi puolivälin jälkeen. Pitkän suoran päässä vaadittu jarrutus myöhästyi ratkaisevasti, ja oja kutsui muuten helpossa risteyksessä. Katsojat saivat lopulta kilpurin kammettua tielle, mutta oikeanpuolen eturipustus oli sen verran vaurioitunut, että jatkaminen ei enää onnistunut.