NOUTAJA JA SEN KOULUTUS

Transkriptio

1 NOUTAJA JA SEN KOULUTUS Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos Tuuli Nurminen Maaseutuyrittäjä 2003 Luvaton kopiointi kielletty!

2 1 1 JOHDANTO NOUTAJIEN HISTORIA RODUNOMAISET KOKEET Taipumuskoe (NOU) Metsästyskoe (NOME) Käytännön metsästyskoe METSÄSTYS SUOMESSA METSÄSTYSNOUTAJAN VAATIMUKSET Hermorakenne Keskittymiskyky Kivun sieto Itseluottamus Sosiaalisuus PENNUN VALINTA PERUSASIAT JA NIIDEN OPETTAMINEN Yleisiä ohjeita Luokse tulo Istuminen Seuraaminen Paikalla pysyminen YHTEISTYÖ KOIRAN KANSSA LAJIKOULUTUS Pikkupennun kanssa aloittaminen Uiminen Noutoesineen (damin) kantaminen Muisti ja paikallistamiskyky Hakutyöskentely Ohjattavuus Jäljestäminen Vesi ja venetyöskentely TAVANOMAISET ONGELMAT... 41

3 Riistan ja damien pudottelu Riistan huolimaton käsittely Koira ei kuuntele ohjaajaansa eikä pidä yhteyttä Hidas palautusvauhti Uimahaluttomuus Karkaaminen noutoon Puutteellinen itseluottamus KOIRAN KUNTO... 47

4 3 1 JOHDANTO Kirjoituksessa käydään lävitse noutajan historiaa, metsästystä ja koetoimintaa sekä noutajan koulutusta metsästys- ja metsästyskoekoiraksi. Opastetaan miten valitaan itselle sopiva pentu ja rotu sekä miten sen kanssa edetään koulutuksessa jotta päästäisiin haluttuun lopputulokseen. Olen lukenut useita aihetta käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita sekä käynyt monien eri kouluttajien vetämillä kursseilla. Koska koiran koulutuksesta on vaikea saada yhtä ainoaa oikeaa ohjetta ja eri yksilöt niin koirissa kuin ihmisissä ovat erilaisia niin käsittelenkin tässä aihetta omien kokemusten ja ajatusten perusteella. Joillain toisella saattaa olla täysin erilaiset käsitykset tavasta, millä noutajaa koulutetaan.

5 4 2 NOUTAJIEN HISTORIA Labradorinnoutaja Rodun juuret juontavat nimensä mukaisesti Kanadan itärannikolle. Labradorinnoutajan kantavanhemmat tiedetään tuotetun Brittein saarille Newfoundlandista. Newfoundlandissa muodostui vähitellen koirakanta, josta luvuilla alkoi esiintyä sekä tietoja, että tuonteja Englannista. Saarella on ollut kaksi päämuotoa koiria joista pienempi, lyhytkarvainen ja yleensä Kuva 1 (Suomen noutajakoirajärjestö) musta koira on ilmeisesti ollut nykyisen labradorinnoutajan kantamuoto. Labradorinnoutaja hyväksyttiin omaksi rodukseen (kuva 1.) Labradorinnoutaja on yksi yleisimmistä koiraroduista maailmassa. Labradorinnoutaja kuuluu noutavana lintukoirana lintukoiraryhmään ja sitä käytetään pienriistan talteenottoon. Rodunomaiset koemuodot ovat taipumus- ja metsästyskokeet. Lisäksi rotu soveltuu metsästyskoirien jäljestämiskokeisiin ja on myös koulutettavissa useaan muuhun käyttötarkoitukseen Kultainen noutaja Vuonna 1868 lordi Tweedmouth astutti keltaisen aaltokarvaisen noutajan tweediläisellä vesispanielilla. Koirien kerrotaan olleen pieniä, maksanvärisiä ja kiharakarvaisia koiria. Lordi Kuva 2 (Patrik Söderlund)

6 5 Tweedmouth jatkoi tähän yhdistelmään perustuvaa linjasiitosta mutta käytti uutta noutajarotua luodessaan toistakin vesispanielia, kahden mustan noutajan jälkeläistä, erästä irlanninsetteriä sekä hiekanväristä vihikoiraa. Nykyiset kultaiset noutajat ovat peräisin pääasiassa Culham- kennelin kasvateista rotu sai nimekseen kultainen noutaja. (kuva 2) Kultainen noutaja kuuluu lintukoiraryhmään ja sitä käytetään pienriistan talteenottoon. Se on myös koulutettavissa useaan muuhun käyttötarkoitukseen Sileäkarvainen noutaja Englantilaisilla noutajaroduilla on yhteiset juurensa niissä koirissa jotka muuttivat uudisasukkaiden kyydissä uuteen maailmaan 1600-luvulla luvulla ne palasivat hiljakseen luonnon valinnan muokkaamina, metsästäjien tuottaessa uutta verta kehittämään ehdotonta noutajaa englantilaisten kartanoiden valtaviin fasaanijahteihin. Näitä erityyppisiä Kuva 3 (Suomen noutajakoirajärjestö) tuontikoiria mm. St Johnin koiria risteytettiin 1800-luvulla englantilaisiin lintukoiriin: pääasiassa spanieleihin ja settereihin luvun puolivälissä risteytyksistä eriytyi aaltokarvaiseksi noutajaksi nimitetty alkutyyppi, josta nykyaikaiset sileäkarvaiset noutajat, labradorinnoutajat ja kultaiset noutajat polveutuvat. Eräs aaltokarvaisen alatyyppi oli ns. collietyyppi, johon oli risteytetty collieta. Samantyyppisillä risteytyksillä ja tarkkaa valintaa noudattaen tästä jalostettiin nykyaikainen sileäkarvainen noutaja, jonka rotumääritelmän Englannin Kennelklubi hyväksyi luvulla ensimmäisenä virallisena koirarotuna. (kuva 3) Sileäkarvaista noutajaa käytetään pienriistan talteenottoon varsinkin vaikeissa maasto- ja sääolosuhteissa. Tämän lisäksi se on koulutettavissa useaan muuhun käyttötarkoitukseen kuten muutkin noutajarodut.

7 6 Kiharakarvainen noutaja Kiharakarvainen noutaja on hyvin vanha englantilainen koirarotu. Rodun kehitykseen sanotaan käytetyn Irlannin ja Englannin vesispanielia. Tarkkaa selvyyttä asiaan ei ole. Ensimmäinen kiharakarvainen noutaja rekisteröitiin Englannissa (kuva 4) Kiharakarvaista noutajaa käytetään pienriistan talteenottoon. Kuva 4 (Suomen noutajakoirajärjestö) Novascotiannoutaja Yarmouthin provinssin alueella Nova Scotiassa alettiin vuonna 1860 jalostaa koiraa joka muistuttaa punaista kettua, olisi leikkisä ja älykäs. Koiralla tuli olla muiden noutajien taipumus noutaa sekä ajokoiran metsästysvietti. Yleisen käsityksen mukaan rodun kehittämiseen käytettiin sileäkarvaista noutajaa, labradorinnoutajaa ja ehkä myöskin kultaista noutajaa, ruskeaa cockerspanielia ja punaista setteriä punaisen värin vuoksi. Kuva 5 (Suomen noutajakoirajärjestö) Skotlanninpaimenkoiraa käytettiin paksun ja tuuhean hännän aikaansaamiseksi. Rotu rekisteröitiin Kanadan kennelklubissa (kuva 5) Novascotiannoutaja on noutava lintukoira jonka erityisominaisuus on kyky houkutella vesilinnut luokseen suurta tuuheaa häntäänsä heiluttaen.

8 7 Chesapeakelahdennoutaja Chesapeakelahden seudulla alettiin luvun alussa jalostaa lintukoiraa paikallisista kyläkoirista, vesispanieli ja Newfoundlandtyyppisistä koirista. Oli kiharakarvaisia, aaltokarvaisia ja jopa aivan sileäkarvaisiakin. Yhteistä niille oli niiden temperamentti ja mahtava halu noutaa. Niihin jalostettiin rohkeutta, voimakkuutta ja kestävyyttä. Vahtimistaipumus oli tärkeä. Rotumääritelmä hyväksyttiin (kuva 6) Kuva 6 (Suomen noutajakoirajärjestö) Chesapeaklahdennoutajaa käytetään pienriistan talteenottoon erityisesti vaikeissa maasto- ja sääolosuhteissa.

9 8 3 RODUNOMAISET KOKEET Noutajat ovat metsästyskoiria, joiden alkuperäinen käyttötarkoitus on kuolleen ja haavoittuneen pienriistan talteenotto. Noutajien taipumus- ja metsästyskokeiden tarkoitus on palvella jalostusta selvittämällä koirien soveltuvuutta alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisiin tehtäviin. (Raimo Huhtiniemi, Taipumuskoe (NOU) Taipumuskokeen tarkoituksena on todeta onko koiran luonne kyseiselle noutajarodulle tyypillinen ja onko koiralla riittävästi taipumuksia koulutettavaksi ammutun pienriistan noutotehtäviin. (Raimo Huhtiniemi, Noutajilta edellytetään muotovalion arvon saavuttamiseksi näyttelytulosten lisäksi hyväksyttyä suoritusta taipumuskokeesta. Se on myöskin pääsyvaatimuksena noutajien metsästyskokeeseen. Taipumuskokeessa koira joko hyväksytään tai hylätään. (Raimo Huhtiniemi, Ulkonäön lisäksi alkuperäisessä käyttötarkoituksessa tarvittavat ominaisuudet erottavat noutajat muista roduista. Ne ovat perustana noutajien miellyttävälle luonteelle sekä soveltumiselle monenlaisiin käyttötehtäviin. (Raimo Huhtiniemi, Taipumuskokeen kulku Taipumuskokeen suorittaminen ei vaadi ohjaajalta kokeen tuntemusta edeltä käsin. Tuomari opastaa joka tilanteessa. Tuomarin ohjeita tulee noudattaa. Koiralta vaaditaan sen verran yhteistyötä, että se palauttaa noutamansa riistat ohjaajalle. Ennen kokeeseen tuloa koira on hyvä tutustuttaa riistan noutamiseen sekä maalta että vedestä. Taipumuskoe suoritetaan seuraavasti: (Raimo Huhtiniemi, Sosiaalinen käyttäytyminen Taipumuskoe aloitetaan testaamalla koiran suhtautuminen vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Tuomari kokoaa ryhmänsä, mieluiten kuusi koiraa (sekä uroksia että narttuja)

10 9 ohjaajineen, vähän matkan päähän suorituspaikasta. Tuomari kertoo lyhyesti kokeen kulusta ja järjestelyistä. Samalla hän tutustuu erikseen jokaiseen koiraan. Tuomari tarkkailee koiria myös suoritusten aikana koko kokeen ajan. (Raimo Huhtiniemi, (kuva7) Kuva7 (Suomen noutajakoirajärjestö) Vesityöskentely Varsinaiset tehtävät aloitetaan vesinoudolla. Ensimmäinen heitto tulee rannalta veteen ja koiran noudettua tämän heitetään toinen veneestä. Matka rannalta linnulle tulisi olla vähintään 20 metriä. Rannan tulee mieluiten olla helppokulkuinen, eikä kahluumatka saa olla pitkä. (Raimo Huhtiniemi, (kuva8) Kuva8 (Suomen noutajakoirajärjestö) Haku Alueelle on koiran näkemättä sijoitettu viisi riistaa niin, että pisin noutoetäisyys on vähintään 50 metriä. Kun koira ja ohjaaja ovat saapuneet lähetyspaikalle, ammutaan laukaus haulikolla ja hakualueelle heitetään lisäksi yksi lintu niin, että koiran on

11 10 mahdollista nähdä heitto, mutta ei välttämättä putoamispaikkaa. Koira lähetetään hakuun tuomarin annettua luvan. (Raimo Huhtiniemi, (kuva9) Kuva9 (Suomen noutajakoirajärjestö) Jäljestäminen Laahausjäljen pituus on noin 80 metriä. Se vedetään kanilla maastoa mukaillen ja mielellään loivasti kaartaen. Kani jätetään jäljen päähän ja vetäjä poistuu paikalta jälkiä sotkematta. Koiran tulee jäljestää kanille ja mieluiten oma-aloitteisesti noutaa kani. (Raimo Huhtiniemi, (kuva10) Arvostelu Kuva10 (Suomen noutajakoirajärjestö) Kuva10 (Suomen noutajakoirajärjestö) Kokeen keskeyttämiseen johtavia virheitä: täysin riittämätön työskentelyhalu selvä laukausarkuus kieltäytyminen riistan noudosta, noutojen jättäminen kesken tai jatkuva pudottelu

12 11 riistan vahingoittaminen kieltäytyminen vesityöstä aggressiivisuus ihmisiä tai toisia koiria kohtaan jatkuva häiritsevä vinkuminen tai haukkuminen karkaaminen ohjaajan hallinnasta niin puutteellinen yhteistyö, ettei kokeen suorittaminen onnistu Hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan, että koira voidaan hyväksyä kaikissa arvostelukohteissa. Tuomari voi kokeilla joitain osa-alueita useamminkin vakuuttuakseen koiran kyvyistä. Koiralle annetaan hyvät mahdollisuudet suoriutua tehtävistä. Tuomari voi myös avustaa koiraa harkintansa mukaan. Hyväksytystä suorituksesta annetaan kunniakirja. (Raimo Huhtiniemi, Metsästyskoe (NOME) Noutajien metsästyskokeessa (NOME) arvostellaan koiran soveltuvuutta ja halua työskennellä alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisissa metsästystilanteissa. Kokeessa ei ammuta riistaa, mutta niissä pyritään jäljittelemään todellisia metsästystilanteita mahdollisimman hyvin. (Raimo Huhtiniemi, Kuva11 (Tiina Tuononen) Vaikka kokeet onkin luotu tiedon keräämiseksi noutajien jalostusta varten, on niistä muodostunut myöskin mukava harrastus noin tuhannelle noutajaharrastajalle. Noutajien metsästyskokeeseen on osallistunut vuosittain kuutisensataa koiraa. Osallistumiskertoja

13 12 on vuosittain yhteensä puolisentoista tuhatta. Käyttövalioita leivotaan vuosittain kymmenkunta. Kokeessa ampujan oletetaan pudottaneen tietyn määrän riistaa, joista osa on pudonnut veteen, osa maalle. Jotkut putoamispaikat ovat tarkasti tiedossa, mutta joistakin tiedetään vain maastoalue. Riistan pudotuksia jäljitellään heitoin ja haulikon laukauksin. Riistoina käytetään enimmäkseen variksia, lokkeja, kaneja sekä riistalintuja. Tehtävät voivat vaihdella eri kokeissa huomattavasti. Yleensä koe kuitenkin jakaantuu selkeisiin osatehtäviin, jotka ovat haku-, paikallistamis- ja ohjaustehtävät. Alokasluokassa koiran on lisäksi suoritettava kanilla vedetty laahausjälki saavuttaakseen 1. palkinnon. (Raimo Huhtiniemi, Arvostelu Hakutehtävässä koiran on kyettävä itsenäisesti ilman ohjaajan tukea tutkimaan osoitettu alue, jonne on piilotettu yleensä 2-5 lintua. Useimmiten riistaa on sekä maalla että vedessä. Koira voidaan tarvittaessa ohjata takaisin hakualueelle. Alueella ohjaaminen ei ole suotavaa. Tehoton ja epäitsenäinen haku johtaa osasuorituksen hylkäämiseen. Ohjaustehtävässä koiran ohjaajalle kerrotaan pudotetun riistan sijainti. Koiraa ohjataan suullisesti, pillillä ja käsimerkein. Koiran on halukkaasti edettävä ohjaajan haluamaan suuntaan etäisyydestä riippumatta. Paikallistamistehtävässä koiralle annetaan tilaisuus nähdä yhdestä kolmeen linnun pudotusta. Sen on muistettava putoamispaikat ja noudettava linnut itsenäisesti ilman ohjaajan tukea. Pudotusten aikana koiran on seurattava rauhallisesti ja äänettömästi tapahtumia ja lähdettävä noutoon vasta luvan saatuaan. (Raimo Huhtiniemi, Vainun käytön toivotaan olevan monipuolista. Kuolleena pudonneen riistan löytäminen edellyttää hyvää ilmavainua. Alokasluokassa vedetään koiralle noin 200 metrin mittainen laahausjälki turkisriistaa (useimmiten kania) käyttäen. Koiralle ei näytetä jäljen alkua, vaan se lähetetään jäljelle noin 10 metrin päästä jäljen alusta. Hyväksytty suoritus edellyttää riistan noutamista jäljen päästä. Jälki vedetään vain niille koirille,

14 13 jotka ovat suoriutuneet erinomaisesti siihen asti. (Raimo Huhtiniemi, Riistankäsittely on hyvää silloin, kun koira ilman kehotuksia noutaa löytämänsä riista tasapainoisella ja pehmeällä otteella ja luovuttaa se mieluiten ohjaajalle käteen. Kieltäytyminen noudosta ja riistan vahingoittaminen johtavat kokeen keskeyttämiseen. Muita vastaavia vakavia virheitä koiran työskentelyssä ja ominaisuuksissa ovat: täysin riittämätön työskentelyhalu, karkaaminen ohjaajan hallinnasta, selvä laukausarkuus, kieltäytyminen vesityöskentelystä, aggressiivisuus ihmisiä tai koiria kohtaan sekä jatkuva häiritsevä vinkuminen ja haukkuminen. (Raimo Huhtiniemi, Arvosteluluokat Koirat kokeillaan kolmessa eri luokassa. Alokasluokkaan (ALO) saavat osallistua taipumuskokeen hyväksytysti suorittaneet rekisteröidyt noutajat ilman ikärajoitusta. Kaksi ALO 1. palkintoa saanut koira siirtyy avoimeen luokkaan. Koira voi kuitenkin edelleen osallistua alokasluokkaan sen kalenterivuoden loppuun, jolloin se on saanut ALO 1. palkinnot. Jos koira on osallistunut avoimeen luokkaan, niin se ei enää saa osallistua alokasluokkaan. (Raimo Huhtiniemi, Avoimeen luokkaan (AVO) saavat osallistua kaksi ALO 1. palkintoa saaneet koirat. Kaksi kertaa AVO 1. palkinnon saanut koira siirtyy voittajaluokkaan (VOI). Koiralle annetaan laatuarvostelu ja tulokseksi 1., 2., tai 3. palkinto. Jos koira hylätään kokeessa on tulos nolla. (Raimo Huhtiniemi, Kokeita järjestetään yleensä viikonloppuisin toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana. Koemaastoksi valitaan vesilinnustukseen soveltuva paikka. (Kuva11) Yhden koiran suoritus kestää puolesta tunnista tuntiin, luokasta ja koiran tehokkuudesta riippuen. Koirien ohjaajat voivat seurata muiden koirien suorituksia. Koepaikalla on useimmiten myöskin muuta yleisöä. Koirat joutuvat odottamaan vuoroaan hieman kauempana. Koirien arvostelu kestää useimmiten koko päivän ja palkinnot jaetaan

15 14 kaikille luokan koirille normaalisti vasta illan suussa. (Raimo Huhtiniemi, Käytännön metsästyskoe Saavuttaakseen käyttövalion arvon (FIN KVA), on koiran saatava NOME- kokeen voittajaluokasta kolme 1. palkintoa. Lisäksi sen on suoritettava hyväksytysti noutajien käytännönmetsästyskoe sekä saatava näyttelystä vähintään arvosana hyvä. Käytännön metsästyskokeen tulee tapahtua riista- tai vahinkolintujen metsästyksen yhteydessä. Koiraa voidaan käyttää metsästystilanteen mukaan ja koiran ohjaajan toivomuksesta joko pelkästään noutavana tai sekä ylösajavana että noutavana. (Raimo Huhtiniemi, (kuva12) Kokeessa arvostellaan koiran toimimista käyttökelpoisena metsästyskoirana koko metsästyspäivän ajan. Käytännön metsästyskokeessa koira joko hyväksytään tai hylätään. Hyväksytty suoritus edellyttää koiralta moitteetonta ja tehokasta toimintaa koko metsästyksen ajan sekä vähintään kolmen vasta-ammutun riista- tai vahinkoeläimen noutoa. (Raimo Huhtiniemi, Kuva12, Syksyn teerisaalista (Hans Söderlund)

16 15 4 METSÄSTYS SUOMESSA Metsästys on aina kuulunut olennaisena osana suomalaiseen elämänmuotoon. Nykyäänkin metsästäjät ovat merkittävä osa väestöstämme, sillä maassamme on noin metsästäjää, eli 6 % maan väkiluvusta.. ( Suomalaisia metsästäjiä on kaikista ikäryhmistä ja sosiaaliluokista. Myös naisten määrä metsästyksen parissa on viime vuosina kasvanut. Aktiivisia naismetsästäjiä on yli , eli noin 3 % Suomen metsästäjämäärästä. ( Suomessa halutaan noutavaan metsästyskoiraan monipuolisuutta. Koiraa käytetään lähes kaikissa metsästysmuodoissa. Kyyhkyn metsästys Tapahtuu yleensä kuvilta, lepopuilta tai lennosta ja saalismäärät voivat olla suuria. Koiran on oltava hiljainen ja kuuliainen, hyvin ohjattavissa eikä saa karata ammuttaessa. Kanalinnustus Noutaja toimii ylösajavana koirana. Koiran on pysyttävä ampumaetäisyydellä, sen on kyettävä tekemään järjestelmällistä hakua ja oltava samalla kuuliainen. Sorsastus Tapahtuu erilaisissa maastoissa yleensä kuvilta, lennosta tai ylösajettuna. Koiralla on oltava voimakas vesityöhalu, sillä on oltava riittävästi sitkeyttä ja itsenäisyyttä selvittää tehtävät mutta sen on myös oltava rauhallinen ja hyvin ohjattavissa. Merilinnustus Tapahtuu yleensä kuvilta rankoissa olosuhteissa saalismäärien ollessa suuria. Koiran on oltava karaistunut eli kestettävä hyvin kylmää, jopa hyistä, vettä. Sen on oltava riittävän rohkea ja kokenut metsästäjä ja oltava hyvin ohjattavissa.

17 16 5 METSÄSTYSNOUTAJAN VAATIMUKSET Hyvällä metsästysnoutajalla on oltava vahva hermorakenne ja hyvä keskittymiskyky. Sen on oltava periksi antamaton. Sillä pitää olla korkea kipukynnys. Sen pitää kestää kaikki yllättävät tilanteet, joita metsästyksessä voi tulla eteen. Mikään ei saa pysäyttää eikä säikäyttää tehtävään lähetettyä noutajaa.. Koiran pitää kestää uhkaavia tilanteita menemättä lukkoon ja menettämättä toimintakykyään; metsästys ei aina ole hauskaa ja kivaa, vaikka se onkin harrastus. Koiran pitää olla terve. Sokea tai vaikka vain huononäköinen koira ei toimi metsästyksessä, vaikka näkö ei olekaan koiran tärkeimpiä aisteja. Pahasti lonkkavikainen koira tai koira jolla on vakava kyynärnivelen kasvuhäiriö, ei pysty liikkumaan kuten terve koira tai ainakin sen rasittamiselle on asetettava tiettyjä rajoituksia. Paksu kaksoisturkki on hyvälle metsästysnoutajalle välttämätön, sillä meidän metsästyskautemme alkaa elokuun kymmenes päivä ja päätyy vesilinnustuksen osalta joulukuun viimeinen päivä. Kaiken tämän lisäksi koiralla pitää olla metsästysvaisto eli se pyrkii löytämään riistaa, niin elävää kuin kuolluttakin muulloinkin kuin saatuaan käskyn etsiä tai noutaa. 5.1 Hermorakenne Vahvahermoisuuteen kuuluu se, että koira kestää kaikki painostavatkin tilanteet, jotka se saattaa joutua kokemaan ohjaajan taholta. Se ei saa silloinkaan menettää työskentelykykyään. Metsästyskoira jolla on heikko hermorakenne, on hankala käsiteltävä. Tämä ominaisuus on periytyvä joten siihen on vaikea vaikuttaa. Tosin koiranpennun varhaiset kokemukset ovat niitä, jotka näkyvät koko sen elämän ajan. Siksi onkin tärkeää että kasvattajalla on tarpeeksi asiantuntemusta ottaa nämä seikat huomioon.

18 Keskittymiskyky Puute ilmenee selvästi silloin, kun koira ei onnistu tehtävässään nopeasti ja helposti. Keskittymiskyvytön koira aloittaa tällöin helposti minkä tahansa muun toiminnan. Tietysti voidaan sanoa että tämä kaikki johtuu puutteellisesta työskentelyhalusta. Keskittymiskyvyttömän koiran on nähtävä, kuultava ja saatava tehdä kaikki mahdollinen. Tämä ominaisuus johtuu samoista seikoista kuin heikko hermorakenne mutta on myös ohjaajasta kiinni kuinka paljon se myöhemmin vaikuttaa koiran työskentelyyn. Puutteellisen keskittymiskyvyn omaavalle koiralle on hyvä tehdä tehtäviä joissa vaaditaan pitkäjänteisyyttä kuten esim. jälkien seuraamista sekä tehtäviä joissa se joutuu ratkaisemaan jotain ja rasittamaan itseään henkisesti. 5.3 Kivun sieto Korkea kipukynnys ei ole pelkästään perimän tuoma ominaisuus vaan siihen vaikuttaa myös ympäristö. Kaikkeen fyysiseen käsittelyyn on pennusta asti syytä liittyä tiettyä ronskiutta eikä varovaisia ja hentoja otteita. Jos koiralle sattuu jotain mikä ei ole hengenvaarallista, on ohjaajan oltava mahdollisimman reagoimaton. 5.4 Itseluottamus Toisilla koirilla on vahvempi itseluottamus kuin toisilla ja tämä on nähtävissä jo pentulaatikossa. Kun pennut otetaan laatikosta lähtee vahvan itseluottamuksen omaava yksilö tutkimaan uutta ja outoa ympäristöään. Itseluottamusta vahvistavista tehtävistä yleisimmin käytetty on laahausjälki, joka on vedetty kuolleella pienriistaeläimellä. Kaikki onnistuneet harjoitukset myös vahvistavat koiran itseluottamusta. Onkin tärkeää tehdä pennulle harjoituksia jotka se varmasti onnistuu tekemään. 5.5 Sosiaalisuus Noutajien pitäisi olla ystävällisiä ja sosiaalisia koiria. Ihanteena ei kuitenkaan saisi olla noutaja joka on kaikkien kaveri aina rasittavuuteen asti. Pyritään mieluumin kasvattamaan koira joka käyttäytyy sosiaalisesti ja hyväksyttävästi kaikkia muita kohtaan kuitenkaan tunkematta riehakkaasti kaikkien syliin. Koira on hyvä opettaa

19 18 olemaan välittämättä toisista koirista ja ihmisistä ja keskittymään omaan ohjaajaansa. Tällainen koira on helpompi metsästys- ja harrastuskaverina. (kuva13) Kuva13, Noutaja tulee toimeen kaikenlaisten eläinten kanssa( Tuuli Nurminen).

20 19 6 PENNUN VALINTA Jos haluamme kouluttaa hyvän ja toimivan metsästyskaverin itsellemme, kannattaa pentu ottaa 7-8 viikon iässä. Tällöin pentu on parhaassa sitoutumisiässä ja kouluttaja pääsee käyttämään hyödykseen tämän ajan jolloin pentu oppii nopeasti ja leimautuu häneen. (kuva14) Pennun valinnassa tärkeintä on se, että löydät juuri itseäsi miellyttävän yhdistelmän josta pennun otat. Kukaan muu ei voi sinulle kertoa mieltymyksistäsi ja asioista jotka ovat tärkeitä juuri sinulle koirassasi. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana kun vanhempia tutkailee ja ottaa huomioon monia asioita sen lisäksi, että koira täyttää terveysvaatimukset. Metsästyskoiraa etsiessä kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti vanhempien metsästyskoetuloksiin, onko niitä vai ei. Jos koiran omistaja sanoo että sitä käytetään käytännön metsällä, kannattaa mennä mukaan katsomaan miten koira toimii. Ei kannata siis sokeasti luottaa puheisiin. Mentäessä katsomaan pentuja kannattaa kiinnittää huomiota niiden tapaan elää laatikossa: oleskelevatko ne itsekseen vai laumassa, miten paljon liikkuvat, ovatko kiinnostuneita ympäristöstään, pelkäävätkö. Kaikkein aggressiivisemmasta tai arimmasta pennusta ei välttämättä tule hyvää metsästyskaveria vaan pennun tulisi olla jotain tältä väliltä. Normaali pentu lähtee pentulaatikosta pois otettuna tutkimaan ympäristöään uteliaana uusista asioista. Pennun käyttäytymistä voi myös tarkkailla laittamalla se selälleen ja pitämällä sitä siinä. Kova ja aggressiivisesti puolustautuva pentu alkaa heti pistää rajusti hanttiin ja on mahdollisesti tuleva harmien aiheuttaja. Jos taas pentu alistuu voimakkaasti, siitä saattaa tulla aikuisena vaikeasti koulutettava koira koska se ei kestä paineita.

21 20 Kannattaa myös kokeilla miten pentu suhtautuu riistaan. Jos kaikki on kohdallaan, alkaa pentu melko nopeasti kiikuttaa riistaa johonkin suuntaan. Vaikka pentu ei ensimmäisellä kerralla olisikaan kiinnostunut riistasta, ei ole syytä huolestua koska sillä saattaa olla sillä hetkellä liian paljon uutta ja jännää tutkittavaa jotta se osaisi päättää mihin asiaan tutustua ensin. Kiinnitä huomiota myös pentujen emään koska emän luonteella ja käytöksellä on ollut suuri merkitys pentujen kehitykseen. Itselle sopivan rodun valintaa ei kukaan voi neuvoa. Kannattaa tutkailla eri noutajarotujen historiaa ja sitä, missä ja mihin olosuhteisiin kyseinen rotu on kehitetty. Tutustu eri rotuihin ja niiden luonteisiin ja mieti, mikä niistä sopii tarkoituksiisi parhaiten. Kuva14, Kaikki pennut ovat suloisia( Tuuli Nurminen)

22 21 7 PERUSASIAT JA NIIDEN OPETTAMINEN 7.1 Yleisiä ohjeita Jotta voit aloittaa noutokoulutuksen, pitää koiran perustottelevaisuus olla kunnossa. Opettele lukemaan koiraasi. Tiedä mitä se aikoo seuraavaksi tehdä. Sinun on oltava aina askeleen edellä koiraasi. Kielto aikomisvaiheessa on huomattavasti tehokkaampi, kuin tekovaiheessa. Harjoittele yhtä asiaa kerralla. Toistamalla samaa tehtävää useita kertoja saat parhaan mahdollisen tuloksen. Kukin tehtävä kannattaa jakaa pieniin palasiin. Harjoittele kutakin suorituksen osaa erikseen (esimerkiksi seuraaminen, istuminen, paikalla pysyminen, tehtävään lähetys, hakutyö, palautus, luovutus jne.).muista aina olla johdonmukainen koulutuksessasi. Se, mikä on ollut kiellettyä, ei saa yhtäkkiä muuttua sallituksi ja taas kielletyksi. Myös perheenjäsentesi on syytä olla tietoisia tästä asiasta. Palkitseminen on kaikissa harjoituksissa tärkeää. Päätä itse käytätkö makupalaa vai pelkkiä kehuja. Kannattaa kuitenkin miettiä tekeekö koira töitä vain saadakseen makupalan vai miellyttääkseen sinua. Koira pitää kuitenkin saada aina ymmärtämään, että se teki oikein ja olet tyytyväinen siihen. Kehuilla saat paljon enemmän aikaan kuin kielloilla. Kun jokin harjoitus ei onnistu, olet todennäköisesti edennyt liian nopeasti. Palaa takaisinpäin helpompiin harjoituksiin. Ole aina tyytyväinen pienistäkin edistysaskeleista. Muista näyttää tyytyväisyytesi myös koiralle. Onnistuneen harjoituksen jälkeen ei kannata päästää koiraa riehumaan ja leikkimään muiden kavereiden kanssa. Parasta olisi laittaa koira itsekseen rauhoittumaan esim. autoon tai sisälle. Koirien kanssa leikkimisestä jää mieleen vain hauska riehuminen ja sitä ennen tehty harjoitus unohtuu. Harjoitusten edetessä noutamiseen, muista aina ottaa koira käsiin ennen suoritusta. Tee koirasi kanssa muutamia tottelevaisuusharjoitteita (vaikka minuutin verran). Näin saat koiraasi kontaktin. Koira oppii melko nopeasti, että kun tottelee, pääsee tekemään kivoja noutojuttuja. Muista, että hillitty äänenkäyttö kuuluu metsästyksen luonteeseen.

23 22 Käytä mieluummin pilliä ja käsimerkkejä huutamisen sijaan. Koiralla on sitä paitsi erittäin hyvä kuulo. Harjoituksia kannattaa tehdä melko säännöllisesti. Mielestäni vähintään kerran viikossa olisi hyvä tehdä joku harjoite. Näin koira oppii työntekoa ja saa rutiinia tekemiseensä. Porukalla harjoittelu on myös hedelmällisempää kuin yksin puuhastelu. Muilta ohjaajilta saa uusia ideoita erilaisiin harjoituksiin. Lisäksi koirat tottuvat tekemään töitä myös silloin, kun paikalla on muita koiria. Harjoitus kannattaa suunnitella etukäteen huolellisesti. Mieti mitä asiaa olet opettamassa koiralle ja miten harjoitus parhaiten onnistuisi.eliminoi virhemahdollisuudet tai korjaa mahdollinen virhe. Kannattaa käydä katsomassa kokeita, niistä oppii paljon. Myös kursseille ja leireille kannattaa osallistua. Uusilta kouluttajilta oppii aina jotakin uutta. 7.2 Luokse tulo Luokse tulo on tärkein koiralle opetettavista asioista. Ilman luotettavaa luokse tuloa et voi harjoitella oikeastaan mitään muuta. Aloita pillillä luokse kutsu sisätiloissa. Kun annat koiralle ruokaa, kutsu koira syömään pillillä. Tai kun olet muuten eri huoneessa kuin koira, kutsu se yllättäen pillillä ja muista palkita. Koira oppii yhdistämään kutsuvihellykseen jotain kivaa (ruoka, makupala yms.). Kun kutsu toimii sisätiloissa, voit aloittaa harjoittelun ulkona. Pyri tekemään mahdollisimman onnistuneita harjoituksia. Kun pentu leikkii muiden koirien kanssa tai tekee jotakin muuta hyvin kiinnostavaa, älä kutsu koiraa pillillä. Se on täysin turhaa. Mene mieluummin itse koiran luokse ja kytke koira. Pillitä koiraa silloin, kun se muutenkin on jo tulossa sinua kohti. Jos koirasi pysyy paikalla, jätä koira, mene jonkin matkaa ja kutsu koira pillillä. Luokse tuloa tehostaa esimerkiksi piiloutumisesi puun tms. taakse. Myös luokse tuloon kannattaa liittää käsimerkki, esimerkiksi levitä kädet sivulle. Tästä on myöhemmin paljonkin hyötyä. Opetettu koira tulee luokse lenkilläkin pelkällä käsimerkillä.

24 23 Kun kutsut koiran luokse, palkitse se, kun se tottelee ja anna sen lähteä uudelleen. Mikäli kytket koiran aina, kun kutsut sen luoksesi, saattaa luokse tulosta tulla vastenmielinen eikä se yllättäen anna sinun ottaa sitä kiinni. (kuva15) Kuva 15, Iloisesti ja vauhdilla luokse( Tuuli Nurminen) 7.3 Istuminen Aloittaessasi harjoittelun, yhdistä siihen heti pilli. Ota pentu eteesi ja makupaloja käteesi. Heti kun pentu aikoo istahtaa, anna palkkio. Vähitellen odota pidempään ennen palkkaa. Tehokasta on myös opettaa ruokakupin avulla. Pidä kuppia ylhäällä kunnes pentu istuu, sitten kuppi välittömästi alas. Kun pentu oppiin istumaan heti kupin nähtyään, liitä siihen käsky jota toistat kun pentu istuu. Ei siis niin että ensin sanot käskyn ja vasta sen jälkeen istutat pennun vaan niin että pentu on juuri tekemässä kyseistä asiaa kun käsky tulee. Pentu oppii näin yhdistämään sanan juuri siihen liikkeeseen. Kun pentu osaa istua, liitä pilli mukaan. Yleisin vihellys on yksi lyhyt vihellys. Kun pentu istuu, vihellä pilliin ja palkitse pentu. Perusasioiden opettamisessa nameista on hyötyä mutta noutokoulutuksen yhteydessä enää ei niinkään. Palkkiona voi myös käyttää noutoja, hyvä vaihtoehto jos koira ei ole kovin kiinnostunut ruoasta. Kun koira istuu lähelläsi pillillä, voit myöhemmin harjoitella pidentämällä matkaa. Näin saat koirasi istumaan kaukanakin pillillä. Voit istuttaa koiran esimerkiksi kun se on vaikka kymmenen metrin päässä sinusta. Kun koira istuu pillistä, mene sen luokse ja

25 24 palkitse se. Palkinnoksi istumisesta voit myös heittää sille noutoesineen tai tennispallon. (Kuva16) Kuva16, Valppaana, joko tulee palkkaa( Tuuli Nurminen) 7.4 Seuraaminen Koiran pitää kulkea vetämättä mielellään vasemmalla puolellasi aluksi hihnassa ja myöhemmin ilman hihnaa käskyllä Yritä kiinnittää koiran huomio itseesi. Tämä onnistuu vaikkapa pitämällä kädessäsi makupalaa, noutoesinettä, palloa tms. Noutohommissa ohjaajan silmiin tuijottaminen on kuitenkin ongelma. Koiran pitää seuratessakin katsoa eteenpäin, jotta se näkee mitä edessä tapahtuu. Tee kuitenkin lyhyitä harjoituksia, sillä nuori koira ei jaksa pitkiä aikoja seurata. Tehokkainta on aloittaa opetus jo pikkupennulla ja sisätiloissa. Ota käteesi makupaloja ja kiinnitä pennun huomio aluksi niihin. Voit myös itse pitää jotain kiinnostavaa ääntä. Kun pentu tulee viereesi vasemmalle puolelle katsomaan mitä tapahtuu, tiputa sille namipala ja kehu. Siirry itse hiljaa eteenpäin ja pennun tulessa toista palkkio. Pentu huomaa nopeasti milloin se saa palkkaa ja silloin voi seuraamisjaksoja pidentää. Kun sisällä pentu jo on ymmärtänyt mitä siltä pyydetään, voidaan siirtyä ulos harjoittelemaan. Alussa kannattaa valita paikka, missä on mahdollisimman vähän häiriötekijöitä ja vaikeuttaa asteittain. Pennun ymmärrettyä tehtävän, liitetään siihen käsky.

26 25 Jos koirasi saa hurjia kiskomiskohtauksia taluttimessa ollessaan, tee sen rynnätessä nopeita käännöksiä toiseen suuntaan kuin mihin koira on ryntäämässä. Koira tuntee kaulassaan ikävän nykäyksen joka aina ryntäyksen yhteydessä toistuu. Kun se katsoo sinua kiskomatta, palkitse se välittömästi. Vähitellen vaadi että se kulkee sivullasi ennen kuin palkitset sen. (Kuva17) Kuva17, Koira seuraa reippaasti ja iloisesti(tuuli Nurminen) 7.5 Paikalla pysyminen Aloita paikalla pysymisharjoituksetkin sisätiloissa. Käske koira istumaan, jätä se selvällä käskyllä ja laittamalla kätesi seis merkiksi nenän eteen. Poistu aluksi varovasti vain muutaman askeleen päähän. Pidä kätesi samassa asennossa ja toista käskyä. Palaa muutaman sekunnin kuluttua koiran luokse ja palkitse se. Seuraavilla harjoituskerroilla alat pidentää etäisyyttä ja aikaa. Mutta etene harjoitteissa hitaasti. Yksi tehokas keino on opettaa paikalla pysyminen ulos mennessä. Kun pentu on menossa ulos, odottele että se istahtaa ennen kuin raotat ovea. Seiso itse oven edessä niin, ettei pennulla ole mahdollisuutta karata. Heti kun pentu nousee ylös, ovi menee kiinni. Toista tätä jonkun aikaa ja avaa joka kerta ovea takanasi enemmän. Kun olet mielestäsi odotuttanut pentua tarpeeksi, avaa ovi ja sano samalla nopeasti käsky. Joka kerta kun menette ulos, tee tämä harjoitus. Nätisti odottamista seuraa aina mieluisa palkinto eli ulos pääsy. Vähitellen voit pidentää aikaa jolloin pentu joutuu odottamaan ja avata ovea enemmän. Tarkoitus on päästä lopputulokseen jossa ovi on auki ja pentu

27 26 odottaa lupaa tulla ulos. Tehokasta kun olet johdonmukainen. Jos sinulla on kiire, kanna pentu ulos, älä vain päästä ovesta no, jos nyt tämän kerran, huomenna sitten taas odotellaan. Huomenna joudut aloittamaan ihan alusta. Kun koira ymmärtää käskyn, voit taas siirtää harjoitukset ulos. Ulkonakin aluksi mahdollisimman häiriötön ympäristö, lyhyt matka ja odotusaika. Vaikeuta asteittain.

28 27 8 YHTEISTYÖ KOIRAN KANSSA Yhteistyö koiran kanssa on kaikkein tärkein asia tulevaisuuden kannalta. Yhteistyön aikaansaaminen on kiinni pienistä yksinkertaisista asioista. Näitä voi harjoitella ja toteuttaa jokapäiväisen elämän yhteydessä. Jos yhteistyö ei toimi, ei mistään tule mitään. Noutajaa pidetään helposti koulutettavana ja yhteistyöhaluisena koirana. Hyvä ja taitava kasvattaja tekee pennuista jo pentulaatikossa sellaisia jotka paikalla ollessaan tuijottavat ihmistä joka puhuu niille. Tältä pohjalta on tulevan omistaja helpompaa ryhtyä kehittämään lisää kontaktia itsensä ja pennun välille. Normaalisti ymmärrämme yhteistyön vuorovaikutuksena. Koiran kohdalla on enemmän kyse siitä että koira palvelee ja tekee, ohjaaja johtaa sekä ohjaa, tukee ja neuvoo, tekee ratkaisut sekä luottaa koiraansa. Valitettavasti kaikki koiranohjaajat eivät omaa niitä ominaisuuksia joita tarvitaan palvelualttiin ja yhteistyöhaluisen koiran aikaansaamiseksi. Yhteistyön kehittämiseksi olisi vietettävä riittävästi aikaa koiran kanssa. Toisaalta tässäkään määrä ei korvaa laatua. Koiran kanssa pitää tehdä asioita ja opettaa se luottamaan ohjaajaansa. Älä koskaan tee useamman koiran laumassa mitään sellaisen koiran kanssa, jonka yhteistyössä on toivomisen varaa. Tarkoituksena on luoda yhteistyö ohjaajan ja koiran, ei kahden koiran välille. Opeta koira pitämään yhteyttä äläkä jatkuvilla kutsuilla ja huuteluilla totuta sitä päinvastaiseen. Toisaalta ei pidä kuitenkaan antaa koiran touhuta liian itsenäisesti. Tavoitteena on koira joka vapaana liikkuessaan käy välillä varmistamassa ohjaajan paikan mutta kuitenkin liikkuu riittävän rohkeasti ja irrottautuu ohjaajastaan. Älä ulkoiluta koiraa aina samassa, tutussa paikassa. Koira voi alkaa käydä välinpitämättömäksi niin sinun kuin ympäristönkin suhteen. Rutinoituminen on yleensäkin pahasta. Yhteistyön kannalta parasta on ohjata ja käskeä koiraa mahdollisimman pienillä, hiljaisilla ja huomaamattomilla merkeillä ja käskyillä. Jatkuva käskeminen ja kieltäminen tylsistyttää koiran helposti. Harkitse milloin kannattaa kieltää, milloin olla hiljaa ja milloin on paikallaan puuttua asiaan jollain muilla keinoin.

29 28 Yhteistyön kannalta tärkeää on että koira on tottunut häiriötekijöihin. Ohjaajan ja koiran työstä on tullut niin voimakkaita tekijöitä, että koira on kaikelle muulle sokea ja kuuro. Tuo harjoituksiin pikkuhiljaa mukaan häiriötekijöitä. Koiran pitää olla työstään niin innostunut ettei ole hetkeäkään epäselvää mikä sitä kiinnostaa. Yleensä tämä asia kuitenkin hoituu pelkästään sillä, että koiralla on riittävän voimakas työskentelyhalu. Hyvään yhteistyöhön kuuluvat reippaat ja vauhdikkaat luokse tulot. Koira pitää saada huomaamaan, että ohjaajan luokse meneminen on parasta maailmassa. (Kuva18) Jostain syystä luullaan että koira vaatii jatkuvaa tukea ja kannustusta ohjaajalta toimiakseen yhteistyössä ja ollakseen motivoitunut siihen tehtävään jota sillä teetämme. Yleensä kuitenkin koira, josta on tehty nöyrä ja uskollinen palvelija sitä kuitenkin alistamatta puhumattakaan luonnon pois ottamisesta, on aina palvelualtis. Tällainen koira toimii hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa. Työmotivaatio säilyy jos koira saa tehdä työtä jonka se kokee hyödylliseksi ja jota se tekee vaistojensa ajamana. Palvelualttiutta tulee koirassa voimistaa aina silloin tällöin kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Älä siis toteuta koirasi pieniä toiveita ja pyyntöjä aina ja heti kun se sattuu jotain haluamaan. Koira pitää pystyä käskemään pois kun se haluaa rapsutuksia ja et itse ole seurustelutuulella. Jokaisessa tilanteessa pitää osata käyttää tervettä järkeä, mikä on koiraa kohtaan oikein ja mikä taas kohtuutonta. Jos olet käskenyt koiran hyhmäiseen lätäkköön makuulle ja se viiden minuutin kuluttua protestoi tilannetta vastaan, olet mennyt liian pitkälle. Koira kokee sinun toimineen epäoikeudenmukaisesti. Sen sijaan koiran ei tarvitse päästä autosta ulos heti pysähtymisen jälkeen vaikka se sitä äänekkäästi vaatisikin. Olennainen osa yhteistyötä ovat selvät merkit joilla ohjaajan kertoo koiralle mitä haluaa sen tekevän ja taas koiralla selvät elkeet ja merkit joita ohjaajan on osattava tulkita. Hyvään yhteistyöhön kuuluu koiran yhteydenpito ohjaajaan. Koira on totutettava katsomaan ohjaajaan päin saadakseen ohjeita. Myös ohjaajan on reagoitava koiran merkkeihin. Ohjaajan on opeteltava koiransa eleet ja merkit. Kun koirasi ei tottele eikä

30 29 toimi haluamallasi tavalla, varmistu ennen asiaan puuttumista ettei syynä ole esimerkiksi kipu, sairaus tai jokin muu syy joka sotii koiran luontoa vastaan. Koiran luottamus on helppo saavuttaa mutta vielä helpompi menettää. Kuva18, Reipas palauttaminen ohjaajalle kuuluu yhteistyöhön(tuuli Nurminen)

31 30 9 LAJIKOULUTUS 9.1 Pikkupennun kanssa aloittaminen Kun pentu on sopeutunut taloon, aloitetaan varovainen harjoittelu, HUOM! paino sanalla varovainen sillä on suuri mahdollisuus pilata koira liiallisella treenaamisella nuorena. Myöskään täysi harjoittelemattomuus ei ole hyväksi. Koiraan pätee myös vanha sananlasku nuorena vitsa väännettävä. Etsi kotoasi paikka missä pennun ei ole mahdollista päästä muualle kuin sinun luoksesi (esim. käytävä). On erittäin tärkeää ettei pennulla ole mahdollisuutta päästä karkaamaan vaan sinulla on aina mahdollisuus saada se kiinni. Näin pentu oppii että noudetut asiat tuodaan sinulle eikä viedä omiin leikkeihin. Harjoitteluvälineenä käytä pientä damia tai linnun siipiä. Ota pentu kainaloosi ja herättele sen mielenkiinto heiluttelemalla noutoesinettä ja vaikka kopauttelemalla sillä lattiaa. Kun pentu kiinnostuu ja tuntuu hyppäävän kainalostasi pois, heitä esine vähän matkan päähän. Päästä pentu sen perään ja anna noutokäsky. Pentu todennäköisesti ryntää vauhdilla esineelle. Se joko ottaa esineen reippaasti suuhunsa ja ryntää esineen kanssa sinua kohti tai alkaa leikkiä sillä. Joskus pentu tutkiskelee esinettä paikoillaan ja saattaa alkaa ravistella sitä. Jos pentu ryntää sinua kohti niin otat sen vauhdista vastaan ja kehut ylenpalttisesti.huom! ÄLÄ OTA ESINETTÄ PENNULTA HETI. Pentu huomaa saavansa kehuja tuomalla esineen sinulle eikä tunne itseään riistetyksi. Anna sen hetken aikaa leuhkia noutamallaan saaliilla. Hetken kuluttua esine otetaan pennulta määrätietoisesti ja kiittämällä. Jos pentu murisee, otetaan esine siltä reippaasti pois. Kehutaan pentua luovutuksesta. Annetaan esine takaisin jotta pentu huomaa ettei esinettä oteta heti pois. Ei kuitenkaan anneta pennun lähteä esineen kanssa mihinkään vaan pidetään se kainalossa ja kehutaan.. Jos pentu jää leikkimään esineellä ilman aikomusta tulla luoksesi, koita houkutella se kehumalla ja maanittelemalla. Jos ei tämä auta, ota kiinni noutoesineestä ja siitä kiinni pitäen kuljeta pentu varovasti luoksesi. Muista kehua koko ajan.

32 31 Jos taas pentu jää tutkiskelemaan esinettä tulee sinun innostaa pentua leikkimällä esineen kanssa ja koittaa saada pentu ottamaan esine suuhunsa. Esineen ottamista kannustetaan välittömästi kehuilla.huom! ole tarkkana ettei pentu pääse livahtamaan esineen kanssa muualle leikkimään vaan sen on tultava sinun luoksesi. Esineen ravistelu ei vielä tässä vaiheessa ole haitallista, tärkeintä on saada pentu luoksesi esineen kanssa. Kun esine otetaan lopullisesti pennulta pois, kannattaa tilalle antaa joku sen omista leluista, eli tehdä vaihtokaupat. Kun olette näin saaneet ensimmäisen noudon onnistumaan ja koiran mielenkiinnon heräämään, pistäkää harjoitteluesine pois. VAIN YKSI NOUTO. Sitten voi leikkiä leluilla Koiran on heti hyvä oppia ero lelujen ja työvälineen kesken. Noutoesine ei ole leikkimistä varten. Näin harjoitellen edetään sisätiloissa niin kauan kun epäillään että pentu mahdollisesti lähtee viemään noutoesinettä muualle kuin sinulle. Alussa siirryttäessä ulos kannattaa harjoitellessa laittaa pennulle pitkä naru jotta karkaamiset pystytään estämään. Koira on hyvä saada siihen luuloon ettei se edes pääse karkuun sinulta. Ja sen pitää kokea myös se, että esineen sinulle tuominen sekä tulo luoksesi ovat maailman parhaita asioita. Kun koirasta on tullut ns. noutohullu voidaan harjoittelukertoja vähentää. Pennun kanssa pitää muistaa maltti harjoittelussa. Lopetetaan aina onnistuneeseen suoritukseen. Kun ikää on tullut lisää voidaan harjoitella koiran motivaatiosta riippuen. Jos olet harjoitellut vain damilla, hanki seuraavaksi lintuja /siipiä ja pupu. Itse en suosittele makupalan käyttöä noutokoulutuksessa. Siitä saattaa seurata se, että koira pudottaa esineen liian aikaisin makupalan toivossa. Älä myöskään leiki koirasi kanssa tässä vaiheessa vetoleikkejä, se saattaa aiheuttaa koirassasi omistushalua ja sen palautukset kärsivät. Lisäksi vetäminen voimakkaan ihmisen kanssa saattaa vaurioittaa uusia, kasvavia hampaita (purentaviat). Jos kaksi koiraa kiskovat lelua keskenään, siitä ei ole vastaavaa haittaa. Kun koirasi on vanhempi niin se tajuaa erilaisten leikkien (nouto-veto-palloleikit) eron.

33 Uiminen Pennun saa viedä heti tutustumaan veteen. Jos vesi on kylmää, ei siellä pidä olla kauaa. Kannattaa ottaa pyyhe mukaan jotta pentu saadaan kuivaksi ja lämpimään. Veden ollessa lämmintä voit leikkiä pennun kanssa rantavedessä ja kannustaa sitä menemään veteen, älä kuitenkaan pakota. Jos pentu sattuu putoamaan veteen vahingossa esim. laiturilta, muista käyttäytyä rauhallisesti ja kehua koiraa jotta se huomaa ettei paniikkiin ole aihetta. Itse hermostumalla ja alkamalla hosua lisäät koiran pelkoa. Noutaja rakastaa vettä ja se rypeekin kaikissa mahdollisissa lätäköissä joten siihen kannattaa varautua. Älä kuitenkaan kiellä sitä. Saatat tehdä uimaopettelusta tarpeettoman hankalaa jos pentu ymmärtää niin, että veteen meno ei olisikaan sallittua. 9.3 Noutoesineen (damin) kantaminen Koiran kanssa on hyvä aloittaa ulkona harjoittelu kantoharjoituksella. Koira on remmissä kiinni aluksi. Houkuttele se ottamaan dami suuhunsa ja pitämän sitä siellä niin kauan kunnes pyydät irrottamaan. Kehutaan kovasti. Jos koira pudottaa niin kehuminen loppuu heti. Remmissä aluksi sen takia ettei koira pääse karkuun ja harjoitus mene ihan leikiksi. Kun dami otetaan pois niin se tehdään viemällä käsi rauhallisesti koiran leuan alitse damille ja sanomalla käskysana. Kun koira irrottaa, kehutaan ja annetaan dami hetkeksi takaisin. Liiku koiran kanssa eri nopeuksilla, koira ei saa pudottaa. Opetetaan koira myös istumaan dami suussa. Kun nämä sujuvat, voidaan koira päästää irti. Ja samat harjoitukset toistetaan koiran ollessa vapaana. HUOM! Koira ei saa karata! Jos ei luokse tulo ole varmaa, ei päästetä remmistä. Harjoitukset tehdään myöskin koiralle oudossa maastossa. Totuta koira siihen että muuallakin kuin kotona pitää tehdä töitä. (Kuva18)

34 33 Kuva18, Damin nouto (Juhana Jasmavaara) 9.4 Muisti ja paikallistamiskyky Muistiharjoitukset: Vie aluksi koiran kanssa yksi dami melko lähelle mutta kuitenkin piiloon. Päästä aika nopeasti koira hakemaan se. Vähitellen pitkitä aikaa ja pidennä matkaa ennen kuin päästät koiran hakuun. Damin paikka kannattaa pitää samana alkuun. Kun koira muistaa pidemmänkin ajan päästä hyvin missä dami on, voit vaikka tehdä sille noudon ennen kuin päästät sen hakemaan muistidamin. Jos koira ei muista niin menette yhdessä katsomaan missä dami on. Palaa takaisin lähtöpisteeseen ja päästä koira mahdollisimman nopeasti hakemaan muistiesine. Kun tämä yksinkertainen harjoitus sujuu aletaan käyttää kahta damia jotka kannattaa aluksi viedä täysin vastakkaisiin suuntiin vaihtamisen välttämiseksi. Kun koira taas varmasti muistaa että kaksi damia on viety ja osaa hakea molemmat odottelun jälkeen voidaan ennen muistin hakua tehdä taas yksi nouto. Ja taas jos koira unohtaa jossain vaiheessa jommankumman damin, käytte yhdessä katsomassa missä se on. Tämä on hyvä alku haun ja markkeerauksen opetteluun. Paikallistaminen eli markkeeraus: Heittoja kannattaa säästää nuoren ja innokkaan koiran kanssa, sillä kuumentunutta noutajaa ei tahdo enää saada jäähtymään. Jos noutointoa taas puuttuu, markkeerausharjoituksilla se saattaa lisääntyä. Aluksi tehtävillä muistiharjoituksilla on tarkoitus kehittää koiran muistia. Markkeeraukset kehittävät muistin lisäksi koiran paikallistamis- ja laskukykyä. Paikallistamisharjoituksen tarkoitus on opettaa noutaja etsimään myös silmillään. Dami kannattaa kuitenkin heittää piiloon niin ettei koira hyppää innokasta myyrähyppyä sen

35 34 päälle ja mahdollisesti riko itseään tai damia. Kun dami heitetään piiloon, oppii koira tekemään lähityöskentelyn vainuaan apuna käyttäen. Jos koira yrittää ratkaista tehtävän pelkästään nenäänsä käyttäen, on parasta keskeyttää tehtävä ja miettiä se uudelleen. Paikallistamistehtävässä kannatta käyttää avustajaa, muuten ei pysty luomaan koemaista tilannetta. Paras tapa aloittaa harjoittelu on toistaa samaa tehtäväkokonaisuutta yhdellä kerralla. Ei sotketa eri osa-alueiden tehtäviä keskenään ennen kuin on osasuoritusten yhteen hiomisen aika. Perusmarkkeeraus tehdään niin että avustaja heittää damin tietyn etäisyyden päähän koirasta ja ohjaajasta ja koira noutaa sen. Tämä nk. ykkösmarkkeeraus opetellaan erilaisissa maastoissa. Etäisyyttä kannattaa harjoitella niin että dami putoaa aina samaan paikkaan mutta koira ohjaajineen liikkuu vähitellen kauemmas. Kun ykkösmarkkeeraus sujuu, siirrytään kakkosmarkkeerauksiin. Kannattaa aloittaa niin että heitetään ykkösmarkkeerauksia paikkoihin mihin kakkosmarkkeeraukset myöhemmin tulevat. Kun koiralle heitetään kaksoismarkkeeraus ja koira ei löydä toista damia, kannattaa ottaa koira kiinni ja avustaja käy nostamassa damia ylös jonka jälkeen koira päästetään noutoon. Jos koiralla sujuu hyvin kahden muistidamin noutaminen, pitäisi sille kahden heitetyn muistaminen kuitenkin olla kohtuullisen helppoa. Yksi tapa tehdä paikallistamisharjoitusta isolla porukalla on tehdä ns. target- harjoitus. Siinä koirat istuvat rivissä ja avustaja heittää damia aina samaan paikkaan ja rauhallisimmin odottava koira pääsee sen hakemaan. (Kuva19) Vähitellen koiralle voi heittää useampaa damia, koiran tasosta ja muistista riippuen. Tee kuitenkin edelleen sekä muisti- että paikallistamisharjoituksia yhdessä, ne tukevat toisiaan.

36 35 Kuva19, Vaikeassa maastossa koiralla pitää olla hyvä paikallistamiskyky ja muisti (Virpi Vaistomaa) 9.5 Hakutyöskentely Kun olet saanut koiran hyväksi muistiharjoittelussa niin voit viedä 3-6 (tai enemmän) damia metsään yhdessä koiran kanssa. Harjoituksen voi tehdä myös niin että avustaja heittelee alueelle dameja koiran nähden. Aloita noutoesineiden vieminen lähimmästä jos haluat koiran menevän ensin kauas ja kauimmaisesta jos tahdot koiran aloittavan läheltä. Laita damien välit sellaisiksi että ehdit puuttua koiran mahdollisiin vaihtamisyrityksiin. Jätä damit sellaiseen paikkaan että koira joutuu käyttämään nenäänsä löytääkseen ne. Tee ympärille damilla muutamia hajujälkiä, ts. kopauttele damia muutaman kerran maahan ennen kuin jätät sen. Avustajaa kannattaa käyttää aluksi jos pelkää vaihtamisia. Alussa ei kannata viedä dameja kovin kauas. Kun koira on tehnyt muistiharjoituksia niin sille jää kuva siitä mihin dameja vietiin. Palaa lähetyspaikkaan ja lähetä koira. Kun näet että koira on damilla, ole aivan hiljaa Kun koira ottaa damin niin voit kutsua sitä. Avustaja katsoo ettei koira pääse vaihtamaan dameja kesken palautuksen. Älä haetuta kaikkia aina ja harjoittele hakua muutenkin hyvin vähän. Liiallinen toistaminen tappaa helposti koiran motivaatiota. Muista käyttää hyväksesi myös tuulta, opeta koira tekemään hakua erilaisissa maastoissa(maalla, kaislikossa, vedessä). (Kuva20)

37 36 Kuva20, Kyyhkyjahtia pellolla (Tuuli Nurminen) 9.6 Ohjattavuus Hyvin koulutettu koira on myös ohjattavissa. Aluksi opetetaan koiralle linjan otto eli koiran tulee oppia etenemään suoraan ohjaajan osoittamaan suuntaan kunnes se saa uuden käskyn. Aluksi ohjaaja pudottaa esim. polulle tai tielle damin koiran nähden. Etene koiran kanssa jonkin matkaa, käänny ja lähetä koiraa noutoon antamalla käsimerkki ja käsky. Alussa noutomatka ei saa olla pitkä.. Matkoja pidennetään vasta kun koira toimii varmasti lyhyemmillä matkoilla. Harjoituksen voi tehdä useammilla dameilla esim. jättämällä ne peräkkäin muutaman metrin välein tai yhteen pinoon mistä koira noutaa yhden kerrallaan. Koira ja ohjaaja siirtyvät vähitellen kauemmas pinosta. Pinon kanssa oltava varma ettei koira vaihda. Kun tehtävät sujuvat maalla, siirrytään vesiharjoituksiin. Linjan otto vedessä tapahtuu samoin kuin maalla. Harjoittele eri tyyppisissä maastoissa: pelkässä vedessä, kaislikon läpi, maa-alueen yli uudelleen veteen jne. Kun harjoitus sujuu yhdellä damilla, voi vedessäkin ottaa useamman damin linjaa. Koira on myös syytä opettaa lähtemään uudelleen eteenpäin osoitettuun suuntaan sen pysähtyessä tai palatessa takaisin. Maalla koira kannattaa aluksi laittaa istumaan kuono

38 37 ohjaajaan päin niin että se tietää selkänsä takana olevan noudettavaa ja lähettää koira tästä asennosta samalla käskyllä kuin ohjaajan vierestä. (Kuva21) Koira kannattaa myös opettaa pysähtymään käskystä (pillin vihellys) kesken etenemisen ja katsomaan, mitä ohjaajalla on asiaa. Omalla kohdallani tehokkaimmaksi olen havainnut sen että ensin koira on opetettu istumaan pillin vihellyksestä eri matkojen päässä. Koiralle viedään dami linjan päähän ja toinen dami otetaan käteen. Lähetä koira etenemään ja melko pian vihellä sille istu-käsky. Kun koira kääntyy niin heitä sille kädessäsi oleva dami ja päästä se noutoon. Tämän jälkeen lähetä normaalisti linjalle. Vähitellen odota niin kauan että koira istuu ennen kuin heität damia sille. Kun koira on oppinut pysähtymään näin, voit viedä sille pysähdyspaikan lähelle valmiiksi damin jonka se sitten saa pysähdyttyään noutaa. Käytä myös avustajaa. Välillä voit pysäyttää koiran ja lähettää sen uudelleen eteen. Tee nämä aluksi lähelläsi, vähitellen taidon karttuessa pidennä matkaa. Sivusuuntaan lähetykset aloitetaan samoin kuin eteen lähetyskin. Laita koira istumaan kuono sinua kohti ja vie dami sen jommallekummalle sivulle. Palaa paikallesi ja lähetä koira käsimerkillä damin luo. Tee aluksi vain yhteen suuntaan. Kun koira keksii mitä haluat, voit laittaa damin koiran molemmin puolin ja lähettää sitä vaihtelevasti eri suuntiin. Kun koira tietää käsimerkit, voi sen kanssa harjoitella ns. ristikkoa. Koiran edessä, takana ja kummallakin sivulla on heitettynä dami ja koiraa lähetetään vuoroin kutakin hakemaan. Pidennä harjoitusmatkaa vasta kun koira toimii lähietäisyydellä. Lähellä virheisiin on helpompaa puuttua. Ja taas sama asia, siirry veteen vasta kun maalla sujuu!