SUOMEN LIPPU 90 VUOTTA

Transkriptio

1 1 M SUOMEN LIPPU 90 VUOTTA Siniristilippumme täyttää 90 vuotta toukokuun 29. päivänä. Itse asiassa lippu nostettiin suuren innoituksen vallassa eduskunnan lippusalkoon Heimolan edessä heti lakiesityksen tultua hyväksytyksi äänestyksessä Kansallissymbolimme syntyvaiheet olivat pitkälliset ja osin kivuliaat. Omistamme tämän Suomen Mieli -lehden päivänsankarille Suomen lipulle. Kansallislippu Suorakaiteinen valtiolippu Kielekkeinen valtiolippu Tasavallan presidentin lippu

2 2 Pääkirjoitus Suomen lipun kivulias synty Suomen kansalliset symbolit ovat yllättävän vanhoja. Suomi sai nykyisen vaakunansa kiveen hakattuna jo vuonna 1581, kun Kustaa Vaasan hautamonumentti valmistui Upsalan tuomiokirkkoon. Siitä alkaen Suomella on ollut leijonavaakuna. Suomen lipun synty on selvästi nuorempi, mutta sekin eri muodoissaan kohta 200 vuoden takaa. Suomen sodan seurauksena Suomesta tuli autonominen suuriruhtinaskunta, joka antoi mahdollisuudet suomalaisten kehittyä kansakunnaksi ja kypsyä itsenäisyyteen. Suomalaisten oman lipun esiasteena voidaan pitää Venäjän keisarin valtaistuimen taustaverhoa Porvoon Tuomiokirkossa vuoden 1809 valtiopäivillä; leijonavaakuna punaisella pohjalla. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan lipuksi tuli 1848 leijonavaakuna valkealla pohjalla. Ensimmäisen suuren lippukeskustelun aikana 1862 Fredrik Nylander esitti kultaista leijonaa punaisella pohjalla. Leijonalippu alkoikin esiintyä monissa tärkeissä tapahtumissa ja vuonna 1917 siitä tuli itsenäiseksi julistautuneen Suomen virallinen lippu. Vuoden 1918 sodan aikana punakeltainen leijonalippu oli käytössä sekä punaisilla että valkoisilla. Sodan jälkeen kävi mahdottomaksi hyväksyä punaista lippua ja eduskunnassa käynnistyi kiireinen valmistelu uuden kansallislipun saamiseksi. Ulkoasiain valiokunnan esittämästä luonnoksesta Akseli Gallen-Kallela sanoi lyhyesti aivan hirvittävä. Siinä oli valkoisella pohjalla kapea sininen risti ja salonpuoleisessa yläkulmassa punakeltainen neliö. Tämän pohjalta Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen suunnittelivat nykymuotoisen siniristilipun, joka nostettiin eduskunnan salkoon illalla 28. toukokuuta Siniristilippuun oli paljon tyytymättömiä. Ruotsinkieliset olivat pettyneitä punakeltaisten värien haalistumiseen sinivalkoisiksi. Myös työväestö vierasti uutta lippua, sillä heidän värinsä oli punainen. Suuri enemmistö oli lähinnä välinpitämätön ja lippusalkoa pihalla pidettiin turhana koreiluna. Liputtamisesta syntyi jopa rettelöitä. Suomalaisuuden Liitto aloitti määrätietoisen lippuvalistuksen vuonna 1926 ja toinen tärkeä lippukulttuurin kehittäjä oli Itsenäisyyden liitto. Jälkimmäinen oli lakkautettava rauhansopimuksen perusteella ja Suomalaisuuden Liittokin oli lakkautusuhan alla. Liittomme kuitenkin aloitti hitaan toipumisen ja vuonna 1957 aloitettiin edelleen jatkuva itsenäisyyspäivän valtakunnallinen lipunnosto Täh- Heikki Tala titorninmäellä. Toiseksi perinteeksi on tullut valtakunnallinen lipunnosto Suomen lipun tasakymmenvuosina toukokuun 29. päivänä. Suomalaisuuden Liitto jatkaa edelleen maksutonta liputusneuvontaa, vaikka siltä Rkp:n vaatimuksesta poistettiin valtionapu tähänkin toimintaan. Liputukseen liittyvistä virallisista asioista vastaa sisäasiainministeriö. Suomen 90-vuotiaalle siniristilipulle omistamme tämän numeron, josta monien vaiheiden kautta on tullut kaikkien hyväksymä kansallinen symboli. Suomalaisuuden Liiton keskeisiin toimintoihin on vuodesta 1926 lähtien kuulunut lippuvalistus. Suomalaiskansallinen osasto laati lehtikirjoituksia Suomen lipun saattamiseksi yleisempään käyttöön. Liitto järjesti lippujen alennusmyyntejä ja levitti lipputankopiirustuksia. Erityisen merkittävä osuus Liitolla on ollut virallisten ja vakiintuneiden liputuspäivien määrittelyssä. Vuodesta 1957 Suomalaisuuden Liitto on järjestänyt itsenäisyyspäivän valtakunnallisen lipunnoston Helsingin Tähtitorninmäellä. Kuvassa näyte Liiton julkaisemista liputusoppaista. Studio Petteri Kitti Oy

3 3 Hallitusneuvos Ismo Atosuo Sisäasiainministeriö Suomen lipusta ja liputtamisesta Suomen lipusta annetun lain (380/1978) mukaan jokaisella on oikeus liputtaa kansallislipulla. Yksityiset henkilöt, yhteisöt ja yritykset voivat liputtaa aina, kun katsovat siihen olevan aihetta. Viranomaisnäkökulmasta vakiintunut ja lipun arvokkuuden huomioon ottava suomalainen liputuskulttuuri antaa hyvän pohjan tälle liputusvapaudelle. Suomen lippua ja vaakunaa koskevat tehtävät kuuluvat sisäasiainministeriölle. Käytännössä niihin kuuluvat liputuslainsäädännön valmistelun lisäksi mm. liputusta koskeviin tiedusteluihin vastaaminen, lippukulttuurin seuraaminen ja uusien liputuspäiväesitysten käsittely. 17 vuosittaista liputuspäivää Liputuspäivät jaetaan virallisiin ja vakiintuneisiin liputuspäiviin. Viralliset liputuspäivät on lueteltu liputuksesta Suomen lipulla annetussa asetuksessa (383/1978). Vuosittaisia virallisia liputuspäiviä on kuusi ja tämän lisäksi liputetaan vaalipäivinä. Vakiintuneet liputuspäivät ovat muotoutuneet vuosien saatossa ilman, että viranomaiset olisivat tehneet niistä päätöksiä. Perusteena vakiintumiselle on pidetty sitä, että ne on merkitty kalentereihin. Vakiintuneita liputuspäiviä on tällä hetkellä 11. Lisäksi sisäasiainministeriö on vuodesta 1998 alkaen suositellut liputtamista Eurooppa-päivänä 9. toukokuuta. Kahdenlaisten liputuspäivien käytäntö, joka on ollut voimassa itsenäisyytemme alkuajoista lähtien, on ollut sillä tavalla toimiva, että tarvetta muunlaisen järjestelyn selvittämiseen ei ole. Mitään ehdotonta sääntöä ei ole siitä, mitkä päivät luonteensa puolesta kuuluisivat virallisten liputuspäivien joukkoon. Merkkihenkilöitä koskevat liputuspäivät ovat pääsääntöisesti vakiintuneita. Hyvään liputuskulttuuriin kuuluu, että vakiintuneina liputuspäivinä liputetaan samaan tapaan kuin virallisinakin liputuspäivinä. Suomen liputusvapauden perusteella yksityisillä kansalaisilla, yhteisöillä ja yrityksillä on oikeus liputtaa muulloinkin kuin virallisina tai vakiintuneina liputuspäivinä. Uudet liputuspäiväesitykset Ministeriölle tehdään vuosittain liputuspäiväesityksiä monista arvokkaista asioista. Harkitessaan mahdollisuuksia uuden liputuspäivän vakiinnuttamiseen ministeriö pyrkii ottamaan huomioon sen Suomen lippu -komitean jo 1970-luvulla ilmaiseman kannan, että uusien liputuspäivien tulisi olla aiheeltaan mahdollisimman monen kansalaisen hyväksymiä, jotta yleinen liputus tuntuisi luontevalta. Liputusväsymyksen ja liputuksesta aiheutuvien kustannusten kohoamisen välttämiseksi liputuspäiviä ei kuitenkaan saisi olla liian monta. Sisäasiainministeriö on viime vuosina tehnyt kaksi esitystä Helsingin yliopiston almanakkatoimistolle uusien liputuspäivien merkitsemisestä kalenteriin. Minna Canthin ja tasa-arvon päivä 19. maaliskuuta oli ensi kertaa vuoden 2007 almanakoissa. Vastaavan esityksen Jean Sibeliuksen syntymäpäivän, 8. joulukuuta, merkitsemisestä kalentereihin liputuspäiväksi sisäasiainministeriö on tehnyt joulukuussa Molempia merkkihenkilöitä koskevilla esityksillä on pitkä historia ja vakuuttava enemmistö ministeriölle tulleissa lukuisissa hakemuksissa. Jälkimmäisestä ministeriö on lisäksi internet-kyselyn avulla selvittänyt mielipiteitä uudesta liputuspäivästä, jolloin vastauksista yli 80 % oli varauksetta puoltavia. Käytännön liputusneuvontaa Sisäasiainministeriö pitää yllä Suomen lippua ja liputtamista koskevia nettisivuja ja vastaa päivittäin liputtamista koskeviin tiedusteluihin. Valistusta ja tiedotusta annetaan suomeksi ja ruotsiksi. Tiedustelut liittyvät hyvinkin erilaisiin, hyvää liputuskulttuuria koskeviin kysymyksiin. Useasti kysytään lippujen arvojärjestyksestä, liputusaikojen oikeasta noudattamisesta ja lipun käyttämisestä erilaisissa tilanteissa. Kun Suomen lippua käytetään samanaikaisesti muun lipun kanssa, Suomen lippu asetetaan arvokkaimpaan asemaan. Tietoa lippujen arvojärjestyksestä on sisäasiainministeriön nettisivuilla. Yleisinä liputuspäivinä liputetaan kuitenkin vain kansallislipulla ja muiden lippujen käyttö ei tällöin ole suotavaa. Tässä suhteessa liputuskulttuurissa näyttäisi olevan vielä parannettavaa. Suruliputtamisesta kysytään myös usein ja näyttää siltä, että liputtamista ei aina osata tehdä oikein. Suruliputuksessa lippu kohotetaan ensin salon huippuun ja lasketaan sitten 1/3 salon mittaa alas siten, että lipun alareuna tulee salon puoliväliin. Liputuksen päättyessä lippu nostetaan salon huippuun ja sen jälkeen lasketaan alas. Suruliputettaessa seinä- ja kattosaloissa lippu tulee tangon puoliväliin. Nykyaikaan kuuluu lippujen käyttö urheilukatsomoissa. Lipun kanssa voidaan iloita ja riemuitakin kunhan muistetaan lippua muutoin kohdella arvokkaasti. Lippuun ei saa kirjoittaa tai piirtää lisäkuvioita, tämän kieltää jo laki. Tässä on paljon parannettavaa. Onneksi on kuitenkin menty parempaan suuntaan, josta pitää kiittää mm. Suomalaisuuden liiton valistustyötä. Hyviin liputustapoihin kuuluu myös, että rikkoontunutta, likaista tai kulunutta lippua ei käytetä. Liput on nykyisin mahdollisista pestä. Perinteinen tapa hävittää kulunut lippu on ollut polttaminen, mikä nykyään ei useinkaan ole mahdollista. Lippu voidaan leikata pieniksi palasiksi ja poistaa se talousjätteen mukana. Liputusajoista Lippuasetuksen mukaan liputus pääsääntöisesti alkaa klo 8 ja päättyy auringon laskiessa, kuitenkin viimeistään klo 21. Alun perin nämä määräykset oli tarkoitettu koskemaan vain valtion virastoja ja laitoksia. Asetuksen vakiintunut tulkinta on kuitenkin laajentanut säännöksen soveltamisen myös yksityisiin, yrityksiin ja yhteisöihin. Nykyisin sama huoltoyhtiö voi hoitaa useamman viraston tai kiinteistön liputtamista, joten on selvää, ettei liputusaikoja voi aivan minuutilleen noudattaa. Yksityinen kansalainen voi joustaa liputusajoista esimerkiksi työajoista johtuen. Ehdottomasti on kuitenkin noudatettava sitä sääntöä, että Suomen lipulla voi yöllä liputtaa vain juhannuspäivän vastaisena yönä. Lipun väreistä Valtioneuvosto antoi vuonna 1993 päätöksen Suomen lipun väreistä (827/1993), jossa vahvistettiin mallivärit eri värijärjestelmissä. Tämän päätöksen jälkeen Suomessa käytettävien lippujen väreistä on tullut harvoin palautetta. Oma lukunsa ovat kuitenkin edelleen ulkomaisissa kokouksissa tai esim. urheilukilpailuissa nähtävät järjestäjien käyttämät Suomen liput. Palautteen määrä ei ole kuitenkaan yhtä suuri kuin 1990-luvulla. Sisäasiainministeriö on vuoden 2000 joulukuussa pyytänyt ulkoasiainministeriötä kiinnittämään huomiota siihen, että Suomen ulkomaanedustustot tarvittaessa kääntyisivät asemamaan asianomaisten viranomaisten, asianomaisen kansainvälisen järjestön edustajien tai Euroopan yhteisöjen toimielimen puoleen silloin kun virallisissa kansainvälisissä yhteyksissä liputetaan Suomen lipulla, joka ei selvästi ole väriltään tai mittasuhteiltaan oikea. Suomalainen liputuskulttuuri on sallivaa ja lippua kunnioittavaa Vai kka liputuskulttuuri nojaa paljolti perinteisiin, se kuitenkin muuttuu ajan mukana ja aikakauden haasteisiin vastaten. Viime kädessä liputuskulttuuri ja sen mahdolliset muutokset riippuvat kansalaisista. Viranomaisten tehtävänä on ylläpitää lainsäädäntöä ja puuttua liputukseen mahdollisesti liittyviin epäterveisiin ilmiöihin. Suomen lipun arvostus ja vakiintunut hyvä liputuskulttuuri ovat sillä tasolla, että paras työväline on lähinnä tiedottaminen. Lisätietoa Suomen lipulla liputtamisesta suomeksi ja ruotsiksi löytyy sisäasiainministeriön internetsivulta: ja

4 4 Miten Suomen lippu sai nykyisen muotonsa Taiteilija Eero Snellmanin 10-vuotismuistelma (1928) Sunnuntaina kesäkuun 16. p liehui vapaan Suomen sinivalkoinen lippu ensimmäisen kerran valtioneuvoston linnan katolla. Jonkinverran aikaisemmin, nim. ylihuomenna, tiistaina, on kulunut vuosikymmen siitä, kun valtionhoitaja Svinhufvud vahvisti lain Suomen lipusta eduskunnan edellisenä päivänä tekemän päätöksen mukaisesti. Lippukysymystä oli jo tammikuussa käsitelty valtiopäivillä, jolloin ulkoasiainvaliokunta oli käsittelyjensä pohjaksi pannut esityksen leijonalipun ottamisesta valtiolipuksi sekä punakeltaisen ristilipun, jossa keltaisella ristillä olisi kapeat sinivalkoiset ulkoreunat, ottamisesta kauppalipuksi. Valiokunta oli tehnyt päätöksen yleisen kilpailun julistamisesta, mutta silloin syntyi kapina, ja sen jälkeen liitettiin ulkoasiainvaliokunta perustuslakivaliokuntaan, joka otti käsiteltäväkseen silloin kiireelliseksi muodostuneen lippukysymyksen. Huvitettu yleisö Itse lipun synty sen lopullisessa muodossa ja väriyhdistelmässä liittyy kuitenkin niin erikoisiin ja historiallisessa suhteessa mielenkiintoisiin asianhaaroihin, että suuri yleisö lienee niistä huvitettu. Lippuehdotuksen laatija, taiteilija Eero Snellman on pyynnöstämme tehnyt meille lyhyesti selkoa nykyisen lippumme sisäisestä syntyhistoriasta, joka nyt ensimmäisen kerran esitetään painetussa sanassa. Puukko kurkulla Toukokuun 16 päivän paraati oli pidetty, kertoi hän, ja me, taiteilija Bruno Tuukkanen ja minä, työskentelimme prof. Akseli Gallen-Kallelan johdolla niissä hotelli Fennian huoneissa, joita käytettiin yleisesikunnan piirustuskonttorina. Eräänä päivänä vähän ennen toukokuun 16 päivää saapui meidän puheillemme silloinen dosentti, nyttemmin professori A. F. Puukko, joka ilmoitti perustuslakivaliokunnan tehneen Suomen lipun suhteen sen päätöksen, että lipun tuli olla ristilippu, jossa oli sininen risti valkoisella pohjalla, jotapaitsi lausuttiin toivomus, että vaakunaan sisältyville punakeltaisille väreille varattaisiin sija lipussa. Tohtori Puukko esitti lippuluonnoksen ja ilmoitti valiokunnan päättäneen kehoittaa taiteilija Gallen-Kallelaa laatimaan ehdotuksen Suomen lipuksi tämän luonnoksen pohjalta. Aika oli vähissä, sillä parin päivän perästä tuli lippuehdotuksen olla valmiina valiokunnalle esitettäväksi. Fennia-hotellissa Tohtori Puukon tullessa yleisesikunnan piirustuskonttoriin Fennia-hotellissa pari päivää myöhemmin oli professori Gallen- Kallela pienellä maaseutumatkalla ja jonkin väärinkäsityksen takia ei saatu häntä puhelimitse tavatuksi. Tohtori Puukko ilmoitti tällöin jyrkästi, ettei lykkäystä voitu ajatella perustuslakivaliokunta kokoontuisi tunnin perästä, ja lippupäätös oli silloin välttämättä tehtävä. Kun professori Gallen-Kallelaa ei voitu tavata, ei ollut muuta tehtävissä kuin antaa valiokunnassa tehdyn nelivärisen luonnoksen palata sinne takaisin valiokunnan sinivalkoisen ristilipun kulmassa oli vino punakeltainen kulmaus tai kaikessa kiireessä koettaa laittaa hyväksyttävä ehdotus. Päätimme tehdä viimemainitulla tavalla, ja tohtori Puukon odotellessa kello kädessä piirustimme ja maalasimme voimaimme mukaan. Oli saatava oikeat suhteet sinisen ristin ja valkoisten kulmakenttäin välillä, sillä valiokunnan ehdotuksessa olivat ristin varret liian kapeat, ja välttämättä oli myös leikattava pois vino punakeltainen kulmaus, joka oli esteettisessä suhteessa mahdoton. Jos lipussa oli saatava esiin vaakunan värit, täytyi sen tapahtua siten, että keskelle lippua sijoitettiin itse vaakuna, ja me päätimmekin ehdottaa, että sellainen lippu vahvistettaisiin Suomen valtiolipuksi, kun taas kauppalipuksi tulisi vain sininen risti valkealla pohjalla. Piirsimme ja piirsimme, punnitsimme suuruussuhteita sekä lipun kokonaissuuruuteen nähden, että ristin sijoitukseen ja sen varsien leveyden suhteen; piirsimmepä pari lippua, jossa oli valkoinen risti sinisellä pohjalla, kaikki mitä suurimmassa kiireessä. Värit märkinä Lopulta olimme saaneet sommitelluksi jonkinlaisen lopullisen ratkaisun, ja värit märkinä makasi luonnos pöydällä. Mutta ei ollut aikaa antaa värien kuivua. Piirustusten vielä ollessa kosteat juoksin tohtori Puukon kanssa Hallituskadulle ja siitä pitkin Nikolainkatua Säätytalolle. Hengästyneinä saavuimme perille viime tingassa. Valiokunta oli jo kokoontunut, kun me jätimme ehdotuksemme antaen niistä lyhyitä selityksiä professori Ingmanille, joka levottomana odotteli tuloamme. Tämä pyysi meitä odottamaan eteisessä ja riensi valiokuntahuoneeseen. Kauan ei meidän Taiteilija Eero Snellman ( ) maalaamassa A-E. Martolan muotokuvaa. Valok. Alexander Savialoff vuonna Museovirasto Taiteilija Bruno Tuukkanen ( ). Passikuva. Valokuvaaja tuntematon. Museovirasto tarvinnut odottaa. En tosin tullut katsoneeksi kelloa, mutta kovinkaan monta minuuttia ei ollut ennättänyt kulua, kun professori Ingman jälleen näyttäytyi ja kiiruhti meidän luoksemme ilmoittaen, että lakiehdotus Suomen lipusta oli hyväksytty meidän Fenniassa kaikessa kiireessä valmistamamme luonnoksen mukaisesti. Siten luotiin lyhyemmässä ajassa kuin tunnissa lippuehdotus ja hyväksyttiin se neljännestunnissa, lippuehdotus, josta sitä ennen oli niin monta eri mieltä vallinnut sekä josta oli kirjoitettu niin tavattoman paljon, keskusteltu ja väitelty. Muutamia tuokioita ja asia oli selvä. Silloisella senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päälliköltä, senaattori Renvallilta sain sittemmin tehtäväkseni laatia ehdotukset laivaston, merenkulkuhallituksen, postin y.m. lipuiksi. Mitä tulee valtiolipussa olevan vaakunan malliin, oli minun neuvoteltava prof. Appelgren- Kivalon kanssa, joka omasta aloitteestaan oli ruotsalaisilta virkaveljiltään Tukholmasta hankkinut uudet, erinomaisen hyvät valokuvat Suomen vaakunasta sellaisina kuin ne esiintyvät Juhana Herttuan sarkofagissa Upsalassa. Mitä merenkulkuhallituksen lippuihin tulee, olin neuvotteluissa ylijohtaja, vapaah. Wreden kanssa. Suomen ensimmäisen lippu- ja viirikokoelman valmistin taitelija Tuukkasen avulla. * * * Taidemaalari Eero Snellman ( ) on arvotettu muotokuva- ja maisemamaalari, J.V. Snellmanin pojanpoika. Hän on perustanut Suomi-Ranska yhdistyksen. Vuonna 1947 hän teki aloitteen Sorbonnen yliopistossa Pariisissa arvovaltaisen yleisön läsnäollessa kansainvälisen taiteilijatalon rakentamiseksi. Ajatus herätti suurta huomiota ja kannatusta. Ensimmäinen talo valmistui Snellmanin kuoleman jälkeen 1965 keskelle Pariisia Hôtel de Villen naapuruuteen Seine-joen rantamalle. Suomalaisia eri alojen taiteilijoita oli ensimmäisten asukkaiden joukossa. Nykyisin heidän määränsä lähentelee tuhatta. Kaiken kaikkiaan La Cité Internationale des Artsissa on opiskellut ja työskennellyt useita tuhansia nuoria ja vanhempia eri taiteen alojen edustajia. Eero Snellman on paitsi arvotettu taidemaalari myös arvostettu muotokuvamaalari; mm. kaksi presidenttiä sekä tunnettuja kulttuurin ja tieteen edustajia.

5 5 Purjehdus- ja veneilyjärjestöjen lippuja ja -viirejä Veneily-yhdistyksen lipppu Veneenomistajan viiri Kommodorin viiri Varakommodorin viiri Kunniajäsenen lippu Kilpailulautakunnan lippu Avomerilaivurin viiri Rannikkolaivurin viiri Saaristolaivurin viiri Saamen lippu Ahvenanmaan lippu Saamen lipun on suunnitellut norjalainen Astrid Båhl. Lippu hyväksyttiin vuonna 1986 Pohjoismaiden saamelaiskonferenssissa. Lipun neljä väriä tulevat saamelaisten vaatetuksen perinteisistä väreistä. Lipun kehä merkitsee aurinkoa (punainen puoli) ja kuuta (sininen puoli). Ahvenanmaalla on kolme omaa virallista liputuspäivää: Ahvenanmaan demilitarisoinnin päivä huhtikuun viimeinen sunnuntai, Ahvenanmaan lipun päivä 9.6. Ahvenanmaan itsehallintopäivä 6.2. Saamelaisten kansallispäivä 2.3. Saamelaiskäräjien perustamispäivä 9.3. Marianpäivä (2008), saamelaisten perinteinen juhlapäivä Juhannuspäivä (2008), yleinen juhlapäivä YK:n alkuperäiskansojen päivä Saamen lipun hyväksymispäivä Saamelaisneuvoston perustamispäivä Ruotsin saamelaiskäräjien perustamispäivä Norjan saamelaiskäräjien perustamispäivä Saamelaisvaltuuskunnan perustamispäivä Isak Saban syntymäpäivä (1. saamelainen valtiopäivämies) Liputuspäivät vuonna J L Runebergin päivä Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä Minna Canthin ja tasa-arvon päivä 9.4. Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä Kansallinen veteraanipäivä 1.5. Vappu, suomalaisen työn päivä Äitienpäivä (2008), toukokuun 2. sunnuntai J V Snellmanin ja suomalaisuuden päivä Kaatuneitten muistopäivä (2008), toukokuun 3. sunnuntai 4.6. Puolustusvoiman lippujuhla (C G Mannerheimin syntymäpäivä) Juhannus ja Suomen lipun päivä (2008), kesäkuun päivien välinen lauantai 6.7. Eino Leinon sekä runon ja suven päivä Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä YK:n päivä Kunnallisvaalit (2008) Ruotsalaisuuden päivä Isänpäivä (2008), marraskuun 2. sunnuntai Itsenäisyyspäivä

6 6 Suomen lippu Suomalais Suomalaisuuden Liitolla on ylivertaisen pitkä historia suomalaisen lippukulttuurin kehittäjänä. Vuonna 1926 Liitto aloitti toiminnan järjestämällä kampanjan ja varojen keräyksen mm. Suomen lipun historiaa ja käyttöä käsittelen julkaisun aikaan saamiseksi. Suomalaiskansallinen osasto alkoi toimia myös Suomen lipun saattamiseksi yleisempään käyttöön, mistä laadittiin sanomalehtikirjoituksia. Vuonna 1926 järjestettiin lippujen alennusmyyntejä ja levitettiin lipputankopiirustuksia. Pitkän pohdinnan kohteensa oli luettelo niistä juhlista ja päivistä, jolloin tulisi liputtaa. Liputuspäiviksi ehdotettiin 5. helmikuuta (Runebergin päivä), 28. helmikuuta (Kalevalan päivä), 1. toukokuuta (Vappu), 12. toukokuuta (Snellmanin päivä), 16. toukokuuta (Armeijan lippujuhla), 24. kesäkuuta (Juhannus), 10. lokakuuta (Kiven päivä), 6. joulukuuta (Itsenäisyyspäivä) ja mahdollisesti 6. marraskuuta (Kustaa Aadolfin päivä). Viimeksi mainittua ruotsalaisuuden päivän liputusta arvosteltiin kiivaasti liiton vuosikokouksessa Erityiseksi Suomen lipun päiväksi ajateltiin juhannusta tai toukokuun 16. päivää. Ehdotusta muokattiin niin, että jäljelle jäivät vain 28.2., 12.5., 6.12 sekä uutena tasavaltaisen valtiomuodon säätämispäivää 17. heinäkuuta, joka olisi saatava Suomen lipun päiväksi. Tällainen julistus annettiin julkisuuteen Liiton aloittamaan lippuvalistustoimintaan ja lippujen myyntiin liittyvänä. Vuonna 1930 liitto toimi aktiivisesti lippukulttuurin alalla levittäen sanomalehtiin julkilausumaa, missä liiton nimissä kansalaisia kehotet- KEKSELIÄS KANSA Tällä aukeamalla esitellään osa niistä lukemattomista ehdotuksista, joita vuodesta 1862 vuoteen 1918 tehtiin. 1. Professori Sakari Topeliuksen veneseurueen lippu Marstrandissa Ruotsissa kesällä Sakari Topeliuksen lippuehdotus v Helsingfors Tidningarin ehdotus v Helsingfors Tidningarin toinen ehdotus v Helsingin Uutisten ehdotus v Helsingin Uutisten toinen ehdotus v Nimimerkki Maamies ehdotti tätä lippua v Ehdotus v Yläkulmassa Venäjän silloinen lippu. 17. Huvilalippu vuosisadan vaihteen tienoilta. Kuvattu myös postikorttina. 18. Huvilalippu, jolla liputettiin enimmäkseen Lounais-Suomen saaristossa vuosisatamme alussa. 19. Huvilalippu vuosisatamme alkupuolelta. 20. Huvilalippu, jota myös on käytetty epävirallisesti valtiolippuna vv Vuosisatamme alussa yleisesti käytetty huvilalippu. 26. Huvilalippu vuosisatamme alkupuolelta. 27. Ehdotus vuosisatamme alkupuolelta. Kuvattu postikorttina. 28. Lippuehdotus v Helsingin Suomalaisen Seuran ehdotus eduskunnalle Senaattori O.W. Louhivuoren ehdotus v Koristetaiteilijain liitto Ornamon ehdotus Varatuomari K. Jänteen ehdotus

7 uuden Liiton toiminnassa 7 tiin hankkimaan itselleen valtakunnan lippu ja käyttämään sitä merkkipäivinä. Sanomalehtiä pyydettiin laatimaan lippuasioista kirjoituksia, ja lehtien toimittajia pyrittiin saamaan liiton lippuasiamiehiksi. Liiton järjestämien Heimopäivien aikana levitettiin Suomen, Viron ja Unkarin rinnassa pidettäviä pienoislippuja. Myyntitulojen turvin voitiin keväällä 1928 perustaa liittoon Eesti-toimisto luvulla liitto aloitti jälleen Suomen lippujen myynnin. Liiton sihteeri Topi Nurmi teki aloitteen lippujuhlan järjestämisestä Suomen lipun päivänä Helsingin Tähtitorninmäellä, ja samanlaisia juhlia suunniteltiin myös kaikkiin maalaiskuntiin. Aloite toteutui vasta vuonna 1957 ja silloinkin hieman eri muodossa. Itsenäisyyspäivänä 1957 pidettiin Liiton toimesta juhlallinen lipunnostotilaisuus Tähtitorninmäellä, mikä aloitti näiden tilaisuuksien tähän päivään asti jatkuneen sarjan. Vuonna 1963 ilmestyi Otavan MMM-sarjassa Liiton pääsihteerin Jouko Hulkon kirjoittama lippuopaskirja Siniristilippumme, joka on alallaan perusteellisin esitys ja erinomaiseksi avuksi Liiton lippuvalistustyössä liitto teki hakemuksen lippuaiheisen lisämaksullisen postimerkin painattamiseksi, jonka lisämaksu olisi tullut liiton toiminnan hyväksi. (Tiedot on Kari Tarastin liiton 60-vuotishistoriasta, Suomalaisuuden Liitto , WSOY 1966). Ote Tikkurila Oy:n julkaisemasta lippukartasta vuodelta Suunnittelu Salme Eriksson, valokuvaukset Juhani Pitenius ja Otso Pietinen. 5. Helsingfors Tidningarin kolmas ehdotus, jota on käytetty ns. huvilalippuna. 6. Helsingfors Dagbladetin ehdotus v ns. Dagbladsflaggan. 7. Niin varhain kuin ehdotettiin Helsingfors Dagbladetissa siniristilippua. Kuvattu myös usein postikorteissa. 8. Maisteri Otto Donnerin ehdotus v Ehdotus vv Tämän tyyppisellä lipulla liputettiin luvulla ja mm. Olavinlinnassa sen 400-vuotisjuhlien aikana Yleinen huvilalippu vuosisadan vaihteen tienoilta ja kuvattu myös postikorteissa. 16. Muunnelma edellisestä. Ollut huvilalippuna ja postikorttina. 21. Huvilalippu vuosisatamme alkupuolelta. 22. Huvilalippu vuosisatamme alkupuolelta. 23. Ehdotus vuosisadan vaihteen tienoilta. Kuvattu useina postikortteina. 24. Leijonalippu, jolla liputettiin vuosisadan vaihteesta lähtien, oli itsenäisyytemme ensi kuukausina virallisena valtiolippuna. 29. V lippukomitean vaihtoehtoinen ehdotus leijonalipun (n:o 24) ohella valtiolipuksi. Suunnitellut arkkitehti Eliel Saarinen. 30. V lippukomitean ehdotus kauppa- ja merenkulkulipuksi. Suunnitellut Eliel Saarinen. 31. Vapaaherra Gustaf Wreden ehdotus v Gustaf Wreden toinen ehdotus v luultavasti valtiolipuksi. 37. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan lippujaoston ehdotus väliaikaiseksi lipuksi Senaatin vahvistama väliaikainen merenkulku- ja kauppalippu. 39. Taiteilija Akseli Gallén- Kallelan ehdotus v Hänen toisessa luonnoksessaan olivat ristin punaiset juovat kapeammat. 40. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan ehdotus v. 1918, jonka pohjalta taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen muotoilivat Suomen nykyisen lipun.

8 8 Heikki Tala Suomen lippu postimerkeissä Postimerkkeily on maailman suosituin harrastus. Nämä pienet paperinpalat sisältävät uskomattoman määrän tietoa maailman menosta. Ne ovat miniatyyritaideteoksia sen lisäksi, että niiden avulla ihmiset pääsivät aikoinaan maailmanlaajuiseen yhteyteen kirjeitse. Postimerkkien aiheet kattavat melkein kaiken mahdollisen maan ja taivaan välillä. Suomi sai ensimmäisen oman postimerkin ja kuva-aiheena oli Suomen leijonavaakuna. Merkin arvo oli 0,05 kopeekkaa. Suomen vaakuna säilyi kuva-aiheena aina asti, jolloin venäläistämisen seurauksena merkkeihin tuli Venäjän vaakuna. Se säilyi postimerkkien kuva-aiheena aina itsenäistymiseen asti. Suomen vaakuna palasi kuva-aiheeksi itsenäistymisen aattona ns. saarislaisena leijonavaakunamerkkinä arvoltaan 5 penniä. Vaakuna säilyi pitkään ainoana aiheena ja ensimmäinen muu kuva-aihe, Turun sataman jättävä laiva, pääsi merkkeihin vasta , kun Turku täytti 700 vuotta. Suomen lippu pääsee postimerkkiin Ensimmäisen kerran siniristilippumme sai sijan postimerkissä välirauhan aikana kunnioittamaan jälleenrakennustyötä talvisodan tuhojen jälkeen. Tämä Punaisen ristin lisämaksullinen merkki säilyi kelpoisena aina vuoden 1962 loppuun yli 20 vuotta. Sama merkki isommin nimellisarvoin julkaistiin olihan taas alettava jälleenrakennus alusta. Jatkosodan alettua ja suomalaisten valloitettua Viipurin takaisin Suomen lippu oli Viipurin jälleenrakennuksen johdosta julkaistuissa kolmessa Viipurin linnaa kuvaavassa merkissä. Itsenäinen Suomi täytti 60 vuotta ja sen kunniaksi julkaistiin Suomen lippu-aiheinen erikoismerkki 0,80 ja 1,00 markan arvoisina. Suomalaisuutta kunnioitettiin ilmestyneellä nuoren Niina Pennasen piirroksen pohjalta tehdyssä merkissä, missä Suomen lippu liehuu kesämaisemassa. Vuoden ensimmäisenä päivänä 2002 Suomen lippu sai jälleen oman merkin, joka on ns. 1 lk ikimerkki. Varsinainen kaunotar tässä Suomen lippujen sarjassa on ilmestynyt 1 lk ikimerkki, jossa lippu liehuu ohi perinteisen nelikulmion. Lentokoneet suosikkiaiheena Jatkosodan vielä jatkuessa AERO täytti 20 vuotta ja postilaitos kunnioitti tapahtumaa julkaistulla erikoismerkillä DC-2 koneen kuvalla, jonka sivuperäsimessä on Suomen lippu. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin FINNAIR juhli 40-vuotistaivaltaan ja sai postimerkin Super Caravelle nousussa vie Suomen lippua sivuperäsimessään maailman ääriin. Merkki on käypä aina vuoden 2011 loppuun asti! Siviililentoliikenne sai oman merkin siniristin koristetuin DC-8 ja DC-10 koneineen juhlistamaan lentoliikenteen 50-vuotistaivalta. Lentoliikenneaiheinen merkki oli myös ilmestynyt 1,80 mkn arvoinen merkki, missä näkyy lentokoneen sivuperäsimessä Suomen lippu. Samana vuonna 2. kesäkuuta Junkers 13 vesitaso ja Douglas DC Suomen lippuineen juhlistavat lentopostikuljetusta. Ilmailu sai kolmen merkin sarjan, joissa komeilevat Super Caravelle, Junkers Ju 52/3m ja Douglas DC-3 kaikissa Suomen sinivalkoiset värit sivuperäsimessä. Urheilu Suomen kansan lempilapsi Suomalainen on heikosti koulute ttu, kokee väkivaltaisen kuoleman, käyttää huumeita, pinnaa koulusta ja tappelee mutta suomalainen on urheilullinen. Tällaisen tuloksen sai Taalainmaan korkeakoulun lehtori Antti Ylikiiskilä tutkittuaan 2000-luvun ruotsalaisia koulukirjoja. Ainakin tuo urheilullisuus pitää paikkansa, jos on uskominen urheiluaiheisten postimerkkien määrää Suomessa. Niistä 13 esiintyy Suomen lippu. Ensimmäiset tällaiset merkit ilmestyivät ja aiheina ovat hiihto ja keihäänheitto suomalaisten lempilajeja kumpikin. Suomen suurkisat sai oman merkin ja Suomen lippu liehuu taustalla. Hiihdon MM-kisat Lahdessa sai oman merkin, jossa mäkihyppääjän hihassa on siniristilippu. Urheilu sai neljän merkin sarjan , joissa Suomen lippua urheiluasussaan kantavat luistelija Clas Thunberg, juoksijat Riitta Salin ja Pirjo Häggman, Lasse Viren ja keihäänheittäjä Tiina Lillak. Rakkaan vihollisen kanssa käytävä Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelu sai kaksi merkkiä ja taustana ovat Suomen ja Ruotsin liput. Paavo Nurmen syntymän 100-vuotisjuhlavuotta kunnioitettiin omalla postimerkillä, missä Paavo ylväästi kantaa siniristiä rintamuksessaan kuten myös merkissä esiintyvä Ville Ritola. Suomalaisittain surullisesti päättyneet Lahden 2001 MM-kisat sai kaksi merkkiä, joista toisessa Janne Ahonen hyppää mäkeä taustalla liehuvan Suomen lipun ohi ja Mika Myllylä sinnittelee sivakoillaan pipossaan siniristi. Kansainvälistyvä Suomi Postimerkit kuvaavat myös YYA-sopimuksen kurimuksessa eläneen Suomen pyrkimistä kansainvälisiin yhteyksiin. EFTA:aan liittymistä juhlistettiin omalla FIN-EFTA merkillä tietenkin siniristin tehostamana. Messutoiminta sai Suomen lipulla koristellun erikoismerkin Kansainvälisyyttä on myös 100 vuotta täyttänyt Pelastusarmeija, jonka joulupataa koristavat Suomen liput ilmestyneessä postimerkissä. Maamme-laulun 150-vuotisjuhlavuosi kattaa autonimisen ja itsenäisen Suomen aikaa ja laulu sai oman merkin Suomen lippuineen Suomen 50-vuotista itsenäisyyttä juhlistettiin kolmen merkin sarjalla, joiden oikeassa alakulmassa on pieni Suomen lippu. Joulukuusen koristelu Suomen lipuin sai oman merkin onhan joulukuusikin kansainvälinen. Globaali Aku Ankka täytti 50 vuotta ja sankaria onniteltiin omalla pienoisarkilla, jonka yhdessä merkissä kannetaan Suomen lippua. Tänä vuonna 28. toukokuuta 90 vuotta täyttävä Suomen siniristilippu on kokenut tuulet ja tuiskut, sodan ja rauhan ajat, lamat ja nousut, mutta niin se vain edelleen hulmuaa sekä koti-suomessa että maailman turuilla kertomassa tästä pienestä, mutta sitkeästä ja osaavasta kansasta. Kansasta joka on satojen vuosien ajan ollut vieraan herran alaisuudessa, ja vasta yhden ihmisiän ajan on saanut kehittää omaa suomalaista ja suomenkielistä kulttuuriaan. Näiden 90 vuoden kuluessa siniristilippumme on saavuttanut kansallisen yhtenäisyyden symbolin aseman. Alku oli hapuilevaa, mitä kuvastaa sekin, että postimerkkiin Suomen lippu pääsi vasta 23 vuotta sen vahvistamisesta. Mutta sen jälkeen lippu on vakiinnuttanut paikkansa sekä kansalaisten sydämissä että postimerkeissämme.

9 9 SUOMEN LIPPU POSTIMERKEISSÄ Merkin aihe Ilmest.pvm Arvo Jälleenrakennustyö -Suomen lippu ,50 Viipurin jälleenvaltaus ,75 2,75 3,50 AERO 20 vuotta ,50 Urheilu - Hiihto ,50+2,25 Urheilu - Keihäänheitto ,00+3,50 Jälleenrakennustyö - Suomen lippu ,50+1,00 Suomen Suurkisat Hiihdon MM-kilpailut Lahdessa - Mäkihyppy FINNAIR 40 vuotta ,40 EFTA ,40 Itsenäinen Suomi 50 vuotta ,20 0,25 0,40 Messutoiminta ,40 Siviililentoliikenne ,25 Lentoliikenne 50 vuotta ,60 Itsenäinen Suomi 60 vuotta ,80 1,00 Joulukuusenkoristelu ,10 Lentokone ja postirekka ,80 Lentopostikuljetus Junkers ,80 Douglas DC10 1,80 Pelastusarmeija Suomessa 100 v ,90 Niina Pennanen, Suomalaisuus ,10 Clas Thunberg ,20 Yleisurheilu - Riitta Salin ja Pirjo Häggman ,20 Yleisurheilu - Lasse Viren ,20 Yleisurheilu - Tiina Lillak ,20 Suomi-Ruotsi maaottelu ,40 2,40 Paavo Nurmen syntymästä 100 v ,40 Maamme-laulu 150 v ,00 Lahti 2001 Mäkihyppääjä Janne Ahonen ,50 Hiihtäjä Mika Myllylä 3,50 Aku Ankka Aku Ankka ja kumppanit lk Suomen lippu lk Ilmailu - Super Caravelle ,65 Ilmailu Junkers Ju 52/3m 0,65 Ilmailu Douglas DC-3 0,65 Suomen lippu lk Tilaa Suomalaisuuden Liitosta puh (hinta 5,90 + postituskulut) KIINTEISTÖJEN LIPUTUSTIETO l YRITYKSILLE l YHTEISTÖILLE l YKSITYISHENKILÖILLE Jussi Niinistö

10 Suomalaisuuden Liitto harjoittaa maamme ainoana aatteellisena järjestönä kansallisen lippukulttuurimme vaalimista ja kehittämistä. Suomen lipun käytön yleistyminen koko maassamme on liiton eräitä päämääriä. Liiton pyrkimyksenä on, että jokaisen kodin pihamaalla kohoaisi lippusalko. 10 Kanslianeuvos Jouko Hulkko Suomalaisuuden Liiton kunniajäsen Lippukulttuurin asialla Liiton pääsihteerinä luin ensimmäiseksi Arvo Viklundin (myöhemmin Viljanti) vuonna 1927 ilmestyneen kirjan Siniristilippumme. Sen jälkeen ei ollut ilmestynyt lippukulttuuria käsittelevää teosta. Perehdyin lippujen ja lippuaiheisten tuotteiden kuten oppaiden, lipputankojen, postikorttien, ja kangasmerkkien markkinatilanteeseen. Valistusaineistoa tuotti vain Suomalaisuuden Liitto. Suomen lippu -aiheisia postikortteja ei ollut myynnissä. Suomen lippuja valmisti usea yritys, joista merkittävimpiä olivat Tikkurilan Silkki Oy ja Suomen Rigging Oy. Lipun ristin sininen väri oli liukunut merensinisestä vaaleansiniseksi. Markkinoilla oli vielä myös villasta tehtyjä lippuja. Niiden ongelmana oli sinisen värin haalistuminen ja valkoisen kellastuminen. Olin löytänyt markkinaraon sekä liitolle selvän työsaran ja mahdollisuuden hankkia rahaa liiton tiukan taloudellisen aseman kohentamiseksi. Otin yhteyttä valokuvaaja J. Poutaseen ja sain hänet vakuuttuneeksi Suomen lippu -aiheisen postikorttisarjan myyntimahdollisuuksista. Sovimme, että hän kuvaa kesällä 1962 erilaisia Suomen lippu -aiheisia näkymiä. Syksyllä valitsimme kolme aihetta ja Paperitaide Oy suostui yhteistyökumppaniksi korttien painamisessa. Kortteihin tuli teksti: Suomen lippukulttuurin hyväksi; Suomalaisuuden Liitto ry. Menestyksellinen korttiprojekti Postikorttien markkinoiminen jäi minun vastuulleni. Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta korttien markkinoimisesta, mutta tiesin, että Rautakirja Oy oli satoine kioskeineen maan suurin postikorttien myyjä. Sovin tapaamisen liiton neuvottelukunnan jäsenen, Rautakirjan toimitusjohtajan Severi Saarisen kanssa. Esittelin korttien vedokset ja hän kuunteli ystävällisen tarkkaavaisesti esitystäni - varsinkin sitä, ettei maassamme ollut myynnissä Suomen lippu-aiheisia postikortteja. Saarinen hyväksyi yhteistyön ja kutsui paikalle ostopäällikön, jolle kertoi asian ja kehotti meitä keskenämme sopimaan markkinoinnin yksityiskohdista. Ostopäällikkö moitti minua hänen ohittamisestaan kaupanteossa. Pyysin anteeksi etikettivirhettä vedoten kokemattomuuteeni tällaisissa asioissa. Kuunnellessaan innostunutta ja ilmeisen vakuuttavaa selostustani hän leppyi ja lämpeni hankkeelle. Hän uskoi meidän onnistuvan ja niin kävikin. Kolmen kortin sarjaa myytiin parina vuotena kappaletta ja lisäksi pieni sarja samanaiheisia kirjekortteja. Tästä innostuimme toimistossa piristämään myös Suomen lippujen ja lipputarvikkeiden myyntiä. Yhteistyössä säästöpankkien kanssa julkaisimme 16-sivuisen Suomen lippu -vihkosen, joka annettiin liitosta ostettujen lippujen mukaan. Toimistosta oli saatavissa myös muiden valtioiden lippuja. Lisäksi vuokrasimme itse tehtyjä airutnauhoja. Kirjallista aineistoa liputuksesta Kirjoittelin ahkerasti Suomen lipusta lehtiin sekä mm. vuoden 1963 Almanakkaan ja Puutarhakalenteriin. Tein liputusohjeista artikkelin Uuteen Tietosanakirjaan. Hankin luettavakseni kaiken mahdollisen aineiston Helsingin yliopiston ja Eduskunnan kirjastoista. Tietämykseni lippukulttuurista ja Suomen lipusta käydystä keskustelusta karttui ja aivan kuin itsestään syntyi ajatus lippukirjan tekemisestä. Kerrottuani suunnitelmastani liiton puheenjohtajalle Erkki Saloselle hän kannusti toteuttamaan hankkeen. Käsikirjoitus valmistui kevättalvella 1963 ja Siniristilippumme kirja ilmestyi samana vuonna Otavan MMM-sarjassa. Työn kokokohta oli taiteilija Bruno Tuukkasen tapaaminen. Tuukkanen oli yhdessä Eero Snellmanin kanssa laatinut ja määritellyt Suomen lipun mittasuhteet ja värit. Jännitin etukäteen tapaamista, joten olin laatinut kysymykset paperille. Olinhan menossa tapaamaan taiteilijaa, jota suuresti kunnioitin, koska hän oli ollut luomassa kansallisen yhtenäisyytemme symbolia. Taiteilija osoittautui leppoisaksi herrasmieheksi, joka suhtautui ymmärtäväisesti kirjahankkeeseeni. Tuukkanen kertoi asiallisesti jopa arkisesti miten kansallislippumme syntyi. Nuorella itsenäisellä valtiolla oli kiire saada oma lippu ja asiaa oli usealta taholta kiirehditty. Helluntaipyhät menivät luonnoksia tehdessä, kunnes löytyi kumpaakin taiteilijaa miellyttävä ratkaisu. Ensimmäisen kerran Suomen liput julkaistiin Tuukkasen piirtäminä värikuvina Suomen Yleisessä Kalenterissa vuonna Tuukkanen oli tehnyt saman havainnon kuin minäkin, että Suomen lipun sininen väri oli muuttunut uusista materiaaleista tehdyissä lipuissa vaaleammaksi kuin alkuperäinen väri. Siniristilippu -kirjasta ilmestyi minun ja Kai Huovinmaan kirjoittama uudistettu laitos Suomen lippu -komitean työsarka Suomalaisuuden Liitossa Suomen lippu koettiin tärkeäksi kansakuntaa yhdistäväksi tekijäksi. Liitto teki valtioneuvostolle esityksiä Suomen lippua koskevan lainsäädännön uudistamiseksi, mutta tuloksetta. Asian edistämiseen avautui tehokas väylä, kun olin tullut valituksi valtioneuvoston asettaman Suomen itsenäisyysjuhlavuoden 1967 neuvottelukunnan pääsihteeriksi Kerroin neuvottelukunnan puheenjohtajalle, akateemikko Kustaa Vilkunalle huoleni lippuasiassa. Neuvottelukunta lähetti lippulainsäädännön uudistamisesta kirjelmän sisäasiainministeriölle Valtioneuvosto asetti komitean tarkistamaan Suomen lippua koskevaa lainsäädäntöä sekä laatimaan lipun käyttöä koskevat yhtenäiset ohjeet. Komitean puheenjohtajana toimi apulaisoikeuskansleri Reino Lindroos sekä jäseninä Olof Eriksson, Jouko Hulkko, Erkki Laaksovirta, Tauno Niklander, Toivo Siivonen ja Ossi Sunell. Olin myös komitean sihteeri. Lippukomitea teki muutamia lippukulttuuriin liittyviä tärkeitä linjauksia. Vaikka vuosien kuluessa oli tapahtunut sinisen värin siirtymistä vaaleammaksi, komitea halusi säilyttää alkuperäisen merensinisen värin. Bruno Tuukkanen oli kuultavana tässä asiassa. Lipun mittasuhteet ja värit pysyivät ennallaan, mutta värien määrittelyssä siirryttiin uudenaikaiseen optiseen mittaamiseen. Komitea otti peruslipuksi kansallislipun, josta valtioliput johdetaan. Voimassa olleessa laissa valtiolippu oli peruslippu. Muutoksella haluttiin korostaa jokaisen kansalaisen liputusvapautta ja oikeutta. Virallisiin liputuspäiviin komitea esitti lisättäviksi Kalevalan päivän, vapun ja eduskunnan vaalipäivät. Liputuksen erilaiset alkamisajankohdat tuottivat epäselvyyttä. Komitea esitti, että liputus alkaa koko maassa ympäri vuoden kello 8 ja päättyy auringon laskiessa. Juhannuksen liputus alkaisi aattona kello 18 ja päättyisi juhannuspäivänä kello 21. Suomalaisuuden liitto oli jo vuosia suosittanut juhannusliputusta näin. Vaakunalle laki ja yleisölle näyttelyitä Suomen vaakunasta ei ollut säännöksiä, joissa olisi vaakunan heraldinen selitys. Komitea laatikin vaakunaa koskevan lakiehdotuksen. Heraldinen taiteilija Olof Eriksson piirsi komitean mietintöön liittyvän Suomen vaakunan ja liput. Olin hänen kanssaan alkuperäiset värimallit mukanani Valtion painatuskeskuksessa valvomassa lippujen ja vaakunan kuvien painatusta. Sininen väri osoittautui painatusteknisesti erittäin hankalaksi, ja vasta usean koevedoksen jälkeen hyväksyimme tuloksen. Kuvat painettiin laadukkaalle paperille ja toivoimme värien säilyvän niissä hyvin. Mietinnössä värit ovat niin lähellä alkuperäisiä värejä, kuin silloin oli mahdollista tehdä. Komitean mietintö valmistui Lippukomitean asettaminen viritti lehdistössä vilkkaan keskustelun, jossa pääpaino oli kansalaisia kiinnostavissa liputuspäivissä ja liputusajoissa. Suomen Kuvalehdessä oli pääkirjoitus aiheesta Myös järjestöt aktivoituivat - etunenässä tietenkin Suomalaisuuden Liitto. Yhdessä useiden järjestöjen kanssa julkaistiin kahdeksansivuinen Suomen lippu -lehti. Sen rinnalla ilmestyi myös Finlands flagga -lehti. Lehdet lähetettiin kouluhallituksen luvalla kansa- ja kansalaiskoulujen opettajille ja oppilaille toivomuksin, että lehden sisältöä käytettäisiin oppimateriaalina. Lehdessä julkaistiin lipun käytön tehostamiseksi Paras lippupitäjä -kilpailu. Suomalaisuuden Liitto ja Suomen Heraldinen Seura järjestivät Helsingin Taidehallissa ensimmäisen suomalaisen lippunäyttelyn herättämään kiinnostusta lippuheraldiikkaan ja -kulttuuriin. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli näyttelyn suojelija. Liitto lähetti valtioneuvoston kanslialle kirjeen, missä kiirehdittiin lippukomitean ehdotusten valmistelua hallituksen esitykseksi eduskunnalle. Liitto toivoi, että muutos saataisiin päätökseen ennen itsenäisyyden 60. vuotta. Hallituksen esitys Suomen lippua ja vaakunaa koskevaksi laiksi valmistui Asiasta kuultiin liittoa perustuslakivaliokunnassa Liitto yhtyi hallituksen esitykseen muilta osin, mutta esitti että kielekkeisen valtiolipun tilalla puolustusvoimissa päällikkyyslipussa käytettäisiin valtiolippua, jonka tangon puoleisessa yläkentässä on erityinen tasavallan presidentin määräämä tunnuskuvio. Liiton esitys ei tullut hyväksytyksi. Laki Suomen lipusta annettiin ja valtioneuvoston päätös lipun väreistä

11 11 Maakuntavärejä tunnustavat isännän viirit Erikoisviirit Päijät-Hämeen Vellamo viiiri Siniristi, Suomen yleisviiri Häme Kainuu Karjala Etelä- Karjala Keski- Suomi Lappi Kymenlaakso Etelä- Pohjanmaa Keski- Pohjanmaa Kymenlaakson lohiviiri Pohjois-Karjalan viiiri Pirkanmaan viiri Pohjois- Pohjanmaa Ruotsinkielinen Pohjanmaa Satakunta Savo Uusimaa Ruotsinkielinen Uusimaa Varsi- nais- Suomi Varsi- nais- Suomi Ahvenanmaa

12 12 Suomalaisuuden Liitto ry järjestää suomalaisuuden päivänä, maanantaina 12. toukokuuta klo 17 avoimen yleisötilaisuuden Ostrobotnian juhlakerroksen Chydenius-kabinetissa, Museokatu 10, Helsinki Dosentti Heikki Tala alustaa aiheesta Suomen lipun kivulias synty Tänä vuonna vietämme Suomen siniristilipun 90-vuotisjuhlavuotta. Ajatus Suomen lipusta on kuitenkin paljon vanhempi, sillä heti autonomian ajan alkaessa 1809 syntyi ajatus kansallisista symboleista. Oman lipun tarve muuttui akuutiksi Krimin sodan takia, sillä Suomella oli Venäjän keisarikunnan suurin kauppalaivasto. Vuoden 1918 tapahtumat loivat kokonaan uuden tilanteen ja se muutti perusteellisesti myös lippukysymyksen. Ongelmia riitti ennen kuin sinirististä tuli kaikkien hyväksymä. TERVETULOA KAHVITARJOILU VALTAKUNNALLINEN LIPUNNOSTOTILAISUUS Haluan liittyä Suomalaisuuden Liiton jäseneksi. Hyväksyn liiton tavoitteet ja toimintaperiaatteet. Sukunimi: Lähiosoite: Postinumero ja -toimipaikka: Koulutus: Ammatti/Arvo: Puhelin: Suomen lipun 90-vuotispäivän kunniaksi Helsingin Tähtitorninmäellä torstaina 29. toukokuuta 2008 klo 9. Etunimi: Syntymävuosi: Sähköposti: Ohjelmassa musiikkia Lippupuhe: Sisäministeri Anne Holmlund YLE:n Radio Suomi JÄSENHAKEMUS Suomalaisuuden Liiton hallitukselle Haluan vastaanottaa sähköpostitse Sähkökannel-tiedotetta: (rasti = haluan; tyhjä tai viiva = ei halukas) Olen valmis vapaaehtoiseen talkootyöhön liiton hyväksi: (rasti = halukas; tyhjä tai viiva = ei halukas). Toivomuksia hallitukselle: SUOMALAISUUDEN LIITOSTA KAIKKIEN ITSENÄISTEN VALTIOIDEN PÖYTÄ- JA SALKOLIPUT SEKÄ MAAKUNTAVIIRIT AURORANKATU 7 A 1, HELSINKI Puhelin: Sähköposti: suomalaisuudenliitto@kolumbus.fi Kotisivut: TILAA OMASI! Paikka ja aika: Allekirjoitus: (tarvittaessa jatka kääntöpuolelle ) Jäsenmaksu on 20 euroa. Työttömältä, samassa taloudessa asuvalta jäseneltä tai alle 26-vuotiaalta 10 euroa. Palautus postitse tai telekopiona liiton toimistoon: Suomalaisuuden Liitto ry Aurorankatu 7 A 1, HELSINKI Puhelin (09) Telekopio (09) Mistä sait tiedon Suomalaisuuden Liitosta? Numero 1/2008 Kevät Numero vuosikerta Toimitus: Aurorankatu 7 A Helsinki puhelin (09) telekopio (09) Päätoimittaja: Heikki Tala Toimitussihteeri: Saila Savinen Julkaisija: Suomalaisuuden Liitto ry ISN Taitto: TR-Latomo Oy Paino: Satakunnan Painotuote Oy, 2008 Sähköposti: suomalaisuudenliitto@ kolumbus.fi Internet/kotisivut: Tilaushinnat: 7 /vuosikerta ilmestyy neljä kertaa vuodessa tai kolmesti yhden numeron ollessa kaksoisnumero. Irtonumero 2. Suomalaisuuden Liiton perustivat kaikki suomenkieliset puolueet Johannes Linnankosken aloitteesta. Liiton jäsenyys on avoin jokaiselle suomalaiselle, joka hyväksyy liiton tarkoituksen. Lisätietoja numerosta (09)