Palosirkkakartoitukset Lahden Nastolassa väliraportti

Transkriptio

1 Palosirkkakartoitukset Lahden Nastolassa väliraportti Timo Metsänen & Ilpo Kekki Luontoselvitys Metsänen Adelenpolku Helsinki

2 2 1 JOHDANTO ALUEEN YLEISKUVAUS AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT PALOSIRKAN SUOJELUSTATUS JA EKOLOGIASTA TULOKSET JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET TIIVISTELMÄ...9 LIITTEET...10 Kannen kuva: Palosirkkakoiras Ilpo Kekki, Karttojen pohjakartat Maanmittauslaitos, 2016.

3 3 1 JOHDANTO Lahden kaupunki tilasi kesällä 2016 Luontoselvitys Metsäseltä inventointityön jonka tavoitteena oli tuottaa Lahteen yhdistyneeltä Nastolan alueelta palosirkkatietoa, rajauksia löydetyistä esiintymistä ja antaa suosituksia lajin huomioimiseksi maankäytönsuunnittelussa. Tietoa uhanalaisten ja erityisesti suojeltujen palosirkkojen esiintymisestä ja elinympäristöistä tarvitaan, jotta radanvarren maankäyttö sekä mahdolliset kunnostus- ja hoitotoimet pystytään kohdistamaan siten, etteivät alueiden palosirkkaesiintymät vaarannu vaan jopa paranevat. Tässä raportissa käsitellään vuoden 2016 selvitystyön päätulokset ja esitetään myös olemassa olevaa aikaisempaa tietoa alueen palosirkoista. Koko aluetta ei saatu inventoitua kattavasti syyskesällä 2016, joten raportissa myös suositellaan inventointien täydentämistä. 2 ALUEEN YLEISKUVAUS Alla esitetään kohteiden sijainti yleiskartalla (Kartta 1), kuten alueet on rajattu SYKEn palosirkkajulkaisussa (Intke & Piirainen, 2014). Alue koostuu useammasta pienialaisesta kohteesta ja niiden välisistä kapeammista ratapenkereistä. Parhaat ydinkohteet ovat vanhoja rautatieportteja ja niihin liittyneiden ratavartijain tonttien vanhoja ketoja tai kuivia niittyjä sekä risteysalueita. Kaikilla kohteilla ei ole virallisia karttanimiä, mutta idästä alkaen lueteltuna keskeisimmät kohteet ovat: Punainenportti, Kivinenportti, Kuurinportti, Uudenkyläntien itäinen liittymä ja Risalan leikkaus (kartta 2). Lajista tehtyjä havaintoja on kuitenkin useita myös näiden kohteiden ulkopuolelta.

4 4 Kartta 1. Yleiskartta alueesta ja SYKEn lähtötiedot 3 AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT Aikaisempia 2000-luvulta olevia aineistoja saatiin niitä koonneelta Markku Meriluodolta (2016) ja edellä mainitusta SYKEn raportista sekä FCG:n osayleiskaavaa varten teetetyn luontoselvityksen (Mäkelä, 2014) taustaaineistoista. Maksimihavaintomäärät alueilta 2000-luvulla ovat olleet 40 yksilöä. Nämä havainnot koottiin myös paikkatiedoksi. Lajista on dokumentoituja havaintoja alueelta jo 1960-luvulta alkaen (Meriluoto, 2016). Lisäksi tarkastettiin LUOMUKSEN Hatikka-järjestelmään kirjatut julkiset havainnot.

5 5 SYKEn rajauksien, aikaisempien tietojen ja Markku Meriluodon opastuksen perusteella keskeisimpiä rautatien läheisiä alueita inventoitiin elokuussa kolmena päivänä (24., 28., ja 31.8.). Inventointipäivien säät olivat lämpöisiä, tyyniheikkotuulisia, poutaisia ja pilvisyydeltään vaihtelevia. Kartta 2. Tunnetut keskeisimmät palosirkat havaintopaikat. Palosirkoista ei ole olemassa yksityiskohtaisia inventointiohjeita, mutta valtakunnallisessa hankkeessa alueiden inventointiin suositeltiin käytettävän linjalaskentaa ja pyrkimystä alueittain ainakin kahteen käyntikertaan per maastokausi. Valtakunnallisen hankkeen ensisijaisena tavoitteena oli kuitenkin vain varmistaa lajin esiintyminen alueella ja toissijaisesti mahdollisuuksien

6 6 mukaan tehdä suuntaa-antavia, karkeita arvioita lajin runsaudesta (Intke & Piirainen, 2014). Inventointi tapahtui Nastolassa kulkemalla palosirkoille soveliaita elinympäristöjä tiheästi ristiin rastiin ja tehostamalla pelotevaikutusta ja vaikutusaluetta haaveja edestakaisin heilutellen. Auringon mennessä pilveen inventointi keskeytettiin, kunnes aurinko taas tuli esiin. Havainnot paikannettiin maastossa GPS-laitteella ja kartoille hahmoteltiin lajille soveliaita elinympäristöjä. Raportointivaiheessa havainnot muunnettiin paikkatietoaineistoksi. Ympäristösuunnittelija (AMK), luontokartoittaja (eat) Timo Metsänen vastasi sekä selvityksen maastotöistä että raportoinnista. Maastotöihin osallistui myös FM ja luontokartoittaja (eat) Ilpo Kekki, joka lisäksi kommentoi raporttia. Selvityksen merkittävin epävarmuustekijä on, saadaanko inventointi ajoittumaan selvitettävän populaation parhaimpaan soidinaikaan ja otolliseen säähän, jolloin tulokset ovat todennäköisesti kattavimmat. Luontoselvitysten yhteydessä palosirkalle soveliaita kohteita on inventoitu tyypillisesti vain kertaalleen. Nastolassa osa alueesta inventoitiin näin, osa kahdesti. Tekijät arvioivat että inventointi oli ajankohdaltaan ja säältään kattavaa kunnanrajalta (Punainenportti) Uudenkyläntien itäiseen liittymään asti. Myös tästä länteen liikuttiin radan varressa aina Uudenkylän varikkoa myöden, mutta olosuhteet ja kellonajat eivät taanneet riittävää varmuutta kartoituksiin. 4 PALOSIRKAN SUOJELUSTATUS JA EKOLOGIASTA Viimeisimmässä Suomen uhanalaisuustarkastelussa palosirkka on luokiteltu uhanalaisuudeltaan vaarantuneeksi (VU) (Rassi ym., 2010). Laji kuuluu lisäksi luonnonsuojelulain 47 :n tarkoittamiin erityisesti suojeltaviin lajeihin, joille alueellinen ELY-keskus voi rajata ja perustaa suojelualueen. Seuraavassa palosirkan lyhyessä ekologian kuvauksessa on käytetty Suomen ympäristökeskuksen selvitystä (Intke & Piirainen, 2014) ja Karjalaisen (2009) Suomen heinäsirkat ja hepokatit -kirjan tietoja, jotka koostuvat useista lähteistä (usein ulkomaisista). Palosirkka (Psophus stridulus) esiintyy nykyisin tunnetusti vain muutamilla alueilla Etelä- ja Itä-Suomessa, jotka ovat toisistaan erillään. Laji on aiemmin ollut Suomessa laajalle levinnyt heinäsirkkalaji. Suomen ensimmäisessä heinäsirkkojen levinneisyyttä käsitelleessä julkaisussa vuonna 1861 Hisinger

7 7 toteaa palosirkan esiintyvän Turun saaristosta Kainuuseen ulottuvalla alueella, ja esimerkiksi Savossa lajin olleen yleinen. Viimeisten vuosikymmenien aikana laji on harvinaistunut ja kannan kehityssuunta näyttäisi jatkuneen taantuvana. Ulkonäöltään täysikasvuinen palosirkka on helppo tuntea, varsinkin jos se lähtee lentoon ja päästää lajityypillisen rätisevän äänen paljastaen oranssinpunaiset takasiipensä. Suurin sekoittamisen mahdollisuus liittyy ruususiipisirkkaan, jolla takasiivet ovat kuitenkin vaaleanpunaiset ja lajilla on etuselän harjanteessa kuopat, toisin kuin palosirkalla. Kooltaan palosirkkakoiraat ovat noin mm ja naaraat noin mm. Väritys vaihtelee harmaan ja ruskean väreistä punertavaan koiraiden ollessa tummimpia, yleensä lähes mustia. Palosirkan alkuperäisinä elinympäristöinä toimivat erilaiset paahdealueet, kuten avoimet harjurinteet, kuivat kedot ja hiekkamaat. Nykyisin valtaosa lajin esiintymispaikoista on kuitenkin ihmistoiminnan seurauksena syntyneitä alueita, ratapenkereitä, ampuma-alueita, lentokenttiä ja jopa hakkuuaukeita. Yhteistä tällaisille paikoille on lämpötilan nouseminen ympäröiviä alueita korkeammaksi. Myös pohjanveden läheisyydellä ja kalkkivaikutuksella on esitetty ja havaittu olevan merkitystä lajille. Palosirkka on päiväaktiivinen laji. 5 TULOKSET Kartoitusten perusteella palosirkka on alueella yleisempi ja runsaslukuisempi laji kuin aikaisemmin on tiedetty. Yhteensä kohteilla havaittiin 130 yksilöä. Havainnoissa voi olla eri päivinä tehdyistä inventoinneista johtuen muutamien yksilöiden päällekkäisyyttä, mutta suuruusluokka on oikea. Havainnot tehtiin lajille tyypillisissä tai melko tyypillisissä paikoissa. Inventoinnissa osoittautui, että palosirkkoja esiintyy myös keskeisimpien alueiden ulkopuolella, joten maastotöissä alkuperäistä kartoitusaluetta laajennettiin elinympäristön mukaan myös rautatiealueen välittömän ympäristön ulkopuolelle. Aikaisempia havaintoja on myös huomattavasti kauempaa rautatiestä, mm. Salpausselän päältä. Kartoitusten tulokset esitetään kartalla 3 ja tarkemmin aineistoa voi tarkastella liitteenä toimitettavan paikkatietoaineiston avulla. Kukin piste kuvaa yhtä havaittua palosirkkaa. Havainnot painottuvat selvitysalueen itäosaan nauhamaisena alueena ja kolmeen aiemminkin tunnettuun esiintymään (Kivinenportti, Kuurinportti ja Uudenkyläntien itäinen liittymä).

8 8 Kartta 3. Kartoituksessa havaitut palosirkat elokuussa JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Uhanalaisena ja erityisesti suojeltavana lajina palosirkkaan tulisi kiinnittää huomiota niin maankäytönsuunnittelussa, alueiden suojelussa kuin aktiivisissa hoitotoimissa alueiden tilan säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Nastolan esiintymä vaikuttaa olevan merkittävä alue yksilömääriensä perusteella valtakunnallisesti.

9 9 Yleisesti lajin elinmahdollisuuksia voidaan parantaa huolehtimalla muun muassa siitä, että alueita ei muuteta merkittävästi ja keskeisimmät esiintymät suojellaan. Tämän lisäksi on erittäin tärkeää huolehtia lajille soveliaiden kohteiden aktiivisesta hoidosta. Intke & Piirainen (2014) ovat koonneet raporttiinsa useita tapoja, joilla palosirkka-alueita voidaan hoitaa. Nastolan kohteiden osalta he pitävät kohteiden merkittävimpänä uhkatekijänä kasvillisuuden umpeenkasvua, tarkemmin radanvarren kasvillisuuden rehevöitymistä ja rautatiealuetta varjostavan puuston kasvua. Toisena uhkatekijänä he mainitsevat radanvarren ylläpitoon ja kunnostamiseen liittyvät työt, jotka saattavat heikentää lajin esiintymisedellytyksiä. Aikaisempien havaintojen kokoamisen ja vuoden 2016 kartoituksien jälkeen palosirkan esiintymiskuva alueella tarkentui huomattavasti, mutta samalla osoittautui, että lajia esiintyy myös laajemmalla alueella ja kauempana rautatiealueesta. Lisäksi selvitysalueen länsiosaa ei voitu kartoittaa asian mukaisesti. Työskentely rautatiealueella on luvanvaraista ja edellyttää jatkossa liikkumislupia sekä turvallisuuskoulutusta. Lajin esiintymistä on suositeltavaa selvittää tarkemmin alueen länsiosassa ja aikaisempien vuosien havaintopaikoilta vähintään kahden käynnin kartoituksin loppukesällä alkusyksyllä. Hoitotoimet on tarkoituksenmukaisinta suunnitella kohteittain, kun alueen kaikista palosirkkaesiintymistä on saatu jatkoinventoinneilla kokonaiskäsitys. Tällöin voidaan myös huomioida eri kohteiden väliset alueet ja potentiaaliset ekologiset yhteydet. Hoitotoimien huolellinen suunnittelu saattaa edellyttää myös kasvillisuusselvityksiä keskeisimmiltä alueilta, mikäli kasvillisuudesta ei ole käytettävissä ajantasaista tarkkaa tietoa. Alueen valtakunnallisen merkittävyyden vuoksi palosirkkojen yksilömääriä on suositeltavaa seurata säännöllisesti tulevaisuudessakin esim. otostamalla. Myös mahdollisesti tehtävien hoito- ja kunnostustoimien vaikutuksia lajiin on suositeltavaa seurata. Tämän kartoituksen ja aikaisempien vuosien havaintotiedot (liitekartta 1) on suositeltavaa välittää rautatie- ja tiealueista vastaaville tahoille, jotta he voivat huomioida lajin esiintymispaikat toimissaan mahdollisimman pian. 7 TIIVISTELMÄ Tässä raportissa esitetään Nastolassa suoritetun palosirkkakartoituksen tulos, jonka Lahden kaupunki tilasi Luontoselvitys Metsäseltä kesällä Kartoituksen perusteella palosirkkaa esiintyy alueella runsaammin ja laajemmin kuin on aikaisemmin tiedetty. Raportissa kirjoitetaan lyhyesti lajin

10 10 suojelustatuksesta ja ekologiasta. Mukana raportissa on kartat havaituista palosirkkayksilöistä elokuulta 2016 ja alueelta aikaisemmin tehdyistä havainnoista 2000-luvulta. Lopuksi annetaan yleisluontoisia ohjeita ja suosituksia lajin huomioimiseksi hoito- ja kunnostustoimenpiteissä ja esitetään jatkoselvitystarpeet, jotta lajin esiintymisen kokonaiskuva saataisiin selvitetyksi. Kiitokset Kiitokset Markku Meriluodolle, joka antoi tietoja palosirkan esiintymispaikoista ja havainnoista sekä opasti meitä avuliaasti. LÄHTEET Intke, S. & Piirainen, T Suomen uhanalaisia lajeja: Palosirkka (Psophus stridulus). Suomen ympäristökeskuksen raportteja [ Karjalainen, S. Suomen heinäsirkat ja hepokatit Kustannusosakeyhtiö Tammi. Hämeenlinna. Mäkelä, T Uudenkylän osayleiskaava. Luontoselvitys. FCG Sähköinen dokumentti. [ %20osayleiskaava/oyk_ukl_luonnos_selostus_liite4_luontoselvitys.pdf] Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A., & Mannerkoski I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. LIITTEET Liitekartta 1. Palosirkan aikaisemmat havainnot 2000-luvulta. Sähköinen paikkatietoaineisto. Havaintopaikat vuoden 2016 selvityksessä ja aikaisemmat havaintopisteet.

11 11 Liitekartta 1. Palosirkan aikaisemmat havainnot 2000-luvulta.