PYSY SUOMESSA PYHÄNÄ SUOMEN LIPPUJEN JA VAAKUNAIN HISTORIAA

Transkriptio

1 PYSY SUOMESSA PYHÄNÄ SUOMEN LIPPUJEN JA VAAKUNAIN HISTORIAA Näyttely Jyväskylän yliopiston avoimen tiedon keskus LIPPUJEN HISTORIA Ensimmäiset käytetyt liput olivat sotavoimien tunnuksia, joiden avulla sotilaat tunnistivat omat rivinsä vihollisista. Muinaisilla kansoilla oli omat tunnuksensa, joista kuuluisimpia on Rooman legioonien kotkat. Vanhin maininta lipusta on Kiinasta vuodelta 1122 eaa., silloin keisari määräsi, että hänen edellään oli kannettava valkoista tunnuslippua. Keskiajalla liput yleistyivät Euroopassa. Ritareilla oli omat sukutunnuksensa, ja hallitsijan tunnus oli samalla myös koko valtakunnan tunnus. 1 Liput olivat tärkeitä tunnuksia etenkin ruutiaseiden yleistyessä. Kaikilla sotilailla ei välttämättä ollut yhtenäisiä sotapukuja eikä näkyvyys tai kuuluvuus taistelukentällä ollut hyvä, koska musta ruuti tuotti sakeaa savua ja meteliä. Suuret sotaliput, joita kannettiin pitkässä tangossa, näkyivät kauas. Nämä liput olivat niin tärkeitä symboleita, että niitä tuli puolustaa viimeiseen asti ja lippujen hylkäämisestä rankaistiin ankarasti, vastapuolen lipun kaappaamisesta sen sijaan palkittiin. 2 Lippuja on käytetty pitkään myös laivojen alkuperämaan tunnuksena. Kauppalaivan käyttämää lippua sanotaan kauppalipuksi, ja se on saattanut olla erilainen kuin valtion kansallislippu. Laiva saattoi viestiä kauas lipuillaan sen kansallisuudesta ja kotisatamasta. Tämä turvasi kauppalaivan kulun ystävällisillä vesillä ja toimi taisteluissa tunnuksena liittolaisaluksille. Juuri laivojen lipputunnukset edustivat kotisatamaa ulkomaillakin ja niistä kehittyi helpoimmin ensimmäisiä valtiolippuja. 3 Tanskan lippu Dannebrog on vanhin edelleen käytössä oleva kansallislippu. Se on antanut myös mallin pohjoismaissa käytetylle ristilipputyypille. Lipun punainen risti tulee Tanskan (ja Ruotsin sekä 1 Kajanti 1997, s Kajanti 1997, s Kajanti 1997, s. 10, 17.

2 Norjan) kuninkaan Eerik Pommerilaisen vaakunasta (hallitsi Tanskaa ). Kuitenkin legendan mukaan Dannebrog laskeutui taivaasta enteenä suojaamaan tanskalaisia joukkoja Lindanisen taistelun aikana vuonna Taistelu käytiin nykyisen Tallinnan kaupungin lähellä osana pakanoita vastaan suunnattuja Baltian ristiretkiä. Ristiaihe oli kylläkin yleinen eurooppalaisissa lipuissa näihin aikoihin, kun ristiretkeläiset suosivat uskonnollista symbolia sotaretkillään. Virallisesti Dannebrog otettiin käyttöön kansallislippuna vuonna Liput symboloivat kansakuntaa ja niitä käytetään juhlallisina merkkeinä sekä erottamaan ja yhdistämään kansainvälisissä yhteyksissä. SUOMEN VAAKUNAT Vuonna 1557 (syyskuun 7.) Juhana-Herttua antoi Suomen herttuakunnan vaakunan, joka oli ensimmäinen Suomea kokonaisuudessaan edustanut virallinen tunnus. Silloinen Suomi tosin sisälsi vain Satakunnan, Varsinais-Suomen, Ahvenanmaan ja läntisen Uudenmaan alueen. Tämä vaakuna sisälsi Pohjois- ja Etelä-Suomen vaakunat, eli nykyiset Satakunnan ja Varsinais-Suomen vaakunat, jotka ovat siten koko Ruotsi-Suomen valtakunnan vanhimmat maakuntavaakunat. Etelä-Suomen eli Varsinais-Suomen vaakunassa esiintyvät ensimmäisen kerran virallisessa yhteydessä sinikeltaiset ristiliput. Juhana-herttuasta tuli Ruotsin kuningas Juhana III. Kuninkaana hän määräsi vuonna 1562 sinikeltaisen ristilipun olevan Ruotsin valtakunnan virallinen lippu. 5 Vanhin edelleen käytössä oleva Suomen tunnus on Suomen vaakuna ja siinä esiintyvä leijona. Se nähtiin ensimmäisen kerran Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä Uppsalan tuomiokirkossa vuonna Myöhemmin siitä tuli koko itäisten maiden eli Suomen tunnus. Vaakunaleijona oli vanhastaan Folkunga- eli Bjälbo-suvun tunnus. Sukuun kuulunut Bengt Birgerinpoika oli ensimmäinen Suomen herttua. Vaakunan punakeltaiset värit olivat monien mielessä Suomen värit. Tulevina autonomian aikoina ne myös muistuttivat vanhasta pohjoismaisesta yhteydestä. 6 4 Kajanti 1997, s Kajanti 1997, s Klinge 1982, s

3 AUTONOMIAN AIKA Kun Suomesta tuli Venäjän keisarin alainen suuriruhtinaskunta, suomalaiset laivat ottivat käyttöönsä venäläiset kauppaliput. Venäjän kauppalippu oli nykyisen kaltainen valko-sini-punaraitainen, tosin sen mittasuhteita ei ollut erikseen määritelty. Sama lippu toimi myös maan kansallislippuna vuodesta 1799 lähtien lukuun ottamatta jaksoa , jolloin kansallislippu oli musta-keltavalkoraitainen luvun alkupuolella valtiolliset liput yleistyivät Euroopassa, mutta niitä käytettiin vielä lähinnä vain sotavoimissa ja merillä. Kansalaisten omatoiminen liputtaminen yhteisillä kansallisilla symboleilla alkoi yleistyä 1830-luvulla ja etenkin vuoden 1848 eli ns. Euroopan hullun vuoden jälkeen. Kansallisaate nosti päätään ja ihmiset löysivät lipuista keinon osoittaa aatettaan. Hallitsijat pitivät lippuja osin vaarallisinakin, esimerkiksi Tanskassa kiellettiin liputtaminen millään tai minkään maan lipulla ilman kuninkaan lupaa. 7 PURJEHDUSSEURAT JA SINIRISTILIPPU Keisarillisen Venäjän laivaston tunnuslipussa oli sininen pyhän Andreaan risti (eli vinoristi) valkoisella pohjalla. Väritys oli siis sama kuin tulevassa Suomen lipussa, mutta ristin asento erilainen. Lipun oli suunnitellut Pietari Suuri kunnioittamaan Venäjän suojeluspyhimystä pyhää Andreasta. Lippu poistui vallankumouksen jälkeen käytöstä, mutta otettiin uudestaan laivaston tunnukseksi vuonna Valtiovalta rohkaisi mielellään ihmisiä perustamaan purjehdusseuroja, jotka levittivät merenkulun taitoja ja ylläpitivät veneitä, joille saattoi olla käyttöä sotatilanteessa. Pietarin Keisarillisen Jahtiklubin lippuun tuli laivaston virallisen lipun tapaan sininen risti valkoisella pohjalla, nyt kuitenkin käännettynä tutumpaan asentoon. Jahtiklubin lippu oli siis hyvin lähellä nykyistä tuttua siniristilippua, mutta siihen oli lisättynä vasempaan yläkenttään paikallinen vaakunatunnus. Suomeen alettiin perustaa pursiseuroja 1860-luvulla. Vuonna 1861 perustettuun Uudenmaan pursiseuran (Nyländska Jaktklubben) lippuun otettiin 1861 malli Pietarin pursiseuran lipusta, johon 7 Kajanti 1997, s. 96.

4 lisättiin Suomen vaakuna. Tällä lipulla oli virallinen asema samalla tavoin kuin Venäjän kauppalipulla. Siniristilipun malli ja värit tulivat tunnetuiksi Suomen symboleina vähitellen 1860-luvulta lähtien. 8 Nämä värit olivat myös venäläisestä näkökulmasta Suomen sinivalkoiset värit hyväksyttävät, olivathan ne peräisin venäläisestä lähteestä, sitä paitsi samat värit esiintyivät Venäjän omassakin lipussa punaisen ohella. 9 LIPPUKESKUSTELU JA SÄÄTYVALTIOPÄIVÄT Vaikka harrastuspurjehtijat saattoivat liputtaa omilla väreillään, suomalainen kauppamerenkulku purjehti Venäjän kauppalipun alla. Autonomian aikana meriteollisuus ja -kauppa olivat kehittyneet tärkeiksi elinkeinoiksi. Suomessa oli vanhastaan vahva laivanrakennuskeskittymä Pohjanmaalla ja höyrylaivojen aikakaudella Helsingissä ja Turussa valmistettiin paljon sotalaivoja Venäjän laivastolle. Suomalaiset laivat olivat jopa niin hyvässä maineessa, että kolme ensimmäistä Suomen meriekipaasille eli omalle rannikkopuolustukselle rakennettua laivaa siirrettiin välittömästi Venäjän oman laivaston käyttöön. 10 Krimin eli itämaisen sodan (tunnetaan myös Oolannin sotana ) aikana vuosina Venäjä oli sodassa Iso-Britannian, Ranskan, Sardinian ja Osmanivaltakunnan liittouman kanssa. Brittiläisranskalainen laivasto aiheutti sodan aikana tuhoa Suomen rannikolla ja otti sotasaaliiksi suuren määrän suomalaisia laivoja. Tappiot pystyttiin korvaamaan nopeasti sodan jälkeen, mutta Suomessa jäi kytemään ajatus omasta lipusta, jolla suomalaiset voisivat osoittaa olevansa oma kansakuntansa erillään Venäjästä. Oma kauppalippu voisi siten suojata suomalaisia laivoja konfliktin aikana. 11 Vuosien aikana suomalaisessa lehdistössä syntyi keskustelua Suomen lipusta. Laivakysymyksen lisäksi se liittyi kansalliseen heräämiseen. Suomalainen sivistyneistö alkoi määritellä ideaa siitä, mitä Suomen kansa ja suomalaisuus on. Suomella ei ollut vanhastaan yleisesti tunnustettua symbolia, mutta nyt tunnusväreiksi oli kaksi vaihtoehtoa: sinivalkoinen ja punakeltainen. Eri lehdissä tehdyt ehdotukset pohjautuivat enimmäkseen näihin väreihin Kajanti 1997, s Tepora 2011, s Kajanti 1997, s Kajanti 1997, s ibid.

5 Vahvasti sinivalkoisen vaihtoehdon puolella olivat professori Zachris Topelius ja kirjailija Fredrika Runeberg. Topelius esitti Suomen lipun sinivalkoisena jo vuonna 1854 poikien lumisodasta kertovassa runossaan Fästningen Finlands värn (Linnake Suomen puolustus). Hänen vaimonsa Emilien piirtämässä kuvassa lipussa on valkoinen ja sininen vaakaraita (sinivalkoisen kaksiraitalipun ensimmäinen malli) ja tunnuskuviona Suomen leijona. Runeberg oli ommellut oman vinoraidallisen mallinsa lipusta ja lähettänyt sen Topeliukselle. Topeliuksen seurue oli käyttänyt samanlaista lippua aiemmin Marstrandissa purjehduskilpailuissa, minkä takia lippumallia sanottiin Marstrandin lipuksi. 13 Loppujen lopuksi ehdotuksista sai eniten huomiota Helsingfors Dagbladissa julkaistu ns. Dagbladin lippu, jossa oli ristilipussa punaista, keltaista ja sinistä. Lippua käytettiin ainakin joissain tilaisuuksissa Suomen tunnuksena. 14 Syyskuussa 1863 Helsingissä pidettiin merkittävä tilaisuus, autonomian ajan toiset säätyvaltiopäivät keisari Aleksanteri II:n määräyksestä. Aatelissääty anoi tilaisuudessa omaa kauppalippua Suomelle, mutta ehdotus tyrmättiin ja unohdettiin. Keskusvalta oli hyvin penseä antamaan autonomiselle Suomelle uusia omia tunnuksia, jotka saattaisivat vahvistaa kansassa epätoivottuja poliittisia pyrkimyksiä. 15 AUTONOMIAN AJAN LOPPU JA SORTOVUODET Liputtaminen Suomessa oli mahdollista, kunhan lippua ei koettu kansallismieliseksi symboliksi eikä liputtamisella ollut poliittisia tavoitteita. Jossain määrin Suomen suuriruhtinaskunnan tunnuksena virallisissa yhteyksissä ja esim. Pariisin maailmannäyttelyssä 1889 käytettiin leijonalippua, jossa oli punaisella pohjalla Suomen vaakuna. Koska leijona oli keisarin vahvistama Suomen virallinen tunnus, Suomen vaakunan käyttäminen oli turvallista. Myös edellä mainittuja Dagbladin lippua ja kaksiraitaista lippua käytettiin jonkin verran. Vuonna 1896 keisari kuitenkin julisti ainoaksi Suomessa virallisissa tilaisuuksissa sallituksi lipuksi Venäjän valkosinipunaisen lipun. Muiden lippujen käyttö oli 13 Kajanti 1997, s , Kajanti 1997, s Kajanti 1997, s

6 sallittua vain yksityisesti. Virallisen tilaisuuden määritelmä oli melko laaja, esimerkiksi kaikenlainen yhdistystoiminta laskettiin viralliseksi. 16 Keisari Nikolai II antoi Helmikuun manifestin, jonka mukaan Venäjällä annetut yleisvaltakunnalliset lait tulivat voimaan myös Suomessa ilman säätyvaltiopäivien hyväksyntää. Koska Suomessa katsottiin, että Haminan rauhansopimuksessa Suomelle oli taattu autonomia, tätä päätöstä pidettiin Suomen perustuslain rikkomisena. Tästä alkoivat sortovuodet, jotka päättyivät lopullisesti Suomen itsenäistymiseen. Sortovuosien aikana käytiin poliittista kamppailua Suomen tulevaisuudesta. Kansalliset symbolit, kuten liput, olivat vahvoja symboleja. Siksi onkin ymmärrettävää, että niiden käyttö oli kiellettyä tai hyvin rajoitettua. Yksityistilaisuuksissa käytettiin tänä aikana erilaisia raitalippuja sinivalkoisin tai punakeltaisin (sekä punavalkoisin) värein. Värin valinta riippui kunkin omista mieltymyksistä, mutta yleisperiaatteena sinivalkoisia värejä suosivat konservatiiviset ja fennomaaniset piirit, punakeltaisia liberaalit ja ruotsinkieliset. Kun Suomen itsenäistyminen nousi tavoitteeksi, värivaihtoehdot kilpailivat keskenään ja niitä nähtiin erilaisissa yhteyksissä, esim. postikorttikuvissa. Helmikuun vallankumous Venäjällä vuonna 1917 aloitti Suomen itsenäistymisprosessin. Keisari Nikolai II luopui vallasta ja uusi hallinto antoi Maaliskuun manifestin eli Vapauden manifestin 17. Jyväskylässä niin kuin koko maassa ihmiset kokoontuivat juhlimaan tapahtunutta. Seminaarilaiset tarttuivat kulkuelippuihinsa ja marssivat tuhansien kaupunkilaisten joukossa torille juhlimaan. Kaupungintalo koristeltiin sähkövalaistulla Suomen vaakunalla. Suomen lipun väreistä kiisteltiin. Sinivalkoisia värejä nähtiin, mutta myös punakeltaisia värejä ja leijonalippuja suosittiin. Seminaarin Toverien ääni lehden kannessa oli kuvattu molemmat symbolit, leijonalippu keskellä ja sinivalkoiset liput sen molemmin puolin. Poliisilla ja työväen kaartilla mainitaan olleen punainen nauha käsivarressa. Punaista väriä ei vielä ymmärretty vain sosialistisena tunnuksena Kajanti 1997, s Tarkemmin: Julistuskirja Suomen Suuriruhtinaanmaan valtiosäännön vakuuttamisesta sekä jälleen saattamisesta täysin toteutetuksi (AsK20/1917). 18 Keski-Suomi (34/1917), s. 3. Suomalainen (30/1917), s. 2. JYM, valokuva-arkisto, albumi K1373:1-98. JYMA, seminaarin toverikunnan arkisto, Toverien ääni

7 LIPPUKYSYMYS ITSENÄISTYMISEN JÄLKEEN Suomen itsenäisyyspäivää juhlitaan 6.12., sillä samana päivänä vuonna 1917 Suomen senaatti antoi itsenäistymisjulistuksen. Koska valtiolla on oltava oma lippunsa, senaatin lippukomitea kiirehti antamaan jo kahden päivän kuluttua tästä ensimmäisen ehdotuksen Suomen kansallisiksi symboleiksi. Tämän pohjalta senaatti jätti eduskunnalle esityksen Laista Suomen lipusta. Ehdotuksen mukaan Suomen valtiolipuksi tulisi leijonalippu, eli Suomen kultainen leijona punaisen kentän keskellä. Merenkulku- ja kauppalipuksi ehdotettiin ristilippua, jossa oli sekä punakeltaiset että sinivalkoiset värit. Kyseessä oli siis variaatio Dagbladin lipusta, johon oli lisätty valkoinen osa. Tällainen kauppalippu oli käytössä väliaikaisesti vuoden 1918 alkukuukausina. 19 Ennen kuin lippulakia oli hyväksytty tai hylätty, syttyi kansalaissota. Senaatin ulkoasiainvaliokunnassa kiirehdittiin määräämään Suomen väliaikaiseksi lipuksi kaksiraitalippu, jossa ylempi vaakaraita oli sininen ja alempi valkoinen. Kansalaissodan aikana taistelivat punaiset ja valkoiset, jotka seurasivat omia värejään, punalippuja ja sinivalkoisia lippuja. Leijonalippu oli suurimmalta osaltaan punainen ja muistutti siksi liikaa vastapuolen lippua. Muutkin punakeltaiseen väriyhdistelmään perustuvat liput kärsivät samasta ongelmasta. Näin sinivalkoiset värit saivat virallisen aseman, ja voittoisan valkoisen armeijan käyttämästä lipusta tuli itsenäisen Suomen lipun malli. 20 Esimerkiksi Keskisuomalaisessa julkaistiin sodan alkupäivinä seuraava lyhyt teksti: 21 Kunnallistalon katolla liehuu leijonalippu, suomalaisten jääkärien ja Suomen armeijan lippu. Tämä huomautettakoon wain sen takia, että punaisen lipun näkeminen Kunnallistalon katolla on eräitä kaupunkiin aikoneita saattanut wääriin tuntoihin. Lippu on punainen, mutta sen keskellä on keltainen Suomen leijona. Ja mitä se merkitsee, sen tiedätte. 19 Kajanti 1997, s Kajanti 1997, s Keskisuomalainen (1918/31), s. 2.

8 SINIRISTILIPPU Sodan päätyttyä palattiin lippukysymykseen. Laki Suomen lipusta hyväksyttiin Lipun perusmalliksi oli määritelty sininen risti valkoisella pohjalla, vasemmassa yläkentässä punakeltainen kuvio. Perustuslakivaliokunta pyysi asiantuntijaksi yleisesikunnan piirustuskonttorin päällikön Akseli Gallen-Kallelan, joka ehdotti yksinkertaisempaa valkoista ristiä sinisellä pohjalla, mikä ehdotus kuitenkin valiokunnan mielestä muistutti liikaa Ruotsin lippua. Gallen-Kallelan ollessa tavoittamattomissa maalla (ehkä tarkoituksella, hän oli nimittäin suorastaan raivostunut valiokunnan esityksestä), hänen alaisensa taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen saivat äkillisen tehtävän määrittää lipun lopullinen ulkoasu. Aikaa heillä oli muutama tunti. Heidän ehdotuksensa mukaisesti Suomen valtiolipuksi tulisi siniristilippu, jonka keskellä on Suomen vaakuna, kansallislipuksi puolestaan sama ilman vaakunaa. Tämän valiokunta hyväksyi, ja se kirjattiin lakiin: Suomen valtiolippu on suorakaiteen muotoinen vaate, jossa on valkealla pohjalla meren- (ultramariini-) sininen risti. Risti jakaa lipun neljään suorakulmaiseen, yhtä korkeaan alaan. Ristin keskellä on Suomen vaakuna. Hallituksen asiana on antaa tarkempia määräyksiä valtiolipun käyttämisestä. 2. Lipun mittasuhteet ovat: koko korkeus 11, koko pituus 18 yksikkömittaa; ristin leveys 3 yksikkömittaa; sisempien alojen pituus 5, ulompien 10 yksikkömittaa. 3. Merenkulku- ja kauppalippuna käytetään valtiolippua ilman vaakunaa. Kiireisen lainvalmistelun takia lipun yksityiskohtia, kuten värejä ei ollut sen tarkemmin määritelty. Tämän johdosta alettiin suunnitella ja valmistaa mallilippuja, jotta oikeat värisävyt saatiin määriteltyä. Erityisenä yksityiskohtana Suomen vaakunan ulkomuotoa ei ollut tarkemmin määritelty. Valtiolippua valmistettaessa käytettiin siksi vaakunan vanhaa mallia, jossa vaakunakilven päällä oli suuriruhtinaskunnan kruunu. Eric O. W. Ehrström suunnitteli uuden vaakunamallin ja helmikuussa 1920 kruunu poistettiin virallisesti lipusta. Viimeisin muutos valtiolipussa tapahtui vielä vuonna 1978, 22 Kajanti 1997, s ; Laki Suomen lipusta 40/1918, 1-3.

9 jolloin vaakunan määriteltiin olevan neliön sisällä eli siitä poistettiin entinen pieni ulkonema sen alaosasta. SUOMEN LIPUN ASEMA JA KÄYTTÖ Suomen kansallislippu on siniristilippu ja valtiolippu sama, mutta siihen yhdistettynä Suomen vaakuna. Kansallislippua saavat käyttää kaikki suomalaiset. Valtiolippua käyttävät valtiolliset instituutiot. Lisäksi valtiolipun kielekkeistä variaatiota käyttävät tasavallan presidentti sekä puolustusvoimat. Presidentillä ja korkeimmilla komentajilla on kullakin oma tunnuksensa, joka liitetään tämän lipun vasempaan yläkenttään. Suomen lipun ulkomuotoa ja käyttöä määrittelevät Laki Suomen lipusta ( ), Valtioneuvoston päätös Suomen lipun väreistä ( ) sekä Asetus liputuksesta Suomen lipulla ( ). Laki Suomen lipusta määrää seuraavasti: Jokaisella on oikeus liputtaa kansallislipulla. Lipun värit on määritelty hyvin tarkasti käyttäen kansainvälisiä standardeja: 24 3 CIE:n suositusten mukaisina suureina CIE:n standardivalolähdettä D65 käytettäessä ja mitattuna spektrofotometrilla (Minolta CM-1000), jonka optinen geometria on d/2 (diffuusi valaistus, heijastus mitattu kahden asteen kulmassa näytteen normaalin suhteen), värisävyt ovat seuraavat: Sininen väri: valontiheyskerroin Y = 5.86 sekä värikoordinaatit x = ja y = , L*a*b*-järjestelmässä L* = 29.06, a* = 7.24 ja b* = Laki Suomen lipusta /380, Laki Suomen lipusta /380, 3.

10 Punainen väri: valontiheyskerroin Y = 10.9 sekä värikoordinaatit x = ja y = 0.312, L*a*b*-järjestelmässä L* = 39.4, a* = 59.0 ja b* = Keltainen väri: valontiheyskerroin Y = 45.7 sekä värikoordinaatit x = ja y = 0.457, L*a*b*-järjestelmässä L* = 73.4, a* = 14.8 ja b* = Suomessa on määritelty sekä virallisia liputuspäiviä, joita julkisten laitosten on noudatettava, että vakiintuneita liputuspäiviä, joina liputetaan yleisen tavan mukaan. Käytännössä näillä ei ole eroa, vaan tavallisten kansalaisten suositellaan liputtavan molempina. Seuraavassa listassa viralliset lailla määritellyt liputuspäivät on korostettu: 25 1) 5.2. J. L. Runebergin päivä 2) Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä 3) Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä 4) 9.4. Mikael Agricolan päivä, suomen kielen päivä 5) Kansallinen veteraanipäivä 6) 1.5. Vappu, suomalaisen työn päivä 7) 9.5. Eurooppa-päivä 8) Toukokuun toinen sunnuntai. Äitien päivä 9) J. V. Snellmanin päivä, suomalaisuuden päivä 10) Toukokuun kolmas sunnuntai. Kaatuneiden muistopäivä 11) 4.6. Puolustusvoimain lippujuhlan päivä 12) Kesäkuun 20 päivän ja 26 päivän välinen lauantai. Juhannus, Suomen lipun päivä 13) 6.7. Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä 14) Aleksis Kiven päivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä 15) YK:n päivä 16) Ruotsalaisuuden päivä, Kustaa Aadolfin päivä 17) Marraskuun toinen sunnuntai Isänpäivä 18) Itsenäisyyspäivä. 19) Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä 20) Päivä, jolloin toimitetaan valtiolliset vaalit, kunnallisvaalit, Euroopan parlamentin edustajien vaalit tai neuvoa-antava kansanäänestys koko maassa 21) Päivä, jolloin tasavallan presidentti astuu toimeensa 25 Asetus liputuksesta Suomen lipulla /383, 2 ; Suomen Valtiokalenteri 2016, s. 34.

11 Ahvenanmaalla ja saamelaisilla on omat viralliset liputuspäivät. Virallisten ja vakiintuneiden liputuspäivien ohella kuka tahansa kansalainen saa liputtaa kansallislipulla silloin, kun kokee sen aiheelliseksi. Liputus alkaa aamulla kello 8 ja päättyy auringon laskiessa, viimeistään kello 21. Juhannuksena eli Suomen lipun päivänä liputus alkaa kuitenkin jo juhannusaattona kello 18. Yksityishenkilöt pyrkivät noudattamaan liputusaikoja mahdollisuuksien mukaisesti. 26 Surua kuolemantapauksen johdosta voidaan osoittaa järjestämällä suruliputus vainajan kuolinpäivänä. Suruliputuksessa lippu nostetaan ensin tangon huippuun asti mutta lasketaan sitten ns. puolitankoon eli noin kolmanneksen verran alas, niin että lipun alareuna on salon keskikohdalla. Suruliputus lopetetaan samoin nostamalla lippu ensin ylös ja sitten laskemalla se. Hautajaispäivänä lippu on ensiksi puolitangossa, mutta nostetaan takaisin ylös siunauksen jälkeen kunnioittamaan vainajaa. Suruliputus voidaan järjestää yleisesti koko maassa yhteisesti kansakuntaa koskettaneen tragedian johdosta. 26 Suomen Valtiokalenteri 2016, s. 34.

12 LÄHTEET Kajanti 1997: Caius Kajanti. Siniristilippumme. Helsinki. Otava. Klinge 1982: Matti Klinge. Suomen sinivalkoiset värit, Kansallisten ja muidenkin symbolien vaiheista ja merkityksestä. Helsinki. Otava. JYM: Jyväskylä yliopiston museon kokoelmat JYMA: Jyväskylän maakunta-arkisto - Jyväskylän seminaarin arkisto - Jyväskylän seminaarin toverikunnan arkisto Suomen laki: finlex.fi, viitattu Suomen Valtiokalenteri Tepora 2011: Tuomas Tepora. Sinun puolestas elää ja kuolla. Suomen liput, nationalismi ja veriuhri Juva. WSOY.

13 SEM 709:20 Tätä ehdotelma julkaistiin Helsingfors Dagbladissa suuren lippukeskustelun aikaan vuonna Lippumalli sai eniten pitkäaikaista suosiota silloisista lehdistön ehdotuksista Suomen lipuksi.

14 SEM 709:24 Punakeltaiset raidat ovat peräisin Suomen vaakunan väreistä. Ne olivat varhaisin ehdotelma Suomen lipun väreiksi, mutta menettivät ajan myötä suosiotaan. SEM709:55 Sinivalkoiset värit saavuttivat suosiota purjehduslippujen myötä. Värien järjestys lipuissa vaihteli.

15 SEM709:57 Monet autonomian aikaiset lippuehdotukset pyrkivät yhdistämään eri värimaailmoja. Tällainen ehdotus oli ehkä kaikkein yksinkertaisin.

16 SEM709:53 Kun kansalliset ja poliittiset symbolit olivat pannassa ensimmäisen sortokauden aikana, vain tunnuksettomia raitalippuja voitiin käyttää yksityistilaisuuksissa koristeina. Lipun väritys sisälsi kuitenkin selkeän viestin. SEM709:33 Tämä kaistale on peräisin punakeltaisesta raitalipusta. Raitalippuihin lisättiin leijonavaakunat ensimmäisen sortovuoden päätyttyä.

17 SEM 709:45 Erilaisia tähtikuvioita ehdotettiin myös Suomen lippuun. Nykyinen Somalian lippu on miltei samanlainen.

18 SEM703:8 Seminaarin luokkastandaari (naisosaston IV luokka), joka on valmistettu suurlakon aikoihin. Luokkastandaareja käytettiin ainakin helmikuun vallankumouksen jälkeen järjestetyssä yleisessä juhlakulkueessa kaupungilla.

19 SEM2770:36 Seminaarin kulkue vapauden päivänä

20 SEM709:55 Kaksiraitainen lippu oli väliaikaisesti käytössä Suomen kansalaislippuna vuonna Sininen raita oli tässä lipussa yläpuolella. Lippua on käytetty Jyväskylän seminaarissa.

21 SEM706:1 Tällainen Suomen valtiolippu oli käytössä vuosina Leijonavaakuna on käsin maalattu lippuun. Suomen lippu piirretään yleensä aina sinisen vaakajuovan lyhyempi osa vasemmalla ja valtiolipun leijona vasemmalle katsovana (kuten Suomen vaakunassa). Kuten kuva muistuttaa, lippu on kuitenkin epäsymmetrinen ja eri näköinen eri puolilta katsottuna. Tätä lippua on käytetty Jyväskylän seminaarissa, joka valtion laitoksena liputti valtiolipulla.

22 SEM540:1 Jyväskylän alkuperäinen vaakuna vahvistettiin vuonna 1838, vuosi kaupungin perustamisen jälkeen. Vaakunassa on yläkentässä keisari Nikolai I:n tunnus ja perustamisvuosi. Alakentässä näkyvät kaupankäynnin symboli caduceus ja liikenneyhteyksistä muistuttava järviveneen perämela. Nykyvaakunassa väritys on sama ja symboleina ovat edelleen caduceus ja järvivene.

23 935:1 Jyväskylän seminaarin toverikunnan lippu saatiin käyttöön vuonna Se oli naisoppilaiden lahja miesoppilaille. Lipun käyttö ei ollut mutkatonta, koska kaikenlaiset tunnukset nähtiin vaarallisina poliittisina kannanottoina. Kenraalikuvernööri kielsi vuonna 1869 lipun käytön Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta, ja saman tien kaikilta muiltakin, paitsi sotavoimilta. Toverikunnan lippukin joutui piiloon joiksikin vuosiksi, mutta vuonna 1872 lippu otettiin jälleen käyttöön. Kanteletunnus ja tunnuslause Pysy Suomessa pyhänä ovat hyvin suomalaisia symboleita, jotka kuvaavat aikakauden fennomaanisia aatteita.

24 SEM1637:20 Seminaarin lipun luovutus seuraavalla vuosikurssille vappuna 1913.